Takaisin elämään -ryhmässä puhuttiin tunteista

Syöpäjuna tekee tietyn matkan diagnoosista päättyneisiin hoitoihin. Juna kulkee raiteillaan, mutta hoitojen jälkeen sairastanut löytää usein itsensä yksin asemaltaan. Mitä nyt?

Syöpädiagnoosin saaneella on edessään opastettu reitti, jolla kulkea. Hoidot seuraavat toisiaan, ja arjelle ja sen asioille muodostuu selvä rutiini. Sairastunut tekee oman osansa: käy säännöllisesti hoidoissa. Hoitojen yhteydessä on mahdollisuus kysyä mieltä vaivaavista asioista sairaalan henkilökunnalta. – Moni sairastunut ikään kuin suorittaa omaa osuuttaan. Tunteet laahaavat koko ajan vähän perässä, eikä niistä ole aina mahdollista jutella kenenkään asiantuntijan kanssa. Kun hoidot sitten ovat ohitse, tuntee syövän sairastanut helposti olevansa melkein heitteillä. Tähän vaiheeseen auttaa mahdollisuus puhua tuntemuksistaan vertaisten kanssa ohjatussa ryhmässä, selvittää psykoterapeutti Florence Schmitt, joka on vetänyt syksyllä 2022 neljännen Takaisin elämään -keskusteluryhmän Meri-Karinassa.

Tyhjän päällä – ihan yksin?

Kun napanuora sairaalaan hoitojen päättymisen myötä katkeaa, mieleen nousee luonnollisesti monenlaisia kysymyksiä, joihin ei osaa hakea vastausta keneltäkään. Sairastettu syöpä voi olla mikä tahansa ja kokemukset hyvinkin erilaisia, mutta myös monia yhteisiä kysymyksiä löytyy jaettavaksi. Tulevaisuus ja hoitojen kurittaman kehon monenlaiset fyysiset oireet herättävät pelkoa – onko tämä normaalia vai ovatko oireet merkki syövän uusimisesta?

Viime aikoina syöpäpotilaat ovat joutuneet erityisiin tilanteisiin siksikin, että hoitoja on jouduttu usein siirtämään ja terveyskeskukset, joihin sairastaneen epikriisit sairaalasta lähtevät, ovat ruuhkautuneita eikä lääkärin aikoja ole saatavissa tarpeeksi nopeasti.

– Ryhmässä on tärkeää tehdä ymmärrettäväksi se, mistä kukin on selvinnyt. Kokoonnumme näissä ryhmissä viisi kertaa kahden viikon välein. Ryhmän mak- simikoko on kahdeksan osallistujaa, jotta jokaiselle jää tilaa jakaa asioitaan oman halunsa mukaan. Ryhmä on ehdottoman luottamuksellinen, Schmitt korostaa.

Työelämä – missä mennään?

Takaisin elämään -ryhmä järjestetään sekä työikäisille että eläköityneille, sillä haasteelliset asiat ovat hieman erilaisia. Työhön paluu noin vuoden jälkeen askarruttaa monia – mitä on tapahtunut poissaoloni aikana? Organisaatiot muuttuvat, samoin ihmiset. Oma työkin on voitu antaa jollekin toiselle, ja työhön palaavan on löydettävä uudelleen oma paikkansa. Toisten kokemusten kuuleminen auttaa tässäkin. Toivon mukaan ryhmäläisille jäisi mukaan ryhmästä myös se, ettei työ ole elämän tärkein asia.

– Kokoontumisten aikana käsiteltävät kysymykset lähtevät pitkälti ryhmäläisten omista tarpeista ja esille nostamista pohdinnoista. Käymme läpi esimerkiksi sitä, kenelle sairastunut kertoi syövästä ja miten tieto muutti ihmissuhteita. Parisuhde joko kestää ja vahvistuu tai katkeaa ja jättää tilaa uudelle.

– Selviämiskeinoja on monenlaisia, ja kiitollisuus uudesta elämästä nousee vahvasti esiin. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Ryhmässä jokaisella on oltava tilaa puhua tai vaieta ja voimaantua muita kuuntelemalla.

Itkua ja naurua

Syöpä on kokemuksena jokaiselle omanlaisensa, mutta kokonaisuudessa on kuitenkin aina myös paljon yhteistä. Tunteiden myllerryksen tunnistaa moni. Osalla ryhmäläisistä oli ollut tukihenkilö, ja osa koki saaneensa psykososiaalista tukea jutellessaan sairaalassa hoitajan kanssa.

Paksusuolensyövän sairastaneella Niinalla on takanaan leikkaus ja solunsalpaajahoidot. Korona ja sairaanhoitajien lakko toivat lisäongelmia. Leikkausaika siirtyi, ja vasta neljäs sovittu leikkausaika toteutui.

– Kävin todella syvällä masennuksessa. Kohtaloani surkeampaa en voinut kuvitellakaan. Suunnittelin hautajaisenikin ennen kuin hoidot alkoivat. Sairastaminen on muuttanut minua, kun olen saanut tutustua itseeni. Olen saanut tästä ryhmästä paljon.

Tuijalla todettiin rintasyöpä joulukuussa 2021. Hänellä on takanaan kaksi leikkausta ja solunsalpaajahoidot, jotka täytyi lopettaa laskimotukoksen ja aivoverenvuodon vuoksi.

– Keskustelut ryhmässä ovat avanneet monenlaisia ovia, sillä muualla en ole halunnut identifioitua syöpäpotilaaksi enkä rasittaa muita puhumalla syövästäni.

Villen vatsasyöpä todettiin marraskuussa 2021.

Koko vatsalaukku leikattiin pois, ja hän sai sytostaattihoitoja ennen ja jälkeen leikkauksen. Näiden jälkeen annettiin vielä varmuudeksi viisi viikkoa sädehoitoa.

– Olen saanut tukea hoitokeskusteluissa sairaalassa. Täällä on ollut mahdollista puhua todellisista tunteista. Olen kertonut ihmisille sairaudestani avoimesti, sillä olen huomannut, että asiasta puhuminen auttaa omaa jaksamistani.

Ryhmään osallistuneet vakuuttavat, ettei siellä tarvitse yrittää keksiä ratkaisua kaikkeen.

Tunne siitä, että toiset ymmärtävät, mistä puhuu, on tärkeää. Voimme jakaa monia asioita ja myös nauraa. Se tekee todella hyvää.

Ilmoittaudu kevään ryhmään

Keväällä 2023 järjestetään kaksi Takaisin elämään -ryhmää, joista toinen on suunnattu työikäisille ja toinen työelämän jättäneille. Ryhmissä jaetaan kokemuksia syöpähoitojen jälkeisestä henkisestä ja fyysisestä toipumisesta muiden saman kokeneiden kanssa. Ryhmiä ohjaa psykoterapeutti Florence Schmitt.

Ryhmät on tarkoitettu henkilöille, joiden syöpähoidot ovat päättyneet enintään puoli vuotta sitten. Molempiin ryhmiin otetaan 8–10 osallistujaa. Ryhmät kokoontuvat Meri-Karinan hyvinvointikeskuksessa.

Ryhmä eläkeläisille

27.2., 13.3., 27.3., 12.4. ja 24.4. klo 15.00–16.30.

Ryhmä työikäisille

27.2., 13.3., 27.3., 12.4. ja 24.4. klo 17.00–18.30.

Huomaathan, että 12.4. on keskiviikko, muut tapaamiset ovat maanantaina.

Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Vastaava hoitaja Teija Kemppainen 02 2657 609, teija.kemppainen@lssy.fi