H2 1-2011 by H2 Lehti

unelMa H2_1_11_FINAL.indd 1

helga MagaZine the dreaM iSSue 01/2011 1 13.4.2011 11:18:41

helgalaisten jäsenetuja: Megaklinikka Sähkötalo 2 krs. C-rappu torstaisin ilman varausmaksua käytä varauskoodia ”helga” www.megaklinikka.fi/ajanvaraus fillarikellari annankatu 19 polkupyörät ja tarvikkeet -10 % www.fillarikellari.fi kampaamo pääjohtaja mikonkatu 13 kampaamo- ja parturipalveluista -15% www.paajohtaja.fi

kultajousi image akateeminen kirjakauppa kilroy travels if vahinkovakuutus silmäasema tiimari ja paljon muuta! opiskelijakortista on iloa!

H2_1_11_FINAL.indd 2

13.4.2011 11:18:43

kuva hanna voutilainen

Uskalla unelmoida! Dare to dream! Uudistunut H2 tekee kevään ensimmäisessä numerossa unelmista totta. Pääjutussamme seuraamme parikymppisen Aidenin matkaa naisesta mieheksi. Aidenin rohkeus uskoa unelmaansa herättää minussa ihailua. Liian usein latistamme haaveemme miettimällä, mitä muut ajattelevat. Uudessa juttusarjassa esittelemme vuorollaan yhden ihmisen HAAGA-HELIAsta. Avausjaksossa kansainvälistä liiketaloutta opiskeleva Anni raivaa tietään tähtiin omalla musiikillaan ja pyörittää opintojen ohella bisnestä. Kokkijutussa lurautetaan lautaselle ripaus rakkautta, kun HAAGA-HELIAn keittiömestariopiskelijat ottavat toisistaan mittaa ja valmistavat gourmeta opiskelijabudjetilla. Jutun luettuani aloin haaveilla uusista ruokamatkoista ympäri maailmaa. Yksi matkustamisen kutkuttavampia puolia onkin reissuista unelmointi etukäteen. Pikkukaupungissa kasvaneesta Maria Veitolasta on pongahtanut yksi suomalaisen median puhutuimmista persoonista. Omaa talk show’taan luotsaava Veitola valottaa henkilökuvassamme, kuinka hän haluaa muuttaa maailmaa. Mistä kaiken saavuttanut mediapersoona haaveilee? Unelmia kohti kurotetaan myös tv-reality Stagessa, johon toimittajamme tutustui Marco Bjurströmin johdolla. Porvooseen pystytettiin yksi HAAGA-HELIAn unelmista, kun sinne avautui vuoden alussa uusi, monimuotoinen kampus. Porvoo Campuksessa opiskelee noin 1300 ihmistä, ja se tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden yrittäjyyteen. Reportteriryhmämme kiersi tutustumassa kampukseen ja pittoreskiin Porvooseen. Tie unelmien saavuttamiseen ei aina ole helppo. Haastan silti jokaisen lukijamme haaveilemaan, sillä unelmat tekevät onnelliseksi. Kokeile vaikka!

Making dreams come true. That is what this year’s first issue of H2 is all about. Our main story is about Aiden, a young woman transforming into a man. I admire how brave Aiden is in believing in his dream. Too often we stop chasing our dreams because we concentrate on what others think about them. In our new series we introduce someone from HAAGA-HELIA. In our first story we meet Anni, an International Business student. As well as being a student, Anni is a musician dreaming of making it big. She also finds the time to run a business. Our cooking story focuses on cooking gourmet foods with a student budget as HAAGA-HELIA’s restaurant students spice it up. Once I read the story I began dreaming of new food trips around the world. I find that one of the intriguing things about travelling is dreaming about the trip beforehand. Finnish media person Maria Veitola grew up in a small town and now is the talk of every town. Veitola, who has her own talk show, tells us about how she wants to change the world. What does she dream of, since she’s achieved everything? New TV reality show Stage is all about making dreams come true. Our reporter found out more about the show from Marco Bjurström. One of HAAGA-HELIA’s dreams came true at the beginning of this year when the new campus was opened in Porvoo. About 1300 students study at the Porvoo Campus which offers students an opportunity to try entrepreneurship. Our reporters visited the campus and the beautiful city of Porvoo. The path to making your dreams come true isn’t always an easy one. But I challenge each and every one of our readers to dream, because dreaming make us happy. Go ahead and try it!

Päätoimittaja Katja Nykänen

Editor-in-chief Katja Nykänen

3 H2_1_11_FINAL.indd 3

13.4.2011 11:18:44

Sisältö

Moni torttu päältä kaunis 7 Toimitus testasi unelmatortut

HELGA-SIVUT 8

Ajankohtaista asiaa opiskelijakunnasta

OVI AUKI ULKOMAILLE 10

Usea opiskelija ponnistaa HAAGA-HELIAsta maailmalle

PALLON PERÄSSÄ 12

Salibandypelaajan haaveissa siintää voitto

VÄÄRÄSSÄ VARTALOSSA 14

Aiden uskoo unelmaansa ympäristön vastusteluista huolimatta

OLIPA KERRAN… 18

Kevään muotiin haetaan särmää satumaailmasta

BAILAAJAN PARATIISi 24

Boheemi Berliini ei nuku koskaan

TOSI TV – TIE TÄHTIIN? 26

Uuden tv-sarjan keskiössä loistavat koululaiset

NUKKETALOKAUPUNGIN UUSI KAMPUS 28 Porvoo Campus tarjoaa monipuoliset opiskelumahdollisuudet

KIUSANTEKIJÄ VAI MAAILMANPARANTAJA? 30 Tv-persoona Maria Veitola ei jätä ketään kylmäksi

PATA KATTILAA SOIMAA 34

Keittiömestariopiskelijat teroittivat veitsensä H2:n kokkikisaan

SITÄ OIKEAA ETSIMÄSSÄ 40

Toimittaja testasi viehätysvoimansa speed dating –tapahtumassa

MAITOKÄRRYILLÄ KEIKALLE 44

Haagahelialainen Anni pyörittää opintojen lomassa bisnestä

TAHDON! 46

Alttarille voi astella myös opiskelijabudjetilla

MISTÄ TUNNET SÄ YSTÄVÄN? 48 Tarinoita erilaisesta ystävyydestä

In English 50

4 H2_1_11_FINAL.indd 4

13.4.2011 11:18:46

H2 on HAAGA-HELIAn opiskelijalehti. Lehden kustantaa opiskelijakunta HELGA. Anna palautetta: h2@helga.fi tai etunimi.sukunimi@myy.haaga-helia.fi Päätoimittaja: Katja Nykänen Vastaavat päätoimittajat: Janne Hälinen, Suvi Pennanen Toimituspäälliköt: Pauliina Jokinen, Siina Leppä Toimitussihteerit: Anna-Rosa Polso, Antti Honkanen, Markku Saarinen Kuvatoimittajat: Satu Helenius, Jenni Uusilehto Valokuvaajat: Jasmin Huusela, Johanna Nykopp, Jenni Uusilehto, Erika Åkman Kuvittajat: Markku Korhonen, Hanna Voutilainen AD: Hanna Voutilainen Taittajat: Satu Helenius, Jenni Juntunen, Markku Korhonen, Lasse Nenonen, Johanna Yrjölä, Erika Åkman Toimittajat: Anna-Rosa Polso, Antti Honkanen, Miina Hakala, Satu Helenius, Jasmin Huusela, Pauliina Jokinen, Jenni Juntunen, Mari Kaislaniemi, Siina Leppä, Maija Männistö, Suvi Salovaara, Taru Seppänen, Anna-Maria Tukiainen, Matti Tuomela, Johanna Yrjölä Englanninkieliset sivut: Johanna Yrjölä, Mari Kaislaniemi Kannen kuva: Jenni Uusilehto Meikki ja hiukset: Anna-Kaisa Pailinna Malli: Heini Logo: Mikko Raatikainen

Painosmäärä: 3700 ISSN 1796-7910, Forssan kirjapaino Oy 2011

5 H2_1_11_FINAL.indd 5

13.4.2011 11:18:47

Toiv saa n eiden ja h a imipä ivänä aveiden la än 2. psi 12. n Kaim UNE imek oja s L seen M A. inulla on ka u tta aik Heist 3660 ojen ä mu . ollut utam a oli mieh 1900 iä -luvu , jotk Vuon n alu a eliv na 20 ssa. ät 10 ka stettii n U 4 n 9 e Yhtä lmaa pient mont . ä vuos a Un ittain e lm v ii Unelm aa ka meks stettii i ien s n uosio 1940- ja 1920 50-lu oli hu –39. vuilla ip Silloin ussa . an vu vuos osina ittain nime ksee 9 3 lasta n Un sai elma .

unelMa nieMi, 22-vuotiaS liiketalouDen opiSkeliJa kihniÖStä

“Unelmani on nauttia elämästä sekä sen tuomista haasteista ja onnenhetkistä joka päivä. Rakas, perhe ja ystävät saavat minun unelmani toteutumaan.”

vilMa unelMa sinivaara, 12-vuotiaS koululainen paiMioSta

“Haluaisin matkustaa Japaniin, koska se on kaunis ja persoonallinen maa. Lisäksi haluaisin asua kirjastossa. Siellä on ihanan hiljaista, eikä lukeminen loppuisi aivan hetkessä! Kirjastossa olisi ihanaa asua, koska kaverini tulisivat koulun jälkeen lainaamaan kirjoja ja samalla tapaamaan minua.”

6 H2_1_11_FINAL.indd 6

MiStä unelMoit, unelMa? TeksTi Jenni Juntunen Ja Mari kaiSlanieMi kuvaT haaStateltavien kotialbuMit

unelMa sillanpÄÄ, 72-vuotiaS eläkeläinen SipooSta

“Suurin toiveeni olisi saada viettää rauhallista vanhuutta rakkaan puolisoni kanssa omassa kodissamme, järjenvalo säilyttäen. Aikaisemmin haaveilin USA:n matkasta, mutta nyt minulle riittäisi viikonloppumatka Venetsiaan tai uuden vuoden konsertti Wienin Musikvereinissä. Toivon, että voisin elää niin, että onnistuisin tuomaan iloa ja rakkautta perheelleni, omaisilleni ja ystävilleni.” ■

13.4.2011 11:18:50

Moni torttu päältä kaunis Unelmatorttu lupaa ainakin nimellään paljon. H2:n raati arvosteli sokkotestissä kolme valmistorttua ja yhden kotitekoisen ja arvioi, pitikö lupaus paikkansa. Kenen torttu oli kaikkein kaunein? Oliko sisältö ulkonäköä tärkeämpää? Raati arvosteli torttuja asteikolla 1-5. Teksti Siina Leppä Kuvat Jenni Juntunen

”alakuloinen” Pirkka unelmaminttukääretorttu 300 g, 2,40€ Pisteet: 24,5.

”härskin makea” Laitilan leipomon unelmakääretorttu, 1 kg, 10,95€ Pisteet: 27,5.

”vatsanvääntäjä” Boström unelmatorttu, 300 g, 2,61€ Pisteet: 28.

”unelmaisin” Kotitekoinen unelmatorttu kilohinta n. 10€ Pisteet: 32.

Poikkeuksen perinteiseen unelmatorttureseptiin tekee Pirkan versio, jonka valmistaja kertoo maistuvan mintulle. Ulkonäkö on melko teollinen ja täytettä on yhden raadin jäsenen mukaan ”liian hintsusti”. Makuelämyskin jää melko kauas unelmaisesta. Kukaan ei arvaa, että tortun tulisi maistua mintulle. Sen sijaan käärön makua kuvaillaan tylsäksi ja alakuloiseksi. Tyrmäyksen kruunaa leimaus pahanolon kartuttaja -tortuksi, joka menee vain todella kovassa puutteessa.

Iso ja runsaasti täytettävä sisältävä torttu lumoaa raadin ensi näkemältä. Maku sen sijaan tuo mukanaan suuren pettymyksen. Houkuttelevan kuohkea valkoinen kreemi osoittautuu tortun suurimmaksi kompastuskiveksi. Täytettä päädytään kuvailemaan härskin makeaksi. Onko leipomossa maistettu torttua ennen myyntiin laittamista? Tätä raati jää pohtimaan.

Tasaisen kaunis täytespiraali ja symmetrisen sievä ulkomuoto saavat suurimman osan raadista varuilleen. Tämä unelma näyttää liian täydelliseltä ollakseen voittaja makuosastolla. Raadin kivenkova torttutietämys vie valitettavasti jälleen voiton. Tasaisen ruskea torttupohja paljastuu rutikuivaksi ja kokonaisuus tuomitaan ”kuivaksi tortuksi, jota joutuu syömään mummolassa jopa kolmekin palaa ja lopulta vatsaa vääntää.”

Ei tarvitse olla kummoinen torttutietäjä voidakseen todeta, että nyt käsittelyssä on kotikutoinen yritelmä. Ulkonäkö nostaa raadin suupieliin auttamatta hymynkareen ja ilmestystä kuvaillaan söpöksi, tunteisiin vetoavaksi ja ei kovin kauniiksi. Maku vie raatilaisilta kuitenkin kielen mennessään. Voikreemiin yhdistetty vadelmahillo ja pehmeä torttupohja ovat yksimielisesti lähimpänä torttu-unelmaa. ”Voisin syödä koko tortun”, toteaa yksi raadin jäsenistä ja muut voivat vain yhtyä lausuntoon. ■

H2_1_11_FINAL.indd 7

13.4.2011 11:18:55

Helga-sivut

ETUJASI VALVOTAAN HELGAn koulutuspoliittinen vastaava huolehtii, että opiskelijan näkökulmat tulevat huomioitua. Vuonna 2011 tätä tehtävää hoitaa Pauliina Painilainen. TEKSTI MAIJA MÄNNISTÖ KUVA JENNI UUSILEHTO

Kuka olet ja mistä tulet? Olen Pauliina ja toimin HELGAn kopona eli koulutuspoliittisena sekä ura- ja rekrytointivastaavana. Olen kotoisin Lahdesta ja asunut Helsingissä vuodesta 2004. Olen assistenttiopiskelija ja aloitin opintoni HAAGA-HELIAssa keväällä 2009. Mikä sai sinut innostumaan järjestötoiminnasta ja missä järjestöissä olet mukana? Perimmäinen syy järjestötoimintaan lähtemiselle oli kai kova halu vaikuttaa asioihin ja muuttaa maailmaa vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Inspiraation lähteitä minulle ovat Erkki Tuomioja ja Tarja Halonen. Olen toiminut jo joitakin vuosia aktiivisesti Demarinuorissa, opiskelijademareissa ja lisäksi puolueessa. Toimin myös useissa pienimmissä yhdistyksissä, ja olen esimerkiksi Animalian jäsen. Miten päädyit koulutuspoliittiseksi vastaavaksi? Aluksi tarkoitukseni ei ollut lähteä opiskelijakunnan hallitukseen. Koulutuspolitiikka vaikutti kuitenkin mielenkiintoiselta ja ajattelin, että tässä pestissä pääsisin ehkä vaikuttamaan asioihin. Aloitin hallituksessa tämän vuoden alussa. Mitä kopon tehtäviin kuuluu? Vastaan opiskelijoiden koulutuspoliittisesta edunvalvonnasta koko korkeakoulun tasolla. Pidän yhteyttä valtakunnallisen tason sidosryhmiin, kuten muiden opiskelijakuntien kopoihin ja välitän tietoa aine- ja paikallisjärjestöjen kopoille. Yksittäisistä koulutusohjelmista vastaavat aine- ja paikallisyhdistysten kopot. Toki autan kollegoitani koulutusohjelmakohtaisten haasteiden tai yksittäisten opiskelijoiden kokemien ongelmien kanssa, jos apuani ja HELGAn tukea tarvitaan.

Esimerkiksi tällä hetkellä tietojenkäsittelyn koulutusohjelman opiskelijoiden lopetusprosentti on hälyttävän korkea. Koulutuspolitiikka on todella merkittävä osa opiskelijoiden edunvalvontaa, sillä kopot pyrkivät vaikuttamaan opiskelijoiden asemaan ja hyvinvointiin niin korkeakoulun sisällä kuin kansallisellakin tasolla. Meitä kaikkia varmasti kiinnostaa koulutuksen laatu ja sen työelämälähtöisyys. Onko opiskelu miellyttävää, tarpeeksi haastavaa, vastaako se oletuksiani ja työllistynkö hankkimallani koulutuksella? Toki kopon arki on aika paljon asioiden selvittämistä ja kokouksissa istumista, mutta opiskelijoiden asioiden eteenpäin ajaminen on aina palkitsevaa. Minun vastuullani on myös korkeakoulun sisäisten työryhmien ja toimielinten opiskelijaedustajien rekrytointi. Valvon, että korkeakoulussa tehtävät ratkaisut palvelevat opiskelijan etua. Miten opiskelijoiden vaikutusmadollisuuksia voisi lisätä? Meidän on aktivoitava opiskelijoita mukaan HELGAn edustajiston toimintaan, neuvottelukuntiin ja muuhun aktiivitoimintaan. Haluan, että koulun johto huomioi opiskelijanäkökulman kaikessa toiminnassaan. Kaikki mitä tässä korkeakoulussa tehdään vaikuttaa myös opiskelijoiden arkeen tavalla tai toisella. Me HELGAssa haluamme, että jokaisessa työryhmässä ja päätöksiä tekevässä elimessä istuu aktiivinen opiskelijaedustaja, jota myös kuunnellaan. HELGA on olemassa jäseniään eli opiskelijoita varten. Haluan myös lisätä opiskelijoiden tietoisuutta omista oikeuksistaan. Terveisiä lukijoille: Muistakaa antaa opintojaksopalautetta – niin risuja kuin ruusuja – WinhaWillen kautta. Ja tulkaa mukaan HELGAn tapahtumiin. Nähdään siellä! ■

8 H2_1_11_FINAL.indd 8

13.4.2011 11:18:56

hALLITUS SAI uusia jäseniä

KOLUMNI JANNE HÄLINEN

Mikael Seppälä valittiin HELGAn hallituksen uudeksi kansainväliseksi vastaavaksi. Seppälä opiskelee International Business -koulutusohjelmassa, ja hän on aloittanut opintonsa tänä keväänä. HELGAn hallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin tiedotus- ja kenttävastaava Akseli Niemelä. HELGAn uudeksi H2 myynti- ja markkinointivastaavaksi valittiin ASSI-opiskelija Igor Parri. Edustajisto valitsi uuden hallituksen jäsenen ja varapuheenjohtajan kokouksessaan maaliskuun lopussa ja H2 myynti- ja markkinointivastaavan 11. huhtikuuta.

Pitääkö politiikalta piiloutua?

8 päivän WAPPU ON TÄÄLLÄ TAAS! teksti miina hakala Kuva HELGAn arkisto

Viime vuonna alkanut opiskelijakunta HELGAn vappuperinne saa tänä vuonna jatkoa. 8 päivän Wappu -tapahtuma järjestetään 24.4.– 1.5.2011. Jokaiselle päivälle on omanlaisensa ohjelma, josta vastaavat HELGAn lisäksi ainejärjestöt ja paikallisyhdistykset. Suurimpaan osaan tapahtumista saa osallistua ilmaiseksi, mutta 8 päivän Wapun suorittamiseksi on ostettava suorituspassi. Osallistujat saavat haalarimerkin, jos he kiertävät tarvittavan määrän tapahtumia. Kaikkina päivinä kiertäneet saavat muutakin tunnustusta. Tapahtuma on avoin kaikille, mutta HELGAn jäsenet saavat alennusta passista. Viime vuonna 8 päivän Wappu -tapahtumia järjestettiin muun muassa Kaivopuistossa, Kannelmäessä, Malmilla, Vuosaaressa ja Suomenlinnassa. Ohjelmaa oli aina haalarikastajaisista fotoralliin. HELGAn tapahtumavastaavan Samu Laitisen mukaan 8 päivän Wappu antaa mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, pitää hauskaa ja rentoutua hauskojen tapahtumien merkeissä. Missään tapahtumassa ei ole pakko käyttää alkoholia, joten kaikki voivat osallistua hyvillä mielin. Tapahtuman virallinen asu on haalarit. Haagahelialaiset saavatkin edustaa kouluaan ainutlaatuisilla petrolinsinisillä haalareillaan. Mikäli et vielä omista haalareita, voit ostaa ne HELGAn toimistolta Pasilan toimipisteestä. Tarkemmat tiedot kunkin päivän ohjelmista ja hinnoista löydät tapahtuman Facebook-sivuilta. ■

tiesitkö?

Kaikki HELGAn jäsenet ovat vakuutettuja HELGAn järjestämissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Vakuutus kattaa myös omaisuusvahingot ja on voimassa ulkomailla. Tässä on yksi syy lisää liittyä jäseneksi!

Politiikka puhuttaa ja kuohuttaa, etenkin näin vaalivuonna. Helmikuun lopulla useat opiskelijajärjestöt julkaisivat kannanoton, jossa vaadittiin korkeakoulujen avautumista poliittiselle toiminnalle. Kannanoton allekirjoitti myös Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto - SAMOK ry. Kannanoton takana on aito huoli siitä, toteutuuko esimerkiksi ammattikorkeakoululain kohta, jonka mukaan opiskelijakunnan yhtenä tehtävänä on ”omalta osaltaan valmistaa opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen”. Kuinka tämä lakisääteinen tehtävä meiltä onnistuu, jos yritämme piilottaa politiikan korkeakoulussamme? Olipa kieltojen takana pelko tai traumat 60- ja 70-lukujen ylipolitisoituneesta opiskelijaliikkeestä, tai olipa kyseessä osa yleisempää politiikanvastaista ilmapiiriä, voin ylpeänä sanoa, että me HELGAssa emme pelkää. Me kutsumme rohkeasti ja avoimesti myös poliittiset toimijat kertomaan näkemyksiään. Opiskelijakuntana luotamme jäsentemme kykyyn ajatella omilla aivoillaan, kriittisesti ja viestejä suodattaen. Politiikka on väline, jolla yhteisiä asioita viedään eteenpäin. Otetaan esimerkiksi menneen hallituskauden alkuun sijoittunut opintotuen tasokorotus. Eihän opiskelijaliike saanut sitä aikaiseksi räjäyttelemällä pommeja tai ottamalla panttivankeja. Ei, korotus oli tulosta pitkään jatkuneesta poliittisesta vaikuttamistyöstä, jota opiskelija-aktiivit tekivät ennen vaaleja ja hallitusneuvotteluiden aikana. Sama prosessi toistuu taas ja toivottavasti lopputulos on kannaltamme mieluisa. Jos asiat menevät kuten niiden pitääkin mennä, on opintotuki ensi vuoden alusta sidottu indeksiin ja opiskelu jatkossakin maksutonta. Opiskelijajärjestöt ovat tehneet, ja tulevat tulevaisuudessakin tekemään, arvokasta työtä opiskelijan paremman huomisen puolesta. Tätä työtä HELGAkin ponnisteluillaan tukee. Kiitän HAAGA-HELIAa avarakatseisuudesta ja luottamuksesta; siitä, ettei meidän korkeakoulumme ole yksi niistä, jotka haluavat estää opiskelijan kasvun aktiiviseen kansalaisuuteen. Politiikka on erottamaton osa ihmiseloa, eikä siltä piiloutuminen tuota kuin passiivisia alamaisia. Kirjoittaja on HELGAn hallituksen puheenjohtaja.

H2_1_11_FINAL.indd 9

9 13.4.2011 11:18:56

OVI AUKI ULKOMAILLE HAAGA-HELIAn alumnit ovat työllistyneet useisiin eri yhtiöihin ja maihin. Entiset liiketalouden ja viestinnän opiskelijat päätyivät Englantiin ja Italiaan töihin. Teksti Mari Kaislaniemi Kuvat Haastateltavien kotialbumit

Työnteko ulkomailla kuulostaa usein upealta. Moni tuttava saattaa ajatella, että ulkomailla työskentely vastaa lomailua. Ulkomailla kuitenkin tehdään ahkerasti töitä ja sinne voi ponnistaa myös HAAGAHELIAsta. Laura Räisänen aloitti liiketalouden opiskelun Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulussa, Heliassa, syksyllä 1999. Tradenomiksi hän valmistui alkuvuodesta 2004. Tällä hetkellä Laura työskentelee Lontoossa Bristol-Myers Squibb -nimisessä biolääketieteen yrityksessä. ”Ulkomaille muutto oli mielessäni jo paljon ennen opiskeluaikaa. Maa kai poltteli aina jalkojen alla ja oli kova halu päästä näkemään ja kokemaan elämää muilla mailla”, Laura kertoo. Ennen kuin Laura päätyi Lontooseen vakituiseen työhön, hän teki töitä Suomessa ja kävi myös Italiassa katsastamassa työmarkkinat. ”Alkuvuodesta 2005 sain töitä GE Healthcaresta, jonka kautta hain saman firman Sloughn toimistoon töihin. Tuuri kävi ja sain hakemani työn. Niin taas muutettiin Suomen rajojen ulkopuolelle”, Laura riemuitsee. Laura hehkuttaa HAAGA-HELIAn koulutusta. Ulkomailla arvostetaan suomalaista tutkintoa, ja kaupallisena yleistutkintona tradenomin paperit avaavat ovet useille erilaisille aloille. Vaikka Laura ei työskentele lapsuuden unelma-ammatissaan karkkitehtaan johtajana, hänellä on kaikki edellytykset saavuttaa nykyiset ammatilliset unelmansa. ”Haaveilen oman yrityksen perustamisesta tulevaisuudessa. Ideoita toimialoista on monia, mutta ajatusta täytyy vielä hioa. Tuskin se kuitenkaan makeisala on!”

Jenni Meronen työskentelee parhaillaan freelance-toimittajana Roomassa. Jenni opiskeli viestinnän koulutusohjelmassa HAAGA-HELIAssa. Hän aloitti opiskelut keväällä 2005 ja valmistui medianomiksi keväällä 2009. Toimittajan hommien lisäksi Jenni tekee osa-aikaisesti tv-avustajan töitä Italian Yleisradiossa. Toisinaan hän sijaistaa paikallisen Suomi-koulun opettajia. ”Haaveilin ryhtyväni joskus ulkomaankirjeenvaihtajaksi. Olen aina pitänyt matkustelusta, kielten opiskelusta ja ulkomailla asumisesta”, Jenni kertoo. Opiskeluaikana Jenni oli Erasmus-vaihdossa Roomassa keväällä 2007. Vaihdossa ollessaan Jenni tapasi kihlattunsa. Aluksi he yrittivät asua ja työskennellä Suomessa, mutta ulkomaalaisen on vaikea työllistyä ilman riittävää suomen kielen taitoa, joten he päättivät koettaa onneaan Italiassa. Onnekkaalta Jennin työ kuulostaakin. ”Toimittajan työ on mahtavaa. Pääsen perehtymään itseäni kiinnostaviin asioihin sekä tutustumaan ihmisiin ja paikkoihin, joihin en muuten välttämättä pääsisi. Italia on monipuolinen maa, jossa riittää juttuaiheita.” Jenni kokee, että HAAGA-HELIAn journalismin koulutus antoi hyvät eväät työtä varten. ”Työharjoittelu STT:llä auttoi ymmärtämään minkälaisia juttuja lehdet haluavat. Lisäksi koulutus antoi tärkeitä kontakteja: vanhojen koulukavereiden kautta olen saanut uusia asiakkaita. Menestyneet kollegat samalta vuosikurssilta osoittavat, että HAAGA-HELIAsta valmistuneiden ammattitaitoon selvästi luotetaan”, Jenni pohtii. Haaveet kirjeenvaihtajan pestistä ovat edelleen Jennin unelmissa. ”En ole kokonaan luopunut lapsuudenhaaveestani eli elokuva- ja tv-alalla työskentelystä. Myös kuukausipalkattu kirjeenvaihtajan työ olisi luksusta nykyiseen tilanteeseen verrattuna.” ■

10 H2_1_11_FINAL.indd 10

13.4.2011 11:18:58

Cannes – elokuvaharrastajan kaukainen toive teksti Matti tuoMela kuva digimedia commonS/Bledard92

Ranskassa vuosittain järjestettävät kansainväliset Cannesin elokuvajuhlat ovat elokuva-alalla toimivien ihmisten keskuudessa kevään kohutuin tapahtuma. Tavallisella elokuvissa käyvällä maallikolla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta osallistua juhlaan, sillä tapahtuma on suljettu yleisöltä. Cannesiin kokoontuu vain elokuvateollisuuden kerma ja tapahtumista vilkkaasti raportoiva lehdistö. Vuonna 1946 alkunsa saanut tapahtuma vetää puoleensa erityisesti tuottajia, joilla on juhlan aikana hyvät mahdollisuudet myydä elokuviaan ulkomaalaisille levittäjille. Tapahtumassa jaettavat huomionosoitukset tuovat elokuville ja niiden tekijöille kansainvälistä mainetta. Cannesin elokuvajuhlia pidetään etenkin eurooppalaisen

elokuvan ponnahduslautana maailmanmaineeseen, ja siksi sitä suositaan ensi-iltapaikkana. Elokuvajuhlilla jaetaan palkintoja muun muassa parhaille elokuville ja näyttelijöille. Palkintotuomaristo koostuu eri puolilta maailmaa valituista elokuva-alan ammattilaisista. Tänä keväänä tuomariston puheenjohtajana toimii yhdysvaltalainen filmitähti Robert DeNiro. Suomalaisista elokuvavaikuttajista raadissa on toiminut Peter Von Bagh vuonna 2004. Jaettavista palkinnoista arvokkain on Kultainen palmu (Palme d´or), jonka voi saada useampikin kuin yksi elokuva. Aki Kaurismäen elokuvat Kauas pilvet karkaavat (1996), Mies vailla menneisyyttä (2002) sekä Laitakaupungin valot (2006) ovat olleet ehdolla pääpalkinnon voittajaksi. Muita suomalaisia Kultaisen palmun ehdokkaita ovat olleet Matti Kassilan Elokuu (1956) sekä Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon Tulipää (1980). Elokuva-alan opiskelijoille suunnatun Cinéfondation-palkinnon voitti viime vuonna Juho Kuosmasen elokuva Taulukauppiaat. Tämän kevään juhlat potkaistaan käyntiin 11. toukokuuta Woody Allenin romanttisella komedialla Midnight in Paris. On myös uumoiltu, että Aki Kaurismäki tekisi tänä vuonna paluun Cannesissa Le Havre -nimisellä elokuvallaan. Festivaalin pääsarjassa julkistettavat elokuvat saapuvat Suomen elokuvateattereihin kesän ja syksyn aikana. ■

mahdollisuudet koululiikuntaan vähissä teksti Markku Saarinen kuvitus Markku korhonen

Tämä tarina on tosi. Joukko arkiseen puurtamiseen kyllästyneitä opiskelijoita haluaa piristää koulupäiviään liikunnalla. Kouluun juokseminen ei kuitenkaan nappaa, eikä päivittäinen rappusten ravaaminenkaan vaikuta järin mielekkäältä puuhalta. Vaan ei huolta! Pasilan toimipisteen naapurista, Suomen Liikemiesten Kauppaopistosta, löytyy iso liikuntasali. Mitä käy, kun reipas joukkomme alkaa metsästää vapaata vuoroa SLK:n salista? No, ei paljon mitään. Infopisteestä kehotetaan ottamaan yhteyttä SLK:n liikunnanopettajaan, liikunnanopettaja välittää sporttiset terveiset HAAGA-HELIAn koordinaattorille, ja tämä puolestaan heittää pallon opiskelijakunta HELGAlle. Vastuuta siirrellään pari päivää, kunnes yhteydenpito lakkaa. Kaikkien yhteinen viesti on selvä: Olette hienolla asialla, mutta vuoroja on todella vaikea saada. Ainakaan minä en ole oikea ihminen niitä järjestämään.

Mikä on homman nimi, HELGAn liikuntavastaava Hanna Riisla? ”Tällä hetkellä isossa salissa ei ole yhtään vapaita vuoroja. Mutta HELGAlla on oma salivuoro maanantaisin ja keskiviikkoisin, jolloin järjestämme joogaa ja salibandyä. Näihin vuoroihin saa osallistua kuka tahansa helgalainen.” Riislan mukaan salivuorot varataan todella nopeasti. Jos opiskelijaryhmä haluaa saada oman vuoronsa vaikkapa ensi syksyksi, asia kannattaa hoitaa jo loppukesästä. Jos siis tahdot päästä liikkumaan koulun puitteissa, mutta et halua käyttää siihen valinnaisia kurssejasi, HELGAn vuorot näyttävät olevan ainoa vaihtoehtosi. Vai pitäisikö sittenkin vaihtaa matkakortti lenkkareihin? ■

11 H2_1_11_FINAL.indd 11

13.4.2011 11:18:59

Tähti- ja rivipelaajan unelmia Salibandy on jalkapallon jälkeen Suomen toiseksi suosituin liikuntamuoto. Salibandymaajoukkueen kapteeni Mikael Järvi ja divaripelaaja Jaakko Åkman kertovat ajatuksiaan lajista. Teksti ANTTI HONKANEN kuvat hastateltavien kotialbumit

SSV:n liigajoukkueen hyökkääjä Mikael Järvi on saavuttanut peliurallaan lähes kaiken. Miehen taskusta löytyvät niin kaksi MM-kultaa kuin ennätykselliset yhdeksän Suomen mestaruuttakin. Maajoukkueessa ja SSV:ssä kapteenina häärivä Järvi sanoo unelmapeleistään hienoimmiksi MM-finaalit 2008 ja 2010. ”Se oli mahtava tunne! Mielettömän työn jälkeen saavutettu palkinto. Tärkeintä oli nähdä joukkueen jäsenien ja läheisten riemu”, 33-vuotias pistelinko kertaa. Järven on helppo muistaa myös vuosia sitten pelattu salibandyuransa inhottavin ottelu. ”Classicin pelaaja sai sairaskohtauksen ja hänen sydämensä pysähtyi hetkeksi. Onneksi mies selvisi tilanteesta. Se kyllä herätti minut, terveyden kanssa ei ole leikkimistä!” Suomi on muuttunut kahdella peräkkäisellä MM-kullallaan ainaisesta Ruotsin haastajasta voittajaksi. Järven mukaan maajoukkueen valmennusjohdolla on ollut suuri merkitys siihen, että suomalaisille epätyypillinen voittamisen kulttuuri on löydetty juuri salibandyssä. Sen lisäksi, että Järvi kehuu valmentajien ajamaa monipuolista ja vauhdikasta pelityyliä, hän antaa arvoa eritoten heidän psykologiselle johtamiselleen. ”Valmennuksella ja pelaajilla on ollut pitkä yhteinen historia, ja kohtaamiamme vaikeuksia on pyritty ratkomaan yhtenä perheenä. Johtaminen ei ole ollut autoritääristä, vaan erittäin keskustelevaa ja pääsääntöisesti positiivista”, Järvi alleviivaa. Salibandyliigassa kautta aikain eniten pisteitä tehnyt Järvi luettelee syitä lajin suosioon Suomessa. ”Salibandy on monipuolista, vauhdikasta ja viihdyttävää.” Järven tavoitteena on auttaa joukkuettaan voittamaan jokainen peli ja kehittyä monipuolisemmaksi pelaajaksi. ”Ehkä se suurin unelmani pelaajana on vielä kuitenkin saavuttamatta”, mailataituri pohtii.

Lahtelaisessa Sbandyssä pelaava Jaakko Åkman opiskelee HAAGA-HELIAn Vierumäen toimipisteessä liikunnanohjaajaksi. Mikael Järveä sarjaporrasta alempana pelanneen Åkmanin joukkue putosi miesten ykkösdivisioonasta kauden päätteeksi. 25-vuotiaalle miehelle sopi kuilun partaalla pelaaminen. ”Jokainen peli sytytti kunnolla, kun takki auki ei voinut lähteä otteluihin. Onneksi joukkuehenki pysyi hyvänä vaikeuksista huolimatta, vaikkakaan häviäminen ei ole koskaan mukavaa.” Suomen 1. divisioonassa pelaaminen ja oman taitotason riittäminen sinne ovat olleet Åkmanille unelmien täyttymyksiä. Hyökkääjän seuraava salibandyhaave on pelata joskus liigassa. ”Myös esimerkiksi Sveitsissä tai Saksassa pelaaminen olisi hieno kokemus”, hän haaveilee. Åkmaninkin unelmien salibandyottelu on vuoden 2010 miesten MM-finaali. ”Maailmanmestaruus kotikisoissa täydellä areenalla nosti kylmät väreet pintaan.” Nuorukainen uskoo, että salibandy on suosittua, koska se on helppo aloittaa ja sopii miltei kenelle tahansa. ”Lisäksi lajin edullisuus ja vauhdikas luonne houkuttelevat pelaamaan. Vielä kun saataisiin harrastajia kunnolla katsomoihin”, Åkman haaveilee. Nuorimies pitää pelaajauransa tähtihetkinä nousua miesten ykkösdivisioonaan ja siellä ensimmäisessä pelissä laukomaansa maalia. Näiden tähtihetkien yli kipuaa kuitenkin Viivi Avellanin haastatteluun pääsy valtakunnallisen yläasteiden lopputurnauksen, Ärräcupin, jälkeen vuonna 2001. ”En saanut seuraavana yönä nukuttua”, mies muistelee pilke silmäkulmassa. ■

^ Jaakko Åkman uskoo, että salibandy on suosittua, koska se on helppo aloittaa ja sopii miltei kenelle tahansa.

12 H2_1_11_FINAL.indd 12

<< Maajoukkueessa ja SSV:ssä kapteenina häärivä Mikael Järvi (kesk.) sanoo unelmapeleistään hienoimmiksi MM-finaalit 2008 ja 2010.

13.4.2011 11:19:00

Wheel Chairmanin matkassa Jotkut meistä ajelevat pyörätuolilla kaiket päivät. Wheel Chairman on yrittäjä ja hallituksen puheenjohtaja, joka liikkuu paljon mahdollisuuksiensa mukaan. Monesti kyse on vain siirtymisestä paikasta toiseen. Seurataanpa Wheel Chairmania eräänä lauantaina. Teksti ja kuvitus Markku Korhonen

Ennen kuin Wheel Chairman pääsee sähköpyörätuolillaan minnekään, on saatava virtaa. Noin kahdentoista tunnin täydellä latauksella pyörätuolilla voi liikkua laajasti. Lataus on unohtunut viime ajelun jälkeen, joten akkuun vain lisää virtaa ja tien päälle. Vapaapäivänään hän ei jaksa varata invataksia ja odotella. Nyt lähdetään! Onneksi asuintalossa on hissi, sillä painavaa sähköpyörätuolia on hankalaa siirtää rappuja alas kierreportaissa. Ihmisvoimin toimiva tuoli olisi kyllä kevyempi nostella, varsinkin jos itse pystyisi. Joskus joku yrittää työntämällä auttaa sähköpyörätuolia, vaikka ei siitä mitään hyötyä ole – sehän ei liikahda työntämällä.

Rakennus- ja remonttityömailla Wheel Chairman pääsee mukavasti liikkeelle, vaikka lähistölle on ilmestynyt rakennustyömaa esteineen. Rakennustavarat, kaapelit ja jätelavat ohjaavat liikkujan yleensä autotielle, mutta hän ei pääse tuolillaan katukiveyksen yli. Eikä mahdu kääntymään tulosuuntaan. Korkeat katukiveykset ja kapea jalkakäytävä eivät tekisi käännöksestä turvallista, mutta ei hätää, peruuttamalla hän onnistuu hyvin. Peruuttaenkin matka jatkuu joutuisasti, mutta vastassa on yllätys. Tutulla katuosuudella on remontti ja kielletyn ajosuunnan liikennemerkki – jalkakäytävätkin on suljettu. Rikesakon mahdollisuus on olemassa, jos ainoaa etemissuuntaa jatkaisi. Eteenpäin vain rohkeasti käyttäen remonttimiesten jättämää kapeaa luiskaa, jota pitkin pääsee

esteelliseltä jalkakäytävältä kätevästi ajoradalle. Ei sentään ole tätä osuutta suljettu kokonaan, eikä tarvitse enää peruuttaa.

Nupukiviltä apteekkiin ja kauppaan Edessä oleva tori on jo helpompi saavuttaa, huolimatta nupukiveyksestä ja toria halkovista vesikouruista. Lähistön apteekissa hän ei voi vierailla, koska ovi on kapea ja kynnykset korkeita, mutta seuraavaan apteekkiin hän pääsee jo sisällekin. Tutussa kaupassa hän voi käyttää noin puolta valikoimasta, koska puolet tuotteista on sijoitettu liian korkealle. Eihän ihminen muutenkaan kaikkea tarvitse. Nousevalla istuinosalla pääsee kurkottamaan, mutta tavoittamattomissa olevia tuotteita voi joutua joskus pyytämään. Silloin saa sellaista apua, jota ei ole pyytänyt. Silloin autetaan parasta ennen -merkinnöissä sekä kysellään olisiko viisaampaa ostaa tuota ja tuota tai mitä aiot tehdä tuollakin tuotteella.

Baarissa Baarissa tarjoilija kysyy Wheel Chairmanin tilausta tämän vieressä seisovalta tuttavalta: ”Mitäs tolle tulee?” Huumorintajuinen tuttava elehtii älämölöllä pyörätuolimiehelle kuin vammaisten kielellä. Tämä on heti esityksessä mukana ja vastaa samanlaisella ääntelyllä. Tuttava kääntää tarjoilijalle: ”Se ottaa oluen.”

Konserttiin Illalla Wheel Chairman on menossa kaverinsa auton kyydissä rockkonserttiin. Miehet ovat lähteneet Sastamalasta hyvissä ajoin, kunnes perillä Helsingissä he huomaavat, että jotain puuttuu. Työnnettävä pyörätuoli on unohtunut kotitalon pihalle. Hätä keinot keksii, joten Meilahden sairaalan ovelta he nappaavat toisen työnnettävän pyörätuolin, jonka he konsertin jälkeen palauttavat.

Lisää liikkumista

Haastateltava ei halunnut esiintyä omalla nimellään.

Jatkossa Wheel Chairman aikoo liikkua vielä enemmän. Voi mennä vaikka kylpylään selvittämään uintimahdollisuuksia. Jossain uimahallissa on altaaseen pääsyä varten ”lihakoukku”, johon kiinnitetyissä valjaissa ollessaan pyörii kuin karusellissa. Jossain maailmalla voi joutua junassa tai lentokentällä karjankuljetusvaunun kyytiin tai pyörätuoli voi pudota moottoritiellä taksin katolta. Mutta ainahan voi jäädä kotiin ja ajella tuolilla kotikulmilla sopivia esteitä etsien. ■

13 H2_1_11_FINAL.indd 13

13.4.2011 11:19:01

Pienen miehen suuri haave Aidenilla on tyttöystävä, kaksi kissaa ja opiskelupaikka. Hän unelmoi isyydestä ja haluaa olla perheensä tuki ja turva. Yhteiskunnalle hän on 20-vuotias Anniina. Teksti Johanna Nykopp Kuvat Erika Åkman

14 H2_1_11_FINAL.indd 14

13.4.2011 11:19:02

iden, Aksu, Ansku ja Anniina. Kadun päässä vilkuttava harteikas nuorukainen tunnetaan näillä kaikilla nimillä. Passissa lukee Anniina ja lapsuudenystävien puhelinluettelossa Ansku. Koulukaverit tuntevat hänet Aksuna, mutta uusille tuttavuuksille hän esittelee itsensä Aidenina. ”Oon mieluiten Aiden, koska se on sukupuoleton nimi.” Olen leikkinyt edessäni seisovan 20-vuotiaan pojan kanssa poneilla vuosia sitten. Silloin hän oli naapurin Anniina ja pikkusiskoni villein ystävä. Nyt hän on sytkäriä takkinsa taskusta kaiveleva poika. ”Mä taisin olla aina ekana naama mudassa,” hän hymyilee ja sytyttää tupakan.

Väärä keho tai väärät ajatukset Aiden syntyi tytöksi, mutta tuntee olevansa poika. Pojalta hän näyttääkin. Epäilemättä moni mies katselee hänen hauiksiaan kesällä kateudesta vihreänä. Lapsuutensa Aiden riehui Espoon Kauklahdessa äitinsä hoivissa. Hänen vanhempansa erosivat, kun hän oli 3-vuotias. Alakoulun neljännellä luokalla lapsuuden turvallinen ympäristö kuitenkin vaihtui, kun äiti ja tytär muuttivat Espoon keskukseen. Aiden päätti olla tyttömäinen saadakseen kavereita. Yläkoulussa hän sai teeskentelystä tarpeekseen. Valitettavasti koulun pojat eivät halunneet erikoista poikatyttöä joukkoonsa. ”Siitä seurasi kiusaamista ja tappeluita.” Opettajat lähettivät Aidenin lopulta koulupsykologille, joka säikähti nuoren ajatuksia. Psykologi vastasi tytön sisällä olevan pojan avunhuutoihin jyrkästi: ”Ethän sinä voi tuollaisia asioita miettiä.” Onneksi koulun terveydenhoitaja oli ymmärtäväisempi. Hän kehotti Aidenia käymään Seta ry:n nettisivuilla. Sivuja selatessaan Aiden alkoi epäillä olevansa transsukupuolinen. ”Olin kauhuissani. Olin syntynyt väärään ruumiiseen. En voinut uskoa, että mulle tapahtuisi tällaista.”

Sukupuolenkorjaus kestää vuosia Järkytys haihtui kuitenkin pian, ja Aiden halusi sukupuolenkorjaushoitoon. ”Aluksi en uskaltanut mennä lääkäriin. Mua pelotti, että ne sanoo mua hulluksi.” Työskentely Kirkkonummen taidepajalla muutti kaiken. Paikan ohjaaja vähätteli häntä ja kutsui kiusallaan tytöksi. Aiden ahdistui ja alkoi saada migreenikohtauksia. Lopulta hän sai lähetteen migreenilääkärille. Aiden kertoi lääkärille ”hetken mielijohteesta” olevansa transsukupuolinen. Lääkäri kirjoitti hänelle lähetteen Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan sukupuolenhäiriödiagnoosiin. Aiden on käynyt psykologisissa testeissä nyt yli vuoden ajan. Testit ovat olleet toisinaan turhauttavia, mutta eivät hyödyttömiä. ”Ne on pakottaneet miettimään omaa identiteettiä ja suhtautumaan muiden reaktioihin.”

Haaveena isyys Pian huomaan, että miehisyydestään huolimatta lapsuudenystäväni ei ole kadonnut. Aidenilla on sama rönsyilevä puhetapa ja nauru kuin muistojeni Anniinalla. Hän huitoo puhuessaan, ja silmien pilkekin on yhä paikallaan. Hän loistaa puhuessaan tulevaisuudestaan miehenä.

15 H2_1_11_FINAL.indd 15

13.4.2011 11:19:31

ajankohtaista

”Meikkasin, laitoin pari korua ja olin sievä. Vihasin itseäni ja sain sen työpaikan.”

16 H2_1_11_FINAL.indd 16

13.4.2011 11:19:36

”Olen pieni mies, jonka sisällä asuu iso mies. Mun arvot on aika tavalliset. Haluan vaimon ja lapsia. Haluan olla hyvä isä. Perheeni tuki ja turva”, hän sanoo. Perheen perustaminen nousee keskustelussa esille aina uudestaan ja uudestaan. Aihe on Aidenille tärkeä. Hän on jutellut keinohedelmöityksestä ja adoptiosta tyttöystävänsä kanssa. ”En mä tietenkään oo vielä valmis isäksi, mutta saahan sitä haaveilla ja suunnitella.” Aiden on seurustellut tyttöystävänsä kanssa neljä vuotta. Aluksi hän ei kertonut tytölle transsukupuolisuudestaan. ”Olin vain oma itseni. Onneksi hän rakastui minussa ihmiseen eikä naiseen.” Kun Aiden kertoi sukupuolenkorjausaikeistaan, tyttö hyväksyi tilanteen. ”Vaatihan se tietty vähän sulattelua. Nyt me molemmat odotamme tulevaa innolla.” Pariskunta ei asu vakituisesti yhdessä, koska tyttö opiskelee Turussa. Tytön ollessa poissa Aidenille pitävät seuraa pariskunnan kissat Fitz ja Narri.

Töitä miehelle mekossa Nimi on Aidenille tärkeä asia. Häntä loukkaa, kun joku kutsuu häntä Anniinaksi. Siksi Vantaan Variassa graafista suunnittelua opiskeleva Aiden on ollut heti opiskelujensa alusta alkaen avoin transsukupuolestaan. Aiden työskentelee opiskelun ohella Kivenlahden seurahuoneella. Siellä hänet on hyväksytty omana itsenään. Näin ei ole kuitenkaan ollut kaikissa työpaikoissa. ”Jo pelkkä työnhaku on lannistavaa. Hyvillä papereilla ei pitkälle päästä, jos pärstä ei miellytä. No, mun pärstä ei ole miellyttänyt kaikkia.” Aiden kertoo etsineensä pari vuotta sitten kesätyöpaikkaa tuloksetta. Haku kaatui aina haastatteluihin. Lopulta Aidenin äiti käski häntä ”nielemään ylpeytensä” ja pukeutumaan naisellisesti. ”Meikkasin, laitoin pari korua ja olin sievä. Vihasin itseäni ja sain sen työpaikan.” Naisellisuus kuitenkin kostautui. Työnantaja pakotti Aidenin käyttämään hametta. Selitys transukupuolisuudesta ei kelvannut. Aiden kesti työssä kaksi päivää. ”Mä olin mies mekossa. Päivät oli yhtä nöyryytystä.”

Perhe tukena Aiden tuntee itsensä mieheksi, eikä voisi kuvitella kasvavansa aikuiseksi naiseksi. ”Äiti pyysi mua lopettamaan poikatyttövaiheen. Se oli loukkaavaa. Tämä ei ole vaihe vaan identiteetti. Mä olen sisimmässäni tavallinen nuori mies.” Hoitojen alettua Aiden on ollut avoin itsestään ja aikeistaan vanhemmilleen. ”Äiti on kyseenalaistanut omaa äiteyttään. Sen oli vaikea hyväksyä, että tää ei ole mikään ohimenevä vaihe. Se kuitenkin totesi lopulta, että aikuisena mä päätän itse omista asioistani. Isosisko puolestaan pelkäsi, että muutun korjauksen jälkeen toiseksi ihmiseksi. Se kuitenkin tajusi, että oon ollut aina poikamainen.” Isä puolestaan otti uutisen rauhallisesti. Hän ei ollut kuullut lapsestaan puoleentoista vuoteen, kun Aiden päätti soittaa ja kertoa tilanteestaan. ”Sanoin, että en olisi enää hänen pikkutyttönsä vaan pikkupoikansa. Hän sanoi, ettei ollut yllättynyt ja lupasi olla tukenani.”

Matka mieheksi ei ole helppo Kun Aiden luki hormonihoitojen vaikutuksista ensimmäistä kertaa, häntä ällötti. Vaikutuksia ovat äänenmurros, parrankasvu, ihon paksuuntuminen, lihasmassan kasvu, klitoriksen kasvu ja seksuaalisen halukkuuden lisääntyminen.

”

Periksi en anna. Minä olen mies ja minulla on oikeus näyttää siltä.

Mahdollisia sivuvaikutuksia ovat akne, kaljuuntuminen, lihominen, aggressiivisuus ja veritulppien ja maksavaurioiden riskit. Kun hormonit aloittaa, niitä on käytettävä koko loppuelämän ajan. ”Ajattelin, että musta tulee paksuihoinen, rasvainen, karvainen, lihava ja kalju friikki. Mä en halunnut olla enää yhtään poikkeavampi.” Nyt Aiden odottaa hormonihoidon alkamista innolla. Hän uskoo lääkkeiden helpottavan elämää. Niiden avulla hän tulee näyttämään entistä miehekkäämmältä ja välttyy kummastelevilta katseilta. Asiat eivät kuitenkaan ole kulkeneet niin mutkattomasti kuin hän olisi toivonut. Psykologien ja lääkäreiden ryhmän oli tarkoitus kokoontua ennen joulua ja tehdä Aidenille hoitosuunnitelma. Ryhmän piti päättää, milloin hormonihoidot voidaan aloittaa. Alustavaksi ajaksi oli kaavailtu joulukuun loppua. Aidenin joulukuu oli toivoa täynnä, mutta hän joutuikin pettymään. Hänen lääkärinsä vaihdettiin ilman varoitusta ja hormonit jäivät odottamaan apteekin hyllylle. ”Tällä hetkellä en voi muuta kuin odottaa, että joku kertoisi, missä mennään. En ole tavannut uutta lääkäriäni, en ole saanut uutta vastaanottoaikaa, enkä minkäänlaisia selityksiä.” Aiden on loukkaantunut kohtelusta. Potilaiden joukossa kiertää huhu edellisen lääkärin pätemättömyydestä. ”Pelkään joutuvani käymään puolen vuoden tarkkailun uudestaan. Epätietoisuus ahdistaa. Periksi en anna. Minä olen mies ja minulla on oikeus näyttää siltä.”

Askel kohti lopullista muutosta Lupa hormonihoitojen aloittamiseen on askel kohti unelmaa ja leikkausten sarjaa, jossa poistetaan kohtu ja munasarjat. Myös rintojen poisto on mahdollista, mikäli ne eivät hormoneilla katoa. Leikkaukset voidaan aloittaa noin puolentoista vuoden jälkeen hormoneiden käytön aloittamisesta. Tähän tarvitaan kahden eri sairaalan lääkärin lupa. Sukuelinten alueelle muotoillaan penis ja asetetaan kivesproteesit. Penis tehdään kehosta otetusta siirrännäiskudoksesta tai hormonihoidolla suurennetusta klitoriksesta. Hoitojen alettua Aiden saa myös oikeuden ottaa itselleen miehen nimen. Tähän tarvitaan vapaamuotoinen hakemus ja psykiatrin puoltava lausunto. Aiden kertoo miettineensä nimeä pitkään. Hän on päättänyt, että seuraavassa passissa tulee lukemaan oikea miehen nimi, Aron. ■

17 H2_1_11_FINAL.indd 17

13.4.2011 11:19:37

18 H2_1_11_FINAL.indd 18

13.4.2011 11:19:40

olipa kerran... inSpiroidu keSän väreiStä ja MauSta tyyliSi MielikuvitukSella. tuottaja Satu heleniuS kuvaT Jenni uuSilehto kuviTus hanna voutilainen TYYli anna-roSa polSo, Suvi Salovaara, Satu heleniuS Meikki ja hiukseT anna-kaiSa pailinna, anna MalM, katherine Streeton MalliT heini Ja kriStian

var au

tuka a ke sä

t eis

iin j a han kkika

ay hte

p n e

ka r a

k k a t

Kristian: Housut 40e, Weekday. T-paita 24,95e, Jack&Jones. Paitapusero 99e, BenSherman. Parkatakki 80e, Weekday. Kengät 14,95e, H&M. Hattu, kuvausrekvisiittaa. Heini: Hame 29,95e, H&M. Neule 25e, Monki. Hanskat 65e, Sakari Sauso. Puukengät 59,95e, Swedish Hasbeens for H&M. Vyö 9,95e, H&M. Musta toppi ja sukat, kuvausrekvisiittaa.

19 H2_1_11_FINAL.indd 19

13.4.2011 11:19:42

ät vint iltä, ne ovat t änäki n kes änä Se juttu.

ukeng

kaiva äidin vanhat pu Farkkuhaalari 79,95e, Object. Parkatakki 45e, Monki. Puukengät 49,95e, Swedish Hasbeens for H&M. Vyölaukku 15e, Monki. Susikaulakoru 25e, Titi Madam. Musta tuubitoppi ja ylipolvensukat kuvausrekvisiittaa.

20 H2_1_11_FINAL.indd 20

13.4.2011 11:19:44

te ha n kkik aa

usero. p a t i pa n ine

ristiin

pu k

eu t

sal en on littua: n i m

Kristian: Shortsit 35e, Weekday. Paitapusero 119,90e, Gant. Kengät 25e, Weekday. Rusetti 9,95e, Selected Homme. Vyölaukusta irrotettu vyö 15e, Monki. Heini: Farkkushortsit 30e, Weekday. Paitapusero 39,95e, Selected Homme. Poikien neuletakki 26,95e, Outfitters Nation. Henkselit 18e, Weekday. Kengät 40e, Monki. Huivi 9,95e, Jack&Jones. Reppu 30e, Monki.

H2_1_11_FINAL.indd 21

13.4.2011 11:19:47

toimivat kuumalla kes채helteell채.

Sirot haaremihousut ja turbaani

Kristian: Haaremihousut 35e, Weekday. T-paita 20e, Weekday. Neuleliivi 39,95e, Object. Heini: Haaremihousut 29,95e, Object. Paljettitoppi, 79,95e, Selected Femme. Keng채t 59,95e, H&M. Kaulakoru 140e, Piia H채nninen. Turbaaniksi solmittu huivi 14,90e, Glitter.

22 H2_1_11_FINAL.indd 22

13.4.2011 11:19:49

aa nyt s oll a h i ppi. jos ujost e l e t haalarin k

tt äy

aloita yksivärisellä . öä, Haalari 19,95e, H&M. Raitabody 20e, Monki. Legginsit 30e, Weekday. Kengät 50e, Weekday. Laukku 27,90e, Glitter. Kaulakoru 23,90e, Glitter. Sulat 8,90e, Askarelli.

23 H2_1_11_FINAL.indd 23

13.4.2011 11:19:54

Berliini – Bilettäjän unelMakaupunki TeksTi ja kuva Suvi Salovaara kuviTus hanna voutilainen

dotukseni Berliiniä ja sen yöelämää kohtaan ovat kovat. Olen kuullut kaupungista ylistävää puhetta tutuiltani, joista moni on kokenut Berliinin kävijä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun vierailen nuorten, trenditietoisten eurooppalaisten suosimassa kaupungissa, jossa juhlat venyvät poikkeuksetta yli aamutuntien. Matkaseurueeseemme kuuluu lisäkseni myös muita, joille kerta Berliinissä on ensimmäinen. Lisäksi mukanamme on niitä, joita kaupunki on jo usean vuoden ajan vetänyt puoleensa. Reissumme pääasiallinen biletyspäivä on lauantai, sillä silloin kaupungissa tapahtuu eniten. Illan aikana on tarkoitus vierailla tuttavaparin tupareissa ja päätyä lopulta legendaariseen, pelkästään teknomusiikille omistettuun bilehalliin, Berghainiin. Tuttaviemme asunto on vaikuttava. Kaksikerroksisen asunnon kattoikkunoista näkyy Televisiotorni Berliner Fernsehturm. Euroopan neljänneksi korkein rakennus on monumentti, josta Berliini usein tunnistetaan. Friedrichschainin kaupunginosassa sijaitsevasta yli 70 neliön asunnosta köyhtyy vain 700 euroa kuussa. Väkisinkin alkaa harmittaa, että asun Suomessa. Kipaisemme ennen tupareiden alkua hakemassa juotavaa asuntoa vastapäätä olevalta kioskilta, jonka valikoima koostuu pelkästään alkoholi- ja virvoitusjuomista. Luulen kuulleeni väärin, kun myyjä ilmoittaa kahden puolen litran oluttölkin hinnaksi kaksi euroa. Siis mitä? Jo toinen syy muuttaa Berliiniin. Tuparivieraat ovat lähinnä Berliiniin muuttaneita suomalaisia, mutta on joukossa myös muutama aito saksalainen. Yksi heistä on Paul, jonka kanssa juttelen Berliinistä ja sen yöelämästä. Berliiniläisillä on tapana vaihtaa juhlimispaikkaa tiuhaan tahtiin illan aikana, minkä vuoksi voi olla vaikeaa arvailla minkälaista porukkaa baarissa mihinkin aikaan illasta on. Puheeksi tulee myös Berghain-klubi, jonne yritämme myöhemmin illalla päästä sisään. Paul vahvistaa käsitykseni siitä, että sisäänpääsy klubille voi olla hankalaa ja usein myös tuurista kiinni. Erityisesti isot, ulkomaalaiset poikaporukat voivat helposti tulla käännytetyiksi ovelta. Tyttöjen ei kannata nähdä ulkonäkönsä vuoksi liikaa vaivaa, sillä esimerkiksi räikeä meikki, itseruskettavat voiteet tai huomiota herättävä pukeutuminen eivät ainakaan paranna sisäänpääsymahdollisuuksia. Suuresta asiakaskapasiteetistään huolimatta Berghain täyttyy viikonloppuisin lähes poikkeuksetta täyteen, minkä vuoksi ovimiehillä on varaa valita sisälle ”sopivimmat” juhlijat. Paulin jonotusneuvo onkin ”menkää pienissä ryhmissä, olkaa hiljaa ja näyttäkää cooleilta.”

Tuparit loppuvat epäsaksalaiseen tapaan jo kello yksitoista, sillä uudet asukkaat haluavat pitää naapurisuhteensa kunnossa. Paikallisten kärsivällisyys Berliiniin juhlimaan tuleviin turisteihin on viime aikoina joutunut yhä kovemmalle koetukselle. Seuraavaksi suuntaamme yhteen kadun pienistä baareista, Jägerklauseriin. Metsästysmaja, kuten paikan suomennos kuuluisi, on melko pieni ja täyteen ahdettu, omalaatuinen olutkapakka. Seiniä koristavat täytetyt eläinten päät ja luurangot sulassa sovussa pyöränrunkojen ja erilaisten maalausten kanssa. Ovella ei ole minkäänlaista ikäkontrollia ja sisälle saa rauhassa astella takki päällä. Suomen pakollisiin narikka- ja sisäänpääsymaksuihin tottuneelle tämä on luksusta. Siemailemme Jägerklauserissa muutaman oluen ja hiomme suunnitelman, jonka toivomme auttavan meidät sisään Berghainiin. Jonotamme Berghainiin kahden hengen porukoissa eri aikoihin toisistamme, koska iso seurueemme tuskin pääsisi sisälle. Järjestelyt tuntuvat huvittavalta liioittelulta, mutta toisaalta haluamme pelata varman päälle. Kello yhden aikaan jonottamassa on onneksi vasta muutama kymmentä juhlijaa ja jono etenee nopeasti. Edeltämme käännytetään tasaiseen tahtiin ihmisiä pois. Tänä iltana eivät suosiossa ole ainakaan yksin tulleet vanhemmat miehet. Portsari on pelottava ilmestys tatuoituine kasvoineen. Tilanne on muutenkin jäätävä. ”Onko teitä vain kaksi?”-kysymyksen jääkeen pääsemme kuitenkin sisään. Tiukahkon laukun- ja ruumiintarkastuksen jälkeen voimme vihdoin huokaista helpotuksesta ja luovia tiemme tanssivan väkijoukon sekaan. Kahteen mennessä kaikki seurueestamme ovat päässeet sisään. Neljältä paikka on tupaten täynnä teknoa tanssivia ihmisiä, joista huomattava osa on seksuaalivähemmistöjen edustajia. Meno jatkuu tanssien seuraavat aamuyön tunnit. Paljon aikaa vie sokkeloiseen paikkaan kadonneiden kavereiden etsiminen, eikä kyseenalaisissa unisex-vessoissa tee mieli käydä. Tungos on hirveä, mikä latistaa hieman reivausintoa. Väsymys iskee usean tunnin tanssimisen jälkeen. Väsähdämme aamukuudelta, mutta ne, joilla reivausintoa vielä riittää, voivat jatkaa juhlintaa iltapäiväneljään saakka. Berliini on todistanut olevansa maineensa veroinen bilekaupunki. Auf Wiedersehen Berliini, kesällä taas nähdään! ■

24 H2_1_11_FINAL.indd 24

13.4.2011 11:20:01

KUVAT Suvi Salovaara

H2_1_11_FINAL.indd 25

25 13.4.2011 11:20:01

STAGE

tie unelmiin?

–

Stage ei ole tähtitehdas, vaan unelmatehdas. Stagessa nuoret saavat pitää hauskaa. Mutta voiko tv-realityn kautta todella toteuttaa unelmansa? Teksti Jasmin huusela kuvat jenni uusiLEHTO

elosen uudessa tv-realitykilpailu Stagessa pääosassa ovat koululaiset. Ohjelmassa yläaste- ja lukioikäiset kilpailevat keskenään esittämällä pätkiä musikaaleista. Stageen on valittu kuusi joukkuetta eri puolilta Suomea. Joukkueet kilpailevat ryhminä, eikä ketään pudoteta ryhmän sisältä. Yksi joukkue tippuu aina kerrallaan. Jokaisen joukkueen apuna on oma tähtivalmentaja, jolla on paljon kokemusta musiikkiteatterista. ”Lähtökohta on se, että kaikki ovat hyviä. Pyrimme tekemään ohjelmaa onnistumisten kautta, koska kilpailijat ovat nuoria, eikä heidän sielunsa kestä aivan kaikkea”, ohjelman kehittäjä Marco Bjurström sanoo.

Stagessa tehdään yhteistyötä Idea Stagesta syntyi Bjurströmin omien kokemusten kautta. Häntä alkoi ärsyttää Idolsin ”yksilöhypetys”. Musiikkiteatterin kautta hän on ymmärtänyt ryhmätyön merkityksen. ”Ei ne tähdet sitä juttua tee, vaan jengi tekee sen yhdessä. Halusin kehittää jonkun sellaisen jutun, jossa ryhmän merkitys nousisi esille”, Bjurström täsmentää.

Bjurström valitsi koululaiset päärooliin ohjelmaan, koska häntä on viime vuosina ärsyttänyt median luoma negatiivinen kuva koulumaailmasta. Hänen mukaansa kaikki opettajat leimataan nykypäivänä helposti epäpäteviksi ja oppilaat väkivaltaisiksi ja itsemurhaa hautoviksi. ”Ja se on ihan päin mäntyä, koska suurin osa on tavallisia, kasvavia ja fiksuja nuoria ihmisiä, joilla on unelmia ja rohkeutta. Miksi sitä ei tuotaisi välillä esiin?”, Bjurström sanoo. Bjurström toki myöntää, että monilla nuorilla on ongelmia ja vaikeuksia elämässään. Hän uskoo, että Stage voi antaa joillekin heistä uusia mahdollisuuksia. ”Kilpailu voi auttaa esimerkiksi taiteellisesti lahjakkaita nuoria, joille perinteisten lukuaineiden opiskelu tuottaa tuskaa”, Bjurström toteaa. Ohjelma voi Bjurströmin mukaan opettaa paljon ja avata katsojien silmiä. Hänen mukaansa musiikkiteatteri on Suomessa hyvin suosittua, mutta harva tietää, mitä sen tekeminen todellisuudessa on. ”Jollakin tavalla toivon, että Stagessa olisi dokumenttiohjelman piirteitä, eikä ohjelma olisi vain sitä kilpailua ja draamaa. Katsojat voisivat oppia samalla, mitä musateatteri vaatii”, Bjurström sanoo.

< Kontulan yhteislukion oppilaiden Stage-harjoituksiin kuuluu laulun, näyttelemisen ja tanssin lisäksi mukavaa yhdessäoloa ja tekemisen riemua.

26 H2_1_11_FINAL.indd 26

13.4.2011 11:20:02

^ Kontulan yhteislyseon joukkue harjoittelee useita kertoja viikossa.

Stagessa ei luoda tähtiä Stagen ei ole tarkoitus leipoa tähtiä. Bjurströmin mielestä olisi tuhoisaa päätyä tähdeksi kovin nuorena. Hän kuitenkin toivoo Stagen luovan tähtihetkiä jokaiselle mukana olevalle nuorelle. Hän myöntää, että jotkut kilpailijat saattavat saada kuuluisuutta ohjelman kautta, mutta se ei ole ohjelman tekemisen tarkoitus. ”Tähteys voidaan ajatella ulkopuolelta määritellyksi, mut mä en voi elää sun unelmia. Unelmien toteuttamiseksi ja mahdollistamiseksi Stage voi olla hyvä paikka”, Bjurström toteaa. Stage voi olla nuorille askel eteenpäin omassa elämässä ja viedä kohti unelmia, vaikka oma ammatti ei liittyisikään viihdealaan. ”Jos nuorten yhteishenki nousee, niin se on paljon arvokkaampaa tähteyttä kuin mikään muu”, Bjurström sanoo. Tähtien leipominen erilaisten formaattien kautta on nykyään arkipäivää. Bjurström sanoo ymmärtävänsä syyn tähän. ”Ihmiset rakastavat henkilötarinoita ja ryysyistä rikkauksiin -stooreja.” Bjurströmin mukaan on merkittävää miettiä, mitä ajastamme kertoo se, että haluamme nähdä tällaisia tarinoita. Hän toteaa, että sankaritarinoita on kautta aikojen kerrottu. Entisajan sotasankarit vastaavat nykypäivän keittiösotureita. ”Esikuvien tarve on kai ihmisen peruspsykologiassa ja geeniperimässä. En koe, että reality olisi jotenkin maailmaa mullistanut”, Bjurström sanoo.

Stage voi auttaa unelmien toteutumisessa Kilpailijoiden unelmat ovat Bjurströmin mukaan erilaisia. Onnistuminen kilpailussa ja sitä seuraava tunnustus saattavat auttaa kilpailijaa saavuttamaan lopullisen unelmansa. ”Monilla on ehkä vähän liian suuret odotukset, että nyt kun se eka lähetys tulee, niin kaikki muuttuu. Juuri mikään ei välttämättä muutu. Sitä meidän on täsmennettävä nuorille”, Bjurström sanoo. Parhaimmillaan Stage voi Bjurströmin mielestä antaa osallistujille paljon onnistumisen iloa ja oivalluksia siitä, että moneen asiaan pystyy, kun yrittää. Stage voikin auttaa nuoria kasvattamaan itsevarmuutta ja löytämään suunnan elämäänsä.

unelmien eteen on tehtävä töitä Tärkeintä omien unelmien toteuttamisessa on Bjurströmin mielestä omaan itseensä tutustuminen.”Kun osaa olla rehellinen itselleen, voi unelmoida mistä tahansa”, Bjurström sanoo. Kun omat unelmat ovat selvillä, täytyy vain alkaa töihin. Liian konkreettisia tavoitteita hän kuitenkin välttelee. ”Ei kannata ajatella, että mun pitää tiettyyn päivämäärään mennessä olla tuolla. Tärkeämpää on tietää, mitä kohti pyrkii.” ■

kontulan joukkueen musikaali kertoo kulttuurieroista Helsingin joukkueen, Kontulan yhteislyseon osallistujat ovat innoissaan päästyään mukaan Stageen. Alex, 16, ja Silja, 17, kommentoivat fiiliksiään harjoituksissa. Miltä tuntuu olla mukana Stagessa? ”On sikakivaa päästä tekemään musikaalia”, Silja sanoo hymyillen. Alex on samoilla linjoilla. ”Tää projekti vaikuttaa todella mukavalta ja vihdoin pääsee tekemään jotain aivan uutta.” Mikä on parasta Stagen tekemisessä? ”Laulaminen on hirveän hauskaa ja meidän porukalla on myös todella hyvä yhteishenki”, Silja kertoo. ”Näytteleminen on mun mielestä kaikista mahtavinta”, Alex sanoo. Mitä odotatte Stagelta? ”Uutta kokemusta ja tapahtumarikasta kevättä”, Alex ja Silja sanovat yhteen ääneen. Mistä musikaalinne kertoo? ”Musikaalissamme on aika paljon kulttuurien sekamelskaa ja vastakohtia, joita yritetään liittää yhteen. Ja sitten tulee tietysti hirveästi kapuloita rattaisiin”, Silja kertoo. Kommentti

Minä rakastan tosi-televisiota Tosi-tv-ohjelmien seuraaminen menee samaan kategoriaan kuin Seiskan ja muiden juorulehtien lukeminen. Niitä seurataan salaa. Korkealla moraalilla kirjoitettu ja tehty tosi-tv jaksaa kiinnostaa ja herättää positiivisia tunteita. Tosi-tv lienee nykysukupolven käsitys hyvin kirjoitetusta draamasta, koska ilman tätä genreä olisimme ilman monia julkkiksia. Haluan puhdistaa tosi-television maineen: Se ei ole paskaa, vaan mitä erinomaisinta viihdettä. Olen koukussa amerikkalaisiin tosi-tv-sarjoihin. Jenkit osaavat käsikirjoittaa ja yliampua uskottavasti. Jokainen itkukohtaus, rasistinen kommentti ja ihastuminen tuntuvat osuvan juuri sopivaan saumaan. Hyvällä leikkaamisella saa kärjistettyä asioita ja typerillä kommenteilla medianäkyvyyttä seuraavalle jaksolle. Jokainen julkisuuteen tähtäävä haluaa tosi-televisioon, hinnalla millä hyvänsä. Se takaa välittömän huomion ja kutsuja kissanristiäisiin. Väitän, että tosi-televisio on käsikirjoitettua draamaa. Pilottia ei synny ilman vuorosanoja ja tarkkaa castingia. Käsikirjoittaja on mukana valitsemassa sopivia henkilöitä ja kirjoittaa jokaiselle sopivan roolin. Hahmo on syntynyt ärsyttämään, vihastuttamaan, leikkimään blondia tai esittelemään silikonirintojaan. TeksTi anna-Maria tukiainen

27 H2_1_11_FINAL.indd 27

13.4.2011 11:20:03

Kaupunki

Ensi silmäyksellä Porvoo näyttää nukkekylältä.

Porvoo – yhdistelmä uutta ja vanhaa

H2:n toimittaja ja valokuvaaja kävivät tutustumassa Porvooseen ja HAAGA-HELIAn uuteen kampukseen oppaanaan matkailun opiskelija Siiri Susiluoto. teksti taru seppänen kuvat johanna nykopp

nsisilmäyksellä bussin ikkunasta Porvoo näyttää nukkekylältä: vieri viereen ripoteltuja punaisia ja pastellin sävyisiä puutaloja joen rannalla. Keskusta on kuitenkin kuin mistä tahansa suomalaisesta keskikokoisesta kaupungista. Kävelymatka linja-autoasemalta HAAGA-HELIAn toimipisteelle vie parikymmentä minuuttia. Uutuuttaan hohtava rakennus seisoo ylväänä rakennustyömaiden ympäröimänä. Tiistaiaamupäivänä Porvoo Campus vaikuttaa hiljaiselta. Lähes kaikki opiskelijat ovat tunneilla. Seisomme valokuvaajan kanssa eksyneen näköisinä aulassa, kunnes Siiri Susiluoto käy noukkimassa meidät mukaansa. Hän on opiskellut matkailua vuodesta 2008 ja on lupautunut esittelemään meille kampusta ja kaupunkia. Porvoon

opiskelijayhdistyksen HePon puheenjohtajana hän on hyvin perillä opiskelijoiden asioista. Porvoo Campus aloitti toimintansa tammikuussa 2011. Aiemmin Porvoon haagahelialaiset opiskelivat kahdessa eri rakennuksessa: liiketalouden opiskelijat POINT-talossa ja matkailun POMO-talossa. Uudella kampuksella kaikki koulutusohjelmat ovat saman katon alla, minkä lisäksi talossa toimii myös Laurea-ammattikorkeakoulu. Opiskelijoita on noin 1300, joista kolmisensataa opiskelee Laureassa terveys- ja hyvinvointialaa. ”Ihmisiin tutustuu paremmin, kun sekä liiketalouden että matkailun opiskelijat ovat saman katon alla ja käyvät samoja kursseja”, Siiri kertoo.

28 H2_1_11_FINAL.indd 28

13.4.2011 11:20:04

Uudenlaista oppimista Siiri kierrättää meitä ympäri kampusta, joka on tuttua HAAGA-HELIAn tyyliä: paljon lasiseiniä, pitkiä käytäviä ja atk-luokkia. Ilmettä piristävät värikkäät tuoli- ja pöytäryhmät, joita löytyy lähes joka nurkan takaa. Ensimmäinen pysähdyspaikka on luokka, jossa toimivat Symbion tilat. ”Symbio on oppimisfoorumi, jossa opiskelijat voivat perustaa yrityksiä. Tällä hetkellä tilaa käyttää 11 yritystä, joista osa on liikeidean asteella. Yrityksistä viisi toimii Nuori Yrittäjä -ohjelmassa”, kertoo kehittämispäällikkö Sirpa Lassila. Kierros jatkuu kirjaston ohi, jota kuka tahansa porvoolainen voi käyttää. Sitten vastaan tulee huone, johon ei uskoisi ammattikorkeakoulussa törmäävänsä. Luokka täynnä säkkituoleja! ”Täällä pidetään ihan tavallisia tunteja”, Siiri sanoo. Toivottavasti luokassa ei pidetä tylsiä luentoja, sillä valtavan kokoiseen säkkituoliin olisi helppo nukahtaa. ”Ruokala on opiskelijoiden lempipaikka”, Siiri kertoo. ”Ihmiset tulevat tänne aamukahville, ottavat läppärin esiin ja pitävät projektikokouksia.” Joka toisella ruokalassa istuvalla on tosiaan kannettava tietokone esillä. Koulu antaa jokaiselle aloittavalle opiskelijalle oman tietokoneen. Sille on kuitenkin ehtonsa: opiskelijan pitää saada Kelan vaatima vähimmäismäärä opintopisteitä suoritettua ja valmistua tavoiteajassa tai tietokone otetaan pois. Aulassa on rykelmä pöytiä ja tuoleja. Yhdellä pöydällä nököttää metallinen astia, josta kurkistaa kirkkaan värisiä lankakeriä ja kutimet. ”Ne ovat sitä varten, että ihmiset voivat neuloa aikansa kuluksi”, Siiri sanoo. Langat ja puikot ovat tehneet kauppansa. Astiasta löytyy kaulaliinaa muistuttava riemunkirjava neulos. Siiri jatkaa keskeneräistä työtä tekemällä limenvihreällä langalla pari riviä silmukoita.

Kokonaan ilman alennuksia opiskelijoiden ei onneksi tarvitse olla. Esimerkiksi uimaan pääsee halvemmalla, ja Joella- ja Kadullanimisissä ravintoloissa voi syödä ja juoda opiskelijahintaan. Asunnon voi vuokrata joko yksityisiltä markkinoilta tai opiskelija-asuntoloista, jotka sijaitsevat Huhtisissa ja Kevätkummussa. Siiri asuu poikaystävänsä kanssa Kevariksi kutsussa Kevätkummussa. Kevätkummun ostarilta löytyy juomaravintola Axel, joka on maanantaisin opiskelijoiden kansoittama. Silloin on bingoilta, jossa voi voittaa ilmaista olutta. Halutessaan voi liittyä tuoppikerhoon, jolloin saa oman, nimikoidun tuopin ravintolan seinälle. Ruokalistalta löytyy erinomainen annos juhlinnan jälkeiseen päivään, kun ei jaksa itse kokata. Pizza Krapuliano maksaa 8,90€ ja sisältää kinkkua, salamia, aurajuustoa, katkarapua, ananasta ja valkosipulia.

Vanhan ajan tunnelmaa Vanha kaupunki on juuri niin idyllinen kuin miltä se bussin ikkunasta näytti. Jokaisessa rakennuksessa on jotain mielenkiintoista: käsityökauppa, kahvila tai museo. Yhden liikkeen oven vieressä roikkuvat miniatyyrikokoiset farkut ja toisen näyteikkunassa mekaanisesti liikkuvat lelut kiertävät kehää. Ensimmäiseksi käymme Brunbergin suklaa- ja makeismyymälässä. Suklaalle ja sokerille tuoksuvasta liikkeestä ei voi lähteä ilman, että ostaa paketillisen riisisuklaata. Samalla kadulla on ravintola Timbaali, joka on Suomen ainoa etanoihin erikoistunut ravintola. ”Moni haagahelialainen on saanut sieltä työpaikan”, Siiri kertoo. Vähän matkan päässä on Porvoon vanha Linna. Punaisen rakennuksen yläkerrassa asuu Remu Aaltonen. Pysähdymme talon eteen ja vilkuilemme yläkerroksen ikkunoihin, mutta Remua ei näy. Vanhan kaupungin kierros päättyy Porvoon Paahtimoon, josta saa Siirin mukaan Suomen parasta kaakaota. Varmaa on ainakin se, että Paahtimon terassi on valittu yhdeksi Suomen parhaista. Annos kuumaa kaakaota ja kylmää kermavaahtoa katoaa hetkessä. Halutessaan kaakaota voi tuunata esimerkiksi vaahtokarkeilla tai kahvilla. Kuumien juomien äärellä teemme johtopäätöksen: vaikka Porvooseen ei tulisi opiskelemaan, on se ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunki. ■

Koulu antaa jokaiselle aloittavalle opiskelijalle oman tietokoneen.

Opiskelijan Porvoo Porvooseen tullaan opiskelemaan ympäri Suomea, jopa Kittilästä asti. Moni reissaa päivittäin Porvoon ja Helsingin väliä. Opiskelijat ovat järjestäneet kimppakyytejä pääkaupunkiseudulta, sillä se tulee halvemmaksi kuin omalla autolla tai bussilla kulkeminen. Porvoon paikallisliikenne ei ole opiskelijoiden suosiossa. Yksi matka maksaa kolme euroa, eivätkä bussit kulje kampuksen vierestä. Opiskelijayhdistys aikoo tehdä vetoomuksen liikennöitsijälle, jotta matkalippuihin saataisiin opiskelija-alennus.

Siiri Susiluodon kanssa kaakaolla Porvoon Paahtimossa.

H2_1_11_FINAL.indd 29

Porvoon uuden kampuksen aula.

29 13.4.2011 11:20:05

30 H2_1_11_FINAL.indd 30

13.4.2011 11:20:07

ihastuttava ja vihastuttava Maria Veitolan nimi on noussut tänä keväänä useasti ikäviin otsikoihin. Vaikka Veitola on jututtanut tunnettuja suomalaisia jo viiden vuoden ajan, on hänet tituleerattu tv:n pahimmaksi kiusaajaksi vasta viime kuukausina. Ovatko tähtäimessä vieraat vai sittenkin Veitola itse? Teksti Johanna yrjölä KUVAT JENNI UUSILEHTO

eitola tietää itsekin, että Internetissä piilee vaara. Keskustelupalstoille, blogeihin ja verkkolehtiin mahtuu niin julmia ja alatyylisiä lausahduksia, että silmiin sattuu, kun niitä katselee. ”Jos joku läheinen ihminen sanoo mulle, että teen hyvää työtä, ja joku toinen huutelee keskustelupalstalla ilkeitä juttuja, niin jostain syystä vain jälkimmäinen jää mieleen”, Veitola kertoo. Arvostelun oppii hyväksymään, mutta koskaan siihen ei täysin totu. Paras keino suojella itseään on tietysti se, ettei lue mitään itsestään kirjoitettua. ”Eipä tarvitse ainakaan netissä paljon hengata.” Veitola hörppii teetään suurehkon pöydän toisella puolella Helsingin Vallilassa. On maanantaipäivä, mutta hän näyttää ainakin ulkoisesti toipuneen viikonlopun riennoista. Toisin kuitenkin on: vapaapäivä olisi tänään houkutellut enemmän. Perusmaanantai. Istumme tuotantoyhtiö Tarinatalon tiloissa, sillä haastatteluhetkellä Maria!n kausi on vielä kesken. Se tarkoittaa, että Veitola on sorvin ääressä kahdeksasta kymmeneen tuntia päivässä. Sen lisäksi hän kirjoittaa vakiokolumnistina Trendiin ja Imageen. ”Maria! on kaikista isoin ja tärkein juttuni, joka vie mut aina kokonaan hetkeksi – kaiken energian, ajatukset, älyn ja luomisvoiman”, Veitola sanoo. Neloselle ja Tarinatalolle ohjelma on vain yksi muiden joukossa. Kun Maria! jää tauolle, muut tuotannot jatkavat pyörimistään. Veitolalle tv-kameroiden sulkeutuminen merkitsee töiden loppumista. Koittaa freelancerin arki. ”Mun pitäisi tietää, mitä teen seuraavaksi, mutta en tiedä. Jotain töitä ilmaantuu aina, mutta on se silti vähän ahdistavaa ja pelottavaa”, Veitola myöntää. Tuotannon loputtua hän kuitenkin lomailee, mahdollisesti jossain, missä on palmuja, banaanipuita ja mielellään apinoita. Kun Maria! taukoaa, on Veitolan väsymys niin syvä ja kokonaisvaltainen, että siitä virkoaminen vie vähintään kuukauden. Voi olla, että tänä keväänä vielä pidempään.

Tv-Mariassa enemmän volyymiä Toki Veitolaa kehutaankin. Ohjelma on kovassa nosteessa ja toisiin Veitolan suora ja rohkea tyyli uppoaa. Hän on myös saanut monesti tunnustusta kekseliäästä pukeutumisestaan. Maria!an Veitola stailataan, arkeen hän vaatettaa itse itsensä. Nyt hänellä on yllään sympaattinen lila hapsuneule, jota hän itse kutsuu ”kerjäläisooppera-vaatteekseen”. Se on lähtöisin vaatesuunnittelija Aino Vainion kutimista. Ilman studiovalaistusta ja maskeerausta Veitola näyttää jotenkin pehmeämmältä ja helpommin lähestyttävältä. Ei enää miltään teinitytöltä, vaan ikäiseltään 38-vuotiaalta naiselta. ”Tv-Mariakin olen ehdottomasti minä, mutta ehkä vähän dramatisoitu versio musta. En mä tosielämässä korosta itseäni koko ajan, ja pyri päällepäsmäröimään kaikkea. Olen varmaan paljon hiljaisempi ja mietteliäämpi siviilissä.” Telkkarissa pätevät kuitenkin eri säännöt. Veitolan velvollisuutena on pitää lähetys hyppysissään. Se vaatii häneltä valtavan energialatauksen. Ei siis ihme, jos katsojan silmissä kaikki näyttää vain hyvin harjoitellulta esitykseltä. ”Telkkarissa ei vaan pysty lojumaan sohvalla. Ei siinä ole mitään järkeä, että sä teet talk showta ja oot samalla omissa mietteissäsi”, Veitola toteaa. Hän kertoo myös, ettei hänen ympärilleen ole koskaan rakennettu minkäänlaista roolia. Veitola puhuu niin vilpittömästi, että mieleni tekee uskoa häntä. Ehkä maailmassa on vielä sellaisiakin viihdeohjelmia, joissa on ripaus aitoutta näyteltyjen suoritusten sijaan. Varmaa on vain se, että katsojat muodostavat käsityksensä sen perusteella, mitä lasin läpi näkevät. Toinen merkittävä mielikuvatehdas ovat juorulehtien kirkuvat otsikot. ”Se on tosi hurjaa. Huomaan joskus kimpaantuvani siitä, kun joku sanoo mulle vähän pettyneenä: ethän sä ole yhtään samanlainen kuin tv:ssä. Mietin itsekseni, että MITÄ? Miten niin en ole? Olenhan!”

31 H2_1_11_FINAL.indd 31

13.4.2011 11:20:07

Johtuu se sitten meikistä, valaistuksesta tai lähetyksen synnyttämästä adrenaliinista, jokin on silti toisin. Kasvotusten Veitola on ennemmin pohdiskeleva kuin päällekäyvä, aidon kiinnostunut kuin aliarvioiva. Hän ei selittele. Hän pyrkii ymmärtämään, miksi ihmiset näkevät hänet sellaisena kuin näkevät. ”Jos mä haluasin kiusata, tekisin sen aivan eri tavalla”, Veitola sanoo. Hän on ehdoton: tarkoitus ei ole nolata tai loukata ketään, päinvastoin. Tavoitteena on, että jokainen vieras lähtee ohjelmasta sillä mielellä, että: ”huh, olipas jännää, mutta vitsi, että on hyvä mieli”. Usein vieraat saavat myös jälkihoitoa. Heihin ollaan yhteydessä lähetyksen jälkeen ja varmistetaan, että kaikki on kunnossa. Veitola kertoo, että vuosien aikana ehkä kaksi vierasta on loukkaantunut hänen sanomisista tai tekemisistään. Eikä silloinkaan ole ollut kyse tavoitteellisesta vittuilusta. ”Minusta on jännittävää, että katsoja kokee, että vieraita nöyryytetään ja loukataan. Ja sitten ne tyypit on itse sillain, että olipas kivaa, kiitos paljon.”

Veitola tietää, mitä tahtoo Kuvitellaan tilanne, jossa Veitola olisi itse vieraana ohjelmassaan. Mistä silloin keskusteltaisiin? Musiikista, muotiteollisuudesta, ilmiöistä tai ihmisistä ehkä. Yksi teema, josta sanavalmis nainen tällä hetkellä innostuu, on ruoka. ”Mä oon erittäin iloinen, että ruuasta puhuminen on lisääntynyt muuallakin kuin tiedostavien hippien blogeissa”, Veitola sanoo. Hän on turhautunut siitä, ettei suuri osa ihmisistä yhtään välitä, mitä suuhunsa laittaa. Tarjous painaa usein ostopäätöksessä terveellisyyttä enemmän. Veitola toivookin, että ihmiset lukisivat tarkemmin tuoteselostuksia ja miettisivät, mikä heille on hyväksi. Ruoan lisäksi Veitola miettii valintojaan vaatteissa. ”En mä mikään nollatoleranssi-ihminen ole, mutta kyllä mä sentään funtsin. En näe mitään järkeä siinä, että ostaisin ginatricotista tai henkkamaukasta joka viikonloppu uuden mekon. Se on mielestäni lähinnä kuvottavaa.” Veitola satsaa ennemmin kahdesti vuodessa kalliiseen mekkoon. Mieluiten tietysti sellaiseen, jonka niskalapussa lukee Made in Finland tai Made in France. ”Vaikka miten niidenkään alkuperämaasta voi mennä enää takuuseen? Marimekon astiatkin tehdään Thaimaassa”, hän harmittelee. Kuulostaa siltä, että Veitolalla on paljon sanottavaa. Nähdäänkö hänet tulevaisuudessa politiikassa? ”Tuskin”, hän vastaa huvittuneena, mutta jatkaa ajatusleikkiä silti askeleen pidemmälle. ”Maltan tuskin odottaa, mikä puolue ottaa ensimmäisenä yhteyttä. Ehkä perussuomalaiset.” Toistaiseksi Veitola ei halua luopua ohjelmastaan. ”Toivon saavani tehdä Maria!a niin kauan, että kyllästyn. Ja vielä en ole kyllästynyt yhtään”, hän sanoo. Veitolan tavoitteena on tehdä mahdollisimman hyvää ajankuvaa siitä Suomesta, jossa elämme. Yhdessä jaksossa voidaan nähdä niin ex-pääministeri puhumassa muslimeista, Suomen suosituin sketsinäyttelijä jakamassa ajatuksiaan Zeitgeistista kuin Tuksun häätkin. Onhan se kaikki maassamme juuri nyt. ”Luulen, että ihmiset ovat hämmentyneitä, koska he eivät ole tottuneet yhdistelyyn. Tavallisesti poliitikot ovat omassa laarissaan, BB-julkkikset omassaan ja näyttelijät jossain kulttuurieliittilaarissa. Mutta se, että tuomme heidät kaikki samaan paikkaan, on varmasti monelle uutta.”

32 H2_1_11_FINAL.indd 32

13.4.2011 11:20:08

”

Huomaan joskus kimpaantuvani siitä, kun joku sanoo mulle vähän pettyneenä: ethän sä ole yhtään samanlainen kuin tv:ssä. Mietin itsekseni, että MITÄ? Miten niin en ole? Olenhan!

Tavoitteena ei ole kohahduttaa Veitola näpäyttää ohimennen muodikkaita etelähelsinkiläisiä, vaikka joku saattaisi mieltää hänet itsensäkin yhdeksi heistä. Veitolasta Punavuoren hipsterien on helppo ajatella omasta kuplastaan, että vieraiksi tulisi kutsua ainoastaan hienostuneita ja älykkäitä ihmisiä, joilla olisi paljon syvällisiä mietteitä ja sanottavaa. Sehän olisi kauhean ihanaa ja ylevää. ”Mutta totuus on, ettei Suomi ole sellainen. Eniten täällä on jengiä, joka kulkee Crocseissa, kuuntelee Frederikkiä ja käy Tuurissa shoppailemassa. Eikä se tee heistä yhtään vähempiarvoisia. Haluan huomioida myös heidät ohjelmassani.” Kuluneella kaudella huomiota ovat niittäneet erinäiset silikonimissit, hevosenspermashotit ja peniksenpaksuntajat. Ohjelma on rinnastettu useissa yhteyksissä jopa sosiaalipornoon. Veitola myöntää, että Maria!ssa on viime aikoina kokeiltu vähän uskaliaampia juttuja. Hänen mielestään itsetarkoitus ei ole silti kohahduttaa. ”Olen sellainen tyyppi, että haluan viedä ohjelmaa koko ajan eteenpäin. Tällä hetkellä se tarkoittaa, että teemme juttuja, joita itsekin vähän epäilen. Jos mulle tulee yhtään sellainen olo, että huhhuh, onhan tämä nyt aika hurjaa, mutta ei tämä loukkaa ketään, niin silloin se on varmasti hyvä juttu”, Veitola pohdiskelee.

Onko näin? Suomen kansa äänestää kaukosäätimillään. Kuluneen kevään aikana ”sosiaaliporno” keräsi viikoittain tv:n ääreen vajaa neljäsataatuhatta katsojaa. Veitolan voikin sanoa saavuttaneen toimittajana lähes kaiken, mikä pienessä maassa on mahdollista. Maria!n lisäksi hän on käsikirjoittanut, tehnyt radiota ja ohjannut. Hänet on myös valittu vuoden mediapersoonaksi vuosina 2008 ja 2009. Veitola ei ole silti lakannut unelmoimasta. Omien sanojensa mukaan hänen haavekuvansa eivät ole kovin realistisia, mutta eihän unelmien tarvitse ollakaan. ”Haaveilen asuvani jonain päivänä pidemmän aikaa ulkomailla. Matkustaisin Borneoon katsomaan orankeja ja Ugandaan gorilloja. Haaveilen myös siitä, että kirjoittaisin jonain päivänä best sellerin. Keksisin uuden Harry Potterin”, Veitola paljastaa. Ihminen, jolla on tällaisia unelmia, ei voi olla kovin kylmä tai kyyninen. Tuskin kukaan, joka Veitolan kasvokkain tapaa, häntä niillä sanoilla kuvailisikaan. Eivät edes keskusteluohjelman vieraat. Hämmentävää on ainoastaan se, eikö hän todella näe eroa itsensä ja tv-Marian välillä. ■

33 H2_1_11_FINAL.indd 33

13.4.2011 11:20:09

Food fight! Sekalainen kokoelma raakaaineita, puolitoista tuntia aikaa. Kolme tulevaa keittiömestaria ottivat toisistaan mittaa hellan ääressä ja loihtivat perunasta ja tonnikalasta taideteoksiin verrattavia gourmet-annoksia. Teksti Jenni Juntunen ja Maija Männistö Kuvat Jenni Juntunen

os oikein käyttää mielikuvitustaan, voi kuulla aivojen raksutuksen, mutta muuten HAAGA-HELIAn Haagan yksikön opetuskeittiössä vallitsee syvä hiljaisuus. Keittiömestariopiskelijat Perttu Jokinen, Risto Tepponen ja Toni Kostian ovat juuri saaneet eteensä pari muovikassillista ruokaa, josta on tarkoitus loihtia mahdollisimman maittava annos. Kello tikittää. Aikaa on puolitoista tuntia. ”Milloinhan mä olen viimeksi edes nähnyt ranskanleivän?”, naurahtaa joku pojista. Pöydällä pötköttää lisäksi erilaisia kasviksia, tomaattimurska, broilerin filee, juustoraaste, kasvirasvasekoite ja opiskelijaruoan klassikko purkkitonnikala. Kaikkia aineksia ei ole pakko sulloa yhteen annokseen, ja koululta löytyviä kuiva-aineita saa hyödyntää. Eipä aikaakaan, kun nuoret miehet käyvät tarmokkaasti töihin. He käyttävät kuiva-ainevarastoa siekailematta hyväkseen: raaka-ainevalikoima täydentyy muun muassa yrteillä, balsamicolla ja juureksilla. Risto vaihtaa kasvirasvasekoitteen tylysti kunnon kuohukermaan. ”Ei tästä litkusta oikeasti voi tehdä yhtään mitään”, hän perustelee. Osaavissa käsissä ruoka muuttaa muotoaan niin nopeasti, että on vaikea sanoa mikä on purjoa ja mikä leipää. Puhe vilisee ammattisanastoa, milloin on hukassa ”mandoliini”, milloin ”bamiks”. Kiire on kova, mutta välillä pojat ehtivät vilkuilla mitä vastustajien leikkuulaudoilla tapahtuu. Perttu on kadottanut pihtinsä ja epäilee sabotaasia. Draamaltakaan ei vältytä. Risto humauttaa murekkeeseen liikaa suolaa ja on silminnähden pettynyt. ”Mitä vähemmän ammattitaitoa, sitä enemmän vikaa laitteissa”, Perttu selittää, kun oma kesäkurpitsapyree ei tule tehosekoittimesta ulos aivan toivotunlaisena. ”Viisi minuuttia!” Ilmoitus jäljellä olevasta ajasta kajahtaa keittiössä. Kokit näpertävät annoksiaan kasaan, ja ennen viimeistä kellonlyöntiä kaikkien luomukset ovat valmiita. Kuka olisi uskonut, että tuiki tavalliset paprikat ja broilerinfileet voivat kokea näin totaalisen muodonmuutoksen? Voilà!

Raaka-aineet Broilerin fileeleike Purjo Peruna Paprika Kesäkurpitsa Tomaattimurska Tonnikalahiutaleita vedessä Vähärasvainen kasvirasvasekoite Emmental-mozzarella juustoraaste Ranskanleipä

34 H2_1_11_FINAL.indd 34

13.4.2011 11:20:11

Armoton arvostelija Ruokatuotannon opettaja Jari Karjalainen sai kilpailussa yrmeän tuomarin roolin. Herra on kokenut lähes kaiken ravintolaalalla lukuun ottamatta työtä respassa ja yökerhossa. Hän siis tietää, mitä hyvä ruoka on. Tosielämässä mukavaksi kaveriksi kuvailtu opettaja osasi odottaa erinomaisia suorituksia oppilailtaan – eikä joutunut pettymään.

35 H2_1_11_FINAL.indd 35

13.4.2011 11:20:12

kuorrutettu Broilerinfilee, confit-peruna, purjotyyny, perunalaStut, tomaattikaStike kaSviSliSäke, purjo-vinaigrette

”

kokki Perttu Jokinen, 26, haaveilee työskentelystä ravintolassa, jossa ei olisi ollenkaan taloudellista vastuuta. Tuleva keittiömestari haluaisi keskittyä unelmiensa työssä itsensä toteuttamiseen ja uuden kokeilemiseen.

olin taloudellinen, enkä käyttänyt ollenkaan tonnikalaa. ajattelin kokata siitä vasta huomenna.

tuomio Tämä on kolmikon kaunein annos. Tällaista en ole vielä ennen nähnyt. Broileri on jäänyt hieman raa’aksi, mutta onneksi minulla on kokenut vatsa. Heikompihermoinen olisi voinut palauttaa annoksen. Ulkonäkö antoi odottaa annokselta voimakkaampaa kokonaisuutta. Vinaigrette antaa kuitenkin annokselle potkua ja kirpeyttä. ½

”

annos on nimeltään opiskelijan parempi perjantai, ja sen voi halutessaan nauttia pienen shotin kanssa. perttu

riSto

kokki Risto Tepponen, 25, katseli jo nuorena Katin keittiössä -ohjelmaa ja odotti innolla kotitalouden tunteja. Nykyisin nuori mies on mukana Suomen kokkimaajoukkueessa ja valmistaa viikonloppuisin esimerkiksi hirven kieltä ja porsaan potkaa.

tuomio Broilerimureke on yksinään syötynä suolaista, mutta se kompensoituu annoksen muilla osilla. Kokonaisuus on kuitenkin se, mikä ratkaisee. Annoksesta huokuu maalaishenkisyys, ja se on muita rustiikimpi. 

H2_1_11_FINAL.indd 36

13.4.2011 11:20:16

Broilerimureketta, Hasselbackan peruna, kes채kurpitsa-sandwich ja tomaattikastiketta

37 H2_1_11_FINAL.indd 37

13.4.2011 11:20:16

tonnikala- perunapyree, muikunmätiä, verSoja

kananrintafileetä,

ja kermaa

peruna-purjopyree, linSSejä, pinja-veHnäpuru, kaSvikSia, Soya-fluid, valkoSipuli kuplat ja SitruunaruoHo-lientä

kokki Toni Kostian, 25, innostui kokkaamisesta ollessaan 16-vuotiaana harjoittelijana ravintolassa. Nykyään hän treenaa Riston tavoin kokkimaajoukkueen seuraavaa maaottelua varten. Toni valmistaa viikolla simppeleitä ja nopeita ruokia, mutta viikonloppuisin hän voi käyttää useita tunteja yhteen annokseen.

tuomio Muikut purkissa on erittäin hyvä annos. Pääruuassa kypsyydet ovat kohdillaan, ja annoksessa on pureksittavuutta. Linssit ja kastike ovat miellyttävän voimakkaita. Muusi puolestaan toimi hyvin neutralisoijana. Annoksen kokonaisuus toimii parhaiten. Tässä on makua! 

38 H2_1_11_FINAL.indd 38

13.4.2011 11:20:21

ä,

Tee itse perässä

Toimitus askarteli voittajareseptistä yksinkertaistetun version, jota kelpaa kokeilla kotonakin. Kanan rintafileetä

Sitruunaruoholiemi

4 20 g 6

1l lihalientä 4 herkkusientä 30 g porkkanaa 20 g purjoa 5g tomaattimurskaa 5g valkosipulia 2 sitruunaruohoa rypsiöljyä ruokosokeria

kanan rintafileetä hienonnettua purjoa rosmariinioksaa suolatonta voita

1. Ruskista kanafileet pannulla voin ja rosmariinin kanssa. 2. Lisää hienonnettu purjo ja sekoita. 3. Peitä paistinpannu kelmulla ja anna seistä 10 minuuttia. 4. Paista kanoja uunipellillä 160 asteessa noin 15 minuuttia. 5. Mausta lopuksi suolalla ja leikkaa annospaloiksi.

Peruna-purjopyree 300 g 150 g 100 g 25 g

kuorittua perunaa suolatonta voita kasvirasvasekoitetta tai maitoa purjoa

1. Laita kuoritut perunat kiehumaan. 2. Kuullota purjoa nokareessa voita miedolla lämmöllä 10 minuuttia. 3. Lisää kasvirasvasekoite, peitä kattila kelmulla ja kuumenna. 4. Survo kypsät perunat siivilän läpi ja siivilöi sekaan purjoliemi. 5. Vatkaa sekaan huoneenlämpöinen voi. 6. Mausta suolalla.

Pinja-vehnäpuru 1/3 30 g 10 g

ranskanleipä pinjansiemeniä hienonnettua ruohosipulia suolatonta voita

1. Poista vehnäleivästä kuoret ja kuutioi se veitsellä. 2. Paista leipäkuutiot voissa ja siirrä ne talouspaperin päälle kuivumaan. 3. Työnnä kuivatut leipäkuutiot siivilän läpi. 4. Hienonna pinjansiemenet ja ruohosipuli ja sekoita ne leivän kanssa. 5. Mausta suolalla.

1. Viipaloi herkkusienet ja hienonna porkkana, purjo, valkosipuli ja sitruunaruoho. 2. Kuullota aineksia öljyssä 5 minuuttia. 3. Lisää tomaattimurska ja kuullota vielä minuutti. 4. Lisää lihaliemi ja keitä kasaan ilman kantta voimakkaalla lämmöllä, kunnes liemestä on jäljellä viidesosa. 5. Siivilöi ja mausta ruokosokerilla ja suolalla.

Kasvikset 1 porkkana 50 g butternut-kurpitsaa 1 kesäkurpitsa 20 naattiporkkanaa ½ palsternakka ruohosipulia 1. Leikkaa kuoritut porkkanat, palsternakka ja butternut- kurpitsa ohuiksi viipaleiksi. 2. Kuori naattiporkkanat ja poista lehdet. 3. Leikkaa kesäkurpitsasta pituussuuntaisesti ohuita viipaleita. 4. Keitä kasviksia (ei kesäkurpitsaa) suolalla maustetussa vedessä pari minuuttia. 5. Siivilöi ja jäähdytä juoksevan veden alla. 6. Kuullota kasviksia voissa minuutti. 7. Lisää hienonnettua ruohosipulia, suolaa ja sokeria. Päästä luovuutesi valloilleen ja kokoa annos lautaselle. Koristele tuoreilla yrteillä ja pinja-vehnäpurulla. Tarjoile halutessasi keitettyjen beluga-linssien kera. Hyvää ruokahalua! ■

39 H2_1_11_FINAL.indd 39

13.4.2011 11:20:23

Sitä oikeaa etSiMäSSä Speed datingin idea on Mainio, Mutta Se ei todellakaan iStu SuoMalaiSeen kulttuuriin. toiMittaja teStaSi pikadeittailua deitti.netin järjeStäMiSSä SinkkuBileiSSä. TeksTi Miina hakala kuvaT Johanna nykopp

ello on viisi vaille yhdeksän perjantai-iltana, ja odotan yökerho Onnelan ovien avautuvan. Taakseni alkaa hiljalleen muodostua jonoa – sinkut odottavat pääsevänsä deittailemaan. Minua nolostuttaa, sillä en halua, että ohikulkijat luulevat minun oikeasti kuuluvan näiden epätoivoisten yksinäisten joukkoon. Ennakkoasenteeni speed datingiä kohtaan ei ole kovin mairitteleva. Mielessäni leijailee kuva kolmekymppisestä peräkammarin pojasta, jonka vaatetuksesta päättää edelleen äiti. Valitettavasti jonon miestarjontaa silmäillessäni mielikuvani ei paljoa muutu. Toisaalta olen salaa myös hieman innoissani. Ehkä löydän sen komean, urheilullisen ja akateemisesti koulutetun sinkkumiehen, josta olen aina unelmoinut. Eihän sitä koskaan tiedä.

tettiin Beverly Hillsissä vuonna 1998. Pikadeittailu nousi suosioon 2000-luvulla, kun se näkyi muun muassa Sinkkuelämää-sarjassa. Nykyään speed dating on yleistä etenkin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Britanniassa. Suomessa ilmiö on vielä tuore, eikä tapahtumia järjestetä kovin usein. Speed datingissä naiset ja miehet juttelevat toistensa kanssa kahdesta kahdeksaan minuuttia, minkä jälkeen vaihdetaan paria. Kierroksen jälkeen kaikki saavat ilmoittaa, kuka teki vaikutuksen. Jos löytyy pari, jossa molemmat osapuolet ilmoittavat kiinnostuksensa, järjestäjät antavat heille toistensa yhteystiedot. Yhteydenotto jää deittailijoiden omalle vastuulle. Nykyään speed datingiä voi harrastaa myös netissä. Nettipikadeittailu tapahtuu usein tavallisen chatin tavoin, mutta juttukumppani vaihtuu muutaman minuutin välein. Lisäksi on olemassa erikoisempia deittailun muotoja, kuten sport dating, joka toimii speed datingin tapaan, mutta urheilun parissa. Sport dating -lajeja löytyy Suomestakin kattava kirjo. Tarjolla on muun muassa sinkkusulkkista, sinkkukeilausta ja sinkkujumppaa.

olen salaa innoissani. ehkä löydän sen komean, urheilullisen ja akateemisesti koulutetun sinkkumiehen, josta olen unelmoinut.

juuret juutalaisuudessa Alun perin speed datingin kehitti juutalainen rabbi Yaacov Deyo. Hän halusi auttaa juutalaisia sinkkuja tapaamaan toisiaan ja menemään naimisiin. Ensimmäinen speed dating -tapahtuma järjes-

40 H2_1_11_FINAL.indd 40

13.4.2011 11:20:28

Unelmana parisuhde Jokainen sinkkubileisiin osallistuva saa sydäntarran: punainen tarra varatuille, vihreä sinkuille ja keltainen niille, jotka ovat jotain siltä väliltä. Nappaan vastahakoisesti vihreän tarran ja pujahdan sisään Onnelan alakertaan. Tila on koristeltu sydänilmapalloilla ja toinen toistaan imelämmät rakkauslaulut raikuvat. Ihmiset vilkuilevat salaa toisiaan: kukahan uskaltautuu osallistumaan pikadeittailuun? Tiukassa ringissä istuva naiskolmikko Miira, Melina ja Juuli vastaa auliisti kysymyksiin. Miira ja Melina ovat sinkkuja ja he ovat tulleet paikalle avoimin mielin, mutteivät liian suurilla odotuksilla. ”Ainakin tämä on jännä kokemus. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka täältä löytäisi miehen”, sinkkunaiset tuumailevat ja kertovat vielä harkitsevansa pikadeittailuun osallistumista. Liiketalouden opiskelija Valtteri taas on tullut hakemaan tapahtumasta vauhtia seuraelämäänsä. Hän uskoo, että tällaisista bileistä voisi hyvinkin löytyä Se Oikea. Valtteri on jo pitkään ollut sinkku ja unelmana on löytää tyttöystävä. Samaa sanoo 32-vuotias Teemu, jolla on vahva usko siihen, että tänä iltana tarttuu tyttö matkaan. Teemu on pukeutunut ilveskuvioiseen collegepaitaan ja hieman liian lyhyisiin farkkuihin. Seuraavana päivänä on kuulemma työpäivä, joten Teemu aikoo lähteä juhlista jo kymmenen tienoilla kotiin. Speed dating alkaa. Miehet istuvat sisäringissä ja naiset vaihtavat

paikkaa myötäpäivään. Tarkoitus on jutustella kunkin miehen kanssa kaksi minuuttia. Pöytiin on laitettu lista valmiita kysymyksiä, mikäli totaalinen juttupula iskee. Kierroksella on mukana kymmenen miestä ja naista.

Valmisteltuja kysymyksiä ja vaivautuneita vastauksia Aika ensimmäisen deittini kanssa alkaa. Huomaan heti, ettei juttelu ventovieraan kanssa olekaan niin helppoa, vaikka olen miettinyt kysymyksiä etukäteen. Samassa alkaa jännittää. Ensimmäinen mies kertoo työskentelevänsä Nokialla ja tulleensa speed datingiin mukaan mielenkiinnosta. Hän etsii kilttiä ja rauhallista naista, ja kyselee miesihannettani. ”Ainakin viisitoista vuotta sinua nuorempi ja jokusen kilon laihempi”, tekee mieleni sanoa, mutta hillitsen itseni. Pian juontaja kajauttaa, että on aika vaihtaa paikkaa. Kaksi minuuttia on naurettavan lyhyt aika. Rinki jatkuu ja miehet ovat toinen toistaan ujompia. Juttelu on kiusallista ja minä pyöritän keskustelua valmiiksi mietityillä kysymyksilläni, joihin saan vaivautuneita vastauksia. Joku miehistä uskaltautuu kysymään jotain myös minulta, mutteivät läheskään kaikki. Kysymyspatteriini kuuluu muun muassa, miksi olet tullut tänne ja mikä on paras iskurepliikkisi. Minua iskettäisiin muun muassa seu-

41 H2_1_11_FINAL.indd 41

13.4.2011 11:20:29

toivoin, että mielikuva verkkarihousuisesta, keskivartalolihavasta peräkammarin pojasta olisi kumoutunut.

raavilla lauseilla: ”Toi tukka toimii.” ”Haluaisin olla supermies. Sä olisit mun seksikäs toimittajatyttöystävä.” Seuraavaksi vuorossa on mies, joka on nauttinut alkuillan aikana paljon muutakin kuin vettä. Paikalle hän on saapunut kuulemma vaimon käskystä. ”Ei kuulu sulle!”, mies karjuu niin että sylki lentää, kun kysyn, eikö hän olekaan sinkku. Raivonpurkauksen jälkeen hän haluaa tietää, viihdynkö paremmin alla vai päällä. Kaksi minuuttia tuntuu kuolettavan pitkältä. Istun neljänneksi viimeiseen pöytään, missä minua on vastassa eteläeurooppalainen neljännellä kymmenellä oleva mies. Hän pahoittelee, ettei osaa sanaakaan suomea. Juttu luistaa heti, hiljaisia hetkiä ei tule, eikä minun tarvitse kysyä yhtäkään kysymystä, sillä mies kertoo itsestään muutenkin. Saan miehestä paremman kuvan kuin yhdestäkään kierroksen suomalaismiehestä, vaikkemme kumpikaan keskustele äidinkielellämme. Tajuan äkkiä, mikä speed datingissä mättää. Suomalaisilta puuttuu yksi erittäin oleellinen asia pikadeittailun kannalta: taito puhua small talkia!

Myötähäpeää leimuavan romanssin sijaan Kierros lähestyy loppuaan, ja jutustelen vielä yhden tohtorin, opiskelijan ja ravintolatyöntekijän kanssa. Viimeinen deittini tiivistää hyvin ajatukseni speed datingistä: ”En ole seurustellut vuosiin. Olen minä netistä yrittänyt naista löytää, mutta kun ei ole tärpännyt, tulin tänne. Paras iskurepliikkini on ’Moi, olen Markus. Kuka sinä olet?’.” Kas, kun ei ole naista löytynyt. Kierroksen jälkeen olo on pettynyt. Toivoin, että mielikuva verkkarihousuisesta, keskivartalolihavasta peräkammarin pojasta olisi kumoutunut tai mukana olisi ollut edes yksi potentiaalinen komistus. Kipinät eivät lentäneet kierroksen aikana, tunsin vain lähinnä sääliä ja myötätuntoa. Baaritiskillä kaksi rohkeaa miestä tulee vielä juttelemaan minulle. Kolmaskin kävelee jo kohti, mutta tulee katumapäälle ja tekee ukäännöksen pari metriä ennen. Tiskillä on tungosta, sillä juomat ovat edullisia koko illan sinkkubileiden kunniaksi. Ihmiset istuvat vielä arkoina pöydissään. Lähden ajoissa kotiin. Tunnelma kuulemma muuttui illan edetessä vapautuneeksi ja intiimiksi. Suomalaisille speed dating ei ehkä ole paras väylä kumppanin löytämiseen. Ainakaan alkuillasta. ■

42 H2_1_11_FINAL.indd 42

13.4.2011 11:20:32

H2_1_11_FINAL.indd 43

13.4.2011 11:20:32

Henkilökuva

Maitokärryillä roudaamista ja Bon Jovi -fiilistelyä Anni Koskinen, 28, työskentelee täysipäiväisesti ammattimuusikkona. Hän valmistuu HAAGA-HELIAn International Business -koulutusohjelman liiketalouden linjalta tänä keväänä. Miten kahden eri alan yhdistäminen onnistuu? TEKSTI JASMIN HUUSELA KUVAT Jenni Uusilehto

usiikki on aina hallinnut Anni Koskisen elämää. Jo 3-vuotiaana Anni hämmästytti perheensä. Perhe oli automatkalla ja radiosta tuli Eppu Normaalia, jota kotona oli ahkerasti kuunneltu kasettisoittimesta. ”Mä tunnistin artistin jo ensimmäisten tahtien kohdalla. Vanhemmat ja veljet ihmettelivät, että miten toi lapsi voi tunnistaa tämän”, Anni kertoo hymyillen. Hän aloitti pianotunnit toisella luokalla, mutta jo ensimmäisellä luokalla hän kutsui kavereita kotiinsa soittamaan leikkibändiin. ”Musiiikki tuli nauhalta ja sitten vaan mukamas soitettiin oikeasti. Sitä oli niin innostunut musiikista jo silloin”, Anni kertoo.

Laulaminen on ollut Annin sanojen mukaan aina todella kivaa. Luontainen kiinnostus omaa ääntä ja laulamista kohtaan on vienyt hänet mukanaan useisiin projekteihin. Tällä hetkellä Anni on mukana Leone-bändissä, joka esittää hänen omaa tuotantoaan. Lisäksi hän vaikuttaa Seamus-bändissä, kolmessa coverbändissä, musiikkiteatterissa ja pitää laulutunteja. Tämän kaiken lisäksi Anni on kunnostautunut ohjelmamyynnin puolella, jota hän tekee omassa yrityksessään.

Popmusiikki kiinnostaa Annia Anni kuvailee musiikkiaan melodiseksi pop-rockiksi. Hän on aina ollut kiinnostunut popista, vaikka käsite on hänen mukaansa melko lavea ja tyylilajeja ylittävä. ”Nykyään ihmiset kuuntelevat monenmoista musiikkia. Esimerkiksi ensin PMMP:stä puhuttiin marginaalimusiikkina, mutta aika nopeastihan se tuli populaariksi. On kiva, kun voi mennä popmusiikin rajojen ulkopuolelle sävellyksellisesti ja sanoituksellisesti, eikä kaiken tarvitse olla valmiiksi pureskeltua”, Anni miettii. Musiikin tekemisen kautta Anni on pystynyt käsittelemään huonoja fiiliksiä elämässään. Musiikki on opettanut myös pettymysten hyväksymistä ja uudelleen ylös ponnistamista. ”Pettymyksiä tulee myös musassa. Epäonnistumiset on hyväksyttävä ja jatkettava niiden jälkeen eteenpäin”, Anni sanoo. Anni on huomannut, että musiikkibisneksen muuttuminen on tuonut haasteita muusikon elämään. ”Elanto on kerättävä useasta eri paikasta.” Hänen mielestään musiikin tekeminen on yleistynyt huomattavasti. ”Jos sulla 60-luvulla oli Suomessa bändi, niin kaikki oli että vau, sulla on bändi, siistiä. Mut nyt kun sulla on bändi, niin vastaus on, että niin mullakin”, Anni sanoo nauraen. Anni toivoo musiikkinsa tuovan ihmisille hyvää fiilistä, uusia ajatuksia ja oivalluksia. Hänestä olisi hienoa, jos ihmiset alkaisivat miettiä ympäristön tilaa musiikin kautta. Coverkeikatkin ovat Annista hauskoja. ”Coverkeikoilla ihmiset ovat yleensä aika ilakoivia. Pienten paikkakuntien keikat ovat tosi hauskoja, koska siellä jengi innostuu Bon Jovin Living on a Prayerista aina yhtä paljon.”

HAAGA-HELIAsta oppia omaan yritykseen Anni haki opiskelemaan liiketaloutta HAAGA-HELIAan vuonna 2007, sillä hänellä oli jo silloin visio yrittäjyydestä. Anni pääsi yllätyksekseen sisään ja aloitti opinnot kansainvälisellä luokalla, jossa

44 H2_1_11_FINAL.indd 44

13.4.2011 11:20:34

opiskelijoita oli yli kymmenestä eri maasta. ”Ehkä mulla silloin oli sellainen fiilis, että halusin ottaa ohjaksista kiinni, mutta mulla ei ollut rahkeita oman liiketoiminnan aloittamiseen”, Anni sanoo. Anni onnistui yhdistämään muusikon uran ja opinnot hyvin. Tunnit HAAGA-HELIAssa painottuivat päiväaikaan ja muusikon työlle jäi aikaa iltaisin. Viime vuonna Anni perusti oman keikkamyyntiin keskittyvän yrityksen. ”Ilman liiketalouden opiskelua en olisi uskaltanut laittaa yritystä pystyyn, mikä on aika tyypillistä suomalaisille. Harvat naiset perustaa yrityksiä tuosta vain”, Anni sanoo.

Luonto on lähellä Annin sydäntä Musiikin ohella Anni ehtii myös harrastaa. Hän on aina pitänyt erävaelluksesta ja luonnossa ”heilumisesta.” Juuri ennen haastatteluun saapumista Anni on palannut hiihtoretkeltä Lapista, josta mukaan tarttui myös tuliaisia bändikavereille. Televisiosta Anni tykkää katsoa Huippumalli haussa -ohjelmaa ja Beck-elokuvia. Lempiruuakseen Anni mainitsee perunamuusin.

Anni kuvailee itseään positiiviseksi yhteishengen nostattajaksi. ”Viimekesäisissä häissäni yksi kaasoista sanoi, että onhan se Anni kyllä tulta ja tappuraa. Temperamenttia riittää vaikka muille jakaa, mutta silti hän on erittäin sydämellinen ihminen.”

Haaveissa oma perunamaa Tulevaisuudessa Anni haluaisi työskennellä musiikin ja teatterin parissa. Hän haaveilee myös maalla asumisesta. ”Mä unelmoin sellaisesta punainen tupa ja perunamaa -tyyppisestä asiasta, mutta ei tuvan ehkä ihan punainen tarvitse olla. Mun haaveissa ei ole asunto Helsingin kantakaupungissa, vaan joku landemesta”, Anni hymyilee. Kymmenen vuoden päästä Anni haaveilee olevansa keikalla suuren ihmisjoukon edessä Tavastialla. Annin parhaat muistot liittyvätkin keikkoihin. Viime talvelta mieleen jäi ikimuistoinen matka Savonlinnaan hääkeikalle. ”Me tajuttiin olevamme Olavinlinnassa. Veden ympäröimään linnaan ei voinut ajaa autolla. Niin me sitten 25 asteen pakkasessa roudattiin kamoja maitokärryillä linnaan. Se oli siinä rajoilla, et naurattiko vai ei”, Anni sanoo ja nauraa loputtomasti.

Leone on kaunista voimaa TEKSTI MARKKU SAARINEN

Ravintola Cuba! on 10.3. kaikkea muuta kuin trooppinen. Masentava räntäsade istuttaa raukean tunnelman pieneen yleisöön, joka on saapunut todistamaan helsinkiläisen Leonen livekuntoa. Leone on mielenkiintoinen bändi monella tasolla. Yhtye saa ladattua kosketinvetoiseen pop-rockiinsa mielettömästi tunteita. Kauniisiin melodioihin yhdistyy rokkaavaa voimaa, kiitos jämäkän komppiryhmän. Mahtipontisuutta tavoittelevat melodiat tuovat paikoin mieleen tanskalaisen Mew’n. Anni Koskisen lauluääni on upea. Se on samaan aikaan herkkä ja vahva, kuten yhtyeen sointi. Etenkin korkealle kurottavat melodiat nostavat ihokarvat pystyyn. Anni myös ottaa lavan haltuun vakuuttavasti teatraalisella esiintymisellään. Pieni lava asettaa tällä kertaa omat rajoitteensa, mutta yhtye onnistuu silti

luomaan suuren tunnelman. Bändistä huokuu ammattitaito. Leone tuntuu löytäneen oman äänensä, ja toisin kuin useimmilla yhtyeillä, siihen maailmaan ei kuulu kitara. Kosketinsoitin, basso ja rummut luovat miellyttävän raikkaan soundimaailman. Etenkään näin pienellä lavalla sähkökitaran puurouttavaa voimaa ei jää kaipaamaan. Leonen ainoa ongelma on, ettei se ole vielä onnistunut kiteyttämään hienoja ominaisuuksiaan yhteen loistavaan biisiin. Kuuntelija odottaa koko keikan ajan sitä yhtä kyynelkanavat avaavaa balladia tai tarttuvaa pop-laulua, joka räjäyttäisi pankin. Dusk- ja Radio Luxemburg -kappaleiden kertosäkeet pääsevät jo lähelle tätä iskevyyttä. Leone on vielä yhden askeleen päässä erinomaisuudesta. Se askel on näillä näytöillä otettavissa hyvinkin pian. ■

45 H2_1_11_FINAL.indd 45

13.4.2011 11:20:35

Ilmiö

Häät opiskelijabudjetilla Kun parempi puolisko on löytynyt, luunvaalea morsiuspuku siintää mielessä ja hääkakun kerrosten määrä on yksi suurimmista ongelmista, ei auta muuta kuin purjehtia avioliiton auvoiseen satamaan. Se onnistuu myös opiskelijabudjetilla. teksti Pauliina Jokinen kuvitus hanna voutilainen kuvat Erika åkman sekä Sorrien kotialbumi

e oli kohtalokas hymykuoppa. ”Hymykuoppa oikeassa poskessa”, tarkentaa helmikuussa avioitunut Tuomo Sorri, 20. Loppuelämään ratkaisevasti vaikuttanut kuoppa vilahti ensimmäisen kerran Tuomon näkökenttään kesällä 2006, kun tuleva vaimo, Susanna Sorri, 21, sattui isoseksi samalle lastenleirille. ”Susanna oli koko ajan iloinen, eikä vaikeita hiljaisia hetkiä tullut”, tuore aviomies muistelee ensikohtaamista 16-kesäisenä. Myös Tuomo jäi Susannan mieleen. ”Tuomo oli ainoa poika leirillä, ja marssi saliin myöhässä”, Susanna kertoo.

Inttileskestä morsmaikuksi Neljä ja puoli vuotta myöhemmin pari päätti yhdistää soppakattilat loppuelämäkseen. Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatusta ja Helsingin yliopistolla teologiaa opiskeleva Tuomo kosi Diakissa sosionomiksi opiskelevaa Susannaa vuotta aikaisemmin. ”Olin silloin vielä armeijassa. Päätimme kihlautumisesta jo jouluna 2009, mutta odottelimme sormuksia muutaman viikon”, Tuomo kertaa. Susanna luovutti kaiverretut sormukset Tuomolle tämän ollessa iltalomilla armeijasta. Pariskunta meni yhdessä syömään ja piti sormuksia sormissaan leikillään ruokailun ajan. ”Sen jälkeen Tuomo

46 H2_1_11_FINAL.indd 46

13.4.2011 11:20:37

Opiskelijahäissä voi irrotella

soitti isälleni ja kysyi saisiko minut omakseen”, Susanna kertoo. Susannan isä totesi jo odotelleensa kysymystä ja onnitteli pariskuntaa.

ei vain morsiamen häät Kirpeässä pakkassäässä vietettyjen häiden suunnittelu alkoi jo edellisenä kesänä. Pariskunta halusi ehdottomasti talvihäät, ja sopiva lauantai löytyi helmikuun puolesta välistä. Ylöjärvellä vietetyissä häissä oli vieraita hieman alle sata. Pariskunta askarteli hääkutsut omin voimin. Vaaleanliiloihin kutsuihin leikatut ja liimatut sydämet meinasivat aiheuttaa ainoan hääriidan. ”Kävimme Tuomon kanssa keskustelua siitä, pitäisikö sydämien olla pyöreämpiä vai suipompia”, Susanna nauraa. Susannan sisko leipoi parille hääkakun ja pariskunta valmisti itse lihapullat. Myös koristelu, musiikki ja valokuvaus hoituivat sukulais- ja kaverivoimin. ”Halusin panostaa hääpukuun ja ostin juuri sen hintaisen kuin halusin”, Susanna toteaa reilu 800 euroa maksaneesta luomuksesta.

hevosreellä juhlimaan Susannan ja Tuomon häille tuli lopulta hintaa noin 2500 euroa. Opiskelijoiden vanhemmat kattoivat pitopalvelusta syntyneet kulut ja pariskunta vastasi koristeluiden kustantamisesta. Häätilana toimineen seurakuntatalon vuokra oli ilmainen. ”Jos meillä olisi ollut enemmän rahaa, olisimme ehkä ottaneet jotkut hienot hääkonvehdit. Nyt hääkarkkeina oli Marianneja”, Tuomo toteaa. ”Muuten olimme tosi tyytyväisiä päivään. Saimme omannäköisemme, tavalliset häät”, Tuomo jatkaa. Parin suurin toive, hevosreellä kirkosta hääpaikalle siirtyminen, onnistui täydellisesti. ”Aurinkoinen ilma ja noin -10 asteen pakkanen oli mahtava hääsää”.

joka kodin tarvikelaatikko Vastavihitty pari sai häälahjaksi perinteisiä kodintarvikkeita uuteen, yhteiseen talouteen. Mieluisimmaksi lahjaksi osoittautui kuitenkin kaverin yllätyslahja. ”Hän oli pakannut isoon laatikkoon kaikkea mahdollista makaroneista, nuudeleista ja tiskiaineesta aina jauhopusseihin, joihin hän oli liimannut erilaisia leipomisohjeita”, Susanna esittelee keittiön kaapin varustusta. Häämatkalle Susanna ja Tuomo lähtevät, kun siihen on varaa. Häälahjarahoilla pari hankki muun muassa kirjoituspöydän. ”Päätimme, että haluamme panostaa nyt kodin sisustamiseen, ettei kouluhommia tarvitse tehdä lattialla”, Tuomo kertoo. ■

Hää- ja juhlasuunnittelija Leila Jaskanen kertoo avustaneensa pienellä budjetilla häitään järjestäviä nuoria aina silloin tällöin. ”Pienimmillään häävalmistelut on saatu aikaan 1000 eurolla. Silloin oman työn osuus on ollut suuri”, Jaskanen kertoo. Hänen mukaansa moni haluaakin tehdä esimerkiksi hääkutsut itse, jos siihen on aikaa. ”Silloin on kiva kutsua kaveriporukka kasaan ja askarrella yhdessä. Mukavan illan sivutuotteena syntyvät sitten hääkarkit ja –kutsut”, Jaskanen toteaa. Nuoret järjestävät yhä useammin kaverihäitä, joissa ei välttämättä noudateta perinteistä hääkaavaa kovin tiukasti. Jaskasen mukaan nuorten järjestämät häät ovat usein persoonallisia. ”Jos itse saisin kutsun opiskelijahäihin, odottaisin rentoja häitä. Usein keski-ikäisten järjestämissä häissä tukeudutaan enemmän perinteisiin ja pidetään paljon puheita”, Jaskanen toteaa.

Pienen budjetin vinkkejä Hääparille: • Materiaalivalinnoissa voi säästää. Mitä jos pöytäliinat olisivatkin pellavakangasta tai kukkaruukkuna toimisi kenkä? • Ruokakuluissa voi säästää laatimalla häälahjalistan sijaan ruokalahjalistan. Vieraat voivat kokata omien taitojensa mukaan nyyttikestiperiaatteella. • Valmista alkoholittomia juomia esimerkiksi SodaStreamerilla. Yksi hiilidioksidipullo riittää 50 litraan valmista juomaa, ja hiilidioksidipullon täyttö maksaa noin 10 euroa. Laite ei ole turha hankinta, sillä sitä voi käyttää juhlien jälkeenkin. Vieraille: • Vieras voi säästää lahjakuluissa ostamalla hääparille kukkakaupasta lahjakortin, jolla saa kaupasta ruusun joka kuukausi seuraavan vuoden ajan. Pari voi myös käyttää lahjakortin ensimmäisenä hääpäivänään. • Edullinenkin lahja on näyttävä, kun sen paketoi kauniisti. Sellofaani, kaunis lahjapaperi, luonnonmateriaalit ja erityinen paketointinaru antavat paketille lisäarvoa. • Tarjoudu auttamaan järjestelyissä. Osaatko taitella serviettejä, valokuvata tai tehdä erityisen hyviä täytettyjä paprikoita? Häitä edeltävällä viikolla kaikki liikenevä apu on tarpeen. Lähde: Vinkit on kerätty hääaiheisilta keskustelupalstoilta

47 H2_1_11_FINAL.indd 47

13.4.2011 11:20:40

YSTÄVYYS ON VOIMAA YSTÄVYYTTÄ ON MONENLAISTA. ERILAISET YSTÄVÄT TUOVAT ELÄMÄÄN MONIPUOLISTA SISÄLTÖÄ JA UUSIA NÄKÖKULMIA. TEKSTI ja Kuvat MIINA HAKALA

inikka Huuskonen, 77, ja Teea Suominen, 25, ystävystyivät kaksi vuotta sitten Suomen Punaisen Ristin ystäväpalvelun kautta. Sinikka kaipasi tukea ja juttuseuraa, Teea taas lähti mukaan mielenkiinnosta ja auttamisen halusta. ”Itselläni ei ole varaa laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta aika minulta löytyy”, sanoo arkkitehtuuria Aalto-yliopistossa opiskeleva Teea. Liikuntavaikeuksista kärsivä Sinikka joutui jonottamaan ystävää muutaman vuoden kunnes ystäväpalvelusta soitettiin, että tarjolla olisi reipas teekkarityttö. ”Ajattelin ensin, että kauheaa teekkari-tupsulakki tulee tänne! Jos meillä ei olisi synkannut, olisin sanonut heti, että ei käy!”, Sinikka kertoo. Juttu luisti alusta asti, vaikka Teea ja Sinikka ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Sinikka on puhelias savolainen ja Teea arka ja rauhallinen länsisuomalainen. Kaverukset tuumailevatkin, että heidän luonteensa täydentävät toisiaan. ”Teea on itse rauhallisuus ja minä olen tällainen söheltäjä. Ikäisekseen hänellä on hyvin jalat maassa. Ja kyllä minä huumoriakin olen Teeasta kaivanut esiin. Ja on se alkanut tuottaa tulosta”, Sinikka sanoo.

Ystävyys antaa paljon Nykyään ystävykset tapaavat viikoittain, yleensä sunnuntai-aamuisin. Kiinnostus luontoon yhdistää Teea ja Sinikkaa. He tekevät yhdessä tunnin tai kahden mittaisia kävelylenkkejä ja bongaavat samalla lintuja, kukkia ja muita luonnon ihmeitä. Välillä viikko-ohjelmaan kuuluu myös yhteisiä asiointikäyntejä, kuten käynnit kirjastossa ja terveyskeskuksessa. Teea on alkanut suunnitella uusia yhteisiä aktiviteetteja. Tuorein ystävysten aluevaltaus on taide, sillä he ovat vierailleet taidekeskus Emmassa. ”Käynti antoi sysäyksen, että voimme käydä enemmänkin näyttelyissä. Teea on taiteellinen tyyppi, joten hän neuvoo minua”, Sinikka kertoo. Molemmat kertovat saavansa ystävyydestä paljon. Teean perhe asuu Vaasassa ja omat isovanhemmat ovat kuolleet, joten Sinikka on tärkeä osa hänen lähipiiriään. ”Minulla ei ole yhteyksiä vanhempaan ikäluokkaan, koska minulla ei ole omia isovanhempia. Ystävyys Sinikan kanssa on hieno väylä saada sellainen yhteys”, Teea sanoo. Sinikalle ystävyys tuo sisältöä viikkoon ja iloa elämään. Omat lapsenlapset ovat kiireisiä töiden ja opiskelujen takia, eivätkä ehdi viikoittain käymään. ”Odotan aina innolla Teean tuloa. Pääsen nyt myös ulkoilemaan, sillä liikuntavaikeuksien takia en uskalla lähteä yksin. Odotan jo kovasti, että lumet sulavat ja pääsemme keräämään valkovuokkoja. Teea on minun arkipäiväni enkeli.”

Kuin isoäiti ja oma lapsi Teean ja Sinikan ystävyys on syventynyt kahden vuoden aikana. He kertovat tuntevansa toistensa ajatusmaailmat jo hyvin. Sinikka arvostaa Teeassa rauhallisuutta, luotettavuutta ja hyvän kuuntelijan lahjoja.

48 H2_1_11_FINAL.indd 48

Teeasta Sinikassa parasta on avoimuus ja huumori. ”Minulla on ollut kolme poikaa ja tytär, ja alan asettaa Teean jo heidän rinnalleen. Teea on myös tainnut nähdä minussa isoäidin”, Sinikka sanoo hymyillen. Teea painottaa, että heidän ystävyytensä on aitoa, eikä pelkkää hyväntekeväisyystyötä. ”Sinikka on minun ystäväni siinä missä moni muukin. Olemme tasa-arvoisia kaikin puolin. Haluan pitää kiinni siitä, että välimme säilyvät.” Kaverusten mukaan ystävyys tulee jatkumaan, vaikka tilanteet muuttuisivat. Ehkä tulevaisuudessa yhteiset kävelylenkit jäävät, mutta ystävyys jatkuu niin kauan kuin juttu luistaa. ”Toivottavasti Teea jaksaa tulevaisuudessakin kuunnella juttujani. Itse en ole ajatellut antaa Teealle kenkää”, Sinikka nauraa.

”

Teea on minun arkipäiväni enkeli.

13.4.2011 11:20:41

Linnanmäellä ja Vesa-Matti Loirin konserteissa. ”Ideat tulevat melkein aina minulta”, Petri sanoo. Miehiä yhdistää kiinnostus urheiluun. Erityisesti jääkiekko on yhteinen puheenaihe ja intohimon kohde. Kaverukset käyvätkin säännöllisesti HIFK:n matseissa. ”On hyvä, että Petri on sellainen aktiivinen kaveri. Hän tykkää tehdä kaikennäköistä, eikä vaan jurnuta kotona”, Jukka sanoo. Ystävyys on myös muuttanut molempien miesten elämää. Petrin elämään on tullut paljon lisää liikunnallista tekemistä. ”On se muuttanut elämää kaikella lailla. Me liikutaan tosi paljon yhdessä.” Jukan elämään ystävyyden alkaminen teki vielä isomman muutoksen. Keharikaveruuden myötä työ valaistussuunnittelufirmassa vaihtui sosiaalialan töihin. ”Tässä toimii porttiteoria. Ensin innostuin vapaaehtoistyöstä, ja sen jälkeen tein joitain kerho-ohjaajan sijaisuuksia. Pikkuhiljaa minua alettiin nykiä sosiaalialalle kokonaan. Ja tässä sitä ollaan. Olen työllistynyt sosiaalialalla koulunkäyntiavustajana, kerho-ohjaajana ja henkilökohtaisena avustajana”, Jukka kertoo. Hän tuo valaistussuunnittelijan osaamistaan sosiaalialalle järjestämällä valotyöpajoja erityisryhmille.

”

Petrin ideat voivat tulla ihan puskista.

Petri Pikkuaho, 48, ja Jukka Laine, 37, ystävystyivät viisi vuotta sitten. Heidän ystävyytensä lähti liikkeelle keharikaveritoiminnan kautta, sillä Petri on kehitysvammainen. Jukka kertoo lähteneensä vapaaehtoistoimintaan mukaan nähtyään keharikaveri-mainoskampanjan. ”Olin mainonnan uhri, mutta olin myös jo pitkään miettinyt vapaaehtoistyön aloittamista”, hän sanoo. Keharikaveripalvelu on Helsingin kehitysvammatuki 57:n järjestämää toimintaa, jossa kehitysvammaisille henkilöille etsitään kavereita esimerkiksi leffaan tai ravintolaan. Hakemukseen saa laittaa toiveita tulevan kaverin harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista, ja tätä kautta etsitään parhaiten yhteensopivat kaverusparit. Näin Petri ja Jukka tapasivat. ”Ennen keharikaveruutta minulla ei ollut kokemusta kehitysvammaisista. Se oli hyppy tuntemattomaan. Jännitin ensimmäistä tapaamista, että juokseekohan se kaveri heti auton alle vai mitähän tapahtuu”, Jukka kertoo. Parilla kuitenkin synkkasi alusta pitäen hyvin.

Ystävyys muutti elämän Petri ja Jukka tapaavat kerran tai kaksi kuukaudessa. He tekevät yhdessä monenlaisia asioita, sillä Petri on innokas keksimään uusia ideoita. Kaverukset käyvät muun muassa lätkämatseissa, kuntosalilla,

Jukalle ystävyys Petrin kanssa on tuonut uutta perspektiiviä elämään. Itselle itsestään selvät asiat saattavat olla toiselle vaikeita ja niitä pitää pohtia useamman kerran. ”Ystävyytemme antaa uuden näkökulman arkipäiväisiin asioihin”, Jukka pohtii.

Valokuvausta ja kimppatapaamisia

Vuosien varrella kaverukset ovat oppineet toisistaan paljon. Petri kertoo oppineensa kommunikoimaan kaverinsa kanssa paremmin, ja Jukka taas on oppinut tuntemaan Petrin reaktiot. Nykyään Jukka osaa välttää Petrin kanssa esimerkiksi ruuhkaisia raitiovaunuja, joissa Petri helposti ”ahdistuu yli äyräiden”. Tulevaisuudessa ystävykset aikovat laajentaa valokuvaharrastustaan. Jukka näkee Petrissä potentiaalia valokuvaajana. ”Olen hyvä siinä ja haluan kehittyä”, Petri tuumii. Myös kimppatapaamiset muiden keharikavereiden kanssa ovat suunnitteilla. Pyöräretki isommalla porukalla on kevään toteutuslistalla. ”Parasta tässä on yllätyksellisyys. Jos tapaa omien kavereiden kanssa, niin ideat ovat aina suurin piirtein samanlaisia. Petrin ideat voivat tulla ihan puskista”, Jukka kertoo. Hän suosittelee keharikaveruutta erityisesti miehille, joista toiminnassa on pulaa. ■

49 H2_1_11_FINAL.indd 49

13.4.2011 11:20:41

in engliSh

porvoo – a CoMBination of old and new a reporter and a photographer froM h2 went to take a look around the City and haaga-helia’S new CaMpuS. too provide an inSide view they had a touriSM Student Siiri SuSiluoto aS their guide. TeksTi Siina leppä kuvaT Johanna nykopp

ooking from the bus window, at first sight Porvoo looks like a dollhouse village: red and pastel coloured wooden houses line the river bank. The center on the other hand doesn’t differ from any other medium-sized Finnish town. We meet Siiri in the lobby of the brand new Porvoo Campus-building, where all the business and tourism students moved in January 2011. The campus is true to the familiar HAAGA-HELIA style: a lot of glass walls, computer class rooms and long hallways. Then something surprising breaks the usual pattern. A class room full of bean bag chairs! “Regular classes are held here”, Siiri tells us to our amazement. Every other student in the cafeteria sits in front of a lap top. The school gives them to each student. The laptop however comes with a condition: students have to receive enough credits every month and graduate on time or it is taken away. Students come to Porvoo from all over Finland, even from Kittilä, a town way up north in Lapland. A lot of students also live in Helsinki and go back and forth every day. Once the campus is covered we move outside for a better look at the city. Up close the old town by the river looks just as picturesque as seen from the bus window. The colourful wooden buildings that line the narrow streets are packed with small, attractive destinations: handicraft shops, cafes and museums. We stop at Brunberg’s chocolate and candy shop, a must see destination for sweets lovers. The enticing smells of sugar and chocolate make it impossible to leave the place without buying at least some of the rice chocolate. At the end of our sightseeing tour we sit down in one of the lovely cafes for a cup of hot chocolate topped with whipped cream. As we enjoy our cups of liquid pleasure (3,30 euros each but worth all of the money), we come to a conclusion: even if one doesn’t the make the decision to come to study to Porvoo, it is absolutely a town worth a visit. ■

50 H2_1_11_FINAL.indd 50

13.4.2011 11:20:44

51 H2_1_11_FINAL.indd 51

13.4.2011 11:20:45

In english

Top books with a dream theme We at H2 thought of our favourite books that have a dream theme. We wanted to share our top list with you. We hope you enjoy these books as much as we did. Text H2 photos otava, wsoy, like, tammi

Khaled Hosseini: A Thousand Splendid Suns The book is all about dreaming about freedom.

José Saramago: O Homem Duplicado (The Double)

Saramago is a literary genius, a king. He uses punctuation marks when and where ever he likes and his paragraphs may go on for several pages. Despite the strange appearance of the text, the profound story is well conveyed.

Juha Itkonen: Huolimattomia Unelmia Exciting short stories about dreams. The book grabs you and won’t let go.

Mikael Niemi: Populärmusik från Vittula (Popular music from Vittula) The book tells the story of a young boy dreaming about another world.

Stanislaw Lem: Solaris A book about communication and understanding between other dimensions and making dreams come true. The book has been filmed three times, the newest Hollywood version emphasizes more on human relationships.

Ben Elton: Inconceivable A couple desperately dreams of having a child.

Zlata Filipović: Zlata’s Diary A young girl’s diary about life amidst the war in Sarajevo. Zlata keeps on dreaming as the bombs keep falling and the family has to hide in the basement. The pages of her diary are filled with dreams and a strong belief in a brighter future. Zlata’s dreams are surprisingly similar to any teenage girl’s. She is like the Anne Frank of the 1990’s.

Khaled Hosseini: A Thousand Splendid Suns

José Saramago: O Homem Duplicado (The Double)

Mikael Niemi: Popular music from Vittula

Ben Elton: Inconceivable

52 H2_1_11_FINAL.indd 52

13.4.2011 11:20:46

A fresh lookat reality TV H2 sat down with reality show scriptwriter Minna Mirha. Text and photo Anna-maria tukiainen translation stephen burgess

How did you end up writing scripts for reality shows? How long have you worked in reality TV? I ended up working in reality TV by mistake. I had written for a long running TV drama series for a couple of years and after that ended, I was looking for another job. I asked for some advice from a colleague and I heard that Finnish Idols was searching for a scriptwriter. I applied and got it! Soon it will be my tenth year in this field. During these years I did take a small break while I wrote a novel called Katso näetkö pimeää (Look, can you see the dark), which was published in March. But after finishing the book I returned to my original field with reality shows. How would you describe reality TV as a genre? How would you compare it to fiction drama? Reality TV is based on real people, but as in fiction, the characters are invented. The same rules apply in drama and in reality shows. The difference in reality shows is that it has to be applied to the filmed material. In reality TV the dramaturgy of the show is built after the material has been shot and in fiction it is already built when the script is written. How hard is the reality world to a newcomer? Can you give any advice on it? Do you need to have a reporter you trust writing stories about you and lots of positive publicity to stay in the public eye after the show is over?

It is hard because people who participate in reality shows are ordinary private people. They don’t understand just how cruel and vicious publicity can be. We try to guide them and coach them for the publicity but it still comes as a shock to them. To remain in the public eye, for example after Idols, you need to have many things – a good record, good marketing and a strong personality as well as a positive public image. What is the responsibility of reality show makers? What is the morality of making reality programs in Finland? Have you seen any unethical working? Responsibility is a big and vast issue. The crew must protect and support the inviduals who are participating in the show. I have had the privilege of working in programs where all of the crew uphold high ethical standards. But I have also seen some unethical actions in the world of reality TV. Should real life -based reality programs exist to balance out the other reality TV programs? No, I think it’s OK to have real life -based programs (such as Cops or Hospital shows). It’s interesting to get a peek into the daily life of different professions. Should the reality genre inspire young people to become chefs, police officers or doctors instead of celebrities? I don’t think that it should have this kind of educational function, but it is good to show for example what real police work is like in Finland. It’s good to let the viewers know that it isn’t like an American cop series at all. The cooking programs don’t give an accurate image about the hard work that is part of being a chef. And not all chefs become top chefs of celebrity chefs, they’ll become ordinary chefs without any glamour to it. Why does reality TV stir up so many emotions? Do you believe that time will change the general attitude towards this genre? Reality TV shows the bare truth. Participants are ordinary people who have no means to protect themselves from the public eye. They are quite bare in front of the viewers. In some cases the shows can startle people and cause strong feelings. Maybe someday reality TV will be perceived as high class TV. But reality TV has been around for a long time and still it causes not only positive feelings but also dislike, anger and resistance. At its best, is reality TV crap or chasing dreams or celebrity life or drama? At is best reality TV is touching drama. At its worst it is shit. What are the ingredients needed to make a brilliant reality format? Can only foreign reality show formats succeed in Finland or do you believe in Marco Bjuström’s Stage’s success? If I would know what the format is for making a brilliant reality show, I would have already created one… I don’t know much about Stage, but it sounds like a fresh and interesting format. Do dreams come true in reality programs? Some dreams come true, yes, but only for very few. Most will be disappointed and bitterly so. n

53 H2_1_11_FINAL.indd 53

13.4.2011 11:20:47

in engliSh

disCussing muslim youth in finland to proMote dialogue Between variouS CultureS in finland, iSlaM-eXpo waS held in helSinki in early MarCh. MuSliM youthS took part in a panel diSCuSSion at the fair. TexT anna-Maria tukiainen TranslaTion ali aSSeFa

The status that Muslim youths have in Finnish society was discussed at the Islam-Expo, a fair organized in Helsinki for the second time. The main question discussed was should young Muslims participate in Finnish society or isolate themselves as a reaction to assimilation. During the panel discussion, four young Muslims discussed Muslim youths’ identity and the concepts of assimilation and integration. Concentrating on the similarities of the Islamic faith and Finnish culture, such as punctuality, justice, and cleanliness, assists youths in adapting to Finnish society. “Finland’s future affects all of us. Finland’s future is a part of my future,” commented Abdirizak Hagi. The Finnish Islamic Council’s Youth and Student Committee President Ali Assefa commented the issue of language by saying that, “Finnish language has become the strongest language among Muslim youths.” Neriman Altake brought a Muslim woman’s perspective into the panel. She is more in support of assimilation than integration into Finnish culture. To the language question she brought up a personal experience. “I can’t go to school and speak my own language. A Finnish person will always come and say, when in Rome, do as the Romans do.”

Acceptance is a two-way process and breaking prejudices and attitudes is important. Being open to self-critique, considering one’s self to being a Finn and knowing the Finnish culture are important factors for young Muslims. The panelists saw excessive clinging to one’s own culture and throwing oneself out of society to be dangerous. “I am a functioning part of the society. At the same time I’ll keep my own identity.” Ali Assefa emphasized. These young Muslims are creating Finland’s Muslim identity. The fourth panelist Yousfi Oussama encapsulated his opinion about young Muslims adapting to society saying that, “There is no pattern or guide book to becoming a Finn. Different people have different adjustment processes.” Islam-Expo 2 was organized by The Finnish Islamic Council. The expo was held on March 4th and 5th 2011. The theme for Islam-Expo 2 was “Muslims in Modern Society: Participation or Segregation?” Islam-Expo 2 is so far the largest event exhibiting Islam and Islamic culture arranged by Muslims in Finland. The aim of the event was to promote the co-existence and dialogue of different cultures and religions in Finland. n

Chasing the dream Several StudentS froM around the world CoMe Study at haaga-helia aS eXChange StudentS. SpaniSh Mar llorenS iS one of theM. TexT matti tuomela phoTo jenni uuSileHto

Mar Llorens is a 23-year-old exchange student from Spain. Her dream is to have a good job overseas. Mar is studying business and marketing at HAAGA-HELIA. This is the final year of her studies and she’s spending it in Finland. “Finland was totally strange to me, but the University here offered the best curriculum for my subject,” says Mar. She had the choice of going to France or Italy, but she found their curriculums too similar compared to Spain. Many people dream about travelling and seeing the world, however living abroad means much more than that. Responsibility and cultural knowledge are part of Mar’s future plans. She’s looking for challenges and feels that they can be found overseas. Especially since the employment situation is not so

good in Spain at the moment. Mar wants to have personal experiences and she thinks that travelling is one way to have them. During her time in Finland, she has visited for example Lapland. “I think I won’t travel to Finland again, because I’ve seen everything,” Mar says. In her opinion Finland is too far from Spain and that’s why she would not settle here in the future. “In Spain I have lots of relatives and friends, so I want to stay near my homeland.” Without a lot of travelling experiences, Mar came to mysterious Finland in August 2010 and it is clear that she won’t stay for long. Mar doesn’t know yet where she will work after she has completed her studies. But if she keeps on going with the same courage that brought her to Finland, there is no dream she cannot reach. n

54 H2_1_11_FINAL.indd 54

13.4.2011 11:20:47

8 days of WaPPu is here again! TexT Miina hakala TranslaTion Mari kaiSlanieMi phoTo helGa

The HAAGA-HELIA Student’s Union HELGA started a new May Day tradition last year. May Day, wappu or vappu in Finnish, is celebrated all over Finland. HELGA’s 8 Days of Wappu will take place from 24th of April until the 1st of May. Each day there are different events organized by HELGA and the student associations. You can attend most of the events free of charge, but if you want to complete 8 Days of Wappu you have to purchase a performance pass. Participants who attend a certain amount of events will receive a coverall patch. Anyone can attend the events but members of HELGA receive a discount from the performance pass and event venues. Last year the 8 Days of Wappu events took place all over Helsinki in places such as Kaivopuisto, Kannelmäki, Malmi, Vuosaari and Suomenlinna. The events included coverall baptizing as well as a photo rally. Samu Laitinen, HELGA’s Events Coordinator, says 8 Days of Wappu is a great opportunity to meet new people and have fun during various events. None of the events require you to consume alcohol, so everyone can attend and have a great time.

Coveralls are the official uniform of the event. HAAGAHELIA’s coveralls are a unique petroleum blue colour. In case you don’t own a pair of coveralls, you can buy them at the HELGA office at the Pasila campus. Visit the 8 Days of Wappu event page on Facebook for more information. n

tule tekeMään eläMäSi juttu! haluaisitko kokeilla toimittajan töitä? etsiä tietoa, kirjoittaa, valokuvata, kuvittaa tai taittaa oikeassa aikakauslehdessä? varmista paikkasi h2-lehden toimituksessa ja ilmoittaudu jo nyt: • lehtijutun toteuttaminen (inS8kj001-14): kaikille hh:n opiskelijoille, ei vaadi aikaisempaa kokemusta • opiskelijalehden toimittaminen (jou4kj001-3): hh:n journalistiopiskelijoille toimituksen työnjaosta sovitaan syyslukukauden 2011 alussa. tervetuloa!

Muotijutun tiedustelut/ Inquires for the fashion editorial: H&M/H&M Showroom 09-343 49 50 Monki, Piia Hänninen, TitiMadam, Weekday / Star Public Relations 09- 622 40 04 Gant, Sakari Sauso / Marsaana 09-252 262 00 Selected Femme, Selected Homme, J&J, Object, Outfitters nation / Bestseller 020-747 46 74 Glitter / Glitter Forum 09-726 807 80

p.S. h2-lehti on haaga-helia ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan helgan julkaisema opiskelijalehti; www.helga.fi

55 H2_1_11_FINAL.indd 55

13.4.2011 11:20:48

H2_1_11_FINAL.indd 56

13.4.2011 11:20:51