Helsingin kuvataidelukio Vuosikertomus 2018–2019
45
Helsingin kuvataidelukio Vuosikertomus 2018–2019
2
S isäl lyslu et telo 04 06 08 10 12 14 16 18 20 22 23 24 26 28 30 31
Siitä al koi “torkkeloituminen” Ykkösten al kutunnelmia Penkkarit Wanhojen tanssit Minä bränd inä Pol it iikan kevät 2019 Avaruusfysiikan kurssi Fokus Lapin leirikouluun Holokaust ikurssi ja opintomat ka Puolaan Vuoden kohokoht ia Med iat iimi esit täytyy Espanjan kiel tä ja kul t tuuria Malagassa Remissi – työpöydäl tä Pariisiin Lukiod iplominäyt tely Vuoden Tossu 2018 – Renata Jakowleff Lähikuvassa ent inen kouluisäntä Vesku
tekst ien toimitus Anne Mattsson, Maarit Nopsanen ja Helsingin kuvataidelukion mediatiimi ul koasu ja tait to Katja Särkkä kannen kuva Julia Ripatti painatus Next Print Oy 3 Helsingin kuvataidelukio 2019
KUVAT: Reeka Murtomäki ja Helmi R o i ni nen
Siitä alkoi “torkkeloituminen”
l Elokuun alkupäivinä saapuessani Torkkelinmäelle hiljaisuudessa odottavaan koulurakennukseen näin toisen kerroksen käytävässä teoksen, jossa punatukkainen pelästyneen näköinen nainen on viidakon lehvien keskellä. Tunsin välittömästi tulleeni kotiin, vaikka kaikki oli uutta: koulu, opettajat ja opiskelijat. Tuttua oli vain taidelukion henki, joka välittyi jokaisessa kohtaamisessa, oli sitten kyse opettajasta tai opiskelijasta. Pidin alusta alkaen rehtorin kanslian oven auki, jotta näitä kohtaamisia olisi mahdollisimman paljon. Avoimuus, luottamus ja vahva yhteisöllisyys näkyivät välittömästi koulun opettajissa. Opiskelijakunnan kanssa 4
tuli selväksi se, miten paljon he toivoivat saavansa tukea ideoilleen ja toimilleen rehtorilta. Mitä torkkeloituminen tarkoittaa? Opin termin “torkkeloituminen” toisen vuositason opiskelijoilta, kun olimme matkalla katsomaan Valkoista salia. Loka–marraskuussa ryhmä toisen vuoden opiskelijoita, tulevia vanhoja, saapui rehtorin kansliaan. He olivat huolissaan oman koulumme wanhojen tanssien matalasta profiilista, jonka seurauksena usea kuvataidelukiolainen olikin suunnitellut menevänsä mieluummin katsomaan rakkaan naapurimme Kallion lukion spektaakkeli-
maiseksi muodostuneita tansseja. Tästä alkoi kuumeinen wanhojen tanssien tilan etsintä, johon osallistui aktiivisesti myös liikunnanopettajamme Lilja, “Lilli”, Grönroos. Lillin löytö oli Senaatintorin kupeessa oleva Valkoinen sali, aivan upea tila, jonka vuokraaja sattui olemaan koulun vanha alumni. Rakastuimme ensi silmäyksellä paikkaan ja päätimme välittömästi vuokrata meille tuon ilmiömäisen kauniin tilan wanhojen tansseihin. “Tästä tulee traditio”, me totesimme kaikki yhdessä tuumin. Koska Valkoisen salin vuokraan tarvittiin rahaa, päätimme aloittaa myös toisen uuden tradition, joulumyyjäiset. Ahkeran markkinoinnin seurauksena saimme Kallion asukkaat liikkeelle ostamaan opiskelijoiden töitä, nauttimaan vegaanisista kahvilatuotteista ja näin kannattamaan tulevia wanhojen tansseja. Tuo ponnistus oli vain yksi monista tapahtumista, joita opiskelijakuntamme on järjestänyt tämän lukuvuoden aikana. Toinen hieno esimerkki on hauska Foliohattu-päivä. Torkkeloituminen tarkoittaa oman tyylinsä löytämistä ja siinä rohkeana olemista – olemista trendissä ennen trendejä. Se alkaa vaivihkaa, kasvaa hitaasti kuin eksponenttifunktio, mutta kiihdyttää kasvuaan niin, että torkkeloitumisen huomaa viimeistään oltuaan vuoden Torkkelissa. Profiilin kirkastus Helsingin kuvataidelukio, Torkkeli, on kiistatta Suomen taidelukioiden kärkikastia. Silti meidät edelleen sekoitetaan toiseen Kalliossa toimivaan taidelukioon. Tämä sekaannus, kuten eräässä traditiossa on tapana sanoa, meitä harmittaa ja suuresti
sydämelle käy. Näin ollen koko kouluyhteisö on ottanut tavoitteekseen koulun profiilin kirkastamisen. Miten oman profiilin löytyminen, torkkeloituminen, voisi parhaimmillaan näkyä ulospäin? Mitkä ovat meidän visiomme, arvomme, ilmeemme ja brändimme? Uusia toimintatapoja oppitunneilla ja opiskelijahuollossa Kaikki talossa olevat työskentelevät jatkuvasti opiskelijoiden ja Torkkelin entistäkin paremman tulevaisuuden puolesta. Pyrimme siihen, että meille hakisivat ja pääsisivät juuri oikeat opiskelijat. Teemme työtä löytääksemme heille sen reitin, joka johtaa heidät oman elämänsä polulle. Olemme kehittäneet uusia toimintamuotoja paitsi opetukseen myös opiskelijahuoltoon. Opiskelijahuollon torstai-iltapäiväkahvit, lautapeli-illat tiistaisin, uudet TOSSU- ja elämänhallintakurssit tuovat toivottavasti koulun arkeen vielä lisää kohtaamispaikkoja, joissa jokainen voi tuntea kuuluvansa yhteisöön ja tulla nähdyksi ja kuulluksi. Koulun toimintaa voi seurata sosiaalisen median monilla kanavilla, joissa Helsingin kuvataidelukio kukoistaa suorastaan hengästyttävällä tavalla kaiken koulussa ja koulun ulkopuolella tapahtuvan voimalla. Kaiken keskiössä on kuitenkin aina opiskelija ja hänen parhaansa. Kiitos koko Torkkelin väelle kuluneesta lukuvuodesta 2018–2019! Tulkoon seuraavasta vielä kirkkaampi ja selkeämpi profiilin kohotuksen myötä. l Rehtori Tarja Aro
5
KUVAT: E mily P öy liö, mediat iim i
YKKÖSTEN ALKUTUNNELMIA
l “Odotan käytävässä tunnin alkamista, kelloa vilkuillen. Kaikki liikkuu nopeasti, ja oppilaiden nauru ja puheensorina kantautuvat karuista seinistä. Kaikki on karmivan valkoista, tasaisen kulmikasta ja lattia läikikäs tummanharmaa. Näen opiskelijoiden sylissä tietokoneita, joilla he varmasti tekevät viime tipassa palautettavia tehtäviään. Muutamasta ikkunasta lankeava valo maalaa vaaleampia läikkiä rumaan lattiaan. Hymyilen pienesti kirkkaalle päivälle korjatessani kukallista hamettani hermostuneena. Täällä on hiostavaa kuin saunassa. Näen punaisia huulia kääntyvän aitoihin hymyihin uusien ykkösten keskuudessa, missä kysellään innokkaasti toisten erilaisista taustoista. Katselen heitä hiljaisena turvallisen välimatkan päästä, missä seison ja keskityn musiikkiin korvissani, joka pitää jännitykseni kurissa.” Nella Immonen l “Tällä hetkellä pidän uudesta koulustani jo kovasti. Ylempien vuosiluokkien hipsterit eivät enää saa niskavillojani pystyyn. Opettajat ovat myös ainakin tähän asti olleet mukavia. Torkkelin yhteishenki vaikuttaa minusta hyvältä ja lämpimältä, enkä ole koulun ulkopuolisissa tapahtumissa opiskelijoita tavatessani tuntenut oloani kertaakaan ulkopuoliseksi. Aina kysyessäni ylemmillä vuosiluokilla opiskelevilta apua jossain, olen saanut asiallisen ja ystävällisen vastauksen!” Itikka 6
l “Jos tietokoneiden näpyttelyä ja hiljaista puheensorinaa ei lasketa, on luokka hiljainen ja rauhallinen. Huone on aivan täynnä ensimmäisen vuoden opiskelijoita muutamaa takarivin paikkaa lukuun ottamatta. Kaikki ovat keskittyneet kirjoittamiseen. Ulkoa tulee kirkkaita loppukesän auringon säteitä, jotka vielä lämmittävät jonkin aikaa ennen kuin harmaa ja sateinen syksy taas alkaa. Koulua on käyty jo kaksi viikkoa. Välillä minusta tuntuu siltä kuin olisin aina ollut täällä, joinain aamuina taas kuin kävelisin pääovista sisään ensimmäistä kertaa. Lukion alkaminen oli pelottavaa. Ensimmäinen viikko meni etsiessä, varoessa ja tutustuessa. Toisella viikolla kaikki on tullut tutummaksi. Ihmiset, käytävät, luokat ja käytännöt. Edelleen välillä tuntuu siltä, että olen vanhempien opiskelijoiden tiellä ja koko ajan eksyksissä. Tiedän, että totun tähän kaikkeen ajan myötä.” Ella Ekström
l “Ensivaikutelma Torkkelista oli se, joka minut oli tähän kouluun alun perin houkutellut: omaperäisyys. Opiskelijoiden erikoiset tyylit, mukavat opettajat ja luova ilmapiiri saivat Torkkelin tuntumaan nopeasti kotoisalta. Samaan aikaan vaikutelma Torkkelista oli sekava. Käytävät olivat tupaten täynnä ja pimeitä. Wilma kaatui ja lukujärjestykset näyttivät vääriä luokkia. Ryhmäläiseni olivat hiljaisia ja yhtä eksyneitä kuin minäkin. Onneksi asiat selkeytyivät nopeasti. Loin RO-ryhmälleni Whatsapp-ryhmän, johon saimme ensimmäisen viikon aikana kaikki mukaan, ja asiat alkoivat kulkea omalla painollaan, tietyssä rytmissä.
Ykkösten ryhmäytymisiltapäivässä saatu Tossujais-tehtävä lähensi ryhmääni toden teolla, vaikken itse Tossujaisiin (kastajaisiin) päässytkään. Oman video-esityksemme tekeminen vaati runsaasti yhteistyötä ja ideoimista, ja lähes koko ryhmä osallistui tekemiseen. Kuvauksista syntyi paljon vitsejä ja naurua, ja parasta oli, että kaikki lähtivät mukaan luomaan mahdollisimman pöhköä ideaa.” Reeka Murtomäki
l “Katsoessani ikkunasta ulos näen kauniin Kallion ja vanhoja rakennuksia, joiden ikkunoista heijastuu auringon valo. Mieliala kohenee. Viihdyn tässä koulussa. Opettajat ja tunnit ovat mukavia. On myös kivaa kävellä metrolta koululle joka aamu sekä seurata Kallion rentoa ja boheemia elämää. Samat maisemat näen vielä kolmen vuoden ajan.” Ella Etelämäki
7
TEKSTI: Pipsa Veirto ja A nne Matt sso n KUVAT: Onni Kallio, Lovi i sa K angas, Katja Särkkä, Matti Kuo smanen
PENKKARIT Onnea tulevaan, bodabit, legendabit ja kaikki muut ihanat abit! l Penkkaripäivänä koko koulu pääsi seuraamaan perinteistä ja tasokasta Abigaalaa, jossa Torkkelin abit muistelivat lukiovuosiaan. Alkuun jaettiin erilaisia titteleitä kuten bodabi, legendabi, instabi… Lisäksi kiiteltiin etenkin ryhmänohjaajia heidän arvokkaasta tehtävästään – ryhmiensä auttamisesta vuosien ajan. Lopussa näytettiin abivideo, joka oli mielenkiintoinen, hauska ja täynnä yllätyksiä.
8
Abivideossa nousee Abitti-järjestelmä esiin Abivideossa muisteltiin Torkkelin väistötiloja Mäkipellontiellä, annettiin vinkkejä ykkösille, kerrottiin opettajien mieleenpainuvimpia letkautuksia ja muistuteltiin vielä edessä odottavista ylioppilaskirjoituksista samalla kun esitettiin hienovaraista kritiikkiä Abitti-järjestelmää kohtaan. Penkkariajot kruunaavat päivän Torkkelin abit ovat kunnostautuneet vuosien varrella maalaamalla hienoja julisteita penkkariajoihin. Katsojat ovat olleet ihastuksissaan. Tänä vuonna abien rekkajulisteet ympäri Suomen eri kaupunkeja olivat myös äidinkielen ylioppilaskokeen aiheena. Kokeessa piti esimerkiksi ottaa kantaa tai pohtia huumoria vaikuttamisen keinona. Vuoden 2017 Torkkelin abit kommentoivat pääministeri Sipilän mediasuhdetta: “Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Yle minusta kirjoitteli.” Vuoden 2019 Penkkarisatoa Kuvien aiheet vaihtelivat lukioahdistuksesta dystooppisiin tulevaisuudennäkymiin. Vanhoja mestareita muistettiin myös: Saturnus syö poikansa ja lukio syö miestä. Abit saateltiin perinteisiin penkkariajoihin koulun pihalla auringon paisteessa pikkupakkasessa. Koulunväki seurasi ajoja myöhemmin myös Esplanadin varrella ja kannusti omiaan karkkisateessa. l
9
KUVAT: V ilja Salminen (mediatiimi )
Wanhojen tanssit, pienen lukiolaisen tähän asti hauskin kokemus!
TEKSTI: Johanna Piira (mediatiimi)
Per in te ise t Wanhojen tan ssit siirt yivät tänä v uon n a e r it yisen näyt täviin t i l oih in H e lsingin vanhaan kesku staan Senaat intorin tuntu m aan . Kak k osil la ol i ju h lam ie l i k atossa, kun n u kkavi erusta k oulun j uh lasal ista pääst iink in es iin tym ään k errank in kom e isiin puit teisiin. K i it okse t u u sien t ilojen j ä rje st e lyistä k uuluvat i nn o kkail le w anhoil le A ino Se ppä e t u n enässään, l i i ku n n an o pet taja L il l i G rö n ro osil le ja uudel le reh t oril le Ta rja A rol le. 10
Juhlava ensiesiintyminen Ystävänpäivänä 14.2. tanssittiin “wanhat” Valkoisessa salissa. Tansseihin oli valmistauduttu pitkään ja hartaasti. Vaikka aikaa opetella kaikki 14 tanssia olikin reilut pari kuukautta marraskuun lopusta ystävänpäivään asti, alkoivat H-hetken lähestyessä hikipisarat kirvota otsalle, kun omaa tanssia ja Helsinki-valssia väännettiin kuntoon vielä kenraaliharjoituksissa. Suurimmalla osalla puvut ja mekotkin pääsivät mukaan tanssin pyörähdyksiin vasta ensiesityksessä, joka järjestettiin perheille ja muille läheisille torstai-iltana.
Lukiouran kohokohta Itse wanhojen tanssit olivat varmasti yksi hauskimmista elämyksistä, joita pieni lukiolainen oli siihen mennessä saanut kokea lukiourallaan. Valkoisen salin tunnelma ja ympärillä olevat kanssatanssijat tyrmäävissä asuissaan olivat aivan toisesta maailmasta kuin lukion arkipäivä. Tanssin hurmoksessa tuntui unohtuvan kaikki muu, myös monen viikon aikana opetellut tanssin askeleet. Yllättäen jalat kuitenkin muistivat aivojen puolesta valssin pyörähdyksen, laukka-askeleet, pistot ynnä muut tanssin kiemurat. Sattuu ja tapahtuu Sydäntä koetelleita hetkiäkin tanssijat kohtasivat: mekon helma jäi kaverin jalkoihin, ja sitä seurasi järisyttävä repeytymisen ääni. Samaan aikaan kun muut tanssijat suorittivat parhaillaan tyylikkäästi tangon sivuaskelia, olinkin oman parini kanssa menossa jo promenadin alkuasetelmaan. Pienistä kommelluksista huolimatta ilta sujui todella hienosti. Oli ihanaa päästä näyttämään pitkän harjoittelumme tuloksia ja liitämään tanssilattialla. Rakastin ryhmähenkeämme ja kaikkien antamaa panosta, mikä näkyi etenkin itse kehittämässämme oman tanssin koreografiassa. Tuon oman tanssimme pääsimme näyttämään muille opiskelijoille ja opettajille perjantaina 15.2. sekä Valkoisessa salissa että myöhemmin useiden lukioiden yhteisessä juhlassa Helsingin jäähallilla. l 11
Tässä on Ol ivian, Rosan, Annan ja Janniinan MUA4kurssin ryhmätyö jossa tehtävänä ol i suunnitel la Work Pilots -yrityksel le oma maskot t i.
TEKSTI Anne Mattsson, Tutt u Sillanpää, Hanna Pusa ja opiskelijat KU VA P iritta Ek roth Tunne työ -hankkeesta
M inä brändinä – uusi yrittäjyyttä ja muotoilua yhdistävä kurssi Mi te n n u oret saavat työk ok em u s t a , k u n t ö i d e n s a am ise ksi pitää ol la työk ok emu s t a : o n k o t ä mä i ki aikain e n ja yl itsepääsem ätön o n g e l ma ? E i o l e e n ä ä , ai n akaan H elsingin k uvataidelu k i o n n u o r i l l e .
”Tästä sai kokemusta töiden tekemisestä” Joulukuussa polkaistiin vauhdilla käyntiin aivan uudenlainen Minä brändinä -kurssi. Muutamat opettajat olivat jo jonkin aikaa pohtineet, millä tavalla opiskelijoiden tietoja, ymmärrystä ja taitoja itsensä työllistämiseksi voidaan opettaa ja kasvattaa mielekkäällä tavalla. Helsingin kaupungin Tunne Työ -hankkeeseen oli menty mukaan näitä tavoitteita silmällä pitäen. Syksyllä tuli 6Aika-kaupunkistrategian kautta tarjolle myös yhteistyömahdollisuus nuorille keikkatöitä välittävän Work Pilots -mobiilipalvelun kanssa. Kuvataidelukiolle tarjottiin apua ja resursseja kuin tilauksesta ja suoraan tarpeeseen. Haasteeseen tartuttiin, ja opettajat ryhtyivät suunnittelutyöhön. ”Opin tykkäämään ryhmätöistä!” Koulun väki tietää, että Torkkelin opiskelijoilla on monenlaista visuaalisen alan osaamista harrastuneisuuden sekä lukuisten taidekurssien ansiosta. Aina
12
tämän osaamisen ja oman lahjakkuuden hahmottaminen ei ole opiskelijoille itsestään selvää. Kurssin aikana mietittiin jokaisen opiskelijan yksilöllisiä taitoja ja kiinnostuksen kohteita sekä sitä, miten niitä voitaisiin paketoida asiakkaita kiinnostaviksi kokonaisuuksiksi. Kun lisäksi asiantuntijaluennoilla kuultiin palvelumuotoilusta ja brändäämisestä, alkoi tiimeissä syntyä monenlaisia ideoita. Kurssilaiset löivät kaksi kärpästä yhdellä iskulla. He oppivat kurssitöiden aikana käytännön taitoja, kuten ansioluettelon tekoa ja oman osaamisen tarjoamista asiakkaalle. Samaan aikaan he tarttuivat Work Pilotsin ja muiden yritysten tarjoamiin ”haasteisiin”, jotka olivat oikeita työtehtäviä. Nuoret valikoituivat tiimeihin, joissa he suunnittelivat ja toteuttivat kuvituskuvia julkaisuihin, suunnittelivat ja valmistivat maskotin, pohtivat mobiilialustan käyttöohjeita ja kuvasivat yritystapahtumaa. Kaiken aikaa kommunikoitiin WhatsApp-ryhmissä opettajien, asiakkaiden ja ennen kaikkea tiimin jäsenten kesken. Keikoista maksettiin oikeaa palkkaa. Opiskelijat joutuivat myös hinnoittelemaan työnsä – mikä on vaikea tehtävä kenelle hyvänsä.
”Oli aika työläs kurssi – Tällaisia kursseja pitäisi olla enemmän” Monilla tunneilla työskentelyä seurasi iso liuta koulun ulkopuolista väkeä. Taustaorganisaatioista tuli kuuntelijoita, Work Pilotsin tilaajat tulivat tunneille ohjeistamaan ja vastaamaan kysymyksiin, ja EU:n komission yhteistyökumppanikin tuli hankkimaan blogiinsa aineistoa. Paljon kuvattiin ja raportoitiin. Näin opiskelijat ajattelivat kurssista: ”Omanlainen kurssi, jota ei todellakaan löydy kaikista lukioista.” ”Tällainen kurssi valmistaa työelämään ja selkeyttää monet jutut.” ”Oli kiva kun pääsi ‘vilkaisemaan’ työmaailmaan ja vieläpä sellaisella alalla, joka kiinnostaa.” ”Opin kurssilla
tekemään CV:n ja työhakemuksen.” ”Oli kiva, miten paljon itse voi olla vaikuttamassa siihen, mitä tekee.” ”Myös vierailijat olivat todella mielenkiintoisia.” ”Opin paljon yrittäjyydestä ja oman osaamisen tuotteistamisesta ja sain paljon kokemusta.” Kaikki ei sujunut ongelmitta: ”Työlästä oli, kun omien projektien tekemiseen ei ollut tarpeeksi aikaa – –, mutta paljon opittiin.” ”Opin, mitä pitää ottaa huomioon ryhmän sisällä ja yrityksen kanssa työskennellessä.” Näiden kommenttien ja omien havaintojensa pohjalta opettajat ja yhteistyökumppanit työstivät uuden kurssin jo kevääksi. Syksyllä käynnistyy kolmas kurssi, ja tulevaisuudessa Minä brändinä -kurssista tulee pysyvä osa kuvataidelukion opetussuunnitelmaa. l
Kaupunki palkitsee uusista kokeiluista l Toukokuussa Torkkeli sai kuulla, että toimialajohtaja Liisa Pohjolainen palkitsi Minä brändinä -kurssin kaupungin uutena pedagogisena kokeiluna. Rehtori, opettajat ja opiskelijat pokkasivat palkintona uuden ohjelmointiympäristön eli Arduino-sarjan Kaskossa Töysänkadulla fanfaarien soidessa. l 13
KOONTI: Johanna Piira ( mediat iim i) ja Anne Mattsson
Politiikan kevät 2019
l Kevät on ollut politiikkaa täynnä, mikä on näkynyt myös Torkkelissa. Verkkolehtemme Politiikan kevät -juttusarjan aloitti raportti naistenpäivän 8.3. vaalipaneelista, jossa kevään eduskuntavaalien ehdokkaita saapui koulullemme keskustelemaan ajankohtaisista poliittisista aiheista. Torkkeleita kiinnostivat erityisesti transsukupuolisten ihmisten oikeudet sekä maksuton toinen aste, ja näistä käytiin panelistien kanssa kiihkeätäkin keskustelua. Opiskelijat huomasivat, että eri puolueiden ehdokkailla oli hyvin erilaisia mielipiteitä näistä aiheista. Ilmastolakko Politiikan kevät jatkui 15.3. Kansainvälisellä nuorten ilmastolakolla, johon osallistui myös monta torkkelia. Helsingissä pidettyyn mielenosoitukseen osallistui yhteensä noin 2000 nuorta. Torkkelit perustelivat osallistumistaan lakkoon muun muassa poliitikkojen ja muiden päätöksentekijöiden huomion herättämisellä ilmastonmuutoksen ajankohtaisuuteen ja sen estämisen tärkeyteen. He halusivat myös kannustaa yksilöitä ympäristöystävällisempiin valintoihin ja herättää yhteiskunnassa 14
keskustelua siitä, miten ilmastonmuutos on tuntunut jäävän nuorten vastuulle. Satiiriohjelman yleisönä Maaliskuussa joukko torkkeleita vaelsi Ylen Studiotalolle “Noin viikon studion” yleisöksi. Satiiriohjelma nähdään joka torstai TV2:ssa. Poliittinen satiiri tarkoittaa yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyä huumorin keinoin. Studioyleisön tehtävänä oli lähinnä nauraa kovaan ääneen ja aplodeerata niin paljon kuin kämmenistä lähti. Jakson kuvaaminen toteutui nopeasti ja tehokkaasti. Ensiksi pohdittiin vaalikoneita. Juontajat Vekki ja Helenius kyseenalaistivat eri vaalikoneista poimittujen kysymysten olennaisuutta ja selkeyttä. Paikalle kutsuttiin myös Noin viikon studion asiantuntija ruotimaan aiheita ja vääntelemään asioista puujalkavitsejä. Politiikan kannalta ohjelma oli mielenkiintoista katseltavaa. Satiiriohjelmat tiivistävät usein hyvin yhteiskunnallisia aiheita ja esittävät ne kiinnostavammin kuin kilometrejä pitkät vakavat artikkelit sanomalehtien nettisivuilla. On hyvä
kuitenkin pitää mielessä, että joskus tiivistäminen voi yksinkertaistaa asioita liikaakin, ja asioiden eri kannat on hyvä tuntea. Yhteiskuntaopin opinnoille retki oli hyödyllinen, sillä se kehitti aina vain tärkeämpään rooliin tulevaa medialukutaitoa. Nuorisovaalit ja ennakkoäänestys Torkkelissa järjestettiin 5.4. varjo- eli nuorisovaalit, joissa alaikäiset torkkelit pääsivät äänestämään Helsingin vaalipiirin eduskuntavaalien ehdokkaita. Nuorisovaaleihin osallistui yhteensä 877 eri oppilaitosta. Koulujen tulokset kerättiin yhteen ja julkaistiin, jotta kaikki pääsisivät näkemään, mitä mieltä nuoret ovat tämän kevään eduskuntavaaleista. Samana päivänä kävi moni täysi-ikäinen torkkeli täyttämässä kansalaisvelvollisuutensa äänestämällä yhdessä opettajien kanssa Kallion virastotalolla. Myös kevään europarlamenttivaalien ennakkoäänestykseen lähti iloinen torkkeleiden retkikunta opiskelijoineen ja opettajineen 17.5. Kuvat napsittiin Instagramiin osoittamaan vaali-intoa.
Ilmastolähettilään vierailu: Kompensäätiön esittely Politiikan kevät sähköistyi entisestään huhtikuun alussa, kun ilmastoaktiivi ja entinen vihreiden kansanedustaja Antero Vartia vieraili Torkkelissa kertomassa uudesta säätiöstään, joka tähtää ilmastoa lämmittävien päästöjen vähentämiseen. Juhlasaliin pakkautui suuri joukko kuuntelemaan ja keskustelemaan Vartian ja Kompensäätiön ideoista ja mahdollisuuksista. Vartian perustama Kompensäätiö (engl. Compensate) pyrkii siihen, että kuluttajan itsenäisillä valinnoilla pystytään kompensoimaan päästöjä, joita kestämätön elämäntapamme jatkuvasti aiheuttaa. “Pelkäämme vapaamatkustajia niin paljon, että olemme mieluummin itse vapaamatkustajia kuin tartumme toimeen.” l ALKUPERÄISTEN LEHTIJUTTUJEN KIRJOITTAJAT: Alva Ruohtula, Iida Ronkainen, Adrian Suvisaari ja Elsa Kallonen (opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja) 15
TEKSTI ja KUVA: Julia Ripatti
Avaruusfysiikan kurssi: Tulikettuja taianomaisella tähtitaivaalla K uul le ssan i e n si k ertaa ma hdol l isu u d esta osal l istua av aruu sfysiika n k urssil le i nno stu in siitä k ovast i. Fy si ikka on aina k iehtonut mi nu a, ja ku r ssil le osal l ist u m in e n tarjosi l oi st avan t ilaisuuden v ahvistaa aika isem paa osaam ist an i sek ä oppia j otain täysin uut ta av aruu sfysiika sta. A lustavan kurs sisu u n n it elm an nä htyän i e n epäröinyt l ähte ä m u kaan . L isäk si olen eri t t äin kiito l l inen O lga Lei kola -säät iön antam asta tuest a, jo n ka ansiosta kurs si e i käyt ännössä ma ksan u t m it ään H el sin gin ku vataideluk ion op i ske l ijo il le .
16
Kurssi täynnä oivalluksia Kurssi antoi upean tilaisuuden syventää lukio-opintojen avulla rakennettua ymmärrystä avaruusfysiikasta sekä antoi myös laajemman kokonaiskuvan fysiikasta tieteenä. Kurssiin kuului joidenkin luentojen lisäksi viikon leirikoulu Lapissa, mikä rakensi osaltaan uusia yhteyksiä asioiden välille. Jokaisen kurssille lähteneen opiskelijan oli määrä tehdä vapaamuotoinen esitelmä itseään kiinnostavasta avaruusfysiikkaan liittyvästä aiheesta. Eräs opiskelijoista piti mieleenpainuvan esitelmän mustista aukoista ja pakonopeuksista. Tämä kiinnostava luento avasi näiden kahden käsitteen välistä yhteyttä, joka on ilmeinen. Esitelmän keskeisen ajatuksen kiteyttäisin seuraavasti: Kuten hyvin tiedetään, edes valonsäde ei pääse irtautumaan mustan aukon tapahtumahorisontista. Tähän havaintoon kytkeytyvät vahvasti pakonopeudet eli nopeudet, joilla kappale pystyy irtautumaan toisen, massaltaan suuremman, kappaleen gravitaatiokentästä. Yleisen suhteellisuusteorian mukaan ainoastaan massattoman hiukkasen, kuten fotonin on mahdollista saavuttaa tämä kosmisen nopeusrajoituksen yläraja eli valonnopeus. Tapahtumahorisontin sisäpuolella tarvittava pakonopeus ylittää siis valon nopeuden. Tällöin valonnopeus määrittelee mustan aukon tapahtumahorisontin laskennallisen rajapinnan. Jos maapallon kutistaisi mustaksi aukoksi, sen tapahtumahorisontin säde vastaisi Schwarzschil-
din sädettä, jolloin säteen suuruus olisi 9 mm. Jotta maapallo luhistuisi mustaksi aukoksi, se olisi sitä ennen puristettava yhtä pieneen tilaan kuin Schwarzschildin säde edellyttää. Korkeakouluyhteistyötä ja havaintojen tekemistä Kurssin aikana ajatukset konkretisoituivat aivan uudella tavalla käytännönläheisen tekemisen ja havainnollistavien luentojen ansiosta. Esimerkiksi Aalto-yliopistolla pääsimme kuulemaan luentoa avaruussäästä sekä satelliiteista. Paikan päälle oli tuotu satelliitteja (Aalto-2, Aalto-3 ja Suomi 100) vastaavat mallikappaleet, jotka olivat hämmästyttävän pienikokoisia. Pienin näistä oli Aalto-3, jonka kokoluokka oli vain 10 cm x 10 cm x 10 cm. Aallon satelliiteilla on eri käyttötarkoituksia. Esimerkiksi Suomi 100 -satelliitin pääasiallinen tehtävä on tuottaa kuvamateriaalia (http://mittaukset. suomi100satelliitti.fi/kuvat/#). Lisäksi monet niistä suorittavat mittauksia yläilmakehässä. Tähtitaivaan kuvausta Lapin Pyhätunturilla Tähtitaivaan valokuvaus oli taianomaista! Taivaalle kaupungin valoista heijastuva valosaaste on Lapissa huomattavasti vähäisempää kuin Helsingissä, minkä ansiosta tähtitaivas näyttäytyi harvinaisen selväpiirteisenä. Pyhätunturin (tähti)taivaalta pystyi
selkeästi erottamaan galaksimme kiekkomaisesta rakenteesta aiheutuvan näennäisen suoraviivaisen tähtien keskittymän. Kuvasimme (tähtitaivasta) aina 25 sekunnin valotusajalla, jolloin maapallon pyörimisliike tähtitaivaan suhteen on havaittavissa. Kun yksittäistä kuvaa suurentaa huomattavasti, voi havaita, että tähdet näyttävät pieniltä viiruilta. Lisäksi näimme useana iltana mielettömän upeita revontulia, jotka saimme ikuistettua digitaaliseen muotoon. Revontuli-sanan alkuperä on suomalaista kansanperinnettä, jonka myytit kertovat tuliketuista. Kurssilla pääsimme tutustumaan moniin eläviin esimerkkeihin siitä, mitä fysiikan tietämyksellä on mahdollista tehdä ja saavuttaa. Heihin lukeutuvat lennokkaat professorit, tutkijat sekä asiantuntijat. Kaiken lisäksi meille selvisi, että eräs kurssin opettajista on entinen sairaalafyysikko. Kuuntelin suurella mielenkiinnolla, mitä lääketieteellinen fysiikka käytännössä tarkoittaa. Kävi ilmi, että heidän toimenkuvansa on yllättävän monipuolinen. Keskustelun lomassa tuli selväksi se, että sairaalafyysikon koulutus ei ole turhaan yksi pisimmistä akateemisista urapoluista. Kaiken kaikkiaan kurssi oli huikea kokemus. Opin sen aikana paljon uutta, ja oli hienoa päästä tutustumaan kampuskoulujemme muihin fysiikan opiskelijoihin. Suuri kiitos kurssin suunnittelijoille, toteuttajille ja mahdollistajille! Olen kiitollinen siitä, että sain osallistua loistokkaaseen avaruusfysiikan projektiin! l
17
Fokus Lapin leirikouluviikkoon
Kairosmajan viikko Pyhätunturilla majoituttiin Kairosmajan tunturikeskukseen viikoksi. Talot, kota, kappeli ja kaikki muutkin rakennelmat oli tehty puusta, ja tunturit ympäröivät meitä. Paikassa oli mukavan hiljaista, kun autoteitäkin oli vain yksi ja autojen bongaaminen oli mahdollista ehkä kerran päivässä. Lähin K-kauppa oli kilometrien päässä. Piipahdimme siellä kerran luontokeskus Naavan päiväretkellä, jossa kerrottiin Lapin luonnosta. Tuolloin liikuimme potkukelkoilla. Kovimmillaankaan parinkymmenen asteen pakkanen ei pistellyt kasvoja pahasti, koska ilma oli kuivaa. Luontokeskuksessa vierailtiin ensimmäisenä päivänä. Samana iltana ohjelmassa oli tähtitaivaan havainnointia, mutta pilvet estivät suunnitel-
R evont ul ia ens immäi senä k uvausy ö nä
TEKSTI ja KUVAT: Sofia Euro
l Maaliskuussa kuljimme yöjunalla Helsingistä Kemijärvelle ja sieltä bussilla Pyhätunturille. Retkikuntaamme kuului kampuksen innokkaita fysiikan opiskelijoita ja yksi opettaja jokaisesta koulusta. Olimme käyneet luennoilla ja ohjeistustunneilla, joten olimme henkisesti valmiita kohtaamaan uusia asioita. Useimmille matkassa oli ainakin jotain kokonaan uutta, kuten Lappi matkakohteena tai yöjunalla matkustaminen. Harva oli aiemmin nähnyt revontulia. Olimme innoissamme tästä tilaisuudesta.
18
man. Tarkoitus oli yrittää uudestaan myöhemmin. Seuraavana päivänä kävelimme lumikengillä tunturiin ja paistoimme makkaraa kodassa. Opiskelijoita ei kadonnut metsään, vaan kaikki löysivät tiensä takaisin Kairosmajan päivällispöytään. V i hdoin kirkas tähtitaivas Kun sitten tuli sopiva ilta kuvaukseen, olimme valmiina viereisen järven jäällä kameroinemme. En ollut nähnyt revontulia ikinä muutoin kuin videoissa ja kuvissa, joten kokemus jäi mieleen. Revontulia ei erottanut ensin kovin hyvin. Mietimme, onko siellä taivaalla jotain vai ei. Sitten heikosti vihreänä kajastava valo alkoi lipua aavemaisesti taivaankantta pitkin – taivas todella näytti kannelta tai kuvulta, kun katsoi tähtiin – ja yritin toisen opiskelijan kanssa napata mahdollisimman monta kuvaa ilmiöstä. Pelkäsimme, että se katoaisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Se levittyi kaareksi ja muutti muotoaan soljuvalla tavalla. Kuvissa valo näytti vielä kirkkaammalta kuin paljain silmin. Seuraavalla kuvauskerralla näimme revontulet paljon selkeämmin. Valoshow oli suorastaan räikeä. Se näytti melkein tietokoneanimaatiolta. Revontulikaaria syntyi nyt monta, ja niissä erotti vihreän sävyjen lisäksi punertavaa väriä. Joissain kohdissa kaaret kiersivät toisiaan. Kauempana horisontin lähellä oli nähtävissä kokonainen erillinen
kuvio, joka loisti neonvihreänä. Olen kuullut väitteen, että kun ymmärtää jonkin asian toiminnan, asiasta katoaa mystinen kiinnostavuus. Niin ei ollut revontulien laita. Olimme oppineet, että Auringosta lentää varattuja hiukkasia kohti Maata, että ne päätyvät magneettikentän takia Maan navoille ja että ne ilmakehän kaasujen kanssa vuorovaikutuksessa aiheuttavat taivaalla nähtävät värit. Silti koko ilmiö tuntui jonkinlaiselta noituudelta. Siinä melkein herkistyi ja mietti, miten ihmeellinen maailma onkaan ja miten pieni ihminen on. Ikimuistoisia hetkiä Lapin viikosta painuivat mieleen myös Sodankylän geofysiikan observatorio, lettujen paistaminen kodassa ja monille viimeisen kokonaisen päivän vapaavalintainen toiminta. Saimme jäädä opiskelemaan omiin oloihimme tai lähteä poropuisto Koparaan, laskettelemaan, hiihtämään tai lumikenkäilemään. Itse jäin opiskelemaan, mutta kuulin muidenkin nauttineen eri tavoin viettämästään ajasta. Viimeisenä päivänä pidettiin esitelmiä avaruusfysiikkaan liittyvistä aiheista, jotka oli sovittu etukäteen. Ne kuultiin kappelissa. Sitten lähdettiin takaisin kohti juna-asemaa ja Helsinkiä. l
S odan kyl ä n ob ser va t ori o n l a u ta s a n te n n i
R et ki tunturil le lumikengil lä
19
Holok
austik
urssi
ja opintomat ka
TE KSTI JA KUVAT: Aurelia Marjanen
Puolaan
Sy ksyl lä 2018 yhteensä 4 0 op i ske l ijaa osal l istui Kal l ion l uki on ja To rkk el in yhteisel le i l mi öku r ssil le , jok a k esk it tyi hol okau st iin el i toisen maailm an sodan aik aiseen j uutalaiste n kansanm urhaan. Lop uksi te h t iin opintom at k a Aus c h witzin kesk itysleiril le Puolaan . l Auschwitz tunnetaan holokaustin eli juutalaisten kansanmurhan suurimpana ja tuhoisimpana keskitysleirinä. Yksin Auschwitzissa kuoli yli miljoona ihmistä, mutta tarkkaa määrää ei voi tietää, sillä kaikkia vankeja ei kirjattu ja sodan loppupuolella natsit tuhosivat todistusaineistoa. Kaikki eivät kuolleet kaasukammioissa, vaan moni menehtyi nälkään, sairauksiin, väsymykseen tai vartijoiden julmiin rangaistuksiin ja teloituksiin. Kurssi huipentuu matkaan Näine tietoinemme lähdimme Auschwitziin yhdessä Kallion lukiolaisten kanssa. Siinä että lukee 20
kauheuksista ja on paikan päällä siellä missä ne tapahtuivat, on suuri ero. Seurasimme opasta ihan hiljaa erilaisten parakkien läpi. Ahdistavaa oloa ei helpottanut yhtään hänen korostamansa asia: siinä missä me nyt seisoimme, oli aiemmin seisonut kodeistaan riistettyjä ihmisiä, jotka eivät selvinneet kotiin. Ensimmäinen leiripäivä huipentui kahteen työpajaan, joista ensimmäisessä katsottiin vankien tekemää taidetta ja toisessa saimme eteen pienten lasten kuolintodistuksia. Päivän lopussa oli koko ryhmä sanaton. Toisena leiripäivänä kävimme valtavassa Auschwitz-Birkenau-leirissä, jota opas suhteutti aiemmin nähtyyn näin: edellisen päivän Auschwitz 1 -leiri oli kuin 5 tähden hotelli, kun taas Birkenau oli helvetti. Heti ensimmäiseksi näimme satoja tuhoutuneita parakkeja, joista oli ainoastaan savupiiput jäljellä. Opas johti meidät taas leirin läpi, mutta ilmapiiri ei ollut niin tappavan ahdistava kuin ensimmäisessä leirissä. Ehkä olimme jo ehtineet tottua. Näimme krematorioiden rauniot, kävimme Kanadassa (Kanadassa käytiin läpi vankien tavaroita) ja vierailimme lasten parakeissa ja muistomerkillä. Päivä päättyi taas kahteen työpajaan. Mieleeni jäi hyvin vahvasti se, kun seisoimme Auschwitzin lastauslaiturilla ja opas kertoi meille Sonderkommandon jäsenistä eli vangeista,
jotka saattoivat muita vankeja kaasukammioihin mutta myös auttoivat uusia vankeja. Nuorelta äidiltä he ottivat lapsen pois tai kehottivat nuorta lasta sanomaan olevansa vähintään 15-vuotias. Ne olivat keinoja selvitä edes valinnasta, jossa seulottiin ihmiset töihin tai kuolemaan. Ajatus ihmisistä, jotka auttavat muita oman henkensä uhalla, on hyvin liikuttava ja lohduttava niin kamalassa paikassa. Krakova on kaupunki täynnä historiaa Kun palasimme Auschwitzistä Krakovaan, kävimme juutalaisella hautausmaalla ja synagogassa. Saimme myös opastetun kierroksen ympäri juutalaiskorttelia. Kulttuurikerrosten katselu oli erittäin vaikuttavaa. Schindlerin museossa tutustuimme Puolan miehitykseen, gettoihin ja juutalaisten hyväntekijään, itse Oscar Schindleriin. Päivän lopussa söimme juutalaisessa ravintolassa. Ruoka oli herkullista, mutta paikalla oli myös suomalainen ryhmä, jonka jotkut jäsenet tekivät natsitervehdyksiä. Kokemus jätti pahan maun suuhun. Kaikin puolin kurssi ja itse matka olivat erittäin hienoja kokemuksia, enkä usko että olisin koskaan oppinut niin paljon toisesta maailmansodasta ja holokaustista, ellen olisi lähtenyt mukaan. l 21
22
MEDIATIIMI ESITTÄYTYY: H el sin gin ku v ataideluk iossa on toim in u t m ed iat iim i j o ku u si vu ot ta. U rheat p i on e e rih e n ki set med iat iim iläiset ovat ta l t i oin e e t m onia pysähdyt täviä j a mie le e n pai nuvia het k iä koulu n e r i m ed iak anaviin: v erkko le h t e e n, Fac ebook iin ja Ins tagram iin .
Arki ja juhla limittyvät julkaisuissa Myös tavallisten koulupäivien keskellä olemme pyrkineet kiinnittämään huomiota koulun arjen pieniin samettisiin yksityiskohtiin: saatamme yhtenä päivänä ihmetellä opetussuunnitelman kehittymistä ja toisena dokumentoida vauhdikasta joogahetkeä. Toisinaan kirjoitamme faktapohjaisia
tietotekstejä ja joskus vain pysähdymme tunnemaailmojen äärelle kirjoittamaan runoja. Taide ja sen monimuotoisuus avaavat mahdollisuuden kokea ja keskustella menneestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta, ja mikä onkaan virikkeellisempi ympäristö kuin Torkkeli! Avoimet ovet ja joulukalenteri tuovat näkyvyyttä Meitä mediatiimiläisiä on kehuttu ja kiitetty muiden muassa artikkeleista ja valokuvista, jotka liittyivät halloweeniin ja koulumme vilkkaaseen avointen ovien tapahtumaan. Lisäksi mediatiimi järjesti jo perinteikkään sähköisen joulukalenterin, jonka tekemiseen osallistui monia koulumme opiskelijoita ja opettajia. Koulumme hakijamäärä on ollut tänä vuonna ennätyksellisen suuri, ja uskomme, että myös sosiaalisessa mediassa vaikuttamisella ja näkyvyyden korostamisella on ollut osansa. Erityisesti mediatiimin valokuvaajat ovat koko vuoden ajan näppäilleet kuvia sormet hikisenä pihapiirissä, lähimetsissä ja museoissa. Visuaalinen kieli ja aitojen tunteiden välittäminen ovat olleet osa työtämme, ja siinä onnistuminen on ollut erittäin arvokasta ja palkitsevaa! l 23
TE KSTI JA KUVAT: Pinja Maaranen (mediatiimi)
k urki stu s tiim ity ö hö n ja kuluneeseen vuo t een
TE KSTI: Mais a V ihonen KUVAT: Tinja Järvilehto
Espanjan kieltä ja kulttuuria Malagassa K ansain väl in e n projek t ik urssi yst ä v y y s k o u l u I E S Hu e r t a Al ta -lu kion kanssa jat k uu jo seit s e mä t t ä v u o t t a . l Harmaa ja kolea marraskuinen tunnelma vaihtui nopeasti lämpöön, nauruun ja aurinkoon, kun 12 opiskelijaa opettajineen suuntasi kohti Malagaa ja siellä Alhaurín de la Torre -nimistä kylää, jossa isäntäperheemme jo odottivat. Reissun aikana sai totisesti reilun annoksen espanjalaista kulttuuria ja tapoja heti ensihetkistä alkaen. Maan tavan mukaiset poskisuudelmat — tuntemattomiakin tervehdittäessä — pääsivät yllättämään monesti, ja usein joutui muistuttamaan itseään siitä, ettei otakaan kenkiä pois sisällä. Mutta espanjalainen iloisuus ja rento elämänasenne näkyi kaikessa ympärillämme ja pääsimme näkemään läheltä paikallista arkea. Runsas kulttuuritarjonta Viikkoon mahtui paljon, esimerkiksi vierailu Pablo Picasso -museossa, tutustuminen paikalliseen taidelukioon, retki Caminito del Rey -vaellusreitin henkeäsalpaavissa maisemissa ja korkeuksissa vuoren seinämien reunoilla, Suomi-tiedon jakamista, 24
spontaaneja naurunpurskahduksia, suoraan puusta poimittuja avokadoja ja granaattiomenoita, macarenaa ja letkajenkkaa keskellä aukiota sekä ainutlaatuisia kokemuksia ja uusia rakkaita ystäviä. Viikon mittainen reissumme ei unohdu ikinä! l
TE KSTI ja KUVAT: H eidi Mikkola l Saimme varaslähdön kesään lämmön ja espanjalaisten vierailijoiden saavuttua Helsinkiin äitienpäivän aamuna. Vauhdikas viikko sisälsi retkiä niin luontoon kuin Fazerin tehtaalle ja museoihin sekä tutustumista Torkkelin ja Kallion lukion arkeen oppitunneilla. Toukokuinen vierailuajankohta
mahdollisti useisiin Helsingin kesäkaudelle jo avattuihin kohteisiin tutustumisen, ja merikaupunki näyttäytyi vieraillemme eläväisenä ja värikkäänä. IES Huerta Altan opiskelijoiden ja opettajien vastavierailu oli upea päätös kouluvuoden yhteistyöllemme. Gracias por su visita! l 25
REMISSI
– työpöydältä Pariisiin l Tänä lukuvuonna ELO4-kurssille osallistui 15 opiskelijaa, joista iso osa oli toisilleen aluksi täysin tuntemattomia. Lähdimme tutkimaan elokuvakurssilla aihetta tilanne. Pienten elokuvaharjoitusten ja yhteisen suuren lyhytelokuvan myötä meistä muodostui suhteellisen toimiva ryhmä. Työstimme pala palalta tarinan, josta syntyi elokuva nimeltä Remissi. Ideoimme työryhmänä projektia hartaasti, oivaltaen elokuvan tekemisestä paljon asioita niin kirjoittamiseen, kuvaustekniikkaan kuin
Kohtausharjoituksen kuvaukset ylipäätään visuaalisten tarinoiden ihmeelliseen maailmaan liittyen. Paljon oli mukana säätöä ja hiomista: aikataulut menivät tiukille ja siirtyivät myöhemmiksi. Puvuston ja budjetin suhteen kohtasimme monesti hankaluuksia. Itse kuvauspaikkakin oli epäselvä hyvin pitkään, mutta muutama päivä ennen kuvauksia löysimme kuitenkin meille täydellisen miljöön, joka ei tällä kertaa mennyt syystä tai toisesta alta. Vaikka esimerkiksi toisena kuvauspäivänä kaikki paitsi toinen ohjaajista ja
Fi kt ioe loku vak urssi osal l istui nel j ät t ä ke r taa k ansainväl iseen el oku vakasvatushank k eeseen Ci ném a ce n t ans de jeunesse, j ota koord in oi P ariisin el oku va- arkisto. 1 5 maan n u ore t työsk entel ivät l ukuvu o de n ajan ja tapasivat toi s en sa ke säk uussa P ariisissa. 26 TEKSTI ja KUVAT: Jenny Tallberg, Lina Herrmans ja Katja Särkkä
Kirkkaassa kevätvalossa ohjaajat tarkkail ivat kuvausmonitoria varjossa. päähenkilön näyttelijä ilmestyivät myöhässä, kuvauspäivinä asiat sujuivat kuitenkin hienosti. Raskaiden, mutta mielenkiintoisten, keskittymistä ja jatkuvaa yhteistyötä vaativien päivien jälkeen opimme, kuinka tarinaan voi saada erilaisia vivahteita visuaalisin keinoin. Ennen tätä kurssia kukaan ei voinut aavistaa, miten monimutkaista tilanteen merkityksen määrittely voisi olla, mutta asia selkeni vähitellen palautteen ja kriitiikin myötä. Jokaiselle selvisi myös, kuinka tärkeä produktion jokaisen
jäsenen rooli ja vastuu on elokuvaa tehdessä. Loimme tyhjältä paperilta elokuvateatteri Orioniin ja Pariisin elokuvafestivaaleille tämän rakkaan projektimme. Kiitos, mukana olleet opettaja Katja Särkkä ja elokuvaohjaaja Hannaleena Hauru, sekä kiitokset myös tämän vuoden CCAJ-hankkeen suunnittelijoille upeasta haasteesta ja mahdollisuudesta, jonka tulemme jokainen varmasti muistamaan pitkään. l
La Cinémat hèque francaise, Pariisi
27
Osa Adan Kaderin teossarjaa ”Good grief”
Lukiodiplominäyttely Kallion kirjastossa maaliskuussa l Vuoden 2018-19 kuvataiteen lukiodiplomitehtävissä piti pohtia muiden aiheiden muassa rakkautta, muovia, muodonmuutosta tai marginaalia. Opiskelijat toteuttivat upeita tulkintoja ja teoksia. Tehtävänantoihin voi tutustua opetushallituksen sivuilla: www.edu.fi/lukiodiplomit/kuvataiteen_lukiodiplomi l Taiteil ijoiden omat puheenvuorot huipensivat juhlatunnelman!
28
Saara Soasep: T ila on loppumassa
Aada Saaren teos LDPE
TEKSTI: Anne Mattsson KUVAT: Hanna Leskinen (mediatiimi)
29
TEKSTI V iivi Oksa (mediatiimi) K U VAT R eeka M ur t o m äki (m e di at i i m i )
Vuoden Tossu 2018 Renata Jakowleff Mo n i To r k k e l i n o p i s k e l i j a u n e l mo i ottavansa vastaan Vu o d e n To s s u - t i t t e l i n jonakin päivänä. Vu o d e n To s s u - p e r i n n e on jatkunut jo vuosien a j a n . Tä n ä v u o n n a palkinnon sai lasi- ja betonitaiteilija Renata Ja k o w l e ff . l Renata Jakowleff valmistui Torkkelista vuonna 1992 ja on sen jälkeen luonut menestyksekkään uran. Luennollaan hän kertoi henkilökohtaisia kokemuksiaan työskentelystä taidealalla. Vaikka työ on itsenäistä, ei mikään olisi onnistunut ilman muiden ihmisten yhteistyötä ja apua. Hienoa on olla oman itsensä pomo.
30
Renata on päässyt työskentelemään taiteen parissa ympäri maailmaa aina Kiinasta Yhdysvaltoihin. Aina ei ole selvitty ilman vastoinkäymisiä. Kerran lasiryijyä nostettiin esille näyttelyssä Pariisissa. Rakennusteline, jonka avulla ryijy oli tarkoitus ripustaa seinälle, ei kestänytkään sen painoa. Onneksi apua saatiin paikalle ja lopulta lasiryijy seinälle. Taideura on mahdollistanut Renatalle maailman näkemisen lisäksi myös erilaisten taidemuotojen kokeilun. Hänet tunnetaan lasitaideteosten lisäksi betonimuotoilijana. Lasi ja betoni ovat keskenään hyvin erilaisia materiaaleja, ja Renata näki paljon vaivaa kehittääkseen keinon, jolla betoni saadaan käyttäytymään samalla tavalla kuin lasi. Ratkaisu ongelmaan tuli yllättävältä taholta, kun taiteilija keksi käyttää apunaan kangasta. Tämä mahdollisti aivan uudenlaisten, pehmeiden muotojen luomisen betoniin. Niinpä Renata päätti patentoida keksintönsä. Innovaatiostaan hän sai arvostetun Ornamo-palkinnon viime keväänä, mistä mediakin on kertonut näyttävästi. Taiteilijan arki ei ole pelkkää maailmalla matkustelua ja uusien tekniikoiden kokeilua, sillä tavalliseen arkeen kuuluvat esimerkiksi apurahojen hakeminen ja suunnitelmien tekeminen, joilla teosten mahdolliset tilaajat saadaan vakuutettua. Renata kertoi työn olevan hyvin palkitsevaa, ja hänestä huokui positiivista asennetta ja intohimoa työtään kohtaan. Yhteensopivat: palkintoseppele ja taiteilijan teokset Luennon lopuksi Vuoden Tossulle ojennettiin Iivo Tuomennon tekemä palkintoseppele. Seppele on tehty CD-levyistä, ja se kuvastaa Renatan töitä uniikilla tavalla. CD-levyjen kiiltävä, heijasteleva pinta luo loistoa ja hohtoa aivan kuten taiteilijan työtkin. Kukituksen jälkeen luennosta jäi vahvasti mieleen Renatan hyväntuulisuus, joka tarttui myös yleisöön. Erityisen kiinnostuneita olivat ne lukuisat opiskelijat, jotka pitävät muotoilijan uraa mahdollisena tulevaisuudessa, mutta heidän lisäkseen luennon teemat herättivät kiinnostusta muissakin. Luennolla kerrotut asiat pätevät yleismaailmallisesti myös muihin taiteenaloihin ja työelämään, joten esitys sisälsi jokaiselle jotakin tärkeää. l
Lähikuvassa entinen kouluisäntä Vesku l Kouluisäntä Vesa Pailakka jäi eläkkeelle jo kaksi vuotta sitten, mutta nyt on vielä mahdollisuus kiittää ja kumartaa monista palveluksista, joita Vesku tossulaisille teki. Kiitos Vesku, muistamme sinut aina! Vesa Pailakka tuli nykyiseen Helsingin kuvataidelukioon töihin 1980-luvun alussa. Hän päätyi viettämään Torkkelinkadulla yhtäjaksoisesti 28 vuotta ja sen jälkeen vielä kuusi vuotta koulun toisessa toimipisteessä Pengerkadulla. Tähän aikaan mahtui monenlaisia muutoksia: useita remontteja ja uusia opetussuunnitelmia, rehtoreita jopa yhdeksän, ja tietysti opettajat ja opiskelijat vaihtuivat tasaisena virtana. Vesa sen sijaan säilyi koulun pysyvänä kiintopisteenä, eräänlaisena Torkkelin huoneenhaltijana, jonka työpaikasta tuli hänelle myös koti.
TEKSTI: Johanna V i rkkunen K UVA: O ssi K an n o st o
Kansainvälinen ura ja uudet kokeilut
Unelmatyöpaikka tarjolla Vuonna 1983 Vesa kuuli vinkin tuttavaltaan kouluvirastosta: tarjolla olisi “unelmatyöpaikka” eräässä kalliolaisessa lukiossa. Silloinen koulun rehtori Antero Kuusisto haastatteli häntä ja tarjosi töitä nimikkeellä vahtimestari-talonmies. Paikkaan sisältyi oma asunto koulun alakerrassa, mikä oli tietysti hienoa, mutta samalla työaika venyi käytännössä ympärivuorokautiseksi, kun esimerkiksi asunnossa oleva hälytin saattoi piippailla milloin mistäkin syystä ja asia piti tarkistaa. Välillä ovat putket jäätyneet, patterit pamahtaneet tai jopa katto siirtynyt vaarallisesti myrskytuulen vaikutuksesta. Etenkin 1980-luvulla koulua remontoi31
Läsnäolevan vahtimestarin suuri merkitys
tiin paljon, ja taidelukion statuksen saatuaan koulun taideluokat uudistettiin: tavaroita piti jaksaa kanniskella hissittömän talon kerroksesta toiseen, tuurata välillä siivoojiakin. Koska Torkkelinkadun rakennus on ollut työpaikan lisäksi koti, vastuusta tulee helposti kokonaisvaltaista. Vesan rutiineihin kuului aina talon kiertämistä ja havainnointia – vuosien varrella paikat ovat tulleet läpikotaisin tutuiksi. Itsenäinen ja monipuolinen työnkuva Kouluisännän työ on kuitenkin ollut itsenäistä, ja Vesaa on miellyttänyt se, että hän on saanut suunnitella ja tehdä asioita omaan tahtiin. Monenlaisia työtehtäviä ja rooleja on ollut tarjolla, sillä hän on esimerkiksi toiminut koulun johtokunnassa liki 20 vuotta jäsenenä tai varajäsenenä ja myös iltavahtimestarina, kun koululla oli toimintaa iltaisinkin. Yksi rooli on kuitenkin tärkeä ja usein mainitsematta ansioluetteloissa: vuosikymmenten varrella Vesa on ollut koulun opiskelijoille luotettava aikuinen ja yhteisön jäsen.
32
Kouluisäntä on ollut monelle turvallinen ja lämmin hahmo, joka on aina paikalla, kohtelias ja avulias. Vesa itse kuvailee asennoitumistaan nuoriin kunnioittavaksi ja luontevaksi – oltiinhan saman talon jengiä. Aiempina vuosina asunnon ovikello saattoi soida viikonloppuisinkin, kun opiskelijat olisivat pyrkineet koululle omia projektejaan tekemään. Vesaa saattoi myös aina pyytää avuksi virittelemään vesipyssyjen täyttöpisteitä ja suunnittelemaan taistelutaktiikkaa jokavuotiseen vesisotaan naapurilukiota vastaan tai auttamaan telttojen pystytyksessä, kun leiriydyttiin perinteiseen tapaan koulun pihalle odottamaan aamua ja uuden kouluvuoden alkua. Opiskelijat ovat ikuistaneet Vesan tutun hahmon monenlaisiin taideteoksiin, joista yksi roikkuu nytkin hänen olohuoneensa seinällä: siinä kulkee “Vaksi Vikkelä” kovaa vauhtia, avainnippu näkyvästi esillä. Abigaalassa Vesaa on usein muisteltu lämmöllä ja hauskoja lahjoja on kertynyt – esimerkiksi kultainen katuharja eläkkeelle lähdön kunniaksi. Sörkan rosoiset kulmat Koulun olemukseen kuuluu erottamattomasti sen sijainti Sörnäisissä, Kalliossa, jonka vilkas ja värikäs elämänmeno näkyy ympärillä. 1980–90-luvuilla kaupunginosassa oli vielä rauhallista, mutta 2000-luvulla esimerkiksi erilaisten päihteiden käyttö alkoi näkyä myös koulun lähellä. Joskus sisällekin eksyneitä ongelmatapauksia on pitänyt heittää ulos, mutta 20 vuotta nyrkkeilyä harrastaneen Vesan valttina on ollut ennen kaikkea henkinen ote: puhumalla pitää tilanteista selvitä. Hän toimii vieläkin omassa kotiseurassaan Helsingin Atleettiklubilla valmennuskurssin vetäjänä. Loppujen lopuksi muutto koulun alakerrasta suurremontin tieltä tuli eteen hyvin nopeasti, sillä oli vain pari kuukautta aikaa etsiä uusi asunto. Sellainen löytyikin – onneksi edelleen Torkkelinkadulta, koulun naapurista! Siellä Vesan voi edelleen bongata eläkepäiviään viettämässä tutuilla kulmilla. l
43
SARJAKUVA: Emma HansĂŠn (mediatiimi)
42
43
44