H2-1-2007 by H2 Lehti

H2 radalla

päivä ratikassa Ainejärjestöt opiskelijaa edustamassa • Halvan ruoan maailma • Ryysyjä rikkaille YO:t Haaga-Heliassa • H2 testaa energiajuomat •Jani Toivola •Helga-neiti esittäytyy

Sisältö

H2 Toimitus ISSN 1796-7910 Forssan Kirjapaino Oy 2007 Päätoimittaja Jukka Auramies Vastaava päätoimittaja Teemu Koivisto Julkaisija Haaga-Helian Opiskelijakunta Helga Ulkoasu Maija Huitu Teemu Koivisto Kansi Teemu Koivisto Toimitusihteerit Jenni Marsio Marko-Oskari Lehtonen Kuvatoimittaja Maija Huitu Kuvaajat Mikaela Katro Heli Hirvelä Tommi Pennanen Laura Larmio

Toimittajat Meeri Alanappa Inka Mellais Martti Penttilä Päivikki Pietarila Satu Helenius

Pääkirjoitus

Helga

Käännöslauseet

Haaga-Helian ydin

Ainejärjestöt

5€ menu

Tee-se-itse

Kirppis

YO:t H-H:ssa

H2 testaa: Energiajuomat

Älä pelkää mustaa miestä!

H2 radalla

Väärä paikka

Levyhyllyn aarteet

Arvostelut

H2 goes nuts

Gallup

Setä vastaa

Vastaavaa

Rehtorin palsta

Avustajat Jenni Valkamo Teemu Niemensivu Timo Koivisto Mia Isosomppi Matti Ouvinen Soﬁa Williams Mari Pajunen Setä

.helga.fi

01/

Lukijansa näköinen lehti

un Haagan ja Helian ammattikorkeakoulut yhdistyivät Haaga-Heliaksi, oli selvää, että myös opiskelijatoiminnan oli syytä yhdistyä. Tämä tiesi muutoksia myös ex-Helian opiskelijakunta Hamkyn jäsenilleen julkaisemalle Heliitti-lehdelle. Lehdellä on luonnollisesti uusi, ytimekäs nimi H2. Jatkamme viime syksynä uudistuneen Heliitin linjaa, jossa lehteä tehdään ennen kaikkea opiskelijoille. Rutikuivia artikkeleita esimerkiksi Haaga-Helian sidosryhmien kvartaalikehityssuunnitelmista ei H2:ssa enää kaivata eikä nähdä. H2:n lukeminen ei saa tuntua opiskelulta, vaan rentouttavalta niin kuin minkä tahansa laadukkaan aikakauslehden lukeminen.

Haaga-Heliassa opiskelee 10 000 ihmistä, joista jokainen on oma persoonallisuutensa. Meillä kaikilla on omat haaveemme: toisista tulee johtajia, toisista toimittajia, kokkeja tai ohjelmoijia. Erilaisuus loistaa opinahjossamme. H2 haluaa silti muistuttaa, että pohjimmiltamme olemme samanlaisia, määrätietoisia, Haaga-Helian avulla omaa tulevaisuuttamme rakentavia ihmisiä. Heliitistä tuttu Setä on koulujen yhdistymisen jälkeen entistäkin oudompi. Setä odottaa kysymyksiäsi osoitteessa h2@helga.fi. Samaan osoitteeseen toivomme teiltä palautetta koko lehdestä, sillä teillehän me tätä aviisia teemme.

Koska uudessa opiskelijakunta Helgassa on kaksinkertainen määrä jäseniä verrattuna Hamkyyn ja ex-Haagan Rankaan, täytyy opiskelijalehdenkin olla vähintään kaksi kertaa parempi.

Ja tää on sulle, joka poimit H2:n lehtitelineestä. Etkö ole Helgan jäsen? Liity Helgaan, niin saat muiden etujen lisäksi tajunnan räjäyttävän H2:n kannettuna kotiisi kakkosnumerosta alkaen!

H2:n neitsytnumero esittelee kattavasti Haaga-Helian eri ainejärjestöt sekä paikallisyhdistykset. Lehden teema on muutenkin vahvasti opiskelijakeskeinen, jotta Sinä tietäisit, miten minimaalisella opintotuella voi sekä syödä, juoda, pukeutua, pysyä hereillä, matkustaa, harrastaa että viettää vapaaaikaansa.

Aurinkoisia kevätkelejä H2:n parissa, Jukka Auramies

Päätoimittaja

Helga

Haaga-Helian opiskelijakunta esittelyssä Teksti Jenni Valkamo Kuvat Teemu Koivisto

Oletko jo tavannut Helgan? Tuon iloisen rusettipäisen tytön? Ai olet? Hieno kuulla, olet siis varmaankin hankkinut käyttöösi valtakunnallisen opiskelijakortin, hyödyntänyt opiskelijaetujasi, käynyt katsastamassa meiningin syksyn F’n Ppirskeissä, kenties vuokrannut lokeron tai ostanut haalarit. Jos Helga on sinulle vielä hieman vieras, älä suotta arastele! Tämä sisukas neiti on koulussasi juuri sinua varten, valvomassa etujasi, huolehtimassa opiskelun sujuvuudesta ja tietenkin järjestämässä sitä kuuluisaa vastapainoa rankalle pänttäämiselle. Helga on vasta kovin nuori, mutta sitäkin kokeneempi, joten neitsyeksi neitiä ei voi enää sanoa... Krhm.. Alle puolen vuoden olemassaolon takana on useita vuosia aktiivista toimintaa opiskelijoiden parhaaksi usealla eri sektorilla. Helga onkin varsinainen nykyajan unelmatyöntekijä: todellinen moniosaaja ja oman alansa ammattilainen samaan aikaan! Tämä neiti handlaa niin edut kuin tuetkin, baarit ja bileet, tutorit ja haalarit. Yksin ei Helgan kuitenkaan tarvitse jäädä, onhan hänellä Atkins,

HAAGA-HELIAN OPISKELIJAKUNTA

Hattara, Helium, HSOY, Pomy, Pore, Skuuppi, Sture, Tahkon Talli ja Talko, joiden kanssa hän voi olla intiimissä kanssakäymisessä... ei kun siis tiiviissä yhteistyössä! Tarina Helgan takana alkaa keväästä 2006, kun huhut varmistettiin todeksi ja kaksi suurta koulua olisivat vuodenvaihteen jälkeen yhtä ja samaa. Haagan ja Helian opiskelijakuntien hallitukset ottivat haasteen vastaan pienen alkujärkytyksen jälkeen avoimin mielin: oli perustettava uusi opiskelijakunta uudelle koululle! Vaikka toiminnan tavoitteet olivat samat molemmilla - opiskelijoiden edun ajaminen - toimintatavat ja kulttuurit olivat paikoin varsin erilaisia. Alusta asti oli selvää, ettei uudesta opiskelijakunnasta haluta tehdä haagalaista tai helialaista, vaan että nyt on mahdollisuus noukkia parhaat päältä, tasapuolisesti, ja soveltaa näiden pohjalta se lopullinen toimintamalli, joka on aidosti Helgalainen. Kuten jo mainitsinkin, Helgan taustalla vaikuttaa vuosien kokemus opiskelijatoiminnasta.

01/ Oma ”aktiiviurani” alkoi suurinpiirtein samana päivänä, kun astuin ensimmäistä kertaa luokkaan Vallilassa syksyllä 2004. ”Moi, mä oon Jenni, oon just pitäny välivuoden ja oon ollu töissä kaupassa.” Ensin minut värvättiin luokkani yhteyshenkilöksi ja muutaman kuukauden kuluttua siitä minut valittiin Sturen hallitukseen. Lisäksi olen toiminut sekä tutorina että tutorvastaavana.

silta. Kuinka on sinun laitasi, olethan tutustunut ihmisiin myös oman koulutusohjelmasi tai luokkasi ulkopuolelta? Lähde rohkeasti kyselemään toiminnasta suoraan niiltä, jotka ovat siinä mukana. Kaikkien Helgan hallituslaisten sähköpostit ovat mallia etunimi. sukunimi@helga.fi, tarkemmat tiedot ja paljon paljon muuta kivaa löydät Helgan upouusilta nettisivuilta www.helga.fi.

Monet ystäväni yliopistolta ja kauppakorkeasta ovat useasti kyselleet, mikä saa minut jatkamaan toimintaa vuodesta toiseen. Voisin vilpittömästi sanoa, että se palo tähän touhuun lähtee jostain syvältä sisimmästä. Olen löytänyt sen mitä haluan tehdä, ja mihin oikeasti haluan käyttää energiaani ja intoani. Ja ennen kaikkea, saan vastapainoa arkiselle koulunkäynnille!

Mitä tahansa opiskeletkin suuressa ja mahtavassa Haaga-Heliassa, Helga on olemassa juuri sinua varten. Jäsenyys kannattaa hankkia, jotta saat helposti yhdellä kortilla käyttöösi kaikki valtakunnalliset opiskelijaedut. Helgan nettisivuilta voit helposti tarkastaa ajantasaisen etutarjonnan.

Aktiivitoiminta ei vaadi mitään erityistaitoja, riittää kun on innostunut ja on valmis uhraamaan hiukan vapaa-aikaansa (voin vannoa, ettei vapaa-ajan väheneminen haittaa ainakaan minua yhtään!). Yksi parhaimmista puolista näissä hommissa on se, että tutustuu isoon kasaan aivan mahtavia ihmisiä! Vallilassakin tunnen tutortoiminnan kautta porukkaa jokaiselta vuosikurs-

Lopuksi haluaisin lyhyesti todeta: Opiskelijaelämä on elämän parasta aikaa! Ota siis siitä irti kaikki, mitä se voi sinulle tarjota. Hae tutoriksi, osallistu ainejärjestö- ja paikallisyhdistystoimintaan, ja ennenkaikkea tutustu Helga-neitiin!

Kirjoittaja on Helgan puheenjohtaja

01/

Plat du jour

-Päivän annos

Elämää helpottavia fraaseja aloittelevalle Ranskan matkaajalle. Teksti Meeri Alanappa

Gastronomian mekassa, Ranskassa, matkaillessaan myös suomalaisopiskelija pyrkii luonnollisesti syömään hyvin: Excusez-moi, où est-ce que se trouve le McDo le plus proche? – Anteeksi, mutta missäköhän lähin Mäkkäri sijaitsee? Punaviiniä voi Ranskan reissun edetessä alkaa tulla korvistakin ulos, ja ravintolan henkilökunnalta voi joutua anelemaan seuraavaa: J’en ai marre de votre vin rouge, auriez-vous de la bière? – Olen lopen kyllästynyt punaviiniinne, olisiko teillä olutta? Iltamenoihin voi varautua tankkaamalla tutun kappaleen sanoja:

Seisoessaan kysymysmerkkinä ranskaa papattavan paikallisen edessä suomalaisturisti voi alkuun selitellä:

”Voulez-vous coucher avec moi ce soir?” – Haluaisitteko nukkua kanssani tänä iltana? (Lady Marmalade)

Je suis désolé, je ne parle pas français. – Olen pahoillani, en puhu ranskaa.

Yön pikkutunneilla voi tulla tarvetta myös ylistää uudelle tuttavuudelle tämän ylimaallista kauneutta. Resepti tilanteeseen osoittautuu yllättävän helposti: sen kun vaan rallattelemaan suomalaista hittipoppia:

Mikäli kuitenkin on tarve löytää yhteinen kieli, kannattaa välttää ranskalaisten vihaaman englannin ottamista keskusteluun ja kysyä ranskalaiselta muiden EU-kielten taitoa vaikkapa näin: Excusez-moi, mais parlez-vous finnois? – Anteeksi, mutta puhutteko te suomea? Ranskassa suomalainen sekoitetaan helposti muihin skandinaaveihin, siksi onkin syytä opetella korjaamaan vääriä arvioita hienotunteisesti: Non, je ne suis pas suédois. Je viens du pays de Nokia – et d’ailleurs, ce n’est pas le Japon… - Ei, en ole ruotsalainen. Tulen Nokian kotimaasta – ja se ei ole muuten ole Japani…

”…j’ai peur que tu sois seulement un mirage… je suis amoureux…” …pelkään sinun olevan vain haavekuvaa… olen rakastunut… (The Crash, Lauren Caught My Eye) Yleensä reissu tuntuu loppuvan liian aikaisin ja paluulennolle tulee aina kiire. Ajan säästämiseksi kannattaa suunnata heti oikealle kentälle ehtiäkseen ajoissa takaisin kotimaisemiin opiskelun pariin: Quelle ligne de RER va jusqu’à l’aéroport d’Orly/Roissy Charles de Gaulle? – Mikä lähijunalinja menee Orlyn/Roissyn lentokentälle saakka?

01/ Teksti Jenni Marsio

HAAGA-HELIAN maantieteellinen keskipiste Kahden ammattikorkeakoulun yhdistyttyä on moni opiskelijaparka ihan ulalla, miten uusi uljas koulumme oikein kartalle sijoittuu. Vahvasti edustetun Helsingin lisäksi toimipisteitä on Porvoossa sekä Vierumäellä. Auttaakseen opiskelijat takaisin kartalle on H2:n toimitus tieteellisesti määritellyt koulumme maantieteelliseksi keskipisteeksi Monninkylän. Askolan kunnassa sijaitseva noin 1500 asukkaan kylä on virkeä ja kasvava pikkukeskusta. Monninkylässä on monia tapoja viettää vapaa-aikaansa. Shoppailun lisäksi voi kohottaa kuntoaan urheilukentällä tai jopa maauimalassa. Ja ketäpä eivät kiinnostaisi vain viiden kilometrin päässä olevat Askolan kuuluisat hiidenkirnut? Menojalan vipattaessa voi pistäytyä paikalliseen Seo-huoltsikkaan tai kebab-pizzeriaan. Villeimmille bilettäjille on tarjolla menomesta ravintola Tariquu.

Askolan kunnanvirastossa pidetään kunnia-asiana, että Haaga-Helian maantieteellinen keskipiste sijaitsee Monninkylässä. Virastosta myös vihjataan, ettei kunnassa luultavasti pistettäisi hanttiin, mikäli Monninkylän keskustaan sijoitettaisiin jonkinlainen muistomerkki keskipisteen asemasta. Maantieteellinen keskipiste helpottaa koulun uuden maskotin valintaa, josta on luonnollisesti tultava monni. Ainoa ongelma on, mikä monnin monista olomuodoista valitaan. Monnihan on paitsi kala, myös ilkeä kissa Pekka Töpöhäntä -kirjoissa ja lisäksi armeijaslangissa monni tarkoittaa alokasta. Ehkäpä helpoin vaihtoehto on tehdä maskotista näiden kaikkien yhteensulautuma – kurkkusalaattikuvioinen kala, jolla on kissan tassut ja häntä.

01/10 HAAGA-HELIAN ainejärjestöt ja paikallisyhdistykset edustavat opiskelijajäseniään Teksti Mia Isosomppi, Jukka Auramies, Marko-Oskari Lehtonen Kuvat Timo Koivisto

Helian ja Haagan yhdistyttyä vuodenvaihteessa ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat Hamky ry ja Ranka ry lakkautettiin ja uusi opiskelijakunta Helga aloitti toimintansa. Samalla Helian ainejärjestöt ja Haagan paikallisyhdistykset jatkavat toimintaansa Haaga-Helia -ammattikorkeakoulussa. Ainejärjestöt ja paikallisyhdistykset tulevat jatkossakin huolehtimaan opiskelijajäsenistään.

2:n toimitus haluaa puolestaan huolehtia, että lehden lukijat saavat ainejärjestöistä ja paikallisyhdistyksistä kaiken olennaisen tiedon. Toki ohessa kerromme myös, millaisia Haaga-Helian ainejärjestöjen ja paikallisyhdistysten opiskelijat todella ovat ;)

01/11 Atkins ry

Edut

Atkins ry on perustettu vuonna 1980 ATK-instituutin oppilaskunnaksi, josta muistona on edelleen nykyinen lyhennetty nimi.

HSOY ry osallistuu Klubi-toiminnan järjestämiseen ja tarjoaa jäsenilleen ilmaisen aerobic-tunnin sekä sählyvuoron kerran viikossa.

Jäseneksi

Toiminta

Tietojenkäsittelyn koulutusohjelman, Degree Programme in Business Information Technologyn ja Tietojärjestelmäosaamisen koulutusohjelmien opiskelijat.

HSOY ry valvoo jäsentensä etuja, tukee opiskelua, ja järjestää lähes kuukausittain opiskelijabileet jäsenilleen yhteistyössä jonkin toisen yhdistyksen kanssa. Viimeisimmät riennot olivat Systemissä järjestetyt pikkujoulut.

Edut Atkins ry tarjoaa jäsenilleen ajankohtaista tietoa opiskeluun liittyvistä asioista ja tapahtumista sekä ajaa tietojenkäsittelyn opiskelijoiden etuja Haaga-Helia -ammattikorkeakoulussa. Valtakunnallisella tasolla järjestö valvoo jäsentensä etuja Tradenomiopiskelijaliiton ja Akavan opiskelijavaltuuston AOVA:n kautta. Atkins ry:n jäsenenä on mahdollista liittyä edelleen Tradenomiopiskelijaliitto TROL ry:n jäseneksi. TROL ry:n jäsenenä saa esimerkiksi lakimiespalveluja ja työsuhdeneuvontaa. Jäsenyys on ilmainen. Toiminta Atkins ry järjestää tapahtumia, klubi-iltoja ja bileitä yhdessä HSOY ry:n ja Skuuppi ry:n kanssa.

Totuus anonyymin kanssaopiskelijan sanoin: Assit elävät ihanaa elämää. Joka päivä saa tälläytyä ihan luvan kanssa ja syödä mansikan makuista purkkaa. Päivässä menee purkki huulikiiltoa, jonka avulla koulussa hankitun kielitaidon käyttäminen on bileissä helpompaa komeiden, karvaisten ulkomaalaisvaihto-opiskelijoiden kanssa. Tentit läpäisee, koulusta valmistuu ja valmistumisen jälkeen työpaikka irtoaa hymyilemällä. Määki haluun assix…

Talko ry Talko ry on Haaga-Helian liiketalouden opiskelijoiden ainejärjestö. Jäseniä sillä on yli 700. Jäseneksi

Lisäksi oppilaskunta järjestää yritysvierailuja ja matkoja valtakunnallisiin opiskelijatapahtumiin, kuten Tradenologiaan ja Hämeenkadun Approon.

Järjestöön voivat liittyä kaikki, jotka on hyväksytty opiskelemaan liiketaloutta Haaga-Heliaan. Jäsenmaksu on 20 € kolmen ja puolen vuoden opiskeluajalle.

Yhdessä Tradenomiopiskelijaliiton kanssa Atkins ry järjestää koulutus- ja tiedotustilaisuuksia koskien esimerkiksi työmarkkinoita.

Edut

Totuus anonyymin kanssaopiskelijan sanoin: Minun on hyvin vaikea uskoa, että räiskintäpelejä tai pasianssia pelaamalla voi tienata elantonsa. Bileissä olette tosin hellyttäviä flanellipaitojenne, liian ylös nostettujen farkkujenne ja pökkelöiden tanssiliikkeittenne kanssa. Mutta sus siunatkoon sitä, joka teidän kuullen yhdistää ircin ja irc-gallerian samaksi asiaksi. Oikeesti, ketään ei kiinnosta, että vaahtoatte siitä joka päivä.

Talko ry:n jäsen on automaattisesti myös Tradenomiopiskelijaliiton jäsen ja on oikeutettu TROL:n jäsenetuihin. Jäsenetuina saa esimerkiksi Kauppalehden maksutta viiden kuukauden ajan, mahdollisuuden vuokrata liiton mökkejä Leviltä jäsenhinnalla ja alennusta polttoaineesta Essolla. Jäsenenä voi myös pelata sulkapalloa ilmaiseksi Pasilan Urheiluhallissa. Lisäksi kaikki jäsenet on vakuutettu ympäri vuorokauden tapaturmien varalta koulussa ja vapaa-ajalla. Toiminta Tulevien tradenomien edunvalvonta.

HSOY ry Johdon assistenttityön opiskelijat ry eli HSOY ry on toiminut vuodesta 1968. Jäseneksi HSOY ry:n jäseneksi voivat liittyä kaikki Haaga-Helia -ammattikorkeakoulun sekä suomen- että englanninkielisissä johdon assistenttityön ja kielten koulutusohjelmissa opiskelevat. Jäsenyys on ilmainen.

Totuus anonyymin kanssaopiskelijan sanoin: Voi sitä vakuutusyhtiötä, joka on talkolaisten kanssa diilin solminut. Ja hei, pelkkä puku ei todista johtajan kykyjä! Vielä ette ole ainakaan mulle todistaneet, että olisitte nimenne mukaisesti Helliä miehiä ja naisia…

01/12 Skuuppi ry

Helium ry

Skuuppi ry on Haaga-Helia -ammattikorkeakoulun toimittajaopiskelijoiden yhdistys, joka perustettiin lokakuussa 2003. Juhani Salakarin suunnittelemassa Skuupin logossa sopuli marssii eteenpäin kynä tanassa.

Helium ry on Haaga-Helia -ammattikorkeakoulun Porvoo Point -talon liiketoiminnan opiskelijoiden etuja valvova ainejärjestö. Järjestö on ollut olemassa vuodesta 2002.

Jäseneksi

Helium ry on muuttamassa organisaatiotaan ja sääntöjään. Tällä hetkellä ainejärjestön jäseniä ovat vain hallituksessa istuvat. Vuonna 2007 Helium ry ottaa myös uusia jäseniä.

Skuupin jäseneksi voivat liittyä Haaga-Helia -ammattikorkeakoulussa viestintää opiskelevat. Yhdistys ei peri jäsenmaksua. Toiminta Skuuppi ry valvoo toimittajaopiskelijoiden etua Haaga-Heliassa, ja pitää yllä yhteyksiä koulun johtoon, muihin opiskelijayhdistyksiin ja työelämän edustajiin. Yhdistys järjestää myös juhlia, urheilutapahtumia ja kulttuuririentoja jäsenilleen. Perinteeksi ovat muodostuneet Skuupin pikkujoulut syksyisin ja syntymäpäivät keväisin. Kulttuuritarjonnassa on viime aikoina panostettu erityisesti teatterikäynteihin. Totuus anonyymin kanssaopiskelijan sanoin: Mä näin koululla kerran yhden skuuppilaisen, mutta se olikin krapula-aamuaan viettänyt renttuisempi talkolainen. Ei niitä muuten paljoa missään näe. Hyvä puoli heissä on, että me ollaan saatu käyttää niiden toimistoa varastotilana. Musta tuntuu, ettei täällä mitään Skuuppia olekaan, koko viestinnän koulutusohjelma on varmaan koulun johdon markkinointikikka!

Jäseneksi

Edut Ensi vuoden alusta Helium tarjoaa jäsenilleen etuja, kuten alennuksia kuntosaleille ja bileisiin. Helium ry tarjoaa Point- ja Pomo -talon opiskelijoille mahdollisuuden liikuntavuoroon kerran viikossa ja hohtokeilausta silloin tällöin. Myös mahdollisia toiveita toteutetaan. Totuus anonyymin kanssaopiskelijan sanoin: Helium ry:n nimeksi piti tulla Ilokaasu ry, mutta erään suomalaisen rockyhtyeen rumpali vei nimiasian käräjille, joten nimeksi tuli nykyinen. Huhujen mukaan Porvoon keskuskatu (Keskuskatu, toinen katu vasemmalta) on parhaimmillaan huhtikuisena iltana.

POMY ry POMY ry on Porvoon matkailualan ylioppilaskunta. Jäseneksi

Kanto ry

Jäseneksi voivat liittyä kaikki matkailualan opiskelijat.

Kanto ry on Haaga-Helian vaihto-opiskelijoiden yhdistys, joka on toiminut vuodesta 1994.

Edut

Toiminta

Kanto ry järjestää bileitä muiden järjestöjen kanssa. Yhdistyksessä tutorien tärkein tehtävä on huolehtia vaihto-opiskelijoista. He ovat yhteydessä opiskelijoihin ennen Suomeen saapumista ja ovat opiskelijoita vastassa lentokentällä.

Toiminnan keskiössä ovat bileet ja urheilutapahtumat. Viimeksi jäsenet juhlivat pikkupukkiristeilyllä Tallinnan ja Helsingin välillä. Suosittuja juhlallisuuksia ovat olleet myös jokavuotiset koulujenväliset olutpialaiset.

Toiminta

Totuus anonyymin kanssaopiskelijan sanoin: Sinänsä mukavaa, että matkaopasapu on lähellä, jos haluaa tutustua Porvooseen tai muuhun vastaavaan metropoliin. Tiesittekö, että POMO ry:n esityksestä päädyttiin siihen, ettei Porvoossa ole ainoatakaan liikennevalopylvästä?

Kanto ry järjestää esimerkiksi kulttuuritapahtumia ja matkoja Suomessa sekä ulkomailla. Totuus anonyymin kanssaopiskelijan sanoin: Musta tuntuu, että Kanto ry on nimensä mukaisesti perustettu kantamaan väsyneitä, aikaerosta toipuvia vaihto-opiskelijoita. Ja kantaminen kunnon bileiden jälkeen vasta poikaa onkin. Henkinen kantaminen on usein koulun toimipisteissä yhtä tärkeää kuin fyysinen kantaminen kaupungin humussa ja tumussa. Mä haluaisin tavata elävän kantolaisen. Tai ainakin sellaisen semi-elävän.

Jäsenenä voi vaikuttaa omaan opiskeluun liittyviin asioihin.

01/13 Sture ry Lähes kolmekymmentävuotias Sture ry oli alun perin Helsinki Business Collegen oppilasyhdistys. Nykyään se edustaa kaikkia Vallilan liiketalouden ja tietojenkäsittelyn opiskelijoita.

Jäseneksi Jäseneksi voi liittyä jos opiskelee jossain seuraavista linjoista Haaga-Helia -ammattikorkeakoulussa:

Jäseneksi pääsevät Vallilan opiskelijat.

Hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohto, Matkailun liikkeenjohto, Keittiömestarilinja tai Hotel restaurant and tourism management.

Edut

Jäsenet saavat alennusta esimerkiksi bileistä ja leffalipuista. Lisäksi Sture ry tarjoaa mahdollisuuden edulliseen hierontaan.

Esimerkiksi edullinen sisäänpääsy yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin.

Toiminta

Suurin Pore ry:n järjestämä tapahtuma on vuosijuhla. Illan aikana nautitaan viiden ruokalajin illallinen ja palkitaan alalla ansioituneita henkilöitä. Lisäksi Pore ry ylläpitää viini- ja matkailukerhoa, järjestää Loveboat-risteilyjä ja vuosittaisen Mannerheimintien ravintolat kiertävän maratonin. Yhdistys kehuu jäsenistöään sivistyneen alkoholinkäytön ammattilaisiksi.

Jäseneksi

Sture ry järjestää esimerkiksi perinteisiä opiskelijabileitä. Sturen toimisto on jokaisen opiskelijan olohuone. Tiloissa voi keittää kahvia, katsoa televisiota tai ottaa unet sohvalla. Totuus anonyymin kanssaopiskelijan sanoin: Kun ajan ratikalla Vallilan koulun ohi, näen pihalla vain rumia, tupakoitsevia, löyhäryhtisiä, ylipainoisia ja haituvaviiksisiä poikia lippalakeissaan ja pilottitakeissaan. Eli hieronnan hinta saa olla aika halpa, jos sitä tarjoavat edellä mainitut jampat. Vallilan amis on kyllä koulumme valopilkku ja lempilapsi. Ja sitä paitsi, viikset tulevat muotiin sykleissä, seuraavan kerran vuonna 2074.

Hattara ry Hattara ry on Malmin liiketalousinstituutin opiskelijayhdistys. Jäseneksi Jäseneksi pääsevät tradenomiopiskelijat. Edut Hattara ry valvoo opiskelijoiden etuja esimerkiksi opintotukilautakunnassa. Toiminta

Toiminta

Totuus anonyymin kanssaopiskelijan sanoin: Niinpä niin. Kyllähän me kaikki tiedämme, miten opiskelijat käyttävät alkoholia kotimaassamme. On se vaan niin väärin, että nämä tavallista kouluruokaa halveksuvat gourmet-hömpöttelijät saavat opintopisteensä mm. maistelemalla oluita ja sekoittamalla drinkkejä. Ja kyllä, muiden mielestä he kaikki ovat kokkeja, vaikkakin olisivat hotellipuolella. Ja miehet saavat naisia, vaikka pelaisivatkin väärässä joukkueessa.

Tahkon talli ry Tahkon talli ry on Vierumäellä sijaitsevan Haaga-Helian yksikön opiskelijoiden etuja valvoja paikallisyhdistys. Jäseneksi Jäseneksi voivat liittyä kaikki Vierumäellä urheilualaa opiskelevat.

Hattara ry:n periaatteena on toiminnallaan edistää opiskelijoiden viihtyvyyttä ja pyrkiä nostamaan opiskelijoiden yhteishenkeä yhteisillä tapahtumilla, kuten urheilukilpailuilla ja laskettelutapahtumilla.

Edut

Totuus anonyymin kanssaopiskelijan sanoin: Malmin slummin keskeltä kohoaa pieniä tradenomeja. joiden nettisivut ovat kokeneet rankan päivityksen, vain muutaman vuoden odottelun jälkeen. Tällä tahdilla luvatut sponsorihattarat voi noutaa Linnanmäeltä vuoden 2030 elokuussa.

Toiminta

Pore ry Haaga-Helian Haagan yksikön opiskelijayhdistys Pore ry vietti päättyneenä vuonna 16. vuosijuhlaansa.

Pienellä ja syrjäisellä paikkakunnalla opiskelijat ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja siksi esimerkiksi epäkohtiin on helppo puuttua.

Tahkon talli ry järjestää jokavuotisen maljaturnauksen, jossa kisaillaan kunnioitetusta kiertopokaalista vuosittain vaihtuvien harvinaisten urheilulajien parissa. Totuus anonyymin kanssaopiskelijan sanoin: Urheiluhirmut, jotka saavat AMK-paperit potkimalla palloa ja juoksemalla. He eivät juo, polta tai muutenkaan elä paheellisesti. Joku väittää heidän lähtevän yhdessä Lahteen radalle. Eikö Vierumäeltä muka löydy pururatoja?

01/14 Opiskelijaelämää: Halvan ruoan maailmassa Teksti Martti Penttilä Kuvat Mikaela Katro

Suomalaiset ovat tottuneita siihen, että kaikesta on maksettava kova hinta. Kalliit hinnat vaikuttavat erityisesti jokapäiväisissä ostoksissa, kuten ruoassa. Tässä jutussa ei kuitenkaan itketä sitä, miten vähän ruokaa rahalla saa. Nyt keskitytään siihen kuinka paljon ja laadukasta ravintoa pienellä rahalla voi saada. Opiskelijatyyliin. Opiskelijalle ruoanlaiton ja hankinnan pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaista ja halpaa. Harvoin riittää mielenkiintoa, aikaa tai paikkaa valmistaa monimutkaisia ruokalajeja. Kriteerit ovat siis selkeät, mutta näilläkin ehdoilla viisi euroa voi käyttää monella eri tavalla.

Tarjouksia, realismia ja valintoja Halvan ja laadukkaan ravinnon perässä liikkuminen vaatii kovaa työtä. Tarjousten etsiminen on osa tätä työprosessia. Niitä kannattaa katsella erityisesti paikallislehdistä, joista löytyy hyviä alennuksia lähiseudulta. Jotta nämä tarjoukset pääsisivät perille, on suotavaa käydä

ottamassa ”ei mainoksia, kiitos”- tarra pois ovesta. Tarjousten metsästyksessä ei saa mennä kuitenkaan niin pitkälle, että se toisi lisäkustannuksia. Ennen kauppaan astumista opiskelijan on syytä selvittää itselleen rahan arvo. Juhlien tiimellyksessä euron kurssilla on tapana upota useaan otteeseen, jättäen köyhälle opiskelijalle käsityksen, että viidellä eurolla voi saada ainoastaan tuopin ja 4 cl viinaa. Tarjouksen ollessa erityisen hyvä kauppaan on syytä mennä ajoissa. Halutun tuotteen löydyttyä tarpeellista on tarkistaa vielä kerran hinta, ja ottaa hyllystä kaikkein kauimpana oleva yksilö, sillä vaikeimmin saatavilla olevat tuotteet ovat usein tuoreimpia. Toisaalta, jos tiedät, että aiot syödä ruoan samana päivänä tai että mahasi on kovaa tekoa, niin asialla ei ole niin väliä. Muutaman päivän vanhoja tuotteita saakin usein halvemmalla.

Kolme tapaa syödä ravitsevasti a´la H2 Tarkoituksena oli luoda kolme mahdollisimman opiskelijaystävällistä menua hintarajana viisi euroa. Tällä kertaa jätimme tarjousten seurannan väliin ja suuntasimme suoraan kauppaan. Tarjous kuitenkin löysi meidät: HK:n sinistä 1,49 eurolla. Päätimme sisällyttää ruoka-annokseemme tuota klassista lihavalmistetta. Viikonlopun jäljiltä makkaran tuomat mielikuvat olivat selkeät ja päätös tehdä makkaraperunat selvästi alle grillihintojen syntyi. Lenkin seuraksi tarvittiin luonnollisesti ranskalaiset, joita sai 70 sentillä 450 grammaa. Vielä tuntui kuitenkin siltä, että jotain puuttui. Hetken pohdinnan jälkeen mieleen juolahti, miten nakkikioskien ainutlaatuinen atmosfääri saataisiin luotua kotikutoisin keinoin. Myöhäisen syöntiajankohdan toteuttaminen olisi helppoa. Entä sitten muut aspektit? Nakkikioskilla tapaa usein mielenkiintoisia persoonia, joille muiden jonottajien mielipiteet tuntuvat täysin vierailta. Vielä teini-iästä nauttivalle ja kotona asuvalle opiskelijalle tähän rooliin sopivat mainiosti vanhemmat. Muissa tapauksissa toivetta on lievästi vaikeampi täyttää. Kolmas asia, joka on tunnusomaista snägäreille, ovat kertakäyttövälineet. Nehän sopivat mainiosti tiskausta vieroksuvalle opiskelijalle! Toisen ruokalajin kohdalla päätimme ottaa ajankohdan huomioon. Tuona kirkkaan talvisena päivänä luonnollisin valinta oli laskiaisena usein nautittu hernekeitto. Opiskelijanäkökulman jälleen huomioon ottaen, purkkihernekeitto. Hernekeiton täyttävä ja ravitseva vaikutus on tunnettu Pohjois-Euroopassa jo pitkään. Katolisessa kulttuurissa perjantai oli paastopäivä, joten torstaina oli tapana syödä tukevasti. Torstaista tuli siis perinteinen hernekeittopäivä Nykyään tätä energiapitoista herkkua saa

01/15 vielä naurettavan halvalla: 70 senttiä purkki. Hernesopan mukaan makeaksi lisäksi otimme laskiaispullan, joita saa usein hyvään hintaan laskiaisen jälkeen. Tällä kertaa kaksi laskiaispullaa maksoi 1,70 euroa. Viimeisimpänä, muttei kuitenkaan vähäisempänä vaihtoehtona tarjoamme borsch-keittoa viiden euron hintaan. Paikka on ravintola Maatuska ja osoite Fleminginkatu 7. Hinta on kalliimpi kuin muissa menuvaihtoehdoissa, mutta tässä on hyvä maku taattu, eikä ruoan valmistamiseen tarvitse tuhlata omaa aikaa ja energiaa. Tunnelma Maatuskassa on taatun itähenkinen, kuluneine nahkasohvineen ja omistajan maalauksineen. Kaiken tämän lisäksi Maatuskan borsch-keiton takana seisoo Citylehden vuonna 2006 antama ”paras keitto” –palkinto. Opiskelijan kannattaa siis todella miettiä, mitä ruokaa ostaa ja mistä. Ja muistakaa hyvät opiskelutoverit, että aina löytyy halvempaa!

Reseptit ja aineet Makkaraperunat: Rainbow ranskanperunat 450 g HK:n sininen lenkki Pilko lenkki sopiviksi paloiksi ja laita sitten ranskalaiset ja makkaranpalat hyvin öljytylle paistinpannulle. Lisää öljyä aika ajoin. Lopuksi lisää reilusti suolaa ja öljyä.

Hernekeitto ja laskiaispulla

Borsch-keitto

Rainbow hernekeitto 435 g Fazer laskiaspullat

sis. Punajuurta, kaalia, perunaa, naudanlihaa, porkkanaa, sipulia ja rakkautta.

Kiehauta vesi ja lisää hernekeitto siihen. Sekoita.

Resepti: salainen

01/16 Siitä tulikin pipo

Teksti Päivikki Pietarila Kuva Tommi Pennanen

”On ärsyttävää vain istua ja olla tekemättä mitään”, sanoo Anna Munsterhjelm. Siksi hän ottaa kutimen mukaansa kokoukseen, luennolle ja partiovaellukselle. Anna istuu lauttasaarelaisen kimppakämpän sohvalla. Vieressä on värikkäitä tyynyjä, osa niistä itse ommeltuja. Nurkassa näkyy kori, josta pursuaa erivärisiä, sekaisia lankakeriä. ”Mummini on kertonut, että osasin virkata ennen kuin osasin lukea.” Annan mummi on käsityönopettaja ja opetti neljävuotiaan tyttärentyttärensä virkkamaan sormella ketjusilmukoita. Nyt 22-vuotias opiskelija virkkaa edelleen mielellään. ”En tee mitään villapaitoja, mutta minulla on ehkä kolmekymmentä itse tehtyä pipoa.” Anna myös ompelee hameita, koska ne ovat helppoja eikä kaavojakaan välttämättä tarvita. Viimeisin luomus syntyi partioanorakista. Kämppis Juho tuskailee: ”Täältä meinaa kaappitila loppua kesken, koska Annalla on niin paljon hameita.”

Epätavallinen tilanne. ”Yleensä en koskaan istu aloilleni ja tee käsitöitä”, Anna kertoo.

Kärsivällisyys kunniaan

Missä vain voi neuloa

Hamenikkari ei tykkää tehdä käsitöitä ohjeista vaan saa useimmiten inspiraation lehdistä tai kaupoissa kulkiessa. Itse tehden saa sellaisia kuin haluaa ja juuri oikean kokoisia vaatteita. Lisäksi omatekemä on opiskelijan kukkarolle ystävällisempi.

”Haluan maksimoida ajankäytön.” Anna tekee käsitöitä televisiota katsoessa tai jonkun muun tekemisen ohessa. Ensimmäisen vuoden viestinnän opiskelija neuloo myös luennolla.

Anna esittelee vaatekaappiaan, jossa roikkuu mummin 60- ja 70-luvulla tyttärilleen ompelemia mekkoja. ”Näistä oikeasti näkee, että ne on tehty hyvin. Semmoinen on katoamassa, että osattaisiin tehdä huolellisesti ja pitkäjänteisesti.”

”Minua se auttaa keskittymään, siitähän on tehty jotain tutkimuksiakin. Jos en neuloisi, niin piirtelisin ainakin paperiin.” Viime kesän partiovaellukselle Lemmenjoelle Anna otti matkaansa puikot ja lankaa. Aina kun oli tylsää, hän neuloi, myös kävellessä.

Kun kaikki pitää saada nopeasti valmiiksi, ei moni ryhdy tekemään itselleen vaikkapa hääpukua.

”Minulla oli vain vähän lankaa mukanani. Ensin tein siitä huivin, jonka olin jo pingottanut yhden autiotuvan seinälle, että se tulisi valmiiksi. Mutta ei se ollutkaan kiva, joten purin sen ja tein langasta pipon. Kotiin tultuani purin sitten sen piponkin.”

”Enemmän se on niin, että ostaa Sinooperista helmiä ja pujottelee ne kuminauhaan.”

Aktiivinen partiolainen ja järjestöihminen harrastaa käsitöitä missä ja milloin haluaa.

Sukat ja tumput tahtovat jäädä keskeneräisiksi, koska on tylsää tehdä kahta samanlaista.

”Kun menee jonnekin kokoukseen ja neuloo siellä, pystyy kuitenkin osallistumaan keskusteluun.”

”En ole kauhean kärsivällinen. Mutta kun saan jonkun valmiiksi, niin olen aina siitä aika ylpeä. Jes, sain valmiiksi, ja tämä on hieno”, Anna sanoo.

Toisaalta neulominen julkisella paikalla kirvoittaa uusia keskusteluja tuntemattomien ihmisten kanssa. Anna toteaakin: ”Neulominen on sellainen hyvä icebreaker.”

01/17

Ryysyjä rikkaille

– opiskelijamuotia 20 eurolla

On aika nousta kapinaan kalliita vaatteita vastaan ja unohtaa myös halvempi H&M, sillä kirpputorikulttuuri kutsuu meitä! H2 lähti etsimään Helsingistä kolmea halpaa pukeutujan paratiisia. Tuloksena oli opiskelijan märkä uni.

Teksti Inka Mellais Kuvat Mikaela Katro Malli Lilli Mellais

Kaksi varttuneempaa naista seisoo vaatteita ja koruja pursuavan pöydän takana. He myyvät pois vanhoja asujaan 60- ja 70- luvuilta. Toinen myyjistä, Anna Ursin, avaa valitsemiemme vaatteiden historiaa.

”Aidosti oikeita 60-luvun vaatteita nämä ovat. Muovihelmet olivat silloin kuuminta hottia, niin kuin nykyään kuuluu sanoa. Hameen olen itse ommellut tanssiaisia varten”, vaatturinakin toiminut Ursin sanoo.

Muotiguru Christian Dior on todennut, että aidot vaatteet ovat parhaita vaatteita. Nykypäivän kuluttajanuori ymmärtää toteamuksen siten, että ryntää ruokatunnilla lähimpään Lacosten putiikkiin tarkastamaan, josko kevätkauden valkoiset tennistossumallistot olisivat jo saapuneet hyllyyn. Ja kyllähän ne ovat. Valkea 200 euron hintalappu näyttää likaiselta krokotennaireiden peroksidipintaa vasten. Samoin kristallinkirkkaaksi hinkattu lasiseinä kenkien takana. On aika vaihtaa paikkaa. Osoitteena on Vallilan kirpputori eli Valtteri. Vanhaan punatiiliseen tehdasrakennukseen kohoaa joka lauantai ja sunnuntai kymmenien toripöytien meri, josta voi kalastaa itselleen melkein mitä vain. Valtteri on kuuluisa matalista hinnoistaan, vaatteita saattaa saada jopa kymmenellä sentillä. Opiskelijalle paikka on siis unelmien ihmemaa. Ostosten tekeminen kirpputorilla vaatii tarkkasilmäisyyttä ja aikaa. Ei kuitenkaan haittaa vaikka sopivia vaatteita ei heti löytyisikään. Paikalle kannattaa ilmestyä jo pelkästään tunnelman kokemisen vuoksi. Ilmapiiri Vallilan kirpputorilla on rento ja ilmassa tuoksuva koimyrkky tuo mieleen lapsuuden vaatekaapit. Aika pysähtyy hetkeksi, ja kapeilla käytävillä ohi tunkevat, toinen toistaan boheemimmat ihmiset eivät ärsytä, vaan saavat hymyilemään.

Kirpputori Valtteri Villaliivi 70-luvulta 50c, sininen hame 5€, kultainen vyö 50c, laukku 2€, muovihelmet 3€. Paitapusero kuvausrekvisiittaa. Yhteensä 11 €.

01/18 Ursin löysi Vallilan kirpputorin asuessaan Kalliossa ja on siitä lähtien käynyt myymässä vanhoja tavaroitaan. Nykyään hän asuu Itä-Helsingissä, mutta Valtteri on jäänyt perinteeksi. Hyvä niin, sillä kokoamastamme asukokonaisuudesta Ursin veloittaa vain 11 euroa. Vallilan kirppiksen annettua antinsa H2-tiimi suuntaa Iso-Roballe, Helsingin katumuodin Champs Élyséelle. Jäämme kolmosesta Fredalla ja kävelemme seuraavaan kohteeseen, lähetystori Fidaan. Second hand -liike Fidan atmosfääri on asteen Valtteria hillitympi, laittautuneita tätejä seisoo hyllyrivien välissä leopardikuvioisia alushameita hiplaten. Puheenaiheena ovat sää ja leivokset. Vaateanti on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että sääkeskustelut ja jonossa etuilevat arrogantit leidit on helppo unohtaa ja keskittyä uuden asun stailaamiseen. Samettinen leopardihuivi, jonka vieressäni seissyt vanha leidi olisi niin mielellään ottanut. Fidassa huomioimisen arvoista on kenkätarjonta, josta osa on englantilaisia ja ranskalaisia merkkikenkiä, mutta maksavat enintään 10 euroa pari. Fidan vaatteet ovat useimmiten kuin uusia, toisaalta hintakin on hieman korkeampi. Opiskelijan unisex-vaatetus syntyy 20 eurolla, mukaanlukien kahden euron samettinen leopardihuivi, jonka vieressäni seissyt vanha leidi olisi niin mielellään ottanut. Tätä on vintage parhaimmillaan! Kun vaatekomeroaan täydentävä eksyy Iso-Roobertinkadulle, on aikaa oltava reilusti. Fidasta on melkein mahdotonta olla jatkamatta second hand -liike UFF:in Iso-Roban myymälään, joka levittäytyy valtavine vaatemäärineen kahteen kerrokseen.

Lähetystori Fida: Miesten paitapusero 2 €, liivi 3 €, farkut 5 €, avokkaat 5 €, huivi 1 €, hattu 3 €, 60-luvun muoviset korvakorut 1 €. Korut kuvausrekvisiittaa. Yhteensä 20 €.

Suuntaamme suoraan alakertaan, josta löytyvät stadin oudoimmat vaatekappaleet -ja tyypit. UFF:illa on neljä kertaa vuodessa alennusviikko, jonka aikana kaikki vaatteet ovat viikonpäivästä riippuen 1-7 euroa. Osumme perjantaille, eli kaikki vaatteet ovat euron hintaisia. Valinnanvaraa siis riittää.

01/19 Värikkäät vaatteet ja erityisesti 60-, 70- ja 80- luku kuuluvat UFF:in tyyliin. UFF:in asukokonaisuus rakentuu neonvärisistä toppa-asusteista, bändipaidoista, ruutukuosisista skottihameista, Nikita-tyylisistä karvalakeista ja liian suurista 60-luvun mekoista. Kaikkia löytyy kymmenin kappalein. Pisteenä i:n päälle saamme asiakkaalta lainaksi suuret neonsiniset aurinkolasit. Tyyppi on naisten korkokengissä sipsutteleva mies ja oudon tutun näköinen... Lyhyen keskustelun jälkeen ilmenee, että kysessä on Helsingin katumuotia esittelevän saitin www.hellooks.com:in kuvissa esiintyvä Vesa, mikä yhteensattuma! Vesa on etsimässä ”jotain erityistä”, mutta joutuu lähtemään tyhjin käsin pois. Taas hymyilyttää. Hienoa, että jollekin UFF:in mitä mielikuvituksellisimmat vaatteet ovat yksinkertaisesti liian tavanomaisia.

UFF Turkoosi 60-luvun mekko, punainen essu, sininen toppaliivi, turkislakki, kaikki 1€. Aurinkolasit kuvausrekvisiittaa Yhteensä 4 €.

5 vinkkiä vintage-tyyliin Kirpputorikonkari Vesa esittelee viisi käskyään 1. Kirppis on shoppaajalle kuin ateljee taiteilijalle. Ole luova. 2. Aina ei kannata funtsata liikaa, yhdistele vaatekappaleita huolettomasti ja iloitse – tai kadu myöhemmin. 3. Jos olet epävarma kirpparikamojen katu-uskottavuuden suhteen, ota mukaan harkitusti merkkitavaraa. 4. Tingi aina kirpputorihinnasta, jos se on yli euron. 5. Pese vaatteet ennen käyttöä. Tutkimusten mukaan kierrätysvaatteet saattavat levittää sairaalabakteeria, täitä ja satiaisia.

Vintage, never heard? Vintage tarkoittaa vaatetyyliä, joka koostuu oikeasti vanhoista tai vanhan muodin mukaisesti tyylitellyistä vaatteista. Vintage-tyyliin voi esimerkiksi kuulua 1800-luvun muodin mukainen korsetti ja polvihousut tai ”ennen vanhaan” -tyylinen mummon vanha kukkahuivi ja koulusalkku. Vintage on nyt ”se juttu” ja kuuluu tämän päivän urbaaniin muotiin

01/20 H2 testaa: Energiajuomat

Teksti ja kuvat Marko-Oskari Lehtonen & Maija Huitu

Mikä on elämän tarkoitus? Nouseeko opintoraha tällä vuosituhannella? Mikä on paras energiajuoma? H2:n ammattitaitoinen ja innovatiivinen testiryhmä Alphafemale otti härkää sarvista kiinni ja vastasi viimeiseen. Armottomaan ruuvipenkkiin joutuivat väsyneiden ja turhautuneiden opiskelijoiden parhaat ystävät: Battery, Battery Gingered, Battery Stripped, Red Bull, Red Bull Sugarfree, ED, ED Lemon Light, Teho, Teho Kevytkola ja Thunder Energy. Testin tulokset ovat yksiselitteiset ja tarkat. Ne kertovat mm. mikä maistuu parhaimmalta, mikä näyttää hyvältä ja mitä ei missään olosuhteissa tulisi kaataa anopin perintöpäiväpeitteelle. Unohda lauantaiset kiistelyt ystäviesi kanssa parhaasta menovedestä, sillä H2 kertoo sinulle, mikä on kuuminta hottia energiajuomamarkkinoilla. Red Bull Maku yllättävän erilainen, helpoiten tunnistettavista.Tölkki edelläkävijä, virtaviivaisen hoikka, sopii tytöille, koska mahtuu hyvin käsilaukkuun.Väri päärynämehumainen. Tahra: Tasainen, empaattinen ja ympäristöystävällinen Yleisarvosana 4 Battery Stripped Kuohkea, purskuteltava, jopa vaahtomainen. Positiivisesti yllättävä, ”hampaat kiittävät”. Musta on tyylikästä ja yksinkertainen on kaunista. Väri kunnioitusta herättävä omenamehu. Tahra: Lopputulos anopille mieleen Yleisarvosana 4 Battery Pakkaus klassisen kaunis, legendaarinen, patterimainen.Maku tajuntaan iskevä, lupauksia antavia, makuhermoja tyydyttävä. Väri juokseva rypsiöljy pienellä esanssisärmällä. Avausääneltään tölkki on rapea, nopea, voimakas, asiallinen ja mielenkiintoinen. Tahra: Alku pahaenteinen, lopputulos ihmeellisen neutraali Yleisarvosana 4-

ED Lemon Light Maultaan yliaurinkoinen kevätpäivä, piristävä. Väri kuplivan iloisen keltainen, yllättävän ajaton esanssi, läpinäkyvä.Haju tuo mieleen siivouspäivän. Kuplapitoisuudeltaan pirtsakka, takaapäin kolkkaava. Tahra: ”Etenee kuin mummo lumessa.” Yleisarvosana 3-

Ed Maultaan värikäs, ei-viipyilevä, rosoa nolla prosenttia. Väri teollisen pirteän keltainen. Sihinäominaisuuksiltaan valioluokkaa, ”kiva sihinä ja hyvä pössis lasiin kaadettaessa”. Haju pistävän tauriininen. Tahra: Imeytyy hitaasti, nopealla kuivauksella pelastaa paljon Yleisarvosana 3½

Thunder Energy Avausääni kuin ukkosta haaravälissä, äänekäs ja maskuliininen. Pakkaus hyvin kasari, tuo mieleen Highlander–elokuvat. Maistuu samalta kuin näyttää, paha irtokarkki, jälkimaku bismaalinen. Väri: ”Ei herranjumala!” Tahra: Alku lupaava, lopputulos katastrofi miinus Yleisarvosana 2+

Red Bull Sugarfree Ulkonäöltään tavallisen Red Bullin skandinaavinen pikkusisko. Avausääni napsakka, näpsäkkä ja rapsakka. Väriltään läpikuultava rypsi ja kupliltaan kekkosmainen. Tahra: Laimea, imeytyy nopeasti, lopputulos kohtalaisen arveluttava Yleisarvosana 3+

Teho Väriltään heikko omenamehu, hyvä läpinäkyvyys. Maultaan vastenmielinen, ylimakea ja kieleen tarttuva. Kaatoääni muistuttaa avaruusalusta. Hajultaan siirappinen ja teollinen. Tahra: Hyökkäävä ja määrätietoinen, lopputulos epäedullinen. Yleisarvosana 2

Battery Gingered Avausääni rapsakan metallinen, kutsuva, mielikuvia tarjoava. Väri laimea kusi, herättää ei-toivottuja ajatuksia, huono peittävyys. Tölkki kädessä tulee mieleen lauantai-ilta. Maultaan kesäkeittomainen ja keskeneräinen, ”maksalaatikko”. Tahra: Ei juuri tahraa, juhlien järjestäjän unelma Yleisarvosana 3-

Teho Kevytkola Maistuu väljähtyneeltä kolalta, suoraan kaverin yöpöydältä.Tölkki keravamainen, tuo mieleen Baywatchin. Avausääni rujo, voimakas, äkkipikainen, pitkä. Hajultaan yskänlääke. Tahra: Löysä, mieto kuin lämmin Niili, ei paha. Yleisarvosana 2-

H2:n testiryhmä Alphafemale kiittää yhteistyökumppaneitaan: Oy Sinebrychoff Ab, Oy Hartwall Ab, Olvi Oyj ja Red Bull GmbH.

01/22 Älä pelkää mustaa miestä Teksti Sofia Williams Kuva FremantleMedia Finland Oy

Jani Toivolalla on vakavaa asiaa suomalaisuudesta. Idols-juontaja Jani Toivola kantaa kainalossaan suurta postissa ruhjoutunutta pakettia. Hän on juuri noutanut tilaamansa dvd-setin, joka sisältää kahdeksan tuotantokautta jatkuneen Will & Grace -komediasarjan jokaisen jakson. Tätä on odotettu hartaasti. Homomiehen ja heteronaisen välistä värikästä ystävyyssuhdetta kuvaava Will & Grace ei vaikuta perinteisen suomalaismiehen lempisarjalta.

– Se oli aika tärkeä oivallus. Huomasin, että sitä olisi nuorempana kaivannut enemmän samaistumiskohteita. Toivottavasti nyt jotkut itseäni nuoremmat voi katsoa mua sillä lailla. Ennen Idolsia 29-vuotias Jani on ehtinyt juontaa musiikkikanava Voicella, esiintyä musikaaleissa, lukuisissa tv-sarjoissa ja näytelmissä, joista tunnetuimpia ovat maahanmuuttajista kertova komediasarja Ähläm Sähläm sekä Pirkko Saision ohjaama Sorsastaja -näytelmä.

Jani on eri mieltä.– Miehiäkin voi olla erilaisia, ja jos meillä on joku yleinen kuva suomalaisuudesta, jota täytyy pitää yllä, mutta jota kukaan ei enää tunnista, niin silloin menee aika huonosti, hän sanoo.

Monet rooleista ovat edellyttäneet erottuvaa ihonväriä.

Suomalaisen mieskuvan laajentaminen on Janille tärkeää. Hän haluaa purkaa siihen kuuluvia tabuja ja käyttäytymismalleja.

– Toisaalta parempihan se niin on, että joku oikeasti musta sitten näyttelee ne roolit, kuin joku mustaksi maalattu valkoihoinen, hän sanoo

– Meidän kulttuurissa ei pidä olla liian äänekäs tai iloinen, herkkä tai vakava, ei liian taiteellinen mutta toisaalta ei liian bisneshenkinenkään. Kaikki pelkää olevansa liikaa jotain, ja se on musta aika hirveetä.

Jani kertoo törmänneensä roolitarjouksiin, joiden ainoana sisältönä on ollut erivärisen hahmon tuominen sarjaan.

Tammikuussa käynnistynyt Idols on tehnyt Janista kertaheitolla tunnetun koko maassa. Ohjelmaan hän päätyi melkeinpä sattumalta, kun tekijät siihen pyysivät. Suosikkijuontaja on väistämättä roolimalli myös nuorille katsojille. Omassa lapsuudessaan hän ei itsensä näköisiin esikuviin törmännyt. Parikymmentä vuotta sitten Suomi oli huomattavasti valkoisempi. Kansallisuuden määrittelivät ulkonäkö ja käyttäytyminen. Jani määrittelee itsensä täysin suomalaiseksi. – Mä olen suomalainen hyvässä ja pahassa, ja se on jotain, mistä ei pääse eroon. Mitä muuta voisi Helsingissä suomalaisäidin kanssa varttuneelta odottaakaan? Kenialaiselta isältä peritty ihonväri ei tee hänestä ulkomaalaista. New Yorkissa näyttelijäksi opiskellessaan Jani kohtasi myös itsensä näköisiä ihmisiä, joilla oli arvostettu asema ja sananvaltaa.

Pakollisesta mustan miehen roolista ei välttämättä pääse helposti eroon.

– Totta kai on hyvä, että erilaisuutta näytetään, mutta se pitäisi tehdä niin, että näytetään muutakin kuin vain joku klisee. En mä pidä sellaisesta, että jokin roolihahmo rakentuu pelkästään erilaisuuden, oli se sitten ihonvärin tai homouden tai minkä vaan varaan. Jani arvelee, että muutos vaatisi uudenlaisia käsikirjoittajia, ihmisiä jotka itsekin erottuvat ja tietävät mistä on kyse. – Näinhän on tapahtunut jo Ruotsissakin. Kuten varmasti jokainen ulkonäöltään erottuva suomalainen, myös Jani on kohdannut ihmisten ennakkoasenteita elämänsä varrella. Hän kuitenkin myöntää suoraan tuntevansa myös itse ennakkoluuloja muita kohtaan. – Ei tämä ihonväri anna mulle minkäänlaista Jeesuksen asemaa. Suurimmaksi haasteekseen Jani on huomannut vammaisten kohtaamisen.

01/23

– En mä edes tiedä, saako sanaa vammainen käyttää. Menen jotenkin lukkoon, enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä, kun en ole ikinä ollut asian kanssa tekemisissä. Varmaan se kertoo jotain omasta haavoittuvaisuuden pelosta. Pelko kuitenkin helpotti, kun ystävä vei Janin Invalidisäätiölle katsomaan pyörätuolissa istuvan yhteisen kaverin käsipallomatsia.

– Sehän oli ihan mun painajainen, talo täynnä vaikeasti vammautuneita nuoria ihmisiä. Mutta sitten se vähitellen helpotti, oli loppujen lopuksi mahtava päivä, hän kertoo. Jani nappaa dvd-paketin kainaloonsa. – Laskettiin just että koko setin katsomiseen menee kolme vuorokautta, hän selittää. Nähtäväksi jää, löytyykö Idols-kiireiden täyttämästä aikataulusta kolmea peräkkäistä vapaapäivää.

01/24

Päivä raitiovaunussa

”Raitiovaunu? No, täytyy sanoa, että vihreä pelti ja vahva urean tuoksu.” Otin, lähdin ja pyhitin sunnuntaipäiväni istumalla raitiovaunussa tutkiskellen yleistä atmosfääriä. Nuuhkin, katselin, ihmettelin ja haastattelin. Kello on 12.10. Astumme raitiovaunuun Lasipalatsin edestä. Otamme linjan 3B. Olen kuullut huhuja siitä, kuinka vilkas kolmoslinja on.

Kello 12.43 Naiskuljettajan haastattelu Nina Wikberg, 25, oli bongannut Metro-lehdessä ilmoituksen ja hakeutui sitä kautta kuljettajakoulutukseen. Hän on tehnyt työtä kolme vuotta, ja mieluiten hän ajelee juuri sunnuntaisin, tuplapalkalla. Puimme yhteiskunnassamme vallitsevia epäkohtia.

Ihmisiä ainakin näyttäisi olevan paljon liikenteessä. Onhan kaunis ja leppoisa päivä. Sekalaista sakkia. Yksi nuori hevari ja kymmenittäin rouvia herroineen tai ilman. Sunnuntai. Kaksi vanhempaa rouvaa istahtaa vastapäätämme ja hymyilee vienosti. Tässä on ensimmäinen tilaisuuteni.

”Kuljettajien palkat saisivat olla korkeammat ottaen huomioon, kuinka suuri vastuu heillä on niin monista ihmisistä joka päivä”, huomauttaa Nina. Nina paljastaa myös, että hienot modernit matalalattiaraitiovaunut jonottavat jatkuvasti huoltoon pääsyä Saksaan.

”Emme kommentoi lehteen eikä nimiämme saa käyttää.” Toista on vanhojen ratikoiden kanssa. Jaahas, silti puheen pörinä kuitenkin jatkuu, ja käy ilmi, että modernit ratikat eivät miellytä rouvia. ”Nämä on ihan leikkiratikoita, kun taas vanhat kunnon ratikat olivat paljon rehevämpiä.” Rehevämpi? Ratikka? Rouvat avautuvat myös höyryissä kulkevista yö-örisijöistä. Siirryn hakemaan nuorempaa seuraa. Päädyn haastattelemaan kuljettajaa.

Häiriköitä Nina näkee päivittäin, mutta on oppinut jättämään supernaiseilun muille. Ajokoppi on turvallinen ja siellä kannattaa pysyä visusti, kunnes vartija saapuu paikalle. Olisi mukavaa jutella pidempäänkin, mutta matkustajat kutsuvat.

”Kolmonen on kuulemma HUS:in avohoito-osasto.”

01/25

Teksti Satu Helenius Kuvat Heli Hirvelä

Missioni on selvittää ovatko raitiovaunut todellisuudessa sitä, mitä omat ennakkoluuloni kuvastavat: Töykeitä juroja suomalaisia nököttämässä reunuspenkillä vallaten viereisenkin paikan kassillaan ja ilmassa vahva pultsareiden tuoksu. Haluan myös metsästää yhden perinteisen ratikkamummon tai papan.

Kello 14.27 Eiraillaan Ratikka kulkee Eiran läpi. Aika monta hienoa rouvaa on sunnuntaiajelulla. Kaikki istuvat kädet tiukasti sylissään laukun ympärillä, jalat ristissä. Tämä on tätä non-verbaalista viestintää. Kaikki ovat sulkeutuneita ja suojelevat itseään vierailta ihmisiltä. Kyräilyä ei varsinaisesti ole havaittavissa. Kaksi nuorta miestä on matkalla Eiraan, ja he kehuvat uusien ratikkojen käytännöllisyyttä. Todellisuudessa matalalattiaraitiovaunut ovat hyödyksi vain vaunujen kanssa kulkeville, muuten penkkitilaa on rajoitetusti.

Kello 14.55 Linjan vaihto Vaihdamme raitiovaunua. Tapaamme ihastuttavan rouvan puudelin kanssa, ja aika lentää kuin siivillä. Kanan siivillä. Maria Aho ja Fifi, 10, nauttivat päivittäin kiertoajeluista raitiovaunuilla ja lounaista satamassa. Hän kauhistelee, millainen työ on pitää raitiovaunut niin siistinä.

”Ne ovat niin hassuja, kun ne huutelevat minun pojanpojalleni kaikenlaista.” Tämä rouva jäisi mielellään pitkäksikin aikaa juttelemaan, mutta valitettavasti meidän täytyy jatkaa matkaa.

Kello 15.15 Henkilöhuolto Joudumme poistumaan raitiovaunusta, koska minua alkaa piinata matkapahoinvointi. Käymme tyrehdyttämässä samalla nälän McDonald’sissa kahden euron hampurilaisella.

tunteen

Kello 15.48 Odotamme kymppiä Aarni Vanamo, 36, ja Paula Karhu, 37, odottavat raitiovaunua 3B. Aarni ja Paula vakuuttavat, etteivät koskaan matkusta pummilla, 1-linjan ratikka jää väliin jatkuvasti, ratikka on mukavampi kuin bussi ja, että ainoastaan kolmosen ratikat ovat likaisia. ”Kolmonen on kuulemma HUS:in avohoito-osasto.”

Tänään raitiovaunut ovat olleet erityisen siistit ja raittiit. Humalaiset miehetkään eivät häiritse rouvaa. Päinvastoin.

Suuri osa matkustajista on sitä mieltä, että raitiovaunut ovat yleensä siistejä. Ainoina ongelmina ovat viikonlopun perus-Ra net, jotka levittävät epämieluisaa tuoksua.

01/26 Kello 16.00 Meteliä raitiovaunussa Törmään yhdeksänlapsiseen (9!) perheeseen. Wau! Tällaista ei usein näe Suomen ratikoissa. Valitettavasti äiti ja isoäiti eivät innostu haastattelusta eivätkä etenkään kuvista. Lopulta saan kerjättyä muutaman sanan isoäidiltä. Hän valittaa, miten suomalaiset eivät koskaan auta raitiovaunussa lastenrattaiden kanssa, vaan kääntävät mieluummin katseensa pois. Luultavasti ihmiset ovat vain katkeria siitä, että vaunujen kanssa kulkevien ei tarvitse maksaa. Onneksi uusiin matalalattiavaunuihin pääsee helpommin sisään vaunujen kanssa. Isoäiti valittaa myös, etteivät ihmiset aina ymmärrä, että lapsista saattaa lähteä ääntä. Kyllähän lapsista lähtee ääntä, etenkin, jos niitä on yhdeksän.

Kello 16.30 Meno hiljenee Raitiovaunussa on taas hiljaista. Kallio on hiljentynyt potemaan joukkokrapulaa. Tai sitten ihmisillä on parempaa tekemistä sunnuntaisin, kuin ajella ratikalla ympäri kaupunkia. Penkkirivistö on ihan tyhjä. Ei ristin sielua. Ei ainakaan vaunussa, jossa minä istun. Onneksi meillä on mukava kuljettaja. Pekka Rissanen, 53, on tehnyt raitiovaunukuljettajan hommia jo vuodesta -74. Hän on varsinainen konkari ja oikein leppoisa mies. Pekka ei puhu englantia, mutta tietää paljon raitiovaunuista. Hänen mielestään uusista raitiovaunuista puuttuu hohto eikä niitä ole yhtä mukava ajaa kuin vanhanajan nivelvaunuja.

Pekan kimppuun ei ole koskaan hyökätty, mutta sanasotaa on käyty joskus asiakkaiden kanssa. Turistien kanssa hän kommunikoi elekielellä tai käyttää matkustajia tulkkeina. Nyt selviää miksi raitiovaunut pysyvät kohtuullisen siisteinä. Jokaisen vuoron jälkeen ne kuljetetaan hallille ja putsataan siellä. Pekalla on enää seitsemän vuotta jäljellä kuljettajan hommia, joten syytä hymyyn on.

Kello 16.47 Valokuvaaja kotiutetaan Jään vielä istumaan ratikkaan muutamiksi tunneiksi ja teen lisähavaintoja. Toisin kuin bussissa, ratikassa ei niinkään mietitä, minne istutaan. Ratikassa ihmiset ottavat minkä tahansa paikan, joka on vapaa. Oli sitten invalidipaikka tai ei. Nopeimmat voittavat. Yhden istuttavat paikat tosin käyvät kuin kuumille kiville. Löydän ensimmäisen Karhu-pakin penkin alta. Alkoholin- ja tupakoinnin kieltävät kyltit eivät aina oikein tehoa. Seinillä on vaalimainoksia. Moni matkustaja piiloutuu lehden, kännykän tai korvakuulokkeiden taakse. Ihmiset eivät erityisemmin harrasta keskustelua joukkoliikenteessä ylipäätään. Kun ulkomaalaiset kaverimme nousevat ratikkaan, voi eron huomata. Puheensorina on taattu. Kello 19.00 Otan vanhan tutun linjan 7A kotiin.

Tiesitkö tämän ratikasta?

Teksti Satu Helenius

Kaunis, vihreä kulkuneuvomme on taittanut matkaa jo 116 vuoden ajan. Kaunis, vihreä kulkuneuvomme on taittanut matkaa jo 116 vuoden ajan. Ensimmäinen raitiovaunumalli teki yhteistyötä hevosten kanssa. Vuonna 1930 Helsingissä oli 14 raitiovaunulinjaa, nykyään linjoja on 11. Talvisodan aikaan raitiovaunua täytyi ajaa pilkkopimeässä ilman valoja. Ennen vanhaan rahastajilla ja matkustajilla oli usein käsikähmää.

Vaunut olivat niin täynnä, että osa matkustajista saattoi tippua vaunusta ja loukkaantua, joskus jopa kuolla. Sodan aikana ensimmäiset naiset astuivat kuljettajan kenkiin, pakon edessä. Seuraavan kerran nainen sai kuljettajan pestin vuonna 1966. 50-luvulla raitiovaunuja haukuttiin kömpelöiksi ja 60-luvulla ne uhattiin jopa lakkauttaa. Autot olivat in. 70-luvulla hipit ottivat ratikat omakseen. Mieskuljettajia on huomattavasti enemmän.

01/27 Yliopistolaiset Haaga-Heliassa Teksti Teemu Niemensivu Kuva Laura Larmio

Yliopisto-opiskelijat suhtautuvat nihkeästi ammattikorkeakouluihin. Heidän mielestään ammattikorkeakoulut ovat toisen luokan kouluja. Nämä kaksi lausetta mielessäni lähdin ottamaan asiasta selvää. Haaga-Helian toimittajakoulutus alkoi vuonna 2003 ja koulun ensimmäiset toimittajat valmistuivat joulukuussa 2006. Nyt toisen vuoden opiskelijoiden kurssilla on myös yliopistolaisia. Mitä ihmettä? Hannamari Uotila ja Minna Räisänen opiskelevat Helsingin yliopistossa viestinnän laitoksella, mutta osallistuvat vajaan parinkymmenen muun toimittajaopiskelijan ohella Asiajutun kirjoittaminen ja tiedonhankinta -kurssille. Miten päädyitte Haaga-Heliaan toimittajakoulutuksen kurssille? ”Saimme sähköpostiin ilmoituksen, että tällainen mahdollisuus olisi. Oltiin nopeita ja ehdittiin vastata siihen ennen muita”, valottaa Hannamari.

”Ilmeisesti sinne oli tosi paljon innokkaita hakijoita, sillä tosi nopeasti tuli viesti, että paikat on jo täynnä”, Minna lisää. Eli ammattikorkeakoulu kiinnostaa. Miksi näin? Onko yliopisto liian teoreettinen? ”Ei kai se liian teoreettista ole, mutta kyllä sitä on käytännönläheisemmäksi pyritty muuttamaan”, sanoo Hannamari. ”Ja kyllähän siellä pyritään antamaan ihmisille niitä valmiuksia, joita tutkimuksen tekoon tarvitaan”, toteaa Minna ja jatkaa heti perään: ”Senhän takia ammattikorkeakoulu ja yliopisto on erotettu toisistaan. Täällä Haaga-Heliassa on kivemmat työskentelymuodot, kun on ryhmätöitä ja sellaista. Ei mitään sadan hengen luentoja.” ”Tämä kurssi on ainakin osoittautunut tosi hyödylliseksi ja vastannut juuri niitä odotuksia mitä minulla oli, kun halusin tehdä jotain käytännönläheisempää”, Hannamari säestää. Kuulostaa siltä, että olette olleet tosi tyytyväisiä. Eikö yliopistolla vallitse mielipide, että ammattikorkeakouluun joudutaan ja yliopistoon päästään? ”En ole ainakaan törmännyt mihinkään ammattikorkeakoulujen vastaisuuteen, sitä pidetään vaan tosi eri juttuna. Luulen, että aika moni olisi valmis tekemään vähän sekä että, riippuen tietenkin suuntautumisesta. Ei se mullekaan ollut mikään itsestäänselvyys, että menen yliopistoon. Se vaan tuntui silloin oikealta ratkaisulta”, päättää Hannamari.

Minna Räsänen ja Hannamari Uotila opettelevat asiajuttujen kirjoittamista Haaga-Heliassa.

01/28

Nieminen -Ei mikään tavallinen sihteeri Teksti Jukka Auramies Kuvat Heli Hirvelä

Mitä ihmettä Kosovossa rauhanturvaajana toiminut Mikko Nieminen tekee Haaga-Helian johdon assistenttityön ja kielten kansainvälisessä koulutusohjelmassa, MUBBA:ssa, ja vieläpä HSOY:n hallituksessa sihteerinä, assien assina? Eikös kaikkien assien pitänyt olla tyttöjä?

Mies sihteerinä toimii johtajanaisen rinnalla

Stand up -koomikko Krisse Salmisen unelma on toteutunut. Salminen totesi H2-lehden edeltäjä Heliitin numerossa 2/2006 haluavansa miessihteerin. Nyt sellainen on tarjolla.

Nieminen, 26, ei ole miehenä assien keskuudessa täysin yksin. Miespuolisten osuus assistenttityön ja kielten opiskelijoista on Niemisen arvion mukaan alle viisi prosenttia. HSOY: n hallituksessakin miehiä on ollut, muttei tiettävästi koskaan sihteerinä.

Mikko Nieminen -nimisen kaverin voisi helposti kuvitella opiskelevan Haaga-Heliassa, no, esimerkiksi liiketaloutta. Nieminen murskaa sen sijaan stereotypioita opiskelemalla johdon assistenttien ja kielten kansainvälisessä Multilingual management assistant (MUBBA) -koulutusohjelmassa Pasilassa. Vain puolen vuoden opintojen jälkeen hänet revittiin vuodeksi 2007 myös HSOY:n hallitukseen, koska HSOY:n puheenjohtaja Tanja Törnqvist halusi Krissen tapaan valtakuntaansa miessihteerin.

– Sikäli asemani sotii sukupuolirooleja vastaan. Ajatukset ovat yhä vanhassa Sihteeriopistossa, että siellä on vain naisia, ja että assistentti olisi vain nainen. Miehet toimivat jo monessa paikassa assistentteina, sillä nykyään ajetaan takaa symbioosia. Jos pomo on nainen, niin mies toimii hyvin parina tukemassa johtajan päätöksiä ja hyviä puolia sekä tasapainottamassa huonoja puolia, Nieminen tietää.Sukupuoliroolien eroista ei hyvissä ja huonoissa puolissa ole Niemisen mukaan kyse, vaan lähinnä eroista kulttuurien välillä.

– Revittiin… (naurua). PÄÄSIN pitkällisten harkintojen jälkeen hallitukseen. Ilmeisesti (miehen valinta sihteeriksi) oli ihan toivottua, jotta se antaa tasapainoa tähän johtokolmikkoon. Jos hallituksessa olisi pelkästään naisia, se asettuisi aika tiukkaan kategoriaan. Hallituksestamme saa paremman kuvan, kun molemmat sukupuolet ovat edustettuina, Nieminen toteaa.

– Joissain kulttuureissa arvostetaan enemmän miehisyyttä ja joissain naisellisuutta. Suomessakaan naisjohtajuutta ei koeta vielä miesjohtajuuden kanssa samanarvoiseksi.

01/29

Kosmopoliitti kohentaa Haaga-Heliassa kielitaitoaan Kokemäellä syntynyt Nieminen lähti edellisistä opinnoistaan Satakunnan ammattikorkeakoulusta Raumalta vaihtoon Ranskaan vuonna 2002 eikä palannut Suomeen kuin vasta viime syksynä. Ranskasta ja Raumalta hän valmistui kaksoistutkinnolla syksyllä 2004. Kevääksi 2004 hän ehti lukukaudeksi vaihtoon Venäjällekin, jossa miehen korviin kiiri tieto Heliasta (nyk. Haaga-Helia).

– Tapasin Moskovan Plehanov-akatemiassa entisen HSOY:n hallituksen jäsenen Hanna Puuran. Hän kertoi assistenttikoulutuksen mahdollisuudesta opiskella useita eri kieliä. Voisin opiskella venäjää paremmin, ja koulu tukisi samalla ranskaa sekä nostaisi suomen ja ruotsin taidon ajan tasalle. Suomea en ole kuitenkaan käyttänyt työkielenä neljään vuoteen, Nieminen kertoo. Kielet ja ulkomaat ovat lähellä Niemisen sydäntä. Sihteerinä hallituksessa olo ei välttämättä tarkoita, että hän aikoisi valmistua assistentiksi. – Minulla on tarkoituksena suuntautua Venäjän-kauppaan, ja olla esimerkiksi ulkoministeriössä töissä. Mutta miksei assistentiksikin, se on ihan mielenkiintoinen tehtävä. Pystyy kehittymään ammattitasolla ja kehittämään myös itseään.

Sotilaasta sihteeriopiskelijaksi Niemisen tie vei Skotlantiin IBM:lle asiakaspalvelutöihin syksyllä 2004. Ennen hyppyä naisten maailmaan Nieminen hääräsi vielä vuoden miesten keskellä rauhanturvaajana Kosovossa. Nieminen ei kuitenkaan heilunut rynnäkkökivääri kädessä, vaan työskenteli tilannekeskuksessa, josta johdettiin eriasteisia operaatioita. – Heh, voisin kertoa pitkiä tarinoita sydämien murskauksesta, ruumiista ja viuhuvista luodeista kylmää talvi-iltaa lämmittämään. Mutta luulen, että säästän ne joskus ehkä siunaantuville lapsenlapsille, Nieminen jatkaa.

Nykyisestä asemastaan Nieminen on ymmärrettävästi saanut kuittailuja lukuisilta ystäviltään niin kotimaasta kuin ulkomailta. – Tilanteeni hämmentää etenkin, jos kaveri sattuu tulemaan suljetummasta yhteiskunnasta. Samalla tavalla naiset kohtaavat ennakkoluuloja mennessään armeijaan, poliisiin tai palokuntaan, tai jos mies menee sairaanhoitajaksi tai lastenhoitajaksi. Sotilas Niemisestä tuli sihteeriopiskelija, muttei alanvaihto tuntunut lopulta kovin dramaattiselta.. – Olihan se aikamoinen hyppy, mutta vaihtoa tasapainotti Maltalla olo kesällä EF:n palkkalistoilla, jossa töissä miehiä ja naisia oli aika lailla puolet ja puolet. Haaga-Heliassa yhteistyö on niin vahvaa etenkin Atkinsin, Skuupin, Talkon ja Kanton kanssa, ettei tässä vain tyttöjen kanssa pyöritä, Nieminen täsmentää.

Mies paikallaan Nieminen ei koe olevansa assina väärässä paikassa. – Mielenkiintoisia ja erilaisia työpestejä on ollut, ja kaikkeen on sopeutunut, vaikka aluksi on monesti tuntunut vähän oudolta. Kosovossa Nieminen tosin pääsi paikkaan, joka tuntui väärältä paikalta kaikille. – Avustimme viime joulun alla CIMIC (siviiliyhteistyö) -osastoa heidän vuosittaisessa hyvän tahdon tempauksessaan. Kävimme koulussa, jollaista en toivo enää koskaan näkeväni. Lapset leikkivät vähissä vaatteissa kylmällä betonilattialla. En ole koskaan elämässäni nähnyt niin iloisia naamoja kuin silloin, kun annoimme heille karkkia, nukkeja ja leikkiautoja. Jos olisin johtaja, mies tai nainen, minä palkkaisin Mikko Niemisen assistentikseni. Hän on oikeassa paikassa.

01/30

H2 arvioi: Epämiellyttävä totuus – miellyttävästi esitettynä Teksti Mari Pajunen USA:n ”melkein seuraavan presidentin”, Clintonin kauden varapresidentin Al Goren elämänikäinen työ ja kiinnostus on suuren yleisön nähtävillä dokumenttielokuvassa Epämiellyttävä totuus. Elokuva pläjäyttää ilmastonmuutoksen ja ihmiskunnan tulevaisuuden katsojan eteen kansantajuisesti, esittää painavaa faktaa vitsejä unohtamatta ja USA:n vastuuta asiasta kaihtamatta. Elokuva on sekoitus pätkiä Goren yli tuhannessa kaupungissa eri puolilla maailmaa pitämistä luennoista, autenttisia uutiskuvia ja hätäpuhelunauhoitteita erinäisistä luonnonkatastrofeista, Simpsonit -henkisiä animaatioita ja tunnelmallisia luontokuvia.

Myrkkykäärmeet feromoneissa Teksti Satu Kaitaranta

Käärmeitä vihaavan kauhu. Toimintaelokuvia rakastavan uusi ihastus. Ohjaaja David Ellisin on onnistunut luomaan nopeatempoisen, huumorilla höystetyn toimintapläjäyksen, joka kuin ihmeen kaupalla onnistuu välttämään yliampuvat ja kliseiset toimintaelokuvalle tyypilliset piirteet. Snakes On A Plane kertoo kovaksikeitetystä FBI-agentti Flynnistä (Jackson). Miehellä on tehtävä: Saattaa suojeluohjelmaan lukeutuva avaintodistaja Havaijilta Los Angelesiin, jotta hallitus saa brutaalin mafiapomon telkien taa. Kun kone yltää kymmenen kilometrin korkeuteen, sadat feromonilla sekaisin saatetut myrkkykäärmeet vapautetaan matkustamoon. Käärmeitä on aiemminkin nähty elokuvissa, mutta tässä niitä on ofiofobiasta kärsivälle muutama liikaa. Elokuvan teossa on käytetty sekä oikeita että tietokoneella animoituja käärmeitä. Eron huomaa valitettavan selkeästi ja siksi kaikkia kohtauksia ei tämän vuoksi osaa ottaa tosissaan.

Gorella on poliitikon maneerit, ja häntä on miellyttävä katsoa puhumassa asiasta, josta on osaksi juuri Goren ansiosta tullut kuluneen vuoden aikana kuuminta hottia; kaikki teinityttöjen ihannoimista pop-tähdistä lähtien ovat havahtuneet huomaamaan, että meillä on vain yksi Maa. Ohjaaja Davis Guggenheim on päässyt helpolla – Goren charmi jaksaa kantaa läpi puolitoistatuntisen dokumentin ja uutiskuvat ilmestyskirjamaisista luonnonkatastrofeista korvaavat erikoistehosteet. Näin viihdyttävällä luennolla en muista ennen olleeni. Pohdinnan ja puuhastelun aika on ohi, muistuttaa Gore. Elokuva tarjoaa konkreettisia vinkkejä katsojalle oman toiminnan korjaamiseksi maapalloa vähemmän kuormittavaksi osoitteessa www.climatecrisis.net. Nyt toimeen, käännä sitä patteria pienemmälle ja käytä sitä maakaasubussia isin Bemarin sijaan. Ja pelastakaa hyvä ihme ne hukkuvat jääkarhut! **** Epämiellyttävä totuus (An Inconvenient Truth). Paramount Classics, USA 2006. 1 h 38 min.

Näyttelijäkaarti on täynnä TV:stä tuttuja kasvoja ja tunnettuja näyttelijöitä. Paniikin omainen tunnelma on osattu luoda hyvin ja elokuva on erittäin mukaansa tempaava. Hyviä humoristisia letkautuksia mahtuu mukaan koko elokuvan täydeltä ja useaan kertaan saattaa yllättää itsensä jopa nauramasta ääneen. Vakavasti otettava tämä elokuva ei missään nimessä ole, mutta ehdottomasti viihdyttävä kokonaisuus. Elokuva onnistuu välttämään amerikkalaiselle elokuvalle tyypilliset pitkitetyt ja hehkutetut kohtaukset ja jäljelle jää puhdasta huumorilla höystettyä toimintaa.

*** “Snakes On A Plane” / Ohjaus: David Ellisin / Näyttelijät: Samuel L. Jackson, Julianna Margulies / toimintatrilleri / kesto 1 h 41 min / K15

01/31 MITÄ VAHTAAT, PRKL!? Teksti Laura Larmio ”Haluuksä turpaas?!?” huutaa pikkusiili pihamaalla. Tämä kiroileva siili ei todellakaan ole mikään puutarhamme suloinen piikkipallero. Vetoava ja hauska Milla Paloniemen luoma Kiroileva siili sen sijaan on. Paloniemen ensimmäisen kerran luentomuistiinpanojen kulmaan vuonna 2003 sutaisema siili on kasvanut albumilliseksi sarjakuvastrippejä. Pienoiseksi hitiksi noussut Kiroileva siili -albumi ilmestyi alun perin omakustanteena. Nyt omakustanne on jo loppuunmyyty ja Sammakko on julkaissut ”oikean” kovakantisen albumin. Paloniemen jälki on yksinkertaista, siili on mustavalkoinen piikikäs syherö. Hauskuus syntyy ristiriidasta; pieni siili kiroilee lujaa ja pahasti kuin entisaikojen satamajätkä.

Kiroileva siili -albumi on kerta kaikkiaan vastustamaton. Kuka tahansa, jolla koskaan on ollut huono päivä voi samastua siilin edesottamuksiin. Toisaalta vastoinkäymisiä ei edes tarvita, voihan sitä muutenkin vain ärhennellä ja kiroilla. Ei pidä olettaa, että pieni ja suloinen on aina iloinen ja ystävällinen. ”Vanhentunutta voi jumaliste!” karjuu tämä siili maitokulhon äärellä. Ja sinkauttaa vielä pari perkelettä päälle. Milla Paloniemi: Kiroileva siili. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007. N. 15 e. www.kiroilevasiili.fi

Ravintola Serata – hienoa ruokaa ilman hienostelua Teksti Teemu Niemensivu

Ravintola Serata on vuodesta 2001 toiminut italialainen ravintola, joka tarjoaa erinomaista ruokaa ”kohtuu” hintaan. Moderniin tyyliin toteutetussa ravintolassa on baaritiskin takana avokeittiö. Korokkeilla ikkunoiden edessä olevat pöydät keräävät paljon katseita ulkoa. Aloitimme aperitiiveilla ja päätimme ottaa ravintolan monipuolisen alkupalavalikoiman. Ruokajuomaksi otimme pullon Cannonau di Sardegna Riservaa. Tarjoilijan viinisuositus osui nappiin, sillä kevyt punaviini sopi yhteen niin alku- kuin pääruokienkin kanssa. Ennen kuin alkuruoat saapuivat, pöytään tarjottiin leipää sekä raikasta maa-artisokkakeittoa. Pääruoaksi seuralaiseni tilasi karitsaa, itse otin päivän kalan, nieriää. Kala maistui nahkoineen paistettuna suussa sulavalta, ja kypsyysaste oli oikea. Nieriä tarjoiltiin couscousin kanssa, joka ei ollut oikea valinta sen seuraksi. Perinteinen peruna olisi varmasti ollut parempi. Karitsa sen sijaan oli erittäin herkullista. Maa-artisokkapyree, valkosipuli ja tumma kastike olivat oivia lisukkeita. Jälkiruoaksi valitsin italialaisen juustolajitelman, seuralaiseni otti sitruunasabayon-pinjansiemenpiiraan. Valintaansa tyytyväisempi osapuoli istui jälleen minua vastapäätä. Omalta osaltani illan kohokohta oli selkeästi alkupalalautanen, joka nosti odotukset jatkosta saavuttamattoman korkealle. Erinomaisesti viimeistellyt pikkupalat, etenkin itse valmistetut aurinkokuivatut tomaatit, mozzarella ja kananrinta olivat elämyksiä. Serata saa täyden synninpäästön , vaikka laskua kertyi illalliselle 160 euroa. Tunnelma ravintolassa on välitön, hienostelematon ja rento, vaikka paikka lukeutuukin hienoihin ravintoloihin. www.serata.net Bulevardi 32

01/32

H2 soi :

Levyhyllyn aarteita

-Maailman paras hollantilainen bändi Hyvä musiikki saa meidät unohtamaan kaiken epäoleellisen. Tai muistamaan sen, mikä on oikeasti tärkeää. Teksti Marko-Oskari Lehtonen

tea itsensä hyvin vajavaiseksi. Haluan tavata ihmisen, joka kappaleen Amity kuunneltuaan voi rehellisesti sanoa olevansa välinpitämätön edes hetkellisesti. Se lävistää sielun.

On hyvin tavallinen päivä maaliskuussa 2002 Helsingin pääkirjaston musiikkiosastolla. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan keltaisen, avaruusaluksen moottorilla kuvitetun levynkannen epätoivoinen halu tulla löydetyksi. Kahden ja puolen minuutin kuluttua se muuttuu suureksi osaksi yhden ihmisen elämää.

Kuten kaikissa tärkeissä suhteissa, jokin merkittävä tapahtuma tai tapaus joko rikkoo tai sitoo vahvasti yhteen. Yhtye tuskin julkaisi vuonna 2003 Souvenirs -albumin tarkoituksenaan pelastaa yhden nuoren miehen mielenrauha, mutta mikään ei aja ihmistä sekasortoon samalla tavalla kuin vajaa tusina piereskelevää isänmaan toivoa asbestisessa parakkituvassa. Ja albumi pelasti kaiken sen, mitä pelastettavissa oli.

Minä ja The Gathering. Suhteemme täyttää tässä kuussa viisi vuotta, ja vaikka kyseessä onkin sattumanvaraisesti syntynyt rakkaustarina, ei vakiintuneisuus ole tuonut mukanaan ahdistusta tai kyllästymistä.

The Gathering saapuu tulevana kesänä Suomeen ja hieman hämmentäen Ankkarock-nimeä kantaville virikepäiville. Jos kappale A Life All Mine tullaan kuulemaan elokuisessa Vantaan illassa, voin kuolla onnellisena. Se on nimittäin kappale, jonka jokaisen tulisi edes kerran elämässään kuulla myös livenä.

Sana ajattomuus kuvaa tätä puukenkämaan kvintettiä osuvimmin. Hyvänä esimerkkinä juuri erään keltakantisen levyn maalaileva ja uskomattomiin sfääreihin kasvava kappale Travel, joka toimii tänään vähintään yhtä hyvin kuin julkaisuvuotenaan. Vaikka kyse on tiivishenkisestä yhtyeestä, ei The Gatheringista voi kirjoittaa ilman Anneke van Giersbergenille omistettua osiota. Naisen keuhkoista pyyhältää ulos sellaista taikapölyä ääniaalloiksi naamioituneena, ettei voi kuin ihmetellä ja tun-

Albumit Always… (1992) Almost A Dance (1994) Mandylion (1995) Nighttime Birds (1997) How To Measure A Planet? (1998) if_then_else (2000) Souvenirs (2003) Home (2006)

Jäsenet Anneke van Giersbergen– laulu René Rutten – kitara Hans Rutten – rummut Marjolein Kooijman – basso Frank Boeijen - koskettimet

01/33

H2 goes nuts

Pähkinöiden takana

Marko-Oskari Lehtonen

Kuinka monta keltahattuista matkaopasta löydät kuvasta? Vastaukset osoitteeseen h2@helga.fi Oikein arvanneiden kesken arvotaan uniikki ”Matkaopas” T-paita!

Sana-arvoitus Oletko kyllästynyt television liian vaikeisiin huijauspeleihin, joissa eläkeläisillä on etulyöntiasema resurssiensa turvin? Nyt et tarvitse rahaa, etkä edes aikaa. Pienellä tuurilla päävoitto voi olla juuri sinun.

TRADE_OMI Kaikkien oikein arvanneiden kesken arvotaan energiajuomaa väsyneille opiskelijoille. Vastaukset osoitteeseen h2@helga.fi Auta yksin ja kylmissään olevaa assia löytämään tie palavaan rakkauteen.... Ratkaisukaavat osoitteeseen h2@helga.fi Oikein arvanneiden kesken arviotaan sokkotreffit vapaavalintaisen koulutusohjelman opiskelijan kanssa!

01/34 H2 GALLUP: Mitä mieltä olet Haaga-Helia Teksti Marko-Oskari Lehtonen Kuvat Tommi Pennanen

1. Jarna Matinheikki, 23 vuotta (Helli) - Se on liian pitkä ja siinä lukee Haaga. Hage olisi parempi. 2. Mika Tissari, 25 vuotta (Liibba) - Olisin halunnut kyllä valmistua Heliasta. Hagessa on enemmän katu-uskottavuutta kuin Haaga-Heliassa. 3. Emma Litmanen, 22 vuotta (Helli) - Nykyinen nimi on huono. Mikä tahansa muu kelpaisi. 4. Stanislav Shahnovski, 19 vuotta (Liibba) - Nimi on hankala, iso mötikkä. Pitäisi olla kokonaan uusi nimi uudelle ammattikorkeakoululle. 5. Tea Lehtovuori, 22 vuotta (Liibba) - Nimi on tylsä, ei ole käytetty mielikuvitusta. 6. Katriina Yläsalmi, 23 vuotta (Assi) - Nimi on liian pitkä ja aiheuttaa mahdollisesti vaikeuksia myös sähköpostiliikenteessä. 7. Anna Maury, 24 vuotta (Viesti) - Suhteellisen jäykähkö nimi, hankala. 8. Markus Haapamäki, 22 vuotta (Viesti) - Huono nimi. Versaalit eli suuraakkoset ärsyttävät. Pelkkä Helia olisi söpömpi, mutta siihen ei ole paluuta.

-nimestä?

01/35

SETÄ VASTAA Miksi kaksi miestä voi KELA:n mukaan asua samassa asunnossa olematta homoseksuaaleja?

Serkkuni odottaa kolmosia ja pelkää, etteivät kaikki ole hänen aviomiehensä.Voiko tällaisesta jäädä kiinni?

Miksi kaksi miestä asuisi samassa asunnossa olematta homoseksuaaleja, Setä ihmettelee. Kaksi naista onkin sitten täysin eri asia. Sinänsähän asumisasiat ovat Sedän sydäntä lähellä. Ihmetyttää vaan kuinka moni jaksaa elättää kiinteistösijoittajia asumalla vuokralla. Sehän on ihan typerää!

Irakin reissullani aikanaan sattui niin, että harrastin vaakamamboa erään Mosulin miehen tyttären kanssa, ja kuulin jälkikäteen huhuja kovin kalpeasta ja kummalla huumorintajulla varustetusta muslimipojasta, joka olisi pyrkinyt sikäläiseen kunnanvaltuuston Baath-puolueen listalta. Tiedä sitten oliko huhussa mitään perää. Pelkään kuitenkin pahoin, että tällaisesta voi jäädä kiinni.

Miksei HIFK voita enää koskaan jääkiekon SM-kultaa ja ketä se kiinnostaa? Ei se ketään kiinnostakaan.

Voiko kännissä mennä naimisiin? T. Nimim. ”Kusessa ollaan, jos voi” Ei. Naimisiin mennään kirkossa tai maistraatissa. Kännissä voi mennä nukkumaan, mikä yleensä onkin lopputulos – joko vapaaehtoisesti tai vahingossa. Onko se kanamuna vai kananmuna ja mitä väliä sillä oikeastaan on? Salaattikastike ja salaatinkastike.

Onko vahingossa tapahtunut näpistys: a) napistus, b) nipistys vai c) vahinko? Koska Setä on aikoinaan ollut myös elokuva-alalla, löytyy tähänkin aihepiiriin perspektiiviä. Joskus sitä vaan ei muista maksaa. Sinänsähän pyhä kolminaisuus, näpistys, nipistys ja vahinko ovat enemmän politiikan termejä. Jaa onko? No en tiedä.

Missä ihmeessä se opintotoimisto nyt olikaan? T. Nelosen tytöt No eihän ne nelosen tytöt tiedä. Silloin kun Setä oli nuori, oli sentään kympin tyttöjä. Ah, mutta se opintotoimisto. Sehän sijaitsee nelosessa, ellei sitten ykkösessä, silloin kun neloskerroksen toimisto on suljettuna ja toiminnot ovat siirrettynä ykköskerroksen infopisteeseen, joka tarjoaa opintotoimiston ydinpalveluja, ellei sitten satu olemaan suljettuna. Mutta voisiko joku neuvoa reitin konsulaattiin, Sedältä on pallo hukassa. Onko setä varattu tädille vai saako tulla nipistämään perseestä? Setä arvostaa aina assityttöjen nipistelyjä ja himokkaita katseita. Ja onko sillä mitään väliä, kunhan täti ei saa tietää? Kannattaa sitten varautua siihen, että Setä puristaa takaisin.

Kipin kapin Mediapäiville Teksti Jenni Marsio Helsingin Messukeskuksessa järjestetään 13.–15. huhtikuuta Mediapäivät. Tapahtuma on rakennettu entisten Journalismin päivien jatkoksi palvelemaan kaikkia mediasta kiinnostuneita. Yleisölle on tapahtumassa monipuolista ohjelmaa, johon pääsee myös itse osallistumaan. Faktaa ajankohtaisista asioista on tarjolla muun muassa paneelikeskusteluissa, joiden aiheina ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, lööppijulkisuus ja Venäjän demokratia. Mediapäivät ei kuitenkaan ole vain kuivaa faktaa. Talk Show Non-Stop -lavan katkeamatonta keskusteluohjelmaa juontavat muun muassa Ruben Stiller, Tuomas Enbuske, Arto Nyberg ja Bettina S. Heillä on tentattavina julkisuudesta tuttuja henkilöitä. Lisäksi paikan päällä voi vaikka seurata kuinka Uutisvuoto tehdään, kuulostella Jaana Pelkosen euroviisutunnelmia tai osallistua Ylen Musiikki-tv -ohjelman uuden juontajan koekuvauksiin. Tapahtumassa on tarjolla myös hyödyllisiä vinkkejä esimerkiksi näyttävän blogisivun luomisesta, onnistuneesta digikuvauksesta sekä kotiteattereiden kasaamisesta. Kaikki Haaga-Helian opiskelijat pääsevät Mediapäiville opiskelijakortin esittäessään kahdella eurolla, kun muut opiskelijat joutuvat lystistä pulittamaan kahdeksan euroa. Etu on voimassa yleisötapahtumiin koko messujen ajan. Mediapäivät on tehnyt yhteistyötä Haaga-Helian toimittajaopiskelijoiden kanssa, joilla on paikalla oma osasto. Alennus tapahtumaan on saatu yhteistyön ansiosta.

01/36 V

aalit. Taas. Joko opiskelijakunnan täytyisi julkaista lehteä useammin, tai sitten vaaleja on vaan tullut jatkuvalla syötöllä. Vähän reilu vuosi sitten ihastelimme muutaman tälläkin kertaa ehdolla olevan poliittisen broilerin kasvoja kadunvarsilla. Vaikka itse huomaa henkilökohtaisen vaaliaktiivisuuden hieman laskeneen viime vuosista, tuntuu kuin nyt päällä olleet eduskuntavaalit olisivat näkyneet entistä paremmin katukuvassa ja media-ajassa. Tai sitten oma tv:n katseluaika on vain sattunut sopivasti vaalimainosryppäiden kohdalle, ja kävelyreitti kouluun ja töihin asettuu kaikkien mahdollisten vaalikojujen varrelle. Värikkyydestään nämäkin vaalit varmasti muistetaan, mutta olivatko ne uusi virstanpylväs suomalaisen politiikan arvojen ilmentymässä vai sujuiko kaikki niin kuin ennen? SAK veti kampanjansa pois, Kokoomus ja SDP sättivät toistensa kampanjoita ja muut tekivät mitä tekivät. Paljon tuntuu olevan vielä varaa siihen, jotta vaaliteemat ja -mainonta yltäisivät ah-aina-niin kliseisen USA:n vaalitaistojen rinnalle. Yhdysvalloissa kaikki uudet median suomat välineet otetaan käyttöön kitsastelematta, ja pienikin muotovirhe saattaa aiheuttaa koko kampanjan epäonnistumisen. Ennen kaikkea Yhdysvaltojen vaaleissa ratkaisee kaikki mikä ei liity mitenkään varsinaiseen politiikkaan. Kuinka sitten Suomessa? Paljon oli puhetta siitä, että ovatko mainostoimistot vallanneet puolueiden sisällöntuotannon. Sitä ei voi, että Keskustan uusi paras ystävä on PHS, ja syystä.

Kokoomus luottaa ainakin toistaiseksi Bob Helsingin kykyihin ja SDP:n kampanjan sydän pyöriin Dynamon voimalla. Isot tavoitteet vaativat isot työkalut. Jokainen, joka on joskus joutunut mainostoimiston kampanja-laskutuksen kohteeksi tietää, etteivät luvut ole aivan pieniä. Ne, jotka eivät ole, voivat summata koko seuraavan 10 vuoden vuositulonsa ja hahmotella jotain siltä suunnalta. Paljon on vielä matkaa siihen, että vaalit alkavat muistuttaa Kauniita ja Rohkeita. Moni on varmasti eri mieltä, että kyllähän se aika naurettavaa sorvaamista on jo nyt. Monesta loanheiton mannertenvälisestä sodasta olemme jääneet paitsi, mikä pohjoismaista rauhallista ja seesteistä demokratiaa arvostavalle on hyvä asia.

Korkeakoulut ja opiskelijat tapetille Koulutuskysymykset nousivat vaalikeskusteluissa heikosti esille. Lukuun ottamatta opintotuen korotuslupauksia. Mutta lupausten ei pidä antaa sumentaa muilta kehityskohteilta. Demarileirin kaavailemat toisen asteen koulutuksen yhtenäistämishankkeet pysyivät piilossa, eikä toiseltakaan puolelta mitään radikaalia ole kuultu. Juuri kukaan ei siis ole sanonut mitään. Aiheeseen tuntuu liittyvän eräänlainen NATO-syndrooma, jossa kaikki pelkäävät äänestäjien kaikkoavan, mikäli tuovat todelliset ajatuksensa esille. Valitettava fakta on kuitenkin se, ettei kähmintä tähän lopu, eivätkä päättömät koulutuspoliittiset visiotkaan. Kautensa päättäneen hallituksen linjattomuudesta kertovat valitettavaa kieltä Opetushallituksen organisaatiouudistuksen mukanaan tuomat ongelmat. Väärä puoluekirja tarkoittaa kenkää tai viran ilman valtaa ja vastuuta. Koska toista hallituspuoluetta ei koulutus kiinnostanut, demarivetoisen koulutuspolitiikan keskeiset sisällöt ovat tähän asti saaneet Suomessa aikaan jotakuinkin saman vaikutuksen kuin inkvisitio Euroopassa 1200-luvulla. Mutta eipä erityistä kehuttavaa ole oikeistonkaan puolella. Kokoomus ei ole viime vuosina ollut niin kärkäs koulutuspolitiikassa, kuin moni opiskelijajärjestöaktiivi olisi toivonut. Vanhoihin taisteluhautoihin asettuminen koituu vielä puolueen tappioksi, ei vain taistelussa, vaan koko sodassa. Toivomme uudelta hallitukselta uusia tuulia. Ja ennen kaikkea uusia ajatuksia suomalaisen koulutuksen järjestämiseen suomalaisista lähtökohdista, oppien aiemmista virheistä, ei toistaen niitä.

Vastaavaa: Yhteiskunta murroksen partaalla Teemu Koivisto

Vastaava päätoimittaja

01/37 Rehtori perää lisää proﬁlointia Haaga-Helian koulutukseen Haaga-Helian rehtori Ritva Laakso-Manninen lupaa opiskelijoilleen ainakin viiden vuoden ”hengähdystaukoa” suurten organisaatiomuutosten suhteen. Haagan ja Helian ammattikorkeakoulujen yhdistyminen on sujunut pääosin kivuttomasti, muttei ilman haasteita. - IT-puoli on yhdistyttäessä ollut haastellisinta. Työtä on tehty valtavasti, ja lyhyellä aikataululla opiskelijahallintojärjestelmä, sähköposti ja nettisivut on laitettu uusiksi, Laakso-Manninen kertoo. Rehtori osoittaakin vilpittömän kiitoksen IT-järjestelmän uudistajille alkuvaikeuksista huolimatta. Nopeammin järjestelmä ei olisi Laakso-Mannisen mukaan voinut valmistua, sillä uudistamistyö aloitettiin täydellä höyryllä heti lukuvuoden alettua elokuussa. - Nopeampi aikataulu oli parempi vaihtoehto koulujen toimintojen yhdistymisessä kuin vuoden lisäajan ottaminen. Olisimme silloin olleet puolittaisessa tilanteessa kauan; kehittämistyötä ei olisi voitu tehdä, koska uusi organisaatio on tulossa, mutta ei vielä käynnissä, Laakso-Manninen toteaa. Yhdistymisprosessi jatkuu toki edelleen koko koulutustarjonnan ja yhtenäisemmän opetuksen kehittämisessä, jotta

Teksti ja kuva Jukka Auramies

pystyisimme vastaamaan jatkuvassa muutoksessa olevan elinkeinoelämän tarpeisiin. Koulutuksen suhteen rehtori haluaisi proﬁloida enemmän erityisesti Haaga-Helian suurinta koulutusalaa, liiketaloutta. - Ohjelmat ovat lähellä toisiaan, mutta hieman erilaisia. Niille täytyy hakea selkeästi omat proﬁilinsa tai sitten yhdistää kokonaan. Mielikuvani on, että hakijalle voisi olla mielekkäämpää tietää konkreettisesti, miksi liiketalouden koulutusohjelmasta valmistuu. Ei tarvitsisi olla yksi 5 000:sta, vaan esimerkiksi yksi syksyllä alkavan myyntityön koulutusohjelman 40 aloittavasta, Laakso-Manninen pohtii. Rehtorin mukaan näitä keskusteluja käydään kuluvan vuoden aikana. Mutta älkää huoliko, tradenomit tulevat yhä pysymään tradenomeina, restonomit restonomeina, ja medianomit medianomeina. Tietotekniikan opiskelijoille Laakso-Manninen tosin näkisi mieluummin tittelin IT-tradenomi, koska heidän tehtävissään pelkkä tradenominimike koetaan harhaanjohtavana. Ajan kanssa katsotaan, miten koulutusohjelmat sijoittuvat eri Haaga-Helian yksiköissä. Rehtorin mukaan yksialaisella tai nykyisellä monialaisella koulutuksella on molemmilla puolensa. Jokaista yksikköä kuitenkin tarvitaan, sillä kaikki

eivät Pasilaan mahdu. Omana kokonaisuutenaan liiketalouden koulutusohjelma täyttäisi koko Pasila-talon. Opiskelijagallupin lähes yksimielisen tyrmäävästä mielipiteestä huolimatta Haaga-Helia säilyy koulun nimenä. Syy on yksinkertainen: nimen uusiminen tarkoittaisi jälleen koko järjestelmän uusimista, ja se on kallista. Vanhat Helia- ja Haaga-logot vaihtuvat Haaga-Helia -logoihin koulun toimipisteissä viimeistään kesän aikana. Syksyllä opiskelijoiden yhteishenkeä kohotetaan fuksien tapahtumapäivällä Vierumäellä 4. syyskuuta. Yhteisen suurammattikorkeakoulumme hengen nostattamiseksi tiedoksi vanhoillekin: emme enää ole haagalaisia ja helialaisia, olkaamme siis haaga-helialaisia.

01/38