Elo 2010 - 1 by elolehti

ELO 1/2010

Ajattelin, siis olin...eiku...

SISÄLTÖ

Puheenjohtajalta

Päätoimittaja

Hallitus 2010 esittäytyy

Vuorovaikutuksellinen visiitti Viikkiin

Aikuiskasvatus elinikäisen oppimisen kontekstissa

Henkilöstöjohtamista ajassa ja etunojassa – case YLE

JULKAISIJA Aikuiskasvatuksen Kilta ry PL 9 00014 Helsingin Yliopisto PAINOPAIKKA Domus Print Oy Tampere PAINOS 220 kpl ELO INTERNETISSÄ www.helsinki.fi/jarj/akk/elo

PÄÄTOIMITTAJA Jarna Leino TAITTO Sonja Raunio ULKOASU Sonja Raunio KUVITUKSET Johanna Snellman KILLAN LOGO Olli Luo OTA YHTEYS jarna.leino@helsinki.fi

PUHEENJOHTAJALTA

Kuva: Sonja Raunio

Puheenjohtajan paikka haussa

Viime aikoina vapaa-aikani on kulunut kesätyöpaikkahakemuksia kirjoittaessa. Hakemuksien kirjoittaminen ei ole kovinkaan mukavaa puuhaa: niissä pitäisi todistella omaa pätevyyttään toisille ihmisille vain tekstin perusteella. Ajatus tämän tekstin kirjoittamisesta tuntui aluksi mukavalta vaihtelulta. Äkkiä kuitenkin ymmärsin, että tässä on kyse lähes samasta asiasta. Minun tulisi tämän tekstin avulla vakuuttaa teidät, rakkaat kiltalaiset, soveltuvuudestani puheenjohtajaksenne. Aloitan siis kertomalla aiemmista kokemuksistani järjestötoiminnassa. Kovinkaan pitkää listaa tähän ei tule, sillä aloitin Killan hallituksessa vasta vuosi sitten, ja sitä ennen minulla ei ole ollut minkäänlaisia kokemuksia kysei-

sestä toiminnasta. Viime vuosi oli kuitenkin mahtava, ja opin sen aikana valtavasti uusia asioita. Hallitustoiminnan myötä opin ottamaan vastuuta tapahtumien järjestämisestä ja toteuttamisesta. Oma-aloitteisuus ja kyky itsenäisiin päätöksiin ovat tärkeitä asioita, mutta järjestötoiminnan perustana ovat mielestäni ryhmätyötaidot. Hallituksen sisäiset suhteet heijastuvat myös koko jäsenistölle, joten onkin erittäin tärkeää pitää huolta hallituksen hyvinvoinnista ja yhteistyön toimivuudesta. Järjestötoiminta myös opettaa hoitamaan monia asioita samanaikaisesti sekä priorisoimaan. Näistä kaikista asioista sain viime vuoden aikana esimakua, mutta tänä vuonna pääsen testaamaan oppejani aivan eri tasolla. Hakemuksissa pitää myös kertoa jotain itsestään ja ajatuksistaan tulevan pestin suhteen, joten kerrottakoon, että olen sosiaalinen ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Järjestötoiminnassa yksi parhaimmista asioista onkin erilaisiin ihmisiin tutustuminen ja heidän kanssaan toimiminen. Toivoisin, että minussa on juuri sitä särmää, jota Kilta tarvitsee puheenjohtajaltaan. Idearikkauden puutteesta minua ei ainakaan voi syyttää. Tänä vuonna Killan toiminta jatkuu kuten ennenkin, mutta lisämausteilla höystettynä. Lisäksi tavoitteenani on suunnitella yhdessä muiden hallituslaisten kanssa jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Tämän “hakemuksen” kirjoittaminen ei kuitenkaan stressannut niin paljon kuin oikean työhakemuksen, sillä tällä hetkellä olen jo vakuuttunut siitä, että olen vuoden 2010 puheenjohtaja. Toivottavasti vakuutin myös teidät lukijat. Mukavaa kevättä kaikille kiltalaisille! Nähdään penkereellä ja Killan tulevissa tapahtumissa. Jenni Leiniäinen Aikuiskasvatuksen Kilta ry:n puheenjohtaja 2010

PÄÄTOIMITTAJA

Kaunis kasvatustieteilijä Avarakatseinen, huomioonottava, luotettava, lämmin, rehellinen, oikeudenmukainen, yhteistyökykyinen, osaava, uudistuva, innostunut, innostava, luova. Tässäpä joukko adjektiiveja ja ominaisuuksia, joita ihmisessä itse arvostan. Listasta erityisesti viimeiset ovat sellaisia, jotka korostuvat työelämässä. Kasvatustieteilijöinä saamme nykyisyydessä tai vasta joillekin tulevaisuudessa avautuvilla työmarkkinoilla heittää itsellemme haasteen näiden piirteiden toteutumiseen ja kehittymiseen. Ihmistyössä, sektorilla kuin sektorilla, saamme hienon mahdollisuuden jatkuvasti tarkkailla niin omaa persoonaamme kuin peilata sitä toisiin. Jokaisella meillä on valtavasti hyviä ja upeita ominaisuuksia, joita saamme hyödyntää jokapäiväisessä elämässämme. Terveellä itsetunnolla varustettuna meidän on mahdollista huomata itsessämme nämä piirteet ja antaa niiden näkyä siinä, mitä teemme opinnoissamme, työssämme ja vapaalla omissa sosiaalisissa ympyröissämme. Oli konteksti sitten mikä tahansa, ei kuitenkaan riitä vain se, että tiedostamme itse nämä hyvät puolemme, sillä jokainen meistä kaipaa osakseen hyvää ja positiivista palautetta, kannustusta ja kehuja. Niistä saamme voimaa ja vahvistusta sille, mitä omassa itsessämme kannamme. Omanarvontunto toki lähtee jokaisen omasta minuudesta, mutta huomaamalla toisemme, korostamme toisissamme ja samalla myös itsessämme sitä kauneutta, jota meissä jokaisessa on. Voisi jopa sanoa, että kaikki lähtee tästä huomatuksi tulemisesta, siitä että kohtaamme toisemme kaltaisinamme, ihmisinä.

Helmikuussa 2010 saattoi yhteisöpalvelu Facebookin kautta osallistua kampanjaan, joka kantoi nimeä Tell Her She´s Beautiful. Kampanjan tarkoituksena oli herättää tyttöjä ja naisia – ja miksei ajatusta vähän laajentamalla poikia ja miehiäkin – näkemään itsessään ja muissa kauneutta. Jokainen on kaunis omalla tavallaan, eivätkä meille informaatiotulvan myötä asetettavat standardit ole mittari sille, millaista kauneus todella on tai millaista sen tulisi olla. Kasvatustieteilijöinä ja ihan vain ihmisinä sekä elämänkaareen liittyvien pohdintojen kautta voimme pureskella kauneuden dilemmaa ja halutessamme viedä esimerkiksi opiskelu- ja työpaikoillemme viestiä ja tapaa kohdata toisemme positiivisin ja hyväksyvin, kannustavin ja ihailevinkin silmin. Kun uskaltaa itse vilpittömästi ja pyyteettömästi antaa toisille hyvää, saa takuuvarmasti itse saman moninkertaisesti takaisin. Sanotaanhan, että antaessaan saa. Törmätessämme vaikkapa opiskelukavereihimme luentosaleissa, kirjastossa Siltavuorenpenkereellä tai patojen äärellä UniCafessa, hymyilkäämme toisillemme, sanokaamme ääneen ajattelemamme hyvät asiat, kannustakaamme toisiamme. Kuten tiedämme, joskus pienikin ele voi olla suuri voimanlähde ja näin nostaa positiivisen palautteen merkityksen arvoon arvaamattomaan. Nähdään siis kauneus toisissamme, myös itsessämme. Oma kampanjamme voisikin kulkea otsikolla Tell Yourself You´re Beautiful. Jarna Leino Päätoimittaja

HALLITUS 2010 5

Jenni Leiniäinen

”Tämä on toinen vuoteni Killan hallituksessa. Viime vuoden lopulla minulle oli täysin itsestään selvää, että haluan jatkaa hallituksessa, ja kiinnostusta lisäsi entisestään se, kun minulle tarjottiin puheenjohtajan paikkaa. Hallitustoiminta vie nimittäin mukanaan; yhdessä tekeminen, kokeminen ja onnistuminen on erittäin palkitsevaa. Puheenjohtajana aion jatkaa osittain samoilla linjoilla kuin ennenkin ja kunnioittaa perinteitä, mutta kaavoihin kangistumatta. Tärkein tehtäväni on pitää palapeli kasassa, jotta yhteistyö sujuu ja asiat hoidetaan ajallaan. Pysyäkseen elinvoimaisena Killan tulee uudistua, ja tässä auttaa vuosittain uudistuva hallitus. Jokainen vuosi on tekijöidensä ja toimijoidensa näköinen, ja tiedän, että tästä vuodesta tulee mahtava!” - Jenni

Anna-Maria Leogrande

”Olen toista vuotta Killan hallituksen toiminnassa messissä. Tänä vuonna toimin varapuheenjohtajana sekä Killan ympäristö- ja yhdenvertaisuusvastaavana. Odotan innolla tulevaa vuotta ja otan mielelläni vastaan kommentteja tai ideoita mitä tulevan vuoden tulisi pitää sisällään. Kivaa alkavaa vuotta kaikille ja tapahtumissa nähdään!” - Ama

Jutun kuvat: Sonja Raunio

Teija Laiho

”Olen ensimmäisen vuoden kasvatustieteiden opiskelija ja innostuin heti syksyllä Killan toiminnasta. Hyvien kokemusten myötä päätin lähteä hallituksen toimintaan mukaan ja uskon tämän vuoden tuovan mukanaan paljon kivaa tekemistä sekä uusia ihania ihmisiä. AKK:n vahvuutena näen sen järjestämän monipuolisen toiminnan, jolloin jokaiselle löytyy Killan toiminnasta jotakin. Yhdenvertaisuusvastaavana pyrin yhdessä Aman ja muun poppoon kanssa löytämään entistä enemmän tapoja, joiden avulla yhä useampi kiinnostuisi Killan toiminnasta. Fuksi- ja tutorvastaavana haluan kannustaa lämpimästi sekä tämän vuoden että ensi syksyn fukseja mukaan AKK:n toimintaan! Otan mielelläni vastaan toiveita hallituksen puuhiin liittyen..:)” - Teija

Vilma Räisänen

”Olen kasvatustieteiden ensimmäisen vuoden opiskelija. Lähdin hallitustoimintaan mukaan, koska haluan olla mukana järjestämässä kivoja tapahtumia ja tutustua uusiin ihmisiin. Haluan saada arvokkaita ja mieleenpainuvia kokemuksia järjestötoiminnassa mukana olosta. Tutorja abivastaavana tavoitteenani on järjestää ja suunnitella houkuttelevia tapahtumia, joihin kaikki uudet opiskelijat osallistuisivat mielellään. Näin Kilta olisi uusien opiskelijoiden keskuudessa entistä näkyvämmässä roolissa. Joten rohkeasti vaan kaikki messiin Killan toimintaan! Tervetuloa!” - Vilma

Oona Lähdeniemi

”Valtaosa lähimmistä opiskelukavereistani lähti kevääksi vaihtoon. Päätin, että on hyvä sauma lähteä mukaan Killan toimintaan. Pestejä kevään järjestäytymiskokouksessa kertyi enemmän kuin olin suunnitellut. Vuonna 2010 olen luotsaamassa Kiltaa sidosryhmä-, alumni- ja SUOTUvastaavana sekä tiedottajana. Tavoitteenani on tuoda työelämä ja opiskelijat lähemmäs toisiaan erilaisten vierailuiden ja yhteistyöhankkeiden avulla. Otan mielelläni vastaan ideoita ja toivotan kaikki jo nyt tervetulleiksi kaikkiin Killan tapahtumiin!” - Oona

Nina Nykänen

”Olen hallituksessa toista vuotta, kuitenkin uusissa bootseissa. Tänä vuonna toimin Killan yhteyshenkilönä Specian suuntaan. Specia - Asiantuntijat ja ylemmät toimihenkilöt ry on etujärjestö, johon kasvatustieteilijät voivat liittyä jo opiskeluaikanaan – ja kannattaakin, sillä Specialla on tarjota opiskelijajäsenilleen niin kevyttä kuin painavaakin asiaa ja toimintaa. Ahkeroin lisäksi ympäristövastaavana, ja pidän ympäristönäkökulmaa esillä järjestömme toiminnassa. Ehkäpä ideoimme myös leppoisaa ajanvietettä teemaan liittyen! Killassa parasta on huvin ja hyödyn yhdistäminen hyvässä seurassa. Teemme parhaamme maailman(palasen) parantamiseksi ja pidämme hauskaa samalla. Tule mukaan!” - Nina

Tuomas Fager

”Olen 21- vuotias ensimmäisen vuoden kasvatustieteen opiskelija. Kuulin mahdollisuudesta liittyä AKK:hon opiskelukavereiltani. Heidän aikaisemmat kokemukset ja seuraavan vuoden fiilistelyt saivat minut vakuuttuneeksi Killan mielekkyydestä. Koen hallituksen mahdollisuutena tutustua ihmisiin, järjestää erinäköisiä tapahtumia ja parantaa opiskelijoiden viihtyvyyttä. Opiskelun ei tule olla pelkkää kirjojen pänttäämistä tai esseiden laatimista, välillä tulee irtautua töistä. Minä liikuntavastaavana pyrin saamaan kaikki liikkeelle niin urheilemaan kuin muilla tavoilla rentoutumaan. Tarkoituksenani on myös luoda kontakteja muihin tiedekuntiin ja samalla tuoda AKK:ta suurempaan tietoisuuteen. Opiskelujen ohella pelaan jalkapalloa ja vietän aikaa ystävieni seurassa. Mahtavaa vuotta 2010!!!” - Tuomas

Susanna Raitanen

”Olen nyt ensimmäistä vuotta mukana hallituksen toiminnassa ja odotan innolla mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Päätin lähteä mukaan tutustuttuani muihin Killan jäseniin ja osallistuttuani muutamaan Killan järjestämään tapahtumaan. Aikuiskasvatuksen Kilta ry on mielestäni hyvä väylä päästä tutustumaan järjestötoimintaan ja myös muihin opiskelijoihin. Killan kautta pääsee myös tutustumaan lähemmin työelämään erilaisten ekskursioiden kautta. Opiskelun ja työelämän vuorovaikutuksen edistämistä pidänkin yhtenä Killan tärkeimmistä tavoitteista. Toimin hallituksessa kulttuuri- ja kv-vastaavana ja pyrkimyksenä on laajentaa Killan kulttuuritoimintaa sekä myös saada laitokselle tulevat uudet vaihtarit mukaan erilaisiin tapahtumiin. Tavoitteena on myös aktivoida uusia jäseniä, joten kaikki vaan mukaan Killan toimintaan!” - Susanna

Marika Mäkelä

”Aloitan nyt kolmatta vuotta Killan hallituksessa. Tämän vuoden hallituspestejäni ovat ympäristö- tila- ja hyvinvointivastaava. Toivottavasti kerrotte, jos ja kun teillä on hyviä ideoita siitä, mitä Kilta voisi tehdä jäsenistönsä hyvinvoinnin parantamiseksi:) Ympäristövastaavana pyrin Aman ja Ninan kanssa ottamaan entistä paremmin ympäristöasioita huomioon Killan toiminassa. Ja tietysti järjestämme myös perinteisen Nuuksion retken! Toivottavasti nähdään Killan tapahtumissa sekä vanhojen että uusien jäsenien kanssa:)” - Marika

Nelli Roine

“Olen kolmannen vuoden kasvatustieteen opiskelija ja ensimmäistä vuotta mukana jäsenenä Killan hallituksessa. Jännää! Toki olen ollut toiminnassa mukana aiemminkin, mutta vain tapahtumiin osallistujana enkä itse järjestäjänä. Niinpä siis päätin,että on korkea aika kääriä omatkin hihat ja lähteä mukaan hyvien tyyppien ja mielenkiintoisten tapahtumien houkuttelemana kartuttamaan arvokasta kokemusta järjestötoiminnasta. Haluan osallistua monipuolisesti Killan toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen, odotan siis vuodelta paljon uusia oivalluksia. Vastaan tänä vuonna AKK:n riemukkaista kulttuuri- ja liikuntatapahtumista, joihin toivon sankoin joukoin osallistujia. Otan myös mielelläni vastaan uusia ideoita, ajatuksia ja toivomuksia toimintaa koskien. Toivotaan, että onnistumme kehittämään Killan toimintaa taas vuoden eteenpäin. Edessä on varmasti hauska ja antoisa vuosi!” - Nelli

Liina Hongell

”Olen neljännen vuoden opiskelija yliopistolla. Aloitin yleisen ja aikuiskasvatustieteiden maisteriopinnot viime syksynä puheviestinnän kandidaatin tutkinnon jälkeen. Heti syksyn alusta asti halusin tulla mukaan Killan toimintaan tutustumaan ja verkostoitumaan mukaviin ja tulevaisuuteni kannalta olennaisiin ihmisiin. Killassa toimin koulutuspoliittisena vastaavana sekä Specia-vastaavana. Kopo-vastaavana pyrin pitämään Killan kartalla vauhdilla etenevissä yliopiston uudistuksissa sekä muissa koulutuspoliittisissa kiemuroissa erityisesti tiedekuntaja laitostasolla. Specia-vastaavana tavoitteenani on ylläpitää ja kehittää tärkeää yhteistyötä Specian kanssa. Olen hyvin innostunut lisäämään yhteistyötä työelämän sekä muiden yliopiston/yliopistojen opiskelijoiden kanssa ja rakentamaan laajaa ja monipuolista verkostoa kiltalaisille.” - Liina

Neuvoja, neuvoja, neuvoja...

Vuorovaikutuksellinen visiitti Viikkiin ” Täällä saa puhua, tämä on niin sanottu interaktiivinen luento” kannustaa professori Westermarck pieni pilke silmäkulmassaan ja katsoo opiskelijoita odottavaisesti. Joku rohkea avaa suunsa ja ilmaisee kantaaottavan mielipiteensä. Opiskelijat istuvat luentosalissa nimilaput edessään ja yrittävät parhaansa mukaan keskittyä aiheeseen, josta professori persoonallisella tyylillään luennoi. Tarkkaavaisuus kannat-

taa, sillä vastausvuoro voi osua omalle kohdalle hetkenä minä hyvänsä. Jokainen neuvontaopin kursseja Viikissä opiskellut varmasti tietää mistä puhun. Neuvontaoppi aineena on monelle kasvatustieteilijälle ehkä hieman tuntemattomampi, joten pieni katsaus aineeseen on varmasti paikallaan. Kyseessä on siis professori Harri Westermarckin luotsaama sovellettua viestintää ja aikuis-

kasvatusta sisältävä oppiaine, jota tarjotaan taloustieteen laitoksella maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa Viikissä. Erikoisen neuvontaopista tekee muun muassa se, että kyseessä on hyvin pitkälti ”yhden miehen show”, eikä ainetta voi opiskella missään muualla Suomessa. Neuvontaopin tarina lähti liikkeelle 40 vuotta sitten W.K. Kellogg-säätiön suurella apurahalla. Aluksi ainetta tarjottiin neuvontatehtäviin suuntautuville maatalous- ja metsätieteiden opiskelijoille, mutta sittemmin sitä on laajennettu kaikkiin koulutusohjelmiin hyväksytyksi valinnaiseksi tutkintoaineeksi, josta voidaan suorittaa perusopinnot (25op) ja aineopinnot (60-75op). Neuvontaopin eli neuvon kurssit sisältävät vaihtelevasti ja monipuolisesti viestintää, johtamista ja innovaatioajattelua. Oppiaineeseen liittyy olennaisena osana myös yritysvierailut ja yrityksiin tehtävät erilaiset ryhmä- ja projektityöt, joiden kautta opittuja käsitteitä ja teorioita päästään soveltamaan käytäntöön.

Liisana Ihmemaassa Oma päätökseni lähteä opiskelemaan neuvoa syntyi yllättävän pitkän pohdiskelun ja puntaroinnin jälkeen. Olin moneen otteeseen selannut neuvon nettisivuja ja joka kerta aineen tarjoamat mahdollisuudet alkoivat houkuttaa yhä enemmän ja enemmän. Erityisesti viestintä- ja tiimityöskentelytaitojen sekä esiintymistaidon kehittäminen, viestinnän suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin oppiminen sekä muutoksen ymmärtäminen neuvon antimien listassa saivat minut tilamaan WebOodista visiitin Viikkiin. Toisaalta sivuilla komeileva lause ” Haluathan sinäkin olla valmistuttuasi menestyjä?” ei sekään kuulostanut hassummalta tarjoukselta. Olihan sitä pakko lähteä katsomaan, mistä oikein oli kyse. Opiskelusyksyni 2009 täyttyi pääosin neuvontaopin kursseista. Suurimman osan lukujärjestyksestä haukkasi 17 opintopisteen vonkale Neuvo 2: ” Uudenaikaistuminen ja muutosagentit”, johon kuului teorialuentojen lisäksi oman ilmaisun kehittämisen harjoituksia sekä työelämän muutosagenttien viestintätoimintaa käsittelevät seminaarit. Teorialuennoilla käsiteltäviä aiheita olivat muun muassa uudistukset, niiden leviäminen ja omaksu-

minen, oppimis-, viestintä- ja systeemiteoriat sekä kurssin nimenkin mukaisesti muutosagentit. Opetuksen vuorovaikutteisuus tuntui aluksi hämmentävältä ja hieman jännittävältäkin. Jokseenkin arkana keskustelijatyyppinä en uskaltanut ottaa puheenvuoroja, vaikka huomasin, että osallistuminen oli toivottua, eikä vääriä vastauksia usein ollut. Rennosta ja kannustavasta ilmapiiristä huolimatta tyydyin olemaan äänessä vain silloin, kun jotain kysyttiin. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että opiskelijoita osallistava opetus on varsin tehokas keino oppimiseen. Maanantaiaamun luentojen uneliaana ajankohtanakin oli pysyttävä valppaana ja seurattava opetusta. Mielen vireänä piti myös opetuksen kiinnostava sisältö, professorin hauskat välikommentit sekä muiden opiskelijoiden kokemukset ja mietteet, joista sain paljon uutta ajateltavaa ja myös tietoa. Kyseisen kurssin yhteydessä pidetyt, pääosin puheviestinnän valmentajan ohjaamat harjoitukset oman ilmaisun kehittämisestä antoivat eväitä esityksen suunnitteluun, äänenkäyttöön, luovaan ilmaisuun, havainnollistamiseen ja vuorovaikutukseen. Harjoituksissa jokainen kurssilainen piti muutaman minuutin valmistellun puheen omasta alastaan, joka kuvattiin videolle. Tämän jälkeen sitä arvioitiin yhdessä opiskelijoiden ja ohjaajan kanssa hyvinkin yksityiskohtaisesti. Harvoin sitä pääsee oman ilmaisunsa kanssa näin tarkkaan syyniin, mutta hyvä, että edes harvoin. Palaute omasta esiintymisestä sekä kuvan että äänen kera oli ainakin omalle esiintyjäminälleni varsin antoisaa ja opettavaista. Puhe toimi mainiona alkulämmittelynä edessä häämöttävälle jännittävälle 75 minuutin seminaarikoitokselle. Seminaarissa tarkoituksena oli haastattelun pohjalta esitellä jonkin työelämän muutosagentin toimintaa viestinnän näkökulmasta. Muutosagentti voidaan siis karkeasti ottaen määritellä viestintuojaksi, joka pyrkii ilman muodollista valtaa aikaansaamaan muutoksia asiakkaiden tiedoissa, asenteissa ja käyttäytymisessä. Seminaareissa esiteltyjen agenttien ammatillinen kirjo oli mitä huikein. Syksyn aikana viestinnällisellä vierailulla seminaareissa kävi yli 30 muutosagenttia aina papista aikuiskouluttajaan ja kansanedustajasta ylilääkäriin. Luennoilla käsitellyt teoriat

ja käsitteet saivat todellista käytännön vastinetta sekä muiden esityksiä seuratessa että omaa seminaaria valmistellessa. Itse sain mahdollisuuden tutustua metsäneuvojan viestinnälliseen vaikuttamiseen ja toimintaan. Metsiin liittyvä viestintä tuntui kasvatustieteilijälle melkoisen kaukaiselta seminaarin kohteelta, mutta lopulta onnistuin kokoamaan agenttini toiminnasta jokseenkin eheän ja vakuuttavan, kokonaisen tunnin ja vartin esityksen. Näin jälkeenpäin voin huokaisten todeta, että seminaari oli kurssin todellinen koetinkivi, mutta samalla myös valtaisa oppimiskokemus ja ennen kaikkea antoisa esiintymiselämys.

Lisää haastetta myllyyn Kylmäksi ei jättänyt myöskään kurssi 8: ”Johtajuus ja organisaatioviestintä”, jonka olennaisen osan muodosti interaktiivisten luentojen lisäksi ryhmittäin tehtävä yritysanalyysi todelliseen työelämän organisaatioon. Kuuluin itse ryhmään, jonka tavoitteena oli saada selville, miten toimintaympäristön muutos näyttäytyy erityisesti oppimisen ja johtamisen näkökulmasta Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniassa. Haastattelimme kahdeksan ryhmäläisen voimin yhteensä 24 organisaation työntekijää, joista osa oli päälliköitä. Haastattelujen pohjalta teimme analyysin, jonka tulokset esittelimme purkutilaisuudessa kurssilaisille, osalle Palmenian henkilökuntaa sekä organisaation johtajalle. Tulosten esittelyn lisäksi pohdimme yhdessä tilaisuuteen osallistuneiden kanssa mahdollisia organisaation kehityskohteita. Yritysanalyysin kaltaisen selvityksen tekeminen oli jälleen aivan uudenlainen oppimiselämys, ja toi arvokasta kokemusta ryhmätyöskentelystä, esiintymisestä ja erityisesti opittujen käsitteiden ja teorioiden käytäntöön soveltamisesta. Uudenlaisia näkökulmia tarjosi myös kolmen muun ryhmän analyysien purkutilaisuudet, joissa kurssin asiat näyttäytyivät erilaisessa ja omassa valossaan.

häkellyttävän erilaisena ja oppimisen kannalta täysin uudenlaisena. Molemmat esittelemäni kurssit opettivat myös tehokkaasti uudenlaista tavoitteellista ja kriittistä ajattelua sekä tapaa nähdä asioiden takana niiden laajempi yhteys. Professorin aktiivisesti kertaama ”Start with the end in your mind” pääsi juurtumaan takaraivoon varmasti pysyvänä ajattelutapana. Virkistävä visiittini neuvontaopin maailmaan antoi minulle tulevaa työelämää ajatellen hyödyllistä tietoa laajasti viestinnästä ja sen vaikuttavuudesta, muutoksenhallinnasta, muutosagenttiuudesta, innovaatioista sekä johtajuudesta. Unohtamatta opettavaisia kokemuksia ryhmätyöstä ja esiintymisestä. Tämä reissu kannatti! Vuosien varrella toistakymmentä kasvatustieteiden opiskelijaa on tehnyt neuvosta laajan sivuaineen. Oppiaine on kuitenkin kokemassa muutoksen tuulia professori Westermarckin siirtyessä eläkkeelle kevään 2010 jälkeen. Hänen tarkoituksenaan on tästä huolimatta jatkaa opetusta muutaman vuoden ajan neuvontaopin kahdesta englanninkielisestä kurssista. Ilmeisen varmaa on myös se, että neuvon opintoja tullaan tulevaisuudessa tarjoamaan perusopintojen (25op) laajuisena kokonaisuutena. Kyseessä voisi ajatella olevan jonkin uuden alku. Anna Nikkanen (Lisää tietoa neuvontaopista osoitteessa www. mm.helsinki.fi/mmtal/neuvo)

Kyllä kannatti! Halusin jakaa kokemukseni neuvontaopista, sillä koin opetuksen vuorovaikutteisuuden ja käytännönläheisyyden

Aikuiskasvatus elinikäisen oppimisen kontekstissa Usein esitetään, että elinikäisen oppimisen ajatus keksittiin 1900 -luvun puolessavälissä. Tosiasiassa ajatus on yhtä vanha kuin ihminen itse, koko ihmiskunnan kehitys perustuu oikeastaan juuri ihmisen jatkuvaan oppimiskykyyn. Kaikissa kulttuureissa tuodaan tavalla tai toisella esiin se tosiasia, että ihmisen kehitys- ja oppimisprosessi jatkuu koko elämän ajan. Tätä ovat korostaneet mm. sellaiset ajattelijat kuin Sokrates, Platon, Comenius, Kant ja Snellman. Suomalainen kansanviisaus on ilmaissut saman asian toteamalla ”oppia ikä kaikki”. Aikuiskasvattajat ovat olleet aina tätä mieltä, vaikka aikuisten oppimis- ja kehityskyky on usein kyseenalaistettu historian kuluessa. 1900 -luvun alussa tayloristisesti toteutettu työ oli kyllä tavallaan tehokasta, mutta se ei tarjonnut työntekijöille juurikaan kehittymis- ja oppimismahdollisuuksia. Työntekijöiltä ei odotettu omaa ajattelua vaan ohjeiden noudattamista, heiltä ei odotettu myöskään mitään panosta työn kehittämisessä, vaan he olivat vain mekaanisesti toimiva osa teollisuusyritysten tuotantoprosessia. Kädet (suoritus) ja aivot (suunnittelu ja kehittäminen) oli erotettu toisistaan. Myös maaseudulla ”kansan” työ oli enimmäkseen yksinkertaista, samanlaisena tapahtuvaa raatamista. Tästä syystä aikuiskasvattajat suhtautuivat kielteisesti työelämään ja kaikkeen ”ammatilliseen”. Sen sijaan he korostivat aikuisten vapaa-aikana tapahtuvan opiskelun ja oppimisen merkitystä ihmisen itsekasvatusprosessissa. He pyrkivät lähinnä lieventämään monotonisen, vähän kehittymisvirikkeitä tarjoavan työn vaikutuksia tarjoamalla aikuisille heidän vapaaaikanaan mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen. Niinpä he

katsoivat, että aikuiskasvatus – silloinen vapaa kansansivistystyö – käsittää ainoastaan aikuisten vapaaehtoisen ja vapaa-ajalla tapahtuvan tavoitteellisen opiskelun. Tänä päivänä tilanne on - ainakin näennäisesti - aivan päinvastainen. Työelämän kehittäminen ja työssä oppiminen on nykyisin useimpien aikuiskasvattajien ja alan tutkijoiden kiinnostuksen kohteena. Vapaa sivistystyö voi edelleen myös hyvin, mutta se on jonkinlaisessa yhteiskunnallisessa marginaalissa. Kaikilta vaaditaan työelämässä jatkuvaa itsensä kehittämistä ja opiskelua sekä aktiivista osallistumista työnsä kehittämiseen. Työpaikkailmoituksissa mainostetaan erityisesti sitä, miten vaativaa ja hyviä kehittymismahdollisuuksia työpaikka tarjoaa. Itsestään selvänä tosiasiana mainitaan usein, että kaikkien pitää olla valmiita kehittämään jatkuvasti itseään, tästä on tullut suoranainen pakko. Elinikäisen kasvatuksen ja oppimisen periaate, joka on hallinnut työelämän ja koulutuksen suunnittelua 1970 -luvulta lähtien, on valjastettu palvelemaan jatkuvan taloudellisen kasvun ideologiaa. Siitä on muodostunut niin suomalaiskansallisen kuin kansainvälisen koulutuspolitiikan kulmakivi, johon aikuiskasvattajat mielellään tukeutuvat. Sen retoriikassa korostetaan useimmiten kritiikittömästi elinikäisen oppimisen tärkeyttä pohtimatta lainkaan niitä kehittymis- ja oppimispyrkimyksiä, joita toiminnan tehostamisella halutaan edistää. Kansainvälisessä alan kirjallisuudessa on tuotu kaikkialla esiin huoli siitä, että aikuiskasvatus – osana elinikäisen oppimisen strategiaa – on valjastettu pääsääntöisesti markkinatalouden tehokkuus- ja taloudellisuuspyrkimysten edistämiseen.

Työelämän hierarkia- ja valtarakenteet muodostavat yhä edelleen monin paikoin vakavan esteen elinikäiselle oppimiselle, taylorismi ei ole suinkaan kuollut, se on vaan muuttanut muotoaan. Työssä oppiminen voi tulla mielekkääksi vaihtoehdoksi vain siinä tapauksessa, että työntekijöillä on todellista vaikutusvaltaa, mahdollisuuksia järjestellä omaa työtään ja osallistua työpaikkaa koskevaan päätöksentekoon. On selvää, etteivät työorganisaatiot muutu hetkessä oppimisorganisaatioksi, vaikka siihen olisi haluakin. Mielenkiintoista on, että työelämän hektisyyttä ja stressaavuutta on alettu arvostella yhä enemmän terveydellisistä ja myös taloudellisista näkökulmista käsin. Yhä useammin vaaditaan työn inhimillistämistä ja sen tarkastelua ihmisen koko elämänikäisen kehittymisen (urasuunnittelu) kannalta. Tässä lähestytään selvästi entisten kansansivistäjien pyrkimystä ihmisen persoonallisuuden kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Ammatillisen aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön problematiikat ovat selvästi lähentyneet toisiaan, vastakkainasettelusta on siirrytty yhteistyöhön. Mikä on aikuiskasvattajien asema ja tehtävät tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa? Tutkijat ovat erottaneet kolmenlaisia aikuiskasvattajan arvotyyppejä: Tunnolliset toimen hoitajat, jotka tukeutuvat toiminnassaan ja valinnoissaan joko koulutusjärjestelmässä tai omassa organisaatiossaan vallitseviin arvoihin. Tehokkaan palvelun ammatti-ideaali merkitsee vastuun siirtämistä arvovalintojen suhteen asiakkaiksi määritellyille opiskelijoille. Henkisen kasvun edistämiseen pyrkivät aikuiskasvattajat tekevät omakohtaisia arvovalintoja ja he pyrkivät opiskelijoiden kokonaispersoonallisuuden kasvuun ja kehittämiseen. Viimeksi mainitussa ryhmässä voidaan vielä erottaa kaksi ryhmää: uskonvaraisesti ja tunnevaltaisesti suuntautuneet humanistit sekä kriittiset humanistit. Kaksi ensiksi mainittua tyyppiä ovat tänä päivänä selvästi yleisimpiä. Useimmat aikuiskasvattajat ovat ilmeisesti jonkinlainen sekoitus tyypeistä, mutta joku niistä on yleensä vallitsevampi kuin muut. Ihmisten omaehtoisen opiskelun ja oppimisen tukeminen edellyttää aikuiskasvattajalta itseltään tätä samaa pyrkimystä. Jos ajattelua pyri-

tään uudistamaan, vaatii se kriittisyyttä olemassa olevia tietoja ja käytäntöjä kohtaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että aikuiskasvattajien asema yhteiskunnallisessa muutos- ja kehittämisprosessissa on havaittu laajemminkin. Oppimis- ja kehittämiskysymykset ovat keskeisiä kaikilla elämän- ja tieteenaloilla. Tämä asettaa aikuiskasvattajille entistä kovemmat vaatimukset. Toisaalta se tarjoaa juuri sellaisia haasteita, joita nuori aikuiskasvattaja tarvitsee etsiessään mielenkiintoa elämäänsä ja paikkaansa yhteiskunnassa. Jukka Tuomisto Tampereen yliopisto Aikuiskasvatusken Kilta ry palkitsi emeritusprofessori Jukka Tuomiston viime joulukuussa Vuoden aikuiskouluttajana 2009. Perusteluissaan valinnalle Kilta painotti Tuomiston pitkän linjan tieteellistä ja julkista työtä aikuiskasvatustieteen hyväksi.

Henkilöstöjohtamista ajassa ja etunojassa – case YLE ”Luo sellainen johtamismalli, joka kunnioittaa, korostaa ja pitää arvossa aloitekykyä, ihmisyksilöiden luovuutta ja työn intohimoa. Hoida tehtävä kunnolla ja saat aikaan inhimillisen organisaation, jonka tuloskehitys pysyy vahvana myös tulevaisuudessa.” Näihin juhlaviin sanoihin päättää Gary Hamel kirjansa Johtamisen tulevaisuus. Ajatus on hieno ja kiteyttää hyvin henkilöstöjohtamisen nykytavoitteen myös YLEssä. YLE on yli 80 vuotta vanha organisaatio. Sen johtamismallit ovat muuttuneet vuosikymmenten kuluessa melkoisesti. Yhtiön historiikissa kuvaillaan talon eri vaiheita muun muassa seuraavin otsikoin: perustaminen ja alkuvuodet, yhteiskunnan sivullinen, suunnan näyttäjä, politiikan vanki ja yhtenä markkinoilla. Perustamisvaiheessa yhtiössä

oli töissä 12 henkilöä, nyt lähestytään 3 000:a. Suurimmillaan henkilöstöä on ollut 90-luvun alkupuolella, yli 4 500. On ollut vauhdikasta kasvun aikaa ja tiukkaa tehostamisen aikaa. Johtamisjärjestelmien uudistaminen eri kehitysvaiheissa on ollut välttämätöntä. YLEllä on iso tehtävä suomalaisessa yhteiskunnassa. Sen tiedonvälittäjän rooli on kansalaisille tärkeä ja sen tuottamat suomalaiset sisällöt edustavat alansa huippua. Se haluaa myös tulevaisuudessa olla suomalaisille merkityksellisin sisällöntuottaja sekä rohkea suunnannäyttäjä journalismissa ja kulttuurissa. YLE on luovan teollisuuden veturi. Se tekee tai teettää jopa 70 prosenttia suomalaisesta tv-sisällöstä. Radiosisällöissä YLEn osuus toimitetuista ohjelmista on 90

prosenttia. Ala nousee tai kaatuu YLEn mukana. Kultainen kysymys kuuluu, millaisella johtamisella tuloksentekokyky säilyy. Johtaminen vaatii paitsi näkemyksellistä tavoitetta myös määrätietoisia käytännön toimia. YLEssä tämä tarkoittaa erityisesti työkulttuurin kehittämistä ja johtamisen työkalujen uudistamista. Ensin työkulttuurista. Henkilöstön oman pohdiskelun tuloksena työkulttuurin kulmakivet hioutuivat jokunen vuosi sitten seuraaviksi: • mitä muuta (asiakas) • mikä on mun duuni (päämäärä) • hoidetaan hommat (vastuu) • reilu meininki (kunnioitus) • saa mokata (riski) • aina nälkä (oppi) • tosissaan, ei vakavissaan (ilo) Työkulttuurin kehittymistä seurataan säännöllisesti henkilöstölle suunnatulla kyselyllä. Saavutuksia arvioidaan osana johdon ja esimiesten työn onnistumista. Vanha sanonta, sitä saat mitä mittaat, on osoittautunut oikeaksi tässäkin tapauksessa: työkulttuuri on parantunut huikeasti. Työkulttuurissa riittää parannettavaa jatkuvasti ja kokonaisuutta palastellen päästään asettamaan systemaattisia kehittämistavoitteita. Ensimmäiseksi otettiin erityiseen fokukseen avoimuus ja dialogin toimivuus. Kun siinä on tavoite saavutettu, paneudutaan innovatiivisuuteen. Ei niinkään innovaatioihin sinänsä, vaan niihin työympäristötekijöihin, joiden puitteissa tuloksia voisi parhaiten syntyä. Kysymys kuuluu, mahdollistavatko esimiehen toiminta, työkaverien suhtautuminen ja omat asenteet uudistamiseen innostavan ilmapiirin? Toimenpiteet suunnitellaan henkilöstön oman arvion mukaan. Yksi johtamisen perusajatuksista on, että yli 3000 yleläistä on taatusti osaavampi, monipuolisempi, idearikkaampi ja kekseliäämpi kuin 10 johtoryhmän jäsentä. Perinteistä johtamista on valuttaa yhtiön strategia ylhäältä alaspäin ja käyttää esimerkiksi tuloskorttia tavoitteiden asettamisen työkaluna. Malli ei kuitenkaan sovi yhteen perusidean kanssa. YLEssä etsitäänkin tapaa, jolla tuhannet yksilöt voisivat olla mukana omien tavoitteidensa suunnit-

telussa ja olemaan samanaikaisesti varmoja, että he ovat mukana yhtiön yhteisessä tarinassa. Verkottunut, kaikki mukaan ottava päätöksenteko on huomisen tapa johtaa luovaa asiantuntijaorganisaatiota. Johdolta vaaditaan suunnan näyttämistä ja uudistumisen mahdollistavan työympäristön luomista. Jokaiselta yksilöltä vaaditaan oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta oman osaamisensa kehittämisessä. Asenne ja motivaatio ratkaisevat. Etunojassa johtaminen on sitä, että kehitetään alustaa ja kyvykkyyksiä, joilla tulevaisuudenkin huippusuoritukset tehdään. Liisa Ojala-Walker Liisa Ojala-Walker oli yksi marraskuisen Suotu-tapahtuman puhujista. Ojala-Walker toimii henkilöstöjohtajana Yleisradiossa.

Aikuiskasvatuksen Kilta ry Oppimiskeskus Minerva PL 9 00014 Helsingin yliopisto www.helsinki.fi/jarj/akk elo-lista@helsinki.fi

ISSN 1797-5719 (painettu) ISSN 1797-5727 (verkkolehti)