Kirkon Ulkomaanavun uusi lähettiläs muusikko Lauri Tähkä tapasi Nepalissa yli 300 naisen muodostaman osuuskunnan johtajanaisia (vasemmalta Subhadda Bajgain, Sita Sapkota ja Ishwari Ghimire). Osuuskunta myy kasvattamiaan vihanneksia pääkaupungin Kathmandun torilla. Naiset myös kuljettavat vihannekset itse torille vuokraamallaan kuorma-autolla.
Teksti: Veerä Hämäläinen. Kuvat: Ville Asikainen
Nepalin vahvat bisnesnaiset Naisten vahvuus ja sydämellisyys yllättivät Lauri Tähkän Nepalissa. Vaikka naiset elävät hyvin köyhissä oloissa, koulutusta saatuaan he ovat löytäneet voiman toisistaan ja perustaneet osuuskuntia ja kekseliäitä pikkuyrityksiä. Suurenmoinen, upea Nepal. Jylhänä nouseva Himalajan vuoristo, vehreys, vihreys ja kauniit hymyilevät ihmiset. Iloa, laulua ja tanssia. Totta. Yhtä totta on kaikkialta eteen tunkeutuva köyhyys, vaatimattomat pienet kodit maalattioineen ja ruumiillinen rankka työ. Huoli toimeentulosta näkyy juonteina ihmisten kasvoissa ja syvyytenä naisten katseissa. Tähän maahan ja Kirkon Ulkomaanavun lähettilääksi Lauri Tähkä lähti epäröimättä. Hän on tullut tunnetuksi laulajana ja musiikintekijänä ensin Lauri Tähkä & Elonkerjuu-yhtyeen keulakuvana ja nykyisin soolouralla.
Ensimmäinen päivä viljelyksillä Hiestä märkä Lauri Tähkä on viljelyksillä naisten kanssa keräämässä kypsiä maisseja isoon koriin, joka roikkuu otsan varassa olevalla remmillä selässä. Se on kätevä kantoväline pienillä poluilla, jyrkissä rinteissä vuoristossa. Bhattedan-
dan kylään pääsee vain kävellen, sillä jyrkkyys on liikaa jopa maastoautolle. Kun Lauri Tähkä marssii vaatimattomaan keittiöön ja haluaa paistaa vastakerättyä maissia, muutamaa kylän miestä hymyilyttää. Mutta ehkä esimerkki pikkuhiljaa muuttaa miesten asenteita tasa-arvoisemmiksi. ”Kuuluisa suomalainen laulaja” kuten paikalliset ovat alkaneet Lauri Tähkää kutsua, istutetaan maalattialle levitetyille räsymatoille syömään tyypillistä kotiruokaa: riisiä, linssikastiketta ja vihannesmuhennosta. Tarjolla on myös jukurttia ja tuoretta, suoraan omista lehmistä lypsettyä maitoa. Varat lehmiin on saatu Naisten Pankin säästö- ja lainaryhmästä sekä pankkilainasta. Lauri Tähkä ei hätkähdä. ”Muistan vieläkin, miltä vastalypsetty maito maistuu, sillä vaarilla oli maatila. Ei siitä niin kauan ole, kun Suomessa elettiin samoin kuin täällä nyt. Pienillä maatiloilla, lehmät toisessa päässä taloa”, hän toteaa.
Tekoja ihmisarvon puolesta
7