H2-2-2008 by H2 Lehti

H2 HAAGA-HELIAN OPISKELIJAKUNTA HELGA

Flairtending Etnoruoka Kes채n reissut ja tunnelmat

Auto vs. julkiset

Kadonnut opiskelijael채m채 1

Talven jälkeen

umet ovat sulaneet, ulkona alkaa vihertää ja auringon säteet osuvat silmiin aamulla sen merkiksi, että on aika herätä. Sängyn pohjalta nouseminen on jo paljon helpompaa kuin muutama kuukausi sitten. Kahvilassa istuessani huomaan, että viereisen pöydän iäkkäämpi rouvashenkilö intoutuu tanssahtelemaan juotuaan kahvinsa. Ihmiset ovat pukeutuneet värikkäämpiin vaatteisiin ja hymyt ovat herkemmässä. Kaikki merkit todistavat sen, mitä ei vielä jokin aika sitten olisi uskonut: kevät on täällä! Opiskelijan vuodessa kevät voi tarkoittaa useita eri asioita. Se voi tarkoittaa viimeisiä tenttejä ja lukuvuoden loppua, työharjoittelua, valmistumista ja työelämään siirtymistä, kesälomaa ja aikaisten aamujen loppua, kesätöiden alkua tai vaikka mökkeilyä ystävien tai perheen kanssa. Monille kevät ja sen myötä kesä tarkoittavat rentoutumista ja kaivattua taukoa opiskelulle.

Vielä on kuitenkin hieman matkaa kesään. Jo muutaman vuoden opiskelleena ja koulun, työn sekä muun elämän yhdistämisen stressin kokeneena kehotan kaikkia opiskelijoita muistamaan rentoutumisen. Silloin myös opiskelu sujuu huomattavasti helpommin. Pidä sopivan tilaisuuden tullen vapaapäivä. Unohda kaikki kiireet. Tee ympäristön vaihdos. Älä jää kotiin, sillä koulu- ja mahdolliset työasiat hiipivät muuten mieleesi. Lähde vaikka kävelylle vieraaseen kaupunginosaan, meren rantaan tai läheiseen metsään. Älä kiirehdi vaan katsele rauhassa ympärillesi, kuuntele ympäristön ääniä tai lempimusiikkiasi ja kulje sinne minne nenä osoittaa. On uskomatonta, mitä kaikkea uutta huomaa tutussakin ympäristössä, kun ei ryntäile kiireessä paikasta toiseen. Nauti muutama tunti rauhasta, tyhjennä mielesi ja keskity hetkeen. Raitis ulkoilma ja kevätaurinko tekevät ihmeitä!

Aurinkoiset kevätpäivät ja kesän odotus jo itsessään tuovat helpotusta pitkän talven jälkeiseen väsymykseen. Myös opiskelijakunta HELGA haluaa tarjota kaikille haaga-helialaisille piristystä kevätlukukauteen. HELGAn jo perinteeksi muodostunut vappupäivän tapahtuma järjestetään tänäkin vuonna. Tuttuun paikkaan Kaivohuoneen ja meren väliin Kaivopuistoon pystytetään teltta ja paikalle tuodaan paitsi hyvää seuraa, myös grilli ja musiikkia. Teltalla tapahtuu heti aamusta alkaen. Pue siis sinäkin haalarit päälle, kaiva serpentiinit esiin, varaudu kasalla haalarimerkkejä ja liity tuhansien muiden seuraan viettämään opiskelijan vappua. On se sitten sinulle ensimmäinen, viimeinen tai jotain siltä väliltä.

Kaisa Kallio HELGAn puheenjohtaja HELGAn vappu Kaivopuistossa Kaivohuoneen ja meren välissä 1.5.2008.

HALUATKO TÖITÄ? KAUTTAMME PARHAIMMAT MYYNTITYÖPAIKAT! TUTUSTU WWW.VENDIILI.FI

Kuva Teemu Granström

022008

H2 HAAGA-HELIAN OPISKELIJAKUNTA HELGA

Keväästä ja vähän muustakin

ISSN 1796-7910 Forssan Kirjapaino Oy 2008 Päätoimittajat Jenni Jusslin Tuuti Piippo

Vastaava päätoimittaja Milla Suomalainen Toimituspäällikkö Mari Kaislaniemi

Toimitussihteerit Hanna Hihnala Juho Jokinen Leena Valkonen AD Tuuti Piippo Taittaja Anna Munsterhjelm

Kuvatoimittaja / taittaja Teemu Granström Lisäksi tätä numeroa tekivät Okko Alkku Suzan van Dijk Markus Haapamäki Kaisa Kallio Hanna Karttunen Tiina Kekäläinen Marko-Oskari Lehtonen Meri Liukkonen Inka Mellais Maarit Nykänen Matti Ouvinen Jani Svensk Ulver Svensson Päivi Talja Heini Virtanen Tekijät ovat pääasiassa HAAGA-HELIAn toimittajaopiskelijoita.

pääkirjoitus

22 03.... helga 04.... tämä sivu 05.... pääkirjoitus 06.... käännöslauseita 07.... kolumni 08.... sälää 10.... tuplamuotia 12.... pakettimatkat 16.... matkusta kirjaan 18.... yök! 20.... couch surfing 22.... vierumäelle

akkaat opiskelijatoverit, nyt on kevät! Eikä siitä sen enempää. Sen sijaan puhutaan kesästä. Vuodenajasta, jolloin saa ihan luvan kanssa istua ulkona, nauttia lämmöstä ja ohimenevästä sateesta, polttaa varpaansa kuumalla asvaltilla, kaatua rättiväsyneenä viimeisen festarikeikan jälkeen makuupussin päälle ja kuorsata onnellisena. Ajasta, jolloin kaikki rahapulasta kärsivät opiskelijat pääsevät korjaamaan tilanteen raatamalla kesätöissä aamusta iltaan. Kesäisin myös luodaan legendaarisia tarinoita. Olli Opiskelija kertoo omansa: ”Olin kesätöissä kivimiehenä. Se kesä oli todellinen intiaanikesä, kuuma ja kostea. Edellisen yön oli satanut kaatamalla. Vesi haihtui lätäköistä auringonpaisteessa höyrynä suoraan ilmaan. Työpäivän jälkeen olin kuolemai-

sillani väsymykseen, kuumuuteen ja yleiseen vatutukseen elämästä ja sen pakoista. Raahauduin kuitenkin ulos kavereideni kanssa. Tapana oli kerääntyä porukalla johonkin puistoon, kokoonpano vaihteli päivästä riippuen. Väkeä sattui olemaan keskustassa, joten päädyimme muutamien mutkien kautta Koffariin. Paikalla oli sekalainen setti kesätöistään väsyneitä nuorukaisia, kaljuja ja pitkälettisiä elämäntaparokkareita, harrikkajätkiä, mahtui mukaan myös it-alan perusduunareita ja putkimiehiä. Väsyneiden moikkausten ja helteen kiroamisen jälkeen levittäydyimme kiviaidan juurelle. Jonkun mukanaan tuoma vesipullo kiersi kädestä toiseen. Ilma alkoi viilentyä iltaa kohti, ja oleminen muuttui koko ajan helpommaksi. Kukaan ei jaksanut liikkua

minnekään. Äijäporukan vitsit olivat väsyneitä ja hiljentyivät lopulta kokonaan. Istuimme puistossa loppujen lopuksi hiljaa myöhään iltaan.” Luo sinäkin legendasi tänä kesänä! Vinkkejä kesään, matkailuun ja huolettomaan opiskelijuuteen löydät lehtemme sivuilta. Opiskelijan arkea käsitellään niin leipäjonojen kuin työnarkomaaniudenkin näkökulmasta, eikä viihdettä ja vapaa-aikaakaan unohdeta. Jotta olisimme mahdollisimman paljon lukijoidemme näköisiä, toivomme palautetta kaikesta mahdollisesta. Jos suurempi vaikuttaminen kiinnostaa, pääsee lehteä myös tekemään ilmoittautumalla jommallekummalle lehdessä mainostetulle kurssille. Tervetuloa, ja loistavaa kesää! Jenni Jusslin ja Tuuti Piippo päätoimittajat

18 26.... hanki elämä 31.... kolumni 32.... puutarha 34.... washington 36.... flairtending 40.... leipäjono 42.... juoksuaika 44.... niskat nurin 45.... pohjantähti 46.... kesäni 48.... gallup 49.... vastaavaa

Julkaisija

h2@helga.fi 4

Kannen kuva: Teemu Granström

käännöslauseet

ik houd van

holland! H2 lähetti egoistis-empiirisen ekskursiotoimittajansa Ulver Svenssonin todella pitkäksi viikonlopuksi Hollantiin. Kaiken oheistoiminnan myötä mies oppi aimo kasan hyödyllisiä fraaseja – ja sen, ettei kanaalissa saa uida. PÄIVÄ 1: Lentokentällä Hei. Minun nimeni on Ulver Svensson Hallo. Mijn naam is Ulver Svensson. Tulen Suomesta, mutta alun perin olen kotoisin Australiasta. Ik kom uit Finland, maar oorspronkelijk uit Australië. Onko tämä ihan oikeasti nakulentokenttä? Is het waar dat dit eigenlijk een naaktluchthaven is? Okei, se olikin liian hyvää ollakseen totta. Ok, het was ook te mooi om waar te zijn. Tämä paikka on oikea Schiphol. Dit is echt het achterste van een schip.

PÄIVÄ 2: Interaktivoituminen Tyttö, oletko hollantilainen? Ben jij Nederlands, meid? Ok, hyvin sanottu. Kuulen tuota koko ajan kotimaassani. Ok, dat was aardig gezegd. Ik hoor dat vaker in mijn land. Hei tyyppi, mistä voin paikallistaa läheisimmän coffee shopin? Hey gast, waar kan ik de dichtsbijzijnde coffeeshop vinden? Serkkuni Janne-Petteri antoi minulle rahaa ja tilasi kakkupalan. Mijn nicht Janne-Petteri gaf mij wat geld en bestelde een plak cake.

Kuinka monta kakkupalaa saa 500 eurolla? Hoeveel plakken cake kan ik kopen met vijf honderd euro? Pidä loput, Hollanti on halpa. Houd het kleingeld, Nederland is toch goedkoop. Anteeksi, kuinka kauan nämä asiat säilyvät tässä pussukassa? Sorry, hoe lang zijn deze dingen goed in mijn tas?

PÄIVÄ 3: Keskuspuistoelämys Miten ihastuttava puisto. Onko täällä koskaan lunta? Wat een mooi park. Heeft u ooit wel eens sneeuw hier? Onpas iso koira. Onko se teidän? Dat is een grote hond. Is die van jouw? Auttakee! Help mij! Oho. Läheltä liippasi. Rakastan Hollantia. Wow. We hebben het net gered. Ik houd van Nederland. Näen aivan liikaa pyöriä. Ik zie veel te veel fietsen. Mitäköhän kello on? Ik vraag me af hoe laat het is?

PÄIVÄ 4: Uintireissu Menenpäs uimaan tähän näpsäkkään kanaaliin.

Ik ga even een duik wagen in deze mooie gracht. Kylmää vettä. Toivottavasti täällä ei ole haikaloja. Koud water. Ik hoop dat er geen haaien zijn. Olen todella pahoillani. Olen suomalainen, enkä havainnut selkeää uimisen kieltävää kylttiä. O, het spijt me echt. Ik ben Fins en ik zag geen waarschuwing dat zwemmen hier verboden is. Tarvitsetko henkilöllisyystodistukseni? Heeft u mijn ID nodig? On se minun kuvani. Olin nuorempi, solakampi ja vetovoimaisempi. Ilman näitä naurettavia viiksiä. Het is mijn foto. Ik was jonger, dunner en toen nog aantrekkelijk. Zonder deze belachelijke snor.

PÄIVÄ 5: Koti-ikävä Olen myöhässä. Mikä on nopein reitti junaasemalle? Ik ben laat. Wat is de snelste manier naar het treinstation? Yksi lippu minulle ja kasseilleni. Een kaartje voor mij en mijn bagage. Miksette myy juustoa lentokoneessa? Waarom verkoopt u geen kaas in het vliegtuig?

KOLuMNI

Teksti ja KUVITUS Ulver Svensson Käännökset Suzan van Dijk

Demonilaama iedättekö sen tunteen, kun elämä tuntuu luisuvan joinain hetkinä ihan yksiselitteisesti päin persettä, eikä ulospääsyä ole? Lopulta tulee se kohtaus. Hepuli, itkuraivari, tunnemyrsky. Se hetki, kun jokin pään sisällä naksahtaa ja muuttuu sinänsä ihan säyseästä tyypistä manatuksi raivopesäkkeeksi. Hyvä ystäväni keksi kutsua kohtausta demonilaamaksi. Juuri siltä riivattu laama näyttäisi: punasilmäiseltä, puhisevalta ja pörröturkkiselta. Se poukkoilisi sinne tänne. Hän sanoi entisen poikaystävänsä aina tienneen, kun kohtaus oli tulollaan, eli ehkä noin kerran puolessa vuodessa. Loppuaikoina mies tiesi jopa hankkiutua pitkälle juoksulenkille kohtauksen tullessa, pakoon myrskyn alta. Pienestä epäonnistumisesta alkaa itsesäälin lumipalloefekti. Pahat asiat kasaantuvat mielessä isoksi, ylitsepääsemättömäksi, mustaksi kököksi. On paineltava niin nopeasti kuin mahdollista kotiin itkemään silmät punaisiksi ja paha olo pois. On sanottava suorat sanat poika- tai tyttöystävälle, vaikkei oikeastaan tarkoittaisikaan mitään niin pahaa. On heitettävä Iittalan astiasto seinään, vaikka on juuri toivonut sen syntymäpäivälahjaksi. On revittävä tai poltettava muutama vanha valokuva, vaikka oikeastaan mieluummin säilyttäisi muistot. Ja kyllä, on myös soitettava puhelu äidille ja todettava, miten kaikki, ihan koko maailma, on kääntynyt jälkeläistään vastaan. Demonilaama-kohtauksen jälkeen kaikki kirkastuu, olo on jotenkin puhdistunut. Ehkä oma elämä ei sittenkään ole korjaamattomasti pilalla. Päätetään hankkia ehkä uusi harrastus, soittaa pitkästä aikaa hyvälle kaverille, varataan porukalla viikonloppulennot Eurooppaan. Pahasta olosta on jäljellä enää häpeä omasta käyttäytymisestä. On tietysti soitettava äidille uudestaan ja selitettävä, etteivät asiat nyt niin huonosti ole. On pyydettävä anteeksi poika- tai tyttöystävältä ja annettava ymmärtää, ettei hän ole niin itsekäs persläpi kuin olisi voinut edellisestä tulkita. Seuraavana aamuna mennään aamupalalle lempikappaletta hyräillen ja hymyillään tuntemattomille junassa. Usein itkuraivareita pidetään naisille ominaisina. Tiedättehän, sillä on taas se aika kuusta, sanotaan. Demonilaama kuitenkin iskee sukupuolesta tai iästä riippumatta. Pari kuukautta sitten todistin nelikymppisen salkkumiehen raivaria junan siivoojalle, kun salkun sisältä levisi asemalaiturille ja osaksi kiskoille. Miehen tukka harotti ja silmät punersivat jo pahaenteisesti. Demonilaama ei myöskään ilmene kaikilla. Onkin todettava, että se valitsee kohteekseen tunnolliset ja kiltit puurtajat. Juuri ne, jotka eivät osaa sanoa ei projekteille. Kesäisin demonilaama pysyttelee poissa näkyvistä. Silloin elämä on jotenkin kevyempää, eikä demoneita tarvita karkottamaan mustia möykkyjä tai painavaa ilmaa pois. Myös me ylisuorittajat osaamme ottaa rennommin. Onneksi kohta on jo kesä.

Päivi Talja

silmä, korva & suu

TOIMITTAJA SALAPOLIISINA

SOUL-TUNNELMIA SUOMEKSI >> Kevään herkullisin julkaisu on näyttelijän käsialaa.

>> Annika Bengtzon pureutuu jälleen vääryyksien ytimeen.

Hanna Hihnala

Jenni Jusslin

TUU

RAEJUUSTOSI Raejuusto ananaksella

Onko jääkaapissasi vain valo ja kukkarossa matti? Tekisi mieli kuitenkin jotain hyvää? Kaupan kylmähyllyjen aarre pelastaa jokaisen herkunnälkäisen opiskelijan tuunausmahdollisuuksillaan. Raejuusto Välimeren tyyliin raejuusto kuivattu basilika kuivattu oregano suola Sekoita aineksia keskenään kunnes saat makuhermojasi miellyttävän kokonaisuuden.

Järjestä alkoholitarjoilulta kovasti näyttävä juomanjakelupiste Kaivopuistoon. Mutta tarjoa vain marjamehua. Polta mielenosoituksenomaisesti Äpy Kolmen sepän patsaalla.

äyttelijänä ja reggaemuusikkona paremmin tunnetun Reino Nordinin soololevy tuo kaivattua uudistusta Suomi-musiikin kartalle. Hevitunnelmiin ja synkkään pop-rockiin jumiutunut kansa saa tervettä piristystä rehdistä, suomenkielisestä soulista. Reino and the Rhinos -kokoonpanon Tähän tyyliin on tämän kevään musiikkitapaus. Reggae on levyn vahva taustatekijä. Se kuuluu kaikkialla Nordinin lyriikan juoksutuksesta soiton letkeyteen. Ainoana erona on reggaelle tyypillisen laiskuuden puuttuminen. Vaikka levy on täynnä reggaesoittajia, pysyy soitto sujuvasti kasassa eikä ylilyönteihin tai tylsyyteen sorruta. Levyn lyriikat ja laulumelodiat ovat kunniapokaalin arvoisia. Erityismaininnan ansaitsee soul-erotiikkaa tihkuva Lemmentyö, joka on kesän takuuvarma kutuhitti. Kuka ei lankeaisi seuraavaan: “Tee mulle lemmentyö / valaise mun synkin yö / nyt loista kirkkaammin – saat maailman haihtumaan”. Kaikki yhteen ääneen – awww… Myös sovitukset ovat mahtavia. Kitaran, basson ja perkussioiden yhteispoljento tekevät julkaisusta täydellisen soundtrackin kesäillan autoretkeä varten. Nordinin levyn kappaleet ihmetyttävät vielä useamman kuuntelukerran jälkeen. Kappaleiden tunnelma kietoo sisäänsä ja lupaa, että tästä muusikosta kuullaan vielä.

1. 2.

Pukeudu Beniksi ja mene ilkkumaan Hakaniemen vappumarssijoille.

iza Marklundin teos Elinkautinen on seitsemäs Annika Bengtzon -dekkari. Päähenkilö Annika on huipputoimittaja, joka tekee työnsä vimmaisella innolla. Poliisi ammutaan sänkyynsä ja hänen vaimonsa pidätetään. Sekavassa tilassa oleva nainen vakuuttaa syyttömyyttään. Hänen mukaansa mystinen toinen nainen ampui hänen miehensä ja vei hänen poikansa. Nopean oikeudenkäynnin jälkeen nainen kuitenkin tuomitaan itse syylliseksi. Annika kuitenkin tietää naisen vuosien takaa. Hän ei voi uskoa naisen syyllisyyttä, varsinkin kun pojan ruumista ei koskaan löydetty. Annikan oma tilanne on kirjan alussa sekava. Hän on keskellä aggressiivista avioeroa ja työpaikaltakin vähennetään ihmisiä. Oman jaksamisensa kanssa kamppaileva Annika päättää silti selvittää, mitä tapauksen takana piilee. Pojan löytymisestä tulee pakkomielle. Marklund kirjoittaa sujuvasti, mukaansa tempaavasti ja liikuttavasti. Hauska yksityiskohta on tapauksen etenemistä seuraavat uutiset, jotka rytmittävät juonen kulkua. Päähenkilön itsekeskeisyys on paikoin rasittavaa, mutta jännittävää tarinaa haluaa silti seurata. Toimittajaopiskelijat saavat lisäksi hyviä vinkkejä tiedonhakuun. Ruotsalaisen toimittajan ja kirjailijan Liza Marklundin teoksia on suomennettu 11, joista Elinkautinen on viimeisin.

raejuusto ananasmurskapurkki Sekoita purkillinen ananasta ja raejuustoa keskenään. Tunnelman lisäämiseksi syö suurella lusikalla. Raejuusto Stripped raejuusto suola ja mustapippuri Sekoita purkilliseen raejuustoa ¼ tl suolaa ja ½ tl pippuria. Lisää pippuria tarvittaessa. Nauti saman tien.

Marcia Crossin täydellinen onni

NÄIN SAAT VAPPUNA VARMASTI

Jos näillä ei tule turpaan, kokeile taksijonossa vittuilua. Matti Ouvinen

Lintsin säännöt eivät meidän perhettä koske top 4

1 2 3 4

– Kyllä Jesse oli viime vuonna tässä laitteessa yksin. Miksi minun pitäisi nyt tulla mukaan? – Tässä laitteessa olevat pituusrajat ovat olleet samat jo viimeiset kuusi vuotta. Lapsi tarvitsee aikuisen mukaansa. – No etkö voi vähän joustaa? Eihän poika ole kuin pari senttiä alle määrämitan! – Niin, siis. Pituusraja on tässä, poikanne on noin kymmenen senttiä lyhyempi. – Katsothan sitten, että Jeminalla on turvavyö kunnolla. – Kyllä, käyn kaikki läpi ja tarkastan vyöt. – Niin, mutta katsothan, että Jeminan vyö on kiinni! – Hän tarvitsee aikuisen mukaan, jotta pääsee kyytiin. – Eikös isoveli kelpaa? – Minkäs ikäinen isoveli on? – 13. – Tämä lapsi tarvitsee yli 15-vuotiaan huoltajan mukaansa. – No mut se on melkein tarpeeks pitkä ja isoveli on mukana. Kyllä ne pärjää. – Poppareiden/hattaran/jäätelön kanssa ei pääse kyytiin. – Eikä, et oo tosissas! Ostettiin nämä just sitä varten, että voidaan syödä kyydissä! Linnanmäki on avoinna 25.4.–7.9. Kesän 2008 uutuuslaitteena Salama (pituusraja 140cm, 120cm huoltajan seurassa). Lisätietoja osoitteesta www.linnanmaki.fi. Mari Kaislaniemi Kirjoittaja on tänä vuonna kahdeksatta kesäänsä Linnanmäen laitetyöntekijänä.

uljen joka päivä vähintään yhden matkan raitiovaunulla. Kolmannestunnin matkan aikana ehtii haaveilla niin paljon, että väkisinkin siinä maailma paranee ainakin hetkellisesti. Pää ikkunalasiin kiinni ja katse yläviistoon. Siellä asuu viisaus. Eräänä päivänä menin kuitenkin aivan takalukkoon, kun kuusimetrinen Marcia Cross myi minulle täydellistä onneaan raitiovaunupysäkin valomainoksessa. Mainoksessa oli tosin vain osa tätä kuusimetristä, infernaalisen punapäistä amerikkalaisnaista, mutta kaikki defenssit napsahtivat silti päälle. Ei näitä loisteliaasti sijoitettuja perkeleitä voi välttää, mutta kenen onnea tässä meille oikein myydään? Minä haluan tietää. Marcia Cross on näyttelijä. Hän esittää maanista kotirouva Bree Van De Kampia amerikkalaisessa laatusarjassa (ei reality) Täydelliset naiset. Kaikille sarjaan vihkiytymättömille kerrottakoon kyseessä olevan kuvaus auvoisessa lähiössä (ei Kontula) elävistä ulkoapäin täydellisistä naisista, jotka onnistuvat sössimään suurin piirtein kaiken sössimisen arvoisen. Sarjassa Crossin täydellinen onni koostuu keskimäärin rikkinäisestä ja absurdin epätasapainoisesta perheestä kieltäymyksineen. Täydellistä satiiria? Marcia Cross näytteli myös legendaarisessa Melrose Placessa vähintään yhtä legendaarista Kimberly Shawta, joka yritti tappaa vuorollaan miltei jokaisen sarjassa esiintyneen hahmon. Demonien ja äänien riivaaman naisen lempikohde oli tietenkin oma aviomies, kuten Täydellisissä naisissakin. Jos jossain en haluaisi olla, niin aviomiehenä amerikkalaisessa TV-sarjassa. En tunne Marcia Crossia henkilökohtaisesti, mutta tosielämässä hänen täytyy olla onnellisempi kuin mielikuvissa, joita meille myydään. Ja siinähän se totuuskin piilee: Kukaan ei haluaisi olla hullu kotirouva, joten on hyvä, että passivoivasta laatikosta voi katsoa, kun joku toinen on. Kunhan ei omalle kohdalle osu. Mitä meille myydään? Mielikuvat normaalia arkea elävistä näyttelijöistä kun ovat ajatuksen tasolla tasan yhtä sytyttäviä kuin marginaalisen maan ulkoministerin tekstiviestit. Kateellinen saa olla, mutta Marcia Cross maitokaupassa myy lehtiä yhtä vähän kuin kuka tahansa muu maitokaupassa. Kimberly Shaw myisi – ja paljon. Henkilökohtaisen onnen myyminen on paljon haastavampaa, sillä sitä ostaa vain kateudella. Marcia Cross menetti henkilökohtaisessa onnessaan pitkäaikaisen miesystävänsä aivokasvaimelle vuonna 1993 ja tuli viimein äidiksi vuonna 2006, melkein 44-vuotiaana. Tätä ajatusta vaikeuksien voittamisesta valomainos varmasti yrittää myydä, mutta me passiiviset kansalaiset olemme sanaleikkien, piilomerkitysten ja nerokkaiden alitajuisten viestien vankeja. Ja kyllä, me katsomme aivan liikaa televisiota. Marko-Oskari Lehtonen

Romanssi

sovitusHUONeessa

Naisella valkoinen ”Orkidea”-mekko 139 e, vyö 50 e ja puuvillainen paitapusero 99 e, sekä pilkulliset avokkaat 39.90 e, Tamaris trend. Kaikki vaatteet Miun Puutarhamallistoa, kengät Andiamo.

Teksti Inka Mellais Kuvat Teemu Granström

Kesän saapuessa pariskunta pukeutuu yhteensopiviin vaatteisiin.

evät on ilon ja rakkauden vuodenaika. Valoisammat päivät ajavat ihmiset hämäristä asunnoista ulos kadulle. Käsi kädessä kulkevia, toisilleen leperteleviä pariskuntia ilmestyy kadunkulmiin, terasseille ja bussipysäkeille. Aurinkoisemmat säät virkistävät rakkauden lisäksi myös pukeutumista. Kevään pukukoodia ei voi olla huomaamatta: kirkasta keltaista, punaista ja sinistä ja eläinkuoseja yhdistettynä 80-luvun diskopukeutumiseen ja romanttiseen tyyliin. Kirkas päivänvalo paljastaa armottomasti talven kauhduttaman harmaan vaatekerraston. Jotain uutta on saatava päälle ja äkkiä. Monet suuntaavat juoksujalkaa Helsingin keskustan tavarataloihin ja kauppakeskuksiin. Myös Punavuoren pikkuputiikkien tarjonta kannattaa katsastaa. Parhaimmillaan ostosmaratoniin yhdistyy romanttinen kävely yhdessä sulhon tai morsiamen kanssa. Kuten rakkaus, myös pukeutuminen voi olla täynnä jakamisen iloa. Tänä keväänä ja kesänä pariskunta on erityisen tyylikäs pukeutuessaan sävy sävyyn. Kun molemmat ovat pukeutuneet samaan tyyliin, näkyy yhteenkuuluvuus päällepäin, vaikka kädestä joutuisikin välillä irrottamaan otteensa. Ostosretken voi aloittaa esimerkiksi Fredrikinkadun alkupäästä ja edetä siitä Iso

Roobertinkadun kautta keskustaan saakka. Iso Roobertinkatu 17-19:stä löytyy 11:n tuotemerkin vaateliike Hundpark, joka on tarjoaa leikkisän parin vaatekaapille designtäytettä kohtuullisin hinnoin. Liikkeen omien tuotemerkkien lisäksi HundParkissa myydään myös Girls of boredomia, kaksi-två:ta sekä joitain graafisen alan julkaisuja. Fredrikinkatu 33:ssa sijaitseva vaate- ja sisustusliike Secco on tunnettu kierrätysmateriaaleista valmistetuista tuotteistaan. Asusteita on tarjolla lukuisia, eikä mielikuvitusta ole säästelty. Puhelinlaukku, jossa luuri toimii myös kahvana, vaatii huumorintajua kantajansa lisäksi myös tämän kumppanilta. Fredalta pääse kätevästi koukkaamaan Uudenmaankadulle, joka kunnostautuu katuna erityisesti naistenvaatetarjonnassa. Uudenmaankatu 14:ssä suunnittelija Ilona Hyötyläisen vaateliike Miun on oivallinen paikka tyydyttää pariskunnan toisen puoliskon romantiikannälkä. Mallistossa toistuvat kasviprintit ja hedelmäiset värit ovat syötävän herkullisia. Siinä missä Miun hempeät sävyt pukevat romantikkoa, löytää seeprahousuja karttava prinssi vaatteensa nuorison katumuotia myyvästä Carlings:ista. Liike tarjoaa rokahtavaa farkkutyyliä nahkatakkeineen ja rentoine kauluspaitoineen, eivätkä hinnat satuta opiskelijankaan kukkaroa.

Miehellä vaalea paitapusero 59 e, Vailent, raidallinen hihaton 19 e, Poco loco, vaaleansiniset farkut 55 e, Dr Denim, ruskea nahkavyö 42.90 e, printtihuivi 9.90 e, Saints & Mortals, cowboy-saappaat 675 e, Malboro Classics, sekä olkihattu 19 e. Kaikki vaatteet Forumin Carlingsista, kengät Kampin Malboro Classicsista.

Naisella sinapinkeltainen villamekko 178 e, New Vintage, punainen nahkavyö 62 e, Vietto, harmaa kravatti, joka on tehty turvavyöstä 37 e, Secco, keltaiset avokkaat 45 e, Vagabond, sekä puhelinlaukku 92 e, AjasTaika. Kengät Andiamo, kaikki muu Seccosta.

Miehellä kolmivärinen college-paita 65 e, Fernando Korpi, seepralegginsit 30 e, kaksi-två, hämisrintakoru 25 e, Miia Halmesmaa Collection, sähkönsiniset saappaat 89 e, Vagabond, sekä karvalakki 89 e, Mnemo. Kengät Andiamo, kaikki muu Hundparkista.

Suomen kummallisuuksiin

n e l l i atka

H2:n matkailutoimituksesta päivää! seuraavilla sivuilla tarjotaan juuri sinulle, opiskelija, vaihtoehtoja käyttää kesäisiä vapaapäiviäsi kotimaanmatkailun parissa. lue, koe, testaa ja nauti omalla vastuulla!

Riihimäki

Äkäslompolosta länteen

Todellisen ladyn valinta

bilereissu Lappiin

Taidekurssi, kauneushoitola ja kello viiden tee. Riihimäki on museoiden Mekka ja Etelä-Suomen Ascot – très charmante!

•

Teksti Jenni Jusslin

Eikö Etelä-Suomi ole riittävän iso ilo? Puuduttavatko Sedulat, eikö festareilta saa tarpeeksi irti? Pakkaa auto täyteen kavereita ja suuntaa Lappiin! Tunturi-ilma saa kaikki nuoret tyypit sekaisin.

altatie neljä vie suoraan Helsingistä Utsjoelle. Nelosta voi körötellä rauhassa Keminmaalle asti. Jos jäämeri ei kiinnosta, niin Keminmaalta pääsee eteenpäin myös Ylläkselle ja Leville päin. Jokamiehen oikeuksien mukaan oleskella saa suhteellisen vapaasti missä tahansa riittävän kaukana asutuksesta. Jos kulkuneuvosi takakontista löytyy teltta, riittävästi sääskisuihkeita, runsaasti ilolientä ja pari kaiutinta, voit pistää bileet pystyyn missä tahansa keskellä ikuista auringonpaistetta. Myös lappilaiset kuppilat ja ravitsemusliikkeet kannattaa kiertää perusteellisesti. Perinteiset kesäkisat kannattaa myös ottaa osaksi juhlintoja. Kilpailla voi niin sääskentapossa, kumisaappaan heitossa kuin muurahaiskasassa istumisessakin. Jos perinteinen bile-elämä alkaa kyllästyttää, kannattaa reviiriä laajentaa luontomatkailuun. Äkäslompolosta länteen, Ylläksen lähellä, sijaitsee Pakasaivo-järvi, joka tunnetaan myös nimellä ”Lapin Helvetti”. Muinaisten lappalaisten kokoontumis- ja palvontapaikka on nähtävyys jo itsessään, sillä järveen ei laske mitään jokia. Hyvällä tuurilla voit törmätä järven rannalla shamaaniin joka vie sinut henkimatkalle.

Teksti Anna Munsterhjelm

•

Hinta-arvio

300 €

Bensat Itikkasuihke Ruoat Juomat

200 € 2 €/puteli 20 € /päivä vaihdellen

HardCore [tee retkestäsi extreme]

Hullu Poro Levillä on kokonaisuus, joka tekee reissustasi takuulla ikimuistoisen. Ravintola Wanha Hullu Poro tarjoaa joka ikinen ilta karaokea, siis aina ja ikuisesti. Hullu Poro Areena kerää Suomenmaan mahtiesiintyjät ja bilekansaa joka puolelta Lappia. Hullu Poro tarjoaa myös majoitus- ja hyvinvointipalveluita kompensoimaan juhlimisessa mahdollisesti syntynyttä huonovointisuutta.

amupäivä alkaa viehättävän esteettisissa merkeissä, kun kokoonnumme Riihimäen Taidemuseon croquis-piirustuspajaan. Taiteilijan johdolla annamme visuaalisten elämysten virrata kehomme lävitse ja taiomme paperille lumoavia luonnoksia. Jokainen kurssilainen saa myös vuorollaan toimia mallina, joten pukeuduthan tämän huomioon ottaen! Nopeimmilla on vielä mahdollisuus kiertää taidemuseon Fengsui ja elämisen ilo –näyttely, minkä jälkeen siirrymme hurmaavan rustiikkisilla hevosvaunuilla Lasimuseolle. Siellä tutustumme Sula hulluus –näyttelyyn. Myös lounaan ehdimme nauttia Lasimuseon ravintolassa. Savulohisalaatti valkoviinin kera hivelee makuaistia ja sopii mainiosti Atkinsin dieettiä harrastavallekin. On aika vetää ratsastushousut jalkaan ja tikkiliivi ylle, kun iltapäivällä suuntaamme Metsästysmuseoon. Burberryn trenssejä ei museon

kokoelmista valitettavasti löydy. Kello viiden teetä siemaillaan kylänraitin pittoreskissa Kahvila Majakanvalossa. Samassa tilassa on järjestetty muun muassa kansanedustaja Johannes Koskisen (sd) vastaanottoja, mutta yrittäkäämme olla ajattelematta sitä. Kiireisen päivän jäljet on hyvä huuhtoa pumpuliin ennen illan teatteririentoja. Kauneushoitolan neitokaiset elvyttävät uupuneet jalat ja painelevat kasvoille turvotusta poistavan naamion. Hiusten kähertäminen, manikyyri ja juhlameikki valmistavat Teidät Riihimäen iltaelämään. Arvonsa tunteva lady yöpyy tietysti Seurahuoneella, jonka kabinetissa tarjoillaan myös kaupungin paras päivällismenu. Alkuun keittiömestari suosittelee etanapannua valkosipulivoilla, pääruoaksi paistettua maksaa pippurikastikkeella. Illallisen kruunaa hillalla höystetty creme brulée ja pieni lasillinen calvadosta. Hardcore

Hinta-arvio

117,3 €

Junalippu opiskelijalta Taidemuseon croquis-paja Lounas Lasimuseossa Illallismenu juomineen Yö Seurahuoneella + teatterilippu

4,8 € 5€ 11,5 € 41 € 55 €

Jos pitsikaulus alkaa kiristää liikaa, suuntaa tansseihin. Etelä-Suomen suosituimpiin kuuluva Riutanharjun tanssilava sijaitsee neljä kilometriä Riihimäen keskustasta länteen. 900 neliön lattialla kelpaa panna korkkarilla koreasti, kukkamekon helmat heilumaan ja isäntien viikset väpättämään. Lavatansseista morsian löytää taatusti itselleen maajussin – opiskelija-alennuksella vain kaksi euroa!

Kesäkuntoilua Tuusulanjärvellä

Rakkautta raiteilla – Kemijärven yöjuna

Teksti Jenni Jusslin

Teksti Anna Munsterhjelm

Ole rohkea ja astu rajojen yli! Tuusulanjärvi liikuttaa sinua, olipa mieltymyksesi sitten golf-hetki isäpapan kanssa, pitkä ja rauhallinen polkupyörävaellus tai soutu kirkkoveneellä viehättävällä kesäjärvellä.

Pikajuna 265 on pitelemättömien poromiesten ja rempseiden rouvien suosikki. Sinisten vaunujen kiitäessä Suomen halki yön yksinäiset kohtaavat salongin hämärässä.

uusulanjärvi sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Sekä Järvenpäällä että Tuusulalla on vesialuetta. Julkisilla Tuusulanjärven lähelle pääsee bussilla ainakin Hyrylään ja junalla Järvenpäähän. Jos oikein urheilulliseksi ryhdyt, voit myös pyöräillä perille. Järvellä on tarjota runsaasti veteen liittyviä aktiviteetteja. Veteen pääsee pulahtamaan muun muassa Järvenpään Vanhankylänniemestä. Veden päälle pääsee niin kirkkoveneellä (Gustavelund), kanootilla ( Järvenpään matkailukeskus) kuin soutuveneelläkin (Halosenniemi). Järven ympäri kiertää hyväkuntoinen pyöräilyreitti. Samaa reittiä suositellaan myös rullaluistelun, juoksun sekä sauvakävelyn harrastamiseen. Jos vesiurheilu ei kiinnosta, voit silti harrastaa liikuntaa Tuusulan maisemissa. Vähän matkan päässä järvenrannasta sijaitsee Tuusulan golfklubi. Range-, putti- ja chippiviheriölle pääsee taitamatonkin. Vieraspelaajilta tasoitusvaatimus on miehiltä 36, naisilta 45. Myös golf-opetusta on tarjolla niin yksilöille kuin ryhmillekin. Jos olet golfannut aiemmin, mutta taitosi on päässyt ruostumaan, hyödyt varmasti golf-klubin kertaustunneista.

Hinta-arvio

50 €

Uiminen vene- tai kajakkivuokra Golf-opetus 25 min Pyöräily kävely Juna Helsinki-Järvenpää Bussi Helsinki-Tuusula

0e 5-100 e 30 e 0e 0e 2,70 e 5,60 e

HardCore Puolustusvoimien koulutuskeskus loikoilee Tuusulanjärven rannalla. Mikä olisikaan parempi paikka kokeilla sissitaitoja! Ota kaverisi mukaan ja kisaa kuka ehtii ensin järvenrantaan vartijoiden ja valvontakameroiden huomaamatta. Monipuolinen maasto tarjoaa mahdollisuudet niin ryömimisen, konttaamisen kuin sprinttijuoksunkin harjoitteluun. (Huom! Puolustusvoimien alueella oleskelu tai kuljeskelu ilman lupaa on kiellettyä.)

Hinta-arvio

74,50 €

Junalippu Kirpparivaatteet Lihapullat Berliininmunkki Omenalimonadi Kondomipaketti

39,50 € 15 € 10 € 2€ 2€ 6€

• K

HardCore

••

Tavallista rajumpi lemmenliekki on kanssakulkijoiden matkustusmukavuuden takia parempi pitää vakan alla. Kuolaaville lemmikeille, kynsiville misuille ja kiimassaan kituville kolleille VR onkin varannut kaksi koirankoppia.

emijärvellä kytevä kapinahenki kutsuu seikkailijoita ja vetää viettelijöitä. Nykyajan jamesbondien kulkupeliksi kelpaa vain legendaarinen yöjuna. Ensiarvoisen tärkeää on sulautua joukkoon – snobit ja dandyt lentävät pientareelle viimeistään Seinäjoella. Reissumiehen tai -naisen tyylin tuleekin olla sopivasti rähjäinen, joten vedä yllesi rikkinäiset farkut, enolta vohkittu nahkatakki ja elämää nähneet buutsit. Muista piilottaa puhelimesi – yksinäisen ratsastajan perään eivät mammat soittele. Ravintolavaunu on rakkauden kasino. Astu käytävältä sisään – ja astut vuosikymmenten takaiseen saluunaan. Punaiseksi sisustetun kabinetin nurkassa istuu pelimies, joka iskee haarukkansa lihapulliin ja olutvaahdot viiksistä pyyhittyään ryhtyy silmäilemään vaunun tarjontaa. Kainompi sankari tarjoaa ihastukselleen 70-luvun henkeen berliininmunkin ja omenalimonadin. Baaritiskillä keikistelee minihameissaan lurppasilmäisiä tipusia, jotka luovat sinuun kosteita katseita. Matkaa Helsingin rautatieasemalta Kemijärvelle kertyy 888 kilometriä ja 14 tuntia, joten kiirettä ei kannata pitää. Valittua kohdetta on turvallisempi lähestyä hitaasti hivuttaen kuin salamasotaan syöksyen. Villin pohjolan asukit tietävät jo, että hätiköiden ei synny kuin koukkusarvisia poroja. Yhteisen sävelen löydyttyä sopii kumppanin kanssa sujahtaa salaa kongressivaunun salonkiosastolle. Nahkasohvat palvelivat liikemiehiä jo neuvostoaikana, joten uutuudennatinaa ei tarvitse pelätä. Palaverikäyttöön tarkoitettu vaunu on myös teknisesti täydellisesti varustettu ja kopiokoneella voi vaikkapa näpätä muistoksi kuvan seuralaisen somasta takalistosta. Parasta raiderakkaudessa on sen päättyminen. Kemijärven asemalla seikkailijat vaihtavat viimeisen tulisuudelman, eroavat ja lähtevät kumpikin kohti omaa auringonnousuaan. Lemmen veturi kääntyy ja jatkaa matkaansa. •

HYPPÄÄ

Matti kukkarossa maailmalle

kirjan SIIVELLE Jos rahasi eivät riitä lentolippuun, mene kirjastoon. Hyvä tarina kiidättää lukijan vaikka autiolle saarelle, suurkaupunkiin tai linnunradan laidalle. Teksti Anna Munsterhjelm Kuva Teemu Granström

Kaveri kertoi käyneensä Thaimaassa. Hän kuvaili tsunamin jälkeistä rakennustyötä, öisiä hiekkarantoja ja alueelle hiljalleen palaavia turisteja. Tiet olivat kuulemma kuoppaisia ja Sukhonin baarissa tarjoiltiin Sinisiä enkeleitä. Eikä muutaman viikon reissu Kaukoitään kustantanut kuin parikymmentä euroa, sillä lentoyhtiönä toimi Otava ja matkalippuna Juha Itkosen Kohti. Päästäkseen maailmaan ääriin – tai edes Turkuun – ei opiskelijankaan tarvitse paahtaa iltoja kaupan kassalla tai turvautua pikavippiin. Halpalentoyhtiöiden kuningas, aivan tavallinen kirja, vie lukijansa edullisesti aina avaruuteen asti. Pokkarin hinnalla pääsee jo pitkälle, mutta nuukimmille on jaossa myös vapaalippuja – mars kirjastoon! Nojatuolireissujen valikoimakin on perinteisiä matkatoimistoja huimasti laajempi. Leena Lehtolaisen Espooseen pääsee toki bussilla ja Väinö Linnan Pentinkulmalle vaikka hevoskärryillä, mutta Janssonin Muu-

milaaksoon tai Tolkienin Keski-Maahan ei turistia kuljeta kuin oma mielikuvitus.

Sohvaseikkailija ei saastuta Paitsi köyhien, nojatuolimatkailu on myös laiskureiden pelastus. Rauniolinnojen tuhansia portaita ei tarvitse oikeasti kiivetä eikä rinkkaa raahata ahtaissa junissa – kotisohvalla seikkailija heiluttelee vain varpaitaan rivien tahtiin. Puuduttavan paikan tullen kirjan voi nakata menemään ja jättää matkan sikseen. Kengänpohjien lisäksi kirjan siivellä matkustaminen säästää ympäristöä. Hiilidioksidipäästöt ja kompensaatiomaksut voi unohtaa, eikä turismin tuhojakaan tarvitse murehtia. Sellua säästävä superekoilija tietysti kierrättää kirjansakin tai kuuntelee ne netistä. Esimerkiksi Librivox on ilmainen palvelu, josta löytyy yli tuhat opusta englanniksi luettuna.

Lukemalla voi hankkia tietoa tuntemattomista maista ja niiden elinoloista. Vaikka romaanit tempaavatkin helposti mukaansa, avautuvat vieraat kulttuurit totuudenmukaisemmin matkakirjojen kautta. Niissä maailmankiertäjät maalaavat lukijan silmien eteen omia kokemuksiaan, havaintojaan ja elämyksiään. Suomalaisiin kertojiin on kokemattomankin turistin helppo samaistua, kun ulkomaiden omituisuuksia voi kummastella kirjoittajan kanssa samasta vinkkelistä. Esimerkiksi Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjat kertovat kääntäjä-kirjailijan matkoista halki valtamerten ja mannerten. Kun taivalta taitettiin hitaasti rahtilaivalla tai junalla, jäi Villalle runsaasti aikaa tar-

kastella omia ajatuksiaan. Vanha rouva Villa karsastaakin kiireistä bisneslentelyä, eikä suostu kutsumaan viikonlopun mittaista pyrähdystä edes matkaksi. Pahimmassa – tai parhaassa – tapauksessa kirjaan matkustaminen nostaa poltteen päästä fyysisesti tapahtumapaikalle. Ensiavuksi matkakuumeeseen kelpaa lisätieto: paneudu matkaoppaaseen tai kurkkaa uuteen lempikaupunkiisi web-kameran kautta. Tai noudata Kyllikki Villan esimerkkiä ja näytä rahapulalle kieltä: ”Olen matkustanut velalla ja kirjaennakoilla. Ja aina olen saanut maksettua takaisin. Jos olisin odottanut, että saan tarpeeksi rahaa kokoon, en olisi ikinä päässyt lähtemään.”

MUMMOKIRJAFANI JA MUITA KERTOMUKSIA ”Lapsena Viisikot olivat elämää suurempi inspiraation lähde. Pakkasin koriin järjettömät määrät ruokaa – pakotin isän ostamaan kirjoissa juotavaa inkiväärioluttakin – ja menin koko päiväksi lukemaan kirjoja puumajaan.” Annakaisa, 20 ”Luennoilla ja tietokoneen ääressä vietetyn päivän jälkeen on ihanaa tulla kotiin ja avata kirja tai telkkari. Arki jää taka-alalle, kun sovittelen vaatteita Himoshoppaajan seurassa tai juhlin Sinkkuelämän porukan kanssa New Yorkissa.” Mira, 22 ”Lässyromaaneista en jaksa innostua, mutta historia ja elämäkerrat kiinnostavat. Vietän aikaani paljon mieluummin vaikka Stalinin Neuvostoliitossa kuin 2000-luvun Pasilassa.” Mikko, 24 ”Mulla on omituinen viehtymys mummokirjoihin. Suhtaudun intohimoisesti Laila Hirvisaaren ja Kaari

Utrion romaaneihin, joissa nuoret neidit sipsuttelevat silkkimekoissaan ja flirttailevat kainosti. Voihan olla, että tämä on jonkun alitajuntaisen prinsessahaaveen purkamista.” Riikka, 19 ”Taru Sormusten Herrasta on ehdottomasti vaikuttavin lukemani teos. Hobittien ja haltijoiden maailma on niin vahva ja hirveän tarkkaan kuvattu, että se vaikuttaa uskottavalta ja oikealta. Nuorempana olin ihastunutkin kirjan Aragorniin.” Camilla, 22 ”Viimeksi olen uppoutunut Shanghaihin sijoittuviin salapoliisitarinoihin. Niissä kuvataan kiinalaista elämänmenoa ja yhteiskuntaa niin elävästi, että tuntuu kuin olisin mukana tapahtumissa.” Hanna, 25 ”Mun äiti lukee meille joka ilta Harry Potteria. Mä kuvittelen että olen se tyttö ja lennän luudalla. Vaikka oikeasti olenkin vain omassa sängyssä.” Elli, 5

Kaarnaa

ja korvasieniä Jos sinulla on nälkä, niin eipä ole kauaa. H2 testasi etnisten ruokakauppojen erikoisimmat elintarvikkeet. Heikkovatsaiset kääntäkööt sivua. Teksti Tiina Kekäläinen Kuvat Teemu Granström

Mädäntynyttä tamarindimehua

Jälkkäriksi puunkuorta

Nyt tarvitaan hörppy. Olen valmistanut mehua tamarindeista, jotka ovat itäisestä Afrikasta kotoisin olevan tamarindipuun hedelmiä. Tamarindit muistuttavat herneen palkoa, mutta ruskea väri tekee niistä kakkakikkareen näköisiä. Tamarindin uloin kuori on kuiva, kova ja kevyt. Kuori suojaa sisällä olevaa tummanruskeaa, tahmeaa massaa. Tamarindimassaa on liotettu vedessä muutama tunti ja nyt se on valmista juotavaksi. Hedelmä pitäisi varmaankin siivilöidä pois nesteen joukosta, mutta toisaalta – hedelmälihahan on terveellistä. Tamarindimehu on hapanta ja maistuu pilaantuneelta. Pilaantuminen on mahdollista, sillä myös tamarindit ovat nähneet parasta ennen -päivänsä viime vuoden puolella. Sen lisäksi kauppa säilytti niitä huoneenlämmössä tamarindipaketin kanteen printatusta keep refrigerated -tekstistä huolimatta. Sokerin lisäyskään ei auta, sillä sokeri vajoaa lasin pohjalle. Mehu maistuu edelleen mädäntyneeltä.

Nyt on jälkiruoan vuoro. Suomalaisen pettuleipäperinteen kunniaksi tarjolla on kassia-puun kuorta eli kassiatikkuja. Kassiatikut tuoksuvat joululta, riisipuurolta, korvapuusteilta ja pipareilta. Kassia-puusta valmistetaan Suomessakin myytävä kaneli. Tikkujen käyttötarkoitus on epäselvä. Näitäkin tulisi varmaan liottaa. Tuskin kaarnamaistakuorta on ainakaan ta rko i tus järsiä ja pureskella.

Ei haju makua pahenna

yppyinen ja röpelöinen mustanharmaa hippunen. Ulkonäkö tuo mieleen palaneet aivopoimut, mutta paketti väittää tuotteen olevan thaimaalaista kuivattua puunkorvasientä. Nyt sitä on tarjolla alkupalaksi. Sieni katkeaa kahteen osaan äänekkäästi räsähtäen. Hyvällä mielikuvituksella korvasienen voisi kuvitella olevan perunalastu. Haju ei kuitenkaan ole suolaisen perunainen, vaan pistävän kirpeä ja tuo mieleen kissanpissan. Kenties joku thaimaalainen leopardi on käynyt lorauttamassa sienten sekaan ennen niiden pakkaamista. Ei anneta sen häiritä, rohkeasti suuhun vaan. Laimea, happaman multainen maku erottuu kun kunnolla mässytän. Onkohan tässä jotain vikaa? Mutta kas, sienet olisikin pitänyt liottaa ennen syömistä. Kokeillaanpas. Sieni turpoaa nelinkertaiseksi, vaihtaa väriä vaaleanruskeaksi ja muuttuu sitkeän kumimaiseksi. Maku on kuitenkin edelleen pettymys. Ei pahaa, mutta ei herkkuakaan.

Kanaa puhtaalla sydämellä Seuraavana on vuorossa halal-menetelmällä valmistettua purkitettua kanaa, jota muslimitkin saavat syödä. Halal-teurastuksessa eläimen pää käännetään kohti Mekkaa, kaulavaltimot leikataan auki ja eläimestä valutetaan veri pois. Purkitetun kanan hyytelömäinen, punertavanruskea liha muistuttaa ulkonäöltään erehdyttävästi maksamakkaraa. Haju sen sijaan on kissanruokamainen. Liekö tämä ihmisille tarkoitettukaan? Purkin kyljessä on litania arabiankielisiä kirjaimia, mutta kieltä taitamattomana minulle ei selviä, onko kana kisulle vai omistajalle. Ei se mitään, maistan kuitenkin. Liha ei ole pahaa, mutta kanaksi sitä ei arvaisi. Ruisleivän päällä maksamakkaran korvikkeena se olisi herkkua. Kanan liha tummenee nopeasti tölkin avaamisen jälkeen. Tummeneminen ei kuitenkaan ole mikään ihme, onhan kana purkitettu jo vuonna 2004 ja parasta ennen -päiväyskin oli nelisen kuukautta sitten.

Kuivatun turskan pyrstö haisee. Se haisee sietämättömän pahalta. Kun kalan vie nenään kiinni ja haistaa, oksennusrefleksit muistuttavat olemassaolostaan. Turska on norjalaisten herkkua, mutta tämä yksilö on ostettu intialaisesta kaupasta. Harmaanvaalea turska on kovaa kuin kivi ja sen käyttötarkoitus on hämärän peitossa. Todennäköisesti kalaa tulisi liottaa vedessä ja liemi lisätä ruoan joukkoon. Eikös kuivattua kalaa voi syödä sellaisenaankin? Saan tehdä hartiavoimin töitä saadakseni leikattua kovasta kalasta pienen palan irti. Vien palan lähelle suutani – ja teen virheen. Haistan. Haju on etova. Mutta syötävä on, joten työnnän palan suuhuni. Ensimmäinen tunne on helpotus, kala maistuu lähinnä suolalta. Suolalta ja kalalta. Toista palaa en kuitenkaan vapaaehtoisesti söisi.

Bambuilla kohti kylläisyyttä Kiinalainen kasvisherkku, bambu, on isopandojen lempiruokaa. Nyt edesautan pandojen sukupuuttoa syömällä niiden eväät. ”Nuoria versoja syödään keitettyinä”, Wikipedia tietää kertoa. Nämä bambut ovat samean keltavihreitä ja näyttävät kaikkea muuta kuin tuoreilta ja nuorilta. Keittäminen on siis turhaa. Ulkonäön lisäksi myös haju on epämiellyttävä, voimakas ja etova. Maku on kuitenkin yllättävän hyvä, tosin bambut on säilötty mausteliemeen, joten niiden kostunut rakenne hajoaa suuhun välittömästi. Silmät suljettuina ja pyykkipoika nenässä bambunversoja voisi syödäkin.

Viereinen sivu: Taustalla bambua, vasemmalla Juho maistaa kuivattua turskaa, keskellä halal-kanaa, oikealla tamarindi. Tällä sivulla: korvasieni (pikkukuva) ja tamarindimehu.

Kuor e s t a lohkeaa puraistessa pala melko helposti. Puun kuori maistuu siltä miltä puunkuoren olettaisikin maistuvan: ei miltään. Sisäkuoren pinnassa oleva kaneli taas on vahvaa ja polttelee kielen kärjessä ja huulilla. Liotettuna kassiatikut värjäävät veden vaaleankeltaiseksi ja kanelin tuoksu voimistuu entisestään. Neste on ällöttävän makeaa, mutta siitä jää suuhun miellyttävän kanelinen jälkimaku. Makuhermojen toivuttua voi henkäistä helpotuksesta, olen hengissä! Testauksen tulos jää kuitenkin hämärän peittoon. Oikein säilytettyinä ja valmistettuina napostelemamme etnoruoat voisivat olla herkkuakin. Tällä kertaa tuotteista selvisi vain niiden ominaismaku. •

Couch

g n i f r su

MAAILMAN

matkailijoita opiskelijoista eläkeläispariskuntiin asti. Sekä Fasching että Aronson ovat välttyneet vakavilta kulttuurien yhteentörmäyksiltä. Ruoka on tosin asia, joka herättää tunteita puolin ja toisin. Suomalainen keittiö mämmeineen ja muine mielenkiintoisine ruokalajeineen ei saa aina lämmintä vastaanottoa ulkomaaneläviltä.

YMPÄRI stynyt

SOHVALLA

lä et kyl a l o s o ?J stu kseihin ikeasti tutu rvitset. e l p m ta to liko en hotel lla ja halua ri sitä, mitä a u o Jokin l i a u e k u e sti Juh anström t j k u a e l T n m a o r s mä la ng eemu G ko ryh hotellin al ouch surfi Kuva T t a o h In N ,c lemaa reihin LOmai iin kulttuu s vierai

ieraskoreus ja couch surfing eivät mahdu samaan lauseeseen. Sohvasurffarit majoittavat ennakkoluulottomasti koteihinsa ulkomaalaisia reppureissaajia, jotka eivät halua tuhlata rahojaan hotelleihin. Ilmainen majapaikka on etenkin köyhälle opiskelijalle hieno asia, mutta couch surfing -ilmiössä on kyse muustakin. – Couch surfing on kansainvälistä tiedonvaihtoa. Tuntuu oikeasti siltä, että siinä luodaan jotain, helsinkiläinen opiskelija Mihail Aronson, 23, luonnehtii. Aronson on kuulunut couch surfing -yhteisöön vajaan vuoden. Hän on ehtinyt jo majoittaa suuren joukon ulkomaalaisia matkailijoita. Aronsonin sohva Vallilassa on kantanut kansallisuuksia ja tapoja laidasta laitaan. Hän majoittaa surffareita aina, kun se käytännössä on mahdollista. – Paljon jengiä on käynyt Saksasta. Myös Itävallasta, Venäjältä, Norjasta ja Baltian maista on tullut reissaajia. Aronson on toistaiseksi keskittynyt isännöintipuoleen, mutta aikoo tulevaisuudessa olla enemmän vieraan roolissa. Couch surfingin lisäksi hän kuuluu Hospitality Clubiin, joka on sekin vieraanvaraisuusjärjestö. – Parasta couch surfingissa on se, että saa tutustua uusiin kulttuureihin, eikä aina tarvitse lähteä edes kodista ulos, hän intoilee. Aronson osaa venäjää, joten huonosti englantia taitavat itänaapurimme majoittuvat mielellään Vallilaan. Myös Baltian maista tulevat arvostavat venäjän kielen taitoa, jota ei osata läheskään jokaisessa hotellissa.

Luottamus avainasemassa Couch surfing perustuu pitkälti ihmisten väliseen luottamukseen, koska yhteisön jäsenet eivät tee kirjallisia sopimuksia. Matkailijan on vain toivottava, että lupaus majapaikasta pätee vieraassa maassa. Skeptisesti ajateltuna voisi luulla, että sohvasurffaus vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä ja perverssejä. Aronson ja hänen luonaan majoittunut itävaltalainen Barbara Maria Fasching, 25, kumoavat kuitenkin epäilyt uhreja vaanivista raiskaajista ja kannibaaleista.

– Ainakin tähän asti olen saanut pelkästään todella hyviä kokemuksia couch surfingista. Tarkastankin aina ihmisten taustat järjestön sivuilta, Fasching kertoo. Mihail Aronsonkaan ei ole kohdannut ongelmia, mutta tietää, että joiltakin matkailijoilta on esimerkiksi yritetty vaatia väkisin seksiä. Etenkin naispuoliset surffarit saattavat saada vihjailevia tai asiattomia yhteydenottoja couch surfing -verkkoyhteisön kautta. Jos väärinkäytöksiä tapahtuu, sohvasurffaajat informoivat toisiaan järjestön internetsivuilla, ja hölmöilijältä poistetaan tunnukset verkkoyhteisöön. – Pitää pystyä luottamaan ja uskomaan ihmiseen. Ensitapaamiset tehdään kuitenkin aina julkisella paikalla, Aronson valaisee.

Couch surfing kääntää selän markkinavoimille Couch surfing -järjestö pyrkii virallisen linjanvetonsa mukaan parantamaan maailmaa sohva sohvalta. Kauniin ajatuksen mukaan toiminnassa mukana olevat avaavat kotioviensa lisäksi myös sydämensä eri kulttuureille.

TIESITKÖ? CouchSurfing on vuonna 2004 perustettu internetissä toimiva maailmanlaajuinen vieraanvaraisuusjärjestö. Mukaan toimintaan pääsee luomalla profiilin couchsurfing.com -internetsivuille. Vastavuoroisuuteen perustuvan toiminnan ideana on tarjota maksutonta majoitusta internet-yhteisön kautta. Yhtiö ei tavoittele voittoa, ja sen toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön. Suomessa yli 3100 ihmistä kuuluu couch surfing -verkostoon. Lähes puolet sohvasurffareista on iältään 18 - 24vuotiaita. Kirjoittamattoman säännön mukaan on soveliasta majoittua korkeintaan kolmeksi vuorokaudeksi kerrallaan samaan paikkaan. Majoittumisen kesto on kuitenkin aina sohvasurffareiden välinen neuvottelukysymys. Lähde: www.couchsurfing.com

Avarakatseisuutta, ei ennakkoluuloja!

Vaikka couch surfing pohjautuu ilmaiseen majoitukseen, on yleensä korrektia antaa jotain vastineeksi saadusta yösijasta. Lahja, joka harvemmin menee pieleen, on pullo tai pari viinaa vieraan kotimaasta. Myös pyyteetön siivous tai vaikka muutama tunti kitaransoitto-opetusta nostattavat majoittajan suupieliä entisestään. – Rahan ei aina tarvitse olla maksutapa, myös tieto on arvokasta, Aronson korostaa. Aronsonin mukaan raha ei ylipäätänsä merkitse couch surfing -piireissä kovinkaan paljon. Opiskelijan vähät varat kannattaa hänen mielestään sijoittaa suoraan paikallisille yrityksille ja ihmisille. Myös suvaitsevaisuus ja ekologinen valveutuneisuus kuuluvat läheisesti sohvasurffareiden ajatusmaailmaan. Majoittautuminen toisen kotiin, osaksi hänen arkeaan, ei ole yhtä mutkatonta kuin asuminen hotellissa. Majoittujan täytyy huomioida isännän tai emännän menot. Toisaalta myös vieraille on uhrattava aikaa. – Yleensä vieraat kunnioittavat isännän kotiympäristöä ja neuvoja, Aronson toteaa. Luottavaisimmat majoittajat saattavat antaa vierailleen jopa avaimen. Se luo kaikille osapuolille enemmän mahdollisuuksia omavaltaiseen liikkumiseen ja ajankäyttöön. Mikäli sohvasurffarit eivät saa avainta, heidän kannattaa olla valmiita yllättäviinkin suunnitelmanmuutoksiin. – Olin lähdössä Tammisaareen, kun vieraaksi tuli yksi norjalainen mies. Hän lähti sitten mukaani ja piti paikkaa loistavana. Liftattiin vielä takaisin Helsinkiin, Aronson muistelee erästä värikästä reissua. Faschingin mukaan couch surfingista saa parhaiten irti tyytymällä vähään ja olemalla ystävällinen. Aronson taas painottaa avoimuuden ja avarakatseisuuden merkitystä. Ennakkoluulot kannattaa ehdottomasti unohtaa, mikäli harkitsee sohvasurffauksen aloittamista. Ulkomaiden turistiloukuissa raikaavan suomen kielen voi välttää omilla valinnoilla, jos vain on valmis sosialisoimaan sohvansa ja avaamaan sydämensä. •

Couch surfing edellyttää normaalista turistimatkailusta eroavaa matkailumentaliteettia. Sohvasurffarille ominaisia luonteenpiirteitä ovat muun muassa avoin ja rohkea asenne sekä aito halu saada matkailusta irti muutakin kuin rusketusta. Sohvasurffaus-ideologian mukaan yösijan järjestämisen lisäksi majoittaja esittelee oman maansa kulttuuria, tapoja ja kieltä. Usein esitellään myös yöelämää. Aronsonin mukaan hienointa on ottaa vieraista kulttuureista tulevat matkailijat mukaan omaan arkeensa, raottaa heille omaa elämäänsä, ja tehdä heidän kanssaan samoja asioita kuin suomalaisten ystävien kanssa. Majoittava osapuoli kierrättää usein vieraitaan kotikaupunkinsa museoissa, klubeilla ja muissa käymisen arvoisissa paikoissa. Turistiloukkujen sijaan ulkomaisille matkailijoille kannattaa näyttää erikoisempia nähtävyyksiä. Aronson on vienyt vieraansa muun muassa puotilalaiseen olutravintolaan, jonne reppureissaajat eivät takuulla olisi itse löytäneet. – On hienoa tarkkailla ihmisten reagointia, kun he tapaavat tyyppejä muista kulttuureista, Aronson toteaa. Barbara Maria Fasching on huomannut eroja kulttuurien välillä, mutta ei halua kuitenkaan tehdä stereotypioita vahvistavia yleistyksiä eri kansallisuuksien ominaispiirteistä. Sohvasurffareita ei voi niputtaa yksiselitteiseksi ryhmäksi. Noin 500 000 jäsenen joukkoon mahtuu

vierumäelle

KEINOLlA JA TOISELLA onko väliä, matkustaako yhdestä haaga-helian yksiköstä toiseen julkisilla vai henkilöautolla? H2 lähti ottamaan selvää – Haagasta Vierumäelle. teksti Matti Ouvinen (auto), Jani Svensk (julkiset) Kuvat Teemu Granström, Tuuti Piippo

YKSITYISAUTOILIJA yöskentelen toimittajana eräässä maamme suurimmista autolehdistä ja siten luonnollisesti uskon, että nopein, miellyttävin ja itsenäisin kulkupeli paikasta toiseen liikkumiseen on henkilöauto. Toki silloin, kun halutaan vain matkustaa kahden kaupungin ydinkeskustan välillä, on juna mukava ja käytännöllinen vaihtoehto. Näin ei kuitenkaan yleensä ole, ja joukkoliikennettä käyttävä joutuu turvautumaan kömpelöihin vaihtoyhteyksiin. Siksi lähdemmekin kuvaajan kanssa Vierumäelle autolla. On sunnuntaiaamupäivä. Tapaamme toisen joukkueen, tai siis toisen joukkueen kuvaajan, kanssa Haaga-Helian Haagan yksikön pihalla. Julkisjoukkueen toimittaja on luvannut liittyä mukaan Pasilas-

sa. Lähtöajaksi kirjataan 11.04, ja 1,5 toimittaja-kuvaaja-joukkuetta singahtaa matkaan. Me vuoden 1987 Citroën Visalla. Mainittakoon, että sympaattisen ja rättisitikkamaisen pikkuauton hinta oli 500 euroa. Huoltoasemalla vierailemisen jälkeen tankki on täynnä bensaa ja kilpajuoksu “sportonomien” yksikköön on alkanut. Suunnistamme Haagasta moottoritielle, joka vie meidät suoraan kohti Suomen Chicagoa, Lahtea, jonka takana Heinolassa Vierumäki sijaitsee. Kilpaileva joukkue lienee vielä kahdessa eri paikassa, joten bensafasisti ei voi kuin myhäillä ja kääntää vuoteen 1987 sopivaa Europen Final Countdownia kovemmalle kasettisoittimesta. Ratin takana on aikaa filosofoida matkaan liittyviä kysymyksiä kuvaajan kanssa. Puhe kääntyy ympäristövaikutuksiin. Juuri siihen,

mistä meitä yksityisautoilijoita moititaan. Sanat hiilidioksidi, kulutus ja ekologinen jalanjälki vilahtelevat pohdiskelussa. Samaan keskusteluun liitetään mukavuus, itsenäisyys ja vapaus. Matka taittuu, mutta on aika soittaa toiselle joukkueelle ja kysyä missä mennään. Puhelu kertoo kaksikon olevan juuri Pasilassa junaa odottamassa. Me jatkamme matkaa rekkojen ja muiden tienkäyttäjien seassa halki eteläsuomalaisen maaseudun. Keli on harmaa kuin Heinäluoma. Rekat nostavat ilmaan paksun suihkun likavettä, ja tuulilasia saa olla alati pyyhkimässä puhtaaksi. Tämä tuo autoilevalle joukkueellemme ensimmäisen vastoinkäymisen. Lasinpesuneste alkaa osoittaa loppumisen merkkejä. Olemme kuitenkin selkeästi kilpailijoitamme edellä, kuten odottaa saattaa, joten päätämme pysähtyä huoltoasemalle putsaamaan tuulilasia ja juomaan mukilliset kofeiinijuomaa. Huoltiksen kahviosta lähetämme tekstarin kilpailevalle joukkueelle kello 12.18. Kaksikko kertoo olevansa junassa, Mäntsälän kohdalla. Mäntsälän kohdalla? Me olemme Orivedellä, etumatkamme siis kutistuu pelottavalla tahdilla. Talvinopeusrajoitusten vuoksi marssivauhtimme rajoittuu sataseen, siinä missä junassa istuvat kollegamme pyyhältävät yli 160km/h vauhdilla etumatkaa kiinni. Sinänsä yhdentekevää, sillä 50-hevosvoimainen ranskalainen talonpoikaiskulkuneuvomme meinaa hyytyä satasenkin vauhdissa ylämäkiin. Us-

komme kuitenkin vakaasti, että Lahdessa jätkät saavat tuhlattua aikaa linja-autoaseman etsimiseen ja todennäköisesti siitä oikeasta bussista myöhästymiseen.

”

keli on harmaa kuin heinäluoma.

Kahvitauon jälkeen kiihdytämme tuulilasi puhtaana takaisin daada-daadalle. Ohitamme pian Lahden, jota kuvaaja ei edes huomaa. Enää parikymmentä kilometriä Heinolaan, jossa Vierumäen urheiluopisto sijaitsee. Kello 13.07 hopeanuoli kaartaa Vierumäen urheiluopiston pihaan. Ainakin nopeudessa bensafasisti on siis ykkönen. Otan puhelun etanakaksikolle. Julkistiimi odottaa Lahdessa bussia, ja on perillä puolen tunnin päästä. Puoli tuntia on pitkä aika, joten ajaudumme urheiluopiston vastaanottoon lukemaan päivän Hesaria. Kello 13.45 kaksikko Svensk/Granström marssii ovesta sisään joutuen myöntämään tappi

onsa. Siirrymme ravintolan puolelle vertailemaan kokemuksiamme ennen paluumatkaa – koko jengi autolla. Tankkaus paluumatkan jälkeen paljastaa matkaan, kaikkine harhailuineen yhteensä 290 km, käytetyn kaksikymmentä litraa 98-oktaanista. Yhdensuuntaisen matkan polttoainekuluiksi muodostuu suoraan laskemalla 14 euroa. Todellinen kulutus lienee pari litraa vähemmän, sillä paluumatkalla litrainen moottori sai taistella kaksinkertaisen hyötykuorman kuljettamisessa voimiensa

äärirajoilla, etenkin ylämäissä. Näin laskettuna menomatkan polttoainekuluiksi tulee 12 euroa. Kahden hengen kuormalla matkasta lunastettaviksi kilometrikorvauksiksi muodostuisi 57 euroa, johon on laskettu mukaan autoilun kokonaiskustannukset vakuutuksineen ja auton arvon alenemisineen. Voiko yksityisautoilua perustella järkisyillä? Ovatko joustavuus, nopeus ja mukavuus järkisyitä? Puolueellisen ja täysin paatuneen automiehen mielestä kyllä. Mikäli pääoma- ja vakuutuskulut huomi-

oidaan, on yksityisautoilu jossain määrin kallista. Kyseessä on se kuuluisa vapauden hinta, jonka joko maksaa, tai istuu julkisissa. Toisaalta reilun parintuhannen kilometrin autoilu työnantajan kilometrikorvauksia vastaan riittää kuolettamaan pääoma- ja vakuutusmenot. Omassa tapauksessani tämä skenaario toteutuu ja voin siis hyvin mielin tuprutella ilmakehään hiilidioksidia, typen oksideja ja palamattomia hiilivetyjä katalysaattorittomasta bensakrematoriostani. Se on minun oikeuteni vapaana kansalaisena – ainakin vielä toistaiseksi.

HYVÄÄ JA PAHAA

HINTA JA YMPÄRISTÖKUORMITUS Lähde: Motiva

AUTO VAPAUS AIKATAULUISTA + NOPEUS + HINTA; JOS LASKEE VAIN POLTTOAINEKULUT + HINTA PÄÄOMA- JA VAKUUTUSKULUINEEN AJAESSA EI VOI TEHDÄ MUUTA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET -

JULKISET

AUTO

JULKISET

+ EDULLISUUS

HINTA

3,9 €

19 €

+ EI TARVITSE KESKITTYÄ AJAMISEEN

HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖT

8,2 KG

2 H 2 MIN

+ EKOLOGISUUS

AIKA

1 H 43 MIN

2,5 KG

- AIKATAULUJEN ORJUUS

ENERGIA

114 MJ

50 MJ

- HAISEVAT KANSSAMATKUSTAJAT JA MULKOILEVAT VANHAT TÄDIT

KULKIJA

JULKISILLA

annoutuneena joukkoliikenteen käyttäjänä valmistaudun pienimuotoiseen Amazing Race -kisaan heräämällä tunnin myöhässä. Kenen idea on ollut jättää kellojen siirto kesäaikaan pois pöytäkalenterista? En ehdi starttipaikalle ajoissa, joten jään Pasilan asemalle keräämään kilpailuhenkeä. Tiimini toinen puolikas kokee omat ongelmansa. Etsiessään reittiä Haagan toimipisteelle hän kysyy opastusta viideltä vastaantulijalta. Kukaan ei tiedä, missä ammattikorkeakoulu sijaitsee. Aisaparini ehtii kuitenkin lähtöpisteelle ajoissa, joten kilpailu voi käynnistyä sovitusti. Sekuntikello starttaa kello 11.04, kun Teemu ampaisee koululta takaisin kohti Pohjois-Haagan juna-asemaa. Kilpaileva joukkue hyppää autonräppänäänsä ja lähtee kuluttamaan valtateitä. Suunnitelmamme on selvä: käytämme kahta junaa ja yhtä linja-autoa päästäksemme perille sujuvammin kuin autoileva kaksikko.

Tiimimme yhdistyy kello 11.20, kun M-juna saapuu Pasilaan. Lippuautomaatti

sylkee meille piljetit Lahteen. Junalipun opiskelijahinta 6 euroa ja 60 senttiä ei hetkauta liki neljän euron seutulippuun verratessa. Matkanteko tyssää heti liput saatuamme. Seuraavaa Lahden junaa joutuu odottamaan lähes puoli tuntia. Annamme autoileville keikareille liikaa etumatkaa. Veikkaamme, että autopariskunta on perillä ainakin puoli tuntia ennen meitä. Pasilassa on utuinen ilma. Taivas on harmaa ja minuutit matelevat. Juna-aseman kuuluttajakin kuulostaa tavallista uneliaammalta. Iltapäivälehtien viikonloppulööpit lupaavat edelleen Kanervan puheenvuoroa. Z-junamme lähtee viimein liikkeelle kel-

”

Kello 12.18 tappiomieliala iskee julkisilla liikkujiin.

lo 11.46. Junan lämmitys pelaa ja takki lentää istuimelle. Autoiluun verrattuna meno on tasaista, vauhdikasta ja sunnuntaiaamulle sopivan melutonta. Ennen puoltapäivää kilpaileva joukkue ilmoittaa olevansa Mäntsälässä. Itse olemme edenneet vasta Tikkurilaan. Tiedolla on energiaa kuluttava vaikutus, ja joudumme korkkaamaan matkaevääksi hankitut Tuplat. Onneksemme junassa ei ole ruuhkaa ja jalkatilaa riittää siksi ylen määrin. Tunnelma on leppoisa, eikä lähijunaksi suunniteltu matalalattiajuna pääse häiritsemään matkantekoa. Emme kaipaa kaukojunien kallistuvia penkkejä tai auton hienosäätöjä. Kauhuskenaariossa lähijunassa reissaaminen Lahteen asti voisi osoittautua ylivoimaiseksi. Tunnin matka täpötäysillä penkkiriveillä, ilman jalkatilaa, ilman hajurakoa, kuunnellen kuinka äidin kullannuput testaavat äänijänteitään. Onneksi tällaisia reissuja kohtaa vain yksityisautoilijoiden painajaisunissa. Kello 12.18 tappiomieliala iskee julkiskaksikkoon. Matkaa on yhä runsaasti jäljellä,

kun kilpaileva tiimi ottaa yhteyttä ja kertoo istuvansa kahvilla. He eivät myöskään unohda hehkuttaa autoilun mukavuutta. Kisamme alkaa saada lastensatumaisia fiiliksiä. Nukkuuko jänis onnensa ohi, kun kilpikonna köntystää maaliviivan yli? Mäntsälän ja Lahden välillä saavutamme matkan huippunopeuden 167 kilometriä tunnissa. Junavaunun näytöltä näkyvä vauhtimittari saa kilpailuhalun taas nousemaan. Jokaisella minuutilla, jonka autoileva kaksikko istuu kahvilla, otamme heitä kiinni lähes kolme kilometriä! Vauhdilla on myös seurauksensa. Lähijunaksi suunniteltu vaunumalli alkaa heilua holtittomasti sivuttain. Poikkiliikettä on jatkunut koko matkan, mutta Mäntsälän ja Lahden välillä se muuttuu häiritseväksi. Kello on 12.40, kun saavumme ”aika ankealta” näyttävään kaupunkiin nimeltä Lahti. Talot ovat vanhoja, mutta eivät tarpeeksi vanhoja ollakseen kauniita. Lahdesta olisi tarkoitus päästä

Vierumäelle linja-autolla. Paikallisen VRlipunmyynnin kiltti rouva neuvoo meidät kohti linja-autoasemaa, joka kiusaksemme on rakennettu yli kilometrin päähän Lahden keskustan suuntaan. Saamme turistikartan käteen ja lähdemme taittamaan mäkistä taivalta. Autoilijoilta jää infrastruktuuri näkemättä ja kokematta. Siis kaikki nämä mäet, lähikaupat ja paikalliset Amarillot. Löydämme linjureiden luo kymmenen minuuttia ennen opistolle vievän linjan lähtöä. Bussilippuja myydään kioskissa. Myyjä arvaa heti, että olemme menossa urheiluopistolle - liekö syynä spartalaiset häpeään alistava atleettisuutemme. Hinta jättää toivomisen varaa. Tiesinhän minä, että paikallisbussit ovat maaseudulla kalliita, mutta vain euron hintaero juna- ja bussilipun välillä tuntuu hullulta. Lähtöön on kolme minuuttia, kun automies Ouvinen soittaa kuolonkellojen kalketta. Sitikka on perillä Vierumäellä kellomme näyttäessä 13.12. Bussi starttaa ja kohtalo tuuttaa meille radiosta Eppu Normaalin Tahroja paperilla.

Autossa olisi sentään voinut kuunnella jotain mieltä ylentävää musiikkia tappionkin hetkellä. Kanssamatkustajat painavat summeria, kun haluavat bussin pysähtyvän. Pelko hiipii iholle, pitäisikö sitä itsekin osata painaa merkkivaloa oikealla hetkellä. Ulos astuva vanha rouva näyttää mallia käytöstavoista ja toivottaa kuskille ”paljon enkeleitä työpäivään”. Varttia vaille kaksi linja-auto kaartaa Vierumäen urheiluopiston pihaan. Astumme urheilutalon aulaan, josta löydämme autokaksikon istumassa kuin omistaisivat paikan. Autoilijat porhalsivat paikalle kaikkine taukoineen kahdessa tunnissa. Julkisilla liikkuessa emme ehtineet varsinaisia taukoja pitämään. Joukkovälineen pysähtyessä oli liikuttava rivakasti seuraavalle etapille. Kolikon toiselta puolelta löytyy kuitenkin koko julkisissa vietetty matka-aika, jonka vietimme eväsruokailun, kännyköinnin ja työnteon parissa. Liikennevälineistä yksikään ei ollut aikataulustaan jäljessä. •

kadonnutta

opiskelija-

elämää etsimässä

Kreisejä haalaribileitä keskellä arkea, öisiä tenttiinlukumaratoneja ja ruokaa sieltä, missä se on halvinta. Paljon hengailua ja kaikenlaista aktivismia. Opiskelijaelämästä kannattaa nauttia nyt, sillä muutaman vuoden päästä sitä ei enää ole. Teksti Päivi Talja Kuvat Teemu Granström, Tuuti Piippo

itse ajatella samalla tavalla näistä kuluneista kolmesta opiskeluvuodesn muista milloin olisin ollut yhtä onnellinen ja helpottuta eläkeiän kynnyksellä? Tuskin, mikäli työelämän tutkijoiden tämännut kuin kuukausi sitten keskiviikkoaamuna vähän ennen hetkiset ajatukset pitävät paikkansa. puolta yhtätoista. Silloin palautin HAAGA-HELIAn Seitsemänkymppisenä (eläkeikä on silloin noussut kymmenellä opiskelu-urani viimeisen tenttipaperin. Enää opinnäytetyö vuodella) muistelen mieluummin lukioaikoja ja lapsuutta, jolloin ei ja muutama hassu valinnainen kurssi, ja tasapainottelut kummallisesti ollut kiire kuin kasvaa aikuiseksi. Silloin todennäköisesti hymähdän järjestettyjen lukujärjestysten ja työvuorolistojen kanssa olisivat miparikymppiselle itselleni, joka kerran luuli, että kiire ja pakko loppunun osaltani historiaa. Hassua, mutta oloni oli jotenkin haikea. vat samalla kuin opiskelutkin. Meille nuorille aikuisille tulee nimittäin Kotimatkalla tein mielessäni tilinpäätöstä kuluneista kolmesta kiire pitää Suomea pystyssä, kun suuret ikäluokat jäävät lopullisesti vuodesta. Muistin kyllä hämärästi muutamia läpi sorvattuja kursseja pois työelämästä kymmenen, viidentoista vuoden kuluttua. sekä pieniä onnistumisen tunteita, kun sai hyvän arvosanan jutusta tai Koulutuspolitiikan kulisseissa pohditaan jatkuvasti, miten opispääsi matikan tentistä läpi ilman lukemista. kelijat saataisiin työelämän palvelukseen entistä tehokkaammin ja Kirkkaimpina mieleen tulivat kuitenkin vartit oppituntien välisnopeammin. Etenkin yliopistoissa uudissä. Ne, joiden aikana pohdimme opiskelutukset ovat vain ajan kysymys, sanoo opiskavereiden kanssa Matti Nykäsen avioliitkelijatyötä tutkinut Matti Lindberg Turun toja, HKL:n ryöstöhintoja ja opettajien Harmittaa, että yliopistosta. yksityiselämää. Ruodimme Bulgakovin opiskeluaikana – Monilla aloilla on puutetta työvoiteosta, kuinka monta kuppia kahvia voi päällimmäisinä masta. Koulutuksen kehittämistä ohjaa työjuoda oksentamatta sekä sitä, tuleeko ovat olleet markkinoiden puoli, joka haluaa työvoimaa meistä sittenkään isona yhtään mitään. pakko ja kiire. etenkin palvelualoille ja toisaalta koulutusTutustumisilta Ruskeasuolla. Ne harvat organisaatioiden puoli, jotka haluavat, että kerrat, kun juhlimme isolla porukalla keopiskeluaika käytetään mahdollisimman sän alkamista Alppipuistossa. Kotimatkatehokkaasti. ni loppu kului nopeasti pohtiessa, missä Koulutusjärjestelmän näkökulmasta meidän vuosikurssilaiset olisivat kymmeon sitä parempi, mitä nopeammin opiskenen vuoden kuluttua. lija valmistuu. Onhan harmillista, että joidenkin opiskeluja venyttää Jatkuva jaksamisen kamppailu työ- ja koulutehtävien puristuksesopiskelijan tekemä työ. Siksi tutkinnon suorittamiseen asetetaan aikasa puolestaan toi muistikuviin tummempia sävyjä. Huomasin, että en rajoja ja vaatimuksia tehostetaan välittämättä siitä, että harva pystyy sittenkään kadu eniten sitä, etten lukenut vähän enemmän kansantaelämään Helsingin seudulla pelkällä opintotuella. HAAGA-HELIAlouden kurssia varten vaan sitä, etten ottanut opiskeluajastani kaikkea kaan ei kannusta päiväopiskelijoita työntekoon opintojen ohella. irti. Sen sijaan, että hiihdin hiki hatussa työpaikan, koulun ja kodin Viime vuosina ammattikorkeakoulut eivät kuitenkaan ole olleet väliä, miksen viettänyt muutamaa vuotta vähän rauhallisemmin, enainoita tehokkuuteen pyrkiviä: myös yliopistot ovat tehneet uudisnen kuin aloitan työelämän toden teolla? tuksen, joka mahdollistaa pelkän kanditutkinnon suorittamisen Myönnän, että olen hakeutunut töihin opiskeluajaksi omasta, perinteisen maisteripaketin sijaan. Lindberg myöntää, että tietyssä suhteellisen vakaasta tahdostani, ja olen tehnyt valinnan kotisohvan mielessä uudistuksilla tavoitellaan opiskeluun tehokkuutta. Ainakaan ja keskiviikkobileiden välillä ihan itse. Mutta silti. Harmittaa, että ei olla menossa suuntaan, jossa opiskelijoille olisi tarjolla lisää aikaa päällimmäisinä ovat olleet pakko ja kiire. Enkä usko olevani mikään opiskeluun. poikkeus: vuonna 2008 opiskelijoiden suosikkipuheenaiheita tuntuNyt voisi siis olla opiskelijoiden hetki tehdä asialle jotain. vat olevan väsymys, masennus ja turhautuminen.

”

erinteisen käsityksen mukaan opiskelijaelämään kuuluvat tietysti haalaribileet ja muut tempaukset opiskelijakavereiden kanssa. Rakastumiset, itsensä etsiminen, kärkkäät mielipiteet, huono ruoka, alituinen rahapula ja kuivat vitsit tavataan yhdistää opiskelijoihin. Aika usein siihen yhdistetään myös humala. Johdon assistenteiksi Pasilassa puoli vuotta opiskelleet Niina Ikola, Laura Åhman, Riikka Viinanen ja Jenni Sköpman toteavat yhteen ääneen nykytodellisuuden olevan jotain ihan muuta. – Olen aika pettynyt. Kauhean vähän on mitään yhteisiä juttuja baareissa järjestettävien bileiden lisäksi. Jo rinnakkaisryhmässä saattaa olla ihmisiä, joita ei tunne, Åhman tilittää. Mihin superkreisi opiskelijaelämä sitten katosi? Todistettavasti sitä on ainakin joskus ollut, vanhempien ihmisten haikailuista päätellen. Ollessani ysiluokalla äidinkielen opettajani herkistyi kesken tunnin muistelemaan opiskeluaikaansa ja totesi, että se taisi kuitenkin olla hänen elämänsä parasta aikaa. Aikaa ennen uraputkea, lapsia ja ehdotonta pakkoa suorittaa. Erilaista kuin mikään muu. Mahdanko

oisiko se jokin olla järjestötoimintaa? Se vie aikaa, ja juuri sitä opiskelijoilla ei tunnu olevan. Muutamat kuitenkin onnistuvat ajan järjestämisessä. HAAGA-HELIAn opiskelijakunta HELGAn puheenjohtaja Kaisa Kallio ei lukioikäisenä olisi arvannut, että on kerran 10 000 opiskelijan järjestön puheenjohtaja. – Olen sellainen ihminen, joka on helppo ylipuhua mukaan juttuihin. Mutta en ole katunut, opiskelijajärjestöjen kautta olen tutustunut muihin ihmisiin, saanut kontakteja ja oppinut ymmärtämään sitä, miten paljon asioihin voi vaikuttaa ihan itse. Kallio ei ole joutunut omistamaan elämäänsä kokonaan järjestötoiminnalle, vaikka rankkaa on joskus ollut. Hän tekee tällä hetkellä lisäksi työharjoitteluaan. HELGAn kokoukset pidetään suurimmaksi osaksi iltaisin. Puheenjohtajapestinsä alkutaipaleella Kallio on joutunut pohtimaan opiskelijaelämän katoamista, erityisesti vaisua järjestötoimintaa. Maaliskuussa opiskelijoiden asioita ajavaan Helgan edustajistoon ei

ohjeet täyteen opiskelijaelämään • Mene rohkeasti mukaan bileisiin, urheilutempauksiin, järjestötoimintaan heti ensimmäisenä opiskeluvuotena. Näin tapaat uusia ihmisiä heti kättelyssä ja varmistat, ettet valmistu ainakaan etuajassa. • Älä seurustele. Sinkkuna opiskeluelämä on paljon kivempaa ja potentiaali poika- tai tyttöystävän löytymiselle on valtava. • Asu Helsingissä. Järvenpäästä tai Espoosta on vaikea lähteä rientoihin, ja matka viimeisellä junalla kotiin kestää tolkuttoman kauan. • Älä tee töitä. Jos teet töitä, tee sellaista duunia, jonka olet valmis jättämään hyvien bileiden takia.

”

Kukaan ei tee näitä asioita opiskelijoiden puolesta. -HELGAn puheenjohtaja Kaisa Kallio

Johdon assistenteiksi opiskelevat Niina Ikola (vas), Laura Åhman, Riikka Viinanen ja Jenni Sköpman kaipaisivat opiskelijaelämältä muutakin kuin baari-iltoja.

utta sitten on bileet. Päätän lähteä toimittajaopiskelijoiden Skuupin, tietojenkäsittelijöiden Atkinsin ja johdon assistenttien HSOY:n järjestämiin Sillibileisiin. Aion katsastaa, josko villillä opiskelijaelämällä olisi minulle sittenkin vielä jotain annettavaa. Turha toivo. Iltakymmeneltä Baarikärpäsessä on hiljaista. Paikalle vaivautuneet opiskelijat istuvat kiltisti tuoleilla ikkunan vieressä, muutamat kävelevät ympäriinsä ikään kuin etsien, missäs ne bileet nyt olikaan. Yksi tyttö oksentaa baaritiskin viereen, muuten näkymä on kuin yläasteen limudiskosta. Tietysti sillä erotuksella, että juodaan vain vähän alkoholia. Baarissa on, luojan kiitos, kuitenkin liuta tuttuja toimittajaopiskelijoita, joten ilta sujuu ihan leppoisissa merkeissä. Viereisessä pöydässä kuitenkin näyttää tapahtuvan. Iso porukka

eillä Suomessa opiskelijaelämä katoaa pian sinne, minne muutkin meidän sukupolvemme rahat tulevat menemään. Meidän täytyy kuluttaa paljon ja tehdä ahkerasti töitä muiden ikäryhmien hyvinvoinnin vuoksi. Meillä on kiire ja pakko tuottaa tulosta.

Denise Hilwerling ja Tuomas Carrasco ihmettelevät tyhjiä bileitä, mutta pitävät silti hauskaa.

En ehkä tekisi mitään toisin, jos joutuisin aloittamaan opintoni uudestaan. Kävisin mahdollisuuksien mukaan töissä, jotta saisin rahaa, jotta voisin rahoittaa elämäni, johon ei kuulu kovin paljon tonnikala-makaroni –herkkua ja kirppisvaatteita. Olisinko sittenkin voinut jättää muutamat farkut tai kengät ostamatta, ja nauttia vapaudesta vielä kun voin? Olisinko voinut jättää väliin lennot toiselle mantereelle, jos olisin saanut muutaman lisähetken huolettomana, niin kuin opiskelija voi vain olla? Opiskelijatöiden täyskielto olisi ainut mahdollisuus säilyttää opiskelijaelämä sellaisena kuin se on totuttu näkemään. Ja se on tietysti täysi mahdottomuus. Mutta onneksi on vielä tämä hetki, kun opiskelijaelämä on edes jotenkin mahdollista järjestää. •

Vastoinkäymisiä

vessassa

o k l

“H

ERRANJESTAS!”, huutaa koulun vessaan astuva tyttö. Pesen käsiäni ja katselen ihmeissäni, kun tyttö ryntää saman tien ulos. Menee hetki, ja hän tulee kaverinsa kanssa takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tällainen tapahtuma on minulle arkea. Olen vuosien aikana tottunut kuulemaan jonossa anteeksi-tämä-on-naisten-vessa- ja muita kommentteja. Hesessä minulle avataan miesten vessan ovi. Kirjakaupassa nainen menee miesten vessaan, kun minä tulen ulos toisesta. Turpaan saaminen on ollut lähellä baarin vessassa, kun humalaiset kauniimman sukupuolen edustajat ovat luulleet minua mieheksi. Ilmeisesti ei kovin komeaksi sellaiseksi kuitenkaan. Kun selostan kokemuksiani kavereille, he ihmettelevät, miten joku on taas luullut minua pojaksi. Itseäni se ei kauheasti kummastuta - onhan minulla lyhyt tukka, joka on usein pystyssä. Vaatteenikin ostan miesten tai poikien osastolta ja olen kuullut miksi-sinun-täytyypukeutua-kuin-pojat-valitusta äidiltäni kohta jo viisitoista vuotta. Silti en täysin ymmärrä näitä tyttöjä ja naisia, joilta kuulen erilaisia kommentteja. Olen kysynyt veljiltäni ja miespuolisilta ystäviltäni mitä he tekisivät, jos menisivät vahingossa naisten vessaan. Jokainen on sanonut, että lähtisi pois vessasta mahdollisimman nopeasti. Itsekin olen joskus vahingossa kävellyt sisään miesten vessaan ja saman tien kääntynyt ympäri etsimään naisten vessan. En enää pitkään aikaan ole ihmetellyt baarissa kuulemiani kommentteja. Humalainen ei aina edes näe niin tarkkaan, siitä puhumattakaan, että ajattelisi ennen kuin puhuu. Muissakaan julkisissa vessoissa en kyllä vähään aikaan ole saanut ihmetteleviä katseita. Ehkä maailma on vihdoin muuttunut. Miten sitten voi olla, että vuonna 2008 HAAGA-HELIAn ammattikorkeakoulussa törmään räikeisiin ennakkoluuloihin? Tuhansia nuoria opiskelijoita, avoimin mielin ja kaikki (toivottavasti) selvin päin. Silti viimeisen vuoden aikana olen koulun vessassa yhä useammin kokenut olevani väärässä paikassa. Tytöt tulevat Pasilan talossa vessaan ja näkevät minut. Sitten he peruuttavat katsomaan ulkopuolelta ovatko kävelleet väärästä ovesta sisään. Harvoin kumpikaan sanoo mitään; tyttö katsoo minua vähän oudosti ja minä yritän olla nauramatta. Mieti siis kahdesti, kanssaopiskelija. Me emme kaikki noudata sukupuolten ulkonäköstereotypioita 1950-luvulta. Kyllä jokainen tietää itse kuka on, ja jokaiselle on pienestä pitäen opetettu, missä vessassa kuuluu käydä. Seuraavalla vessareissulla on uusi mahdollisuus olla sanomatta mitään ohi suunsa.

umni

pyrkinyt kuin yhdeksän opiskelijaa, vaikka paikkoja olisi ollut kolmekymmentä. Vaaleja ei tarvinnut järjestää. – Ymmärrän hyvin, että opiskelijat joutuvat täyttämään päivänsä työllä ja koululla, eikä energiaa sitten enää riitä mihinkään muuhun. Se on kuitenkin kurjaa, sillä uusia kasvoja tarvitaan ajamaan 10 000 haaga-helialaisen asiaa. – Onko järjestötoiminta sitten jotenkin vierasta, en tiedä. Kukaan ei kuitenkaan tee näitä asioita opiskelijoiden puolesta. Kallion innostunutta puhetta kuunnellessani tunnen pienen piston omassatunnossani. Missään vaiheessa opintojani en edes harkinnut järjestöaktiiviksi lähtemistä. En kai olisi ehtinyt lojua tarpeeksi sohvalla siinä tapauksessa.

opiskelijoita pitää hiton hauskaa keskenään. Pakko käydä kysymässä, mitä ne oikein meinaavat. Tuomas Carrasco ja Denise Hilwerling kertovat seurueensa koostuvan suurimmaksi osaksi vaihtareista. Sama porukka koluaa tunnollisesti joka ikiset HAAGA-HELIAn pippalot. Kumpikin sanoo kaikkien opiskelijaelämää koskevien kliseiden pitävän heidän kohdallaan paikkansa. Bileissä käydään ja opintotuella kituutetaan. – Why is it so empty here? Usually these parties are full of people, Hilwerling vakuuttelee. Vaihto-opiskelijaksi lähdetään sen vuoksi, että saadaan uusia kokemuksia, mutta myös pakoon arkea. Tunnen monia suomalaisopiskelijoita, jotka ovat vasta vaihtariaikanaan kokeneet opiskelijaelämän riemut. Yksi ei halunnut enää Suomeen palatakaan. Toisaalta perulais-suomalainen Carrasco muistuttaa, että Suomessa opiskelijoiden asiat on järjestetty todella hyvin. Perussa mennään korkeakouluun stipendin voimin tai vanhempien rahoituksella. Hyvin ovat meidän asiat siis, ihan noin kansainvälisestikin verrattuna.

Mari Kaislaniemi

Kokemattomalle multasormelle puutarhuri Hanne Viikilä suosittelee harrastuksen aloittamista yrteistä. Ne ovat helppohoitoisia, koristeellisia ja jopa tuoksuvat hyvälle. Erilaiset yrtit ovat suosittuja asiakkaiden keskuudessa, tietää Plantagenin työntekijä. – Yrtit voi unohtaa parvekkeelle jopa kahdeksi viikoksi ilman, että ne kuolevat käsiin, Viikilä paljastaa. Esimerkiksi persilja, rosmariini ja laventeli eivät ole kovin vaativia ja ne kestävät jopa kuivahtelua. Monet kasvattavat myös vaativaa basilikaa sen tuoksun ja hyvä maun takia. Vihanneksista erityisesti tomaatin viljely on Viikilän mukaan yleistynyt. Syyksi hän veikkaa uusien lajikkeiden kehittämistä. Tomaatti on siitä palkitseva kasvatettava, että kukoistaessaan se tuottaa suuhun pantavaa joka viikko. Vaihtoehtoja vihanneksissa on tietenkin

Mistä aloittaa? Istutuspuuhiin tarvitaan joko valmis taimi tai siemenpussi. Taimi helpottaa kasvatusprosessia, mutta toisaalta siemenet ovat halvempia. Siemenpussien hinnat liikkuvat 0,50-5 euron välillä. Taimien hinta vaihtelee lajin mukaan. Ruukun valinta on monelle tärkeä tehtävä, koska kaunis ruukku käy myös koristeesta. Halvimmat saviruukut irtoavat muutamalla eurolla, mutta koristelusta täytyy maksaa enemmän. Ruukkujen lisäksi saatavana on myös erilaisia laatikoita, koreja ja amppeleita. Vanhoille ruukuille voi antaa kasvojenkotuksen maalilla ja pensselillä. – Helpoimmalla pääsee, mitä suurempi astia on käytössä, Viikilä vinkkaa. Astia pysyy pidempään kosteana ja antaa anteeksi, jos kastelu pääsee unohtumaan. Puutarhuri suosittelee käytettäväksi kesäkukkamultaa sen rakenteen takia. Kastelulannoitetta on hyvä antaa kerran viikossa. Hoidon lisäksi muuta ei alkuun tarvitakaan. – Kasveista oppii paljon kun niitä seuraa, esimerkiksi ennakoimaan vedentarpeen, muistuttaa Viikilä.

Tule tekemään elämäsi juttu! Ilmoittaudu jo nyt.

työskentely jatkuu itsenäisesti H2-lehden ydintoimituksen ja opettajien ohjauksessa.

Viljelykasvien kirjoa

vaikka kuinka salaatista chilipippuriin. Marjoista suosittuja ovat kuukausimansikka ja amppelimansikka. Aina ei tarvitse käydä torilla saadakseen suun makeaksi. Oma maa mansikka, sanotaan.

Opintojaksolla tutustutaan ensin toimitustyön periaatteisiin. Ideointivaiheen jälkeen

evät on oiva aika päivittää vanhat ruukkuvarastot hyötykäyttöön. Pienellä vaivalla parvekkeella tai keittiön ikkunalla kukkii ruukkupuutarha. Raikkaat vihannekset ja tuoksuvat yrtit värikkäiden kukkien rinnalla tekevät keitaasta hyödyllisen. Erilaisia kasveja yhdistelemällä ruukuista voi syntyä asetelmia, jotka piristävät ympäristöä. Yhteen astiaan voi laittaa useita lajeja, mikä synnyttää vaihtelua paitsi ulkonäköön, myös valikoimaan.

Aikaisempaa kokemusta lehtityöstä ei tarvita.

teksti Hanna Hihnala kuvat Okko Alkku

• Perehdy hoito-ohjeisiin • Kokeile rohkeasti uutta • Kuivahtaminen vaikuttaa yrttien makuun • Yrtit kukoistavat läpi vuoden • Kuuntele kasvejasi, laulaa ei tarvitse • Nimeä asetelmat, et unohda hoitoa

Helga julkaisee. KurssiLLE toivotaan opiskelijoita eri koulutusohjelmista ja eri toimipisteistä.

PARVEKEIstutukset tekevät iloiseksi ja kannustavat omavaraisuuteen. Kukkarokin kiittää, kun tuoreet mausteet löytyvät omasta ruukusta.

Osallistujat tuottavat aineistoa H2-lehteen, jota HAAGA-HELIAn opiskelijakunta

puutarhurin vinkit

joka alkaa elokuussa 2008.

MULTAA SORMISSA

Yrttejä voi alan liikkeiden lisäksi ostaa myös ruokakaupoista. Hanne Viikilä kertoo itse hankkivansa yrttinsä suoraan kaupan hyllyltä. Kannattaa kuitenkin ostaa yrtti pelkästään kasvatusta varten. Käytettyjen selviämismahdollisuudet ovat pienemmät. – Jotkut yrtit, kuten basilika ja rosmariini, ovat niin masokistisia tapauksia, että latvominen edistää niiden kasvua, puutarhuri tietää. Latvominen tarkoittaa ensimmäisen latvan nyppäisemistä pois, jotta varsi voi jakautua. Tällöin yrtistä tulee tuuheampi ja paremman näköinen. •

Tule mukaan Lehtijutun toteuttaminen - opintojaksolle (INS8KJ001-6),

Kasvaako kaupan yrtti?

Haluaisitko kokeilla toimittajan töitä? Kirjoittaa, valokuvata tai kuvittaa?

KEVÄTTÄ

RINNASSA

uosi sitten haagahelialainen liiketalouden opiskelija Maiju Hämäläinen pohti työharjoittelupaikkaa. Toimiston kahvinkeittäjäksi Maiju ei suostuisi, vaan hän kaipasi harjoittelulta haasteita. Sopivaa paikkaa ei kuitenkaan löytynyt kotikulmilta. Kun opiskelukaveri oli palannut työharjoittelusta Tšekistä, alkoi Maijuakin kutkuttaa ajatus harjoittelupaikasta ulkomailla. Pian hän tulitti kymmeniä sähköposteja suurlähetystöille ympäri maailmaa. – Sähköpostissa kerroin, että olisin kiinnostunut työharjoittelusta. Mikäli kiinnostuitte, niin liitteestä löytyy cv ja työhakemus. Maiju sai myönteisen vastauksen Ottawasta ja Washingtonista.

Maiju aloitti harjoittelun Suomen suurlähetystössä Washington DC:ssa kesäkuussa 2007. Ennen viiden kuukauden harjoittelujaksoa piti kuitenkin huolehtia tukihakemuksista ja vakuutuksesta. Viisumi järjestyi helposti suurlähetystön kautta. Koska työharjoittelu oli palkatonta, Maijulla oli oikeus opintotukeen. Lisäksi hän sai harjoitteluun koulun myöntämää kansainvälisen harjoittelun tukea sekä avustusta matkakuluihin. Tukien lisäksi Maiju nosti opintolainaa. Asunnon hän löysi internetin asuntopalstan kautta. – Sain kimppa-asunnon Washingtonista helposti, koska olen vaalea, skandinaavi ja tyttö. Asuinalueen valinta ilman kaupunki-

tuntemusta oli kuitenkin vaikeaa. Washingtonissa kahdeksantuntiset työpäivät koostuivat shekkien ja laskujen kirjoittamisesta. Toisinaan Maiju kartoitti hotellitilannetta suurlähetystön vieraita varten ja huolehti talon sisäisestä viestinnästä. Kirjanpito ja arkistointi olivat myös osa hänen työtään. – Vaikka työ oli perustoimistohommaa, pääsin myös inventoimaan suurlähettilään residenssiä ja osallistumaan lähetystön järjestämiin kekkereihin. Muista suurlähetystön suomalaisista harjoittelijoista tuli nopeasti ystäviä, joilta sai neuvoja käytännön asioihin. Maiju sopeutui amerikkalaiseen elämäntyyliin helposti. Kielitaidon kartuttamisen lisäksi harjoittelu

Lähde: Anne-Mari Fagerström, Assistant International Services

HAAGA-HELIA students can apply for grants to do their work placement abroad. For example, HAAGA-HELIA helps with grant applications for Erasmus and the Ministry of Education. More information about international work placement can be found on the student extranet and from the international services coordinators. Source: Anne-Mari Fagerström, Assistant International Services.

OPETTAJAT SEKÄ VIERAILEVAT JOURNALISTIT.

The most eager students to do their work placement abroad were Assi and Mubba pupils.

tradenomin työharjoittelu piti sisällään niin kirjanpitoa kuin diplomaattikekkereitäkin. Harjoittelu Suomen suurlähetystössä Washingtonissa kartutti maiju hämäläisen kielitaitoa ja kasvatti LUONNETTA.

Lisätietoa kansainvälisestä työharjoittelusta saa opiskelijan extranetistä ja kansainvälisiltä työharjoittelukoordinaattoreilta.

Last year about 150 HAAGA-HELIA students did their work placement abroad. The most popular countries were Germany, France, Spain, Great Britain and the USA.

TOIMITUKSELLISEN TYÖN LISÄKSI KURSSIOHJELMAAN SISÄLTYY TEEMATAPAAMISIA, JOITA VETÄVÄT KOULUN OMAT

Teksti Maarit Nykänen Kuva Teemu Granström

Doing her work placement abroad improved Maiju’s language skills.

KOKEMUSTA TYÖSKENTELYSTÄ TOIMITUKSEN ERI ROOLEISSA JA TEHTÄVISSÄ.

suurlähettilään luona

HAAGA-HELIAn opiskelija voi hakea koululta tukea pienipalkkaiseen tai palkattomaan, ulkomailla suoritettavaan työharjoitteluun. Rahoitusta voi hakea joko Erasmukselta tai Opetusministeriöltä.

In Washington Maiju worked mostly with basic office tasks, such as archive work and accounting. She also completed an inventory in the ambassador’s residence and attended an embassy party.

TOIMITUKSEN TYÖNJAOSTA SOVITAAN ELOKUUSSA 2008. KURSSIN OSALLISTUJILLA ON MAHDOLLISUUS SAADA

TYÖHARJOITTELUSSA

Suhteutettuna opiskelijamäärään Assin ja Mubban koulutusohjelmista lähdettiin innokkaimmin harjoittelemaan ulkomaille.

She financed her work placement with the Finnish student aid and student loan. Because her work placement was unpaid, she also got a HAAGA-HELIA international work placement grant.

ILMESTYVIEN NUMEROIDEN TEKEMISESTÄ.

Viime vuonna noin 150 HAAGA-HELIAn opiskelijaa suoritti työharjoittelun ulkomailla. Suosituimpia harjoittelumaita olivat USA, Britannia, Saksa, Ranska ja Espanja. Yhteensä opiskelijoita lähti noin 35 maahan.

Maiju Hämäläinen, a Bachelor of Business Administration student did her work placement in Washington. She worked for the Finnish Embassy.

JAOPISKELIJOILLE. KURSSIN OSALLISTUJAT MUODOSTAVAT YDINTOIMITUKSEN, JOKA VASTAA SYYSLUKUKAUDELLA

koulusta maailmalle

STUDY ABROAD!

TOIMITTAJAOPISKELIJA - TULE TEKEMÄÄN H2-LEHDESTÄ ENTISTÄKIN PAREMPI!

kasvatti henkisesti. Mieleenpainuvin kokemus oli vierailu Yhdysvaltojen kongressin päämajassa Capitolissa. Maijun harjoittelukaveri suurlähetystöltä oli tutustunut presidenttiehdokas John McCainin harjoittelijaan, joka kierrätti heitä kupolikattoisessa kongressitalossa. – Satatuhatpäinen yleisö itsenäisyyspäivänä Washingtonin keskustassa oli myös vaikuttava näky. Väki evakuoitiin juhlien aikana tornadovaaran takia. Ihmettelen vieläkin minne. •

OPINTOJAKSO H2-LEHDEN TOIMITUS (JOU9KJ026-2) ON TARKOITETTU ENSISIJAISESTI HAAGA-HELIAN TOIMITTA-

IN ENGLIS

Maiju poseeraa Capitolin edustalla.

Kuva kotialbumista

a u l tte

o l l a p

Pullo

illa

pallottelua Pullo illa

Pullo heittää katonrajassa voltin. Samalla lasi etenee baarimikon kädestä toiseen. Flairtending eli pullojonglööraus on täydessä vauhdissa.

Teksti Hanna Karttunen Kuvat Teemu Granström

Erno Vainasen kollega Pasi Nissinen antaa näytteen flairtending-baarimikon taidoista.

haker on yksi Helsingin harvoista flairtending-baareista. Flairtendingissä baarimikot valmistavat juomia mahdollisimman viihdyttävällä ja näyttävällä tavalla. Pulloja heitellään ilmaan ja muilla drinkkivälineillä kikkaillaan niin, että asiakkaalla pyörivät silmät päässä muunkin kuin hyvän juoman vuoksi. Maailmalla flairtending on jo vuosikymmeniä vanha ilmiö, joka tuli suurelle yleisölle tutuksi Tom Cruisen tähdittämässä elokuvassa Cocktail. Suomessa ”flööraus” on vasta nyt tekemässä lopullista läpimurtoaan baarikulttuuriin. Siihen erikoistuneita baareja on Helsingin lisäksi myös Jyväskylässä ja Oulussa. Shakerin tiskin takana pulloja heittelevä Erno Vainanen on jonglöörannut janoisille drinkkejä puolisen vuotta. Pitkään eri ravintoloissa työskennellyttä nuorta miestä alkoi tavanomainen juomien sekoittelu puuduttaa, joten flööraus oli luonnollinen jatkumo tiskin takana työskentelyssä. - Flairaus tuo duuniin mukavan lisähaasteen ja se parantaa ehdot

”

Myös Shakerissa on pohdittu, miten tomasti asiakasviihtyvyyttä. Kun baaasiakkaiden olisi helpompi lähestyä drinkrissa on hauskaa katsottavaa, asiakkaat viisamasta metsästä kien maailmaa. pyvät useamman drinkin ajan. tulevat marjat - Haaveena olisi saada tänne näyttöVainasen flööratessa asiakas ei ehdi sopivat yhteen. pääte, josta jokainen voisi rauhassa tutkia edes huomata mitkä kaikki tarvikkeet lendrinkkien sisältöjä, ettei koko iltaa tarvitsisi televät ilmassa. Touhu kuitenkin näyttää käydä drinkkilistaa läpi, Vainanen nauraa. hienolta sekä yllättävän helpolta. Vainasen Kaikkia juomia voidaan kuitenkin mukaan helppous on kuitenkin kaukana muuttaa asiakkaan mieltymysten tai alsilloin, kun kokeneella flööraajalla on salergioiden mukaan. Esimerkiksi alkoholi maan aikaan jopa neljä tarviketta ilmassa voidaan vaihtaa toiseen, tai juoma tehdä ja käsissä. kokonaan alkoholittomana. Alkoholittomat drinkit, eli mocktailsit, - Motoriikan tulee olla kunnossa ja pullojen lentoradat pitää ottaa ovatkin kasvattaneet suosiotaan, kun alkoholivalistus on purrut baahuomioon. Se kuinka paljon pulloissa on nestettä, vaikuttaa niiden rikansaan. painoon ja siten myös siihen, miten ne lentävät, Vainanen kertoo. Drinkkien valmistuksessa vain mielikuvitus on rajana, mutta Kun flöörauksen aloittaa, ei aluksi välttämättä tarvitse edes heitmaailmanlaajuiset trendit vaikuttavat juomien valmistustapoihin ja tää mitään ilmaan. Pulloja voi pyöritellä esimerkiksi olkapäätä alas makuun Suomessa asti. Erno Vainasen mukaan tällä hetkellä suosikämmenelle tai lasin voi kiepauttaa näyttävästi sormissa. Vainasen tuimpia ovat raikkaan ja kirpeän makuiset juomat sekä jäätelöpohjaimukaan on tärkeää muistaa, että kukaan ei ole täydellinen. Virheitä set drinkit. sattuu ja niiden jälkeen täytyy kokeilla uudestaan. Shakerissakin pulRaaka-aineiden tuoreus ja puhtaus on ensisijaisen tärkeää hieloja tippuu välillä lattialle, mutta ihme kyllä sirpaleita ei tule. Tiskin nostuneita drinkkejä valmistettaessa. Cocktailien perusalkoholeina takana on kuminen matto, joka vaimentaa iskut. varmoja valintoja ovat tutut vodkat, viinat ja rommit. Myös erilaiset Drinkkibaarien listoilta voi olla vaikeaa löytää itselleen mieluisaa makuviinat, kuten marjoilla tai vaniljalla maustetut, ovat suosittuja. vaihtoehtoa, etenkin kun juomien nimet ovat mitä mielikuvitukselMaustettuja alkoholeja käytettäessä ylilyöntejä ei tapahdu, kun viinan lisimpia. Jos asiakas ei halua ostaa sikaa säkissä, baarimikko joutuu aromilla korostetaan muiden raaka-aineiden makua. Alkoholia ei tarusein luettelemaan monen drinkin sisällöt. Flööraukselle ei jää aikaa, vitse aina haistaa tai edes maistaa juomaa nautittaessa. kun jono muodostuu vauhdilla.

Shakerin drinkkivinkit klassikko Dry Martini 3cl giniä 2cl kuivaa vermuttia koristeeksi oliiveja kirpeä Karpaloinen 3cl Skyy Berry 1cl Bols Peach Puolukkasiirappi Sitruunamehu Appelsiini Karpalo Karpalomehu

KOTIBAARIKAA PP

Jos kotona halu drinkkejä, muu aa tehdä vaihtelevia voi koota kattavtamilla perushankinnoilla Flairtemppuja an baarikaapin. aluksi muoviputosin kannattaa harjoitella välttämiseksi. lloilla ja -laseilla vahinkojen

- Perusohjeena kannattaa pitää se, että ne marjat, jotka tulevat samasta metsästä sopivat yhteen. Toisin sanoen suomalaiset hedelmät ja marjat sopivat keskenään, ja eksoottiset hedelmät taas täydentävät toinen toisiaan, Vainanen selventää. Drinkkejä kotona säveltävän tulisi rauhassa maistella juomaa, jotta mittasuhteet osuvat kohdalleen. Juomien tekeminen kotona on suhteellisen vaivatonta, kun käytettävissä on tehokas sähkökäyttöinen sekoitin eli blenderi. Makua drinkkeihin saa hillojen ja hedelmäsoseiden avulla. Jäätelöjuomiin sopii keksirouhe. Makeiden juomien ystävä voi siirapin tai tavallisen sokerin sijasta käyttää esimerkiksi hunajaa makeuttajana. Cocktaileja ei enää koristella päivänvarjoin ja säihkepillein. Juomien koristelun suuntana on pikemminkin yksinkertaisuus ja hillitty tyylikkyys. Baarimikko Erno Vainanen koristelee valmistamansa juomat usein hedelmäpaloilla tai marjoilla, jotka korostavat juoman väriä tai makua. Myös syötävät kukat ovat yleistyneet. Sitrushedelmistä saadaan upeita koristeita leikkaamalla kuoresta hyvin ohuita siivuja tai spiraaleita, jotka laitetaan juoman sekaan. Myös yrttien käyttö drinkkien koristamisessa ja maustamisessa on yleistynyt. Tutuimmat drinkkiyrtit, kuten minttu ja basilika, tuovat juomiin sekä makua että väriä. Yrttien käyttö heijastelee vallalla olevaa terveystrendiä, sillä ne tuovat alkoholipitoisiin juomiin tuoreen ja raikkaan tuulahduksen. Jos kotoa ei löydy yrttejä tai hedelmiä, helpon koristuksen saa tekemällä lasin reunaan sokeri- tai suolakuorrutuksen. Valmiin juoman pinnalle voi myös sirotella kanelia tai kaakaota. Esimerkiksi piparkakkumuottien avulla juoman pintaan voi tehdä hienoja kuvioita. •

Alkuun pääsee seuraavat tarv , kun baarikaapista löytyy ikkeet: cocktailravistin eli sekoituslasi shakeri he d elmämehun puristin cocktailsiivilä pitkävartinen lusikka ly h yt ja terävä he d elmäveitsi pi ll ejä jä ä pi h d it kirkasta viinaa rommia g in iä teq u il aa likö ö riä kivennäisvettä erilaisia miksereitä (mehuja ja virvoitusjuomia ) he d elmiä ja marjoja (koristeluun ja maustamiseen ) Kun perustarvi baarikaappia vokkeet ovat kasassa, erikoisuuksilla i helposti täydentää avulla voi edul. Yrttien ja hedelmäsoseide juomia. Aluksi lisesti muokata uudenlaisian erikokoisten la kannattaa mitata kanssa, ettei drsien tilavuutta jäiden tuopista. Halv inkkiä lopulta tarvitse juod aina sekoittaa immat aineosat kannattaa a alkoholia men ensin keskenään, jottei erehdyksen vue hukkaan esimerkiksi drinkkien seko oksi. Pienellä harjoituksella taidon, jolla vi ittamisesta voi kehittää ystäviään ilois ihdyttää sekä itseään että issa illanistujai sissa.

opiskelijat leipäjonossa Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry jakaa opiskelijoille ilmaista ruokaa ja vaatteita kerran kuussa. H2 seurasi jakoa maaliskuun viimeisenä tiistaina. Teksti JA KUVAT Meri Liukkonen

ello lähestyy iltaviittä. Siisti jono luikertelee seinänvierustaa pitkin Helsinginkatu 19:n edessä Sörnäisissä. Ilmainen ruoka ja vaatteet ovat houkutelleet paikalle kymmeniä opiskelijoita. Lähiasukkaat ovat tainneet tottua Hurstin jonoihin, sillä useimmat ohikulkijat vain vilkaisevat väkijoukkoa nopeasti. Sisällä ruoka- ja vaatejakelupisteessä on odottavainen tunnelma. Tänään paikalle on ilmaantunut yllättävän paljon vapaaehtoisia ja tuotteiden esille laittaminen on sujunut rivakasti. Tasalta Tapio Laurila avaa jakelupisteen ovet. Ihmismassa alkaa valua sisälle. Vapaaehtoiset seisovat jakelupöytien takana ja ojentavat tarvittaessa auttavan kätensä. Ruoka ja vaatteet katoavat reppuihin ja kasseihin. Tiistai-iltana ovesta pääsee sisään ainoastaan, jos on opiskelijakortti mukana. Siitä pitävät huolen ovivahdit, kuten Laurila. Hän käännyttää tottuneesti pois sellaiset, joiden vuoro on vasta seuraavana päivänä. Keskiviikkoisin ja perjantaisin ruokaa ja vaatteita jaetaan kenelle vain.

Muutamaa minuuttia myöhemmin ensimmäiset kävijät kiirehtivät jo ulos talosta.

Makaronia, pitsaa ja makeisia Jakelussa on hämmentävän paljon erilaisia elintarvikkeita. Makaroneja on niin tavallista kuin kolesterolia alentavaa lajia, ja pitsoja eri makuja. Kotiin voi viedä esimerkiksi näppärästi valmistuvia kiisseleitä ja pastoja tai kaurapuuroa. Suun saa makeaksi karkkilaatikon antimilla. Teknillisessä korkeakoulussa opiskeleva Ville, 19, poimi muovikassiinsa muun mu-

”

assa esipaistettuja patonkeja. – Näin ilmoitustaululla ilmoituksen, ja olen täällä nyt neljättä kertaa. Tämä on sellaista ekstraa, Ville selittää pikaisesti. Helsingin yliopistossa opiskeleva Sanna, 37, tuli hakemaan ilmaista ruokaa. Mukaan tarttui myös lämmin fleecekerrasto. Marraskuusta lähtien jakelussa käynyt nainen kertoo rahatilanteensa olevan tiukka, sillä hän on puolittain hoitovapaalla. Sanna on tullut jakeluun yksin, mutta jotkut kävijät ottavat lapsensa mukaan. Perheen pienimmille on omassa nurkassaan tarjolla laaja valikoima vaatteita ja joitakin kenkäpareja.

topeista talvitakkiin. Ensimmäistä kertaa jakelussa vieraileva Anniina, 25, opiskelee Helsingin kristillisessä opistossa. Hän tykästyi villapaitaan ja hameeseen, ja nappasi mukaansa vielä pakkauksen vessapaperia. – Mulla on nyt laskusuman takia tilapäinen rahapula. Kuulin tästä kavereiltani. Käyn töissä, mutta opintotuen tulorajojen takia voin tehdä vain vähän töitä. Ei sillä rahalla pahemmin elele, Anniina kertoo. Hänestä jakeluun tuleminen ei tuntunut erikoiselta. – Mietin vain, voinko ottaa täältä, jos jollain kuitenkin menee huonommin kuin mulla. Tulevaisuudessa katson rahatilanteen mukaan, tulenko tänne uudestaan vai en. José, 21, opiskelee ammattioppilaitoksessa. Kuubasta Suomeen muuttanut mies on tullut jakeluun toista kertaa ja kantaa mukanaan ulos kaksi isoa kassillista ruokaa. – Opintotuki on liian vähän, se ei riitä tarpeisiini. En löydä töitä, hän selittää sujuvalla suomen kielellä.

Kaikille riittää annettavaa Varttia vaille kuusi salissa on hiljaista. Vapaaehtoiset seisovat pöytien takana ja rupattelevat keskenään. Pitsoja olisi laatikoissa vielä jäljellä halukkaille, mutta ottajia ei näy

”

Tuskin täällä kukaan huvikseen käy.

missään. – Alkuhässäkkä on melkein aina sama. Väkeä tulee ekan puolen tunnin aikana paljon, ja ennen seitsemää tämä hiljenee totaalisesti, jakelun järjestäneen Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry:n toiminnanjohtaja Heikki Hursti toteaa. Pian paikalle saapuu Helsingin yliopistossa opiskeleva Maria, 34. – Olen juuri valmistumassa ja käyttänyt jo viimeisen opintotukikuukauteni. Tämä helpottaa elämistä, muuten varmaan olisi jäänyt joku lasku maksamatta. Tulen tänne hyvillä mielin ja kiitollisena. Tuskin täällä kukaan huvikseen käy. Hursti on samoilla linjoilla Marian kanssa. – Opintotuesta ei jää paljoa käteen. Loppukuusta rahat alkavat olla finito, jos isät ja äidit eivät auta. Moni ei uskalla ottaa opintolainaa, kun ei ole varmaa tietoa töistä valmistumisen jälkeen, hän sanoo. Villen muovikassissa on pipo, säilykkeitä ja patonkia.

– Jokainen, joka kokee tarvitsevansa tällaista apua, on tervetullut. On varmaan paljon heitä, jotka jättävät tulematta, kun tietävät tukien tulevan viikon kuluttua. Jääkaapin hyllyt voivat kuitenkin olla jo silloin tyhjiä.

Kesällä jonoon muiden kanssa Veikko ja Lahja Hurstin laupeudentyö ry saa rahaa, ruokaa ja vaatteita lahjoituksina yrityksiltä ja yksityisiltä ihmisiltä. Helsingin sosiaalivirasto tukee toimintaa 10 000 eurolla vuodessa. Se ei ole paljon, sillä pelkästään tilan vuokra on 2000 euroa kuukaudessa. Yhdistyksen ensimmäisessä vain opiskelijoille tarkoitetussa jakelussa kävi 300 avuntarvitsijaa marraskuussa 2006. Sittemmin luku on vakiintunut 80–100 opiskelijan tienoille. Tällä kertaa kävijöitä oli normaalimäärä, vaikka etukäteen moni uskoi opiskelijoiden olevan vielä osin pääsiäislomalla. Edellisen viikon normaalijakelussa tehtiin uusi kävijäennätys: paikalle saapui noin 1300 avuntarpeessa olevaa, kun normaalisti kävijöitä on ollut 600–700. Seuraava opiskelijoiden vaate- ja ruokajakelu on vasta ensi syksynä. Rahapula ei kuitenkaan välttämättä kysy vuodenaikaa. – Tarvittaessa kesälläkin voi tulla tavalliseen jakoon, Hursti muistuttaa. • Makkarat makoilevat muovilaareissa kananugettien lähellä.

Uusia ja käytettyjä vaatteita

Tämä on sellaista ekstraa.

Periaatteessa opiskelijoille annetaan samoja tuotteita kuin muillekin, mutta opiskelijajakelussa on enemmän uusia vaatteita kuin normaalijaossa. Tällä kertaa pöydiltä voi ottaa mukaansa fleecekerrastojen lisäksi uusia t-paitoja, alusvaatteita ja värikkäitä silkkiboksereita. Käytettyjen vaatteiden valikoima on huima: pinoihin on kerätty kaikkea

viisautta juoksukunnon puolesta

tossupari kestää juoksua noin tuhannen kilometrin verran. Tossujen hankinnassa kannattaa käyttää hyödyksi urheiluliikkeiden asiantuntijoita, ja kauppapaikalle kannattaa ottaa mukaan vanhat lenkkikengät. Toinen ylipronaation korjaamiseen sekä lihasten kehittämiseen liittyvä asia liittyy juoksijan lihaskunnon ylläpitoon. Juokseminen kehittää erityisesti sydäntä ja keuhkoja, mutta lihasvoimansa kehittämisestä kuntoilijan on huolehdittava muulla tavoin. Käynti kirjastossa antaa asialle jälleen hyvän lähtökohdan. Liikuntaan keskittyvistä kirjoista löytää helposti ohjeita lihaskunnon lisäämiseen (etunojapunnerrukset, vatsa- ja selkälihasliikkeet jne.).

Juoksukunto kehittyy aluksi hitaasti Hyvään juoksukuntoon pääseminen ei tapahdu viikossa tai kahdessa, mutta toisinaan vaikealta tuntuvan alkuvaiheen jälkeen juoksuharrastuksen aloittanut henkilö huomaa kuntonsa kohoavan huomattavan nopeasti. Tärkeintä on antaa itselleen aikaa päästä sisään uuteen kuntoilumuotoon. Itseään ei kannata verrata toisiin juoksijoihin eikä maratonille valmentautumista kannata aloittaa esimerkiksi haasteen tai vedonlyönnin seurauksena. Kunnon kehittymisen myötä juoksulenkeillä kokee myös monia muita asioita. Lenkillä voi käydä auringon noustessa tai laskiessa. Juoksulenkin voi tehdä helteessä tai tihkusateessa. Lenkin voi heittää yksin tai yhdessä ystävän kanssa. Vähitellen juoksemisesta tulee osa jokapäiväistä elämää. Opiskelijalle tämä merkitsee kesäkuntoa läpi vuoden. •

Teksti Jari Hemmilä Kuvat Okko Alkku

Kesäksi kuntoon haluavan opiskelijan kannattaa siirtyä lenkkipolulle päättäväisesti, mutta maltillisesti.

uoksuharrastuksen aloittamiseen liittyviä vaaranpaikkoja ovat oman juoksukunnon yliarviointi, venyttelyn puute, lenkin siirtäminen seuraavaan päivään, varusteiden ja lihaskunnon vähättely sekä liian nopeiden tulosten odottaminen.

60–65 prosentin sykelukemalla maksimisykkeestä, joka puolestaan voidaan määrittää teoreettisen laskentamallin mukaan (miehet 220 - ikä ja naiset 225 - ikä). Vaihtoehtoisesti opiskelija voi ottaa juoksemisen ensitahdit neljän P:n periaatteella, jossa juostessa Pitää Pystyä Puhumaan Puuskuttamatta.

Kun juoksukunto ei riitä

Kun venyttely ei kiinnosta

Kunnon riittämättömyyden tunnistaa esimerkiksi siitä, että jo lyhyen juoksun jälkeen pulssi on lähellä maksimisykettä. Tai siitä, että hitaalta tuntuva juoksuvauhti pakottaa keuhkot toimimaan niiden äärirajoilla. Puhumattakaan epätoivoisesta olotilasta juoksulenkin jälkeen: lihaksiin sattuu, janottaa ja keuhkot ovat kipeät. Juoksukunnon yliarviointi on yksi uuden juoksijan suurimmista kompastuskivistä. Edellisestä lenkistä on saattanut kulua kuukausia tai jopa vuosia, ja tieto nykyisestä kuntotilasta pohjautuu liikkujan sisäiseen näkemykseen. Motivaatio lenkille lähtemiseen on korkealla, mutta huonon peruskunnon vuoksi lenkki loppuu lyhyeen ja kynnys seuraavaa lenkkiä varten kohoaa ylittämättömäksi. Ratkaisu juoksukunnon riittämättömyyteen löytyy sykemittarin tai ns. neljän P:n periaatteen avulla. Käyttäessään sykemittaria, aloittavan juoksijan kannattaa lenkkeillä

Venyttelyn väliin jättäminen on yksi juoksijoiden suurimmista ongelmista. Se kun vain ei kiinnosta. Juoksulenkin aikana jalat iskeytyvät alustaansa tuhansia kertoja, lihakset kiristyvät, jänteet pingottuvat ja nivelet paukkuvat. Mutta vaivoistaan huolimatta hyväuskoinen juoksija kuvittelee vammojen sivuuttavan hänet. Venytellä kuitenkin pitää, sillä lihakset ja jänteet eivät muuten pysy kunnossa. Hyväksi perusohjeeksi riittää noin kymmenen minuutin mittainen venyttely heti lenkin jälkeen. Kokemattoman juoksijan kannattaa ennen lenkille lähtöä pistäytyä vaikkapa kirjastossa ottamassa selvää juoksijoille tarkoitetuista venyttelyliikkeistä. Kirjoista ja lehdistä löydetyt ohjeet kannattaa kirjoittaa lenkille mukaan otettavalle muistilapulle. Jo muutamien venyttelykertojen jälkeen perusliikkeet alkavat sujua, ja lihakset pysyvät kunnossa yhä uusia lenkkejä ja kunnon kohoamista varten.

Kun seuraava päivä on lenkkipäivänä parempi Kukapa meistä ei toisinaan haluaisi siirtää jotain tänään tehtävää asiaa esimerkiksi huomiselle? Kuntoilijoiden keskuudessa tämä on hyvin tyypillistä, sillä huomiseen siirrettävä kuntoilulupaus antaa tämänpäiväisen liikunnan laiminlyövälle kuntoilijalle hyvän omantunnon. Yksi siirto ei vielä vie maata merelle, mutta toistuvasti tehtävä kuntoilun laiminlyönti saattaa vähitellen johtaa hyvin alkaneen juoksuharrastuksen kuihtumiseen. Liikuntaan ja juoksemiseen vaikuttaa ainoastaan nykyisyys. Kuntoiluhetken siirtäminen tulevaisuuteen kertoo heikosta itsekurista ja taipumuksesta itselle valehteluun. Tästä syystä juoksuharrastuksen ylläpitoon kannattaa varata aikaa 3-5 päivänä viikossa puolesta tunnista tuntiin. Merkintä on hyvä laittaa kalenteriin. Tehtyä aikavarausta kannattaa kunnioittaa oman kunnonkehittämisen parhaaksi.

Varusteita ja lihaskuntoa on turha vähätellä Suuri osa suomalaisista kärsii jalkaterässään ylipronaatiosta. Tällöin jalkaterä vajoaa askelluksen tukivaiheen loppuosassa liikaa sisäänpäin. Ylipronaatio saattaa aiheuttaa ongelmia jalkaterä- ja nilkka-alueen lisäksi myös polvissa, lonkissa ja selässä. Ylipronaation syntyyn ja jatkuvuuteen vaikuttavia asioita ovat jalkaterien rakenne, käytössä olevien jalkineiden laatu sekä lihaskunto. Ylipronatoivan henkilön pitää ostaa itselleen kunnolliset lenkkitossut. Niiden hintahaitari liikkuu 100–140 euron vaiheilla. Yksi

Muista tämä •Älä yliarvioi juoksukuntoasi •Venyttely huolehtii lihaksistasi •Harjoitusta on turha siirtää huomiselle •Hanki kunnolliset tossut ja huolehdi lihaskunnostasi •Juoksukunto kehittyy säännöllisen lenkkeilyn avulla

Niskalenkki niskavaivoista Päätä särkee, hartioita pakottaa. Ihanaa, eikö totta? Opiskelijoiden hyvinvoinnista(kin) huolehtiva H2 kartoitti parhaat keinot saada hartianseutu hälytystilaan. Teksti Heini Virtanen Kuvat Okko Alkku

iska-hartiaseudun vaivoista kärsii nykyisin yhä useampi työikäinen. Vaiva on yleinen varsinkin opiskelijoilla ja istumatyötä tekevillä. Osasyitä niskakipuihin ovat muun muassa huonot työasennot ja vähäinen liikunta. Kuten alla olevasta listasta on havaittavissa, muitakin keinoja kivikovan niskan saamiseksi toki löytyy. Seuraavat vinkit on tarkoitettu kaikille jäykkien niskojen ystäville, niin aloittelijoille kuin jo kokeneemmillekin harrastajille. Kokeile kuitenkin vain omalla vastuulla. H2 ei

maksa sairaalalaskuja puolestasi. Jos kivikovat niskat eivät sittenkään tunnu omalta jutulta, kannattaa muistaa että työasennolla ja säännöllisellä liikunnalla on suuri merkitys niskavaivojen ehkäisyssä. Työpisteen oikeilla säädöillä ja säännöllisellä venyttelyllä saa ihmeitä aikaan. Erilaiset, internetistä löytyvät taukojumpat tarjoavat hetkellistä helpotusta työ/koulupäivän lomassa. Jos olo kaikesta huolimatta jatkuu raihnaisena, on parempi varata aika tohtorin puheille.

Niskat jumiin - Top 9 1. Päätä erottua massasta kävelemällä kaduilla hartiat korviin nostettuina. 2. Istu mahdollisimman huonossa ryhdissä missä vain. Inspiraatiota huonolle ryhdille saat vaikka Sormusten Herran Klonkusta. Mielikuvitus lentoon! 3. Ryhdy wannabe – stuntnäyttelijäksi. Väärennä ansioluettelosi ja hankkiudu stuntiksi kovimpiin action-uutuuksiin. Revähdyksiä, mustelmia, murtumia ja niskarangan vaurioita on odotettavissa ennemmin tai myöhemmin. 4. Hanki kunnostasi riippuen neljä kappaletta kahden tai neljän kilon käsipainoja. Sido käsipainot vahvalla narulla yhteen niin, että saat kaksi paria toisiinsa kiinnitettyjä painoja. Aseta yksi narun varassa oleva käsipainopari kummankin hartian yli ja kulje koko päivä ylimääräinen paino hartioilla. Älä ota painoja pois missään tilanteessa.

5. Ala harrastaa epämääräisiä niskavenytyksiä ja pyri ottamaan päiväunet kyseisissä asennoissa. 6. Hanki huono tyyny. Liian korkea tai matala tyyny tekee niskoja hyväilevän nukkuma-asennon löytämisestä taidetta. Jos haluat lisätä vaikeusastetta, nuku vatsallasi. 7. Anna SM-tason penkkipunnertajakaverisi käyttää hartioitasi stressipallona.

Ne kolme sanaa Täällä Pohjantähden alla kiusasi minua, ahdistikin, auttoi jopa pääsemään yli unettomuudesta, mutta eräänlainen piina jatkuu edelleen. Haluaisin lukea sen uudelleen.

e seurasi minua kuutisen kuukautta. Kirja makasi lähinnä yöpöydälläni, mutta se kävi myös nahkaisessa koululaukussa, anopin ruokapöydällä, salibandyhallin pukuhuoneessa hikisten kalsareiden alla ja viinilasin vierellä. Via Dolorosani sijoittui sivuille 700–850. Viimeinen sata sujui sen sijaan leppoisasti. Suomalaisista kukaan ei voi kritisoida kirjailija Väinö Linnaa saamattomaksi ihmiseksi. Hän kirjoitti tiiliskiviä, analysoi suomalaista mielenmaisemaa ja laittoi kansien väliin monta lapiollista mullanmakuista historiaamme. Pohjantähti-trilogiaa on arvioitu kokonaisuutena 1960-luvulta asti, eikä loppua näy, niin kuin omine silminenne huomaatte. Suurin osa arvioijista on kuitenkin ollut minua vanhempaa sakkia: Linnan aikalaisia, punaisia ja valkoisia, sota-ajan kokeneita. Minulle Linna oli se silmälasipäinen mies, jonka naama oli karkkirahan kannessa. Tosiaan. Näin jälkeenpäin katsottuna kahdenkymmenen markan seteli on ollut elämäni tärkein raha. Sillä on tehty suuria kauppoja pienin kätösin kylämyymälän kassalla. Sen kanssa on tunteiltu, kun suuret tiskivuoret ovat hävinneet vanhempien silmistä. Mitä ihmettä tämä mies on tehnyt,

että hän pääsee pönöttämään näin tärkeään paperinpalaseen. Hän laati paitsi Tuntemattoman, myös suon, kuokan ja Jussin. Näiden urotekojen takia hän ansaitsi paikkansa Suomen Pankin hologrammien vieressä ja päätyi tarralla suljettavaan lompakkooni. Niin, raha. Koskelan torpassa sitä ei ollut tuhlattavaksi. Hädin tuskin löytyi lihaa ja leipää torpparin kaapista. Uurastettiin niin paljon, että häjyä teki. Samaan aikaan isänmaallisemmat joivat mehua pappilan kesäpöydän ääressä ja kävivät kylällä huviajelulla ratsukoillaan. Etenkin trilogian kahta ensimmäistä osaa lukiessa ajelehdin epäreiluuden markkinoilla. Miksi joillakin on ja joillain ei? Miksi rikkaat rikastuvat ja köyhäin asema aina vain heikkenee? Samankaltaisiin kysymyksiin pureutuivat myös Pentinkulman sosialistit. Linna ajoi Koskelan johtamaan kyläläisiä niin pitkälle, että köyhät kärsivät kahta kauheammin: kylää kohta riisuttiin punaisista aatteista ja virheelliset näkemykset koottiin yhteiseen paikkaan, siunaamattomaan maahan. Monen punaisen elämänlanka katkaistiin puhdistuksissa. Nykypäivän vasemmistopoliitikot ovat varmasti ammentaneet sanomiinsa syket-

tä Linnan Pohjantähti-tuotannosta, mutta porvarillisempienkin olisi syytä tutustua tähän teokseen uudelleen päättäessään valtion kukkaron avaamisista. Nyt ainakin tiedän, miten vähän tiedän. Useammin kuin kerran pentinkulmalaiset paljastivat, miten heikoilla kantimilla historiantuntemukseni onkaan. Trilogiaa on kyllä syytetty sen punaisuudesta, mutta minkäs sille mahtaa. Se oli Linnalta ajan hermolla olemista. Eräs asiaa ja kulttuuria tunteva ilmoitti sanomalehdessä taannoin, että pitäisi kirjoittaa yksi pohjantähtinen lisää – valkoisten näkökulmasta. Mielenkiintoinen ajatus. Tuntemattoman ja tähtikirjan vuoksi Linna ei enää ole minulle pelkkä karkkirahamies. Hän on kirjailijanestori, joka kirjoitti, jotta 2000-luvulla unettomalla olisi yöllä tekemistä. Tosiaan. Alussa mainitsemani nahkainen koululaukku lienee muuten tätä nykyä Ämmässuolla. Se tuhoutui, kun termospullo tuhoutui. Tuhoutuivat myös muistikirja, kynäpenaali ja venäjänkielinen oppimateriaali. Pohjantähden olin onneksi jo lukenut. Niin ja ne hikiset kalsarit. Ne on pesty. Markus Haapamäki

8. Rajoita elämäsi tietokoneen, tv:n ja jääkaapin välille. Vähennä hyöty – ja muu liikunta minimiin. Vältä yleisesti ottaen kaikkea verenkiertoa vilkastavaa liikuntaa. Sivuvaikutuksena saattaa ilmetä myös painon nousua. 9. Hanki hillitön stressi. Pitkäaikainen stressi aiheuttaa staattista jännitystä hartianseudulle.

KESÄ

MAhtuu kämmenelle Kesäni ei ole kesä ilman miehiä, jotka kirmaavat Stockmann-nimisessä myymälässä ilman paitaa - kainalokarvat rehottaen, etovasti hieltä tuoksuen.

Kesäni ei ole kesä ilman talvea.

Kesäni ei ole kesä ilman nakutorstaita.

Kesäni ei ole kesä ilman puusaunan pehmeää löylyä ja tuoreen koivuvihdan tuoksua.

Kesäni ei ole kesä ilman pesää.

Kesäni ei ole kesä ilman Sääksin uimarantaa Nurmijärvellä. Heinäkuun helteillä on ihan pakko päästä sukeltelemaan laiturilta pää edellä kirkkaaseen veteen. Suomen paras ja kaunein ranta.

Kesäni ei ole kesä ilman pientä kesäseikkailua Lauttasaaren eteläkärjen Sisä-Hatulle. Parinsadan metrin päässä mantereesta sijaitsevalle saarelle pääsee kahlaamaan vedenalaista riuttaa pitkin - syvimmissä paikoissa meri ulottuu puolireiteen. Mahtava paikka auringonnousun tai iltaruskon ihailijoille! Saari on myös kalastajien ja surfaajien suosikki.

KE SÄ NI

KE S

Kesäni ei ole kesä ilman sikakalliita jäätelötötteröitä, ylihintaisia Linnanmäki-reissuja ja suvitoimittajaraasujen kirjoittamia “Veeti, 8, näki leppäkertun pusikossa” -artikkeleita.

AN LM

ÄÄ S PE

Kesäni ei ole kesä ilman auringossa palanutta päänahkaa.

Teksti H2-työryhmä Kuva Päivi Talja

Kesäni ei ole kesä ilman ilmatilan ja työnteon yhdistelemistä: silloin kun pitää ahertaa, ulkona paistaa aurinko, naiset riisuvat yläosansa ja rusketus tarttuu pimeimpiinkin ruumiinonkaloihin. Silloin kun voisi heittää vapaalle, sataa kivenkovin pisaroin ja ihmiset vetäytyvät kuoreensa lukemaan Sipilää ja muita jännäreitä. Mene siinä sitten rannalle. Kesäni ei ole kesä ilman nilkka-, polvi- ja rannevammaa. Kesäni ei ole kesä ilman jollain tapaa fiaskoksi muuttunutta juhannusreissua. Hanko kaatosateessa, palaneet örisijät junttifestareilla tai joku muu elämänmakuinen elämys pitää ehdottomasti kokea joka kesä – mieluusti vielä rahattomana. Kesäni ei ole kesä ilman aamuvarhaista uintia järvessä ja sen jälkeen juotua kahvikupillista. Kesäni ei ole kesä ilman raparperipiirakkaa. Kesäni ei ole kesä ilman hehkuvankuumaa tasaista tarmaccia ja silmien edessä levittäytyvää avointa valtatietä yöttömässä yössä. Kesäni ei ole kesä ilman torilla juoruilun merkeissä juotua kahvia.

Kesäni ei ole kesä ilman terassin iloja ja ylimääräisiä kiloja.

Kesäni ei ole kesä ilman vastaleikatun nurmikon tuoksua. Kesäni ei ole kesä ilman intiaaniatanssia kesäisessä ukkosmyrskyssä pisarat pitkin naamaa valuen. Kesäni ei ole kesä ilman sateen jälkeistä ilman raikkautta. Kesäni ei ole kesä ilman vapauttavaa pussikaljoittelua urbaanissa kaupunkiympäristössä. Paikalla ei ole niin väliä, mutta suosittelen etenkin Alppipuistoa, jonka rennossa atmosfäärissä voi palata hetkellisesti vaikka kultaiselle 60-luvulle. Täydellisen nappiin pussikaljoittelu menee, jos mukana sattuu olemaan äärettömän cool kannettavan vinyylisoittimen. Kesäni ei ole kesä ilman turistille tarjottavaa apua.

Kesäni ei ole kesä ilman perinteistä sinilevä sightseeing – purjehdusta. Kesäni ei ole kesä ilman päämäärättömiä autoreissuja. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavan mutkan jälkeen paljastuu. Kerrassaan vapauttava tunne. Kesäni ei ole kesä ilman grillijuhlia hyvien ystävien kanssa. Kesäni ei ole kesä ilman telttaretkeä syrjäisen lammen rannalle. Kesäni ei ole kesä ilman suuria toteutumattomia suunnitelmia. Joka kevät haaveilen kesäretkistä Suomenlinnaan, Seurasaareen, mökille, Tallinnaan, Tukholmaan ja festareille. Joka syksy huomaan etten ole käynyt missään.

Kesäni ei ole kesä ilman mattopyykkiä järvivedessä.

Kesäni ei ole kesä ilman parvekekukkia. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, ei kesästä tule mitään, jos parvekkeella ei ole kukkia, joita voi töistä tullessa kastella.

Kesäni ei ole kesä ilman virkistävää uimaretkeä Nuuksioon hikisen kesätyöpäivän jälkeen. Pienet järvet lämpenevät nopeasti ja niissä voi polskia jo alkukesästä. Pakkaa siis autoon tai bussiin kavereita, mansikoita ja hurauta Pohjois-Espooseen. Syrjäisemmillä lammilla ei rantapallokaan läjähdä päähän tai tenavien kiljunta häiritse - hyppää veteen vaikka nakuna!

Kesäni ei ole kesä ilman aamuyön hetkiä baari-illan jälkeen. Mukavaa humalaista hengailua kaduilla ja puistoissa ystävien kera nauttien valosta ja useimmiten yömätöstä. Keskustellen minne mennään jatkoille ja ihmetellen miksei kellään ole lisää juotavaa. Kesäni ei ole kesä ilman H2:ta. •

Krapula p u l l a G

sta?

lvitä e s n ite

ula krap

opiskelun iloja

Markus Kiiveri, 22, Helli

”Parhaiten krapulasta selviää aamulenkillä. Se tekee hyvää joka tilanteessa.”

Taina Ovaska, 20, Assi ”Parhaiten krapulasta selviää nukkumalla ja popsimalla salmiakkia.”

K Tiina Kulmala, 21, Assi

Arttu Uskali, 20, Tiko

”En ole koskaan ollut krapulassa, koska en juo alkoholia. Luulen, että krapulassa on samanlainen olo, kun on paljon univelkaa ja väsyttää.”

”Parasta krapulajuomaa on vesi ja saunassa kannattaa käydä. Myös c-vitamiini ja kaikki rasvainen ruoka auttavat krapulasta selviämiseen.”

ulas Ho2ikogoes p a r k

ki: ä um r Vie llä? nne

öske y t a s

Saara, Kisakuvaaja, Liikunnanohjaaja ” Kyllä onnistuisi, mutta en ole tällä hetkellä krapulassa” 48

Kuva Teemu Granström

Finkey, Maskotti, Liikunnanohjaaja *nostaa peukalon* (Tarkentaa, että kyseessä ei ole maskotin virallinen kanta)

Kevätstressiä

Kuvat Teemu Granström Teksti Maarit Nykänen ja Jani Svensk

evät alkaa hiljalleen kääntyä kesään päin. Voisin kuvitella etten ole ainoa, jota kevätstressi koettelee tällä hetkellä kovimmillaan. Takana on neljä kuukautta täyttä tohinaa ja vielä pitäisi painaa reilu kuukausi samalla teholla. Arkena kotona ehtii käydä lähinnä nukkumassa, kun työ ja koulu kietoutuvat aikaisten aamujen ja myöhäisten kokousten loputtomaksi verkoksi. Viikonloput tarjoavat vain pienen hengähdystauon arjen paineiden keskellä. Maanantai tulee aina liian nopeasti. Olen siinä vaiheessa opiskelujani, että suoritan työharjoitteluani. Aloitin toimistoassistentin hommani heti vuoden alusta ja pesti kestää elokuun loppuun. Työharjoittelu on parhaimmillaan todellinen näköalapaikka työelämään. Harjoittelupaikkaa miettiessäni tein kompromissin. Valitsin paikan, josta maksetaan palkkaa, mutta joka ei täysin vastaa erikoistumisopintojani. Pelkäsin tuolloin, että harjoittelun hyödyt jäävät tulevaisuuden kannalta heppoisiksi. Nyt, muutaman kuukauden jälkeen olen sitä mieltä, että harjoittelukokemukseni on juuri sellaista, jota voin vakavissani esitellä cv:ni lisäksi myös tulevissa työhaastatteluissa. Olen saanut oikeaa vastuuta ja päässyt tutustumaan kaikkiin yrityksen osa-alueisiin. Niin antoisaa kuin harjoittelu on tähän asti ollutkin, se on myös vaatinut veronsa. Kokemuksesta voin nyt sanoa, että oikean vastuun myötä tulee myös oikea stressi. Huomaan pikkuhiljaa kaipaavani kouluun ja luennoille, joille voi mennä vain istumaan ja kuuntelemaan opetusta. Kaipaan kahdeksasta neljään -päivien tilalle myöhäisiä aamuja ja Amican kouluruokaa. Vapaapäivät keskellä viikkoa tuntuvat jo kaukaiselta luksukselta. Koulun bileet ovat aina viikolla, joten niihinkään en ole päässyt tuulettumaan kunnolla koko keväänä. Irrottautuminen työ-

elämään parin vuoden täysipainoisen opiskelun jälkeen ei ole ollut kaikilta osin helppoa. Yliopistoon verrattuna ammattikorkeakoulussa opiskeluaika on lyhyt, virallisesti vain kolme ja puoli vuotta. Siinä ajassa pitää ehtiä opiskella, verkostoitua, suorittaa työharjoittelu ja tehdä opinnäytetyö. Aika kuluu hurjaa vauhtia. Aivan kuin huomaamatta muutaman vuoden aherruksen jälkeen valmistuminen häämöttää. Loppujen lopuksi olemme kaikki opiskelemassa, jotta saisimme tutkinnon. Haluan kuitenkin muistuttaa: nauttikaa myös opiskeluajasta! Koulu on pänttäämisen lisäksi oiva paikka tutustua uusiin ihmisiin ja tilaisuus hankkia sitä paljon puhuttua elämänkokemusta. Jotkut jatkavat opiskelua vielä ammattikorkeakoulun jälkeen. Monelle meistä nämä hektiset kolme ja puoli vuotta ovat kuitenkin sitä aikaa, jolloin elämä on, uskokaa pois, vielä melkoisen huoletonta. Näitä vuosia muistelemme muutaman vuoden kuluttua työpöytiemme ääressä kaihoten. Todella, kohta koittaa aika astua työelämään. Sitä kyytiä riittääkin sitten seuraavat 40 vuotta. Tulevalla syyslukukaudella minulla on viimeinen mahdollisuus kuluttaa kokopäiväisesti koulun penkkiä. Aion ottaa siitä kaiken irti. Toivottavasti myös sinä, arvoisa lukija, teet niin. Ennen syksyä on kuitenkin kesä aikaa sulattaa viimeiset stressinrippeet. Vielä ennen kesää vietetään Suomen virallista työväen juhlaa ! Silloin on sallittua, ellei jopa pakollista, juhlia keskellä viikkoa. Nähdään siis HELGAn teltalla Kaivopuistossa! Viihdyttävän seuran lisäksi tarjolla ainakin musiikkia ja grillausta. Milla Suomalainen vastaava päätoimittaja

MKaES alisk

uKuO KIVIIK

ON 1 L SDAG

WEDNESD

M 8 T

HELGALAISTEN JÄSENEDUT

AY V. 10

Jesse

Elokuu 2

Augusti | TORSTAI TORSDAG THURSDAY

K 8

008

August

Onerva Kanerva

PERJANTA FREDAG I FRIDAY 8

-10%

normaalihintaisista tuotteista Myymälä Annankatu 19, 00120 HELSINKI Puh (09) 6122 100

Olut ja siideri koko illan:

V. 12

Annankatu 32, 00100 Helsinki - Puh (09) 6855 0300

(Ei koske erikoisiltoja)

SUNNUNTA SÖNDAG I SUNDAY

Verneri

V. 13

17 18

Helgan opiskelijakorttia näyttämällä saat 20 % alennusta kaikista normaalihintaisista tuotteista!

Elokuu

v M T K T P L S

31 32 33 34 35

7 14 1 8 15 21 28 2 9 16 22 29 3 10 17 23 30 4 11 18 24 31 5 12 19 25 2 6 13 20 6 27

H2 lehti suoraan kotiisi neljä kertaa vuodessa! 50

1€

Aulis

eek

Ke ja to klo 22-24 OPISKELIJAKORTILLA sisään narikan hinnalla (2 €)

LAUANTA LÖRDAG I SATURDAY

vecka | w

Fillarikellari tarjoaa Helgan jäsenille

Viikko 3

V. 11

Marjatta Marja Jaana

ntitled-12 30/3/07 12:36 Page 1 C

CY CMY