H2 4-2010

maailma H2_4_10_2611.indd 1

helga magaZine the woRlD issue 04/2010 1 29.11.2010 11:01:23

helgalaisten jäsenetuja: Ravintola fever annankatu 32 ke-to ilmaiseksi sisään klo 24 asti ei koske erikoisiltoja

fillarikellari annankatu 19 polkupyörät ja tarvikkeet -10 % www.fillarikellari.fi

kampaamo pääjohtaja mikonkatu 13 kampaamo- ja parturipalveluista -15% www.paajohtaja.fi

kultajousi image akateeminen kirjakauppa kilroy travels if vahinkovakuutus silmäasema tiimari ja paljon muuta! opiskelijakortista on iloa!

2 H2_4_10_2611.indd 2

29.11.2010 11:01:24

joulusaarna

kuva pirita männikkö

pääkirjoitus

Koulu loppuu kohta tältä vuodelta ja yksi jos toinenkin opiskelija palaa jouluksi äidin lihapatojen ääreen. Joulu jos mikä on kodin piirissä vietettävä juhla.

Maailmassa on kuitenkin tällä hetkellä kymmeniä miljoonia ihmisiä, joilla ei ole kotiin palaamista; kotia ei enää ole, sitä ei ole koskaan ollutkaan tai sinne ei pääse.

Näitä ihmisiä löytyy myös täältä Helsingistä, Kalasataman minislummista. Asuntovaunuissaan sähköttä värjöttelevät ihmiset aiheuttavat kaupungin asukkaissa ja päättäjissä inhon väristyksiä. Heidän näkyvä köyhyytensä muistuttaa ikävästi siitä, että me elämme yltäkylläisyydessä, johon toisilla ei ole varaa.

On äärimmäisen naiivia olettaa, että köyhyys ja epätoivo loppuisivat vain sillä, että siltä ummistetaan silmät. Meidän toimeentuloamme nämä ihmiset eivät uhkaa mitenkään.

Tänä jouluna, sen sijaan että saivartelisimme siitä, minkä EU-maan nyt oikeastaan pitäisikään majoittaa tai auttaa valtioliiton omia kansalaisia, voimme auttaa itse. Vaikka viemällä vanhat villavaatteet uusiokäyttöön.

Ne, jotka ovat sitä mieltä, että ihmisiä pitäisi auttaa omassa maassaan – auttakoon. Yhden serkkupojalle annettavan pleikkaripelin hinnalla voit lahjoittaa avustusjärjestöjen kautta onnellisen joulun monelle perheelle.

Tämän lehden tekoaikana olen kasvattanut huomattavasti ruokatietouttani. Ruoka on paitsi elämämme edellytys, mutta myös tapa tutustua toisiin kulttuureihin. Tallustaessa Tellusta ristiin rastiin kohteestaan saa enemmän irti, kun syö mäkkärin sijaan paikallisessa kuppilassa.

Ruoka on toisaalta jatkuva kiistanaihe. Tutustuessani tuoreeseen Mad Cook -kirjaan (s.10) tajusin, kuinka paljon eri valintoja teen syödessäni. Jos syön tänään naudan lihaa, on valintani eettisestä näkövinkkelistä hyvä, mutta ympäristöä kuluttava. Jos taas ostan ympäristöä vähemmän kuormittavaa kanaa, hyväksyn samalla niiden huonot olot. Pelkkään kasvisruokavalioon en ole valmis siirtymään. Niin suuri on lihan himo toisinaan.

Kaikista ekologisimmat ja eettisimmät ruuat eivät aina sovi opiskelijabudjettiin. Vai miltä kuulostaa hirvenliha tai itse pyydetty kala? Jälkimmäinen ei maksa, mutta kenellä meistä on koulun ohella aikaa lähteä ongelle?

En ole kokenut vihreää valaistusta, enkä aio tästä lähtienkään hirttää pehmoleluapinoita, mutta tiedostan kaipaavani muutosta ruokailutottumuksiini. Muutos voi lähteä vaikka vain yhdestä kasviruokapäivästä ja siitä, että jätän kanapalat kaupan hyllylle.

Anna Vanninen

Sonja Fogelholm

3 H2_4_10_2611.indd 3

29.11.2010 11:01:25

H2 tekijät

toimitus Niilon silmin Olen koko syksyn ryöminyt H2-toimituksen lattioilla tutkimusretkillä. Valitettavasti minua häiritään täällä jatkuvasti.

Katsokaa nyt, kuinka ne taas lässyttävät minulle!

Niilo, 9 kk, toimituksen maskotti

kuva anna vanninen

Kuvassa myötäpäivään: Pirita Männikkö, Ville Matilainen, Minttu Lieko, Mimosa Hedberg ja Jussi Kotilainen

4 H2_4_10_2611.indd 4

29.11.2010 11:01:26

h2-tekijät

Ville, toimitussihteeri Joku suuri mies sanoi, että ihminen on aidosti onnellinen vain, jos jotain menee hänen ruumiinaukostaan sisään tai tulee vastavuoroisesti jostain ruumiinaukosta ulos.

Lempipaikkani on siis vessa, ja hyvät eväät mukaan.

Minttu, AD

Pirita, kuvatoimittaja

Kuulostaa kliseiseltä, mutta koti on minulle paras paikka maailmassa. Koti on siellä, missä on rakkaimmat ihmiset, oma sänky ja täysi jääkaappi.

Lämmin paikka palmujen katveessa (ilman torakoita tai hämähäkkejä), jossa viini virtaa ja naiset laulaa 12. tammikuuta klo 2:05.

sonja, päätoimittaja Silloin, kun sukellus on täydellisimmillään. Kun ei tarvitse säätää paineliiviä päästäkseen pintaan tai tasata paineita korvissa sukeltaessaan syvemmälle.

Silloin, kun voi vain kellua ja katsoa merenalaista maailmaa.

lempipaikkani maailmassa

Jussi, valokuvaaja

Mimosa, toimitussihteeri

anna, päätoimittaja

Pohjois-Norja kesäkuussa, koska harvoin samassa paikassa näkee yhtä aikaa lunta, vihreää nurmea, harmaata kalliota, poroja hiekkarannalla ja sinistä merta.

Mun lempipaikka on pulkkamäki. Talvi, lumi ja joulu ovat maailman parhaita asioita.

Lempipaikkani on lentokentän tai juna-aseman ulkopuolella, kun vieraan maan lämmin ilma, hajut ja äänet ensimmäistä kertaa iskevät vasten kasvoja.

H2 on HAAGA-HELIAN opiskelijalehti. Lehden kustantaa opiskelijakunta Helga.

Anna palautetta: h2@helga.fi tai etunimi.sukunimi@myy.haaga-helia.fi Päätoimittajat: Sonja Fogelholm ja Anna Vanninen Vastaava päätoimittaja: Janne Hälinen Toimitussihteerit: Mimosa Hedberg ja Ville Matilainen Kuvatoimittaja: Pirita Männikkö Kuvaaja: Jussi Kotilainen AD: Minttu Lieko Taittajat: Sonja Fogelholm, Mimosa Hedberg, Minttu Lieko, Mikko Raatikainen, Emmi Sjöholm Avustajat: Karo Hellberg, Outi Kallio, Ossi Masikka, Maija Mäkelä, Hende Nieminen, Annika Nikulainen, Suvi Pennanen, Carolin Saan, Leila Shahem Kannen kuva: Pirita Männikkö Malli: Maria Muotijutun tiedustelut: Penny Lane (09-499412) Ellos, Gina Tricot, La Redoute, Lindex: Polhem (09 2600 014), Ruutu-Rouva (09 174 726) Ellen Macpherson, House of Elliot, Kirsi Nisonen, Odd Molly, Pisto, Seppälä: Spalt PR (010 666 4680) H2 käyttää kuvauksissaan vain second hand -turkiksia.

Logo: Mikko Raatikainen Painosmäärä: 3700 ISSN 1796-7910, Forssan kirjapaino Oy 2010 Oikaisut: Viime lehden 3/10 sivulla 37 oleva kuva ei ole Meri Heiskasen ottama.

Kuvan otti kuvatoimittajamme Pirita Männikkö.

5 H2_4_10_2611.indd 5

29.11.2010 11:01:26

sisällysluettelo

7 kolumni

Ida Kukkapuron terveiset Pamplonastar

8 kolumni

HELGAn puheenjohtaja tunnustaa vahinkonsa.

ehdys 9 ajankohtaista

Mitä on valosaaste?maailmaa.

13 Neitsytmatkalla 14 totta helvetissä pelottaa Sami Kero on kuvannut monta katastrofia.

18 through foreigners’ eyes 20 juurillaan ulkomailla

22 a long way to multiculturalism

18

24 väkivaltaa globaalisti

Maailmaan mahtuu monenlaista rettelöitsijää.

28 kuvareportaasi

Mitä tapahtuu siellä, minne emme näe?

36 kakkakepponen

Kataloniassa on varsin oudot jouluperinteet.

37 paska reissu

28

40 sivistystä ylämailta 42 korkkaa kupliva Ja opi miten se tehdään oikein.

44 kuningas alkoholi

45 talvinen keitto itämaiseen tyyliin 46 anna kareninan jäljillä Inspiroidu vanhasta Venäjästä.

42

54 sammetiverhojen varjossa, osa ii Hekuma saa huipennuksensa.

kuvat pirita männikkö ja ville matilainen

6 H2_4_10_2611.indd 6

29.11.2010 11:01:27

kolumni ida kukkapuro

Tonight’s gonna be a good night Mä vedän sinisen rajauksen silmiin Mintun eyelinerillä. Mulla ei ole yhtään tummaa luomiväriä joten lopputulos näyttää vähän hassulta.

Kaikki muut vaihtarimimmit on minihameissaan ja piikkareissaan pelkkää säärtä. Ja niillä on tumma meikki. Mä olen ainoa vaalea kaikissa kuvissa. Erotunpahan joukosta.

Etkot alkaa yhdeltätoista. Aina aloitellaan joidenkin vaihtareiden kommuunissa, juodaan sangriaa, ollaan iloisia.

Kaikki vaihtavat poskisuudelmat, vaikka se ei kuuluisi omaan kulttuuriin, koska halutaan sopeutua ympäristöön.

Etkoilla ei koskaan tanssita, koska musiikkia ei voi kuunnella kovalla. Naapurit inhoaa meitä silti, koska me melutaan parvekkeella ja rappukäytävässä.

Venezuelalainen Estefy aikoo tulla mun sohvalle yöksi, koska asuu yliopiston asuntolassa. Me opiskellaan Opus Dein yksityisessä koulussa. Vaihtarit, jotka asuvat asuntolassa, ovat kurissa ja nunnien nuhteessa. Kotiintuloaika on kymmeneltä.

Yhden maissa lähdemme klubille. Tänään vaihtarijuhlat on Marengossa. Ovella on tiukat portsarit ja tyttö, joka ottaa kaikista valokuvat. Kuin olisi menossa ruotsinlaivaan.

Disko on muutenkin kuin viikkarilla. Tai oikeastaan siljalla, koska se on kliininen ja vähän turhan hieno.

Black Eyed Peas ja muut perushitit raikaa täysillä. Ei voi jutella, vain lipittää drinkkejä ja tanssia. Jokaisella on kamera mukana ja minuutin välein saa poseerata johonkin suuntaan.

Erasmus-party -nimisiä albumeita on Facebook pullollaan. Kuvista on vaikea erottaa, mistä illasta on kysymys, sillä kaikki kuvat näyttävät ihan samalta.

Kuudelta Marengo sulkee ja hiprakassa hoiperteleva juhlakansa suuntaa kohti kotikorttelia.

Jotkut tytöt riisuvat korkkarinsa ja kävelevät paljain jaloin.

Estefy on kadonnut. Sovittiin, että hän soittaa ollessaan alaovellani, jos emme kulje kotiin samaa matkaa.Muutaman tunnin päästä alkaa ensimmäinen luento, ja tyttöä ei kuulu. Raahaudun kouluun aurinkolasit silmillä.

Luokassa haisee erasmus-bailu vaikka vain muutama on jaksanut vaivautua paikalle.

Lounastunnilla saan viestin Estefylta, joka on päätynyt valvomaan koko yön toisessa osoitteessa. ■ Kirjoittaja on vaihdossa Navarran yliopistossa Pamplonassa, nauttii päivittäisestä siestasta eikä juuri jaksa bailata Marengossa. Hän on myös H2:n entinen päätoimittaja.

7 H2_4_10_2611.indd 7

29.11.2010 11:01:27

kolumni janette hagerlund

Ei tässä näin pitänyt käydä

Lähes kaksi vuotta sitten sain puhelun puolitutulta HAAGAHELIAlaiselta opiskelijalta, joka yllytti minua hakemaan opiskelijakunnan hallitukseen. Olin opiskellut puoli vuotta tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa ja - ehkä hieman stereotypian mukaisesti - en ollut lainkaan kiinnostunut mistään muusta kuin nopeasta valmistumisesta. Olen kuitenkin todella huono sanomaan ei, joten päätin epäilyksistäni huolimatta kirjoittaa hakemuksen.

Myöhemmin minulle selvisi, että kyseinen puolituttu oli soittanut väärälle henkilölle. Hänen ei suinkaan pitänyt ylipuhua minua, vaan eräs toinen tietojenkäsittelyn opiskelija lähtemään mukaan hallitukseen. Tuo väärinkäsitys on onneksi osoittautunut minulle henkilökohtaisesti erittäin merkittäväksi. Se on myös tehnyt vähän epäsosiaalisesta opiskelijasta HELGAn puheenjohtajan.

Opiskeluaikana on vaikea arvioida, kuinka paljon hyötyä opiskelijakuntatoiminnasta on myöhemmässä vaiheessa elämää. Parasta minulle on ollut se, että opiskelijakunnassa on tilaa kaikille. En olisi koskaan tutustunut näihin ihmisiin, mikäli olisin kaksi vuotta sitten ollut kapeakatseisempi. En olisi myöskään uskaltanut lähteä mukaan toimintaan, josta minulla ei ollut lähes minkäänlaista näkemystä tai kokemusta. Nyt voin rehellisesti katsoa taaksepäin ja olla tyytyväinen kaikesta, mihin olen ollut etuoikeutettu, mitä olen kokenut ja keihin olen tutustunut.

Ainejärjestö-, paikallisyhdistys- tai opiskelijakuntatoiminta ei tietenkään sovi kaikille. Toisaalta, vielä syksyllä 2008 luulin itsekin olevani sellainen ihminen. ■ Kirjoittaja on HELGAn nykyinen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja vuonna 2011.

8 H2_4_10_2611.indd 8

29.11.2010 11:01:27

ajankohtaista

H2 uudistuu Iloisina ja ylpeinä ilmoittamme, että lehdessämme avustajana aloittanut Suvi Pennanen siirtyy muutaman portaan ylöspäin: hänestä tulee H2:n uusi vastaava päätoimittaja.

Suvi aloittaa tehtävässään ensi vuoden alussa.

Toimitus onnittelee Suvia!

Myös operatiivisen päätoimittajan pesti uudistuu. Vuoden alusta alkaen päätoimittaja palkataan avoimen haun kautta. Haku on auki työvoimatoimiston sivuilla. ■

HELGA sielun ja ruumiin voimissaan teksti sonja fogelholm

Opiskelijakunta HELGAn edustajisto järjestäytyi 26.10.2010.

Puheenjohtajaksi valittiin liiketaloutta opiskeleva Joonatan Hongell. Varapuheenjohtajaksi nimitettiin tietojenkäsittelynopiskelija Antti Ollilla.

H2:n nykyinen vastaava päätoimittaja Janne Hälinen valittiin hallituksen puheenjohtajaksi. Istuva puheenjohtaja Janette Hagerlund jatkaa varapuheenjohtajana. Hänestä tuli myös kansainvälisyysvastaava.

Hallitus järjestäytyi 1.11.2010 ja tehtäväalueet jaettiin seuraavasti: Jan Hoffman – tutorkoordinaattori Samu Laitinen – tapahtumakoordinaattori Akseli Niemelä – tiedottaja Pauliina Painilainen – koulutuspoliittinen vastaava Suvi Pennanen – H2, myynti- ja markkinointikoordinaattori Hanna Riisla – sosiaalipoliittinen ja liikunta vastaava Uusi hallitus on HELGAn historian ensimmäinen työhallitus, eli hallituksen jäsenille maksetaan kuukausittaista palkkiota heidän työstään. ■

opiskelija ei elä TEKSTI minttu lieko

769 euroa 80 senttiä kuussa.

Sillä pitäisi opiskelijan selvitä, jollei lipsu iltatöihin.

Asunto, bussilippu ja puhelin ovat välttämättömiä. Ne vievät 500 euroa.

Tuettu kouluruoka on opiskelijan pelastus. Lämpimän ruoan saa alle kympillä viikossa, varsinkin jos valitsee halvimman soppavaihtoehdon.

Vyö tiukalle, niin kuukauden ruokaostoksista selviää 120 eurolla. Kuka edes kaipaa juustoa leivälle tai ketsuppia makaronilaatikkoon?

Mamman lihapadan ääreen pääseminen auttaa ahdingossa, mutta mitä jos Mamma ei asukaan Kehä III:n sisäpuolella? Opiskelijan junalippu Keski-Suomeen vie helposti 50 euroa.

Jäljellä jää vajaa satanen.

Sillä kustannetaan kahvit, kirjaston varausmaksut, terveyssiteet tai yöbussit. Lääkkeiden, kuntosalikortin tai koulukirjojen hankkiminen ei onnistu. Äläkä haaveile uusista vaatteista, tv-luvasta tai pikkujouluristeilystä. Baariilta vie vararikkoon.

Opintuella pysyy hengissä, mutta elämä – sen voi unohtaa. ■

Puhu papille!

HAAGA-HELIAN oppilaitospappi on kaikkia opiskelijoita varten, ja puheenaiheet voit määrittää sinä itse. Papilla on vaitiolovelvollisuus viran puolesta, joten voit olla varma, ettei kertomasi leviä minnekään. Oppilaitospappi on käytettävissä kaikissa elämäsi taitekohdissa. Esimerkiksi jos suunnittelet häitä, parisuhteen tai kodin siunausta, kastetta tai hautajaisia, niin voit kääntyä huoletta pappimme puoleen.

palstalla avaudutaan asioista

Kaisa Iso-Herttua, HAAGA-HELIAN Helsingin yksikköjen oppilaitospappi: kaisa.iso-herttua@haaga-helia.fi / 050-5974876 ■

9 H2_4_10_2611.indd 9

29.11.2010 11:01:27

ajankohtaista

Top 5 winter reads

Epämiellyttäviä totuuksia

TExt carolin saan

teksti sonja fogelholm kuva tuomas milonoff

1. A Christmas Carol

by Charles Dickens

Tuomas Milonoffin ja Riku Rantalan ”Mad Cook” ei ole vain reseptiopus maailman yrjöttävimpiin keittiöihin. Kirjassa on herkullisia ruokaohjeita ympäri maailmaa, mutta Tom Cruisen iloksi löytyy myös kuuluisa istukkaresepti. Ennen kaikkea tiiliskivi sisältää painavaa asiaa ruuasta. Kaksikko ottaa kantaa muun muassa kannibalismiin.

Lihaa syövä Rantala ja kasvisten lisäksi kalaa syövä Milonoff ovat väitelleet ruuasta jo vuosia. Väittelyt päätyivät yksiin kansiin keskustelujen ja muistiinpanojen pohjalta. Molemmat opettavat kirjassa omaa osaamistaan: Milonoff vegetarismista ja Rantala ruuan historiasta, muun muassa.

Lukijan silmille räjähtää ruokateollisuuden epämiellyttävä totuus. Totuus, jossa kanoja kiehautetaan elävältä ja ihmisille myydään aromein ja lisäainein luotuja kopioita aidosta ruuasta.

Kaksikon tavoite ei ole saarnata, vaan saada lukija miettimään valintojaan ruuan suhteen. Rantala ymmärtää, ettei kuluttaja aina pysty toteuttamaan esimerkiksi eettisyyttä tai ekologiaa marketissa. ”Ei mekään haluta esiintyä minään Jeesuksena”, Rantala sanoo.

Itse hän on vähentänyt lihan syömistä ja pikaruokaa, mutta riistaa hän suosittelee lihan ystäville.

Omia ruokailutottumuksiaan tulisi Rantalan mukaan kyseenalaistaa. Miksi Mustin syöminen olisi yhtään sen pahempaa kuin Petteri Punakuonon teurastaminen?

Entä ne reseptit? Esimerkiksi kala phanganilaisittain on varmasti parasta Thaimaassa, mutta Rantalan mielestä se toimii myös kotosuomessa. ”En mä siitä niin nättiä saanut, mutta se oli niin hyvää, että hetkeks pääs valoon.” ■

(Penguin Books) Why? Dickens’ charming stories have a timeless quality that have been revered through time regardless of what century or season they have been read. This is a great collection that may be read like campfire stories on a cold winter’s night, or simply cozily by the fireplace.

2. Anna Karenina

by Leo Tolstoy (Norilana Books) Why? Tolstoy fashioned a beautiful, profound and enduring novel dealing with stark questions of both life and religious faith. A great classical reading to pass your winter days.

3. Collected poems

by Dylan Thomas (Phoenix) Why? A perfect collection of poems with immense power, great musicality and depth of feeling.

4. The Gold-Bug and Other Tales

by Edgar Allan Poe (Dover Publications Inc.) Why? All of these stories are horrific classics that will able to intensify the dark atmosphere whenever you feel like letting the darkness take you over.

5. This is where I leave you

by Jonathan Tropper (Orion) Why? You’ll not only enjoy this wacky bunch, with their normal array of long-held grudges and losses, but also Tropper’s radar wit about the everyday fools among us. A perfect read to brighten up your day during the dark winter. ■

Riku Rantala ja päivän ateria Filippiineillä

The writer studies to become a Multilingual Management Assistant in Pasila.

10 H2_4_10_2611.indd 10

29.11.2010 11:01:27

ajankohtaista

Pakomatkalla

Valosaastetta

teksti annika nikulainen kuva annu kekäläinen

teksti suvi pennanen kuva nasa

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR kertoo, että vuonna 2009 konfliktien ja vainon vuoksi kodeistaan pakeni 15,2 miljoonaa pakolaista, 983 000 turvapaikanhakijaa sekä 27,1 miljoonaa maansisäistä pakolaista.

Vaino uskonnon, poliittiseen mielipiteen tai yhteiskunnallisen aseman vuoksi saavat ihmiset jättämään kotimaansa.

Eniten paetaan maista, joissa on sisäisiä konflikteja. Joka neljäs maailman pakolaisista on afganistanilainen ja 41 prosenttia pakolaisista ja turvapaikanhakijoista on alle 18-vuotias.

Hukkuuko Eurooppa pakolaisiin? Maailman pakolaisista 80 prosenttia asuu Aasiassa, Lähi-idässä ja Afrikassa - Euroopassa heitä on vain noin 14 prosenttia.

Suomen pakolaiskiintiö on 750 pakolaista. Heidän on täytettävä tarkat kriteerit saadakseen turvapaikan. Kaikkiaan Suomeen saapuu ainoastaan noin sadasosa EU-alueen turvapaikanhakijoista. Kansainvälisesti katsoen määrä on hyvin pieni.

Tällä hetkellä Suomen Pakolaisapu kerää varoja Burman pakolaisten hätäaputoimintaan Thaimaassa.

Lisävinkkejä osoitteessa www.pakolaisapu.fi. ■

Oletko katsonut lähiaikoina taivaalle?

Iltataivas on muuttunut. Taivas ei ole yölläkään täysin pimeä, vaan siellä näkyy vain kirkkaimmat tähdet. Taivaan valaisee keinovalo, jota tulee esimerkiksi toimistorakennuksista ja kauppakeskuksista.

Keinovalo on valosaastetta, kun se suuntautuu väärään paikkaan tai häikäisee niin paljon, ettei valaistu kohde näy hyvin. Valosaastetta onkin alettu torjua laeilla Tšekissä, ja osittain Espanjassa, Italiassa ja Yhdysvalloissa.

Valosaaste ei haittaa vain tähtitieteilijöitä ja eläimiä, vaan myös ihmisten hormonitoimintaa. ■

Kirjoittaja opiskelee matkailun liikkeenjohtoa Haagan toimipisteessä.

Lähde: Jari Lyytimäki: Unohdetut ympäristöongelmat Kirjoittaja opiskelee liiketaloutta Malmin toimipisteessä ja on H2:n uusi vastaava päätoimittaja.

Green office teksti anna vanninen

Pasilan toimipisteen taival kohti Green Office -sertifikaattia jatkuu. 19.10. tehdyssä auditoinnissa toimipiste selviytyi melko hyvin, mutta sertifikaatti ei irronnut suoralta kädeltä. WWF vaatii kirjalliset lisäselvitykset (sähköisessä muodossa toki, paperin säästämiseksi) muun muassa koulun hankintojen ympäristökriteereistä ja sähkölaitteiden virransäästöasetuksista.

Pasilan Green Office -tiimin jäsen Netta Nevalainen on toiveikas sen suhteen, että Pasila saa Green Office -merkin kannettavakseen vuoden vaihteessa. ■

11 H2_4_10_2611.indd 11

29.11.2010 11:01:28

maailma

paha biojäte teksti sonja fogelholm kuva pirita männikkö

Maailmalta armeijaan teksti Ossi Mansikka kuva Mikael Kuivanen

Pannulla makaa broileripihvi. ”Pitääkö minun syödä tuokin?” poikaystäväni kysyy. Hän on syönyt kaksi pihviä, minä yhden. ”Laitan sen jääkaappiin ja syön sen myöhemmin”, ehdotan ja lykkään broilerin kylmään. Viiden päivän kuluttua heitän sen pois.

Tänä vuonna käynnistyneessä Foodspill-hankkeessa Maaja elintarviketalouden tutkimuslaitos tutkii suomalaiskotien ruokahävikin määrää. Arviot vaihtelevat 25–50 prosenttia saatavilla olevasta ruuasta.

Pidin viikon ajan ruuan poisheittopäiväkirjaa ja laskin kuiteista, paljonko menetän euroissa.

Jos se on pilaantunut, heitä se pois! Kolmasosa kurkusta, homehtunut avokado ja dippikastikkeen jämät ovat meillä yleisiä jätteitä. Miinus 1,45 euroa.

Minulla on pahoja tapoja. Heitän juuston roskiin, kun en saa enää höylättyä hyvää siivua. Juustoni painoi 350 grammaa ja maksoi 4,39 euroa. Heitin pois 1/6 eli noin 58 grammaa. Miinus 0,70 euroa.

Meillä ei poikaystäväni kanssa mene roskiin edes 25 prosenttia ruuasta, emmekä häviä euroissa paljoakaan (broileri miinus 1,6 euroa). Suurin ongelmamme on ruuan haaskauksen ympäristövaikutukset. Yli kolmannes suomalaisten kulutuksen ympäristövaikutuksista tulee ravinnosta. Se on menetettyä kahisevaa suurempi ongelma. ■ Lähteet: www.mtt.fi, www.motiva.fi, Helsingin Sanomat 3.11., A3

Puoliksi zimbabwelainen reservin alikersantti Mikael Kuivanen, 22, suoritti asepalveluksen Suomessa vuonna 2008.

Nykyisin Belgiassa asuva Kuivanen muutti Suomeen vuonna 2004 opiskellakseen lukiossa. Sitä ennen hän ehti asua Botswanassa, Zimbabwessa, Saksassa ja Namibiassa.

Periaatteessa vapautus asepalveluksesta voidaan myöntää esimerkiksi silloin, kun ulkomailla asuvalla monikansallisella ”ei ole erityisiä siteitä Suomeen”.

Mahdollisesta vapautuksesta huolimatta armeijan käyminen Suomessa oli Kuivaselle luonnollinen ratkaisu. Lähimmät kaverit olivat myös astumassa palvelukseen. ”Isäni kertoi maailmalla paljon omista inttikokemuksistaan Sodankylässä. Sekin vaikutti halukkuuteeni kokea armeija.”

Kuivanen tuntee olevansa maailmankansalainen, eikä koe siteitä mihinkään maahan. ”En koe olevani suomalainen enkä zimbabwelainen.”

Puolustusvoimien pääesikunnan arvion mukaan Suomeen matkustaa vuosittain noin 70 ulkomailla asuvaa monikansallista suorittamaan armeijan. ■ Lain mukaan yhdellä henkilöllä voi nykyään olla useampia kuin kaksi kansalaisuutta. Sen vuoksi laki ei enää tunne termiä kaksoiskansalainen.

Kirjoittaja opiskelee journalismia Pasilan toimipisteessä.

12 H2_4_10_2611.indd 12

29.11.2010 11:01:29

MAAILMA

Neitsytmatkalla

Vuonna 2009 suomalaiset tekivät 5,6 miljoonaa vapaaajan ulkomaanmatkaa. Mutta miltä tuntuu ensimmäinen ulkomaanmatka?

TEKSTI ossi mansikka KUVAT joona koskela

Tänä syksynä Marika Napin, 20, maailma avartui. Vastavalmistunut hiusmuotoilija voitti hiustuotevalmistaja Goldwellin kilpailusta viikon koulutusmatkan Kyprokselle. ”Se oli ensimmäinen ulkomaanmatkani. Ellei matka olisi ollut palkinto, tuskin olisin nytkään lähtenyt”, Nappi sanoo.

Kyprokselle matkustettiin lentokoneella. Jyväskyläläisellä Napilla oli tästä omat ennakkoluulonsa. ”Olen aina sanonut, että jos laiva uppoaa, niin osaan uida.

Jos taas lentokone putoaa, niin en osaa lentää.”

Mukaan lähtivät poikaystävä sekä kaksi kaveria. Nappi majoittui neljän tähden hotelliin tunnetun turistikaupungin, Aiya Napan, keskustaan. Kaverit yöpyivät kahden ja puolen tähden naapuri-hotellissa. ”Mulla oli jopa poreallas. Heillä oli uima-altaassa vettä hädin tuskin polviin”, Nappi nauraa.

Nappi suhtautui ensimmäiseen ulkomaanmatkaansa varauksella. Englantia hän oli puhunut vain koulussa, mutta jo ensimmäisen päivän jälkeen kommunikointi sujui. ”Siellä oli ruotsalaisia malleja, joille yritimme kääntää turkulaisvitsejä ruotsiksi.”

Napin perheessä ulkomaanmatkoihin suhtauduttiin penseästi.

Kynnys lähteä ulkomaille oli vanhempanakin suuri. Nappi kertoo olleensa joskus kateellinen reissaaville kavereilleen.

Hänellä lomat ovat kuluneet töissä, eikä matkailuun ole jäänyt aikaa. Kavereiden kanssa on tehty asuntovaunumatkoja kotimaassa ja erähenkisen perheen kanssa on suunnattu telttailemaan.

Kyproksen matkaan sisältyi hiusmuotoilualan koulutusta, sekä matkakaverin keuhkokuume. Siitä seurasivat jokapäiväiset sairaalavierailut. ”Ei siis mikään tyypillinen ensimmäinen ulkomaanlomamatka”, Nappi aprikoi. ”Pääsin sentään lillumaan oikeassa meressä. Naantalin rannikko kun ei hirveästi nappaa.”

tee se polaroidina iPhonen sovelluksella saa aikaan polaroidien näköisiä kuvia. Saman voi tehdä Photoshopissa, kun lataat netistä muiden tekemät valmiit komennot kuvien käsittelemiseksi.

Tämän jutun kuvissa on käytetty Maximilian Jaenicken Polaroid Generator -pohjia. Katso lisää: http://rawimage.deviantart.com/ gallery/?81153#recources

Kulttuurikokemuksia Nappi sai kreikkalaisesta teemavesipuistosta sekä Varoshan aavekaupungista. Lisäksi Napin lyhyet ja vaaleat hiukset aiheuttivat kyproslaisissa uteliaisuutta.

Paikalliset tulivat jopa koskettelemaan ja kysymään, että ovatko hiukset Napin omat.

Neitsytmatkalainen sai Kyprokselta matkailukipinän. Vaikka Nappi ei ympärivuotiselle helteelle lämpene, poikaystävän kanssa on varattu jo Kanarian matka, ja Lontooseenkin pitäisi päästä. ”Vuoden päästä on uusi kilpailu, jossa voittona on Miamin matka. Joona [poikaystävä] tuskailee jo, että taasko pitää ruveta säästämään.” ■ Kirjoittaja opiskelee journalismia Pasilan toimipisteessä.

13 H2_4_10_2611.indd 13

29.11.2010 11:01:29

MAAILMA

Totta helvetissä pelottaa Maanjäristyksen jälkikaaoksessa Haitissa. Virolaisjoukkojen mukana tulilinjoilla Afganistanissa. Levottomuuksien keskellä Kongossa.

Valokuvaaja Sami Kero on kuvannut kaikissa näissä paikoissa ja paljon muuallakin.

TEKSTI MIMOSA HEDBERG KUVAT MIMOSA HEDBERG JA SAMI KEROn Kotialbumi

Silloin pelotti eniten – kaikista kriisialuematkoista.

Vuosi 2006, Itä-Kongo, Iturin maakunta. Sami Kero, 31, Helsingin Sanomien työkeikalla. ”Me oltiin katsomassa Geti-nimistä pakolaisleiriä, jossa oli kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka olivat paenneet näitä levottomuuksia.

Meille kerrottiin, että viisi kilometriä Getin leirin ulkopuolella oli tapettu perhe. He olivat leirin asukkaita, jotka olivat menneet hakemaan ruokaa entisestä kodistaan. Heidät oli tapettu sinne.”

Kongolaiset yrittivät toipua yli viisi vuotta kestäneestä sisällissodasta, joka loppui virallisesti jo vuonna 2002. Rauhasta huolimatta väkivaltaisuudet jatkuivat ja siviiliväestöön kohdistuvat kauheudet olivat edelleen arkipäivää. ”Kun me päästiin sille tappopaikalle, niin yritettiin pyytää satelliittipuhelimella YK-joukkoja paikalle. Se ei onnistunut, oltiin liian syrjässä. Menin hakemaan pattereita autolta kun yhtäkkiä joku paikallinen heppu tuli AK-47:n kanssa paikalle.”

AK-47, Kalašnikovinakin tunnettu rynnäkkökivääri, on maailman yleisimmin käytetty ase. Sillä on tapettu arvioiden mukaan miljoonia ihmisiä. ”Mä olin hakemassa pattereita autolta ja se heppu kysy fikseriltä, että miksi sinä ulkoilutat tota muzungaa – siis valkoista miestä. Siinä vaiheessa mietin, että onko nää nyt niitä tyyppejä, jotka on tehnyt sen lahtauksen tuolla talolla, mistä oltiin just tulossa. Meidän fikseri onnistui sitten rauhoittamaan sen tyypin. Se on ollut kaikista dramaattisin kokemus… Sellanen, että nyt oli aika lähellä.”

Pakko päivittää omaa maailmankuvaa Edessäni istuu rento nuorimies, joka kertoo innoissaan tarinoita matkoistaan ja työstään. Välillä saan väläyksen Keron vakavammasta

puolesta. Vaikeista aiheista puhuttaessa Keron otsaan muodostuvat syvät rypyt ja hän kannattelee päätään käsiensä varassa, pohtien tarkasti vastauksiaan. ”Tämän työn takia joudun paljon sellaisiin tilanteisiin, joissa on pakko päivittää omaa maailmankuvaa. On ajatellut omassa pienessä päässään, että tää juttu menee nyt näin. Sitten siellä keikalla, kun tapaa niitä ihmisiä ja näkee, mikä on oikeasti se systeemi, niin tajuaa, että onkin ajatellut sen ihan väärällä tavalla, tosi stereotyyppisesti ja typerästi.”

Ulkomaanmatkoista ei Keron mukaan toimituksen sisällä taistella. Helsingin Sanomilla on kuvaajille kriisialuekeikkoja yllättävän paljon tarjolla. Perhesyyt ovat monille kuvaajille syy olla lähtemättä pitkille matkoille. Tämä ei kuitenkaan koske Keroa, vaikka hän ymmärtääkin perheellisten näkökannan. ”Osa kuvaajista kieltäytyy keikoista perhesyistä. On ihan ymmärrettävää ja fiksua, että tajuaa, että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin tämä journalismin tekeminen ja siunattu sananvapaus. Se on varmaan ihan terve piirre ihmisessä”, pohtii Kero, ja lisää pilke silmäkulmassa: ”Itse en ole päässyt vielä sille tasolle.”

Kaikki alkoi Gazasta Ensimmäinen kriisialuekeikka sattui Keron kohdalle jo ensimmäisenä vuonna Helsingin Sanomissa. Tuolloin Kero lähetettiin kuvauskeikalle Gazaan, jossa Israel oli purkamassa siirtokuntiaan vuonna 2005.

Työkeikka lankesi nuorelle miehelle sattumalta: toisen kuvaajan lähtö estyi ja Kero lähti Gazaan päivän varoitusajalla. ”Se oli vaan jännää ja mielenkiintoista, eikä siinä ekassa kriisialuekeikassa ollut mitään pelottavaa. Siellä ei ollut mikään tilanne päällä silloin. En tainnut kuulla laukaustakaan sillä matkalla.”

14 H2_4_10_2611.indd 14

29.11.2010 11:01:31

15 H2_4_10_2611.indd 15

29.11.2010 11:01:31

MAAILMA

Suomen Lehtikuvaajat palkitsi samana vuonna Keron Vuoden kuvareportaasi -palkinnolla hänen Gaza-kuvistaan.

Nykyään Kerolla kuluu jopa neljännes vuodesta ulkomaantyökomennuksilla. Kero on profiloitunut yhä enemmän juuri kriisialuekuvaajaksi. Tähän Kero ei kuitenkaan ainakaan suunnitelmallisesti ole tähdännyt, vaikka Suomen Punaisen Ristin kriisialuekurssin suorittaminen avitti asiaa.

Vaativaan keikkaan ei aina ehdi varautua. Maanjäristyksen runtelemalle Haitille Kero lähti neljän tunnin varoitusajalla.

Jollain tavalla voi kuitenkin valmistella itseään tulevaan. Kero

”

Välillä keikoilla tulee ikävä läheisiä ja haluaisi olla lähellä rakkaita, etenkin jos on jossain anonyymissa hotellihuoneessa tosi kaukana. ”

painottaa taustatyön tärkeyttä. Kohteen kulttuuri on tunnettava todella hyvin, ja journalistille on oltava selvää, mitä paikan päällä voi ja saa tehdä kyseisen kulttuurin rajoissa.

Aina ei kuitenkaan ehdi tutustua kohteeseen. Useimmilla kriisialuekeikoilla on mukana fikseri, joka toimii kohteessa yleisenä järjestelijänä ja monesti myös tulkkina. Riippuu paljon kohteen kielestä ja kulttuurista, käytetäänkö fikseriä. Esimerkiksi Bangkokin mellakoissa Kerolla ei ollut fikseriä mukana, koska siellä pärjäsi englannilla hyvin, ja kulttuuri ja kaupunki olivat melko tuttuja jo entuudestaan. ”Kriisialuejournalismia täytyy tehdä kunnioitettavasti kohdetta kohtaan. Kriisialueilla kohteilla on nimet, eivätkä he ole vain pelkkiä massoja.”

Kerolle on myös selvää, mitä kriisialueilla ei pidä tehdä. ”Ihmisille ei kannata antaa rahaa – siitä syntyy vaan iso hässäkkä.

Toivoa ei saa antaa, jos sitä ei ole odotettavissa. Kriisin uhreille täytyy olla kohtelias, kunnioittava ja rehellinen. Jos haluaa jotenkin auttaa, voi paikallisille yrittää antaa salassa ruokaa tai muuta hyödyllistä.”

Marginaaliporukan puuhaa Jo lukion jälkeen Kero oli kiinnostunut toimittajan hommista ja sai paikallislehdestä toimitusharjoittelijan paikan. Sieltä hän lähti Jyväs-

16

H2_4_10_2611.indd 16

29.11.2010 11:01:32

kylään opiskelemaan journalistiikka. Kero kuitenkin keskeytti journalistiikan opintonsa ensimmäisen opiskeluvuotensa jälkeen ja siirtyi Lahden Muotoiluinstituuttiin opiskelemaan valokuvaamista. ”Tajusin, että valokuvaus oli minun tapani tehdä tätä asiaa, jota opiskelen. En mitenkään siis hylännyt mitään, kuvaamisesta tuli vaan minun tapani tehdä journalismia.”

Kero valmistui Lahdesta vuonna 2005 ja sai heti samana vuonna vakituisen kuvaajan pestin Helsingin Sanomilta.

Nyt Kero kiertää kuvaten, kriisistä toiseen, harvojen joukossa – tällä hetkellä sota- ja katastrofikeikkoja tekeviä suomalaiskuvaajia on vain kymmenkunta.

Riskitöntä kriisialuetyöskentely ei ole. Vuosi 2009 oli journalisteille erityisen kohtalokas. Kansainvälisen Journalistiliiton, IFC:n, mukaan maailmalla kuoli yhteensä 137 journalistia työnsä takia.

Näistä kuolemista arviolta 113 oli suunniteltuja murhia.

Vaarallinen työ voi olla raskasta lähimmäisille, mutta Keron mukaan perhe suhtautuu siihen hyvin. Seurusteleminenkin onnistuu, kunhan kumppani ymmärtää toisen työtä. ”Ikävintä on, että läheisten täytyy käydä se ajatuskuvio päässään läpi, että entä jos. Vaikka kaiken tekee niin turvallisesti kuin pystyy, niin pitää muistaa, että ollaan kuitenkin sotatoimialueilla. Se on se

vaikein juttu henkilökohtaisessa elämässä, kun ajattelee kriisialuetyöskentelyä.”

Satelliittipuhelin toimii lähes joka puolella maailmaa, ja sillä pidetään yhteyttä kotiin päin. Se ei kuitenkaan aina estä ikävää. ”Välillä keikoilla tulee ikävä läheisiä ja haluaisi olla lähellä rakkaita, etenkin jos on jossain anonyymissa hotellihuoneessa, jossain paikassa tosi kaukana. Kyllä sellaisiakin hetkiä tulee. Mutta sitten kun on täällä kotona, läheisiä osaa arvostaa ihan eri tavalla.”

Läheiset siis tietävät ja hyväksyvät Keron poikkeuksellisen työn vaarat. Eikö Keroa itseään pelota kriisialueilla? ”Totta helvetissä. Kai se olisi vähän epätervettä, jos ei pelottaisi,” tokaisee Kero suoraan.

Kero kuitenkin painottaa, että kriisialueilla matkustettaessa suurimmat riskit ovat matkasairaudet ja liikenne, ja vasta niiden jälkeen ristituli, tienvarsipommit, kidnappaukset tai muu väkivalta. ”Esimerkiksi tienvarsipommit: sellaisen kohdalle sattuminen on ikävä ajatus. Mutta silloin täytyy olla ihan todella, todella huono tuuri. Onhan se mahdollista, mutta voihan sitä jäädä auton allekin jossain Kiasman edessä.”

Pelottaa – kyllä. Mutta on sotakirjeenvaihdossa kyse paljon muustakin. ■

17 H2_4_10_2611.indd 17

29.11.2010 11:01:32

Through foreigners’ eyes An Argentinian fishmonger and an American ice hockey player share their thoughts on Finland. text Maija Mäkelä PHOTOS Pirita männikkö

Teresa Soengas can be described as a “typical Latina”: her gestures are big and the lively lady could probably talk for hours. There’s also something we could all learn from her.

“I don’t like talking about the past. The present is all that matters”.

That’s why she doesn’t really care to talk about how she eventually came to Finland. She does, however, share a story about a birthday party in Argentina where she and her friends were spinning a globe and choosing future travel destinations at random.

“I didn’t want to go to Russia but next to it I saw Finland. That’s when I decided that one day I’d travel there“.

And so she did. Soengas has lived in Finland for ten years now.

She works as a fishmonger at her own shop, Töölön kala, in Hakaniemi.

“It’s my business and I make the most of it. It pays my bills and taxes,” she laughs.

Coming from polluted Argentina Soengas really appreciates the tidiness of Finland.

“It’s so clean everywhere. It’s like magic! You don’t understand what kind of country you have”.

She also likes the fact that Helsinki is so safe. “Small children go to school by themselves and walk the streets alone. First time when I saw it I couldn’t believe it! In Argentina you have to hold the hands of your children tightly. There’s always the chance that someone will take your child”.

Soengas thinks that the people are the best thing in Finland.

“Finnish people don’t lie and they aren’t corrupt. The Finns are also quiet and honest”.

No matter how much she likes the Finnish people there are still a few things she doesn’t understand.

“This society is pushing people to work hard. Then they just spend their weekends drinking in order to relax. On Sunday morning I wake up and wonder where all the people are. The streets are so empty”.

Soengas is catholic so her attitude towards alcohol is rather different.

“I enjoy good red wine but I never drink alone”.

Soengas also thinks it’s weird that young people ride on trams

18 H2_4_10_2611.indd 18

29.11.2010 11:01:34

MAAILMA

without tickets and that a lot of Finns travel to Estonia to do their alcohol shopping. Despite all this, Soengas admits that she likes Finnish people more than Latinos. High praise indeed.

Ben Eaves has lived here before. In addition to playing ice hockey for Jokerit Hockey club, the charming 28-year-old now also works as their fitness trainer. From 2007 to 2009 Eaves played for Espoo Blues. He moved to Helsinki for the first time in 1996 when his father was coaching HIFK. “I was 14 then and it’s a tough age to do anything, let alone going halfway across the world. I think the first three months were the hardest three months of my life. Finnish people are very nice and loyal but also very shy, probably even more so as kids. During the first few months my brother and I didn’t have a lot of friends“.

Despite the tough beginning, life in a foreign country became enjoyable eventually.

Eaves and his family lived in Pikku-Huopalahti and the boys went to school in Kulosaari.

“My brother and I sported around and got to know the city pretty well”.

Many years later when Eaves moved back to Finland he felt as though he was returning to his European home.

“Except for the Kamppi area most of the things here are similar to what they were like before. Everything looks pretty much the same, just updated“.

According to Eaves the darkness is the only negative thing in Finland.

“I don’t want to say what’s bad or worse but the darkness is something you have to understand. I like cold winters. Being from Minnesota I’m used to a lot of snow and cold temperatures.”

When I ask Eaves about the best things in Finland he comes up with a quick response: “I‘ve made lots of friends here. I’ve met some great teammates and nice people away from hockey too. I’ve been very lucky“.

He also praises Helsinki.

“It’s a great city. It’s safe, and there are lots of things to do. I always tell my friends that when the sun is out it’s the best place in the world“.

Eaves loves the way Helsinki is set up as a city.

“I enjoy using public transportation. I haven’t driven a car in weeks. Back home you drive everywhere, we are used to that”.

Eaves lives in Hakaniemi and really enjoys living there.

“It’s the perfect location with a couple of theaters, bars and restaurants”.

Eaves confesses to surprising a lot of people with how much he understands Finnish. He’s also happy with the fact that Finns speak such good English.

“I don’t know another country in Europe where you can speak English so freely“.

Living in a foreign country you are bound to discover new things.

For Eaves one of these things has been learning to drink coffee. He has one cup a day and really enjoys it. There’s also something Eaves has discovered not learning to like: deathrock.

“We hear it in the locker room all the time. I like rock music, it can be heavy but deathrock just seems too angry”. ■ The writer is studying tourism in Porvoo.

19 H2_4_10_2611.indd 19

29.11.2010 11:01:35

MAAILMA

Juurillaan ulkomailla Suomessa syntynyt ja kasvanut toimittaja matkusti juurilleen. maahan, jonka tunsi vain isänsä tarinoista.

Teksti ja kuvat Leila Shahem

Lentokone kaartelee kenttää aavikkomaisen maiseman yllä. Koneen ikkunoista avautuu juuri sellainen karu maa, jonka olen kuvitellut Syyrian olevan – paahtuneita pieniä pensaita hiekka-aavojen keskellä.

Kun olin pieni, isäni kertoi minulle tarinoita lapsuudestaan ja synnyinmaastaan. Käsitykseni Syyriasta on siis aina ollut näiden kertomusten varassa. Tyhjät aukot olen täyttänyt mielikuvituksella.

Tarinoiden tapahtumahetkistä on ehtinyt kulua lähemmäs 50 vuotta, ennen kuin näen tarinoiden maan, toisen kotimaani, ensimmäistä kertaa.

Syyria rakentuu muutamasta isosta kaupungista ja lukemattomista pienistä kylistä. Monet kylät ovat täynnä sykkivää elämää, pieniä puoteja ja illan tullen tanssia ja laulua. Toisessa ääripäässä ovat köyhät, rähjäiset ja tomuiset savimajakylät.

Aavikkomaisema muuttuu vehreäksi, kun lähden kuumasta Damaskoksen kaupungista pohjoiseen. Sukuni kotikylä Oyun-Al-Wadi, suomeksi laakson silmät, sijaitsee Syyrian keskivaiheilla. Kylää ympäröivät laaksot ja kukkulat, joiden ansiosta ilma on pehmeämpää ja viileämpää kuin muualla maassa. Kesäisin syyrialaiset tulevat seudulle viilentymään.

Samaa sukua, eri maata Tarinoiden sisarusparvessa on neljä poikaa ja viisi tyttöä. Heillä kaikilla on perhettä, joten minulla on yhteensä yli kaksikymmentä serkkua. Suku on syyrialaisille hyvin läheinen. Isoäitini tapaaminen ensimmäistä kertaa on verratonta, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Hymyilemme paljon. Isäni yritti lapsuudessamme opettaa minulle ja veljelleni arabiaa, mutta ei onnistunut siinä.

Kylässä on intensiivinen kyläilykulttuuri. Kaikki sukulaiset ja tuttavat käyvät omalla vuorollaan tervehtimässä meitä. Hyviin tapoihin kuluu myös tehdä kaikkien kohdalla vastavierailu. Huomaan, että täysin länsimaiseen elämänmenoon sopeutunut isäni sulautuu nopeasti takaisin kotimaansa kulttuuriin. Minua perheen jatkuva läheisyys hengästyttää. Tässä yhteisössä on outoa, jos haluaa viettää hetkenkin yksin. Yhteiset illanvietot ovat kuitenkin iloisia hyvän ruoan, laulun, soiton ja tanssin juhlia.

Ruoka on herkullista ja pöydät notkuvat. Isäni vanhojen kertomusten niukkuudesta ei ole tietoa. Tarjolla on lammasta, nautaa tai kanaa, sekä Helsingin etnisistä ravintoloistakin tuttuja salaatteja ja erilaisia tahnoja. Hauskinta on päästä juhlaillallisten lisäksi mukaan myös arjen päivällispöytään. Tätieni emännöintiä ja tehokkuutta seuratessani mykistyn silkasta ihailusta. Viimeisinä kyläilypäivinä tohdin kysyä, voisiko minusta olla apua keittiössä.

Ravintoloissa ei tarvitse nauttia alkoholia päihtyäkseen. Laulujen

vieras kieli ja musiikin tuntematon rytmi humalluttavat. Suosituin musiikki tulee naapurimaasta Libanonista. Perheen parissa pääsen myös mukaan mielenkiintoisiin keskusteluihin. Nuoret serkkuni ovat selkeästi harjoitelleet englannin kieltä keskittyneesti ja haluavat myös opettaa minulle kaiken kattavan arabian sanaston reilussa viikossa.

Uskon asia Sukulaiseni ovat ortodoksikristittyjä, kuten kaikki muutkin heidän kotikylässään. Viereisestä kaupungista löytyy sekä kristittyjä että muslimeja, mutta uskontojen rinnakkaiselo on melko tuskatonta. Molemmilla on tapoja ja tottumuksia, joille toiset tekevät tilaa.

Kristityt naiset usein kouluttautuvat ja ovat mukana työelämässä.

Kun paikallisissa hääjuhlissa minulle esitellään sukuni naisia, vähintään joka toinen on ammatiltaan insinööri tai opettaja. Kristityt perheet ovat nykyään pienempiä kuin ennen, ja lapsilla on taloudellisesti paremmat mahdollisuudet kouluttautua. Samalla kun muslimien määrä syyrialaisessa yhteiskunnassa tasaisesti kasvaa, kristittyjen määrä vähenee.

Koulutus avaa myös mahdollisuuksia päästä työhön tai opiskelemaan ulkomaille. Moni tahtoisi jäädä kotimaahansa, mutta palkkaus ja julkisten palveluiden taso on heikko. Kaikki tahtovat joka tapauksessa vierailla säännöllisesti kotiseudullansa ja nähdä sukuaan. Kesäisin Syyriassa arabiaa taitamaton saa puhua englannin lisäksi myös espanjaa, saksaa, ranskaa, venäjää ja ruotsia. Lentokentällä oli virkistävää saada apua syyrialaiselta kanssamatkustajalta ruotsiksi.

Mielipiteesi on meille tärkeä Syyrian keskustelukulttuuri on yllättävä. Kaikki vauvasta vaariin kertovat estoitta oman mielipiteensä, ja jokainen osaa riemastuttavalla tavalla puolustaa näkemystään. Väittely kahden ihmisen välillä saattaa äityä kiivaaksi. Seuraan kahden sukulaismiehen kiihtyvää sanailua. Kysyn pelästyneenä, mistä he riitelevät. Minulle kerrotaan, että he vain keskustelivat. Vierailun edetessä ymmärrän, että näin vaihtavat ajatuksia sydänystävätkin.

Syyrian-matkan jälkeen osaan katsoa Lähi-idän päämiesten puheita ja haastatteluita hieman eri silmällä kuin aiemmin. Tunteen palo ilmaisussa ei tarkoita aggressiota, vaikka niin helposti oletamme.

Suomalaistyylinen maltillinen ja monotoninen lähestyminen ei toisaalta edistä viestin perille menoa syyrialaisessa kulttuurissa. Tunteen puuttuminen tarkoittaa heille samaa kuin ei uskoisi asiaansa.

Matka jättää minuun yhteenkuuluvuuden tunteen, jollaista en ole ennen kokenut. On toinenkin paikka maailmassa, jonne kuulun. Suomalaisuus ei lähde minusta koskaan, mutta syyrialaisuuskin on aina ollut sisälläni. Nyt tunnistan sen. ■

20 H2_4_10_2611.indd 20

29.11.2010 11:01:35

21 H2_4_10_2611.indd 21

29.11.2010 11:01:37

MAAILMA

A long way to multiculturalism The concept of multiculturalism is constantly changing and cities are changing with it. Can we call today’s Helsinki a multicultural city and what does multiculturalism actually mean?

Text Carolin Saan PHOTO Pirita Männikkö PHOTO MANIPULATION Mikko Raatikainen

Over the past several years there has been a growing trend towards multiculturalism in many areas of our society.

The word multiculturalism means different things to different people.

For me, it means that every culture has the right to exist and there is no over-arching or a predominant culture. To acquire a broader scale of what it means to people, I decided to ask around.

“Supports and encourages the practice and display of different cultures, celebrating the diversity of its inhabitants.” A Singaporean student studying in Helsinki.

“Absence or elimination of hidden fight of the dominant (aboriginal) inhabitants against the intruders. Observation of certain tradition and ability of co-existing even with the variety of cultures presented.”

A woman from Saint-Petersburg living in Helsinki.

“Allowing people to live with their traditions and behaviors in a common place while people respect each other and have common sense.” A former Finnish model in her twenties.

Is Helsinki a multicultural city?

In order to have an opinion on this, I went to for a quick walk in Punavuori and observed the area with all my senses at full alert.

My purpose was neither to be engrossed by the characteristics nor the interpretation of what I was seeing, but purely to rivet the visual sides of the neighborhood.

Coming from Estonia, a country where the population is relatively homogeneous, I distinguished that Helsinki is surely a multi-ethnic city. Whether you are in a shop, school or gym, the diversity of diffe-

rent ethnicities and styles is almost always present.

There seems to be no restrictions on clothing, let them be casual or religious, nor any obvious signs hampering access from certain people to certain places as I know is happening in some smaller cities in Finland. On the streets, you can spot countless foreign cuisines alongside many foreign languages.

A remarkable example of modern society is the increasing number of immigrants moving to Helsinki, and Finland in general, from all over the world. Alexander Stubb, Finland’s Minister of Foreign Affairs, welcomes the changes but also fears that it has aroused opposition that “reeks of racism, nationalism, populism and xenophobia.”

The level of immigrant unemployment is higher than the national average, the same implies for the local statistics in Helsinki. This fact has initiated many heated discussions about Finnish traditions, values and welfare society. The Finnish language plays an indispensable part here. Often cursed by non-native speakers for its difficulty, it is by no means an easy language, but in the work life as well as life in general, Finns in point of fact appreciate foreigners’ efforts to touch base in Finnish. Recently, it was also stated in an article in Aamulehti that learning culture and language radically improves a person’s chances of becoming employed.

From the point of view of multiculturalism, in my opinion, the culture in Helsinki is still predominantly Finnish and not yet fully multicultural. Finland is more or less accustomed to homogeneity.

The “valuing of privacy” or “personal space” is held in high regard and for some foreigners it might be a tough nut to crack. Take for example the “mökki” culture, which I imagine is an exquisite chance

22 H2_4_10_2611.indd 22

29.11.2010 11:01:37

for people in the capital to escape from the insanity of the city, whereas, one foreigner in a forum in the Internet asked if Finns are afraid of meeting new people.

So, all in all, a lot of work has to be still done to build those vital pathways of incorporation to the society for people who have made Finland their new home.

What do Finns say about that?

“I think that different cultures are seen in Helsinki, but Finnish is still dominant. I don´t believe that different cultures in Helsinki are welcomed, even though I personally welcome all cultures.” A Finnish student studying in HAAGA-HELIA. “Finnish people like multicultural food. But there is still a long way for the majority Finns to get used to the fact that there are people living in our country that are not ethnically related to us.” Communications director in Fonecta.

What do foreigners say?

“Is Helsinki multicultural? Not yet. The culture here is still predominantly Finnish, with most other cultures only seen as curiosities. It’s opening up but there is still some way to go.” A Singaporean student in his thirties.

“Helsinki is ahead of France and Italy but behind Holland in terms of multicultural understanding. The Dutch still maintain their own culture although many ethnicities are living together. However everything is not black and white and there are different cases within the countries”. A Turkish man in his twenties working for Ericsson. ■

Multiculturalism: from the past to the future There was once a time of caste and class when tradition held that each group had its own place in the social hierarchy and that some were born to rule and others to be ruled. In this time of inequality the privileges, rights and obligations were different for people belonging to different sexes, races, religions and occupations; at the same time it was justified by the state and the church on the grounds that some people were just better than the others.

Then one day, a period in the history that is known as the Enlightenment glimmered, and revolutionary ideas about the equality and human rights emerged. Philosophers declared that all people are created equal because all of us are able to reason and to think about morality. Everyone should also have equal political and civil rights.

Today in our society, where the term multiculturalism has become excessively popular and has faced ample criticism, we strive for a world in which differences of race, sex, religion and ethnicity do not affect people’s opportunities to participate in the various aspects of social life. Prejudice and discrimination remain, but in many respects we have grasped the vision that the Enlightenment thinkers unfolded.

The writer is studying to become a Multilingual Management Assistant.

23 H2_4_10_2611.indd 23

29.11.2010 11:01:37

MAAILMA

GLOBAALIa VÄKIVALTAA Pohjimmiltaan maailman ääriliikkeet ovat yhtä ja samaa. Taustalla on aina tavoite oman aseman parantamiseksi. Valta ja väkivalta kulkevat käsi kädessä.

Teksti Ville Matilainen ja Jussi Kotilainen Kuvitus outi kallio

Panttereita vasemmalta ja oikealta Yhdysvalloissa syntyi Vietnamin sodan aikana Black Panther -niminen äärivasemmistolainen järjestö. Kaliforniasta ponnahtanut liike vastusti aluksi mustiin kohdistunutta poliisiväkivaltaa.

Varsin rasistisena tunnettu FBI:n johtaja, J. Edgar Hoover, koki liikkeen uhkana koko kansakunnalle ja valjasti FBI:n voimavarat liikkeen murtamiseksi. Huumeita vastustanut liike jäi FBI:n hampaisiin ja se lopetti toimintansa vuoden 1976 tienoilla.

Vierähti 13 vuotta kunnes New Black Panther -liike ilmestyi kuvioihin, tällä kertaa Texasin Dallasissa. Aaron Michaelsin perustama järjestö kertoo verkkosivuillansa vaalivansa alkuperäisen Black Panther -liikkeen muistoa. Alkuperäisen Black Panther -liikkeen edustajat eivät kuitenkaan tunnusta uutta liikettä. He jopa haastoivat New Black Pantherit oikeuteen nimen väärinkäytöstä, mutta hävisivät.

New Black Panthereiden agenda lienee yksi suurimmista syistä siihen, että heidät haastettiin oikeuteen. He ajavat mustien ylivaltaa, pitävät valkoihoisia alempiarvoisina ja ovat äärimmäisen juutalais-

vastaisia. Liikkeen verkkosivuilla mustien kerrotaan joutuneen afrikkalaisen holokaustin uhreiksi. Se on kuulemma jatkunut viimeiset 6000 vuotta, jonka aikana 600 miljoonaa tummaihoista olisi surmattu. Liike vaatiikin korvauksia eurooppalaisilta, arabeilta ja ennen kaikkea juutalaisilta.

9/11-iskujen jälkeen järjestö muun muassa levitti salaliittoteoriaa, jonka mukaan World Trade Centerissä työskennelleitä 4000 juutalaista varoitettiin etukäteen iskusta. Yhdysvalloissa juutalaisten etuja ajavat liikkeet ovatkin leimanneet New Black Pantherit vihaliikkeeksi.

Liike ei pelkästään heiluta sanasapeliaan. Osana suurempaa suunnitelmaa he ovat kehitelleet omia miliisijoukkojaan. Yhdysvaltain viime presidentinvaalien alla kolme New Black Panthereiden miliisiä pyöri philadelphialaisen äänestyspisteen ympärillä teleskooppipamput käsissään uhkaillen äänestäjiä. Heidät pidätettiin ja syytteet nostettiin, mutta epäillyt pääsivät lopulta kuin koirat veräjästä.

24 H2_4_10_2611.indd 24

29.11.2010 11:01:38

Viinipisara, joka katkaisi eteläranskalaisen selän Eurooppalainen viiniteollisuus on kriisissä. Vuonna 2007 Euroopan unionin alueella tuotettiin yli 1,7 miljardia pulloa viiniä, joille ei ollut kysyntää. Näistä leijonanosa oli peräisin Etelä-Ranskan LanguedocRoussillonin alueelta, joka on maailman suurin yksittäinen viinialue.

Alue tuottaa vuosittain kolmasosan koko Ranskan viineistä.

Etelä-Ranskan viininviljelijät tiedostivat ylitarjonnan jo vuonna 2002, kun alueen teollisuuden tulos painui pakkaselle ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen. Suurin syy ovat halvemmat Euroopan ulkopuolelta rahdatut viinit.

Ranskan hallitus yritti ratkaista ongelman supistamalla alueen viiniteollisuutta. Tarkoituksena oli pienentää viljelysalaa yli 17 000 hehtaarilla. Tämä kuitenkin tarkoittaisi monille pienviljelijöille perinteisen elinkeinon loppumista. Monet ovat viljelijöitä ties monennessako sukupolvessa, eivätkä he voisi kuvitellakaan tekevänsä mitään muuta.

Ranskalaiseen tapaan mutina muuttui nopeasti marseljeesin huutamiseksi. Ja kun huutoon ei hallituksen puolelta vastattu, alkoi ta-

pahtua. Pienviljelijät keräsivät joukkonsa, nimittivät itsensä alueellisen viinintuotannon toimikunnaksi (CRAV) ja ryhtyivät radikaaleihin toimiin.

CRAV on sittemmin suorittanut jopa terrorismiksi luokiteltavia iskuja saadakseen tilanteelleen huomiota. Naamioituneet viljelijät ovat muun muassa iskeneet supermarketteihin dynamiittipötköjä heiluttaen, kaapanneet säiliöautoja ja valuttaneet miljoonia litroja tuontiviiniä viemäriin, sekä uhkailleet suurempia viinintuottajia väkivaltaisuuksilla. Vuonna 2006 viiniterroristit räjäyttivät paikallisen verotoimiston ja suunnittelivat räjäytysiskua myös Ranskan ympäriajoihin.

Ranskan vastavalitulla presidentillä, Nicolas Sarkozyllä mahtoi mennä viini väärään kurkkuun, kun hän vastaanotti vuonna 2007 järjestön uhkausvideon. Videolla viiniterroristit vaativat presidentiltä rajuin sanankääntein toimia tilanteen parantamiseksi. Muuten veri tulisi jatkossakin virtaamaan, viinivirrasta puhumattakaan.

25 H2_4_10_2611.indd 25

29.11.2010 11:01:38

MAAILMA

Äiti Venäjän vihaiset nuoret Venäjällä elettiin sekasortoisia vuosia, kun suuri ja mahtava Neuvostoliitto lässähti turvalleen. Rikollisuus rehotti, musta pörssi kukoisti ja uudet aatteet pääsivät levittäytymään aikaisemmin tiukasti valvottujen rajojen sisäpuolelle.

Tultaessa 2000-luvulle olot ovat vakaantuneet ja viranomaisten taistelu rikollisuutta vastaan on tehostunut. Vanhojen rikollisliigojen siirtyessä yhä enemmän laillisen bisneksen pariin, on Moskovan ja Pietarin kaltaisten suurkaupunkien kellareista ja metrotunneleista noussut uusi uhka: uusnatsien katujengit.

Suomalaisten uusnatsien keskittyessä sovittamaan kaupassa pilottitakkejaan, lukemaan Mein Kampfia ja pirtupäissään solvaamaan maahanmuuttajia, venäläiset aateveljet ovat ottaneet muutaman harppauksen pidemmälle. Venäläisen ihmisoikeusjärjestö Sovan mukaan pelkästään vuoden 2008 viitenä ensimmäisenä kuukautena jengit hyökkäsivät ainakin 232 vähemmistöedustajan kimppuun murhaten 57 ihmistä. Iskut kohdistuvat pääosin Keski-Aasiasta ja Kaukasuk-

selta muuttaneisiin ja Afrikasta sekä Aasiasta tulleisiin opiskelijoihin.

Uusnatsijengit harjoittelevat kamppailulajeja järjestöjen omilla saleilla. Käytännössä hyökkäykset tapahtuvat ison ryhmän nopeana iskuna yksittäistä vähemmistönedustajaa vastaan. Jengeillä on myös makaaberi tapa videoida iskunsa ja levittää niitä internetissä.

Uusnatsijengejä vastaan ovat nousseet antifasistit. Antifasistiryhmät harjoittelevat kamppailulajeja yhtälailla. Aatteellisten ryhmien välit ovat vihamieliset ja he ottavatkin usein yhteen. Viime vuonna 306 ihmistä loukkaantui ja 60 kuoli iskuissa.

Uusnatsit keskittyvät nykyään yhä näyttävämpiin iskuihin: kuvioissa on entistä enemmän tuliaseita ja räjähteitä. Tulilinjalle joutui viime vuonna antifasistisen liikkeen johtaja, Ivan Hutorskoi, joka tapettiin marraskuussa Moskovassa.Tänä keväänä hengestään pääsi tuomari Eduard Tšuvašov, joka ammuttiin kotiinsa Moskovassa.

Hän oli aikaisemmin tuominnut yhdeksän äärinationalistia rasistisesta murhasta pitkiin tuomioihin.

26 H2_4_10_2611.indd 26

29.11.2010 11:01:38

Siirtomaavallan alta äärinationalismiin Etelä-Afrikan valtion valkoihoinen vähemmistö muodostuu hollantilaisten ja saksalaisten maajussien sekä ranskalaisten protestanttien jälkeläisistä, afrikaanereista eli buureista.

Buurien juuret ovat 1700-luvulla, Etelä-Afrikan kolonialismissa.

Sortovallan mukana tulleet ihmiset vakiintuivat Etelä-Afrikan Hyväntoivonniemen alueelle. Sukupolvien saatossa buurit pyrkivät tuon tuosta eroamaan imperialistisista hallitsijoistaan. Alueen luonnonrikkaudet estivät kuitenkin neuvottelut isäntämaiden kanssa.

Buurit saivat itsehallintaoikeuden viimein 1900-luvun alussa. Buurikansan 1800-luvun lopussa kehittämän rotuopin jatkeeksi säädettiin lakien turvin suora rotuerottelu, Apartheid(kursivoi) 1950-luvulla.

Buurien mielestä heillä oli jumalallinen oikeus Etelä-Afrikan alueeseen. Samalla lait pitivät näppärästi huolen siitä, että valkoinen vähemmistökansa pysyisi jatkossakin vallassa.

Rotuerottelu päättyi vuonna 1991, jolloin valkoihoiset buurit syöstiin vallasta. Jo vuonna 1973 perustettu äärioikeistolainen Afrikan vastarintaliike (AWB) oli äänekkäin uuden ajan vastustaja. Liike pyrki keskeyttämään neuvottelut rotuerottelun lopettamiseksi. AWB:n joukot hyökkäsivätkin suoraan neuvotteluihin, paikalliseen World Trade Centeriin. Puolisotilaallinen AWB vaati buurikansalle omaa itsenäistä valtiota sodan uhalla.

Neuvottelut kääntyivät kuitenkin buureja vastaan ja uuden EteläAfrikan johtajaksi nousi erottelupolitiikan symboli: Nelson Mandela.

Epäonnistuneen yrityksensä jälkeen AWB aloitti oman symbolinsa, Eugène Terre’Blanchen, johdolla protestikulkueet ja alueelliset miliisipartioinnit, jotta valkoiset buurit voisivat nukkua yönsä turvallisesti.

Terre’Blanche vietti vuosituhannen alussa kolme vuotta vankilassa tummaihoiseen vartijaan kohdistuneesta murhan yrityksestä ja työläisen pahoinpitelystä. AWB:n johtajan uho tuli lopulliseen päätökseensä vuonna 2010, kun hänet murhattiin huhtikuussa omalla farmillaan, kahden tummaihoisen työntekijänsä toimesta.

Etelä-Afrikan tilanne on ollut murhatapauksen jälkeen kiehumistilassa. YK:n luokituksen mukaan Etelä-Afrikka on väkilukuunsa nähden maailman väkivaltaisin maa, etenkin tuliasemurhien ja raiskausten saralla. ■

27 H2_4_10_2611.indd 27

29.11.2010 11:01:38

POISSA SILMISTÄ vieras maailma saattaa löytyä aivan nurkan takaa KUVAT VILLE MATILAINEN JA ANNA VANNINEN

28 H2_4_10_2611.indd 28

29.11.2010 11:01:40

29 H2_4_10_2611.indd 29

29.11.2010 11:01:41

30 H2_4_10_2611.indd 30

29.11.2010 11:01:43

31 H2_4_10_2611.indd 31

29.11.2010 11:01:44

32 H2_4_10_2611.indd 32

29.11.2010 11:01:46

33 H2_4_10_2611.indd 33

29.11.2010 11:01:47

34 H2_4_10_2611.indd 34

29.11.2010 11:01:51

35 H2_4_10_2611.indd 35

29.11.2010 11:01:52

maailma

kakkakepponen joillekin kakka on joulun ykkösjuttu. Kataloniassa halko ulostaa herkkuja ja ukkeli kakkii seimen nurkassa.

Teksti anna vanninen kuva monna mc d

Läntisen Espanjan katalonialaiset ovat kehittäneet itselleen varsin vinkeät jouluperinteet. Joulupukki, Papá Noel, on melko nuori ilmiö Espanjassa. Lapset saavat lahjansa vasta loppiaisena saapuvien Itämaan tietäjien mukana.

Katolisissa maissa jouluseimi on tärkeä ja keskeinen joulukoriste, ja usein asetelmaan rakennetaan koko Betlehem.

Katalonian alueella ja osin muuallakin Espanjassa Jeesuksen synnyinkaupunki on saanut kummallisen kansalaisen; jouluseimeen kuuluu caganer, pieni kyykkypaskalla oleva ukkeli. Ukon suorittama toimitus ei ole mitenkään viitteellinen, vaan figuuri todella kykkii pylly paljaana, pieni kakkakeko allaan.

Miekkosen alkuperää ja asemaa ei ole onnistuttu selvittämään. Sen arvellaan olevan osoitus hedelmällisyydestä, Jeesuksen ihmisyydestä, ihmisten tasavertaisuudesta Jumalan edessä – tai katalaanien perverssistä huumorintajusta.

Rektaalitoimitusten ympärillä pyöritään muutenkin. Joulun alla kotiin kannetaan Tió de Nadal eli jouluhalko, siis oikea puunrungonpätkä.

Tätä sahatavaraa ”ruokitaan” joulun alla päivittäin pienellä herkulla, jonka arvattavasti vanhemmat siivoavat pois aina lasten mentyä nukkumaan. Se myös peitellään yöksi, jotta se ei palelisi.

Ruokinnalla ei ole vain tarkoitus lepyttää halkoa, vaan saada tämän aineenvaihdunta toimimaan. Joulun koittaessa on vastalahjojen aika. Lapset saavat kepit, joilla he pieksävät viltillä peitettyä tukkia laulaen samalla, vapaasti käännettynä, suunnilleen näin: ”Kakkaa tukki, kakkaa lahjasi. Älä kakkaa suolasilakkaa, kakkaa turrónia (nougat’n tyyppinen herkku) ja muuta hyvää!” Laulusta on loputtomasti variaatioita, mutta jokaisessa muistetaan mainita lahjan antaminen kakkaamalla.

Sitten koetetaan onnea; joku pistää kätensä tukkia peittävän viltin alle ja vetää sieltä pölkyn ulostamat lahjat. Caga tión, ”kakkatukin”, antamat lahjat ovat pieniä ja usein syötäviä, ja ne jaetaan perheen kesken. Viimeisenä tukki pyöräyttää jotain pahaa; suolasilakan, sipulin tai valkosipulin osoittaakseen, että herkut ovat nyt loppu. ■

36 H2_4_10_2611.indd 36

29.11.2010 11:01:52

MAAILMA

Paska reissu – Mutta tulipahan tehtyä.

Matkalla moni asia voi mennä pieleen.

Teksti Sonja Fogelholm, Mimosa Hedberg kuvitus hende nieminen

Ei mikään vappukarnevaali ”Lähdin viime vuoden syksyllä kiertämään Intiaa. Olen täysin rakastunut maahan, mutta muistelen kauhulla tänä keväänä pidettyjä hindujen holi-festivaaleja.

Holissa juhlistetaan pahan voittoa hyvästä, ja juhlien pääpäivänä juhlijoiden niskaan heitetään värijauheita ja maalia. Vuosia Intiassa matkustanut travelleri kehotti minua pysymään sisällä holin ajan ja sulkemaan kaikki ovet ja ikkunat. Itsevarmana omista voimistani pakkasin mukaani vesipyssyjä ja maalia, ja lähdin juhlimaan holia Pushkarin pyhään kaupunkiin.

Juhlapäivän aamuna heräsin siihen, että hotellin henkilökunta repi minut ulos huoneestani ja antoi minulle maalipesun räkäisen naurun saattelemana. Hymyni hyytyi aika äkkiä.

Myöhemmin lähdin kahden miespuolisen ystäväni kanssa juhlimaan. Matkalla pääbasaarille tapasimme länsimaalaisen seurueen, joka varoitteli basaarista: ”Älä mene sinne, siellä on sota meneillään!” Samassa paikalle rynnisti kymmenien slummipoikien armeija, joka piiritti meidät. He kävivät yhden seurueen naisen kimppuun väkivalloin, ja kourivat häntä hävyttömästi ja repivät hänen vaatteitansa. Maalia oli silmissä, korvissa ja suussa.

Päätimme kääntyä takaisin hotellille, mutta ehdin kuin ehdinkin saada itse saman käsittelyn paikallisilta pojilta. Hotelille päästyäni en ollut ainoa tyttö, jolla oli kyyneleet silmissä. Seuraavan holin aikaan tottelen viisaampien neuvoa ja pysyn visusti sisällä.”

Heidi, 20

37 H2_4_10_2611.indd 37

29.11.2010 11:01:53

MAAILMA

Mikään ei onnistu

Kurpitsapainajainen

”Olimme poikaystäväni kanssa Australiassa vuoden päivät. Kaikki oli mennyt hienosti, kunnes siskoni saapui vierailemaan kolmeksi viikoksi.

Meidän oli tarkoitus vuokrata Sydneystä auto, mutta emme onnistuneet saamaan sopivaa. Jouduimme matkustamaan 1000 kilometriä bussilla pohjoiseen, ennen kuin saimme sopivan matkailuauton vuokrattua. Juuri, kun starttasimme vuokraamon pihasta, auton ikkunaan lensi kivi ja ikkuna meni säpäleiksi. Onneksi meillä oli sentään vakuutus ja saimme uuden auton.

Matkalla sain pahan ruokamyrkytyksen ja jouduin sairaalaan tiputukseen useaksi yöksi. Vanhemmatkin miettivät jo Suomessa, pitäisikö heidän matkustaa Australiaan näkemään kuolemaisillaan olevaa tytärtään.

Eräänä aamuna herätessämme vuokra-auto tulvi vettä – vesitankki vuosi. Kaikki lattiat ja ovet olivat turvonneet kosteudesta. Ajoimme takaisin pitkän matkan vuokraamoon kaikki kaappien ovet auki ja tavaroita tippuen, jotta ovet kuivuisivat.

Lopuksi vielä Sydneyssä päädyimme hostelliin, joka vaikutti ensi näkemältä ihan siistiltä. Huone kuitenkin kuhisi torakoita. Keittiön pakkasessa oli jäätyneitä torakoita ja keittiön lattialla rotanloukkuja.

Hotelli haisi pilveltä ja omistajakin oli jonkin sortin huumeveikko.

Ikkunanäkymämme oli kujalle, joka oli täynnä itseään piikitteleviä nistejä. Olimme maksaneet hotellin etukäteen, joten emme voineet enää vaihtaa majoitusta. Aamulla vaatekaapit, joihin olimme laittaneet tavaramme, olivat täynnä torakoita.

Sisko kyllä kiitteli lomasta, mutta samalla ihmetteli, miten me pystyimme viettämään Ausseissa vuoden, kun hänelle kolme viikkoa oli enemmän kuin tarpeeksi. Kun sisko hyppäsi lentokoneeseen, loppumatkamme sujui ilman mitään ongelmia.”

Anne, 25

”Australian reissumme alkuvaiheessa minä ja poikaystäväni värväsimme itsemme viikoksi kurpitsapellolle töihin. Työnkuvaamme kuului leikata jättimäisiä kurpitsanvarsia traktorista lähtevillä ilmapumppusaksilla, työskennellen kumarassa traktorin liikkuessa hitaasti eteenpäin.

Työtä tehtiin kahdeksan tuntia päivässä muutaman lyhyen tauon voimin (jotka vietettiin autojen alla varjossa). Paahtava aurinko nosti lämpötilan reilusti yli 30 asteeseen ja kurpitsaköynnösten piikit raapivat kädet ja polvet verille. Väänsin itkua jo puolen tunnin työn jälkeen.

Ensimmäisen työpäivän jälkeen olin palanut auringossa niin pahasti, että vaatteet piti repiä irti ihosta, vaikka olin suojautunut kunnolla. Poikaystäväni sai tilalla käytettävistä torjunta-aineista pahan ihottuman.

Vaikka olimme sopineet viikon pestistä, saimme onneksi purettua sopimuksen vedottuamme ihottumaan. Viikkoa en olisi sitä työtä pystynyt tekemään.”

Anne, 25

Vettä ja leipää ”Asuessani Chilessä keväällä 2010 lähdin poikaystäväni kanssa kiertelemään Brasiliaa. Etelä-Amerikassa ei ole kummoista rautatieverkostoa, joten reissasimme bussilla. Brasilia yllätti meidät hintatasollaan. Olimme ajatelleet kiertää São Paulon osavaltion lisäksi muuallakin Brasiliassa, mutta huomasimme, ettei meillä ollut varaa.

São Paulossa elimme niukasti ja lähdimme suunniteltua aiemmin kotimatkalle, jotta meillä olisi edes varaa paluumatkaan.

Ostimme liput Brasilian ja Bolivia rajalla sijaitsevaan kaupunkiin Corumbaan. Alkoi 20 tunnin matka, jonka aikana ostimme yhden lei-

38 H2_4_10_2611.indd 38

29.11.2010 11:01:55

vän puoliksi ja puolitoista litraa vettä.

Corumbasta otimme taksin bolivialaiseen savimajakylään. Siellä odotimme seuraavaa bussia kahdeksan tuntia. Pysäkkikatos oli navettamainen. Oli tuskallisen kuuma, ympärillämme pörräsi kärpäsiä ja seuraamme katoksen alle tunkivat myös paikalliset kulkukoirat ja yksi puliukko.

Kun vihdoin pääsimme bussiin, se oli vessaton, ilmastoimaton ja ahdas. Yöllä emme saaneet jalkoja suoriksi ja vessakäynnit hoidimme luonnossa.

Olimme syöneet vain pari banaania ja vähän leipää, kun saavuimme Bolivian Santa Cruziin ja vaihdoimme pikaisesti bussia. Aloin voida pahoin, kiitos kuumuuden ja nälän. Korkean maaston takia minua myös huimasi jatkuvasti.

Pääsimme bolivialaiseen Cochabambaan, jossa yövyimme. Ostimme viimeisillä rahoillamme liput Arican kaupunkiin seuraavaksi päiväksi, vähän ruokaa sekä kahden euron majoituksen huoneeseen, jonka jaoimme torakoiden kanssa. Seuraavana päivänä oli jäljellä ”vain” 12 tunnin matka Chileen.”

Annika, 20

Raidia rakastavat pörheltäjät ”Olin Hämäläis-osakunnan kanssa muutama vuosi taaksepäin reissulla Sloveniassa. Yövyimme muuten opiskelija-asuntoloissa, mutta viimeisessä kohteessa meille oli varattu hotelli.

Kun menimme hakemaan hotellilta avaimia, aula näyttikin tosi siistiltä ja hienolta. Mutta sitten meitä neuvottiin menemään huoneisiimme ulkokautta, ja varsinaisen hotellirakennuksen takana olikin ränsistynyt vanha talo, jossa meidän huoneemme olivat.

Huoneissa lattiat olivat näkyvästi homeessa ja siellä oli torakoita.

Minun huoneessani pörräili jotain kovaäänisiä lentäviä ötököitä. SuperRaid oli onneksi mukana ja aloin suihkutella sitä - siitäkös ötökät vasta innostuivat. Ovenkarmista tippui matoja kun myrkytin listoja Raidilla.

Vietimme ”hotellissa” kaksi yötä, joista ensimmäisenä sentään yritimme nukkua. Toisena yönä kaikki viettivät yön ulkona odotellen aamulla aikaisin lähtevää lentokenttäbussia. Eihän siellä uskaltanut käydä edes vessassa, suihkusta puhumattakaan… Kauhein majoitus ikinä.”

Minna, 24

”

Olin palanut niin, että vaatteet piti repiä irti ihosta.”

Kondomilörpän alla ”Vuonna 2007 lähdin äitini ja siskoni kanssa Amsterdamiin. Meidän oli tarkoitus yöpyä aidossa amsterdamilaisessa jokilaivassa.

Raahasimme vetolaukkujamme rautatieasemalta viisi kilometriä määränpäähämme, jonkinlaiselle kalastaja-alueelle. Laitureilla lepäsi huumeneuloja ja vedessä kellui tyynyjä ja kaljapulloja.

Asuntolaivastamme putkahti esiin Ray-niminen, tatuoitu äijä.

Koko paikka vaikutti niin epäilyttävältä, että päätimme etsiä uuden majoituksen. Vetolaukkuni pyörät hajosivat matkalla juna-asemalle, ja laukkuni poukkoili ympäriinsä holtittomasti.

Saimme huoneen Abba-nimisestä hotellista, joka oli ilmeisesti sateenkaarikansan suosima paikka. Huoneessamme ensimmäisenä meitä tervehti kattotuulettimesta roikkuva kondomi. Loppulomani menikin kondomin alla nukkuessa, koska sain vatsataudin, enkä kyennyt poistumaan sängystä.”

Jonna, 20

39 H2_4_10_2611.indd 39

29.11.2010 11:01:56

maailma

sivistystä Ylämailta Kiinnostaako ilmainen opiskelu kansainvälisessä ympäristössä?

Haluatko saada tyylikkään kaavun ja hassun hatun? Lähde Skotlantiin! teksti ja kuvat jussi kotilainen

40 H2_4_10_2611.indd 40

29.11.2010 11:01:58

Suomalainen nuori joutuu helposti kärvistelemään vuositolkulla yrittäessään päästä opiskelemaan haluamaansa alaa.

Sisäänpääsyprosentti on pieni ja sisäänpääsykokeisiin valmistautuminen vaatii rutosti aikaa. Varsinkin yliopistoon pyrkivistä useat käyvät valmennuskurssin kevään mittaan.

Tälle kierteelle on tarjolla vaihtoehtoja. Yksi niistä on lähteä opiskelemaan koko tutkinto Skotlantiin. Englantilaisten opiskelijoiden mellakoidessa lukukausimaksujen korotuksia vastaan, pysyvät skotlantilaiset yliopistot täysin ilmaisina aina kandin papereihin asti. Yli puolet yliopistojen opiskelijoista tulevatkin Iso-Britannian ulkopuolelta.

Skotlannissa toimii 20 yliopistoa, jotka työllistävät yli kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin Skotlannin viskiteollisuus.

Suomalaiselle Skotlannin korkeakoulumaailmaan ovet avautuvat helposti. Hyvillä ylioppilaspapereilla ja suosituksilla pääsee lähes suoraan opinahjoon.

Journalismia sekä kansainvälistä elokuvaa ja kulttuuria toista vuottaan Stirlingin yliopistossa opiskeleva Pekka Lempinen, 22, on viihtynyt Skotlannissa. ”Ihmisten avoimuus ja ystävällisyys tuli jopa hienoisena shokkina ujoon suomalaiskulttuuriin tottuneelle, jossa smalltalk ei ole kovin yleistä. Jos jotain valittamisen aihetta pitäisi keksiä, niin Stirling on hieman pieni Helsinkiin tottuneelle. Toisaalta lomat ja helpot kulkuyhteydet mahdollistavat Suomessa käynnin”, Lempinen sanoo.

Kuluja kuitenkin kertyy, vaikka lukukausimaksuja ei ole. ”Jaan huoneen yhdysvaltalaisen opiskelijan kanssa. Huone on noin 14 neliötä. Maksan 33 viikolta noin 5030 euroa. Opiskelija-asuntolassa asumista suositellaan ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Täällä tapaa valtavasti muita opiskelijoita”, sanoo Matti Littunen, 21, joka opiskelee St. Andrewsin yliopistossa International Relations -linjalla.

”Vapailta markkinoilta löytyisi jonkin verran vuokra-asuntoja, mutta kuukausivuokrat liikkuvat 650 euron paikkeilla”, Littunen jatkaa.

Kela tukee ulkomailla koko tutkintonsa opiskelevia suomalaisia. Tavallinen asumis- ja opintotuki ovat hieman korkeammat ulkomailla. Skotlannissa se on lähinnä nimellistä. ”Saan kuusi euroa enemmän kuukaudessa tukea Kelalta kuin Suomessa opiskelevat”, kertoo Littunen.

Toisaalta eläminen on muuten edullisempaa. Opiskelijan kannalta tärkeimmät elämisen edellytykset ovat kilpailukykyisiä Suomen hintatasoon verrattuna. Baarissa tuopin hinta on yleensä alle kolme euroa ja perinteisen brittiaamiaisen saa parhaimmillaan ravintolasta vähän päälle kahdella eurolla.

Perinteisten opintolinjojen lisäksi Skotlannin yliopistoissa voi opiskella muun muassa tietokonepelien ohjelmointia ja oluen panemista.

Pekka Lempinen kehottaa ulkomailla opiskelemista harkitsevia ottamaan riskejä. ”Ei kannata katua tai katsoa taaksepäin. Vaikka potisit kotiikävää helposti, sosiaaliset mediat ja Skype auttavat. Kannattaa lähteä ulkomaille, sillä se voi olla elämäsi paras päätös.” n

faktaa Koko tutkintonsa ulkomailla suorittavat suosivat opinahjoinaan Britanniaa, Ruotsia ja Viroa.

Lukuvuonna 2008-2009 Britanniassa opiskeli 1462, Ruotsissa 800 ja Virossa 460 suomalaista opiskelijaa. Samaisella aikavälillä vaihto-oppilaina oli Britanniassa 560 suomalaista.

Lähde: KELA

St. Andrewsin yliopiston kansantaloustieteenlaitoksen päärakennus

41 H2_4_10_2611.indd 41

29.11.2010 11:01:59

Korkkaa kupliva H2:n toimitus arvioi kuohuviinejä restonomiopiskelijoiden kanssa.

Eroavatko tulevien hotelli- ja ravintola-alan ammattilaisten mielipiteet journalistien arvioista?

TEKSTI suvi pennanen KUVAT pirita männikkö

Haagan toimipisteessä, jossa restonomiopiskelijat koulutetaan, on oma viininmaisteluluokka. Luokka näyttää muuten tavalliselta koululuokalta pöytineen ja tauluineen, mutta takaseinällä on lasiyhtiön sponsoroimia juomalaseja ja sivustalla on koreittain juomalaseja lisää. Luokassa on myös oma viinikaappi, lasipesukone ja tietenkin viinejä.

Tänään kuohuviinejä maistelevat neljä restonomiopiskelijaa ja kahdeksan H2:n toimittajaa. Maistelun vetäjä, viinien ja ravintolapalveluiden opettaja Jouko Mykkänen pyytää maistelijoita poistumaan luokasta, sillä testi tehdään sokkona.

Palaamme luokkaan ja jokaisen pulpetilla odottaa viisi lasillista kuohuvaa.

Itse maistelutilanne on hiljainen ja suorastaan harras. Vain lasien kolahtelut pöytään kertovat, ettei nyt olla tavallisella oppitunnilla.

Jokainen arvioi mielessään juomia. Antaako kolme vai kaksi pistettä juomalle? Onko juoma hennon banaaninen vai sittenkin äitelän makea?

Kuohuviinejä arvostellaan päinvastoin kuin yleensä. Paras juoma saa yhden pisteen, kun taas huonoimmalle annetaan viisi.

Maistelun jälkeen Mykkänen laskee pisteet ja kertoo kuohuviineistä. Puheessa vilahtelee alan sanastoa, joka ei ihan aukea tietämättömälle: ”kypsytetty sakan kanssa”, ”toinen käyminen pullossa” ja ”Cava-rypäleet”.

Vaikka kukaan ei itsevarmasti julista löytäneensä samppanjaa, kumpikin ryhmä valitsee, ehkä hieman yllättäen, parhaimmaksi juomaksi samppanjan. Tosin toimitus antaa sille enemmän pisteitä kuin restonomiopiskelijat. Alan opiskelijat ovat selvästi kriittisempiä juomien suhteen.

Opettaja ei suostu arvioimaan samppanjasta muuta kuin sen, että se on halpaa. ”Kaikilla on oma makunsa, toisilla vain on halvempi”, Mykkänen veistelee. Hän kuitenkin suosittelee samppanjaa ruuan kanssa, koska se raikastaa ateriaa.

Samppanjan suosio on kasvanut, sillä sen myynti on noussut huimat 50 prosenttia tänä vuonna. ”Milloin on parasta juoda samppanjaa?” Mykkänen kysyy opiskelijoilta. Ehdotuksia satelee piknikistä aamuun. Oikea vastaus Mykkäsen mukaan on: sunnuntaiaamuna kylvyssä jonkun toisen ihmisen kanssa.

Viinien maistelukurssi on avoinna kaikille HAAGA-HELIAn opiskelijoille. Sinne kannattaa varata paikka ajoissa, sillä kurssi on hyvin suosittu. Ensi keväänä järjestetään myös väkevät juomat ja cocktailit – kurssi, jossa on muutama paikka auki, mutta nekin täyttyvät nopeasti. n Kirjoittaja opiskelee liiketaloutta Malmin toimipisteessä.

42 H2_4_10_2611.indd 42

29.11.2010 11:01:59

ruoka & juoma

Samppanja oli ykkönen Tasting-tilaisuudessa arvioidaan maun lisäksi juoman tuoksua ja väriä. Viiniä huljutetaan lasissa, jotta tuoksumolekyylit vapautuvat.

Tällä kertaa kuplajuomat arvioitiin paremmuusjärjestyksessä. Pienin

3.

Jacob’s Creek Chardonnay Pinot Noir 10,99 € 0,75 l Alkon tuotenro: 581897 Toimitus: 30 p.

Haisee oluelle, rusinainen tuoksu, lyhyt maku, hyvät kuplat Restonomit: 9 p.

Liian kuiva, omenainen, keskihapokas, helppo

4.

Pol Rémy Brut 6,85 € 0,75 l Alkon tuotenro: 00816 Toimitus: 28 p.

Tasapainoinen, kuiva, ei haise, vähän kuminen ja vetinen, halpa!

Restonomit: 13 p.

Kuiva, miellyttävää hedelmäisyyttä, mitäänsanomaton

pistemäärä toi siis voiton. Toimituksen ja restonomien antamat yhteispistemäärät eivät ole suoraan verrannollisia toisiinsa, sillä toimittajaopiskelijoita oli kahdeksan ja restonomiopiskelijoita vain neljä.

1.

Massing brut Réserve 21,00 € 0,75 l Alkon tuotenro: 541407 AC Champagne Toimitus: 19 p.

Hapan, pippurinen, pitkä tuoksu, voimakas maku, haisee alkoholille ja rypäleille Restonomit: 8 p.

Pienet kuplat = samppanja?, kukkainen tuoksu, mansikoiden kera

2.

Coralba Spumante 5,66 € 0,75 l Alkon tuotenro: 008761 Toimitus: 20 p.

Leipämäinen tuoksu, makein, hurja haju - haju on paha!

Restonomit: 15 p.

Laimeahko, hedelmäinen tuoksu, makea, erittäin makea, aivan liian makea

5.

Freixnet Cordon Rosado Brut 9,19 € 0,75 l Alkon tuotenro: 517147 DO Cava Toimitus: 27 p.

Hyvä, mansikkainen tuoksu, haisee hajuvedelle, kaunis väri, hapokas Restonomit: 15 p.

Kiva punainen väri, epämiellyttävä tuoksu, outo maku, marjainen

43 H2_4_10_2611.indd 43

29.11.2010 11:02:02

RUOKA &JUOMA

Kuningas alkoholi Maailman suosituimman juoman edustajiin liittyy yleistyksiä ja yllätyksiä. Vain yksi on selvää: joka paikassa juodaan viinaa. teksti ville matilainen kuvat jussi kotilainen

Lämpimänä tai kylmänä

Juoppohulluutta vai ei?

Japanilainen, riisistä käytetty alkoholijuoma sake (15–17 %) juodaan usein lämmitettynä. Tietynlaisessa astiassa, tarkalleen 40 °C lämmitetty juoma toimii kuitenkin myös kylmänä — tai jopa taskulämpimänä.

Laadukkaita sakeja ei useimmissa tapauksissa edes lämmitetä ja huonolaatuisia saatetaan kuumentaa pahan maun peittämiseksi.Valittu lämpötila riippuu aina juojan mieltymyksistä. Vuodenajoilla on myös merkityksensä: lämmintä sakea nautitaan talvella ja kylmää kesällä.

Väkevä mausteviina (45–72 % vol.), absintti, oli pitkään kielletty Euroopassa. Syy oli ainesosassa.

Juoma maustetaan koiruoholla, josta erittyy tujonia. Kemikaalin epäiltiin olevan 1800-luvulla syynä alkoholisoitumiseen ja juoppohulluuteen. Vaarallisuus on myöhemmin kyseenalaistettu ja ”vihreää keijua” löytyy nykyään Alkonkin valikoimista. Absintin ystävänä tunnetun Vincent van Goghin kerrotaan juoppohulluna leikanneen oma korvansa irti.

Perinteisiä jämäjuomia

Ylämaiden ylpeys, itämaan ihmetys

Kreikkalainen ouzo (< 20 %) sekoitetaan usein turkkilaiseen rakiin (n.

34 %), ja toisinpäin.

Anismaustettujen viinojen pakkaa sekoittaa Kreetan saari. Turkin edustan saarella juodaan rakia, mutta maa itsessään kuuluu Kreikkaan. Anisviinoja löytyy Välimeren muistakin maista. Juomat valmistetaan rypäleistä, jotka eivät sovellu viinin tekemiseen. Sekaan heitetään marjojen kuoret ja anis lisätään peittämään katkeraa makua.

Vastaava kotimainen on suomalainen pontikka. Maku ei ole hyvä, mutta se on kuitenkin alkoholia.

Viski (vähintään 40 %) on syntynyt Britteinsaarilla. Viljasta tislattuun viinaan suhtaudutaan suurella vakavuudella.

Englantilainen Whisky Magazine julisti skotlantilaisen Ardbeg Corryvreckan vuoden 2010 parhaaksi single maltiksi.

Niin sanotuissa blended-sarjoissa voiton veivät kuitenkin japanilaiset. Japani onkin maailman toiseksi suurin mallasviskien tuottajamaa Skotlannin jälkeen.

Itämaisia väkijuomia pidetään maultaan ainutlaatuisina ja eroavan edukseen keveydellään. ■

Lähteitä: Drinkkiklubi.com, Oy Alkoholiliike Ab, Whisky Magazine Lähteitä: Drinkkiklubi.com, Oy Alkoholiliike Ab, Whisky Magazine

44 H2_4_10_2611.indd 44

29.11.2010 11:02:03

ruoka & juoma

Talvinen keitto itämaiseen tyyliin Tällä sopalla nujerrat alkavan flunssan. resepti ja kuva tanja heikkilä

400 g kanasuikaleita 1 iso sipuli rypsiöljyä paistamiseen 1 punainen chilipaprika 1 ltr tomaattimehua 1 porkkana 2-3 valkosipulinkynttä 500 ml kookosmaitoa tuoretta inkivääriä 1 tomaatti suolaa ja pippuria maustamiseen

Kuumenna paistinpannu ja käytä paistamiseen rypsiöljyä.

Viipaloi sipuli ja lisää ne ja kanasuikaleet paistinpannulle. Ruskista n. 15 minuuttia kanasuikaleita kypsäksi ja mausta suolalla ja pippurilla.

Poista punaisesta chilistä siemenkota ja siemenet ja pilko se pieniksi paloiksi. Lisää kattilan pohjalle rypsiöljyä ja lisää chilinpalaset joukkoon. Kypsytä niitä kattilassa n. 1 minuutin ajan. Lisää 1 litran tomaattimehu kattilaan. Sekoita ja anna kiehua hetken aikaa.

Kuori porkkana ja tee raastinraudalla ohuita siivuja. Laita kattilaan porkkanansiivut ja valmiiksi paistetut kanasuikaleet.

Lisää keittoon vielä 2-3 valkosipulinkynttä oman maun mukaan. Anna keitoksen kiehua n. 5 min.

Lisää kookosmaito ja sekoita keittoa hyvin, jotta keitto saa kauniin ja tasaisen värin. Raasta keittoon suoraan n. 3 cm pala tuoretta inkivääriä ja kuutio lopuksi vielä tuore tomaatti keiton sekaan. Sekoita hyvin ja mausta vielä suolalla ja pippurilla oman maun mukaisesti.

Suosi suomalaisia tuoreita raaka-aineita. Voit korvata kanan esimerkiksi parsakaalilla tai perunalla, niin saat keitosta kasvisversion. ■ Ohje neljään annokseen.

Kokonaiskeittoaika n. 30 min.

Keiton hinta neljälle ruokailijalle yhteensä n. 6,30 euroa.

Kirjoittaja opiskelee journalismia Pasilan toimipisteessä.

45 H2_4_10_2611.indd 45

29.11.2010 11:02:03

MUOTI

ANNA KARENINAn jäljillä Talven muoti turkiksineen ja pitseineen huokuu menneen ajan hillittyä aristokraattisuutta, Turhautumista, intohimoa ja kiellettyä rakkautta. tyyli sonja fogelholm, maija mäkelä ja anna vanninen kuvat pirita männikkö meikki ja hiukset katri vuorenmaa malli Maria L/fashion model agency

Neulemekko 175 e, Odd Molly Neuletakki 29,90 e, Lindex Pitsiturbaani 80 e, Kirsi Nisonen Kaulakoru 19,90 e, Glitter Tekokarvahuivi 12,90 e, Gina Tricot

46

H2_4_10_2611.indd 46

29.11.2010 11:02:07

47 H2_4_10_2611.indd 47

29.11.2010 11:02:08

”Ei, kultaseni, minulla ei enää ole sellaisia tanssiaisia, joissa olisi hauskaa.”

Hotpants 90 e, Odd Molly Tyllihame 45 e, Penny Lane Silkkipaita 140 e, Odd Molly Kettuturkiskaulus 100 e, Ruutu-Rouva Turkishattu 70 e, Ruutu-Rouva Korvakorut 7,95 e, Seppälä Hansikkaat 25 e, Ruutu-Rouva

48 H2_4_10_2611.indd 48

29.11.2010 11:02:10

”Anna vilkaisi alas ja tunsi heti tulijan Vronskiksi, ja merkillinen mielihyvän ja samalla ikään kuin pelon tunne värähti hänen sydämessään.”

Housut 210 e, Pisto Pusero 48 e, Ruutu-Rouva Viitta 250 e, Ruutu-Rouva Turkishattu 60 e, Ruutu-Rouva Kengät 45 e, Ellos

49 H2_4_10_2611.indd 49

29.11.2010 11:02:12

”onko tällaisesta tilanteesta minkäänlaista ulospääsyä? minähän olen mieheni vaimo.”

Hopeakettuturkki 350 e, Ruutu-Rouva Iltapuku 170 e, Ruutu-Rouva Kaulakoru 35 e, Penny Lane

50 H2_4_10_2611.indd 50

29.11.2010 11:02:19

51 H2_4_10_2611.indd 51

29.11.2010 11:02:20

”Ja samassa hän muisti rusentuneen miehen, joka oli jäänyt junan alle sinä päivänä, jolloin hän ensi kerran oli tavannut Vronskin, ja hän tiesi heti, mitä hänen oli tehtävä.”

Lainaukset Leo Tolstoin romaanista Anna Karenina.

Kohuttu ja kehuttu, Andriy Zholdakin ohjaama Anna Karenina pyörii Turun kaupunginteatterissa vielä ensi kevään. Liput lisänäytöksiin myynnissä nyt.

Viereinen sivu: Sukkahousut 7,95 e, Lindex Alustoppi 115 e, Odd Molly Samettihame 27,90 e, Indiska Korsetti 89,90 e, Elle Macpherson Intimates Vintagetakki YSL, 250 e, Ruutu-Rouva Kengät 129 e, La Redoute, Vaaleanpunainen helmikaulakoru 98 e, House of Elliot Valkoinen helmikaulakoru 129 e, House of Elliot Pienet kuvat: katso sivu 48

52 H2_4_10_2611.indd 52

29.11.2010 11:02:24

53 H2_4_10_2611.indd 53

29.11.2010 11:02:24

romantiikka

Samettiverhojen varjossa, osa II Teksti H2 toimitus kuvitus karo hellberg

Autossa istuu knallipäinen mies. Kukaan ei ole voinut huomata häntä, siitä hän on varma. Hän tarkkailee Hunteria, joka taluttaa hevosta laitumelle. Hunter, joka oli viime yönä ottanut ratkaisevan askeleen.

Mies muistelee mitä Arthur oli sanonut, kun oli lähettänyt hänet suorittamaan salaista tehtäväänsä. ”Clark, jos näet kotonani jotain sellaista, mikä on väärin ja mistä minä en pitäisi, hankkiudu siitä eroon.

En välitä miten, mutta sinä hankkiudut siitä eroon.” **** Arthurin kotiinpaluu lähestyy. Claire on vältellyt Hunteria koko viikon ja yrittänyt vaikuttaa välinpitämättömältä. ”Arthur ei saa epäillä mitään”, hän järkeilee. Claire on tehnyt parhaansa vastustaakseen Hunterin eläimellistä vetovoimaa. Hän ei silti kykene karkottamaan mielestään ajatusta miehen vahvoista otteista ja jumalaisista pakaroista. Arthurin paluuta edeltävänä iltana Claire ei enää voi hillitä itseään, vaan hiipii kohti palvelijoiden siipeä. Hunterin huoneen ovella Claire tuntee himon valtaavan pyhimpänsä. Huoneesta kuuluvat kamppailun äänet saavat hänet kuitenkin takaisin maan pinnalle.

Ajattelematta mitä tekee, Claire repäisee huoneen oven auki ja kohtaa yllättävän näyn.

Huoneen ikkuna on auki ja tuuli riepottelee harmaita, veren tahrimia verhoja. Yöpöytä on rikottu, kirjahyllyltä pyyhkäistyt kirjat retkottavat avoinna ympäri huonetta ja veriset lasinsirut peittävät ikkunan ympäristön. Ulkona illan mittaan voimiaan kerännyt myrsky

puhkeaa täyteen raivoonsa. Salamarykelmät valaisevat kartanoa ympäröivät metsät ja nummet. Claire havaitsee kahden hahmon kamppailevan metsän reunalla.

Claire rientää lähemmäs ikkunaa nähdäkseen, ketkä ulkona kamppailevat. Salaman valaistessa taas koko tienoon hän erottaa selvästi kaksi hahmoa. Toinen heistä makaa maassa. Kun salama lyö vain hetkeä myöhemmin uudelleen, toinen hahmoista on poissa. Claire juoksee pihalle niin nopeasti kuin pystyy. Kahden suuren tammen luona hän kyykistyy maassa makaavan hahmon luo. Kun salamanisku jälleen valaisee pihan, hän tunnistaa maassa verissä päin makaavan hahmon.

Clarkin, Arthurin lakeijan, niskat ovat poikki. Claire ajattelee Hunterin jättimäisiä käsiä. Miten ne olivatkaan hänelle niin hellät, mutta silti pystyivät tekemään jotain näin kauheaa? Epätoivoinen ilme kasvoillaan Claire kääntää katseensa kohti tiluksia reunustavaa tiheää kuusimetsää ja kuiskaa myrskytuuleen: ”Pakene, rakkaani, pakene. Kestän elää ilman sinua, jos vain tiedän, että olet turvassa.”

Seuraavat päivät ovat Clairen elämässä yhtä hullunmyllyä. Clarkin kuolema ja Hunterin katoaminen ovat sähköistäneet tunnelman tilalla. Arthur palasi kotiin heti myrskyä seuraavana aamuna, tahtoi heti rakastella vaimoaan ja tekikin sen pitkään ja hartaasti. Mutta Claire aistii, että aviovuoteen ulkopuolella kaikki ei ole kuten ennen.

Arthurin tumman ja jäisen pinnan alla kuohuu.

Ilta hämärtyy ja Claire laittautuu illallista varten mahonkisen peilipöytänsä edessä. Hän harjaa hitaasti pitkää, kiiltävää tukkaansa ja

54 H2_4_10_2611.indd 54

29.11.2010 11:02:25

ajattelee kuumeisesti Hunteria. Missä mies on? Mitä oikeasti tapahtui Clarkille?

Claire laahustaa haluttomasti ruokasaliin. Arthur odottaa häntä ikkunan äärellä, tuijottaen vakavana pimeyteen. Hän kääntyy Clairea kohti tuima, miltei vihainen ilme kasvoillaan. ”Meidän täytyy puhua, Claire”, sanoo Arthur hyytävällä äänellä. Hän astuu vihaisesti Clairea kohti, kun jykevä tammiovi avautuu hänen takanaan. ”Hunter!” Claire vinkaisee. Arthur ei huomioi Hunterin yllättävää saapumista mitenkään. Hän lähestyy päättäväisesti vaimoaan. Viivasuora suu taittaa hymynkareen hänen katsoessaan Clairen hämmästystä. Hän selvästi nauttii tilanteesta. ”Mitä nyt kulta? Näytät pelokkaalta”, Arthur kuiskaa. Hän pysähtyy tärisevän Clairen eteen ja laskee kätensä tämän olalle. ”Etkö aio tervehtiä uskollista työnjohtajaamme?” Claire tuntee Arthurin lämpimän hengityksen korvassaan.

Clairen hento ruumis on romahtamaisillaan. ”Mitä täällä tapahtuu!”, hän huutaa mielessään. Aikoinaan Arthur oli ollut kuin majakka hänen valtamerellään. Mahlan lailla virranneet halut olivat kuitenkin patoutuneet lapsettomuuden tuskan karikoille. Hunter oli täyttänyt tyhjyyden.

Nyt kahden miehen jykevät hahmot tuntuvat täyttävän huoneen.

Miehet, joita hän oli kumpaakin rakastanut sulonsa sopukoilla, tuntuvat yhtäkkiä ventovierailta. ”Claire, olen suunnattoman pettynyt käytökseesi. Vaimon kuuluisi osoittaa miehelleen uskollisuutta ja kuuliaisuutta, mutta sinä olet häpäissyt itsesi, avioliittomme ja sukusi nimen,”, Arthur jylisee.

Claire alkaa nyyhkyttää. Hän ei ymmärrä, mitä on tapahtumassa.

Arthur laskee kätensä Hunterin olalle ja hetkeksi hänen katseensa sulaa. Sitten hän kääntyy jälleen Clairen puoleen. ”Sinun aikasi tässä talossa on päättynyt.”

Claire haukkoo henkeään itkun seassa. Arthurin sanat jyskyttävät hänen päässään kuin raiteilla koliseva juna, jota ei voi pysäyttää.

Hän lysähtää puulattiaa vasten, jolta Arthur yrittää riuhtoa häntä ylös.

Claire painautuu yhä pienemmäksi mytyksi ja iskee kyntensä lautoihin pitääkseen itsensä osana taloa, osana kotiaan.

Hunter astuu varjosta Arthurin viereen. Hänen kasvonsa kylpevät kynttilän valossa, kun hän suutelee Arthuria, Clairen aviomiestä.

Clairen itku lakkaa kuin seinään. Hänen selkänsä suoristuu, kun hän jää tuijottamaan miesten välistä kiintymystä. Kiihko on käsin kosketeltavaa.

Hekuman hetket välähtelevät Clairen päässä kuin katkonaiset palat filmiä. Hän muistaa äkkiä Arthurin inhon ja oudot mieltymykset.

Hän ymmärtää, miksei hän ollut koskaan riittävä miehelleen. Mutta entä Hunter? ”Miksi, Hunter? Mitä sinä minusta halusit?” Claire kääntyy rakastajansa puoleen, unohtaen häpeänsä ja uskottomuutensa, takertuen epätoivoisena ajatukseen, että jotain olisi vielä pelastettavissa. Hunter vilkaisee häntä säälin häivähdys silmissään. ”Rouva, olen pahoillani. Me tarvitsimme syyn.” ”Mutta miksi? Sinähän tapoit Clarckin suojellaksesi salaisuuttamme!” Claire jo lähes parkuu. ”Kultaseni, minä se olin,” Arthur naurahtaa. ”Utelias lakeijani oli pilata koko jutun.”

Totuus kirkastuu Clairelle. Hänet on raivattu tieltä, vietelty olemaan uskoton miehelleen. Arthur saisi ajaa hänet pois, jättää vaille kunniaa, omaisuutta – ja rakkautta.

Avonaisen ikkunan kolina havahduttaa Clairen. Luukut heiluvat myrskytuulessa kutsuvasti. Mitä hänellä enää olisi menetettävänä?

Claire nousee, nyyhkäisee viimeisen kerran ja antautuu avoimena ammottavalle pimeydelle ennen kuin miehet ehtivät estää häntä. Nurmikolla hänen ruumiinsa valahtaa veteläksi. Sen luut katkeavat rysäyksessä. Hänen mielensä sammuu.

Hunter huokaisee mielissään. Vihdoin Arthur on hänen. Vihdoin hän saa osakseen kaiken sen, mitä hänelle kuuluu. Viipyilevät kosketukset, nopean lantion rytmin. Enää kukaan ei voisi tulla heidän väliinsä. Hän ja hänen rakkauden valtikkansa olisivat ainoat, jotka Arthurin sängyssä enää peuhaisivat. n

Kirjoituskilpailu Ikävä velvollisuutemme on ilmoittaa, että viime numerossa julistettuun kirjoituskilpailuun ei saatu yhtään vastausta.

H2:n toimitus on pettynyt, mutta toisaalta suunnittelee alanvaihtoa kioskikirjallisuuden pariin.

55 H2_4_10_2611.indd 55

29.11.2010 11:02:26

Tervetuloa aikuisten iltapäiväkerhoon!

Luvassa luovaa ideointia, lehtijuttujen kirjoittamista, taittamista, valokuvausta, you name it!

Varmista paikkasi H2-lehden toimituksessa ja ilmoittaudu jo nyt: Lehtijutun toteuttaminen (INS8KJ001-12): kaikille HH:n opiskelijoille, ei vaadi aikaisempaa kokemusta Opiskelijalehden toimittaminen (JOU4KJ001-2): HH:n journalistiopiskelijoille Toimituksen työnjaosta sovitaan kevätlukukauden 2011 alussa. TERVETULOA!

Kuva: Steve Garry

P.S. H2-lehti on HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan HELGAn julkaisema opiskelijalehti www.helga.fi

H2_4_10_2611.indd 56

29.11.2010 11:02:26