Kosmetiikkalainsäädännön vaikutukset

Teksti: Noora Kailanto ja Kaisa Leppälä

Tuotetekstien tarkoitus on antaa tietoa kuluttajalle, jotta tämä voi tehdä tietoisen ostopäätöksen. Tuotetekstit tehdään tuotteen ominaisuuksien mukaan sekä tuotetestaamisen perusteella. Tuoteväittämiä säännellään väittämäasetuksella (655/2013/EU) ja on olemassa tarkat määritelmät, millä perusteilla mitäkin tekstiä tuotteeseen saa liittää. Käyttöohjeilla varmistetaan, että kuluttaja saa tietoa tuotteen käytöstä ja käyttötarkoituksesta.

Varoitukset tuotteille määritellään käytännössä aina lainsäädännössä kyseiseen raaka-aineeseen liittyen. Joskus myös kosmetiikan valmistaja voi itse päättää mahdollisista lisäyksistä. Varoitusten tarkoituksena on antaa lisäohjeita kuluttajille tuotteen turvalliseen käyttöön.

Ainesosaluetteloon tulee merkitä kaikki tuotteessa olevat raaka-aineet painon mukaisessa suuruusjärjestyksessä 1% saakka. Nimet merkitään INCI Glossaryssa (701/2019/EU) olevien virallisten ainesosanimien mukaisesti. Kosmetiikka-asetus vaatii nykyään myös kaikkien raaka-aineissa käytettyjen apuaineiden maininnan INCI-listassa. Apuaineita ovat esimerkiksi raaka-aineissa käytetyt liuottimet tai säilöntäaineet. Nämä on kaikki merkittävä lopulliseen INCI-listaan, vaikka niitä olisi lopputuotteessa häviävän pieni määrä tai vaikka joku liuotin haihtuisikin kuumennettaessa tuotteesta kokonaan pois. Tämän vuoksi viimeisien vuosien aikana monien tuotteiden INCI-listat ovatkin kasvaneet, vaikka tuotteen formulaatio olisikin pysynyt ennallaan.

Kosmetiikka-asetus ei ole määritellyt minimirajaa, milloin raaka-ainetta ei tarvitse mainita INCI-listassa, kuten tähän asti on ollut parfyymien ainesosien kanssa. Parfyymien merkitsemiseen INCI-listaan on tulossa muutoksia, mutta sen säätely on vielä kesken. Oletettavaa kuitenkin on, että INCI-lista tulee pitenemään entisestään lähivuosien aikana.

Pitää tietää, kuinka paljon aineita tuotteissa on, miten paljon, millä tavalla ja kuinka usein tuotetta käytetään eli miten tuotteen sisältämille aineille altistutaan. Annos ratkaisee, kuten jo Paracelsus (1492–1541) totesi: ”Mikä muka ei ole myrkkyä: kaikki aineet ovat myrkyllisiä eikä mistään puutu myrkkyä. Vasta annos ratkaisee, ettei kyseessä ole myrkky.”

Raaka-ainetta nimeltä Climbazole, voidaan käyttää hilseenestoon tai säilöntäaineena. Kyseiseen raaka-aineeseen voi törmätä muun muassa shampoissa, hoitoaineissa, hiusvesissä, kasvovoiteissa ja jalkojenhoitovalmisteissa. Laki määrittää, millä pitoisuudella raaka-ainetta saa käyttää, kun sitä käytetään eri funktiossa. Mikäli Climbazole toimii hilsettä vastaan, tuotteessa tulee erikseen mainita aineen käyttötarkoitus hilseenestossa.

Salisyylihappo voi toimia tuotteessa kuorivana ainesosana tai säilöntäaineena. Mikäli salisyylihapon funktio on toimia kuorivana ainesosana, eri tuotetyypeille on eri pitoisuusrajoitukset. Esimerkiksi poishuuhdeltavissa hiustuotteissa salisyylihappoa sallitaan kuusinkertainen määrä verrattuna esimerkiksi vartalovoiteiseen. Lisäksi tuotteessa tulee silloin mainita, että aineella on kuorivia vaikutuksia. Salisyylihapolle on lisäksi käyttörajoituksia, ettei sitä saa olla alle 3-vuotiaiden tuotteissa.

Suomessa kosmetiikka- ja hygieniatuotteita säädellään EU:n kosmetiikka-asetuksella (1223/2009/EU), joka on sellaisenaan sovellettavaa lainsäädäntöä kaikissa EUmaissa. Lainsäädäntöä (aineosasäätely) päivitetään säännöllisesti ja muutokset annetaan erillisinä muutosasetuksina.

SCCS (Scientific Committee on Consumer Safety) on Euroopan komission riippumaton tiedekomitea, joka antaa mielipiteitä kosmetiikan raaka-aineista. Yleensä nämä mielipiteet vaikuttavat suoraan kosmetiikka-asetukseen joko sallittuna raaka-aineena ilman rajoituksia tai sallittuna tietyin rajoituksin tai kokonaan kiellettynä raaka-aineena. Raaka-aineisiin liittyviä ra- joituksia antaa myös CLP-asetus.

Kosmetiikassa ei saa käyttää CMR-aineita (carcinogen, mutagen and/or reproductive toxicant) eli aineita, jotka ovat syöpää aiheuttavia, perimää vaurioittavia ja/tai lisääntymiselle vaarallisia aineita. Mikäli joku aine todetaan CMR-aineeksi, sen käyttö kielletään kosmetiikka-asetuksessa. Tässä on olemassa tosin poikkeuksia ja tietyin ehdoin voidaan sallia kyseiselle aineelle käyttölupa. CMR 2 kategorian aineiden käyttö on sallittu, jos SCCS on arvioinut käytön olevan turvallista. CMR 1A ja 1B kategorian aineiden käyttö on sallittu, jos aine on elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien vaatimusten mukainen, sopivia korvaavia aineita ei ole saatavilla ja SCCS on arvioinut käytön turvalliseksi huomioiden kokonaisaltistumisen ja herkät väestöryhmät. Aineen käytölle on lisäksi haettava lupaa johonkin tiettyyn käyttöön.

Kosmetiikan ainesosat kuuluvat ympäristövaikutusten osalta REACH-asetuksen piiriin, ja kemikaalilainsäädännöstä voi tulla rajoituksia ainesosille ympäristösyistä. Esimerkkejä tällaisesta säätelystä ovat D4- ja D5 -siloksaanien ja mikromuovien säätely.