Issuu on Google+

HELSINGIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN KAUPUNKIOHJELMA 2012–2015


HELSINGIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN KAUPUNKIOHJELMA 2012–2015 Edustajiston hyväksymä 31.1.2012

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaan (HYY) kuuluu yli 28 000 Helsingin yliopiston opiskelijaa. Ylioppilaskunta toimii jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää opiskelijoiden yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä pyrkimyksiä. HYYn piirissä toimii noin 250 erilaista aine-, harrastusjestöä sekä osakuntaa. Ylioppilaskunnan omat toimitilat sijaitsevat Helsingin ydinkeskustassa Uudella ylioppilastalolla sekä Leppäsuolla Domus Gaudiumilla. Ylioppilaskunta omistaa HYY Yhtymä -nimisen liikekonsernin.

Ulkoasu: Oscar Hagen Kuvat: Hanna Hannus (kansi, s.11), Silva Loikkanen (s.5, s.14), Leena Pihlajamäki (s.8)

HYY cmy /hn


UNELMA Tulevaisuuden Helsinki on kaupunki, jossa kaupunkilaiset asuvat, viihtyvät, opiskelevat, työskentelevät ja luovat itsensä näköistä kaupunkikulttuuria. Yliopisto-opiskelijat ovat kaupungille mahtava potentiaali. Helsingin tulevaisuuden kannalta on olennaista, että Helsingissä opiskelevat haluavat jäädä kaupunkiin valmistumisen jälkeenkin. Tämä edellyttää sitä, että kaupungissa asuminen ja sinne muuttaminen on palvelujen ja rakenteiden puolesta mahdollisimman houkuttelevaa. Haluamme, että vuonna 2015 Helsingin liikenne, asuminen, palvelut ja muu kaupunkisuunnittelu on järjestetty Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisen välisen kuntaliitoksen myötä nykyistä laajemmasta perspektiivistä. Liitoksen myötä syntyvä metropoli on vahva ja elinvoimainen, ja kykenee huolehtimaan velvollisuuksistaan kaupunkilaisia kohtaan. Päätöksenteko ja demokratia ovat lähellä ja perustuvat selkeään hallintorakenteeseen. Omaa asuinympäristöä koskeviin päätöksiin voi vaikuttaa hyvissä ajoin, sillä asioiden valmistelu on läpinäkyvää. World Student Capital 2012 (WSC) on pääkaupunkiseudun korkeakouluopiskelijoiden ja kuntien Opiskelijametropoli-hankkeen yhteinen kaupunkivaikuttamisen ohjelma, jota HYY koordinoi. WSC:n tavoitteena on rakentaa metropolialueen kaupungeille ja korkeakouluopiskelijoille pysyvä kaupunkivaikuttamisen foorumi, jossa kaikki opiskelijajärjestöt ovat edustettuina. Hankkeen tavoitteena on koota pääkaupunkiseudun noin 80 000 opiskelijan ääni yhteen ja käyttää sitä kootusti keskeisten kaupunkiedunvalvontatavoitteiden ajamiseksi myös muotoilupääkaupunkivuoden 2012 jälkeen. Hanke keskittyy erityisesti uudenlaisten asumisratkaisujen löytämiseen, kampusten välisen pyöräliikenteen kehittämiseen ja uudenlaisten näkökulmien hakemiseen käytännön ratkaisujen avulla. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on aktiivinen, moninainen ja virkeä 28 000 opiskelijan yhteisö keskellä pääkaupunkia. Tämä kaupunkiohjelma esittelee HYYn näkemyksiä siitä, miten unelmakaupunkimme rakennetaan. Se on järjestyksessään kolmas HYYn kaupunkipoliittinen ohjelma, ja on voimassa vuosina 2012-2015.

2


KAIKILLE KATTO PÄÄN PÄÄLLE Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun asuntojen vuokrat ovat nousseet opiskelijoiden ja muiden pienituloisten kannalta sietämättömälle tasolle. Työssäkäyvienkään ansiotason nousu ei ole pysynyt villiintyneiden asuntomarkkinoiden perässä. Mikäli pääkaupunkiseudun kunnat eivät reagoi nykyiseen asuntotilanteeseen, on vaarana se, että alueelle ei asumisen kalleuden takia saada enää riittävästi työvoimaa ja se menettää myös taloudellista vetovoimaansa. Vuokrien nousua tulisi hillitä lisäämällä edullisten vuokra-asuntojen tuotantoa kaikkien pääkaupunkiseudun kuntien yhteisellä asuntopolitiikalla. Kuntaliitoksella päästäisiin eroon nykyisten kuntien keskinäisestä dialogin puutteesta ja yhteistyön vähäisyydestä ja tonttitarjonta saataisiin yhteisellä kaavoituksella elvytettyä. Uusien kerrostalojen 75 neliön keskimääräisestä asuntokokosäännöstä tulee luopua. Asuntojen määrää tulisi lisätä myös mahdollistamalla tyhjillään olevien toimitilojen, joita Helsingissä on tällä hetkellä noin miljoona neliömetriä, ja teollisuusrakennusten muuttaminen asumiskäyttöön. Myös mahdollisuutta kaavoittaa hyvin

eksklusiivisessa käytössä olevia alueita tonteiksi asuinrakentamista varten tulee selvittää. Esimerkiksi Talin golfkenttä ja Malmin lentokenttä on otettava asuinkäyttöön säilyttäen alueiden puistomainen luonne, viihtyisyys ja ulkoilumahdollisuudet. Asuntopolitiikassa on pyrittävä mahdollisimman erilaisten asuntotyyppien rakentamiseen samoihin kaupunginosiin ja jopa samoihin taloihin. Asunnottomuuden poistamiseen tulee pyrkiä paitsi inhimillisistä syistä, myös siksi, että asunnottomuus on yhteiskunnalle kallista siihen usein liittyvien muiden syrjäytymisen muotojen, kuten päihdeongelmien, vuoksi. Opiskelijoista ja nuorista erityisen suuressa asuntopulassa ovat ulkopaikkakunnilta tulevat uudet opiskelijat ja kansainväliset opiskelijat. Kaupungin onkin huolehdittava siitä, että HOAS pystyy rakentamaan opiskelija-asuntoja mahdollisimman paljon. HOASille on osoitettava tontteja erityisesti yliopiston kampusten läheisyydestä ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelta. Asuntopulan helpottamiseksi tulee tukea ja kannustaa uudenlaiseen korkeampaan rakentamiseen, mikä mahdol-

3


listaa tehokkaamman maapinta-alan käytön sekä luo uudenlaista kaupunkikuvaa. Korkea rakentaminen jättää tilaa muulle virkistystoiminnalle. Tiivis asuinrakentaminen myös tutkitusti lisää ihmisten hyvinvointia sekä helpottaa joukkoliikenteen ja palveluiden kohdentamista näille alueille. Korkean rakentamisen suhteen tulee kuitenkin kunnioittaa ympäröivää kaupunkikuvaa. Kaupungin tulisi tehdä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä pääkaupunkiseudun muiden kuntien ja korkeakoulujen kanssa muodostaakseen selkeän kuvan asuntomarkkinoiden kehityksestä ja kansainvälisten opiskelijoiden ja tutkijoiden määrän kasvusta johtuvista tarpeista. Jotta riittävä asuntorakentaminen turvattaisiin myös aikoina, jolloin rakentaminen on taloudellisesti epähoukuttelevaa, on kaupungin perustettava oma asuntorakentamisyksikkö. Tuottamalla asuntoja kaupungin omin voimin voidaan myös ehkäistä rakentamiseen valitettavan usein liittyvää harmaata taloutta ja työntekijöiden oikeuksien polkemista. Esteettömyyden tulee olla vahvasti esillä sekä uusien asuintalojen suunnittelussa, että mahdollisuuksien mukaan vanhempien rakennusten peruskorjauksissa. Vammaisille tulee rakentaa täysin esteettömiä asuntoja, mutta esteettömyys on otettava huomioon myös laajemmin muussa asuinrakentamisessa, niin että eri tavoin hitaasti ja vaikeasti liikkuvat ihmiset voivat liikkua itsenäisesti muuallakin kuin omassa kodissaan. Rakentamisen kustannuksia tulee pienentää luopumalla nykyisistä autopaikkojen määriin liittyvistä standardeista. Yhden autopaikan rakentaminen asuintalon yhteyteen maksaa Helsingissä eri arvioiden mukaan noin 40 000-60 000 euroa, ja kustannukset jakautuvat kaikkien talon asukkaiden kesken riippumatta siitä, kuka autopaikkoja käyttää. Asuinalueet on suunniteltava siten, että niille pääsee julkisilla liikennevälineillä, ja että tärkeimmät palvelut ovat lähietäisyydellä. Näin henkilöauton omistamisesta ei tehdä välttämätöntä, minkä voi olettaa vähentävän niiden määrää. Mikäli autopaikkojen rakentaminen kuitenkin tulevaisuudessa nähdään pakollisena osana asuinrakentamista, tulee paikkojen kustannukset kohdistaa niiden käyttäjille. Uudis- ja korjausrakentamisessa on pyrittävä energiatehokkuuteen ja hiilineutraaliuteen sekä kosteusvaurioiden ennaltaehkäisyyn.

4


HOAS:lle on osoitettava riittävästi edullisia tontte- ja yliopiston kampusten läheisyydestä

Autopaikkamääräyksiä on pienennettävä

Omistus-, asumisoikeus- ja vuokra-asuntoja on rakennettava samoille tonteille ja samoihin kaupun- ginosiin

5


JOUKKOLIIKENTEEN KEHITTÄMINEN Opiskelijat liikkuvat paljon kodin, opiskelu- ja työpaikkojen sekä harrastusten välillä. Monet käyttävät päivittäiseen liikkumiseensa julkista liikennettä tai omaa polkupyörää. Tästä syystä julkisen liikenteen sujuvuus ja pyöräilyn helppous on opiskelijoille hyvin tärkeää. Hyvien liikenneyhteyksien takaamiseksi ja liikenteen ympäristökuormituksen vähentämiseksi liikennesuunnittelussa on panostettava etenkin raideliikenteen ja poikittaisliikenteen kehittämiseen. Länsimetron jälkeen on metroverkkoa laajennettava suunnitelmien mukaisesti Pasila-, lentokenttä- ja Viikki-metrolla. Uusi Pisara-rata ja sen asemat hyödynnetään metron laajentamisessa. Näin taataan myös opiskelijoiden mahdollisuus sujuvampaan liikkumiseen yliopistojen kampusten välillä. Nykyisiä bussilinjoja muutetaan johdinautolinjoiksi etenkin keskusta-alueella mahdollisuuksien mukaan. Yliopistokampusten viihtyisyyttä ja tavoitettavuutta on parannettava muuttamalla ne soveltuvin osin autottomiksi. Näin pyöräily ja kävely kampuksilla helpottuu eikä pyöräilijöiden tarvitse kokea itseään ei-toivotuiksi autoliikenteen häiritsijöiksi. HSL:n joukkoliikennealennus on ulotettava koskemaan myös yli 30-vuotiaita opiskelijoita. Opintoaikoja rajaavan lain ja sen tiukan seuraamisen myötä on epätodennäköistä, että HSL:n matkalippuetua voitaisiin väärinkäyttää, sillä läsnä olevat opiskelijat ovat lähes poikkeuksetta täyspäiväisiä opiskelijoita. Myös yötaksaa on syytä pohtia uudestaan pyrkien sen alentamiseen ja alennusryhmien tuomiseen sen yhteyteen sekä myöhäis- ja yövuorojen lisäämiseen arkiliikenteeseen. Pitkän tähtäimen tavoitteena tulee olla joukkoliikenteen maksuttomuus. HKL:n vuonna 2008 tekemän selvityksen mukaan maksuton joukkoliikenne toisi lisäkuluja 144 miljoonaa euroa, jonka kattaminen kunnallisverosta nostaisi veroprosenttia runsaan yhden prosenttiyksikön. Tämä hyödyttäisi erityisesti pienituloisia. Omalla autolla liikkumisen vähentämiseen on kannustettava myös rakentamalla juna- ja metroasemien läheisyyteen riittävästi parkkipaikkoja, jotta autolla ei tarvitse ajaa Helsingin ruuhkaisimmille alueille, kantakaupunkiin tai jopa keskustaan asti. Pitkän aikavälin tavoitteena on se, että Helsingin keskusta on kokonaan autoton.

6


Liikenteen päästöihin on puututtava määräämällä kaupunkialueelle ruuhkamaksut yksityisyyden suojan vaarantumatta.

HSL:n joukkoliikennealennus on ulotettava koske- maan kaikkia yli 30-vuotiaita opiskelijoita

Helsingin yliopiston kampuksista on tehtävä sovel- tuvin osin autottomia

Kaupunkialueelle on määrättävä ruuhkamaksut

PYÖRÄILY MAHDOLLISEKSI Pyöräilymahdollisuuksien parantaminen kaupungissa on järkevää paitsi kaupunkiliikenteen sujuvoittamisen, myös kaupunkilaisten hyvinvoinnin ja viihtyvyyden kannalta. Ennen kaikkea pyöräilijöille on annettava nykyistä enemmän tilaa ajoväylillä, ja samalla ajoneuvojen kaupunkinopeusrajoituksia on alennettava ajoturvallisuuden varmistamiseksi. Pyöräkaistoja ei tule rakentaa enää jalkakäytävien yhteyteen. Erityisen hankalaa pyörällä on kulkea Unioninkadulla ja Hämeentiellä välillä Hakaniemi-Kumpula. Siksi Hämeentielle olisi tehtävä tilaa pyörille ja julkiselle liikenteelle siirtämällä henkilöautoliikenne Sörnäisten rantatielle. Toimivan, kattavan ja mahdollisesti matkakorttipohjaisen kaupunkipyöräjärjestelmän tulee olla osa Helsingin ympäristöystävällistä, järkevää ja viihtyisää kaupunkiliikennettä. Kaupunkipyöräjärjestelmä on ollut menestys useissa Euroopan kaupungeissa, myös ilmasto-olosuhteiltaan vaativissa Tukholmassa ja Oslossa. Kaupunkipyöräjärjestelmästä tulee tehdä saumaton osa myös Helsingin julkista liikennettä.


Pyöräily on syytä ottaa kaupunkisuunnittelussa huomioon koko ajan kasvavana tapana liikkua kaupungin sisällä. Siksi suunnittelussa on huomioitava riittävä pyörien pysäköintialueiden rakentaminen. Myös olemassa olevaa pyörätieverkostoa tulee parantaa esimerkiksi merkitsemällä tiet ja reitit nykyistä selvemmin kyltein ja reittiopastein. Pyörän kuljettaminen junissa tulee sallia kaikkina vuorokauden aikoina, ja sitä tulee helpottaa ottamalla kuljettamiseen liittyvät tarpeet huomioon jo vaunujen suunnitteluvaiheessa.

Hämeentie on suljettava henkilöautoilta, ja jätettä- vä ainoastaan joukkoliikenteen, pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden käyttöön

Ajoneuvojen kaupunkinopeusrajoituksia on alen- nettava

Pyörän kuljettaminen junassa kaikkina vuorokauden aikoina on mahdollistettava jo vaunujen suunnittelu- ja hankintavaiheessa

8


KAUPUNKITILA KUULUU KAIKILLE Kaikilla kaupunkilaisilla on oikeus kaupunkitilaan ja siellä oleskeluun. Siksi tilasta tulee tehdä mahdollisimman vapaata – sallivaa, epäkaupallista ja turvallista. Kaupungin kehittäminen pelkästään ostovoimaisten keskiluokkaisten ja elinkeinoelämän ehdoilla ei takaa kaikille tasa-arvoista ja elinvoimaista kaupunkia. Julkinen tila on lähtökohta kaupungissa viihtymiselle, harrastamiselle ja kasvamiselle, mikä on otettava huomioon kaupunkisuunnittelussa. Epäkaupalliset tilat, jotka eivät herätä taloudellista kiinnostusta, on siksi turvattava. Turvallisuuden nimissä ei kuitenkaan saa tehdä ylilyöntejä. Julkisia tiloja, esimerkiksi metroasemia ja kauppakeskuksia, vartioivat vartiointiliikkeet pitää sitouttaa väkivallattomuuteen ja voimakeinojen käytön välttämiseen. Helsinkiin pysyvästi tulleille kerjäläisille on tarjottava tilanteeseen sopivia tukipalveluita ja apua esimerkiksi asumisen järjestämiseen. Kerjäämisen kriminalisointi ei ole oikea keino puuttua itse ongelmaan. Leipäjonoja tai asunnottomien ja päihdeongelmaisten asuntoloita ei saa viedä ”piiloon” Helsingin kantakaupungista omistusasuntojen arvon alenemisen pelossa. Olisi toivottavaa, että kaupungin tukitoimien ansiosta leipäjonot ja asuntolat voitaisiin joskus lopettaa tarpeettomina. Mahdollisuus esteettömään liikkumiseen ja oleskeluun on jokaisen kaupunkilaisen oikeus, ja pääkaupunkiseudun vaikuttajien tulee huomioida esteettömyysasiat kaikessa päätöksenteossa. Tämä koskee erityisesti rakennusten julkisten tilojen ja sisäänkäyntien suunnittelua. Helsingin alueella tulee olla kattava ja avoin langaton verkkoyhteys kaikille kaupunkilaisille. Kaupunkikulttuuri on jokaisen kaupunkilaisen näköistä ja siellä, missä ihmisetkin ovat. Eläväinen kaupunki edellyttää jokaisen kaupunkilaisen mahdollisuutta osallistua ja luoda hyvää fiilistä. Kaupunkikulttuuriin kuuluu esimerkiksi tapahtumia, musiikkia, kahviloita ja kivijalkaputiikkeja. Kesäisin Helsinki onkin herännyt värikkääseen kukoistukseen erilaisine ravintolapäivineen, korttelijuhlineen ja puistokeikkoineen.

9


Katutaiteelle ja muulle kaupunkilaisten itse tuottamalle kulttuurille on luotava elintilaa. Erilaisten kaupunkia elävöittävien kulttuuritapahtumien järjestämisen tulee olla helppoa ja mahdollisimman vähän byrokratiaa vaativaa. Tapahtumien järjestämiseen vaadittavien lupien hakeminen ja neuvonta on keskitettävä yhdelle luukulle nykyisen virastoviidakon sijaan, jossa hakija saattaa saada eri tahoilta ristiriitaistakin tietoa. Kaupungin on mahdollistettava nuorten suosimien taidemuotojen harjoittaminen tarjoamalla niille riittävästi tilaa. Kauppakeskusten täyttymisen nuorista hengailijoista voi nähdä merkkinä kaupungin liian pienestä nuorisotalotarjonnasta. Nuorille ja muille aktiivisille toimijoille on tarjottava riittävästi epäkaupallisia tiloja omaehtoisen toiminnan tekemiseen. Kahvila-autojen ja muiden pienten yritysten, jotka edesauttavat kaupunkitilan elävöittämistä ja värittämistä, tulee voida harjoittaa liiketoimintaansa kaupungin alueella ilman ylimitoitettua byrokratiaa ja paperisotaa, ja niiden toimintaa tulee tukea tarjoamalla riittävän edullisia liiketiloja. Koska kaupunki kuuluu kaikille, on kaupungin päättäjien suhtauduttava erityisen vakavasti eri ihmisryhmiin kohdistuviin hyökkäyksiin ja viharikoksiin. Kesän 2010 savupommi-isku Pride-kulkuetta vastaan on huolestuttava merkki arvojen kovenemisesta ja suvaitsemattomuuden lisääntymisestä, ja kaupungin tuleekin aktiivisesti asettua moniarvoisuuden puolustajaksi.

Julkisten tilojen suunnittelussa on erityisesti kiinni- tettävä huomiota esteettömyyteen

Vartijat sitoutettava väkivallan välttämiseen kaikes- sa toiminnassaan

Helsingin alueella tulee olla kaupunkilaisille avoin ja kattava langaton internet-yhteys

10


YMPÄRISTÖSTÄ HUOLEHTIVA HELSINKI Kaupunkilaisten mahdollisuuksia kierrättämiseen ja ympäristötietoisuuden lisäämiseen tulee tukea. Taloyhtiöissä on oltava lasin- ja metallinkeräyspisteet, minkä lisäksi metro- ja juna-asemilla ja muissa julkisissa tiloissa on oltava erilaisille kierrätettäville materiaaleille omat keräysastiat muiden Euroopan suurkaupunkien tapaan. Tärkeintä jätehuollossa on kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että jätteitä ei synny. Vuonna 2011 päätettiin, että kaupungin peruskouluissa tarjotaan kerran viikossa ainoastaan kasvisruokaa. Päätös on ulotettava koskemaan kaikkia muitakin kaupungin laitoksia, ja kasvisruoka on tuotava esiin neutraalina vaihtoehtona liharuoalle ilman erilaisia ruokavalioita noudattavien vastakkainasettelua ja stigmatisointia. Lisäksi kaupungin tilaisuuksien tarjoiluissa on painotettava kasvis-, luomu- ja lähiruokaa. Hankinnoilla on oltava ympäristökriteerit, ja kulutusta on pyrittävä vähentämään. Ympäristötietoisuuden tulee olla läpileikkaavaa kaikessa kaupungin toiminnassa. Kaupungin tulee panostaa energiansäästöön ja rakentamisen energiatehokkuuteen, minkä lisäksi energiantuotannossa ja investoinneissa tulee painottaa uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvia vaihtoehtoja. Helsinki on ainutlaatuinen eurooppalainen pääkaupunki runsaine viheralueineen ja merenrantoineen. Kaupunkisuunnittelun on lähdettävä siitä, että viheralueiden määrä ei vähene. Esimerkiksi Keskuspuisto tulee säilyttää nykyisellään, ja Töölönlahden rakentaminen tulee tehdä sen puistomaista luonnetta kunnioittaen, eikä Pisara-radan sisäänkäyntejä ei saa rakentaa kaupunkilaisten rakastaman Alppipuiston alueelle.

Kasvisruokapäivä kerran viikossa on ulotettava koskemaan kaikkia kaupungin laitoksia

Paperi-, kartonki-, lasi-, metalli- ja biojätteelle pitää järjestää keräysastiat metro- ja juna-asemille sekä muille vastaaville julkisille paikoille

Kaupungin viheralueiden määrä ei saa vähentyä

11


HYVINVOINTI JA TOIMEENTULO Opiskelijat ovat muuhun väestöön verrattuna pienituloisimpia ryhmiä. Heidän on usein turvauduttava yhteiskunnan tarjoamiin tukimuotoihin toimeentulonsa rahoittamiseksi. Pelkkä opintotuki ei monesti riitä, vaan esimerkiksi kesäisin ja opintotukikuukausien loppuessa opiskelijat joutuvat hakemaan toimeentulotukea. On väärin, että sosiaaliviraston asiakkaana opiskelijaa kohdellaan eri periaattein kuin muita kaupunkilaisia. Tällä hetkellä muiden kuin opiskelijoiden ei odoteta ottavan lainaa perustarpeiden, kuten ruoan ja asumisen, rahoittamiseksi. Siksi opiskelijoiden tulee voida hakea ja saada toimeentulotukea, vaikka eivät olisi nostaneet opintolainaa. Kaikkien pääkaupunkiseudun kuntien on luovuttava opintolainan nostovaatimuksesta. Erityisasiantuntemuksen varmistamiseksi sosiaaliviraston tulee jalkautua säännöllisesti yliopiston kampuksille päivystävän sosiaalityöntekijän muodossa.

Erityisen suuressa köyhyysriskissä ovat ne opiskelijat, joilla on lapsia. Heidän tilanteens parantamiseksi etsitään uusia muotoja lapsiparkin järjestämiseen yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Lisäksi kampusten läheisyyteen tulisi järjestää kaupungin iltapäiväkerhotoimintaa, joka mahdollistaisi joustavan osa-aikaisen avunsaannin lastenhoidossa luentojen ajaksi. Aamu- ja iltapäivätoiminnan maksuissa tulee olla tuloharkinta myös pienten koululaisten (1- ja 2-luokkalaisten) osalta. Jo kunnallisen päivähoidon tasolla tulisi kiinnittää huomiota lasten kasvattamiseen monikulttuuriseen yhteiskuntaan sekä näkemään erilaisuus voimavarana. Las-

12


ten tulisi saada kehittyä yksilöiksi omien kiinnostustensa mukaan ilman pakottamista rajoittaviin roolimalleihin ja stereotyyppisiin käsityksiin sukupuolesta, aina korkeakoulutasolle saakka. Lapsi jota kohdellaan yksilönä, on myös aikuisena valmiimpi kunnioittamaan muiden yksilöllisyyttä. Kaupunkilaisten hyvinvoinnin kannalta terveys- ja liikuntapalvelut ovat tärkeässä asemassa. Kunnallisten terveyspalvelujen laatu, saavutettavuus ja kattavuus on varmistettava riittävin rahallisin panostuksin. Terveyskeskukseen on päästävä ilman omaa autoa ja virastoaikojen ulkopuolella. Terveyspalveluiden osalta keskeisintä on kuitenkin ennaltaehkäisy, johon mielenterveysongelmien osalta voidaan puuttua esimerkiksi koulujen oppilashuollolla ja moniammatillisella yhteistyöllä. Myös liikuntapalvelut tulee nähdä osana ennaltaehkäisyä. Liikuntamahdollisuuksia tuleekin järjestää kaikkien kaupunkilaisten saataville. Liian korkea hinta ei saa olla este liikuntaharrastuksen aloittamiselle, ja siihen subventoiminen maksaa varmasti itsensä takaisin. Opiskelijoiden kannalta tärkeä terveyspalvelujen tarjoaja on kaupungin ohella YTHS. Sen ja kaupungin yhteistyön ja siirtymisen eri taholta toiselle on oltava saumatonta, jotteivät yksittäiset opiskelijat jää ilman riittävän tasokasta terveydenhuoltoa. Eriarvoistuminen ja segregaatio ovat pitkällä tähtäimellä haitallisia kaupungin kehitykselle ja johtavat moniin ongelmiin. Niihin on puututtava hyvinvointieroja tasaavalla politiikalla. Kaupunginosia on rakennettava niin, ettei slummeja ja hyvätuloisten alueita pääse syntymään ja kaupunkilaiset voivat tuntea kaupungin kodikseen kaikkialla, asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta.

Käyttämätön opintolaina ei saa vaikuttaa toimeen- tulotuen tarveharkintaan

Etsitään uusia muotoja lapsiparkin järjestämiseen yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa

Yliopiston kampuksille on saatava säännöllisesti päivystävät sosiaalityöntekijät 13


SIVISTYKSEN HELSINKI Suomalainen peruskoulu on maailman huipputasoa. Helsingin on turvattava oman peruskoulutuksensa taso jatkossakin tarjoamalla opetusta riittävän laajalla kouluverkolla ja pienillä ryhmäkooilla. Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävä, eivätkä joidenkin koulujen erityistehtävät saa kaventaa muiden koulujen opetustarjontaa. Sekä perus- että toisen asteen koulutuksessa on kiinnitettävä huomiota oppilaanohjaukseen, jotta siirtyminen ylemmille koulutustasoille on sujuvaa ja jotta oppilaat saavat riittävästi tietoa ylemmän koulutustason eri vaihtoehdoista. Tällöin oppilaat voivat helpommin valita juuri itselleen sopivan koulutusuran. Maahanmuuttajaoppilaiden tarpeet on huomioitava erityisesti sekä valmistavien luokkien, suomi toisena kielenä – opetuksen että kotikielen opetuksen suhteen. Helsingin tulee ottaa tavoitteeksi se, että maahanmuuttajista ja kantasuomalaisista yhtä suuri suhteellinen osuus jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen. Tämän tavoitteen toteutumista pitää seurata ja ryhtyä toimenpiteisiin, mikäli tavoite ei toteudu. Kansainväliset opiskelijat tulee nähdä resurssina, ja heitä on kohdeltava kaikin puolin tasavertaisesti muihin kuntalaisiin nähden. Jotta integroituminen valtaväestöön onnistuu, on elämisen perusedellytysten oltava kunnossa. Kaupunkiin tulee luoda luontevia tilanteita ja paikkoja maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten kohtaamisille. Kaupungin tiedotuksen ja palvelujen on reagoitava kasvavaan määrään ulkomaalaisia asukkaita tarjoamalla riittävästi informaatiota ja vuorovaikutusmahdollisuuksia englannin kielellä. Aitoa kaksikielisyyttä, suomen ja ruotsin rinnakkaiseloa, tulee edistää kaupungin toiminnassa, niin arjen tilanteissa kuin myös kouluissa ja työpaikoilla.

14


Edistetään maahanmuuttajataustaisten oppilaiden jatkamista korkeakouluihin

Peruskoulun ryhmäkoot tulee pitää riittävän pieninä

Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävä

KULTTUURIA KAUPUNGISSA Helsingin kulttuuritarjonta on nykyisellään ihailtavan runsasta. Yliopisto-opiskelijat ovat kuitenkin kulttuurin suhteen huonossa asemassa, sillä liput esimerkiksi teatteriin, konserttiin, tai muihin tapahtumiin maksavat usein opiskelijan kukkarolle liikaa. Lisäksi kaupungin kulttuurilaitosten opiskelija-alennuskäytännöissä on merkittäviä eroja: Helsingin kaupunginteatteri tarjoaa opiskelijoille lipuistaan keskimäärin alle 10 % alennuksen normaalihintaan verrattuna, kun taas Kaupunginorkesterin lipuista opiskelija-alennus voi olla jopa 70 %. Helsingin kaupungin tulisikin luoda käytäntö, jonka mukaan kulttuurilaitokset tarjoavat opiskelijoille aina vähintään 50 % alennuksen lipuistaan. Myös muita kaupungissa toimivia kulttuurintuottajia on kannustettava vastaavaan käytäntöön. Opiskelija-alennuksia on syytä markkinoida nykyistä reippaammin, jotta opiskelijat löytävät edullisen kulttuuritarjonnan pariin, ja jatkavat valmistuttuaan kulttuurin kuluttamista. Kaikkiin kaupungin museoihin tulee olla ilmainen sisäänpääsy opiskelijoille. Alennusten ohella on turvattava maksuttoman kulttuurin tarjonta. Helsingin tiheä kirjastoverkko on laajan sivistyksen perusta, ja se tulee säilyttää kiinnittäen huomiota lainattavan valikoiman monipuolisuuteen ja eri kielten kattavuuteen. Kirjastoista tulee luoda kutsuvia keitaita, jotka houkuttelevat viettämään aikaa ja viihtymään. Mikäli esitetyt toiveet kaupungin tukeman elokuvakeskuksen rakentamisesta eivät toteudu, tulee Keskustakirjaston yhteyteen rakentaa elokuvasali, jota

15


voidaan käyttää kaupallisen levityksen ulkopuolelle jäävien elokuvien ja mm. elokuvafestivaalien näytöksiin. Vuodesta 2010 toiminnassa ollut kulttuuriratikka, jossa voi matkan aikana vaikkapa kuunnella pienkonsertin tai runonlausuntaa, on hyvä esimerkki ennakkoluulottomasta kulttuurikokeilusta, joita soisi näkyvän enemmänkin. Kulttuuriratikat tuleekin säilyttää kaupungin kaduilla. Koska Guggenheim-museohanke on osoittautunut selvityksessä kohtuuttoman kalliiksi, ei Helsingin kaupungin pidä ryhtyä toteuttamaan hanketta. Jos museo kuitenkin päätetään rakentaa, sen vaatima taloudellinen panostus ei saa heikentää kaupunkilaisten peruspalveluita eikä muodostua esteeksi muille kaupungin kulttuurielämän kehittämisen vaatimille investoinneille. Kaupungin taidemuseon on turvattava erityisryhmien kuten eläkeläisten ja koululaisten maksuttomat elämykselliset taidepalvelut ja paikallisen taiteen esille tuleminen, ja päätöksenteko taidemuseoiden kehittämisessä ja tarjonnassa on säilytettävä paikallisella tasolla. Opiskelijat ovat myös aktiivisia kulttuurin tuottajia ja sitä kautta tärkeä osa Helsingin kulttuurielämää. Ylioppilaskunnat järjestävät vuosittain useita tapahtumia, joista on tullut kymmenien tuhansien kaupunkilaisten yhteistä omaisuutta, kuten Havis Amandan lakituksen, vapun vastaanoton Ullanlinnanmäellä ja itsenäisyyspäivän soihtukulkueen. Kaupungin on tunnustettava opiskelijoiden kulttuuritoiminnan arvo koko kaupungin kannalta ja oltava omalta osaltaan turvaamassa sen toimintaedellytyksiä ja jatkuvuutta.

Kulttuuritapahtumiin 50 prosentin opiskelijaalennukset

Ilmainen sisäänpääsy museoihin opiskelijoille

Tiheä ja laadukas kirjastoverkko on turvattava

16


Yes, in my backyard! kaikkien yhteinen metropoli Pääkaupunkiseudun kunnat yhteen! HYY näkee kuntaliitoksen ratkaisuna haasteisiin, jotka liittyvät kaavoitukseen, palveluihin ja liikennejärjestelyihin, sekä tienä kohti valovoimaista metropolia.

Asumisen kustannukset kuriin! Helsingin kaupungin rakentamiseen liittyviä autopaikkamääräyksiä on väljennettävä, jotta asumisen kustannuksia saadaan pienennettyä. Kaupungin tulee kaavoittaa opiskelija-asunnoille riittävästi tontteja kampusten läheisyydestä.

Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävä! Peruskoulutuksen taso on turvattava jatkossakin tarjoamalla opetusta alueellisesti tasapuolisella kouluverkolla ja pienillä ryhmäkooilla. Erityistä huomiota tulee kiinnittää oppilaanohjaukseen, jotta siirtyminen ylemmille koulutustasoille on sujuvaa.

Perustoimeentulo ei saa olla lainan varassa! Opiskelijat ovat ainoa ryhmä, jolta edellytetään perustoimeentulon rahoittamista lainalla. Käyttämätön opintolaina ei saa vaikuttaa toimeentulotuen tarveharkintaan.

Kaupunkitila kuuluu kaikille! Helsingin julkisten tilojen tulee olla esteettömiä ja avoimia moninaiselle toiminnalle. Liikenteen sujuvoittaminen esimerkiksi ruuhkamaksuilla lisää kaupunkitilan viihtyisyyttä. Kaupunkikulttuuria on tuettava helpottamalla tapahtumien järjestämistä.

17


HYYn kaupunkiohjelma 2012– 2015