Pedofiilin perässä Äänekoskelaiset Mikko Parantainen ja sukunimettömänä pysyttelevä Miika ovat ylläpitäjinä "Ei hyssyttelyä pedofiileille - kaikki tiedot julkisiksi "-ryhmässä Facebookissa. Kummatkin ovat olleet mukana siitä lähtien, kun ryhmä perustettiin vuonna 2010.Ryhmä julkaisee tuomittujen pedofiilien nimiä ja kuvia sekä tuomiolauselmia. Tykkääjiä sivustolla on jo lähes 5 700. Ja koko ajan tulee lisää.
V
uoden 2005 lopussa Mikko kuuli, että Tikkakoskella tai Äänekoskella pyörii Antti Puustinen, nykyään Aarre Lehtonen -nimeä käyttävä pedofiili. - Mua alkoi hermostuttamaan, tiesin että se pyörii täällä ja pyytelee lapsia kyytiin. Mietin, miten saisin sen kynsiini. Googlen kautta sain selville sähköpostiosoitteen sekä sen avulla nettisivut, Facebook-profiilin ja Youtube-kanavan, jotka saatiin lopulta suljettua, kun saimme isomman porukan ilmoittamaan niistä. Tein Facebookiin sivut, jossa asiaa käsiteltiin muiden aktiivien kanssa. Mikko teki ilmoituksia niin poliisille, Mannerheimin Lastensuojeluliitolle kuin Pelastakaa Lapset -yhdistyksellekin. Hän pommitti myös kaikkia mahdollisia lehtiä. Aihe ei kiinnostanut ketään. - Sitten mulle selvisi, että Puustinen oli Virossa. Mulla oli siellä kaveri, jonka kautta sain aiheesta jutun Eesti Päevalehteen. Sitten vasta Suomen media heräsi ja aiheesta alettiin kirjoittamaan. Mikon ylläpitämille Facebook-sivuille alkoi tulemaan pian vinkkiä myös muista pedofiileistä ympäri Suomen. Päätettiin perustaa nykyinen ryhmä, joka on nyt pyörinyt muutaman vuoden. - Todella paljon tulee nimiä ja tuomiolauselmia suoraan uhreilta tai uhrien vanhemmilta. Moni pedofiili ei näytä naamaansa netissä, joten vanhemmat ottavat kuvan käräjäoikeudessa ja lähettävät meille julkaistavaksi. Uhrit ja heidän omaisensa ovat erittäin tyytymättömiä pieniin tuomioihin ja katkeria Suomen oikeuslaitokseen, Miika kertoo. - On järkyttävää, että esimerkiksi petoksesta saa enemmän linnaa kuin pedofiliasta. Suurin osa tuomioista on sakkoja ja ehdollista. Pitää tehdä jotain todella rankasti, että joudut edes linnaan. Se on kuitenkin henkinen murha, uhri joutuu pahimmassa tapauksessa terapiaan loppuelämäkseen. Usein käy myös niin, että kun oikeus antaa tuomion pedofiilille, uhrin jälkihoito loppuu siihen. Viranomaiset eivät osaa neuvoa mitä seuraavaksi, vaan me joudumme kertomaan uhreille mistä apua voi hakea, Mikko harmittelee. Myös Äänekoskella asuu lasten hyväksikäytöstä tuomittuja, eikä ole kauankaan, kun Suolahdessa Laukaantien varressa lapsia houkuteltiin karkkipussilla autoon. Moni ajattelee, ettei asia satu kuitenkaan omalle kohdalle.
6
- Lapsille pitäisi opettaa koulussakin, miten tilanteessa tulee toimia. Omille lapsilleni olen sanonut, että toiseen suuntaan äkkiä ja rekisterinumero mieleen, Miika kertoo. Moni pedofiili vaihtaa tuomion jälkeen nopeasti asuinpaikkaa sekä nimeään. Katoaminen on kuitenkin vaikeaa. - Usein uusi nimi selviää, kun heittää kysymyksen paikkakunnan keskustelupalstalle esimerkiksi Suomi24:ssa. Paikkakuntalaiset ovat niin vihaisia tyypille, että nopeasti joku paljastaa uuden nimen ja asuinpaikan, Mikko kertoo. Mikko ja Miika paljastavat pedofiileja myös näiden Facebook-kavereista löytyvien lasten vanhemmille. Miehet ovatkin sitä mieltä, että vanhempien pitäisi katsoa enemmän mitä lapset netissä touhuavat. - Suuri osa tapauksista tapahtuu messengerin ja webbikameran kautta, Miika muistuttaa. - Pedofiili esiintyy 13-14-vuotiaana poikana, vaikka oikeasti tietokoneella istuukin 45-vuotias mies. On myös sellaista, että kerrostalon pihassa vanha mies tulee pyytämään pieniltä tytöiltä apua kissan etsimisessä, onkii itselleen puhelinnumerot ja hetken päästä alkaa pommittamaan tekstiviesteillä. Ja näitä tapauksia on paljon. Netistä löytyy monia muitakin sivustoja, jotka julkaisevat pedofiilien tietoja. Ei hyssyttelyä pedofiileille -sivusto taitaa kuitenkin olla ainoita, jossa oikeasti tarkistetaan tiedot moneen kertaan. Vaikka kyseessä on siis varsin siisti sivusto, kritiikkiä tulee. Kun sivusto julkaisi jutut pastori Pasasesta, Pasasen lähipiiristä ja Uskon Veljiltä tuli uhkauksia. - Meillä on sivuilla kuitenkin pelkkää faktaa. Jos joku lähtee viemään käräjille, niin sitten sinne mennään. Olen tässä mukana ihan omalla nimelläni, aina pitää ottaa vastuu kun Facebookissa painaa julkaise -nappia, Mikko sanoo. - Meillä on täysi työ pitää sivustoa siistinä. Koko ajan saa olla poistamassa asiattomia kommentteja ja katsomassa, että keskustelu pysyy asiallisena. Meillä on kuitenkin omat työpaikat, opiskelut, harrastukset ja perheet, joten aikaa ei mitenkään kauheasti ole, Miika harmittelee. - Mielestämme kuitenkin tälläisen sivun ylläpitäminen kuuluisi viranomaisille eikä meille vapaaehtoisille. Tosin ei tälläistä työtä kokopäiväisesti pystyi-
si tekemään. Välillä on oksennettu ja itketty oikeuden pöytäkirjoja lukiessa. Joskus pitää vaan laittaa läppäri vähäksi aikaa kiinni ja tehdä jotain muuta. Vaikka sivustolla onkin useita ylläpitäjiä, Mikko ja Miika ovat ainoita, jotka tällä hetkellä etsivät aktiivisesti tietoa ja tarkistavat lähetettyjä vinkkejä. - Lainsäädäntö on tänä aikana kehittynyt hyvään suuntaan, mutta on silti vielä aivan lapsenkengissä. Suomessa kaikilla on niin kovat oikeudet, että pedofiilien hoitokin on täysin vapaaehtoista. On myös ihmeellistä, ettei vapaaehtoisena lasten kanssa toimivilta vaadita rikosrekisteriä, vaikka työkseen lasten kanssa toimivilta, esimerkiksi opettajilta vaaditaan, Mikko ihmettelee. Sivustolla on julkaistu myös muutama muu uutinen lapsiin kohdistuneesta väkivallasta. - Jos julkaisemme väkivaltarikoksista tuomittujen nimiä, sivuston nimi tulee vaihtumaan. Todennäköisesti saamme jossain vaiheessa myös ihan omat nettisivut auki, jolloin kommentoinnin tarkastaminen helpottuu, miehet kertovat. Tilda Hopia 4 5 · 2012
| Ä ks