Tukiliitto vaikuttaa

TEKSTI JUTTA KESKI-KORHONEN JA OIKEUKSIENVALVONNAN TIIMI

PUHELINMYYNTI AIHEUTTAA ongelmia kehitysvammaisille ja vastaavaa tukea tarvitseville ihmisille. Tämän nostimme esiin kommenteissamme puhelin- ja kotimyyntisäännösten työryhmämietinnöstä ja direktiivin toimeenpanosta. Ongelmia tulee, kun henkilön on vaikea ymmärtää puhelimessa selostettu sopimuksen sisältö, tehdä tilanteen edellyttämä nopea päätös tai kieltäytyä toisen ihmisen esittämästä tarjouksesta.

Totesimme, että kehitysvammaisen kuluttajan voi olla vaikeaa tunnistaa harhaanjohtavaa markkinointia tai omaksua puhelinmyyntitilanteessa suusanallisesti kerrottuja etämyynnin ennakkotietoja ja muita sopimuksen tekemisen kannalta olennaisia tietoja. Tällöin kuluttaja saattaa puutteellisten ja/tai virheellisten käsitysten perusteella sitoutua hyvinkin pitkäkestoisiin sopimuksiin erilaisine irtisanomisehtoineen. Tästä voi nopeasti seurata yksilön kannalta merkittäviä taloudellisia ongelmia.

Kannatimme Kuluttaja- ja kilpailuviraston esitystä asiakkaalle toimitettavasta kirjallisesta vahvistuksesta puhelimessa tehdyn sopimuksen jälkeen. Tällä voitaisiin ennaltaehkäistä harhaanjohtavasta puhelinmarkkinoinnista aiheutuvia haittoja. Kirjallisen vahvistuksen edellyttäminen mahdollistaisi sen, että kuluttaja voisi halutessaan saada tukea ostopäätöksen tekemiseen ja oleellisen tiedon hankkimiseen ja ymmärtämiseen.

Kannatimme myös mallia siitä, että puhelinmyynti olisi sallittua vain niille kuluttajille, jotka ovat antaneet siihen etukäteen luvan. Tällöinkin ongelmiin pitäisi voida puuttua tehokkaasti jälkikäteen, mikäli kuluttaja olisi suostunut puhelinmarkkinointiin ymmärtämättä tämän suostumuksen merkitystä tai kohtaisi harhaanjohtavaa markkinointia.

Pidimme jossain määrin ongelmallisena sitä, että jälkikäteiset oikeussuojakeinot korostuivat työmietinnössä. Kehitysvammaisten kuluttajien voi olla tavanomaista vaikeampaa tunnistaa esimerkiksi harhaanjohtavaa markkinointia, jolloin mahdollisiin väärinkäytöksiin ei välttämättä huomata puuttua.

Myös kotimyynnin yhteydessä olisi otettava käyttöön kirjallinen vahvistus, jolla kuluttajalle taattaisiin mahdollisuus tehdä ostopäätös siten, että myyjä on poistunut kuluttajan kodista.

PIDIMME HYVÄNÄ ESITETYN yhtiön perustamista sekä sen toimialaa ja tehtäviä. Kannatimme myös esitystä yhtiöön työllistettävien kohderyhmästä. Yhden lähettäjätahon malli on yhdenvertaisuuden varmistamiseksi hyvä, mutta totesimme, että prosessi asiakkaan ohjautumisessa arvioivaan työ- ja elinkeinotoimistoon jäi epäselväksi. Ohjausprosessin kuvausta on selkeytettävä ja täsmennettävä. Lisäksi prosessin tulee olla yhdenvertainen riippumatta työnhakijan asuinkunnasta.

Totesimme, että arvioivalla työ- ja elinkeinotoimistolla on oltava kehitysvammaisten ihmisten työkykyisyyden ja palvelun viimesijaisuuden kokonaisarviointiin tarvittava osaaminen. Tähän asti TE-toimistojen tieto ja kokemus kehitysvammaisten ihmisten työkyvyn mahdollisuuksista on jäänyt vähäiseksi. Arvioinnissa olisi käytettävä moniammatillista työryhmää ja tarvittaessa ulkopuolista asiantuntemusta.

Korostimme, että paikallisissa TE-toimistoissa on mahdollistettava henkilökohtainen asiointi, koska osalle kehitysvammaisista ihmisistä se on ainoa mahdollinen tapa asiakkaaksi rekisteröitymiselle ja ohjautumiselle arvioivaan toimistoon. Toimistoissa on panostettava ymmärrettävään kommunikaatioon (esimerkiksi selkokieli) ja asiakkaan kohtaamiseen.

Perustettava yhtiö ei saa syrjäyttää olemassa olevan tuetun työn työhönvalmennuspalveluita, eikä niiden kehittämistä. Lisäksi vammaisen ihmisen oikeudesta tarvitsemaansa tuetun työn työhönvalmennukseen on säädettävä joko vammaispalvelulaissa tai työelämäosallisuuden edistämistä koskevassa laissa.

Totesimme, että työttömän työnhakijan määritelmää on avattava paremmin väärinkäsitysten estämiseksi. Lisäksi tarvitaan vahvaa tiedotusta, jotta eri toimijat osaavat ohjata kehitysvammaisia asiakkaitaan myös työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaaksi.

Vaadimme täyden työkyvyttömyyseläkkeen lineaarisen mallin toteuttamista, jotta myös täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä olevat työntekijät voisivat hyödyntää perustettavan yhtiön tarjoamia työmahdollisuuksia itselleen parhaalla mahdollisella tavalla.

Yhdyimme Kehitysvammaliiton esittämään vaatimukseen, että lain jatkovalmistelussa tulee huomioida asiakkaiden oikeusturva: muutoksenhakuoikeus sekä siirtymäsäännökset, joilla turvataan muut työllistymistä tukevat palvelut, kuten esimerkiksi kuljetus- ja tulkkipalvelut.

Ehdotimme myös lisättäväksi pykälää toiminnan sisällöllisestä laadunvalvonnasta.

Lausunnot löytyvät kokonaisuudessaan Tukiliiton lausunnot ja kannanotot sivulta: www.tukiliitto.fi > Tukiliitto ja yhdistykset > Liittona olemme enemmän > Lausunnot ja kannanotot.

OSALLISTUIMME KESKEISESTI LAPSEN henkilökohtaisen avun ohjeistuksen laatimiseen. Vammaisfoorumi, Kuntaliitto ja Assistentti. info julkaisivat yhteisen ohjeistuksen alkusyksystä. Ohjeistuksessa korostetaan, että vammaisella lapsella on samat oikeudet kuin muillakin lapsilla. Kaikille lapsille on tärkeää päästä harrastuksiin tai ystävän syntymäpäiville, virkistäytyä, tavata ikäisiään lapsia ja oppia yhdessä toimimista.

Vammaisella lapsella on oikeus vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun silloin, kun hän ei ole vanhempiensa ja muiden huoltajiensa välittömän, jatkuvan valvonnan ja hoivan tarpeessa ja kun hän voi itse ainakin osittain vaikuttaa ja tehdä päätöksiä toiminnastaan. Avun tarpeen arvioinnissa ei ole ikärajaa, vaan huomiota tulee kiinnittää lapsen yksilölliseen tarpeeseen ja kehitysvaiheeseen. Lapsella tulee olla kyky ilmaista, mitä toimintoja hän toivoisi voivansa henkilökohtaisen avun turvin toteuttaa.

Lapsilla henkilökohtainen apu ei ole lisääntynyt yhtä paljon kuin muissa ikäryhmissä, vaikka myös 0–17-vuotiailla palvelun saajien määrä on lisääntynyt jonkin verran. Järjestöjen tekemien selvitysten mukaan lasten henkilökohtaisen avun saamisessa, kuljetuspalveluissa ja perheiden tukemisessa on haasteita, joiden koetaan heikentävän vammaisen lapsen osallisuutta.

Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeuskeskuksen kyselyssä valtaosa henkilökohtaisen avun tarvetta kokeneista alle 16-vuotiaiden vammaisten lasten perheistä ilmoitti, ettei lapsi saa joko lainkaan tai riittävästi henkilökohtaista apua. Avun tarve koski eniten vapaa-ajan toimintaa, koulunkäyntiä ja päivittäisiä toimia. Osa perheistä koki palvelun joustamattomaksi. Haasteina mainittiin sopivien avustajien löytäminen, avustajien suuri vaihtuvuus sekä uusien avustajien kouluttaminen ja perehdyttäminen. Henkilökohtaisen avun merkitystä lapsen kehitykselle ja itsenäistymiselle ei ole aina tunnistettu. Apu saatetaan rinnastaa hoitoon ja hoivaan, joiden nähtiin olevan vanhempien vastuulla.

Lapsen oikeutta henkilökohtaiseen apuun tulee tarkastella normaaliusperiaatteen mukaisesti eli suhteuttaa siihen, mitä saman ikäiset, samassa elämänvaiheessa olevat lapset normaalisti tekevät itsenäisesti. Henkilökohtainen apu voi sisältää myös hoitoa, hoivaa tai valvontaa tai niiden kaltaista apua, kuten ohjausta, kunhan avun tarve ei koostu pääosin tällaisista avun tarpeista. Myöskään haastava käyttäytyminen ei ole ehdoton este henkilökohtaisen avun myöntämiselle.

Ohje kokonaisuudessaan: vammaisfoorumi.fi/ohjelapsenhenkilokohtaisestaavusta.

VAMMAISFOORUMI ONlaatinut perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulle asiakirjan siitä, miten vammaisten ihmisten tarpeet otetaan huomioon valmisteltaessa sote-uudistusta. Olimme keskeisesti mukana asiakirjan laadinnassa. Keskeiset ehdotukset olivat tiivistetysti seuraavat: – Osaamisen keskittäminen vammaisasioiden osaamiskeskuksiin:

Lähtökohtaisesti vammaisten ihmisten tulee saada tarvitsemansa palvelut osana yleistä palvelujärjestelmää ja tarvittaessa erityispalveluina. Palveluiden yhteensovittaminen ei saa jäädä asiakkaan vastuulle. Erityispalveluihin ja -tarpeisiin liittyvä

osaaminen tulee keskittää vammaisasioiden osaamiskeskuksiin. Nämä olisivat hyvinvointialueellisia ja osa alueiden sote-organisaatiota. – Asiat kerralla kuntoon, osallisuutta vahvistaen: asiakkaan tulisi saada palveluita yhden luukun periaatteella. Palvelutarpeen arviointiin on panostettava nykyistä enemmän. Sosiaalihuollon prosessien osalta tulee hyödyntää hyväksi todettuja menetelmiä ja olemassa olevia materiaaleja asiakasprosesseista. – Esteettömyys ja saavutettavuus varmistettava: palveluiden on otettava huomioon eri tavoin vammaisten ihmisten mahdollisuudet käyttää palvelua. Viestinnän olemassa olevista palveluista on oltava saavutettavaa ja monikanavaista.

Käytettävän kielen on oltava selkeää ja ymmärrettävää. – Oikeus kieleen, kommunikointiin ja kuulluksi tulemiseen: palveluihin tulee päästä kielellisistä ja kognitiivisista kyvyistä sekä digitaidoista riippumatta, tarvittaessa tuettua päätöksentekoa hyödyntäen.

Lisäksi korostimme, että lakkautettavien erityishuoltopiirien tarjoamat palvelut ja osaaminen on turvattava. – Niiden nykyisten asiakkaiden ja kohderyhmien palveluiden turvaamiseksi ei riitä, että todetaan tuen jatkossa järjestyvän esimerkiksi vammaispalvelulain tai terveydenhuoltolain nojalla. Monet näistä palveluista ovat moniammatillisia, eivätkä luonteeltaan tai käytännön syistä typisty näihin ”lokeroihin”. – Palveluihin kuuluvat myös lähiyhteisöjä ja perheitä tukeva moniammatillisten tiimien tarjoama konsultoiva apu ja tuki, kriisipalvelut esimerkiksi haastavan käyttäytymisen tilanteissa sekä erilaiset tutkimus-, arviointi- ja kuntoutusjaksot ja -palvelut. – Vaativia erityispalveluja tulee olla tarjolla diagnoosista riippumatta kaikille niitä tarvitseville vammaisille ihmisille.

Palveluiden tai niiden vaatiman erityisosaamisen tarve ei ole poistumassa tai vähenemässä, joten osaaminen ja sen kehittäminen edelleen on varmistettava. – Vaativien erityispalveluiden ja erityisosaamisen on tarkoituksenmukaista olla pääosin tukirakenteita, jotka auttavat lähi- ja muita palveluja palvelutehtävissään. Kyseiset palvelut voivat edellyttää lasten, nuorten ja perheiden vaativimpia palveluita koskevan osaamis- ja tukikeskustyön tavoin myös valtakunnallista koordinaatiota ja ohjausta. Joidenkin palveluiden osalta keskittäminen esimerkiksi yhteistyöaluetasolle, kuten osaamis-ja tukikeskuksiin, voi olla tarpeen.

Asiakirja kokonaisuudessaan: vammaisfoorumi.fi/sosiaalijaterveydenhuollonkokonaisuudistus.

”KÄVELIMME toisiamme vastaan kadulla ja käännyimme katsomaan taaksemme. Siinä iski ihastus tummaan ja komeaan poikaan”, Paula Rantanen muistelee. ”Katseemme kohtasivat, ja se oli siinä. Huomasin hymyn ja lämpimän katseen, joka lämmitti finninaamaista teinipoikaa”, Harri Rantanen muistaa.

Paula ja Harri kävivät kauppakoulua, ja tutustumista jatkettiin välituntien aikana. ”Koulussa hakeuduimme ”vahingossa” toistemme seuraan ja kirjoittelimme pieniä kirjelappusia toisillemme.” Yhteiset muistot saavat hymyn Paulan ja Harrin huulille. ”Iltaisin palelimme puhelinkopissa ja pelkäsimme rahan loppuvan juuri ennen kuin sovimme seuraavat treffit. Kävelimme kaupungilla käsi kädessä, halailimme ja etsiskelimme pusupaikkoja.”

Teinirakkaus muuttui perhearjeksi, kun Teemu syntyi. Alkoi erityinen ja hyvin sitova vanhemmuus, haaste, josta nuori pari päätti yhdessä selvitä. Teemu oli iloinen ja valoisa poika, mutta tarvitsi paljon avustamista ja varuillaan oloa arjessaan. ”Teemun syntymä vahvisti ja syvensi suhdettamme. Meistä oli tullut perhe, ja meillä oli erityinen vastuu. Halusimme mennä eteenpäin rakastaen ja toisiamme tukien”, Paula ja Harri muistelevat. He päättivät, että yhdessä mennään vaikka läpi harmaan kiven. ”Vuodet Teemun kanssa opettivat ymmärtämään erilaista vastuuta ja väsyneen ihmisen elämää”, Harri miettii.

Yhteinen aika oli harvinaista herkkua. Tilapäishoitokoti Tulppaanikoti auttoi jaksamaan. Teemun ollessa tilapäishoidossa vanhemmat saivat hengähtää ja nukkua pois univelkojaan. Myös Paulan vanhemmat auttoivat tarvittaessa. ”Vuosiin kuului valtavasti huolta ja väsymystä, mutta samalla myös iloa ja onnea. Päivääkään en vaihtaisi pois”, Paula muistelee aikaa Teemun omaishoitajana.

Teemu oli 33-vuotias, kun oma koti varmistui vuosien odotuksen jälkeen. Teemu itsenäistyi ja muutti uuteen kotiinsa Tukena Pappilanpuistoon Tampereelle. Vanhemmilla oli edessään uusi elämänvaihe, aikuistuneen nuoren vanhemmuus. ”Teemun itsenäistyminen mahdollisti monia yksinkertaiselta tuntuvia asioita, kuten kaupassa käynnit yhdessä ja vierailut ystävien luona. Sai mennä nukkumaan, kun väsytti ja herätä kun hyvältä tuntui”, Paula pohtii. ”Saimme mahdollisuuden harrastaa yhdessä moottoripyöräilyä ja kävelyretkiä luontopoluille, missä saatoimme nauttia nuotiokahvit ja makkarat. Yksinkertaiset asiat tulivat tärkeiksi ja mukaviksi”, Harri toteaa.

Millaista on Paulan ja Harrin rakkaus tänään? Paulan mukaan se on hiljaista hyvänolon tuntua ja turvallisuutta – aikuisten eläkeläisten elämää. ”Rakkautta on se, että on hyvä ja turvallinen olo. Samalla huolehtii toisesta, huomioi hänet, saa ja antaa turvallisuuden tunteen. Me elämme ja nautimme yhdessä elämän pienistä nyansseista. Sellaista on meille sopiva rakkaus”, Harri hymyilee.

Rantaset haluavat rohkaista vanhempia, joiden erityisnuori on aikuistumassa ja aloittamassa omaa elämää. Tärkeintä on olla rohkea ja uskaltaa päästää irti. ”Alku on kyynelien kastelemia tyynyjä ja tyhjän huoneen tuijottelua, mutta luottamuksen kasvaessa huomaa omat murheet turhiksi. Elämä kantaa ja rohkeus sitä kannattelee”, Harri kiteyttää.

TEKSTI: ELINA LEINONEN

Teemun itsenäistyttyä Paula ja Harri Rantanen nauttivat toisistaan ja elämän pienistä asioista.

YHTEYSTIEDOT:

Pinninkatu 51, 33100 Tampere puh. 040 0913 500 www.kvps.fi etunimi.sukunimi@kvps.fi palvelusaatio kvpsfi

Koko vammaisalaa on viime aikoina koetellut yhä lisääntyvä pula osaavista työntekijöistä. KVPS-konsernin tavoitteena on olla “houkuttava ja koukuttava” työnantaja. Teemme kovasti töitä sen eteen, että meillä voi tehdä työnsä hyvin ja arvojen mukaisesti. Arvomme nousevat juuriltamme, omaisjärjestö Tukiliitosta. KVPS-konsernissa työntekijöiden hyvinvointi koetaan erittäin tärkeäksi. Vuosittaisen Työyhteisövire-työhyvinvointikyselymme tulos on erinomainen, mutta haluamme silti kehittyä. Pyrimme tarjoamaan työntekijöillemme hyvät ja viihtyisät olosuhteet työnsä tekemiseen, koulutamme ja tuemme virkistäytymistä vapaa-ajalla.

Kun työpaikalla saa tehdä työnsä hyvin ja yhteisten arvojen mukaisesti, lisää se työn mielekkyyttä sekä iloa ja pystymme tarjoamaan asiakkaillemme laadukasta palvelua. Kehitysvammaisten Palvelusäätiöllä ja Tukenalla on luotettavan toimijan maine asiakkaiden, läheisten ja kumppaneiden keskuudessa. Panostamalla hyvään henkilöstökokemukseen varmistamme asiakkaidemme hyvää elämää ja ainutkertaista asiakaskokemusta. Tarjoamme henkilöstöllemme mahdollisuuden kouluttautua, kasvaa ammatillisesti ja onnistua työssään. Meillä on oma koulutusyksikkö, KVPS Takomo, jossa myös työntekijät pääsevät jakamaan osaamistaan muille. Järjestämme koulutusta, jolla varmistamme arvojemme mukaisen toimintakulttuurin työyhteisöissämme. Meillä johtajat ovat läsnä arjessa ja arvostavat henkilöstöään sekä heidän osaamistaan. Tavoitteenamme on luoda ilmapiiri, jossa jokainen kokee tulleensa arvostetuksi.

Vammaistyö on monipuolista ja parhaimmillaan todella innostavaa. Asiakkailta saatu välitön palaute, kannustava työyhteisö ja mahdollisuus vaikuttaa työhönsä sekä käyttää omia vahvuuksiaan työssä lisäävät työntekijöidemme työn imua. Olemme vahvistamassa tavoitteellista yhteistyötä oppilaitosten kanssa ja tuomme omalta osaltamme vammaistyötä tutuksi opiskelijoille. Haluamme näyttää vammaistyön monet mahdollisuudet. Vammaistyön mahdollisuuksien näkyväksi tekeminen on koko alan yhteinen tavoite. Teemme työtämme näkyväksi ajanmukaisesti. Olemme aktiivisia sosiaalisessa mediassa ja muissa näkyvyyttä lisäävissä kanavissa. Teemme yhteistyötä alan houkuttavuuden lisäämiseksi monissa verkostoissa, kuten Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunnassa (KVANK). Kehitysvammaisten Tukiliitto on tärkeä kumppanimme alan henkilöstötilanteeseen vaikuttamisessa. Voimme yhteistyöllä varmistaa osaavien ja arvojemme mukaisesti työskentelevien työntekijöiden saatavuutta nyt ja tulevaisuudessa.