Marjo Steffansson
FAKTA: Jani Petteri ”Wallu” Valpio - Syntynyt 7.3.1973 Jyväskylässä, asuu Helsingissä - Valittiin vuoden mediapersoonaksi vuonna 2000 - Rumpalina ja laulajana yhtyeissä: Dublo, Arto Muna ja Millenium, Audio Editors, Shotgun Club ja Kari Peitsamo Road Hogs - Moon TV:n toimittajana, juontajana Far Outja EVVK tv-ohjelmissa. Omat radio-ohjelmat Radio Cityssä, Lepakkoradiossa, Radio Helsingissä, Kiss FM:llä ja Radio Rockissa. Juontanut rockfestareita. Iltasanomien Poppipoliisi. - Julkaissut kirjan Wallun elämää (Like 2003) - Tytär Peppi Nina Heralan kanssa.
NOPEAT: Arto Muna vai Kari Peitsamo - Kari Peitsamo on hullu, siis Arto. Moon TV vai Radio City - Jone Nikula on mun mediaisä. Hän otti työttömän timpurin Radio Cityyn. Tavis vai mediapersoona? - Tavis. Se toinen tuli titteli tuli toimittajien taholta. Klubi vai festari? - Klubi, koska festareille joudutaan valitsemaan esiintyjiksi sellaisia mitä kansa kuuntelee. Palokka- vai Suojärvi? - Mummola on Palokassa ja se on mulle yhä pyhä paikka. Opiston sauna oli kyllä hyvä, sitä ei voi unohtaa. Helsinki vai Jyväskylä? - Helsinki on sopivan kokoinen kylä jossa kaikki ei tunne kaikkia.
22
Wallu Valpio tajusi, että Keski-Suomen Opisto oli jännä tie löytää itsensä.
Opistolta mediapersoonaksi Keski-Suomen Opisto käänsi kokonaan uuden sivun mun elämässä. Tulin opistolle vuonna 1996 opiskelemaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjausta. Olin ollut vapaaehtoisena mukana perustamassa Walkers kahviloita ja kiinnostus alaan heräsi: tästähän voisi tulla ammatti, siis koulun penkille!
M
ä oon tykännyt tekemisestä, ja opisto tuntui hyvältä vaihtoehdolta pänttäämiselle. Onnekseni sinne haettiin musiikkiin orientoituneita ihmisiä, siis juuri minua. Pääsykokeissa saattoi valitsijoita vaivata hetkellinen aivovaurio, kun ottivat minut sisään. Opintojen alkaessa syntyi kaaos. Kun internaattiin laitetaan joukko ensimmäistä kertaa kotoa pois muuttaneita niin meno oli taattu. Asuntolassa jouduttiin pitämään vahtia kun vauhti yltyi kovaksi. Vauhdin takasi muusikoiden alut, Heikin pub ja Maijan baari. Tuli juotua runsaasti ja harrastettua aktiivisesti kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mulla meni kaksi viikkoa ennen kuin ennätin ensimmäiselle tunnille. Mulla oli heti tuo vapaa-ajan itseohjaus hyvin hanskassa. Opisto oli uskomaton tilaisuus, ruoka, asunto ja opiskelu oli ilmaista ja opintolainakin juoksi. Miljöö, reksi, opet, infra, kaikki oli paratiisimaista. Ja kohta kävi kiljupönttö. Haettiin opiston kirjastosta paksuja kirjoja pöntön kannen päälle painoksi. Kiljua ei koskaan ei ennätetty pullottaa, se juotiin suoraan pöntöstä pohjasakkaa myöten. Suolahti oli jännä paikka. Kun sä pamahdat sinne hesalaisena ja sut yritetään ryöstää pankkiautomaatilla sähköporakoneella uhmaten, niin se jos mikä on elämys. Ihmiset käveli tosi hitaasti, sillai leppoisan multimaallisesti. Kavereita
oli heti. Mun kurssille tuli myös suolahtelainen Lasse Erjamo alias Arto Muna, ja niin syntyi bändi Arto Muna ja Millenium. Rumpuja bändissä paukutti Juha Kivikanto, kämppis opistolta. Opetus oli äärettömän hyvää ja ovelasti toteutettua, me opittiin asioita vahingossa. Oppeja sujautettiin tietämättä päähän. Lukujärjestykset räätälöitiin siten, että maanantaisin ja torstaisin aloitettiin myöhään, kun sunnuntaisin ja
elämää. Kantapään kautta opistolla opitut ”Kannattaako käyttää ehkäisyä?” tai ”Kannattaako vetää tötsyjä?” ovat hyviä oppeja vielä tänään. Välillä pysähdyn ihmettelemään, että miten sellaisista koltiaisista tuli kelvollisia ollenkaan? Opettajat antoivat meidän käyttää omaa intuitiotamme. Meillä oli yhtä köyttä-yhdistys johon kuului opiskelijat ja henkilökunta. Mut erotettiin opistolta kuukaudeksi, tuli hölmöiltyä, mut sillai hyväntahtoisesti. Ne, jotka päätyivät nuorisotiloille työskentelemään saivat täydellisen koulutuksen. Mä opin erätaitojen lisäksi AV-toimia ja tanssia. Asutolan boogie ei unohdu koskaan. Vapaus antoi vastuuta ja asiat piti hoitaa huvittelusta huolimatta. Mä jätin koulun kesken pari kuukautta ennen valmistumista, kun pääsin Radio Cityyn vähän niinku puskista. Opisto oli huikea koulu, jos haluaa tutustua itseensä, niin mene sinne. Mutta jos haluaa elämältään jotain suurta, niin isoon kylään on lähdettävä. Takaisin voi palata, kun toteutettuja unelmia taskussa.
keskiviikkoisin oli baari-illat. Me opeteltiin olemaan, se on muuten tärkeä taito. Opistolla oli hieno kirjasto. Kiitos täytyy antaa myös Suolahden kirjastolle, josta lainasin Bukowskit ja Sadet, ne kaikki jäi palauttamatta. Anteeksi se. Opisto oli, ja toivottavasti on edelleen, oppilaitos, jossa opiskelijat oppivat käyttämään 5 5 · 2013
| Äks