4 minute read

Kuortaneesta kertova Nokiottat on Vuoden kotiseututeos

Liisa Ruismäki ja Aino-Maija Niemelä vastaanottamassa Vuoden kotiseututeos -palkintoa Turun kirjamessuilla. Palkinnon luovuttivat Jussi Nuorteva ja Jukka Hako.

Ritarikuntien kansleri Jussi Nuorteva on valinnut Vuoden kotiseututeos -kilpailun voittajaksi Kuortaneen kunnan kustantaman teoksen Nokiottat – Kuortane ja kuortanelaiset 1860–1960.

Advertisement

Nuorteva julkisti voittajan Turun kirjamessuilla lokakuussa kotiseutukirjallisuutta käsittelevässä keskustelutapahtumassa Miten rakennamme virtuaalista kotiseutua? Palkinnon luovuttamiseen osallistui lisäksi Suomen Kotiseutuliiton asettaman palkintoraadin puheenjohtaja Jukka Hako. ”Teos on tutkimuksellisesti korkeatasoinen. Se perustuu erittäin laajaan lähdeaineistoon ja suorastaan läkähdyttävän laajaan kirjallisuusluetteloon. Yksittäiset tekstikohdat on todella perusteellisesti dokumentoitu”, Nuorteva kertoo.

Häntä miellyttää lisäksi kirjoittajien taitava kielen käyttö ja kirjan helppolukuisuus sekä

kuvituksen runsaus. ”Erityisesti on tässäkin teoksessa aihetta kehua sen kuvitusta. Joka aukeamalla on ainakin yksi kuva tai kaavio, useimmilla enemmänkin kuin yksi. Tämän päivän lukijalle kuva on tärkeä. Asioita on totuttu seuraamaan visuaalisen kerronnan kautta enemmänkin kuin sanallisen”, Nuorteva jatkaa.

Ruralia-instituutin ja paikallisen ohjausryhmän yhteistyön tulos

Kirjan ovat kirjoittaneet Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkimusryhmän jäsenet. Ryhmää vetävä tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehto on yksi kirjoittajista. Muut pääkirjoittajat ovat väitöskirjatutkijat Teppo Ylitalo ja Jaakko Mäntylä. Kirjoittamiseen osallistuivat myös Matti Mäkelä, joka kirjoitti pohjalaistaloja ja käsityöläisiä koskevat osat, ja Anniina Pihlajamäki, joka osallistui viime sotien aikaa koskevien osien kirjoittamiseen.

Suuressa roolissa kirjan syntymisessä oli myös kirjan ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Rauno Laitila. Palkinnon vastaanottivat ohjausryhmän jäsenet Aino-Maija Niemelä ja Liisa Ruismäki.

Ruismäki on historianopettaja ja aktiivinen historiantutkija, joka on itse kirjoittanut muun muassa Kauhajoen pitäjänhistorian. Aino-Maija Niemelä on Kuurtanes-Seuran puheenjohtaja ja huolehtinut esimerkiksi kirjan murreilmaisujen aitoudesta.

Oman historian kirjoittaminen on yksi kunnan perustehtävistä

Sulevi Riukulehto kertoo kihisevänsä tyytyväisyydestä ryhmän saaman palkinnon vuoksi. ”Itseään koskevan tiedon tuottaminen on yksi kunnan perustehtävistä. Oman historian kirjoittaminen on hyödyllistä, arvokasta ja ainutkertaista. Siksi se kannattaa tehdä kunnianhimoisesti”, Riukulehto huomauttaa.

Finalistit valitsi Suomen Kotiseutuliiton asettama raati. Raadin puheenjohtajana toimi historioitsija ja kotiseutukirjojen asiantuntija Jukka Hako Vantaalta ja jäseninä Kansallisarkisto Oulun johtaja Vuokko Joki ja Kotiseutuliiton varapuheenjohtaja KM Anna-Maija Korhonen Tervosta.

Vuoden kotiseututeoksen tänä vuonna valinnut Jussi Nuorteva on Kansallisarkiston pitkäaikainen johtaja, joka jäi tästä tehtävästään keväällä eläkkeelle. Kansallisarkistolla on merkittävä rooli paikallishistorioiden synnyssä, koska arkistossa digitalisoidut käräjäpöytäkirjat ovat merkittävä lähdeaineisto kotiseututeoksille.

Vuoden kotiseututeoksen palkitsemisella kannustetaan kotiseutukirjojen tekijöitä ja tuodaan näkyvyyttä kotiseutukirjallisuudelle.

Teksti: Anna-Maija Halme

Parhaat mallit jakoon

Kuva: Tuija Ahola.

KÄKI-kerholaisia tikuttaviensa äärellä marraskuussa. Kuvassa vasemmalta Liisa Perälä, Oili Lammi, Pirjo Vinkanharju, Ritva Ylipelkola, Vuokko Huhtala ja Elsa Rajala.

Käki-kerho – käsitöitä ja kirjallisuutta

Teksti: Tuija Ahola

Kulttuuriyhdistys Karikko on toteuttanut Lappajärven Nykälänniemellä keväästä 2021 alkaen hanketta Taide- ja kulttuurikeskus Onnintupa. Yksi toimintamuodoista on ollut Käki-kerho eli käsitöitä ja kirjallisuutta.

Kerhossa yhdistyvät käsityöt ja kirjallisuus uudenlaiseksi lukupiiritoiminnaksi. Käki-kerhossa osallistujat ovat voineet tikuta, virkata tai kirjoa kirjallisuuden tahdissa eli käsitöitä tehdessä samalla kuunnella luettua tekstiä. Kuullusta tekstistä on sitten keskusteltu. Ja usein myös tekstin vierestä. Mukaan on voinut tulla myös ilman käsityötä, vain kuuntelemaan.

Käsityöt ravitsevat aivoja

Tutkimusten mukaan käsityön tekeminen on luova prosessi, joka vaikuttaa tekijänsä hyvinvointiin, tasapainottaa sekä rauhoittaa vapaa-ajan olotilaa. Käsityöt ravitsevat aivoja, auttavat sekä keskittymään että rentoutumaan ja vähentämään stressiä. Ja käsitöiden ja kuuntelun yhdistelmä on erityisen tehokasta aivojumppaa!

Käki-kerho on kokoontunut joka toinen viikko, ja osallistujia kerhoillassa on ollut neljästä kahdeksaan. Käsitöinä kerhossa on syntynyt sukkia, lapasia, pipoja, kaarrokepaitoja, tyynynpäällisiä, peiton paloja, vauvan nuttuja, kirjoneuletta ja palmikoita, sileää ja ainaoikein-neuletta.

Melleriä, Liksomia, Paulaharjua, Vilkunaa

Käki-kerho alkoi tutustumalla lappajärveläislähtöisen Finlandia-palkitun runoilijan Arto Mellerin novelleihin teoksessa Pääkallolipun alla.

Novellit herättivät mielenkiintoista keskustelua, sillä henkilöhahmot olivat kerholaisille tuttuja. Kirjoja ei ole luettu koko-

naan vaan otteina. Kirjallisuus on ollut kotiseutukirjallisuutta, suurin osa kirjoista liittyy Lappajärveen, lähialueeseen tai Etelä-Pohjanmaahan: Itäkylän kyläkirja, Jorma Heikkilän Yläjuoksulaisia, Samuli Paulaharjun Härmän aukeilta, Arto Juurakon murrerunoja.

Mausteina on luettu muun muassa Rosa Liksomin Hytti nro 6, Ruoka-Kalevala eli makumuistoja Suomesta, Rakkaudesta taiteeseen – kokijoiden ja tekijöiden kertomuksia ja Meidän lehmät. Lukijana on ollut projektin vetäjä Tuija Ahola.

Viime viikon kokoontumisessa luimme Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto -teoksesta tarinaa kekristä ja pyhäinpäivästä. Toisena teoksena oli toiveiden mukaan Paulaharjun Härmän aukeilta ja sieltä kappale Hyppypaikalla eli nuorison tansseista. Sepä olikin kieleltään erittäin herkullista ja kirvoitti monet naurut ja ihmettelyt!

Kuva: Tuija Ahola.

Käki-kerholaisen tikuttavat Lappajärven nimikkolapaset Järven synty.

Green Art ammentaa läheltä

Lappajärven Onnintupaan luotu taide- ja kulttuurikeskus noudattaa hankkeessa luotua Green Art -toimintamallia, joka mukailee kansainvälistä luonnosta hyvinvointia ammentavaa Green Care -konseptia.

Toiminnan lähtökohtana on paikallinen osaaminen, kulttuuri ja kulttuuriperintö sekä niiden moninainen hyödyntäminen taide- ja kulttuuritoiminnassa. Tarkoituksena on tuottaa lähikulttuuria, joka on helposti saavutettavaa, matalan kynnyksen taide- ja kulttuuritoimintaa. Hanke on Leader-rahoitteinen.

Hanke on kehittänyt erilaisia taide- ja kulttuuritapahtumia: konsertteja, esityksiä, työpajoja, tarinaretkiä, näyttelyjä, yhteistaideteoksia, luentoja ja muistelusalkkuja Green Art -toimintamallin mukaisesti.

Green Art -toiminta on paikallishistoriaa sekä lähiympäristöä hyödyntävää toimintaa, jolla rikastutetaan paikalliskulttuuria sekä lisätään alueen ihmisten elämänlaatua ja hyvinvointia.

Green Art -toimintaan sisältyy olennaisena osana kestävä kehitys. Toiminnassa käytetään eri taiteenlajien sekä soveltavan taiteen keinoja. Kulttuurin hyvinvointia lisäävät vaikutukset syntyvät omien kulttuuristen juurien vahvistamisen, lähiympäristön tunnistettavuuden sekä osallisuuden ja kokemuksellisuuden avulla.