N채in kaikki alkoi...
Seuran ensimm채iset 10 vuotta.
Torniossa on pelattu lentopalloa vuosikymmeniä. Voimakkaimmin sitä harrastettiin 1980-luvulla Tornion Pyryssä, jossa lentopallo oli yhtenä alajaostona. Jaoston resurssit kehittää lentopallotoimintaa Torniossa olivat kuitenkin rajalliset. Muutamien lentopalloihmisten keskuudessa syntyi ajatus nuorisolentopalloilun eteenpäin viemiseksi. Sanoista tekoihin. Matti Heikkilä ja Jaakko Junes käynnistivät lentopallokerhot kouluilla. Tornion Pyryltä ei riittänyt rahaa kerhotoiminnan pyörittämiseen, joten tukijat oli hankittava muualta. Samaan aikaan käytiin eri piireissä keskusteluja erityisseuran perustamisesta. Huhtikuussa 1988 Tornion Pyryn lentopallojaoston puheenjohtaja Raimo Ronkainen ja jaoston jäsen Jaakko Junes pitivät palaverin lentopallokerhotoiminnan kehittämisestä Pyryn alaisuudessa. Palaverin pääaiheeksi kuitenkin nousi erikoisseuran perustaminen. Muutamien puhelinsoittojen jälkeen oli valmiina nimilista henkilöistä, jotka olivat kiinnostuneita lentopallon erikoisseuran perustamisesta Tornioon. Näin kaikki alkoi... Ensimmäinen palaveri lentopallon erikoisseuran perustamisesta pidettiin Tornion Liiketalouden ja tietotekniikan Instituutin tiloissa toukokuussa 1988. Puhetta johti jo tuolloin Pentti Paloniemi. Seuraava palaveri pidettiin Lankisen Leipomon kahviossa 15.6.1988. Läsnä olivat Pentti Paloniemi, Jaakko Junes, Martti Rissanen, Raimo Ronkainen, Juha Saarela, Urho Salmela ja Matti Heikkilä. Tuolloin kuultiin myös Tornion Pyryn kanta lentopallon erikoisseurasta. Seuran tuolloinen puheenjohtaja Heikki Alasaukko-oja ja johtokunnan muut jäsenet eivät olleet hanketta vastaan, mutta toivoivat eron tapahtuvan asiallisesti ja toivoivat yhteistoimintaa erilaisissa tapahtumissa ja kilpailuissa. Tässä palaverissa keskusteltiin sarjapaikoista ja pelaajatilanteesta Torniossa. Pentti Paloniemi oli kartoittanut mahdollisia taloudellisia tukijoita ja laatinut jo alustavan talousarvion, jonka loppusumma oli 73 000 mk. Tällöin todettiin, että taloudellinen tuki oli riittävä ja lentopallon erikoisseuralla on Torniossa toiminta-edellytykset ja seura tullaan perustamaan. Tornion Lentis-88 ry:n perustava kokous pidettiin tiistaina 28. kesäkuuta.1988 klo 19.00 - 20.15 Lankisen Leipomon kahviossa. Seuran perustajajäseniksi kirjattiin Matti Heikkilä, Arja-Leena Jokinen, Jaakko Junes, Pentti Paloniemi, Sirpa Portaankorva, Raimo Ronkainen, Veikko Rousu, Juha Saarela ja Urho Salmela. Kokouksen puheenjohtajana toimi Pentti Paloniemi ja sihteerinä Matti Heikkilä. Läsnäolijat päättivät yksimielisesti perustaa lentopallon erikoisseuran Tornioon ja seuran nimeksi hyväksyttiin Tornion Lentis-88. Perustetun seuran johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi Pentti Paloniemi (taloustoimikunta), sihteeriksi Matti Heikkilä (nuoriso- ja koulutustoimikunta), rahastonhoitajaksi Sirpa Portaankorva ja jäseniksi Raimo Ronkainen (kilpailutoimikunta) ja Veikko Rousu. PR-toimikuntaa alkoi vetää johtokunnan ulkopuolelta Martti Rissanen. Seuran päälajiksi tuli lentopallo ja liityttiin Suomen Lentopalloliittoon.
"Ihmetellä täytyy myös jälkeenpäin, että mikä sai houkuteltua ensimmäisen seuran puheenjohtajan tehtäväänsä! Onneksi seuran taival lähti kuitenkin hyvin käyntiin !"
Pentti Paloniemi
MUISTELUKSIA SEURAN ALKUTAIPALEELTA Uuden erikoisseuran ensimmäinen kausi 1988 - 1989 on jäänyt puheenjohtajan mieleen työntäyteisenä vuotena! Perustamistoimien lisäksi oli edessä sarjapaikkojen siirto Tornion Pyryltä, joukkueiden kokoaminen, valmentajien hankkiminen, seuran logon ja edustusasujen sunnittelu, joukkueiden kuljetuskysymykset ja tietenkin talou-delliset asiat. Lisäksi ilmeni monia muita käytännön asioita ratkottavaksi, mutta hyvin toimivan johtokunnan avulla päästiin eteenpäin. Ensimmäisen vuoden edustusjoukkueet koottiin paikkakunnalla olevista pelaajista. Naisten joukkueen muodostivat Outi Ponkala, Anu Puhakka, Nina Harjuoja, Pia Siilakka, Helena Vähälä, Kati Smeds, Virpi Myllymäki, Sari Angeria, Sirpa Smeds ja Asta Tervo. Joukkuetta valmensi Urho Salmela. "Sanoisin, että minulle se oli mieluinen yllätys, kun Raimo Ronkainen kysyi minua linja-autoaseman kahvilassa pikku palaverissa paikkakunnalle vasta perustetun lentopallon erikoisseuran naisten joukkueen valmentajaksi."
Urho Salmela Miesten edustusjoukkueen muodostivat Jani Niska, Pekka Saukkonen, Marko Tuomaala, Tapio Alapuranen, Jaakko Juustovaara, Arto Haataja, Hannu Ekonoja, Pentti Miettinen ja pelaaja-valmentajana Raimo Ronkainen.
Vastaperustetun seuran valmentajat lähtivät kehittämään lajiaan ponnella, haettiin kiivaasti valmennustietoutta. Vuoden 1988 lokakuussa Jouni Parkkali kävi ensimmäisen kerran Torniossa luomassa uskoa lentopalloiluun ja sen menestymismahdollisuuteen täällä Meri-Lapin alueella. Myöhemminhän Jouni oli tärkeä henkilö mm. pelaaja-valmentajana.
Heti ensimmäisen kauden päätteeksi koettiin riemullinen hetki, kun miesten ykkös-joukkue kukisti Ailigas Sääsket Karigasniemellä numeroin 3 - 2 ja varmisti miesten nousun 2-sarjaan. Myös naisten ykkösjoukkue menestyi hyvin ja junioritoimintakin käynnistyi vilkkaana. Kun tulotkin riittivät menojen kattamiseen, jäi ensimmäisestä kaudesta kaikinpuolin postitiivinen mieliala.
" Sarjan mieliinpainuvin reissu tehtiin helmikuun lopulla kaksoisottelumatkana Sodankylään ja Outakoskelle, missä varmistettiin nousu kakkossarjaan. Mukana oli myös seuran puheenjohtaja ja sihteeri. Sihteeri pääsi myös pelaamaan ratkaisuottelut. Tenovuonossa sijainnut Outakosken liikunta-sali pakallisine yleisöineen jäi uutena ja erilaisena kokemuksena hyvin mieliin, kun lapikkaat ja nutukkaat pakkasivat olemaan pelikentällä ja kannustushuudoista ei tiennyt oliko ne puolesta vaiko vastaan kielivaikeukisen takia. Onneksi voitimme 3 - 2, viimeinen erä 17 - 16 ja sarjanousu varmistui."
Raimo Ronkainen
89 – 90 Seuran toiselta toimintakaudelta on puheenjohtajalle jäänyt mieleen mm. seuran oman pikkubussin hankkiminen - sehän oli käytetty Transit! Kauden aikana saatiin järjestymään Putaan Urheiluhallin viikonloppuvalvonta, joka takasi melko säännöllistä tuloa seuralle. Siinä se talkoomieli oli koetuksella! Seuran edustusjoukkueiden valmentajina jatkoivat Urho Salmela naisten ja Raimo Ronkainen miesten joukkueissa. Muistiin on jäänyt, etteivät valmentaja-asioiden ratkaisut olleet aivan helppoja tuolloin niinkuin ei myöhemminkään! Valmentajan työ on kovaa! Kesällä leireili KuPs-Volley Torniossa (videoimme harjoituksia ja käytimme nauhoja itse ja jopa myimme niitä). Elokuussa järjestimme naisten ottelun, jossa Haukiputaan Heitto pelasi Medin Odessaa vastaan. Tutustuimme ja loimme näin suhteita sekä nais- että mieshuippulentopalloilijoihin, heidän valmentajiinsa ja johtajiinsa. Kauden lopuksi solmittiin seuraavaa kautta koskien pelaaja-valmentajasopimus Jouni Parkkalin kanssa. Se oli rohkea teko!
Torniosta tulee puhelu: "Tietäisitkö ketään pelaajaa ja valmentajaa, joka olisi kiinnostunut tulemaan Tornioon?" Vastasin välittömästi tietäväni yhden pelaajan ja yhden valmentajan, joka oli samassa persoonassa. Henkilö oli Jouni Parkkali. Siltä seisomalta lopetin tulevaisuuden ennustamisen, päätös Tornioon tulemisesta syntyi samalla hetkellä sen kummemmin asiaa miettimättä.
Jouni Parkkali
90 – 91 Jouni Parkkali on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Suuri urheilija on myös taiteilija! Jounin tulo näkyi seuran toiminnassa kaikin tavoin kuten olimme ajatelleetkin! Jouni teki seuran lentopallovalmennuksen ja pelaamisen lisäksi liikunnanopettajan työtä ammattioppilaitoksessa. Seuran kannalta oli tärkeää, että hänelle löytyi työtä, koska muutoin asia olisi ollut seuralle taloudellisesti mahdoton toteuttaa. Jounia hyödynnettiin kaikin tavoin - pelattiinhan Putaan hallilla mm. harrastelijalentopalloilijoiden “Arvotut pelipaikat“-turnaus. Kilpaa oli siitä ketkä arvonnassa pääsevät pelaamaan Jounin joukkueessa! Jounin joukkue ei tainnut kuitenkaan voittaa tuota turrnausta, mutta harrastajia oli paljon! Pelaajaneuvottelujen vaikeus on jostain syystä jäänyt puheenjohtajan mieleen. Kävimme mm. Urkin kanssa Haukiputaalla Kuusiniemen perheen kotona ja yritimme päästä sopimukseen kaksostyttöjen Lentikseen siirtymisestä. Sari Kuusiniemi tulikin ja pelasi yhden kauden!
"Pelaaja materiaalin kapeudesta huolimatta säilytettiin karsinnan kautta sarjapaikka. Seuraavaan kauteen lähdettiin kehittyneellä joukkueella. Usko joukkueeseen oli kova. Parilla pelaajahankinnalla tullaan kolkuttelemaan jopa mestaruussarjan portteja - näin uskottiin."
Urho "Urkki" Salmela Lapin Kulta oli seuran tukijana alusta alkaen. Tänä kautena Lapin Kullan Pajanvintillä pidettiin ensimmäinen Lentis-ilta, jonka tuoton seura sai lyhentämättömänä itselleen. Tehtaan korkein johto oli puolisoineen paikalla, joten tunsimme että lentopallo on arvossaan! Sakari Kuosmanen, Jouni Parkkalin ystävä, esiintyi. Sakari esiintyi myöskin Tornion Kaupunginhotellissa järjestetyssä Lentis-illassa. Toiminta oli varsin monipuolista! "Torniojoen varrella vuoden aikana asuessani minussa syttyi uusi ihminen. Katselin maailmaa toisella tavalla, opin tuntemaan uusia - mahtavia ihmisiä."
Jouni Parkkali
90 – 91 Kauden lopuksi Jouni Parkkali teki valmentajasopimuksen Poliisien Palloseuran kanssa. Lentiksellä oli siis edessään jälleen kerran valmentajan etsiminen sekä naisten että miesten edustusjoukkueille. Samoin piti varmistaa kaikille muille joukkueille. Juniorijoukkueet ja heidän kanssaan arvokasta työtä tekevät jäävät puheenjohtajallakin liian usein vähälle huomiolle. Tämän kauden päätteeksi Lentiksen A-pojat nousivat Lapualla SMsarjaan, mikä oli osoitus juniorityömme onnistumisesta.
"Seuraavana vuonna alettiin vissiin harjoittelemaan ihan oikeasti, sillä noustiin nuorten SMsarjaan häviämättä peliäkään. Pelireissut kuljettiin "upealla transetilla". Ovet siinä vähän falskasi, sillä kun yhdellä reissulla löin oven kiinni, niin Soinin Tonilla jäi pikkurilli oven välliin saranapuolelle. Siinä loukkaantu enemmän auto kuin Toni. Pikkusen teippiä ja pellaamaan. Valmennushommia hoiti Lanton Juha ja Heikkilän Matti. Power Cup-91 oli uran kohokohta. Kultaa ja kunnia A-poikien sarjassa. Loppuottelussa kaadettiin KuPS-Volley, eka erässä ei ihan pärjätty kun piti pyytää nimmarit vastustajilta. ”
Marko Rantavuoti
91 – 92 Kausi 1991 -1992 on jäänyt mieleen rajuna muutosten kautena. Tulihan tuolloin sekä miesten että naisten edustusjoukkueeseen venäläinen pelaaja. Naisten joukkueeseen tuli Elena Gaidey, joka pelasi yhden kauden ja miesten joukkueen vahvistukseksi saatiin Viktor Stanoulewitch, joka pelasi Torniossa viisi kautta . Elenan ja Viktorin saaminen Tornioon oli todella “monen mutkan takana“. Kausi oli jo alkanut ennenkuin he tulivat ja Elenan tulo on jäänyt puheenjohtajalle erityisesti mieleen! "Pentti ja Matti onnistuivat puhumaan minut Jounin jättämän aukon paikkaajaksi miesten edustusjoukkueen pelaajavalmentajaksi. Päätöksen teossa minua helpotti olennaisesti lupaus seuran historian ensimmäisten ulkomaalaisvahvistusten hankkiminen edustusjoukkueille. Kauan odotettu vahvistus Victor Stanoulewitch saapui vahvistamaan torniolaisvärejä sarjan neljännelle kierrokselle. Jounin jättämän “aukon“ “paikkaaminen“ onnistui loppujen lopuksi kohtalaisen mukavasti - säilytimme sarjapaikan."
Reijo Huhtaniska Elena saapui 26.10.1991 Tornioon ja tuli yllätyksenä puheenjohtajan eteiseen! Yhteistä kieltä ei ollut, mutta jo muutaman hetken kuluttua Elena oli Putaan Urheiluhallilla naisjoukkueen mukana. Siinä sitä oli valmentajana jatkaneella Urkilla ihmettelemistä. Emme tainneet osata käyttää kaikkia Elenan lentopallotaitoja hyväksemme! "Kausi oli raskas, vaikka tehtiin kovasti töitä niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Pelaajamateriaali oli kyvyiltään ja pelaajataidoiltaan ehkä liian hajanainen ja epätasainen. Mukana oli entisiä mestaruussarjalaisia sekä vasta junioreista nousseita lentistiikereitä. Näin jälkeen päin ajatellen, jäikö liian vähän aikaa totutella joukkuetta yhteen. Lisäksi joukkueeseen tuli yllättäin jo pelikauden alettua ummikko venäläisvahvistus Elena Gaidey. Siinä oli meillä kaikilla aluksi hartialihakset tiukilla ja Anu Puhakan kouluvenäjä, kun käsimerkein piti peliä ohjata. Karsintoihin mennessä oli joukkue kuitenkin hioutunut niin hyvin yhteen, että säilytimme 1-sarja paikan selvästi.”
Urho Salmela Viktor osoittautui tinkimättömäksi ammattilaiseksi, jolle lentopalloilu oli kaikki kaikessa - ehkä vähän liiaksikin! "Tärkeä ja muistiinpainuvin hetki oli Kultavaskooli-turnaus, jossa Victor Stanoulevits toimi kanssani hakkurina ja turnauksen jälkeen hän liittyikin joukkueeseemme. Alku Victorin kanssa oli vaikeaa, kun kommunikointi sujui lähinnä käsimerkein. Vuosien aikana Victorista tuli joukkueemme tukipilari, joka jaksoi aina tsempata ja vaaria parempiin suorituksiin."
Jukka Säkkinen
Ulkomaalaisten tulo merkitsi seuralle taloudellisesti melkoista rasitusta, mutta niistä kuitenkin selvittiin. Talouslama ei ollut vielä vaikuttamassa koko voimallaan yrityksiltä saatuihin sponsorituloihin. Kaudelta on jäänyt myöskin mieleen seuran järjestämä lentopallon naisten maaottelu: Suomi Ruotsi. Samana toukokuun viikonloppuna oli mukana myöskin Brigham Universityn joukkue, joka pelasi sekä Suomen että Ruotsin joukkueita vastaan. Siis todellinen naislentopalloilun huippuviikonloppu! Ensimmäisen puheenjohtajan nelivuotiskausi päättyi tähän kauteen. Taloudellisesti olimme “kuivilla“, vaikka silloin tällöin puheenjohtaja esitti itselleen kysymyksen, että miten tästä selviämme? Onneksi seuralla oli uskollisia tukijoita ja kohtuullisesti talkootyöhön suostuvia toimihenkilöitä. Nelivuotiskaudesta jäi (ainakin näin jälkeenpäin muistellen) mukava muisto ja paljon uusia tuttavuuksia. "Urheiluseurassa ei niin pientä tehtävää ole, ettei sitä puheenjohtaja voi tehdä ."
Jaakko Junes Timo Parkkalin (KuPS-Volley) ja Jukka Raiskinmäen (Etelä-Kuopion Ilves) kanssa solmittiin 6.5.1992 pelaajasopimukset . Passarina jatkoi Viktor Stanoulewitch. Siinä olikin sellainen kolmikko, että yleisöltäkin oli loppua mielenkiinto, niin ylivoimainen Lentis-88 silloisessa kakkossarjassa kotiotteluissaan oli. Marraskuussa 1992, kun pääsy ylempään jatkosarjaan oli varmistunut, onnistui Oulun NMKY voittamaan Lentis-88:n junioripitoisen joukkueen Torniossa. Tuosta ottelusta alkoi toista vuotta kestänyt kotiotteluiden voittoputki. Kauden lopuksi miesten ykkösjoukkue nousikin 1-sarjaan. "Tuumasta toimeen ja pelaajavahvistuksia hakemaan. Hyppäsimme Heikkilän Matin kanssa pieneen Escorttiin ja nokka kohti Haukipudasta. Matti, osoitelappu kädessä, soitti seuramme uuden pelaajavahvistuksen ovikelloa. Ovi avautui ja siinä hän seisoi - jumalattoman iso nainen. Ei muuta kuin pelaajavahvistus Escorttiin ja Tornioon näytille."
Juha Lantto
Naisten joukkueen vahvistukseksi saatiin Jelena Sokolovskaja, jota pidettiin maamme parhaana naispuolisena ulkomaalaisena lentopallolähettiläänä. Hän osoitti, että naisetkin voivat päättää hyökkäyksiä niin että "lattiaparrut notkuvat." Vaikka Jelena oli isokokoinen ja parhaimman lentopallouransa jo ohittanut, jaksoi hän raataa kentällä niin, että osa pelaajista oli jäädä työttömäksi. Kauden päätyttyä naiset olivat varmistaneet jatkopaikan 1-sarjassa.
92 - 93 "Vierastyöläisten" esimerkki ja henkilökohtainen taitotaso antoi omillekin pelaajille potkua harjoitteluun ja näin kehitystä tapahtui huomattavasti tällä kaudella. "Timo Parkkali teki minuun suuren vaikutuksen ja opetti minulle tosi paljon pelaamisesta ja harjoittelusta. Ennen kaikkea asennepuolelle hän opetti erityisen paljon, jossa minulla on kyllä vieläkin oppimista".
Teemu Mäkikyrö Junioritoiminnassa käynnisteltiin Meri-Lapin Tiikerit - projektia tavoitteena juniorilentopalloilun kehittäminen koko Meri-Lapin alueella. Toiminta käynnistyikin mukavasti, mutta jatkossa se hiipui. Aika ei tuolloin ollut vielä kypsä tämän alueen yhteisille joukkueille. Tornion Lentis -88 haki järjestelyoikeuksia maailman suurinta juniorilentopalloturnausta, Power Cup'ia, varten Suomen Lentopalloliitolta. Power Cup -94 järjestelyoikeus myönnettiin 2.2.1993 Lentis-88:lle. Tuosta hetkestä alkoi seuran tähän astisen historian laajamittaisin talkooponnistus. Matti Heikkilä valittiin järjestelytoimikunnan puheenjohtajaksi ja hänen johdolla kerättiin monisatapäinen vapaaehtoisjoukko, joka rupesi välittömästi käytännön toimiin. Itse turnauksesta kerrotaan lisää tuonnempana.
93 – 94 Kauden 1993 - 1994 tärkein pelaajahankinta oli Terje Palu, Viron maajoukkueessakin pelannut passari. Hänen tulonsa poisti naisten joukkueelta sen suurimman ongelman, Minna Hoolin lopettamispäätöksestä seuranneen passaripulan. Yhdessä uuden valmentajan, Asko Saukkosen kanssa joukkue lähti luottavaisena sarjaan, mutta lopuksi kuitenkin taisteltiin sarjapaikan varmistamisesta, jossa onneksi kuitenkin onnistuttiin. "Enontekijöllä olin pelaajana sekä pelaajavalmentajana viimeiset 15 vuotta, kun palasin vihdoin synnyinsijoilleni Tornioon, olen pelkästään valmentaja enkä pelaa samanaikaisesti. Aloitin kesällä 93 Lentiksen naisjoukkueen valmentajana. Tämän joukkueen valmentaminen on minulle uusi, haastava tehtävä. Erilaistahan tehtävä on kuin miesjoukkueen johtaminen. Uskon, että sarjasta tulee tasainen. Alku ratkaisee paljon. Meillä riippuu paljon myös siitä, miten vastaanotto saadaan toimimaan."
Asko Saukkonen Miesten joukkueella oli myös uusi päävalmentaja, Juha Lantto. Joukkueen runko oli säilynyt suurinpiirtein samana ja näillä eväillä lähdettiin tavoittelemaan mahdollisimman hyvää sijoitusta 1sarjassa. Kausi etenikin niin hyvin, että nousu mestaruussarjaan jäi käytännössä yhden voiton päähän. "Ikävimmistä muistoista jäi mieleen ottelu Hesaa vastaan Helsingissä. Kaksi erää olimme voittaneet aika selvästi ja kolmattakin erää johdimme 9-3, sen jälkeen sattui jotain aivan käsittämätöntä. Peli meni aivan sekaisin ja yksi suurimmista unelmista jäi toteutumatta. Surullisinta siinä oli se, että olimme vain kuuden eräpisteen päässä Suomen ylimmästä sarjaportaasta, miesten Mestaruussarjasta."
Jukka Säkkinen Vuosina 1992 - 1994 rekisteröityjen pelaajien ja joukkueitten määrä oli huipussaan. Varsinkin juniorijoukkueitten osalta määrä oli huomattavan suuri, v. 92 15 joukkuetta ja v. 93 13 joukkuetta. Tällöin tapahtui oikeastaan lentopallon läpimurto torniolaisessa junioriurheilussa. Laji sai paremman aseman myös koululiikunnassa, ja asema vain vahvistui tulevan Power Cup'in myötä. Taloudellisesti kausi 1993 - 1994 oli erittäin raskas. Laman syveneminen yhteiskunnassa ja siitä seurannut sponsorituen vähentyminen pakotti etsimään uusia rahoituskeinoja jo olemassa olevien lisäksi. Erilaiset talkootyöt tulivat voimakkaasti kuvaan mukaan. Aiemmin oli ollut jo Putaan hallin viikonloppuvalvonta ja nyt tehtiin runsaasti erilaisia järjestysmiestehtäviä sekä järjestettiin diskoja nuorille. Vojakkalassa pidettiin ensimmäiset Nahkiaisriehat ja ne järjestettiin yhdessä paikallisen nuorisoseuran kanssa. Tornion Uimaseuran kanssa järjestettiin järjestömessut, joilla myös alueen oppilaitokset esittäytyivät. Noina vaikeina aikoina hyvä yhteishenki ja pyyteetön talkootyö oli seurallemme ratkaisevan tärkeää.
Power Cup 1994, Tornio "Suomen lentopalloliitto punnitsee vuosittain monia järjestelyihin liittyviä asioita valitessaan Power Cup:n paikallisjärjestäjää. Kesällä 1994 Torniossa ja Haaparannalla pelattu 10vuotisjuhlaturnaus oli oiva esimerkki kahdessa valtakunnassa ammattimaisesti hoidetusta turnauksesta. Koko turnauksen valmistelujen ajan seurasin turvallisin ja iloisin mielin henkilöiden määrätietoista etenemistä kohti H-hetkeä. Järjestelytoimikunta oli tietoinen koko ajan, missä mennään ja osoitti luotettavuutensa kaikkien toimialojen osalta. Haluan vielä kertaalleen kiittää Tornion Lentis-88:a Power Cup 94 -turnauksen onnistuneista järjestelyistä." "Tornion Lentis-88:n toiminnan laatu kuvastuu hyvin hoidetusta monipuolisesta lentopallotoiminnasta. Onnittelen Tornion Lentis-88:a 10-vuotisjuhlapäivänä ja toivon menestystä laadukkaalle työllenne."
Arto Kari toimitusjohtaja Suomen Lentopalloliitto ”Aloittaessani ensimmäistä puheenjohtajakauttani 21.3.1994 olivat Power Cup 94 järjestelyt kuumimmillaan. Samoihin aikoihin tuli lentopalloliiton Pohjois-Suomen aluejaoston puheenjohtajuuskin, niin olihan siinä vipinää ja vilskettä kerrakseen ja kotiväellä sopeutumista (toim. huom). Onneksi Power Cup:n järjestelyistä vastaavat henkilöt tekivät työnsä määrätietoisesti ja täsmällisesti. Power Cup tapahtuma oli kokonaisuudessaan seuramme suurin voimainponnistus. Itse turnauksen lisäksi kaikki oheistapahtumat ja niiden valmistelut vaativat seuraväeltä tuttavineen suuria ponnisteluja. Viimeisten vieraiden lähdettyä ja hulinan tauottua valtasi mieliin tyhjä tunne. Millaista on elämä Power Cup:n jälkeen?” "Työ urheiluseurassa on vapaaehtoista vain siihen asti kunnes siihen lupautuu."
Matti Heikkilä "Tulekko Power cup'iin töihin ja onko sulla tuttua, joka tulis kans? Talkooväkeä saatiin hommattua noin 530. Siihen sai houkuteltua niin junioreiden kuin aikuispellaajien vanhempia, työttömien toimistosta väkeä, työpaikoilta ja puulaakipellaajia. Työ sujui hyvin ja sitä tehtiin vuorotta. Raskaasta urakasta jäi muistoihin hyvä mieli - kehtaa sanoa, että olin mukana."
Oili Fisk Muutaman viikon palautumisen jälkeen odottivat jo uudet tapahtumat. Suomen Ladun leiripäivät, Lohifestit ja Öölivestit kokosivat jälleen seuran talkoilevat "lilaliivit" yhteen. Onnistuneet tapahtumajärjestelyt toivat uutta intoa seuratyöhön. Vastaavasti monille juniorivalmentajille oli tullut aika hengähtää. Lopettavien lukumääränsä oli kuitenkin oletettua suurempi, joten hyvät neuvot olivat tarpeen. Nyt tuli hetki, jolloin koettiin kiihkeän seuratoiminnan alkuaikojen ja Power Cup:n varjopuolet. Ketä saadaan sitoutumaan junioreiden ohjaajiksi?
94 – 95 Seuramme uusi aluevaltaus oli yhteistyö koulujen kanssa. Kevään 1994 aikana oli keskusteltu, kaiken touhun keskellä, Peräpohjolan Opiston rehtori Pekka Palmun kanssa lentopallopainotteisesta nuoriso- ja vapaa-aikaohjaajakoulutuksesta. Kriittisen keskustelun ja ideapalaverin jälkeen käynnistettiin oppilashaku. Samana vuonna elokuun 15. aloitti 14 nuorta miestä opiskelunsa lentopallopainotteisesssa koulutuksessa. Yhteistyö ammatillisen oppilaitoksen kanssa sitoi seuraihmisiä, mutta vastaavasti seura sai juniorijoukkueille koulutettuja ohjaajia. Lisäksi opistoon tuli taitavia pelaajia kuten Jukka Riekki, Marko Rantavuoti, Pasi Leikkainen, Ismo Jylkkä sekä Viktor "Viki" Stanoulewitch. Vastuuvalmentajaksi alkoi seuran miesten valmentaja Juha Lantto. Näin lähitulevaisuuden miesten joukkueen runko alkoi olla kasassa. Merkittävin Lentis-88:n miesten edustusjoukkueen "ulkopuolinen" vahvistus oli Petri Sainio, joka siirtyi PPS:sta. Näillä muutoksilla pyrittiin peittämään Timo Parkkalin, Jukka Raiskinmäen ja Pekka Saukkosen jättämät pelipaikat. Kausi meni joukkueelta kilpailullisesti hyvin, vaikka SMliigapaikka jäikin saavuttamatta. Naisjoukkueen osalta kokeneen Outi Ponkalan jätettyä pelikentät oli Asko Saukkosen valmentamassa joukkueessa tilaa uusille vastuunkantajille. Joukkue hitsautui sarjan myötä ja 1-sarjapaikka varmistettiin "oman kaupungin tyttöjen" apuna ollen passarin Terje Palun johdolla voitokkaiden karsintapelien jälkeen. Edustusjoukkueiden harjoituspaikka vaihtui Putaan hallin remontin ajaksi Haaparannalle Aspen-halliin. Miesten Suomen Cup:n ottelu PPS:aa vastaan pelattiin myös Haaparannalla eli uimahallin A-hallissa. Lentisläisiä oli hyvin edustettuna myös kalottimaajoukkueissa. Kalottiottelut pelattiin keväällä 1995 Norjassa Jäämeren rannalla Botsfjordissa. Nuorisopuolella huojennusta toi ilman muuta PPO-projektin käynnistyminen. Peräti 13 joukkuetta ilmoitettiin juniorisarjoihin. Liiton nuorisotoimintakilpailussa seura saavutti kaikkien aikojen parhaat sijat oltuaan tyttöjen puolella 20. (191 seuraa) ja poikien puolella 25. (195 seuraa). Taloustoimintaa keskittyi tänä kautena omaan Power Cup 94 - turnaukseen. Nuorisotyön tukemiseksi perustettiin Power Cup 94 rahasto, josta tuettiin D-tyttöjen ja poikien joukkueiden matkaa Vaasan Power Cup-turnaukseen. Aktiivinen osallistuminen kesätapahtumien järjestelyihin toi myös merkittäviä lisätuloja. Noin 60 yritystä osti mainostilaa asu-, seinä- tai lattiamainoksista. Kaupungin avustustoiminta pysyi entisellään ja lisäksi hoidimme Putaan hallin viikonloppuvalvonnan. Kauden tilinpäätös saatiin kokonaisuudessaan voitolliseksi.
95-96 Uusi toimikausi alkoi vilkkaiden pelaajavaihdosten myötä. Teemu Mäkikyrön siirtyminen Napapiirin Pallokettuihin ja Terje Palun siirto Woman Volleyn riveihin olivat joukkueillemme kovia menetyksiä. Siirtojen jälkeen seurasi vahvistusten hankinta. Kultavaskooliturnauksessa katsastettiin miesten joukkueen vahvistukseksi pietarilaista Vitalli Sidorovia ja naisjoukkueelle Tatjaana Sergeenavaa. Pelaajasopimukset jäi tekemättä riittävien näyttöjen puuttuessa. Naisjoukkue päättikin syksyllä uuden valmentajansa Reijo Huhtaniskan johdolla selvitä omillaan. Miesten joukkueen Juha Lantto sai joukkueensa kokoon juuri ennen sarja-avausta, kun joukkueeseen liittyivät Napapiirin Palloketuista Marko Vähäkuopus ja Pietarista pitkän huiskea keskitorjuja Vitaliy Eremin. Sarjakauden aikana joukkue koki vastoinkäymisiä Petri Sainion loukkaantuessa. Hänen pelit olivat seurassamme pelattu. Joukkueen hitsautuminen ei onnistunut täydellisesti, joten SM-liigapaikka jäi vain haaveeksi. Naiset olivat kauteensa tyytyväisiä huomioiden tilanteen sarjaan lähdettäessä. Nuorisopuolella joukkuemäärä laski yhdeksään, mutta vastaavasi kilpailullinen menestys kohosi edellisestä kaudesta. Parhaiden menestyivät Alpo Leppänoron valmentamat B-pojat, jotka olivat myös nostamassa miesten 2-joukkuetta 3-sarjaan. Tyttöjen puolella menestystä niittivät Mika Alangon A-tytöt sekä Vikin D-tytöt. Useat nuoret saivat myös kutsun ikäluokkiensa alueleireille. PPO:ssa opiskelevien lentopallolinjalaisten viikottainen valmennus alkoi tuoda tulosta. "B-poikien SM-sarjan lopputurnauksesta tuli 5.sija. Kauhavalle lentistiikerit lähtivät kannustusjoukoilla vahvistettuina. Linja-autoon riensi niin tyttöystävät kuin isovanhemmatkin. Lentis johti välieräottelua parhaimmillaan 10 - 1 , mutta..." kutsuturnausta. Sieltä tuli 3. sija. Kauden ykkössijat tulivat Pudasjärven Jyrkkäkoski-cup'ssa ja Rovaniemen Arktikum turnauksessa."
Alpo Leppänoro Seuran talkoilevat "lilaliivit" riehuivat jälleen entiseen malliin. Green Linen juhannusfestiti, telttatanssit, beach-volleypelit PPO:n rannassa, Hurriganes-yhtyeen Seskaröön konsertti, joulumessut, puulaaki, junioreiden Pullingin lasketteluretki, vuoden lopulla pelattu ensimmäinen Rajaturnaus suurimpia mainitakseni. Muutama lentisläinen ehti vielä kiireiden keskellä Tallinnaan suuntautuneelle lentopallon 100-vuotisjuhlaristeilylle. Seuran tukijoiden määrä ja kaupungin avustukset pysyivät edellisen vuoden tasolla. Huomattavin menetys oli Putaan hallin viikonloppuvalvonnan päättyminen. Uutuutena tuli nuorisopuolelle junioreiden lunastettavaksi lisenssipaketti. Power Cup 94 rahastosta tuettiin vielä B-poikien Porin Power Cup-matkaa. Tilinpäätös jäi tappiolliseksi. Haukiputaalla pelattuihin kalottiotteluihin valittiin runsaasti Tornion lentisläisiä edustamaan Pohjois-Suomea. Pohjois-Suomen aluejaosto valitsi seurastamme kauden valmentajaksi Juha Lanton, naispelaajaksi Anu Puhakan, koululentis-henkilöksi Jaakko Juneksen ja alueen lentopallovaikuttajan manttelin sain itse . Seuramme määrätietoinen pohjoissuomalaisen lentopallotoiminnan kehittäminen vaikutti myös siihen, että kevään liittovaltuustossa tulin valituksi valtuuston varapuheenjohtajaksi. Kauden päättäjäisissä seuraväellä oli aiheita juhlintaan kerrakseen.
96-97 Kolmas toimikauteni puheenjohtajana päätti yhden jakson seuran historiassa. Miesten edustusjoukkueessa viisi kautta pelannut kaikkien lentisläisten Viki siirtyi SM-liigassa pelaavaan Keski-Savon Pateriin. Vikin läksiäiset olivat ikimuistoiset sokkoajeluineen, koskenlaskuineen, muistolahjoineen, nauruineen ja itkuineen. Onnentoivotusten kera Viki suuntasi kohti Savoa ja menestymään. Sopeutuminen uusiin kuvioihin koki suuren kolauksen 9.11.1996, kun saimme kuulla kahden nuoren miehen pahoinpidelleen Vikin Pieksämäellä. Tapaus koettiin sekä valtakunnallisesti että eteenkin lentisläisten keskuudessa hirvittävänä tekona. Olihan Viki kuin oma kasvattimme. Tulevaisuuden unelmat menestyvästä lentopallourasta karisivat pitkän sairasloman myötä ja muuttuivat arkipäivän uudelleen opetteluun. Onni olkoon Vikillä vastaisuudessa myötä. Edustusjoukkueiden osalta sarjajärjestelmää muutettiin niin, että SM-lligan jälkeen perustettiin miesten ja naisten supersarjat. Lentiksen miehet selvisivät uuteen sarjaan ainoana pohjoisen joukkueena edellisen kauden hyvän menestymisen vuoksi. Naiset sen sijaan pelasivat kesäkuussa Helsingissä karsintaturnauksen sarjapaikasta jääden edelleen 1-sarjaan. Miesten sarjakausi uudella sarjatasolla uuden passarin Jukka Riekin johtamana meni hyvin. Tuloksen arvoa nostaa huimasti se, että joukkueessa ei ollut enää yhtään vierastyöläistä. Lanton ohjaama joukkue kohtasi parempansa sitten play-off- pelien ensimmäisellä kierroksella kun vastaan asettui Vihdin Lentopallo. Naiset selvisivät runkosarjastaan kunnialla ja pääsivät kauden aikana jo toistamiseen karsimaan supersarjapaikasta. Tulos oli kuitenkin sama kuin kesällä. Sen sijaan naisten 2-joukkue pelasi loistavan kauden nousten 3-sarjaan. Kauden päätteeksi valittiin Piteåssa pelattuun kalottiturnaukseen jälleen useita Tornion lentisläisiä edustamaan Suomen värejä. Syksyllä aloitti Peräpohjolan Opistolla toinen lentopallolinja. Tämä oli todistus siitä, että tällaiselle koulutukselle on tarvetta. Uusien opiskelijoiden tulo, eteenkin tyttöjen, toi lisäsykettä sekä seuran nuorisotoimintaan että osin myös edustusjoukkueisiin. Joukkueet saivat monipuolisia vahvistuksia Jukka Paalasesta, Lauri Tihisestä ja Kirsi Määtästä. Juniorijoukkueita oli edelleen yhdeksän ja menestys vain parani. A-pojat selvisivät SM-lopputurnaukseen sijoituksellaan (12. sija ) , A-tytöt raivasivat tiensä aina välieriin saakka ja Porin Power Cup:ssa C-tytöt sijoittuivat hienosti kolmanneksi. Iikka Rahkonen oli yksi pelaajista pohjoisen alueen joukkueessa, joka voitti aluejoukkueiden B-ikäisten SM-turnauksessa.
Tyttöjen B-ikäisten aluejoukkueessa oli mukana Mari Tuomaala ja C-ikäisissä olivat Johanna Isometsä ja Anu Liiti. Taloudellisten tukijoiden määrä kauden aikana oli lähes 80. Kaupungin avustusmäärärahojen jako uusiutui ja arvostettiin toiminnallisia projekteja, joita seurallamme kauden aikana oli muutamia. Tilinpäätöksessä saatiin edellisen kauden tappio kuitattua.
"Ennen kuin tuomari puhaltaa ottelun alkaneeksi on kanttiiniväki Elli, Riitta ja Seija keitellyt kahvia valvojankopissa jo 8 litraa ja Krisse apureineen levitellyt mainokset kentän ympärille ja banderollit pitkin seiniä. "Jopa vastustajan pelaajatkin ovat sanoneet kanttiinin tuovan lämpöä ja kodikkuutta kiivaisiinkin pelitapahtumiin. Tarvittaessa kanttiiniväki kannustaa vaikka vastustajaa, jottei kahvit jää juomatta."
Oili Fisk Harraste- ja tapahtumaryhmät hoitivat kunnialla kauden aikana kotiotteluiden järjestelyt sekä puulaakin. Yksittäisinä turnauksia järjestettiin PPO Beach-volley sekä Rajaturnaus. Kevätharavoinnit ja maalausurakat toivat lisäväriä monipuoliseen toimintaan. Kauden päättäjäisiin toin ylpeänä seurastamme liittohallituksen minulle myöntämän valtakunnallisen lentopallovaikuttajan palkinnon.
97-98 Seuran 10. toimintavuoden aikana kehitettiin erityisesti lapsille, nuorille ja naisille suunnattua toimintaa. Kesällä järjestettiin lapsille Peräpohjolan Opistolla liikuntaleirejä, joista saatu palaute oli kannustavaa. Päiväkotien lapsille järjestettiin liikuntaleikkituokioita. Ennen joulua pelattiin lasten Joulupukki-turnaus. Alueleirejä pidettiin B- ja C-ikäisille lentopallonuorille Putaan hallilla. Nuorten huipputapahtuma oli elokuun lopulla Torniossa pelattu B-nuorten aluejoukkueiden SM-turnaus. "Lähiajan koitoksista nousee mieleeni ylitse muiden, kun 120 B- ja C-nuorten alueleiriläistä ruokimme viisi kertaa päivässä ja ruoat keitimme Putaan hallin keittokomerossa ja lisäksi Maria sen seittemät erikoisruoat yöt ympäri kotona."
Oili Fisk Edustusjoukkueissa merkittävimpiä muutoksia oli Pasi Leikkaisen tulo Napapiirin Pallokettujen SM-liigamiehistöstä ja Keminmaan Urheilijoiden Jukka Säkkisen muutto seitsemän Tornion lentisvuoden jälkeen Oulun Ettaan. Lanton valmentaman joukkueen pelaajamäärä jäi pieneksi, joten kauden aikana 2-joukkueen pelaajilla oli tärkeä rooli tukea 1-joukkuetta. Tasaisen runkosarjan jälkeen odotettiin tiukkoja play off-pelejä. Muutaman pelaajan loukkaantuminen mursi haaveet, sillä ensimmäisen kierroksen vastustaja Muuramen Lentopallo pääsi ehkä liian helposti jatkoon. Petri Sainio, edelleen seuramme pelaaja, siirtyi pelaamaan Saksaan SVC Nordhausenin 2-divisioonan joukkueeseen. Naisten joukkueen rungon Huhtaniska kokosi Peräpohjolan Opiston lentopallolinjalaisista sekä seuran vanhimmista junioreista. Ainoana uutena pelaajana Anna-Leena Tolkkinen siirtyi Pudasjärveltä. Muutoin passari Sanna Pitkäsellä oli ympärillään seuran omia juniorikasvatteja sekä kokenut kapteeni Anu Puhakka. Play off-peleissä joukkue karsiutui ensimmäisellä kierroksella.
Barentsin alueen ensimmäinen lentopalloturnaus pelattiin Norjan Myressä. Turnauksen yhteydessä valittiin Sanna Pitkänen Suomen naisjoukkueen parhaaksi pelaajaksi.
Juniorijoukkueiden määrä oli edelleen yhdeksän. Menestys oli kohtalainen sillä C-pojat ja D-tytöt menestyivät sarjoissaan erinomaisesti. Muutaman vuoden tauon jälkeen seura sai myös "yli-ikäiset" A-pojat nuorten SM-turnaukseen sijoittuen seitsemänneksi. Nuorisotoimintaan liityvänä PPO:n kolmas lentopallolinja aloitti syksyllä. Lentopallolinjalaisia oli jo yli 30, joten edellytykset lajin ohjaustoiminnan lisäämiseen olivat hyvät. Harrastajille tarjottiin beach-volleystä puulaakiin. Uutuutena oli ohjattua virkistyliikuntaa yrityksien työntekijöille. Toimintaa tukevien yritysten määrä oli lähes 90. Hieman kaupungin tukea lisäsi Putaan hallin osittainen viikonloppuvalvonta. Vastaavasti suuren lisälaskun aiheuttivat syksyllä tulleet salivuokrat. Tilanne aiheutti menojen karsimista ja toiminnallisten tulojen lisäämistä, jotta tilipäätös tuli hiukan voitolliseksi. Kalottiurheilun lentopallojaos myönsi joulukuussa seuralle järjestelyoikeuden 1.3.5.98 pelattavaan Barentsin alueen turnaukseen, johon saivat useat lentisläiset pelikutsun. Edustus onkin tulkittava palkinnoksi hyvin menneestä sarjakaudesta.