Page 41

Puheenjohtajan palsta www.saval.fi

Onnellisia harjoituksia

U Ortopedi, LL Jari Syrjänen työskentelee Sairaala Ortonissa ja on perehtynyt etenkin lonkan nivelvaivojen tutkimiseen, hoitoon ja tekonivelleikkauksiin. Työnsä ohella Syrjänen on toiminut mm. Suomen olympiajoukkueen lääkärinä.

hiihdossa ja juoksussa, nivelrikon yhteys näyttäisi olevan pienempi, vaikkakaan ei olematon. Tavallisesti kevytrakenteisilla kestävyysurheilijoilla nivelrikko näyttää ilmenevän vasta selvästi myöhemmällä iällä. Heillä vaivojen hoito on kuitenkin vaatinut hieman tavanomaista pidemmän sairaalahoidon. Nivelrikkoa ei voida parantaa, mutta sen oireita voidaan vähentää kipulääkkeillä ja niveleen kohdistuvaa rasitusta vähentämällä. Jos elämäntapa on muuten edelleen liikkuva ja aktiivinen, kivut pysäyttävät ja heikentävät elämänlaatua selvästi. Silloin on ajankohtaista miettiä tekonivelleikkausta, joka palauttaa kivuttoman liikunnan ilon. – Myös lonkan tekonivelleikkauksissa on vaihtoehtoja erilaisille potilaille. Aktiivisille ihmisille ja urheilijoille sopii usein pinnoitetekonivel, joka on omaa luuta säästävämpi kuin kokotekonivel. Periaatteessa lähes kaikki tavanomaiseen elämään liittyvä liikunta on sallittua pinnoiteproteesin kanssa – ehkä sentään ei aivan maratonjuoksua suositella, ortopedi Syrjänen toteaa. Jari Syrjänen on asentanut myös uusia sementittömiä pinnoiteproteeseja. – Sementitön malli soveltuu myös kuluneempiin ja huonokuntoisempiin lonkkiin. Kokemusten mukaan sementittömän kokotekonivelen varsi pysyy paremmin paikoillaan kuin sementillinen, ja tähän perustuu myös sementittömän pinnoiteproteesin ajatus. ●

rheilumaailmassa ei koskaan eletä seesteisiä välikausia. Olympiakisojen ja niitä seuranneiden paralympialaisten huikeista tunnelmista selvinneenä useampi kuin moni meistä puurtaa jo arjen askareissa uusine tavoitteineen. Päivittäisen työn laatu on ratkaiseva tekijä lopputuloksessa. Jokaisen suunnitelmallisen valmennus- ja harjoitusjakson todellinen arvo riippuu vain ja ainoastaan yksityiskohtien täydellisestä toteutumisesta. Missään ei saa olla suuripiirteinen. Työn tekeminen ja harjoittelu ei kuitenkaan saa tuntua voimia vievältä, vaan päinvastoin, sen tulisi voimistaa ja virkistää. Kuinka on mahdollista antaa kaikkensa ilman uupumusta?    Kreikkalainen Epikuros on kirjoittanut: ”Koskaan ei ole liian nuori eikä liian vanha voidakseen kokea onnea. Joka iässä on yhtä hyvä omistautua sielun hyvinvoinnille”. Urheilussa menestyneet ja huipputulokseen yltäneet välittävät usein haastatteluissa samaa viestiä toisaalta siitä kuinka yllätyksellisen kevyesti tulos syntyi ja siitä kuinka helpolta se tuntui. Pikamatkojen juoksijat näyttävät onnellisilta hidastuskuvissa jo useita metrejä ennen maaliviivaa ja maalintekijä yltyy aina hillittömiin koreografioihin täysosuman jälkeen. Suorituksen keveys ja helppous on osoitus onnellisista ja intohimoisista harjoitushetkistä.    Filosofi Bertrand Russel julkaisi vuonna 1930 kirjan nimeltä The Conquest of Happiness, eli Onnen valloittaminen. Mielenkiintoista kyllä, Russel painotti erityisesti rakkautta ja työtä hyvän elämän edellytyksiksi. Nuorten ja lasten lajivalmennuksessa on onnellisen oppimisilmaston varmistaminen yksi vaativimmista asioista toteuttaa. Kuinka onnellista onkaan omaehtoinen harjoittelu omassa tempossa itse valittuna ajankohtana, mutta vaatii jo asennetta valmistautua ammattiurheilijana työrupeamaan nimeltä hyvä harjoitus. Ei riitä, että yksittäinen urheilija itse huolehtii omasta onnellisuudestaan työssään. On valtava apu jos onnistumme lataamaan sellaista suomalaista itsetuntoa nostavaa ja urheilijaa kannustavaa arvomaailmaa, jonka tukemana kaikki urheilussa mukana olevat ja työtä tekevät voivat onnellisina ja taitavina toimia. Anuliisa Uotila

4 • 2012

41

Valmentaja_4_2012  

valmentajalehti 4/2012

Valmentaja_4_2012  

valmentajalehti 4/2012

Advertisement