H2-4-2008 by H2 Lehti

042008

HAAGA-HELIAN OPISKELIJAKUNTA HELGA

SELKOUNET

ILTAOPISKELU

YÖ VS. PÄIVÄ

LOMAKALENTERI

UNI-IDEAT IHMISET YÖSSÄ VERKOSTOT

UFOTUTKIJAT

PIPARILAIVA

(T)YÖ

HENGELLISYYS

PÄIVÄ PIMEYDESSÄ

PIMEÄNPELKO

VIERUMÄEN YÖELÄMÄ

MUMMOJEN PIMEÄ PUOLI ALASTONMALLIT SLEEPLESSNESS

AMMATTI VAIHTOON NUKAHTAMISKEINOT ERIKOISET AMMATIT L E PA KO I D E N YÖ

HELGALAISTEN JÄSENEDUT Porvoon uudet opiskelijaetuudet helgan kortilla KOKONHALLI Liikuntasalin harjoitusvuoro -20% vahvistetusta normihinnasta. WAHLGRENS Opiskelijaystävälliset hinnat juomissa sekä tietokoneita vapaaseen käyttöön. NEVADA Opiskelijaystävälliset hinnat juomissa sekä biljardipöydän käyttö puoleen hintaan.

Fillarikellari tarjoaa Helgan jäsenille

-10%

normaalihintaisista tuotteista Myymälä Annankatu 19, 00120 HELSINKI Puh (09) 6122 100

MUSTAPÖRSSI PORVOO Kolminkertaiset plussapisteet kaikista ostoksista. PORVOON LUKKOSEPÄT -20% polkupyöränlukkojen ja riippulukkojen hinnasta sekä Abloy classic avaimet hintaan 4,50€ Kampaamo sekä muita etuuksia tulossa! Lisätietoja / For more information Jan Gisler / jan.gisler@myy.haaga-helia.fi

Ke ja to klo 22-24 OPISKELIJAKORTILLA sisään narikan hinnalla (2 €) Olut ja siideri koko illan

1€

(Ei koske erikoisiltoja)

Annankatu 32, 00100 Helsinki - Puh (09) 6855 0300

PÄÄKIRJOITUS

Pel le n

hom ma

Kuva Teemu Granström

erätyskello soi keskellä pimeintä yötä, tai siltä se ainakin tuntuu. Luennolle ehtii juuri ja juuri tai pari minuuttia myöhässä, sillä herätyskelloa on torkutettu viimeiseen saakka. Lounaan opiskelija hotkaisee kiireessä, jos ehtii silloinkaan. Tehokkuusajattelu antaa opiskelijalle vain vartin tauot luentojen välillä, ja jos halpaa opiskelijaruokaa ehtii syödä rauhassa, sen kunniaksi kannattaa piirtää raksi kalenteriin. Luentojen jälkeen, tai parhaimmillaan kesken niitä, opiskelija kiiruhtaa töihin ansaitakseen muutaman roposen lisää. Iltayhdeksän jälkeen onkin kivaa tulla kotiin valmistautumaan seuraavan päivän koulutehtäviin, ellei sitten nukahda läppäri posken alla ja havahdu tekemättömiin tehtäviin, kun on jo liian myöhäistä. Valitettavasti kyse ei ole harvinaisesta poikkeuksesta, vaan jokaista opiskelijaa koskettavasta arkipäivästä. Tekemistä on liikaa ja aikaa aivan liian vähän. Opiskelija venyy aikataulutuksessaan sellaisiin jous-

toihin, että se muistuttaa parhaan tason klovneriaa. Useimmiten vain punainen nenä erottaa pellen ja opiskelijan toisistaan – molempien käytös on mielikuvituksekasta ja parhaimmillaan surkuhupaisaa. Toisaalta, ainakin minä kannan pellennenäni kunnialla. Vaikka työni venyisivät yöaikaan ja yöuneni minimiin, saan paljon aikaiseksi ja olen ylpeä siitä. Kahdenkymmenen vuoden päästä en takuulla ole näin tarmokas, tai pysty jakautumaan näin moneen paikkaan yhtä aikaa. Korkean tason klovneria on taidetta. Pellenä menestyminen vaatii osaamista ja joustoa, ja juuri ne ovat ovat opiskelijan ominta alaa.

Jenni Jusslin päätoimittaja

042008

H2 03 PÄÄKIRJOITUS

24 Ihmiset yössä

05 H2 KASVOT Rehtori nukkuu öisin.

30 Opiskelu kannattaa Entiset opiskelijat kertovat miksi.

06 KÄÄNNÖSLAUSEET Opi kiinaa vartissa!

33 KOLUMNI Opiskelu on joskus rankkaa

07 H2 SILMÄ, KORVA & SUU Säläpalstalla kauhistutaan, 34 Yö tulevaisuudessa tunnelmoidaan yötä, Toimittajat nukkuivat tutkitaan unia, tehdään pipareihuomisen hotellissa. ta ja ihastellaan lihaksia. 36 Päivä pimeydessä 12 VASTAAVAA Syynissä näkövammaisen arki. Milla pääsi SAMOKiin. 38 Le Tour de HAAGA-HELIA 14 Ne ovat jo täällä Vierumäki edition. H2 ufotutkijan matkassa. 40 Freezing Finland 16 Muodon vuoksi Your wintery Finland in English. Toimittaja piirtää ihmistä. 42 GALLUP 18 Kiipeä työelämän verkkoon Päivä tappeli yön kanssa. Verkostoidu oikein. 43 Minua suurempaa 21 PUHEENJOHTAJALTA Hengellisyys auttaa opiskelijan Kaisa odottaa joulua. arjessa. 22 Lepakoiden yö Nahkasiipien seikkailut.

46 H2 TESTAA Näin saat unen päästä kiinni.

23 KOLUMNI Kaikissa meissä asuu pieni nuori menestyjä.

48 Räähkä hyökkää komerosta Pimeä pelottaa monia. 50 Tapahtumakalenteri Tekemistä joululoman ratoksi.

H2 on HAAGA-HELIAn opiskelijalehti, jota kustantaa opiskelijakunta HELGA. Tekijät ovat pääasiassa HAAGA-HELIAn toimittajaopiskelijoita. ANNA PALAUTETTA H2@helga.fi tai etunimi.sukunimi@myy.haaga-helia.fi. PÄÄTOIMITTAJA Jenni Jusslin VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Milla Suomalainen TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jenni Meronen TOIMITUSSIHTEERIT Tiina Leppiniemi, Marjo Mikola AD Juho-Pekka Pekonen KUVATOIMITTAJA Felix Siivonen TAITTAJAT Jenni Junkala, Anna Munsterhjelm, Felix Siivonen TOIMITTAJAT Mari Kaislaniemi, Elisa Koponen, Tiina Kekäläinen, Tuuli Lindgren, Leena Matnenko, Jenny Mäkelä, Viivi Pietiläinen, Tuuti Piippo, Petra Raivonen, Katja Saari, Jani Svensk, Maarit Taipale, Isto Turpeinen, Leena Valkonen, Anne Vilenius KUVAAJAT Teemu Granström, Heidi Kähkönen, Kristian Tuomilehto INTERNATIONAL PRODUCER Mari Kaislaniemi ISSN 1796-7910, Forssan Kirjapaino Oy 2008

H2 KASVOT ritva laakso-manninen on ollut helian ja haaga-helian rehtorina kymmenen vuotta. Teksti Jenni Meronen Kuva Heidi Kähkönen

iten olet päätynyt rehtoriksi? Oma taustani on kuin ammattikorkeakoulu: teoriaa ja käytäntöä sopivassa suhteessa. Minulla on takanani tohtoriopinnot Turun kauppakorkeassa, pääaineena opiskelin johtamista. Sen jälkeen olen työskennellyt muun muassa IT-yrityksissä, pankkimaailmassa ja koulutusorganisaatioissa. Helian ja Haagan yhdistämisestä on kohta kulunut kaksi vuotta. Miten yhdistäminen on sujunut? Se on mennyt erittäin hyvin. Töitä on tietysti ollut hirveästi ja työ on yhä kesken. Mutta yhdistäminen on tuonut todella paljon näkyvyyttä, HAAGA-HELIA tunnetaan yritysmaailmassa paljon paremmin kuin Haaga tai Helia erikseen. Ja tunnettuus auttaa tietysti opiskelijoiden työllistymistä. Mikä on rehtorin tärkein tehtävä? Rehtorin tehtävänä on luoda visiota ja strategiaa, miettiä mihin ollaan menossa. Kun on iso laiva ja paljon tekijöitä, rehtorin tulee olla suunnannäyttäjä.

Mitä muistat omasta opiskeluajastasi? Aikani Turun kauppakorkeakoulussa oli tiivistä opiskelua, minkä vastapainona tietysti myös juhlittiin. Siihen aikaan opiskelijat kävivät töissä vain loma-aikoina, eivät opiskelujen ohessa. Ehkä se nopeutti valmistumista. Mihin käytät vapaa-aikasi? Liikkuminen on hyvää vastapainoa työlle. Teen kävelylenkkejä Keskuspuistossa ja mökillä käydessäni metsässä. Lisäksi käyn jumpassa ja poljen kotona kuntopyörällä. Pidän myös paljon lukemisesta, viime aikoina olen lukenut erilaisten johtajien kuten Kennedyn ja Maon elämäkertoja. Näin vanhempana historia kiinnostaa eri tavalla kuin nuorena. H2-lehden tämänkertaisena teemana on (t)yö. Mitä teet öisin? Nukun, erittäin hyvin! Se auttaa jaksamaan pitkät työpäivät. Harva HAAGA-HELIAn opiskelija tapaa rehtoria opintojensa aikana. Mitä haluaisit sanoa opiskelijoille? Niin, useimmiten toivotan opiskelijat terve-

tulleeksi kouluun ja seuraavan kerran onnittelen heitä valmistujaisissa. Haluaisin sanoa opiskelijoille, että tehkää se tutkinto! Meillä on paljon opiskelijoita, joilla valmistuminen on kesken. Tutkintotodistus on työmarkkinoilla kuitenkin niin tärkeä paperi, että kyllä se kannattaa rutistaa. Varsinkin kun nyt näyttää siltä, että on tulossa taantuma. Mikä on parasta Suomen talvessa? Se, kun saadaan pakkasta ja lunta. Itse nautin myös syksyn pimeydestä ja vedestä. Kun on oikein kurja ilma ja myrsky, se voi kääntyä jopa elämykseksi. Mutta talvella pitää päästä hiihtämään. Mitä odotat tulevaisuudelta? HAAGA-HELIAn odotan yhä kehittyvän ja kansainvälistyvän. Henkilökohtaisessa elämässäni tulevaisuudentoiveeni liittyvät kolmeen noin 25-vuotiaaseen poikaani. Ehkä sitä jo kohta pääsisi mummoksi.

■

Reksi rakastaa

myrskyjä 5

KÄÄNNÖSLAUSEET

Na shi

huode!

Uneksitko käveleväsi Kiinan muurilla, metsästäväsi puikoilla riisiä ja tekeväsi siinä sivussa vaikutuksen paikallisiin? jos olet jo hankkinut jouluksi liput keisareiden maahan, Näistä fraaseista on iloa, kun: TEKSTI Viivi Pietiläinen KÄÄNNÖKSET Paulos Huang kuvitus Juho-Pekka Pekonen

Hämmästelet menomatkaa: Että lentokoneeseen ei saa tuoda yhtään nesteitä? Entäs piimää? 上飞机什么液体都不能带吗？酸奶呢？ Shang feiji shenme yeti dou bu neng dai ma? Suannai ne? Löysin penkkini alta vain pelastusliivin. Missä on laskuvarjo? 我从座位底下只找到了救生衣。降落伞在哪里？ Wo cong zuowei dixia zhi zhaodao le jiushengyi. Jiangluosang zai na li? Saisinko lisää juomista? 我可以再要点饮料吗？ Wo keyi zai yao dian yinliao ma?

Tutustut nähtävyyksiin: Siinäpä on iso muuri. Mummoni takapihalla on kyllä vielä hienompi. 那个墙很高。我奶奶家后院的墙比这个还要好。 Na ge qiang hen gao. Wo nainai jia houyuan de qiang bi zhe ge haiyao hao. Mistä täältä saa salmiakkia? 这里从哪儿能找到香肠？ Zhe li cong naer neng zhaodao xiangchang?

Kohtaat kulinaristisia kummallisuuksia: Saisinko jotain, missä ei ole nautaa? 我可以要点不带牛肉的食物吗？ Wo keyi yao dian bu dai niurou de shiwu ma?

Anteeksi, jokin liikahti annoksessani. 对不起，我的饭里有什么东西在动。 Duibuqi, wo de fanli you shenme dongxi zai dong. Se elää! 那是活的。 Na shi huode! Pahus, nyt se karkasi. 坏了，现在它逃跑了。 Huaile, xianzai ta taopao le. Saisinko ruokani takaisin? 我可以要回我的饭吗？ Wo keyi yao hui wo de fan ma? Kiitos. Oli herkullista. Tulen huomenna uudestaan. 谢谢。很好吃。我明天会再来。 Xiexie. Hen haochi. Wo mingtian zailai.

Hommaat tuliaisia: Kappas. Aitoja Ming-dynastian aikaisia teekuppeja vain euron kappale. Otan heti viisi. 真正的明代茶杯每个只要一欧元。我马上要五个。 Zhenzheng de Mingdai chabei meige zhiyao yi ouyuan. Wo mashang yao wu ge. Mitä? Erikoistarjous vain minulle? Hienoa! 什么？降价是专门给我的优惠？真棒！ Shenme? Jiangjia shi zhuanmen gei wo de youhui? Zhen bang!

Juttelet paikallisen väestön kanssa: Se kiinalainen Ling Tzau Tang oli sitten mainio Pikku Kakkosessa! 那个中国人林兆棠出现在小二（节目）里！ Nage Zhongguo ren Lin Zhaotang chuxain zai Xiao'er (jiemu) li! Katso! Kävin vain yhdellä karate-tunnilla. Ei uskoisi, vai mitä? 看！我只上了一节课的泰拳道。不相信吗？ Kan! Wo zhi shang le yijieke de taiquandao. Bu xiangxin ma? Lähdetkö kanssani Suomeen? 你和我一起到芬兰去吗？ Ni he wo yiqi dao Fenlan qu ma?

MUMMOPAHIKSET kauheaa lukemista selkounet sleeplessness ahdistavat lomakkeet PIPARILAIVA

Ideoita peiton alta

YESTERDAY-KAPPALE Sir Paul McCartney hoilasi unissaan. Melodia syntyi unessa, iltapäivällä kappale oli kasassa. HERMOSTON TIEDONSIIRTO Saksalainen lääketieteilijä Otto Loewi heräsi pedissään: “Mitä jos hermoston tiedonsiirto onkin kemiallinen reaktio?” Ja onhan se. OMA SALAMURHA Yhdysvaltojen presidentti Abraham Lincoln kysyi unissaan vartijalta: “Kuka on Valkoisessa talossa kuollut?”. Vartija vastasi: “Presidentti. Hänet tappoi salamurhaaja.” Arvatkaa, mitä tapahtui muutaman päivän päästä. NYKYAIKAINEN OMPELUKONE Elias Howe uneksi keihäät kädessä tanssivista alkuasukkaista. Keihäiden kärjissä oli reikiä ja Howe tajusi: “Siinä neulan päässä pitää olla pieni reikä!” ELÄMÄ ON -SLOGAN Copywriter Markku Rönkkö keksi mainosidean keskellä yötä. Yölliset “hyvät läpät” ovat joskus hyviä vielä aamullakin.

silmä, korva & suu

Teksti Felix Siivonen

H2 kokeiLEE, LUKEE, KUUNTELEE, MAISTAA JA NAURAA PUOLESTASI 7

Murhapaikkoja siivoamaan Oletko miettinyt uranvaihtoa? Asuuko sisimmässäsi ujo uhkapeluri, jonka haaveena on kasino-glamour? Aloita arpakuutiovahtijana. Työhön kuuluu oikean suhteellisuuden varmistaminen, oikeiden pelikulmien ja jälkien tarkistaminen. Seurattuasi alan parhaimpia pelureita voisit siirtyä huippupelureiden pöytään. Entä pystytysteknikon ura? Tässä työtehtävässä vastaat ja valvot isojen esineiden kuten sillan tai tornin pystyyn nostattamisesta ja kiinnittämisestä. Uranvaihdon TOP 5 -ammatit 1. Koirakakan siivoaja 2. Murhapaikkojen siivoaja 3. Onnenkeksien kirjoittaja 4. Arpakuutiovahtija 5. Pystytysteknikko (erection preparation methods technician) Teksti Leena Matnenko

”Ruokaplogit on semmosii kivoja nettijuttusivuja, joissa on kuvia ruuasta ja reseptejä ja kaikkee. Monesti, kun on nälkä, tulee googleteltuu nettii ja sielt löytyy monta ruokaplogia niinku esimerkiksi se yksi, missä on hassuja kakkuja.” Nimimerkki Toimittajan mies

, a n i i m l a v a v i a l u k k a k r a Pip hiiohoi! Nyt syntyy piparkakkulaiva. Unohdamme valmiit kaavat ja luotamme mielikuvitukseemme. Kaupan valmistaikina odottaa sulatettuna keittiössä. Piirrämme kaavat viivoittimen avulla tulostuspaperille. Tässä laivassa on osia kolme pellillistä: meri, seiniä, kaiteita, lattioita ja masto. Sulatetun sokerin avulla tapahtuva kokoaminen on tarkkaa työtä, mutta lopulta laiva on koossa. Koristelemme laivan sekalaisilla makeisilla ja sokeriseoksella, ja asetamme nallekarkkimiehistön paikoilleen. Leivontatuokio on vienyt neljä tuntia. Asunnossa tuoksuu joulu. Teksti JA KUVA Tuuli Lindgren Leipojat Tuuli Lindgren ja Katja Saari

www.voisilmapelia.blogspot.com www.pastanjauhantaa.blogspot.com www.kirputin.vuodatus.net

SILMÄ, KORVA & SUU

Selkounilla selätät painajaisesi Istutko yöstä toiseen palavassa lentokoneessa tai juoksetko murhanhimoista hirviötä karkuun? Mitä jos kerrankin kääntyisit, tempaisisit vainoajaasi turpaan ja viettäisit loppuyön lentämällä tähtitaivaan alla? Selkounessa ihminen tietää nukkuvansa ja pystyy vaikuttamaan unensa tapahtumiin. Unien hallintaan ei ole oikopolkua, mutta kokeile ainakin seuraavia keinoja: Pidä unipäiväkirjaa. Etsi kummallisuuksia, unimerkkejä, joista tiedät näkeväsi unta. Luokittele unimerkit sen mukaan liittyvätkö ne tekoihin, olomuotoon, sisäiseen tietouteen vai kontekstiin. Tarkkaile useimmiten esiintyvään unimerkkiluokkaan liittyviä asioita. Kun tiedät, miten asiat oikeasti toimivat, erotat helpommin unen todesta. Valitse noin kymmenen tilannetta, joista näet usein unta. Tee niiden sattuessa todellisuustesti. Kokeile esimerkiksi kulkeeko henki, vaikka puristat sieraimesi tukkoon. Jos kulkee, näet unta. Teksti Viivi Pietiläinen Kuvitus Jenny Mäkelä Lähde Stephen LaBergen ja Howard Rheingold: Exploring the World of Lucid Dreaming, Ballantine Books 1990

Vähäpukeiset pojat pukinkonttiin Vatsalihakset kiiltelevät hiestä liikuntasalilla, kun huippukuntoiset miesurheilijat auttavat toisiaan venyttelyssä. Tunnelma on kuin jenkkicheerleaderin märästä unesta, yhdellä erolla. Tämän kuvan voit saada seinällesi. Vierumäen kolmosvuosikurssilaisten toteuttama kalenteri on tänä vuonna ammattivalokuvaaja Kari Pietilän kuvaama, puhdasverinen poikakalenteri. Muun muassa SM-tason jääkiekkoilija ja bodybuildaaja sekä ammattigolfaaja poseeraavat tyylikkäissä kuvissa vähäpukeisina. Promovideo Youtubessa nimellä poikakalenteri antaa lisätietoa siitä, miksi kalenteri on ehdoton hankinta.

PÄÄTOIMITTAJA SUOSITTELEE

Teksti Jenni Jusslin

Mummojen pimeät puolet Mummoja pidetään kiltteinä, herttaisina ja lapasia kutovina ihmisinä. Joskus muorit kuitenkin näyttävät meille pimeät puolensa. ”Jonotin Mäkkärissä. Taakseni tupsahti mummo, joka hivuttautui vierelleni. Kun vuoroni tuli, kassaneiti kysyi, kummanko vuoro mahtoi olla. Mummeli huudahti viattomasti, ettei hän ainakaan tiedä. Kiilasin mummon eteen ja tilasin Happy Meal -aterian. En saanut valita lelua.” Mies, 23 vuotta ”Olin pankissa työharjoittelussa. Kassalle saapui mummo, jolla oli kädet öljyssä. Hän kirosi: Peijakas, kun ukko on niin laiska, että piti itse vaihtaa öljyt autoon, että pääsi lähtemään kylälle!” Nainen, 22 vuotta

”Astuin ratikassa mummon jalalle. Pyysin anteeksi, ja mummo toivotti Jumalan siunausta. Kohtasin mummon myöhemmin keskustassa. Olin ylittämässä tietä, kun vanhus syöksyi minua kohti, tarttui hihaani ja iski nyrkillä käsivarteeni: Miksi menet päin punaisia? Mitään ei kunnioiteta enää! – Valo on vihreä, sain sanottua. Mummo jatkoi matkaansa. Käsivartta kuumotti vielä pitkään.” Nainen, 21 vuotta Teksti Anne Vilenius KUVITUS Jenni Meronen

Kauhua talvi-illoiksi ”Ovia, ovia joka puolella, ja kaikki lukossa ja teljetty. Koko linnassa ei ole muuta ulospääsytietä kuin ikkunat. Linna on ilmiselvä vankila, ja minä olen vanki!” Kreivi Dracula laatii Transilvanian linnassa suunnitelman, jonka avulla hän levittää Lontoon kaduille pahuutta. Dracula saa vastaansa professori van Helsingin. Otava on julkaissut Keskiyön kirjasto-sarjan, joka sisältää kauhun klassikkoteoksia. Yksi on vuonna 1897 julkaistu Bram Stokerin Dracula, joka kauhistuttaa edelleen. Vaikka kirjan kieli on vanhahtavaa, ja omistusliitteiden puuttuminen repliikeistä särähtää korvaan, etenee juoni sujuvasti. Päiväkirjojen avulla kerrottu tarina pitää otteessaan ja saa lukijan kääntämään sivua toisensa jälkeen, vaikka keskiyö olisi jo koittanut.

Teksti Tuuli Lindgren Kuva Felix Siivonen

KESKIYÖN KIRJASTON MUUT OSAT Roald Dahl: Nahka Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira William Golding: Kärpästen herra Franz Kafka: Muodonmuutos & Rangaistussiirtolassa Aino Kallas: Sudenmorsian Mary Shelley: Frankenstein Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja herra Hyde

SILMÄ, KORVA & SUU

Missä lomake piilee? Jos voisin muuttaa (yritys)maailmaa, aloittaisin sen lomakkeista. Kyse on niistä täytettävistä kaavakkeista, joiden perimmäinen tarkoitus lienee tiedon välittäminen. Mutta onko aina näin? Jos puhutaan organisaation omista sähköisistä lomakkeista, ne löytyvät yleensä intrasta. Mutta mistä sieltä? Olen työskennellyt viisi vuotta samassa organisaatiossa ja edelleen, joka kerta, kun avaan firman intrasivut, hiki nousee otsalle. Kymmenien linkkien alta saattaa löytyä oikea lomake, joka taas kohta sivustojen uudistamisen yhteydessä siirretään uuteen paikkaan. Argh. Kun lomake on löydetty, täytetty ja saatu lähetettyä ”johonkin”, henkilö jää odottamaan, mitä seuraavaksi tapah-

tuu. Odotus on usein turhaa. Hyvällä lomakkeella asia olisi jo edennyt. Ovatko valtaapitävät koskaan miettineet, kuinka paljon aikaa kuluu turhan tiedon metsästykseen – tai sen oikean tiedon hukkaamiseen – huonoilla lomakkeilla viikossa, kuukaudessa, vuodessa? En lähde tekemään omia laskelmia, mutta jään miettimään, mistä työntekijöille maksetaan ja missä säästetään. Vai onko kyse työllisyyden ylläpitämisestä tietotekniikan yksikössä?

Teksti Maarit Taipale

Kirjoittaja tekee parhaillaan tutkimusta lomakkeiden käytettävyydestä

GLIS

IN EN

When counting sheep doesn’t help

Sleeping should be the most natural thing in the world. So why is it then that so many people have problems with either falling asleep or staying asleep? I have had problems with sleeping for as long as I can remember. Falling asleep might take hours for me. I have tried every possible remedy to sleeplessness, but I still haven’t found a cure. I know many people share my problem. The society of today doesn’t help us falling asleep. Shiftwork, irregular school hours, movies that start after 10 p.m. and bars that close at 3.30 a.m. don’t really make it easy to go to bed early.

But in the end I think the real problem lies elsewhere. I think we’re control freaks. Sleep is something you can’t control, it doesn’t come when you want and it might surprise you when you least expect it. Often when I’m trying to fall asleep I get scared. I’m afraid of closing my eyes and loosing control of myself and my surroundings. It reminds me too much of another leap to the unknown, a leap we all have to do in the end. So maybe sleeplessness is really just a form of fearing death? Text Jenni Meronen

VASTAAVAA

Ura, opiskelu ja opiskelijakunta Opiskelijakunnan riveissä olen saanut nauraa, kirota, ahdistua ja kehittyä.

Kuva Teemu Granström

uoteni opiskelijakunnan hallituksessa ja H2:ssa alkaa olla lopuillaan. Vuoden viimeinen H2 on omistettu työlle ja yölle. Teemat valittiin loppuvuoden sävyjen mukaan, tuleva vuosi mielessä pitäen. Messukeskuksessa pidetään 21.1. rekrytointimessut, joissa HAAGA-HELIA on suurena yhteistyökumppanina. Tuolloin monet opintojensa loppusuoralla olevat pääsevät kontaktiin työelämän edustajien kanssa, kyselemään työstä ja markkinoimaan omaa osaamistaan. Alkuvuodesta HAAGA-HELIAsta tähtää työmarkkinoille runsas joukko vastavalmistuneita. Työnantajia kiinnostaa se, mitä koulussa on opiskeltu. Vastaus ”elämää” ei tyydytä ketään. Mutta niin se omalla kohdallani on. Neljään opiskeluvuoteen on kuulunut opintojen lisäksi kolme hallituspestiä, kahdessa eri hallituksessa. Luottamustoimissani olen saanut tehdä ja oppia paljon. Aika aktiivina on ollut upeaa. Mikä parasta, saan jatkaa sitä ensi vuonna täysipäiväisesti. En osallistu rekrymessuille, sillä ensi vuoden suunnitelmani ovat selvillä. SAMOK, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto, johon opiskelijakuntamme HELGAkin kuuluu, valitsi liittokokouksessaan ensi vuoden hallituksensa, johon minutkin äänestettiin. Lähtiessäni aktiivitoimintaan en osannut kuvitella, kuinka kokonaisvaltaisesti se imaisee mukanaan. Vastuu on tehnyt tehtävänsä, ja olen kasvanut ihmisenä. Olen opiskellut elämää, ja uskon tulevien työnantajieni arvostavan sitä. Tuleva SAMOK-vuosi on jälleen yksi kappale elämässäni. Toivon sen poikivan jotain uutta. Se näyttää, onko minusta pidemmän päälle järjestötoimijaksi ja kiinnostaisiko se jopa uravaihtoehtona. Ennen kaikkea se on hyvä tilaisuus, josta on mukava ponnistaa eteenpäin. Vaikka ensi vuodelle on luvassa paljon uutta ja jännittävää, on luopuminen vaikeaa. Tulevat haasteet SAMOKin riveissä tarkoittavat sitä, että en ehdi enää toimia opiskelijakuntani ja ainejärjestöni hallituksissa. Kokoukset, joissa hallituksiin valitaan uudet toimijat, ovat siksi minulle haikeita paikkoja. Mutta aikansa kutakin. Toivotan uudet toimijat tervetulleiksi ja toivon, että ensi vuosi on vielä kuluvaakin menestyksekkäämpi. Toivottavasti te löydätte saman hyvän fiiliksen, jonka itse olen hallituksessa saanut. Sen avulla jaksaa ylitsepääsemättömiltä vaikuttavissa paikoissa, joissa ketutusmittari on räjähtämispisteessään, ja jolloin on jo valmis lyömään hanskat tiskiin. Ura, opiskelu ja opiskelijakunta ovat siis kohdallani kietoutuneet läheisesti toisiinsa. Vaikka aktiivitoiminta on vienyt aikaa, siitä saatu hyöty ja ensi vuoden työpaikka SAMOKissa ovat korvaamattomia. Muistakaa, arvon kanssaopiskelijat, että ura saattaa lohjeta yllättävistä paikoista. Opiskelkaa ahkerasti niin oppikirjoja kuin elämääkin. Ennen kaikkea tehkää opiskeluajasta elämänne parasta aikaa. Hauskaa joulua ja menestystä ensi vuoden haasteisiin! Milla Suomalainen vastaava päätoimittaja

DUUNIIN.NET DUUNIIN.NET

PÄÄKAUPUNKISEUDUN AMMATTIKORKEAKOULUJEN REKRYTOINTIMESSUT

DUUNIIN.NET 2009

PÄÄKAUPUNKISEUDUN AMMATTIKORKEAKOULUJEN REKRYTOINTIMESSUT

ne ovat jo

tAAllä

Joka neljäs lentäjä on nähnyt ufon. Ihmiset ilmoittavat ufotutkijoille niin paljon outoja havaintoja, etteivät tutkijat ehdi tarkistaa kaikkia. Lentävät lautaset vilahtelevat myös tutkissa. Teksti Viivi Pietiläinen kuvitus Juho-Pekka Pekonen ja Felix Siivonen

lmavoimien sotaharjoitukset saivat oudon käänteen vuonna 1969, kun Porin lentokentän yläpuolelle ilmaantui seitsemän pallomaista ufoa. Kun lentäjä lähetettiin tutkimaan niitä, esineet lähtivät karkuun. Minuuttia myöhemmin palloista tehtiin tutkahavainto Vaasassa. Ufohavaintoja tehdään edelleen. Suomen Ufotutkijat ry FUFORAn puheenjohtaja Tapani Koivula kertoo, että Finnairin edesmenneen lentäjän ja Suomen ufotutkimuksen uranuurtajan Ilpo Koskisen mukaan joka neljäs lentäjä on nähnyt ufon. Merkit viittaavat siihen, ettemme ole yksin.

Ufo voi olla valopallo Asiantuntija-arvioiden mukaan galaksissamme on noin 1 000 planeettaa, joilla voisi olla älyllistä elämää. Tapio Koivulan mukaan ufohavaintoilmoituksiin täytyy silti suhtautua varauksella. – Pitää olla kriittinen, sillä esimerkiksi maasta purkautuvat kaasut voivat ionisoitua, jolloin syntyy valopalloja. Koivulan mukaan outoja valoilmiöitä

voi syntyä myös kalliopintojen hankautuessa toisiaan vasten. Ufotutkimukseen ei ole varsinaista koulutusta. Tutkijoiden joukossa on kuitenkin aiheeseen perehtyneitä tähtitieteilijöitä. Valmisteilla on myös maan ensimmäinen väitöskirja ufoista. Rakennusarkkitehtina toimiva Koivula kiinnostui ufoista vuonna 1968, kun hän osallistui Oulun Ufokerhon perustamiseen. Hän on ollut aktiivinen ufotutkija 40 vuotta.

Yhteydenottoja riittää Ufotutkijan arki on ufohavaintojen tarkistamista. Lisäksi tutkijat analysoivat ja luokittelevat vanhoja havaintoja. – Aina kun tulee ilmoitus havainnosta, vertaamme sitä luonnollisiin ilmiöihin. Jos kaukana oleva valo liikkuu suoraviivaisesti, se on melko varmasti lentokone tai satelliitti, Koivula kertoo. Mutkittelevaa reittiä viilettävä kohde on hankalampi selittää. Havaintojen todenperäisyys pyritään selvittämään haastattelemalla havaintojen tekijöitä, tarkastelemalla ufoista otettuja kuvia sekä tutkimalla väitettyä havaintopaikkaa. Ufotutkijat myös lähettävät maanäytteitä

geologeille ja tarkistavat lennonjohdoilta, voiko ufohavainto selittyä vaikkapa lentokoneella. Valokuvat ja videoleikkeet eivät Koivulan mukaan ole enää kiistattomia todisteita, sillä tietotekniikan kehittyessä kuvamanipulaatiosta on tullut entistä helpompaa. Huijausyritykset selviävät normaalisti parissa tunnissa, sillä petkuttajat tuppaavat puhumaan itsensä pussiin. Kymmenesosa kaikista havainnoista jää kuitenkin selittämättömäksi. Määrää voi pitää merkittävänä, sillä tutkijoiden tietoon päätyy arviolta noin prosentti kaikista ufohavainnoista.

Selittämätön lumipainauma Ufohavainnot eivät aina perustu pelkästään näköhavaintoihin. Valoilmiöihin voi liittyä myös eläinten outoa käyttäytymistä.

”

Olennot ovat olleet huolestuneita maapallon tilasta.

– Lehmät saattavat hullaantua ufoilmiön vaikutuksesta. Myös tutkat havaitsevat selittämättömiä kohteita. Esineet saattavat olla ihmissilmälle näkymättömiä tai liikkua nopeammin kuin mikään ihmisen kehittämä laite. Lisäksi maastosta on löytynyt tuhansia jälkiä, jotka viittaavat ufojen käyntiin. Yhdessä tapauksessa maaperän tutkimus todisti, että painauman oli aiheuttanut tuhansien kilojen painoinen esine. Mikä, sitä ei saatu koskaan selville.

Kohtaamisen toivossa Vaikka ihminen ei ole päässyt juuri omaa aurinkokuntaamme pidemmälle, Koivulan

mukaan joukossamme liikkuu jo nyt vieraiden planeettojen asukkeja. – Olennot ovat olleet toistuvasti huolestuneita maapallon tilasta. Ne varoittavat esimerkiksi ydinvoimaloista, sillä radioaktiivisuudella on vaikutuksia pitkälle avaruuteen asti, Koivula sanoo. Hän kertoo tapauksesta, jossa Olkiluodon ydinvoimalan valvontakamerat tallensivat kuvaa voimalan lähellä lentävästä ufosta. Koivulan mukaan ihmisillä ei kuitenkaan ole syytä huoleen. – Jos avaruusolennot haluaisivat vallata maan, ne olisivat sen jo tehneet. – Ihmisten pitäisi ennemmin olla huolissaan saasteista ja toisista ihmisistä, Koivula sanoo.

■

Suomen ufoseurat Suomen Ufotutkijat ry FUFORA (Finnish UFO Research Association) - Maamme vanhin valtakunnallinen ufo-yhdistys. - Perustettu Tampereella vuonna 1973. - Jäseniä noin 250, joista tutkijajäseniä noin 70. - Jäseneksi pääsee kuka vain. Tutkijajäsenyyttä varten läpäistävä testi. UFO-Finland ry - Perustettu vuonna 1999. - Tehtävänä kerätä ihmisten tekemiä uforaportteja ja julkaista alan kirjallisuutta. - Yhdistykseen kuuluu alle sata jäsentä. - Jäseneksi voi liittyä kuka tahansa

Ufoaalto ja metrin mittainen olento Taivaalle ilmestyi joukko lautasen mallisia aluksi, kun ilmavoimien teknikko Osmo Liene oli kävelemässä veljensä kanssa kotiseudullaan Liedossa vuona 1954. Pian ufohavainnon jälkeen avaruusolennot ottivat yhteyttä Lieneen ja testasivat, sopisiko mies heidän yhteyshenkilökseen. Ei sopinut. Yksi Suomen tunnetuimmista ufohavainnoista sattui vuonna 1971 Imjärvellä Heinolan maakunnassa. Kaksi hiihtolenkillä ollutta miestä näki metsäaukiolle laskeutuneen ufon, josta ilmestyi alle metrin pituinen olento. Tapauksesta on kerrottu useissa alan kirjoissa.

1970-luvun alussa Pudasjärvellä oli ufoaalto, jonka aikana ihmiset tekivät satoja ufohavaintoja. Havainnoista saatiin myös infrapunakamerakuvaa. Vuonna 2004 FUFORA sai tutkittavakseen merivartioston ufovideon, jossa meren yllä lentelee sauvan mallisia esineitä. Vaikka mutkittelevasti liikkuneet kapineet tallentuivat infrapunavideolle, niistä ei saatu näköhavaintoja. Vuonna 2005 videolle tallentui kolme tuntia samankaltaisten ufojen lentelyä.

Muodon vuoksi Kädessä kynä, pöydällä piirustuslehtiö ja mallina alaston nainen. Mitä elävän mallin piirtämisen ensikertalainen saa paperille parissa minuutissa? Teksti ja Kuvitus Tiina Kekäläinen

alleristi Päivi Uljas ripustaa ikkunaan valkoista pitsiverhoa. Lokakuinen ilta pimenee Helsingin Tapanilassa, ja alkamaisillaan oleva aktiviteetti saattaa herättää ohikulkijoissa uteliaisuutta. – Joskus on ollut lapsia nenät kiinni ikkunoissa, Uljas naureskelee. Pian täällä, Galleria viileä punaisessa, riisuudutaan. Tai siis yksi riisuu, ja viisi muuta katsovat. Tuijottavat suorastaan. Yksi on alasti, koska se kuuluu asiaan. Kuka nyt tahtoisi piirtää virttyneitä vaatteita, kun voi piirtää kaikkia ihmiskehon poimuja, juomuja, ryppyjä, makkaroita ja muhkuroita. Nehän ovat kiehtovia.

Liian pieni paperi Tuula, 48, ottaa ensimmäisen asennon. Asento on mietiskelevä. Toinen käsi pitää kiinni leuasta, toinen roikkuu rentona kylkeä vasten. Piirustusaikaa on vain neljä minuuttia. Sen jälkeen asento vaihtuu. Minulla on jonkin verran piirustuskokemusta, mutta en ole koskaan ennen piirtänyt elävää mallia. Nyt ihmiskehon piirteet täytyisi saada paperille neljässä minuutissa. Puoli minuuttia menee jo siihen, kun päätän millä kahdestatoista lyijykynästäni tahdon piirtää. Kynäni koskettaa vitivalkeaa paperia, ja vedän ensimmäisen viivan. Olkapää, käsivarsi, rinta, kylki. Lantio, reisi, polvi, nilkka. Etenen ylävartalosta alaspäin, mutta mittasuhteeni ovat pielessä.

Paperi loppuu kesken ja jalat jäävät liian lyhyiksi.

Meditoiva malli Tuula vaihtaa asentoa. Galleriassa on hiljaista. Kuuluu vain kellon raksutusta ja kynien suhinaa paperilla. Unohdan mallin alastomuuden nopeasti. Ainoastaan strategisia paikkoja piirtäessäni hieman nolostuttaa, mutta toisaalta – eihän tässä mitään sukupuolettomia muumihahmoja olla taiteilemassa. Päivi Uljas kertoo, että alastonmalleja ei tarvitse juuri etsiä. Halukkaita riittää, mutta miltä alastonmallin työ mahtaa tuntua? – Ei miltään, Tuula sanoo. Nainen kertoo olevansa ikään kuin itsensä ulkopuolella poseeratessaan. Olo on välillä jopa meditatiivinen, mietiskelevä. Jos alastomuus olisi kiusallista, työtä tuskin tulisi tehtyä. Tuula on myös itse harrastanut piirtämistä, joten hän ymmärtää taiteen tarvitsevan mallinsa. ”Sinä roikut minun seinälläni”, on naiselle tultu kadulla kertomaan.

Täydellinen kroppa on tylsä Piirustusajat lyhenevät ensin kolmeen, sitten kahteen minuuttiin. Varjostuksiin tai vartalon pieniin yksityiskohtiin, kuten silmiin, korviin ja varpaisiin, en ehdi keskittyä. Välillä Tuula istuu, toisinaan seisoo, loikoilee lattialla tai nojaa seinään. Kasvot ovat

Puolitoista tuntia on kulunut, ja olen saanut aikaan 19 piirrosta. Tuula kiskoo värikästä kuviotakkia niskaansa. Hän ja Päivi Uljas tahtovat vielä nähdä aikaansaannokseni. Katselemme piirroksiani. Osa niistä näyttää kuusivuotiaan teoksilta, mutta muutamaan olen tyytyväinen. Hieman yllättäen neljän minuutin piirrokset eivät olekaan parhaitani, vaan onnistuneimmat löytyvät kolme- ja kaksiminuuttisista. Mitä vähemmän aikaa, sitä vähemmän ehtii jahkailla turhanpäiväisyyksiä. Tuulan nimi on muutettu.

■

koulun omat opettajat ja vierailevat journalistit.

Toimituksellisen työskentelyn ohella kurssiohjelmaan sisältyy teemallisia tapaamisia, joita vetävät

mahdollisuus saada kokemusta työskentelystä toimituksen eri rooleissa ja tehtävissä.

Toimituksen työnjaosta sovitaan lukukauden alussa tammikuussa 2009. Kurssin osallistujilla on

kevätkaudella ilmestyvien numeroiden sisällön toimittamisesta.

toimittajaopiskelijoille. Kurssin osallistujat muodostavat H2-lehden ydintoimituksen, joka vastaa

19 eritasoista hahmoa

Opintojakso H2-lehden toimitus (JOU8KJ026-3) on tarkoitettu ensisijaisesti HAAGA-HELIAn

neutraalit, ilmeettömät. Mutta nyt pääosassa onkin keho ja sen kieli, eivät ilmeet. Istuma-asennot ovat vaikeimpia piirtää. Jalkaterä ja kohti sojottava polvi ovat miltei mahdottomia. Ylä- ja alavartalon sekä käsien, jalkojen ja pään tulee olla myös suhteessa toisiinsa, jotta kokonaisvaikutelma näyttää symmetriseltä. Aika lyhenee reiluun minuuttiin. Tuula pysyy järkähtämättä valitsemissaan asennoissa. Taidemallin tärkeimpiä kriteereitä onkin kyky pysyä paikallaan heilumatta ja horjumatta. Liian vaikeita asentoja ei mallin kannata edes yrittää, ainakin jos piirustusaika on pitkä. Toisin kuin kauneusbisneksessä, taidemallien vartaloissa suositaan persoonallisuutta. Rehevät, keski-iän ylittäneet naiset ovat taidemaailman timantteja.

Hei, toimittajaopiskelija! Tule tekemään H2-lehdestä entistäkin parempaa!

”

Rehevät, keski-iän ylittäneet naiset ovat taidemaailman timantteja.

Kiipeä työelä Työelämän pirstaloituneen tiedon kanavointiin vaaditaan oikeanlaista verkostoitumista. teknisenä asiantuntijana työskentelevä tradenomi juha kyllönen kertoo, miten se onnistuu. Teksti Maarit Taipale KUVITUS Felix Siivonen

Kuka olet ja mitä teet työksesi? Olen Juha Kyllönen, 30, ja työskentelen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä, Tieto- ja lääkintätekniikan yksikön tuotantopalveluissa. Yksikkö tuottaa atk–palveluita Husin sisäisille asiakkaille. Toimin teknisenä asiantuntijana erilaisissa projekteissa ja niin sanotuissa jatkuvan palvelun toiminnoissa. Yksik-köni tarjoaa perustietotekniikkapalveluita, kuten työasema- ja konesali- ja käyttöpalveluita. Tilaan ja asennan palvelimia, sekä päivitän järjestelmiä ja ylläpidän niiden yhteyksiä. Toimin myös yhteyshenkilönä ulkoisten ja sisäisten palveluiden välillä. Päivät täyttyvät asiakastapaamisista ja palavereista. Puhelin, sähköposti ja mobiilit laitteet ovat tulleet tutuiksi työvälineinä. Aloitin Husissa atk–henkilönä vuonna 2004. Hesarissa oli paikka auki ja minut valittiin. Aloitin työni Meilahden sairaalassa syöpätautien klinikalla. Sittemmin Hus yhtenäisti koko tietoja lääkintätekniikassa vuoden 2007 alussa, jolloin siirryin pois klinikalta toimistolle. Työhön olen ollut tyytyväinen. Miten päädyit atk -alalle? Aloitin datanomin tutkinnon opiskelun vuonna 1999 atk-instituu-

tissa, koska alalla oli nostetta. Myöhemmin aloi-tin Tradenomin iltaopinnot Heliassa. Mitä sana verkosto tuo mieleesi? Sosiaalisen verkoston. Se on tiedon jakamista ja yhteistyön tekemistä. Voi tapahtua kasvokkain, mutta myös tekniikka mahdollistaa tiedon jakamisen. Esimerkkinä ovat erilaiset pikaviestisovellukset ja videoneuvottelut. Pidän esimerkiksi kymmenen minuutin mittaisia aamun kahvitteluhetkiä tärkeänä. Silloin voi jutella tärkeitä asioita. Lounaalle mennään mahdollisuuksien mukaan yhdessä. Me olemme verkosto. Kuvaile omaa työelämän verkostoasi. Verkostoni koostuu vanhoista työkavereista, jotka työskentelevät eri alojen yrityksissä. HAAGA-HELIAstakin olen saanut ”saaliiksi” muutaman yhteistyökumppanin. Nykyisen työnantajan toimijat kuuluvat tietysti verkostooni, kuten ohjelmistojen ja laitteiden toimittajat ja valmistajat, omat asiakkaani, alihankkijat, kollegat ja niin edelleen. Verkosto kasvaa jatkuvasti. Organisaatiomuutosten tuomat vaihtelut lasketaan myös hyödyksi. Tällöin lähiympäristö tuo mukanaan ”uusia naamoja”. Sairaala maailmassa verkostoon kuuluu myös kliinisen toiminnan yhteistyökumppaneita. Muutosten alla verkosto voi olla myös pelastusrengas. Oletko kokenut työsi alkuaikoina verkoston luomisen tuskaa? Olen. En kuitenkaan kuvailisi sitä tuskaksi, vaan harmaiksi hiuksiksi. Olen saanut paljon turhia puheluita ja sähköpostiviestejä. Jotta verkostoituminen lähtisi toimimaan, johdon täytyy antaa puitteet sille esimerkiksi yhteinen foorumi tai tilat. Koko henkilöstön siirtyminen samoihin tiloihin on hyvä asia.

män verkkoon Millä tavoin olet rakentanut verkostoasi? Small talk, kohtelias kanssakäyminen on avainasemassa. Verkostoa on vaikea rakentaa ilman hyvää ilmapiiriä ja kollegojen kunnioitusta. Kuka voisi tarvita minulla olevaa tietoa, kenen tietoja mitä tarvitsen? Jotta pystyy hyödyntämään verkostoa, täytyy ymmärtää myös

kokonaisuus, organisaatio. Palavereissa ja koulutuksissa tapaan alan ihmisiä. Niissä voi luoda yhteyksiä. Jos itsellä ei ole mitään annettavaa projektipalaverissa, kannattaa olla ainakin mukana. Pitää nähdä mahdollisuus.

Verkostoituminen

Verkostot yli rajojen

Henkilöt tai yritykset voivat verkostoitua keskenään. Myös verkostot voivat verkostoitua. Kyseessä ei ole uusi ilmiö. Aikaisemmin verkostoitumisen sijaan on käytetty termiä ”alihankinta”. Yritysten eri osia, kuten markkinointia tai tuotekehitystä, voidaan teettää eri toimijoilla. Sopimuskumppaneilla taas saattaa olla omia sopimuskumppaneita, alihankkijoita ja toimittajia. Verkostoituminen on nykyaikana merkittävä kilpailutekijä.

Tutkimus on osoittanut, että henkilökohtaiset verkostot säilyvät yli työpaikkojen vaihdosten. Verkostot eroavat toisistaan paljon riippuen siitä, minkälaisessa ympäristössä työntekijä pääsee verkostoaan rakentamaan. Myös naisten ja miesten väliset verkostot eroavat toisistaan. Turun yliopiston tutkija Tuire Palosen mukaan verkostojen koostumiseen vaikuttaa myös sen haltijan ikä, koulutusala ja työkokemuksen määrä ja sen vaihtelevuus.

Verkostoitumisen edut

Miten tieto liikkuu?

Verkostoitumisen etuja ovat Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan kumppanien arvoketjujen ja verkostojen hyödyt, mahdollisuus keskittyä omaan ydinosaamiseen, suuruuden ja erikoistumisen tarjoamat hyödyt.

Puhutaan tahmeasta ja liukkaasta tiedosta. Joitain tietoja on helpompi levittää, kuin toisia. Aiemmin opitut tavat ja oppijoiden valmiudet ovat avainasemassa tiedon tarttumiseen.

Instituutiot romahtavat, jolloin työntekijöiden henkilökohtaiset verkostot ovat entistä tärkeämpiä. Verkostot nähdään mahdollisuutena tiedon etsimiseen, valikoimiseen ja uudistamiseen työelämässä. Luotettavien kanavien seuraaminen myös suojelee tietotulvalta. Nykyinen työ on pirstaloitunutta. Tieto jakautuu pieniin osiin eri henkilöille. Tieto yksilöityy ja monimutkaistuu.

Ei ole olemassa oikeaa tapaa levittää tietoa, vaan tärkeintä on suunnitella tiedon kulku, kenelle ja miten tietoa levitetään. Tuire Palosen mukaan monimutkaistakin työtä voi tehdä etäältä silloin kun erilaisten materiaalien ja välineiden jakaminen on mahdollista samalla kertaa. Lähteet: Elinkeinoelämän keskusliitto, Tuire Palonen. 2006. Kun työurat sirpaloituvat, tieto fragmentoituu ja medioista tulee mobiileja, Wikipedia

”

vastustamalla muutosta Tai jättäytymällä ulkopuolelle voit tuhota verkostosi.

Miten HAAGA-HELIAn koulutus on tukenut verkostosi rakentamista työelämässä? Mikään koulutusohjelmaan liittyvä opintojakso ei ole opettanut rakentamaan työelämän verkostoja, valitettavasti. Kouluelämässäni tapahtui kuitenkin verkostoitumista opiskelukavereiden välillä. Sitä halusi loppuvaiheessa tiettyjen henkilöiden kanssa samoille kursseille, koska tiesi, mitä muut tietää. Opin ymmärtämään muiden vahvuudet. Opiskelu pirstoutuu HAAGA-HELIAssa kurssimuodon takia. Toisaalta kurssitarjonnan suppeus pitää huolen siitä, että samat tyypit pyörivät ryhmätöissä samoine kiinnostuksen kohteineen. Onko mielestäsi olemassa vaarallisia verkostoja? On. Jos sotkeutuu huomaamattaan sellaisiin verkkoihin, joilla ei olekaan mitään annettavaa, tai joilta saat väärää informaatiota. Älä eksy juorupöytiin. Yritetään pitää asiat asioina, eikä sotketa niihin tunteita. Miten voit tuhota verkostoasi? Pikkujouluilla, jos haistattelee pitkät. Miten nyt sosiaalisia suhteita tuhotaan, samalla lailla. Jättäydyt kaiken ulkopuolelle, jäät istumaan

työpöydän taakse. Et vastaanota tai anna mitään, vastustat muutosta. Muutosten tuulissa oma työnkuva saattaa muuttua, eikä tunneta prosessia, organisaatiota tai edes työkavereita. Tällöin saattaa esiintyä asenneongelmia, muutosvastarintaa tai tiedon panttausta. Informaation oikeellisuuden ja verkoston luotettavuuden kerroin nousee. Kokenut verkostoammattilainen erottaa oikean tiedon väärästä. Voiko työelämässä pärjätä ilman verkostoa? Itse ei voi kaikkea osata. Täytyy tietää, keneltä pyytää apua. Esimerkiksi Husilla on toistasataa tietojärjestelmää käytössä. Ei kaikkea voi yksin osata. Osaamisella hyödynnetään verkostoitumisesta saatavaa tietoa. Verkostoituminen on tietojen vaihtamista ilman vastapalvelun odottamista. Halukkuus työnteolle kasvaa tiedon ja verkostoitumisen myötä. Jos haluat toimia yksin, hakeudu tehtaan tuotantolinjalle. Kerro jokin vinkki toimivan verkoston ylläpitämiseksi. Avoin tiedon jakaminen. Yhdessä enemmän kuin yksin. Terveisiä oppilaitokseen, että harkitsevat verkostoitumisen ottamista pakolliseksi aiheeksi kurssitarjontaan. Asenne olisi tuotava työelämään. Ei pantata tietoa, laiteta paperia laatikkoon.

■

PUHEENJOHTAJALTA

IHANA jouluhössötys Joulu saa Helgan puheenjohtajan joka vuosi pauloihinsa.

yksy on kiireistä aikaa opiskelijatoiminnassa. Varsinkin loppusyksy on täynnä syyskokouksia, uusien toimijoiden valintaa, liittokokouksia ja vaaleja. Valmistelussa on toimintakertomuksia, toimintasuunnitelmia, talousarvioita sekä muita toiminnan kannalta oleellisia dokumentteja. Syyslukukausi on kevättä muutamia viikkoja lyhyempi, ja tehtävää tuntuu olevan tuplasti enemmän. Kaiken muun lisäksi pitäisi ehtiä käymään töissä, viettää sosiaalista elämää ja tietysti keskittyä siihen opiskelijan tärkeimpään tehtävään, opiskeluun. Viimeiset tentit painavat päälle ja projektien deadlinet ovat käsillä. Kiireen keskellä lohdullista on kuitenkin se, että joulu ja joululoma lähenevät päivä päivältä. Sanotaan, että tuntuu kuin joulu alkaisi vuosi vuodelta aikaisemmin. Näyteikkunat täyttyvät jouluvaloista ja lahjaideoista, ja kaupoissa soivat joululaulut. Kohta joulukatukin avataan. Ihanaa! Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että jouluhömpötys todella alkaa liian aikaisin, ja perhejuhla on muuttunut pelkäksi kaupalliseksi kulutusjuhlaksi, mutta ainakin minut joulu saa joka vuosi pauloihinsa. Monet pitävät jouluinnostustani hieman kahjona. Yleinen ajatus tuntuu olevan se, etteivät jouluvalmistelut oikein innosta. Siksi jouluhössötyksestä pitämisen myöntäminen on jotenkin noloa. Eihän kukaan pidä markkinatalouden luomista ostoskeskuksista, joissa ihmiset palloilevat ympäriinsä hirveän kiireen valtaamina. Eihän siinä ole yhtään joulutunnelmaa. Vai onko sittenkin? Odotan jo innolla sitä hälinää kaupungilla, kun joululahjoja hankitaan, joululahjojen paketoimista, tuoksua, joka joulukuusesta leviää huoneisiin, kynttilöitä ikkunalaudoilla ja kaikkea joulun mukanaan tuomaa puuhaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun aatto lähestyy, ja on aika siirtyä vanhempien luokse joulun viettoon, tuntuu, että joulu todella on täällä. Minulle joulun juhlimisessa tärkeintä on yhdessäolo perheen kanssa sekä joulun tunnelma. Jo marraskuussa alkava joulutohina kaupungilla muistuttaa minua tästä joulun tunnelmasta ja tuo muistoja jouluista elämän varrelta. Siksi jopa ostoksilla käynti ruuhkaisissa tavarataloissa saa minut hyvälle tuulella sekä joulumielelle. Mukana tulee toki olla rutkasti kärsivällisyyttä, eikä kaupungille tule lähteä, ellei pysty varaamaan aikaa tuplasti muuhun vuoteen nähden. Kaiken kaikkiaan pidän siitä, että joulu alkaa aikaisin. HAAGA-HELIAn opiskelijakunta HELGA toivottaa kaikille ihanaa ja rentouttavaa joulua sekä onnellista uutta vuotta. Toiminta jatkuu ensi vuonna vieläkin laajempana ja tehokkaampana kuin tänä vuonna.

■

KUVA Teemu Granström

Kaisa Kallio HELGAn puheenjohtaja

H2 HARRASTAA

Lepakoiden yö Teksti Isto Turpeinen Kuvat Jarmo Nieminen

urinko on jo laskenut. Olemme hiippailleet lammen rantaan, jonka vesirajaan asettelemme kameroita jalustalle. Läntinen taivas heijastuu rasvatyyneen veteen. Vesilinnut uiskentelevat muutaman kymmenen metrin päästä välittämättä lähellä olevista ihmisistä. Itikat inisevät pilvenä ympärillä. Kuuluu napsaus. Hetken päästä toinen ja kohta jatkuvaa napsutusta. Tiheät, kiihty-

vien napsausten sarjat kaikuvat detektorista päättyen terävään tirahdukseen. Jälleen joku päätyi terävien hampaiden saaliiksi. On lepakoiden yö. Lepakoita pyörii ilmassa kymmenittäin. Lähimmät lentävät jopa kameran ja kuvaajan välistä. Ne napsivat veden pinnan läheltä jatkuvasti hyönteisiä suuhunsa. Detektori on jatkuvasti äänessä. Se on laite, joka muuntaa lepakon päästämät korkeat kaikuluotausää-

net ihmisen kuultavaksi. Äänien avulla voidaan myös tunnistaa lajeja, sillä jokaisella lepakkolajilla on sille ominainen kaikuluotausääni ja -tyyli. Salamalaitteet alkavat välähdellä. Normaali kuvaustekniikka tähtäämisineen ei nyt onnistu. Täytyy vain istua paikalla sormi laukaisimella ja laukaistava kamera silloin, kun arvelee, että kohteita on näkökentässä. Tulokset tarkistetaan vasta kotona.

■

Nahkasiipi Santahaminan lepakkomies – Suosittelen lepakkoharrastusta kaikille. Yöllinen luonto sinänsä on uusi maailma äänineen. Ja kun detektori alkaa säksättää, säväyttää se kummasti, Jarmo Nieminen hehkuttaa. Nieminen on harrastanut tiiviisti lepakoiden havainnointia ja kuvaamista. Hänen oppi-isänään on ollut lokakuussa edesmennyt maankuulu lepakkotutkija Yrjö Siivonen. – Santahamina on erinomainen lepakkopaikka. Täällä on rauhallista, hyvät ruokamaat sekä runsaasti luolia ja muita hyviä suojapaikkoja, Nieminen kertoo. Jarmo Nieminen on etsinyt koko viime talven lepakoiden talvehti22

mispaikkoja, tuloksetta. – Vaikka täällä on runsaasti sopivalta näyttäviä luolia ja tunneleita, jostain syystä niistä ei ole löytynyt talvehtivia lepakoita. Luolat lienevät ainakin alkutalvesta liian lämpimiä talvehtimiseen, Nieminen tuumailee. – Voihan olla niinkin, että ainakin osa lepakoista muuttaa Suomenlahden eteläpuolelle Viron kalkkiluoliin talvehtimaan, hän arvailee. Jarmo Nieminen on kehitellyt yhteistyössä luontokuvaaja Jari Kostetin kanssa menetelmiä, joilla lepakoita saadaan onnistuneesti kuvattua. He käyttävät lepakoiden kuvaamisessa nykyisin useita kameroita jotka laukaistaan langattoman kaukolaukaisimen avulla.

Lepakon tärkein aisti on kuulo. Eläin havainnoi ympäristöään lähettämällä korkeita ääniä sarjana, jotka heijastuvat takaisin sen ympärillä olevista kohteista. Näin lepakko muodostaa ympäristöstään kolmiulotteisen äänikuvan ja löytää myös metsästämänsä hyönteiset. Lepakot viettävät päivän jossakin lämpimässä piilopaikassa. Suosittuja paikkoja ovat talojen ullakot, jossa peltikaton alla on lepakoiden mielestä ihanan lämmintä. Lepakkonaaraat kokoontuvat kesäkuussa pieniksi yhdyskunniksi ja valmistautuvat synnyttämään poikasensa. Jokainen naaras synnyttää yhden poikasen, joka roikkuu emonsa turkissa. Muutaman viikon kuluttua poikaset nousevat siivilleen. Emo vieroittaa ne parin kuukauden ikäisenä. Pariutuminen on tapahtunut syksyllä. Lepakot voivat paritella jopa talvihorroksen aikana. Suomessa elää toistakymmentä erilaista lepakkolajia. Yleisin laji on pohjanlepakko. Se on erittäin karaistunut laji, joka elää napapiirin pohjoispuolella asti.

KOLUMNI

”En kyl tajuu miten mun iskä jaksaa tehdä sellasta homeista ja kuivaa insinööriduunia! Mä ainakin haluun jotain hohdokkaampaa esim. mainosalaa!!” – Nimimerkki Jenski suomi24.fi-keskustelupalstalla

astaasi saattoi juuri kävellä tuleva jormaollila – opiskelukaverin valepuvussa. HAAGA-HELIAn johdon, Suomen hallituksen ja omien äitiemme mielestä me kaikki kun olemme nuoria menestyjiä, joilla on edessään loistava tulevaisuus. Tradenomihan surffaa koulunpenkiltä sujuvasti bisneselämän aallonharjalle, tietojenkäsittelijä pelastaa maailman Bill Gatesilta ja liikunnanohjaaja liikalihavuudelta. Restonomikin perustanee valmistuttuaan vähintään yhden Michelinin ravintolan. Hehkutukseen on helppo mennä mukaan. Sopivasti pönkitettynä käsitys omista kyvyistä paisuu kerrostaloa korkeammaksi ja varovaiset ajatukset vankistuvat. Näytelmäkerholaisesta leffatähdeksi tai laulajaksi, miksei. Ja hei, sainhan kemiasta kympin, joten on ihan mahdollista, että kehitän vielä lääkkeen aidsiin. Tai syöpään. Tulevaisuus

kihisee ja kuplii; pilvilinnoihin piirretään kaikki se, mitä elokuvissakin on. Ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa! Kutsu Linnan juhliin! Nobelin palkinto! Purjehtiessamme polleina kohti menestystä tuskin huomaammekaan niitä harmaita tyyppejä, jotka siivoavat vessamme, myyvät lounassämpylämme tai ajavat bussiamme. Konttoriinsa kuivuneet virkamiehet ja karmeassa työssään raatavat opettajat säälittävät, melkeinpä naurattavat – eiväthän he raukat paremmasta tiedä. Meidän on vaikea käsittää, miksi joku haluaa syödä hapankorppua, kun viereisestä korista saisi voisilmäpullan. Keskinkertaisuus on häviämistäkin kovempi tuomio. Eniten pelkään jämähtämistä, kirjoitin lukioikäisenä ja tarkoitin sillä niitä sukulaisiani, joille lauantain lottoarvonta oli viikon kohokohta. Tai niitä tyttöjä, jotka olivat yläasteen jälkeen tehneet vauvan ja työnsivät nyt vaunuja lähiöostarilla, hiihtarit polvipusseilla ja jauhelihaa muovikassissa. Ush! Ravistin mielestäni puistattavan näyn ja lähdin ostamaan pääsykoekirjoja. Nuoruuteen kuuluu rehellinen mustavalkoisuus, kyllä. Siihen kuuluu myös Henk-

kamaukan alesta ostettu uskottavuusjakkupuku, kieli poskessa trendilehden ohjeiden mukaan väännetty geelikampaus ja ihana röyhkeys. Ja aivan erityisesti nuoruuteen kuuluu vilpitön usko omaan erikoisuuteen. Tavallisuus on muita varten, niin vaatteissa kuin työpaikoissakin. Veikkaan kuitenkin, että kymmenen vuoden kuluttua sinä ja minä juoksemme marketista toiseen tarjousjuuston perässä, raahaamme rääkyviä lapsia päiväkotiin ja haaveilemme ehjistä sukista. Ja aivan yhtä todennäköisesti me entiset nuoret menestyjät teemme surkeasti palkattua, tylsää tai hermoromahduksen partaalle ajavaa työtä – ja rakastamme sitä. Anna Munsterhjelm Opiskelija viestinnän koulutusohjelmassa

■

ihmiset yössä

Öisin synnytään ja kuollaan. Öisin rakastetaan ja vihataan. Öisin tapellaan ja annetaan anteeksi. aan Öisin syödään, juodaan ja oksennetaan. Öisin puhut Teksti Elisa Koponen, Tiina Leppiniemi ja Jenny Mäkelä Kuvat Felix Siivonen ja Teemu Granström

n ja k el nn uu

taan ja hiko illaa uos itketään ja nauret j n i s n i n. ö aan. öis Öi . isin an n lev a .Ö ätä a l l än isin u 25 t , a mennään j

Psykologi ja neuvonantaja

hmiset käyttäytyvät ja näyttävät yön tunteina erilaisilta. Usein syynä on alkoholi. Spiros Vlachos eli Konstu on taksikuskina nähnyt yötyön hyvät ja palkitsevat puolet, mutta myös kaikkein rasittavimmat. Konstu kertoo, että taksikuskin sallittavaan käytökseen liittyy tiettyjä sääntöjä. Kuski ei saa missään olosuhteissa aloittaa keskustelua asiakkaan kanssa. Usein asiakkaat kuitenkin aloittavat itse rupattelun. Konstu mainitsee naiset, jotka valittavat kelvottomista miesystävistään. Keski-iän ylittäneet naiset ovat joskus jopa ehdottaneet aamuyön tunteina: ”Tuutko kattoon, mikä mun dvd-laitteessa on vikana?” Miehet purkavat aggressioitaan puhumalla epäkohteliaasti tai kritisoimalla ajoreittiä. Konstu on yllättynyt ihmisten tarpeesta avautua öisin. – Kun aloitin työt, en tullut ajatelleeksi, miten kiusaannuttavaa ihmisten neuvojen, elämänohjeiden tai muuten vain tuen tarve voi olla. Joskus voi myös sanoa, ettei osaa neuvoa, Konstu toteaa. Epämääräinen vuorokausirytmi on työn miinuspuoli. Sosiaalinen elämä saattaa kärsiä, ellei se sitten rakennu muiden yötyöläisten varaan, jotka vuorojen päätteeksi hengailevat keskustan bensiksillä. Tilanteet, joissa Seiska-lehden b-luokan julkkis odottaa saavansa erityiskohtelua, esimerkiksi ilmaisen kyydin nostattavat Konstun niskakarvat pystyyn. Vuosi sitten Konstu siirtyi tavallisen taksin ratin takaa ajamaan liikuntarajoitteisten taksi-kuljetuksia. – Työ on palkitsevaa ja se on avannut silmäni vähemmistöjen kokemuksille. Heidän vilpitön kiitollisuutensa lämmittää sydäntäni.

■

Jospas minä ketun saisin

ämärtyvässä illassa jakkaroiden päällä, pellon vastakkaisilla laidoilla, istuu kaksi metsästäjää. Toinen heistä on parikymppinen Joel Koponen. Miehet ovat kytiksellä metsäkauriiden perässä. Pelto on juuri puitu; hiiret ja myyrät ovat tulleet tonkimaan sitä. Kaksi supikoiraa ilmestyy muutamaman tunnin odottelun jälkeen hämärästä. Joel on aloittanut valmistautumisen kotona. Hän pyyhkii piipun sisäpintaa suojelleen öljyn pois, ottaa haulikkoonsa patruunoita mukaan ja taskulampun paikan etsimistä varten. Mukana on myös kamera ammutun riistan kuvaamista varten sekä termarissa lämmintä juotavaa nautittavaksi eväiden kanssa. Joel metsästää usein yksin Nurmijärvellä. Tällä kertaa, niin kuin Kuusamon ja Pohjanmaan reissuillakin, hän on metsällä kaverin kanssa. Kauris jää saamatta, mutta supikoirat ammutaan. Niistä saadaan syötit seuraavaa ketunmetsästysreissua varten. Pesärosvosupikoirien tappaminen on jokaiselle metsästäjälle kuuluvaa riistanhoitotyötä. Ampumisen lisäksi supikoirasta on vain vä-

illaan. Öisin y Öisin ruko26 ll

ätyt ää n.

hän iloa: syksyisin turkin ollessa tuuheimmillaan siitä on taljaksi. Joel mittaa supikoirien painon kalavaa’alla, arvioi iän sekä tarkistaa sukupuolen. Punnitsemisen lisäksi hän tökkii turkkia sormellaan tarkistaakseen rasvapitoisuuden riistalaskelmiaan varten. Sitten supit laitetaan kanuloukkuun, jossa on verkkopohja. Sen päälle asetetaan syötti, johon kiinnitetään laukaisunaru. Naru on yhdistetty verkkohäkkiin, jonka tarkoitus on rojahtaa saaliin päälle. Syötti odottaa seuraavaa viikon päässä olevaa metsästysreissua. Nuorena poikana Joel saattoi vaeltaa ja tarkkailla luontoa kotimetsässä useamman tunnin päivässä. Metsissä samoaminen päivisin on vaihtunut illan, yön ja aamuhämärän tunteihin. Etenkin lumihangen heijastama valo ja kuutamo ovat apuna Joelille hänen metsästäessään yöllä liikkuvia supikoiria, mäyriä ja kettuja. Kettu on noussut Joelin lempisaalistettavaksi oveluutensa ja varovaisuutensa takia. Ensi viikolla Joel lähtee taas metsälle tarkkaillen tuulen suuntaa ja eläinten reittejä, jottei ihmisen haju tavoittaisi kettua, joka käy haistain öis massa vaaran tuulen alapuolelta. . a vi

■

ts Öisin ka Öisin rakastellaan. Öisin paljastutaan.

ne e l l aa

u lok

etaan taivast jot a

is i n t

Valuuttakauppa ei nuku

ello on puoli neljä aamuyöllä. Marc Bartnick saa soiton Ammanista yrityksensä asiakkaalta. Osakkeiden ja valuutan vaihtamiseen tarvittavat tiedot eivät päivity. Kukaan ei osaa korjata ongelmaa. Marc neuvoo Nemeriä, ja tilanne saadaan kuntoon. Yöllisistä puheluista huolimatta valvominen on suurelta osin Marcin oma päätös. Työtä on tässä vaiheessa yrityksen rakentamista vielä liikaa, eivätkä päivän tunnit riitä. Yö on hyvä aika tehdä töitä, kun päivän hektisyys on poissa, puhelin ei soi taukoamatta ja päivän muut velvollisuudet eivät paina. Työskentely financial trading system -yrityksessä, jossa Marcin vastuualueena on osake- ja valuuttakauppaohjelman tutkimus ja kehitystyö, vaatii keskeyttämätöntä työskentelyaikaa. Marc on herännyt kahdeksalta aamulla ja tehnyt tavallisen työpäivän. Kun kello lähestyy yhdeksää, on illallisen ja rentoutumisen aika. TV on päällä kuun ja tähtien loistaessa vihreän kukkulan takana Lounais-Saksassa. Kaupunki menee nukkumaan, ja Marc yrittää saada

ta lue joitetaan, kir

eläi miä. Ö

sin Öi

ta pe ta an

taan. Öisin eksytään. Öisin lu uhli j od n i ä n ä . t Ö y i n s in hämm Öis iljen . h aa n n ä i ä ä t s y t s Öi

mielensä selkeäksi aloittaakseen työpäivänsä toisen osan. Yöllisessä maailmassa on Marcin mielestä jotain jännittävää – on melkein romanttista työskennellä, kun aurinko nousee ja linnut alkavat laulaa. Maailmaan saa erilaisen näkökulman ja osaa arvostaa uusia asioita. Marc istuu työpöytänsä ääressä kotivaatteet päällä ja luo uutta toimintoa ohjelmaan. Hän keskustelee samalla yrityskumppaninsa Franciscon kanssa, joka on käymässä asiakkaiden luona Panamassa. Viimeisen puolen vuoden aikana valvominen on mennyt liiallisuuksiin. Parin kuukauden putki muutaman tunnin yöunilla heikensi Marcin immuunipuolustusta niin, että hän oli vakavasti sairaana pidemmän aikaa. Sairausajasta on päästy eteenpäin, mutta lääkärin neuvo ottaa rauhallisemmin seuraavat kuukaudet, on yhä voimassa. Opetuksesta huolimatta yöunet ovat jääneet liian lyhyiksi. Marc on luvannut itselleen, että lopettaa yöllä työskentelemisen kokonaan viimeistään, kun perustaa perheen.

■

Kukkuja on yövirkku

maala taan . Öis

in a hdi stu taa n ja

aivas on sammuttanut valonsa jo tunteja sitten, mutta OlliMatti Rantasen ikkunasta peilautuvat hiekan värinen huone ja tuolilla keinutteleva vaaleatukkainen mies. Keskellä huonetta riippuva lamppu valaisee koko tilan hiljaisena aaltoilevaksi aavikoksi. Tässä huoneessa Olli-Matti, 22, opiskelee öisin. Hän ei ole oikku, vaan nukkuu yleensä säännöllisesti, kuten lääkärit ja unitutkijat neuvovat. Tiukan paikan tullen mies saattaa kuitenkin valvoa muutaman yön putkeen koulutehtävien parissa. Olli-Matti opiskelee tietojenkäsittelyä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa. Sängyn vieressä lojuu älykkäästä johtajuudesta kertova kirja. Tyhjän puhumista, kuulemma, mutta se on pakko lukea. Ehkä jo tämän yön aikana. Olli-Matti kertoo, että hänen keskittymiskykynsä on parhaimmillaan iltakymmenen jälkeen. Iltapäivät on pyhitetty levolle. Kymmensivuisten esitelmien piiskatessa selkää hän aloittaa urakkansa iltakymmeneltä ja lopettaa aamutunneilla neljältä tai viideltä. Olli-Matti ei pysty selittämään yökukkumistaan. Hän ei juo kahvia eikä teetä, eikä hulauta kurkusta alas energiajuomia. Hän ei mutusta sipsejä tai karkkia, ei juo edes Cokista. Nuori mies ei yöopiskelujensa välissä käy edes happihyppelyllä. – Pysyn aika freesinä aamuseitsemään tai -kahdeksaan asti, mutta sitten alkaa hajottava väsymys. Kirjoituspöydällä on kaksi tietokoneen näyttöä. Seinät kannattelevat kymmeniä julisteita, tukevat kirjoja pursuavia hyllyjä ja pitävät naapurien äänet loitolla. Olli-Matti on asunut huoneessa koko ikänsä. Mies keinuttelee tuolissaan ja kertoo teoriastaan, jonka mukaan väsymys johtuu siitä, missä vaiheessa unta herää. – Rajani on viiden ja kuuden tunnin välissä. Jos nukun vähemmän, herääminen sujuu ja olen pirteä. Jos vietän unessa kauemmin kuin kuusi tuntia, koko päivä menee haukotellessa. Ehkä toiset todella jaksavat valvoa pidempään. Ainakin pakon edessä. Toisaalta paine puskee monia eteenpäin. Olli-Matti on viime hetken mies. Kiire pakottaa tekemään tehtäviä myös yöllä. Ikäkin vaikuttaa. Olli-Matti valvoi lukiossa vielä nykyistä enemmän. Kerran hän teki koulun opinto-opasta kaksi vuorokautta putkeen. Pienenä Olli-Matti ei välittänyt nukkumisesta päiväkodissa. Päiväuniaika oli ärsyttävää, koska sängyssä piti maata, nukkui päiväunia tai ei. Myös Olli-Matin äiti pärjää suhteellisen vähillä yöunilla. Olli-Matti syö illalla tukevan aterian kahdeksan yhdeksän aikaan. – En pysty nukkumaan täydellä vatsalla, joten iltasyöminen edesauttaa valvomista. En ole myöskään koskaan ollut aikaisin heräämisen fani.

■

vap aud uta an. Öis

in tu t

nautitaan. Öisin sai ustutaan ja erotaan. Öisin ras t

yöjuoksulla Työ yöäitinä

ta an

uuden makuuhuoneen ovet ovat raollaan. Anne Rönnberg nukkuu olohuoneen sohvalla rauhallista mutta herkkää unta. Hän on tämän yön yhdentoista nuoren varaäiti kehitysvammaisten asuntolayksikössä Narikassa. Annella on ollut hyvä tuuri. Viiden vuoden aikana hänen yövuorossaan ei ole sattunut yhtään sairauskohtausta. Päivän liiketalouden opintojen jälkeen Anne on aloittanut työt iltayhdeksän maissa. Illan palaverissa on käyty läpi asukkaiden nukkumapaikat, sairaudet ja lääkkeiden paikat. Päivävuorolainen on kertonut päivän tapahtumista ja nuorista, jotka pitää herättää vessaan. Kun nukkumaanmenoaika lähestyy, koti-ikäväkin alkaa vaivata osaa. Jotkut eivät halua mennä nukkumaan. Toiset kokoontuvat yhteen huoneeseen, tytöt hihittelemään ja pojat örisemään. Anne pääsee yhdentoista aikaan nukkumaan. Vaikka yövuorot ovat rankkoja, Anne nauttii tunteesta, että voi leikkiä äitiä: nuoret voivat luottaa ja kääntyä hänen puoleensa, kun on vaikeaa. On mukavaa kuulla, että nuori on nukkunut hyvin, vaikka häntä olisikin pelottanut illalla. Millä me syödään, millä me juodaan? Anne opastaa kysymyksillään pöydän kattamisessa aamulla. Jotkut tarvitsevat apua hampaiden pesemisessä, toiset siistiytymisessä. Anne juttelee ja höpsöttelee murrosikäisten nuorten kanssa. Heiltä saa aitoa palautetta. Kehitysvammaiset saavat elämän tuntumaan leppoisalta aamusta alkaen.

■

enkkarit iskeytyvät espoolaiseen asfalttiin vuorotellen, tasaisesti kuin viisarit. Tie tuntee vanhan maratoonarin tennarinpohjat. Tähän aikaan muita ulkoilijoita ei näy. Ritva Larva-Salonen, 38, juoksee ja meditoi. Poskia huitova viima saa ideat pulppuamaan. Naisen olo on kuin saunanlauteiden yksinäisellä istujalla, kaikki tuntuu mahdolliselta. Vuonna 2004 hänestä tuntui mahdolliselta toteuttaa unelma toimittajaksi opiskelemisesta. Nyt valmistuminen HAAGA-HELIAn aikuislinjalta on 18 harjoittelupäivän päässä. Reitin varrella on tiheä metsä. Päivällä se kutsuu leikkimään ja vaeltamaan joustavalla neulasmatolla. Myöhäiseen aikaan se kääntää toisen poskensa. Neulasmatto alkaa piikitellä ja naavat pelotella. Metsän kohdalla Ritva vaihtaa isommalle vaihteelle. Katuvalojen turva peittoaa metsän polut. Heijastinliivi luo turvaa kuin isän syleily. Endorfiinit aloittavat sadetanssin. Niiden takia isäntä Salonenkin kannustaa vaimoaan lenkille. Ritva on japanologi, Japanin kulttuurin ja kielen asiantuntija. Päivät kuluvat työpaikalla Japanin suurlähetystössä. Illat ovat lapsia varten. Lenkille on aikaa vasta lasten nukkumaanmenoajan jälkeen. Juoksutossut hakkaavat asfalttia puoli tuntia, toisen puolen tunnista hän viettää kotinsa lattialla, jäseniään oikoen ja venytellen. Iltalenkin huono puoli on virkeys. Kello haukottelee, mutta äidin uni on kaukana. Ritva väsyttää itsensä uudelleen viikkaamalla lasten paitoja ja housuja ja täyttämällä tiskikoneen. Ritvalla on täydellisen äidin olo. Uni saapuu hyvään mieleen. Hän on viettänyt aikaa lasten kanssa, meditoinut itsekseen juoksulenkillä ja tehnyt vielä töitä kodin eteen. Tennarit odottavat eteisessä seuraavaa kertaa. Äiti juoksee taas ylihuomenna.

■

. Öisi n kär sitään . Öisin kävellään tai otetaan taksi. Öisin ehdotetaan ja kieltäydytään .

Öisin nuk utaan.

opiske

kannattaa Mitä tapahtuu HAAGA-HELIAlaiselle, kun on aika luopua tonnikalasta ja makaronista? Aktiivisista osaajista tulee työelämässä kysyttyjä menestyjiä.

TEKSTI Anne Vilenius KUVAT Kristian Tuomilehto

Kahden alan taitaja

sko Niinillä on taskussaan sekä restonomin että tradenomin paperit. Hän opiskeli yhtä aikaa Heliassa liiketaloutta ja Haagassa matkailua. Niini aloitti opinnot talouden ja hallinnon puolella, mutta kun ala alkoi hieman kyllästyttää, ja matkailu kiinnostaa enemmän, hän haki Haagaan opiskelemaan matkailun liikkeenjohtoa. Välillä opiskelijan viikko-ohjelma oli todella raskas, ja samalle päivälle osui pahimmillaan neljäkin koetta. – Siinä oppi joustavuutta, minkä olen myöhemmin huomannut tärkeäksi valtiksi työelämässä. Esko Niini on matkustellut pienestä pitäen, ja siksi matkailu kiinnosti työnäkin. Lukioaikana yksi vuosi vierähti Saksassa vaihto-oppilaana. Myöhemmin hän toimi Tjäreborgin matkaoppaana ulkomailla ja Silja Linellä Ruotsin lipun alla. Kieltenopetus oli Niinin mukaan yksi Haaga-Helian vahvuuksista. – Haagassa oppi matkailusanastoa ja Heliassa liikekieltä, mikä antoi hyvät eväät tulevaisuutta varten. Nykyisin Niini toimii maajohtajana Tonox Production Oy:ssä. Ohjelmapalveluyritys Tonox järjestää vuosittain noin 2 000 tapahtumaa yksityishenkilöille ja yrityksille. Esko Niini vastaa myynnistä ja markkinoinnista sekä henkilöstöstä ja tuotekehittelystä. Niini on rakentanut ohjelmapalveluista valmiita paketteja, mikä on alalla harvinaista. Silloin asiakkaat saavat nopeaa palvelua, eikä pakettia tarvitse koota jokaiselle asiakkaalle erikseen. Varsinkin sesonkiaikana päivät venyvät välillä pitkiksi. Hiljaisempina aikoina Niini keskittyy enemmän esimerkiksi tuotekehitykseen. Haagassa Niini oli perustamassa Palis Cupia. Se on nykyisin Suomen suurin harrasteturnaus, jossa pelataan kesäisin jalkapalloa ja talvisin salibandya. – Jätin ilmoitustaululle lapun, että lähikentällä on pallon pomputtelua, kaikki halukkaat mukaan. En olisi ikinä uskonut siitä syntyvän näin isoa tapahtumaa. Tarkoituksena oli järjestää pieni cup kauden päätteeksi, mutta vuosi vuodelta joukkueita on tullut mukaan enemmän. Nykyisin jalkapallossa niitä on jo reilut sata. – Palis Cup oli minulle ensimmäinen mahdollisuus testata taitojani tapahtumanjärjestäjänä. Se opetti paljon.

■

opiskelu

kannattaa Myynnin tehostaja

oimiston seinillä roikkuu kaikkea bikineistä rinkkoihin. Tuntuu kuin olisi saapunut urheiluvälinekauppaan. Kyse on kuitenkin Vandernet Oy:stä, joka maahantuo ja markkinoi erilaisia tavaroita. Toimistolla on yksi kappale jokaista tuotetta, joten myyjän on helppo vastata asiakkaiden tuotteita koskeviin kysymyksiin. Pasi Blåfield opiskeli Heliassa talouden ja hallinnon koulutusohjelmassa. Nykyään hän toimii myyntipäällikkönä ja vastaa teollisuustuotteista ja liikelahjoista. Vaikka Blåfield on esimiesasemassa, hän haluaa pitää myös yhteydet kentälle. Hän on ollut talossa 10 vuotta, eikä yksikään päivä ole ollut samanlainen. – Oikeastaan voisi sanoa, ettei yksikään tunti ole ollut samanlainen. Blåfield aloitti assistenttina, kokeili välillä markkinointia ja siirtyi sitten myyntiin. Viime vuonna hän osti itselleen osuuden yrityksestä. Blåfield myös kouluttaa jälleenmyyjiä. Kun tuotteet ovat tuttuja myyjille, heidän on helpompi esitellä niitä asiakkaille. Vandernetissä koulutus on tärkeässä asemassa. Opiskeluaikoina Blåfield oli aktiivinen. Hän toimi esimerkiksi Talkon puheenjohtajana ja tutorina. – Nykyinen aktiviteetti on oman talon remontointi. Se on kestänyt jo 1,5 vuotta. Toimin myös saunaseura Vastaiskussa, Blåfield sanoo. Pasi Blåfieldin yllätti se, ettei Heliasta jäänyt työelämään liittyvää verkostoa kovin paljon. – Kaikki lähtivät niin erilaisille aloille. Sosiaalisuutta oppi kyllä, Blåfield kertoo. Kiitosta hän antaa Helialle ahkeruuteen kannustavasta ilmapiiristä ja käytännönläheisyydestä. – Minulla oli samaan aikaan ystäviä Kauppakorkeassa. Huomasin, että siellä oli tärkeämpää, millä menetelmällä johonkin tavoitteeseen päästiin. Heliassa oli tärkeämpää, että tavoitteeseen päästiin ja hommat tulivat tehdyksi. Blåfieldin seuraava haaste saattaa olla MBA HAAGA-HELIAssa. – Paperit on jo täytetty, mutta lopullinen päätös on tekemättä. Opiskelu saattaisi kuitenkin antaa uutta näkökulmaa yrityksen kehittämiseen. Ensin on kuitenkin saatava remontti loppuun, Blåfield nauraa.

■

Tehottomuuden vihollinen

obultecin toimistolla Leppävaarassa on vielä aamulla hiljaista. Toimisto on viimeisen päälle sisustettu, työpisteet odottavat työntekijöitä. Yrittäjä Hannu Alakangas saapuu paikalle hieman väsyneenä. Se ei kuitenkaan johdu juhlitusta yöstä, vaan jääkiekkoharjoituksista, jotka alkavat vasta iltakymmeneltä. Alakangas opiskeli Heliassa tietojenkäsittelypuolelta tradenomiksi. Opiskelujen jälkeen hän työllistyi isoon yhtiöön, mutta alkoi pikku hiljaa huomata, että joitakin asioita olisi voinut tehdä eri tavalla. Kansainvälisessä yrityksessä muutoksia oli kuitenkin vaikea saada aikaan. Hän perusti työkaverinsa kanssa uuden yrityksen. Alakangas kertoo olevansa luonteeltaan yrittäjähenkinen. Nobultec Oy aloitti 2005 pienenä yrityksenä, mutta nykyisin liikevaihto on jo miljoonan luokkaa. Alakangas kertoo ylpeänä, että joskus messuilla

■

Itsenäinen vastuunkantaja

eliasta tradenomiksi valmistunut Janne Paananen vinkkaa, että ensimmäisessä työpaikassa kannattaa olla tarpeeksi nöyrä. Vaikka onkin valmistunut, opittavaa on vielä paljon ja kaikista neuvoista kannattaa ottaa vinkkiä. – Kannattaa myös olla ylpeä omasta tutkinnostaan ja hakea rohkeasti mieluisiin työtehtäviin. Kun tilaisuus tarjoutuu, siihen pitää iskeä kiinni, Paananen kertoo. Paananen työskentelee Check Point Software Technologies Finland Oy:ssä. Check Pointissa tuotetaan tietoturvaratkaisuja yrityksille. Kuluttajille tutumpi on ilmainen tietoturvaohjelmisto ZoneAlarm. Janne Paanasen nykyinen työtehtävä on Nokia-myyntikanavan hallinta ja asiakassuhteiden hoitaminen. Check Point Software Technologies on israelilainen yritys, joka toimii noin 80 maassa. Suomessa yritys on toiminut vuodesta 2001. Check Pointin Suomen konttorilla on töissä viisi miestä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki tekevät kaikkea, kahvinkeitosta postin hakemiseen. Janne Paanasen työpäivät vaihtelevat paljon niin aikojen kuin tehtävienkin puolesta. Niin sanottua normaalia päivää ei ole olemassakaan.

Nobultecia on luultu monen tuhannen ihmisen yritykseksi. Ihmiset ovat kyselleet, että montako ihmistä Suomen toimistossa on töissä. Totuus on, että tällä hetkellä Nobultec työllistää kymmenen ihmistä. – Olemme tehottomuuden vihollisia, Alakangas summaa. Nobultecin liikeidea on tehostaa suurten yritysten prosesseja. Se voi tarkoittaa esimerkiksi matkalaskutuksen kirjaamisen nopeuttamista. Tarkoitus on etsiä yrityksen pahimmat pullonkaulat ja joskus se tarkoittaa konkreettista menemistä ruohonjuuritasolle nykyaikaisen tekniikan avulla. Alakangas toimii yrityksessä prosessiarkkitehtinä, eli vastaa projekteista ja niiden resurssoimisesta. Hän ei vaikuta tavalliselta yrittäjältä. Ei liikaa stressiä tai huolia. – Ainahan sitä tuntuu, että olisi jollain tavalla töissä, mutta yrityksemme yrittää ehkäistä työuupumusta, mikä on alalla hyvin yleistä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi esiintymiskursseja, hammashuoltoa, muuttopalvelua ja sitä, ettei viikonloppuisin työskennellä. Ylitöihinkään ei ole pakko jäädä, vaan asia yritetään järjestää muulla tavalla. Myös Nobultecissä työskennellään tehokkaasti. – Täällä jokainen tekee vain työnsä. Esimerkiksi siivous on ulkoistettu. Siivooja täyttää esimerkiksi jääkaapin aina kun sieltä puuttuu jotain, Alakangas kertoo. Näin hyvää työaikaa ei kulu kaupungilla juoksemiseen. Edes lamasta Alakangas ei ole huolissaan. – Isot pörssiyritykset voivat saada meidän kauttamme jopa 10 miljoonan säästöt. Alakangas painottaa, että työelämän kannalta opiskelijoiden on tärkeää saada opinnot päätökseen. – Omat opintoni kestivät kuusi vuotta, koska työelämä imaisi minut mukaansa. Kun perustimme Nobultecia, haimme starttirahaa. Rahoittaja kysyi ensimmäisenä haastattelussa, että mitenkäs poikien opiskelut. Jos papereita ei olisi ollut, olisi raha jäänyt tyystin saamatta.

– Konttorilla tulee istuttua aika vähän, usein olen jossain muualla neuvotteluissa. Työssä on mukavaa tietysti vapaus. Vastuu on kannettava, mutta monista asioista saa päättää itse. Ennen Heliaa Paananen kouluttautui eräoppaaksi. Tradenomin opintojen oli tarkoitus tukea myöhemmin oman yrityksen perustamista. Opintojen aikana Paananen laskeskeli, ettei oman yrityksen toiminta tulisi kovin kannattavaksi. – Sisälläni asuva kapitalisti heräsi, Paananen nauraa. Opintojen jälkeen hän on vaikuttanut muun muassa valtuuston jäsenenä Tradenomiliitossa.

■

KOLUMNI

Kyllä on

ankkaa r O

piskelu on rankkaa, varsinkin jos on ehtinyt haalia elämäänsä muutakin tekemistä, kuten päivätyön, perheen tai harrastuksia. Kun opiskelu alkoi, minulla oli säännöllinen elämä. Oli pilaantumatonta ruokaa jääkaapissa, oli puoliso, asunto, auto, sosiaalista elämää ja ehkä Salkkarit. Nykyään satsaan opiskeluun. Katkeruus, kauna ja jatkuva valitus ovat vahvat eväät opiskelusta selviytymiseen. Itseltään kannattaa aina vaatia kiitettävää arvosanaa. Sen eteen kannattaa uhrata suurin osa elämästä koulun ja työn ulkopuolella, kuten yöunet ja ihmisläheisyys. On hyvä jo alkumetreillä haalia niin monta kurssia kuin ikinä pystyy, vaikka päällekkäin. Pääasia, että valmistuu ennen muita ja näyttää siltä, ettei koskaan olisi ollut vapaa-aikaa ystäville tai koiralle. Jotta koulukavereiden kanssa saisi aikaan kunnon ”kyllä on rankkaa”-keskustelun, kannattaa käydä kerran viikossa tuulettumassa lähibaarissa. On maanantaina koulussa jotain uutta kerrottavaa. Valittaminen kannattaa ahdistavassa mielentilassa kohdistaa suoraan tunnille ja opettajaan. Sivulauseissa kannattaa haukkua koulukaverit, jotta hekään eivät jatkossa veisi aikaasi koulunkäynniltä. Luokan takaosassa voi istua yksinkin. Töissä voi tekeytyä sairaaksi ja lähteä kotiin tekemään läksyjä. Se nostattaa närää muissa työntekijöissä, minkä jälkeen ei tarvitse työporukankaan kanssa illastaa. Vaihtoehtona on ”vasemman käden tekniikka” eli vuoroin hoidat päivätyötäsi, vuoroin kirjoitat englannin esseetä. Koulutehtävät kannattaa printata töissä, koska johtajat ei-

vät ymmärrä, kuinka rankkaa opiskelu on. Työpaikanhan on ehdoitta tuettava koulunkäyntiä. Opiskelun puolivälissä voi ajatella uutta ihmissuhdetta, koska ajan puutteen vuoksi edellinen on karilla. Kevät on hyvää aikaa, koska uusi ihminen ei tiedä kuinka vähän aikaa hellittelyyn oikeasti jää. Tausta-ajatuksena ovat pienemmät ruokamenot ja lyhyempi koulumatka, jos hyvä tuuri käy. Kun seurustelee, ei tarvitse enää siivota tai siistiytyä. Syksyllä kannattaa miettiä jatkaako ihmissuhdetta. Kesällä elämän voi laittaa ranttaliksi. Ystäviä voi lähestyä varovasti ja toivoa, että edes joku on antanut anteeksi rankan koulunkäynnin. Koulu on kuitenkin hyvä selitys. Kuka nyt jättäisi kunnianhimoisen ystävän, josta saattaa jonain päivänä tulla rikas ja kuuluisa? Opiskelupaikka kannattaa kertoa mahdollisimman monimutkaisesti ja englanniksi. Se herättää varman kateuden ja nostaa asemaasi ihmisten silmissä. Syksyllä voi taas aloittaa ruikuttamisen. Koulunkäynnin haastavuuden lisäämiseksi opettajat voivat edelleen laatia kurssisuunnitelmia väärille ryhmille, pakottaa uhkauksin määräpäiviä, olla aktiivisesti poissa tunneilta ja vaihtaa luokkia oppilaiden tietämättä. Arvuuttelu kunkin lukukauden kurssinimistä ja lukujärjestyksistä on myös hauska lisä arkiseen opiskeluun.

■

Maarit Taipale Opiskelija tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa

Kuva Juho-Pekka Pekonen

tulevaisuudessa Seinä vaihtaa väriä, sängyt tärisevät, sauna laihduttaa ja musiikki putoaa katosta kohtisuoraan alaspäin. H2 vietti yön Hotelli Haagan tulevaisuuden hotellihuoneessa. TEKSTI Tiina Kekäläinen ja Tuuti Piippo KUVAT Felix Siivonen

enään tulvahtaa uuden muovin ja nahan tuoksu, kun ottaa ensimmäisen askeleen kynnyksen yli tulevaisuuden hotellihuoneeseen. Ensivaikutelmaa hallitsee teollisen hajun lisäksi valkoinen yleistunnelma, lasiset pinnat ja folioverhot. Ikkunoista ei näe ulos, sillä niitä peittää päättymätön drag show: hopeiset sivuverhot kehystävät noloa ysärineulepaitaa muistuttavaa valkeaa karvakangasta. Täälläkö pitäisi nukkua? Olohuoneessa, makuuhuoneessa ja kylpyhuoneessa näkyy enimmäkseen nahkaa, peilejä ja metallia sekä paljon lasia. Mattana, murskattuna ja kirkkaana. Siellä täällä loistaa pieniä spottivaloja. Hiivimme varovasti huoneesta toiseen, koska tuntuu kuin kaikkialla

olisi lasisia esteitä, joihin törmätä. Modernius on viety niin pitkälle, että vessan ovikin on mattalasia. Ovea ei saa kunnolla kiinni, eikä lukkoa edes ole. Ehkä tulevaisuudessa ollaan vapaamielisempiä intimiteetin suhteen. Sisustukseen uppoaa huomaamattomasti hurja määrä tekniikkaa. Kaikenlaisten vempaimien ja säätimien kanssa tulee lapsenmieliseksi. Motorisoitu sänky alkaa summassa kaukosäätimen nappeja painelemalla täristä. Ohjeissa kerrotaan, että sänky antaa fysiovibrastista laihdutushierontaa. Sängyn tärinä kutittaa korvia. Huristelemme sängyllä ylös alas Michael Jacksonin ja Alanis Morrissetten tahtiin. Musiikin saa tietokoneen ja iPodin kautta kuulumaan kattoon kiinnitetystä litteästä kaiuttimesta,

joka pudottaa äänet suoraan sänkyyn. Musiikki kuulostaa samalta kuin kuulokkeista kuunneltuna. Asennamme sängyn kaukosäätimestä herätyksen aamuksi ja jäämme jännittämään, tarkoittaako se tärinää vai yhtäkkistä kaksinkerroin painumista. Seinästä irrotettavasta kosketusnäytöstä voi valita spa-, oleskelu- tai tunnelmavalaistuksen. Kun tunnelmamoodin kytkee päälle, seinästä alkaa tulvia sinistä, vihreää ja keltaista valoa vuorotellen. Samalla tietokone sammuu, eikä sitä saa päälle ennen kuin valaistusta vaihtaa kaukosäätimestä. Tässä huoneessa keskitytään muuhun kuin tietokonepeleihin. Mitä tällainen nerokas säädin saisi aikaan kodeissa ja parisuhteissa? Sääli, ettei tullut otettua punaviiniä mukaan, sillä olohuoneen valkea nahkasohva

kutsuu läträämään. Kymppitonnin sohvan voi puhdistaa yksinkertaisesti pyyhkimällä kostealla rätillä. Siivoojien ei tarvitse hinkata nanolasista valmistettuja oviakaan, sillä uudenlaisen koostumuksen ansiosta niihin ei jää sormenjälkiä. Ainut poikkeus on vessan ovi, joka on pölyinen. Vaikuttaa siltä kuin koko vessa olisi keskeneräinen. Illan lemppariksi nousee hassun näköinen nojatuoli, jolla voi keikkua pystystä lepoasentoon. Tulevaisuuden kiikkustuoli todistaa, että design-huonekalut voivat osoittautua yllättävän mukaviksi. Kirkkaaseen jalkalamppuun yhdistettynä tuoli tosin tuo elävästi mieleen hammaslääkärin vastaanoton.

ulevaisuuden hotellihuoneessa ei lilluta kylpyammeessa, vaan nautiskellaan infrapunasaunan suloisesta lämmöstä. Laitamme saunan päälle ja suojaamme lauteet pyyhkeillä. Saunan ohjeissa lukee, että penkit ja lattia kannattaa suojata iholta erittyvältä kosteudelta, koska hikoilu on infrapunasaunassa voimakasta. Ennen lauteille hyppäämistä peseydymme lasisessa suihkukopissa. Suihkun käyttö kestää tovin, sillä tulevaisuudessa mitään ei käännellä tai väännellä, vaan suihku toimii nappuloista painamalla. Myös suuttimia, joista vesi suihkuaa, on hämmentävästi kaksi. Infrapunasaunakin toimii näppäimiä painamalla. Tai niin sen ainakin pitäisi toimia, mutta emme saa lämpötilaa nousemaan kuin korkeimmillaan 27 asteeseen. Se on saunalle liian vähän. Hytisemme ja tutisemme kylmillä lauteilla. Suloisen lämmön lisäksi infrapunasaunalla pitäisi olla monenlaisia hyötyvaikutuksia. Sauna muun muassa polttaa kaloreita, poistaa kuona-aineita ja jopa vähentää selluliittia. Kenties niksi onkin juuri tässä: elimistön täytyy toimia tehokkaasti pysyäkseen lämpimänä tulevaisuuden saunassa. On tosin myös mahdollista, että emme vain osanneet ohjelmoida saunaa oikein. Tulevaisuuden hotellihuoneen ärsyttävin

puoli on tekniikka ja sen ongelmat. Kaikki täytyy opetella, ja kaiken käyttämiseen tarvitsee paperikaupalla ohjeita. Sänky on ihana. Huoneen ihmettelystä väsyneenä sammumme hetkessä valkoisten lakanoiden väliin. Yön vessareissutkin on huoneessa mietitty viimeisen päälle. Sängyn alareunaan ja vessaan räpsähtää valot yöllä vuoteesta noustessa. Aamu on sen sijaan raadollisempi. Haaveilimme hitaasta musiikki- tai valoherätyksestä, mutta meidät herättää tuttuakin tutumpi herätyskellon piipitys.

”

■

tulevaisuudessa mitään ei käännellä tai väännellä.

Huomisen hotelli - Kehitetty Haagan toimipisteessä hankkeena, jossa on mukana pieni joukko opettajia ja restonomiopiskelijoita - Yhteistyökumppaneina toistakymmentä suomalaista yritystä, joiden tuotteita huoneissa on

- Kaksi huonekonseptia Best Western Hotel Haagassa: Yhteys luontoon ja Muuntautuva teknologia www.huomisenhotelli.fi

Millaista on elää jatkuvassa yössä? Törmäillä seiniin ja eksyä kotipihalleen? H2 kokeilee näkövammaisen arkea.

Päivä

pimeydessä Teksti Jani Svensk Kuvat Felix Siivonen

uistan laskeneeni vesilasin pöydälle, mutta en löydä sitä. Tunnustelen ilmaa uimaliikkeitä imitoiden. Rauhallisuus on valttia, etten tule kaataneeksi lasin sisältöä. Entä jos se olikin toinen pöytä, johon jätin lasin? Haravoin systemaattisesti keittiön pöytäpintoja. Turhaudun, koska olen täysin tuntoaistin ja muistin varassa. Mustalla kartongilla vuoratut pimennyslasit estävät tehokkaasti näköaistin toiminnan. Lasi löytyy vasta minuuttien etsinnän jälkeen. Se oli juuri siinä, missä pitikin – kämmenen etäisyydellä lautasesta. Työkyvyttömyyseläkettään viettävä Vuokko Halinen nauraa lasitarinalleni. – Esineen etsiminen on työlästä, erityisesti maahan pudonneen, hän myöntää. Halisella näkökykyä on vielä hitusen jäljellä, mutta näkökenttä on lähinnä muotoja ilman yksityiskohtia.

Harhakuvia Arkiset toimet muuttuvat näön heikentyessä hidastempoisiksi. Liikkeiden on oltava rauhallisia, askeleiden vakaita. Jos kiirehtii, iskee paniikki avuttomuudesta ja hommat tyssäävät saman tien. Vuokko Halinen liikkuu kotioloissaan tukinojasta toiseen. Aivan kuten minä täyspimeydessäni. Ovenkarmilta kaapille ja kaapilta pöydälle. Pimeys ei silti tarkoita mielen taantumista. Musiikin soidessa näen edessäni väriloiston. Valopalloja on kuin itämaisessa diskossa. Metsäpolulla mielen luomat harhakuvat voimistuvat. Olen hämilläni, miksi näen edessäni tien? Mutta siinä se on. Hajun ja

kuulon luomana mielikuvana. Kuulen ihmisten lähestyvän. Lähemmäs ja lähemmäs. He ovat jo suoraan edessäni, mutta näkemäni tie on yhä tyhjä. Aavemaista.

Apua pimeyteen Mielen laukkaamisesta huolimatta sokean päivä tuntuu pitkältä. Kirjat ja Facebook sekä muut interaktiiviset toiminnot ovat hyödyttömiä. Telkkarista kuulee vain uutistenlukijan äänen. Vuokko Halisella tilanne ei ole näin toivoton. Hän pystyy seuraamaan helposti hahmotettavia televisio-ohjelmia pienoiskaukoputken avulla. – Olen katsellut muun muassa nyrkkeilyä ja sumopainia, Halinen paljastaa. Matkapuhelintaan Halinen käyttää suurennuslasin kanssa. Kännyköitä ja kelloja on näkövammaisille myös puhuvina versioina. Oletko huomannut eurokolikoiden laidoissa olevat urat? Tunnistusta helpottavat urat ovat sokealle yhtä tärkeitä kuin lääkepakkausten pistekirjoitukset. Harmi vain, että pistekirjoitus ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Halinen havainnollistaa tilannetta minikokoisella pisteitä painavalla kirjoituskoneella. – Kirjoittaminen pistekoneen avulla on helppoa, mutta lukemaan en opi, hän huokaisee. Kirjoituspaperilla on kohopisteitä rivissä tuhoton määrä. Sormenpäällä pitäisi erottaa, missä edellisen aakkosen pisteet loppuvat ja seuraavan alkavat. Ei amatööreille. Apuvälineiden ylijumala, opaskoira, olisi oiva apuri moneen pulmaan, mutta koiran saaminen on vaikeaa ja vaatii omistajaltaan varhaisia aamuherätyksiä.

”

Katuoja tulee tutuksi monta kertaa.

Reseptorini eivät vastaanota minkään sortin parannusta haju-, kuulo- tai tuntoaistissa. Faktaa silti on, että niiden hyötykäyttö kasvaa näön menetyksen myötä. Maidon kaato aamumysliin ei kuulosta vaikealta pähkinältä, kunnes on aika mitata maidon määrä lautasella. Täydellisellä keskittymisellä pystyn kuulemaan rapisevatko myslit maidon pudotessa kuppiin, mutta nesteen korkeuden määrittelyyn se ei auta. Tuntoaisti onneksi pelastaa tässäkin tilanteessa: sormi mysliin ja maito perään. Tämä siis sen jälkeen, kun olen ensin hajun avulla erotellut jääkaapissa rivissä seisoneet jogurtti-, glögi- ja maitopurkit toisistaan.

minkäänlaista valonlähdettä horisontissa. Ilman apuria etenemisestä ei tulisi yhtään mitään. Elokuvien legendaarinen motto ”aavikolla ihminen kävelee kehässä” pitää kutinsa. Käännyn jatkuvasti vasemmalle. Katuoja tulee tutuksi monta kertaa. Myös muistikuvat matkojen etäisyyksistä voi heittää romukoppaan. Käännöksen olisi pitänyt olla jo! Tutut kadunpätkät ovat varmasti venyneet päivän mittaan. Tuskani on suuri. Onneksi Vuokko Halinen paljastaa, että tuntemukseni ei ole epänormaali. – Yksin ei tule juuri ulos mentyä. En löytäisi edes ratikan ovea ilman apuria. Apua on onneksi tarjolla niin perheeltä kuin vapaaehtoisavusta, Halinen kertoo.

Pelottava ulkomaailma

Raiteita pitkin

Kotioloissa harmiton sohvaan törmäily ei ole vaarallista. Perille löytää, vaikka ensin vähän hyllyn reunaa kolhisikin. Kotioven jälkeen maailma kuitenkin muuttuu. Ulkona odottaa villi länsi, joka ei tunne armoa vähäosaisille. Seison keskellä kotipihaa. Pelkoa voi verrata seinäkiipeilyyn kymmenen metrin korkeudessa. Matkaa juna-asemalle on reilu kilometri. Kantti on vähällä loppua ensimmäisen sadan metrin aikana. Valkoisesta tunnustelukepistä ei ulkona ole juuri hyötyä. Se antaa valheellista turvallisuuden tunnetta, mutta ei sillä oikeaan suuntaan löydä. Sentään pari möhkälettä onnistun välttämään. Suurin etu kepistä lienee tien raivaamisessa muista kulkijoista. Ruuhkassa moni tajuaa väistää vasta, kun keppi napsahtaa pohkeeseen. Suunnistaminen on mahdotonta ilman

Helsingin keskustassa asuva Halinen ei yllättäen pidäkään uusia matalalattiaratikoita parannuksena. – Vanhat ratikat ovat parempia kuin uudet, koska niissä on tolppia ja kaiteita, joista voi pitää kiinni. Matalalattiaisissa on suuret käytävät, joissa joutuu kurottelemaan kädensijaa, Halinen kritisoi. Kauempana asuvana joudun ratikoiden sijaan turvautumaan junaan. Korkeilla kynnyksillä varustettu vanha junamalli toimii. Löydän kädensijan heti ovensuusta. Istumaan pääsen kanssamatkustajia varmasti hymyilyttävällä tunnustelumetodilla. Tulen kerrankin hyödyntäneeksi lähijunien vakiokuulutukset. Pasila – Böle. Nousen ylös ja suuntaan ovelle. Matkalla kolhin ainakin kahden henkilön päänuppia. En saa osakseni tuhahduksia. Valkoinen keppi toimii.

Aistien kilpa

Saavun kouluun. Ilokseni erotan tutut ihmiset äänestä. Luokassa on kuin radiokuunnelman livenäytöksessä. Lopulta on ilta ja poistan mustat lasit. Verkkokalvoni ovat vähällä kärventyä loistelamppujen hehkusta. Seitsemän sähköpostia ja yksi tekstiviesti on yrittänyt tavoittaa minua päivän aikana. Palaan digiaikaan. Vuokko Halinen ei ole yhtä onnekas. – Vaikka välillä ketuttaa, pysyn positiivisena. Täytyy olla onnellinen, että näkee edes sen minkä näkee.

■

Suomessa on noin 80 000 näkövammaista ihmistä. Sokeita heistä on noin 10 000. Lähde: Näkövammaisten Keskusliitto ry

Pimeys tekee tehtävänsä Toimittaja ehti päivän aikana: - kompastua sohvarahiin kolmesti - törmätä jääkaappia, kirjahyllyä ja rapun seinää vasten - eksyä kotipihalleen - välttää bussin yliajon - kauhoa tyhjältä lautaselta ruokaa viiden haarukallisen verran, - kouria viattomia sivullisia - pelätä henkensä puolesta tunnin ajan. 37

KI Ä UM N R VIE ITIO ED

Le Tour de

haaga-helia

Kävimme seikkailemassa Vierumäellä ja katsomassa, miltä toimipiste näyttää yöllä. Löysimme uusia lajeja ja aktiivisia opiskelijoita sekä romanttisen treffipaikan.

Teksti Tuuli Lindgren ja Katja Saari Kuvat Felix Siivonen

arraskuun synkkä pimeys ei helpota suunnistusta. Koemme sen karvaasti, koska ajamme lähes kymmenen kilometrin hukkareissun, kun etsimme kuplahallia. Kirkas tähtitaivas luo kuitenkin etsimiseen sopivaa tunnelmaa. Janne Kainulainen, 24, ja Jarkko Penttinen, 23, odottavat hallin edessä. Vierumäen toimipiste on laaja. Lukuisat parkkipaikat, vuokrattavat mökit, urheilutilat sekä liikenneympyrä saavat pään sekaisin. Kainulainen ja Penttinen ovat kolmannen vuoden opiskelijoita. He valmistuvat ensi keväänä liikunnanohjaajiksi. He esittelevät meille modernia kuplahallia, jossa voi harrastaa monenlaisia urheilulajeja. Reunoilla ovat pituushyppy- ja jousiammuntapaikat sekä juoksurata. Hallin keskellä, alakerrassa, on monta pelikenttää, joissa opiskelijat vielä pelailevat koripalloa. – Ei täällä oikein ole muuta tekemistä kuin urheilla ja joskus bilettää, Kainulainen naurahtaa.

Pelikenttien vieressä on kuntosali. Laitteet näyttävät uusilta ja kiiltäviltä. Niissä hikoilee vajaa kymmenen opiskelijaa. Ei jää huomaamatta, että olemme urheiluopistossa.

Kohti töyssyjä ja niiden yli! Otamme kickbiket Kuplahallista, ja opettelemme ajamaan niillä Kainulaisen ja Penttisen avustuksella. Kickbike on jotain potkulaudan ja polkupyörän väliltä. Eteenpäin pääsee hurjasti potkimalla. Kantapään kautta oppii, että olemattomasta satulasta on turha yrittää pitää kiinni Kickbikea taluttaessa. Kainulaisen ja Penttisen opetus sujuu ammattilaisen ottein. Harjoittelemme potkutyyliä, jonka pitäisi olla rullaava, pehmeä ja mahdollisimman tehokas. Potkimme tietä edestakaisin, kunnes tukijalka on puutunut ja potkujalka hapoilla. Jalkaa pitää vaihtaa reilun viiden potkun välein, jotta tältä vältyttäisiin.

Jalanvaihtotekniikan harjoittelu ei ole ihan helppoa. Vaihdon voi tehdä siirtämällä potkujalan tukijalan eteen tai taakse laudalle, ja yrittämällä sitten liu’uttaa se oikealle paikalleen. Kuulostaa vaikeammalta kuin se oikeastaan on. Haastavampaa on vaihtaa jalka hyppäämällä. Se kyllä näyttää hienolta, mutta jalka voi lipsahtaa helposti laudan ohi.

Takapuolet timmiksi Pikakurssin jälkeen lähdemme lenkille. On pimeää. Tuuli viuhuu korvissa ja hiekka rahisee, kun potkimme pitkin Vierumäen teitä. Kickbike tärisee ja kypärä valuu silmille. Potkiessa vastaan tulee laaja golfkenttä, joka on kasvattanut suosiotaan Vierumäellä. Alueella on myös muun muassa jääkiekkohalli ja ratsastustalli, sekä lukuisia urheilukenttiä. Pinnanmuotojen hahmottaminen osoittautuu haastavaksi pimeässä, ja pienet töyssyt saavat Kickbiken horjumaan ikävästi.

Vierumäki on HAAGA-HELIAn aktiivisin ja urheilullisin toimipiste. Vierumäki sijaitsee Lahden ja Heinolan välissä, 130 kilometriä Helsingistä. Toimipisteestä valmistuu liikunnanohjaajia. taneet opiskelijoiden Alamäissä meno Tutkinnon laajuus on 210 opintopistettä. SM-kultaa korkeaon pelottavaa. Apua, Vierumäelle voi kuka tahansa mennä viettämään liikunnallista lomaa. koulujen välisissä pekumpi oli etuja leissä sekä lätkässä että kumpi takajarru? pesäpallossa, Kainulainen jatkaa. Golfiin suunnitellulla välineellä heittojen Sen lisäksi, että yrittää pysyä pystyssä Vierumäen keskellä seisoo uljas mieshenpitäisi olla pitkiä ja kauniisti kaartuvia. hurjassa vauhdissa, pitää myös väistellä kaikilöä esittävä patsas. Heittoon on tärkeää saada vauhtia koko kenlaisia miinoja tiessä, kuten vesilammikoi– Lauri ”Tahko” Pihkala keksi pesäpallon vartalosta, ei vain kädestä. ta ja limaisia lehtikasoja. Onnettomuuksilta ja edesauttoi muutenkin suomalaisen liikunKäden tarkoituksena on ainoastaan ohkuitenkin vältytään. takulttuurin rakentumista. Hän oli myös jata heitto oikeaan suuntaan. Helpommin – Tämä on tehokas laji reisien ja takamukana perustamassa Vierumäen urheilusanottu kuin tehty. puolen treenaamiseen, Penttinen toteaa opistoa, Penttinen valaisee. Hyvästä opastuksesta huolimatta kylmä potkiessamme ylämäkeä pitkin Vierumäen Tahko, 1888–1981, ideoi Vierumäen urtuntuu kangistavan sormet, sillä ainakin toiyössä. heiluopiston jo vuonna 1909. Urheiluopisto sen toimittajan heitot vain huononevat pelin Jos haluaa vaihtelua juoksun tai pyöräilyn perustettiin 1927. edetessä. rinnalle, kickbike on varteenotettava vaihTahkon visiona oli jalostaa nuorista mieOn pakko luovuttaa, sillä frisbee lentää toehto. Hinnaltaan se on tavallisen polkuhistä voimakas soturirotu. Hän oli suomalaijostain syystä koko ajan taaksepäin. Muut pyörän luokkaa. Lenkin jälkeen uimahallin nen urheilija, joka voitti useita suomenmespelaajat selviävät kunnialla maaliin. ikkunoiden takana näkyvä poreallas houtaruuksia juoksulajeissa. kuttelee kummasti. Hiki on noussut pintaan pienestä pakkasesta huolimatta. Ikävä kyllä Voitokkaat vierumäkeläiset uimapuvut jäivät kotiin. Kastajaiset kylmässä järvessä Vierumäkeläiset opiskelijat eivät vierasta oudompiakaan lajeja. Ennen kotimatkaa käymme katsomassa kapPaksu frisbee kaartaa pitkälle – Olemme osallistuneet muun muassa paleen kauneinta Vierumäkeä. Peilityyni järnorsupallon MM-kisoihin, Kainulainen kervi, jota ympäröi valaistu lenkkipolku. Jalkapallokenttää ympäröi frisbeegolfrata. too. Rannalla on kymmenen metrin hyppyPelin tarkoituksena on saada frisbee koriin Haaga-Helian vierumäkeläisten AC torni. Vesi on kirkasta ja miesten mukaan mahdollisimman vähillä heitoilla. Le’ne on hallitseva maailmanmestari lajissa, kesälläkin kylmää. Pimeässä maalin hahmottaminen on vaijoka muistuttaa jalkapalloa. Näkymä on kaunis marraskuun yöpakkeaa, joten Kainulainen menee seisomaan Suurin ero näissä lajeissa on pelivälineen kasessa. Romanttinen ranta on miesten mutaskulampun kanssa korin luokse ja yrittää koko: norsupallossa käytetään 45–75 halkaikaan suosittu treffipaikka. väistellä kohti lentäviä frisbeitä. sijasenttimetrin jumppapalloa, ja joukkueet – Niin, ja tuohon järveen päättyvät Frisbeegolfiin tarkoitettu frisbee on pakovat sekajoukkueita. aina jokasyksyiset kastajaiset, Penttinen sumpi ja raskaampi kuin se, jota heitellään – Meidän opiskelijamme ovat myös voitkertoo. rannalla.

■

Freezing finland LISH

IN ENG

Winter’s back and here are some tips to having a great darkest time of the year. Text Mari Kaislaniemi

WALKING ON ICE

CLOTHING The most important thing about winter is clothing. You need to dress right or you won’t be having any fun at all. Pull on your stockings or long underwear, wool socks, wool sweater, hat and gloves or wool mittens and you’ll be ready to face the cold. Wool, fleece and Gore-Tex will become your best friends this winter. You’ll also need a good pair of shoes or boots that will keep all the wet snow and rain out and keep your toes warm. It seems that no matter how many times I’ve been told to wear lots and don’t forget my hat, there come days when I head out without all the woolen wear. Every time I’ve done so, I’ve regretted it. Standing at a bus stop for 20 minutes when it’s -15 degrees Celsius just isn’t what I call fun.

One of the must-do things during winter in Finland is to go walk on the ice of lakes or the sea. Taking a walk on ice is a great way to spend a sunny and clear day. If you are unsure whether or not the ice is thick enough, the best sign is to see if there are other people walking there as well. Walking on frozen lakes or seas can be quite addicting. Once you’ve tried it, you’ll want to go again. The feeling of being surrounded with nothing but space is amazing. Not to mention that standing next to a spar buoy hundreds of meters out to sea isn’t something everyone has done. At all times when you walk on ice you should have naskali with you. Naskali is a self-rescue device made of two spiked handles connected by a string. You wear it around your neck and if you fall through the ice into the water you can pull yourself back onto the ice using the naskali.

WINTER FISHING Finns don’t let the snow and ice stop them from fishing. During the winter fishermen will go out onto the ice of a lake or sea, drill a hole into the ice and fish through the hole. You can go look at people fishing just off the shores of Helsinki or go on a guided ice fishing tour to find out more.

OUTDOOR WINTER SWIMMING

SKATING AND ICE HOCKEY There are outdoor skating facilities in all Finnish cities. In Helsinki there are over 100 places where you can skate during the winter. There are outdoor and indoor skating rinks and you can even skate on frozen lakes or seas. In Helsinki some outdoor artificial skating rinks offer skates for rent. The Railway Station Square’s Icepark offers music and other events throughout winter. The skating rink in Kallio is very popular among students for both skating and ice hockey. You can also find many natural skating rinks all over Helsinki. These rinks are often on small fields that are used for soccer or other games during the summer. In winter the fields offer skating possibilities, just remember to bring your own skates and maybe a hockey stick. Quite often the small ice rinks are occupied by boys playing hockey. Join in the game and learn to play street ice hockey. To find out more about skating rinks in Helsinki visit www.hel.fi, change the page to English and click on sports facilities.

LAPLAND In Lapland you can go on snowmobile excursions and reindeer safaris. These two activities will let you see breathtaking views of winter landscape. Although there are ski resorts in Southern Finland, most resorts are located in Lapland. There the slopes are steeper and you’ll be guaranteed to have snow on the slopes throughout the winter season. Rent a cabin with a group of friends and head up north for an unforgettable week.

SKIING, BOTH CROSS-COUNTRY AND DOWNHILL Cross-country skiing can be called Finland’s national sport. All over Finland people ski on skiing trails which are maintained by the city. In some places, like Helsinki’s Paloheinä or at ski resorts, you can rent cross-country skis and shoes. Cross-country skiing isn’t the prettiest sport around but apparently it gives you a full workout. If you want to go downhill skiing or snowboarding you need to get out of Helsinki. Messilä Skicenter (near Lahti) offers ten lighted slopes only an hour’s drive from Helsinki. You can rent skis and snowboards if you don’t have your own. Ski lifts in Finland are simply weird. Chair lifts are rare but instead the Finns get on top of slopes with anchor and ring lifts. These lifts pull you up the slope while you stay in contact with the snow. If you’re used to chair lifts be ready to fall off the lifts before you get the hang of it. The lifts are often easier to tackle with skis than with a board.

”

Finns don’t let the snow and ice stop them from fishing.

SLEDDING

On a crisp winter Sunday one of the best things to do is gather up a group of friends and go sledding. All you need is a sled or two and proper outdoor clothing. You can attack any snow covered hill you find or travel to some bigger hill, in Helsinki people often go to Paloheinä hill. Remember to bring hot chocolate in a thermos with you, it’ll keep you warm all day long.

Swimming outdoors during the winter sounds crazy and even many Finns think it is. But nonetheless, there are several thousands of people who go swimming in holes cut into the ice of frozen lakes and the sea. Most people rush from the warmth of the sauna and take a quick plunge in the cold water before heading back to the sauna. Ice swimmers claim that swimming during the winter helps them ward off the common cold and other illnesses. Try it out and see for yourself if what they say is true. There are 16 outdoor winter swimming spots in Helsinki.

INDOORS If you’d rather stay indoors or you’re exhausted from all of your outdoor activities, you don’t need to just sit at home and twirl your thumbs. Winter is the perfect time to meet up with friends. Go to a cafe or stay home as long as there are candles and hot drinks. One of the favorite hot drinks Finns consume during the winter is glögi. Many people will say that glögi tastes of Christmas. Gingerbread cookies and Christmas tarts are also a guaranteed holiday favorite. You’ll get tasty cookies and tarts if you make them yourself. Another great way to escape the freezing cold winds and snowstorms is to go to the movies or see a play at a theater or attend a concert. Go check out the latest Finnish box office hit or go rock out with your favorite band and stay warm.

GALLUP

yö vastaan päivä

”

haaga-helian opiskelijat kertovat KUMPI ON PAREMPI. Teksti Petra Raivonen ja Kristian Tuomilehto Kuvat Kristian Tuomilehto

Hilkka Kokkonen, 24 liiketalouden opiskelija, Vallila ”Yö. Silloin voi käydä yöjuoksuilla. Päiväjuoksut eivät ole niin hauskoja.”

Anu Kärkkäinen, 21 restonomiopiskelija, Haaga ”Yöllä tapahtuu enemmän – mitä vain.”

Toni Karjalainen ICT-tradenomiopiskelija, Pasila ”Päivänvalo voittaa aina pimeyden.”

Hanna Valjus, 22 liiketalouden opiskelija, Vallila ”Yö on voimakas ja silloin sattuu ja tapahtuu jänniä juttuja.”

Satu Järvinen, 20 restonomiopiskelija, Haaga ”Yö. Se on tunnelmallisempi.”

Pia Joronen, 28 restonomiopiskelija, Haaga ”Päivä. Olen virkeämpi silloin.”

Minua suurempaa Missä piileskelet, Jumala, ootko sisälläni vai ulkopuolella? Vai kaiken takana, kysyy Hector hitissään. Kaksi opiskelijaa kertoo, kuinka he löysivät rauhansa suuremmasta voimasta. TEKSTI Jenni Jusslin KUVAT Felix Siivonen ja Stock.XCHNG

elsinkiläisen kerrostalon alakertaan on kokoontunut lauma nuoria ihmisiä. He istuvat ruskeilla, upottavilla sohvilla ja juovat suurista, erivärisistä mukeista. Innokas puheensorina täyttää huoneen, jonka seinillä kynttilän varjot leikkivät. Näyttää tavalliselta nuorten aikuisten illalta. Hetken päästä sorina kuitenkin lakkaa, ja sohvilla istujat siirtyvät lattialle lootusasentoon. – Kun löysin buddhalaisuuden, tuntui, kuin olisin laskeutunut alas puusta; karvat tippuivat ja opin kävelemään. Minusta tuli inhimillisempi, naurahtaa ympäristöekono-

mian opiskelija Jukka Happo. Hän on seurannut timanttipolku-buddhalaisuutta pian kuuden vuoden ajan.

Opettajien kautta inspiraatiota Uskonnot ja hengelliset suuntaukset ovat johtajavetoisia. Erilaiset hengelliset opettajat ja ohjaajat auttavat ihmisiä löytämään polkunsa ja pysymään sillä. Hapon matka buddhalaisuuteen alkoi keskustelulla lukion filosofian- ja fysiikan opettajansa kanssa. – Hän oli vaikuttava ihminen, jotenkin vakaa, niin kuin kallio. Pitkien keskustelu-

jen jälkeen sain kaivettua hänestä irti, että hän meditoi. Minusta on aina tuntunut, että meditoivat ihmiset tietävät jotain enemmän, jotain sellaista, jota minäkin haluan tietää, Happo kertoo. Eeva Kortekangas on viittä vailla valmis sosionomi ja kirkon nuorisotyöohjaaja. Hän työstää parhaillaan opinnäytetyötään Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Kristillisen

Kristillisyys

- Pohjautuu Jeesus Nasaretilaisen opetuksiin, jonka sanotaan eläneen silloisessa Rooman valtakunnassa Israelin alueella. - Maailman suurimpia uskontoja, jolla on kannattajia noin 2,1 miljardia maailmanlaajuisesti. - Tunnetuimpiin haaroja ovat katolinen, ortodoksinen, luterilainen ja anglikaaninen kirkko. Lisätietoa: www.evl.fi, www.catholic.fi

uskonsa vahvistuneen erityisesti opiskelupaikan ansiosta. DIAK:n kampus Kauniaisissa on yhteinen Suomen Raamattuopiston kanssa, ja myös opettajat ovat samoja. Kurssit ja niillä käydyt keskustelut ovat olleet Kortekankaalle merkittäviä. – Yhteisöllä on iso merkitys. On ollut ratkaisevaa, että on ystäviä, jotka ovat myös avoimesti kristittyjä, Kortekangas sanoo. Hän jakaa asunnon kolmen avoimesti kristityn kämppäkaverin kanssa.

Rukous on voimavara Jukka Happo kuvailee arkensa muuttuneen, kun hän alkoi noudattaa buddhalaista ajattelua elämässään. – Olen oppinut eniten oman potentiaalini hyödyntämistä. On älyttömän hieno perusta olla iloinen ja onnellinen, Happo kertoo. Kortekangas kuvailee uskoa arkensa voimavarana. Se on läsnä lähtemättömästi muun muassa arvoissa ja eettisessä perustassa. Kristillinen vakaumus tuntuu Kortekan-

kaan mukaan myös tiettynä varmuutena, jota saa lisää esimerkiksi rukoilemalla. – Läheiseni sairastui vakavasti. Rukoilin silloin paljon, ja koin saavani vastauksen. Hän parani lopulta. Rukous on suuri voimavara, Kortekangas kuvailee. Muiden auttaminen ja palveleminen on perustana sekä kristillisessä että buddhalaisessa arvomaailmassa. Lähimmäisenrakkaus on arvo, joille soisi monien rakentavan olemisensa. – Haluamme olla sellaisia ihmisiä varten, jotka tahtovat tutkia omaa mieltään ja olla

TimanttiPOLKUbuddhalaisuus - Buddhalaisuuden historia alkaa noin 2 500 vuoden takaa, jolloin buddha Siddharta Gautama oivalsi mielensä luonnon eli valaistui. - Buddhalaisuuden katsotaan jakautuvan kolmeen osaan, hinayanaan, mahayanaan ja vajrayanaan. . - Timanttipolkubuddhalaisuus on yksi buddhalaisuuden suuntauksista, ja kuuluu vajrayanaan. Lisätietoa: www.buddhalaisuus.fi 44

Timanttibuddhalaisten meditaatiohuone on riisuttu maallisista virikkeistä.

muille hyödyksi. Annamme ihmisille vapautta ja luotamme heidän kypsyyteensä tehdä päätökset itsenäisesti, Happo kuvailee.

Ihmisellä vapaa tahto Buddhalaisen elämä ei ole yksiselitteistä tai täynnä ikuista onnea ja valoa. Jukka Happo pyrkii meditaatiolla löytämään mielelleen tilan, jossa se kokisi asiat sellaisena kuin ne ovat. Erityisesti viha on Hapon sanojen mukaan asia, jota hän on työstänyt paljon. Me-

ditaatio on vahvistanut mieltä kohtaamaan kaikkia tunteita. – Aiemmin vihaan tarttui ja lähti käyttäytymään sen mukaan. Kun tunne tulee nykyään, se ei ole enää vahva, vaan noin kahden prosentin liuos, kuvailee Happo. Kortekankaan mukaan kuuluu asiaan miettiä välillä, kuuleeko mikään korkeampi voima. Ihmiselle on annettu vapaa tahto. Ajatustensa kanssa kamppailevia voi auttaa esimerkiksi rukoilemalla heidän puolestaan. – On yksi hienoimpia asioita rukoilla toisen puolesta, mainitsee Kortekangas.

Omaa tietä ei ole aina helppoa löytää. Opiskelija voi vaihtaa alaa, seurustelukumppania tai asuinpaikkaa moneen otteeseen. Toisaalta, Jukka Happo kysyy, tarvitseeko kaikkien löytääkään omaa tietään. – Kannattaa ehkä miettiä mihin asioihin turvautuu elämässä. Turvautuuko opiskeluun, turvautuuko siihen, että saa joskus hyvän työpaikan – mikä esimerkiksi tuottaa meille pysyvää onnellisuutta. Että ylipäänsä miettisi, mille perustalle elämänsä rakentaa, Happo summaa.

■

Opiskelijat ovat usein yksinäisiä Jos opintopsykologin pakeille on jonoa, terveydenhoitajan vastaanotto ei nappaa, ja kuitenkin jonkun kanssa haluaisi jutella, on HAAGA-HELIAssa mahdollisuus keskustella oppilaitospapin kanssa. Henri Järvinen toimii Helsingin seurakuntayhtymän oppilaitospappina Metropolian ja HAAGA-HELIAn ammattikorkeakouluissa. Työssään hän on sekä opiskelijoiden että henkilökunnan käytettävissä.

– Tehtäviini kuuluu tarjota henkistä tukea ja apua esimerkiksi elämänkriisien yhteydessä. Tietysti voidaan keskustella myös hengellisyyteen tai uskonelämään liittyvistä asioista, kertoo Järvinen. Vaikka Järvinen kantaa papin manttelia, on hän käytettävissä muissakin kuin hengellisissä kysymyksissä. Mo-

net kääntyvät oppilaistospapin puoleen keskustellakseen muuten vaan. – Opiskelijalle yksinäisyys on aika iso ongelma. Jos on muuttanut muualta Helsingin seudulle, voi olla vaikea löytää kavereita tai yhteisöä, johon kuulua, toteaa Järvinen. Järvinen toivoo, että kynnys saapua keskustelemaan olisi mahdollisimman matala. Pasilan toimipisteessä hän päivystää aina parittomien viikkojen torstaisin hiljentymishuoneessa. Pasilassa, Malmilla, Vallilassa ja Haagassa on myös omat pappinsa. Lisätietoa vastaanottoajoista ja yhteystiedoista saat opiskelijan extranetistä ja HELGAn kotisivuilta sekä osoitteesta amkpappi.blogspot.com. 45

Tuu tuu tupakkarulla, miksei ala uni tulla? Nukkumatti ja unien sinilintu tuudittavat lapset uneen, mutta kuka auttaisi opiskelijaa nukahtamaan?

Teksti Petra Raivonen ja Kristian Tuomilehto Kuvat Kristian Tuomilehto

H2 TESTAA

nettomuus ei ole harvinainen vieras stressaavassa opiskelijaelämässä, mutta opinnoissa jaksamiseen se vaikuttaa paljon. Helpottaakseen opiskelijan rankkaa arkea H2 testasi erilaisia nukahtamismenetelmiä.

Lampaiden laskeminen Lampaiden laskeminen on vanha kunnon niksi unen saamiseksi. Keinon ehdoton etu on sen monotonisuus. Pässien laskeminen on tylsää ja se lamauttaa aivotoimintaa, mikä puolestaan vähentää turhia, unta häiritseviä ajatuksia. Tosin havaitsemme, että lampaiden bataatin muotoiset pärstät alkavat jossain vaiheessa ärsyttää, ja ajatukset saattavat karata sukulaiseen, joka etäisesti muistuttaa laskemiamme villapalloja. Ja sukulaisesta tulee mieleen opettaja ja opettajasta palauttamaton essee. Unesta tulee suloinen haave ja stressin noidankehästä yöllinen todellisuus. Lampaiden laskua suosittelemme silloin, kun ei tarvita järin vahvoja aseita. Tämä keino ennemminkin nopeuttaa nukahtamista, mutta ei takaa sitä.

Korvatulpat ja silmälaput Joskus nukahtamisen vaikeus johtuu ulkopuolisista tekijöistä. Kämppiksen örinä tai naapurin öiset kokkailut tuppaavat alkamaan juuri silloin, kun on itse valmis nukkumaan. Näihin tilanteisiin on olemassa loistava kombo: korvatulpat ja silmälaput. Taustamelu häviää korvatulpilla, eivätkä puuttuvat verhotkaan haittaa, kun käyttää silmälappuja. On eri asia, miten hyvin nukahtaa kuunnellessaan omaa tinnitustaan.

Täydellistä äänieristystä ei ole. Herätyskellonkin kuulee vielä aamulla, valitettavasti. Silmälaput menettävät hohtonsa yhden hiostavan yöunen jälkeen. Kunnon MacGyver ei edes osta korvatulppia. Homman voi hoitaa myös tee se itse -meiningillä. Taiteile talouspaperin paloja vedessä ja rullaa niistä sopivan kokoisia palleroita. Aidot korvatulpat ovat tosin paikallaan, sillä kuvottavuusfaktori on aika korkealla, kun tunkee märkiä paperinpaloja korvakäytäviin.

Lasten satukasetit Aina unen autuas maa ei avaudu aikuisten konsteilla. Toisinaan voi auttaa, jos palaa ajassa pari vuosikymmentä taaksepäin, satukasettien antoisaan aikaan. Konsti on helppo toteuttaa, sillä tarvitset vain cd- tai kasettisoittimen sekä sopivan iltatarinan. Mikäli kaikki lapsuuden aikaiset satukasettisi on ehditty brutaalisti hävittää, älä hätäänny, sillä kirjasto on keksitty. Kuunnelmia löytyy Halinallejen tuutulauluista Prinsessa Ruususeen. Satua kuunnellessa suljettujen silmien eteen avautuu mielen elokuvateatteri. Kertojan lempeä ääni luo levollisen tunnelman, ja nukahtaminen tapahtuu kuin sivutuotteena. Kuunnelma rentouttaa kehon ja tuo mukavan rauhallisen olotilan juuri ennen nukahtamista. Hyvällä tuurilla satu jatkuu vielä unten mailla, päähenkilö vain vaihtuu toiseksi.

Yöllinen mietekirja Kun mieli käy ylikierroksilla ja ajatukset ravaavat kilpaa, on hyvä tarttua kynään ja kirjoittaa stressi itsestään ulos. Tarkoituksena ei

ole havitella kirjallisuuden Nobel-palkintoa, joten kirjoituksen tyyliseikkoihin on turha keskittyä. Kirjoittamalla saa kätevästi purettua aivoissa mylläävät tunteet ja ahdistukset sanoiksi. Kun unta sabotoivat ajatukset laittaa paperille, on ne helpompi ymmärtää ja ylittää. Mietteiden siirto aivoista paperille alkaa tuottaa tulosta alkukangertelun jälkeen. Turhautuminen ja stressi ikään kuin valuvat aivoista kynään ja kynästä paperille. Tietysti, jos pää on täynnä alitajuntaista ahdistusta, voi yöllinen raapustushetki venyä seuraavaan päivään. Parin pitkittyneen kirjoitussession jälkeen uni tulee varmasti nopeammin kuin idän pikajuna. Yöllinen mietekirja on terapeuttinen ratkaisu. Se voi pitkällä tähtäimellä paljastaa, mistä mahdollinen unettomuus johtuu. Tai ken tietää, ehkä se johtaa jopa Nobelin palkintoon.

Lämmin maito Rentouttavasti juomasta on myös apua. Näistä lämmin maito on tunnetuin. Kuppi kuumaa tuntuu mukavalta syksyn koleissa illoissa, eikä sitä kylmien juomien tapaan tule juotua heti. Lämpimän maidon kera voi selata mukavaa lehteä ja yrittää rentoutua. Maito täyttää myös mukavasti vatsan ennen nukkumaanmenoa. Tilkka hunajaa tekee juomasta erityisen hyvää. Uni tulee varsin nopeasti Lämmin maito on vaihtoehto kofeiinipitoiselle kahville ja teelle. Kovin suurta kuppia ei kannata nauttia juuri ennen nukkumaanmenoa, ellei sitten halua käydä yöllä vessassa.

■

äähkä hyökkää Rvaatekomerosta Pelko hyökkää sängyn alta tai vaanii metsässä. Se uhkailee ikkunan takana, mutta katoaa, kun valot syttyvät. Lapsena useimmat meistä pelkäsivät pimeää. Jotkut eivät saa karistettua pelkoa aikuisenakaan. Teksti Leena Valkonen Kuvitus Jenny Mäkelä

” ”

Lapseni pelkäsi pienenä pimeydestä esiin tulevia asioita. Jos vaatekomeron ovi oli illalla auki, hän pyysi sulkemaan sen. Hän kuvitteli, että komerosta tulee yöllä esiin ”räähkä”. Koskaan ei selvinnyt, tuliko sieltä joskus räähkä ulos tai että mikä se oli.” Nainen, 38 vuotta Pimeässä pelottaa se, että siellä voi olla jotain epämiellyttävää. Joku voi piileskellä ja tarttua käteen kiinni, yrittää satuttaa tai tutkiskella. Sängyn alusta on pimeällä todella pelottava paikka, entä jos kylmä käsi ottaa nilkasta kiinni? Peileihin en uskalla katsoa, jos on pime-

ää. Jospa joku katsoo takaisin tai huomaan jonkun liikkuvan huoneessani. Ulkona pimeä pelottaa silloin, kun lähellä on metsää. Pimeällä liikkuessa tarkastelen koko ajan ympäristöäni tai puhun puhelimessa. Tietämättömyys siitä, mitä pimeässä on, on ehkä pelottavinta. Vaikka tietäisin tasan tarkkaan, ettei kotona voi olla ketään, silti ajatus askarruttaa, kun en näe. Öisin vessaan lähteminen on pelottavaa, vaikka vessaan on vain vajaan viiden metrin matka. Pitää laittaa aina valot päälle. En myöskään voisi kuvitella lähteväni pimeällä edes tuttuun metsään. Pyrin rauhoittelemaan itseäni, että pel-

kään suotta eikä kotona voi olla ketään tietämättäni. Välillä pyrin sietämään pimeää hiukan enemmän. En laitakaan valoa yöpöydälle vaan napsautan valot päälle vasta vessassa. En usko pääseväni eroon pimeän pelosta. Valot päällä nuo ajatukset tuntuvat naurettavilta!” Nainen, 21 vuotta

”

Pelkäsimme veljeni kanssa lapsuudessa pimeää. Illalla tarkistimme, että kaikki komeroiden ovet olivat tiiviisti kiinni ja menimme syvälle peiton alle piiloon. Pelkäsimme, että pimeydestä tulee joku ja käy meihin kiinni. Huoneessamme paloi

Kansanrunousarkisto teki vuonna 2006 kyselyn, jossa kerättiin kansalaisten kokemuksia pimeänpelosta. Tutkija Kaarina Koski kertoo, että kyselyyn tuli 91 vastausta. Aineisto kirjattiin, mutta sitä ei ole sen tieteellisemmin analysoitu. Kosken mukaan vastaajissa oli paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät mahda pelolleen yhtään mitään. Osa heistä kertoi syyksi jonkin lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtuneen pelottavan

Varmista paikkasi ja ilmoittaudu jo nyt!

työskentely jatkuu itsenäisesti H2-lehden ydintoimituksen ja opettajien ohjauksessa.

Opintojaksolla tutustutaan ensin toimitustyön periaatteisiin. Ideointivaiheen jälkeen

Aikaisempaa kokemusta lehtityöstä ei tarvita.

Pimeyttä pelätään, koska se poistaa ihmiseltä näkemisen mahdollisuuden ja mahdollisuuden kontrolloida tilannetta. Pimeänpelko on yhdistynyt myös kuolemaan.

tilanteen, jonka jälkeen pimeässä on aina pelottanut.

Helga julkaisee. KurssiLLE toivotaan opiskelijoita eri koulutusohjelmista ja eri toimipisteistä.

Pimeyteen on perinteisesti liitetty uskomuksia kummituksiin, johonkin yliluonnolliseen tai muutoin hallitsemattomaan tilanteeseen.

Osallistujat tuottavat aineistoa H2-lehteen, jota HAAGA-HELIAn opiskelijakunta

Pelko kukistuu laulamalla

Lehtijutun toteuttaminen - opintojaksolle (INS8KJ001-7), joka alkaa tammikuussa 2009.

”

Jos katson televisiosta jännityssarjoja tai kauhuleffoja, iskee yön pimeydessä välillä paniikki. Tulee olo, että kaikki leffan tapahtumat alkavat pyöriä omassa huoneessani. Ja vaikka kuinka järjellä ajattelee, että kaikki on vain mielikuvitusta, ei pelko tahdo hellittää. Pelkään, että joku käy minuun käsiksi ja tekee jotain pahaa. Sydän tykyttää ja on kylmä hiki. Ei auta muu kuin laittaa valot päälle. Se helpottaa. Ja tietysti, voisihan sitä olla katsomatta jännitysleffoja.” Mies, 22 vuotta

Haluaisitko kokeilla toimittajan töitä? Kirjoittaa, valokuvata tai kuvittaa? Tule mukaan

”

En ole koskaan pelännyt nukkua pimeässä tai kulkea pimeällä kadulla. Sen sijaan olen pelännyt pimenevää metsää, kun katson sitä sisältä ikkunan takaa. Lapsena puut ja oksat alkoivat illan hämärtyessä näyttää möröltä tai pelottavalta ihmishahmolta. Siksi vaadin lapsena oman huoneeni ikkunaan paksut, peittävät verhot. Aikuisenakin suosin sellaisia omassa kodissani, vaikka en enää pelkääkään pimeää. Vai suojaavatko peittävät verhot minua pelolta edelleen? Karsastan vieläkin nukkumista huoneissa, joiden ikkunoissa on vain ohuet pitsi- tai sifonkiverhot.” Nainen, 34 vuotta

”

En varsinaisesti ole pelännyt pimeää, mutta armeijan leireillä yksin ulkona ollessa tuntui jotenkin ”haljulta”. Mietti ja oli varuillaan, liikkuuko pimeydessä joku ja hyökkääkö se kimppuun. Kun pääsin kokeilemaan yökiikareita, pelko haihtui. Tajusin, että jos pimeydessä on joku, niin hän näkee ympärilleen yhtä vähän kuin minä. Pimeydessä näkee vain, jos käyttää yökiikareita. Siispä pimeys on oikeastaan aika suojaavaa ja turvallista.” Mies, 20 vuotta

tule tekemään elämäsi juttu!

aina yölamppu ja halusimme, että ovi vanhempiemme makuuhuoneeseen oli auki. Olen pääsyt vähitellen pimeän pelosta eroon ja nukun valot sammutettuina. Olen selittänyt itselleni, että pimeydessä ei ole mitään pelättävää. Veljeni ei pysty nukkumaan pimeydessä vieläkään. Hän on hakenut pimeän pelkoonsa ammattiapua.” Nainen, 22 vuotta

Jotkut olivat päässeet pelostaan jo lapsena menemällä rohkeasti ottamaan selvää, mitä pimeässä on. Monilla oli isä tai äiti tukena näillä tutkimusmatkoilla. Joidenkin mielestä aikuisen liian karkea yritys väkisin rohkaista lapsi kohtaamaan pelkonsa oli vaikuttanut päinvastaisesti ja istuttanut pysyvän pimeänpelon.

Pelkoa lievitti muiden seurassa oleminen, pimeässä yksin ollessa laulaminen, puhuminen ja paremman puutteessa vaikkapa numeroiden luetteleminen. Vastaajat kertoivat, että aavemaiset äänet kuulostivat nimenomaan pimeässä kammottavilta. Monet kirjoittajat kuvasivat pelon tunteeksi, johon ei pysty järjellä vaikuttamaan.

Mitä tehdä joululomalla? H2:n kalenteri kertoo ympäri Suomea järjestettävät menot ja meiningit! teksti Tiina Leppiniemi kuvitus Juho-Pekka Pekonen

oululoma alkaa virallisesti 19.12. Opiskelijat palaavat kouluun vasta 19.1.2009, jos vielä muistavat missä koulurakennus sijaitsee. Kuukaudessa on monta päivää ja vielä enemmän tunteja. Tekemistä saattaa joutua keksimään, ellei huku töihin tai sukulaisvierailuihin. Muistakaa lomallanne, että kaikissa kaupungeissa on urheilutapahtumia, erilaisia näyttelyitä, kirpputoreja sekä myyjäisiä, elokuvateattereita, ravintoloita, konsertteja, teattereita ja vanhoja ystäviä, joita ette ole nähneet koululaismuistiin. Tässä kuitenkin muutama vinkki.

Helsingissä tapahtuu: Rautatientorin Jääpuistossa on jäätä ja tapahtumia marraskuun lopulta maaliskuuhun asti. Lauantai-iltaisin Jääpuiston kahvilassa esiintyy livebändejä. ................................................................................. Senaatintorilla juhlitaan vuoden viimeistä päivää alkaen kello 21. Lavalla esiintyy nousukiitoisia rock- ja punkbändejä sekä Vuokko Hovatta, Jore Marjaranta ja Reija Wäre. Vastaanoton juontavat Maria Sid ja Santeri Kinnunen. Muista avata ääntä, ohjelmassa myös yhteislaulua.

Vantaalla tapahtuu: Tikkurilan Tikkuraitista tulee joulukatu 15.– 24.12.2008. Varsinaiset joulumarkkinat pidetään 13.12.

Jyväskylässä tapahtuu:

H2 ei vastaa tapahtumien mahdollisista. muutoksista

Valokuvaaja Riikka Kaakkurinvaaran Pekingistä kertova Muurin takaa –valokuvanäyttely on esillä Keskisuomalaisen aulan galleriassa 23.12 saakka. Osoite on Aholaidantie 3. ................................................................................. Uppoaako Jyväskylä? Onko Suomi kohta eteläinen valtio? Onko ilmastonmuutos edes totta?

Keski-Suomen luontomuseossa on joulukuun viimeiseen päivään asti esillä Kuumentavia skenaarioita ja viilentäviä valintoja -näyttely. Luontomuseon osoite on Ihantolantie 5. Museo on auki tiistaista perjantaihin kello 11–18 ja lauantaisin ja sunnuntaisin kello 12–17. Sisäänpääsy kustantaa opiskelijalle muutaman euron. ................................................................................. Nuoria ottaa päähän. Millainen taidenäyttelystä tulee, kun ikää, nimeä ja rahaa on vähän? Käy Jyväskylän taidemuseon Holvin aulassa ja alagalleriassa. Nuoret taiteilijat: Paine – so fresh so clean on näytillä 4.1.2009 asti. Näyttely antaa mahdollisuuden purkaa paineita: näyttelyvieraille on varattu tyhjää seinää ja tusseja. Museo on auki tiistaista sunnuntaihin kello 11–18. Varaa pääsylippuun muutama euro. ................................................................................. Näytelmä Rakkaudesta minuun pyörii Baari Vakiopaineessa. AdAstra-teatterin esittämä näytelmä kertoo perheestä, joka hajoaa hitaasti sisältä päin suuressa asunnossaan vauraalla asuinalueella. Joululoman ajan esitykset ovat 8.1. kello 19, 11.1. kello 15 ja 15.1. kello 19. Lippuja voi varata Vakiopaineesta, Kauppakatu 6.

Muistatko Karvakuonokolmikon ransun Elmerin Rikun sekä , ? EnoKäy lah dessa radiomäellä 30-vuotisnäyttelyssä ransun !

Kuopiossa tapahtuu: KIDE-musiikkifestivaali järjestää ohjelmaa ympäri kaupunkia 8.–11.1. 2009. Ohjelmassa on muun muassa jazzia, bluesia, rockia ja musiikkielokuvaa. Suurin osa tapahtumista on maksullisia.

noja ja kenkien valmistusvaiheita. Näyttelyssä voi käydä joulukuun loppuun asti. Museokeskus Vapriikki on auki tiistaisin ja torstaista sunnuntaihin kello 10–18 ja keskiviikkoisin kello 12–20. Maanantaisin Vapriikki on suljettu.

Rovaniemellä tapahtuu: Lahdessa tapahtuu: Muistatko Ransun ja muut Karvakuonot Rikun sekä Eno-Elmerin? Lomalla on mahdollisuus muistella lapsuutta ja käydä Radiomäellä Radio ja TV-museossa katsomassa Ransun 30-vuotisjuhlanäyttelyä. Näyttely on pystyssä helmikuulle asti. Museossa voi vierailla maanantaista perjantaihin kello 10–17 ja lauantaisin ja sunnuntaisin 11–17.

Tampereella tapahtuu: Keskustorilla on Joulutori 12.–23.12. Torilla on myytävänä lähinnä tamperelaisten ja pirkanmaalaisten yrittäjien tekemiä käsitöitä, lahjatavaroita, karamellia, jouluisia ruokia ja juomia ja muita jouluisia tuotteita. ................................................................................. Suomalaisen kengän tarinaa voi käydä ihmettelemässä Vapriikissa, osoite Alaverstaanraitti 5. Näytillä on muun muassa Ainoja ja Rei-

Ainoa ja oikea Joulupukki avaa Lordin aukion Joulumarkkinat 29.11. kello 12. Markkinat jatkuvat tammikuun 14. päivään asti.

Turussa tapahtuu: Aloita joululoma avantouinnilla. Turun Avantouimarit lämmittää saunan Ispoisten uimarannalla, Rykmentintie 51, joka maanantai, keskiviikko, perjantai, lauantai ja sunnuntai kello 15–20. Ota mukaan uimapuku ja muutama euro saunamajuria varten. ................................................................................. Mikki Hiiri on 80-vuotias ja pääkirjasto esittelee sarjakuvahahmosta tehtyjä oheistuotteita kuten postikortteja joulukuun loppuun asti. Pääkirjaston osoite on Linnankatu 2 ja se on auki maanantaista perjantaihin kello 10– 20, lauantaisin kello 10–16 ja sunnuntaisin kello 12–18.

N E E L ÄL

IA T O MU

NJ O A T I A R A V TA T U T S A RIEM

ELÄMÄN EI TARVITSE OLLA MUSTAVALKOISTA, VAIKKA PARAS RAITA ON. Tutustu myynnin mahdollisuuksiin Wulff-konsernissa ja hae itsellesi kenties elämäsi paras työ! Wulff hakee uusia staroja myynnin estradille. Tapaat Wulfﬁn HAAGAHELIAn tapahtumissa vuonna 2009, innokkaat voivat hakeutua koe-esiintymiseen jo ennakkoon. Soita Anne Heinämäelle gsm 040 588 9814 ja sovi tapaamisesta!

P.S. Koe-esiintymiseen ei tarvitse olla pukeutunut raitakuosiin. Sopivasta raidoituksesta voi toki olla etua.