Page 7

Olympiatavoitteet täyttyivät Olympiakritiikin jälkimainingeissa jäi monelta huomaamatta, että Suomen olympiajoukkue saavutti olympiakomitean hallituksen sille asettaman tavoitteen. Tavoitteena oli 3 mitalisijaa ja niiden lisäksi 6 pistesijaa. Suomen joukkueen tuomisina oli kolme mitalia ja seitsemän pistesijaa. Teksti Henry Järvinen Kuva Lauri Karppinen

J

älkikritiikissä suurimman huomion sai ”kisaturisteiksi” nimetyt urheilijat, jotka jäivät tolkuttoman kauaksi maailman kärjestä. Olympiakomitean valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola vain naurahtaa julkiselle keskustelulle. – Tavoitteen mukaiseen tulokseen ei tietenkään pidä tyytyä, mutta silti perusilmeen ja palautteen tulisi olla myönteinen. – Ennen kisoja media oli liikuttavan yksimielinen siitä, että suurin ja ainoa suomalainen mitalitoivo on ehdottomasti Sari Multala. Paljon myös keskusteltiin siitä, että olympiakomitean tavoite on ylioptimistinen ja moni arvioi Suomen jäävän kokonaan ilman mitaleita. Jälkikeskustelussa ei ole paljon näkynyt kommentteja tavoitteen täyttymisestä tai Multalan mitaleilta putoamisen kummastelua. Jälkikäteen mieluummin on kommentoitu, kuinka varman päälle taas tavoitteet asetettiin. Huippu-urheilun olemus on juuri tämä. Mikään ei ole varmaa ja yllätyksiä tapahtuu.

Lähtökohtaan nähden tulos oli odotettu – Kisoihin lähdettiin varsin maltillisin odotuksin. Meillä oli noin kymmenen urheilijaa, jotka onnistuessaan kykenisivät taistelemaan mitaleista. Yhtään ns. ”varmaa” mitalistia ei joukkueessa ollut. Heidän lisäkseen ryhmään kuului yli kymmenen pistesijapotentiaalin omaavaa urheilijaa. Historia kertoo, että yleensä noin kolmasosa potentiaalista toteutuu, joten kolme mitalia oli odotusten mukaista ja pistesijoja tuli myös odotusten mukainen määrä, Niemi-Nikkola kertoo lähtökohdista. Teknisesti kisajuna puksutti Suomen osalta hyvin suunniteltuja raiteita pitkin. – Lontoo oli meille hyvä kisapaikka. Siellä on tuttu kulttuuri, etäisyys Suo-

mesta on suhteellisen lyhyt, siellä puhutaan tuttua kieltä ja ilmastolliset olosuhteet ovat hyvin lähellä Suomea. Yllätyksiä ei siis ollut odotettavissa, eikä niitä tullut. Kisavalmistelut oli aloitettu vuonna 2009, jolloin lajiliittojen päävalmentajien kanssa oli kokoonnuttu kartoittamaan tulevia vuosia. Siitä lähtien keskusteluja käytiin yhdessä ja kahdenvälisesti lajien kanssa. Osa kansainvälisestä olympiakarsinnasta alkoi jo 2010, mikä on urheilijoille ja valmentajille jo normaalia elämää kahden vuoden päästä oleviin kisoihin valmistautumista. – Vuoden 2011 keväällä kävimme suorituspaikoilla ja sen jälkeen lajeittain osallistuttiin esikisoihin. Kaikilla oli hyvä kuva siitä, mitä itse kisoissa oli odotettavissa, Niemi-Nikkola muistuttaa.

Kisakaupungin läheisyys oli urheilijoille iso etu Kisapaikan läheisyys oli etu myös viimeistelyharjoittelun kannalta. – Moni urheilija teki viimeistelyharjoittelunsa kotioloissa. Osalla lajeista oli viimeistelyleirit muualla, kuten uimareilla Espanjassa ja purjehtijat olivat luonnollisesti pitempään Weymouthissa, koska kyseessä on täysin olosuhdelaji. – Suomesta urheilijat tulivat kisoihin kaksi-kolme päivää ennen omaa suoritusta. Siinä ajassa ehtii hyvin sopeutua, kun matkustusta ei ole paljon, mutta toisaalta hotellikuolemaa ei pääse lyhyessä ajassa syntymään. Nykyinen KOK:n kisa-akkreditointisysteemi on tullut joustavammaksi ja akkreditointeja voi vaihtaa kisojen aikana. Eli kun joku taustajoukoista saa kisaurakkansa tehtyä, hänen akkreditointinsa voi siirtää myöhemmin kisoihin tulevalle. – Tämän mahdollisuuden hyödynsimme lähes täysimääräisesti. Valmentajien ja fysioterapeuttien, joiden kisaurakka päättyi avausviikkoon, akkreditoinnit siirrettiin toisen kisaviikon kollegoille. Näin saimme kisoihin kattavan määrän asiantuntijoita. Systeemi akkreditoinnin

saamiselle oli jokaiselle lajiryhmälle selvitetty jo hyvissä ajoin ennen kisoja, joten siinä suhteessakaan yllätyksiä ei tullut, kiittelee Niemi-Nikkola. – Purjehdus on lajiryhmänä sellainen, että se vie meiltä paljon akkreditointivolyymia, kun heillä on paljon taustaryhmää mukana ja heidän urakkansa kestää läpi kisojen, mutta tähän olimme myös toki osanneet alun perin varautua.

Nopea sykli leimasi Lontoon kisoja – Kisahenki joukkueessa oli paljon parempi kuin ulkopuoliset arviot antoivat ymmärtää. Toki koko kisajoukkueen yhteistä aikaa ei ollut, sillä suuri osa urheilijoista ei edes nähnyt toisiaan. Osa oli urakkansa jo suorittanut ja kotiutunut ennen kuin toiset edes olivat kisapaikalla. Avajaisiin osallistui noin 20 urheilijaa, saman verran päättäjäisiin, kun joukkueeseen kuitenkin kuului 60 urheilijaa, Kari Niemi-Nikkola kertaa. – Nopea sykli oli kisoille leimaa antavaa. Matkustuseriä oli valtavan paljon enemmän kuin aiemmissa kisoissa. Nyt oli jopa yksilöllisiä matkustussuunnitelmia. Mutta toisaalta joukkueen henki pysyi erinomaisena, kun olympiakylässä oli koko ajan uusia kasvoja, jotka odottivat pian alkavaa omaa suoritustaan. Tunnelma oli sopivan hektinen, mutta kuitenkin riittävän rento. Myös Suomen kisajoukkueen kansainvälisyys oli leimaa-antava piirre. – Kymmenen kisajoukkueen 34 valmentajasta oli ulkomaalaisia. Mielestäni kansainvälisyys on kehittymisen elinehto. Valmentajavaihto molempiin suuntiin tulee jatkossakin olla aktiivinen tavoitteemme, muistuttaa Niemi-Nikkola. Kokonaisuutena joukkue ylsi tavoitteisiinsa, mutta se ei tarkoita, etteikö jälkipuintia käytäisi tarkasti. Tätä kirjoitettaessa lajiliittojen kisaraportteja tipahtelee olympiakomitean postiluukusta ja jälkianalyysien ja -keskusteluiden paikka on loppusyksystä. ● 4 • 2012

7

Valmentaja_4_2012  

valmentajalehti 4/2012

Valmentaja_4_2012  

valmentajalehti 4/2012

Advertisement