Avustukset menevät sotaherrojen taskuun – vai mitä, Ikali Karvinen?

Kirkon Ulkomaanavun Somalian maajohtaja Ikali Karvinen on joutunut miettimään paljon, miksi ihmiset eivät yksinkertaisesti muuta pois paikoista, joissa on vaikea elää. Nyt Karvinen vastaa tiukkoihin väitteisiin, joita tulee usein vastaan myös KUA:n sosiaalisessa mediassa.

Ikali Karvinen, johdat KUA:n Somalian maatoimistoa. Aiemmin olet ollut Kambodžan maajohtajana, tehnyt töitä Eritreassa ja matkustellut Pohjois-Koreassa. Taidat kulkea kurjuuden perässä. KUA toimii siellä, missä meitä tarvitaan eniten. Ihmisillä ei ehkä ole elinkeinoja tai romahtanut valtio ei pysty tarjoamaan koulutusta. Ne ovat kiehtovia konteksteja, jotka haastavat myös meitä yksittäisiä työntekijöitä. Niissä on mahdollisuus oppia uutta.

Olet suomalaisena maajohtajana Somaliassa. Suomalaiset kertovat somalialaisille, miten hommat hoidetaan kunnolla. Kehitysyhteistyö on muuttunut viime vuosikymmenien aikana, ja meistä kansainvälisistä työntekijöistä on tullut ikään kuin konsultteja. Emme sano somalialaisille, että näin teidän tulee tehdä asiat. Kerromme, että meillä on tällainen kokemus Suomesta ja tästä teille voisi olla hyötyä. Maatoimistomme työntekijät ovat pääosin somalialaisia, ja voimme ulkomaalaisina oppia paljon itse. Se, mitä opin Somaliassa, voi rikastuttaa Suomea, kun palaan sinne.

Olet terveystieteen tohtori ja tutkinut esimerkiksi katastrofeihin varautumista. Somaliassa kuivat jaksot eivät tule enää kenellekään yllätyksenä. On outoa, etteivät ihmiset varaudu paremmin. Somaliassa pitkäaikainen sisällissota ja konflikti ovat romahduttaneet valtion. Kun peruspalvelut eivät ole kunnossa, on hirveän vaikea katsoa tulevaisuuteen. Monet muutkin valtiot ovat heikosti varautuneita kiihtyvään ilmastonmuutokseen.

Nälänhädän partaalla eläviä somalialaisia tuetaan käteisavustuksilla. Se tuntuu kummalta, kun samaan aikaan puhutaan, ettei ruokaa ole riittävästi.

Tämä on mahtava havainto. Käteisavustukset toimivat niin pitkään, kun markkinat toimivat. Tällä hetkellä meillä ei ole vielä merkkejä siitä, etteivät markkinat toimisi Somaliassa. Eli jos ihmisillä on rahaa, he pystyvät vielä ostamaan ruokaa. Ongelma on, että äärimmäisen köyhillä ihmisillä ei ole varaa. Käteisavustuksia saavat ihmiset ovat jättäneet kotinsa ja menettäneet kaiken omaisuutensa. Silloin käteisavustus. auttaa merkittävästi.

Apua ei kannata antaa, sillä se menee vain sotaherrojen taskuun. Somalia on korruptioindeksillä mitattuna valtioiden häntäpäässä, emmekä voi sulkea silmiä väärinkäytösten riskeiltä. KUA:ssa rahankäyttöä valvotaan tarkasti. Käteisavustuksissa varmistamme, että avustusten saajat on rekisteröity. Sen jälkeen tarkastamme, että

LÄS PÅ SVENSKA: Skanna QR-koden och läs artikelns längre version på webben: kua.fi/tekoja/fragor-om-somalia mobiilirahana toimitettu avustus on mennyt perille juuri oikean henkilön puhelimeen.

Somalia on hyvä esimerkki maasta, johon ei ikinä saada rauhaa. Maailmassa on konfliktipesäkkeitä, joissa lyhyen rauhan jakson jälkeen konflikti puhkeaa uudestaan. Minulle se kertoo, etteivät kaikki konfliktin osapuolet ole osallistuneet sovinnon tekemiseen. KUA tukee Somaliassa kansallista sovintoprosessia, johon haluamme mukaan kaikki: myös nuoret, naiset ja vammaiset henkilöt vähemmistöklaaneista. Niin sovinto rakentuu kestävälle pohjalle.

Somalialaisten elämä tuntuu olevan vaikeaa vuosikymmenestä toiseen. Muuttaisivat pois sieltä, niin ongelmat ratkeaisivat. Olen pohtinut omista lähtökohdistani, mikä on ihmiselle paras paikka elää ja asua. Usein koti ja läheiset ihmiset sitovat siihen maahan, jossa on elänyt ensimmäiset vuotensa. Vaikeudetkaan eivät välttämättä saa lähtemään kotiseuduilta. Toisaalta on positiivista, että vaikeissa oloissa elävät ihmiset uskovat pystyvänsä tekemään maastaan asuinkelpoisen.

Teksti: Björn Udd • Kuva: Antti Yrjönen

Faduma Nour Husein tuli Tawakalin leirille aviomiehensä ja seitsemän lapsensa kanssa. Perheenäiti käyttää Kirkon Ulkomaanavulta saamansa käteisavustuksen toimeentulon hankkimiseen.