Teksti ja kuvitus SAKKE YRJÖLÄ Kuvat ANTTI ZETTERBERG Tekninen avustus TOMI NURMI
ollut jääkauden jälkeinen maannousema, joka on muuttanut Etelä-Suomen rantaviivaa ja jokien suuntaa paljon. Myös Vantaanjokeen maan kohoamisella on ollut suuri muutos. Joen alkuhistorian aikoina joki purkautui Kaivokselan kohdalla Mätäjokilaakson kautta mereen. Noin 2200 vuotta sitten tulviva vesi mursi harjanteen Djupbäckista itään ja joki löysi nykyisen uomansa. Noin 1900 vuotta sitten vanha uoma täyttyi lopullisesti. Niihin aikoihin meren rantaviiva oli ylempänä jossain Pikkukosken seutuvilla.
Ilman Vantaanjokea ei olisi Helsinkiä Ajan mittaan maannousun seuraamuksena rantaviiva siirtyi lähemmäs nykyistä ja Vanhaankaupunkiin alkuperäiselle Helsingin syntypaikalle muodostui kaupungillemme nimen antanut Helsinge fors eli Helsinginkoski. Aluksi koski oli loiva, mutta
Welcome to the world of Sasta Fishing. Nyt kaupoissa.
maan noustessa noin metrin pariasataa vuotta kohden, koski alkoi muuttua jyrkemmäksi. Ensimmäiset ihmiset asettuivat alueelle Vantaanjoen takia. Joet olivat teiden puutteessa tärkeimmät väylät sisämaahan ja joki tarjosi myös arvokasta ravintoa vaelluskalojen muodossa. Joessa oli käytännössä koko sulan ajan kalaa liikkeellä, joko ylös tai alaspäin, ja koskien matalista ja kapeikoista kalaa oli helpompi pyydystää kuin järvistä. Rasvaiset lohikalat olivat esi-isiemme arvoasteikossa korkealla. Alueen vanhoista merenlahdista kuivuneet savitasanteet olivat myös viljelylle otollisia. Ei siis ihme että Kustaa Vaasakin päätti pystyttää paikalle kaupungin. 1550-luvulla Vanhankaupunginkoskeen rakennettiin ensimmäinen mylly ja sitä varten pato. Myöhemmin tehon tarpeen kasvaessa patoa vähitellen korotettiin ja koskea muokattiin. Pato ei nykyistä matalampana kuitenkaan täysin estänyt lohikaloja nousemasta jokeen. Myös yläjuoksun purojen paikalliset taimenkannat pitivät taimenpopulaatiota yllä. Vuonna 1876 patoa kuitenkin korotettiin voimalaitosta varten niin paljon, ettei lohi enää päässyt nousemaan jokeen ja sen historia Vantaanjoessa päättyi, koska taimenesta poiketen paikallista jokikantaa ei muodostu.
Padon korotuksen myötä myös Pikkukoski jäi veden valtaan. Sen kapeaa kallionielu auheutti tulvia ja hidasti tukinuittoa joella ja siksi sitä levennettiin räjäyttämällä 1890-luvulla. Nykyisellään patoaltaan vesiä pidetään Helsingin varavesivarastona. Joessa onkin parissa kohtaa niin sanottuja pohjapatoja, jotka ylläpitävät tiettyä vedenkorkeutta. Varavesi olisi kuitenkin järjestettävissä kaupungille vaihtoehtoisia vesiä hyödyntäen. Padon poiston ja koskiprofiilin loiventaminen Vanhankaupunginkosken länsihaarassa palauttaisi alkuperäisen toiminnallisen Helsinginkosken henkiin. Se mahdollistaisi kaikkien vaelluskalojen nousun jokeen, loisi runsaasti uusia kutu- ja poikasalueita muun muassa lohelle. Lisäksi uusi Helsinginkoski loisi upean koskikalastuskohteen keskelle metropolia. Aktiviteettien lisääntyminen lisäisi alueen houkuttelevuutta ja parantaisi alueen palveluja. Ikävään rokastusongelmaan tarjoutuisi myös ratkaisu, kun padon alta poistuisi “rokastuspooli”, johon lohikalat jäävät nyt ansaan.
Sasta – Trusted Quality since 1969. kalamies.com
| Kalastuslehti 2/15
41
www.sasta.fi