1
Koulumarkallu. lii sekä Pentrisen pellon aidat. Aitoja piti ylitcllä. po rr ~ teja ja vcräitä aukoa . Ihmisil lä kun ei ollut k ulkuvä lineirä, eikii teitä, ki n t ~ tupolkuja tallaantu i. Lisäksi niitä polkivat e!iiimcl. koska metsissä kulkivat. \lcidänkin pellon ympiiri kiersi polku, mi tä Pentti sen Aapeli kulki kirkolle. Joka päivä näitä polkuja tal lartiin, ihmiset sekä eläimet kesän aikaan . Etelä lahdelle johti yksi polku Luukkosen pellon oh i. Se olikin kovasti marjam iesten tallaama. Siihen aikaan, kun Etelälahden maa lla Palokankaalla oli paljon puo~ Jukkaa. Toim:n vähän leveämpi polku meni t::te l ä l a h ~ delle Ko iraku lk un suo n kohdalta. Luuk kosen ohi S i l~ talahteen johti meidän kirkkopolku. Silta lahdesta oli kärrytie Pitkälahden tielle . Siltalahteen mennessä kuitenkin piti ylittää verinen suo, j ossa o li pitkospuut. Pitkospuita myöten ra itei lti in kulkea. Kengät otettiin kotoa lähtiessä aina käteen. Ne laiteHiin jalkaan juuri ennen Myntt.istä, tai vasta Pitkälahden tielle tultaessa. Paremmat kengät usein kirkkoon mennessä vasta kirkon mäen alla . Samoin Pitkälahden koulu lle, k un juhl iin mentiin. Juuri ennen Pyrhöstä laitettiin ken gät jal kaan. Pyrhösecn mennessäkin on vaikka minkä la ista kalliota, ojaa ja kostcita suopaikkoja. ;\e metsäpolut ol ivat hyvin vaih~ tclevia j a rattoisia kävellä. Sie llä puun juuret mutkirtclivat hauskasti tien yli. Oli isoja kiviä. mistä sai yli kimpua. Portteja ja vcräjiä rämä n rästii . Lammet sai mukavasri kierrettyii sieltä polkuj a pitkin. Kyllä siinä ja lkapohjat hierontaa sai. Kou luun k uljettiin j oskus Rauanlahden ympäri. Sie llä oli samanlaisia polkuja j a pääsi Pyrhösen maata kicrrellen Laamaseen. Siirä olikin jo koululle lyhyt matka sekä jonkunlainen tiekin . Rauan lahdesta pyydystettiin kolkkakalaa koulurcissulla . \-1ati koi ra oli hauska kolkkia jään läpi. Sitten ol i syö~ mistä kotiin vi~täväk s i illalla. Polkuja kiem urteli joka puolella. :\iihi oli hauska taivallella. ~idlä luonnon.kes~ kellä . Venettä piti pa lj on käyttää, koska Anttol assa on paljon järviä sekä lampia. Etelälahti lienee siitä nimensäkin saanut. Saimaan lahti sinne pistää llämyrsaaren ja Etclälahden väliin. Saaret olivat palj on käytettyj ä laitumia. Ei ta rvinnUT 12
edes raja-ai toja rehdä, koska järvi oli aitana . Lehmät ja hevoset vieriin saareen uittamalla. lampaat ja vuohet veneellä. \"opolan khmät olivat kesällä Suoponja Korvcnsaaressa. Oli niissä aikamoinen k ulj ~ ttami1 nen . Välillä maata myöten, väli llä uittamalla. Siell ä ne kesänsä vietti. Lypsymatka ol i pitkä etenkin Kor v e n~ saareen. Lypsyviilincet säilytettiin siellä luonnonhelrnassa. Siivilä . lypsyämpärir sekä lypsyliinat. Pestiin j ärve:\sä j a laitettiin puun oksalle kuivumaan . Vlairo vietiin tonkalla kotiin . Tonkat kannettiin vcneescen j a sitten Saimaan yli soudettiin Kalliorantaan. Siitä käsikärrillä työnnettiin 1\opolaan. Toinen suorilli aamulypsyn j a to ine n iltalypsyn. Kaksikin ihmistä välillä oli. Sitii nostami sen ja kantamisen pulj aam ista oli työeWmii siihen aikaan. Meiltäkin piti mylly!'isä käydä Kokkosenlahdessa. En5i pussit kärriin, Rasan ranna sra veneeseen ja soutaa piti mokoma marka Kokkosenlahteen. Talvella pääsi yhtä kyytiä ajamaan. Kesällä t~iy tyi hevonen järtää Rasan rantaan siksi aikaa, minkä myllyssä viipyi. Siellä saattoi väliin mennä kauank.in, jos oli pa lj on myllymiehiä. Ei ollut puhel imia. että olisi ajan voinut tilata. Kun ilmestyi kumipyöräkärrit, eli lavetit, se o li suuri kehityksen askel. '\'iillii oli kyyti j o pchmoiscmpaa. Paljon enempi sopi myös kuormaa. Teiden puuttuessa joutui kantamaan myöskin sai, raita sekä ruumiita. Laitettiin pcitehuopa tai loimi kiinn i kahteen riukuun. Siihen sai pitkälleen sellaisen ihmisen, joka ei kävellä voin ut. Kumpaankin päähän vain kanrajat. Siinähän se meni ku in ambuhmssissa . Eläi miä ei kannettu , jos ei parantunut, niin sitten teurastettiin. Eläimethän m uutenkin teurastettiin kotOna. t:: i niitä paljon elävinä myyty. Teurastctj ia oli j oka kyläs1 sä, kuka ei itse sitä suoritta nut. Ruhoja sensijaan j outui kanta maan, jos ei sitä kotona syöty. Sian porsaita kyllä kannettiin pitkiäkin matkop, mistä sen kulloinkin sattui saamaan. Porsas vain s~ikkiin tai porsaat. Väliin otetti in kaksikin yhde llä ke1taa. Yhtä ol i he lppo kantaa sylissä . Kyl läh än ne viil illä kastel ik in, kun sattui lirauttamaan, eihän sitä säkki pitänyt. Lehmiä sai taluttaa pitkiäkin matkoja. Ostovaiheessa ni inkuin sonnille vietäcssä. Siskoni Aune talutti sodan jälkeen kotoa lehmän Mik ke liin. · Polkupyörääkään ei meillä ollut. Matti osti sitten ! sotaväessä hankituilla rahoillaan käytetyn pyörän. :V1inä opettclin piiloa pä in ajamaan Aunen pyörällii, vuorma 1941 , kun käv in rippikoulua. Siihen asri en ollut saanut mitään tuntemusta pyöriiän. Pyörääkin piti kantaa j a nostaa veräjien yli, ennenkuin pääsi tielle meiltä. Enot olivat pyöränsä päällä kuljettaneet tninuakin ennen kuin opin itse ajamCJan. Pyrhösen Armas samoin otti minut pyöränsä päkillc rippikouluun mennessä. Hippi koulula iset olivat kirkon mäe llä katsomassa. kun minä menin vän rikin pyörän pääl lä. Armas ol i sellainen isähahmo, va ikka ol ikin opettajan mies, ettii piti ihmisenä köyhänkin lapsen ja osasi sääliä. Toisen kerran sattui niin, että tultiin samassa linja-autossa Annak::;en kanssa Pitkä lahden tien haaraan: Ol i vicHi svkwinen pimeä il ta. Hänellä o li valtava säkki tarakalla.' Hä.n otti minut rungolle ja niin sitä tul tiin. Hän ei raaskinut järtää minua yksin pimeään käve lemii~in. Hyvältä tuntui. kun toinen ymmärsi. Olin hyvin arka j a pelokas. Ei