Korkeakoulutuksen akkreditointi Yhdysvalloissa Yhdysvalloissa akkreditoinnilla tarkoitetaan korkeakoulujen vapaaehtoista vertaisarviointia. Akkreditoinnin tarkoitus on valvoa ja edistää koulutuksen laatua. Akkreditointi voi olla oppilaitoskohtainen tai ohjelmakohtainen.
Miksi akkreditoidaan? Yhdysvalloissa liittovaltio ei valvo korkeakoulujen opetussuunnitelmia, toimia ja tavoitteita, vaan päätöksenteko tapahtuu osavaltiotasolla. Osavaltio ei kuitenkaan saa puuttua korkeakoulujen sisäisiin päätöksiin. Näin ollen kaikilla, myös osavaltion rahoittamilla korkeakouluilla on hyvin itsenäinen asema. Päätöksenteon autonomia on perusta yhdysvaltalaisen korkeakoulukentän monimuotoisuudelle ja laajuudelle. Ajatus laadunvalvonnan tarpeellisuudesta on alun perin lähtöisin 1800-luvun lopulta, jolloin uusia korkeakouluja perustettiin nopeaan tahtiin. Yliopistot muodostivat vapaaehtoisuuteen pohjautuvia yhdistyksiä, jotka ottivat tehtäväkseen korkeakoulujen laadun sertifioinnin ja jäsenyliopistojen ja niiden tarjoaman opetuksen vahvistamisen. Jäsenmäärien jatkuvasti kasvaessa maahan syntyi kuusi alueellista akkreditointikomissiota (regional), jotka vastasivat tietyn maantieteellisen alueen korkeakoulujen akkreditoinnista. Jokainen näistä organisaatioista määritteli jäsenyys- eli akkreditointikriteerinsä itsenäisesti. Aluksi jäsenyys oli rajoitettu perinteisille yliopistoille, mutta myöhemmin ne ottivat tehtäväkseen myös mm. kaksivuotisten community college -oppilaitosten akkreditoinnin. Nykyisin kuusi alueellista komissiota akkreditoi mm. yliopistoja, collegeja, community collegeja ja etäopintoja tarjoavia oppilaitoksia. Monen oppilaitoksen tarjoama opetus ei sopinut alueellisten akkreditointikomissioiden kriteereihin, eikä niille myönnetty jäsenyyttä. Tähän tarpeeseen oppilaitokset muodostivat omia, koko maan kattavia akkreditointiorganisaatioita (national). Näistä esimerkkejä ovat uskonnollisesti suuntautuneita oppilaitoksia akkreditoiva Association for Biblical Higher Education ja yksityisiä ammattiin kouluttavia oppilaitoksia akkreditoiva Accrediting Council for Independent Colleges and Schools. Nykyisin erot akkreditointiperusteissa kansallisten ja alueellisten organisaatioiden välillä ovat pienentyneet. Oppilaitoskohtaisen akkreditoinnin lisäksi on olemassa ohjelmakohtainen akkreditointi (specialized/programma10
www.fulbright.fi
tical), jota käytetään erityisesti aloilla, joiden harjoittamista osavaltiot säätelevät. Tällaisia ovat esimerkiksi lääketiede, oikeustiede ja arkkitehtuuri. Näillä aloilla tutkinto pitää olla suoritettu ohjelmassa, joka on tietyn akkreditointiorganisaation jäsen. Esimerkkinä mainittakoon arkkitehtiohjelmia akkreditoiva National Architectural Accrediting Board. Joillakin aloilla hyväksyttyjä akkreditoijia on useita. Alakohtaista akkreditointia käytetään myös mm. musiikin, taiteiden ja journalismin aloilla. Niin alueelliset, kansalliset kuin ohjelmakohtaiset akkreditointikomissiot ovat itsenäisiä, yksityisiä ja voittoa tavoittelemattomia organisaatioita.
Akkreditointiorganisaatioiden valvonta Yhdysvalloissa lähes kuka tahansa voi perustaa akkreditointiorganisaation. Akkreditointiorganisaatiot ovatkin perustaneet Council for Higher Education Accreditationin (CHEA) kattojärjestöksi, jonka tarkoitus on valvoa jäsentensä toimintaa. CHEA:n verkkosivuilla on luettelo sen jäsenistä ja niiden akkreditoimista oppilaitoksista. Yhdysvaltain liittovaltio ei osallistu yliopistojen akkreditointiin, mutta yliopistolla, joka haluaa saada liittovaltion rahoitusta pitää olla akkreditointi maan opetusministeriön, U.S. Department of Education (USDE), tunnustamalta akkreditointikomissiolta. CHEA:n lokakuun 2008 tilastojen mukaan CHEA:n tunnustamia akkreditoijia on 60 ja USDE:n 58. Näistä 38 akkreditoijalla on molempien tunnustus. CHEA:n ja USDE:n tunnustamien komissioiden jäsenoppilaitoksia on Yhdysvalloissa yhteensä hieman yli 7 000 ja akkreditoituja ohjelmia yli 19 000.
jälkeen akkreditointiorganisaatio tekee päätöksen, joka on jatkuva, määräaikainen tai kieltävä. Myönteisen päätöksen jälkeen alkaa yliopiston toiminnan jatkuva arviointi. Kaikki alueelliset akkreditointiorganisaatiot vaativat jäseniltään, että ne toimivat korkeakoulutuksen alalla ja että niiden toiminnalla on selkeät tavoitteet. Yliopistojen pitää myös pystyä todistamaan, että niillä on taloudelliset, akateemiset ja rakenteelliset resurssit tavoitteiden saavuttamiseksi. Jäseniltä vaaditaan myös jatkuvaa itsearviointia ja kehityksen suunnittelua.
Mihin akkreditointia käytetään? Akkreditointi on oppilaitoksen ensisijainen tapa osoittaa tarjoamansa koulutuksen laatu opiskelijoille ja muulle yleisölle, mm. toisille yliopistoille. Esimerkiksi opiskelijan halutessa siirtää opintopisteitä oppilaitoksesta toiseen päätöksen tekevän oppilaitoksen perusvaatimus on usein, että pisteet on ansaittu toisessa akkreditoidussa oppilaitoksessa. Myös liittovaltio käyttää akkreditointia kriteerinä myöntäessään rahoitusta oppilaitoksille ja opintotukea yksittäisille opiskelijoille. Suomessa mm. KELA käyttää akkreditointia yhtenä perusteena myöntäessään opintotukia Yhdysvaltoihin suuntaaville vaihto- ja tutkinto-opiskelijoille. Akkreditointi huomioidaan myös suomalaisia ja yhdysvaltalaisia tutkintoja rinnastettaessa. Akkreditointiin liittyvissä kysymyksissä saat apua Fulbright Centeristä. Teksti: Tanja Holopainen tanja.holopainen@fulbright.fi
Lisätietoja: Oppilaitoksen akkreditointiprosessi Alueellisen akkreditointiorganisaation myöntämä oppilaitoskohtainen akkreditointi (regional) kertoo, että yliopisto täyttää tietyt sille asetetut minimivaatimukset ja että sen toimintaa arvioidaan pitkällä aikavälillä. Akkreditointi on jatkuva prosessi. Oppilaitoksen ensimmäinen askel jäsenyyteen on tarkan itsearvioinnin suorittaminen. Jos oppilaitoksen raportti läpäisee akkreditointiorganisaation tarkastuksen, tehtäväänsä koulutettu arviointiryhmä vierailee kampuksella. Oppilaitos voi vierailun jälkeen kommentoida ryhmän kirjoittamaa arviointia, minkä
CHEA www.chea.org USDE www.ed.gov www.fulbright.fi