Tiimi 4/2014 by A-klinikkasäätiö

Päihdetyön erikoislehti 4 n 2014

KUKA PÄÄSEE PALVELUIHIN? NUORET, PÄIHTEET JA SEKSUAALINEN KALTOINKOHTELU VERTAISET TEKEVÄT TOISENLAISTA HUUMEPOLITIIKKAA

4 n 2014 Päihdetyön erikoislehti

16 6

TIIMI

PÄÄKIRJOITUS: Keisarin uudet vaatteet

Päihdetyön erikoislehti, www.a-klinikka.fi/tiimi

LYHYESTI 4

Kaarlo Simojoki

50. vuosikerta ILMESTYY viisi kertaa vuodessa, ISSN 0358-6936

Hyvin saatavilla, mutta huonosti tarjolla

Miina Kajos

Toteutuuko asiakaslähtöisyys?

Sinikka Yli-Koski

JULKAISIJA A-klinikkasäätiö, Maistraatinportti 2, 00240 Helsinki, www.a-klinikka.fi, p. (09) 6220 290, fax (09) 175 276

KATAINEN: Yöllä yhdessä

Anu Katainen

Nuoret, päihteet ja seksuaalinen kaltoinkohtelu

Anni Susineva

PÄÄTOIMITTAJA Aino Majava, aino.majava@a-klinikka.fi TOIMITUSSIHTEERI Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi ULKOASU Katriina Iho

TYÖ JA TEKIJÄ: Antti Jääskeläinen

Auli Saukkonen

TOIMITUSNEUVOSTO Marja Holmila (pj.), Kristiina Koskiluoma, Satu Lipponen, Aino Majava, Mikko Salasuo, Ilpo Salonen, Kaija Seppä, Kaarlo Simojoki, Teemu Tiensuu, Jouni Tourunen

Tabusta puheeksi

SARVANTI: Kannabiksen kotikasvatusrangaistukset kohtuuttomia

Tapani Sarvanti

Digipelaamisesta koetaan haittoja

FATTALUUTA: Velat haltuun

Annika Kokkonen

TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSET A-klinikkasäätiön keskustoimisto, toimistonhoitaja p. (09) 6220 290, tilaukset@a-klinikka.fi TILAUSHINTA 25 euroa/vuosi

TIETEEN KENTILTÄ 25 TUTKITTUA: Perhehuolet painavat päihdepalvelujen asiakkaita

Outi Kanste Tuuli Pitkänen Nina Halme

ILMOITUKSET Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi

Vertaiset tekevät toisenlaista huumepolitiikkaa

Aino Majava

PAINOPAIKKA Esa Print

KIRJAT: Kivi kenkään

Jukka Heinonen

HENKIREIKÄ: Mahtavat verkostot, yhteistyökumppanit ja laaja ystäväpiiri

Sari Ilvonen

KANNEN KUVA Scanstockphoto

Tiimi 4 n 2014

PÄÄKIRJOITUS KAARLO SIMOJOKI • kaarlo.simojoki@a-klinikka.fi, twitter: @kaarlosimojoki

Keisarin uudet vaatteet Maailma ympärillä muuttuu kovaa vauhtia, jopa siihen malliin, että pessimistisimmät ennakoivat romahdusta. On yllättäviä ja tiukkoja kuntien säästölinjauksia, kilpailutuksia ”vain hinta ratkaisee” -hengessä, lainsäädännön muutoksia sekä tietenkin sote. Viimeisin on Suomen kaikkien aikojen mittavin sosiaali- ja terveydenhuoltoa mullistava uudistus, minkä pitäisi varmistaa kaikille kansalaisille laadukkaat ja tasa-arvoiset palvelut. Kuten usein aiemminkin, julkisesta keskustelusta ja suunnitelmista ovat puuttuneet päihdeja mielenterveysongelmaiset läheisineen – juuri he, jotka ovat eniten kärsineet sosiaali- ja terveydenhuollon välisistä rajoista ja sektoriajatteOn uskallettava lusta. Vääjäämättä tulee mieleen, muuttuuko heidän kohdallaan mikään vai puetaanko vanha syrjivä järjestelmä vain uusiin vaatteisiin. Jäävätkö kyseenalaistaa he entistä herkemmin mammuttimaisissa organisaatioissa vaille tarvittotuttu. semiaan palveluita? Asenteet ja vanhat toimintamallit muuttuvat hitaasti ja uudistuminen vaatii vahvaa osaamista, tahtoa ja eettistä johtamista. A-KLINIKKASÄÄTIÖ on monen muun yleishyödyllisen järjestön tavoin joutunut keskelle murroksen myrskylaineita. Kuntien säästöt yhdistettynä tiukkaan hankintalakiin ovat ajaneet A-klinikkasäätiön tilanteeseen, johon ei olisi ikinä uskonut päädyttävän: säästöt kohdistuvat myös työntekijöihin. Ei ole suurentelua puhua todellisesta kriisistä, josta ulospääsy tuntuu melkein mahdottomalta. Kaikille potilailleni olen aina painottanut kriisin olevan mahdollisuus todelliseen muutokseen. Miksi en uskoisi siihen myös nyt? On löydettävä uskallus kyseenalaistaa totuttu ja luoda uudet toimintamallit, joilla pärjätään muuttuneessa maailmassa. MATKA KOHTI tulevaisuuden A-klinikkasäätiötä ei tule olemaan helppo. Melkein tekisi mieli lainata Winston Churchillin kuuluisia sanoja maailman roihutessa – mikä kuitenkin lienee turhan dramaattista. Sen sijaan on hyvä muistaa erityinen vahvuutemme: moniammatillinen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö. Se on ollut pohja työskentelytavallemme, jossa huomioidaan apua tarvitseva kokonaisuutena ja kohdataan hänet ainutkertaisena ihmisenä heikkouksineen ja vahvuuksineen. Vaikka integraatio on kaikkialla toistettu mantra, suurimmalla osalla organisaatioista on siihen vielä pitkä matka. Sen takia vaikeinakin aikana on huolehdittava siitä, ettemme riko toimivaa yhteistyötämme tai sorru keskinäiseen syyttelyyn ja omien etujen sokeaan puolustamiseen. Muuten saatamme menettää sen keskeisen edun ja voimavaran, jolle rakennamme uutta ja jolla pärjäämme pitkälle tulevaisuuteen. Ennen kaikkea uskon myös siihen, että loppujen lopuksi ainoa oikeutus selvitä ja mahdollisuus pärjätä on niillä, jotka hoitavat tuomitsematta, kunnioittaen ja kokonaisvaltaisesti apua tarvitsevia. Ja sen me kyllä osaamme!

Kaarlo Simojoki on A-klinikkasäätiön ma. johtava ylilääkäri. Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 4 n 2014 Tiimi

Suomalaisten mielikuvia riippuvuuksista tutkittu

Scanstockphoto

■ Millaisia mielikuvia suomalaisilla on erilaista aine- ja toiminnallisista riippuvuuksista? Mitä ajatellaan hoidon mahdollisuuksista? YTM Tanja Hirschovits-Gerz selvitti kysymyksiä sosiaalipsykologian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan. Tuloksista kävi ilmi, että riippuvuudet ovat suomalaisten mielestä eri tavoin vaarallisia. Kovia huumeita pidettiin riippuvuusriskiltään vaarallisimpina ja niihin liittyvää riippuvuutta vaikeimmin itse voitettavana. Alkoholi arvioitiin yksilölle vähemmän haitalliseksi riippuvuudeksi kuin lääke- tai huumeriippuvuus. Toiminnalliset riippuvuudet nähtiin kaikilla mittareilla aineriippuvuuksia vähemmän haitalliseksi. Naiset uskoivat miehiä enemmän hoidon mahdollisuuksiin auttaa irti riippuvuuksista. Miehet uskoivat naisia vahvemmin omin avuin toipumiseen. Suomalaisten riippuvuuskäsityksiä selvittäneen osatutkimuksen aineistona oli vuonna 2007 toteutettu suomalaiselle aikuisväestölle suunnattu kysely. Tanja Hirschovits-Gerz: Suomalaisten riippuvuuksia koskevat mielikuvat. Acta Universitatis Tamperensis 1963. Tampereen yliopisto 2014. Myös internetissä.

Motivaattori auttaa seuraamaan alkoholinkäyttöä ■ Helsingin Diakonissalaitos on julkistanut älypuhelimiin ladattavan Motivaattori-sovelluksen. Sen avulla voi tarkastella omaa suhdettaan alkoholiin ja alkoholinkäyttöön liittyviä tunnetiloja. Sovellukseen määritellään tavoitteita koskien alkoholinkäyttöä ja seurataan tavoitteiden toteutumista. Motivaattori on kehitetty yhdessä Aalto-yliopiston tietotekniikan laitoksen kanssa. Motivaattori toimii Androidpuhelimissa. Sovelluksen voi ladata Google Play -kaupasta ja se on maksuton. Sovellus on tarkoitus kääntää myöhemmin myös Windows- ja iOS-puhelimiin.

Tiimi 4 n 2014

Mainiemen kuntoutustoiminta päättyy ■ Kuntoutustoiminta loppuu Mainiemen kuntoutuskeskuksessa Lammilla 31.10. Kuntoutuskeskusta ylläpitää Hämeen päihdehuollon kuntayhtymä, jossa on 29 jäsenkuntaa. Kunnista suurimmat ovat Tampere, Lahti ja Hämeenlinna. Kuntayhtymän hallituksen päätös merkitsee loppua pitkälle historialle, sillä Mainiemi on tuottanut kuntoutuspalveluja päihdeongelmaisille jo 90 vuotta. Kuntoutustoiminnan lopettamista Mainiemessä on perusteltu palvelujen kysynnän vähenemisellä ja kiinteistöjen korjaustarpeilla. Suuret jäsenkunnat haluavat siirtää päihdekuntoutuksen painopistettä laitoksista avokuntoutukseen.

Kuntouttava työtoiminta yleisempää pienemmissä kunnissa ■ Kuntouttava työtoiminta on yleisempää pienemmissä, alle 25 000 asukkaan kunnissa. Kaupunkimaisissa kunnissa työtoimintaa käytettiin vähemmän, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksestä. Kuntouttavaan työtoimintaan osallistui 2013 arviolta 24 000 henkilöä, joista noin viidesosa oli alle 25-vuotiaita. Työtoimintaa järjestettiin tavallisten työpaikkojen lisäksi työllistämisyksiköissä, kuten työpajoissa. Työtoimintajakson pituus oli tyypillisimmillään alle kuusi kuukautta. Kuntouttavan työtoiminnan tavoitteena on edistää pitkään työttömänä olleen elämänhallinnan ja työllistymisen edellytyksiä. Kuntouttava työtoiminta 2013 – Kuntakyselyn osaraportti. THL, Tilastoraportti 19/2014. Myös internetissä.

LYHYESTI

■ Kansalaisten oman vastuun korostaminen hyvinvoinnistaan aiheuttaa heille suunnattujen tukien kaventamista. Tukien heikkeneminen osuu erityisesti päihdeongelmaisiin, pitkäaikaistyöttömiin ja maahanmuuttajiin, ilmenee YTM Arto Selkälän väitöstutkimuksesta. Toisin kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää, tukien kaventaminen on vain osittain yhteydessä kuntien heikentyneisiin taloudellisiin resursseihin. Tutkimuksen mukaan myös sosiaali- ja terveysjohtajien asenteilla on vaikutusta siihen, mille väestöryhmille palveluita suunnataan. Moraaliin nojaavan puhetavan kohteena ovat juuri päihdeongelmaiset, pitkäaikaistyöttömät ja maahanmuuttajat. Arto Selkälän väitöstutkimuksen aineistona oli Soste ry:n tekemiä kyselyjä kuntien sosiaalijohtajille vuosilta 1997–2007. Lisäksi aineistoon kuului kuntien, kuntayhtymien, kuntien yhteistoiminta-alueiden sekä sairaanhoitopiirien sosiaali- ja terveyspolitiikasta vastaaville johtajille vuonna 2011 tehty kysely.

Päihdetiedotuspalkinto Peter Franzénille Auli Saukkonen

Oman vastuun korostaminen kaventaa tukia

Arto Selkälä: Kansalaisuuden hallinta suomalaisessa sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Acta Universitatis Lapponiensis 248. Lapin yliopisto 2013. Myös internetissä.

Aggressiivinen käytös lisää nuorten juomista ■ Aggressiivisesti käyttäytyvät nuoret juovat todennäköisemmin ja suurempia määriä alkoholia kuin muut. Myös tupakointi ja keskittymisvaikeudet lisäävät nuorten alkoholinkäytön todennäköisyyttä. Lisäksi tytöillä kuukautisten varhainen alkamisikä ja vanhempien avioero ovat yhteydessä alkoholinkäyttöön. Sen si-

jaan masennus ja ahdistuneisuus eivät näytä lisäävän nuorten alkoholinkäyttöä. Tulokset saatiin tutkimuksesta, jossa selvitettiin psykososiaalisten ongelmien yhteyttä alkoholinkäyttöön 13–18-vuotiailla. Tutkimukseen osallistui 4 074 kuopiolaista nuorta.

Petri Kivimäki et al.: Alcohol use among adolescents, aggressive behaviour, and internalizing problems. Journal of Adolescence 6/2014.

A-klinikkasäätiö aloitti yt-neuvottelut ■ A-klinikkasäätiö on aloittanut koko henkilöstönsä kanssa yt-neuvottelut. Tavoitteena on etsiä ja saavuttaa noin 1,7 miljoonan euron säästöt vielä vuoden 2014 aikana. Säästötarve johtuu siitä, että kuluvan vuoden aikana asiakkaiden ohjaaminen palveluihin on vähentynyt tuntuvasti.

Ranskassa asuva Peter Franzén ei päässyt vastaanottamaan palkintoa, mutta hän muisti seminaariväkeä videotervehdyksellä. Palkinnon saajan julkisti A-klinikkasäätiön viestintäpäällikkö Aino Majava.

■ A-klinikkasäätiön tämän vuoden päihdetiedotuspalkinnon on saanut näyttelijä ja kirjailija Peter Franzén. Hän on pitänyt näkyvästi esillä niiden lasten ja nuorten asiaa, joiden perheissä on haitallista päihteidenkäyttöä. Franzénin osin omakohtaisiin kokemuksiin perustuva romaani Tumman veden päällä sai runsaasti huomiota ja sen pohjalta tehtiin myös näytelmä ja elokuva. Tarina sai jatkoa romaanissa Samoilla silmillä. Päihdetiedotuspalkinto jaettiin nyt 16. kerran, ja se julkistettiin Päihdetiedotusseminaarissa 3.6.

4 n 2014 Tiimi

Teksti: MIINA KAJOS kajos@iki.fi Kuvitus: PÄIVI KARJALAINEN

Hyvin saatavilla, mutta huonosti tarjolla Päihdepalveluja on hyvin saatavilla, mutta samaan aikaan niissä nähdään paljon parannettavaa. Tätä mieltä ollaan järjestöissä ja seurakunnissa.

ansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman (Mieli 2009) mukaan päihdepalveluissa asiakkaan asemaa tulisi vahvistaa, mielenterveys- ja päihdetyön avohoitoyksiköt tulisi yhdistää ja hoidon tulisi painottua perustasolle. Millaisia epäkohtia kolmannen sektorin toimijat näkevät päihdepalvelujärjestelmässä ja mitä mieltä he ovat 6

Tiimi 4 n 2014

Mieli 2009 -ohjelman tavoitteiden täyttymisestä? Selvitin asiaa Metropolia-ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmaan tehdyssä opinnäytetyössäni. Tein työni Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Päihteet mielessä -hankkeessa. Haastattelin yhteensä 15:ttä kolmatta sektoria edustavaa henkilöä neljästä kunnasta ja valtakunnalliselta tasolta.

Tuleeko asiakkaan olla jo valmiiksi motivoitunut? ”Palvelua on hyvin saatavilla, mutta huonosti tarjolla”, totesi yksi haastateltavista. Tämä tiivistää hyvin sen, ettei palveluiden saatavuus automaattisesti takaa palveluiden saavutettavuutta. Vaikka palvelut olisivat muodollisesti saatavilla, eivät ne välttämättä ole kaikille ihmisryhmille yhdenvertaisesti lähestyttäviä ja esteettömiä esimerkiksi aikaan, sijaintiin, palvelun sisältöön ja muotoon, asenteisiin tai viestintään liittyvien syiden takia. Haastatteluissa tuli ilmi peräti 15 väliinputoajaryhmää, joiden kannalta päihdepalveluiden saavutettavuudessa on ongelmia.

Voiko epämotivoitunutta auttaa?

Haastatelluissa oli muun muassa seurakuntien diakoniatyön ja päihdepalveluita tuottavien järjestöjen henkilöstöä sekä vertaisia ja vapaaehtoistyöntekijöitä. Haastateltavista kahdeksan oli miehiä ja seitsemän naisia. Työntekijöillä oli kokemusta päihdetyöstä 2–18 vuotta ja vertaisilla ja vapaaehtoisilla 15–29 vuotta. Näin haastateltavien voidaan katsoa edustavan laajaa ja pitkäkestoista asiantuntemusta päihdetyön kentältä. Työn teoreettinen viitekehys oli kansalaislähtöinen kehittäminen, joka tarkoittaa kansalaisten osallisuutta ja avointa asiantuntijuutta korostavaa tiedonmuodostusta.

Avohoitopainotteisuutta kohtaan vallitsi epäilyä.

Epämotivoituneet asiakkaat mainittiin väliinputoajaryhmäksi jokaisessa haastattelussa. Haastateltavien näkemykset poikkesivat huomattavasti toisistaan sen suhteen, onko epämotivoituneiksi katsottuja ylipäätään mahdollista ja mielekästä auttaa. Osa haastateltavista oli sitä mieltä, että asiakkaan oma motivaatio on ehdoton edellytys hoidon onnistumiselle eikä päihdetyö ole edes mielekästä ilman sitä. Toiset korostivat motivaatiota herättävän työn ja menetelmien tärkeyttä. Inhimillisyyden, itsemääräämisoikeuden ja haittojen vähentämisen näkökulmasta on mielestäni itsestäänselvää, että asiakkaan pitää olla oikeutettu saamaan tarvitsemansa apu ja tuki, vaikka motivaatiota ei tietyllä hetkellä olisi tai vaikka päihteiden käyttö jatkuisi. Kuten muuan haastateltava totesi: ”Se motivaatiohan syntyy sitä kautta, että työntekijöillä on motivaatiota puhua asioista, heille tärkeistä asioista. Ja sitten motivaatio varmaan syntyy siinä dialogissa silloin, kun se oikea kohta on. Ja se kohta voi olla mikä tahansa. Mutta meillä työntekijöillähän se pitää olla se motivaatio.”

Stereotypiat syrjäyttävät

Päihdepalveluiden väliinputoamisen syyt olivat jaoteltavissa järjestelmä-, työntekijä- ja asiakaslähtöisiin syihin. Päihdeongelmaan kytkeytyvät vahvat ja yksipuoliset stereotypiat tulivat eri tavoin esiin kaikissa haastatteluissa väliinputoamisen syynä. Yksi haastateltavista korosti myös median roolia mielikuvien luomisessa: ”Mediassa olevat tarinat, mitkä liittyy huumeiden käyt- > > > 4 n 2014 Tiimi

töön, niin kyllä ne on aika graaveja verrattuna taas vaikka mielenterveysongelmiin. Erittäin harvoin tulee mediassa läpi ihmisen tarina, kun puhutaan huumeista tai seksityöstä. Et se on enempi se tarina väkivallasta ja niin edelleen.”

Päihdepalvelujärjestelmän keskeiseksi epäkohdaksi nostettiin rahapula. Rahapula nostettiin kaikissa haastatteluissa keskeiseksi päihdepalvelujärjestelmän epäkohdaksi. Eräs haastateltava kuvasi tilannetta seuraavasti: ”Kyllähän täs on tämmönen, ei voi puhua juustohöylästä, vaan kirveestä, mikä on ajanut alas näitä hyviä kuntouttavia yhteisöllisiä yksiköitä. Sehän on valtava tappio, koska niissä on ollut valtava substanssi, osaaminen, tietotaito ja myös sitte että kun päihdehuoltolaki jo määrittelee, et se pitäis olla tarpeen mukainen ja yksilöllinen hoitovaihtoehto, niin niitä kyllä saa nyt hakea. Jos ja kun asioita kilpailutetaan, niin kuka ne lopulta maksaa? Ne maksaa asiakkaat. Se on heidän selkänahastaan veke.”

Väliinputoamisen syyt Työntekijöiden, vertaisten ja vapaaehtoisten haastatteluissa nousi esiin useita päihdepalvelujen väliinputoajaryhmiä. Epämotivoituneet mainittiin kaikissa haastatteluissa. Muut ryhmät saivat lähinnä yksittäisiä mainintoja (1–4 mainintaa). Näitä väliinputoajaryhmiä olivat muun muassa maahanmuuttajat, monihäiriöiset, asunnottomat, nuoret ja vanhukset. Väliinputoamisen syyksi mainittiin ylivoimaisesti useimmin vahvat stereotypiat. Järjestelmälähtöisiksi väliinputoamisen syiksi nähtiin stereotypioiden lisäksi palveluiden pirstaleisuus ja sattumanvaraisuus, laitoshuollon alasajo, byrokratia, pitkät jonot, kilpailuttaminen, työhyvinvointiongelmat ja resurssipula. Työntekijälähtöisiksi asiakkaiden väliinputoamisen syiksi nähtiin työntekijöiden stereotypioiden lisäksi pelot, negatiiviset asenteet ja tiedon puute. Asiakkaista lähtevinä palveluista väliinputoamisen syinä pidettiin stereotypioiden lisäksi asiakkaiden häpeää, ylpeyttä, aggressiivisuutta, viranomaispelkoa, tiedon puutetta ja motivaation puutetta.

Tiimi 4 n 2014

Ennakkoluulottomuutta perättiin

Päihdepalvelujärjestelmän saavutettavuuden parantamiseksi haastatteluissa toivottiin enemmän ehkäisevää, etsivää, yhteisöllistä, haittoja vähentävää ja sukupuolen mukaan eriytettyä työtä. Palvelukirjon toivottiin olevan nykyistä laajempi, palveluketjujen eheämpiä, laitoshoitojaksojen pidempiä ja luottamuksen asiakkaaseen vahvempi. Työhyvinvointiin ja työntekijöiden koulutukseen kaivattiin parannuksia. Haastatteluissa kaivattiin myös ennakkoluulotonta uusien toimintatapojen etsimistä, jossa kolmannen sektorin toimijoilla voisi olla iso rooli. Nykyjärjestelmä koettiin hyvin sanktioivaksi. Tästä tulisi monen haastateltavan mielestä edetä kohti haittojen vähentämiseen tähtäävää suuntaa, jossa ihmistä itseään kuunneltaisiin. Leimaavaan kielenkäyttöön pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, jotta siitä voisi oppia irti. Suurin osa haastateltavista koki myönteiseksi päihdeja mielenterveyspalveluiden yhdistämisen, sillä samanaikaisten päihde- ja mielenterveysongelmien koettiin lisääntyneen. Osa näki ongelmat ylipäätään toisistaan erottamattomina. Toisaalta palveluiden integraatio koettiin paikoin myös ongelmaksi, koska osa päihdeongelmaisista ei halua leimautua mielenterveysongelmaisiksi ja päinvastoin. Li-

Palveluiden integraatiossa nähtiin sekä hyvää että huonoa. säksi palveluiden yhdistämisen pelättiin etenevän liiaksi psykiatrian ja terveyspuolen ehdoilla, jolloin sosiaalipuolen näkemykset uhkaavat jäädä varjoon. Haastatteluissa suhtauduttiin epäillen Mieli 2009 -suunnitelman avohoitopainotteisuuteen. Moni korosti, etteivät avopalvelut voi korvata laitoshuoltoa niin laajamittaisesti kuin ehdotetaan. Erityisenä huolenaiheena nousi esiin, että laitoshuoltoa on jo tuntuvasti vähennetty, vaikka Mieli 2009 -suunnitelmassakin edellytetään, että korvaavien palveluiden pitäisi olla olemassa ennen tähän ryhtymistä. Muuten kolmannen sektorin toimijoiden näkemykset vaikuttivat olevan pitkälti sopusoinnussa Mieli 2009 -suunnitelman tavoitteiden kanssa. Tavoitteet eivät kuitenkaan ole haastateltujen mielestä toteutuneet riittävästi.

Miina Kajos on neurobiologi ja sosionomi (amk), joka työskenteli vuonna 2013 tutkimusassistenttina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Päihteet mielessä -hankkeessa. Hän on sittemmin siirtynyt Suomen CP-liiton palvelukseen. Juttu perustuu Miina Kajoksen opinnäytetyöhön ”Hyvin saatavilla, mutta huonosti tarjolla”: kolmannen sektorin toimijoiden näkemyksiä päihdepalvelujärjestelmän aukoista. Metropolia-ammattikorkeakoulu 2013. Opinnäyte myös internetissä.

Teksti: SINIKKA YLI-KOSKI sinikka.yli-koski@kolumbus.fi Kuvitus: PÄIVI KARJALAINEN

Toteutuuko asiakaslähtöisyys? Asiakkaiden palvelutarpeisiin pystytään vastaamaan aiempaa paremmin. Kuitenkin laitos- ja jatkohoidossa vaihtoehdot ovat supistuneet, katsovat päihdeasiamiehen toimiston kyselyyn vastanneet.

osiaali- ja terveydenhuoltoa ja niiden mukana päihdetyötä ohjataan monin erilaisia strategioin, ohjelmin ja ohjeistuksin. Jo useamman vuoden ajan käynnissä olleessa kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa ensimmäisenä linjauksena on vahvistaa asiakkaan asemaa. Sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelmassa halutaan tehostaa mielenterveys- ja päihdepalveluiden

koordinaatiota ja yhteensovittamista siten, että palvelut muodostavat asiakaslähtöisen ja helposti saavutettavan kokonaisuuden. Asiakaslähtöisyyttä ja asiakkaiden osallisuutta korostetaan paljon, mutta miten työntekijät käytännön päihdetyössä pystyvät vastaamaan vaatimukseen? Ovatko valtakunnalliset linjaukset olleet avuksi käytännön työssä? > > > 4 n 2014 Tiimi

Viestejä kentältä Näin päihdehoitopaikoissa asiakastyötä tekevät kertoivat päihdepalvelujen tilanteesta päihdeasiamiehen toimiston kyselyssä: ”ASIAKKAAN valinnan mahdollisuudet esimerkiksi laitoshoidon osalta minimoidaan. Ulkopuolelta tulee paineita hoitoaikojen ja tapaamiskertojen vähentämiseen.” ”HOITOVAIHTOEHTOJA ei välttämättä ole ja henkilöstön määrä suhteessa asiakasmääriin on vähentynyt.” ”HUOLESTUNEENA seuraan arvojen koventumista ja päihdeasiakkaiden palveluiden saatavuuden hankaloitumista.” ”YLHÄÄLTÄ OHJAUTUVUUTTA on tullut lisää ja se on joskus ristiriidassa asiakaslähtöisyyden kanssa.”

Päihdeasiamiehen toimisto kyseli asiakastyötä tekeviltä asiakasnäkökulman toteutumisesta. Sähköiseen kyselyyn poimittiin vastaajat satunnaisesti eri puolilta maata päihdepalveluja tuottavista organisaatioista. Kysely lähetettiin 12 työyhteisöön ja siihen saatiin 23 vastausta. Vastaajista 15:tä myös haastateltiin. Kyselyssä tiedusteltiin, miten vastaajat pystyvät omasta mielestään vastaamaan asiakkaan palvelutarpeeseen. Onko muutosta tapahtunut parempaan vai huonompaan suuntaan? Millaisia muutokset ovat olleet ja miten asiakasnäkökulmaa vastaajien mielestä voisi vahvistaa? Sähköisen kyselyn lisäksi tehtiin lyhyt kysely vuoden 2013 Päihde- ja mielenterveyspäivillä. Siihen saatiin 22 vastausta.

Raha saatavuuden esteenä

Kummankin kyselyn vastaajista suurin osa oli sitä mieltä, että asiakkaan palvelutarpeeseen pystytään vastaamaan aiempaa paremmin. Vastauksissa tuotiin esiin, että asiakas on mukana oman hoitonsa suunnittelussa alusta alkaen ja hänen tarpeitaan otetaan huomioon. Hoitoa ei enää suunnitella pelkästään ylhäältä päin eikä massapäätöksiä tehdä. Myös päihdehuollon tulostavoitteet ovat ohjanneet asennetta palvelulähtöisempään suuntaan. Missä asioissa palvelu on mennyt huonompaan suuntaan? Vastausten mukaan asioihin ei ehditä paneutua tarpeeksi, koska asiakasmäärät kasvavat. Asiakkailla on hyvin monenlaisia ongelmia, mikä vaikuttaa palvelutarpeen määrään. Esimerkiksi korvaushoitoasiakkaat eivät saa hoitoa yhtenäisesti eikä omahoitajuus toteudu. Kuntien raha10

Tiimi 4 n 2014

tilanne vaikeuttaa palvelujen saatavuutta ja etenkin laitoshoitoon pääsyä. Jatkohoidon vaihtoehdot ovat supistuneet. Vastauksissa katsottiin, että avopalveluihin pääsee nykyään aiempaa nopeammin. Toisaalta laitospaikkojen väheneminen tuntuu paineena avopalveluissa. Miten asiakasnäkökulmaa voisi vahvistaa? Tärkeimpänä keinona pidettiin asiakkaan ja hänen läheistensä riittävää kuulemista. Muina tapoina mainittiin yhteydenpito asiakkaisiin, asiakaspalautteen kerääminen, eri hoitotahojen riittävä yhteistyö ja erilaisten hoitovaihtoehtojen takaaminen.

Vaikuttamista toivottiin

A-kiltojen liiton ylläpitämä päihdeasiamiestoiminta sisältää asiakkaiden edunvalvontaa ja neuvontaa koko Suomen laajuudessa. Kyselyissä haluttiin myös palautetta ja toiveita koskien päihdeasiamiestoimintaa. Vastauksissa nähtiin, että päihdeasiamiehen rooli eräänlaisena ”valtakunnallisena oikeudellisena neuvonantajana” on vakiintunut. Toimintaa pidettiin yleisesti asiallisena ja hyvänä. Ohjauksen, konsultoinnin ja koulutuksen ohella toiveena esiin nousi vaikuttamistoiminta ja osallistuminen julkiseen keskusteluun. Tiedottamista ja kannanottoja toivottiin. Erityisesti haluttiin, että päihdeasiamies seuraa säädösten ja ohjeiden vaikutusta päihdeasiakkaiden hoitoon tai hoitamattomuuteen ja valvoo asiakkaiden edun toteutumista, kun lainsäädäntöä ollaan muuttamassa.

Sinikka Yli-Koski työskentelee edunvalvontakoordinaattorina päihdeasiamiehen toimistossa.

KATAINEN ANU KATAINEN • anu.h.katainen@helsinki.fi

Yöllä yhdessä Antti Maunu on selvittänyt tuoreessa väitöskirjassaan Yöllä yhdessä – yökerhot, biletys ja suomalainen sosiaalisuus, mikä vetää nuoria aikuisia yökerhoihin 2000-luvun Suomessa. Bilettämisessä on Maunun mukaan kyse sosialisaatiosta omiin tärkeisiin viiteryhmiin mutta myös yhteiskunnan ja kulttuurin moraalisiin toimintatapoihin. Tapamme juhlia kertoo kiteytyneesti siitä, mikä on ajallemme ominaista. MAUNUN VÄITÖSKIRJAN innoittamana pohdin omaa juhlimishistoriaani. Kaksi vuosikymmentä sitten Suomi rämpi lamassa. EU-jäsenyydestä äänestettiin, mutta vain neuvoa antaen. Radiossa soi Taikapeilin Jos sulla on toinen ja Samuli Edelmannin Ihana valo. Muodikkain tyyli löytyi kirpputoreilta. Itse olin kesällä 1994 16-vuotias. Tapamme juhlia En vaivannut päätäni suurtyöttömyydellä vaan juhlin peruskoukertoo, mikä on lun päättymistä ja lukion alkua – ja ihan vain kesää. Olin erityisen ajallemme ominaista. ylpeä kehittämästäni juomasekoituksesta, johon tuli yksi osa isältä pihistettyä kotiviiniä, yksi osa sekamehutiivistettä ja kaksi osaa greippilimonadia. Vuonna 2004 elettiin talouskasvun ja vaurauden aikaa, mutta vuosi päättyi surullisiin uutisiin Aasiaa runnelleesta tsunamista. Nightwish myi Suomessa tuplaplatinaa mutta menestyi erinomaisesti myös ulkomailla. Samana vuonna olin ensimmäistä kertaa mukana nykyisen tärkeän viiteryhmäni, Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen pikkujouluissa. Järjestelyissä käytimme runsaasti aikaa sen pohtimiseen, minkälaiset juomat toisivat parhaalla tavalla tulisen thai-ruoan aromit esiin. Juhlat olivat railakkaat ja laatikkoviiniä riitti aamuyölle. Kesällä 2014 olemme eläneet pitkittyneen taantuman epävarmuudessa. Ukrainan tilanne sekä Israelissa ja Palestiinassa jatkuvat levottomuudet ovat herättäneet huolta. Vuoden musiikki-ilmiö on ollut rap-artisti Cheek. Vaikka taantumassa ollaankin, Cheek ei ole kotikutoinen resupekka vaan suosii pukeutumisessaan Guccia ja Yves Saint Laurentia. Kesäkuussa kävin katsomassa, miten nykynuoret juhlivat koulujen päättymistä. Kaupungilla oli hiljaista. Juhannuksena tarjosin ystävilleni cava-sangriaa. MAAILMA MUUTTUU ja juhlimisen tavat sen myötä. Maunun tutkimus osoittaa, miten 2000-luvun nuorten aikuisten biletys heijastelee moniarvoista ja sirpaloitunutta yhteiskuntaa, jossa oma elämänpolku ja sosiaaliset sidokset on valittava itse. Omat muistoni kertovat Suomen kansainvälistymisestä ja vaurauden kasvusta mutta myös Maunun kuvaamasta yhteiskunnan eriytymisestä. Entäpä vuonna 2024? Ennustan jatkuvuutta ja katkoksia. Siemailen juhannuksena olutta saunan kuistilla. Radiossa soivat Cheekin ja Samuli Edelmannin yhteistyön hedelmänä syntyneet rap-virret. Sauna lämpenee aurinkopaneeleilla.

Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 4 n 2014 Tiimi

ANNI SUSINEVA anni.susineva@exitry.fi

P채ihteill채 oireilun takana saattaa olla seksuaalisen kaltoinkohtelun tuottamaa pahaa oloa ja ahdistusta.

Nuoret, p채ihteet ja seksuaalinen kaltoinkohtelu 12

Tiimi 4 n 2014

Seksuaalinen kaltoinkohtelu – mitä se on? Seksuaalinen kaltoinkohtelu tarkoittaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja seksuaalista turvallisuutta loukkaavaa tekoa, oli se sitten rikoslaissa kriminalisoitu tai ei. Seksuaalinen kaltoinkohtelu voi olla seksuaalista häirintää, seksuaalisuuden haukkumista, vihjailua, seksinostoyrityksiä tai seksinostoa nuorelta. Se voi olla myös seksuaalista väkivaltaa, kuten fyysistä ahdistelua, hyväksikäyttöä, pakottamista seksuaalisiin tekoihin tai raiskaus. Seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemus on subjektiivinen kokemus. Puhekielessä vähäpätöiseltäkin kuulostava seksuaalinen häirintä voi tuntua yhdestä nuoresta ahdistavalta ja joku toinen ei välttämättä koe sitä ahdistavaksi. Jokaisen omaa kokemusta tilanteesta on kunnioitettava. Vastuu on aina tekijällä. Vastuu on tekijällä myös silloin, kun esimerkiksi raiskauksen uhri on humalassa tai muuten tiedottomassa tilassa.

Scanstockphoto

Rikoksesta vastuussa on aina tekijä.

uoret, päihteet ja seksuaalinen kaltoinkohtelu kietoutuvat yhteen monin eri tavoin. Päihteiden käyttö voi altistaa joutumista seksuaalisen kaltoinkohtelun uhriksi. Päihdekäyttöä voi rahoittaa vastikkeellisella seksillä. Se voi olla myös tapa turruttaa seksuaalisen väkivallan kokemuksista syntyvää pahaa oloa ja ahdistusta. Muistaa kuitenkin pitää myös kolikon toinen puoli: esimerkiksi alkoholin käyttö voi olla nuorilla osa sosiaalista

yhdessäoloa ja tapahtua suhteellisen turvallisissa tilanteissa. Tällöin siihen ei liity negatiivisia kokemuksia, esimerkiksi väkivaltatilanteita tai onnettomuuksia.

Uhria ei saa syyllistää

Päihteiden vaikutuksen alaisena tilannetaju hämärtyy, omat rajat ja estot katoavat ja reaktiokyky ja kyky itsesuojeluun heikentyvät. Humalassa tai pöllyssä voi olla vaikea suojella itseään. Päihtyneenä niin nuori kuin aikuinenkin päätyy helpommin tilanteisiin, joihin ei selvin päin lähtisi. Silloin voi myös altistua tilanteille, joissa joutuu seksuaalisen kaltoinkohtelun uhriksi. Rikoksesta vastuussa on aina tekijä, eikä uhria saa syyllistää tilanteesta. Mikäli nuori on joutunut päihtyneenä seksuaalirikoksen kohteeksi, hänen voi olla erityisen vaikea hakea apua, koska hän syyllistää tilanteesta itseään. Päihtei- > > > 4 n 2014 Tiimi

Ota puheeksi • • • • • •

Kysy suoraan. Älä tuomitse äläkä syyllistä. Myötätunto ja tuki riittävät pitkälle. Lupaa selvittää asiaa yhdessä nuoren kanssa ja kulje rinnalla. Kerro nuorelle velvollisuudestasi tehdä rikos- ja lastensuojeluilmoitus. Muista puhua aiheesta myös ennaltaehkäisevästi, ennen kuin mitään on sattunut.

tä käyttävän nuoren kanssa olisi hyvä keskustella siitä, miten voi pitää kiinni omasta turvallisuudesta päihtyneenä.

Päihteiden käyttö voi olla pyrkimys lievittää pahaa oloa

Monet nuoret ja aikuiset pyrkivät lievittämään pahaa oloaan päihteiden käytöllä. Ongelmakäyttöön voivat ajaa esimerkiksi traumaattiset kokemukset, kuten koulukiusaaminen, yksinäisyys tai seksuaalinen väkivalta. Päihdeongelmaa hoitaessa pitäisi pohtia myös kuormittavien tekijöiden, kuten seksuaalisen väkivallan kokemusten, käsittelyä. Nuoren kohdalla päihteiden käyttö voi olla oireilua ja pahan olon lievitystä, mutta nuori itse ei välttämättä osaa linkittää tätä esimerkiksi tapahtuneeseen raiskaukseen. Mahdollista on sekin, että nuori tiedostaa, mistä paha olo johtuu, mutta syyllisyyden vuoksi hän ei halua puhua asiasta vaan turruttaa pahoinvointinsa päihteisiin.

Rahaa tai päihteitä vastineeksi seksistä

Nuoren päihteiden käytön rahoittaminen vastikkeellisella seksillä on jäänyt Suomessa vähälle huomiolle. Vastikkeellisesta seksistä puhutaan, kun nuori alle 18-vuotias vaihtaa seksuaalisia tekoja esimerkiksi rahaan, päihteisiin, tavaraan tai vaikkapa yöpaikkaan. Seksuaalinen teko voi olla paljastava valokuva, nettiseksi, livenä tapahtuva hyväily, suuseksi tai yhdyntä. Nuoren on aikuista vaikeampaa tunnistaa rajansa ja pitää niistä kiinni. Näin hän voi joutua tilanteisiin, joita hän ei hallitse ja päätyä tekemään tekoja, joita hän ei haluaisi tehdä. Vastikkeellinen seksi voi tuntua helpolta ja nopealta tavalta rahoittaa päihteiden käyttöä ja olla siksi koukuttavaa. Vastikkeellisessa seksisuhteessa oleminen voi myös 14

Tiimi 4 n 2014

Traumaattiset kokemukset voivat ajaa päihteiden ongelmakäyttöön. olla helpompaa päihtyneenä kuin selvin päin. Vastikkeellisen seksin kokemus saattaa olla nuorelle palkitseva ja antaa vallan ja itsenäisyyden tunnetta. Kuitenkin vastikkeellisella seksillä on isoja vaikutuksia kasvavan nuoren minäkuvaan ja itsearvostukseen. Korvauksen antaminen tai lupaaminen seksuaalisesta teosta alle 18-vuotiaalle on rikos. Vastuu on aina ostajalla tai sen yrittäjällä, ei nuorella. Kun alle 18-vuotias nuori on vastikkeellisen seksin piirissä, ostajasta on aina tehtävä rikosilmoitus ja nuoresta lastensuojeluilmoitus. Tilanne täytyy katkaista mahdollisimman pian, vaikka nuori voi vastustaa tätä. Päihteiden käyttöään seksin myymisellä rahoittavan täysi-ikäisen nuoren kanssa on mietittävä muita vaihtoehtoja mutta myös nostaa esiin turvallisuuskysymykset. Miten nuori pitää huolta turvaseksistä? Miten nuori pitää huolta fyysisestä ja henkisestä turvallisuudestaan? Miten nuori määrittelee omat rajansa? Entä onko nuorella muita keinoja taloudellisen tilanteensa parantamiseen, onko esimerkiksi olemassa sosiaaliturvaa, jota nuori ei ole ymmärtänyt hakea?

Miten työntekijänä tukea nuorta?

Nuoren kanssa työskentelevä ja häneen läheisen suhteen luonut ammattilainen on nuorelle kullan arvoinen. Työskenneltäessä päihdeongelman kanssa ammattilaisen on hyvä pitää mielessä myös nuoren mielenterveysongelmat ja seksuaalisuuteen liittyvät haasteet. Päihteiden käyttö,

Mikä on Nuorten Exit? Nuorten Exit ennaltaehkäisee nuoriin kohdistuvaa seksuaalista kaltoinkohtelua ja vastikkeellista seksiä. Järjestö tekee ennaltaehkäisevää työtä verkossa, kouluissa, kaduilla ja tapahtumissa sekä kouluttaa ammattilaisia. Nuorten Exit tarjoaa matalan kynnyksen tukea ja neuvontaa 13–29-vuotiaille nuorille ja heidän läheisilleen. Nuorten Exit on toiminut pääkaupunkiseudulla vuodesta 2010. Toiminta vakinaistui vuoden 2014 alussa, ja sitä rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.

mielenterveysongelmat ja seksuaalinen kaltoinkohtelu eivät ole toisistaan irrallisia, vaan ne vaikuttavat toisiinsa. Kaikilta nuorilta asiakkailta tulisi muun seksuaalisuuden kartoittamisen lisäksi säännönmukaisesti kysyä seksuaalisen kaltoinkohtelun tai vastikkeellisen seksin kokemuksista. Nuori ei ota itse kokemustaan helposti puheeksi häpeän ja syyllisyyden vuoksi. Olisi hienoa, jos työntekijä uskaltaisi kysyä suoraan nuoren kokemuksista. Monet Nuorten Exitiin yhteyttä ottaneet nuoret ovat kertoneet, että kontakti esimerkiksi sosiaalityöntekijään tai päihdetyöntekijään on jo olemassa, mutta nuori ei ole uskaltanut kertoa tapahtuneesta kaltoinkohtelusta. Monesti nuori olisi toivonut työntekijän itse kysyneen asiasta. Seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemuksen käsittely vaatii työntekijältä rohkeutta. Koska voi olla hyvin vaikea arvioida, kenellä nuorella on ollut kaltoinkohtelun kokemuksia, olisi tärkeä ottaa asia puheeksi kaikkien nuorten kanssa. Teema olisi hyvä sisällyttää käytössä oleviin puheeksiottamisen malleihin. Yksi erityinen seksuaaliseen kaltoinkohteluun liittyvä tabu on poikien kokema seksuaalinen kaltoinkohtelu. Seksuaalisen häirinnän ja väkivallan uhrin rooli on pitkälti käsikirjoitettu tytöille ja nuorille naisille. Kuitenkin kaiken ikäiset pojat kokevat seksuaalista häirintää tai väkivaltaa tai he ovat vastikkeellisissa seksisuhteissa. Seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemukset tulisi ottaa säännönmukaisesti puheeksi myös poikien kanssa. Muutkin kokemukset, esimerkiksi kuuluminen seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, on syytä ottaa puheeksi

Nuoren on aikuista vaikeampaa tunnistaa rajansa.

nuorten kanssa ja avata keskustelu niiden osalta. Käsittelemätön, ristiriitainen kokemus seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolen kokemuksesta voi aiheuttaa masennusta, ahdistusta ja päihteiden ongelmakäyttöä ja jossain tilanteissa jopa altistaa hyväksikäyttäville suhteille.

Ole avoin ja etsi tietoa

Seksuaalisen kaltoinkohtelun, väkivallan ja vastikkeellisen seksin kohtaamista työssä ei juuri käsitellä sosiaalialan koulutusohjelmissa. Ammattilainen joutuu itse etsimään lisätietoa ja koulutusta teemasta. Yksittäisen ammattilaisen mielenkiinto ja perehtyneisyys on arvokasta, mutta asiakkaan kannalta se on hakuammuntaa. Jotta kaikki seksuaa-

Myös pojat kokevat seksuaalista kaltoinkohtelua. lista kaltoinkohtelua kokeneet nuoret saisivat apua, tietotaitoa tarvitaan jokaiselle ammattilaiselle. Työntekijän ei tarvitse tietää kaikkea seksuaalisesta kaltoinkohtelusta, väkivallasta ja vastikkeellisesta seksistä, mutta hän voi olla avoin ja etsiä lisätietoa. Seksuaalineuvojia ja -terapeutteja voi konsultoida ja yhdessä nuoren kanssa pohtia, olisiko hyödyllistä tavata seksuaalisuuteen erikoistunutta työntekijää. Tärkeintä nuorelle kuitenkin on se, että oma työntekijä uskaltaa puhua asiasta, on myötätuntoinen eikä syyllistä. Tämän jälkeen nuorelle voi etsiä lisätietoa ja tukea. Sosionomi (amk) ja seksuaalineuvoja Anni Susineva työskentelee järjestötyöntekijänä Nuorten Exit ry:ssä.

KOMMENTOI juttua osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 4 n 2014 Tiimi

Teksti & kuvat: AULI SAUKKONEN auli.saukkonen@a-klinikka.fi

Turvan tuoja Kävitkö kesällä isossa yleisötapahtumassa? Saattaa olla, että näit siellä Antti Jääskeläisen punaisissa liiveissä.

ntti Jääskeläinen on menneenä kesänä omistanut osan vapaa-ajastaan tekemällä päihdetyötä vapaaehtoisena. Hänet saattoi tavata SPR:n tai YAD:n vapaaehtoisena viideltä musiikkifestivaalilta. Tätä haastattelua tehdessä festareista ensimmäinen, Kosmos Festival Ristiinassa, on jo takana päin. Tapahtuma sujui rauhallisesti, mutta erityisesti yksi tapaus jäi mieleen. ”Siellä oli poika, joka oli ottanut DOC:ta ja amfetamiinia. Hän kramppaili ja oli melko pihalla. Tyttöystävä oli hätääntynyt ja paniikissa. Poika vietiin sitten ambulanssilla. Hän tuli kyllä takaisin festareille vielä saman päivän aikana – vähän vaisuna tosin.” Kesätapahtumat keräävät paljon ihmisiä, enemmän nuoria kuin vanhoja, ja festarialueella päihteitäkin väistämättä liikkuu. ”Eniten näkyy alkoholi, yleensä se aiheuttaa häiriöt ja huonokuntoisuuden. Huumeet näkyvät alkoholiin liitty16

Tiimi 4 n 2014

vinä. Perinteisistä huumeista ongelmana ovat olleet lähinnä gamma- ja lakkayliannostukset. Ihmiset sammuvat ja saattavat kramppailla, jolloin heidän hengitystään täytyy tarkkailla. Tänä kesänä jännittää MDPV, jota sekoitetaan amfetamiiniin ja myydään amfetamiinina. Sen vaikutukset kuulostavat pelottavilta”, Jääskeläinen sanoo. Antti Jääskeläinen kertoo aina kysyvänsä oireilevilta nuorilta, mitä he ovat nauttineet. Näin tiedetään, mitä pitää tarkkailla. Jääskeläinen on mukana Nopsa-ringissä,

TYÖ JA TEKIJÄ

huumeongelmia kohtaavien verkostossa, jossa jaetaan tietoa ajankohtaisista huumeilmiöistä ja huumeidenkäytön riskeistä.

Pelisilmää tarvitaan

Isommilla festivaaleilla SPR pitää yllä selviämisasemaa, mutta pienemmissä tapahtumissa vapaaehtoiset kiertävät väen joukossa punaiset liivit päällä ja reppu selässä. Festa-

rialueella tehdään yhteistyötä etenkin järjestyksenvalvojien kanssa. Pyrkimys on kartoittaa tilannetta ja väkeä koko ajan ja ennakoivasti. Jos joku alkaa olla liian päihtynyt, kysytään kaverilta, pystytkö pitämään huolta. Tämä toimii yleensä hyvin. Jääskeläiselle on kehittynyt hyvä ”päihdetutka”. Kun tämän jutun kuvia otetaan, hän bongaa käytetyn huumeruiskun kuvauspaikalta. Vähän matkan päästä löytyy neulan pakkaus ja neulasuojus. >>> 4 n 2014 Tiimi

”Huono valistus vie pohjan pois asialliseltakin tiedolta.” ”Kun kaikennäköistä on nähnyt riittävästi, osaa jo tunnistaa, mihin jotkut putken pätkät tai folion palat liittyvät”, Jääskeläinen kuittaa. Festarivieraiden kanssa käydään keskusteluja. Herätellään ihmisiä miettimään omaa päihdekäyttöä ja pohtimaan sen mielekkyyttä. Hyvänä keskustelunavaajana toimii vapaaehtoisten jakama SPR:n Särkyvää-setti, muovikotelo, jonka sisällä on laastareita, haavapyyhe, kondomi ja ensiapu- ja päihdetietoa. ”Yleensä vastaanotto positiivinen. Pitää vain olla pelisilmää sen suhteen, missä tilanteessa menee puhumaan. Esimerkiksi kesken bändin kuuntelun ei tuppauduta puheisiin. Aloitetaan jutustelulla ja katsotaan, mihin se etenee”, Jääskeläinen sanoo. Antti Jääskeläinen aloitti vapaaehtoistyön kolmisen vuotta sitten SPR:n nuorten turvatalosta. Toiminnassa mukana olleet opiskelukaverit vinkkasivat, että homma saattaisi kiinnostaa Anttiakin. Jääskeläinen kävi tutustumassa turvatalon toimintaan, kouluttautui vapaaehtoistyöhön ja on siitä lähtien toiminut vapaaehtoisena. Tätä ennen Antti Jääskeläinen oli tehnyt töitä vahtimestarina tavaratalossa ja valvojana RAY:n nuorten viihdepelihallissa. Hänellä on järjestyksenvalvojakortti ja armeijassa hän on saanut sotilaspoliisin koulutuksen. ”Itsellä on aina ollut vähän tendenssiä ihmisten turvallisuuden ylläpitoon”, hän naurahtaa ja sanoo olevansa kiinnostunut ihmisten auttamisesta. Jääskeläinen muistuttaa siitä, mikä loppujen lopuksi on kaiken elämän tarkoitus: säilyttää elämä hengissä.

Luottamus auttaa eniten

Sen, mitä nuorille päihteistä kerrotaan, pitää olla rehellistä ja realistista, sanoo Antti Jääskeläinen. Hänellä itselläänkin on kokemus huonosta valistuksesta omilta kouluvuosilta. Myöhemmin työelämässä törmättyään työkaveriin, joka kertoi polttavansa pilveä, Jääskeläinen jäi odottamaan, milloin kaveri piikittää heroiinia. Näin ei koskaan käynyt. Jääskeläinen alkoi miettiä, mikä siitä mitä hän oli päihteistä kuullut, ylipäänsä piti paikkansa. ”Huono valistus vie pohjan pois asialliseltakin tiedolta. Asiat pitää kertoa mutta oikeissa mittasuhteissa. Kerrotaan ennemmin oikeaa faktatietoa kuin ääritapauksista.” Huumepuhe on hänen mielestään usein liian yksioi18

Tiimi 4 n 2014

koista ja ehdotonta. On erilaisia aineita. Jotkut ovat jopa hengenvaarallisia käyttäjilleen, jotkut ovat vaarallisia kanssaihmisille. Jotkut huumeet eivät aiheuta suurta vaaraa elimistölle, mutta ne ovat vahvasti addiktoivia ja sitä kautta helposti pilaavat käyttäjänsä elämän. ”Monestakaan aineesta käyttö ei herkästi näy. Lopputöitä ja väitöskirjoja on tehty amfetamiinin voimalla. Johtaja käyttää kannabista rentoutuakseen, elämä on hallinnassa eikä käyttö aiheuta ongelmaa. Tosin moni on lopettanut kannabiksen käytön, kun on alkanut tuntua siltä, ettei enää saa mitään aikaan.” Pahimpana päihdeongelmana Suomessa Jääskeläinen pitää subutexia, joskin se on astetta vähemmän vaarallinen kuin heroiini. ”Subutex koukuttaa nopeasti ja vie ihmiset mennessään. Elämäntapa muuttuu, menee työpaikat ja ihmissuhteet. Ei oikein kenelläkään subutexin käyttäjällä ole onnellista tarinaa.” Muille ihmisille vaarallisimpana aineena Jääskeläinen pitää alkoholin ja bentsodiatsepiinien yhdistelmää. Seuraavaksi pahin on alkoholin yhteiskäyttö anabolisten steroidien kanssa. Nämä yhdistelmät tuottavat arvaamatonta ja aggressiivista käyttäytymistä. Jääskeläinen soisi, että ihmiset yleensäkin tietäisivät aineista enemmän. Näin vanhemmat eivät joutuisi täydelliseen paniikkiin, kun lapsi jää kiinni kannabiksen käytöstä. ”Lasten ja vanhempien välinen luottamus on paras ase päihdekäyttöä ja päihdeongelmia vastaan. Jos luottamus vallitsee, lapsi voisi tulla aina kertomaan, on tehnyt mitä hyvänsä. Tuntuu myös siltä, että jos elämä kunnossa, todennäköisyys, että ihminen on päihteen vietävissä, on pienempi.”

Psytrance liikuttaa

Ainut kesän 2014 festivaali, jossa Jääskeläinen itse oli vieraana, oli Jysäri-festivaalit Himoksella. Häneen saa vipinää tanssibiitti. Omin juttu on psytrance, psykedeelinen trance, joka on yksi konemusiikin alalajeista. Yksi suurimpia alan tapahtumia on Boom Festival Portugalissa. Jääskeläinen on ollut mukana festivaaleilla monta kertaa. Kuusipäiväinen tapahtuma vetää kymmeniä tuhansia ihmisiä. Vaikka festarialueella kaikki päihteet on dekriminalisoitu, tapahtuma on erittäin rauhallinen.

TYÖ JA TEKIJÄ

Antti Jääskeläinen Työssä SPR:n ja YAD:n vapaaehtoistyöntekijäna jalkautuvassa päihdetyössä ja SPR:n nuorten turvatalossa. Palkkatyössä olen tehnyt erilaisia projektitöitä tekniikan alalta. Olen tällä hetkellä työttömänä ja etsin töitä.

Koulutus Tekniikan ylioppilas Tampereen teknillisestä yliopistosta. Opinnot ovat muuten valmiina mutta diplomityö on kesken.

Kotoisin Olen syntyisin Espoosta ja asunut kouluajat Vihdissä. Nykyinen asuinpaikka on Helsinki.

Työssäni palkitsee Vapaaehtoistyössä palkitsee se, että pystyy suojelemaan ihmisiä.

Rakkain työkalu Puhe.

Paras saamani palaute Muistan festareilta parikymppisen päihtyneen tytön, joka sai paniikkikohtauksen ja pelkäsi mielenterveytensä puolesta. Häntä rauhoiteltiin, ja kun hän parin tunnin pelon ja pahoinvoinnin jälkeen hymyili, se sulatti sydämen.

Vapaalla Vietän aikaa ystävien kanssa, uin, pelaan pelejä verkossa, katson elokuvia.

Motto Pitäkää huolta toisistanne.

Jääskeläinen arvelee, että rauhallisimpia ovat yhteen rajattuun musiikkityyliin keskittyvät tapahtumat, joihin tullaan juuri musiikin ja siihen liittyvän kulttuurin vuoksi. Tapahtumissa, joissa yleisömagneettien avulla pyritään tavoittamaan mahdollisimman paljon ja laaja kirjo ihmisiä, hulinaa tahtoo olla enemmän.

Antti Jääskeläinen perää suhteellisuudentajua päihdeasioihinkin: ihmiset käyttävät päihteitä pitääkseen hauskaa, saadakseen elämyksiä tai poistaakseen pahaa oloaan. Näin on ja näin on aina ollut. ”Eläimet päihtyvät ja ihmiset päihtyvät. Sitä on tehty tuhansia vuosia.” 4 n 2014 Tiimi

Tabusta puheeksi Kun toinen ei kysy eikä toinen puhu, ajatellaan, että asiat ovat hyvin. Vammaisten ihmisten päihteidenkäyttö on edelleen pitkälle tabu.

ininauhaliitto on julkaissut kirjan Kynnykset sileiksi, jonka toivotaan tuovan tietoa ja rohkaisevan kehittämään päihde- ja mielenterveyspalveluja paremmin vammaisten ihmisten saataville. Kirjan on tuottanut Sininauhaliiton Emppatoiminta, joka edistää esteettömiä ja saavutettavia päihde- ja mielenterveyspalveluja. Emppaan tulee jonkin verran kyselyjä lähinnä kehitysvammaisten asumispalveluista koskien sitä, mitä tehdä asukkaan ongelmallisen alkoholinkäytön kanssa. Kirjan julkistustilaisuudessa puhunut Rinnekoti-säätiön johtava psykologi Esa Chydenius arveli, että lievästi kehitysvammaisten alkoholinkäyttötottumukset alkavat lähestyä valtaväestön alkoholinkäyttöä. Kaikista kehitysvammaisista noin kolme neljäsosaa on lievästi kehitysvammaisia. Hyvä lähtökohta aloittaa keskustelu päihteidenkäytöstä myös vammaisen ihmisen kohdalla on kysyä, miksi hän tulee hakemaan apua. Kysymysten on hyvä olla lyhyitä ja konkreettisia. Keskustelun rinnalla Chydenius käyttää rooli- ja mielikuvaharjoituksia ja ryhmätoimintaa. ”Myös psykoterapia on mahdollinen, jos ihmisellä itsellään on halukkuutta arvioivaan keskusteluun. Siinä tarkastellaan esimerkiksi ajatuksia, tunteita, tuntemuksia ja sisäisiä yllykkeitä. Terapian ei tarvitse olla pitkäaikaista, 5–10 kertaa voi riittää.”

Toiveena tasavertainen kohtelu Pelkoja ja ennakkoluuloja on molemmin puolin, arveli julkistustilaisuudessa puhunut ”Kristian” päihdepalveluissa työskentelevien ja vammaisten ihmisten suhteesta. CP-vammainen Kristian ryhtyi käyttämään alkoholia opiskeluaikanaan ”nollatakseen päänsä”. Juominen karkasi käsistä, kun hän toimi yrittäjänä ja paloi siinä loppuun. Hän pääsi lopulta jaloilleen pitkän kuntoutusjakson aikana. ”Minulla on mutu-tuntuma, että päihdeongelmat eivät ole vammaisilla ihmisillä ainakaan pienempiä kuin normiväestöllä. Yksinäisyys on riskitekijä. Vammaisen pitää myös ponnistella enemmän todistellakseen, että on yhtä hyvä kuin muutkin”, Kristian sanoi. Millainen palvelu olisi vammaiselle avun hakijalle hyvä? Ennen kaikkea kyse on asenteista, Kristian painotti. ”Tasavertainen kohtelu ja ymmärrystä vammaisen elämästä. Uskaltakaa kohdata meidät ja toivottakaa meidät tervetulleiksi. Puhukaa asiakkaalle itselleen eikä hänen mahdolliselle avustajalleen.” Kynnykset sileiksi -kirjassa faktatiedon lomassa kerrotaan sarjakuvan muodossa neljän ihmisen tarina alkoholinkäytöstä. Kristian on yksi heistä. Sarjakuvat ovat Aino Sutisen käsialaa.

Irene Komu & Sirpa Pöllönen (toim.): Kynnykset sileiksi.

Tavoitteena esteettömät mielenterveys- ja päihdepalvelut. Sininauhaliitto 2014.

Aino Sutinen 20

Tiimi 4 n 2014

SARVANTI TAPANI SARVANTI • tapani.sarvanti@gmail.com

Kannabiksen kotikasvatusrangaistukset kohtuuttomia Viime vuosina useampi kuin joka kymmenes käräjäoikeuksien huumausainerikoksista on koskenut kannabiksen kotikasvatusta. Kannabiksen kotiviljely on yleistynyt voimakkaasti 2000-luvulla, tosin jyrkin nousu on jo tasaantunut. Aktiivikasvattajia on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan 10 000. Kannabiksen pienimuotoisesta kasvattamisesta on tullut aikaisempaa helpompaa ja samalla lopputuotteen laatu on parantunut. Euroopassa kannabiksen kotiviljely on korvannut Marokosta tuotavaa hasista ja rikollisorganisaatioiden osuus jakelussa on laskenut. Viljely asettaa näin kyseenalaiseksi huumepolitiikan, joka perustuu tuonnin ja salakuljetuksen ehkäisemiseen. Tietenkin myös kaupallinen toiminta kotiviljelyn ympärillä on lisääntynyt. HUUMAUSAINERIKOKSISTA säädettäessä pienimuotoista viljelyä ei juuri kuviteltu olevankaan Suomessa. Huumausaineiden viljely rinnastettiin huumausaineiden valmistukseen ja määritettiin rikokseksi. Kannabiksen kotikasvatus tulkitaan aina huumausainerikokseksi riippumatta viljelmän koosta tai laadusta, eikä siitä voida rangaista kaikkein lievimpänä huumausaineen käyttörikoksena. Vähäisimmillään tuomioita annetaan muutamasta viiden sentin mittaisesta kotona kasvatetusta taimesta. Kunnollisen sadon saaminen vaatii vaivannäköä, elämänhallintaa, joskus sofistikoituneita innovaatioita. Poliisi tulkitsee tämän kuitenkin helposti ammatKannabiksen kotikasvatus tulkitaan timaisuudeksi ja katsoo, että viljelemiseen aina huumausainerikokseksi. liittyy aina levittämisen riski. Monet VTT Jussi Perälän haastattelemista kotiviljelijöistä korostivat, että kasvatuksesta on muodostunut heille harrastus. Sitä verrattiin puutarhanhoitoon, chilien kasvattamiseen ja kotiviinin valmistamiseen. Haastatellut olivat tutkimuksessa avoimia, he halusivat ymmärrystä toiminnalleen. Viljelyä harrastavat nuoret ja nuoret aikuiset miehet, jotka asuvat ikätovereitaan useammin yksin, lisäksi heillä on harvemmin perhettä tai lapsia. Ankarat rangaistukset ja huumausainerikollisen leima lisäävät tämän ryhmän syrjäytymisvaaraa. RIKOSLAKIPROJEKTIN asettama professori Träskmanin työryhmä ehdotti rikoslakiin kolmea astetta. Huumausainerikoksena rangaistaisiin huumausaineiden laiton valmistaminen, kuljettaminen, levittäminen ja hallussapito. Törkeän huumausainerikoksen perusteet tulisi luetella tarkasti. Lisäksi ehdotettiin vähäisiä huumausainerikoksia varten erillistä huumausainerikkomusta koskevaa säännöstä, joka olisi pitänyt sisällään myös huumeiden käytön. OTT Heini Kainulainen kritisoi väitöskirjassaan suomalaista huumausainekontrollia liian ankaraksi. Olisikin harkittava Kainulaisen ja työryhmän ehdotuksia soveltaen muutosta, jossa pienimuotoinen viljely voitaisiin rinnastaa huumausaineiden käyttöön.

Valtiotieteiden tohtori Tapani Sarvanti on sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos emeritus. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 4 n 2014 Tiimi

Scanstockphoto

Digipelaamisesta koetaan haittoja

Tiimi 4 n 2014

Suomalaiset arvioivat varsin yleisesti läheistensä kokeneen haittoja digitaalisesta pelaamisesta.

nemmistö suomalaisista on myös sitä mieltä, että peliteollisuuden pitäisi kantaa vastuuta niistä pelaajista, joille pelaaminen aiheuttaa haittoja. Tämä selviää A-klinikkasäätiön, Sininauhaliiton ja niiden yhteisen Peluuri-palvelun teettämän väestökyselyn tuloksista. Digitaalisella pelaamisella tarkoitetaan muuta kuin rahapelaamista esimerkiksi pelikonsolilla, tietokoneella tai kännykällä. Tutkimus tehtiin Taloustutkimus Oy:n viikoittaisella Telebus-puhelinhaastattelukierroksella heinä-elokuun vaihteessa. Tutkimuksessa haastateltiin tuhatta 15 vuotta täyttänyttä suomalaista. Vastaajista 45 prosenttia kertoi pelaavansa digitaalisia pelejä ja 15 prosenttia kertoi pelaavansa niitä päivittäin tai lähes päivittäin. Pelaaminen painottui nuoriin ikäluokkiin: alle 25-vuotiaista pelasi 85 prosenttia. ”Yllätyin siitä, miten sukupolvipainotteinen asia digipelaaminen on. Se keskittyy vahvasti nuoriin ikäluokkiin: ne pelaavat, jotka ovat tottuneita pelaamaan”, sanoi tutkimuksen tuloksia esitellyt Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen. ”Ei tarvitse olla ennustajaeukko tietääkseen, että digipelaaminen ja siihen liittyvät ongelmat lisääntyvät”, hän jatkoi.

Pelaamiseen mennyt aika yleisin koettu haitta

Kyselyn vastaajista 40 prosenttia arvioi, että digipelaaminen on saattanut aiheuttaa haittoja jollekin läheiselle. Digitaalisia pelejä pelaavista vastaajista 19 prosenttia oli kokenut oman pelaamisen aiheuttavan haittoja itselle. Päivittäin digipelejä pelaavista haittoja oli kokenut yli neljännes, 26 prosenttia. Haitoista tyypillisimmät liittyivät ajankäyttöön: pelaamiseen meni liikaa aikaa, jonka olisi voinut käyttää johonkin muuhun. Myös peleihin syntyvää riippuvuutta tuotiin esiin. Fyysisistä haitoista eniten mainintoja saivat niskavaivat ja silmien väsyminen. Kyselyn vastaajista noin puolet piti digipelaamisesta aiheutuvia haittoja ongelmana Suomessa. Toisaalta paljon pelaavasta alle 25-vuotiaiden ikäryhmästä tätä mieltä oli vain noin neljännes. Kyselyn tulosten lehdistötilaisuudessa herätti keskustelua, onko liikapelaaminen itsessään ongelma. Suomalaisen pelialan kattojärjestössä Neogames Finland ry:ssä politiikkaprosessien kehitystä pelialan näkökulmasta seuraava J-P Kaleva totesi, että pakeneminen pelien maailmaan on

enemmän oire muista ongelmista kuin itse ongelma. Tukea tarvitaan, mutta sitä tarvitaan juuri siihen ongelmaan, joka liikaa pelaavalla on. ”Kannamme vastuun monialaisen yhteistyön kautta, jossa ongelmat nähdään kokonaisuutena eikä vain rajattuna yhteen kysymykseen.”

Digipelaajat kasvava asiakasryhmä

Digitaalisen pelaamisen haittoja ja läheisten huolta kohdataan A-klinikoilla ja nuorisoasemilla, Peluuri-puhelinpalvelussa, Peliklinikalla ja sen yhteydessä toimivassa info- ja tukipiste Tiltissä. ”Digipelaajat ovat kasvava asiakasryhmä, viime vuonna Peluurin puheluista seitsemän prosenttia tuli digipelaajilta tai heidän läheisiltään”, kertoi Peluurin kehittämispäällikkö Mari Pajula. Hänen mukaansa yhteyttä ottavat itsekin tietävät, että viihdepelaajat eivät kuulu Peluurin ydinasiakaskuntaan, sillä palvelu on suunnattu rahapeliongelmaisille. Tästä huolimatta Peluurissa koetetaan auttaa myös viihdepelaajia mahdollisimman hyvin. Tiltissä viihdepelaajia tavataan silloin tällöin. Tyypillinen tapaus on äiti, joka tulee Tilttiin teini-ikäisen, äidin mielestä liikaa pelaavan poikansa kanssa. Tiltissä on tavattu myös nuoria pariskuntia, joista jommankumman pelaaminen tuottaa ongelmia parisuhteessa. ”Tällöin on selvitelty heidän kokonaistilannettaan ja toimittu sovittelijoina”, sanoi Tiltin projektipäällikkö Jenni Kämppi.

Palveluille kysyntää, mistä rahoitus?

”Palveluille olisi kysyntää, mutta rahoitusmalli on avoin”, Peluurin kehittämispäällikkö Mari Pajula totesi. Sekä hän että Sininauhaliiton johtaja Aarne Kiviniemi pitivät selvänä, että peliongelmaisten riittävät hoitopalvelut eivät toteudu kuntien rahoituksella. Verkkopohjaisia kuntoutusohjelmia tahoillaan kehitelleet A-klinikkasäätiö, Peluuri ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS ovat tiivistämässä yhteistyötään. Valikoimaan kuuluu jo päihde- ja mielenterveyspalveluja sekä apua rahapeliongelmiin. Ensi vuodesta alkaen apua saavat myös digipelaajat. HUS ja Peluuri tarjoavat verkossa tietoa ja oma-apuvälineitä samalla, kun A-klinikkasäätiö kehittää verkkopohjaista terapiaa digipelaajille. 4 n 2014 Tiimi

FATTALUUTA ANNIKA KOKKONEN • annika.kokkonen@windowslive.com Tiimin Fattaluuta-palstalla kerrotaan projektin kokemuksista: mikä palveluissa käyttäjien näkökulmasta toimii ja missä on parantamisen varaa?

Velat haltuun Fattaluudat ovat huomanneet haasteita työskennellessään ulosottovirastoa koskevien asioiden parissa. Selkeät linjaukset puuttuvat, ohjeistus ei ole tarpeeksi ymmärrettävää ja sopimusten saaminen on kiinni työntekijästä. Tämä kaikki nostaa kynnystä palata työelämään vuosien jälkeen. Pitkä työttömyys ja mahdollinen päihteiden käyttö ovat kerryttäneet velkoja. Tiedossa oleva työpaikka luo toivoa paremmasta – vai luoko sittenkään? Kun pitkän kuntoutusprojektin jälkeen uskaltaa viimein ottaa ison askeleen elämässään ja siirtyä työelämän pyörteisiin, on viimeistään aika alkaa maksaa myös kertyneitä velkoja. Tuntuu hyvältä ajatukselta päästä vihdoin omille jaloilleen ja ottaa selvää, minkälaisella maksusuunnitelmalla pääsisi eroon mieltä painavista veloista. Totuus saattaa kuitenkin olla toisenlainen. On arpapeliä, saako maksusuunnitelman heti vai vasta puolentoista vuoden päästä, jolloin palkasta ulosmitataan siihen asti niin suuri osa, että toimeentulo tulee jatkossakin olemaan sosiaalitoimen varassa ja tunne omille jaloilleen pääsystä katoaa. Mitä muuta helpotusta tilanteeseen löytyy? Kuntien järjestämästä talous- ja velkaneuvonnasta voi saada apua velkojen selvittämiseen ja niiden kanssa elämiseen. Joskus velkojen maksu ulosoton kautta saattaa olla järkevin ratkaisu, varsinkin jos velkojen määrä on sen verran pieni, että ulosmittaamalla ne tulevat maksetuksi kohtuuajassa. Kun velkaantuminen on päättynyt ja tulot vakiintuneet, kysymykseen voi tulla velkajärjestely tai Takuu-Säätiön takaus velkojen maksamiseen. Tämä tie ei kuitenkaan ole helppo eikä lyhyt, eikä maksuvaraksikaan lasketa kovin paljon suurempaa osaa kuin toimeentulotuen perusosa. On kuitenkin palkitseva ja helpottava tunne, mikäli jompaan kumpaan järjestelyyn onnistuu pääsemään ja saa mahdollisuuden maksaa velkansa yhden väylän kautta. Jotkut kunnat tarjoavat asukkailleen myös sosiaalista luottoa, josta saattaa joissain tapauksissa löytyä ratkaisu velkojen maksuun tai velkakierteen katkaisemiseksi. Kaiken kaikkiaan vaihtoehtoja on monia, mutta tietoa niistä ja niihin hakeutumisesta on joskus vaikea löytää, varsinkaan jos ei tiedä, mistä etsiä. Ensimmäinen askel ja helpotus velkataakasta selviämiseen on aina selvittää velkojen todellinen tilanne. Joskus velat tuntuvat suuremmilta kuin ovatkaan, kun muistutuslaskua toisen perään tippuu postiluukusta. Epätietoisuus todellisesta tilanteesta painaa helposti enemmän mieltä kuin todellinen tieto suuremmistakin veloista. Mikäli taloustilanteen selvittäminen tuntuu yksin vaikealta, fattaluudat voivat olla avuksi asioiden vireille saamisessa ja tulla vaikka mukaan talous- ja velkaneuvonnan käynnille.

Annika Kokkonen on koulutettu fattaluuta.

Stop Huumeille ry:n Fattaluuta-hankkeessa koulutetaan vapaaehtoisia tukihenkilöitä – fattaluutia – ihmisille, jotka tarvitsevat apua palveluissa.

4 n 2014 Tiimi

TIETEEN KENTILTÄ Tieteen kentiltä -palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta. Tutkimuksia referoivat A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän työntekijät. Lisää tutkimuslyhennelmiä: www.a-klinikka.fi/tietopuu/tutkittua.

Kognitiiviset kyvyt elpyvät korvaushoidossa KUINKA KORVAUSHOITOPOTILAAT pärjäävät tiedonkäsittelykykyä, tarkkaavuutta, työmuistia ja tapahtumamuistia vaativissa tehtävissä? Asiaa tutki neuropsykologi Pekka Rapeli väitöstutkimuksessaan. Korvaushoidon äskettäin aloittaneiden potilaiden suoriutumista arvioitiin kolme kertaa ensimmäisen hoitovuoden aikana. Tutkimukseen osallistui 14 buprenorfiinilla ja 12 metadonilla hoidettua potilasta sekä 14 vertailuryhmään kuuluvaa. Osatutkimukseen, jossa selvitettiin potilaiden lääkityksen osuutta kognitiiviseen suoriutumiseen, osallistui 104 vähintään puoli vuotta hoidossa ollutta potilasta. Tutkimuksen tulosten mukaan korvaushoi-

toa saavien kognitiivinen suoriutuminen oli monelta osin odotuksia parempi. Suoriutuminen kuitenkin heikkeni, jos korvaushoitolääkkeen lisäksi käytettiin runsasta psykiatrista lääkitystä tai päihteitä. Vakiintuneessa hoidossa olevien korvaushoitopotilaiden lähelle normaalia yltänyt kognitiivinen suoriutuminen tukee käsitystä, jonka mukaan keskushermostolla on hyvä kyky korjata opioidien väärinkäyttöhistoriaan liittyviä tiedonkäsittelytoimintojen puutteita. Korvaushoitopotilailla, joiden viimeaikainen päihteidenkäyttö tai samanaikainen muu keskushermostolääkitys on runsasta, korjaaminen ei näyttäisi onnistuvan yhtä hyvin.

Pekka Rapeli: Cognitive function in opioid substitution treated patients. Associations with drug treatment variables. Tutkimuksia 130, THL 2014.

Ohjaus ryhmiin tuotti tulosta ISO-BRITANNIASSA tehdyssä tutkimuksessa haluttiin selvittää, lisääkö lääkärin tai vertaisen aktiivinen ohjaus ja rohkaisu asiakkaiden osallistumista 12 askeleen ohjelman ryhmiin hoidon aikana ja sen jälkeen. Lisäksi haluttiin tietää, vaikuttaako osallistuminen ryhmiin hoidon jälkeiseen raittiuteen. Tutkimukseen osallistui 151 katkaisuhoidossa ollutta, jotka jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluneita rohkaisi 12 askeleen ryhmiin lääkäri ja toiseen ryhmään kuuluneita ryhmiin aktiivisesti osallistuva vertaistyöntekijä. Kolmannen ryhmän

asiakkaat saivat vain tiedon kotipaikkakunnalla tarjolla olevista ryhmistä. Lääkärin tai vertaisen aktiivinen ohjaus lisäsi merkitsevästi hoidon aikaista ryhmiin osallistumista kontrolliryhmään verrattuna (88 % vs. 73 %). Vertaisen ohjaus lisäsi merkitsevästi ryhmiin osallistumista myös hoidon jälkeen. Seurantahaastatteluun 2–3 kuukautta hoidon päättymisen jälkeen osallistui 83 prosenttia tutkimushenkilöistä. Raittiiden osuuksien erot eri ryhmien välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.

Victoria Manning et al.: Does active referral by a doctor or 12-step peer improve 12-step meeting attendance? Results from a pilot randomized control trial. Drug and Alcohol Dependence 1-2/2012.

4 n 2014 Tiimi

OUTI KANSTE, TUULI PITKÄNEN & NINA HALME outi.kanste@thl.fi tuuli.pitkanen@a-klinikka.fi nina.halme@thl.fi

Perhehuolet painavat päihdepalvelujen asiakkaita Päihdepalveluja käyttävillä pienten lasten vanhemmilla on monenlaisia lapseen, perheeseen ja vanhemmuuteen liittyviä huolia ja avuntarpeita. Tämä haastaa kehittämään palveluja ja yhteistyötä.

apsista ja perheestä kysyminen on ensisijainen lähtökohta autettaessa vanhempia ja perheitä. Monissa päihdehoitoyksiköissä asiakkaiden lapsista kysytään kuitenkin harvoin eikä sen nähdä olevan edes tarpeen. Etenkin miesasiakkaiden kohdalla lapsista kysyminen saatetaan ohittaa. Lasten ja perheen puheeksi ottamiseen on kehitetty työmenetelmiä, jotka soveltuvat hyvin myös päihdehoitoon. Tuoreessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja A-klinikkasäätiön tutkimusraportissa (Perälä ym. 2014) on kuvattu pienten lasten vanhempien avun ja tuen tarpeita, avun saamista ja osallisuutta perheessä ja palvelutilanteessa sekä kokemuksia yhteistoiminnasta. Tutkimukseen osallistui 34 laitoskuntoutusjaksolla olevaa vanhempaa ja 132 päihdehoitoyksiköiden työntekijää eri puolelta maata. Työntekijöistä kolme neljäsosaa toimi esimiestehtävissä. Puolet työskenteli avomuotoisissa ja puolet laitosmuotoisissa sekä puolet julkisen ja puolet yksityisen palveluntuottajan yksiköissä.

Huolet puheeksi Päihdepalveluja käyttäneiden pienten lasten vanhempien huolenaiheet liittyvät erityisesti taloudelliseen tilanteeseen, parisuhteeseen, syyllisyyden tunteisiin ja lasten hyvinvointiin. Monet vanhemmat ovat huolissaan omista voimavaroistaan. Lähes neljäsosa vanhemmista tunsi huolta yksinäisyydestä ja vastuun kantamisesta yksin vanhempana. Huolta aiheuttivat myös ex-puolisot. Päihdepalveluissa toimivat ammattilaiset kohtaavat näitä huolia usein. Ammattilaisten mukaan vaikeinta on ottaa puheeksi vanhemman kanssa parisuhdeongelmia, avio- tai avoeroon liittyviä huolia, perheessä olevia mielenterveysongelmia ja vakavaa sairautta. Myös syyllisyydentunteet, vanhemmuuden taidot ja lapsen tunne-elämään liittyvät huolet koettiin hankaliksi aiheiksi. Selkeät ohjeet ja toimintatavat auttavat ammattilaisia ottamaan puheeksi vaikeitakin asioita. Osalla päihdehoi-

Lapsiperheille tarjolla olevien palvelujen tuntemisessa kehittämisen varaa. 26

Tiimi 4 n 2014

toyksiköistä puuttuivat kuitenkin sovitut menettelytavat huolten aiheuttamien tilanteiden ratkaisemiseksi ja toimiin ryhtymiseksi.

Yhteistoiminnan tehostamiselle tarvetta Monilla päihdehoidossa olleista vanhemmista oli kokemusta moniammatillisesta verkostotyöstä. Vanhemmat olivat kokeneet tapaamisten edistäneen perheen tavoitteiden saavuttamista. He eivät kuitenkaan olleet kokeneet itseään täysin tasavertaisiksi osallistujiksi ja mahdollisuudessa vaikuttaa perheen asioihin oli toivomisen varaa. Ammattilaisten arvioiden mukaan päihdehoitoyksiköissä lapsiperheiden asioita koskeva yhteistyö toimi parhaiten sosiaalipalvelujen ja opetustoimen kanssa. Sujuvinta yhteistyö oli sosiaalityöntekijän, lastensuojelun ja perhetyöntekijän kanssa. Yhteistyö terveyspalvelujen suuntaan koettiin haasteeksi. Yhteistyön tehostamisen tarvetta nähtiin erityisesti ehkäisevien terveyspalvelujen, kuten äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon, suuntaan. Päihdepalveluja käyttäneiden lapsiperheiden kanssa toimivien tahojen yhteistyö jää usein tiedon vaihtamisen

TUTKITTUA Tutkittua-palstalla kerrotaan päihdealan ajankohtaisista tutkimusaiheista.

Vaikeinta on ottaa puheeksi parisuhteen ja perheen ongelmia.

tasolle. Päihdehoitoyksiköiden ammattilaisista noin puolet oli sitä mieltä, että eri tahot tuntevat toistensa yksittäisiä palveluja, mutta palvelut suunnitellaan omista lähtökohdista. Noin neljä viidesosaa oli sitä mieltä, että suunnittelussa ei useinkaan käytetä tietoa muiden palveluista eikä päällekkäisiä toimintoja vältetä. Lapsiperheiden palvelut suunnitellaan harvoin yhteistyössä eri tahojen kesken, ja ne muodostavat hyvin harvoin toiminnallisen kokonaisuuden, jota suunnittelee pysyvä moniammatillinen tiimi. Avomuotoisissa päihdehoitoyksiköissä lapsiperheiden palveluja oli sovitettu yhteen useammin kuin laitosmuotoisissa. Julkisten ja yksityisten palveluntuottajien välillä ei ollut tässä eroja. Mitä enemmän palveluja oli sovitettu yhteen, sitä enemmän oli sovittuja toimintatapoja, kuten sopimista yhteisistä tavoitteista ja käytännöistä. Päihdeongelmista kärsiviä vanhempia, joilla on lapsiin ja perheeseen liittyviä ongelmia, voidaan auttaa aikaisempaa tehokkaammin sovittamalla yhteen lapsiperheille tarjolla olevia palveluja. Päihde- ja lapsiperhepalveluissa on tärkeää kehittää yhtenäisiä toimintalinjoja ja työvälineitä yhteistoimintaan.

Perheiden näkemykset huomioon Lapsiperheiden palvelujen kehittämisessä ammattilaiset pitivät tärkeänä panostamista ehkäisevään perhetyöhön, mielenterveyspalvelujen ja lastensuojelun yhteistyön tiivistämistä sekä lapsiperheiden mahdollisuuksia saada apua virka-ajan ulkopuolella. Pienten lasten vanhempien näkemyksissä nousivat esille lisäksi päihdehoitopaikkojen ja lastenhoitopalvelujen lisääminen sekä kriisiapujärjestelmän parantaminen. Erityisesti toivottiin kotiapua ja lapsenhoitoavun saamista kriisitilanteissa sekä enemmän mahdollisuuksia perhehoitoon. Lapsiperheiden näkemykset tulisi ottaa huomioon päihdepalvelujen kehittämisessä. Päihdehoitoyksiköissä toimivista ammattilaisista yli puolet oli sitä mieltä, että pienten lasten vanhemmat eivät ole lainkaan mukana palvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä. Monialaisesti yhteen sovitettujen lasten ja perheiden palvelujen raken-

taminen on palvelujärjestelmän kehittämisen haaste. Tämä edellyttää sitä, että eri toimijat tuntevat toistensa työn ja tarjolla olevat palvelut laaja-alaisesti. Päihdehoitoyksiköissä toimivat ammattilaiset tunsivat keskinkertaisesti lapsiperheille tarjolla olevat erityis- tai erikoispalvelut, kolmannen ja yksityisen sektorin palvelut sekä erilaiset tukimuodot. Parhaiten tunnettiin sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelun palvelut sekä toimeentulotukiasiat. Mitä paremmin palvelut tunnettiin, sitä helpommin pystyttiin kohtaamaan lapsiperheiden huolia ja ryhtymään tarvittaviin toimiin sekä tukemaan vanhempien ja perheiden osallisuutta.

Lapsiperheiden palveluja tulee sovittaa yhteen.

Marja-Leena Perälä, Outi Kanste, Nina Halme, Tuuli Pitkänen, Kristiina Kuussaari, Airi Partanen & Sirpa Nykänen: Vanhempi päihdepalveluissa – tuki, osallisuus ja

yhteistoiminta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 21/2014. Myös internetissä. Outi Kanste ja Nina Halme ovat erikoistutkijoita Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Tuuli Pitkänen on vanhempi tutkija A-klinikkasäätiössä. 4 n 2014 Tiimi

AINO MAJAVA aino.majava@a-klinikka.fi

Jetro Kokko

Vertaiset tekevät toisenlaista huumepolitiikkaa

Suomen Lumpeen ja Stockholm Brukarföreningin yhdistysaktiivit vaihtoivat kokemuksia Malmin Vinkissä.

Näin Tukholmassa: käytetyt neulat ja ruiskut voi vaihtaa puhtaisiin, kunhan se tapahtuu matalalla profiililla.

elsingin Vinkin Malmin toimipiste on täynnä väkeä. Käynnissä on Suomen käyttäjäyhdistys Lumme ry:n ja ruotsalaisen Stockholm Brukarförening -yhdistyksen tapaaminen. Yhteistä puhuttavaa riittää kolmella kielellä. Yhdistysten toimintaedellytykset ovat erilaiset, sillä naapurimaat harjoittavat keskenään erilaista huumepolitiikkaa. A-klinikkasäätiön ylläpitämän Vinkin terveys- ja so-

Tiimi 4 n 2014

siaalineuvontatyössä korostuvat huumeisiin liittyvän riskikäyttäytymisen ehkäisy ja vähentäminen, asiakkaiden kokonaisvaltainen elämäntilanteiden kohtaaminen ja tarvittava palveluihin ohjaus. Erityistä huomiota kiinnitetään uusien C-hepatiittitartuntojen ehkäisyyn ja laajentuneen vertaistoiminnan tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Koulutetut vapaaehtoistyötä tekevät käyttäjät mahdol-

listavat Malmin pienen terveys- ja sosiaalineuvontapisteen pyörittämisen. Toimipisteessä työskentelee normaalisti kaksi työntekijää ja vertainen. ”Ilman vertaisia tämä ei olisi mahdollista”, kertoo ainoana työntekijänä vuorossa oleva Mika Mikkonen. Vertaistoimijat toimivat aktiivisesti omissa verkostoissaan. Tavoitteena on luoda kontakti niihin käyttäjiin, joita ei muilla keinoin tavoiteta. Vertaisten kentältä tuoman tiedon avulla Vinkin työntekijät voivat reagoida huumeilmiöihin nopeastikin.

”Eräs Vinkin asiakas katsoi videon tarkkaan ja totesi, että tämä minun olisi pitänyt nähdä jo vuosia sitten”, kertoo Mika Mikkonen.

Julkinen keskustelu puuttuu Ruotsista

Ruotsissa kunnat saavat päättää siitä, järjestävätkö ne terveysneuvontaa piikkihuumeiden käyttäjille vai eivät. Stockholm Brukarförening -yhdistyksen puheenjohtaja Christina Paulsrud kertoo, että koko maassa on vain kuusi kunnallista neulojenvaihtopistettä.

Epävirallista työtä ennen virallista

”Vertaistyötä tehtiin epävirallisesti jo ennen kuin Vinkkiä olikaan”, kertovat vapaaehtoiset Tuija ja Päivi. Tarvetta käyttäjien keskinäiselle tuelle oli jo siksi, että ennen terveysneuvontapisteiden avaamista 1997 puhtaiden käyttövälineiden saaminen oli hyvin vaikeaa. Nykyään välineitä saa terveysneuvontapisteistä sekä ammatillisen etsivän katutyön ja jalkautuvien vertaisten tuella. Vapaaehtoistyöntekijä Anita kokoaa jaettavia etsivän katutyön peruspaketteja. ”Viisi ruiskua ja neulaa, viisi desinfiointilappua ja kuivalappua, filttereitä, klikkikuppeja, kondomi ja liukuvoide”, hän luettelee. ”Onko siitä jo pari vuotta kun aloitin! Aika kuluu niin nopeasti. Lähdin vapaaehtoiseksi Vinkkiin heti, kun kuulin mahdollisuudesta. Tämä käy terapiasta itsellenikin”, sanoo Anita. Työllä on merkitystä, sillä Anitan mukaan käyttäjillä on yllättävän vähän tietoa pistämisestä ja sitä kautta leviävistä taudeista. Anita on käynyt Vinkin koulutuksen lisäksi Stop Huumeille ry:n Fattaluuta-koulutuksen, jossa koulutettiin tukihenkilöitä ihmisille, jotka tarvitsevat apua palvelujen hakemisessa. Käyttäjäyhdistys Lumme on tuottanut videon, jossa näytetään, kuinka pistetään turvallisesti. Ruotsalaiset kollegat kehuvat sitä.

Vertaistyötä tehtiin jo ennen Vinkkiä.

Ruotsissa on vain kuusi kunnallista neulojenvaihtopistettä. ”Se ei tietenkään riitä”, hän sanoo. ”Huumepolitiikka on Ruotsissa on kovin ideologista. Puhtaiden käyttövälineiden jakamisen katsotaan antavan vääränlaisen viestin.” Ruotsalaiset vertaiset toimivat tilanteessa parhaansa mukaan. Tukholman käyttäjäyhdistyksen ylläpitämissä tiloissa käy päivittäin jopa satoja avun tarvitsijoita. Christina Paulsrud kertoo, että 70 prosenttia Tukholman käyttäjäyhdistyksen asiakkaista on asunnottomia. He tarvitsevat paljon apua elämisen perusasioiden hoitamisessa. Tukholmassa käyttövälineitä saadaan lahjoituksina eurooppalaisilta vertaistoimijoilta ja niitä jaetaan tiskin alta. Viranomaiset eivät puutu käyttäjäyhdistyksen toimintaan, kunhan neulojen vaihto tapahtuu matalalla profiililla. Vertaisilla on lupa auttaa toisiaan, mutta esimerkiksi apteekeissa ruiskuja ja neuloja ei saa myydä huumeiden käyttäjille. Paulsrudin kollega Louise Persson pohtii, että Ruotsissa ei ole juuri käyty julkista keskustelua piikkihuumeiden käyttäjien terveysneuvonnasta. Suomessa suhtautuminen asiaan on ehkä käytännöllisempi. ”En oikeastaan tiedä, mitä tavalliset ruotsalaiset ajattelevat neulojen vaihtamisesta. Ainakin tuntuu siltä, etteivät he halua meitä naapuriinsa”, Louise Persson miettii.

4 n 2014 Tiimi

KIRJAT JUKKA HEINONEN • jukka.e.heinonen@gmail.com

Kivi kenkään Tampereen A-klinikan kouluttaja Jukka Oksanen on koonnut teoriaan ja pitkään työkokemukseensa perustuvan tietonsa opaskirjaksi asiakastyöstä tekeville. Kirjan näkemykset eivät rajaudu päihdetyöhön, vaan ne ovat Oksasen mukaan sovellettavissa vaikkapa velkaneuvonnassa, työvoimapalveluissa tai sosiaalitoimessa. Kirjan keskiössä on motivoinnin tärkeys. Ilman asiakkaan motivaatiota mikään muutos asiakastyössä ei ole mahdollinen. Motivoinnin käsitteen Oksanen määrittelee napakasti jo johdannossa: ”Motivointi on yksinkertaista keskustelua arkisesta toiminnasta ja siihen liittyvistä muutoksista.” Ihan yksinkertaista homma ei kuitenkaan näytä olevan, sillä kirjoittaja käyttää 270 sivua näkemyksensä selkeyttämiseen. Oksanen vertaa muutostilannetta kaupankäyntitilanteeseen. Asiakkaalle tarjotaan jotakin, jonka saadakseen hänen on luovuttava jostakin. Motivointi on tarjouksen ”kääre”, jolla tarjouksen hyväksymistä edistetään. Kirjan neljässä osassa tarkastellaan johdonmukaisesti hyvän kääreen elementtejä: muutoksen havaitsemista, haastattelutaitoja, asiakastyön suunnitelmallisuutta ja sen seurantaa. Jukka Oksanen on usein verrannut motivointia kiven asettamiseen kenkään. Kivi voi olla pieni sirunen, mutta ajan mittaan sen hiertäminen pakottaa harkitsemaan muutosta. Oksasen teksti on erinomaisen hienovaraista erittelyä siitä, miten asiakas saadaan havahtumaan tuon kiven olemassaoloon ja miten häntä tuetaan muutosten toteuttamisessa.

Kirjassa ei sinänsä tuoda esiin mitään ennen kuulumattomia oivalluksia. Sen ansiona on erinomaisen selkeällä kielellä tuotettu kokonaisesitys vuorovaikutustyöstä asiakassuhteessa. Sen tarkka erittely tuottaa oivalluksia epäilemättä kaikille lukijoille. Itse jäin erityisesti pohtimaan lyhyehkön ”Dialoginen asiantuntijuus” -luvun antia. Samoin teoksen loppupuolen pohdinnat muutosten ja tuloksellisuuden arvioinnista jäsentävät joskus kohtuuttomiltakin tuntuvia työhön kohdistuvia odotuksia. Toisena ansiona pidän kirjan ajatusten yleistettävyyttä. Alakohtaisia spesiaalitaitoja toki tarvitaan aina, mutta päihdetyökin on saattanut sortua liialliseen erityisyytensä korostamiseen. Kirja pitäytyy selkeästi motivoivien vuorovaikutustaitojen alueella. Hyvä niin. Oksanen osaa myös rajata tekstinsä. Hän myös välttää tiukkapipoisuutta huomauttaen useampaan kertaan tekstinsä olevan vain yksi yritys muiden joukossa motivoinnin tarkastelussa. Toivottavasti kirja löytää paikkansa erilaista asiakastyötä tekevien ammattilaisten käsikirjastoissa. Kun joku vielä kirjoittaisi yhtä selkeät yhteenvedot ihmisestä biofyysisenä olentona sekä yhteiskunnan ja yhteisöjen jäsenenä, meillä alkaisikin olla pakka kasassa.

Jukka Oksanen: Motivointi työvälineenä. PS-kustannus 2014.

Jukka Heinonen on sosiologi, joka on työskennellyt pitkään päihdetyössä. 30

4 n 2014 Tiimi

HENKIREIKÄ SARI ILVONEN • sari.ilvonen@pori.fi Henkireikä-palstalla päihdetyön piirissä työskentelevät ihmiset kertovat voiman lähteistään.

Katsaus kalenteriini osoittaa, että sieltä löytyy paljon erilaisia työryhmiä. On ohjausryhmä, ehkäisevän päihdetyön ryhmä, Terve kunta -verkosto, elinkeinon tarjontatyöryhmä, Valomerkki-tiimi, päihdevalmiusryhmä, Nuorten verkosto, nuorisopäivystystiimi ja savuton verkosto sekä Pakka-verkosto, Preventiimin avainhenkilötapaaminen ja Ehkäpä Helsingissä. Lisäksi löytyy pari vanhempainiltaa ja muut tapaamiset, kokoukset, koulutukset ja kohtaamiset. Vapaa-ajalle on sovittu ammattiyhdistystoimintaa, vaatekutsut, ”vanhojen” ystävien kohtaaminen, pyöräretki naisten kesken, lenkkejä naapurin rouvan kanssa, useita kyläilyjä ja lukematon määrä lasten kuljettamisia harrastuksiin. Ja mikä parasta, kaikki tämä tapahtuu ensimmäisen kuukauden aikana kesälomalta paluun jälkeen. Joku voisi kokea edellä mainitun ahdistavaksi ja vähintään sekavaksi. Itse ajattelen niin, että minun voimavaranani niin työssä kuin vapaa-ajalla ovat muut lähellä olevat ihmiset, laajat verkostot, joiden kanssa saan tehdä mielekästä työtäni ja viettää vauhdikasta vapaa-aikaani. Esimieheni on leikkisästi tituleerannut minua joskus ”verkostoqueeniksi”. Ei niin paljon leikkiä, ettei osa tottakin. Toki työnkuvani velvoittaa minua verkostoitumaan, mutta en näe siinä mitään pakkoa. Suorastaan nautin siitä, että kohtaan erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä yhteisen kehittämisen ja toteuttamisen merkeissä. Verkostotyössä ja paikallisia toimintoja koordinoidessa ja kehittäessä saan jakaa osaamistani ja ennen kaikkea oppia muilta. On erittäin opettavaista ja ”kukkahattutädin” silmiä avaavaa pohtia esimerkiksi alkoholielinkeinon kanssa, mitä toimia seuraavaksi toteutamme paikallisten päihdehaittojen ehkäisyn ja terveyden edistämisen nimissä. Yhtä mielekästä on alakoulun vanhempainillassa keskustella ja pohtia vanhempien kanssa yhdessä esimerkiksi sitä, mikä on lapselle sopivaa ja mikä haitallista pelaamista. Olen saanut kuulla, että ”et sä jaksa tota vauhtia loputtomiin”. En varmasti jaksaisikaan, ellei tämä olisi minulle ominainen tapa tehdä työtä, elää ja olla. Toki on joskus ihanaa höllätä ja iltaisin käpertyä villasukat jalassa sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa, mutta sitä ennen päivän mittaan työryhmissä on kehitetty ja sovittu seuraavista toimista, tehty ruokaa, viety lapset treeneihin, käyty pienellä juoksulenkillä ja hoidettu iltapisut ja -pusut. Koen olevani erittäin onnekas, kun saan sekä työssäni että vapaa-ajallani olla oma itseni ja toimia itselleni ominaisella tavalla.

Sari Ilvosen kotialbumi

Mahtavat verkostot, yhteistyökumppanit ja laaja ystäväpiiri

Sari Ilvosen kokouskumppaneina tällä kertaa ravintoloitsijat Harri Vilkuna ja Lauri Turtola.

Sari Ilvonen toimii ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön koordinaattorina Porin kaupungissa. Hän haastaa seuraavaksi kirjoittajaksi Matti Mäkelän, joka on erityissuunnittelija sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksessa.

4 n 2014 Tiimi

Rajapinnalla-päivät 16.–17.10.2014 Balderin sali (Aleksanterinkatu 12, Helsinki) VERKOTTAJA 2013–2016 – päihde- ja mielenterveystyön kokemusta, vertaisuutta ja ammattiapua -hanke kutsuu ammattilaisia, maallikoita ja muita asiasta kiinnostuneita kohtaamaan, esittäytymään ja vuoropuhelemaan päihdeja mielenterveystyön yhteistyö- ja rajapinnalla.

16.10. klo 9-16 Teemana yhteinen työ ja jaettu osaaminen. Äänessä ja kuulolla osallistujat erilaisten ajatusten rajapinnalla. Mukana toimijoita päihde- ja mielenterveystyön keskeisistä järjestöistä ja hankkeista: Mielenterveysseura, Mielenterveyden Keskusliitto, Kuntoutussäätiö, A-klinikkasäätiö, A-Kiltojen Liitto, Kalliolan Setlementti, Omaiset Mielenterveystyön Tukena, Mielen avain ja sen osahankkeet, Koulutetut kokemusasiantuntijat KokoA, KokeNetkokemusneuvojat, Muotialan toimintakeskus, VETY, a-paja, MiepäOsaa, MPNet-verkostot jne. Kohtaamisia ja vuoropuhelua virittää ja värittää Helsingin Tarinateatterin playback-työskentely yhdessä osallistujien kanssa.

17.10. klo 9-16 Teemana verkosto- ja yhteiskehittäminen. Osallistujat kohtaavat toisiaan palveluja auttamistoiminnan rajapinnalla. Rakennetaan sovitulla ja vapaalla haulla konkreettista yhteistyötä julkisten palvelujen ja kolmannen sektorin areenalla. Infoiskuilla ja ”palopuheilla” tehdään näkyväksi toimivan ja toiveikkaan yhteistyön ja jaetun osaamisen kokemuksia. Energiaa, iloa ja vauhtia päivän vuoropuhelulle antaa teatteriklovni Maija.

Mukaan päiville mahtuu 200 osallistujaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittaudu 30.9. mennessä: verkottajahanke.fi/ilmoittautumislomake. Ilmoittautua voi kumpaankin tai vain toiseen päivään. Päiville ei ole osallistumismaksua. Lisätietoja: verkottajahanke.fi Ari Terävä, A-klinikkasäätiö, Verkottaja-hanke, p. 045 6577 465, ari.terava@a-klinikka.fi