H2-3-2008 by H2 Lehti

H2 HAAGA-HELIAN OPISKELIJAKUNTA HELGA

032008

Koulun henkeä etsimässä le TOUR DE HAAGA-HELIA Pimeiden iltojen ilo LAUTAPELIT H2 testaa päivä hallituksessa

HELGALAISTEN JÄSENEDUT

H2 Fillarikellari tarjoaa Helgan jäsenille

-10%

normaalihintaisista tuotteista Myymälä Annankatu 19, 00120 HELSINKI Puh (09) 6122 100

lehti suoraan kotiisi neljä kertaa vuodessa

Ke ja to klo 22-24 OPISKELIJAKORTILLA sisään narikan hinnalla (2 €) Olut ja siideri koko illan

1€

(Ei koske erikoisiltoja)

Annankatu 32, 00100 Helsinki - Puh (09) 6855 0300

PÄÄKIRJOITUS

Kun ihminen rakastuu Kaikki näyttää todelliselta, todellisemmalta kuin koskaan aiemmin. Sitä ihmettelee, kuinka on koskaan aiemmin voinut olla yhtään mitään. Ajatukset ovat kirkkaita ja onnellisia. Maailma loksahtaa kohdilleen. Mikään ei ole enää epäselvää, päinvastoin. Kaikki selittyy. Aktivisti on kuin rakastunut. Kun aatteen palo syttyy rinnassa, tuntuu kaikki äkkiä kovin selkeältä. Totta kai yhteiskunta on mätä. Tietenkin tämä puolue on oikeassa. Maailman köyhät pitää pelastaa heti suurilla rahalahjoituksilla. Tämä on totuus, ainoa sellainen. Aatteen löytäneet ovat pelottavaa väkeä siinä missä rakastuneetkin. Monipuolista keskustelua on vaikeaa saada aikaiseksi, kun toinen osapuoli tietää jo valmiiksi olevansa oikeassa. Huomasin tämän, kun vierailin Maailma kylässä -festivaaleilla pari vuotta sitten ystäväni kanssa. Lähdimme liikenteeseen tarkoituksenamme kyseenalaistaa joka ikinen vastaantuleva ajatus – vain nähdäksemme, löytyikö aatteen takaa todella ajatusta. Tulokset olivat hämmentäviä. Keskustelua näytteilleasettajien kanssa syntyi kyllä pariksi minuutiksi, mutta jos aiheissa sukellettiin yhtään syvemmälle, jäivät kommentit pintapuolisiksi väitteiksi. Lisäksi minua ja ystävääni alettiin katsoa kieroon ja annettiin ymmärtää, että tulisi poistua paikalta suhteellisen sutjakasti. Päinvastaisia mielipiteitä ei haluttu kuulla. Kuten rakastuneet, myös aktivistit puolustavat hartaudella omaa sydänkäpystään – mikä tai kuka se sitten lieneekin. Tanskan pilapiirroskohut ovat seurausta rakkaudesta omaa asiaa kohtaan, sekä lehdistöllä että muslimeilla. Kiinan valtio rakasti maansa mainetta, ja halusi ennen olympialaisia vain suojella sitä. Kaikki ihmisoikeuksia rajoittavat toimenpiteet on tehty puhtaasta rakkaudesta, taka-ajatuksena se, että päättävä elin tietää itse parhaiten. Ongelmia rakastuneiden ja aktivistien elämässä aiheuttaa se, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Vaikka kuinka rakastaisi, ei välttämättä saa toista rakastamaan. Vaikka kuinka vastustaisi turkiksia, ne eivät koskaan katoa maan päältä täysin. Vaikka valtio polkisi jalkaa ja sensuroisi sensuroimasta päästyään, ei se voi vaientaa kaikkia vaihtoehtoisia ääniä. Ihmiset ovat vääjäämättä eri mieltä itseään koskevista asioista. Onneksi rakastumisella ja rakkaudella on vinha ero. Kun rakkaus vakiintuu, se muodostuu kokonaisvaltaiseksi kumppanuudeksi. Rakkautensa kohdetta osaa tarkastella objektiivisemmin. Hyvät puolet ovat edelleen olemassa, mutta tasapainossa huonojen puolien kanssa. Kuitenkin, kumppani on yhtä tärkeä kuin ennenkin. Tai, kuten osissa avioliittojakin käy, lähdetään etsimään uutta aallonhuippua seuraavasta kohteesta.

Jenni Jusslin päätoimittaja

Kuva Teemu Granström

032008 03 PÄÄKIRJOITUS 05 H2 KASVOT Uusi pääsihteeri ei osaa sanoa ei. 06 H2 SILMÄ, KORVA & SUU Säläpalstalla kokataan mafiapastaa, luetaan keijukirja ja kuvataan kukkia. 11 H2 TEEMA Aktivismi 28 Mikset lähtisi vaihtoon? Kansainvälisiä kokemuksia Saksan-ekskursiolta. 31 COLUMN in English Sisu, sauna and salmiakki 32 Muodikkaasti ekologinen Design-vaatteita kierrätysrojusta. 34 Uusia osaajia bisnesmaailmaan HAAGA-HELIAsta työelämään. 36 Le Tour de HAAGA-HELIA Reportterimme kolusi koulun toimipisteet. 43 Valmiina, vaikuta, nyt! HELGAN puheenjohtajan palsta. 44 H2 HARRASTAA Pulpetissa istumisen vastapainoksi koulussa voi vaikka meditoida. 46 MITÄ PELATTAIS? Afrikan tähti kavereineen piristää pimeitä iltoja. 48 H2 TESTAA Päivä HELGAn hallituslaisena. 50 Kun sähkö loppuu Toimittaja vietti viikon ilman sähköä.

H2 on HAAGA-HELIAn opiskelijalehti, jota kustantaa opiskelijakunta HELGA. Tekijät ovat pääasiassa HAAGA-HELIAn toimittajaopiskelijoita. ANNA PALAUTETTA H2@helga.fi tai etunimi.sukunimi@myy.haaga-helia.fi. PÄÄTOIMITTAJA Jenni Jusslin VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Milla Suomalainen TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Marjo Mikola TOIMITUSSIHTEERIT Elisa Koponen, Jenni Meronen AD Anna Munsterhjelm KUVATOIMITTAJA Teemu Granström TAITTAJAT Tiina Leppiniemi, Juho-Pekka Pekonen, Tuuti Piippo, Felix Siivonen TOIMITTAJAT Tero Ikäheimonen, Mari Kaislaniemi, Tiina Kekäläinen, Lasse Leipola, Tuuli Lindgren, Leena Matnenko, Viivi Pietiläinen, Heini Pietinen, Petra Raivonen, Katja Saari, Jani Svensk, Maarit Taipale, Isto Turpeinen, Leena Valkonen, Anne Vilenius KUVAAJAT JA KUVITTAJAT Tanja Heikkilä, Jenny Mäkelä, Kristian Tuomilehto ISSN 1796-7910, Forssan Kirjapaino Oy 2008

Kannen kuva Teemu Granström

H2 KASVOT julia salmenoja, 25, aloitti helgan pääsihteerinä elokuussa. Teksti Leena Matnenko Kuva Kristian Tuomilehto Millainen koulutustausta sinulla on? Valmistuin tradenomiksi Laureasta elokuun lopussa yritysviestinnästä. Tätä ennen opiskelin viestintää opistotasolla ja avoimessa yliopistossa, työskentelin sanomalehdissä avustavana toimittajana sekä tein erilaisia myynti- ja markkinointitehtäviä. Miten päädyit HELGAn pääsihteeriksi? Opiskeluaikana toimin Laurean opiskelijakunnassa puheenjohtajana. Tuona aikana tutustuin sekä ihmisiin että toimintaan opiskelijakuntakentällä. Nyt harrastus muuttui työksi! Oletko sopeutunut työhösi? Koska toiminta on minulle tuttua, sopeutuminen on käynyt kivuttomasti. Joka talossa on omat tapansa, mutta kyllä täällä alkaa tuntua kodikkaalta. Tehtäväsi pääsihteerinä? Vastaan opiskelijakunnan hallinnosta ja taloudesta sekä toimin hallituksen sihteerinä. Vastaan myös yhteistyöstä sidosryhmien ja ammattikorkeakoulun kanssa. Hoidan myös edunvalvontaa ja pidän opiskelijat ajan ta-

salla tärkeistä opintoihin liittyvistä asioista, esimerkiksi opiskeluterveydenhuollon tilanteesta. Mitä tavoitteita olet asettanut työllesi? Yksi tavoitteistani on, että HELGA on haluttu opiskelijakunta, joka tarjoaa jäsenilleen palveluita, joita ilman he eivät edes halua tulla toimeen. Työsi ihanuudet ja kurjuudet? Ihanaa on vapaus tehdä työtä, joka palkitsee. Olen vaikuttamishaluinen tyyppi, joka ei koskaan osaa sanoa ei. Kurjuutta on ehdottomasti hektisyys – välillä vuorokauden tunnit eivät riitä. Nautin kyllä kiireestä, tunnen itseni silloin ahkeraksi. Liiallinen kiire näkyy tosin sitten työn tuloksessa ja laadussa, joiden suhteen olen erittäin kriittinen. Mitä teet vapaa-ajalla? Näen perhettäni ja ystäviäni. Lisäksi pyrin ulkoilemaan mahdollisimman paljon. Tykkään lallattaa Singstaria ja pelailla muutenkin paljon erilaisia pelejä.

Miten vaikutat työn ulkopuolella? Tällä hetkellä merkittävin intressini löytyy kuntapolitiikasta, olen ehdokkaana kotikunnassani Järvenpäässä. Kukaan muu ei aja nuoren asiaa kuin nuori itse. Sama pätee opiskeluun – kukaan ei aja opiskelijan asiaa ammattikorkeakoulussa, jos ei opiskelija itse sitä aja. Paitsi ajanhan minä! Onko sinulla paheita? Kahvi, mutta se nyt ei ole mikään salaisuus. Ehkä nakit. Niihin tulee joskus sellainen himo, että saatan popsia niitä, kunnes ne loppuvat. Mottosi? Idiootit pitävät yllä järjestystä. Nerot hallitsevat kaaosta. Mitä haluaisit sanoa kaikille HAAGAHELIAn opiskelijoille? Nauttikaa opiskeluajasta täysin siemauksin, sillä se on tähän astisen elämänne parasta aikaa. Jos näin ei ole, soittakaa minulle niin tehdään asialle jotain! Julian saat kiinni sähköpostitse julia.salmenoja@helga.fi sekä puhelimitse 045 110 8942

Pääsihteeri himoitsee

nakkeja 5

KÄÄNNÖSLAUSEET

aksam oldumu bile? H2 lähetti Pikku Aktivistin lomalle Istanbuliin. Taskuun taiteltiin matkasuunnitelmaksi sopiva turkin kieliopas. Teksti Tuuti Piippo Käännökset Ümit Menekse kuvitus Felix Siivonen

Päivä 1: Kulttuurishokki Hyvää päivää! Tulen Suomesta. Iyi günler, ben finlandiadan geliyorum.

Nyt ymmärrän. Saisinko ämpärillisen vettä? Simdi anladim. Bir kova su alabilirmiyim.

Apua, onko jo ilta? Aksam oldumu bile?

Mikä tuo ääni on? Missä palaa? Su ses ney? Nerde yaniyor?

Vatsassa tuntuu hassulta. Missä on WC? Karnim bir garip oldu. Tuvalet nerde?

Päivä 4: Nähtävyyksiä ja tuliaisia

Hei, soitan huoneesta 576. Kuulin juuri hälytyksen, voinko olla avuksi? Merhaba, 576 numarali odadan ariyorum, alarm sesini duydum, yardimci olabilirmiyim?

Vessanne taitaa olla rikki. Lattiassa on reikä. Tuvaletiniz bozuk galiba. Yerde delik var.

Rukouskutsu? Sepä ystävällistä. Ehkä joku toinen päivä. Ezan sesi? Ok tesekkürler, belki baska zaman. Onko hotellin lähellä paikallisten suosimia kahviloita? Otelin yakinlarinda yerlilerin gittii kahve haneler varmi? Tämä tee maistuu omenalta. Oikeastaan aika hyvää. Bu elma tadnda, aslinda cok guzel.

Päivä 2: Ruokailuelämys Saako täältä kebabia vegaanisena? Burda veganlar icin kabab varmi? Falafel käy myös. Haluaisin tuplamausteet, kiitos. Falafelde olabilir, iki kat sos alabirmiyi, tesekkürler. Miten niin tulista? Cokmu acili?

Olisiko teillä omenateetä? Elma cayiniz varmi?

Päivä 3: Kylpylässä Hyvää huomenta, kaunis ilma tänään. Gün aydin, hava cok güzel bügün. Voiko turkkilaiseen saunaan mennä hieman kuumeisena? Biraz atesim olsada türk hamamina gidebilirmiym? En näe mitään. Hic birsey göremiyorum. Anteeksi, herra, ei ollut tarkoitus istua syliinne. Afedersin beyfendi, kucaniza oturmak istemedim. Taidan mennä kattoterassille ottamaan aurinkoa. Galiba tavana cikip günes alicam. Tämä aurinkotuoli on todella rentouttava. Lepään hetken. Bu sezlong cok rahat. Burda biraz duracam.

Ihoni punoittaa. Missä on lähin apteekki? Derim kip kirmizi. En yakin eczane nerde. Kosteusvoidetta ja lisää hiilitabletteja, kiitos. Krem ve karbon ilacindan, tesekkürler. Ostaisin myös kilon omenateetä. Voiko sitä tilata Suomeen? Ve bir kilo elma cayindan alabirmiyi. Finlandiadan siparis yapa bilirmiyim? Paljonko maksaa lippu moskeijaan? Camiye giris nekadar? Otan yhden käsintehdyn Hagia Sofia –pienoismallin äidilleni. Annem icin bir tane el yapimi Ayasofya alicam. Miten niin maksaa 30 euroa? Minulla on vain viisi jäljellä. Nasil 30 euro olabilir? Bende sadece bes euro var. Haluaisin vielä yhden omenateen ennen kotiinlähtöä. Bir tane daha elma cayi icecem eve dönmeden. Taksi! Voitko ajaa lentokentälle kymmenessä minuutissa? Taksi! Hava alanina on dakikada süre bilirmisin?

at l l u

ha i l n

je o n a

Sop

in r e itl

i per

ik n m

u l A /

o t a ka

du i k va r a k

it r e av

ta s i m

tu s i lm

va n ne

En / taja

a m l Ku

Valoa syksyyn Lumileinikki (Ranunculus nivalis) kasvaa korkeilla tuntureilla lumilaikkujen lähellä. Se on yleensä hyvin harvinainen, mutta helposti löydettävissä esimerkiksi Saanan rinteeltä. Kasvikuvauksen suurimpia haasteita ovat tuulinen ilma ja erityisesti Lapissa kuvaajan ympärillä pilvenä kihisevät sääsket. Paras sää kuvaamiseen on pilvipouta. Hienoimmat otokset saa yleensä aamuvarhaisella tai iltahämärällä. Lapin kesässä on parasta kuvata yöllä,

jolloin valo on pehmeää. Alkuun pääsee yksinkertaisilla välineillä. Pieni digitaalinen kamera kääntyvällä näytöllä soveltuu kasvikuvaukseen mainiosti. Lisävarusteeksi tarvitaan jalusta. Kilpisjärven alue on tunturikasvien kuvaamiseen mainio paikka. Lajisto on siellä runsasta. Tarvitsee vain nousta Saanatunturin päälle ja antaa kameran käydä.

ilju k i n lsii e app lu n i e t n s o v rga -ar 7 Mo a i j ir en k e u t ap Keij Teksti JA KUVA Isto Turpeinen

Kulmakarvakiduttajan kynsissä Toimittaja tuhlasi ensimmäistä ja viimeistä kertaa 20 euroa kulmakarvoihinsa.

arturissa on hiljaista. Jännitys kouristelee vatsaani, kun kampaaja äkkää tuloni ja ohjaa minut istumaan tavalliseen parturituoliin. Kohta se tapahtuu. Kohta katseeni on kohtalokas ja kolhot kulmakarvani kuin muiden sirot kaaret. – Pistä silmät kiinni, nainen käskee ja rysäyttää selkänojan alas. Sitten hän levittää jotain kulmakarvoihini ja ripsiini. Oikeaa silmää alkaa polttaa ja tunnen jonkin märän valuvan poskelleni. – Väriaineen syövyttämä silmämunani se epäilemättä siellä valuu lattialle. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen nai-

nen palaa rikospaikalle ja alkaa pestä väriä pois niin rivakasti, että silmäni ovat painua takaraivon läpi. Nainen vetäisee pinsetit esiin ja lähestyy uhkaavasti kulmakarvojani. Nyps. Ensimmäinen karva repeytyy irti. Nyps. Nainen lämmittelee ja kerää vauhtia. Nyps. Pian korvissa napsuu kuin rapujen flamencokurssilla. – Jesses! Olen huutaa ääneen. Kylmät väreet juoksevat selässä ja jokainen nykäys tuntuu neulan pistolta. Olen varma, että kipureseptorini yrittävät voittaa Vuoden aktiivisin solu –kilpailun. Huomaan kadehtivani niitä,

J aLUMNIKAVERIT 8

os luulit, että valmistumisen jälkeen on aika unohtaa opiskelupaikka ja kaverit, olit väärässä. HAAGA-HELIAn alumniksi voi liittyä jokainen koulustamme valmistunut. Tällä hetkellä alumnien joukko on jo 15 000 henkilön laajuinen verkosto. Tämän virallisen verkostoitumiskanavan lisäksi löytyy ainakin kaksi epävirallisempaa yhdistystä, joihin koulumme entiset opiskelijat ovat ryhmittyneet. Saunaseura Vastaisku ry sekä Älaston ry ovat yhdistyksiä, joiden toiminta on lähtenyt liikkeelle perustajaporukan omasta aktiivisuudesta. Älaston ry:n puheenjohtaja Tommi Lindt, miksi yhdistys perustettiin? - Opiskelujen jälkeen kaveriporukka hajoaa, joten ajattelimme, että olisi kiva pitää

joiden kipukynnys on omaani korkeampi. Lopulta toimenpide on ohi ja peilistä katsoo vastaan punasilmäinen pesukarhu. Kulmakarvat pomppaavat kalpeasta otsasta kuin anorektiset karvamadot. Ne kättelevät nenän päällä toisiaan. Raha vaihtaa omistajaansa ja nyppijä toivottaa minut tervetulleeksi uudelleen. – Joo, elä kuule unta näe, jupisen mielessäni ja livahdan ovesta. Ulkona tuulee. Alkaa ripsiä, eikä kukaan huomaa metamorfoosiani. Teksti JA KUVAT Viivi Pietiläinen

yhteyksiä yllä. Halusimme myös perustaa oman yhdistyksen, jossa voi itse hallita toimintaa, Lindt vastaa. Mutta miksi kaveriporukan ajanviettoa valvomaan haluttiin perustaa virallinen yhdistys? - Yhdistys luo tietyt velvoitteet ja varmistaa, että vuodessa pidetään ainakin sääntömääräiset syys- ja kevätkokoukset. Yhdistykselle voidaan myös hankkia omaisuutta ja avata tili, Lindt tiivistää. Oma tili mahdollistaa sen, että jäsenmaksuja voidaan hallinnoida ja saadaan hoidettua kuluja, joita syntyy kotisivuista ja tapahtumien järjestämisestä. Mitä Älaston ry:n toiminta sitten on ja kuka pääsee mukaan? Lindt kertoo, että

SILMÄ, KORVA & SUU

Tee nämä ennen valmistumista:

Opiskele. Tutki eri koulutusohjelmien tarjontaa ja selaa läpi kaikki vapaavalinnaiset kurssit. Voit kerätä opintopisteitä pelaamalla sulkapalloa tai maistelemalla viiniä.

Käytä opiskelijakortin tuomia alennuksia. Matkusta bussilla ja junalla. Käy teatterissa, leffoissa, museoissa, kaupoissa ja kuntosaleilla; opiskelija-alennusta saa yllättävistäkin paikoista.

perinteitä on jo syntymässä vaikka yhdistys perustettiin vasta vuonna 2004. Toimintakalenterista löytyvät jo ainakin rapujuhla ja kesäpiknik. Yhdistys ei kuitenkaan tavoittele mahdollisimman suurta jäsenmäärää, vaan toiminta halutaan pitää tuttavaporukan sisällä. Eli kaverin kautta pääsee mukaan. Toimintaa aiotaan jatkaa niin kauan, kuin jäsenillä riittää intoa. Lindt lähettää vielä terveisiä, että yhdistyksen perustaminen ja pyörittäminen ovat olleet erittäin antoisia kokemuksia ja suosittelee sitä lämpimästi kaikille. Entäpä koulumme toinen epävirallinen alumni, vuonna 2002 perustettu Saunaseura Vastaisku ry? Puheenjohtaja Ville Niikselä

Mene vaihtoon. Vaihdossa saat aivan erilaisia kokemuksia, kuin jos jäisit Suomeen koko opiskeluajaksi. Tutustu paremmin saksalaiseen olutkulttuuriin.

Käy opiskelijabileissä. Niissä on halpaa juomaa ja tiivis tunnelma. Kenties tapaat jonkun kivan tyypin jostain toisesta koulutusohjelmasta (tai jopa toisesta koulusta!).

kertoo, että Vastaiskunkin toiminta lähti kaveriporukan ideasta koota yhteen samanhenkistä porukkaa ja sitä kautta luoda verkosto, jossa on HAAGA-HELIAsta valmistuneita yritysmaailman edustajia. Myös opiskelijat ovat tervetulleita mukaan toimintaan. Jäseniä Vastaiskussa on noin kolmekymmentä ja lisää halutaan. Mitä toiminta sitten käytännössä on? Jo yhdistyksen nimikin sen kertoo, kyse on saunomisesta. Niilekselä kuitenkin painottaa, että saunominen ei ole perustarkoitus, vaan pointti on verkostoitumisessa. Yhdistyksen jäsenet edustavat monia toimialoja ja muodostavat jo itsessään verkoston. Lisäksi saunat järjestetään yritysvierailuina, jolloin yrityksillä on mahdollisuus

top

teksti Mari Kaislaniemi

Matkusta ulkomaille. Kilroylta saa halvat liput, ja opiskelusta voi pitää välivuoden. Mene tarkastamaan millaiset rannat löytyvät Thaimaasta. Työelämästä et pääse irti samalla tavalla.

esitellä toimintaansa ja jäsenet saavat kontakteja yritysmaailmaan. ”Se on win-win situation” tiivistää Niilekselä. Yhdistys haluaa myös vaalia haagahelialaisuutta. Niilekselä toivottaakin kaikki innokkaat ja aktiiviset HH:laiset mukaan toimintaan. - Kyseessä ei ole mikään salaseura, vaan saunaseura, Niilekselä rohkaisee. Lisätietoa löytyy netistä osoitteista www. alaston.org sekä www.vastaisku.net. Koskaan ei ole liian myöhäistä verkostoitua!

Teksti Milla Suomalainen, vastaava päätoimittaja

BOOK REVIEW: Delicate creatures

Top Cow Productions & Image Comics, 2001 Author J. Michael Straczynski Art Michael Zulli and Steve Firchow

GLISH

Trifle words of great importance

IN EN

A most common fairy tale told in the charming way that you remember from your childhood, where everything started with ”once upon a time”, and so does this.

But don’t let the fabled world deceive you, there might be something vile, something disturbing, or just something very delicate.

Hidden inside the story is a reflection of our doings, our history, or something else you could read into it, ’cause it might just be a simple fairy tale.

Filled with page wide art of dreamy coloured creatures, the story is told from the view of a fairy, who lives inside a castle watching over a princess of bliss.

Like a fragile child peeking into the adult world, Trifle the fairy and her buddies odd have much to ponder: ”what’s the meaning of trifle feelings?”

This fable is not for the skeptic.

Kapteeni Morganin appelsiinikilju ”Appelsiiniaurinko”, ”Lapin miesten salainen”, ”vankilakilju” – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Appelsiinikilju on ylenkatsottu ja turhaan parjattu janonsammuttaja, joka sopii myös vaatimattomalla budjetilla viikonloppujaan viettävällä. Aloita juoman valmistus pakastamalla mehupurkit kuorineen päivineen. Kun purkit muistuttavat suuria mehujäitä, laske käymisastian pohjalle 10 litraa kädenlämpöistä vettä ja sekoita sokeri veteen. Voit hämmentää keitosta puukauhalla tai kädellä. Heittele sekaan jäiset mehukalikat, mutta poista ensin pakkaukset. Sulje käymisastian kansi välittömästi, jotta appelsiinimehun entsyymit pääsevät tositoimiin. Seuraa kiljunvalmistuksen raastavin vaihe: odotus. Kun vesilukosta pulpahtelee ilmaa enää harvakseltaan tai ei lainkaan, juoma on valmista. Tähän kulunee noin kaksi viikkoa. Valmiin juoman maku vie maistelijan hetkessä palmupuiden katveeseen. Alkoholipitoisuus on noin 12—16 tilavuusprosenttia. Kiljun kanssa nautittavaksi sopii kylmä pizza ja Imodium. teksti Tero Ikäheimonen

Kiljun valmistukseen tarvitset: 10 litraa sataprosenttista appelsiinitäysmehua 10 litraa vettä 6 kg sokeria Lisäksi tarvitset: Ilmatiiviin käymisastian Vesilukon

Text Jani Svensk DRAWINGS Jenni Meronen

SILMÄ, KORVA & SUU

Kastikeaineet (kastiketta tulee reilu litra)

Lihapullakastike sopranosin tapaan

- 1 rkl oliiviöljyä - 200 g porsaan kassleria - 200 g vasikanpaistia (tai 1 vasikankyljys) - 2 valkosipulin kynttä - ½ dl paseerattuja tomaatteja - 3 tlk (á 400 g) kuorittuja tomaatteja - 2 ½ dl vettä - suolaa, vastajauhettua mustapippuria - 3 silputtua basilikanlehteä, tuoretta (tai ½ tl kuivattua basilikaa)

Mafiatyyliin tehty spaghettikastike laittaa veren kiertämään koleana syysiltana. Kastikkeen ohje kulkee perintönä kraaterijärvi Braccianon rannoilta Rooman ulkopuolelta.

Kuumenna öljy tilavassa padassa keskilämmöllä. Taputa sianliha kuivaksi, paloittele haarukkapaloiksi ja laita palat pataan. Kypsennä paloja käännellen noin 15 minuuttia. Nosta palat lautaselle ja ruskista paloiteltu vasikanliha samalla tavalla. Valuta suurin osa rasvasta pois padasta ja lisää valkosipulin kynnet, kypsennä pari minuuttia. Siivilöi valkosipuli pois ja lisää öljyyn tomaatit. Jos haluat hienojakoisen kastikkeen, puserra tomaatit siivilän läpi tai soseuta etukäteen esimerkiksi tehosekoittimella. Lisää joukkoon lihat, vesi ja mausteet, kuumenna kiehumispisteeseen. Peitä osittain kannella ja anna kastikkeen porista hiljalleen parin tunnin ajan. Sekoita välillä ja lisää tarvittaessa vettä.

Kun kastike muhii, tee lihapullat. Sekoita jauhelihaan korppujauho, muna, mausteet ja juusto. Pyöritä hyvin sekoitettu massa kostutetuin käsin pyöreiksi pulliksi. Kuumenna öljy padassa ja ruskista lihapullat pienissä erissä hyvin joka puolelta. Nosta ruskistetut lihapullat vadille ja peitä foliolla. Lisää lihapullat tomaattikastikkeeseen parin tunnin kuluttua, kun kastike on saonnut. Anna kastikkeen kiehua vielä hiljalleen jonkin aikaa (noin 15–20 min). Valmista pasta ohjeen mukaan. Ateria nautitaan höyryävän kuumana juustoraasteen kera.

Lihapullat - 200 g jauhelihaa (nautaa tai sika-nautaa) - ¾ dl korppujauhoja (mieluiten itse raastettuja) - 1 kananmuna - ½ tl murskattua valkosipulia -½ dl vastaraastettua pecorinotai parmesanjuustoa - 1 rkl hienoksi silputtua persiljaa - ½ tl suolaa - vastajauhettua mustapippuria - 1 rkl oliiviöljyä Lisäksi - 200 g pastaa maun mukaan (simpukankuori tai rigatoni) - vastaraastettua pecorinotai parmesanjuustoa

teksti Leena Valkonen

VITTÄÄ H2 SEL

Hitlerin perikaato

stin paikallisesta supermarketista Hitlerin viimeisistä päivistä kertovan Perikato-elokuvan. Asetellessani elokuvaa hyllyyni kotona huomasin, ettei sen selkämyksessä todellakaan lukenut Perikato vaan PERIKAATO. Mitä ihmettä, voiko tämä olla mahdollista? Uskoin silmiäni vasta seuraavalla kauppareissulla, kun tuijotin kokonaista riviä PERIKAATOja. Niiden alkuperä oli selvitettävä. Suomessa elokuvan on julkaissut Sandrew Metronome Distribution Finland Oy. Soitinkin Mira Kuparille DVD-tuotantoon saadakseni selville, mistä oikein on kyse. Kupari etsi elokuvan käsiinsä selitykseni jälkeen, mutta kuulosti epäuskoiselta. Vihdoin

Kupari totesi, että Perikaatohan siinä lukee, ihmeissään itsekin. Onneksi kyseessä on vain viime vuonna julkaistu pahvikantinen Extended-versio, eivät kaikki markkinoilla olevat Perikatojulkaisut. Virheen huomaamista vaikeutti se, ettei kirjoitusvirhe ollut kuin selkämyksessä. Tätä ei ole ennen huomattu. Kyseessä täytyy olla näppäilyvirhe käännösvaiheessa, Kupari sanoi nauraen. Ehkäpä jossain nauraa myös jekun tehnyt kääntäjä, tai kenties yhtiön kannattaisi todella satsata kielenhuoltoon enemmän. teksti Anne Vilenius

H2 HAAGA-HELIAN OPISKELIJAKUNTA HELGA

ot rkost e v n i ähäk m uja ä h ä öjutt m y ä l a e t ui yö ja m sa! T s a l u l u a k unet o n u l k y l u g e o än /S nj rkö s aria ällee ö j p i m 2 P H it kä t/ mat Mär läise m / ö a s y t y t sy ise Yö gelli mall ssa / a m k Hen u t /K ma teet ijan h k t u s u i ar Ufot set p i r u tu ikult Mon

H2-ilmoitus_SURE_AE_105x148,5mm

Herttoniemen sos dem nuoret

824

799

Aleksis-Sebastian Mäki

Heikki Koponen

www.axuvaltuustoon.net

www.heikkikoponen.ﬁ

23v, puuseppä

26v, opiskelija

798 Timo Kontio

25v, sosionomiopiskelija, lastensuojelutyöntekijä

www.timokontio.ﬁ

847 Romeo Pulli

18v, Lukio-opiskelija www.romeopulli.blogspot.com

9.9.2008

16:47

Sivu1

I M S I IV

T K A

12 AKTIVISMIN AAKKOSET Vaikuttamista vasta-alkajille. 14 SYDÄMEN ASIALLA Esittelyssä feministi, järjestöaktiivi ja katutaiteilija.

“Kymmeniä tuhansia nuoria, jonkin verran rahaa ja

mielikuvitusta.

paljon Eikö näillä paukuilla saataisi aikaan

jotain räväkämpää?”

16 AKTIIVISUUTTA HYLLYJEN VÄLISSÄ Kolumnisti rakastaa kangaskasseja. 17 GALLUP Joka päivä on aktivismipäivä. 18 HYVÄT BILEET 24 PORKKANAMAFIA JA BOYCOTT Boikottien lyhyt historia. 25 OI LAPSUUDEN LAUANTAIAAMUT Piirrossankarit pelastavat maailman.

Teksti Viivi Pietiläinen Kuvitus Jenny Mäkelä, Felix Siivonen

ktivismin Aktivismilla tarkoitetaan yleensä kansalaistoimintaa, joka tähtää poliittiseen tai yhteiskunnalliseen muutokseen. Aktivistin ei kuitenkaan tarvitse olla minkään liikkeen jäsen: yksittäinen ihminen voi vaikuttaa asioihin arjen valinnoilla tai vaikkapa virkkaamalla.

Ranskassa vuonna 1998 syntynyt kansalaisliike, joka kritisoi talouden globalisaation epäkohtia. Suomeen järjestö levisi vuonna 2001. Suomen Attacin tavoitteina ovat veroparatiisien sulkeminen, valuutanvaihtoveron toteuttaminen ja kehitysmaiden velkojen mitätöinti.

Boikotti tarkoittaa esimerkiksi yrityksen painostamista muuttamaan toimintatapaansa kieltäytymällä ostamasta sen tuotteita tai käyttämästä sen palveluita. Netistä löytyy useita sivustoja, joilla kehotetaan boikotoimaan muun muassa Walt Disneytä, uutisia ja Gilletteä.

Käsitöiden (craft) yhdistämistä aktivismiin (activism). Craftivisti voi esimerkiksi kutoa poliitikkojen toimintaa kritisoivat lapaset.

Downshifting tarkoittaa vapaaehtoista vaatimattomuutta. Siinä tarkoituksena on hidastaa tahtia, kuluttaa vähemmän sekä tähdätä vihreämpään ja parempaan elämään.

aakkoset Greenpeace on Kanadassa vuonna 1971 syntynyt kansainvälinen ympäristöjärjestö, joka rantautui Suomeen 1980-luvun loppupuolella. Se vastustaa ympäristön tuhoamista ja tähtää ekologisesti kestävään merten ja metsien käyttöön. totiedotushankkeen, jossa koulutetut ilmastolähettiläät käyvät kouluissa kertomassa ilmastonmuutoksesta. Haktivismi tarkoittaa yhteiskunnallisia liikkeitä, jotka käyttävät hyväkseen tietoverkkojen mahdollisuuksia. Haktivismi tulee sanoista hakkeri (hacker) ja aktivismi (activism), ja sillä voidaan tarkoittaa muun muassa www-palveluihin murtautumista ja sivujen muuttamista. Vuonna 2003 haktivistit lisäsivät sadoille nettisivuille Irakin sotaa vastustavia ja sitä kannattavia tekstejä ja kuvia.

Vuonna 1892 perustettu feministinen kansalaisjärjestö, joka tähtää naisten aseman parantamiseen ja sukupuolisyrjinnän poistamiseen. Järjestö tukee naiskulttuuria ja julkaisee Tulva-lehteä.

Vuonna 1949 perustettu kansalaisjärjestö, jonka tavoitteena on rauhan, ihmisoikeuksien ja suvaitsevaisuuden edistäminen.

Seta ry (Seksuaalinen tasavertaisuus ry) on vuonna 1974 perustettu valtakunnallinen ihmisoikeus- ja sosiaalialan kansalaisjärjestö. Sen tavoitteena on, että kaikkia kohdeltaisiin tasapuolisesti riippumatta siitä, millainen heidän seksuaalinen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä on. Järjestön saavutuksiin kuuluu homoseksuaalisuuden poistaminen sairausluokituksesta vuonna 1981.

Vuonna 1995 perustettu järjestö, joka ajaa eläinten oikeuksia. Sen mukaan eläimet ovat tuntevia olentoja, ja ihmisten ja eläinten yhteiselon tulisi perustua vastavuoroisuuteen. Järjestö kohahdutti viime vuonna julkistamalla videon eläintuotantotiloista, joita se epäili eläinsuojelurikoksista.

Suomalainen, vuosina 1968–1973 toiminut järjestö, joka pyrki levittämään tietoa kolmannesta maailmasta. Sen mukaan kehitysmaiden ongelmat olivat kansainvälisen kapitalismin syytä.

Ympäristöliike, joka syntyi 1970-luvun lopulla vastustamaan merkittävänä lintualueena pidetyn Forssain Koijärven kuivaamista. Sen kannattajat kahlehtivat itsensä paikalle tuotuihin puskutraktoreihin. Liikettä voidaan pitää uudenlaisen kansalaisaktivismin synnyttäjänä.

Yksi arjen aktivismin tehokkaimmista muodoista. Siinä maailmaa pyritään parantamaan omilla ostosvalinnoilla.

Veganismia ja kasvissyöntiä edistävä yhdistys, jonka mukaan ihmisten ja eläinten kohtelussa tulisi noudattaa samoja oikeudenmukaisuusperiaatteita.

Vuonna 1996 perustettu kansalaisjärjestö. Maan ystävät pyrkii ekologisesti kestävämpään, oikeudenmukaisempaan ja demokraattisempaan maailmaan. Järjestö on yhdessä Dodon, Luonto-Liiton ja Nuorten Akatemian kanssa perustanut Ilmari-ilmas-

Radikaali vasta-asiantuntijuus on argumentointia vallitsevia käsityksiä vastaan ja vastainformaation tarjoamista. Se lähtee olettamuksesta, jonka mukaan vastapuoli on jollain tapaa niin epähyväksyttävä, ettei sen kanssa kannata keskustella.

Kirkkojen rajat ylittävä solidaarisuus- ja tukiryhmä, jonka tarkoituksena on edistää seksuaalivähemmistöjen, kuten transihmisten, asemaa kirkoissa. Sen perustajiin kuuluu muun muassa rovasti ja perheterapeutti Liisa Tuovinen, joka sai Seksuaalisen hyvinvoinnin edistäjä 2008 -palkinnon.

Kansalaisjärjestö Maan ystävien kehittämä kaupunkimaastureita arvosteleva ja parodioiva kampanja.

FEMINISTI Pauliina Männistö, 23, opiskelee filosofiaa ja mediatutkimusta Turun yliopistossa. Männistön sydäntä lähellä on burleski, jota hän on harrastanut vuodesta 2004. Burleski on sekoitus musiikkia, tanssia, teatteria ja stripteasea.

Sydämen asialla Mikä yhdistää feministiä, järjestöaktiivia ja katutaiteilijaa? Halu vaikuttaa asioihin. Teksti Jenni Junkala Kuvat Teemu Granström

Pauliina Männistö, kutsut itseäsi feministiksi. Miksi? Oman elämäni takia olen valinnut olevani feministi. Olen lapsesta asti kiinnittänyt huomiota siihen, että sukupuoleni saa aikaan erilaista kohtelua ja erilaisia tilanteita. Myös ne aatteet, teoriat ja käytännön toiminta, joihin tällä hetkellä nojaan, ovat rakentuneet feminismin pohjalle. Keskityt opinnoissasi feministisiksi pidettyihin kysymyksiin. Miten muuten feminismi näkyy omassa elämässäsi? Oma feminismini näkyy pieninä tekoina esimerkiksi kulutusvalintojen suhteen. Olen myös internetissä aktiivinen. Olen ollut perustamassa ja ylläpitämässä Kuukuppikuntaa. Se oli alun perin kuukautissuojiin keskittyvä sivusto, joka paisui sitten foorumiksi. Siellä naiset saivat puhua aiheeseen liittyvistä asioista: kuukautisista, ruumiillisuudestaan ja kokemuksistaan naisena. Tällä hetkellä minulla on yhden ystäväni kanssa aluillaan projekti, jossa teemme nuorille tytöille suunnattua syömishäiriöiden vastaista sivustoa. Pitäisikö ihmisten olla aktiivisempia? Ihmisten pitäisi olla sillä tavalla aktiivisia, etteivät tekisi jokapäiväisessä elämässää sellasia valintoja, joita periaatteessa vastustavat. Pitäisi miettiä mitä haluaa tukea ja mitä ei, mihin osallistua ja mitä mielipiteitä kannattaa. Rehellisyys itselle ja omille mielipiteilleen on tärkeää.

tömän feminististä, että tatuoidut, ei mallin mittaiset, naiset menevät lavalle ja ottavat sellaisen paikan, joka on varattu totutun näköisille naisille. Burleski-bileissä juhlistetaan naiseutta ja näytetään toisenlaista tapaa olla nainen. Kuka saa olla feministi? Kuka tahansa. En koe feminismiä sellaisena asiana, jota miehet eivät saisi tunnustaa. Feminismi on moninainen liike, josta ihmiset muokkaavat itsensä näköisen. Oikeaa ja väärää feminismiä on mahdotonta määritellä. Mitä mieltä olet siitä, että feministien väitetään sairastavan hullun lehmän tautia? Koen asian niin, että vahva ja omapäinen nainen pelottaa. Naisiin on liitetty kautta aikojen pelottava voima. Ihanteellinen yksilö on hiljainen, nuori ja muokattavissa oleva, kun taas vahva nainen on kuin Louhi. Enemmän huolissani olen näkymättömämmästä vastareaktiosta feminismille – esimerkiksi siitä, että naisia syyllistetään edelleen uran ja perheen yhdistämisestä. Arvostaako yhteiskunta naisten ylä- vai alapäätä? Ihmisten yläpäätä arvostetaan yleisesti enemmän, mutta nainen arvioidaan alapään kautta.

Harrastat burleskia. Voiko se olla feminististä? Moni ei miellä burleskia feminismiksi. Mielestäni on kuitenkin älyt-

jÄRJESTÖAKTIIVI Eero Rämö, 21, valittiin Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtajaksi kesäkuussa 2008. Rämö käyttää vuodessa 80– 100 päivää järjestötoimintaan. Hän opiskelee kolmatta vuotta teologiaa Helsingin yliopistolla. Eero Rämö, olet historian nuorin Suomen Punaisen Ristin hallituksen jäsen. Miten päädyit mukaan Punaisen Ristin toimintaan? Kävin ensiapukurssin 1999 eli kohta kymmenen vuotta sitten. Kurssilla tarjoutui mahdollisuus lähteä ensiapuryhmään ylläpitämään taitojaan. Päädyin Punaisen Ristin Järvenpään osaston nuorisoryhmään.

Millaiset ihmiset päätyvät mukaan vapaaehtoistoimintaan? Ihan kaikenlaiset. Meillä on 100 000 jäsentä, joista aktiivisesti vapaaehtoisina toimii noin 60 000. Siihen joukkoon mahtuu mukaan monenlaisia. Uskoisin, että jokainen vapaaehtoinen kokee halua auttaa ja ajattelee, että on oikein antaa vähän omasta ajastaan yhteisen hyvän kerryttämiseen.

Kuulut Punaisen Ristin lisäksi nuorisojärjestö Allianssin hallitukseen. Aikaisemmin olet toiminut muun muassa Järvenpään nuorisoparlamentin puheenjohtajana. Mistä aktiivisuus kumpuaa? Aktiivisuus on halua vaikuttaa asioihin lähellä ja kaukana, halua muuttaa asioita ja olla mukana siinä, mihin maailma on menossa. Aktiivisuus on vastavoima hällä väliä -asenteelle. Tekemistä riittää; maailma ei ole vielä valmis.

Kuinka paljon vapaaehtoisuus vie aikaa? Järjestön varapuheenjohtajana merkittävä osa ajasta kuluu vapaaehtoistyöhön. Minun pitäisi opiskella täysipäiväisesti ja samalla tehdä töitä, jotta tulen nykyisellä opintotukijärjestelmällä toimeen. Kiirettä pitää. Miltä varapuheenjohtajan pesti on maistunut? Kiireistä mutta mielekästä on ollut. Kysy kolmen vuoden päästä uudestaan niin katsotaan, laskenko jo aamuja! Mitä vapaaehtoisuus antaa? Kokemuksia, joita muualta ei voi saada. Harva 21-vuotias saa mahdollisuuden keskustella Euroopan talousjohtajien ja diplomaattien kanssa humanitaarisista kysymyksistä yhteiseltä arvopohjalta. Olen myös saanut hyviä kontakteja tulevaisuutta varten ja elämyksiä auttamisesta. Voisin väittää, että vapaaehtoistoiminnasta on aina apua työnhakutilanteessa. Se osoittaa ihmisestä jotain, että antaa aikaansa toisten auttamiseen ja tekee pyyteettömästi asioita. Tällä hetkellä Punainen Risti on lähinnä sydäntäsi. Miksi Punainen Risti? Alun perin en asiaa juuri miettinyt –tärkeintä oli, että toiminta oli hauskaa! Myöhemmin olen kuitenkin joutunut punnitsemaan, missä järjestössä olen mukana. Punaisella Ristillä on seitsemän periaatetta, jotka osuvat yhteen oman arvomaailmani kanssa. Ne ovat sillä tavalla helppoja arvoja, että lähes jokaisen on helppo tunnustaa ne. Toiminnalla on myös selkeä päämäärä ja laaja verkosto, jonka kautta saada aikaan muutoksia. Mistä olet joutunut luopumaan elämässäsi vapaaehtoisuuden takia? Opintopisteistä. En toisaalta halua sanoa, että olen joutunut luopumaan jostain. Minulla on tietynlaiset arvot, joiden pohjalta teen valintani siitä, mihin aikaani käytän. Jos joku asia on tärkeä, siihen mielellään panostaa. On minulla ihan toimiva sosiaalielämäkin. Miten kannustaisit muita aktiivisuuteen? Kokeilkaa matalakynnyksisiä juttuja. Punaisella Ristillä se voisi olla esimerkiksi nälkäpäiväkeräystä. Auttamiseen voi jäädä koukkuun.

katutaiteilija Henna Räsänen, 22, opiskelee multimediaa Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa Helctechissä. Räsänen osallistui syyskuussa järjestettyyn Töhryfestmielenosoitukseen.

Henna Räsänen, et tunnustaudu vaaralliseksi anarkistijohtajaksi, mutta toimit monen asian puolesta aktiivisesti. Mikä ajaa aktivismiin? Tarve vaikuttaa asioihin. Jotkut asiat eivät miellytä minua, ja yritän aktiivisesti muuttaa niitä, jotta saisin maailmasta viihtyisämmän paikan elää. Millainen aktivisti olet? Asioita ei pidä ottaa liian vakavasti. Voisinkin siis sanoa kutsuvani itseäni aktivitsiksi. En ole elämäntapa-aktivisti, joka olisi luopunut koulunkäynnistä ja töistä, vaan enemmänkin harrastan aktivismia. Toimin ruohonjuuritasolla, enkä tähtää presidentiksi. Osallistuit yhtenä monien joukossa Töhryfest-mielenosoitukseen. Mikä katutaiteessa kiinnostaa? Katutaiteeseen kohdistuva nollatoleranssi Suomessa on rajoittanut kadut vain kaupallisen taiteen esittämiseen. Kaikkea riippumatonta taidetta yritetään kontrolloida. Juliste, joka mainostaa jotain muuta kuin tunnettua kulutushyödykettä, nähdään pahana. Olisi hienoa, että meillä olisi mahdollisuus nähdä muutakin. Täytyy myös muistaa, että katutaide ei ole pelkkiä graffiteja. Se on myös tarroja, poliittisia julisteita ja vaikkapa lasten piirrustuksia katukivissä. Millä tolalla asiat ovat Suomessa katutaiteen suhteen? Suomihan on ihan kehitysmaa katutaidetta koskevissa laeissa. Täällä käytetään älyttömästi resursseja siihen, että kaikki elämänmerkit kaduilta pyyhittäisiin pois. Voiko aktivistin tunnistaa ulkonäöstä? Aktiivisuus ei ole sidonnaista ulkonäköön. En pidä itseäni aktivistin prototyyppinä vaan enemmänkin hippinä, joka on huolestunut asioista ja tekee jotain niiden eteen. Aktiivisuuden voi aloittaa vaikka sillä, että huolestuu asioista. Pienetkin asiat ovat arvokkaita muutoksen tiellä. Mitä mieltä olet siitä, että aktivistit on leimattu häiriköiksi? Ehkä se palvelee konservatiivisia voimia, jotka haluaisivat pysäyttää kaiken kehityksen ja muutoksen. Kaikki, jotka haluavat muuttaa asioiden kulkua, leimataan mielipuolisiksi häiriköiksi. Heititkö sinä poliisia pullolla Töhryfesteillä? En heittänyt. Sen sijaan näin, että joku oli ruiskuttanut ketsuppia poliisiauton päälle. Se oli mielestäni harmiton ja hauska teko. Myöhemmin myös kuulin, että tämä sama ruiskuttaja oli pidätetty ja heitetty yöksi putkaan. Tässä taas nähtiin, kuinka vaarallisia aktivistit voivat olla.

KOLUMNI

Aktiivisuutta hyllyjen välissä K

angaskassit ovat minulle rakkaita. Omistan niitä useamman kappaleen: mustan, punaisen ja valkoisen. Joka aamu laitan kangaskassin käsilaukkuun lähtiessäni liikkeelle. En siis tarvitse kaupan muovi- tai paperikasseja saadakseni kauppaostokset ehjinä kotiini asti. Rahaakin säästyy. Luettuani viime talvena The Independentin kiistellyn artikkelin Tyynenmeren jätelautasta ihastuin kangaskasseihini yhä syvemmin. Artikkelissa kerrottiin tutkijasta, jonka mukaan Tyynellämerellä lilluu kaksi kertaa Yhdysvaltojen kokoinen muovikeitto. Uutinen kuulosti hurjalta. Myöhemmin puhuttiin Teksasin osavaltion kokoisesta muoviriutasta ja sitten kiisteltiin siitä, miksi sitä ei näy satelliiteista. Tutkijan mukaan tämä johtui siitä, että muovikeitto alkaa vasta noin kymmenen metrin syvyydestä. Olipa jätelauttaa olemassa tai ei maalaisjärjellä on helppo ymmärtää, että maailmassa syntyvän muovijätteen määrä ylittää jokaisen käsityskyvyn. Arviolta satojatuhansia merieläimiä tukehtuu vuosittain muovipusseihin. Pelkästään Suomessa ostetaan 500 miljoonaa muovikassia vuosittain. Hurjalta kuulostava luku olisi helppo puolittaa. Se riittää minulle syyksi välttää turhia muovikasseja. Ennen kangaskassi-innostustani luulin pitkään, että paperikassi olisi muovikassia parempi vaihtoehto. Todellisuudessa se ei ole yhtään muovikassia ekologisempi, vaan

näkökulmasta riippuen se voi olla jopa maatumatonta muovia huonompi vaihtoehto. Paperikassin valmistaminen kuluttaa selvästi enemmän uusiutumattomia luonnonvaroja. Toisinaan aktiivinen valintojen tekeminen päästää ihmisen helpommalla. Sitruunat, banaanit ja paprikat eivät tarvitse muovipussia, ellei niitä sitten raahaa kotiin kilokaupalla. Pienet muovipussit lentävät helposti tuulen mukana, ja joissakin maissa, kuten Kiinassa, ne on kielletty kokonaan. Biojätteiden ja sekajätteiden erotteleminen on helppoakin helpompaa. Myöskään energiansäästölamppujen ottaminen hyllystä ei ole sen vaivalloisempaa kuin hehkulamppujen valitseminen. Energiansäästölampuissa on luonnonsäästämisen lisäksi se hyöty, että ne kestävät noin kuusi kertaa kauemmin kuin hehkulamput. Ei ole paljon tarvinnut meillä lamppuja vaihdella. Siinäpä vasta on aktiivisuutta minun makuuni. Se, että valinta ei vaadi vaivaa, ei tarkoita sitä, etteikö siitä olisi hyötyä. Itse tiedän säästäväni niin pennosiani kuin luontoakin valitsemalla kangaskassin. Ainakin tähän asti elämä kangaskassien kanssa on sujunut leppoisasti. Mustikkakeittoni eivät ole vielä kertaakaan lätsähtäneet asfalttiin, kuten minulle kävi muovikassin petettyä pahassa paikassa. Hyllyjen välissä on helppoa olla aktiivinen.

Tuuli Lindgren

GALLUP

Kierrättäminen kuuluu elämäntapoihin

”

haaga-helian opiskelijat kertovat, kuinka ovat aktiivisia. Teksti Jenni Jusslin Kuvat Teemu Granström, Felix Siivonen

Filip Kumlin, restonomi, Porvoo ”Harrastan paljon kaikkea mahdollista, lähes kaikkia pallo- ja mailapelejä, sukeltamista myös. Totta kai kierrätän ja avaan ovia naispuolisille, mutta se on mielestäni normaalia käytöstä.”

Jonna Lehmusoksa, restonomi, Haaga ”Pyrin tekemään pieniä hyvänolontekoja itselle ja muille. Saan kaupungilla joskus katseita, kun asiakaspalvelutyö on jäänyt päälle, availen runsaasti ovia ja pahoittelen virheitäni. ”

Cecilia Hirvikangas, restonomi, Haaga ”Asetan itselleni tavoitteita, joihin pyrin aktiivisesti. Lisäksi pyrin huomioimaan muita ihmisiä mahdollisimman paljon.”

Kaisa Talola, medianomi, Pasila ”Olen jäsenenä Amnestyssä sekä opiskelijajärjestöissämme. Lisäksi pyrin ottamaan muut huomioon arjessa muun muassa hymyilemällä vastaantuleville. Toki kierrätän, mutta se kuuluu jo elämäntapoihin.”

Anssi Rulamo, medianomi, Pasila ”Seuraan aktiivisesti maailman tapahtumia. Pyrin pitämään koko ajan silmäni ja korvani auki josko jotain tapahtuisi.”

Jussi Kilpinen, tradenomi, Malmi ”Yritän elää ekologisesti. Käytännössä se pitää sisällään pieniä tekoja ja valintoja elämässä.”

hyvät bileet Teksti Anna Munsterhjelm

Neljäkymmentä vuotta sitten opiskelijat juhlivat Vanhan valtausta, tänä iltana tanssimme Onnelan pöydillä. Tässä välissä meitä on haukuttu holtittomiksi hipeiksi, itsekkäiksi individualisteiksi ja passiiviseksi pullamössöksi. Olisimmeko jo valmiita uuteen iskuun? 23

”

70-luvulla yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli itseisarvo, kaksikymmentä vuotta myöhemmin pelkkä kulunut klisee.

ärikkäisiin kaulahuiveihin kääriytyneet nuoret lämmittävät syksyn kylmettämiä sormiaan teekupin kyljessä. Punaviini valuu reippaana virtana laseihin, kakunmurut peittävät esityslistat alleen. Vanhan Ylioppilastalon Kuppilan sohvanurkkauksessa suunnitellaan opiskelijajärjestön toimintaa. – Entä nää kunnallisvaalit, pitäiskö jotenkin huomioida? – No ei ainakaan mitään paneelia. Ihmiset haluu hei bileitä! Pöytiin katetut kynttilät lepattavat naurun tahdissa. Marraskuussa 1968 samat kiviseinät todistivat toisenlaista illanviettoa. ”Vanha kansalle!”, sadat taloon kerääntyneet opiskelijat huusivat baskerit ja huopahatut takaraivolle sysättyinä. Kiihkeät puheet koulutuksen rappiotilasta ja vallankumouksesta jatkuivat läpi yön, mutta vuorokauden mittaisen talonvaltauksen jälkeen vain tyttöjen palloiksi tupeeratut kampaukset olivat latistuneet – suomalainen opiskelijaaktivismi pysyi voimissaan vielä kymmenisen vuotta. Mihin katosi vaikuttamisen vimma? Vanhan valtaajat ryhtyivät sanoista tekoihin, me nuoremmat emme aina edes yritä. Oliko 60-70-lukujen parikymppinen todella jälkeläistään radikaalimpi, aloitteellisempi, epäitsekkäämpi?

ilkkaa show’ta! Ylioppilaskulttuuria ja Vanhan valtausta tutkinut historian professori Laura Kolbe Helsingin yliopistosta tyrmää syksyn 1968 tempauksen. Paikallaolijoille yhden yön hurmos merkitsi paljon, mutta historiankirjoituksessa valtaus on Kolben mielestä saanut ansaitsemattoman suuren glorian ylleen. Suurten ikäluokkien nuorisopullistuma räjähti käsiin, ja ylioppilastalon valtaaminen oli yksi keino sen purkamiseen. Kolben mukaan 60-70-lukujen kapinassa oli kyse perusarvojen äärelle palaamisesta ja omien vanhempien maailmankuvan kyseenalaistamisesta, jopa sen halveksimisesta. Vuosikymmenen punaisuus taas saattoi olla sattumaakin – voimistunut vasemmisto ehti vain ensimmäisenä imaisemaan radikaalit suojiinsa.

uinka kauan tämä sukupolvi voi olla vanhempiaan konservatiivisempi?, kysyy lyijykynällä sutaistu teksti Vanhan naistenvessan seinässä. Raapustelijaa säestää Sitran ja Tekesin vuosi sitten teettämä Nuorten tulevaisuuskuvat -tutkimus: sen mukaan me 80-luvulla syntyneet emme kapinaa kaipaa. Me unelmoimme tila-autoista, ydinperheestä ja taloudellisesta menestyksestä. Meissä ei kyde poltetta maailman muuttamiseen: tärkeämpää on oman terveydentilan ja työpaikan vakaus.

Vaikka tiedotusvälineet kertovat Georgian kuulumisista siinä missä Kemijärvenkin, emme aina jaksa välittää. Meille katastrofiuutisiin turtuneille pommi-iskut ovat arkipäivää, mutta 60-luvulla ne säväyttivät. Televisio toi Biafran ja Vietnamin sodat olohuoneeseen: nälänhädän pallomahaiset uhrit nostivat vedet helsinkiläisopiskelijankin silmiin. Kolmannen maailman pelastamiseksi perustettiin seuroja ja järjestettiin keräyksiä – joskus niinkin innoissaan, että lähempänä olevia unohdettiin auttaa. Jokin meni kuitenkin pieleen: maailmankylään hinkuneet synnyttivätkin lapsensa MinäMinä-maahan.

nää emme seiso kenenkään joukoissa. Meistä tuli minä, ja opiskelijapolitiikka jäi menestyksenjanon jalkoihin. Keskustelukerhot ja mielenosoitukset kuopattiin yhtä aikaa Kekkosen kanssa, ja bileistä tuli opiskelijaelämän synonyymi. 70-luvulla yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli itseisarvo, kaksikymmentä vuotta myöhemmin pelkkä kulunut klisee. Yksilöiden valtakunnassa kaikilla on tietysti omat tuulimyllynsä, joiden kanssa kamppailla. Yksi on sentään kaikkia vastaan – ilmastonmuutos voisi olla meidän sotamme. Senkin hohto himmenee siitä, että myös vanhemmat ikäpolvet ovat ottaneet ympäristöhuolet omikseen. Hyvinvointivaltiossa vallankumoukselliseksi on hankala heittäytyä! Yhteisessä asiassakaan emme luota massan mahdollisuuksiin, vaan tahdomme tehdä itse. Joku yrittää elää ilman öljyä, toinen ei osta uusia vaatteita vuoteen. 60- ja 70-luvuilla uskottiin suureen muutokseen, me panemme toivomme arjen pieniin valintoihin. Se on it-sukupolvelta aika vaatimattomasti ajateltu.

e ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus, laulaisi Pikku G:n lisäksi myös Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOKin varapuheenjohtaja Timo Kontio. Vaikka tämän päivän opiskelijat eivät barrikadeilla hypikään, on heillä Kontion mukaan luontainen rooli maailmanparantajina. – Maailmanparannus sinänsä ei kuitenkaan ole liiton tehtävä, vaan sen pitäisi lähteä ammattikorkeakoululaisista itsestään: heidän arvoistaan ja asenteistaan. Opiskeluajan rajoittaminen rajoittaa myös vapaa-aikaa: harva haluaa jakaa vähistä tunneistaan järjestötoiminnalle. Ehkä senkään takia opiskelija-aktivismi ei ole saanut ammattikorkeakouluissa edes niin suurta jalansijaa kuin akateemisesta vapaudesta tunnetuissa yliopistoissa. Silti – kymmeniä tuhansia nuoria, jonkin verran rahaa ja

GLISH

IN EN

The radicals of yesterday became the leaders of today Many of the top politicians in Finland have radical pasts as student activists in the 1960’s. Text Jenni Meronen

It has been 40 years since the “crazy year” of 1968, which sent university students marching in the streets throughout the world, including Finland. Many of the young radicals that participated in the events have since become important figures in the society. Perhaps the most prominent figure of them all is Erkki Tuomioja, a social democrat who is the former Minister for Foreign Affairs and former Minister of Trade and Industry.

she spent the time socializing with her friends in the backroom. Even though Halonen can’t really be considered a radical, she has shown her activist side on numerous occasions. She has taken part in the work of the Association for Sexual Equality, the delegation against racism, the Finland Chile Association and the Advisory Board on Romani Affairs, just to mention a few.

Tuomioja was one of the students who took over the Old Student House, Vanha, in November 1968, demanding changes to university administration and teaching. The event was quite peaceful compared to what students in other parts of Europe were doing at the same time. In fact, only one door was broken.

Paavo Lipponen, the former Prime Minister, is today considered to be a right-wing social democrat. But 40 years ago his reputation was more of a left-wing politician. In the late 1960’s Lipponen, Tuomioja and several others were convicted for encouraging conscientious objection, the act of refusing to serve in the military.

Being elected as a Member of Parliament in 1970 didn’t slow the 23-year-old Tuomioja down. That same summer he was taken away in a police car after attending a demonstration against the Shah of Persia who was visiting Finland.

Not all radicals of 1968 became politicians. They also grew up to be journalists, doctors, lawyers and theatre directors, who are in their own way influencing the society and making a difference.

The current Finnish president, Tarja Halonen, also took part in trying to change the world for the better. But unlike Tuomioja, she didn’t hold grand speeches or go to demonstrations wearing a badge supporting Mao. Yes, she was there too when Vanha was occupied, but

Sources: Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, www.eduskunta.fi, www.presidentti.fi, Wikipedia, Kansallisbiografiaeduskunta.fi, www.presidentti.fi, Wikipedia, Kansallisbiografia

”

kymmeniä tuhansia nuoria, jonkin verran rahaa ja paljon mielikuvitusta. Eikö näillä paukuilla saataisi aikaan jotain räväkämpää?

paljon mielikuvitusta. Eikö näillä paukuilla saataisi aikaan jotain räväkämpää? – Suomalaiseen kulttuuriin sopii tällainen rauhallinen, sivistynyt tapa tehdä, Kontio kuittaa. Mutta toisaalta: – Kaipaisin kyllä lisää rohkeutta. Meininki on nyt aika ukkoutunutta.

uka pelkää politiikkaa? Aika moni meistä, sillä syksyn kunnallisvaaleissa vain joka kymmenes ehdokas on alle 30-vuotias. Sekä Kolbe että Kontio toivovat, että aktiiviset opiskelijat ymmärtäisivät kanavoida energiansa ja taitonsa myös puoluepolitiikkaan. – Järjestelmämme perustuu puolueisiin, ne ovat yhteiskuntaa eteenpäin vievä voima. Sinne tarvitaan päättäjiksi innokkaita, fiksuja nuoria, Kolbe perää. Arkadianmäki on myös monen Vanhan valtaajan loppusijoituspaikka.Viimeistään nyt graniittipilareiden katveessa olisi tilaa tuoreemmillekin tulijoille. SAMOK on puoluepoliittisesti sitoutumaton liitto, mutta varapuheenjohtaja Kontio ei pidä sitä yhteiskunnallisen vaikuttamisen esteenä. Kunnallisvaaleissa valtakunnalliset opiskelijajärjestöt kannustavatkin jäseniään aktiivisuuteen yhteisellä Valta nuorille -kampanjalla. Kampanjalle on ainakin tilausta: oikeusministeriö nimittäin povaa, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua vaaliuurnille vaivautuu enää alle puolet äänestysikäisistä. Laura Kolbe ei anna ennustusten hetkauttaa: historioitsija tietää, että jo seuraavan mutkan takana saattaa odottaa jyrkkä käänne. – Vielä keväällä 1968 sanottiin aatteiden kuolleen. Mihin niitä olisi tarvittukaan, kun ihmisillä oli kaikki hyvin.

yvin meillä menee nytkin. Vaikka talouskäyrät ovat jo kääntyneet kohti kaakkoa, on opiskelijoillakin vielä varaa lennellä lomareissuille Eurooppaan, ostella verkosta uu-

sia teknologialeluja ja istua baareissa iltaa useammankin tuopillisen edestä. Absurdia tai ei, tarvitaan Kauhajoen koulusurmien kaltainen murhenäytelmä ravistelemaan meidät edes hetkeksi irti turvallisesta pilvestä. Opiskelijaelämä jatkukoon siis tylsän tasapaksuna. Kangasmerkeillä kuorrutetut vappuhaalarit, villit bileet ja tutustumisretket työelämään pysyvät aktiivisen ainejärjestötoiminnan ainoina tunnuksina. Jos joku viitsii koulunkäynnin ohessa innostua vaikuttamisesta, suunnannee hän tarmonsa muualle. Ehkä olisi jo aika vapauttaa vuoden 1968 levoton haamu historiankirjan sivuilta ja tunnustaa, että opiskelija-aktivismi on kuollut.

ai sitten ei. Jos HAAGA-HELIAnkin käytävillä kiertäviä huhuja on uskominen, saattaa suomalainen opiskelijakulttuuri saada tänä syksynä edes ripauksen Timo Kontion kaipaamaa potkua. SAMOK nimittäin puuhaa yhdessä Suomen Ylioppilaskuntien Liitto SYLin kanssa parhaillaan näyttävää tempausta, jonka tavoitteena on näyttää nuorison voima ja nykäistä opiskelijaikäiset mukaan kunnalliseen päätöksentekoon. Kontio ei lupaa paikallisten opiskelijakuntien puolesta mitään, mutta raottaa suunnitelmia sentään hiukan: – Neljäkymmentä vuotta sitten tyydyttiin vain omien tilojen valtaamiseen. Me menemme sinne, missä valtaa pidetään.

akaisin Vanhan Kuppilaan. Kynttilöistä toinen on jo sammunut, mutta opiskelijat istuvat edelleen nurkkapöydässään. Omenalogo hohtaa läppärin kannessa, näytön kirkkaus värjää sen puoleen taipuneet kasvot kalvakoiksi. – Näähän on kaikki aivan fabuja. Ei kukaan tällasia tuu kuuntelemaan. – Rupee sä itse ehdokkaaksi. Tai Eero! Mä voin olla teidän kampanjapäällikkö ja järkätä jotkut megalomaaniset vaalikemut! Viimeisetkin teet jäähtyvät kuppeihin, kun joukko innostuu sorvaamaan kuvitteelliselle kunnallisvaaliehdokkaalle iskulauseita ja vaaliteemoja. Kukaan ei edes huomaa, kun tarjoilija käy korjaamassa likaiset astiat pöydältä. Ehkä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan perääminen oli sittenkin vain tekosyy hyville bileille.

kommentti: minä ja minun aikani Tämän päivän yleisintä aktivismia on kokoontua opiskelijakavereiden kanssa Nurkkaan ja murjoa sanoilla suomalaisen yhteiskunnan vääryyksiä neljän tai viiden tuopin jälkeen. Kun on sylki oman ja muiden poskilla todennut, että yhteiskunnassa on jotain mätää, voi aamulla herätä tyytyväisempänä. En ole tuoppini ääressä kuullut kenenkään ehdottavan mielenosoitusta, adressin keräämistä tai opiskelijaaktiiviksi ryhtymistä opiskelijoiden hyväksi. Tämä sukupolvi ei koe tarvetta muuttaa tai ratkaista mitään. Minulle on tärkeintä, että saan tehdä vapaa-ajallani mitä haluan. Jos koulupäivä venyy yli iltakuuden, se on 26

yksinkertaisesti väärin. Se on poissa minun ikiomasta ajastani. Jos minun pitäisi vapaa-ajallani kokoontua järjestämään opiskelijoille yhteistä tekemistä, hauskaakin, kokisin sen pakolliseksi. Kokoukseen meno olisi pakkoa, vaikka nauraisin siellä alushousuni märäksi. Nykynuorten sisään on rakennettu ajastin, joka määrittelee illat vapaiksi. Jos sitä aikaa joutuu käyttämään muulla tavoin kuin kotisohvalla Frendien kanssa tai ystävien luona, alkaa nuppia kiristää. Tiina Leppiniemi

opiskelijaradikalismin symboli Teksti Anne Vilenius

40 vuotta sitten lentolehtiset kiersivät ja puskaradio tiedotti. Ylioppilaat olivat lopen kyllästyneitä täysin olemattomiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Jotain oli tehtävä. Ympäri Eurooppaa opiskelijat olivat samana vuonna nousseet barrikadeille. Huhu siitä, että Suomessakin tapahtuisi jotain, oli lähtenyt liikkeelle Pariisin toukokuun jälkeen. Suunniteltiin Vanhan valtaamista. Ylioppilaskunnan oli määrä viettää 100-vuotisjuhliaan Vanhalla Ylioppilastalolla, mutta opiskelijat pitivät sitä konservatiivisena juhlana, joka täytyi estää. Sitä pidettiin porvarijuhlana, jossa hallitus vain veljeilisi Suuren Rahan, eli esimerkiksi pankinjohtajien, kanssa. Yliopistohallintoa oli uudistettava niin, että opiskelijoiden ääni pääsisi myös kuuluviin. Enää ei alistuttaisi pelkkään korruptoituneeseen professorivaltaan. Opetuksen sisältöä oli uudistettava ja ylioppilaskunnan pakkojäsenyys poistettava. Vanha oli vallattava takaisin. Kun h-hetki koitti, paikalla odotti jo lähes tuhat ihmistä, ja poliisi yritti hajottaa joukkoa. Ylioppilaskunnan hallitus oli neuvotellut poliisin kanssa Vanhan valtauksen estämisestä. Ovet oli teljetty sisäpuolelta. Ylioppilaat eivät voineet käyttää omaa taloaan! Sisään oli murtauduttava. Huudot kaikuivat: Vanha kansalle, kansa Vanhalle! Maanantaina 25. marraskuuta 1968 klo 17.13 ylioppilaat olivat talossaan. Vanha oli vallattu. Periaatteena oli, ettei valtauksessa saanut käyttää väkivaltaa tai tehdä vahinkoa. Keskustelulle valittiin

puheenjohtaja, ja puheenvuoroja pyydettiin pitkä lista. Lisäksi äänestettiin ja tehtiin päätöksiä. Valtaajat käyttivät nimeä Ylioppilaat-Studenterna. Tyytymättömyyttä herätti muukin kuin hallintouudistus; esimerkiksi tilaa ja opettajia oli liian vähän yliopistolla. Opetuksen sisältöön haluttiin muutoksia ja opiskelijoiden lapsille päivähoito. Ensimmäinen ilta vierähti puheiden raikuessa. Tarkoitus oli, ettei Vanhalla juoda, jotta kaikki pysyisi hallinnassa. Myöhempinä päivinä kuitenkin kännättiin, ja intoutui yksi pari harrastamaan seksiäkin flyygelin päällä. Lopulta ylioppilaskunta joutui siirtämään ökyjuhlansa Konservatoriolle. Myöhemmin seurasi myös yliopiston hallintouudistus, jonka voidaan katsoa saaneen alkunsa valtauksesta. 40 vuoden jälkeen, mitä ajattelee valtauksen puheenjohtajana toiminut, nykyinen vasemmiston kansanedustaja Jaakko Laakso, kannattiko valtaus? —Ilman muuta! Valtaukseen ei liittynyt vain ylioppilaskunnan silloinen tilanne, vaan opiskelijat näyttivät myös esimerkkiä siitä, miten asioihin voi vaikuttaa muutenkin kuin parlamentaarisesti esimerkiksi mielenosoituksilla. Valtaus oli ennen kaikkea radikaalin opiskelijaliikkeen symboli.

Lähteet: Johan von Bonsdorff: Kun Vanha vallattiin, Tuuli Tukiainen

Porkkanamafia ja BOYCOTT VAIKUTTAJINA Boikottien mediajulkisuus on yleensä lyhytaikaista. Boikotointi voi vahingoittaa kohteen imagoa ja aiheuttaa miljoonatappiot. Yritysten eettisen toiminnan edistämiseen on myös muita keinoja, kuten ostotempaukset. Teksti Tiina Kekäläinen

Kuluttajat ovat kautta aikain osoittaneet mieltään boikotoimalla. Boikotti tarkoittaa ostamisesta, myymisestä tai muusta taloudellisesta kanssakäymisestä kieltätymistä tavoitteena, että kohde muuttaisi käyttäymistään. Boikotteja on kohdistettu muun muassa lapsityövoimaa käyttäviin yrityksiin, epäekologisiin yhtiöihin ja yksityisyyden suojaa rikkoviin juorulehtiin. Voiko ostokieltäytyminen kaataa yrityksen? Äidinmaidonkorvikkeistaan tunnettu Nestlé on vielä pystyssä, vaikka se onkin yhden maailman kuuluisimman boikotin uhri. Nokia ilmoitti tammikuussa sulkevansa Bochumin tehtaan Saksassa ja siirtävänsä tuotantonsa halvemman työvoiman maihin. Saksalaiset raivostuivat, boikotoivat ja Nokian imago kärsi. Silti Nokia jatkaa kasvuaan. Unohtaminen on boikottien suurimpia ongelmia. Nokialle, Lordin kasvokuvat julkaisseelle Seiskalle ja kotimaisia tehtaitaan sulkeville paperiyhtiöille jaksetaan julkisuudessa raivota vain hetki.

Pienet suurta vastaan Pikkuboikotit eivät saa juurikaan huomiota, mutta joistakin mielenilmauksista kasvaa maailmanlaajuisia. Kiinan olympialaisille julistettiin boikotteja ympäri maailman. Se, oliko tästä loppujen lopuksi mitään apua, jäi epäselväksi. Sen sijaan Arla-meijeriyhtiö kärsi selkeästi tanskalaistuotteiden vastustuksesta alkuvuodesta 2006. Arla menetti muslimimaissa miljoonia euroja tanskalaislehdestä alkunsa saaneen pilakuvakohun vuoksi. Boikottien historia juontaa juurensa 1880-luvun Irlantiin, jossa tilanomistaja Charles Boycott karkotti tilaltaan maanvuokraajia. Maatyöläiset alkoivat syrjiä Boycottia, eikä mies saanut palkattua työläisiä parhaaseen sadonkorjuuaikaan.

Porkkanaa kepin sijaan Porkkanamafian jäsenet järjestivät ostotempauksen syyskuun lopussa ravintola

Juttutuvassa. Porkkanamafiaksi kutsutaan ihmisjoukkoa, joka pyrkii hidastamaan ilmastonmuutosta vaikuttamalla kuluttajien käyttäytymiseen. Porkkanamafian ideana on kilpailuttaa yrityksiä toimiala kerrallaan. Porkkanamafia järjestää ostotempauksen siihen ravintolaan – tai kahvilaan tai ruokakauppaan – joka on valmis sijoittamaan suurimman prosenttiosuuden tempauksen tuomista lisäeuroista energiatehokkuutensa parantamiseen. Ostotempauksien asiakkaat ovat Porkkanamafian jäseniä tai muuten vain joukkion ideologiaa kannattavia. Tempauksilla ei ole tarkoitus lisätä kuluttamista, vaan ohjata jo olemassa olevaa kulutusta eettisempiin yrityksiin. Niin tai näin, ostotempauksilla on tarkoitus palkita ekologiset yritykset ainaisen kepinheiluttamisen, eli perinteisen boikotoinnin, sijaan.

Oi lapsuuden

lauantaiaamut

Muistatko ne lapsuuden aamut, kun Kömmit lämpimään peittoon kietoutuneena television ääreen jännittämään, saako paha palkkansa? Animaatioaktiivit ovat nostalgiaa parhaimmillaan.

Teksti Felix Siivonen Kuvitus Juho-Pekka Pekonen

Alfred J. Kwak

Bambukarhut

Alfred Jodokus Kwak on teini-ikäinen ankka, joka taistelee fasistisen diktaattorin Dolfin pahoja suunnitelmia vastaan. Palikkaviiksisen urpon ohella sotkuinen loppu koittaa myös Apartheid-hallinnolle ja julmille valaanpyytäjille. Sarja kosketti ihmisiä erityisesti sen realististen ankkakohtaloiden takia. Ensimmäisessä jaksossa Alfredin perhe menettää kotinsa, kun sinne rakennetaan huvipuisto ja seuraavassa Alfredin vanhemmat ja sisarukset kuolevat jäätyään auton alle. Lähes sokea minimyyrä Mauri ottaa Alfredin ottopojakseen ja huimat seikkailut voivat alkaa.

Bambukarhut eli Bamboo Bears on luontoaiheinen piirrossarja. Sarjassa on kolme pörröistä päähenkilöä: pandat Slo-Lee ja Bamboo-Lee ja pussihiiri Dah-Lin. Heitä kuljettaa ympäri maailmaa turhamainen lohikäärme Ai-Ai. Ryhmä taistelee monikansallisia riistäjäluonnontuhoajayrityksiä vastaan, ja tiukassa paikassa ryhmä ottaa yhteyttä vanhaan ja viisaaseen Know-how-otukseen. Häneltä viimeistään löytyy ratkaisu pulmaan kuin pulmaan.

Prätkähiiret

Tiku ja Taku eli Chip ’n’ Dale ovat neuvokas maaoravakaksikko, joka astuu esiin silloin, kun poliisilla menee sormi suuhun. Mustakuonoinen Tiku on kaksikosta ideoija ja rohkea toimija, kun punanenä Taku taas ottaa asiat rennommin. Maailman nisäkkäille nimiä laatineen Nimistötoimikunnan ehdotus maaoravien uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on tikutakut.

Kolme marsilaista avaruushiirtä Moto, Turbo ja Vinski pakenevat avaruusaluksellaan Maahan ilkeitä plutolaisia. Tästä alkaa vimmattu taistelu plutolaisten Lalli Leipäjuuston ja hänen apurinsa Rasvanahan pahojen suunnitelmien estämiseksi. Suomalaisessa versiossa puhuttiin stadin slangia ja ivailtiin Juha Föhrille.

Tikun ja Takun Pelastuspartio

Kapteeni Planeetta Maanhenki Gaia herää syvähorroksesta järkytykseen: ihmiset ovat alkaneet vahingoittaa planeettaa. Siispä hän luo viisi taikasormusta, joista jokainen hallitsee eri luonnon elementtiä. Gaia lähettää sormukset viidelle valitulle nuorelle ympäri maailmaa. Teinit ryhtyvät taistelemaan tuhoajia vastaan. Tukalan tilanteen tullen nuoret voivat yhdistää voimansa kutsua Kapteeni Planeetan esiin – käytännössä tässä piilee jokaisen jakson kliimaksi. Kapteeni Planeetta pystyy muuttamaan omaa molekyylirakennettaan muuntautuakseen luonnon erilaisiksi voimiksi. Kapun vihreät hiukset kuvaavat ruohoa, sininen iho taivasta, ruskeat silmät maata, punainen rintakehä, hanskat ja saappaat tulta. MacGyverin värikäs kaksoisolento, kaikista supervoimistaan huolimatta, on altis saastuttamiselle ja radioaktiiviselle säteilylle.

? n o o t h i a v i s i t h ä Mikset l Vaihtoon lähteminen on yllättävän yksinkertaista. Jos olet pyöritellyt ajatusta laajemmista ympyröistä uusien ihmisten kanssa, lue tämä ja innostu nyt! TekstI JA KUVAT Elisa Koponen

okainen haagahelialainen saa vaihtoopiskelupaikan, kun sitä hakee. Edellytyksenä ovat oman koulutusohjelman mukaan suoritetut opinnot kolmen lukukauden ajalta. Kasassa tulisi olla noin 90 opintopistettä. Koulutusohjelmissa on kuitenkin eroja. Esimerkiksi toimittajaopiskelijoille vaihtoa suositellaan vasta kuudennella lukukaudella, jolloin suoritettuja kursseja pitäisi olla noin 150 opintopisteen edestä. Keväällä 2009 vaihdossa on kaikkiaan

noin 166 opiskelijaa. Tilaa olisi suuremmallekin joukolle. Kaikki hakijat eivät välttämättä pääse valitsemaansa maahan tai kouluun. Valinta hakijoiden välillä perustuu suurimmalta osin vaihtokoulun tarjomien kurssien soveltuvuuteen opiskelijan omaan ohjelmaan. Myös hakijan esittämät perustelut siitä, miksi hänen tulisi päästä kyseiseen kouluun, otetaan huomioon. Koulumenestyksellä on merkitystä pääasiassa silloin, kun samaa paikkaa havittelee

useampi muuten tasavertainen opiskelija.

Hyödyttääkö vaihto Ruotsissa ranskan opiskelijaa? Kahdeksan vuotta ASTO:n koulutusohjelman kv-yhteyshenkilönä toiminut Catherine Metivier kertoo tapauksesta, jossa assi-opiskelija halusi ehdottomasti lähteä vaihtoon Ruotsiin. Hänen kolmas pakollinen kielensä oli kuitenkin ranska. – Kysyin häneltä, miksi hän menee

Pärjäisitkö italian suullisissa kokeissa?

Päivä kupari oliko hauskakaivoksella, a Petrik ja St as?

HAAGA-HELIAlla on erilaisia sopimuksia vaihtokoulujen kanssa. Joissain kouluissa opiskelijamme saavat osallistua lähes kaikille kursseille, toisissa kouluissa kurssitarjonta rajoittuu tiettyyn opinto-ohjelmaan. Opiskelun lisäksi vaihtoon lähdetään tutustumaan uuteen kulttuuriin ja ihmisiin. Juhliminen ei Metivierin mukaan ole hidastanut sovittuja opintoja. Sen sijaan haasteita ovat aiheuttaneet omien kykyjen yliarvioiminen ja tietämättömyys. – Yleisin syy ongelmiin on ollut se, että opiskelija ei ole aina realistinen oman kielitaitonsa suhteen eikä pysy mukana opetuksessa. Hyvä esimerkki on Ruotsi. Riksvenska ei ole välttämättä sama asia kuin ruotsi täällä. Myös kulttuurit ovat erilaisia. Voi tulla yllätyksenä, että Italiassa suuri osa kokeista on suullisia, joten pelkällä hyvällä kirjoitustaidolla ei pärjää, Metivier sanoo. On myös kouluja, joissa kaikki opinnot voi tehdä englanniksi.

Entä toimittaopiskelijoiden mahdollisuudet?

Haaga-Helian saksan kurssi Hampurissa oli viikko luksusta. Kuvat kevään 2008 reissulta.

Ruotsiin, vaikka on lukenut perusopinnot ranskassa. Kun vaihdon jälkeen on työharjoittelukin, ranskan opiskeluun tulee vuosi taukoa ja kielen kanssa käy huonosti. Sovittiin sitten lopulta, että hän menee vaihtoon Ranskaan ja työharjoitteluun Ruotsiin, Metivier kertoo. Metivier ei toimi enää kv-yhteyshenkilönä, vaan on syksyn alusta vastannut MUBBA:n työharjoittelusta sekä ASTO:n

ulkomaan harjoittelusta. Koulutusohjelmien kv-yhteyshenkilöiden tehtävä on pitää huolta, että vaihto tukee opintoja. Ulkomaille ei kuitenkaan tarvitse lähteä opiskelemaan vain omaa alaa. Pääasia on, että vaihdon opinnoista suurin osa voidaan hyväksilukea omaan tutkintoon. Tavoitteena on suorittaa lukukauden aikana 30 opintopistettä. Vaihto-opiskelijat suorittavat keskimäärin 25 pistettä.

Aina oman alan opintojen suorittaminen ei ole mahdollista. Viisi vuotta vanhan viestin koulutusohjelman vaihto-ohjelmaa ollaan kehittämässä, mutta vaihtokoulua ei ole vielä löytynyt. Viestin opiskelijat voivat ottaa muutamia alan kursseja opiskellessaan jotain toista pääainetta vaikkapa Erasmus Hogeschool Brusselissa Belgiassa, Dublin Institute of Technologyssa Irlannissa tai Hogeschool van Utrechtissa Hollannissa. – Ennen kuin voidaan kehittää yhteistyötä, meillä täytyy olla tarjota englannin kielistä opetusta tänne opiskelemaan tuleville. Kursseja on tarjolla toistaiseksi hyvin vähän englanniksi viestin ohjelmassa, Metivier sanoo. Useissa Euroopan maissa kuten Saksassa ja Ranskassa toimittajakoulutus ei ole osa suurta koulutusyksikköä niin kuin täällä HAAGA-HELIAssa, vaan toimittajille on omat koulut. – Niillä on keskenään toimiva verkosto, johon on vaikea päästä ilman statusta ja kansainvälistä mainetta. Tämä voidaan tosin saada ajan myötä, Metivier uskoo.

intsala Emmi H n. , n e n o kuu Kop een ma a, Elisa rbachevounas saksalais o G ia r il Ma s kievar ja raska

”

Italiassa suuri osa kokeista on suullisia, joten pelkällä hyvällä kirjoitustaidolla ei pärjää.

Näin Se SUjuu: 1. Päätä mihin maahan haluat lähteä, ja mitä opiskella. Selaa yhteistyökoulujen kotisivuja Kansainvälisyys – Opiskelijavaihto – Hakeminen kohdasta löytyvästä linkistä. Selaa läpi eri koulujen esitteitä. 2. Hakuaika syyslukukauden 2009 ja kevätlukukauden 2010 vaihtoihin on helmikuussa 2009. Osallistu tammikuussa järjestettävään infotilaisuuteen. 3. Täytä sähköisesti HAAGA-HELIAn sivuilta löytyvä hakulomake. 4. Hakemuksesi voidaan hylätä, jos opintosi eivät ole kunnossa. 5. Osallistu lähtöinfoon. Siellä käydään läpi muun muassa matkan rahoitusta. Opintotuen lisäksi Kela maksaa ulkomaan asumislisää 210 euroa

kuukaudessa, lukuun ottamatta muutamia alhaisen vuokratason maita. Opintolainaa voi vaihdon aikana nostaa 360 euron kuukausierän sijaan 440 euroa. Erasmus tukee opiskelijoita könttäsummalla. Esimerkiksi 3,5-4,4 kuukauden vaihdosta maksetaan tukea 1000 euroa, 7,5-8,4 kuukauden ajalta 1400 euroa. Tukea voit hakea vasta, kun opiskelupaikkasi ja opintojen sisältö on vahvistunut. 6. Järjestä tapaaminen koulutusohjelmasi kv-yhteyshenkilön kanssa opintosuunnitelman eli Learning Agreementin tekemiseksi. Valmistaudu tapaamiseen lukemalla tulevassa koulussasi vaihdossa olleiden raportteja. Käy läpi opintojasi ja mitä kursseja tarvitset erityisesti pakollisten osalta. 7. Selaa vaihtokoulun nettisivuja,

mieti kysymyksiä ja vertaa kurssitarjontaa siihen, mitä sinä haluat vaihdossa suorittaa. KVyhteyshenkilön kanssa sovitaan, mitä kursseja koulumme hyväksyy. Vaihtoon lähteneet ovat suorittaneet keskimäärin 25 pistettä lukukaudessa. 8. Vastaanottajakoulu lähettää sinulle infopaketin, josta selviää paremmin, miten valmistautua opiskeluun koulussa. He pitävät huolta myös käytännön järjestelyistä, kuten opiskelijaasunnon tarjoamisesta. 9. Säilytä positiivinen asenne, vaikka extranetissä olevien liitteiden avaamisessa kestäisi, kv-yhteyshenkilösi olisi vaikeasti tavoitettavissa, vastaanottajakoululta ei kuuluisi infopakettia tai koulu ei järjestäisi asumista. Kokemukset kunniaan!

COLUMN

Sisu, Sauna

AND

Salmiakki W

kuva Felix Siivonen

hen asking people what comes to their mind when you mention Finland, they will most likely give you a standard answer such as: reindeers, snow and forests. Not me however. Before moving to Finland from the Netherlands, I did my research thoroughly so that when you would have asked me what came to my mind when thinking of Finland, I would have answered: per 1 square kilometer you will find 17 Finns (they must be quite lonely); your monetary penalty for breaking a traffic law depends on your income (must suck to be rich here); Santa Claus lives here in Korvatunturi (and we Dutch people thought his little cottage is at the North Pole) and people not only ride their reindeers, they also eat them (even in hot dog form). When I came here I found that it does not really help to know that Finns eat reindeer and Santa Claus lives in Lapland. The real Finnish habits and customs I had to learn in practice. The first thing I noticed was that there are some essential differences between the Finnish and ‘us Dutchies’. We are very, very loud and I learned that the Finnish people are modest and quiet which explains all the annoyed looks in the metro my friends and I got. We also did not know the phenomenon of doors that automatically lock themselves when you close them – the majority of us exchange students have spent a lot of hours waiting in the cold for the security guys to come open our doors. Another – more important – thing I learned is that you Finns have something very unique: sisu! Sisu is hard to literally translate but it means something like: being persistent and just keep on going. In other

words, you Finnish people have guts! However, there are not only differences between our cultures; I also noticed some similarities with my own country which made me feel quite at home. To name a few: the nationalism, the hard working and competitive attitude of the people and – last but not least – the food and drinks. Apparently Dutch people are not the only fanatic potato-lovers, caffeine addicts and beer consumers. Apart from these things, there is another factor that makes me feel at home here: the Dutch people. The biggest group represented among the exchange students at HAAGA-HELIA is actually the Dutch. This is quite funny considering the fact that we are one of the smallest countries in Europe. Another exchange student asked me the other day: ‘wow, your country must be empty now, huh?’ Even though we have just about half of the Dutch student population here, I have noticed that I’m starting to adapt to Finnish customs more and more each day. Nowadays I think a sauna of 70 degrees is quite cold and a temperature of 20 degrees outside is incredibly warm. I also think I will not survive through my day without having at least five cups of coffee, I accept mustamakkara as food and I believe that silence and salmiakki are the greatest inventions ever. To come back to what I stated at the beginning – what first came to my mind when thinking of Finland – I used past tense on purpose because after living here for a while, my answer now is: Sisu, Sauna and Salmiakki! Nähdään! Maartje Natrop

34 malli: Nina Toivanen

Muodikkaasti

ekologinen

Ekologisuus on nykyään sangen muodikasta – etenkin vaateyritykset ovat tarttuneet aatteeseen innolla. Monille ekologiset vaatteet ovat kuitenkin yhtä kuin hampusta valmistetut hippikaavut. Voiko näin vielä olla vuonna 2008? Teksti Heini Pietinen Kuvat Tanja Heikkilä

arsinkin meille naisille – miksei tosin miehillekin – heikoin lenkki ekologisuuden polulla on usein ulkonäkö: vaatteet, meikit, asusteet. Etenkin me opiskelijat turvaudumme usein edullisiin, monikansallisten yhtiöiden vaatteisiin, jotka tietysti sopivat mainiosti elämäntilanteeseemme köyhyysrajan alapuolella. Mitä köyhä opiskelija sitten voi tehdä ollakseen ekologisempi? Parastahan tietysti olisi suosiolla jättää kuluttaminen itsessään minimiin: ostaisi vaatteet ja kaiken mahdollisen (muka) tarvitsemansa tavaran kierrätettynä. Koska tämä kuitenkin on monille nykyajan hedonisteille täysin absurdi ajatus, on syytä etsiä parempia vaihtoehtoja. H2-lehti paljastaa teille kotimaisten ekologisten vaatteiden helmet.

enties tunnetuin kierrätettyjä materiaaleja käyttävä vaateyritys on Globe Hope, jonka ensimmäinen mallisto ilmestyi vuonna 2003. Perustamisestaan lähtien Globe Hope on halunnut luoda uutta vanhaa kunnioittaen. Kokoelmista löytyykin esimerkiksi vanhoista armeijan makuupusseista valmistettuja toppatakkeja sekä sairaanhoitajain univormusta tehtyjä hameita. Globe Hope -vaatteita löytyy eri liikkeistä ympäri Helsinkiä, muun muassa ekokauppa Ruohonjuuresta ja Finnish Design Shopista sekä Porvoosta ekokauppa Oravanpesästä ja Maribellasta. Vaatteiden hintahaitari on kahdestakymmenestä eurosta ylöspäin. Mikäli ei ole valmis sijoittamaan kierrä-

tettyihin vaatteisiin tai ne eivät muuten vain tunnu hyviltä, voi omia tavallisia vaatteita piristää myös erikoisilla asusteilla. Niistä mielenkiintoisimmat löytyvät kenties SECCOlta. Trendikkäitä ja hauskoja asusteita ja sisustusesineitä valmistava SECCO perustettiin vuonna 2002. Tuotteet on valmistettu muun muassa tietokoneen eri osista, käytetyistä autonrenkaista sekä vanhoista LP-levyistä. Näitä tuotteita voit tosin yrittää itsekin askarrella.

os edellä mainitut tuotteet tuntuvat liian vaihtoehtoisilta (lue: hipiltä), älä huolestu. Voit olla ekologisempi myös shoppaillessasi tavallisissa kaupoissa. Monet nuorten suosimat vaateliikkeet tarjoavat ekologisesta puuvillasta valmistettuja trikootuotteita, hyvinä esimerkkeinä H&M, Jack&Jones sekä Sokos. H&M on tosin ollut laajan kritiikin kohteena muun muassa halpatyövoiman käytöstä, mutta ehkä ekologinen mallisto on osoitus paremmasta suunnasta ja erilaisesta tulevaisuudesta. Mikäli et löydä haluamaasi, kysy ja vaadi. Sokoksen oma Naturaline-mallisto on mainio vaihtoehto tavallisesta puuvillasta valmistetuille tuotteille. Tarjolla on erilaisia paitoja sekä mekkoja, väreinä neutraalit musta, harmaa, beige sekä punainen. Vaatteiden hinnat liikkuvat 20–40 euron tienoilla.

anaattinen ekoilija pystyy tulemaan toimeen melkeinpä pelkästään kierrätetyillä vaatteilla. Parhaimmat aarteet voi löytää UFF-liikkeistä, Fida-lähetystoreil-

ta sekä kirpputoreilta. Jos rahaa on vähän enemmän ne voi tuhlata aitoon ylelliseen vintageen vaikkapa Penny Lanessa, Ruuturouvassa tai Play It Again Sam’issa. Mielenkiintoisia vaatteita valmistaa myös Kierrätyskeskuksen oma rekisteröity tuotemerkki Plan B. Merkin tuotteet kuten vaatteet ja asusteet on valmistettu Kierrätyskeskukseen kertyneistä, myyntiin kelpaamattomista materiaaleista. Jos aika ei tunnu riittävän kaupoissa kiertelyyn, omat vanhat tai kirpputorilta löydetyt hieman rikkinäiset vaatteet voi myös raijata Mereijaan Mannerheimintielle. Mereijassa vaatteet leikellään, ommellaan, harsitaan, parannellaan ja yhdistellään toisiinsa asiakkaan toiveen mukaan – näin saadaan luotua vanhasta taas uutta.

ikäli luottokorttiyhtiö piinaa sinua maksamattomilla laskuilla tai lompakosta löytyy vain muutama euro, älä huolestu – voit silti uudistaa vaatekomeroasi ja vieläpä ilmaiseksi. Vierailu Kierrätyskeskukseen saattaa olla hyvinkin tuottoisa: sieltä saat kierrätettyjä vaatteita todella halvalla, jopa ilmaiseksi. Ainoa mitä tarvitset, on rutkasti kärsivällisyyttä, sillä tavaraa on paljon. Älä myöskään unohda vanhempiasi ja isovanhempiasi. Heidän vinteistään ja komeroistaan saattaa löytyä todellisia aarteita menneiltä vuosikymmeniltä ja niihin saattaa jopa liittyä ikimuistoinen tarina vuosien takaa. Useiden yritysten internet-sivuilta löytyy myös nettikauppa, jonka kautta tuotteita voi tilata kotoa käsin. Antoisaa ekoilua!

uusia osaajia

bisnesmaailmaan Myyjän työtä kutsutaan maailman vanhimmaksi ammatiksi. Ala tarjoaa monia mahdollisuuksia kappaletavarakaupasta maailmanlaajuiseen bisnes-to-bisnes kaupankäyntiin.

Teksti Leena Valkonen Kuvat Felix Siivonen, Tanja Heikkilä

Hyvän myyjän pitää olla aktiivinen ja oma-aloitteinen, sanovat Anne Heinämäki ja Markus Pätäri.

nne Heinämäki ja Markus Pätäri ovat kumpikin opiskelleet HAAGA-HELIAn liiketalouden koulutusohjelmassa suuntautuen myyntiin. Opiskeluun kuului runsaasti käytännön työharjoittelua, jonka Anne ja Markus kumpikin suorittivat Wulff-konsernissa. Työharjoittelun kautta molemmille avautui mahdollisuus myös vakituiseen työsuhteeseen konsernin yhtiöissä. Anne Heinämäki on työskennellyt nyt pari vuotta myyjien rekrytoijana WulffYhtiöissä. Hän haastattelee hakijoita ja sen jälkeen päättää mihin konsernin yritykseen kyseinen hakija mahdollisesti sopisi.

Työn luonne on myydä työtehtävää hakijalle ja hakijoita esimiehille. Uusien myyjien löytämiseksi Wulff-Yhtiöt on järjestänyt muun muassa rekrytointitapahtumia yhteistyössä HAAGA-HELIAn kanssa. Markus Pätäri puolestaan on toiminut myyntineuvottelijana reilun vuoden verran Vinstockilla. Yritys myy muassa toimistotuotteita, atk-oheistuotteita sekä arkistointijärjestelmiä. Anne ja Markus ovat kumpikin tyytyväisiä saamaansa myyntityön opetukseen. Heidän mukaansa parasta koulutusohjelmassa on ollut käytännönläheisyys ja tiivis yhteis-

työ työelämän kanssa. Työharjoittelussa opit ovat muuttuneet käytännöksi, joita on voinut suoraan soveltaa arkeen.

Hyvän myyjän ominaisuuksia Kenestä sitten voi tulla hyvä myyjä? – Hyvän myyjän pitää olla aktiivinen ja oma-aloitteinen, Markus Pätäri toteaa. – Pitää olla itseohjautuva, sillä myyntityössä ei ole yhtä valmista ohjetta tai tapaa. Myynnissä on myös vapautta, voi ja saa päättää itse, mitä tekee ja milloin tekee. On kuitenkin tehtävä, mitä pitää ja mieluummin

vähän enemmänkin. Sosiaalisuudesta on apua, Anne Heinämäki lisää. – Hyvä itsetunto on myös paikallaan. Ei voi jäädä murehtimaan ei-vastauksia ja vastoinkäymisiä, vaan koko ajan on jatkettava eteenpäin. Psykologisesta silmästä on hyötyä. Jos osaa lukea asiakasta ja pystyy johdattelemaan keskustelua, voi päästä pitkällä tähtäimellä myös tuloksiin eli saada kaupat, Markus sanoo – Aloitteellisuus, tavoitteellisuus ja vastuunotto ovat hyvän myyjän tunnusmerkkejä, hän jatkaa. Kirjoista voi oppia tietyn määrän asioita, mutta kumpikin on sitä mieltä, että myyntityö vaatii myös synnynnäisiä ominaisuuksia. On pidettävä ihmisistä ja on oltava halu myydä. Myyjän ansiot ovat monesti riippuvaisia siitä, minkä verran hän tekee kauppaa. Annen mukaan positiivisesta asenteesta on hyötyä ja kaupankäynnin pelisilmä kehittyy kokemuksen myötä.

Kestätkö paineet Myyntityö voi olla stressaavaakin. Asiakas pitää muun muassa saada vakuuttuneeksi tuotteiden tai palvelujen paremmuudesta verrattuna muihin vastaaviin. Omat ja työnantajan asettamat tavoitteet voivat myös aiheuttaa stressiä. Paineensietokykyä tarvitaan, sanovat Anne Heinämäki ja Markus Pätäri miltei yhdestä suusta. Paineen vastapainoksi nuoria myyntiammattilaisia motivoi tuloksen teko eli raha. Se on yksi liikkeellepaneva voima. Tavoitteet on kuitenkin asetettava realistisiksi, he muistuttavat. – Ei kannata laittaa huikeita tulostavoitteita, jos selvästi näkee, että niihin on mahdotonta päästä. Maltillinen esimerkiksi viiden prosentin vuotuinen kasvu tarjoaa jo porkkanaa varsinkin, jos siitä kilahtaa omaan tilipussiinkin jotakin lisää. Se motivoi, jos pystyy vaikuttamaan omaan tulotasoon. Kun kaupan on saanut niin sanotusti kotiin, se on hieno tunne, Markus sanoo. – Myyntitöitä on hyvin monenlaisia. On ihan eri asia, jos myyt myymälässä tai toimit puhelinmyynnissä. Myyntityö voi olla minuutissa tai kahdessa tehtyä kauppaa tai sitten sitä hierotaan useampi vuosi, Anne painottaa. – On ihan eri asia myydä toimistotarvikkeita kuin vaikkapa paperikonetta.

”Hyvä myyjä on ylpeä tuotteesta ja yrityksestä”

Pirjo Pitkäpaasi kannustaa myynnin ammattilaiseksi.

HAAGA-HELIA käynnisti syksyllä 2007 ensimmäisenä Suomessa korkeakoulutasoisen myyntityön koulutusohjelman. Myyntiä voi opiskella sivuaineena edelleen myös liiketalouden koulutusohjelmassa. Myyntityön koulutusohjelmaa vetää lehtori Pirjo Pitkäpaasi. Millaisiin tehtäviin myyntityön koulutusohjelma antaa valmiuksia? Koulutusohjelmasta valmistuu vahvan myyjäidentiteetin omaksuneita myyjiä vaativiin henkilökohtaisen myyntityön tehtäviin. Tehtävät voivat olla joko yritysmyynnissä tai kuluttajamyynnissä. Hyvälle myyjälle tarjoutuu hienoja uravaihtoehtoja yrityksissä. Millaista on ollut kiinnostus myyntityön opiskelua kohtaan verrattuna oppilaitoksen muihin koulutusohjelmiin? Kun kysymyksessä on uusi tutkintokoulutus, on hakijoiden määrä ilahduttanut erittäin positiivisesti. Erityisen ilahduttavaa on ollut aloittaneiden ryhmien motivaatio ja sitoutuminen opiskeluun. Meillä on aloittanut jo kolme ryhmää, joihin jokaiseen on valittu 36 opiskelijaa.

Millainen on mielestäsi hyvä myyntihenkilö? Hän on mielestäni oppimishaluinen ja -kykyinen, joka tietää osaavansa paljon, mutta ymmärtää, että paljon on vielä opittavaa. Hyvä myyjä ymmärtää, että kilpailu on kovaa ja muutos on jatkuvaa. Hän on myös ylpeä tuotteesta, jota myy ja yrityksestä, jota edustaa. Hyvä myyjä arvostaa asiakastaan, pystyy häntä kuuntelemaan, ymmärtämään tarpeet ja ratkaisemaan ne. Hyvä myyjä rakastaa sitä hetkeä, kun asiakas tekee positiivisen ostopäätöksen. Millainen “shoppailija” olet ja millaisissa paikoissa teet mieluiten ostoksia? Olen aika hyvä ostelija. Viime aikoina ennalta suunnitelmattomat ostokset olen usein tehnyt kirjakaupassa, jossa kaunokirjallisuuden ja dekkareiden lisäksi keitto- ja puutarhanhoitoon liittyvät kirjat ovat heikkouksiani. Hyödynnän myös tehokkaasti lasten vaateostoksien yhteydessä mahdollisuudet ostaa itsellenikin jotain. Pyrin myös olemaan tehokas ja silloin, kun ehdin esimerkiksi kenkäkauppaan, saatan ostaa useammat eri tarpeisiin sopivat kengät saman tien.

Le Tour de

ia l e h haaga d채meen

koulumme sy a e k or k kalla ammatti

mat

vALLILA

PORVOO Voidaanko puhua Haaga-Helian hengestä? Lähdimme toimipistekierrokselle ottamaan selvää. Teksti Jenni Jusslin Kuvat Teemu Granström ja Felix Siivonen

sä kolme erilaista. Vaikuttaa siltä, että ne on valittu opiskelijoita varten: valitse vaatetuksesi väriin sopiva tuoli. Lisäpisteitä ruokailutila kerää mattapintaisesta flyygelistä, joka kuin vahingossa sattuu olemaan samaa sävyä sitä ympäröivien pöytien ja tuolien kanssa.

MALMI

Kahden euron kaurapuuro

si la

Opiskelijoilla on aina nälkä. Riittää kun istahtaa luennolle takariviin ja kuuntelee muita luokassa istuvia. Puheenaiheena on joko tuleva ruokatauko, tuleva kahvitauko tai tuleva kotiin pääsy, jolloin mennään laittamaan ruokaa. Ei siis ole ihme, että joka puolella kouluamme ollaan kiinnostuneita ruoan hinnasta, joka vaihtelee toimipistekohtaisesti. Opiskelijan lounas voi maksaa mitä vain, Pasilan 1,20 eurosta Porvoon 2,60 euroon. – On outoa, että jos syö koulussa puuroa, siitä pitää maksaa kaksi euroa lautaselta. Siksi en syökään koulussa, toteaa porvoolainen restonomiopiskelija Grete Munk.

Pomo-talo Porvoossa on keltainen, Pointtalo on betonia. Malmin toimipisteessä on yhdistelty vanhaa ja uutta rakentamista, Pasilassa ollaan lasiseinien alla. Haagassa on punaista tiiltä kun taas Vallila on perinteisen harmaa. Ensisilmäyksellä toimipisteidemme ei arvaisi kuuluvan samalle ammattikorkeakoululle. Jokaisen rakennuksen kyljessä on kuitenkin nykyisin HAAGA-HELIAn logo. Tiedättehän, se tetriksen näköinen sinivihreä juttu. Yhdenkään toimipisteen luokissa ei näy piirtoheittimiä, vaan opetuskäytössä ovat lähtökohtaisesti viimeisintä huutoa olevat dokumenttikamerat monimutkaisine käyttöpaneeleineen. Sisustuksellisesti toimipisteissä on myös harvinaisen yhteneväinen linja. Sohvat, penkit ja kalusteet näyttävät samanlaisilta, värimaailma vain vaihtelee. Opettajanhuoneessa Malmilla on samanlaiset harmaat kaapit kuin Pasilassakin. Tyylikisassa toimipisteiden välillä Malmi voittaa monipuolisella ruokala-alueen tuolitarjonnalla. Pöytä- ja tuoliryhmiä on yhteen-

”

Ura siintää kenen tahansa kasikerroksessa käyvän silmissä..

Haagassa restonomiksi opiskelevalta Reetta Rasinkankaalta löytyy ymmärrystä myös koulua kohtaan. Ruoalla on eri toimipisteissä eri toimittajat. – Esimerkiksi Pasilassa ruokaa saa edullisemmin Amican takia. Amicalla on resursseja tilata enemmän raaka-aineita kerralla, joten ruokakin on halvempaa, hän selventää. Haagan toimipisteessä on viime aikoina keskusteltu ruoan hinnan lisäksi sen laadusta. Kahvio Caffeliin johdattavan oven edessä on suuri adressi, jonka on allekirjoittanut vajaat 200 opiskelijaa. Adressin ympärille on tulostettu kooste sähköpostikeskustelusta ruoasta vastaavien ja adressia keräävien välillä. Nämä ihmiset taitavat todella välittää ruoastaan! Testaamme pienellä ryhmällä opiskelijalounaan Porvoon Point-talossa. Pomotalossa ateriakustannukset ovat opiskelijalta 2,60 euroa per lounas. Jos porvoolaiset opiskelijatoverit vaihtaisivat toimipistettä kesken päivän, he saisivat ruokansa halvemmalla: Pointissa ruoka maksaa 1,70 euroa. Ruoan laatu ja palvelun taso Pointissa miellyttää ryhmäämme. Erityiskiitokset lähtevät Point-talon keittiölle, josta otetaan tarjottimemme henkilökohtaisesti vastaan, kun emme huomaa, että muut tiskit on jo laitettu pesuun. Samoin salaattipöytä feta-, krutonki- ja muine herkkuineen ilahduttaa.

Viinaksia oppitunneilla ja muuta hyödyllistä HAAGA-HELIAan halutaan päästä opiskelemaan, ainakin jos on nykyisiä opiskelijoita uskominen. Riikka Ruoho ja Grete Munk valmistelevat kuvitteellisen ravintolansa drinkkisuunnitelmaa Porvoossa. – Suunnittelimme naisten drinkkibaarin kurssiamme varten, paljon värikkäitä drinkkejä ja viehättäviä baarimikkoja, naurahtaa Munk. Mutta nauru sikseen – tehtävä on juuri sitä, mitä tytöt kouluttautuvat tekemään tulevaisuudessa. He eivät kiskaisseet drinkkilistaa hatusta, vaan joutuivat miettimään

(Ylh.) Meri Kocabiyik ja Miita Magnusson Porvoon Pomo-talosta. (Alhaalla vasemmalla) Risto Kärkkäinen Malmilta ja Yao Jian Porvoon Point-talosta.

kohderyhmän, budjetin, sisustuksen, kaikki ravintolan pitoon olennaisesti kuuluvat asiat. Emmi Kaarna, Reetta Häkkinen ja Iina Jussila ovat tänä syksynä aloittaneita restonomiopiskelijoita. He ovat innoissaan uudesta koulustaan ja uskovat, että koulutuksesta täällä on hyötyä myös muualla. – Olen kuullut suoraan työnantajapuolelta, että he ottavat mieluummin töihin väkeä täältä kuin muista oppilaitoksista, kiittelee Jussila. Häkkinen ja Kaarna komppaavat luokkatoveriaan. Tämä on kaikkien yhteisen mielipiteen mukaan paras matkailualan koulu Helsingin alueella. Mutta miellyttää koulumme muitakin kuin restonomeja. Risto Kärkkäinen ja Christian Aalto ovat suuntautuneet pankkija vakuutusalalle liiketalouden opinnoissaan Malmilla. Ala ja koulu ovat selkeästi mieluisia. – Kyllä näkisin, että opiskelulla on vaiku-

tusta tulevaisuudessa. Merkonomin tutkinnosta sai hyväksiluettua opintoja tänne, mikä oli myös positiivista, kertoo Kärkkäinen. Aalto kiittelee myös vakuutuspuolen suuntautumista. Vaikka vapaa-aikaa työn ja opiskelun ristitulessa ei ole liikoja, ovat luokkatoverit mukavia ja ala mieluinen. – Kyllä tämä koulutus on selkeästi palvellut minua, kehuu Aalto.

Yhteiskuntavastuuta ja ympäristöstä huolehtimista Satumme vierailemaan Haagan toimipisteessä, kun keittiössä on muutakin aktiviteettia kuin opiskelijoiden kursseja. Lauma vanhempia herrasmiehiä seuraa silmä kovana, kuinka naisopettaja leikkaa kääretorttua. Miehet ovat ehtineet jo kahvitteluvaiheeseen, kun utelias retkijoukkomme pääsee sisälle saakka. – Tulimme tänne opettelemaan kuinka laittaa ruokaa vaimoillemme, ettei tarvitse

aina purkkikeittoa syödä, lohkaisee eräs herrasmies. Toinen selventää kyseessä olevan PohjoisHelsingin omaishoitajien tilaisuus. Helsingin kaupunki ja sosiaalivirasto ovat tarjonneet miehille leivontapäivän, mahdollisuuden tulla opettelemaan leivonnan ja ruoanlaiton saloja Haagaan. Herrojen ruokalista on komea, tarjolla on montaa eri sorttia pullaa, täytekakkua ja piirakkaa. Suolainen puoli hoituu suolaisella kuivakakulla, poropiirakalla ja karjalanpiirakoilla. On hatunnoston arvoinen paikka, että opiskelijoiden tiloja käytetään myös yhteiskunnan hyväksi. Voi vain kuvitella, minkälaisen ilon itse tehdyt lämpimäiset tuovat kotona odottaville. Yhteiskunnan puolesta täytyy kehua myös Vallilan toimipistettä. Vallila on saanut itselleen WWF:n myöntämän Green Office –merkin ensimmäisenä oppilaitoksena Suomessa. Tähän meidän muidenkin olisi hyvä päästä – vihreään yhteisöllisyyteen.

Opettajat eri toimipisteissä Pasilan toimipisteessä on kaikista toimipisteistä eniten kerroksia, kaikkiaan kahdeksan. Hissit pitävät omituista napsuvaa ääntä taustalla, kun keskitymme kuvaajan kanssa ihailemaan Pasilan maisemaa. Handelsbanken, Fagerhut, Tekes, Yle, vain muutamia mainitakseni. Ura siintää kenen tahansa kasikerroksessa käyvän silmissä. Muutamaa kerrosta alempana Kirsi Hirvasniemi on askareidensa parissa. Johdon assistenttina työskentelevä Hirvasniemi ehtii samassa lauseessa kehua HAAGA-HELIAn yhteisöllisyyttä ja kertoa kaikem HH:ssa työskenteleviä koskevasta kulttuurikerhosta. Samalla käytävällä pystyy juuri ja juuri erottamaan opettajan pimeässä huoneessa näyttönsä ääressä. Liekö kyseessä opiskelijan epäonnistuneen tenttivastauksen tarkistaminen vai jotain muuta, mutta opettaja näyttää väsyneeltä. – Ei laiteta sinne kahtakymmentä lähdeviitettä, neuvoo eräs opettaja ryhmätyönsä kanssa painiskelevia Tiko-opiskelijoita. Pojat ovat saapuneet saamaan neuvoja koko porukan voimin. – Te olette ihan oikeiden kysymysten äärellä, opettaja rohkaisee. On niitä opettajia muuallakin. Anja Rosenström avaa sattumalta oven Malmil la, kun käymme yllätysvisiitillä. Saamme

”

Haagan toimipisteessä on viime aikoina keskusteltu ruoan hinnan lisäksi sen laadusta.

perinpohjaisen kierroksen sekä uudella että vanhalla puolella. Ainakin kaapistot ovat samanlaiset kuin Pasilan opettajilla. – Sääli kun tulitte tähän aikaan, yleensä täällä on paljon enemmän opiskelijoita. Malmilla on mukava henki, kaikki tuntevat toisensa. Tämä on verrattain pieni toimipiste, kertoo Rosenström. Tässä välissä on pakko antaa matkailuvinkki. Malmin toimipisteessä kannattaa vierailla, jos haluaa nähdä kenties laajimman lehtihyllyn, jota koko HAAGA-HELIAlla on tarjota. Kaikkea Cosmopolitanista ja Veli-lehdestä Harvard Business Review’hin, keskellä helsinkiläistä lähiötä. Uskomatonta.

Missä henki luuraa? Miita Magnusson, Meri Kocabiyik, Emilia Eräkare, Milla Järvinen, Mirka Erander ja muut lehteen haastattelemamme opiskelijat ovat sitä mieltä, että yhteisöllisyyttä voi löytyä oman toimipisteen ulkopuolelta. Kuitenkin omat luokkatoverit ovat niitä, jotka oppii tuntemaan parhaiten. Ehkä HAAGA-HELIAn henki on juuri tuo, oma ryhmä. Opiskelu oman ryhmän kanssa on HAAGA-HELIAssa joskus tiiviimpää kuin opiskelu lukiossa, ja voi tuskastuttaakin työn ja opiskelun ristitulessa seikkailevaa opiskelijaa. Oman ryhmän keskuudessa kuitenkin syntyy kullekin vuosikurssille ominainen henki. Luokkatovereiden kanssa toteutetaan joukkopoissaolot luennoilta opiskelijabileiden jälkeen. Heidän kanssaan tuskaillaan palauttamattomia tehtäviä, juodaan välitunneilla liikaa kahvia, käydään ex tempore lomareissuilla, vietetään siis opiskelijaelämää. Opiskelu ei olisi mitään ilman vertaisryhmää. HAAGA-HELIAn henki on vieressäsi, opiskelijatoverissasi.

GA-HELIA a. Le Tour denHAA numeross n si n e e lle jä mäe jatkuu u tustu Vieru Silloin H2 tuteen maailmaan. toimipis

Reetta Rasinkangas Haagasta.

PUHEENJOHTAJALTA

VALMIINA, VAIKUTA, NYT! Miksi opintotuki on edelleenkin niin pieni? Miksi ammattikorkeakouluissa ei ole opiskelijaterveydenhuoltoa? Miksi kukaan ei muuta näitä asioita?

Kuva Teemu Granström

uorten aikuisten asioista päättävät kunnallisella tasolla keskimäärin viisikymppiset sedät ja tädit. Ei liene siis mikään ihme, että opiskelijaterveydenhuollon tai opintotuen edelle menevät eläkkeet ja vanhusten huolto. Nämä ovat toki sinällään tärkeitä asioita, mutta eivät opiskelijoille ajankohtaisia. Fakta kuitenkin on, että jokainen katsoo ensimmäiseksi omaan napaansa ja ajaa itselleen tärkeitä asioita. Siksi on tärkeää, että nuoriso osoittaa aktiivisuutta yhteisten asioiden hoidossa esimerkiksi äänestämällä vaaleissa ehdokkaita, jotka ovat valmiita puolustamaan meille nuorille tärkeitä asioita. Syksyllä kannattaa alkaa pohtia, mitä haluaisi tehdä ensi vuonna. Olisiko opiskelija-aktiivisuudessa jotain kokemisen arvoista? HAAGA-HELIAssa toimii lukuisia aktiivisia opiskelijajärjestöjä. Jokaisella toimipisteellä on yksi tai useampi paikallisyhdistys tai ainejärjestö. Kaikkien opiskelijoiden yhteistä etua ajaa opiskelijakunta, joka sekin kaipaa riveihinsä uutta verta. Opiskelijakunnan toimintaan voi lähteä mukaan usealla eri tavalla. Ajankohtaisin keino tällä hetkellä on edustajiston vaalit. Edustajisto on opiskelijakunnalle kuin eduskunta Suomen hallitukselle. Edustajisto siis käyttää korkeinta päätäntävaltaa opiskelijakunnassa ja valvoo opiskelijakunnan hallituksen toimintaa. HAAGA-HELIAn 10 000 opiskelijaa edustamaan valitaan 30 opiskelijan muodostama edustajisto. Edustajiston jokaisella jäsenellä on siis oikeasti mahdollisuus vaikuttaa. Mikäli tekee mieli päästä käsiksi itse järjestämiseen ja käytännön toteuttamiseen, on opiskelijakunnan hallitus oikea paikka. Hallitus tarvitsee ihmisiä, joilla on intoa, ideoita ja halua uhrata aikaansa yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Hallituksen jäsenet edustavat opiskelijakuntaa myös kansallisella tasolla, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitossa eli SAMOK ry:ssä. SAMOK ajaa opiskelijoiden etuja muun muassa vaatien muutosta ammattikorkeakoulujen terveydenhuoltoon. Tutorointi on helppo tapa lähteä mukaan opiskelijakunnan toimintaan. Jokainen varmasti muistaa, miten arvokasta tutorin tuki ja neuvot opintojen aloitusvaiheessa ovat. Opiskelijatoimintaa arvostetaan työelämässä, sillä se on työnantajalle signaali aktiivisuudesta. Aktiivitoiminnassa on myös mahdollista solmia suhteita, joista voi hyötyä tulevaisuuden työmarkkinoilla. Jos itse toimintaan lähtö ei juuri nyt sovi suunnitelmiisi, on helpoin ja vaivattomin vaikuttamisen keino äänestäminen. Jos jätät äänestämättä, joku muu äänestää puolestasi.

Kaisa Kallio HELGAn puheenjohtaja

Laulua, liikuntaa ja

laiskottelua Mietitkö mitä tekisit lukuisilla hyppytunneillasi? Ovatko iltapäiväsi tyhjää täynnä? Haaga-Helia tarjoaa sinulle ajanvietettä laidasta laitaan.

Teksti Katja Saari ja Tuuli Lindgren Kuvat Teemu Granström

H2 HARRASTAA

Hiljentymishuoneessa on meluisaa

Hakkaa säkkiä kuntosalilla

Jos kaipaat lepoa, rauhoittumista tai vaikkapa piilopaikkaa kesken koulupäivän, on hiljentymishuone käytössäsi päivittäin. Sisältä löydät pölyisiä huonekaluja ja tahmaisia uskonnollisia opuksia. Jos tarvitset hiljaiselle hetkellesi ehjää tuolia, voit varmasti lainata sellaista kahvilan puolelta. Hiljentymishuone löytyy ainakin Pasilasta heti Bistro-kahvilan vessojen vierestä. Jos luulet liikenteen melun ja kahvilasta kantautuvan puheensorinan häiritsevän rauhoittumistasi, muista korvatulpat! Onneksi huoneesta löytyy sentään verhot ja tunnelmallinen jalkalamppu.

Kuntosalin löydät kaksi kerrosta ruokasalin alapuolelta. Opasteet ovat huonot, mutta etsiminenhän toimii hyvänä alkulämmittelynä. Hien voit nostaa pintaan esimerkiksi pyöräilemällä, jalka- tai rintaprässissä tai nyrkkeilemällä. Rautaa voit nostaa Metallican tai Rihannan tahdissa. Mikäli vaihtoehdot eivät miellytä, ota omat levysi mukaan. Jos edellisestä jumppatuokiostasi on kulunut aikaa, tai olet muuten vain amatööri, seinältä löydät ohjeita eri liikkeiden suorittamiseen. Ilmaisesta kuntosalista kannattaa ottaa hyöty irti, sillä useissa muissa korkeakouluissa liikkumisen riemusta joutuu maksamaan. Kuntosalit löydät Pasilan, Vallilan, Malmin ja Vierumäen toimipisteistä. Aikataulut voit tarkistaa Extranetistä tai kuntosalin ovesta.

Kahvia ja kermamunkkeja Jos aikasi ja kärsivällisyytesi riittää tuskastuttavan pitkään jonottamiseen, voit kiskaista naamaan kahvit ja pullat samalla kun juokset portaita seuraavalle tunnille. Koulumme kahvilat ovat hyvin varusteltuja ja kohtuuhintaisia. Testauspäivänä herkut olivat houkutelleet paikalle niin pukumiehiä kuin kikattavia tyttöjäkin. Erityisesti suosittelemme vaaleanpunaista kermamunkkia. Jos kerma ei uppoa tai olet pullalakossa, voit täyttää vatsasi esimerkiksi banaanilla. Kahvila-asioissa opiskelijoita palvelevat Pasilan Bistro, Haagan Caffeli, Malmin Malmica, Porvoon Rosalin, Vallilan Sodexo ja Vierumäen Kaskelan ruokasali. Katso aukioloajat Extranetistä.

Tuoksuva kirjasto Päivästä riippuen kirjaston lukusali voi tuoksua miehekkäästi Axelle tai tyttömäisesti huulikiillolle ja purkalle. Pehmeät punaiset sohvat houkuttelevat uppoutumaan lukukokemukseen, olipa kyseessä sitten liiketalouden oppikirja, Image tai uusin H2. Laajasta lehtivalikoimasta löydät sekä kotimaisia että ulkomaisia sanomalehtiä, kuten Kauppalehden ja The Timesin. Viihteellisempää puolta edustavat esimerkiksi Kuntoplus ja ruotsinkielinen Elle. Miksi siis tuhlaisit opintotukesi lehtien ostoon, kun voit sivistää itseäsi ilmaiseksi kirjastossa? Jo-

kaisen toimipisteen kirjastojen aukioloajat löydät Extranetistä.

Kuorosta kajahtaa! Monelle ehkä tuntematon kuoro on toiminut HAAGA-HELIAssa jo kuusi vuotta. Kuoro on oiva tapa ystävystyä muiden opiskelijoiden kanssa ja päästää sisäinen Annasi tai Arisi irti. − Kuorolaulu on sosiaalista ja ilmaista, ja ahkeralla harrastamisella voi saada opintopisteitä, vinkkaa kuoronjohtaja Pertti Rasilainen Biisilista tehdään laulajien musiikkimaun mukaan, testauspäivänä oli ohjelmassa esimerkiksi Beatlesiä. Kuoroon liittymistä ei tarvitse pelätä, sillä tähän mennessä ketään ei ole potkittu pois huonon laulutaidon takia. Kuoro konsertoi jouluisin ja keväisin. Kuoro harjoittelee Pasilan toimipisteessä maanantaisin luokassa 1219 klo 17.00−19.30. Voit liittyä mukaan vaikka heti ensi maanantaina.

”

Päivästä riippuen kirjaston lukusali voi tuoksua miehekkäästi axelle.

Mitä pelattais?

Niistä puhutaan kaduilla. Niitä rohmutaan kauppojen hyllyiltä. Niitä saa lainata baareista. Lautapelit pitävät pintansa suomalaisten illanvietoissa. Teksti Katja Saari Kuvat Teemu Granström

Nuoret ostavat pelejä kotiin, mutta erittäin suosittua on myös pelaaminen baareissa. Syksyn tullen nurkkapöydät täyttyvät pelaajista, ja alkaa taas aivojen kapasiteettia testaava koitos Trivial Pursuitin muodossa. Oliko se nyt Uruguay vai Paraguay, joka voitti jalkapallon maailmanmestaruuden vuonna 1950? (Oikea vastaus: Uruguay.) Pelien pelaaminen baareissa on vaikuttanut positiivisesti myös niiden myyntiin. Yhä useammat haluavat vaihtelua perinteisiin peleihin, ja ostavat siksi pelinsä markettien sijaan peleihin erikoistuneista liikkeistä. Lautapelit.fi tyydyttää vaativammankin peliaddiktin himon. Valikoima kattaa hyllykaupalla lauta- ja korttipelejä. Erikoisuutena liikkeessä on se, että siellä saa testata uusimpia pelejä. Pelaamaan saa mennä aina kun tilaa on. Testausryhmämme otti lähemmän tarkastelun alle yhden uutuuklassikkopeleissä voittaminen perustuu den ja kaksi klassikkopeliä. Löytyikö vanhojen pelien voittanutta? onneen ja nopan

onopoli vai Afrikan Tähti? Kumpi nyt oikeasti on se suurempi lautapeliklassikko? Fanit puolustavat tiukasti suosikkiaan, vaikka viime vuosina ilmestyneet peliuutuudet hakkaavat harrastajien mukaan vanhat klassikot mennen tullen. Tosipelaajien keskuudessa uudet strategiapelit ovat vieneet voiton aikansa eläneistä pelivanhuksista. Klassikkopeleissä voittaminen perustuu onneen ja nopan heittoon, mutta uudet tulokkaat tarjoavat pelaajille taktikoinnin mahdollisuuden. Enää häviöstä ei voi syyttää kortteja tai huonoa tuuria. Lautapelit ovat suosittuja etenkin nuorten keskuudessa. Lautapelit.fi –kaupasta kerrotaan, että pelien kohderyhmä on erityisesti nuoret sekä yhä enemmän ja enemmän naiset.

” 46

heittoon

Uudisraivaajana Oregonissa Eletään vuotta 1846. Uudisraivaaja-

perheet ovat jättäneet kotinsa ja suuntaavat kohti länttä. He päättävät asettua asumaan Oregoniin, jossa on hyvät viljelysmaat ja runsaasti riistaa. He rakentavat satamia, kauppoja ja juna-asemia sekä viljelevät maata. Voittaakseen pelin, on osattava valita oikeat hetket rakentamiselle ja maan viljelylle. Vuoden 2008 perhepeli-finalisti on totisesti ansainnut paikkansa myyntilistojen kärjessä. Lautapelit.fi –liikkeessä peliä menee kaupaksi jatkuvasti. Oregon on yksinkertainen peli, jonka säännöt oppii nopeasti ja pelaaminen voi heti alkaa. Peli etenee hyvää vauhtia, eikä sen aikana ehdi pitkästyä. Ehdottomasti sellainen peli, jota voisi pelata kotonakin. Sinänsä viaton ja nuoremmillekin sopiva peli saa kuitenkin testiryhmämme voitonhimon nousemaan yllättävän korkealle. Vahingonilo on paras ilo, mikä tulee huomattua useaan otteeseen pelin aikana. Huonoja kortteja manataan rankasti jo pelin alussa, ja hyvän siirron jälkeen muistetaan heittää räkänaurut muiden pelaajien niskaan. Tässä pelissä taidolla ja onnella on sopivat mittasuhteet, vaikka surkeat kortit alkavatkin nopeasti ahdistaa.

AFRIKAN TÄHTI

MUUTTUVA LABYRINTTI

OREGON

Pelaajamäärä: 2-5 Ikäsuositus: 3+ Peliaika: 15-30 min

Pelaajamäärä: 2-4 Ikäsuositus: 8-99 Peliaika: 30 min

Pelaajamäärä: 2-4 Ikäsuositus: 8+ Peliaika: 45 min

Pelistä sanottua: − Liian arpapeli. − Kaikki pelit missä saa käsitellä rahaa, on loistavia! − Ei kai kaikkia hevosenkenkiä oo vielä löydetty?

Afrikan Tähti on suomalaisten lautapelien todellinen klassikko. Sen laati vuonna 1951 silloin vasta 18-vuotias Kari Mannerla. Viimeisten 50 vuoden aikana peliä on myyty yli 3,5 miljoonaa kappaletta, joista noin puolet ulkomaille. Afrikan Tähteä pelasivat jo isovanhempamme, jotka siirsivät pelaamisen riemua tuleville jälkipolville. 2000-luvun sukupolvi on kuitenkin ehkä jo alkanut saamaan pelistä tarpeekseen, ja vaihtaa mieluummin uusiin. Testauksessa kävi ilmi, että vaikka kaikki tätä klassikkopeliä olivat pelanneet, kukaan ei ollut pelannut samoilla säännöillä. Säännöt piti lukea tarkasti ennen pelaamista, jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin. Pohdiskelun aihetta antoi muun muassa se, mitä tapahtuu, jos rosvo vie kaikki rahat

Pelistä sanottua: − Miks näitä vanhoja pelejä ei ikinä suositella 100-vuotiaille? − Liikaa stressiä. − Hah! Tipuit pois laudalta!

saarella. Pääseekö saarelta ikinä pois? Vuonna 2005 merireittejä koskevaan sääntöjen kohtaan tehtiin lisäys. Sen mukaan pelaaja saa kulkea ilmaiseksi noppaa heittämättä, tosin vain kaksi askelta kerrallaan jokaisella heittokierroksella. Pahvikiekkojen kohdalle punaisiin ruutuihin saa myös pysähtyä ilman tasalukua, vaikka osa testaajista protestoikin kovasti tätä sääntöä vastaan. Ihan kiva peli, mutta lapsena tuli pelattua liikaa. Mukavan näköinen lauta ansaitsee silti sympatiapisteitä.

Umpikujassa pelilaudalla 80-luvun hittipeli Muuttuva labyrintti on edelleen perhepelien parhaimmistoa. Lapset innostuvat liikkuvista paloista ja aarteista,

Pelistä sanottua: − Ahdistava peli, kun on niin hirvee tarve menestyä! − Hähähää, pistäkää paremmaks! − Mul on ihan sikahuonot kortit!

eikä peli ole heille liian vaikea. Aikuisille peli voi aiheuttaa stressiä, kun labyrintti ei muutu suunnitelmien mukaan. Seurapelinä Muuttuva labyrintti voi periaatteessa toimia hyvin. Liian kilpailuhenkisen testausryhmän pelatessa pelistä muodostui kuitenkin vain kyttäilyä ja omista liikkeistä aiheutuvien mahdollisten haittojen lisäämistä vastustajille. Yhteistyö puree tässäkin pelissä, ja etenkin loppuvaiheessa pelaajien kannattaa liittoutua sitä yhtä vastaan, joka on viilettämässä kohti maalia.

Testauspaikkoina toimivat Lautapelit.fi, Bierhuis Rotterdam ja Helgan toimisto. Testaajina Tuuli, Teemu, Jani ja Katja.

H2 TESTAA

Päivä hallituslaisen housuissa H2:n toimittaja soluttautui helgan hallituksen sisäpiiriin aakkostamaan opiskelijakortteja ja kiinnittämään ilmoituksia seinille. Teksti Petra Raivonen Kuvat Kristian Tuomilehto

iimeisemmät kokemukseni koulun hallituksesta ovat lukioajoilta, jolloin sattumalta eksyin hallituksen kokoukseen. Arvoisat jäsenet puhuivat eloisasti viikonlopun baarireissusta, joka oli päätynyt putkaan, sekä söivät kalliin näköistä mansikkakakkua. Lienee ymmärrettävää, ettei minulla ole suuria odotuksia nykyisen opiskelijakuntani hallituksesta. Toisaalta, voiko enää korkeakoulutason hallituksesta löytyä yhteiskuntamme tulevia sosiaalipummeja? No, siitä lähden ottamaan selvää. Soluttaudun ”sisäpiiriin” Milla Suomalaisen (H2vastaava) ja Kaisa Kallion (puheenjohtaja) avustuksella.

ello kahdentoista hujakoilla astun HELGAn toimistoon. Viihtyisän näköinen toimisto muodostuu yleisestä hengailutilasta sekä HELGAn työhuoneesta. Hengailutilassa on pari mukavan näköistä sohvaa ja muutama istuttavan oloinen tuoli. Nurkassa on kaksi mustaa muovikassia täynnä pulloja. Mahtavatkohan hallituksen jäsenet hankkia opiskelijakunnalle hieman lisätienestiä viikonloppupulloja keräillen? Pälyilen ympärilleni ja haen paikallaolijoista Millaa ja Kaisaa. Katseeni kohtaa tytön, joka hymyilee. Hän esittäytyy Millaksi,

vieressä istuva tyttö on siis Kaisa. Ensimmäisellä silmäyksellä tytöt näyttävät siisteiltä ja suhteellisen virkeiltä: ei kovan biletyksen jälkeistä tunkkaista hajua, ei yötä mustempia silmänalusia. Tytöt hörppivät kahviaan ja kertovat, että toimistossa tulee hengailtua paljon, joskus menee myöhäänkin. Kaisa kuitenkin korjaa käsitystäni kertomalla, että jo tähän mennessä on saatu paljon aikaan: kesällä tehtiin Uuden opiskelijan opas aloittaville opiskelijoille, nyt on hoidettu fuksiaiset, haalarit ja osa opiskelijakorttien hakemuksista. Seuraavaksi vuorossa on Back2 fuksiaiset -bileiden järjestäminen. Utelen vaivihkaa, mikä mahtaisi olla työn ja huvin suhde. Vastaukseksi saan päättäväisen 50:50. Alan tosin jo venyneen lörpöttelymme aikana epäillä, olisikohan työn ja huvin oikea suhde pikemminkin 30:70. Kaisa kuitenkin tasoittaa luvut ilmoittamalla, että nyt on aika ryhtyä hommiin.

ello on 12.19 ja minulla on etuoikeus auttaa opiskelijakorttien aakkostamisessa. Tehtävä osoittautuu yllättävän vaikeaksi: minkä kirjaimen jälkeen tulee y? Näköjään en ole ainoa, jolle aakkoset tuottavat päänvaivaa. Kahdessatoista minuutissa olemme se-

lättäneet piinallisen urakan, ja seuraavana tehtävälistalla on opiskelijakorttien paperihakemusten aakkostus. Huomaan jääväni tuijottamaan hyvännäköisten poikien kuvia. Olisikohan vakavakin rikos napata jonkun yhteystiedot talteen? Kaisakin hymyilee siihen malliin, että nyt on varmasti jonkun ”rotukollin” hakemus kädessä. Mielestäni työtä on tehty riittävästi ja alan jo haaveilla ruokatauosta, mutta toivoni tyhjenee kuin pullo pultsarin käsissä Kaisan ilmoittaessa, että nyt korvaamme koulun vanhat julisteet uusilla. Aloitamme ensimmäisestä kerroksesta ja etenemme kerros kerrokselta. Hissi olisi mielestäni ollut oiva vaihtoehto portaille, mutta Kaisa painottaa hyötyliikunnan merkitystä. Koulun muut opiskelijat katselevat oudoksuen kun minä, Kaisa ja Milla kiinnitämme kaikki kolme yhtä julistetta. Totta tosiaan, yhden julisteen kiinnittämiseen tarvitaan kolme tradenomiopiskelijaa -eikä siltikään mene suoraan. Puolen tunnin raatamisen jälkeen suuri urakkamme on lopulta ohi ja istahdamme HELGAn toimistotilaan rupattelemaan. Pöydältä löytyy Seiska ja muutama tärkeänkin näköinen paperi. Seiska näyttää selatuimmalta. Seinällä on tapahtumakalenteri, josta

Petra Raivonen (vas.) vietti päivän Milla Suomalaisen (kesk.) ja Kaisa Kallion kanssa. Mitä Helgan hallitus oikein puuhaa kaiket päivät?

”

raatamisen ja hauskanpidon suhde näyttää toimivan hyvin.

näkyy talven aikataulu. Tiedossa on paljon juhlia. Pitäisiköhän liittyä hallitukseen, sillä ”juhlimisella” voi tienata jopa 12 opintopistettä? Tiedustelen hivenen pisteliäästi, onko monikin liittynyt hallitukseen opintopisteiden takia, mutta kysymykseni saa kylmän vastaanoton. Minulle selvitetään, että opintopisteitä saa paljon helpomminkin, mikäli niiden perässä on. Milla valaisee myös, että työmäärään nähden opintopisteet eivät riitä alkuunkaan.

iksi tänne hallitukseen sitten tullaan? Tytöt taitavat aavistaa ajatukseni, sillä Kaisa ryhtyy luettelemaan hallituslaisena olemisen etuja. Toimistolta löytyy Guitar Hero ja SingStar! Ehdoton etu on Millan mukaan se, että hallituksessa pääsee vaikuttamaan ja pysyy ajan tasalla. Milla on ollut mukana laatimassa HELGAn hallitukselle kolmen vuoden strategiasuunnitelman. Kaisa puolestaan on vaihtanut puheenjohtajakautensa alkajaisiksi hallituksen ylei-

sessä käytössä olleen termin ”jäsenten nakitus” termiin ”jäsenten etuoikeutus”. Sinänsä ihan ruhtinaallinen idea, sillä olenhan mieluummin etuoikeutettu viemään haisevan roskapussin kuin nakitettu, vai olenko? Urkin loppukevennykseksi, onko HELGAlla likaisia salaisuuksia (seinällä roikkuvan Ron Jeremyn kuvan lisäksi), joita minulle haluttaisiin paljastaa. Tytöt katsovat toisiinsa ja pienen tauon jälkeen vakuuttelevat, ettei pimeitä salaisuuksia löydy. Pitäisikö tuohon uskoa? Kello on 13.45 ja päätämme lopettaa työt. Täytynee myöntää, että olen positiivisesti ilahtunut. Raatamisen ja hauskanpidon suhde näyttää toimivan hyvin. Toisaalta voihan olla, että se, mitä minulle näytettiin ja kerrottiin tänään, oli tarkoin suunniteltu. Enhän tosiaankaan voi tietää, mitä HELGAn suljettujen ovien, mikäli sellaisia on, takana tapahtuu. Ehkäpä esityslistat lentävät roskiin? Jos asiasta haluaa henkilökohtaisesti ottaa selvää, kannattaa ensin asettua ehdokkaaksi HELGAn edustajistovaaleihin, jotka pidetään marraskuussa.

Mikä on helga? HELGA on HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun opiskelijakunta. HELGAn tehtävänä on edustaa HAAGA-HELIAn opiskelijoita, ajaa opiskelijoiden asioita sekä neuvoa ja palvella opiskelijoita monin tavoin. HELGAn organisaatio muodostuu edustajistosta ja hallituksesta. Edustajisto on opiskelijoiden demokraattisesti vuosittain valitsema toimielin, joka puolestaan valitsee hallituksen.

KUN SÄHKÖ LOPPUU Sähkö on osa jokapäiväistä elämäämme. Arkirutiinimme, kotimme ja elämämme perustuvat sähköön ja sen kuluttamiseen. Onko meillä enää edellytyksiä selviytyä elämästä ilman sähköä? Teksti JA KUVAT Lasse Leipola

lämmittää välin liian lämpimäksi. Paksut lin tyttöystäväni kanssa viikon ilman sähköä. Ajankohtana kevät oli kokei- . pilvet ja synkkä sää pitäisivät välin tarpeeksi Ä lulle miellyttävä, sillä sää oli hyvä S jaÄ viileänä, mutta säähän ei voi luottaa. Meillä ei ole jääkaappia, ei edes korviketta - ei ainapäivät valoisia. Sydäntalven pimeillä pakkaPE N var- kaan päiväsaikaan. silla sähkötön viikko olisi varmastiAollut sin erilainen. M

KE S

IL Ä Ensimmäinen päivä, klo 00.02

(2 minuuttia ilman sähköä)

KE SÄ NI

Käyn nukkumaan. Mari on nukkunut jo jonkin aikaa. On täysin pimeää ja hiljaista. Aivan kuten joka ilta, kun käyn nukkumaan. Tuleva aamu tekee kuitenkin tästä yöstä erilaisen; noustessa en avaa televisiota, en lue sähköpostia, en keitä vettä tai paahda leipiä. Jääkapista ei tule löytymään kylmää jogurttia.

Ensimmäinen päivä, klo 07.42 (7 tuntia ja 42 minuuttia ilman sähköä) Aamu on alkanut mainiosti. Olemme molemmat innoissamme tästä kokeilusta. Sähköisten rituaalien puutteen takia meillä on runsaasti aikaa lukea lehteä ja nauttia aamupalasta, joka koostuu huoneenlämpöisestä appelsiinimehusta, säilykeananaksesta ja leivästä. Ulkona on valoisaa ja vessan saa valaistua muutamalla kynttilällä.

Ensimmäinen päivä, klo 16.12 (16 tuntia ja 12 minuuttia ilman sähköä) Mehun viilentäminen tuuletusikkunan lasien välissä oli hyvä idea, mutta päivänvalo

Toinen päivä, klo 06.43 (30 tuntia ja 43 minuuttia ilman sähköä) Ensimmäinen päivä meni retkimeiningillä ja tänään on tarkoitus kohentaa elintasoa: teetä ja puuroa aamupalaksi. Onneksi meillä ei kummallakaan ole mihinkään kiire, sillä veden keittäminen kahdeksalla lämpökynttilällä vie oman aikansa. Kahvia Marille, puuroa minulle, teetä minulle ja puuroa Marille - koko kierros vie lähes tunnin. Ensimmäinen muutos jonka huomaan itsessäni on sähkön huomioiminen kaikkialla. Kotini ulkopuolella kiinnitän huomiota jokaiseen lamppuun ja laitteeseen joka käyttää sähköä - enemmän tai vähemmän hyödyllisesti tai tehokkaasti. Näkymättömästä sähköstä on tullut näkyvää.

Toinen päivä, klo 17.00 (41 tuntia ilman sähköä) Kauppa on sähköttömän ystävä ja jääkaappi. Ilman tuorejuustoa ja kermaviiliä ei toisen illan ruoka olisi ollut kovin maittava. Marin ehdotuksesta koetamme lämmittää leipää uunissa, mutta kymmenelläkään kynttilällä emme saa uunin lämpötilaa riittävän korkeaksi. Ruuan jälkeen alamme mo-

lemmat lukea. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin kaipaan musiikkia. En satunnaisia puheen sotkemia kappaleita radiosta vaan kauniita kokonaisuuksia levyiltä. Pimeä hiipii hiljalleen esille ja alamme sytytellä kynttilöitä. Kynttilänvalossa lukeminen alkaa käydä pian silmille ja siksipä sähköttömien on keksittävä muuta ajanvietettä. Lautapelit toimivat onneksi mainiosti kynttilänvalossa: sinisten ja vihreiden nappuloiden toisistaan erottaminen vaatii tarkkuutta, mutta muuten Carcassonnen pelaaminen sujuu mainiosti. Pimeä alkaa kuitenkin uuvuttaa ja sänky kutsuu jo reilusti ennen kymmentä.

Kolmas päivä, klo 19.47 (67 tuntia ja 47 minuuttia ilman sähköä) Marilla oli huono päivä ja se heijastuu pian myös minuun. Valoisa aika kuluu murjottaessa. Tilanteen piristämiseksi kaivan esiin veivattavan dynamoradion, jonka ostin SPR:n ständiltä joskus kauan. Veivaan kammesta minuutin verran ja musiikki alkaa soida. Ulkona ja sisällä on jo pimeää. Sähköttömällä ei ole vastalääkettä auringonlaskuun.

Neljäs päivä, klo 08.15 (80 tuntia ja 15 minuuttia ilman sähköä) Sähkön tärkeys korostuu, kun on yksin. Marin lähdettyä kouluun minulla ei ole mitään tekemistä. Lorvailijoilta pitäisi ottaa sähköt pois! Koska kotona ei kerta kaikkiaan ole mi-

tään tekemistä, lähden koululle.

tämän illan ilman sähköä, vaan se että huomennakaan ei ole sähköä. Pimeys saa mielen synkäksi.

Pyykkivuori kasvaa. Paremman tekemisen puutteessa päätän ryhtyä pyykkäämään. Vettä kuluu tuhottomasti ja silti vaatteet tuntuvat olevan aivan saippuassa. Kun olen saanut tarpeekseni huuhtomisesta, alan puristella liikoja vesiä kalsareista, sukista ja T-paidoista. Ja jälleen opin jotain uutta: pesukoneesta otettavat vaatteet eivät ole märkiä vaan kosteita. Edessäni olevassa kasassa vaatteet ovat märkiä ja painavia. Marin perheen koira, Demi, on tullut meille viikonlopuksi. Se on onnellisen tietämätön sähköstä ja sen puutteesta. Ehkä se kuitenkin aistii sen.

Seitsemäs päivä, klo 10.22 (154 tuntia ja 22 minuuttia ilman sähköä)

Viides päivä, klo 17.02 (113 tuntia ja 2 minuuttia ilman sähköä)

Kuudes päivä, klo 21.18 (141 tuntia ja 18 minuuttia ilman sähköä) Voi tuska! Taas on pimeää. Yritin syödä sardiineja päivälliseksi; armeijassa ne pelastivat joitain heikkoja hetkiä, mutta ilmeisesti tämä hetki ei ollut vielä niin heikko. Miksi tällaista sontaa pitää raahata Thaimaasta Suomeen? Ikkunan raossa viilennetty olut ruokajuomana ei ollut juurikaan sardiineja vahvempi esitys. Mari onnistuu tekemään tonnikalapastaa, mutta se ei juuri piristä minua. Olen yhä hyvin pettynyt sardiineihin ja olueen. Koko kokeilu alkaa muutenkin tuntua todella raskaalta. Pahinta ei ole, että joutuu olemaan

Basilikasta, tomaatista, oliiviöljystä, leivästä ja reilusta appelsiini-ananasmehusta syntyy todellinen mestarin aamiainen. Päivä on kirkas ja edellisen illan ahdistus on vain etäinen muisto. Luonnonvalon voima on kerrassaan käsittämätön. Päivä kuluu ulkona, eikä sähkön puutetta huomaa tahi muista. Laitan polkupyöräni ajokuntoon ja käymme Marin kanssa viemässä Demin takaisin kotiinsa.

Seitsemäs päivä, klo 17.27 (161 tuntia ja 27 minuuttia ilman sähköä) Meni syteen tai saveen, tänään kokeillaan kunnon ruoan valmistamista. Sytytän kymmenen tuikkua ja asettelen messinkisen pannunalustan niiden päälle. Kattilaan purkki hernekeittoa ja puolikas vettä. Sitten odotetaan. Palaako se pohjaan? Käyn säännöllisesti hämmentämässä. Kylmää, lämmintä, höyryävää ja kyllä! Se kiehuu! Kunnon ruokaa, lämmintä ruokaa. Marikin on kiitollinen ja syömme pitkästä aikaa kuin sivistyneet ihmiset: lämmintä ruokaa lautasilta. Kohta nukkumaan ja sitten koe on ohi. Aluksi ajattelin oppivani jotain materian

turhuudesta ja elämän todellisista arvoista. Todellisuudessa on tapahtunut jotain jokseenkin päinvastaista: kaipaan sähköä, olisin jopa valmis tekemään myönnytyksiä sen eteen. Sähkö on halpaa siihen nähden kuinka paljon lisäarvoa se tuo elämään. Siitä maksaisi helposti vaikkapa kolme kertaa enemmän ja luopuisi jostain muusta - vaikkapa Nøgnen oluista.

23 tuntia sähköjen palaamisen jälkeen Pyöräilen halki valomeren. Tuomas Toivosen musiikki tulvii korviini ja sopii täydellisesti tyhjään kaupunkiin ja sen keinovaloihin. Kaupunki on täynnä turhaa valoa. Kaksitoista kilometrisen reittini varrella ei ole ainoatakaan todella pimeää kohtaa. Valoja on tarjolla joka lähtöön: yksi valaisee tyhjää tietä, toinen jonkun yrityksen lippua ja kolmas rumaa julkisivua. Messukeskuksen parkki onnistuu ylittämään kaikkien muiden valojen älyttömyyden: pari kymmentä lamppua valaisee tyhjää parkkihallia, sadat tuhannet pienet ledit kertovat montako vapaata paikkaa tyhjässä parkkitalossa on. Sähköä on kaikkialla. Me elämme maailmassa, jossa kaikki toimii sähköllä. Heräämme sähkötoimiseen kelloon, keitämme vettä sähköllä, kuuntelemme uutiset sähköisestä välineestä, matkustamme sähkötoimisilla laitteilla käyttämään sähköä päivätoimissamme ja illalla käytämme sähköä viihteenä. Elämä ilman sähköä on teeskentelyä.