Liikkujan ääni: Hiihtäminen hoivaa kehoa ja mieltä

teksti Riitta Skytt kuvat Pentti Vänskä

Kaisu Mikkonen saa nivelrikon oireet pysymään hallinnassa monipuolisen liikunnan avulla. Koronakaan ei ole hiljentänyt hänen vauhtiaan.

Vähän ennen eläkeikää kuopiolainen Kaisu Mikkonen, 67, huomasi aamuisin uuden oudon oireen. –Tuli aamujäykkyyttä polviin, sormet ja kaikkialle. Kun polvia liikutteli, kuului semmoista ääntä kuin hiekkaa rapsuttelisi. Kipuakin oli aika ajoin.

Hän hakeutui lääkäriin, jossa suljettiin pois reuman mahdollisuus ja kuvattiin polvet. Nivelrikkoa todettiin sormissa ja polvissa.

Mikkonen sopi lääkärin kanssa ottavansa tarvittaessa kipulääkettä ja hoitavansa itseään liikkumalla niin paljon kuin pystyy.

Nivelrikko eli artroosi on maailman yleisin nivelsairaus, eikä sen

”Sitä latua minä hiihdin hurjana koko talven. Helpotti oloa, kun sai pusertaa kaikki voimat ladulle.”

perimmäistä syytä tiedetä tarkasti. Se voi johtua aikaisemmista sairauksista tai vammoista.

Sairauteen pyritään vaikuttamaan liikunnalla, kipulääkkeillä ja fysioterapialla. Jos nivelrikko etenee, voidaan turvautua niveltä säästäviin leikkauksiin tai tekonivelleikkauksiin.

Liikuntaa lapsesta asti

Mikkonen on ollut kolme vuotta tyytyväinen eläkeläinen, jonka päivät täyttyvät

monipuolisesta liikunnasta ja mukavista harrastuksista. Liikunta on ollut osana elämää aikaisemminkin. –Se on antanut iloa ja ollut avuksi vaikeina aikoina, hän kertoo.

Mikkonen on käynyt erilaisissa jumpissa lapsesta asti, hiihtänyt, harrastanut hyötyliikuntaa, ulkoillut paljon ja joogannut lyhyitä taukoja lukuun ottamatta yli kaksikymmentä vuotta.

–Jo kansakoulun alaluokilla kävin voimistelukerhossa, ja meillä oli oikein esitys pallojumpasta.

Mikkonen tekee parhaansa pitääkseen omat oireensa hallinnassa.

–Kun jäin eläkkeelle, aloin liikkua oikein urakalla − paljon enemmän kuin aiemmin. Kannustan kaikkia liikkumaan edes vähän. Kuten vanha sanonta kuuluu, liike on lääke. Kyllä se näin on, vaikka aluksi saattaa tuntua vaikealta. Mutta kun sitkeästi jaksaa, saa palkinnon.

Mikkosen mielestä turvotus sormissa on vähentynyt, eikä polvissa ole enää aamujäykkyyttä.

Hyötyliikuntaa portaissa

Kaisu Mikkonen on myös ahkera hyötyliikkuja. Hän kävelee kaikki mahdolliset matkat ja kaupungilla asioidessaan pyrkii valitsemaan liikunnallisimman vaihtoehdon.

–Yritän aina kulkea portaita. Tavarataloissa niitä on mukavasti. Menen hitaammin, jos tuntuu hankalalta. Mutta ei se vielä niin hankalaa ole ollut, että olisin hissiin tai liukuportaisiin siirtynyt.

Talvisin hiihto on yksi Mikkosen lempilajeista. Tänä talvena lunta on riittänyt ja hän on päässyt suoraan kotiovelta kävellen tai hiihtäen Kuopion Väinölänniemen ladulle, jossa hän on sivakoinut jo noin sata kilometriä.

–Hiihto on mukavaa, monipuolista ja kokonaisvaltaista liikuntaa.

Hän kokee, että liikunnalla on vaikutusta mielen hyvinvointiin.

–Aikoinaan asuin Neulamäessä ja siellä oli rankka latu, monia nousuja ja laskuja. Elämässäni oli silloin vaikea vaihe. Sitä latua minä hiihdin hurjana koko sen talven. Helpotti oloa, kun sai pusertaa kaikki voimat sinne ladulle.

Mikkosen mielestä ihminen on kokonaisuus. –Kun liikuntakyky pysyy, niin mielikin on parempi. Jaksaa miettiä ja ajatella.

Kaatuminen huolettaa

Luonnossa liikkuminen on Mikkoselle tärkeää. Kesäisin hän lähtee miehensä kanssa metsäretkille, ja he kalastavat verkoilla muikkua Roikanvedellä. Vaimo on airoissa, koska se on hänestä mukavaa. Syksyisin Mikkonen marjastaa ja sienestää. Kotiväki on välillä huolissaankin, kun hän koluaa pitkin metsiä.

–Eräällä metsäretkellä minä kaatua rymysin, kun jalka tarttui johonkin oksaan. Käsi turposi ja olkapäähän sattui. Miestä pelottaa ja hän varoittelee, että pitää katsoa eteensä.

Kymmenisen vuotta sitten Mikkosen ranne murtui ja ilmeni, että hänellä on osteopenia, joka on osteoporoosin esiaste.

–Yritän pitää itseni liikuntakykyisenä, koska kaatuminen pelottaa. Pidän lihaksia ja tasapainoa yllä, jotta pysyisin pystyssä erityisesti liukkailla – ja muutenkin.

Etäjumppaa korona-aikana

Mikkosella on tietoteknistä osaamista työelämästä, mutta hän pelkää silti ajoittain putoavansa kärryiltä nopeasta kehityksestä.

Hän on opetellut käyttämään etäkokoussovelluksia voidakseen osallistua yhdistysten kokouksiin ja muuhun toimintaan. Tämäkin haastattelu tehtiin Zoom-sovelluksen välityksellä.

Ennen koronaepidemiaa Mikkonen kävi Kuopion nivelpiirin järjestämässä ohjatussa, nivelrikkoisille soveltuvassa jumpassa pari kertaa viikossa. Koronan takia jumppa loppui syksyllä 2020, mutta tämän vuoden tammikuussa se jatkui verkossa. Fysioterapeutti Pekka Alavillamo vetää tunnin jumpan Teams-sovelluksessa.

–Se on samanoloista kuin Pekan toimintakeskuksessa pitämä jumppa. Lattialle ei vielä ole menty lappeelleen, vaan liikkeitä on tehty monipuolisesti istuen ja seisten.

Jooga, portaat, hiihtäminen ja etäjumppa kerran viikossa eivät

Kaisu Mikkonen pitää nivelrikon oireet hallinnassa monipuolisen liikunnan avulla. Hän kannustaa kaikkia liikkumaan, vaikka se aluksi tuntuisi vaikealtakin.

kuitenkaan liikunnalliselle Mikkoselle riitä. Tammikuussa, kun Kuopion Kuntolaakson uimahalli oli vielä auki, hän kävi siellä vesijumpassa ja kuntosalilla. Helmikuussa halli kuitenkin suljettiin.

–Siksi olen kokenut yhdistyksen etäjumpan entistä tärkeämmäksi. Olen tosi iloinen, että sellainen on saatu aikaan. Kiitos Nivelyhdistyksen vertaisohjaajan Raija Rapon, joka teki siitä aloitteen. Toivottavasti etäjumppa jatkuu, sillä tarvetta varmasti olisi, Mikkonen miettii.

Niveljumppiin voivat osallistua kaikki Nivelyhdistyksen jäsenet ympäri Suomea. Ne jatkuvat keväällä, jos osallistujia ilmoittautuu tarpeeksi.

Villahousut omin käsin

Liikunnan lisäksi Mikkonen ehtii harrastaa paljon muutakin.

–Aina joskus mies sanoo, että et kerkeä edes syömään, kun pitää juosta joka paikassa.

Hän ei silti koe olevansa liian kiireinen eläkeläinen. Aikaa jää myös rentoutumiseen. Syksyllä hän lainasi kirjastosta kaikki Finlandia-ehdokkaat ja keskittyi rauhassa lukemiseen.

Nyt Mikkoseen on iskenyt neuloosi, ja hän käy joka toinen viikko kansalaisopiston neuleklubissa. Viime aikoina hän on neulonut sukkia ja lapasia saadakseen vanhat langat kulutettua.

–Viime talvena tein pitkät villahousut. Klubilaiset naureskelivat, koska talvi oli niin lämmin, ettei villahousuja tarvinnut.

Tänä talvena pakkaskeleillä hiihdellessä villahousut ovat olleet vallan mainiot. 