Aalef 4/2015

Page 1

AALEF YLIOPPILASLEHTI TÄYNNÄ UNELMIA


AALEF Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan opiskelijoiden lehti JULKAISIJA Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta LTKY YHTEYSTIEDOT Norsunluutorni Laserkatu 10 53850 Lappeenranta

AALEF

0415 SISÄLLYSLUETTELO

PÄÄTOIMITTAJA Miina Hurskainen aalef@ltky.fi +358 44 2938820 SEURAA MEITÄ aalef.ltky.fi issuu.com/aaleflehti fb.me/aalefmagazine instagram @aalefmagazine MAINOKSESI LEHTEEN? Markkinointisihteeri Neea Ahlström markkinointisihteeri@ltky.fi +358 44 293 8824 PAINOS 1000 kpl Ilmestyy neljä kertaa vuodessa PAINOPAIKKA Lprint, Lappeenranta KUVITUS Jari Muinonen Miika Tiainen Aleksi Ikonen Turo Ulvinen Vesa Liukkonen Miina Hurskainen Kaisa Rimpiläinen Heidi-Maria Nyblom Annika Vesterinen Emil Fihlman TOIMITUSKUNTA Miina Hurskainen Kaisa Rimpiläinen Laura Ylitalo Juho Raukola Juho Räty Ida Korpivaara Otto Rossi Tero Viander Pauliina Määttä KANNEN KUVA Kuvaaja - Jari Muinonen, Studio Muilu MALLIT Tuomas Sorsa Atte Alanen Anni Penttilä

2

AJANKOHTAISTA 10 YT-neuvottelut 16 Muutoksen Edessä 13 Ravintola Centre 12 Rytmi-Norpat 40 Vallan kahvassa Uusi edustajisto


LEHDEN TEEMA 20 Elämää täysillä 22 Tummanpuhuvaa bluesia 24 Vuorenkokoinen Unelma

Pä ä 07

05

AT

M

VA K

IO

JA

PA

OT

TU at T RH KE PAH äkis hla TA Jäyn siju v. res o 08 Vu Y 46 ntu 28 LTK Gve LA

32

LS Pu ki rj TA te he o T en itu rv ei j s o se ht t aj an

26 Kaukalon pahis?

TYÖELÄMÄ JA OPISKELU 18 ADIC - Tulevaisuuden menestyjät lavalla 35 Kolumni - Perinteistä perinteisempi kemisti(kö)? 36 Kolumni - Mopopojasta energia-asiantuntijaksi 37 Divest-Group - Töitä läheltä kampusta 38 Kolumni - Sporttitytön unelmaduuni

S T U D I O

M U I L U

P H O T O G R A P H Y

Wedding, Portrait, Band and Event Photography

www.studiomuilu.com

facebook.com/studiomuilu


TEEKKARIN T

Y

Ö

K

I

R

J

A

2016

KAIKKI T YÖ N H AU S TA !

KAMPUKSILLA 1.-3.12.2015

www.teekkarintyokirja.fi


PÄÄKIRJOITUS On mielenkiintoista miten vuosi toisensa jälkeen päädymme vuoden vaihteessa pohtimaan kahta asiaa - sekä mennyttä että tulevaa vuotta. Takana on mitä luultavammin liuta hienoja muistoja, joita voi hymy huulilla muistella vielä vanhana. Joukossa on myös niitä menetettyjä tilaisuuksia, joihin sittenkin toivoisi tarttuneensa. Samalla asetamme tavoitteita ja lupauksia itsellemme tulevaksi vuodeksi, jotta seuraavasta vuodesta tulisi ”täydellinen”. Lähdemme suorittamaan elämäämme innokkaasti heti vuodenvaihteen jälkeen. Luultavastikin ylitsepursuava intomme kuitenkin haihtuu viimeistään jo helmikuun loppuun mennessä jos ja kun asiat eivät etene täysin suunnitellusti. Viime kuukausina minua on mietityttänyt paljon kysymys näistä ”elämän suurista asioista”. Tiedän tulevasta vuodestani tasan tarkkaa niin paljon, että milloin seuraavat Aalefit ilmestyvät (okei, en tarkkaan edes sitä). Pitäisikö minun tosiaan jo valmistuakin ja aloittaa oikea aikuisten elämä? Pelottavaa. Missä, milloin ja miten tämä tapahtuu on yhtä suurta kysymysmerkkiä. Lopulta päätin kuitenkin tehdä päätöksen. Minulle viime vuosi oli yksi ikimuistoisimmista, mutta tapahtuiko kaikki siksi, että olin päättänyt niin vai koska uskalsin tarttua tilaisuuteen? Sunnittelinko kiertäväni maailman ympäri? En. Aioinko hakea Aalefin päätoimittajaksi? En. Tiesinkö aloittavani nykyisessä maisteriohjelmassani? En. Näin kuitenkin kävi. Kadunko yhtäkään näistä ratkaisuista? En todellakaan. Mikä tämä päätös sitten oli? Se oli olla suunnittelematta lainkaan. Jonkin korvaan tämä voi kuulostaa enemmän kuin vastuuttomalta, ja ehkä se sitä hieman onkin (tarkemmin ajateltuna varmaan aika paljonkin). Olen aina suunnitellut elämääni pitkälle – aivan liian pitkälle. Nyt jälkiviisaana voin miettiä mitä lisää tämä on tuonut elämälleni. Itselleni se on ollut lähinnä suorituspaineita olla tavotteideni arvoinen. Mitä jos sittenkin kerrankin yrittäisimme elää hetkessä? Isäni sanoin, tehtyä ei saa tekemättömäksi. Toisaalta tulevan turha suunnittelu voi sulkea silmämme joltain, mikä voi muuttaa elämämme suunnan täysin. Tämä lehti on hyvä osoitus siitä, kuinka tärkeää on uskaltaa. Uskaltaa olla oma itsensä ja tehdä sitä mitä rakastaa eniten ja mihin tuntee intohimoa. Uskaltaa elää hetken epävarmuudessa ja ottaa askelen sinne, minne ei ole lainkaan suunnitellut. Elää tässä hetkessä. Tarinat opiskelijoistamme osoittavat, miten paljon tämä voi antaa elämälle. Minulle tämän hehden tekeminen oli henkilökohtaisesti erittäin tärkeää. Muistin taas, miten pienet asiat tekevät elämästä elämisen arvoista. Mikä tämän palopuheen idea sitten lopulta oli (tiedänköhän sitä itsekään?). Yhdellä sanalla kuitenkin sanoisin: Elä. Tämän lässytyspuheen jälkeen toivotan kaikille – en hyvää alkavaa vuotta – vaan mitä ihaninta tätä hetkeä. Toivottavasti saatte inspiraatiota tästä lehdestä ja siinä esiintyvistä mahtavista ihmisistä yhtä paljon kuin minä. PS. Erityiskiitos lehden kuvituksessa mukana olleelle Jari Muinoselle ja Studio Muilulle.

Rakkaudella

Miina Hurskainen (Vastuuntunnoton) päätoimittajanne Kuva Jari Muinonen 5


www.saimaanjuomatehdas.fi www.facebook.com/saimaanjuomatehdas


TUKEA KOKO OPISKELUAJALLE, KIITOS. LUT:n YT-neuvottelut on nyt saatu päätökseen ja irtisanottujen määrä on karua luettavaa. Erityisen hurja pudotus henkilöstön määrässä tapahtuu tukipalveluista, eli kaikesta muusta kuin suoraan opettamiseen ja tutkimiseen liittyvästä toiminnasta. 36 henkilöä (18,7%) tukipalveluiden työntekijöistä saa sanoa näkemiin työpaikalleen yliopistomme tukitoiminnoista. Tämä ei voi olla vaikuttamatta opiskelijoiden arkeen. Miten tästä eteenpäin? Opinto-ohjaukseen tulisi saada selkeä ja yhtenäinen LUT:n laajuinen toimintatapa ja struktuuri. Mitä, milloin ja kenelle ohjausta tarjotaan pitäisi olla kaikille selvillä. Nykymallissa käytännöt vaihtelevat koulutusohjelmasta toiseen ja opiskelijat saavat valtaosan ohjauksestaan ensimmäisen ja viimeisen vuotensa aikana. Meidät siis halutaan saada heti mukaan yliopistoyhteisöön ja toisaalta mahdollisimman sujuvasti täältä pois. Sen sijaan opiskelijoiden jaksamiseen ja ohjaamiseen muina opiskeluvuosina on hyvin vähän tukea tarjolla.

Student Life hanke on vaikuttanut positiivisesti opiskelijoiden jaksamiseen opintojen aikana. Työpaikoilla yleinen lähtökohta on, että töistä lähdetään kotiin henkisesti ja fyysisesti vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin sinne tullaan. Toteutuuko tämä periaate yliopistossa? Onko opiskelija valmistuessaan henkisesti ja fyysisesti vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin opintoja aloittaessaan? Kuinka monella opinnot jäävät kesken loppuun palamisen vuoksi? Näihin kysymyksiin minulla ei ole vastausta, mutta varmaa on, että tilannetta voidaan parantaa tarjoamalla ohjausta opiskeluun tasaisemmin koko opiskeluajalle.

Ohjauksella läpi opiskeluajan olisi saatavissa verattain suurta edistystä opintojen etenemiseen. Muilla paikkakunnilla onkin saatu hyviä tuloksia opintojen ja elämänohjauksesta koko opintouran ajalta. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston

KUVA TURO ULVINEN TEKSTI KAISA RIMPILÄINEN 7


JÄYNÄKISAT TEKin järjestyksessään 25. valtakunnalliset jäynäkilpailut järjestettiin Kuopiossa 6.-7.10. ja jäynäkuninkuudesta olivat mittelöimässä joukkueet Tampereelta, Otaniemestä, Turusta, Oulusta ja viiden vuoden hiljaiselon jälkeen myös Lappeenrannasta.

Skinnarilan Sikaklupi (SSK) lähti sekä intoa että epätietoisuutta uhkuen kohti tuntematonta ja onnistui ensikertalaisen tuurin siivittämänä voittamaan kirkkaasti yhden viidestä palkintokategoriasta nimiinsä. Otaniemen BÄNG!:in ammattitaito ja jäynien nerokkuus saivat kuitenkin sekä tuomariston että kanssakilpailijoiden yksimielisen suosion, ja 3D-tulostettuja Paavo Nurmi-pienoispatsaita sisältäneen uuden kiertopalkinnon myötä joukkue kruunattiin Vuoden teekkarijäynääjät-tittelillä. Valtakunnalliset jäynäkilpailut pidetään aina vuosittain jossain Suomen ei-teknillistä yliopistokoulutusta tarjoavassa kaupungissa. Teekkarikaupungeista kutsutaan näyttöjen mukaan joukkueita mukaan ja kilpailuihin mielivät tiimit saavat aivan ensimmäiseksi tehtäväksi ratkaistavakseen ajo-ohjeen kyseisen vuoden kisakaupunkiin. Edellisen vuoden voittajajoukkueen kryptaama ohje voi sisältää täysin mielivaltaisen määrän vaiheita mitä moninaisimmissa muodoissa, ja tämän vuoden kohdekaupungin selvittämiseksi piti mm. ratkaista tenttitehtäviä, aukaista morsekielinen viesti, seikkailla Google Mapsissä ja päätellä postipakettiautomaatin avauskoodi. SSK sai vaihe vaiheelta ratkaistua miltei mahdottomalta tuntuvan tehtävän noin vuorokaudessa ja määränpään selvittyä paikka Kuopion kisoissa oli 8

taattu. Kilpailuiden ennakkovaatimuksiin kuuluu ajo-ohjeen lisäksi myös ennakkojäynän teko omalla paikkakunnalla. SSK:n osalta sen toteutus jäi lähtöpäivän aamuun, jolloin Ison Kristiinan sisäänkäynnin edustalle ilmestyikin sinikeltaisilla Gikea-kylteillä betonin harmaudesta erottuva mainoskoju. Ikea oli tarinan mukaan fuusioitunut Gigantin kanssa ja paikkakunnalle olisi lukuisten viivästyksien aiheuttamasta imagotappiosta johtuen tulossa vain osa huonekalujätin liiketoiminnasta, ja näin muodostuneen puljun liikeidea muodostuisi siis itse koottavasta elektroniikasta. Jäynätyt saivat halutessaan yrittää tavoitella upouutta pöytäkonetta haastetehtävässä, mutta omistajuus siirtyisi vain, jos he saisivat koko komeuden kokoonpantua kasasta enemmän ja vähemmän satunnaista elektroniikkaroinaa. Kahden minuutin ähellyksen jälkeen jäi tietokone edelleen vailla uutta kotia ja jäynätyt poistuivat Marianne-karkkeja ja jäynätyksi tulemista rikkaampina paikalta. Myöhemmin maanantaina, yli neljän tunnin tiukan kursiotunnelmoinnin jälkeen yhdellä oululaisella kanssasisarella


vahvistettu pikkubussimme saapui vihdoin kuopiolaisen hostellin pihaan ja oli aika kohdata muut joukkueet. Beerpongin ja yleisen jutustelun lomassa saatu vaikutelma haastajista oli vakuuttava ja aikaisempien vuosien myötä kerrytetty kokemus suorastaan pelottava. Seuraavana aamuna alkavasta kisasta tulisi todella tiukka. Kilpailupäivän aamuna vuorokauden mittainen jäynäämisaika tiistaista keskiviikkoon polkaistiin käyntiin aloitusluennolla. Tilaisuuden viimeisenä puhujana TEKin lakimies vielä vannotti osallistujia pysymään edes suurin piirtein Suomen lain puitteissa ja antoi ohjeet kuinka toimia mahdollisessa viranomaiskontaktissa. Luulin tämän olleen enemmänkin tunnelmaa keventävä vitsi, mutta kuten Oulun autosta SSK:n autoon keskiviikon paluukyydistä soittama nöyrä avun ja lakimiehen puhelinnumeron pyyntö osoitti, on tutkintapyyntöihin vastaaminen tarkkaa ja ammattilaista vaativaa spuuhaa. (Oulu pääsi tempauksellaan Iltapäivälehtiin kahtena päivänä peräkkäin; lapa jäähän – nimi lehteen!) Itse kuopiolaisten jäynäämiseen pääsimme puolen päivän tienoilla sovinistisen keihäänkärkemme – Sonnibus.com:in – merkeissä. Tämän miesten oman bussifirman sanomaa le- vitettiin

kiinnittämällä mainostauluja kävelykaduille, torille ja asemille (ml. Onnibusin pysäkki) ja jakamalla flyereitä, minkä yhteydessä kerrottiin tästä mullistavasta (pun intended) tavasta liikkua: kaikki miehet pääsisivät aina puoleen hintaan, busseissa olisi miestenlehtiä luettavana ja naistarjoilija hoitaisi olut- ja makkaratarjoilun. Tämänvuotisen tasa-arvo-teemajäynän kriteerit täyttävä kilpailuteos meni kansaan kuin häkä raumalaisilla juhannusfestareilla ja saimmekin vuorokauden aikana palkinnon arvoisesti sonnibus.com-osoitteeseemme yli 1500 uniikkia kävijää ja yli 7000 sivulatausta. Aivan yhtä ruusuisesti ei sujunut tästä eteenpäin: kolmannelle eli viimeiselle jäynälle sopivaa ja samalla siihen suostuvaa kauppakeskusta etsittiin epätoivon vimmalla koko alkuilta, ja kun kuvitteellisia tertiääridispersioamplitudimittauksia oli saatu mitattua kaupan asiakkaista riittävästi, jäi suurella vaivalla valmistettuja foliohattuja vielä miltei sata ylimääräiseksi.

tuomaristolle. Kaikki annettavissa oleva oli annettu. Seuraavan aamun palkintogaalassa joukkueemme palkittiin ansaitusti parhaasta somenäkyvyydestä ja tunnelma oli kaikkien osalta onnistunut ja tyytyväinen. Reissusta jäi plakaatin lisäksi käteen kosolti tärkeää jäynätietoutta ja –kulttuuria kotiinviemisiksi sekä ennen kaikkea hyvä fiilis, niin kuin hyvän jäynänkin tunnuspiirteisiin kuuluu. Ensi vuonna Lappeenrannasta saapuu kova porukka! ps. Kaikki Valtakunnallisten jäynäkilpailujen jäynävideot löytyvät kootusti osoitteesta www.teekkari.fi/fi/vuosi-2015

Vihdoin majoitukseen saavuttuamme alkoi materiaalin purku laitteista editointia varten. Kamerastamme puuttui sekä automaattitarkennus että – valotus, ja tulimme tästä erittäin tietoisiksi heti viimeisen illan koostamisvaiheen alettua: n. 75 % kaikesta kuvatusta materiaalista meni suoraan roskakoriin. Kaikesta huolimatta tiimihenki pysyi ihailtavan hilpeänä ja tilanteen älyttömyydelle jaksettiin nauraa koko pitkä yö editoinnin ja saunomistaukojen aikana. Vihdoin, kellon lähestyessä aamukuutta, olivat kaikki kilpailuvideot valmiina ja toimitettu

Teksti Juho Raukola Kuvat Heidi-Maria Nyblom 9


KYLLÄ MINÄ NIIN MIELENI PAHOITIN... E

nnen oli kaikki paremmin. Sitten tuli säästöt, tuli leikkaukset ja tuli YT-neuvottelut. 15.9. ilmoitettiin, että LUT aloittaa koko henkilöstöä koskevat yhteistoimintaneuvottelut, jotka tulevat arviolta tarkoittamaan noin 130 henkilön vähennystarvetta. Pudotus tuli kovaa ja korkealta. 6,3 miljoonan vuosittaiset henkilöstövähennykset sekä 2,6 miljoonan muut säästöt tarkoittavat noin 13% yliopiston budjetista.

Keskustelun alla olivat myös esimerkiksi yliopistolle tulevat parkkimaksut ja opiskelijatuntiopettajien palkkojen lasku. Kuitenkin YT-neuvottelijat näkivät, että leikkaukset olivat satuttaneet opiskelijoita jo muutenkin, esimerkiksi opintotuen indeksisidonnaisuuden poistuttua käytöstä hallituksen päätöksen seurauksena. Tämän vuoksi neuvottelijat yhdessä totesivat, ettei säästöjä haluttu yhtään enempää vyöryttää opiskelijoiden niskaan.

Tunnelma kuluneen syksyn aikana on ollut varsin synkkä. Viimeisten kuukausien aikana LUT:n hallitus kokoontui käsittelemään YT-neuvotteluja seitsemän kertaa ja neuvottelut saatiin vihdoin päätökseen 6.11. Päätökset yliopiston hallitus teki 12.11. ja infotilaisuudessa 13.11. lopullinen irtisanottavien määrä selvisi. Säästötarpeiden suurimpana syynä olivat yliopistojen perusrahoitus- ja Tekes-rahoitusleikkaukset sekä yritysrahoituksen väheneminen. Neuvottelujen aikana eri säästömahdollisuuksia käsiteltiin hyvässä yhteishengessä erittäin laajasti punniten vaihtoehtojen säästöpotentiaalia ja vaikutusarvioita. LUT:n hallituksen varapuheenjohtaja ja yt-neuvotteluiden puheenjohtaja Laura Lares kertoo erilaisia säästöehdotuksia tulleen noin 100. Lopulliseen ratkaisuun päädyttiin yhdistelemällä näistä parhaat. Muutoksien ulkopuolelle jäivät esimerkiksi päätökset, jotka olisivat vaatineet lakimuutoksia.

Neuvottelujen aikana säästöjä henkilöstön osalta pyrittiin keventämään ja luottamusmiesten osalta esitettiin toivetta toteuttaa edes osa säästöistä lomautusten avulla. Työnantajan mukaan kyse ei kuitenkaan ole väliaikaisista säästöistä, minkä vuoksi irtisanomiset olivat välttämättömiä. Koko henkilökunta on ollut syksyn ajan irtisanomishuolen alla. Neuvottelujen lopputulos oli tiukka – LUT:n henkilöstö vähenee 120:llä hengellä, joista irtisanottavia on 55 ja päättyviä määräaikaisuuksia 51. Tämän lisäksi 14 henkilötyövuotta vähenee eläköitymisten, osa-aikaistuksien sekä irtisanoutumisten johdosta.

- Muun muassa palkanalaennuksia ehdotettiin, mutta tätä ei olisi voinut sopia pelkästään paikallisesti vaan muutos olisi edellyttänyt liittotasolta hyväksyntää, eikä sitä saatu. Jotkut ehdotuksista puolestaan joko hyödynnetään LUT:n pitkäjänteisessä kehittämisessä tai ne liittyivät jo olemassa oleviin pitkäaikaisiin suunnitelmiin kuten opetuksen kehitykseen. Lähes 78% tehtävistä kokonaissäästöistä kohdistuu henkilöstöön, mikä varmasti herättää miettimään säästöjen allokoinnin oikeudenmukaisuutta. Suurin osa yliopiston kustannuksista syntyy kuitenkin henkilöstömenoista, joten luonnollisesti säästöjä oli pakko lähteä suhteessa karsimaan myös tältä puolelta. - Irtisanomiset olivat viimeisin vaihtoehtomme, mutta monet ensi silmäyksellä vähäpätöiset erät kuten matkakustannukset esimerkiksi ovat välttämättömiä kansainvälisiin tutkimusryhmiin osallistumiseksi ja tutkimustulosten julkaisemiseksi konferensseissa, Lares toteaa. Ne taas huomioidaan yliopistojen rahoituskriteereinä.

10

Tehdyt irtisanomiset satuttavat eniten LUT:n tukipalveluita, joihin irtisanomisia pelkästään tulee jo 36 kappaletta. Näillä ratkaisuilla on pyritty turvaamaan LUT:n ydintoiminnot, tutkimus ja koulutus. Silti opiskelijoita vaivaa myös pelko mahdollisesta opetuksen laadun heikkenemisestä: - Opetuksen tason säilyminen on meidän kaikkien yhteinen huolenaihe, ei vain LUT:ssa vaan valtakunnallisesti. Tarkoitus ei ole kuitenkaan pyrkiä tuottamaan vähemmällä samaa vaan oikeasti lähteä läpikäymään opetusmurrosta niin muuttamalla opetusmetodeja kuin luomalla uusia tapoja toimia, toteaa Lares. Lares painottaa myös vahvasti, etteivät tehtävät leikkaukset saa vaikuttaa opetuksen tai tutkimuksen tasoon vaan yliopiston pitää pystyä olemaan ketterä ja hyödyntämään uusia rahoitusmuotoja monipuolisesti. Samalla kun valtioneuvosto on tehnyt suuria leikkauksia, on taustalla pyörinyt keskustelua uusista rahoitushankkeista, joista kuitenkin on vielä valitettavan vähän tietoa. Lares painottaa, että rahoitus yliopistoon syntyy huippututkimuksesta ja –koulutuksesta ja opiskelijat ovat meidän tulevia tutkijoitamme sekä paras käyntikorttimme: - Mikäli joutuisimme karsimaan opetuksen tai tutkimuksen tasosta, se taas pudottaisi rahoitustamme entisestään ja tästä syntyisi


loputon kuristuskierre. Sen vuoksi on myös tärkeää, että opiskelijat tekevät oman osuutensa yliopiston menestyksen eteen suorittamalla vaaditut 55 opintopistettä vuodessa. Se on ratkaisevaa rahoituspohjamme kannalta. Näin saamme laadukkaan opetuksen ja tutkimuksen tason säilymään vastaisuudessakin. Käytävillä on kuulunut huhuja niin kurssien karsimisesta kuin koulutusohjelmien lakkauttamisesta. Lares kuitenkin kertoo, etteivät tuoreet säästöt ole aiheuttaneet tällaisia päätöksiä yliopistotasolla. Koulutusohjelmia kehitetään School-tasolla. Keskustelua yksittäisten kurssien ja koulutusohjelmien rakenteista käydään vuosittain, ei vain nyt, ja muutoksia sinne tulee säännöllisesti. Näin ollen suoria johtopäätöksiä koulutusohjelmissa tapahtuvista muutoksista ei myöskään voida vetää leikkausten välille. Lares ei myöskään näe suoraa yhteyttä säästöjen ja korkeakoulujen yhteistyön lisääntymisen välillä opetuksen karsiutumisen pelossa mutta uskoo, etteivät muutokset ainakaan vähennä tämän hetkistä yhteistyötilannetta. Tällä hetkellä LUT tekee tiivistä yhteistyötä muun muassa Saimian kanssa ja solmi vasta Helsingin yliopiston kanssa uuden, tiiviimmän yhteistyösopimuksen. Samalla kun valtavia leikkauksia tehdään herää kysymys miksi yhtä aikaa aloitetaan muun muassa massiiviset rakennushankkeet ykkösja kolmosvaiheessa. Lares muistuttaa, että LUT:n rakennukset ovat Suomen ylioppilaskiinteistöjen omistamat ja itseasiassa LUT tulee remontin takia lähivuosina säästämään tuntuvasti vuokrakustannuksissa. Remontti itse asiassa vähentää lähivuosien muuta säästötarvetta, vaikka totta kai pitkällä tähtäimellä tilaremontit maksetaan vuokrissa. Samalla on kuitenkin tarkoitus tehostaa yliopiston toimintaa ja tilankäyttöä, mikä vapauttaa muita yliopistorakennuksen tiloja muuhun käyttöön. Tulisiko nyt sitten lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa? Vai hyväksyä tosiasiat ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Toivomme varmasti kaikki, ettei yksikään yhteisömme jäsen olisi joutunut lähtemään, mutta joskus uudistuminen välttämätöntä kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Aina ei voi jäädä paikalleen seisomaan vaan pitää olla valmis ottamaan tulevaisuuden tuomat haasteet vastaan ja kasvaa niiden mukana.

PALVELEVA LÄHIPAINO

Kesäkuu

Kuva JA Teksti Miina Hurskainen

Kuva Turo Ulvinen www.lprint.fi


RYTMI-NORPAT – VAPAAEHTOISEN TUKIMAKSUN KOHDE

Rytmi-Norpat vierailivat LUT:lla marraskuussa LTKY:n hallituksen esitellessä yliopistoa heille.

K

eväällä 2014 LTKY:n edustajisto teki päätöksen vaihtaa aiemmin sotaveteraaneille mennyt LTKY:n jäsenmaksun yhteydessä maksettava vapaaehtoinen tukimaksu jollekin paikalliselle yhdistykselle. Silloin ylioppilaskunnan hallitus selvitti paikallisia järjestöjä, jotka mahdollisesti tarvitsisivat tukea ja edustajisto vahvisti hallituksen esityksen lähteä tukemaan vuodeksi Lappeenrannan mielenterveysseuraa. Asia otettiin uudelleen käsiteltäväksi edustajiston kokouksessa keväällä 2015, jolloin edaattori Vesterinen teki esityksen avoimen haun avaamisesta mahdollisille tukikohteille. Tämä toteutettiin ja useissa paikallisissa sanomalehdissä olikin juttu, että ylioppilaskunta on hakemassa tukikohdetta. Hakemuksia tuli yhteensä 7 kappaletta, joista 6 täytti edustajiston asettaman kriteeristön Suomessa toimimisesta ja sijaitsemisesta. Ylioppilaskunnan linjapaperin mukaanhan LTKY ei tee kehitysyhteistyötä. Paras hakemus sekä hallituksen että edustajiston mielestä oli Lappeenrannan kehitysvammaisten tuki ry:llä. Yhdistys oli eritellyt hakemuksessaan tukivarojen käyttökohteeksi erityisesti uusien soittimien ja esiintymisasujen hankkimisen kehitysvammaisten omalle yhtyeelle Rytminorpille. Tukimaksua kertyi syksyn jäsenmaksujen

yhteydessä yhteensä 2301€ ja ne on jo tilitetty Kehitysvammaisten tuki ry:lle. Saman kohteen tukemista tullaan jatkamaan seuraavan kolmen vuoden ajan (2015-2018) joten toivottavasti tukisummasta kertyy vielä tulevien vuosien aikana oikein mukavan kokoinen tukipotti.   Lappeenrannan kehitysvammaisten tuki ry on perustettu alunperin kirkon diakoniatyön aloitteesta vuonna 1962. Sittemmin yhdistys on jatkanut itsenäisenä yhdistyksenä kehitysvammaisten ja heidän omaistensa välisenä yhdyssiteenä, kouluttajana ja vapaa-ajan harrastusten tukijana. Edunvalvontatyö on tärkeä osa yhdistyksen toimintaa. Pääasiana on kuitenkin kaikkien yhdistyksen 171 jäsenen toivomuksesta järjestää ja ylläpitää harrastus- virkistys- ja kunnon ylläpitotoimintaa. Tärkeä osa yhdistyksen toiminnasta suuntautuu kehitysvammaisten ihmisten syrjäytymisen torjumiseen. Yhdistys haluaisi antaa heille mahdollisuuden hakeutua harrastustoimintaan tasa-arvoisina muiden kaupunkilaisten kanssa.

ystäväntupaillat, joissa askarrellaan, ollaan yhdessä ja virkistäydytään. Yhdistyksen ehdoton vetonaula on yli 35 vuotta toiminut ja edelleen toimiva Rytmi-Norpat orkesteri. Orkesteria johtaa toimintaan hyvin sitoutunut Olavi Kasari. Ohjaaja Olavi Kasari on säveltänyt musiikkia varta vasten Rytmi-Norppien orkesterille. Orkesterilla on esiintymisiä pitkin vuotta. Kerran orkesteri on soittanut myös presidentti Tarja Haloselle. Kolmenkymmenenviiden vuoden aikana soittimet ovat kuluneet ja rikkoutuneet, ja kymmenen vuotta sitten hankitut esiintymisasut ovat kuluneet ja jääneet pieniksi. Soitin- ja pukukulut sekä kuljetuskulut ovat tukiyhdistyksen harteilla, vain ohjaaja saa palkkansa Lappeenrannan kaupungilta. Yhdistys on tällä hetkellä varaton. EKSOTEn myöntämät avustukset ovat melkein nolla. Toimintaa pyöritetään vapaaehtoistyönä. Tähän ongelmaan vastataan LTKY:n jäsenien maksamalla tukimaksulla, joten voidaan olla varmoja, että opiskelijoiden maksama viiden euron tukimaksu menee tarpeeseen!

Yhdistyksen suosituin toimintamuoto ovat yhdistyksen järjestämät diskoillat syys- ja kevätkaudella. Toiseksi suosituimmat ovat

Teksti Kaisa RImpiläinen Kuva Miina Hurskainen 12


R

aikas ja lämminhenkinen tunnelma avautuu, kun astut sisälle uuden Ravintola Centren ovesta. Pehmeä puupinta seinillä, lattiassa ja tasoissa toivottaa sinut lämpimästi tervetulleeksi. Limenvihreät tuolit ja isot tummat valaisimet pöytien yläpuolella luovat vastapainona modernia ilmettä. Pintapuolisesti ravintola näyttää varsin tavalliselta, mitä se myös onkin, mutta takaseinällä huomion herättävät koko seinän kattavat LUTin ja Saimian mainokset. Syyskuun alussa Lappeenrannan keskustassa uudistuneen Iso-Kristiinan vastapäätä avasi ovansa Aalefin uusin toimipiste ravintola Centre. Aalef Oy on LTKY:n, eli meidän LUT:n opiskelijoiden, omistama yritys, joka tarjoaa palveluita erityisesti opiskelijoille, mutta myös muille Etelä-Karjalan asukkaille sekä yrityksille. LTKY omistaa Aalefin osakkeista 29/31. Muita osakkaita yhtiössä ovat Saimaan korkeakoulun opiskelijakunta SAIKO sekä Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö LOAS. Ajatus aivan uudenlaiseen ravintolaan tuli toiveena ulkoapäin, kertoo Aalefin toimitusjohtaja Mika Alitalo: - Olimme harkinneet laajentaa toimintaa keskustan alueelle jo useita vuosia ja punninneet vaihtoehtoja, mutta sitä oikealta tuntuvaa tilaisuutta ei ollut tullut. Kun Centren liiketoimintatilat olivat rakenteilla, sieltä otettiin yhteyttä meihin kiinnostaisiko meitä avata ravintola uuteen liikekeskukseen. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen päätimme tämän sopivan seuraavaksi liikkeeksemme. Näin syntyi ravintola Centre, joka myös nimettiin liikekeskuksen mukaan. Centren toimintakonsepti keskittyy itsetehdyn ja lähiruuan tuottamiseen. Alitalo koostaa toiminnan ydinajatuksen yhteen lauseeseen ”Rehellistä, reilua, läheltä luomuna ja itsetehtynä”. Ravintola tekee esimerkiksi yhteistyötä useiden lähialueen pientuottajien kanssa. - Joka päivä leivät tulevat suoraan Savitaipaleen leipäveljiltä aivan naapurikunnasta. Juustomme tulevat Kouvolasta, lammas Ahvenanmaalta ja lappeenrantalaiselta Villan lammastilalta sekä sa lihoista Reiposen tilalta ihan Lappeenrannasta. Myös tarjoamamme oluisiin ja viineihin on valittu mahdollisimman paljon pientilojen tuotteita. Pyrimme valitsemaan raaka-aineemme huolella ja jokaisella viinilläkin on oma tarinansa, kertoo Centren ravintolavastaava Heidi Varha. Centre toimii niin lounas- kuin illallisravintolana ja rentona illanviettopaikkana. Useasti moni asiakas ei edes osaa yhdistää ravintolaa osaksi Aalefia ja Centre poikkeaakin täysin muista yhtiön ravintoloista. - Emme pysty kilpailemaan hinnassa monien lounasravintoloiden kanssa, emmekä haluakaan vaan mieluummin panostamme laatuun ja laadukkaisiin raaka-aineisiin. Kokeillamme on kokemusta á la carte

ravintoloista, mikä näkyy myös ruoissamme. Pyrimme pitämään lounaslistan monipuolisena ja se suunnitellaan aina noin kolmeksi viikoksi eteenpäin. Koska käytämme pientuottajia, joudumme miettimään ruokalistoja myös heidän mukaansa, mitä raaka-aineita milloinkin on saatavilla, Varha luonnehtii. Myös toimitusjohtaja Mika Alitalo uskoo Centren konseptiin vahvasti: - Mielestäni suurimpana etunamme on, ettemme ole mikään valtava ketju, sillä nykyään se on usein yhä etenevissä määrin rasite toiminnalle. Ravintolan toiminta on vähitellen vilkastunut liikekeskuksen avauduttua. Erityisesti lähialueen yritysasiakkaat ovat löytäneet ravintolan lounasaikaan, mutta asiakaskuntaa on Heidi Varhan mukaan hyvin laidasta laitaan. Heidi kertoo, että joukossa on niin vakiasiakkaita, jotka tulevat kerta toisensa jälkeen sekä heitä, jotka ovat tulleet esimerkiksi ystävän tai työkaverin suosittelemana: - Olemme saaneet hyvää palautetta, mutta kuten joka ravintolalla alussa, se pitää ensin löytää ja paras tapa saada lisää asiakkaita on sanan leviäminen puskaradion kautta. Illallisaika on meillä vielä monesti hiljaisempaa, mutta sama ongelma taitaa tällä hetkellä vallita ympäri Lappeenrantaa. Joulun ajan lähestyessä Centre toimii monien pikkujoulujen viettopaikkana sekä muiden tapahtumien tapahtumapaikkana. Myös opiskelijat ovat tervetulleita järjestämään tapahtumia ravintolaan ja esimerkiksi muutama viikko sitten Saimian vuosijuhlat järjestettiin Centressä. Pian avautuvan uudistuneen teatterin uskotaan lisäävän asiakaskuntaa huomattavasti. Varha kertoo Centren toimivan niin ikään hyvin aloittelu kuin jatkopaikkana esimerkiksi teatteriin tai elokuviin mennessä. Tarjolla ei ole pelkästään pääruokavaihtoehtoja vaan erilaista pieniä cocktail herkkuja, jotka sopivat hyvin pienempään nälkään ja rentoon illanviettoon esimerkiksi lasin kuplivaa kanssa. Ensi keväälle suunnitteilla on jo terassin avaamista, mutta pidemmälle Varha tai Alitalo eivät halua suunnitelmia vielä viedä. -Toiminta on vielä hyvin alussa, emmekä halua maalailla liikaa tulevaa. Ajan myötä näemme mihin suuntaan toiminta lähtee kehittymään, Alitalo sanoo. Opiskelijoille omistajuuden edut näkyvät -10% omistaja-alennuksina kaikista ravintolan ruuista ja juomista. Varha kertoo, että kuukausittaisia ravintolassa on myös vaihtuvia tarjouksia, jotka kannattaa tulla katsomaan. Lisätietoa Centrestä löytyy ravintolan nettisivuilta www.ravintolacentre.fi.

LTKY:n alumnitapaaminen järjestettiin Ravintola Centressä marraskuun alussa.

Kuvat Kaisa RImpiläinen 13


MUUTOKSEN EDESSÄ Uusi, monikäyttöisempi ja opiskelijaystävällisempi yliopisto - useita vuosia käyty keskustelu LUT:n vanhimman osan uusimisesta on vihdoin saatu päätökseen. Yliopistolla keväällä alkava, lähes kolme vuotta kestäväksi suunniteltu remontti tulee muuttamaan LUT:n yleisilmettä valtavasti, mutta ennen sitä vaikuttamaan paljon myös niin opiskelijoiden kuin henkilökunnan arkeen. Nyt tulevan remontin taustat, seuraukset sekä tavoitteet on revitty pohjia myöten auki, jottei remontista tarvitsisi enää vain arvailla. LUT:n kiinteistöjohtaja Tuomo Tamper sekä kiinteistöpäällikkö Harri Lumme vastaavat kaikkiin mieltä painaviin kysymyksiin keväällä alkaviin uudistuksiin liittyen.

Käytävillä on huhuttu jo pitkään. Sodexo sulkeutuu. Pääovesta ei pääse enää kulkemaan. Kiltahuoneet suljetaan. Aalef selvitti, mistä tulevassa ykkösvaiheen remontissa on oikein kyse ja mitkä huhutuista väitteistä pitävät paikkansa. Haastattelimme LUT:n kiinteistöjohtaja Tuomo Tamper sekä kiinteistöpäällikkö Harri Lummetta, jotka avasivat meille tulevien muutoksien luonnetta. Pitkään kestäneiden suunnittelujen jälkeen LUT:n vanhin vaihe ja samalla keskeisin osa yliopistoa menee vihdoin remonttiin ensi vuoden huhtikuusta alkaen. Remontti tulee kattamaan alueet ykkösvaiheen portaikosta kolmosvaiheen aulaan LUT:n ja Saimian väliseen käytävään sekä eteläisellä puolella ykkösvaiheen käytävän päähän KRK:n kiltahuoneelle. Sisäänkäynnin jälkeinen alue ennen kolmosvaiheen portaikkoa ei kuulu remontin alueelle ja esimerkiksi Viipurisali jää nykyiselleen. Siirtymistä pois remontin alta on tehty vähitellen viime kuukausien mittaan ja viimeisetkin palvelut muutetaan pois nykyisiltä paikoiltaan vuodenvaihteen jälkeen. Esimerkiksi Aalefin kampuskaupalle etsitään parhaillaan korvaavaa tilaa ja kielikeskus on siirtymässä 4-vaiheeseen. Ensivuoden puolella myös remontin alle jäävät KRK:n, Pelletin sekä Armatuurin kiltahuoneet siirtyvät väliaikaisesti nelosvaiheeseen evakkoon Clusterin kiltahuoneen viereen. Remontin valmistuttua kiltahuoneet pääsevät kuitenkin siirtymään takaisin alkuperäisille paikoilleen.

14

Muutoksen taustalla on niin käytännön tarve uusia jo vuosien 19721975 välisenä aikana rakennettu pohja kuin yliopiston toimintaperiaatteiden muuttuminen viimeisten vuosikymmenien aikana. Yliopisto ei enää ole pelkkä opinahjo, vaan sen tulee pystyä tarjoamaan palveluita monipuolisemmin niin opiskelijoille kuin henkilökunnalle. Kiinteistöjohtaja Tamper korostaa, että remontissa täytyy pitää mielessä tulevaisuus ja mitä tarpeita yliopistolla mahdollisesti on parin-kolmenkymmenen vuoden päästä. Tulevassa remontissa korostetaankin paljon muunneltavuuden ja viihtyvyyden lisäämistä, sillä yliopistolla vietetään nykyään paljon aikaa myös luentojen ulkopuolella. Muutoksen yhteydessä halutaan valmistautua kykyyn järjestää isompia tilaisuuksia uusissa tiloissa. Tavoitteena on lisäksi tilatehokkuuden nostaminen, sillä nykyisellään yliopistolla on paljon alueita, joiden käyttöaste hyvin matalalla. Kaikkia eniten kiinnostava kysymys lienee, mitä remontissa oikein sitten tapahtuu. Muutokset lähdetään toteuttamaan aivan perusteista vaipan, ikkunoiden ja katteen uusimisesta. Nykyisistä palveluista osa siirtyy pysyvästi muihin tiloihin ja osa palaa takaisin remontoituihin tiloihin. Myös täysin uusia palveluja tullaan saamaan kampukselle remontin jälkeen. Muutoksina aula-alueelle tulee myös erilaisille yrityksille ja startupeille varatut uudet tilat. Yliopistoalueella tarjottavia palveluita halutaan monipuolistaa ja uutena on suunniteltu esimerkiksi Street-Caféta nykyisen kolmosaulan lähettyville sekä pientä päivittäistavarakauppaa.


LVELUT: UUDET PA UOKAILU AULAT JA R HMÄ TILATYÖRY tu - Palveluka te is - Infop n testaus - Konseptie - Leipomo - Kahvila papalvelut - Lähikaup nus dun laajen - Palveluka n palvelu-, -Yhtenäine vyöhyke laboratorio

yritys- ja

Remotin kattama muutosalue

Kuvat Miika Tiainen 15


Suurimmat muutokset ulkoisesti ovat pääsisäänkäynnin avartaminen, uusi valmistuskeittiö, siihen liittyvä ravintolaosa ja niveleen tuleva valoaula sekä pohjoiselle puolelle tuleva Sammio. Sammioon suunnitellaan avattavaksi opetustiloja sekä yritysyhteistyömahdollisuuksia startupeille ja pienyrityksille. Ykkösvaiheen aulatilaa pyritään avartamaan, jotta aulasta saadaan suora näköyhteys ykkösvaiheen kolmanteen kerrokseen. Ykkösvaiheen kolmoskerroksen aulatilasta halutaan luoda monikäyttötila ja kohtaamispaikka, joka toimii tarpeen tullen niin yleisötilaisuuksien viettopaikkana, suurena ja jaettavana tilana sekä ryhmätyöskentelytilana opiskelijoille. - Haluamme, että Street Gafén voisi kokoontua luentotilaisuudelle kahvikupin ääreen ja että tila toimisi niin henkilökunnan kuin opiskelijoiden kohtauspaikkana yli osastonrajojen, Tamper kuvailee. Suuri kysymys opiskelijoille on ollut tulevan ruokalan tilanne. Lähes pari vuotta kiertäneet väitteet Sodexon lähtemisestä pitävät paikkansa ja nykyisen aikataulun mukaan ruokalan toiminta pysähtyy keväällä 2016 asteittain peruskorjauksesta johtuen. Sodexon sopimus päättyy kevään aikana 2016 aikana. Kun aikataulut tarkentuvat - siitä informoidaan asiakkaita riittävän aikaisin etukäteen. Pääravintolan toimintaa tulee pyörittämään siitä eteenpäin ravintola Skinnarila. Ravintola Skinnarila on Saimaan ammattikorkeakoulun omistama tytäryhtiö, josta LUTilla on myös 50% osuus. Pääravintolan toimintaa pyritään pyörittämään kevään 2016 aikana niin pitkälle kuin mahdollista. Suunnitteluryhmän mukaan uuden ruokalan tulisi avata ovensa vuoden 2016 joulukuussa. Ruokalatilat uudistetaan aivan täysin ja tiloja laajennetaan sekä linjastorakenteita selkeytetään. Käytännössä mikään ei jää siis entiselleen. Selvityksen alla on vielä, kuinka kaikkien opiskelijoiden ja henkilökunnan palvelemisesta selvitään remontin aikana ravintolan ollessa kiinni, sillä nykyisellään Sodexolla käy yli puolet kampuksen väestä. Puhetta on ollut väliaikaisesta palvelupisteestä, joka voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siirrettävällä ruokarekalla tai vastaavalla. Toinen merkittävä keskustelun aihe ja hidaste neuvotteluissa on ollut remontin kustannukset. Säästöt ovat vaikuttaneet myös remontin budjettiin ja useista muutoksista on jouduttu tinkimään useita miljoonia suunnitelman tarkentuessa. Toistaiseksi esimerkiksi yli-

16

opiston piha-alueelle suunnitelluista muutoksista on jouduttu luopumaan täysin. LUT:n kiinteistöt ovat Suomen yliopistokiinteistöjen omistamat, joten remontti vaikuttaa LUT:n budjettiin tulevaisuudessa nousevien vuokrakustannusten seurauksena lähes tuplaten ne. Peruskorjattavien tilojen neliöhinta lähes kaksinkertaistuu ja siksi yliopisto pyrkii tilojen tiivistämisellä ja tiloista luopumisella pitämään peruskorjauksesta johtuvien vuokrakustannusten nousun maltillisena. Huhtikuussa alkava remontti käynnistyy samanaikaisesti mutta toteutunee kolmessa eri vaiheessa. Ensimmäisen osan, joka sisältää uuden ruokalan ja ykkös- ja kolmosvaiheen yhdistävän nivelen, on arvioitu valmistuvan maaliskuussa 2017. Marraskuun 2017 loppuun mennessä tarkoitus olisi viimeistellä Pohjoiset osat, muun muassa labrat. Viimeisimpänä marraskuuhun 2018 mennessä eteläisen osuuden tulisi viimein valmistua ja koko remontin päättyä. Sekä Tamper että Lumme korostavat kuitenkin aikataulun olevan hyvin viitteellinen. Suurimmat muutokset on suunniteltu toteutettavaksi loma-aikoina, jolloin opiskelua pyritään häiritsemään mahdollisimman vähän. Käytännön tasolla suurimmat vaikutukset opiskelijoiden arkeen remontin aikana ovat pääruokalan poistuminen käytöstä väliaikaisesti, yliopistolla liikkumisen hankaloituminen kolmosaulan ja joidenkin yhdyskäytävien remontin aikana sekä suurimpien luentosalien poistuminen, jolla on vaikutusta luentoaikoihin ja -paikkoihin. LUT:n kestävän kehityksen strategia on pyritty huomioimaan remontin toteuttuksessa. Green Campus työryhmä on ollut mukana suunnittelemassa remonttia ja keskusteluissa on ollut mukana myös vaihtoehtoiset lämmitysenergian käyttömahdollisuudet. Ratkaisuissa pyritään elinkaarikustannusten kokonaisvaltaiseen tutkimiseen, vaikka itse investointikustannus mahdollisesti olisikin korkeampi. Remontin yhteydessä yliopiston katolle toteutetaan valmiuksia rakentaa aurinkopaneeleita tulevaisuudessa. Tamper kertoo, että tällä hetkellä luodaan mahdollisuudet aurinkopaneelien toteutukseen ja LUT itse vastaa tulevaisuudessa niiden mahdollisesta hankinnasta. LUT tiedottaa aktiivisesti remontin aikataulusta, suunnitelmien ja korjaustöiden etenemisestä sekä muutoksista LUT:n Intrassa, josta myös opiskelijat pääsevät lukemaan tiedotteita remonttiin liittyen.


REMONTIN TUOMAT KESKEISIMMÄT RATKAISUT JA UUDISTUKSET

HUBI MONIKÄYTTÖAULA SAMMIO MONIKÄYTTÖAULA - Uudenlaiset Oppimisympäristöt - Tilojen monikäyttöisyys ja joustavuus - Aulan luentotilaisuudet kahvikupin ääressä - Kohtaamispaikka yli osastonrajojen - Yleisötilaisuudet - Tukee yrittäjämäistä oppimista - Ryhmätyöskentely

HAUTOMO / PAJA - RAFFI tila- taipuu näyttelyistä opiskelijabileisiin - startupit ja spinoffit - Näyttelytila - Toimittava sekä suurena ja jaettuna tilana - Pienryhmätilat, brainstormaus - Useiden projektien yhtaikainen toiminta

SAMMIO - Opetustilat - Yritysyhteistyö

Arkkitehdin havainnekuva avarretusta pääaulasta.

17


ADIC

Tulevaisuuden menestyjät lavalla Kuva Emil Fihlman Teksti Ida Korpivaara

15 000 osallistujaa, 3000 start-up yrittäjää ja 100 maata, sekä joukko maailman menestyneimpien teknologiayritysten johtajia, pääomasijoittajia ja toimittajia. Marraskuussa Helsingissä järjestettävä Slush-tapahtuma on kasvanut muutamassa vuodessa yhdeksi maailman merkittävimmäksi kasvuyritystapahtumaksi. Tilaisuus on mahdollisuus niin tuoreille start-upeille saada tuulta siipien alle kuin suuryrityksille ja rahoittajille löytää potentiaalisia yhteistyökumppaneita ja kehittää omaa toimintaansa. Tapahtumassa on haluttu nostaa esiin myös tulevaisuuden osaajat sekä heidän piilevä potentiaalinsa. ADIC (Accenture Digital Innovation Challenge) on Accenturen opiskelijoille ja vastavalmistuneille Slushin yhteydessä järjestettävä konseptikilpailu. Ideana on keksiä yhteistyöyrityksille digitaalisia innovaatioita, jotka voivat olla niin tuotteita, palveluita kuin uusia liiketoimintamallejakin niin kauan kunhan ne tuottavat lisäarvoa yrityksille. Yleisesti konsepteille ei ole

asetettu juurikaan rajoitteita, vaan jokainen yritys on itse saanut määritellä, mihin ongelmaan he uusia ideoita ja ratkaisuja toivovat ja miten ratkaisut tulee olla toteutettavissa käytännössä. Tänä vuonna yhteistyökumppaneita kilpailussa on neljä: Ilmarinen, Fennia, Suomen Puolustusvoimat ja Neste Oil. Kilpailun kieli on englanti ja loppukilpailun voittajatiimi palkitaan 10 000 eurolla. LUT:sta viime kesänä tuotantotalouden diplomi-insinööriksi valmistunut Ida Korpivaara oli yksi kilpailuun osanottajista. Valmistuttuaan Ida on muuttanut Helsinkiin ja työllistynyt Nordealle, jossa hän toimii analyytikon tehtävissä vähittäispankin puolella. Idan matka ADIC:n finaaliin sisälsi monta vaihetta, mutta kova työ palkittiin, kun Idan joukkue Innoroar vei voiton 12.11. järjestetyssä finaalissa Slushin pääpäivänä. Seuraavassa Ida kertoo meille kilpailun vaiheista ja kokemuksistaa viimeisen kolmen kuukauden ajalta.

Kilpailu käynnistettiin kesäkuussa Otaniemessä Kick-starttapahtumalla, jonka jälkeen varsinainen hakuaika alkoi. Kilpailuun pystyi hakemaan joko valmiina joukkueena tai itsekseen, jolloin järjestäjät valitsivat joukkueen muut jäsenet ja yrityksen, jolle case tuli tehdä. Itse hain juurikin näin yksilönä, ja niinhän se hakemuksen kirjoittaminen jäi sille viimeiselle illalle ;) Onni oli kuitenkin mukana, kun kilpailuun pääsin – vajaasta 200 hakijasta karsintaan valittiin vain noin puolet. Tiimiini valikoitui lopulta itseni lisäksi Aalto-yliopiston kylterit Martim Gois ja Santeri Palomäki sekä tekniikan puolelta Emil Fihlman. Kilpailuun hyväksytyille järjestettiin alkukarsinta syyskuun 26. päivä Helsingin Kellohallilla. Tapahtumassa yhteistyöyritykset kertoivat odotuksistaan konseptien suhteen ja Accenture ja konsulttityritys Fjord esittelivät erilaisia työkaluja niiden ideointiin ja kehitykseen. Intensiivisen päivän lopuksi kaikki joukkueet saivat pitchata kehittämänsä ratkaisun omalle caselleen. Ratkaisujen laadun ja tiimin yhteistyöpotentiaalin perusteella jokaisen yhteistyökumppanin case-joukkueista kahdelle ojennettiin Slush-liput finaaliin. Reilun kuukauden ajan karsinnan jälkeen me kaikki finalistijoukkueet saimme valmennusta loppukilpailuun niin Accenturelta, Fjordilta kuin omalta yhteistyöyritykseltämme viikoittain. Coaching-tilaisuudet olivat pitkälti keskittyneet pitchaukseen ja esitysvalmennukseen, mutta joitakin työkaluja tarjottiin myös itse konseptin kehitykseen. Erityisesti

18

asiakasyritysten eli meidän tapauksessamme Ilmarisen edustajat antoivat arvokasta palautetta siitä, miten hyvin konseptimme palvelisi heidän tarpeitaan. Alkuperäinen ajanhallintaan ja work-life-balanceen keskittynyt konseptimme elikin voimakkaasti koko valmennusjakson ajan, ja lopullinen idea syntyi vain reilu viikko ennen h-hetkeä. Kaikista valmisteluista huolimatta marraskuun 12. päivän aamuna Messukeskuksen Kokoustamossa kädet hikosivat yhdellä jos toisella. Finaali järjestettiin osana Accenturen Corporate Trackia, ja niinpä kilpailun yleisö koostui pääosin Accenturen asiakkaiden melko korkea-arvoisista edustajista. Tuomaroimaan kilpailuun oli järjestetty erillinen raati, jossa oli edustettuina muiden muassa professoreita ja yrittäjiä. Vaikka oma kolmeminuuttisemme lavalla meni täysin suunnitelmien mukaan ja tuomariston kysymyksiinkin löytyi vastaukset, olivat myös muut selvästi pistäneet parastaan eikä voitto ollut itsestään selvä. Fiilikset olivatkin siis melkoiset, kun lopputulos julkaistiin. Itse jouduin tosin harmittavasti töiden vuoksi poistumaan ennen palkintojen jakoa, mutta yllätys ei olisi voinut olla mieluisampi, kun sitten viestin sitten sain. Tuomariston valitseman voittajan lisäksi finaalissa palkittiin yleisön suosikkina Puolustusvoimille ratkaisua suunnitellut Kutsunnat.fi. Ai mikä se meidän ratkaisu sitten oli? Kuten todettu, iteraatioita matkan varrelle mahtui, mutta lopullinen ratkaisumme keskittyi työterveyshuollon tehostamiseen. Ideoimamme digi-


Innoroar tiimi juhli voittoa Slushissa aDIC:n Finaalissa. Kuvassa vasemmalta oikealle Santeri, Martim, Barbara, IDA ja Emil. taalisen tiedonjakoalustan, ILMARIn, avulla työterveyshuoltoon liittyvä byrokratia voitaisiin minimoida ja resurssit keskittää ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Tämä tapahtuisi pääosin keräämällä työntekijöiden terveysriskeihin liittyvää dataa, jota analysoimalla riskeihin voitaisiin puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Itse työntekijöiden lisäksi hyötyjinä olisivat työterveyshuolto, Kela sekä työnantajat. Innovaatiomme takana oli kysymys eläkeyhtiö Ilmariselle ennenaikaisen eläköitymisen aiheuttamista valtavista kuluista, joiden vuoksi työhyvinvointia ja jaksamista parantavat ratkaisut olivat Ilmarisen toivelistalla korkealla. Voittamisen ohella kilpailun parasta antia oli mielestäni erityisesti verkostoituminen eri yritysten edustajien kanssa. Fjord, Accenture ja Ilmarinen olivat todella varanneet paljon aikaa ja resursseja valmentamiseemme. Verkostoitumisen lisäsi näin kilpailuun osallistuminen antoi ammattimaisia oppeja konseptien suunnitteluun sekä entistä paremmat yhteistyötaidot. Tiimimme jäsenten erilaiset taustat ja koulutukset olivat toki vahvuus, mutta tekivät myös aika ajoin työskentelystä haastavaa, kun näkemykset eivät aina ole osuneet yksiin. Kaiken kaikkiaan ADIC oli kuitenkin itselleni todella hauska ja kehittävä kokemus - suosittelen hakemaan kilpailuun ensi vuonna mukaan!

Nälkäisille opiskelijoille ma-pe klo 10-14

Neljä Subi® -leipää –20 %

Subway® IsoKristiina

Brahenkatu 5, Lappeenranta avoinna: ma-to 10–21, pe 10–22, la 10–21, su 12–20

Subway® Sammonlahti

Korpikunnaankatu 1, Lappeenranta avoinna: ma-pe 10–21, la 10–19, su 12–19 Tarjous on voimassa opiskelijakortilla 4.1.-4.5.2016 IsoKristiinan ja Sammonlahden Subway® -ravintoloissa. Esitä korttisi ennen tilausta. Tarjous koskee vain 15 ja 30 cm Subi® -leipiä. Maksulliset lisukkeet eivät sisälly tarjoushintaan. Etua ei voi yhdistää muihin tarjouksiin. Yksi tarjous/asiakas. ©2015 Doctor’s Associates Inc. Subway® is a registered trademark of Doctor’s Associates Inc.

19

vain voimassaolevalla opiskelijakortilla


ELÄMÄÄ TÄYS Kuvat Jari Muinonen Teksti Miina Hurskainen

Without passion you don’t have energy. Without energy you have nothing. – Donald Trump

20


SILLÄ Mikä on se voima, joka saa sinut jaksamaan päivästä toiseen ainaisten ”pakollisten tehtävien” ohella? Onko se punttisali rankan koulupäivän jälkeen, kuorolaulutreenit vai blogin kirjoittaminen? Vai onko se sitä, että voit asettua sohvalle ja katsoa hyvän leffan tai lukea kauppalehdestä viimeisimmistä osakekurssien muutoksista? Seuraavaksi kolme opiskelijaamme jakavat heidän tarinansa, siitä mihin he

tuntevat paloa. Joskus harrastus voi viedä enemmän tai vähemmän kauas – tai korkealle. Joskus se muuttaa hieman muotoaan vuosien myötä ja joskus siitä tuleekin työ. Mikä näitä kaikkia silti yhdistää? Se, että kun niiden pariin pääsee koko muu maailma deadlineineen, murheineen ja velvollisuuksineen sulkeutuu hetkeksi ympäriltä ja voi keskittyä täysin itseensä. Tämän takia jaksamme päivästä toiseen ja se saa meidät loistamaan.

21


TUMMANPUHUVAA BLUESIA

Hämärä pubi, tumma blues taustalla ja tiivis tunnelma ympärillä. Ravintolan reunustalla on kaksi tummiin pukeutunutta miestä kitarat käsissä. Tämäkö on livemusiikkia parhaimmillaan? Ehdottomasti. Tie naisten sydämiin taattu? Sitäkin varmemmin. Tuotantotaloutta LUT:ssa opiskeleva Atte Alanen, 23, on toinen kyseisessä JP Suomalainen & A Alanen Duossa soittavista jäsenistä. Akustista rockia ja bluesia soittava kaksikko on kiertänyt viime vuosina lähiseuduilla keikkailemassa lähinnä ravintoloissa, pubeissa sekä yksityistapahtumissa. Nyt bändin musiikkia kuunnellessa ei uskoisi, ettei ollut mikään itsestäänselvyys, että Atte alun perin päätyi kitaran varteen. - En ole lähtöisin mistään kovin musikaalisesta perheestä. Lapsenakin soitin vain vähän aikaa kanteletta, mies naurahtaa. Varsinainen innostus soittamiseen lähti vasta lukioikäisenä. Aten kaverit olivat perustamassa bändiä, mutta heiltä puuttui basisti. Tämän seurauksena 15-vuotias Atte käytännössä ”pakotettiin” mukaan, vaikka suostuttelua tähän ei paljoakaan vaadittu, päinvastoin. Kotona vanhemmat ihmettelivät hetken Aten pyydettyä bassoa, mutta suostuivat kuitenkin ostamaan soittimen pojalle. Tätä ostosta vanhempien tuskin on tarvinnut paljoa katua - ainakaan basson käyttämättä jäämisen vuoksi. Soittamisen makuun päästyään paluuta takaisin ei ole ollut. Musiikki ja jatkuva treenaaminen veivät miehen sydämen saman tien. Soittotunneille Atte ei koskaan päätynyt, vaan asiat opittiin kantapään kautta itse ja Youtube tutorialeja katsomalla.

Samalla kun musiikkityyli on ottanut askelia eri suuntaan ja laajentunut, moni muukin soittamiseen liittyvä asia on saanut uutta perspektiiviä iän ja kokemuksen myötä. Alkuun bändin ja keikkailun idea lähti monelle opiskelijalle tutusta tarpeesta – lisätuloja oli saatava opintotuen rinnalle. Sekä harrastus että työ ovat tuoneet jotain lisää toiseen, eikä musiikki ainakaan ole haitannut opintoja. Atte uskookin, että innovaatiojohtamisen opintojen ja musiikin välillä löytyy jonkinlainen riippuvuus ja esimerkiksi opintojen kautta tutuksi tulleiden markkinoinnin ja opittujen ryhmätyötaitojen hyödyttävän tulevaisuudessa musiikkibusineksessäkin. Lisäksi Atte kertoo opintojen tuoneen enemmän kaupallista näkökulmaa myös soittamiseen, eikä se enää ole vain puhdasta hauskanpitoa vaan asioita mietitään samalla hieman myös tuottomielessä. Puolestaan soittaminen on hyvä tapa ottaa välimatkaa arjen velvollisuuksiin ja saada tarvittavia taukoja opintoihin. - Soittaessa ei ikinä mieti mitään muuta, vaan siinä pääsee täysin irtautumaan kaikista turhista asioista. Aten harrastus ei myöskään ole jäänyt huomaamatta kaveripiirissä.

- Alussa into oli ehkä kovempi kuin taito. Kun lähdin mukaan, kaikki aika meni musiikin parissa ja koulukin vähän kärsi sen johdosta. Luulen, että oli toisaalta hyvä, etten ollut soittanut pienestä asti. Moni, nuorena tai vanhempien tahdosta soittamisen aloittanut kyllästyy myöhemmin. Itselläni into musiikkiin on vain koko ajan kasvanut, mitä enemmän opin.

- Totta kai profiloidun yliopistollakin aika paljon soittamisen vuoksi, mutta liikun niin paljon muiden musiikki-ihmisten kanssa, ettei se siinä joukossa ole mitään kovin erityistä. Soittamisen myötä on automaattisesti ajautunut porukkaan, jossa muillakin on samat kiinnostuksen kohteet, ja saman henkisen porukan löytäminen onkin yksi parhaista asioista tässä harrastuksessa.

Aten musiikkiharrastus vei suoraan bändiin ja keikkailun pariin. Lukioikäisenä pojilla oli kaveriporukalla metallibändi ja silloin harrastus keskittyi paljon omien biisien tekemiseen sekä muun muassa erilaisissa bändikisoissa kiertelemiseen.

Atte on soittanut eri bändeissä nyt jo kahdeksan vuotta. Hän kertoo, että ensimmäisen kerran yleisölle soittaessa yläasteen kevätjuhlassa tilanne oli hyvinkin pelottava. Nyt jännitys on muuttunut enemmänkin positiiviseksi innostukseksi aina ennen keikkaa.

- Oli aika kova takaisku, kun lukiobändi, jonka kanssa oli jo pitkään soitettu, hajosi lukion päätyttyä kaikkien muuttaessa eri paikkakunnille. Bändi oli todella iso osa elämäämme ja olimme tiiviisti yhdessä koko ajan.

- Suurelle yleisölle soittaminen on itse asiassa helpompaa, koska pienelle yleisölle soitettaessa tilanne on aina intiimimpi. Kaverit joukossa sekä rentouttaa että innostaa. Kaikista stressaavin keikka oli ensimmäinen bluesbändin keikka LTKY:n vuosijuhlien jatkoilla 2013 kellarissa, koska silloin joutui ekaa kertaa soittamaan bluesia yleisölle ja astui aivan uusiin saappaisiin. Eniten paineita tulee omasta pienestä perfektionistin luonteesta ja korkeasta itsekritiikistä omaa soittoa kohtaan. Haastavinta soittamisessa on varsinkin keikoilla kokonaisuudessaan rentoutuminen ja vapautuminen, koska monesti liikaa jännittäessä ja hermoillessa soittokin on jäykkää. Rentoutuminen taas aina vapauttaa myös musiikillisesti ja parantaa esiintymistä.

Takaiskuista huolimatta musiikkiharrastus jatkui kuitenkin lähes heti Lappeenrantaan muutettua ja Atte ajautui nopeasti musiikkipiireihin. Kaikkea ei kuitenkaan tarvinnut aloittaa alusta vaan vahva bänditausta vei luonnollisesti miehen uudelleen samoille poluille, vaikka kaupunki ja ihmiset ympäriltä vaihtuivat. Siitä asti erilaisia bändejä ja projekteja on ollut vireillä jatkuvasti. Myös tyyli on ajan mittaan muuttunut hevistä ja metallista kohti pehmeämpiä sovituksia. Innostus bluesin lähti Aten ja bändikaveri Juha-Pekka, á la JP, Suomalaisen yhteisestä innostuksesta. Erilainen musiikkityyli toi mukanaan varmasti myös uusia haasteita, sillä ulkoa opeteltavan teknisen metallimusiikin sijaan musiikillista korvaa tarvittiin enemmän ja mukaan tulivat bluesille tyypilliset improvisoidut soolo-osuudet”. Nyt miehet soittavat duossa musiikkia laidasta laitaan tilaisuudesta riippuen. Duo tarjoilee musiikkia chillistä taustamusiikista menevään rokkiin lähinnä erilaisia covereita tehden. Itse Atte kuvailee musiikkia vanhaksi rokiksi. Monipuolisuutensa ansiosta bändi on esiintynyt niin bileissä, lounailla kuin pikkujouluissakin. Tällä hetkellä JP Suomalainen & A Alanen Duo vie suuren osan Aten vapaa-ajasta ja on pääasiallinen asia, jota hän vie eteenpäin. Vuodessa duo tekee keskimäärin 30-40 keikkaa lähipaikkakunnilla. Tarpeen

22

tullen bändi soittaa laajemmissakin kokoonpanoissa. Atella on myös lyhytaikaisempia projekteja tämän lisäksi. Esimerkiksi nyt jouluna tarkoitus on järjestää tunnelmallinen joulukonsertti, jossa soitetaan sekä perinteisempiä että iloisempia joululauluja

Kuten usein soittaminen ei ole pelkkä harrastus tai työ, vaan taustalla on todellinen intohimo musiikkiin. - Näissä hommissa harvoin ollaan pelkästään soittamisen vuoksi. Musiikki jo itsessään on kokonaisvaltaisesti todella tärkeää minulle, joten myös kuunteleminen on suuri osa harrastusta. Vaikka pyrimme saamaan tuloja soittamisella, ei tätä pelkästää sen takia tehdä. Näyttääkin siltä, että musiikki on vienyt miehen sydämen kokonaan, eikä tahti ainakaan toistaiseksi ole hidastumassa. - Totta kai tässä on koko ajan tavoitteena niin itsensä kuin bändinkin kehittäminen. En ole asettanut mitään tarkkoja tulevaisuuden toiveita, mutta musiikki varmasti tulee tavalla tai toisella olemaan osa elämääni aina, siitä ei ole epäilystäkään.


23


24


VUOREN KOKOINEN UNELMA

1000 boxille nousua 15 kilon rinkka selässä. Hulluko? Ei, ainoastaan päämäärätietoinen. 22-vuotias Anni Penttilä on neljännen vuoden kauppatieteiden opiskelija. Pintapuolisesti tämän naisen arki on varsin tavallista: luentoja, pitkiä lounastaukoja Sodexolla sekä yhteisiä illanviettoja kavereiden kanssa. Harva ulkopuolinen tietää, että arjen takana on hieman erikoisempi intohimo. Kuka tahansa vastaantulija tuskin voi sanoa harrastavansa vuorikiipeilyä.

Vuorikiipeilijän tulee aina myös tiedostaa se uhka, ettei vuorta valloiteta. Tämä voi johtua monesta syystä. Säätä ei voi koskaan ennustaa täysin ennalta ja matka voidaan joutua keskeyttämään esimerkiksi myrskyn takia. Myöskään hyvä kunto ei suojaa kaikilta vastoinkäymisiltä, ja vuorikiipeilijöillä onkin vaarana sairastua vuoristotautiin kunnostaan huolimatta.

Innostus vuorikiipeilyyn lähti lukioikäisenä, kun Anni luki lehtijutun Nepalissa sijaitsevasta Annapurnan luonnonsuojelualueesta. Silloin hän päätti, että kunhan vain ensimmäinen mahdollisuus elämässä tulee, hän lähtee tuonne. Pari vuotta myöhemmin takaraivossa kytenyt unelma nousi jälleen esille, kun Golf messuilta mukaan tarttui erään suomalaisen matkatoimiston esite.

- Vaikka huiputuspäivä onkin aina reissun suurin tavoite ja on mahtavaa saavuttaa se, ei se kuitenkaan monesti ole reissun paras päivä. Koska matkaan liittyy aina niin suuri mahdollisuus, ettei huipulle pääsekään, olisi hirveä lastata kaikki tavoitteet vain tuon yhden päivän varaan. Matkasta pitää osata nauttia kokonaisuudessaan. Olen säilynyt aikaisemmilla reissuillani melko vähällä. Ohenevasta ilmasta johtuen minulla oli pieniä ongelmia vatsan kanssa ensimmäisellä Nepalin reissullani ja toisella kerralla niin sanottu kumpuyskä, jonka sain onneksi melko nopeasti hoidettua. Toisella Nepalin reissulla sää oli huiputuspäivänä niin huono, että lopulta huipulla emme nähneet mitään muuta kuin valkoista. Matkaa hidasti myös, kun yksi retkikunnastamme lipesi railoon ja kesti aikaa saada hänet ylös sieltä.

- Matkatoimisto järjesti vaelluksia Annapurna Cricuitille. Rupesin selailemaan matkaopasta säännöllisesti ja haaveilemaan reissusta ihan tosissani. Siihen asti en käytännössä tiennyt mitään vuorikiipeilystä eikä minulla ollut aavistustakaan kuinka tällaiset reissut oikeasti toteutetaan, Anni muistelee. Tällöin 18-vuotias nainen luki pääsykokeisiin, mutta seuraavana keväänä unelma vihdoin toteutui. Ensimmäistä kertaa kolme viikkoa kestävälle vuorikiipeilyreissulle Nepaliin Anni lähti isosiskonsa kanssa ensimmäisen yliopistovuoden päätteeksi. Nyt matkoja on kertynyt jo useampi. Tähän mennessä Anni on käynyt kaksi pidempää reissua Nepalin Annapurna Circuitille. Ensimmäisellä näistä ylitettiin kahden vuoren välinen sola ja toisella huiputettiin Island Peak niminen vuori. Tämän lisäksi Anni on tehnyt pari lyhempää vaellusta Patagoniassa sekä Perussa.

Omista sanoistaan huolimatta, ulkopuolisen korvaan matkoilla on tapahtunut enemmän kuin nainen antaa ymmärtää. Ensimmäinen Nepalin matka päättyi Suomessa sairaalaan ja suoraan tiputukseen. Paluumatkalla alkanut vatsatauti kuivatti kehon lähes täysin, kun mikään ruoka tai juoma ei pysynyt enää sisällä.

- Luulen, että alunperin into outdoor-elämään tulee lapsuudesta. Teimme paljon aktiivilomia pienenä esimerkiksi Lappiin ja Norjaan sekä telttailimme rantalomien sijasta, joten olen tottunut viettämään aikaa luonnossa.

Mikä ihme tässä kaikessa voi olla sitten niin kiehtovaa, että saman jännityksen ja pelon sekamelskan kestää kerta toisensa jälkeen uudestaan?

Seuraavalle matkalle Anni suuntaa tämän vuoden joulukuussa. Matkakohteena on Argentiinassa sijaitsevalle Aconcagua, joka on Etelä-Amerikan korkein vuori (6 962 m). Tuleva matka on selkeästi kaikista tähänastisista haastavin – niin fyysisesti kuin henkisesti. Tavoitteena on valloittaa Aconcagua-vuoren huippu ja ensimmäistä kertaa matkalle lähdetään myös kansainvälisessä retkikunnassa. Tämä on tarkoittanut lisäksi valtavasti etukäteisjärjestelyä niin lentojen, tavaroiden kun muidenkin käytännön asioiden selvittelyn suhteen. Matkavalmistelut ovatkin lähes yhtä suuri osa harrastusta kuin matka itse. Muutaman viikon reissuun valmistaudutaan pitkään, ja mitä korkeammalle tähdätään, sen enemmän fyysistä kuntoa tarvitaan ja riskit lisääntyvät. - Välillä mietin onko tässä mitään järkeä. Matka on osa päivittäistä elämääni. Syön, juon, treenaan ja nukun ajatellen tulevaa. Vuorikiipeilyssä on aina omat riskinsä. Jokaisen vuorikiipeilijän pitää tiedostaa ne lähtiessään vuorille ja voittaa itsessä kytevä pelko. Silti en ole koskaan harkinnut lopettamista. En usko, että suurin osa läheisistänikään edes tajuaa matkaan liittyvää riskiä, ja ehkä ihan hyvä näin. Kiipeily on loppupeleissä aika itsekeskeinen harrastus, koska kaikki sen valmisteluissa ja reissussa keskittyy vain itseensä ja omaan suoritukseen. Tykkään lähteä matkoille yksin, koska tällöin olen vastuussa vain omalle itselleni. Jos matkalle lähtisi esimerkiksi ystävän kanssa ja sovittaisiin, että matkaa jatketaan, vaikka toinen joutuisi keskeyttämään, jäisi se totta kai painamaan mieltä. Aika usein moni lähteekin retkille yksin, vaikka heillä olisi jo perhe tai vakinainen parisuhde.

- Lennolla Intiasta Suomeen lopulta oksensin koko matkan ja sain veriripulin. Silloin minua itseänikin rupesi ensimmäisen kerran oikeasti pelottamaan mitä tapahtuu.

- Kaikista parasta vuorikiipeilyssä on, että siellä eletään niin perusteellisesti elämän perusasioiden äärellä. Siellä ei ole Instagrammia tai tentteihin lukua vaan päivät pyörivät syömisen, juomisen, nukkumisen ja kävelemisen ympärillä. Joka kerta oppii taas elämään siinä hetkessä. Kaikki muu unohtuu ympäriltä, eikä siellä ikinä tule mietittyä esimerkiksi koulua tai töitä. Välillä miettii, että olisipa siistiä jakaa tämä kaikki jonkun kanssa. Ympärille avautuvat maisemat ja täydellisen raikas ilma ovat niitä asioita, joita ei vain pysty sanoin kuvailemaan vaikka haluaisi. Matkalla on aikaa miettiä paljon omia asioita, elämää sekä ystäviä ja perhettä. Ja olla vain yksinkertaisesti miettimättä mitään. Myös uudet ystävät ovat reissujen kohokohtia ja ystävyys syventyy noissa oloissa tavallista nopeammin. Tietysti taustalla on aina se tavoite, eikä se ikinä ole itsestään selvyys, joten huipulle pääseminen on joka kerta itsensä ylittämistä. Into kiipeilyyn on vuosien myötä vain kasvanut. Uusia matkatoiveita ja tavoitteita löytyy lisää, eikä vuoret maailmasta kiipeämmällä kesken lopu. - Tavoitteenani on valloittaa yksi vuori vuoteen, mikä tarkoittaa siis yhtä matkaa vuodessa johonkin. Lopullinen tavoitekin lienee jo arvattavissa – Mount Everest. Anni toivoo tavoittavansa tämän haaveen ennen kuin täyttää kolmekymmentä. Vain kaksi suomalaista naista on tähän mennessä saavuttanut vuoren huipun.

Kuukausia kestävä treenaaminen vaatii voimia, ja uskoa itseen sekä omiin kykyihin on tarvittu monesti.

- Jatkan tätä niin pitkään kuin se hyvältä tuntuu ja tällä hetkellä en voisi kuvitella mitään parempaa.

- Matkalle valmistelu on ollut yhtä ylä- ja alamäkeä. Välillä salilla treenatessa on tullut sellainen olo, ettei jaksa, mutta sitten kun taas muistuttaa itseään, minkä takia tätä kaikkea tekee, motivaatiota treenaamiseen löytyy jälleen.

Lisää Annin matkasta huipulle voit lukea hänen omasta blogistaan http://vuorenvarma.blogspot.fi/

25


KAUKALON PAHIS? Kirkas pillin vihellys avaa pelin ja keltamustiin pukeutunut fanikansa puhkeaa raikuviin aplodeihin. LUT:ssa tuotantotaloutta opiskelevan Tuomas Sorsan intohimo jääkiekkoon teki harrastuksesta työn ja kiekkouran päätyttyä mies löysi itsensä uuudemman kerran kaukalon sisältä – tällä kertaa erotuomarin vaatteet päällä.

Tehtäviensä puolesta Tuomaksen tulee koko ajan olla ajantasalla mitä lätkämaailmassa tapahtuu. Jääkiekon ajautuminen työksi ei ole vienyt miehen intoa itse lajiin vaan myös vapaa-ajalla Tuomas seuraa vapaaehtoisesti jääkiekkoa.

Viidettä vuotta Lappeenrannassa opiskeleva Tuomas, 24, huomasi ensimmäisenä opiskeluvuotenaan yliopiston seinällä ilmoituksen, joka herätti hänen huomionsa. Ilmoituksessa etsittiin erotuomareita Lappeenrannassa järjestettäviin eritasoisiin jääkiekko-otteluihin. Lahdesta kotoisin oleva Tuomas oli pelannut jääkiekkoa 16-vuotta muun muassa nuorten SM-liigassa Pelicansissa. Mies kuitenkin lopetti jääkiekon muuttaessaan Lappeenrantaan, mutta veri veti miehen takaisin kaukaloon nopeammin kuin hän olisi uskonutkaan.

- Pystyn rentoutumaan lätkää katsoessani ihan niin kuin kuka tahansa lätkäfani. Lähinnä ongelmana pelejä katsoessani on, että automaattisesti tekee mieli kaukaloon mukaan, eikä vain seurata sivusta peliä. Ei se ole kuitenkaan sellainen tunne, että työasiat seuraisivat mukaan vapaa-ajalle.

- En tiennyt mitään tuomaroinnista etukäteen, mutta ajattelin, että se voisi toimia hyvänä lisätulona opiskelijabudjettiin. Ratkaisu oli itseasiassa aika täydellinen, sillä harvoin pystyy yhdistämään työn ja harrastuksen yhteen. Nyt vuosia erotuomarina on takana jo viisi, joista kolme Tuomas on ollut SM-liigassa. Pääosin tuomarointia on kotijoukkue Saipan peleissä, mutta otteluita tuomitaan myös muilla paikkakunnilla. Pelien takia reissaamista työn puolesta tulee varsin paljon, mutta tämä ei miestä tunnu haittaavan, päinvastoin. Matkoille lähdetään toisen tuomarikollegan kanssa, jolloin reissut eivät ole niin yksinäisiä ja ne tuovat sopivasti vaihtelua arkeen. Työajat Tuomaksella keskittyvät totta kai paljolti iltoihin ja viikonloppuihin pelien vuoksi, mutta intohimoista jääkiekkofania tämä ei häiritse.

- On mahtavaa kun täysi yleisö mylvii, kannustaa ja taputtaa ympärillä joukkueille. Mitä enemmän hallissa on meteliä, sitä parempi tunnelma. Myös tuomareille kohdistuvat mielenilmaukset ovat spontaaneja ja tuo mukavasti ääntä halliin. Tämä vain nostaa tunnelmaa kattoon entistä enemmän ja se tässä lajissa on niin hienoa. Tuomareille tärkeää on puolueettomuus otteluissa. Voisi kuvitella, että koko elämänsä jääkiekon parissa viettäneelle tämä olisi vaikeaa. Tuomas kuitenkin kertoo, ettei puolueettomuus kuitenkaan ole niin hankalaa kuin väitetään ja ettei peleissä ehdi edes ajatella muuta kuin itse pelin kulkua.

- Työ soveltuu loistavasti opiskelun oheen, eikä ainakaan mene päällekäin opintojen kanssa. Junioriotteluiden osalta saa aika paljon myös itse vaikuttaa, mihin peleihin ja milloin menee.

- Pelissä kaikki tapahtuu niin nopeasti, että päätökset tulee kyllä täysin rationaalisesti miettimättä kuka tai mistä joukkueesta tekee mitäkin. Myöskin vapaa-ajalle tuomarin rooli jää sen verran päälle, että kun katsoo pelejä ei niinkään välitä ketkä on pelaamassa vaan seuraa pelien yleistä kulkua tuomareiden näkökulmasta.

Yhtenä suurimpana saavutuksena Tuomas kertoo totta kai olleen nousun SM-liigan peleihin. Aina on myös palkitsevaa kun pelit menee hyvin sekä kun onnistuneiden pelien ja menestyksen myötä saavutettu luottamus kasvaa. Suurempia takaiskuja ei uralla ole ollut, mutta välillä on myös pelejä, jotka miehen omien sanojen mukaan eivät mene niin hyvin ja tulee enemmän virheitä.

Tuomas näkee, että tuomarointi on yhdistynyt luonnolliseksi osaksi tukemaan opintoja. Kummassakin oppii niin tiimityötaitoja kuin paineensietokykyä sekä johtamistaitoja, jotka ovat viime vuosien aikana kehittyneet paljon.

Tuomas näkee haastavimpana tuomaroinnissa, että samoin kuin pelaajat myös tuomarit ovat nykyään yhä enemmän median katseen alla. Tuomareiden rooli pelissä on kasvanut ja heidät nähdään osana peliä. Pelin tuomaan stressiin kuitenkin tottuu ajan mittaan. - Tässä työssä täytyy osata oppia ottamaan kritiikkiä vastaan. Jos teet työsi hyvin, kukaan ei anna kehuja, mutta kritiikkiä puolestaan tulee saman tien pienestäkin virheestä. Ikinä et voi miellyttää kaikkia tekemilläsi ratkaisuilla, koska jääkiekkokansa on varsin intohimoista ja puolustaa omia joukkueitaan viimeiseen asti. Paineiden tai virheiden pelon ei kuitenkaan pidä antaa ottaa valtaa, vaan mahdollisten virheiden kanssa on mentävä eteenpäin. Niitä tulee kaikille tuomareille, oli kuinka kokenut tahansa. Itsekin pitkään pelanneena Tuomas haluaa antaa kaikkensa tuomaroinnille, koska sillä on iso merkitys niin pelaajille kuin yleisölle. Hän muun muassa korostaa, että virheet pitää oppia myöntämään ja pitämään peli avoimena ja oikeudenmukaisena kaikille. Näin luottamus syntyy oli kyse sitten tuomarikollegoista, valmentajista , joukkueista, mediasta tai katsojista. Onko tuomarit sitten oikeasti niitä pahiksia, jotka yrittävät pilata pelit ja aina auttaa vastajoukkueen voittoon kuten väitetään? Tuskinpa vaan. Tuomas naurahtaa, että kyllä kaduilla saa ihan turvallisin mielin kävellä, ilman että tarvitsee pelätä lätkäfanien hyökkäävän kimppuun. - Kyllä Suomessa tuomareihin luotetaan ja parhaamme me teemme pitääksemme ottelut rehellisinä ja turvallisina, niin että kaikilla on samat säännöt kentällä.

26

Tuomas korostaa kiekkomaailman hyvää henkeä. Toisia tuomareita tuetaan päätöksissä ja yhteen hiileen puhalletaan, eikä ratkaisujen kanssa tarvitse olla yksin. Parasta työssä kuitenkin on tunnelma, joka syntyy kerta toisensa jälkeen, kun astuu kaukaloon.

- Tuomarointi on hieman myös kuin mitä meille täällä LUT:ssa opetetaan. Tarkoitushan on tavallaan myydään tekemäsi ratkaisu muille, Tuomas lisää. Kritiikkinä nykyiselle jääkiekkomaailmalle Tuomas antaa turhan pikkuasioihin keskittymisen. - Välillä toivoisi, ettei pelien katsominen olisi vain yhteen kyseenalaiseen kaksiminuuttiseen jumittumista, vaan että peleistä ja niiden tuomasta nautinnosta osattaisi nauttia kokonaisuudessaan. Siitähän jääkiekosta on alunperinkin ollut kyse. Vaikka tuomarointi onkin työ siinä missä mikä tahansa muukin, ei Tuomas näe tuomarointia kuitenkaan puhtaasti pelkästään työnä. Mies kertoo ettei peleihin lähteminen ikinä tunnu velvollisuudelta vaan joka kerta pidemmille pelireissuille tai kotipeleihin lähtee yhtä mielellään. - Siinä kohtaa, jos sellainen fiilis tulisi, että itsensä joutuu pakottamaan lähtemään, lopetaisin nämä hommat kyllä siihen paikkaan. Tämän hetken ei tarvitse kuitenkaan pelätä ainakaan hetkeen tulevan. Nyt liigapaikan vakiinnuttua mikään ei sulje pois mahdollisuutta kansainvälisiltä kisoilta. - Elän tässä hetkessä, mutta totta kai pidän ovet avoinna tulevaisuuteen enkä sulje pois mitää mahdollisuuksia. Varmasti lätkä tulee säilymään osana elämääni aina. Nyt teen tätä satasella ja katsotaan mihin se vie. Kannustankin tähän loppuun ihmisiä halliin ja jos ei muuta, niin vaikka sitä nuijaa huutaman!


27


Vuosijuhlat

LTKY 46 vuotta

Kuvat Miika TIainen, Aleksi Ikonen Teksti Laura Ylitalo

24.3.2015 nimet alle ja siitä se sitten lähti. Vuosijuhlien järjestäminen nimittäin. LTKY:n vuosijuhlasihteeri valitaan hakemuksien ja haastattelujen perusteella usein maaliskuussa, minkä jälkeen alkaa varsinainen työ. Itsellä vuosijuhlien järjestäminen alkoi juhlapaikkojen kartoittamisella sekä sponsoreiden hankkimisella. Tai no ensimmäinen mitä tein niin oli pyyntö ystävälle, että tulisiko hän pitämään puheen naiselle. Asiat tärkeysjärjestykseen vai mitä. Internettiä tutkailtaessa tuli todettua, että lappeen Rannassa on useita hyviä sekä hienoja paikkoja pitää erilaisia juhlia. Itsellä oli alun alkaen mielessä, että vuosijuhlia voisi uudistaa jonkin verran. Lähtisikö jäsenistö mukaan, jos olisi jotain uuttta vanhan kaavan; cocktail-tilaisuus, illallisjuhla, jatkot, ja-jatkot ja brunssi, lisäksi? Mitä se voisi olla. No sitsit tietysti. Sarjassaan ensimmäiset LTKY:n vuosijuhlasitsit päätettiin järjestää ja niistä on pieni juttu seuraavalla aukeamalla! Itse vuosijuhlien järjestelyihin. Palataan toukokuuhun 2015. Olin kartoittanut erilaisia juhlapaikkoja kuten Lauritsalan kartanon, Lappeen Ruustinnan, Ylioppilastalon, Hotel Club Saimaan ja Kehruuhuoneen tarjonnan. Kartoituksien lisäksi ennen kesää tuli oltua yhteydessä yrityksiin, ennakkokutsujen lähettämistä ja suunniteltua graafista ilmettä vuosijuhlille. Kesäkuussa tehtiin päätös, että vuosijuhlat pidetään Linnoituksen Kehruuhuoneella, myös brunssipaikka oli saatu varattua ja pääpuhujat juhlille olivat selvinneet. Kaikki kriittiset työt oli siis tehty 3 kuukautta ennen juhlia. Eli bileet pystyyn, kerrankin ei tule kiire. ”Turha toivo”, kuten akka sanoi kun ukkonsa ensimmäisen kerran näki. Hoppu tuli loppumetreillä kuten aina yleensä. Viimeiseen kuukauteen mahtuu todella paljon tekemistä kuten ilmoittautumisien vastaanottamisia, maksuohjeiden lähettämistä, graafisten elementtien tekoa, fuksien rekryä, budjetin seurailua ja niin edelleen. Skipataan kaikki hienosäätö ja siirrytään itse pääpäivään eli lauantaihin 10.10.2015.

28

Aamu alkaa edustusvieraiden hakemisella juna-asemalta. Kun heidät on saatu kotiutettua LOASin kerhotiloihin pitkin päivää on aikaa tehdä muuta. Missio 1. Cocktail tilaisuus Raatihuoneella klo 15.00 – 17.15. Käytännön toiminnasta paikan päällä vastasi KuJan Ulrika, joka ohjasi fuksit töihin ja huolehtii, että vierailla kaikki on hyvin ja siitä, että Lenin täyttyy TEKin ja Ylioppilastalo Oy:n puolesta. Tapahtuman koostuu skumpasta, lahjojen jaosta, cocktail-paloista sekä seurustelusta. Tilaisuuden lopuksi juhlaväki kuljetetaan illallisjuhlaan. Missio 2. Juhlapaikka valmiiksi ennen juhlavieraiden saapumista. Sillä aikaan kun kutsuvieraat jo juhlivat itse paahdan fuksien kanssa menemään. Tiedossa on juhlatilan valmiiksi laittamista, tavaroiden kuskaamista ja unohtuneiden tavaroiden metsästystä. Onneksi tällaisella lahopäällä oli nohevia fukseja ja asiat tuli kuntoon ajallaan. Juhlavieraiden saapuessa paikalle, heitä odotti suuri sali katettuna ja tarjoilijat kuohuviinilasien kanssa.


Missio 3. Nauti juhlasta ja ihastele omaa osaamista. Illallisjuhla alkaa. JES minäkin pääsen istumaan pöytään ja nauttimaan hetkeksi. Juhla alkoi edustajiston ensimmäisen varapuheenjohtajan, Marianna Sainion tervehdyssanoilla. Tämän jälkeen vuorossa oli illan jännittävin hetki, seremoniamestarin arvonta. Arpa suosi yllättäen edustajiston toista varapuheenjohtajaa Saara Kaikkosta. Hänen johdossaan mentiin loppuilta. Illan aikana tapahtui ruokailun ja juoman lisäksi rehtorin puhe, opetuspalkintojen sekä kunniamerkkien jako sekä puhe naiselle. Ruokailusta huomattakoon, että vuosijuhlilla tarjoiltiin neljän ruokalajin illallinen; alkuruoka, pääruoka, välisorbetti ja jälkiruoka. Vuosijuhlilla jaetuista opetuspalkinnoista ja perusteluista on juttu seuraavalla aukeamalla. Ilta vilahti nopeasti ohitse ja ainakin yleisilmapiiri vaikutti olevan hyvin rento ja tyytyväinen. Kuulin vähän huhua, että illallisjuhla olisi lähtenyt hieman lapasesta alkumetrien jälkeen, mutta kukaan ei laittanut pahakseen ja vanhatkin nuortuivat illan mittaan. Illallisjuhlan päätyttyä aloitettiin jatkot samassa tilassa. Muutamat pyödät siirrettiin ja bändi aloitti soitannan ja sen mukana jammailtiin puoli kahteen asti jolloin lähti kyyti ja-jatkoille. Ja-jatkoilla oli tarjolla jumputi-jumputi musiikin lisäksi vetyjä sekä atomeja. Kiitos ja-jatkojen järjestelyistä KuJan Sampalle ja Kallelle sekä fukseille. Aamu sarastaa. On sunnuntai. Viimeiset juhlijat lopettivat valkoposkihanhen huudon aikaan, jolloin myös brunssiväki nousi ylös pedeistään ja lähtivät brunssipaikalle valmistelemaan. Brunssi järjestettiin yllättäen yliopiston rantasaunalle, jonne se siirrettiin alle viikko ennen brunssia. Teema oli siisti wappu piknik, joka näkyi tarjoiluissa, ilmapallossa sekä ihmisten hyvinvointisuudessa. Lisäksi tuli brändättyä paljutytöt, jotka palvelevat paljussa oloaan parantelevia

juhlijoita. Musisoinnista vastasi A Alanen & J-P Suomalainen Duo. Kiitos brunssin käytännön järjestelyistä ja fuksien ohjaamisesta (”ruoskimisesta”) KuJan Lotalle. Ihanaa stressi helpotti, yksi kokonainen päivä ihan vapaata, minkä jälkeen alkoi jälkipyykin pesu. Tavaroiden purkua, talouslaskelmien tekoa, kiitos-kirjeiden lähettelyä ja tämän tekstin kirjoittamista. Kiitos kaikille vuosijuhlilla jotenkin mukana olleille! Oli hienoa päästä juhlimaan ja järjestämään kyseiset tapahtumat. Iso kiitos myös yrityksille, jotka lähtivät tukemaan toimintaamme. Olen miettinyt mitä tästä on jäänyt itselle käteen. Taitto ja kuvanmuokkaus ohjelmien käytön oppimista, palkkio, uusia ystäviä ja taito johtaa 70 hengen fukseista koostuvaa rytmiryhmää. Lisäksi sain herätellä ja kehittää omia taitojani organisoijana ja paljon muuta. Vielä yksi myyntipuhe. Tämä homma on kivaa, ja siitä oppii paljon. Lisäksi pääsee tutustumaan hienoihin ihmisiin ja nauttimaan joistakin eduista. Homman pystyy hoitamaan hyvin kouluhommien ohella. Samaan aikaan dipan tekeminen alusta loppuun saattaa olla haastavaa, mutta kyllä siihenkin pystyy.  Mikäli järjestelyistä ja muusta syntyi kysymyksiä niin vastaan niihin ihan mielelläni. Minut tavoittaa esimerkiksi FB:stä. - Laura Ylitalo, vuosijuhlatirehtööri

29


Vuosijuhlasitsit

Hallituksen jäsenien kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen päätettiin järjestää vuosijuhlasitsit samalla viikolla illallisjuhlan kanssa. Miksi? Jotta jokaisella jäsenistön edustajalla olisi mahdollisuus tulla juhlimaan ylioppilaskuntaa joutumatta vararikkoon. Missio, edullinen illallisjuhla sitsihengessä. Fuksit tarjoilee juomat ja ruuat pyötiin, jolloin juhlijoilla on enemmän aikaa keskittyä olennaiseen. Juhlimiseen. Paikalle oli saapunut noin 50 henkeä ja tila on kauniiksi sekä tunnelmalliseksi koristeltu. Sitseillä oli hyvä tunnelma, ihmiset viihtyivät omassa sekä muiden seurassa. Erästä juhliaa lainatakseni: ”Kuulen puheen sorinaa, mikä viittaa siihen, että plaseeraus on onnistunut. En salli tämän jatkua, joten ehdotan laulua.” Jäsenistö tupsufuksista N-fuksiin nauttivat ja viettivät hyvän illan. Paikalle oli saatu myös yrityksen edustajia. Ruuan, juoman ja laulun lisäksi sitseillä kuultiin muutama puhe. Hallituksen puheenjohtaja Kaisa Rimpiläinen sanoi tervetuliais-sanat kuten edustajiston puheenjohtaja illallisjuhlassa. Loppuillasta kuultiin myös puhe naiselle, ja saatiin tilaisuus hempeillä Niin minä neitonen sinulle laulan -kappaleen parissa. Ilta päättyi tietenkin kahteen perinteiseen lauluun, jonka jälkeen alkoi jatkot. ”Se mitä tapahtui jatkoilla jää jatkoille”, joten ei siitä sen enempää. Saavu lokakuussa 2016 katsastamaan nämä kohta legendariseksi muodostuneet sitsit. Iso kiitos käytännönjärjestelyissä auttaneille KuJan Nikolle ja Jonille sekä tietysti fukseille.

% 5 2 e l l i o j i Opiskel


Vuosijuhlilla palkitut LTKY palkitsi vuosijuhlillaan vuoden 2015 luennoitsijan sekä opintojakson. Laadukas opetus on ennen kaikkea innostavaa ja inspiroivaa. Laadukas opetus saa opiskelijan yrittämään ja myös saavuttamaan enemmän kuin mitä hän odotti. Laadukas opetus on niin haastavaa, että se ruokkii luovuutta ja kehittää ongelmanratkaisukykyä. Laadukas opetus kannustaa opiskelijaa ylittämään itsensä. LTKY on ensimmäisen kerran jakanut vuoden luennoitsija -palkinnon vuonna 1994 ja vuoden opintojakso –palkinnon vuonna 1997. LTKY:n edustajisto päättää opetuspalkittavat kiltojen edunvalvojien/ opintovastaavien esityksen pohjalta. Killoilta saatiin monia erittäin hyviä ehdotuksia palkintojen saajiksi ja valinta ei ollut helppo. Tänä vuonna vuoden luennoitsijaksi valittiin Harri Eskelinen ja vuoden opintojaksoksi Jussi Kasurisen Game Development Project. Valintaan vaikuttivat seuraavat tekijät. Vuoden luennoitsija käyttää perinteisen luennoinnin lisäksi opiskelija- ja oppimiskeskeisiä menetelmiä. Jo fuksiopinnoissa opiskelijat laitetaan tekemään harjoituksia ja harjoitustyötä yhtenä ryhmänä. Ryhmät päättävät itsenäisesti työnjaostaan ja tuovat vertaistukea asioiden oppimiseen. Vuoden luennoitsijan opintojaksoilla on keskusteleva ilmapiiri ja harjoituksissaon käytetty flipped classroom –tyyppistä menetelmää, jolloin on voitu paneutua

syvemmälle kysymyksiin, joihin ei välttämättä luennolla saatu vastausta. Vuoden luennoitsija on myös ollut edelläkävijänä yhdistämässä kieliopintoja substanssikursseihin. Tämä voi hyvinkin olla se tapa miten kieliopintoja suoritetaan tulevaisuudessa. Vuoden luennoitsijan opintojaksoilla ei ole tarvittu tenttejä, vaan suorituksia on tarkasteltu koko opintojakson ajan ja sen lisäksi tehty laajahko harjoitustyö, jossa perehdytään kurssin aiheisiin. Näin on voitu välttää hyödytön vain tenttiä varten opiskelu ja tärpittäminen. Vuoden opintojaksolla opiskelijoille annetaan luovaa tilaa muodostaa kurssinsa erilaisista moduuleista, jotka tuovat opintojaksolle monipuolisuutta. Opiskelijat eivät tällä luentojaksolla juurikaan istu luennoilla vaan työskentely on erittäin omatoimista ja itsenäistä. Ensimmäisessä moduulissa opetellaan käyttämään opistojaksolla suorittamiseen tarvittavia työkaluja. Toinen ja kolmas moduuli suoritetaan pienryhmissä, joiden työskentely opintojaksolla etenee viikonlopun koodausleiristä aina täysimittaisen yritystoiminnan suunnitteluun. Näin ollen opintojakso tukee mielestämme opiskelijoiden yrittäjämäisyyttä. Haastetta ja mielenkiintoa opintojaksolle tuo myös peliteollisuuden vaikuttajien mukanaolo opintosuoritusten arvioinnissa. Kuvassa LTKY:n opintovastaava Janne Komi palkitsee Harri Eskelisen vuoden luennoitsijaksi.


L

AGventur

Neljä päivää (yötä), joista vain si Kuvat Vesa Liukkonen, Teksti Miina Hurskainen LAGfest – en ole ikinä kuullutkaan. Mikä olisikaan parempi aihe aloittaa tutkivan journalistin uraa. Haaste vastaanotettu.

Ensimmäiset ongelmat ilmenevät ennen kuin pääsen alkuunkaan. Löydän LAGin nettisivuille, joista lähden etsimään yhteystietoja. IRCnet tuo mieleeni lähinnä ala-aste aikaisen IRC-gallerian, mutta varsin nopeasti ymmärrän olevani ”hieman” harhapoluilla. Tässä kohtaa vahvat karsitaan heikoista ja saan silti yhteyden LAGin korkeimpaan johtoon – ilman IRCiä. Haasteet eivät kuitenkaan lopu tähän. Tajuan, etten oikeastaan tiedä aiheesta mitään. Rupean käymään mielessäni pelejä, joita tiedän. Onko maailmassa muka muitakin pelejä kuin Super Mario? Tinderiä ei taideta laskea? Ylitseni virtaa lievä epätoivon aalto. Mitähän menin oikein lupaamaan. Tässä kohtaa ei kuitenkaan enää auta kääntyä takaisin. Puoliksi suunniteltu on melkein kuin kokonaan tehty, joten päätän luottaa puhtaaseen inspiraatioon. Eihän kysymysten keksiminen paikan päällä voi olla niin vaikeaa.

Kadun päätöstäni saman tien perille päästyäni ja itsevarmuuteni karisee, kun laskeudun hissillä kellariin. ”Vittu, mitä ihmettä!”, kantautuu korviini. Päätelmä numero yksi – tässä touhussa on tunteet pelissä. Astun kuitenkin sisään pimeään saliin, josta avautuu kirkkaiden näyttöjen meri. Ympärilläni näkyy lähes sata vilkkuvaa näyttöä sekä keskittyneen näköisiä ihmisiä niiden äärellä minne tahansa katsonkin. En olisi ikinä uskonut voivani sanoa näin, mutta yllätys on varsin positiivinen. Vastoin odotuksiani tunnelma on varsin rento, jopa yllättävän tunnelmallinen.

Mitä paikalla sitten oikeasti tapahtuu. Kellarissa käy tasainen puheensorina. Suurella osalla pelaajista on tuplanäytöt ja pöydillä on erinäinen sipsi- ja karkkipussien sekä energiajuomien meri. Kello on neljä perjantai-iltana ja väkeä alkaa vähitellen valua paikalle. Paikalla haahuileva eksyneen näköinen kylteri ei tunnu herättävän liikaa huomiota. Kaikkeen enemmän ja vähemmän poikkeavaan on valmistauduttu sopivalla zen-mielentilalla.

Tapaan Ruutin puheenjohtajana toimivan Kalle Kareisen. Kareinen on kuudennen vuoden titeläinen ja toimii nyt jo kolmatta vuotta päävastuussa LAGfestien järjestämisestä . Nämä ovat hänen yhdeksännet LAGfestinsä. Kareinen kertoo, että ihmiset alkavat yleensä tässä kohtaa päivää tulla paikalle. Paras tunnelma ja kiihkeimmät pelit ajoittuvat aamuyön pimeimpiin tunteihin. Aikataulut rullaavat siis titeläisten perus päivärytmillä, joten muutosta unirytmiin ei liiemmin tarvitse etukäteen tehdä. Nukkuminen kellarissa ei valitettavasti ole mahdollista,

32

mutta kovan työn rasittamia ja ”lepääviä” teekkareita löytyy välillä eri pulilta kellaria nostattamassa uutta kilpailuvauhtia. Suurin osa laneille osallistujista käykin välissä nukkumassa päivät kotona. - Eilen olin täällä viiteen asti aamulla, sitten menin kotiin ja tulin takaisin puoli yhdeltätoista Aalefin lounasajan alkaessa. Järjestäjänä joutuu ottamaan vastuuta ja katsomaan, että asiat rullaavat, joten joutuu tulemaan paikalle vähän aikaisemmin, Kareinen selvittää.

Ensimmäisenä huomioni herättää, että – kyllä – ihmisillä oikeasti on tietokoneet. Juuri ne koneet, joiden kuvittelin kadonneen markkinoilta jo kymmenen vuotta sitten ja olevan jäljellä enää koulujen tietokoneluokissa muistuttamasta tästä ikimuistoisesta historian ajanjaksosta. Toisin kuitenkin on. Macit jäävät taistossa toiseksi tehojen ja toiminnollisuuksien puolesta. Oikea varustus on tässä lajissa elintärkeä, jotteivät pelit jää lyhyiksi. Kareinen kertoo, että kunnollisiin tietokoneisiin saa varata käytettäväksi vähintään tuhannesta eurosta ylöspäin, mikäli suunnittelee ostavansa pelkät osat itse. Oma tarinansa (kylterille) onkin miten näistä saa yhden toimivan laitteen. Täystehoinen itsekoottu supertietokone ei kuulemma kuitenkaan ole vaatimus laneille osallistumiseen, vaan tekee monesti intohimoisille pelaajille pelaamisesta lähinnä mukavampaa, kun pelit eivät jumita. Osallistujien seassa on myös niitä, jotka tulevat mukaan läppäreiden kanssa. Kareinen kuitenkin opastaa, että kunnollisesta pelikannettavasta joutuu pulittamaan huomattavasti suurempia summia kuin vastaavan tehoisesta pöytäkoneesta. Laneilla pelattavat pelit pysyvät vuodesta toiseen pitkälle samoina. Pelit laneille valikoituvat lähinnä osallistujien omista suosikeista ja uusia pelejä voi aina ehdottaa myös muille. Suosituimmat pelit viime vuosina ovat olleet taktinen FPS-peli Counter-Strike: Global Offensive ja ritariaikoihin sijoittuva miekkailupeli Chivalry: Medieval Warfare. Uutena suosikkina mukaan on noussut myös digitaalinen keräilykorttipeli Hearthstone, joka julkaistiin keväällä 2014. Laneilla pelejä pelataan sekä porukas-


res

itkeimmät selviävät sa että yksin. Suurimmissa otteluissa Chivalryssä mukana voi olla jopa parikymmentä pelaajaa, mutta keskimäärin järjestetyissä yhteispeleissä ja -turnauksissa on samaan aikaan 3-10 henkilöä. Pelaajat käyvät jatkuvaa keskustelua niin mikkien ja kuulokkeiden välityksellä sekä IRCissä – ja huutamalla tarpeen tullen salin läpi (äänestä päätellen viimeisin vaihtoehto tuntui saavuttaneen varsin suuren suosion palaajien keskuudessa.) Kareinen seuraa ajantasaista pelitilannetta laneja varten koodaamaltaan nettisivulta, jonne lanittajien pelitiedot päivittyvät puolen minuutin välein. Lappeenranta Academic Gamersiä eli LAGia aikanaan perustamassa ollut ja Kareisen ”oppi-isänä” toiminut Tero Tarkkala kertoo LAGfestien pyörineen nyt säännöllisesti 10 vuoden ajan kahdesti vuodessa. ”Yleisempään tieskarisäätöön” keskittynyt ATK-kerho Ruut ja puhtaasti videopeleihin keskittynyt LAG yhdistyivät viime vuoden alkupuolella, kun kerhojen hallituksissa alkoivat pyöriä pitkälti samat henkilöt. Pelkkä sisäpiirikerho Ruut ei kuitenkaan ole. Samalla kun moni muu kerho tällä hetkellä taistelee jäsenistön puutteesta, Ruutin jäsenistö tuntuu vain kasvavan. Kareinen kertoo Ruutilla olevan vuosittain keskimäärin sata eri käyttäjää shell-palvelulla, jota valtaosa käyttää irkkaamiseen.

Mikä LAGfest? LAGfest on alun perin Lappeenranta Academic Gamersin, nykyään ATK-kerho Ruutin kahdesti vuodessa järjestämä lanparty- eli lähiverkkotapahtuma. LAGfestejä on järjestetty vuodesta 2007 alkaen joka vuosi. Laneilla tarkoituksena on kokoontua yhteen pelaamaan etenkin moninpelejä, mutta yksinpelejäkin saa halutessaan pelata. Tapahtuman pääpaino on kuitenkin hauskanpito kavereiden kanssa samassa tilassa. LAGfestit järjestetään syksyllä yleensä loka-marraskuun vaiheessa ja keväällä maaliskuussa. Lanipaikan pystytys aloitetaan torstaiaamuna ja siivoaminen alkaa sunnuntai-iltapäivänä. Tapahtuman järjestämisen ovat mahdollistaneet jyväskyläläisen JLhost-yrityksen lahjoittamat verkkolaitteet, Lappeenrannan Cramolta lainatut alakeskukset ja yliopistolta lainatut pöydät sekä Maksukaistan välittämät lanimaksut.

33


LAGfesteille mahtuu noin 60 ihmistä ja yleensä lanit myydään loppuun vuorokauden sisällä ilmoittautumisen avaamisesta, vaikka erillistä markkinointia ei käytännössä tehdäkään. Enklaavin Vujujen onkin syytä varoa, sillä lanien suosio näyttää kirivän kohta kirkkaasti ohi suosiossa. Kareinen kertoo, että suurin osa laneille osallistuvista on yleensä titeläisiä, sekä ehkä noin neljäsosa säteläisiä. - Aika pitkälle vuodesta toiseen käy samat henkilöt, mutta fuksien myötä tulee jonkin verran vaihtuvuutta. Kaikki ovat tervetulleita mukaan, eikä tarvitse osata pelata mitään täydellisesti, jotta voi osallistua. Joku voi ihmetellä mikä saa nämä ihmiset kerta toisensa jälkeen raahautumaan laneille. Kaiken samanhan voisi käytännössä tehdä myös suoraan kotoa käsin. Samat pelit, pelikaverit, mikit ja irc-keskustelut pyörivät päällä – oli sitten konkreettisesti paikalla tai ei. Sekä Tarkkala että Kareinen kuitenkin painottavat, että kyse on tunnelmasta. Lanit ovat sosiaalinen tapahtuma, jossa näkee vanhoja kavereita, eikä laneilla vallitsevaa fiilistä voi saavuttaa vain kotona pelaamalla. Koko aikaa ei pelkästään pelata vaan myös puhutaan vanhojen ja uusien tuttujen kanssa, aika paljon peleistä, mutta toki myös muistakin aiheista. LAGfesteillä on tapana myös saunoa sekä järjestää kilpailuita ja kaikissa kilpailuissa voittaja palkitaan 20 euron lahjakortilla tietokonepelien suosituimpaan alustaan Steamiin. Jo vähemmästäkin herää kysymys, mitä tapahtuu, kun yli 60 teekkaria (erityisesti titeläistä) laitetaan samaan huoneeseen. Onko lopputulos pahempi vai parempi kuin blondivitseissä? Yksiltäkään laneilta ei kuulemma olla selvitty täysin ilman jonkin tasoista draamankaarta, sillä mukana on paljon liikkuvia osia. Kareinen kertoo, että tällä kertaa yksi peliserveri oli lähellä posahtaa heti lanien alussa, viime keväänä käräyteltiin Kellarin sulakkeita ja viime syksynä yksi virheellinen kytkentä sai koko LUT:n verkon täysin sekaisin. Kyllä. Lahteen asti. Tarkkala muistaa kenties ikimuistoisimpana kertana, kun eräiden lanien aikaan majavat onnistuivat katkaisemaan sähköt koko Skinnarilasta. Voi vain arvailla, kuinka vaikeaa tietokonepelien pelaaminen tässä kohtaa on. - Reilun kolmen tunnin päästä, puolenyön maissa osa porukasta oli jo luovuttamassa, kunnes sähköt saatiin vihdoin takaisin, Tarkkala naurahtaa. Pari vilkaisua näyttöön kertovat, että päivän ensimmäiset yhteispelit ovat alkamassa. Päätän jättää ammattilaiset töihin ja poistua vähin äänin paikalta. Lähden kellarista hieman hämääntyneenä ja yllättyneenä. Juuri kokemani ei vastannut lainkaan kuvitelmiani. Tarjottava ravinto ei liene terveys- ja sosiaaliministeriön suositusten mukainen tai vuorokausirytmi noudata yhteiskunnan yleisesti hyväksymiä periaatteita, mutta onko sillä niin väliä. Nämä ihmiset kokoontuvat kahdesti vuoteen yhteen kavereidensa kanssa, tekevät sitä mitä oikeasti rakastavat ja nauttivat elämästä. Ehkä vielä joku päivä menen takaisin, kunhan ensin vain opin pelaamaan - edes vähän.

Hyödyllisiä linkkejä: LAGfestin kotisivut: www.lagfest.info/lagfest Lanisivut:

34

tinyurl.com/pelisivu


KOLUMNI

P

ERINTEISTÄ PERINTEISEMPI KEMISTI(KÖ)? K

eväällä 2005 piti päättää, mihin hakisin. Kemia oli selkeä ykkösvaihtoehto. Halusin myös tekniikkaa siihen sivuun - kai se diplomi-insinööri kuulosti korvaan paremmalta kuin muut vaihtoehdot - kemiantekniikka oli siis valintani. Viimeistään tässä vaiheessa ihmiset siis tajusivat, että minulla ei ole ihan kaikki kotona. Olisin varmaan päässyt Otaniemeen, mutta hain kuitenkin lappeen Rantaan, koska arvelin pienen ja tiiviin opiskelijayhteisön sopivan minulla paremmin (oikeassa olin). Opiskeluaikana luennot, labrat ja pitkät illat mikroluokassa tulivat tutuiksi. On mielenkiintoista, mitenkä lopulta päädyin Neste Jacobsille kesätöihin. Etevänä miehenä venytin opintojani noin seitsemän vuoden mittaisiksi, jotta ehdin myös nollaamaan aivoihini kertynyttä massiivista tietokuormaa. Vietin tänä aikana muun muassa puoli vuotta Saksassa, yhden kesän paperitehtaan päivälabrassa ja kaksi operaattorina lannoitetehtaalla. Valitsemani prosessitekniikan ja –suunnittelun kurssit olivat käytännössä kasassa ja kymmenistä hakemuksista huolimatta puhelin ei pirissyt keväällä toivottuun tahtiin. Olin jo todella lähellä ottaa vastaan enstyymivalmistaja vuorotyöpaikan. Tämä olisi ollut siis toinen kerta, kuin olisin mennyt töihin alalle, josta en oikeasti ymmärrä mitään (paperitehdas on minusta vieläkin niin sanottu mysteerinen musta laatikko – puu sisään ja paperi ulos). Minulle kuitenkin soitettiin kesätöiden puolesta lopulta Neste Jacobsilta, Kaukaan tutkarilta, keskeneräisen biojalostamon tiimoilta ja onnistuin puhuttua itselleni paikan lannoitetehtaaltakin. Loppujen lopuksi valitsin mielenhäiriöissäni (?) Neste Jacobsin. Myöhemmin sain NJ:ltä diplomityöpaikan ja aloitin heti kansituksen jälkeen vakituisessa työsuhteessa. Nautin arjesta änjiiläisten iloisessa seurassa edelleenkin tuottaen päivästä toiseen Value plussaa asiakkaille. Olen töissä siis Neste Jacobsin insinööritoimistossa prosessisuunnittelijana tehden projekteja Singaporen ja Rotterdamin uusiutuvan dieselin laitoksille. Varsinainen maailmanparantaja siis. Normaalin päivääni kuuluu paljon kaavioiden tuijottelua, dokumenttien pyörittelyä, ehkä palaveri ja jonkin verran laskemistakin. Toisinaan pakollinen paperisota tuntuu raivostuttavalta, toisinaan on lähdettävä aikaisemmin töistä pois, koska pää on aivan sekaisin miettiessä parasta tapaa suunnitella jokin kokonaisuus.

Onneksi pömpelin (eng. cubicle) seinät ovat varsin pehmyttä materiaalia. Pääsääntöisesti olen viihtynyt, mutta ikäviäkin asioita on. Esimerkiksi joutuu tekemään töitä ja ei voi kaljoitella joka toinen päivä. Toisenakin vastuu ja stressi verrattuna kouluaikoihin ovat aivan eri maailmasta. Hommien mennessä pieleen, ei voi käydä parantamassa työn jälkeä uusinnassa. Plussana työelämässä on tietysti se, että harrastuksiin on huomattavasti enempi rahaa kuin opiskelijana. Nyt reilut pari vuotta työelämässä olleena on helpompi hahmottaa mitä kaikkea opiskeluajoilta jäi käteen. Puuduttavista peruskursseista laskurutiini, raastavista oman alan peruskursseista hyvät yleistaidot ja syventävistä kursseista taito soveltaa jo aiemmin opittuja eli unohdettuja taitoja. Olenkin useammin jäänyt harmittelemaan sitä, että jotain aihetta en täysin jaksanut sisäistää koulussa, kuin sitä, että kävin täysin hyödyttömän kurssin. LUT ei pärjänne kurssien syvyydessä ja valikoimassa suuremmalleen. Jännittävästi opiskelutoverieni työpaikkoja ovat olleet mm. ympäristöasioista vastaava insinööri, kemikaalikauppias, pillerin purkittajien esimies ja opettaja-tutkija, joten kai sillä tuollakin tutkinnolla jotain pystyy tekemään. Haluaisin myös korostaa sitä, että työelämään haetaan nykyisin kommunikointikykyisiä ja ns. hyviä tyyppejä. Kerhohommat ja kiltakekkuloinnit ovat olleet hyödyllisiä - joskin ei olisi kyllä tarvinnut aina vetää velliä niin paljoa kaikissa tapahtumissa. LUTin pienissä piireissä myös tuli tutustutta paljon muihinkin kuin mustahaalarisiin ja saatua tukuttain hyviä ystäviä. Kaiken kaikkiaan tarinani, mitenkä olen päätynyt nykyisiin työtehtäviini, on ehkä kiteytettynä tylsä kuin tabletin piirtokynä. Opiskeli prosessisuunnittelua, sai alalta kesätöitä, teki dipan ja jäi samaan paikkaan hommiin. Vielä kun muuttaisin Espooseen, ostaisin rivarin pätkän, ajelisin Skodalla ja olisin naimisissa diploimi-insinööri (naisen) kanssa, niin stereotypia olisi täydellisyyttä hipova. Tosin ei sekään ollut kovin kaukaa haettua, että tekisin tällä hetkellä viimeisiä kokeita puunjalostuksen lisäaineiisiin liittyen miettien hiljattain saatua irtisanomislappua. Terveiseni teille tuleville mallikansalaisille onkin se, että nauttiikaa opinnoista niin kauan kuin niitä kestää.

35


KOLUMNI T

M

OPOPOJASTA ENERGIA-ASIANTUNTIJAKSI

aisi olla suunnilleen mopoiässä, kun hahmotin, että energiaa tuhlataan joka paikassa surutta, vaikka olisi helppo olla tuhlaamattakin. Sehän säästää bensaa, kun nostan Honda Monkeyn kaasua jo reilusti ennen jarruttamisen tarvetta. Samoihin aikoihin selkiytyi, että tekniikka kiinnostaa eniten, opiskelu sujuu ja diplomi-insinööriksihän tässä ollaan matkalla. Näiden asioiden yhdistämiseen meni jokunen vuosi eikä ajatuksen kaari tietenkään ollut noin selkeä. Tasoltaan standardinomaisen kehno opinto-ohjaus oli sen verran avuksi, että jostain valintaoppaan syövereistä löytyi muutamassa vuodessa koulutusohjelma nimeltään energiatekniikka. Mutta sitten jäi ihan laiskuutta diplomi-etuliite pois tavoitteista, kunnes ammattikorkeakoulun kelvoton taso pakotti selän taas suoraksi. Näin ajauduin reilun vuoden Suomen Turussa viruttuani Lappeenrantaan kauniina kesänä vuonna 2010. Energiatekniikka siis kiehtoi, mutta erityisesti kuluttajan näkökulmasta. Tämän takia LVI-talotekniikka oli luontainen sivuaine kandivaiheessa. Voimalaitosten termodynamiikka sun muu kuitenkin asettui mukavasti omiin mielenkiintoihin ja motivaatiota opiskeluun riitti. Kesätöiden kautta kaukolämmitys alkoi tuntua hyvältä alalta. Alan sopiva risteytys kuluttajapuolta ja teollista energiantuotantoa vetosi tekemään myös diplomityön alalta. Diplomityön tekeminen oli pehmeä lasku koulusta työelämään, mutta ikävintä oli jättää opiskelijaelämä taakse neljän vuoden jälkeen. Lappeenranta oli hyvä paikka opiskella ja elää. Se paljon puhuttu suhteiden luominen olisi pitänyt ottaa tosissaan opiskellessa. Aloin hakea töitä jo diplomityötä tehdessä. Puhetta jatkosta oli tietysti myös Kotkan Energian kanssa sinne diplomityötä tehdessä, mutta paras tarjous mihin he pystyivät oli parin kuukauden datasiirtohomma kuukausi Kotkasta pois muuttamiseni jälkeen. Pyysin pidempää sopimusta paluumuuton perusteeksi, koska samaan aikaan oli aktiivinen työnhaku tuottamassa tulosta. En saanut sitä enkä kymmeniä muitakaan tavoittelemiani paikkoja, ja hyvä niin. Työttömyysjakso kuitenkin tuntui pitkältä ja aloin melkein samaistua usean muun Salolaisen kohtaloon, mutta taaksepäin katsoessa nykyiseen työpaikkaani johtanut haastattelu oli vain kaksi viikkoa valmistujaisjuhlieni jälkeen. 36

Ehdin pohtia myös yrittäjyyttä ja kaavailin pääosin energiaselvitysten tekoa yrityksiin ja kiinteistöihin. Työpaikan löytäminen tuntui kuitenkin paljon todennäköisemmältä, kuin tuolla elannon tienaaminen. Sattuipa kuitenkin niin, että nykyinen työni on juuri tuota ja enemmän. Edustamani Välke-hanke tavoittelee energiatehokkuuden, uusiutuvan energian ja cleantechin edistämistä kahdeksassa kunnassa, joista kolmessa Päijänteen lounaisrannan kunnassa työskentelen energia-asiantuntijana. Tähän asti työni on ollut ensisijaisesti pk-yritysten energiankäytön analysointia ja kehittämistä. Tavoitteena on luonnollisesti säästää energiaa mahdollisimman kannattavilla ratkaisuilla.

”Energiaa tuhlataan joka paikassa, vaikka olisi helppo olla tuhlaamattakin.” Jokainen kiinteistö ja yritys on erilainen. Jonkin aikaa meni, että löytyi rutiini energiaselvitysten tekemisen luonteeseen ja oikeiden asioiden bongaamiseen. Jatkuvasti myös oppii uutta ja tekemisessä on vahva halu kehittyä jatkossa. Muuten hommaa riittää myös kuntien energia-asioiden suhteen. Kiinteistöissä pyritään hillitsemään kulutusta, katuvaloja päivitetään ledeiksi, aurinkosähköä halutaan lisää ja rakennukset myös lämmittää mahdollisimman edullisesti. Myös biokaasu, tuulivoima ja kaukolämpö ovat tapetilla. Töiden monipuolisuuden lisäksi iso plussa on työn vapaus, kun voin useimmiten itse päättää esimerkiksi mitä kohteita kyselen mukaan. Hankkeen kesto on kesään 2017 asti ja sitten on taas uuden seikkailun aika. Jossain takaraivossa säilyy hämmennys siitä miten päädyin kymmenessä vuodessa Monkeyn selästä diplomi-insinööriksi ja parempaan ensimmäiseen ”oikeaan” työpaikkaan kuin osasin toivoakaan.


DIVEST GROUP - TÖITÄ LÄHELTÄ KAMPUSTA Kuva Annika Vesterinen Teksti Jukka Räty

• Perustettu: 2001 • Toimipisteet: Helsingissä, Mikkelissä ja Lappeenrannassa

• Mitä tekee: Taloushallinnon ja myynnin ulkoistuspalvelut, taloushallinnon digitalisointi

• Tulevaisuus: Konsernin kasvu ja kansainvälistyminen tehdään juurikin Lappeenrannasta. Kansainvälistymisen tapahtuu 1. vaiheessa Venäjälle ja Itämeren maihin

S

kinnarilan kampuksella on jo noin vuoden verran näkynyt aktiivisesti Divest Groupin edustajia rekrytoimassa työntekijöitä opiskelijoiden keskuudesta ja kertomassa toiminnastaan erilaisissa tapahtumissa. Lappeenrannassa Divest on ollut läsnä vasta reilun vuoden, mutta tänä aikana Divest on ehtinyt tarjoamaan jo yli 15:lle LUT:n tai Saimian opiskelijalle mielenkiintoisen ja opintojen mukaan joustavan työpaikan aivan yliopiston vierestä. Tällä hetkellä Divestin toimistolla työskentelee kymmenkunta opintojensa eri vaiheissa olevaa opiskelijaa. Uusia työntekijöitä rekrytoidaan myös jatkuvasti lisää, sillä Divest Groupin kasvu tapahtuu nimenomaan Lappeenrannassa. Vuoden ajan Divestillä työskennellyt tuotantotalouden opiskelija Jukka sekä viime keväänä aloittanut 4. vuosikurssin kauppatieteiden opiskelija Jaakko kokosivat yhteen ajatuksiaan työnteosta yhtiössä: Jukka: Aloitin Divestillä reilu vuosi sitten, kun sain mahdollisuuden tehdä töitä viimeisten opintojen ohella. Viime keväästä lähtien olen vetänyt Lappeenrannan ICT-tiimiä, tehnyt töitä kansainvälistymisen eteen sekä kirjoittanut myös diplomityöni Divestille kansainvälistymisestä Venäjälle. Toisin sanoen työtehtävät ja vastuu ovat siis kehittyneet kokemuksen ja omien näyttöjen myötä vauhdikkaasti. ICT-tiimimme työskentelee tunnettujen ICT-alan toimijoiden kanssa päivittäin. Tuemme heidän myyntiään erilaisten kampanjoiden muodossa, minkä myötä myös työntekijöiden osaaminen ja ymmärrys alasta sekä sen

eri ratkaisualueista kehittyy merkittävästi. Rekrytoimme jatkuvasti uusia työntekijöitä kasvavaan tiimiimme, ja etsimmekin erityisesti yrittäjähenkisiä ja tavoitteellisia henkilöitä, jotka haluavat päästä näyttämään kykynsä monipuolisessa ja kiinnostavassa työympäristössä. Jaakko: Monet meidän tiimissä ovat tulleet taloon kaverin suosittelemana ja sillä tavalla itsekin tänne päädyin. Vaikka työtehtäväni nimi onkin myyntineuvottelija, ei tätä puhelinmyynniksi voi sanoa. Enemmänkin keskustelen yritysten IT-päättäjien kanssa yrityksien ICT-ratkaisujen tilanteesta ja tulevista suunnitelmista. Nykyään IT järjestelmät ovat tärkeä osa liiketoimintaa ja onkin mielenkiintoista päästä keskustelemaan näistä asioista yritysten kanssa. Työn myötä myös ICT-ala ja uudet teknologiat tulevat erittäin hyvin tutuksi. Yleensä täällä pääsee myös vaikuttamaan kampanjoiden sisältöön ja saa sitä kautta lisää vastuuta. Töiden yhdistäminen opiskeluun onnistuu loistavasti, koska työajat voi helposti suunnitella luentojen mukaan. ICT-tiimin lisäksi Lappeenrannan yksikkö palvelee asiakkaitaan taloushallinnon eri prosesseissa. Vahvana painopistealueena Divestillä on erityisesti taloushallinnon digitalisointi. Divest Group tarjoaakin opiskelijoille loistavan mahdollisuuden työllistyä jo opintojen ohella, mutta myös opintojen jälkeen. Paras tapa kasvaa tulevaisuuden työtehtäviin on ehdottomasti töiden aloittaminen joustavasti opintojen ohella, jolloin valmistumisen jälkeen tärkeät näytöt omista kyvyistä on jo annettu!

37


KOLUMNI

S

PORTTITYTÖN UNELMADUUNI

Heipähei kaikki tutut ja tuntemattomat! Kun

olekaan (ainakaan vielä). Mielessä velloi pie-

lottavalta, sillä kieltä en puhu sanaakaan ja so-

Miina kysäisi voisinko valmistuneena ”luttilai-

nen pieni pakokauhu / pelko aikuistumisesta

siaalista verkostoa ei käytännössä ollut. Olen

sena” kirjoitella tämänhetkisestä duunikuvios-

ja ”oikeaan” työelämään astumisesta. Tuntui,

päättänyt tehdä elämäni valinnat kuitenkin

tani, mieleeni nousi kaksi asiaa: 1) vau, olenko

että haluan ottaa jonkinlaisen ”välistepin” en-

niin, etten jää katumaan myöhemmin mitään

mä nyt siinä pisteessä, että pääsen jakamaan

nen tätä elämänvaihetta. Lisäksi mulla oli jää-

”ettei tullut tehtyä” (syy muun muassa siihen,

kokemuksia työelämästä (vastahan mä olin

nyt maisterivaiheen vaihtokin väliin yllättäen

miksi Enklaavin hallitus kaksi vuotta heh heh)

tamppaamassa

asti)

tulleiden työkuvioiden vuoksi. Koska urheilu ja

ja otin paikan vastaan. Asunto ja kaikki käy-

2) enhän mä ole valmistunut! Eli otetaan fak-

streetwear ovat molemmat lähellä sydäntäni

tännön järjestelyt sujuivat aika vaivatta. Lisäk-

tat faktoina: gradu on palautettu, mutta val-

ja käytännössä osa minua, tuntui luontevalta

si sain yliopistolta Erasmus+ -tuen sekä mat-

mistuminen on kiinni vielä muutamasta kiel-

hakeutua oman mielenkiinnon kohteen pariin

ka-apurahan (iso peukku näistä!).

ten nopasta. Koska tyylin ja sisällön kerrottiin

töihin.

kellarissa

pilkkuun

olevan vapaa, haluan pitää ne sellaisena. Mie-

Maahan kotitutuminen meni hyvin ”kivutto-

tin, että mitkä asiat mua itseäni tämänlaisissa

masti”, ja työt aloitin käytännössä heti. Adi-

työtarinoissa kiinnostaa eniten: miten henki-

daksella aloitti tänä syksynä kaiken kaikkiaan

lö on kyseiseen paikkaan päätynyt, mitä työ

noin 250 muuta harjoittelijaa, ja meille kaikil-

käytännössä on ja mitä se antaa, ja keskittyä

le pidettiin yhteinen orientaatiopäivä, jotta

niihin toivoen, että joku muukin kokee ne mie-

jokainen saisi kattavan kuvan yrityksessä ja

lenkiintoisina.

harjoittelun sisällöstä Adidaksella. Tätä seurasi muutaman päivän ”handover” edelliseltä

38

Aloitetaan lähtöruudusta:

harjoittelijalta, eli opastus työtehtäviin käy-

Alkuperäinen suunnitelmani oli valmistua

tännössä: miten eri järjestelmät toimii ja mitä

kesällä ja löytää vakkaripaikka jossain mie-

työnkuva käytännössä pitää sisällään. Siitä se

lenkiintoisessa

hommassa

sitten lähti, kuuden kuukauden mittainen kou-

Helsingissä. Täysipäiväisesti työelämässä olin

lu: kenkien mallikappaleiden pyörittäminen

tuossa vaiheessa ollut puolisentoista vuotta.

talon sisällä ja globaalisti, erilaisten järjestel-

Työt maistuivat, mutta määräaikainen sopi-

mien ylläpito ja päivitys, presisten tekeminen,

mukseni läheni loppuaan ja mietin, mikä olisi

markkina/kuluttaja-analyysien tuottaminen...

seuraava askel. Hain ”ura-inspiraatiota” Linke-

Työnkuva on hyvin laaja ja kutakuinkin jo-

dIn:stä katsastamalla mitä kauppiskaverini ja

kainen työpäivä omanlaisensa. Työympäristö

LUT-tuttuni ympäri Suomea ja maailmaa tällä

on mitä mielettömin – kollegoilla on käsittä-

hetkellä tekivät, minkä lisäksi seurasin aktiivi-

mätön tietämys, motivaatio ja osaaminen, ja

markkinoinnin

sesti avoimia työpaikkoja. Moni ala kiinnosti,

Aloin perehtymään tarkemmin adidaksen

kaikki puhaltaa yhteen hiileen paikoitellen

mutta turhan laaja ei avointen työpaikkojen

tarjoamiin harjoittelumahdollisuuksiin, jois-

hektisessä ympäristössä. Lisäksi Adidas on

kirjo ollut.

ta yksi kolahti yli muiden. Laitoin hakemusta

hyvin kansainvälinen, tällä hetkellä pääkont-

sisään, mistä seurasi haastattelu, ja jännittä-

torissa on ihmisiä 75(!) eri maasta. Vaikka

Vuosikurssilaiseni ja hyvä kaverini oli vast-

vien(!!) päivien jälkeen työtarjous. Epätodel-

pääkonttori on keskellä-ei-mitään, on puitteet

ikään aloittanut harjoittelussa Adidaksen pää-

listen tunteiden ja pienten panikoimisten jäl-

työn tekemiseen kohdillaan. Adidaksen pää-

konttorilla Saksassa, ja kuulin häneltä pelkkää

keen totesin, että hulluhan mä olen ellen tartu

konttori muodostuu kampusalueesta, josta

hyvää yrityksestä työpaikkana.

Palkallisen

tähän. Työ oli kuin mulle tehty: markkinointi-

löytyy toimistorakennusten lisäksi kuntosali

harjoittelun tekeminen tuntui eritäin potenti-

harjoittelija Adidas Originalssin kenkätiimissä,

ryhmäliikuntoineen, sekä kakki mahdollisuu-

aaliselta vaihtoehdolta, vaikkakin Suomen yli-

tarkemmin women’s footwear & key accounts

det jalkapallosta seinäkiipeilyyn. Työntekijöi-

opistoissa ei varsinaista harjoittelukulttuuria

-tiimeissä. Muutto Saksaan tuntui hieman pe-

den hyvinvoinnista huolehditaan.


Palatakseni takaisin itse työn antiin, niin se on ollut vertaansa vailla. Näin reilun kahden kuukauden jälkeen voin sanoa, että olen oppinut valtavasti muoti/kenkä/urheilu -bisneksestä yleisesti. 0n ollut mieletöntä nähdä, miten valtava, globaali monikansallinen yritys toimii käytännössä. Mitä eväitä koulu on sitten antanut työelämään? Kuten usean valmistuneen suusta moni on varmasti kuullut, koulu antaa ennemminkin tietynlaiset peruspilarit työn tekemiselle, käytännössä työn oppii vasta sitä tehdessä. Koska varsinkin kauppis on hyvin teoreettinen, tuo harjoittelu täydellisen lisän opintoja tukemaan ja antaa samalla hyvät valmiudet tulevaisuuden uralle. Kaiken kaikkiaan itse koen, että koulu on opettanut aikataulun hallinnan, projektiluonteisen työn tekemisen, tiedonhankinnan ja kansainväliset ryhmätyötaidot, kaikkien perustermien ja teorioiden lisäksi luonnollisesti. Suuren suuri hyöty on ollut myös aktiivisesta ainejärjestötoiminnasta, mihin haluan kaikkia vilpittömästi kannustaa. Kyky luoda sosiaalisia verkostoja, ottaa vastuuta, toimia osana tiimiä ovat vain esimerkkejä, mitä itsellä jäi käteen aktiiviajoista. Koska mä voisin kirjoitella lähes loputtomasti niin tästä, kuin mistä tahansa muustakin asiasta, musta tuntuu, että moni asia jää sanomatta. Jos jollain heräsi kysymyksiä, mulle saa ehdottomasti laittaa viestiä (lut-meili tai Facebook varmaan helpommat kanavat). Haluan kiittää, jos jaksoit kahlata tämän romaanin loppuun. Lisäksi haluan sanoa jokaiselle opiskelijaelämästä vielä nauttivalle henkilölle, että hyvä ihminen, nauti täysillä. Opiskelijaelämää tulee ikävä (snif!). Ihanaa joulunaikaa 2015 Terkuin, Pauliina

MEILTÄ OPISKELIJAKORTILLA ALENNUS -5% (ei koske: alkoholi, -tupakka eikä lastenruokatuotteita)


Vallan kahvassa -Uu Marraskuun alussa LTKY:lle valittiin uusi 27 henkinen edustajisto seuraavaksi kahdeksi vuodeksi päättämään ylioppilaskuntaa koskevista tärkeimmistä asioista. Edustajistoon tiensä vei ehdokkaita viidestä eri liitosta. Kysyimme tulevilta edaattoreilta vaalien jälkitunnelmista ja liittojen tulevista tavotteista. 1. Miten luonnehtisitte liittoanne? 2. Oletteko tyytyväisiä liittonne menestykseen ja saavutettuun paikkamäärään? 3. Mitkä ovat mielestänne suurimmat epäkohdat, jotka kaipaavat tällä hetkellä muutosta? 4. Onko liitollanne tiettyjä tavoitteita tai keskeisiä asioita/teemoja, joita haluatte toimikautenanne ajaa?

Neon (6 paikkaa) 1. Kauppatieteiden osaajien liittouma. 2. Ottaen huomioon kauppatieteilijöiden määrän yliopistossa, olisimme toivoneet parempaa äänestysaktivisuutta. However all of our candidates are at least vice members 3. LTKY ja AALEFin talous on huonossa hapessa ja vaatii akuuttia huomiota. Ylioppilaskunnan yleinen päivitys 2010 luvulle. LTKYn imagon parantaminen, toiminnan suosion kasvattaminen ja “hallitusten hautausmaa” - maineen poistaminen. 4. Katso edellinen ja vaaliteemamme. Tavoitteenamme on että kaikki liiton jäsenet pysyvät matkassa koko ajan ja ovat täysipäisiä vielä edarin jälkeen.

Keskeiset (6 paikkaa) 1. Keskeiset (KE) on vaaliliittona erittäin avoin ja kansainvälinen 2. Menestykseen ollaan tyytyväisiä ja saavutettujen paikkojen määrä on upea! 3. Englannin kieli mukaan toimintaan. LTKY:n lehti verkkopohjaiseksi ja englannin kieliseksi ainakin osittain. 4. Parempaa vastinetta LTKY:n vuosimaksuihin kaikille opiskelijoille. _________________________________________________________________________________________ 1. A union which benefits all students as the first aim. KE represent people from different cultures and countries but still united by common goals and values. 2. Yes, very happy. This result as it can be a breakthrough. 3. Equal information for everyone. More cultural activities. 4. We want to make everything transparent as possible. All students at LUT do not get equal treatment despite of paying student union fees. Assuring equality for all students would be our main goal. We need to reach the level of equality for which can be achieved by certain goals, starting from making the LTKY magazine understandable for all.

40


usi edustajisto KTOKK - Hunajakämmen (2 paikkaa) 1. Kohta ollaan kaks vuotta seurusteltu ja hyvin menee. Liittomme on vahva. Elikkäs pilke silmäkulmassa eteenpäin. 2. Olemme! 3. Pitäisi liittyä takaisin OLL:ään. Pitää pitää yllä teekkarikulttuuria ja jäynäkulttuuri pitäisi elvyyttää! 4. Koneteekkarien etujen ajaminen ja huumorin ylläpitäminen skinnarilan kampuksella.

SLUT-E - SLUT Energia (7 paikkaa) 1. Olemme energisiä edunvalvojia, aidosti kiinnostuneita ja aktiivisia. 2. Olemme suurin vaaliliitto edustajistossa ja olemme erittäin tyytyväisiä. Tietysti paikkoja olisi voinut tulla vielä enemmän! Kiitos äänestäneille! 3. Haluamme lisätä organisaation (LTKY) avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. 4. - Haluamme säilyttää koulutusohjelmien määrän nykyisellään. - Haluamme varmistaa, että koulutusleikkaukset eivät vaikuta opintojen laatuun merkittävästi. - Haluamme lisätä kurssien digitalisointia ja täten lisätä opiskeluvapautta. - Haluamme varmistaa, että organisaation varat käytetään järkevästi ja vastuullisesti.

SIUN - Sininen unioni (6 paikkaa) 1. SIUN on poikkitieteellinen liitto, jolla on vahva tutalaistausta, mutta myös tällä kaudella yksi titeläisedustaja tuomassa särmää päätöksentekoon. SIUN on tutalaisten tapaan kaikkien kaveri ja pyrkii edesauttamaan teekkarien ja kylterien hyvän yhteishengen muodostumista kampuksella. SIUNin vahvuus on kyky ratkoa kinkkisiä pulmia rationaalisesti, puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja ymmärtää ylioppilaskunnan toimintaa kokonaisvaltaisesti. 2. Liittomme edustajamäärät tippuivat jonkin verran edelliskaudesta, mutta hakijamäärään ja edustajiston koon pienentymiseen suhteutettuna saimme hyvän potin koottua. Meillä on huikea porukka kasassa niin varsinaisia edaattoreita kuin myös varaedaattoreitakin. Siunin edustus uusiutui kokonaisuudessaan ja uudet edaattorit puhkuvat intoa lähteä toimimaan meille kaikille tärkeän ylioppilaskunnan eteen. 3. Haluaisimme varmistaa, että heikon taloudellisen tilanteen vaikeuttaessa koko kampuksen arkea, päätöksiä uskallettaisiin tehdä ja miettiä rohkeasti tärkeimpiä asioita, jotka tulisi opiskelijoiden hyvinvoinnin turvaamiseksi toteuttaa. Lisäksi haluamme varmistaa, että vaikka opiskelijoita painostetaan koko ajan tehokkaampaan toimintaan, olisi jokaisella mahdollisuus yhä kulttuuririkkaaseen opiskelijaelämään ja mielekkääseen vapaa-ajan toimintaan. 4.Haluamme ajaa eteenpäin ajatusta sanoista tekoihin – pelkkä kehittäminen ja suunnittelu on pitkällä tähtäimellä turhaa, jos asioita ei uskalleta oikeasti lähteä koskaan kokeilemaan ja toteuttamaan. Lisäksi haluamme osaltamme avata edustajiston työtä rivijäsenten suuntaan – jokaisen ylioppilaskunnan jäsenen tulisi olla tietoinen edustajiston päättämistä asioista, ja edes kerran opiskeluaikana käydä seuraamassa päätöksentekoa. Aiomme myös olla aktiivisempia ja ahkerampia kokouskävijöitä kuin edeltäjämme.

41


Opiskelukokemus Lappeenrannassa – AIDOSTI YHDESSÄ

HTORI TENTISSÄ

LOAS – LTKY – SAIKO – LUT – SAIMIA – SAMPO – Lappeenranta

Lue LOAS strategia vuoteen 2020: www.loas.fi > LOASin strategia vuoteen 2020 (vasen sivupalkki)


ET D u u IAKK

0 9 , 9 1 AS

e a k l a /kk

n

TOIMINNALLISTA

TREENIÄ NYT MYÖS SKINNARILASSA TARjOAMME LOISTAvAT puITTEET TOIMINNALLISEEN hARjOITTELuuN KESKuSTASSA jA SKINNARILASSA:

ROguEN vÄLINEET // KuMITETuT LATTIAT

sykegym.fi

24h AvOINNA



Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.