H2 1/2014 by H2 Lehti

HELGA MAGAZINE

1/2014

KUKA PELKÄÄ HAMMASLÄÄKÄRIÄ? SANNI

KYLMÄT VÄREET

SUOMALAINEN DOKUMENTTIELOKUVA

AJANKOHTAISTA 04 YSTÄVÄNPÄIVÄ 06 OPETUSSUUNNITELMAT UUDISTUVAT 07 KESÄKSI TEKEMISTÄ 08 SUOMALAINEN DOKUMENTTIELOKUVA Nuoren dokumenttiohjaajan hurja nousukiito.

AISTIT 10 KOLUMNI: PYSÄHDY, AISTI, INSPIROIDU 12 HAMMASLÄÄKÄRI Hammashoito pelottaa eri syistä. Joskus pelokas voi itsekin olla hammaslääkäri.

16 ASPERGER

Pilvi-Linda Ojala kertoo aspergerin syndroomaan liittyvistä aistiyliherkkyyksistään.

18 KORKEASAAREN KISSAPEDOT 20 KUUROSOKEAN MAAILMA TUNTUU JA TUOKSUU

Hieroja-opiskelija Aarne Pirkola kertoo elämästään vailla näkö- ja kuuloaistia.

22 PUUTTUVA AISTI Toimittajamme testasivat, miltä maailma tuntuu, kun keskeisimpiä aisteja rajoitetaan.

26 KYLMÄT VÄREET 28 KOSKETUS

ELÄ!

32 TULEVAT TAPAHTUMAT 33 IHAN KIVA 34 SANNI Yläasteella Sanni oli kympin tyttö ja rokkaa nyt ympäri Suomea.

36 SUNNUNTAI HELSINGISSÄ 38 KERHOTOIMINTAA Minkälaista kerhotoimintaa koulussamme on tarjolla? Toimittaja testasi Haagan toimipisteellä kokoontuvan viinikerhon.

IN ENGLISH 40 THE MISSING SENSE 42 VALENTINE’S DAY 43 SUNDAY IN HELSINKI

It may be difficult to come up with things to do on Sundays but these tips may give you some ideas.

44 WHEN YOU’RE AFRAID OF THE DENTIST The reasons behind dental fear are diverse.

Päätoimittaja Marjut Kriikku Vastaava päätoimittaja Paula Jantunen Toimituspäällikkö Henni Aaltonen AD Miitta Kämäräinen Kuvatoimittaja Vivi Norokorpi Toimitussihteerit Eveliina Linkoheimo Mimi Hagal Hanna Kärppä Toimitus Hanna Korhonen Marie Von Bell Annukka Timonen Marjo Alste Mimi Hagal Ansa Aarnio Olli-Pekka Asikainen Petter Lundberg Annina Voutilainen Anu Haapala Henni Aaltonen Taittajat Miitta Kämäräinen Karla Järvinen Sakari Saukkonen Vivi Norokorpi Kannen kuva Sakari Saukkonen Logo Mikko Raatikainen H2 on HAAGA-HELIAn opiskelijakunta helgan opiskelijalehti. Lehden kustantaa HELGA. H2-lehti on sitoutunut noudattamaan Journalistin ohjeita. HAAGA-HELIA on allekirjoittanut Julkisen sanan neuvoston (JSN) perussopimuksen. JSN on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sananja julkaisemisen vapautta.

RENTOUTTAVAA UUTTA VUOTTA 2014

Teitkö uuden vuoden lupauksen tai asetitko itsellesi jonkin tavoitteen? Mitäpä jos tänä vuonna lupaisit ottaa rennommin ja tavoittelisit mitattavien suoritusten sijaan omaa onnellisuuttasi? Se ei ole niin itsekästä kuin miltä se kuulostaa. Kun oma elämä on mielekästä, jaksaa olla mukava, ja energiaa riittää myös muiden auttamiseen. Voisi sanoa, että hyvä lähtee kiertämään. Kesän jälkeen tein valinnan koulun ja töiden välillä. Irtisanouduin kahdesta työpaikasta, nostin opintolainan ja liityin kuntosalille. Olen kärsivällisempi, iloisempi ja energisempi nyt, kun kalenterini täyttyy itselleni mieluisista asioista. Kiire ei ole kadonnut, mutta tiuskiminen ja valittaminen ovat. En kehota kaikkia nyt välittömästi irtisanoutumaan töistään. Kannattaa kuitenkin pohtia omia motiiveja töiden tekemiseen ja selvittää keinoja töiden ja opiskelun yhteensovittamiseen. Vapautettuani aikaa työnteolta opiskelulle saatoin osallistua vapaaehtoiselle kurssille nimeltä Opiskelijalehden toimittaminen ja ottaa vastaan H2:n päätoimittajan tehtävän. Samalla olen palkallisessa työsuhteessa HELGAan. Samantapainen järjestely on Verkkolehden toimittaminen -kurssilla: journalismin koulutusohjelma palkkaa tuntityöntekijänä opiskelijan hoitamaan Tuima-verkkolehden teknisiä asioita. Esimerkiksi liiketalouden koulutusohjelmassa opinnäytetyöt tehdään useimmiten yrityksille, joiden kanssa voi sopia mahdollisesta palkkiosta. Myös erilaiset harjoitustyöt voi yhdistää yritykseen, jossa työskentelee opiskelun ohella. Päätin panostaa opiskeluun, sillä haluan valmistua ajoissa ja hyvin arvosanoin enkä laiminlyödä opiskelua raatamalla alalla, joka ei kiinnosta. Haluan nauttia opiskeluajasta, harrastaa ja viettää aikaa ystävien kanssa. Töiden teolle on aikaa seuraavat neljäkymmentä vuotta. Marjut Kriikku Päätoimittaja

SUKLAATA JA RUSETTILUISTELUA TEKSTI MARIE VON BELL KUVITUS SAKARI SAUKKONEN

Oh, if it be to choose and call thee mine, love, thou art every day my Valentine! -Thomas Hood Jäyhässä pohjolassa ei tunteilla ilotella, vaan kansainvälinen rakastavaisten päivä on Suomessa arasti ystävänpäivä. Pyhä Valentinus, jolta päivä on useissa maissa saanut nimensä, on avioliiton ja rakastavaisten suojelija. Ystävänpäivän juuret ovat todennäköisesti erilaisissa uuden satokauden aloitusjuhlissa. Rakkauden ja hedelmällisyyden juhlaa viettivät kuitenkin jopa ne muinaiset roomalaiset Lupercalia-juhlan muodossa. Kristinuskon myötä Lupercalia sai uuden nimen Pyhän Valentinuksen mukaan. 1900-luvulla ystävänpäivästä kehkeytyi pikkuhiljaa kulutusjuhla, ja kaupat alkoivat tursuta vaaleanpunaista, sydämiä ja suklaata. Vaikka monissa maissa ystävänpäivään ei liity omia perinteitä, on oheismyynti yltänyt lähes kaikkialle. Suomessa vain joulu on ystävänpäivää suositumpi aika lähettää kortteja. Usein kortilla muistetaan lähimpiä ystäviä tai niitä, joihin vuosien varrella ei ole ehtinyt pitää tarpeeksi yhteyttä, mutta silloin tällöin postin seassa saattaa olla myös nimettömiä rakkaudentunnustuksia. Ystävänpäiväperinteeksi on meilläkin vakiintunut Keski-Euroopasta lähtöisin oleva rusettiluistelu. Monissa kouluissa on myös omia perinteitä, kuten halipäiviä.

LINNUNRADAN EROTTAMAT RAKASTAVAISET Kiinassa vietetään kiinalaisen kalenterin mukaan seitsemännen kuukauden seitsemäntenä päivänä Quixi-festivaalia. Quixi perustuu vanhaan legendaan, jossa rakastavaiset erotettiin toisistaan linnunradan kaukaisimmillle

Maria Averina, 23, Mubba, Venäjä Murmansk “Venäjällä vietetään ystävänpäivää ja se on ennen kaikkea rakastavaisten juhla. Parit antavat lahjoja toisilleen. Ala-asteella teimme pienet ystävänpäivärasiat, joihin laitoimme pieniä paperikoristeita, kortin tai suklaata, ja annoimme sen ystävälle tai ihastukselle. Aina rasiaan ei kirjoitettu lähettäjää, jolloin lahjan saaja joutui arvuuttelemaan keneltä lahjan on saanut.” Rymon Adina, 28, Hotel Restaurant and Tourisim Management, Filippiinit “Lukiossa tulin kuuluisaksi kirjoitettuani tunnilla ystävänpäivänä rakkausrunon ihastukselleni. Monet viettävät ystävänpäivää, vaikka se ei ole virallinen juhlapäivä. Suurin osa filippiiniläisistä on syntynyt marraskuussa, joten helmikuussa on vietetty rakkauden juhlaa.” Mengyan Yang, 27, China, BBA “Ystävänpäivä ei kuulu kiinalaiseen kulttuuriin, mutta monet nuoret viettävät sitä. Kaduilla saatetaan myydä ylihintaisia ruusuja pariskunnille, kaupoissa on ystävänpäiväkrääsää ja ravintoloissa on erityisiä ruokalistoja. Seuranhakupalvelut järjestävät ystävänpäiväksi usein erilaisia sokkotreffejä.”

tähdille. Vain keväisin Quixi-juhlan aikaan parin kiertoradat kohtaavat, ja varisten muodostamaa siltaa pitkin pari voi tavata jälleen ja viettää päivän yhdessä. Juhlapäivän uskotaan olevat sateinen, sillä erotetun parin kyyneleet tipahtelevat maahan.

Juhlan aikana nuoret naiset rukoilevat temppelissä hyvää ja rakastavaa aviomiestä ja polttavat uhreja kuten paperiornamentteja ja käsitöitä. Quixi-festivaali on ollut pohjana myös samaan legendaan pohjautuville japanilaiselle Tanabataja korealaiselle Chilseok-juhlalle.

OPETUSSUUNNITELMIEN JÄLJILLÄ TEKSTI JA KUVAT PETTER LUNDBERG

HAAGA-HELIAn journalismin ja liiketalouden koulutusohjelmien opetussuunnitelmat uudistuvat tänä vuonna. H2 selvitti, miten tämä oikein tapahtuu.

Ritva Laakso-Manninen

”Peruskäytäntömme on, että ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmien opetussuunnitelmia uudistetaan muutaman vuoden välein”, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun rehtori Ritva Laakso-Manninen kertoo. ”Siinä välissä tehdään toki pienempiä päivityksiä, mutta suuremmat remontit tapahtuvat sitten kerralla.” Journalismin koulutusohjelman keskeisin muutos on koulutusohjelman sisäinen toimitus, jossa opiskelijat tekevät töitä ja saavat palautetta vanhemmilta opiskelijatovereiltaan. Taustalla on ajatus oppia aiempaa enemmän tekemisen kautta ja saada samalla esimakua esimiehen roolista. Liiketalouden koulutusohjelma puolestaan uudistuu vähän pienemmässä mittakaavassa syksyllä 2014. ”Suuntautumisopinnot uudistuvat jonkin verran ja niiden painotukset muuttuvat”, liiketalouden koulutusohjelman johtaja Helena Mansio kertoo. Mansion mukaan liiketalouden opettajat käyvät joka kevät koulutusohjelman opetusjaksoja läpi. Sitä vastoin isompia uudistuksia valmistellaan ajan kanssa koulutusohjelmien neuvottelukunnissa. Niissä HAAGA-HELIAn työelämäedustajisto kertoo valmistuvien opiskelijoiden osaamiseen kohdistuvia odotuksiaan. Samalla keskustellaan kriteereistä, jotka opiskelijan on valintakokeissa täytettävä. ”Puhumme myös ajankohtaisista ilmiöistä ja yritysten ideoista opetussuunnitelman uudistamiseksi. Niiden pohjalta lähdemme päivittämään sitä, miten ja mitä täällä opetetaan.” Tulevaisuuden työelämän vaatimusten tarkasteleminen ei ole aina kovin helppoa. Yrityksetkään eivät välttämättä tiedä, mitä asioita ja kykyjä he painottavat vaikkapa viiden vuoden kuluttua. ”Kyky reagoida nopeasti alan mullistuksiin on tärkeä”, Mansio painottaa.

Helena Mansio

”Toisaalta emme ole täällä HAAGA-HELIAssa menneet siihen, että sekoittaisimme koko pakan jonkun yksittäisen -ismin tai trendin takia. Rakenteita ei tarvitse lähteä muuttamaan, mutta yksittäisiä sisältöjä voi muuttaa ja kehittää.” Mansion mukaan muutosten suhteen on säilytettävä jonkinlainen kohtuus ja kokonaisvaltaisuus, ja sen tuomia tuloksia on analysoitava ja seurattava tarkasti. Varman päälle kuitenkin voi ja kannattaa pelata: ”Liiketalouden koulutusohjelmamme on jo nyt niin laaja-alainen, että opiskelija pärjää työelämässä sen turvin,” hän kehaisee. Laakso-Manninen näkee HAAGA-HELIAn koulutusohjelmien ”opsien” tulevaisuuden oikein hyvänä, vaikka toki niiden eteen on tehtävä lujasti töitä. ”Meidän tulee jatkuvasti pitää yllä vuorovaikutusta yrityskontaktiemme kanssa, jotta he tietävät mitä me teemme täällä ja me olemme puolestamme tietoisia siitä, mitä työnantajat haluavat ja odottavat opiskelijoiltamme”, rehtori muistuttaa.

HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun koulutusohjelmien neuvottelukunnista löytyy monia tuttuja ja suuria yrityksiä. Liiketalouden koulutusohjelma saa työelämänäkökulmaansa muun muassa HOK-Elannolta, Helsingin OP Pankilta, Alexandria Pankkiiriliikkeeltä ja Eläke-Fennialta. Journalismin koulutusohjelman työstämisessä ovat mukana esimerkiksi YLE, Helsingin Sanomat, Otavamedia ja Kauppalehti. Johdon assistenttikoulutuksen neuvottelukunnassa puolestaan istutaan samaan pöytään muun muassa Veikkauksen, Liikenneviraston, OP-Pohjolan ja Metsäliitto Groupin kanssa.

MITÄ KESÄKSI? HAAGA-HELIA uudistaa tulevia kesäopintojaan. Nyt voidaan puhua jo kolmannesta lukukaudesta. TEKSTI HANNA KORHONEN

Syksyllä 2013 HAAGA-HELIAn eri koulutusohjelmat alkoivat tehdä yhteistyötä kesäopintotarjottimen kehittämiseksi. Tavoitteena on, että kesällä käytävät vapaavalintaiset kurssit ylittäisivät koulutusohjelmien rajoja ja kesällä voisi opiskella halutessaan täysipainotteisesti. Kesäopintotarjottimella on tällä hetkellä 70 opintojaksoa. Näistä suurin osa on osittain virtuaalisia hybridikursseja, joissa yhdistyvät muutama lähitapaaminen ja verkko-opinnot. Lisäksi muutamat kursseista ovat joko täysin virtuaalisia tai pelkkiä kirjatenttejä. Journalismin koulutusohjelmajohtajan Anne Leppäjärven mukaan kesällä järjestetään myös nimenomaan toimittajaopiskelijoille tarkoitettuja verkkokursseja, jotka vaativat edeltäviä journalismin opintoja. Tarjolla on luovaa kirjoittamista, journalistinen juttutyöpaja, editointikurssi ja monikielisen uutisviestinnän kurssi. Journalismin koulutusohjelman tenttejä voi tehdä verkkokirjasto Tenttiksessä myös kesällä kirjaston aukioloaikoina. ”Ymmärrämme kyllä, että monet opiskelijat ovat koko kesän töissä. Siksi luvassa on

esimerkiksi viikon kestäviä intensiivikursseja”, Leppäjärvi kertoo. Hänen mukaansa eri kursseja yritetään nyt saada asettumaan mahdollisimman monen eri koulutusohjelman opiskelijan aikatauluihin. Kesäkurssitarjonnasta yritetään myös tiedottaa entistä tehokkaammin kurssit koostavan esitteen muodossa. Kesän kursseille voi ilmoittautua jo tammikuussa alkavassa ensivalinnassa WinhaWillen kautta. Viimeinen ilmoittautumispäivä on kurssin alkamispäivä. Leppäjärven mukaan kolmen kesäkuukauden aikana opintoja ehtii suorittaa lukukauden verran, mikäli elämäntilanne sen mahdollistaa. Kesäkursseja voi tosin suorittaa vaikka vain yhden tai kaksi – suunta opinnoissa on tällöinkin eteenpäin. ”Kesällä täytyy sitten myös levätä!” Leppäjärvi muistuttaa.

ksessä esi järjesty s k u ttim e k o o konkree a työk paan: kerr • Lista im h n it a h v e ta si k in, uusimmas (esimerkik in e rb e v vaikutit isin sesti aktiiv sä ja mihin is m , it te ) mitä budjetoin misessi a rityisosaa e ja työnteoll i s ta s so koulutusta -taidot • Kerro i s ik erk atk tävistäsi ja tasi: esim ttamusteh o lu ta is is mahdoll • Kerro tietonsa istyöstä än yhteys id vapaaehto e h ja i s posilija a suositte taa sinusta n a a k jo , • Lista uva itsestäsi k • Lisää an lm te iku rkeimmät tiivisen va sevatko tä u o n : a u s avissa? äile ulkoa lposti luett e h e • Silm s o k ja on asiat esiin

SIT TEN

KIN TÖ IHIN? Jos opis kelu ke sällä ei on käyn innosta tikorttis , CV i kesäty önhaku un.:

TÄSSÄ MUUTAMIA VINKKEJÄ HYVÄN CV:N TEKOON!

DOKUMENTTIOHJAAJAN HURJA NOUSUKIITO TEKSTI HENNI AALTONEN

Miia Tervo on jo moninkertaisesti palkittu ohjaaja, vaikka hän opiskelee vielä Taideteollisen Korkeakoulun dokumentaarisen elokuvaohjauksen linjalla.

Maailman tuulissa eksynyt tyttö kuulee ammoisen menneisyyden, alkukodin salaperäisen värähtelyn ja sukeltaa Vienan Karjalan runolliseen ikihämärään. Dokumenttiohjaaja Miia Tervon uusin dokumentti, Santra ja puhuvat puut, sai maailman ensi-iltansa Idfafestivaaleilla marraskuussa 2013. Idfaa pidetään yhtenä maailman merkittävimmistä dokumentaaristen elokuvien festivaaleista. Tervon taustalta ei löydy kuitenkaan tarinaa siitä, kuinka hän oli aina halunnut dokumenttielokuvaohjaajaksi. ”Olen sellainen tyyppi, joka on kat-

sonut ehkä Ghostbusters kakkosen lapsena. Kotipaikkakuntani on Rovaniemen maalaiskunta, jossa ei edes näytetty moniakaan elokuvia. Tosin 15-vuotiaana näin pari elokuvaa – esimerkiksi Sally Potterin Orlandon – jotka räjäyttivät tajuntani”, Tervo kertoo. Hän myös lisää, että katsoo nykyäänkin elokuvien ahmimisen sijaan mieluummin muutaman vuodessa ja pohdiskelee niitä pitkään.

Mullistavien elokuvakokemusten lisäksi Tervon tietä elokuvaohjaajaksi viitoitti se, että todellisuus on ollut hänelle vaikeasti käsiteltävää. Dokumenttielokuvan kautta löytyi väylä, jolla siitä tuli vähän helpompaa. Tervon ensimmäinen dokumenttielokuva, Hylje (2005), käsitteli aborttia ja siihen liittyviä tunteita, kuten syyllisyyttä. Ohjaajan tapa käsitellä kipeää aihetta vakuutti, ja Hylje palkittiin

muun muassa Tampereen lyhytelokuvafestivaalien sekä kotimaisen että oppilassarjan pääpalkinnolla. Se oli kuitenkin vasta lähtölaukaus. ”Matkustin Hylje-elokuvan kanssa varmaan yli 20 maahan ympäri maailmaa. Alku oli siis aika hurja”, Tervo pohtii. TEKOTAPOJEN YHDISTELYÄ JA EPÄTIETOISTA NAISEUTTA Taideteolliseen Korkeakouluun Tervo pääsi ensi yrittämällä. Sitä ennen hän opiskeli vuoden Oriveden kirjoittajakoulutuksessa käsikirjoitusta ja lyriikkaa sekä pari vuotta Turun Taideakatemian elokuvailmaisun linjalla. ”Turussa opin perusjutut. TAIKissa on se hyvä puoli, että täällä on enemmän resursseja, voidaan kuvata esimerkiksi filmille. Opinnoissa on kuitenkin liikaa analysointia ja tutkimista minulle, kun itse olen sellainen tekijä”, Tervo kuvailee. Ohjaaja kertoo nauttivansa elokuvantekoprosessissa muun muassa siitä, kun saa yhdessä animaattorin kanssa suunnitella tulevaa teosta ja pikkuhiljaa siitä alkaa hahmottua jotakin konkreettisempaa. Tervo hyödyntää elokuvissa mielellään niin animaatiota ja arkistoja kuin elävää kuvaakin, sillä aiheita yhdistelemällä on mahdollista kertoa monipuolisemmin ja syvemmin. Tervon dokumentaaristen elokuvien teemat ovat tähän mennessä kietoutuneet jollain tapaa naiseuden ja itsensä etsimisen ympärille. Hylkeen jälkeen ilmestyi Lumikko (2009), joka käsitteli nuoren tytön kohtalokasta rakkauden janoa. Uusin, Santra ja puhuvat puut, pomppaa karjalaiseen idylliin, jossa nuori nainen kohtaa ikivanhan Santran, ja saa hänen kauttaan yhteyden karjalaisen kulttuurin juuriin.

”Ei ole ollut mitään tietoista valintaa siitä, että olen käsitellyt naisten aiheita. Ehkä se vaan tulee luonnostaan siitä, kun olen itse nainen”, Tervo sanoo. PARAS PALKKA EI SEISO PALKINNOISSA Tervoa on povattu suomalaisen dokumenttitaivaan uudeksi tähdeksi – ja sitä hän jo monella tapaa onkin. Palkintojen ja maailmalla kiertämisen lisäksi Hylje ja Lumikko on esitetty suurelle yleisölle Helsingin DocPoint -festivaaleilla. Myös uusin elokuva Santra ja puhuvat puut on ilmoitettu DocPointiin, mutta valintoja ei ole vielä julkistettu. Menestyksestä huolimatta taiteilijan elämän epävarmuus on alati läsnä. ”Ei minulle kukaan kertonut pääsykokeissa, että elämä tulee olemaan sellaista apurahojen hakemista eikä turvattua toimeentuloa ole. Onneksi itselleni on käynyt niin onnekkaasti, että olen pystynyt elättämään itseni ja perheeni tällä. Ikinä ei voi kuitenkaan tietää tulevasta”, Tervo sanoo. Seuraavaksi Tervo aikoo ohjata animaatioelokuvan alkoholistien lapsista. Hän kuvailee sitä tärkeäksi aiheeksi, kun ottaa huomioon, että alkoholistien lapsia on Suomessa noin miljoona. ”Mielestäni elokuvantekijänä on tärkeää antaa ääni niille, jotka eivät saa sitä kuuluviin. Yhteiskunnassa vahvempien tulee pitää heikkojen puolta”, ohjaaja sanoo. Tämän hetkisen menestyksen puitteissa Tervosta tullaan kuulemaan vielä paljon. Hän kuitenkin toteaa, että ”parasta palkkaa mitä ei rahalla saa”, on suora palaute ihmisiltä. ”Hylje-elokuvaa käytettiin erään aborttitukiryhmän terapiassa. Sieltä yksi nainen laittoi viestiä, että elokuva on auttanut kivun käsittelyssä. Se on jäänyt mieleen”, Tervo sanoo.

VINKKI! DOCPOINT HELSINGISSÄ 28.1–2.2.2014

”Mitä merkitystä menneisyydellä ja perinteillä edes on tässä kaikessa kun on jo kaikkea ja silti ei mitään.”

PYSÄHDY, AISTI, INSPIROIDU TEKSTI HANNA KÄRPPÄ KUVAT EVELIINA LINKOHEIMO Käytämme aistejamme päivittäin kymmenien, ellei satojen, erilaisten asioiden havaitsemiseen. Aistiärsykkeiden hälinän keskellä unohdammekin usein todella pysähtyä näkemään, kokemaan ja kuulemaan ympäristöämme. Miltä koulun aulassa kuulostaa? Miltä kahvilassa tuoksuu? Pysähtyminen ei kuitenkaan tarkoita aina hiljentymistä tai fyysistä paikallaan olemista. Pysähtyä voi yhtä hyvin valokuvatessaan, jalkapalloa pelatessaan tai juostessaan. Tärkeintä onkin hetkeen keskittyminen. Sillä silloin, kun kykenee keskittymään johonkin rakastamaansa asiaan, voi saavuttaa täydellisen flow’n. Flow-tilassa ihminen suodattaa pois itselleen tarpeettomat aistiärsykkeet ja keskittyy ainoastaan niihin, jotka ovat tärkeitä oman suorituksen kannalta. Pysähtyminen on jopa välttämätöntä ihmiskunnan kehityksen kannalta. Jos kukaan ei koskaan pysähtyisi hetkeksi havainnoimaan ympäristöään, kukaan ei esimerkiksi huomaisi, kuinka paljon Helsingin kaduilla on kerjäläisiä. Ongelman tunnistaminen avaa mahdollisuuden sen ratkaisemiseen. Ihmisen sanotaan kehittyvän evoluution myötä jatkuvasti. Washingtonin yliopiston tohtori

Alan Kwanin tutkimus ja siihen yhdistetyt taiteilija Nickolay Lammin kuvat ihmisten kasvaneista silmistä herättivät huomiota viime kesänä. Kwan arvioi ihmisen silmien kasvavan 100 000 vuoden aikana huomattavasti suuremmiksi esimerkiksi auringon valon vähenemisen takia. Kenties kuvat aiheuttivat kohua siksi, koska näköaisti on tänä päivänä tärkeimpiä aistejamme. Pinterestin, Instagramin ja WeHeart-It -palvelujen kuvavirtaa selatessaan tuntuu mahdottomalta ajatella, miten sokea ihminen kykenee havainnoimaan yhteistä maailmaamme. Yhden aistin varassa eläminen on kuitenkin täysin mahdollista: teemaosiomme sivuilla 20– 21 kuurosokea Aarne Pirkola kertoo, miten hän opettelee havainnoimaan maailmaansa lähes kokonaan tuntoaistinsa avulla. Pilvi-Linda Ojala puolestaan kertoo, miten aspergerista aiheutuva aistiyliherkkyys vaikuttaa opiskeluun. Löydät teemaosiomme sivuilta 22–24 myös esimerkin siitä, miten sinäkin voit kokeilla aistien harjoittamista. Sulje silmäsi tai sido silmille huivi ja kokeile, millaista olisi havainnoida ympäristöään ilman välttämättömänä pitämäämme näköaistia.

KUN HAMMASLÄÄKÄRI PELOTTAA TEKSTI ANU HAAPALA KUVITUS SAKARI SAUKKONEN

Neljä kymmenestä suomalaisaikuisesta pelkää hammashoitoa. Joskus pelkääjä joutuu astumaan hammashoitolan ovesta sisään joka päivä. Sydän hakkaa ja kädet hikoavat. Poskia kuumottaa ja itkettää. Vielä ovellakin haluttaisi kääntyä takaisin ja jättää koko touhu väliin. Entä jos se sattuu? Hammashoito jännittää monia. Erikoishammaslääkäri Vesa Pohjolan vuonna 2009 julkaistun väitöstutkimuksen mukaan yksi kymmenestä suomalaisaikuisesta pelkää hammashoitoa kovasti ja kolme kymmenestä jonkin verran. Kuten muutkin pelot, myös hammashoitopelko voi olla eriasteista. Se vaihtelee lievästä ahdistuksesta varsinaiseen fobiaan eli huomattavaan pelkoon, joka on koettuun uhkaan nähden täysin epärealistista. Tero Siirilä pelkää hammashoitoa, mutta on siitä huolimatta työskennellyt hammaslääkärinä vuodesta 1985. Hänen pelkonsa johtuu kivun jännittämisestä ja on moniin muihin hammashoitopelkoisiin verrattuna melko vähäistä. Mutta kun kokemuksesta muistaa, että hammashoito voi sattua ja oma kipukynnys on matala, ikävästä tunteesta on vaikea päästä eroon kokonaan. Joskus Siirilä on itse hoitanut hampaitaan peilin edessä sen sijaan, että olisi mennyt toiselle hammaslääkärille. ”Oloani helpottaa se, kun tiedän missä mennään ja mitä tehdään, mutta silti odotan sitä kipua. Nämä asiat eivät mene järjen kautta muuten kuin ihan pieneltä osalta. Ne kumpuavat paljon syvemmältä.”

Usein juuri kivun pelko onkin sen taustalla, että pelkkä ajatus hammaslääkärikäynnistä saa inhonväreet nousemaan pintaan. ”Myös perinnölliset tekijät voivat vaikuttaa”, kertoo suuterveystieteen professori Heikki Murtomaa Helsingin yliopistosta. Hammashoitopelko on ihmisten viidenneksi yleisin pelkotila. Vielä useampi kammoaa käärmeitä tai jännittää lentämistä. ”Pelko on tavallista, luonnollista ja luvallista, koska se on yksi ihmisen suojautumismekanismeista”, Murtomaa selittää. Ongelmia tulee vasta sitten, kun se alkaa vaikuttaa kielteisesti ihmisen käyttäytymiseen ja elämään. Miksi hammaslääkärissä käynti sitten aiheuttaa ikäviä tuntemuksia? Moni pelokas perii kammonsa vanhemmiltaan. Lapsi saattaa joutua pienestä pitäen kuuntelemaan hammaslääkäriin liittyviä kauhutarinoita, ja vaikkei hän altistuisikaan niille, äidin tai isän pelon aistii herkästi. Pelkoa lietsovat myös traumaattiset kokemukset. Sekä Murtomaa että Siirilä toteavat, että tavallisimmin kammon laukaisee lapsuuden ensimmäinen hammashoitokäynti. Murtomaan mukaan ammattilaisten pitäisikin kiinnittää asiaan erityistä huomiota. Jos hammashoidosta jää jo muutaman vuoden ikäisenä huono muisto, sitä joutuu yleensä

kantamaan mukanaan koko loppuelämän. ”Varsinkin lasten kanssa olisi tärkeää muistaa, että ikinä ei saa tehdä mitään pakolla, jos se ei ole hoidon kannalta aivan välttämätöntä”, Siirilä sanoo. Aina traaginen kokemus ei kuitenkaan varsinaisesti liity hammashoitoon. Jos lapsi on eri tilanteissa oppinut, ettei aikuisen sanaan voi luottaa, ei hänellä ole edellytyksiä uskoa hammaslääkäriäkään. Läheinen aikuinen saattaa sanoa lapselle, ettei jokin asia satu – ja sattuu kuitenkin. Sen jälkeen on vaikea luottaa muihinkaan. Äärimmäisissä tapauksissa pelon taustalla voi olla esimerkiksi lapsuuden aikainen seksuaalinen hyväksikäyttö. Vuonna 2001 Oslon yliopiston hammaslääketieteen laitoksen professori Tiril Willumsen tutki 99 norjalaista naista, jotka olivat lapsena kärsineet seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tutkimuksesta ilmeni, että hyväksikäytön uhrit olivat hammaslääkäripelkoisia selvästi useammin kuin norjalaisnaiset keskimäärin. Moni heistä ei itse ymmärtänyt asioiden välistä yhteyttä, eikä suurin osa ollut koskaan kertonut traagisista kokemuksistaan hammaslääkärilleen. Murtomaan mukaan on loogista, että raskas elämänkokemus näkyy kauhistumisena hammaslääkärin tuolissa. Suu on arka paikka niin fysiologisesti, emotionaalisesti kuin kommunikaation kannalta, hän muistuttaa. ”Intiimille alueelle tunkeutuminen hyvässäkin tarkoituksessa, kuten hammaslääkäri tekee, voi olla äärimmäisen ahdistavaa varsinkin niille, joilla on rankkoja kokemuksia taustalla.” Siirilä on työssään huomannut, että hammashoitopelkoisia on yksinkertaistetusti kahta tyyppiä: niitä, joiden

pelkoa kaikki tieto hoidosta helpottaa, ja niitä, jotka eivät missään nimessä halua tietää siitä yhtään mitään. Useimmiten hän kuitenkin kertoo omille potilailleen hoidosta niin tarkkaan kuin mahdollista. Moni pelkää hammashoidossa oman kontrollin puutetta ja tieto antaa potilaalle enemmän päätösvaltaa. Siirilä uskoo, että jos potilaalla on menneisyydessä kauhistuttavia kokemuksia hammaslääkäristä, ainoa tapa lievittää pelkoa on rakentaa ikävien muistojen päälle mahdollisimman useita myönteisiä kokemuksia. Hän pyrkii kuuntelemaan potilastaan ja selvittämään, tuntuuko jokin tietty asia erityisen ikävältä. ”Oma tapani suhtautua pelkopotilaisiin kiteytyy suhtautumiseen, joka sopii oikeastaan kaikkiin elämäni osa-alueisiin: toisia ihmisiä pitää kunnioittaa. Kun toista kunnioittaa, hänelle ei halua tehdä tarpeettomasti mitään epämiellyttävää, häntä ei kohtele huonosti, eikä häntä katso ylimielisesti. Jos toimii näin, ei oikeastaan voi tehdä väärin.” Usein hammashoitoa paljon pelkäävät henkilöt hakeutuvat hoitoon vasta kun on pakko. Sen vuoksi hammaslääkärit törmäävät heihin melko harvoin. Hiljattain Siirilä hoiti aikuista miestä, joka jännitti ensimmäisellä vastaanottokerrallaan niin paljon, että purskahti itkuun. Nyt miehen hoito on saatu valmiiksi, eikä häntä enää itketä. Viimeisillä hoitokerroillaan hän jo varovaisesti hymyili. Etenkin tällaisissa tapauksissa Siirilä muistaa kehua potilaitaan siitä, että he ovat pärjänneet hyvin. ”Kannustan jatkamaan samalla tavalla, kun on jo kaikkein suurimman voiton itsestään ottanut ja tarttunut toimeen. Sehän se isoin kynnys kai pelkopotilaalla on – että ylipäänsä lähtee hoitoon.”

Lähteitä: Suomen Hammaslääkärilehti, Uusi tieto hammaslääkäripelosta vaikuttaa pohjoismaisiin hammashoitopalveluihin, 5/2003. Tiril Willumsen: Dental fear in sexually abused women, European Journal of Oral Sciences, 2001. Vesa Pohjola: Dental fear among adults in Finland, Oulun yliopisto, 2009.

LIEVITÄ PELKOASI • Kerro pelostasi aikaa varatessasi tai hoitoon mennessäsi. Näin hoitohenkilökunta tietää heti, että pelkäät ja osaa ottaa sen huomioon. • Sovi hammaslääkärin kanssa merkistä, joka osoittaa, että haluat hoidon keskeytettävän. Esimerkiksi käden heilauttaminen on helppo tapa. • Ota vastaanotolle mukaan kuulokkeet ja musiikkia, josta pidät. Tutkimuksissa on todettu, että kun yksi aisti saa riittävän paljon informaatiota, muut aistit eivät ole yhtä valppaina. Kun keskityt kuuntelemaan, et mieti niin paljon esimerkiksi kipua. • Etsi hammaslääkäri, jonka kanssa tulet hyvin toimeen. Kun lääkäri tuntee sinut ja hampaidesi tilanteen, hän tietää kaikkein parhaiten, miten hoidossasi kannattaa edetä. • Harjaa hampaat kahdesti päivässä ja käytä hammaslankaa säännöllisesti. Tsemppaa itseäsi käymään hammastarkastuksessa niin usein kuin hammaslääkärisi suosittelee. Kun suusi pysyy terveenä, ei hammaslääkärikäynti tarkoita ikäviä toimenpiteitä, kuten reikien paikkausta tai juurihoitoa. • Lupaa itsellesi jotain kivaa palkkioksi siitä, että uskalsit mennä hammashoitoon.

ASPERGER TERÄSTÄÄ AISTIT TEKSTI JA KUVA MIMI HAGAL

Jotkut pitävät jälkeenjääneenä, toiset omituisena. Elämä ei ole helppoa sille, joka kokee ja tuntee asiat eri tavalla kuin valtaväestö.

”TUNTEMATTOMIEN KANSSA OLEN VARUILLANI, MUTTA SE JOHTUU IHMISSUHTEISSA KOKEMISTANI PETTYMYKSISTÄ.”

spergerin oireyhtymä tuo mukanaan monenlaisia ominaisuuksia aina sosiaalisten taitojen vähäisyydestä matemaattiseen lahjakkuuteen ja aistiyliherkkyyksiin. Kyse ei kuitenkaan ole piirteestä, joka näkyisi selvästi päällepäin. Pilvi-Linda Ojala, 28, kertoo kohdanneensa ikäviä asenteita. ”Minua on nimitelty hulluksi, mutta ne ihmiset eivät ole tienneet, mikä minulla on.” Ojala mieltää aspergerin oireyhtymän sekä sairaudeksi että ominaisuudeksi, mutta ei koe sen vaikuttavan elämäänsä kohtuuttoman paljon, jos hidasta oppimista ei lasketa. Tämän vuoksi hän tarvitsee tukea ja ohjausta opiskellessaan. ”Opiskelussa tahti oli aluksi liian kova ja siellä hypittiin asiasta toiseen. Koen sen todella häiritsevänä, sillä haluan oppia asiat kaikessa rauhassa omaan tahtiini.” Ojala opiskelee tällä hetkellä lähihoitajaksi ja hänellä on entuudestaan puutarhurin paperit taskussaan. Opintojen ohella hän tekee töitä henkilökohtaisena avustajana. Itseään sosiaalisesti estyneeksi kuvailevalta naiselta on pakko kysyä, kuinka hän suoriutuu tuosta kaikesta. Lähihoitajan ja avustajan työssä hän joutuu jatkuvasti kohtaamaan

uusia ihmisiä. ”Työssäni olen kahdestaan asiakkaan kanssa, jolloin ihminen tulee tutuksi vähitellen. Siihen tottuu. Kun minuun tutustuu, alan pikkuhiljaa kertoa enemmän itsestäni.” Opinnoissa Ojala on saanut avuksi henkilökohtaista ohjausta ja tarvittaessa hän saa vaihtaa ryhmää. Opiskelutoverit ovat suhtautuneet hänen oireyhtymäänsä ymmärtäväisesti. Työelämässä ei aina olla yhtä suopeita, sillä hidas oppiminen ei ole työntekijän arvostetuimpia ominaisuuksia. Ojala kertookin saaneensa aiemmin potkut puutarhurin työstä ja päälle moitteet siitä, ettei kertonut aspergeristaan heti työhaastattelussa. ”Lähihoitajan töitä en ole vielä tehnyt. En ole suorittanut edes työssäoppimisjaksoa ja tilanne on sen suhteen täysin avoin”, Ojala toteaa epävarmana. Jotkut asperger-ihmiset kärsivät voimakkaista, jopa jokapäiväistä elämää haittaavista aistiyliherkkyyksistä, mutta Ojala on päässyt suhteellisen vähällä. Hän mainitsee kuulo- ja tuntoaistinsa tavallista herkemmiksi. Meluisat paikat tuntuvat ahdistavilta ja kipukynnys on erittäin alhainen. ”Tunnen hirveän herkästi kipua ja joudun joskus menemään lääkäriin pelkän kivun takia. Muut saatta-

vat ihmetellä, jos alan itkeä ihan pienen haavan takia”, hän kuvailee. Päällepäin Ojala vaikuttaa ihan tavalliselta nuorelta naiselta. Hän puhuu avoimesti itsestään ja elämästään, eikä välttele katsekontaktia. Kipeitä muistoja kuitenkin on, koulukiusaaminen nimittäin jätti syvät arvet ja vaikutti negatiivisesti itsetuntoon. Ojala tuntee vieläkin olevansa muita huonompi, eikä pysty kehumaan itseään. Nykyään hän kuitenkin uskaltaa toteuttaa itseään muun muassa musisoimalla ja kirjoittamalla. ”Musiikkiharrastuksessa aistiherkkyydestä on hyötyä. Opin pari kertaa kuunneltuani toistamaan laulumelodiat ja muistan sanat käsittämättömän hyvin. Opin korvakuulolta.” Ojalan vanhemmille tyttären diagnoosin saaminen oli aikoinaan suuri helpotus. He olivat pitkään ihmetelleet lääkäreiden kanssa, miksi lapsi vetäytyy niin syrjään, ei välitä kommunikoida ja maistelee kaikkea. Ojalan mielikuvitus oli ja on edelleen hyvin vilkas ja sitä hän kanavoi onnistuneesti luovien harrastusten kautta. Vertaistukeakin on tarjolla, mutta hän ei koe saaneensa siitä oikein mitään irti. Ryhmätapaamisissa oli paljon sulkeutuneempia ihmisiä kuin hän itse, ei-

kä uusia ystävyyssuhteita syntynyt. ”Tuntemattomien kanssa olen varuillani, mutta se johtuu ihmissuhteissa kokemistani pettymyksistä”, Ojala sanoo hiljaa. ”Minun on välillä vaikeaa kertoa omista tuntemuksistani edes kavereille, koska pelkään heidän reaktioitaan.” Asperger-ihmiset kärsivät usein myös masennuksesta, mutta Ojalalla se on melko lievää, eikä hän koskaan ole suostunut lääkitykseen sen vuoksi. Hänellä on kova halu ja motivaatio vuorovaikutustaitojensa ja itsensä kehittämiseen. Sitkeä ja periksiantamaton nuori nainen kertoo vielä aikuisenakin tuntevansa itsensä ulkopuoliseksi. ”Joskus mietin, miksi en voi olla kuin muut. Toisaalta on päiviä, jolloin olen vain minä ja tajuan, etten voi sille mitään. Sitten haluankin olla juuri sellainen kuin olen ja hyväksyn sen.”

TÄÄLTÄ LISÄÄ TIETOA ASPERGERIN OIREYHTYMÄSTÄ

ISOT KISSAPEDOT LEIKKIVÄT SIPULEILLA

TEKSTI ANSA AARNIO KUVITUS MIITTA KÄMÄRÄINEN

Kun eläintenhoitajat leikittävät Korkeasaaren asukkaita ruoan avulla, vain mielikuvitus ja lainsäädäntö ovat rajana.

Eläintenhoitaja heittelee kaninraatoja isoille kissapedoille. Kissat repivät nahan auki ja syövät lihan. Helsingin citykaneista vain pieni osa päätyy Korkeasaareen. ”Ammuttuja kaneja ei voida ottaa haulivaaran vuoksi”, sanoo eläintarhalehtori Taru Vuori. Kanit eivät tyydytä kissapetojen nälkää, mutta tarjoavat niille luonnonmukaista puuhaa. Samasta syystä hoitajat pakkaavat toisinaan luiset lihakimpaleet hirvennahkaiseen pussiin tai karvaiseen taljaan. Hoitajat käyttävät kekseliäisyyttään, jotta eläimet saisivat käyttää aistejaan. Esimerkiksi isoille kissapedoille annetaan leikkikaluksi sipuleita. ”Sipulin haju on mieleenpainuva ja kiinnostaa kissapetoja enemmän kuin palloleikki”, Vuori sanoo. Karhulinnan puunrunkoihin on porattu koloja, joihin hoitajat piilottelevat pieniä herkkupaloja. Karhut etsivät herkkuja hajun perusteella – kunhan ensin heräävät talviunilta. ENKELINJÄLKIÄ LUMESSA Talvella saaren valot sammuvat kuudelta. Täysin pimeää saarella ei ole yölläkään, sillä mantereelta kantautuu valosaastetta. Eläimet tarvitsevat hämärää, jotta niiden luonnonrytmi säilyy. Hämärä myös ruokkii eläinten aisteja. Vaikka hiiripöllön näkö on kolme kertaa herkempi kuin ihmisellä, se saalis-

taa kuulonsa avulla. Koska pöllön korvat ovat eri korkeudella, niin äänet – kuten myyrän rapistelu – saapuvat sen oikeaan ja vasempaan korvaan eri aikaan. Tämän pienen aikaeron ansiosta pöllö paikallistaa saaliinsa tarkasti. Aika ajoin hiiripöllön häkkiin eksyy pikkunisäkäs tai pikkulintu. ”Lumessa voi nähdä ´enkelinjälkiä´, jotka syntyvät, kun pöllö hipaisee siipisulkien kärjellä lunta”, Vuori kertoo. Petolintujen tavoin hiiripöllö aistii ultraviolettivaloa. Niinpä se pystyy tunnistamaan pikkunisäkkään virtsanjäljet lumesta. ELÄVÄÄ RAVINTOA Vaikka Korkeasaaren eläimille koetetaan järjestää olosuhteet, joissa ne voivat käyttää aistejaan, kaikkien kohdalla se ei onnistu. Luonnonoloissa elävät puupytonit etsivät ravintoa lämpöaistinsa avulla. Käärme erottaa elävän, lämpimän hiiren sitä helpommin, mitä kylmemmässä ympäristössä se on. Korkeasaaren matelijatalon puupytonit eivät voi käyttää lämpöaistiaan, sillä niille annetaan ruoaksi vain kuolleita eläimiä. ”Lainsäädäntö kieltää elävän ravinnon syöttämisen eläimille”, Vuori toteaa. Laki suojelee eläimiä kärsimykseltä ja kivulta. Siksi niitä ei saa syödä elävältä – kuten luonnossa.

KUUROSOKEAN MAAILMA

TUNTUU JA TUOKSUU

TEKSTI MARJUT KRIIKKU KUVA SAKARI SAUKKONEN

Aarne Pirkolan, 25, maailma on täysin hiljainen. Hänen näkökenttänsä on vain viisi astetta. Hierojan työssä näkö ja kuulo ovat kuitenkin toissijaisia. Syntymästään saakka kuurolla Aarnella todettiin Usherin oireyhtymä 9-vuotiaana. Usher on yleisin kuurosokeuden aiheuttaja ja periytyy peittyvästi. Aarnen vanhemmat sekä hänen kolme siskoaan näkevät ja kuulevat normaalisti, mutta myös pikkuveljellä on Usher. Oireyhtymää esiintyy kolmen asteisena. Usherin ykköstyypissä, joka Aarnella on, näkökenttä kapenee iän myötä ja häviää lopulta kokonaan. Heikkenevän näkönsä vuoksi Aarne liikkuu tuntemattomissa paikoissa oppaan ja valkoisen kepin avulla. Tulkin on oltava hyvässä valossa ja tehtävä viittomat normaalia pienemmälle alueelle. Hämärässä valossa ja kosketusetäisyydellä kommunikointi tapahtuu kädestä käteen viittomalla eli taktiilisti. ”Sokeutumisen hyväksyminen oli rankkaa ja vaikeaa. Lapsena ja nuorena en osannut asennoitua siihen positiivisesti, vaan olin surullinen ja masentunut.

Vasta kun rohkaistuin kokeilemaan taktiilisti viittomista, löysin uuden, kuurosokean identiteettini. Pidän kädestä käteen viittomisesta”, Aarne kertoo. Viittomia voidaan tehdä myös ”pikaviesteinä” muuallekin kuin käteen. Jos joku kävelee ohi, voi sen ilmaista tekemällä sormillaan askeleet kuurosokean selkään. Naurun voi kuvata piirtämällä sormellaan hymiön olkavarteen. Tunto- ja hajuaisti voivat kehittyä merkittävästi kun muut aistit heikentyvät. Aarne opettelee jatkuvasti lisää tuntoaistiin liittyviä taitoja. Taktiiliviittomisen lisäksi hän on oppinut lukemaan pistekirjoitusta. Kotona Aarnella on apunaan merkintälaite, joka helpottaa ruoan valmistuksessa. Hän merkitsee ruokapakkauksen sisällön pistekirjoituksella. Jogurttitölkin ympärille hän laittaa yhden kuminauhan ja mehutölkin ympärille kaksi. Pyykin erottelemiseksi Aarne poistaa

pesulapun valkoisista paidoista ja mustissa jättää paikoilleen. ”Minulla on kello, jonka voi asettaa hälyttämään herätyskellosta, ovesta, palohälyttimestä tai vaikka vauvan itkusta. Herätyskellon täristin on tyynyni alla”, Aarne kertoo. Päästyään ylioppilaaksi vuonna 2010 Mikkelin kuurojen koulusta Aarne ei vielä tiennyt miksi haluaisi isona. Sitten hän sai tietää Keskuspuiston ammattiopistosta. Aarne haki sekä merkonomiksi että datanomiksi ja ehti käydä merkonomiopintoja kolme vuotta kunnes huomasi, ettei se olekaan hänen juttunsa. ”Sain tietää koulumme käsityölinjoista ja hierojan ammattitutkinto vaikutti sopivalta. Siinä ei oikeastaan tarvita näköä ja kuuloa, vaan tuntoaisti on tärkein”, Aarne perustelee. Koulussa Aarne noudattaa täysin samaa opetusohjelmaa kuin muutkin. Ainoa

ero on, että hänellä on mukanaan kaksi opiskelutulkkia. Paritulkkauksessa tulkit vuorottelevat noin vartin sykleissä, mikä helpottaa työn fyysistä ja henkistä kuormittavuutta ja vähentää tulkkausvirheitä. Luokan kolme muuta opiskelijaa näkevät ja kuulevat normaalisti. Aarnen mukaan opiskelutoverit suhtautuvat hänen kuurosokeuteensa ihan hyvin. ”He ovat avuliaita ja huomioivat tarpeeni parhaansa mukaan. Olen huomannut, etteivät he ihan ymmärrä mitä kuurosokeus on ja mitä haasteita arkeeni liittyy, mutta minä yritän selittää.” Aarnen on määrä valmistua hierojaksi tänä vuonna. Hän haluaisi perustaa oman toiminimen. Työharjoittelujaksossa Aarne otti asiakkaita vastaan ja sai heiltä hyvää palautetta. Viime marraskuussa järjestetyssä näyttökokeessa Aarnen tuli suoriutua normaaleista asiakaspalvelutilanteista kahden arvioitsijan tarkkaillessa.

”SAIN TIETÄÄ KOULUMME KÄSITYÖLINJOISTA JA HIEROJAN AMMATTITUTKINTO VAIKUTTI SOPIVALTA. SIINÄ EI OIKEASTAAN TARVITA NÄKÖÄ JA KUULOA, VAAN TUNTOAISTI ON TÄRKEIN”

MITÄ ON OPISKELUTULKKAUS? • Opiskelutulkkaus on oppilaitoksessa tapahtuvaa tulkkausta. Eniten opiskelutulkkeja työskentelee toisen asteen oppilaitoksissa. • Opiskelutulkki tulkkaa viittomakieliselle tai kuulovammaiselle opiskelijalle, kuuleville opettajille, opiskelutovereille sekä koulun muulle henkilökunnalle. Jotta kommunikointi olisi sujuvaa, tulkkausta tarvitaan molempiin suuntiin. Tulkki on puolueeton kielenkääntäjä - hän ei lisää tai poista viesteistä mitään.

• Opiskelutulkkaus perustuu perusopetuslakiin (628/1998) sekä lakiin vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta (19.2.2010/133). Opiskelijoiden ei tarvitse itse maksaa opiskelutulkkausta. • Opiskelutulkin päätehtävä on tulkata luokka- ja opetustilanteissa, mutta myös esimerkiksi ryhmätyöt, ohjauskeskustelut ja opintomatkat kuuluvat tulkin toiminta-alueeseen. Tulkki kääntää LUE LISÄÄ! kaiken mitä tilanteessa puhutaan ja viitotaan.

Pallon heitt채minen oli hankalaa, emmek채 saaneet heittoihin juurikaan voimaa.

PUUTTUVA AISTI TEKSTI JA KUVAT MARJO ALSTE, HANNA KORHONEN, OLLI-PEKKA ASIKAINEN

Miltä maailma tuntuu, kun yksi aisti poistetaan käytöstä? Kolme toimittajaa rajoitti aistejaan tutkivan journalismin merkeissä.

Lähes jokainen suomalainen on joskus kokeillut jotain pallopeliä. Niissä tarvitsemme motorisia taitojamme sekä silmien ja kehon koordinaatiota. Kokeilimme alun perin sokeille tarkoitettua maalipalloa, jossa pallon liikettä havainnoidaan pelkän kuuloaistin perusteella. Matkaamme Espooseen kokeilemaan maalipalloa lajin harrastajien kanssa. Paikalla on eri-ikäisiä miehiä ja naisia – osalla on näkövamma, toiset näkevät normaalisti. Peliä pelataan kolmen hengen joukkueissa koripalloa muistuttavalla pallolla, jonka sisällä on kulkusia. Tavoitteena on saada vieritettyä pallo vastustajien ohitse maalilinjan yli ja vastaavasti torjua toisen joukkueen heitot. Varusteina käytetään muun muassa tummennettuja laskettelulaseja ja erilaisia suojavaatteita. Varusteet ovat kuumat ja hikoilu alkaa heti. Kun vedän lasit kasvoilleni, hätäännyn hetkeksi: pimeys ja reilun kilon painoisella pallolla pelaaminen pelottavat. ”Laseihin tottuminen vie aikaa,” lajia harrastava Hannele Gröhn huomauttaa. Aluksi oman pelipaikan hahmottaminen tuntuu vaikealta. Huomaan jatkuvasti hapuilevani merkkiteippejä, jotka osoittavat oman nurkkaukseni kentällä. Myös Olli-Pekka huomaa saman. Ainoastaan kuullessani pallon tulevan kohti, nostin käteni sitä nappaamaan. Muuten minulla taisi olla sormenpäät kiinni lattiassa lähes koko pelin ajan, hän kertoo. Maalipallossa tärkein aisti on kuulo. Varsinkin alussa on hankalaa keskittyä kuuntelemaan pallon kilinää ja erottaa sen liikerata ja suunta. Huomaan miettiväni onko pallo todella tulossa minua kohti ja kummalta puolelta se ohittaa minut. Valitettavan usein syöksyn juuri pallosta poispäin, vaikka luulen nappaavani sen! Kuuloa tarvitaan muuhunkin kuin pallon havaitsemiseen. Selkeä kommunikointi kanssapelaajien kanssa on tärkeää, jotta pelaajat voivat paikantaa toisensa, Hanna toteaa. Lajikokeiluna maalipallo on hauska ja mukaansatempaava. Laji on myös yllättävän fyysinen. Kuulo- ja tasapainoaisti ovat tärkeitä, jotta pallon suunta selviää ja sen saa torjutuksi. Kansallisesti maalipalloa saavat pelata myös näkevät, joten harjoituksissa riittää tilaa monenlaisille ihmisille. ”Minulla on liikuntavamma ja yhdellä joukkuetoverillani toispuolihalvaus,” pelaaja Eetu Kökkö toteaa.

VAHVAA VISUAALISTA VIESTINTÄÄ Marssimme Pohjois-Haagan Valkeaan taloon tutustumaan Kuurojen kansanopistoon. Yksityisessä vapaan sivistystyön oppilaitoksessa voi opiskella suomalaista viittomakieltä ja kuurojen kulttuuria sekä suorittaa erilaisia lyhytkursseja. Opiston koulutussihteeri Tuija Luoto kertoo koulun olevan pieni organisaatio. Henkilökuntaan kuuluu vain yksitoista työntekijää, opiskelijoita on viitisenkymmentä. Opiskelijoihin kuuluu eri-ikäisiä kuuroja ja kuulevia, suomalaisia ja maahanmuuttajia. Kuulevat opiskelijat tulevat usein opiskelemaan viittomakieltä päästäkseen tulkkikoulutukseen. Suurin osa kuuroista opiskelijoista on maahanmuuttajia, jotka ovat tulleet opiskelemaan suomalaista viittomakieltä ja kulttuuria. Opiskelijamme tulevat monista eri maista ja erilaisista kulttuuritaustoista. Ilman kuuroustekijääkin kommunikaatio on toisinaan haastavaa, Luoto kertoo. Pääsemme seuraamaan viittomakielistä suomalaisen työkulttuurin opetusta. Astuessamme luokkaan opiskelijoiden päät kääntyvät ja meille tarjotaan välittömästi istumapaikkoja. Istuudumme ja katsekontaktien määrä on häkellyttävä:

Näin viitotaan linkki.

katseiden kohdatessa jokaisen opiskelijan kasvoille leviää hymy. Yksi opiskelijoista alkaa viittoa minulle ja toinen Marjolle. Emme osaa viittoa muuta kuin omat nimemme. Meille nyökytellään hyväksyvästi. Opetus alkaa ja kiinnitämme huomiota näköaistin tärkeyteen, sillä juuri se toimii kommunikointikanavana kuuloaistin puuttuessa. Jos joku opiskelija ei näe opettajan viittomia tarpeeksi selvästi, hän ilmoittaa siitä heti. Itse ymmärrän opetuksesta parhaiten seuraamalla luentokalvoja ja lukemalla opettajan huulilta. Kasvoilla kommunikointi on tärkeää ja viittomia säestävät usein selkeät kasvojen ilmeet. Kun suullista puhekanavaa ei ole, kehon kielen merkitys kommunikoinnissa korostuu. Olli-Pekka kiinnittää huomiota siihen, että viittomakieli kantaa kauemmas kuin puhe. Viittomakieltä osaavat voivat seurata kenen tahansa näköpiirissään olevan keskustelua. Kansanopiston ohjaaja Tuija Mustonen kertoo rakentavansa kommunikaation yksinkertaisten eleiden ja visuaalisuuden, kuten valokuvien avulla. Jotkut opistoon tulevat opiskelijat eivät osaa minkäänlaista virallista kieltä, vaan heidän kanssaan tulee ennen kielen oppimista viestiä muin keinoin.

”HUONEEN VALOT HIMMENNETÄÄN JA SIDOMME SILMÄMME MUSTILLA HUIVEILLA. PIMEYS ON TÄYDELLINEN.”

Sokkona ja ruokalajeja etukäteen tietämättä ruoan koostumukseen kiinnitti normaalia enemmän huomiota.

HERKUTTELUA HÄMÄRÄSSÄ Millaista olisi syödä täysin pimeässä? Pimennetyissä ravintoloissa ihmiset pääsevät kokeilemaan, miltä tuntuu aterioida näkemättä mitä syö. Väitetään, että näköaistimusten puuttuessa muut ruokailussa käytettävät aistit voimistuvat. Suoritamme kokeilun kollegani isän luona, joka on ystävällisesti lupautunut kokkaamaan meille. Meidät toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi ja ohjataan pöydän ääreen. Varomme vilkuilemasta keittiön suuntaan sillä on tärkeää, ettemme tiedä ennalta, mitä saamme syödäksemme. Huoneen valot himmennetään ja sidomme silmämme mustilla huiveilla. Pimeys on täydellinen. Alan heti haparoida pöytää edessäni yrittäen kömpelösti hahmottaa ympäristöäni. Jo pelkän juomalasin paikantamisessa on yllättäviä vaikeuksia. Ensimmäinen ruokalaji katetaan eteemme, ja koko huomioni kiinnittyy aluksi tuntemuksiin sormenpäissäni kun tunnustelen annostani käsin. Lautasella odottavat taikinarullat tuntuvat pehmeiltä ja lämpöisiltä. Maistaessani niitä huomaan, kuinka paljon ruoan tuoksu ja maku korostuvat pimeässä, mutta minun on vaikeaa tunnistaa niitä. Erotan aurinkokuivatun tomaatin maun ja jonkin yrtin (se osoittautuu basilikaksi), mutta taikinan sisään leivotut sienet jäävät minulta kokonaan havaitsematta. Muilla tuntuu olevan samanlaisia vaikeuksia.

”Sienet eivät tulleet mieleenikään, luulin että tässä oli riisiä,” Hanna naurahtaa. Seuraava annos tuntuu kylmältä ja napakalta, ja tunnistan sen sushiksi. Lautasen viereen katettuja pieniä maustepusseja en edes huomaa ennen kuin isäntä niistä erikseen huomauttaa. Pussien avaaminen sokkona osoittautuu hankalaksi, ja päädyn levittämään soijaa pitkin lautastani. Kolmas ruokalaji osoittautuu jonkinlaiseksi pasteijaksi tai paistokseksi. Rapea voitaikina tuntuu lämpimältä, ja täytteen koostumus on sulava ja pehmeä. Annos maistuu herkulliselta, mutta sen makuja on vaikea erottaa. Täytteenä olevista tomaatista ja pinaatista en tunnista kumpaakaan. Jälkiruoaksi saamme pienet marjoilla tai hedelmillä koristellut leivokset. Makujen yhdistelmä on raikas. Maistelen annosta hitaasti, ja onnistun lopulta erottamaan mansikoiden sekä viinirypäleiden maun. Leivoksen päällä koreilevaa suurta ananaspalaa meistä kukaan ei tunnista. Luulin hedelmän olevan persikka, Marjo kummastelee. Kun aterian jälkeen otamme huivit pois, silmäni ovat niin valonarat että pöydällä hehkuva yksinäinen kynttiläkin häikäisee liikaa. Kokemus on osoittautunut valaisevaksi. Oli kiehtovaa tajuta, kuinka haastavaa on tunnistaa yksinkertaisiakaan ruoka-aineita, kun niitä ei näe. Kenties ihmiset syövät silmillään enemmän kuin huomaavatkaan.

KARMIIKO SELKÄPIITÄ? KANSANUSKOMUSTEN MUKAAN KYLMÄT VÄREET JOHTUVAT SIITÄ, ETTÄ JOKU KÄVELEE HAUDALLASI. KYLMIEN VÄREIDEN ON USKOTTU OLEVAN MYÖS ENNE TULEVASTA TAPAHTUMASTA TAI MERKKI KUOLLEEN SIELUN KOHTAAMISESTA. MUTTA

TEKSTI JA KUVAT ANNUKKA TIMONEN

MITÄ MIELTÄ TIEDE ON?

Kylmien väreiden syntymiselle ei ole yhtä selitystä. Se on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa muun muassa oma menneisyys sekä evoluutio. Kylmät väreet ovat hermoston aiheuttama refleksi, jonka tarkoituksena on pitää ihminen turvassa ja terveenä. Aivot lähettävät viestin hermostolle, mikä saa aikaan lihasten nopean jännittymisen ja rentoutumisen. Se on elimistön tapa viestiä, että on aika hakeutua turvaan tai lämpimään. Lihasten supistumisen lisäksi lisämunuaiset alkavat tuottaa adrenaliinia. Etenkin voimakkaat stressi- tai tunnetilat laukaisevat tämän reaktion. Adrenaliini saa ihon karvat nousemaan pystyyn. Tutkijoiden mukaan kylmien väreiden uskotaan olevan perua esi-isiltämme. Esimerkiksi kylmiä väreitä aiheuttavien äänien uskotaan olleen alun perin varoitus lähestyvästä vaarasta. Äkillinen rusahtava oksa metsässä saattoi merkitä saalistavan pantterin lähestymis-

tä. Evoluution myötä fyysinen reaktio on saanut osakseen erilaiset psyykkiset kerrostumat, tunnetilat. Psykologi Veerlen Simons arvioi Tiedelehdessä joidenkin tutkijoiden selittävän kylmiä väreitä yksinäisyyden tunteen heräämisellä. Tutkijoiden mukaan musiikissa esiintyvät piirteet laukaisevat aivoissa yksinäisyyden tunteen: esimerkiksi korkeat, äkilliset, voimistuvat sävelet tai lapsen laulu. Sosiaalinen eriytyminen aiheuttaa ruumiinlämpötilan laskua ja saa ihmisen hakeutumaan ”oman lauman lämpöön”. Yksinäisyyden ja vaaran lisäksi tutkijat ovat todenneet, että myös mielihyvä voi saada aikaan kylmiä väreitä. Kanadalaisen tutkimuksen mukaan dopamiiniryöpsähdykset saavat aikaan tunnelatauksen, jonka tuloksena kylmät väreet syntyvät. Kokeessa todettiin dopamiinin erityksen olevan korkeimmillaan, kun musiikki aiheutti koehenkilöille mielihyväntunteita, huipentuen kylmiin väreisiin.

MISTÄ SAAT

KYLMIÄ VÄREITÄ? 01 VÄINÖ VIIALA, 19, HELI ”Musiikki, jonka sanat tai sävel tekevät tosi syvän vaikutuksen. Saan kylmiä väreitä myös elokuvista, kirjoista, kauniista maisemasta tai ajatuksesta. Jostakin, mikä aiheuttaa voimakkaan tuntemuksen.”

02 SOINTU PERE, 25, POMO ”Saan kylmiä väreitä, jos katson tanssitai teatteriesityksiä. Se on jotain ainutlaatuista. Harvemmin tulee kylmiä väreitä kauhuelokuvista tai pelottavista tilanteista. Joskus jotkut karmivat veriset kuvat aiheuttavat kylmiä väreitä.”

03 MIKKO NIITTYLÄ, 22, HELI ”Saan kylmiä väreitä, kun kuulen liitutaulun raapimista tai jonkun hyvän biisin, esimerkiksi Two Step From Hell -elokuvamusiikkia. Myös jokin vanha kappale, jota joskus nuorempana kuuntelin, aiheuttaa kylmiä väreitä. Musiikista, mistä tulee muistoja.”

05 LIISA YLI-OJANPERÄ, 22, ASSI ”Kai niitä joskus tulee. Ehkä sellainen hyvä musiikki, jos se tuo mieleen jonkin muiston. Myös jos istuu jossain ja tajuaa jotain elämää suurempaa. Peloista en saa kylmiä väreitä, en pelkää mitään.”

04 LEENA SATAKIELI, 22, TIKO ”En uskalla tässä sanoa, mistä kaikesta saan kylmiä väreitä, mutta ainakin kylmyydestä ja tummansinisestä väristä. Saan kylmiä väreitä, jos esimerkiksi katson tummansinistä merta, mutta jos meri on hieman vihertävä, en reagoi. ”

KOSKETUS TEKSTI JA KUVAT EVELIINA LINKOHEIMO JA VIVI NOROKORPI

Aisteistamme tuntoaisti on ainut, joka vetää vertoja eläimille ja jota ilman eläminen olisi mahdotonta. Kosketus pitää meidät yhteydessä toisiimme.

TULEVIA

TAPAHTUMIA HEUREKA TULEE HULLUKSI

LOVE ME DO

12.10.2013-21.9.2014 Näyttely, Heurekan tiedekeskus, Tikkurila Koe miltä mielenterveyden häiriöt tuntuvat ja opi miten mielen hyvinvoinnista voi pitää huolta.

15.2.2014 Häätapahtuma, Suvilahden Kattilahalli Tarjolla inspiraatiota, ideoita ja livemusiikkia. Sulhasparkissa maistellaan oluita.

IN THE BEGINNING THERE WAS EVERYTHING 15.1.-9.3.2013 Valokuvanäyttely, Suomen valokuvataiteen museo Tuija Lindströmin töiden keskiössä ovat kauneus, kuolema, elämä ja ihmisyys.

RAVINTOLAPÄIVÄ 16.2.2014, 17.5.2014 Koko Suomi Maailmanlaajuinen ruokakarnevaali tulee taas. Perusta oma ravintola päivän ajaksi.

TALVIOLYMPIALAISET

LÄHIRUOKA & LUOMU

7.-23.2.2014 Sotŝi, Venäjä Venäjä isännöi talviolympialaisia ensimmäistä kertaa. Seuraa kisoja YLEn kanavilta.

Messut, Helsingin Messukeskus 11.4.-13.4.2014 Tee ostoksia ja hanki tietoa uusista tuotteista, palveluista ja myyjistä.

IHAN KIVA

KYNTTILÄLYHTY

CHILIKAAKAO

Lyhdyt piristävät pimeitä talvi-iltoja ja luovat lämmintä tunnelmaa. Isot lyhdyt eivät ole vain ulkokäyttöön, joten sisusta niillä rohkeasti sisätilojakin. Sytytä useampi kerralla ja nauti valon lisäksi lämmöstä. –MH

Terästä tavallinen kaakao ripauksella chiliä ja pysy hereillä kaamoksen kurimuksessa. Jos pakkanen ei saa poskia punoittamaan, tämä saa. –MH

TERMOSMUKI Aikaisten aamujen pelastaja on pienehkö termosmuki. Herätysaikaa voi siirtää ainakin vartin myöhemmäksi, jos juo kahvit vasta bussissa tai koulussa. Lisää kallisarvoista uniaikaa voi järjestää lataamalla kahvinkeittimen jo illalla. –MK

TOIMITUS SUOSITTELEE!

ELOKUVAILLAT Kerätkää kavereiden kanssa iso pino leffoja kylmien talvi-iltojen varalle. Elokuvien parissa voitte sukeltaa toisiin maailmoihin. Katselukokemuksen jälkeen on mukavaa keskustella yhdessä ja jakaa kokemuksia. –MH

KYMPIN TYTTÖ TEKSTI VIVI NOROKORPI KUVA WARNER MUSIC

Vielä vuosi sitten Sanni Kurkisuon olisi saanut helposti haastatteluun. Sitten Miss Farkku-Suomi -elokuvan tähti ja tuore ylioppilas teki töitä unelmansa eteen, solmi levytyssopimuksen ja julkaisi debyyttialbumin – ja joutuu nyt sanomaan haastatteluille ei.

”Valitettavasti Sannin aikataulu on niin kiireinen, että haastattelut annetaan meilitse isommillekin lehdille”, vastataan Warner Musicilta sähköpostiini. Enkä ihmettele yhtään. Sanni Kurkisuo, 20, on vieraillut viime syksyn aikana kaikilla isoimmilla radioasemilla, antanut haastatteluja niin musiikki- kuin naistenlehtiin ja keikkaillut ympäri Suomea Kotkasta Kalajoelle. Mikä viimeisen vuoden aikana on ollut kaikkein ihmeellisintä? Se, miten nopeasti volyyminappula kääntyi kaakkoon ensimmäisen sinkun Prinsessoja ja astronautteja julkaisun jälkeen. Miljoonat katselukerrat olivat aluksi melko hämmentäviä! Mistä ominaisuudestasi on ollut eniten hyötyä musiikkialalla? Periksiantamattomuudesta ja oman tien kulkemisesta. Olen itse luonut levyn tarinat, suhteet tuottajiin ja levy-yhtiöihin ja kasannut bändin. Kun langat ovat alusta asti omissa käsissä, on helpompi seistä jutun takana. Kuinka kuvailisit lapsuuttasi? Pelasin futista ja juoksin ympäriinsä poikien kanssa Batman-lippis päässä. Millainen olit yläasteella? Kympin tyttö.

Kerro jotain bändisi pojista Mikko Saarisesta, Jesse Mäläskästä, Sampo Sundströmistä ja Saku Maristosta. Ne on ihania poikia. Ja sairaan hyviä soittamaan! Meistä on tullut tien päällä rundatessa kuin perhe. Vaikka konseptin nimi onkin SANNI, keikoilla me ollaan kyllä ihan aito bändi. Millä keikkapaikalla on ollut parhaat bileet? Kaikkialla tuntuu olevan nykyään parhaat bileet. Sana kiirii, ja tätä nykyä keikat ovat loppuunmyytyjä oikeastaan joka puolella Suomea. Marraskuun keikoista Ylex POPklubilla Joensuun Kerubissa ja Jyväskylän Escapessa oli aivan mieletön meininki. Räppäät Kiitos ja anteeksi -biisissä musiikkibisneksen huonoista puolista. Kuinka paljon SANNIssa on sinua ja kuinka paljon levy-yhtiötä? 100 % minua. En olisi muuten neljää vuotta levyä kehitellyt ja levy-yhtiöille kintaalla viitannut. Olen tuottaja Hank Solon kanssa vastannut täysin levyn taiteellisesta sisällöstä. Olet tehnyt yhteistyötä muun muassa Felix Zengerin ja Kasmirin kanssa. Kenen kanssa syntyisi unelmiesi yhteistyöbiisi? Maija Vilkkumaan. Se on niin sairaan hieno nainen, ettei siinä ole järkeäkään.

Millaisessa mielentilassa kappaleita on helpoin kirjoittaa? Kun kaikki on vähän vinksallaan. Olette kirjoittaneet englanninkielisen kappaleen tuottajasi Hank Solon eli Henri Salosen kanssa ja tarjonneet sitä Selena Gomezin ja Carly Rae Jepsenin levyille. Mitä kappaleelle kuuluu nyt? Kappale on toistaiseksi pöytälaatikossa. Pari kivaa kyselyä on tullut, mutta koska levyjen tekoprosessit ovat pitkiä, mitään varmaa ei voi vielä sanoa. Kuinka monta kappaletta teitte levyllesi? Oli niitä aihioita varmaan lähemmäs 40. Levyn ulkopuolelle jäi pari helmeä, joista kuullaan vielä varmasti. Instagram-tiliäsi seuraa jo 7000 ihmistä ja Facebook-sivuillasi on reilut 10 000 tykkääjää. Miten suhtaudut fanitukseen? Fanit ovat aivan ihania ja voimaannuttavia. Olen todella kiitollinen jokaisesta, joka tukee mua oman juttuni tekemisessä. Mikä on kaikkein mukavin kommentti, jonka olet musiikistasi saanut? Entä ikävin? En oikeastaan lue kommentteja, koska anonyyminä kirjoittamisen kynnys on tätä nykyä aika pieni. En osaa ottaa ikävistä kommenteista nokkiini, ne ovat minusta lähinnä hauskoja.

Ihanaa oli kuulla, kun eräs fani tuli kertomaan kasvotusten vuolaasti itkien, miten on saanut vaikeissa elämäntilanteissa voimia mun biiseistä ja sanoituksista. Tyylisi on musiikkisi lailla melko kokeileva. Kenen pukeutumisesta inspiroidut? Sky Ferreira ja Ellie Goulding ovat mun mielestä mageita mimmejä. Yksi suurista unelmistasi toteutui joulukuussa, kun pääsit vetämään keikan Tavastialla. Mitä unelmoit tehneesi tämän vuoden kuluttua? Unelmoin Ruisrockista ja mageista yhteistöistä. Toivottavasti tapahtuu paljon kivoja juttuja, joita voin muistella lämmöllä 2015 uudenvuoden skumpan poksauttelun ohessa! SANNI • syntyi 26.5.1993 • valmistui Sibelius-lukiosta keväällä 2012 • esitti naispääosan Miss Farkku-Suomi -elokuvassa vuonna 2012 • julkaisi Sotke mut -debyyttialbuminsa syksyllä 2013 • sanoittaa itse kaikki kappaleensa • on kerännyt kolmelle ensimmäiselle musiikkivideolleen yli 5 miljoonaa katselukertaa Youtubessa

TICKET

24522378

SUNNUNTAI TÄYNNÄ TEKEMISTÄ

Sunnuntai, tyhjät kadut ja hiljainen kaupunki. Moni jää kotiin kykkimään, vaikka tekisi mieli puuhailla jotakin – mutta mitä tekemistä Helsingissä voi keksiä sunnuntaisin?

TEKSTI MIMI HAGAL KUVITUS KARLA JÄRVINEN RIENNÄ KULTTUURIN PARIIN Piipahda taidegalleriassa ja nauti visuaalisesta ilotulituksesta. Tsekkaa vanhat klassikot tai perehdy nykytaiteen uusiin tuuliin. Useimmat galleriat ovat auki viikon jokaisena päivänä ja opiskelija saattaa päästä sisään alennetulla hinnalla. Vinkki: Galerie Anhavassa voi katsella nykytaiteilijoiden oivaltavia töitä vaihtuvissa näyttelyissä.

Suuntaa askeleesi Orionin vanhaan elokuvateatteriin. Pehmeässä, punaisessa samettituolissa voi uutuuksien sijaan fiilistellä menneiden vuosikymmenien helmiä. Vinkki: Tsekkaa ainakin Alfred Hitchcockin karmivat jännärit. Lähde museoon aistimaan historian havinaa. Vaikka Helsinki on pieni kaupunki, löytyy sieltä runsaasti museoita jokaiseen makuun. Vinkki: Käväise vaikka Ratikkamuseossa ja istahda vanhaan raitiovaunuun tunnelmoimaan tai ihmettele ruoka- ja juomakulttuurin historiaa Hotelli- ja ravintolamuseossa.

HARRASTA YKSIN TAI YHDESSÄ Mikä voisi olla parempi päivä uuden harrastuksen aloittamiseen kuin sunnuntai? Pistä ystävien kanssa peli-ilta pystyyn, kokeile joogaa tai ryhdy uimariksi. Vinkki: Sukella metsän uumeniin geokätköilyn merkeissä. Käy avantouinnilla. Jääkylmä vesi piristää niin mieltä kuin kehoakin, ja avantoon pulahtamisesta voi jopa tulla tapa. Vinkki: Helsingissä avantouintia voi kokeilla ainakin Munkkiniemen ja Rastilan rannassa. Jos talvi on lunta tulvillaan, nappaa pulkka ja termari mukaan ja lähde mäkeen. Mäenlasku ei ole vain lapsia varten. Pulkkailu voi osoittautua niin hauskaksi touhuksi, ettei sitä malttaisi lopettaa lainkaan. Vinkki: Pulkkamäkiä on Helsingissä paljon ja niitä voi löytyä lähiympäristöstäkin. Kokeile Toisen linjan kallioita ja jos rohkeutta riittää, lähde Helsingin korkeimmalle paikalle Malminkartanoon pulkkailemaan.

RUOKA YHDISTÄÄ IHMISIÄ Järjestä teemajuhlat ruoanlaiton ja elokuvankatselun merkeissä, ja kutsu kaikki kaverit koolle. Jättäkää alkoholi pois kuvioista, niin töihin lähteminen maanantaina onnistuu paremmin. Vinkki: Inspiroitukaa idän ruokakulttuureista ja kokkailkaa yhdessä korealaista ruokaa. Sitä on mukavaa popsia Bong Joon-hon elokuvia katsellessa. Viivy tunnelmallisissa kahviloissa ja baareissa. Tee kahvilasta olohuoneesi ja ota oma viltti mukaan, jos sitä ei ole paikan päällä tarjolla. Vinkki: Meksikolaishenkinen Bar Llamas on mainio paikka kylminä talvi-iltoina. Siellä voi nauttia jännittäviä juomia ecuadorilaisesta pontikasta chilikaakaoon tai haukata ciabattaa. Tuolien ja sohvan lisäksi voi istahtaa myös keinuun.

KLIKKAA PAIKKOJA NIIN SAAT LISÄINFOA!

KERHOTOIMINNASTA PIRISTYSTÄ ARKEEN TEKSTI JA KUVAT MARJO ALSTE

Haagan toimipisteellä kokoontuva viinikerho Vinstituutti tarjoaa Haaga-Helian opiskelijoille mahdollisuuden testata makuaistiaan. Luokkahuoneellinen ihmisiä istuu pöytiensä ääressä. Välillä he kohottavat yhtä edessään olevista viinilaseista. He haistelevat tarkasti lasin sisältöä ja maistelevat varovasti kuunnellessaan luokan edessä esitelmöivää miestä. ”Raskaan viinin kanssa ei kannata syödä, sillä viini tappaa ruoan maut. Chilen viinit ovat raikkaita ja siksi ruokaystävällisiä, José Masot kertoo. Hän on tullut esitelmöimään chileläisistä viineistä Haagan toimipisteen Vinstituutti-nimisen viinikerhon tasting-tilaisuuteen.” ”Kokeilkaa erilaisia ruokia ja eri viinejä. Vain siten opitte huomaamaan toimivatko ne yhdessä! Masot luennoi. Hän kertoo vinkkejä siitä, millaisella viinillä voi aloittaa esimerkiksi päivällisen. Opiskelijat kirjoittavat muistiinpanoja tunnontarkasti ja räpsivät matkapuhelimillaan kuvia viinipulloista.” Haagan toimipisteen ainejärjestö Pore Ry:n järjes-

tämä Vinstituutti on kaikille avoin viinikerho. Kerho järjestää aktiivisesti erilaisia tilaisuuksia, joissa osallistujat pääsevät harjoittamaan makuaistiaan. Tastingeissa maistellaan muun muassa viinejä, oluita ja samppanjaa. ”Kerho on ensisijaisesti lisäkoulutusta meille Haagan ravintola-alan opiskelijoille, mutta myös muut opiskelijat ovat ehdottomasti tervetulleita, kertoo Vinstituutin toimintaa pyörittävä Elina Turunen. ” Koska useimmat muista osallistujista ovat ravintola-alan opiskelijoita, tunnen oloni hieman vaivaantuneeksi. Ilokseni huomaan kuitenkin erottavani makueroja erilaisten viinien välillä. Onnekseni myös vieruskaveri auttaa ja neuvoo, miten viinilasia pidetään oikeaoppisesti kädessä tai miten lasin sisältöä heilutetaan läikyttämättä. Maistelutilaisuuksia ei siis kannata pelätä, vaikkei niistä olisikaan aikaisempaa kokemusta.

KERHOTOIMINTA •

Kerhotoiminta perustuu opiskelijoiden aktiivisuuteen. Kuka tahansa opiskelija saa perustaa kerhon, HELGA auttaa käytännön asioissa.

•

Myös aine- ja paikallisyhdistykset järjestävät erilaista kerhotoimintaa.

•

Lisätietoa kerhotoiminnasta saat HELGAn internetsivuilta osoitteesta www.helga.fi sekä aine- ja paikallisyhdistysten internetsivuilta. Myös yhdistysten Facebook-sivuilta löydät tietoa kerhojen kokoontumisajoista.

•

Muistathan myös HELGAn liikuntapassin! Liikuntapassilla voit osallistua erilaisille liikuntatunneille tai käydä monissa lajikokeiluissa. Tarjolla on myös kuntosali.

KERHOT •

Pore Ry: Vinstituutti-viinikerho, tapahtumista ilmoitetaan kerhon Facebook-sivuilla ja Mynetissä.

•

Atkins: Peli-ilta, kokoontuu kerran kuussa. Kerhossa pääset kokeilemaan erilaisia kortti- ja konsoli sekä tietokonepelejä.

•

HELGA: Lautapelikerho, joka keskiviikko 17:00 - 20:00 Pasilan toimipisteellä. Kerhossa pelataan erilaisia lautapelejä.

TEXT AND PICTURES MARJO ALSTE, HANNA KORHONEN, OLLI-PEKKA ASIKAINEN

THE MISSING SENSE What does the world feel like when one of the senses is taken away? Three reporters limited their senses for the sake of investigative journalism. When playing a ball game, motor skills and coordination between eyes and body are important. We tried out goalball, a team sport originally designed for blind people. We travel to Espoo where people of different ages are gathered to play goalball. Some have visual impairment, some do not. The game is played with a ball filled with little bells. The goal is to roll the ball past the opponents and to block out the strikes from the other team. Protective gear is used as well as darkened skiing goggles. Wearing the gear turns out to be sweaty business. The goggles scare me – combining darkness and playing with a ball that weighs over a kilo is no joke. At first I constantly feel around for the tapes on the floor which tell me my playing area. Olli-Pekka notices the same thing. ”I lifted my hands from the floor only when I heard the ball coming towards me,” he says. When playing goalball the most important senses are hearing and balance. In the beginning it is difficult to concentrate on hearing the jingle of the ball. I often lunge to the wrong direction even though I think I’m going to catch the ball. Hearing is needed for other things besides catching the ball. ”Communication with your teammates is important so the players know where everyone is,” Hanna says.

1 It was difficult to throw the ball and our throws lacked strength. 2 This is how you sign the word ”link”. 3 The texture of the food attracts more attention when you can’t see what you are about to eat. Nationally goalball can be played also by those who can see, so there is a place for all kinds of people. ”I’m physically disabled and one of my teammates is paralyzed on one side of their body,” one player, Eetu Kökkö, tells us. STRONG VISUAL COMMUNICATION We visit the Deaf Folk Institute in Pohjois-Haaga. In this private and free school it is possible to study the Finnish sign language and the culture of deaf people. The Education Secretary, Tuija Luoto, says this school is a small organization. There are only eleven employees and about fifty students. Those students who are not deaf come to the school to study sign language and often to get into interpreter training. Most of the deaf students are immigrants who study the Finnish sign language and culture. ”Our students come from many different countries, cultures and backgrounds. Even without the deaf factor the communication can sometimes be challenging,” says Luoto. We attend a signed class of Finnish work culture. As we step into the class we are offered seats immediately. We feel overwhelmed by the amount of eye contact and smiles. One of the students starts to sign to me and another

one to Marjo. The only thing we can sign is our own names, so we sign them to everyone. The class nods approvingly. The lecture starts and we pay attention to the importance of vision. If a student cannot see the teacher properly, they inform of it right away. Facial expressions are also an important part of sign language. When there is no talking, the significance of body language is emphasized. Tuija Mustonen, an instructor of the school, tells that she communicates first with simple gestures and visual aids. Some students cannot understand any kind of official language when they come to the school. That is why the communication has to be built up from scratch in other ways. DINING IN THE DARK What would it be like to dine in complete darkness? In darkened restaurants people get to experience eating without seeing what’s on the plate. It is claimed that when lacking vision, all the other senses gain strength. We decided to test whether this is true. We go to my colleague’s dad’s, who has offered to cook for us. The lights are dimmed down and we tie our eyes with black scarves. The darkness is complete.

The first dish is brought to the table and my entire attention is drawn to my fingertips: the pastry rolls feel warm and soft. As I taste them I notice just how much the scent and the flavor of the food are emphasized. Even so, I cannot recognize what I’m eating. I can taste sun dried tomatoes, but when I hear we just ate mushroom rolls, I feel as surprised as the others. ”I didn’t even think of mushrooms. I thought it was rice,” Hanna laughs. The next dish feels cold and I realize it’s sushi. I don’t even notice the little bags of wasabi and soy before the host points them out. The soy flows down my hands as I try to open the bag. For dessert we get small fruit cakes. I try to taste the cake slowly and finally I can identify the taste of strawberries and grapes. After the meal we take the scarves off. Our eyes cannot handle the light and even a small candle on the table feels blindingly bright. The overall experience is enlightening. It is interesting that we couldn’t recognize even the simplest ingredients without seeing them. It seems that people eat more with their eyes than they realize.

CHOCOLATE AND HEART-SHAPED CARDS TEXT MARIE VON BELL ILLUSTRATION SAKARI SAUKKONEN

Oh, if it be to choose and call thee mine, love, thou art every day my Valentine! -Thomas Hood In the stiff northern atmosphere of Finland even the international lovers day has turned into ”Friends Day”. In most countries the name of the day comes from Saint Valentinus, who is the protector of lovers and marriage. Valentine’s day is most likely rooted in various celebrations of a new crop season. Even those ancient Romans had their fest, Lupercalia, for fertility and love. When Christianity took over, Lupercalia was renamed after Saint Valentinus. In Finland only Christmas is a more popular time to send cards than Valentine´s Day. Cards are often sent to closest friends or to those with whom people haven’t been in touch lately. In Finland, like in many other countries, Valentine’s Day is mainly a consumer’s holiday.

LOVERS OF THE MILKY WAY On the seventh day of the seventh month on the Chinese calendar falls the Quixi-festival. Quixi is based on an old Chinese legend where lovers were separated from each other to the most distant stars of the Milky Way. Their orbits would meet only in spring during the Quixi-festival. It is believed that the festival day will always be rainy because of the tears of the separated couples falling to the ground. During the festival young women pray in temples for a good and loving husband and burn paper ornaments or other offerings like fruits and needle work. The Chinese Quixi-festival inspired also the Japanese Tanabata and the Korean Chilseok festivals which also are based on a same legend.

RYMON ADINA, 28, HOTEL, MARIA AVERINA, 23, MUBBA, RESTAURANT AND TOURISM RUSSIA MURMANSK MANAGEMENT, PHILIPPINES ”We celebrate Valentine’s Day on 14th ”In High school I gained fame February every year. In Russia it’s after writing a poem for my crush. more about lovers than in Finland. Valentine’s day is not a public holiday Usually couples give presents or cards to each other. In primary school but still celebrated as something special in the Philippines. It’s said that we made small Valentine’s day boxes many Filipinos are born in November and put cards or sweet inside. We gave the boxes to a friend or a crush.” which means that people have been on a romantic mood in February.”

MENGYAN YANG, 27, BBA, CHINA ”Valentine’s Day is not a part of the Chinese culture but many young people still celebrate it. Overpriced roses are sold everywhere, even on the streets. Restaurants serve special menus and some dating services organize a lot of blind dates on Valentine’s Day.”

LOTS TO DO ON SUNDAYS TEXT MIMI HAGAL ILLUSTRATION KARLA JÄRVINEN

TIC

2 45

I7C 2T3

2 45

CULTURE AWAITS

ALONE OR TOGETHER

FOOD UNITES PEOPLE

Visit an art gallery. Check out some classics or familiarize yourself with the new tendencies of contemporary art. Most galleries are open every day and students might get a discount on the entry fee. Tip: Admire the insightful work of modern artists in Galerie Anhava’s changing exhibitions.

What could be a better day to start a new hobby than Sunday? Gather some friends and arrange a gaming night, try yoga or go swimming together. Tip: Dive into the depths of the forest by trying out geocaching.

Organize a theme party. Invite your friends over for a night of movie watching and cooking. To make waking up for work easier on Monday morning, skip the alcohol. Tip: Get inspired by Asian food cultures and cook some Korean food. Eat and enjoy it whilst watching Bong Joon-ho’s movies.

Head out for the old movie theater, Orion. Instead of blockbusters, get swept away with the gems of past decades whilst sitting on a soft, red velvet chair. Tip: Check out Alfred Hitchcock’s creepy thrillers. Emerge yourself in history. Although a small town, Helsinki offers a huge variety of different museums for every taste. Tip: Stop by the Tram museum or be amazed by the history of food and drink at the Hotel and restaurant museum.

Try out jumping into a hole in the ice. Ice-cold water refreshes both the mind and body, and winter swimming might even become a habit. Tip: There are a lot of places to do winter swimming in Helsinki. Try the Munkkiniemi and Rastila strands. If there’s plenty of snow, grab a sled and a vacuum flask and find a hilltop. Snow sliding is not for kids only. Tip: There are good hills for sledding all around town. Try the rocks on Toinen linja or if you have enough courage, climb to the highest point of Helsinki in Malminkartano.

Sunday, empty streets and a silent town. Many choose to spend the day at home even though it would be nice to do something fun. But what sort of things could be done on Sundays in Helsinki?

Dawdle in atmospheric cafées and bars. Make a coffee shop your second living room. Bring your own blanket if they don’t have any. Tip: The Mexican-like Bar Llamas is a great place during cold winter evenings. Enjoy exciting drinks from Ecuadorean moonshine to CLICK THE NAMES chili cocoa. OF THE PLACES In addition to FOR MORE INFO! chairs and sofas there are swings to sit on.

WHEN YOU’RE AFRAID OF THE DENTIST TEXT ANU HAAPALA ILLUSTRATION SAKARI SAUKKONEN

Not many of us love to visit the dentist, but the reasons behind the fear are quite diverse. Many people are afraid of the dentist. According to a Finnish study from 2009, four out of ten Finnish adults belong to this group. Tero Siirilä is one of them. Despite this, he has been working as a dentist since 1985. His fear is luckily quite mild. Even so, when one knows from experience that dental care may be painful, it can be hard to get rid of the fear completely. Sometimes Dr. Siirilä has taken care of his own teeth with the help of a mirror instead of meeting another specialist. “I still expect the pain but it helps me when I know what’s going on," Siirilä says. “These things don’t have much to do with common sense. They come from somewhere deeper.” The fear of getting hurt is often the reason behind dental care fear. Hereditary factors can also have an effect on whether or

not a person suffers from the fear, says Heikki Murtomaa, Professor of Oral Public Health in the University of Helsinki. “Being afraid is normal and acceptable, natural even, because it is a way for people to protect themselves. It turns into a problem only when it starts to have a negative effect on one’s behavior and life," Dr. Murtomaa says. Several people inherit their fear from their parents. Traumatic experiences make things worse. If a child's very first appointment at the dentist goes badly, it may lead to him or her being afraid of dental care as an adult. “It is important to remember to never do anything by force – unless it is absolutely necessary for the sake of the treatment. This is especially crucial with children," says Dr. Siirilä.

Sometimes the traumatic experience that triggers dental fear has nothing to do with dental care itself. If a child learns that they cannot trust adults, they have no reason to trust a dentist, either. In some extreme cases there may even be sexual abuse behind dental fear. Professor Tiril Willumsen from the University of Oslo’s Institute of Clinical Dentistry has been researching the issue. She has found out that women who have suffered from sexual abuse as children have dental fear far more often than those who do not have such traumatic experiences. Dr. Murtomaa thinks that this makes sense. He reminds that the mouth is a sensitive area physiologically, emotionally and in a communicational way, too.

Relief your fear •

Tell the person who treats you that you are scared.

•

Agree with your dentist that if you need the treatment to be interrupted, you can wave your hand as a sign.

•

Take your favorite music and headphones with you. When you concentrate on listening to music, you don’t think of the pain that much.

•

Find a dentist you get along with and who learns to know you well.

•

Take good care of your teeth and go to the dentist as often as recommended. When your mouth is in good shape, huge operations are not needed.

•

Get yourself something nice as a prize for being brave enough to face your fear

Dr. Siirilä thinks that if a patient has bad memories of dental care, the only way to make it better is to build new, better memories. As a dentist, he always tries to listen to his patients, respect them and find out if there is something specific they are afraid of. It is common that fearful patients visit the dentist only when they have to. This is why dentists don't see them that often. Just recently, Dr. Siirilä was taking care of a grownup man who was so terrified of his first visit to the dentist that he burst into tears. Now his treatment is over and Siirilä says the patient even smiled a bit during his last visits. "In these cases, it is extremely important to tell the patient that they did well and to encourage them to keep up the good work," Dr. Siirilä says.