Salotupa

Ampsa oli erikoisen tykästynyt kyydissä olosta, olipa kyse hevos-, auto- tai muusta kyydistä. Jos silmä vältti se pyrki ohiajavien hevosmiesten kyytiin Salotuvan kohdalla. Kerrankin koira nousi yhden Tarnalassa myllyllä käyneen Niukkalan isännän rekeen niin huomaamatta, että myllymiehelle tämä salamatkustaja selvisi vasta Uukuniemellä perille kotiin tultuaan. Paluumatkan Ampsa teki sitten linja-autossa.

Varsinaista hevoskyytiä Ampsa sai yhtenä talvena naapuritalossa Kankaanmäessä. Oli käynyt niin, että talossa vierailleen mustalais-Eemelin hevonen oli kuollut pihaan kai vanhuuttaan ja jäänyt omistajaltaan siihen. Kun hevosenraatoa omistaja ei korjannut pois, valjasti talon isäntä Hirvosen Onni oman hevosensa ja veti sillä ruhon metsään. Naapurin pihaan sattunut Ampsa huomasi tilaisuutensa tulleen ja otti kyytiä hevosenraadon mahan päällä ja haukkui innokkaasti. Kesän tullen lähellä Jyrkilän tietä metsässä ollut hevosenraato alkoi haista kunnolla ja sillä kohdalla Matomäkeen menijöiden oli paras pidättää hengitystä. Ongelma ratkesi kun haaska haudattiin kunnan terveysviranomaisten toimesta.

Samana kesänä kun uusi koiranpentu Salotuvalle tuli, olin saanut toisen lemmikkieläimen, josta tykkäsin jopa enemmän kuin koirasta.

Meillä oli silloin Salme ja Ilmari Kenolan kanssa vuokrattu kesänviettopaikaksi nahkuri Toivo Hämäläisen vanha talo Uukuniemeltä Pyhäjärven rannalta. Isä-Erkki oli Kenolan Ilmarin kanssa hoksannut siellä matalassa rantapetäjässä olleen variksenpesän. Urheilullisena miehenä Ilmari kiipesi pesäpuuhun ja toi minulle variksenpoikasen elätiksi.

Syöttelin nilkinäisenä poikasena Salotuvalle tulleen variksen täysikasvuiseksi ja se kiintyi tietysti minuun kuin emoonsa. Variksen ollessa vielä osaksi lentokyvyttömänä onnistui Ampsa kerran yllättämään sen ja saamaan 62