Yhteiset Lapsemme 02 2016 Syysnumero

• Monikulttuuristen lasten asialla jo vuodesta 1988. •

• Syysnumero 2016

Hetki elämää

pakolaisleirillä Kreikassa

s.12

Perheenyhdistäminen ja lapsen etu

s.16

Adoptionskuratorn har tid att lyssna

s.6

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2016

TÄSSÄ NUMEROSSA

Kesätapaaminen kokosi yhteen Keniasta adoptoineita perheitä.

s. 4

Yhteiset LAPSEMME -lehden julkaisija: Yhteiset Lapsemme ry Toimitusneuvosto: Susanna Ba, Pekka Iivonen, Harri Junttila, Kristiina Ikonen, Marja Kurikka, Anja Wikstedt Päätoimittaja: Tuula Kumpumäki

Perheenyhdistämiseen tehtyjen kiristysten jälkeen lapsen etu ei toteudu enää kansainvälisten sopimusten mukaisesti. s. 16

Kreikan pakolaisleirillä lasten arkea rytmittää vapaaehtoisten ohjaama toiminta. s. 12

Toimitussihteeri: Irma Marttinen Ulkoasu ja taitto: Pia Lehtinen / Simberg & Partners Oy Kansikuva: Kuvaaja: Lotta Lindblom, Kuvassa: Koulupoikia Bogota, Kolumbia Painatus: Next Print Oy, Helsinki ISSN: 2343-2152

Yhteiset Lapsemme ry on Helsingissä vuonna 1988 perustettu, poliittisesti, uskonnollisesti ja ideologisesti sitoutumaton lastensuojelujärjestö.

Missio Yhteiset Lapsemme edistää monikulttuuristen lasten hyvinvointia vaikuttamalla suomalaisessa yhteiskunnassa sekä antaa tuen tarpeessa oleville lapsille mahdollisuuksia hyvään elämään.

Visio Yhteiset Lapsemme on johtava monikulttuuristen lasten hyvinvoinnin edistäjä Suomessa sekä luotettava ja aktiivinen lasten asioiden puolestapuhuja myös kansainvälisesti.

Kummi- ja avustustili FI25 1011 3000 2110 44

Sisältö • Syysnumero 2016 Kerran kesässä Keniassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 4 Heidi Ruohion väitöskirja kansainvälisesti adoptoiduista suomalaisista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 5 Adoptionskuratorn har tid att lyssna . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 6 Värin takana on ihminen – Toiseus 100 .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 9 Ole rohkea ja reilu -työpajojen uudet askeleet.. . . . . . . . . . . s. 10

Hetki elämää pakolaisleirillä .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 12

Kotouttavaa kerhotoimintaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 15 Perheenyhdistäminen ja lapsen etu .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 16 KIRJA: Asiaa perheenyhdistämisestä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 19 Boliviassa edistetään lasten oikeuksia . . . . . . . . . . . . . . . . . s. 20 Tule teatteriin ja tue työtämme Boliviassa! . . . . . . . . . . . . . . . s. 23 •2•

PÄÄKIRJOITUS

Osattiin sitä ennenkin Ihmiset ovat liikkuneet kautta aikain. Jotkut lähtevät pakon sanelemina pakoon sotaa tai muuta hätää. Jotkut taas lähtevät – kenties samoin pakon sanelemina tai sitten omasta halustaan – etsimään elämäänsä jotain parempaa.

kulttuurista. Nykyisestä Savosta ja Keski-Suomesta lähdettiin tavoittelemaan leveämpää leipää ja parempia elinoloja, mutta myös pakoon jatkuvia sotia.

Oman kodin jättämiseen on siis jo vuosisatoja sitten liittynyt toivo elää yhdessä perheenä, toivo elää mahdollisesti hieman paremmin, toivo turvallisemmasta arjesta.

»Joukossa oli myös ammattimiehiä ja muita toimeentuloa etsiviä sekä sotilas- ja väenottokarkureita. Usein lähdettiin perhekunnittain, ensin pienemmällä porukalla ja myöhemmin muut seurasivat perässä.»

Suomalaisten kieli, tavat ja kulttuuri aiheuttivat alueella hämmennystä. Ihmettelyä, epäluuloa, uuden äärellä olemista sekä uuden oppimista oli puolin ja toisin. Mutta uudet tulijat asettuivat. Näillä alueilla maisemat, rakennukset ja paikannimet muistuttavat edelleen suomalaisista tulokkaista. Nämä satoja vuosia sitten liikkeelle Ruotsiin ja Norjaan lähteneet suomalaiset toivat mukanaan myös uutta »tekniikkaa» sikäläisen maa- ja metsätalouteen. Yksi merkittävimmistä oli viljan riihikuivaus, jota esimerkiksi Ruotsissa ei tuolloin tunnettu. Uusi menetelmä paransi merkittävästi sadon säilyvyyttä.

»…muuttajat olivat keskenään hyvin erilaista joukkoa.

Osa oli varakkaita. Joukossa oli pienempien tilojen omistajia tai vuokraajia. Maattomat olivat työvoimana.» »... omaleimainen kulttuuri ilmeni myös uskomusmaailmassa.»

Oheiset lainaukset voisivat olla lähes sanasta sanaa tämän päivän mediasta tai meneillään olevista monista maahanmuuttoon liittyvistä keskusteluista.

Ne voisivat kertoa pelosta perässä tulijoiden vyörystä, kummastusta joidenkin turvaa hakevien hieman varakkaammasta olemuksesta sekä tapojen, kulttuurin ja uskonnon ihmettelystä.

Metsäsuomalaisten tarina oli pitkään unohdettuna, metsäsuomalaiset juuret olivat häpeän aihe.

Nykyisin metsäsuomalaistaustasta ollaan ylpeitä ja Norjassa metsäsuomalaiset on tunnustettu yhdeksi kansalliseksi vähemmistöksi. Näin uudet tulijat jättävät pysyviä jälkiä vuosisataisiin historioihin. Uusista tavoista voi kasvaa merkittäviäkin muutoksia. Jälkien jättämiselle pitää kuitenkin antaa mahdollisuuksia.

Tekstit kuitenkin kertovat ajasta jo muutama sata vuotta sitten. Ne tulivat kesälomareissulla vastaamme Suomen metsämuseo Lustossa Punkaharjulla. Museossa esillä oleva Metsäsuomalaiset-näyttely kertoo Ruotsin ja Norjan asumattomille metsäseuduille kaskiviljelijöiksi vuosien 1580–1630 aikana siirtyneiden suomalaisten elämästä ja omaleimaisesta

Tuula Kumpumäki, päätoimittaja

•3•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2016

ADOPTIO

Daniel, Aatos ja Iida riepottavat Iidan isää Aarnoa.

Kerran kesässä Keniassa

Keniasta adoptoineiden perheiden tapaamisissa muistellaan, leikitään ja opitaan. »Adoptiovanhemmilla on biologisia vanhempia suurempi riski kadottaa parisuhde vanhemmuuteen», parisuhdeterapeutti sanoi hämäläisen järven rannalla sijaitsevan Pappilanniemen kongressihotellin auditoriossa istuville vanhemmille.

Oli menossa Keniasta adoptiolapsen saaneiden perheiden jokakesäisen tapaamisen ainoa vakava osuus, luento aikuisille.

Tällä kertaa sen piti adoptioäiti ja kouluttaja Sanna Mäkipää.

Mäkipään luento käsitteli perheiden kannalta kaikkein tärkeintä asiaa: kuinka vanhempien välinen suhde vaikuttaa perheen kasassa pysymiseen. Mäkipään mu-

kaan parisuhteissa tuntuu olevan aika paljon haasteita ja ongelmia. Ja ongelmallisia parisuhteita tuntuu olevan aika paljon.

Adoptioperheille ongelmat liittyvät usein nimenomaan vanhemmuuteen, koska lasta on odotettu kauan, jopa kymmenen vuotta. »Jos lapsen kautta aletaan elää, niin sehän asettaa lapsellekin tosi paljon paineita.

Ongelmia seuraa varmasti», Mäkipää sanoi.

Adoptioperheillä on adoption alkaessa jo takanaan lapsettomuudesta ja sen käsittelystä johtuvia kovia juttuja, joten parisuhteen hoitamiseen adoption jälkeen ei välttämättä riitäkään energiaa.

Mäkipään mukaan pian adoption jälkeen erotaan varsin paljon. Liitossa pysytään adoptioprosessin loppuun saakka, koska halutaan antaa se lapsi toiselle.

Toisaalta, kuten yleisön joukosta huomautettiin, nämä aiemmat kovat kokemukset ovat myös opettaneet puolisoita käsittelemään vaikeita asioita. Heidän parisuhteensa ja soveltuvuutensa vanhemmiksi on myös erittäin tarkkaan tutkittu

•4•

ja riittävän hyväksi havaittu prosessin aikana. Siksi he pärjäävät myös adoptiovanhemmuuden mukanaan tuomissa vaikeissa tilanteissa.

MELKEIN KAIKKI MUKANA Keniasta adoptoi noin viiden vuoden aikana lapsen kolmisen kymmentä perhettä.

Kenia-tapaamisessa mukana oli 22 perhettä, joista suurin osa oli mukana myös viime vuonna. Kun tapaaminen järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2011, osallistujia oli kuuden perheen verran.

Kenia-perheiden joukko on verraten pieni, jos sitä vertaa vaikkapa Kiinasta tai Etelä-Afrikasta adoptoineiden perheiden määrään. Joukko ei enää myöskään kasva, koska Kenian adoptiot ovat loppuneet.

Vaikka kaikki eivät toisiinsa Keniassa tutustuneetkaan, niin vuosittaiset tapaamiset lähentävät perheitä toisiinsa. Siitä pitää huolen myös traditioksi muodostunut avajaisseremonia, jossa perheet esittäytyvät toisilleen vuosikertoina.

Monet lapsista ovat tutustuneet jo Keniassa, joten jälleennäkemisen riemu on huikeaa. Samalla syntyy myös uusia kaveruuksia. »Hei, me ollaan Harri Junttila ja Satu Sirén, ja tässä on meidän pojat Lenni ja Aatos. Lenni on, kuten väristä ehkä voi huomata, biologinen ja Aatos on adoptoitu. Me oltiin Keniassa elokuusta 2013 kesäkuuhun 2014», meidän perheemme esittely kuuluu.

LEIKKIÄ JA LÖYLYÄ Kaikkein suosituinta ajanvietettä Kenia-tapaamisissa ovat tietysti lasten puuhat. Monet lapsista ovat tutustuneet jo Keniassa, joten jälleennäkemisen riemu on huikeaa. Samalla syntyy myös uusia kaveruuksia. Pienen ujostelun jälkeen lapsilauma antaa mennä vaan.

Mukana on tietysti myös yhteistä puuhaa. Perheiden väliset leikkimieliset kilpailut ja yhteinen jalkapalloturnaus vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta monella tasolla. Samalla tietysti oppii häviämään, koska leikkimielisissäkin kilpailuissa on voittaja.

Aikuiset ottavat oman aikansa saunassa. Silloin puheet voivat olla vakaviakin, mutta ainakin miesten vuorolla muistellaan joltisellakin kaiholla yhteisiä poikien iltoja ja satunnaista Tusker-tölkkien kallistelua Nairobissa.

Samoin muistellaan yhteisten kenialaisten tuttujen, siis kodinhoitajien, taksikuskien askareita ja ja puutarhureiden elämää.

PIENI YHTEINEN TEKIJÄ Keniassa adoptiomatkalla toisensa kohtasivat monet perheet, joiden elämänpiirit ja -tavat eivät normaalisti leikkaa toisiaan millään tavalla. Siellä, vieraassa maassa, meitä yhdistivät pienet tummat lapset, joista tulisi vähitellen uusia perheenjäseniä ja uusia suomalaisia.

Ja nyt saamme seurata koko joukon kasvamista ja kehittymistä vähintään kerran kesässä, kun olemme jossain päin Suomea, mutta kuitenkin Keniassa.

KIRJAESITTELY Suomalaiset kansainvälisesti adoptoidut. Perheeseen ja kansaan kuuluminen, Nuorisotutkimusverkosto 2016

Heidi Ruohion väitöskirja Tutkija Heidi Ruohio väitteli kesäkuussa Turun yliopistossa kansainvälisestä adoptiosta. Väitöskirjan mukaan perheen ulkopuolella kansainvälisesti adoptoitujen kuuluminen perheeseen ja kansaan kyseenalaistetaan.

– Tämä johtuu siitä, että »oikean» lapsi–vanhempi-suhteen oletetaan perustuvan biologiseen sukulaisuuteen sekä siitä, että »suomalaisen» oletetaan olevan Suomessa syntynyt suomalaisten vanhempiensa biologinen jälkeläinen ja sen seurauksena ulkonäöltään tietynlainen, Ruohio toteaa.

Sen sijaan adoptioperheen sisällä lapsi ja vanhemmat tekevät toisensa omakseen ja adoptoidut kuuluvat itsestään selvästi perheeseen.

Heidi Ruohio haastatteli väitöskirjaansa varten 24 aikuista kansainvälisesti adoptoitua. Haastatteluissa Ruohio selvitti, millaisia merkityksiä adoptoitujen biologinen syntyperä saa erilaisissa ympäristöissä sekä millaisia perheeseen ja kansaan kuulumisen kokemuksia heillä on.

Väitöskirja etenee soljuvasti ja nappaa lukijan mukaansa. Ruohio antaa puheenvuoron adoptoiduille ja tilaa heidän kokemuksilleen. Väitöskirja on kaivattu keskustelunavaus mediassa käytyyn keskusteluun sekä tutkimukseen, joissa yleensä käsitellään adoptiota perheenperustamisen näkökulmasta. Väitöskirja toimii vertaistukena adoptoiduille ja on hyödyllinen lukukokemus kaikille kansainvälisestä adoptiosta kiinnostuneille.

Anna-Kaisa Cronstedt Väitöskirjan voi tilata muun muassa Nuorisotutkimusseuran verkkokaupasta: www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/

Harri Junttila Satu Sirén

•5•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2016

PÅ SVENSKA »Det vi ser som ett problem kan vara en förklädd möjlighet. Den biologiska barnlösheten och all smärta i den kan bli till välsignelse och rikedom», säger Kerstin Rauma.

ADOPTIONSKURATOR / ADOPTIOKURAATTORI: Stödtelefon / tukipuhelin 050 3135 066 anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi www.yhteisetlapsemme.fi

Adoptionskuratorn

har tid att lyssna

I arbetet som adoptionskurator har jag mött människor som alla på ett eller annat sätt berörs av frågor kring adoption.

Adoptivmammorna har under alla åren varit de mest aktiva i att kontakta kuratorn. Adopterade, adoptivpappor och yrkesgrupper som i sitt arbete möter adoptivfamiljerna kontaktar också kuratorn men de är få i jämförelse med adoptivmammor och adoptivsökande. En grupp som i mindre omfattning hittat kuratorns stödtelefon är anhöriga till adoptivfamiljerna. Oftast är det då blivande mor- och farföräldrar som tar kontakt.

•6•

Många samtal har förts kring den första tiden hemma med barnet. Att växa samman som familj tar tid och som förälder känner man sig många gånger osäker, speciellt när man för det mesta inte känner till allt om barnets liv före adoptionen. Jag minns lyckan när jag själv blev mamma för första gången men jag minns även känslan av osäkerhet inför allt det nya. Många av samtalen berör från år till år samma typ av frågor, frågor kring barnets fysiska och psykiska hälsa, adoptivbarnet i dagvård och skola, tonårsproblematiken, kriser i parrelationen, skilsmässa. Adoptivbarnen växer upp, blir tonåringar, vuxna och själva föräldrar. Detta innebär att det årligen

ADOPTIONSKURATORVERKSAMHET Adoptionskuratorverksamheten startades år 1998 då de tre adoptionstjänstorganisationerna, Interpedia, Rädda Barnen och Helsingfors stads socialverk, tillsammans grundade verksamheten som stöd för adoptivföräldrar. Kerstin Rauma valdes till den första adoptionskuratorn och hennes arbetstid var under de första åren 10 timmar i veckan.

Sedan år 2004 har Kerstin jobbat heltid. Under åren 2005-2007 var undantagsvis två personer anställda inom kuratorverksamhet, då även Sanna Mäkipää arbetade deltid som kurator.

Det finns människor som kommer in i våra liv och lämnar det igen.

Det finns människor som stannar.

Alla lämnar fotspår i våra hjärtan.

Och vi är aldrig mer desamma.

Författare okänd

också kommer allt flera samtal med funderingar över den adopterades bakgrund, den biologiska familjen och att eventuellt göra en resa till födelselandet. Inom kuratorverksamheten har jag fått följa en del familjer från den första tiden med barnet till att det vuxna barnet flyttat hemifrån.

Varje barn föder en ny mamma och pappa. Det kan vara bra att tänka på när familjen växer. Ibland har jag fått samtal där adoptivföräldrarna berättar om sin förvåning över de svårigheter man mött när man blivit förälder för andra eller tredje gången. Tanken har kanske funnits att när man gått igenom en adoptionsprocess en gång så går det lättare andra gången.

Varje barn lockar fram nya sidor hos oss föräldrar och andra gången kanske man får ett barn som kräver mera av föräldrarna än det första barnet.

Adoptivföräldrar har också rätt att bli trötta, att känna sig misslyckade, frustrerade och deprimerade. Vi behöver inte vara perfekta föräldrar även om våra barn är mycket efterlängtade. Det räcker med att vi är våra barns föräldrar, att vi finns till för dem men vi behöver inte ensamma klara av svåra perioder. Det är inte alltid lätt att hitta balansen i vardagen. Vi går kanske till hundra procent in i föräldrarollen och glömmer bort allt annat. Våra barn behöver oss föräldrar men vi ska inte glömma oss själva, att se till att vi laddar vårt eget batteri för att orka i vår föräld-

raroll. Parförhållandet och det sociala nätverket ska vi inte heller glömma bort.

Behov att få dela med sig av vardagens bekymmer har de flesta av oss. Vi kan dela med oss inom familjen, med vänner, släktingar, andra adoptivfamiljer. Behöver vi professionell hjälp som adoptivfamilj skall vi inte dra oss för att söka hjälp. Det är inte ett tecken på misslyckande utan ett tecken på mognad. Nästan alla behöver någon gång, tillsammans med en annan människa få klargöra sina känslor, tankar och handlingar. Ingen ska behöva känna sig ensam med sin börda. Jag hoppas att tröskeln aldrig blir för hög för att kontakta adoptionskuratorn.

I arbetet som adoptionskurator har jag mött adoptivföräldrar som är engagerade, aktiva, bryr sig om, ger stöd, som är beredda att söka hjälp och ofta »vänder på varje sten» för att hitta det stöd barnet och familjen behöver. Adoptivbarnen är önskade och mycket efterlängtade. När vi äntligen blir familj har vi förväntningar på oss som föräldrar och säkerligen också när det gäller barnet. Vi når högst sannolikt inte upp till våra egna förväntningar och det är bara att acceptera att ingen är fullkomlig.

Adoptionskuratorns arbete är intressant och givande men även ett jobb som tidvis är krävande. Maktlösa stunder kommer när jag anar att den som ringer bär på en börda som känns ohjälpligt tung.

Samtidigt känner jag en tacksamhet över

•7•

Relativt snart visade det sig även att andra, inte endast adoptivföräldrar, behövde kuratorns tjänster.

Den största gruppen är fortfarande adoptivföräldrar, men även adoptivsökande, adopterade, familjers anhöriga samt personer som jobbar med adoptionsfrågor tar kontakt med kuratorn. Man kan nå kuratorn per telefon, via e-post eller komma överens om ett personligt möte.

Adoptionskuratorverksamheten är ett tvåspråkigt, yrkesmässigt nätverksstöd, med »låg tröskel» för kontakttagande. Alla samtal till kuratorn är konfidentiella och man kan också ringa anonymt. År 2016 betyder förändringar i adoptionskuratorverksamheten.

Efter nästan 20 år som kurator skall Kerstin gå i pension i slutet av augusti. Ny kurator fr.o.m. den 1 juni är Anja Wikstedt, som har varit med i Våra Gemensamma Barn rf sedan 1988 då föreningen grundades. Under år 2016 inrättas vid sidan av den traditionella kuratorverksameten en webbtjänst för adopterade ungdomar och vuxna där kamratstödet ges av vuxna adopterade.

Adoptionskuratorverksamheten finansieras av Penningautomatföreningen.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2016

ADOPTIOKURAATTORITOIMINTA Adoptiokuraattoritoiminta sai alkunsa vuonna 1998, kun kolme adoptiopalvelunantajaa, Interpedia, Pelastakaa Lapset ry ja Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, perustivat toiminnan adoptiovanhempien tueksi. Adoptiokuraattoriksi valittiin Kerstin Rauma, jonka työaika oli ensimmäisten vuosien aikana 10 tuntia viikossa. Vuodesta 2004 Kerstin on työskennellyt kokoaikaisesti. Vuosina 2005-2007 kuraattoritoiminnassa oli poikkeuksellisesti kaksi henkilöä Sanna Mäkipään työskennellessä osa-aikaisesti adoptiokuraattorina.

Trots många otillfredsställda önskemål kan livet vara helt och bra.

Dietrich Bonhoeffer

att vi i vårt land har denna verksamhet.

Att det inom kuratorverksamheten finns en människa som är lätt att nå och har tid att lyssna. Det är givande att veta att man kan få vara till stöd, att med den egna erfarenheten finnas till, när en medmänniska behöver få avlasta sin börda. Ett antal gånger under åren som gått har jag funderat på olika för- och nackdelar med att vara adoptivmamma och arbeta som adoptionskurator. Fördelarna är flera än nackdelarna. Den egna erfarenheten ger redskap som underlättar jobbet. Visst har det funnits stunder då jag önskat att mitt arbete varit något helt annat. Då det blivit »för mycket av det goda», när allt kretsat kring adoptioner, både i jobb och hemma.

Jag har fått arbeta inom adoptionsfältet i över två decennier. Arbetet som adoptionskurator har varit speciellt givande och intressant. Många stimulerande men även svåra uppgifter och utmaningar har jag ställts inför. Många fina människor har jag fått möta i jobbet. Människor som lämnat fotspår i mitt hjärta. Jag ser med

Anja Wikstedt (vas.) jatkaa Kerstin Rauman työtä adoptiokuraattorina.

tacksamhet tillbaka på dessa år och lämnar med tillfredsställelse och stort förtroende över arbetet till min kollega och vän Anja Wikstedt.

Livet blir sällan som planerat eller som man tänkt sig. Livet ger och tar och mitt i allt detta är livet en gåva. Det blev som det blev, inte som jag kanske hade tänkt mig men det blev mycket bra. Det vi ser som ett problem kan vara en förklädd möjlighet. Den biologiska barnlösheten och all smärta i den blev till välsignelse och rikedom. Utan den biologiska barnlösheten skulle jag säkerligen aldrig arbetat som adoptionskurator.

Varsin pian toiminnan alkamisen jälkeen todettiin, että adoptiokuraattorin palvelua tarvitsevat muutkin kuin adoptiovanhemmat. Suurin osa yhteydenottajista on edelleen adoptiovanhempia, ja myös adoptionhakijat, ammattilaiset, adoptoidut sekä perheiden läheiset käyttävät palvelua. Kuraattoriin voi ottaa yhteyttä puhelimitse, sähköpostitse tai sopia henkilökohtaisen tapaamisen.

Kyseessä on kaksikielinen matalan kynnyksen ammatillinen vertaistuki ja konsultaatiomahdollisuus. Kaikki keskustelut ovat luottamuksellisia ja adoptiokuraattoripuhelimeen voi soittaa myös nimettömänä.

Vuosi 2016 merkitsee muutosta adoptiokuraattoritoiminnassa.

Lähes kaksikymmentä vuotta adoptiokuraattorina työskennellyt Kerstin jää eläkkeelle elokuun lopussa.

Uutena adoptiokuraattorina aloitti 1.6. yhdistyksen toiminnassa alusta alkaen, vuodesta 1988, mukana ollut Anja Wikstedt. Vuoden 2016 aikana perustetaan perinteisen adoptiokuraattoripalvelun rinnalle adoptoiduille nuorille ja aikuisille tarkoitettu nettipalvelu, jossa aikuiset adoptoidut tarjoavat vertaistukea.

Adoptiokuraattoritoimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.

Kerstin Rauma Irma Marttinen

•8•

TT OO I SI S EE UU S S 1 01 10 1

1

KIRJAESITTELY

Värin takana on ihminen

TOISEUS 101

TOISEUS 101 – näkökulmia toiseuteen Toimitus: Sonya Lindfors Julkaisija: UrbanApa HELSINKI 2016

—NÄKÖKULMIA TOISEUTEEN

Koreografi Sonya Lindforsin toimittama artikkelikokoelma Toiseus 101 – Näkökulmia toiseuteen pureutuu kiinnostavalla tavalla tärkeään, mutta varsin vaikeaan aiheeseen: kuinka taiteessa voidaan käsitellä toiseutta? Lindforsin mukaan parannettavaa olisi.

ei ole ok!, että suomalaisessa teatterissa keski-ikäinen valkoinen mies voi näytellä ensirakastajaa, arabia tai naista mutta musta mies ei voi näytellä Rokan Anttia, ilman että syntyy hirveä haloo. »Kaiken lisäksi jos rooliin sopivan etnisen taustan omaavaa näyttelijää ei ole työryhmässä, niin tuntuu olevan edelleen ihan ok vetää teipillä silmät vinoon tai laittaa rastaperuukki päähän.

Edelleen. Vuonna 2016!» kirjoittajat napauttavat.

»Suomalaisen taiteen kentällä diskurssi interkulttuurisuudesta, ekslusiivisista ja alistavista valtarakenteista sekä toiseuttavasta representaatiosta on kuitenkin auttamattomasti jäljessä. Se on puutteellista ja olematonta. Hyviä intentioita ja tahtoa on usein enemmän kuin tietoa tai ymmärrystä», Lindfors kirjoittaa esipuheessa.

Suuren yleisön kannalta kiinnostavin artikkeli oli Warda Ahmedin toinen teksti Suomi ei ole valmis, koska minua ei ole kuultu, jossa hän käsittelee asiantuntijuutta. Ahmed kuvailee tilanteita, joissa hänet on kutsuttu mukaan erilaisiin paneeleihin ja keskustelutilaisuuksiin. »Kuvittelen, että olen kertomassa näkemyksiäni eurooppalaisesta huivikeskustelusta feministiaktivistina.

Huomaan, että roolini on olla kokemusasiatuntijana.

Tutkija sitten kertoo onko Euroopassa nousemassa islamofobia. Minähän en ole luotettava kertoja tässä kysymyksessä.»

Kokoelmassa on yhdeksän kirjoitusta, joista vantaalaisen kasvatustieteen opiskelijan ja sarjakuvantekijän Warda Ahmedin Oletko tekemässä antirasistista projektia? tarjoaa 15 käytännönläheistä kohtaa, joita kannattaa pohtia ennen projektin aloittamista. Moni hyväntahtoinen projekti olisi ehkä muuttunut toisenlaiseksi, jos olisi käynyt Ahmedin koostaman fiksun listan läpi.

Ahmedin huomio on erittäin tärkeä. Jos kokemusasiantuntijuudella kuitataan vähemmistöjen osallistaminen keskusteluun, niin samalla heiltä viedään mahdollisuuksia olla varsinaisen asiantuntijan roolissa. Suomalaisissa tiedotusvälineissä tämä kahtiajako näkyy hyvin.

Varsin usein vähemmistön edustaja saa kertoa, miltä tuntuu. Sen jälkeen (valkoinen) tutkija tulee kertomaan, mitä se tarkoittaa. Tällainen rakenne ei ainakaan paranna suomalaista keskustelua.

Vapaan kirjoittajan Koko Hubaran Tarinoiden kertomisesta käsittelee Laura Lindstedtin Oneiron-romaanista kirjoittamansa blogin synnyttämää keskustelua.

Hubaran mukaan Lindstedt olisi voinut valita romaaninsa mustan naisen kertomukseksi jonkun muun kuin sen kaikkein ilmeisimmän. Nyt Lindstedt vain vahvisti mustien naisten elämästä yllä pidettävää stereotypiaa.

Musta feministi ja vapaa kirjoittaja Maryan Abdulkarim ja Sonya Lindfors ihmettelevät tekstissään Blackface

Harri Junttila

•9•

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2016

PAJATOIMINTA

Ole rohkea ja reilu

–työpajatoiminta ottaa uusia askelia MONINAISUUTTA EDISTÄVIÄ TYÖPAJOJA PIENILLE JA ISOILLE Ole rohkea ja reilu -työpajat on suunnattu eri-ikäisille lapsille ja nuorille.

Työpajat tarjoavat taiteellisia, toiminnallisia ja keskustelevia menetelmiä rasismin ja moninaisuuden käsittelemiseen. Lasten ja nuorten kanssa puhutaan ystävyydestä, reiluudesta ja toisen huomioon ottamisesta. Tanssin, draaman, ja kuvataiteen keinoin lapset ja nuoret saavat kokea, oivaltaa ja pohdiskella näitä teemoja.

Pienimpien lasten työpajat soveltuvat päiväkoteihin ja esikouluihin sekä ensimmäisten luokkien oppilaille. Yläaste- ja lukioikäisille on omat työpajansa, joissa korostuu ohjatun keskustelun osuus. Toiminta on kouluille, päiväkodeille ja vapaa-ajan ryhmille maksutonta, mutta matkakulut peritään tarvittaessa pääkaupunkiseudun ulkopuolella järjestettävistä pajoista. Ohjaajina toimivat Yhteiset Lapsemme ry:n kouluttamat vapaaehtoiset.

TOIMINTAA KEHITETÄÄN JA LAAJENNETAAN Ole rohkea ja reilu –työpajojen kehittämisestä, ohjaamisesta ja vapaaehtoisten kouluttamisesta vastaa Yhteiset Lapsemme ry:ssä loppukeväästä työnsä aloittanut vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Anna-Kaisa Cronstedt. Hänen työparinaan toimii kansalaistoiminnan koordinaattori Hanna-Leena Ylönen.

Uusien työntekijöiden myötä työpajatoimintaa kehitetään ja laajennetaan.

Rasismi ja ennakkoluulot ovat varsin ajankohtainen aihe, eikä niitä käsitteleviä työpajoja ole juurikaan tarjolla erityisesti ihan pienille lapsille. Suvaitsevaisuus opitaan kuitenkin helpoiten jo varhaisessa vaiheessa.

Ole rohkea ja reilu –työpajoissa lapsilla on mahdollisuus käsitellä erilaisuutta sekä ideoida myös yhdessä, miten rasistiseen tilanteeseen voi puuttua. Monikulttuurisissa ryhmissä lapset saavat mahdollisuuden käydä läpi tilanteita eri näkökulmista.

Työpajojen kehittämisen lisäksi toiminnan

Anna-Kaisa Cronstedt on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri (YTM) ja teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK). Hän on työskennellyt teatteri-ilmaisun ohjaajana monikulttuuristen ryhmien kanssa.

Anna-Kaisalla on myös monipuolista kokemusta erilaisista viestinnän tehtävistä.

Mikael Cronstedt

Yhteiset Lapsemme etsii nyt joukkoonsa uusia vapaaehtoisia ohjaamaan rasisminvastaisia Ole rohkea ja reilu -työpajoja.

Syksyllä yhdistyksen keskustoimistolla järjestetään kaksi ohjaajakoulutusta, joiden aikana vapaaehtoiset perehdytetään ryhmänohjaukseen, rasismin käsitteeseen ja erilaisiin työpajoihin.

Vapaa-aikanaan Anna-Kaisa keinuu ja rakentaa hiekkakakkuja tyttärensä kanssa sekä viettää aikaa meren äärellä.

• 10 •

Veera Nurmenniemi

Huom!

Ole rohkea ja reilu –työpajojen ohjaajakoulutukset syksyllä 2016: 17.9.-18.9.2016, klo 10–15.30 Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto 5.11.-6.11.2016, klo 10–15.30 Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto Ilmoittaudu mukaan! Katso tarkemmin www.yhteisetlapsemme.fi.

markkinointi on tärkeää, jotta työpajamme tulevat tunnetuiksi laajemmin. Kattava vapaaehtoisverkosto mahdollistaa myös työpajojen ohjaamisen pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Yhteiset Lapsemme ry:n 25-vuotisjuhlavuoden Ole rohkea ja reilu – uskalla välittää! -kampanjan aikana aloitettu työpajatoiminta on tänä vuonna saatu osaksi yhdistyksen vakituista toimintaa Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen turvin.

Hanna-Leena Ylönen

Hanna-Leena Ylönen (kuvassa oikealla) on koulutukseltaan kulttuuriantropologi (FM), ohjaustoiminnan artesaani sekä joogaohjaaja. Hän on toiminut myös espanjan kääntäjänä ja tulkkina ja asunut kahdeksan vuotta Argentiinassa.

Hanna-Leenan vapaa-aika kuluu pyöräillessä, metsässä samoillessa, joogatessa ja lukiessa. Toisinaan aikaa jää myös maalaamiselle ja muille luoville askareille.

Kuva on otettu Käsiin kirjottu -hankkeen työpajassa, jossa tehtiin perinnekäsitöitä Itä-Euroopan romanisiirtolaisten kanssa. Kuvassa Hanna-Leenan kanssa vasemmalta Yonica, Elviira ja Luminita.

• 11 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2016

Toiminnan tavoitteena oli tuoda lapsille iloa ja jatkuvuutta epävakaisiin leiriolosuhteisiin rytmisesti päivittäin toistuvien elementtien avulla.

PAKOLAISET

Hetki elämää

yhteisten lastemme kanssa Scaramangásin pakolaisleirillä Viime vuodenvaihteessa olin ensimmäistä kertaa pari viikkoa vapaaehtoisena Kreikan Lesvoksella norjalaisen Dråpen i havet -vapaaehtoisjärjestön mukana.

Tehtävämme oli tähystää ja vastaanottaa vastapäiseltä Turkin rannikolta Aegeanmeren yli saapuvia venekuntia; lapsia, vanhuksia, miehiä ja naisia.

Joukossa oli myös sairaita ja vammaisia, jotka kannettiin ulos täpötäysistä kumiveneistä. Annoimme ensihoitoa ja kuivaa vaatetusta päälle, sillä moni oli vaarassa paleltua.

• 12 •

Palattuani seurasin tiivisti maailman tapahtumia ja odotin sopivaa hetkeä uudelleen lähtöön.

Tilanne on muuttunut puolessa vuodessa radikaalisti: venekuntia saapuu edelleen niin Lesvokselle, Chiokselle kuin Samoksellekin, mutta huomattavasti vähemmän – juuri tällä hetkellä. Ovet eteenpäin Eurooppaan ovat lähestulkoon sulkeutuneet, mutta vakavat tilanteet niin Turkissa kuin Syyriassakin ovat tosiasia, joka odottaa ratkaisuaan.

Arviolta 60 000 kotinsa jättänyttä syyrialaista, irakilaista ja afganistanilaista siskoa ja veljeä on tällä hetkellä paossa ja jumissa Kreikan manteren ja muutaman sen saaren pakolaisleirin vaihtelevissa olosuhteissa. He odottavat, ennusteiden mukaan jotkut heistä jopa parikin vuotta, turvapaikan saamista jostakin Euroopan maasta ja uuden elämänalun mahdollisuutta.

Mukana on yksin liikkeellä olevia, erityisen haavoittuvassa asemassa olevia alaikäisiä, kokonaisia ja toisistaan erilleen joutuneita perheitä, vanhuksia, liikuntakyvyttömiä ja vammaisia: kaiken ikäisiä sotaa ja vainoa pakenevia lähimmäisiämme.

LEIRIN ASUKKAISTA YLI NELJÄSOSA LAPSIA JA NUORIA Kesäkuussa lähdimme sitten yhdessä steinerpedagogi – kuvataideterapeutti Rita Kreivin kanssa kohti Scaramangasin noin 4 000 hengen – joista noin 1 100 lasta ja nuorta – karua, kuumaa, satama-alueella sijaitsevaa leiriä Ateenan lähistöllä. Leiriä hallinnoi Kreikan laivaston henkilökunta.

Ritan palattua kotiin Pirkko Saarnio, Sylvia-kodin taidepajan ohjaaja, saapui jatkamaan yhteistyötä.

Mukanamme veimme suurelta osin lahjoituksina saatuja tarvikkeita useita matkalaukullisia. Ihmiset asuvat pääosin

He odottavat, ennusteiden mukaan jotkut heistä jopa parikin vuotta, turvapaikan saamista jostakin Euroopan maasta ja uuden elämänalun mahdollisuutta.

kontinnäköisissä valkoisissa kahden huoneen ja wc:n metalliparakeissa, »caravaneissa», joissa on keittomahdollisuus ja koneellinen ilmastointi. Yhtä huonetta, jossa on yksi tai kaksi kerrossänkyä ja patjoja lattialla, asuttaa usein yksi suuri perhekunta, johon kuuluu aikuisia monessa polvessa ja eri-ikäisiä lapsia.

Paikalla toimii YK:n pakolaisjärjestö UNHCR, joka huolehtii mm. turvapaikkaa hakevien esirekisteröinnistä, Kansainvälinen ja paikallinen Punainen Risti tiloineen ja ambulansseineen (lääkärin, sairaanhoitajan ja kätilön vastaanotot), Save the Children -järjestö sekä yksittäisiä paikallisia vapaaehtoisia että muutamia kansainvälisiä vapaaehtoisjärjestöjä.

Scaramangásin lapset ja nuoret eivät käyneet tuolloin vielä koulua. Lastentoiminnasta oli vastannut parin kuukauden ajan hollantilainen vapaaehtoisjärjestö, Movement on the ground, joka kutsui joukkonsa pois epävakaisuuksien ja öisten selkkausten takia kesken kaiken, ja niin me jäimme vastaamaan toiminnasta ensin kaksin, viimeisellä viikolla yhdessä uusien »dropsien» kanssa, jotka ottivat lähdettyämme myös jatkaakseen aloittamamme toiminnan sisältöjä.

RYTMISYYTTÄ, RUNOA JA KEHONKIELTÄ Tavoitteenamme oli tuoda epävakaisiin leiriolosuhteisiin – meneillään olevan Ramadanin aikana – steinerpedagogiikasta kumpuavaa nk. ensiapupedagogiikkaa, jota olemme kumpikin opiskelleet Saksassa (Notfallpädagogik, Freunde der Erziehungskunst) eri-ikäisille ja eri kansallisuuksista, heimoista tuleville lapsille ja nuorille: yhteisöllisyyden kokemuksia, iloa ja jatkuvuutta rytmisesti päivittäin toistuvien, lapsen olemusta ja kasvua tukevien ja vahvistavien elementtien avulla; mm lasten rakastaman kurdinkielisen Ava arda -aamurunon, jonka teimme elävöittävillä kehonliikkeellä eli eurytmian eleillä.

Jokainen lapsi tuli vuorollaan nähdyksi, häntä tervehdittiin erikseen ja hän sai lausua oman nimensä rohkeasti piirin keskelle astuen tai paikaltaan. Sitten seurasi aamulaulu englanniksi ja rytmiset taputus- ja jalkojen tömistysleikit, joita muuntelin sen mukaan, minkä ikäisiä kulloinkin oli paikalla. Lapset ryhtyivät heti ensihetkestä lähtien jäljittelemään eleitä käsillään ja jaloillaan ja tapailivat myös sanoja. Heidän kirkkaissa tummissa silmissään loisti ilo, innostus ja ihmetys. Jokin kosketti hei-

• 13 •

Jokin kosketti heidän sieluaan, ja minun kurkkuani kuristi, yhden jos toisenkin kerran, ja liikutuksen kyynelet pyrkivät esiin.

dän sieluaan, ja minun kurkkuani kuristi, yhden jos toisenkin kerran, ja liikutuksen kyynelet pyrkivät esiin. Nämä ovat niitä hetkiä, joita en tule koskaan unohtamaan.

Aamut alkoivat huilunsoitolla. Vaelsimme yhdessä läpi karun, merenrantaan rajautuvan, aidatun leirialueen, jossa jäteastiat eivät jaksaneet vetää kaikkea, vaan kulkuväylillä kiehui helteessä haisevia einespakkauksia, vaatteita, kenkiä yms. hylkytarviketta. Lapsilla oli käsissään rytmisoittimiksi tekemäni yksinkertaiset marakassit ja puiset kapulat säestystä varten.

Tästä »Hamelnin pillipiiparikierroksesta» muodostui yksi rituaaleista, joka toi iloa ja elävän musiikin virvoittavia elämyksiä myös lastenteltan ulkopuolelle, mm pitkissä ruuanjakelujonoissa seisoville aikuisille tai vatsapäisen teltta-alueen Syyriasta paenneille lapsiperheille.

Huilusävelien perässä joukkoon liittyi lapsia ja kerran syliini annettiin kävelemään opetteleva taaperokin. Välillä urheat pienet isosiskot kantoivat pikkusisaruksiaan hellästi sylissään raahaten mukaansa telttaan.

YLLÄ SININEN TAIVAS, ALLA TUKEVA MAA Monet aikuisista ja vanhemmista olivat väsyneitä, toivottomia ja syvä huoli kuvastui heidän katseestaan. Myös Ramadan paastoineen ja helle, jolta ei löytynyt suojaa leirillä vaikuttivat varmasti osaltaan tunnelmaan, joka leijui kuin raskas, tumma pilvi Scaramangásin yllä. Silti nämä ihmiset, kovia kokeneet, jaksoivat hymyillä ja tervehtiä, kiittää ohi kulkiessa tai keittää maistuvat teet tai kahvit vieraillessani tutuiksi tulleissa perheissä iltapäivisin.

Kierroksen jälkeen kokoonnuimme piiriin sinisen lastenteltan suojiin, kerran myös Kreikan paljaan, hellettä hehkuvan sinisen taivaan alle, koska teltta oli yöllä kaadettu maan tasalle. Joka aamu oli uusi ja arvaamaton, mitähän tänään meitä odottaa…

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2016

Syli oli tärkeä turvasatama monet kerrat ja myös hiljainen keskittyminen vierivieressä istuen ystävyysnauhoja punoen, lankoja leikaten, pidellen ja punoen pienimpien kanssa.

Lapset piirsivät ja askartelivat aina aikuisen turvallisessa ja läsnäolevassa ohjauksessa.

Kaiken epävarmuuden keskellä saimme kuitenkin joka päivä, todistaa ääneen yhdessä lasten kanssa kuinka yllämme aukeaa taivas, allamme on tukeva maa; ja siinä olimme myös me ihmiset, jokainen meistä omassa ainutkertaisessa hahmossamme ja yhdessä toisten kanssa piirin suojissa. Sitten oli aamulaulun, leikkien, erilaisten kuvataiteellisten harjoitusten ja iltapäivällä käsitöiden, muovailun ja hyppynaruhyppelyn vuoro: koko ajan aikuisen läsnä olevassa, turvallisessa ja rauhoittavassa ilmapiirissä.

Tarvittaessa jouduin myös asettamaan tiukkoja rajoja kun poikien vauhti ja juoksu yltyivät ja he kiipesivät ketterästi teltan katolle ja laskivat liukumäkeä alas iloisesti virnistellen. Koska en ole mies, eikä sellaista ollut paikalla, auktoriteettiani koeteltiin etenkin alkuviikoilla. Hämmästyttävästi kuitenkin painokkaalla Jalla, jalla!!!

-huudollani, he tulivat alas ja kuuntelivat katuvannäköisinä mitä sanoin.

Iltapäivän lopuksi lauloimme piirissä loppulaulun. Oli aika purkaa kevyet telttakatokset ja kantaa ne, matot ja muut varustukset varastoon lukkojen taakse.

Alku- ja loppurituaalit luovat osaltaan selkeyttä, struktuuria ja turvallisuutta.

Usein kuului kysymyksiä: »Tomorrow come?» Ja helpotuksen huokaus kuului, kun lapsi sai vahvistuksen: »Yes, tomorrow morning we’ll meet again».

TOIVO PAREMMASTA HUOMISESTA ELÄÄ Lapsijoukko ilmestyi paikalle joka päivä erilaisessa konstellaatiossa ja vain muutamat heistä kiinnittyivät jokapäiväisesti toimintaan. Heillä oli selkeästi myös erilaisia tarpeita ja myös traumaoireita. Mutta kaikki, myös murrosikäiset pojat kaipasivat aikuisen huomiota ja välillä lohdutusta. Syli oli tärkeä turvasatama monet kerrat ja myös hiljainen keskittyminen vierivieressä istuen ystävyysnauhoja punoen, lankoja leikaten, pidellen ja punoen pienimpien kanssa.

Nämä yhteiset lapsemme, tummahipiäiset, tulisieluiset ja temperamentikkaat pienet ihmisenalut, rohkeasti toiselta puolen maailmaa meille Eurooppaan vaeltaneet; he kasvavat osan elämästään aikamme erityisissä olosuhteissa, pakolaisleirillä, vailla meille hyvinvoinnin keskellä asuville niin tuttuja ja itsestään selviä asioita: vailla omaa, turvallista kotia, huolenpitoa ja perheenjäseniä, päivähoitoa, koulua, harrastuksia ja virikkeitä.

Viimeisenä päivänä hyvästellessäni ystäväperhettä eräässä teltassa – sain kuulla syyrialaisen nuoren Ahinin 14 v, vastauksen kysymykseeni »Miksi sinä haluat isona tulla?» – »Lastenlääkäriksi».

Toivon sydämestäni, että huolimatta kaikista vastoinkäymisistä ja inhimillisestä

• 14 •

kärsimyksestä, joiden keskellä nämä lapset tälläkin hetkellä elävät, se kaikkein tärkein kuitenkin itää heidän sydämensä sopukassa, kasvaa ja tuottaa hedelmää jonakin päivänä: maailma on hyvä ja ihmiset oppivat, pikku hiljaa auttamaan, rakastamaan toisiaan veljellisesti ja elämään rauhassa rinnakkain.

Mietin tällä hetkellä, kotiinpaluuni jälkitunnelmissa, omaa seuraavaa askeltani.

Sen myötä tahdon jatkossakin tehdä konkreettista työtä ja olla osaltani saattamassa yhteisiä lapsiamme heidän matkallaan kohti aikuisuutta.

Maarit Vuori Kirjoittaja on 56-vuotias loviisalainen yrittäjä, joka on neljän aikuisen lapsen äiti ja viiden lapsenlapsen mummi. Koulutukseltaan hän on sairaanhoitaja erikoisalanaan laajennettu, holistinen sairaanhoito, sekä eurytmian opettaja ja eurytmiaterapeutti.

KERHOTOIMINTAA Helsingin koulutuksessa pelattiin monikulttuurisuuspeliä.

Mukaan kerhoihin toivotaan myös paikallisia lapsia ja nuoria sekä jo turvapaikansaaneita ja paikkakunnalle kotoutuneita lapsia ja nuoria.

Kerhot ovat hyvä tapa edistää kotoutumista Kotouttavan kerhotoiminnan hankkeen tiimoilta järjestettiin kerhonohjaajakoulutuksia kevään ja alkukesän aikana Tampereella, Turussa, Jyväskylässä ja Helsingissä.

Koulutuksiin osallistui yhteensä noin 80 vapaaehtoista monista eri kieli- ja kulttuuritaustoista. Kerhotoiminnan käynnistyttyä osa vapaaehtoisista innosti mukaan ystäviään, ja kerhonohjaajien määrä kasvoi entisestään.

YHDESSÄ TEKEMISEN VOIMAA Projektin ideana on tarjota mielekästä tekemistä turvapaikanhakijalapsille ja -nuorille ja edistää eri ryhmien välistä yhteistyötä ja solidaarisuutta. Kerhoihin ovat tervetulleita kaikki lapset ja nuoret taustasta riippumatta. Mukaan kerhoihin toivotaan myös paikallisia lapsia ja nuoria sekä jo turvapaikansaaneita ja paikkakunnalle kotoutuneita lapsia ja nuoria.

Syksyllä osa kerhoista siirtyy pois vas-

taanottokeskuksista, jotta ne tavoittaisivat laajemman joukon osallistujia.

MONIKULTTUURISET KOULUTUKSET Hankkeen yhteistyökumppanin, partiolaisten, osaamista oli mahdollista jakaa koulutusten avulla partion ulkopuolelle.

Koulutuksen ohjelma perustui partion ryhmänohjaajakoulutukseen, jota muokattiin paremmin monikulttuuriseen kontekstiin sopivaksi. Monikulttuuristen teemojen parissa työskennelleet partiolaiset ohjasivat koulutukset.

Koulutukset alkoivat tutustumisleikeillä, joita kerhoissa voidaan leikkiä lasten ja nuorten kanssa. Koulutukset sisälsivät lisäksi omien vahvuuksien ja taitojen kartoittamista, keskustelua ja tehtäviä monikulttuurisuudesta sekä teoriaa ja tehtäviä tekemällä oppimiseen liittyen.

Toisena koulutuspäivänä lähdettiin liikkeelle toiminnan suunnittelusta, erilaisiin tilanteisiin varautumisesta, viestinnästä ja kerhon markkinoinnista. Päivän lopuksi kokoontuivat pienryhmät, joissa aloitettiin varsinainen oman kerhon toiminnansuunnittelu.

• 15 •

Koulutuksista kerätyn palautteen perusteella vapaaehtoiset viihtyivät hyvin koulutuksissa. Monet kertoivat lähtevänsä jännittyneinä mutta innokkaina ohjaamaan kerhoa.

MIELEKÄSTÄ VAPAAEHTOISTYÖTÄ Vapaaehtoistyö pyritään säilyttämään mielekkäänä järjestämällä kuukausittain tapaamisia vapaaehtoisten kesken. Uudet vapaaehtoiset ovat tervetulleita mukaan kerhotoimintaan.

Ryhmien yhteystietoja voit tiedustella vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Anna-Kaisa Cronstedtilta puh. 044 7211 246, anna-kaisa.cronstedt@yhteisetlapsemme.fi.

Anni Rytioja Kotouttavan kerhotoiminnan hankkeessa koordinoidaan vapaaehtoistoimintaa neljällä paikkakunnalla ja vahvistetaan paikallisten toimijoiden roolia kotouttamisessa.

Hanketta rahoittaa työ- ja elinkeinoministeriö. Kerhot jatkavat toimintaansa paikallisten järjestöjen alaisuudessa hankkeen päättyessä syksyllä 2016.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2016

LAPSEN ETU

Uudet kiristykset perheenyhdistämiseen estävät lapsen edun toteutumisen Hallituksen kaavailemat kiristykset perheenyhdistämistä koskevaan lakiin herättivät viime kevään ja kesän aikana kiivasta julkista keskustelua.

Perheenyhdistämistä koskevia lakimuutoksia vastaan järjestettiin 19.4.2016 tilaisuus, jossa luovutettiin hallituspuolueiden edustajille vetoomus perheenyhdistämisen ehtojen tiukennusten vastustamiseksi. Lakimuutoksia vastustivat muun muassa yhdenvertaisuusvaltuutettu, lapsiasiavaltuutettu ja useat ihmisoikeus- ja lastensuojelujärjestöt.

• 16 •

Vuoden 2012 jälkeen perheenyhdistämistä on voinut hakea ainoastaan ulkomailla oleskeleva perheenjäsen, jonka on hakemusta varten matkustettava Suomen edustustoon.

Puolisoa ja kahta lasta Suomeen hakevalla pakolaisella pitää olla 2 600 euron nettotulot kuukaudessa. Tämä tulovaatimus koskee myös alaikäisiä perheenkokoajia.

Kiristykset perheenyhdistämistä koskevaan lakiin hyväksyttiin kuitenkin eduskunnan täysistunnossa ennen kesätauolle siirtymistä ja ne astuivat voimaan 1. heinäkuuta 2016. Tiukennusten seurauksena perheenyhdistämistä hakevissa perheissä lapsen etu ei toteudu kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

EDELLISTEN RAJOITUSTEN VAIKUTUKSET ARVIOIMATTA Perheenyhdistämistä rajoitettiin huomattavasti lakimuutoksin jo vuosina 2010 ja 2012. Näiden aiempien kiristystoimien käytännön vaikutuksia ei ole arvioitu.

Vuonna 2010 tuli voimaan muutos, jonka seurauksena perheenkokoajan on oltava alaikäinen koko hakuprosessin ajan, vaikka prosessi voi kestää vuosia. Näin ollen 15–16 -vuotiaina Suomeen yksintulleiden turvapaikanhakijalasten mahdollisuus saada perheensä Suomeen on hyvin pieni.

Vuoden 2012 jälkeen perheenyhdistämistä on voinut hakea ainoastaan ulkomailla oleskeleva perheenjäsen, jonka on hakemusta varten matkustettava Suomen edustustoon. Jokaisen hakijan on oltava läsnä lähetystössä ja matkoja saattaa joutua tekemään useampia, koska hakemuksen käsittelyyn tarvitaan lisäselvityksiä.

Monille matkustaminen on käytännössä mahdotonta. Esteenä voi olla esimerkiksi matkakustannukset, viisumivaikeudet tai puuttuvat asiakirjat.

Nyt hyväksytyt tiukennukset tarkoittavat, että puolisoaan ja kahta lastaan Suomeen hakevalla pakolaisella tulee olla kuukausittain 2 600 euron nettotulot, jotta perheenyhdistämisen edellytykset täyttyvät. Tulovaatimus koskee myös alaikäisiä perheenkokoajia. Alle puolet suomalaisista tienaa näin paljon. Uudistus tekee perheenyhdistämisestä lähes mahdotonta kansainvälistä suojelua saaville ihmisille, jotka pääosin työllistyvät matalapalkkaisille aloille. Pakolaiset voisivat hakea perheenyhdistämistä ilman tulorajaa kolmen kuukauden sisällä oleskeluluvan saamisesta. Käytännössä aika on lyhyt prosessin vaativuuden vuoksi. Esimerkiksi Ankaran suurlähetystössä jono hakemuksen laittamiseksi vireille oli kesäkuussa 2016 yli kolme kuukautta.

Hallituksen tavoitteena on yhdenmukaistaa perheenyhdistämispolitiikkaa muiden Euroopan maiden ja pohjoismaiden kanssa. Sisäministeriön (11.4.2012) julkaisema selvitys kuitenkin osoittaa, ettei Suomen perheenyhdistämislainsäädäntö ole tiukempaa kuin Ruotsissa. Nykyistä tilannetta ei selvitetty ennen toimeentulorajoituksesta laadittua aloitetta, jonka perusteena pidetään Ruotsin vastaavaa säädöstä. Lakimuutoksen ja Ruotsissa voimassaolevan lain välillä on kuitenkin selvä ero: Ruotsissa elättämisvaatimus koskee vain hakijaa itseensä, Suomessa se ulottuu myös hakijan perheeseen. Kiristyksiä perheenyhdistämiseen harkitsevat myös

• 17 •

muut pohjoismaat. Ruotsissa lakiuudistusta kaavaillaan kolmen vuoden määräajaksi ja myös Norjassa ja Tanskassa perheenyhdistämisen toimeentuloehtoja suunnitellaan kiristettävän.

KANSAINVÄLINEN VASTUU JA LAPSEN ETU Suomen vuonna 2006 toimeenpaneman Euroopan unionin perheenyhdistämisdirektiivin tarkoituksena on taata tietty vähimmäistaso. Nyt direktiiviä on tulkittu Pakolaisneuvonnan Marjaana Laineen mukaan niin, että perheenyhdistämisen mahdollisuuksia pystyttäisiin heikentämään, mikä ei kuulu direktiivin henkeen.

YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan perheenyhdistämistä koskevat hakemukset on käsiteltävä »myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti». Pelastakaa Lapset ry:n Tiina-Maria Levamon mukaan hallituksen kaavailemat muutokset ovat lasten oikeuksien sopimuksen vastaisia. Suomi on saanut sopimusta valvovalta komitealta useaan otteeseen moitteita lasten edun huomioimiseen liittyen. Lapsen etu on yksi neljästä lapsen oikeuksien sopimuksen pääperiaatteesta. Lapsen edulla tarkoitetaan YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan tulkintaa, joka toteuttaa lapsen ihmisoikeuksia parhaalla mahdollisella tavalla. Perheenyhdistämisen ehtojen kiristäminen on ristiriidassa lapsen edun ja nopean kotoutumisen kanssa.

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2016

Maahanmuuttoviraston linjaus perhesiteen katkeamisesta ja kielteinen päätös, syntyy liian helposti. Lasten ja muiden heikossa asemassa olevien ryhmien oikeutta perheenyhdistämiseen ei huomioida riittävästi lainsäädännössä.

PERHEEN MERKITYS KOTOUTUMISESSA

MYÖNTEISEN PÄÄTÖKSEN KÄYTÄNNÖN MAHDOTTOMUUS

Perheenyhdistämisen vaikeuttaminen on myös vahvasti ristiriidassa hallituksen tavoitteleman tehokkaan kotouttamisen kanssa. Suurimpia onnistuneen kotoutumisen esteitä on erossa perheestä eläminen.

Tutkimusten mukaan ero perheestä johtaa ahdistukseen ja masennukseen. Perheen kanssa samassa maassa eläminen edistää kotoutumista ja hyvinvointia. Kielenoppimiseen tai työskentelyyn keskittyminen on hankalaa, jos joutuu jatkuvasti olemaan huolissaan perheestään.

Perheenyhdistäminen on hallittu ja turvallinen tapa matkustaa Suomeen ja se edistää etenkin haavoittuvaisimpien asemaa. Kaikkien osapuolten toiveena on vaarallisten merimatkojen loppuminen ja salakuljettajien liiketoiminnan kuihtuminen, joihin perheenyhdistämisellä voitaisiin vastata. Perheenyhdistäminen osana pakolaispolitiikkaa edistää myös kotoutumista.

Kahden vanhemman perheet jäävät harvemmin yhteiskunnan elätettäviksi kuin yksinhuoltajavanhemmat.

Julkinen keskustelu perheenyhdistämisestä korostaa perheenyhdistämisestä aiheutuvia kustannuksia, jolloin ihmisoikeuspuoli jää varjoon. Oikeus perhe-elämään on turvattu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Valtio, jossa perheenyhdistäminen ei ole käytännössä mahdollista, ei kunnioita ihmisoikeuksia. Tähän asti turvapaikanhakijoista suurin osa on yksin saapuneita miehiä. Kansanedustaja Emma Kari (vihr.) ihmetteli vetoomuksen luovutustilaisuudessa, miksi juuri nyt halutaan laittaa rajat kiinni, kun naiset ja lapset ovat saapumassa.

Asianajaja Ville Punton mukaan maahanmuuttovirastolla oli jo ennen kiristyksiä tarvittavat keinot estää perheenyhdistäminen. Kielteisissä päätöksissä voidaan vedota tosiasiallisen perhesiteen puuttumiseen. Vaatimus kiinteästä ja aidosta perhe-elämästä voi olla poikkeuksellisista kriisioloista pakenevien kohdalla käytännön mahdottomuus. Ruotsissa ja Saksassa DNA-testi korvaa dokumentit, mutta Suomessa pelkkä DNA-testin osoittama sukulaisuus ei riitä perusteeksi. Toisena yleisenä kielteisen päätöksen perusteena on maahantulosäännösten kiertäminen, eli oleskelulupaa on haettu tavalla, joka ei vastaa maahantulon perusteita. Tällöin esimerkiksi yksin saapuvien lasten tai nuorten tapauksissa perhesiteen voidaan katsoa katkenneen. Maahanmuuttoviraston linjaus perhesiteen katkeamisesta ja kielteinen päätös, syntyy liian helposti.

Lasten ja muiden heikossa asemassa olevien ryhmien oikeutta perheenyhdistämiseen ei huomioida riittävästi lainsäädännössä.

Ulkomaalaislain tulkinta on hankalaa ja siihen heijastuvat maahanmuuttopoliittiset voimasuhteet. Perheenyhdistämistä vaikeuttamalla on pyritty vähentämään Suomen vetovoimaa kohdemaana. Säännökset eivät koske vain pakolaisia, vaan kaikkia EU:n ulkopuolelta saapuvia. Päättäjät eivät Pakolaisavun Kaisa Väkiparran mukaan tiedä nykyisistä käytänteistä ja siitä kuinka hankalaa perheenyhdistäminen on jo ennestään. Vaatimuksista voidaan lain mukaan poiketa yksittäistapauksissa, mutta käytännössä niin ei tapahdu.

• 18 •

Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttilan (HS 5.6.2016) mukaan lapsen etua ei huomioida maahanmuuttoviraston päätöksissä riittävästi. Maahanmuuttoviraston maahanmuuttoyksikön johtajan Tiina Suomisen (HS 5.6.2016) mukaan lapsen etu otetaan päätöksissä huomioon, mutta lapsen edun huomioiminen voi johtaa myös kielteisiin turvapaikkapäätöksiin. Tulkintasuuntaukset ovat yleensä vakiintunut tapa. Toisaalta eri tapausten yksilöllinen käsittely luo sattumanvaraisuutta ja antaa virastolle päätäntävaltaa yhdenmukaisen kohtelun sijaan. Epäilyn ilmapiirissä ihmisten kertomuksista pyritään löytämään keskinäisiä epäjohdonmukaisuuksia. On tapauksia, joissa jopa 5-vuotiaan lapsen tulkatun kuulemisen perusteella on osoitettu ristiriitoja perhesiteissä. Asianajaja Punton mukaan hakuprosessin läpikäyneet toivoisivat, että heille kerrottaisiin jo prosessin alussa, ettei perheenyhdistäminen onnistu. Nykyisin käytäntö poikkeaa suuresti annetusta korullisesta kuvasta perheenyhdistämisen mahdollisuudesta.

Jaakko Lavonius ja Anni Rytioja pexels.com

KIRJAESITTELY Outi Fingerroos, Anna-Maria Tapaninen ja Marja Tiilikainen: Perheenyhdistäminen – kuka saa perheen Suomeen ja miksi?

Vastapaino 2016

Asiaa perheenyhdistämisestä Outi Fingerroosin, Anna-Maria Tapanisen ja Marja Tiilikaisen toimittama Perheen­ yhdistäminen – kuka saa perheen Suomeen, kuka ei ja miksi? (Vastapaino 2016) on varsin ajankohtainen ja tervetullut, tutkimustietoon perustuva teos – tekijöidensä mukaan »välttämätöntä taustatietoa maahanmuuttokeskusteluun».

Teos rakentuu vahvasti kysymyksen Kenellä on oikeus perheeseen ja miksi? ympärille. Kysymystä lähestytään ensisijaisesti Suomesta turvapaikan saaneiden sekä niin kutsutun humanitaarisen muuton näkökulmasta.

Samalla teemaa sivutaan niin »mummojen» kuin myös Suomen kansalaisten ja EU:n ulkopuolelta tulevien keskinäisten avioliittojen tarinoissa.

Teos koostuu kattavasta johdannosta, seitsemästä artikkelista sekä kokoavasta epilogista. Alkuun pääsee jo pelkästään lukemalla johdannon ja epilogin. Ne antavat hyvän pohjatiedon kuvan rakentamiseksi perheenyhdistämisen keskeisistä pulmakohdista, perheenyhdistämiseen liittyvistä monista jännitteistä ja prosesseista sekä usein epäinhimillisiltäkin vaikuttavista byrokraattisista kiemuroista.

Syvemmälle aiheeseen upotaan artikkeleissa. Kattava artikkeliosuus toimii hyvänä tietolähteenä, kun lukija haluaa syventää tietojaan perheenyhdistämisestä, somalialaisesta perhekäsityksestä, yksintulleiden alaikäisten oikeudesta perheeseen, DNA-tutkimuksesta tai ihmisoikeuksista perheenyhdistämisessä. Lisäksi artikkeleissa pohditaan »aidon» avioliiton ehtoja ja kahta mediassa esiintynyttä »isoäititapausta».

Teoksesta henkii täysin aiheellinen ja oikeutettu kritiikki suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa tällä

hetkellä vallitsevaa suppean perhekäsityksen (ns. ydinperhe) määrittelyä kohtaan.

Eri kulttuureissa toteutuvien perhesiteiden ja -suhteiden moninaisuutta ei kirjoittajien mielestä ymmärretä riittävästi. Artikkeleissa avataan tervetulleesti perheenyhdistämisen problematiikkaa monipuolisemmin kuin mitä yleinen kuva ilmiöstä tuntuu olevan.

Samalla kuitenkin herättää ihmetystä kirjan kannen kuvavalinta, joka valitettavalla tavalla kytkee teoksen keskusteluun ns. ankkurilapsista. Eli juuri siihen käsitteeseen, jonka käyttöä kirjoittajat itsekin kritisoivat.

Monipuolisuudestaan huolimatta teos ei anna selkeitä vastauksia - eikä se tähän pyrikään - siihen, kuinka perheenyhdistämiseen liittyvät epäkohdat tulisi korjata. Se kuitenkin tuo monista eri näkökulmista esiin perheenyhdistämismenettelyjen ongelmia ja kummallisuuksia.

Artikkeleista tulee esiin myös se kaikkein olennaisin – perhe on useimmille hyvinvoinnin perusta. Jos haluamme uusien suomalaisten kotoutuvan ja juurtuvan, perheen merkitys tässä prosessissa on tunnustettava. Ja perheen käsitettä on syytä tarkastella perusydinperhettä laajemmin. Perheenyhdistämisprosessien kannalta keskeistä on tunnustaa todellisiksi myös suomalaisesta ydinperheestä poikkeavat perhekokoonpanot.

Yhtenä lukupakettina teoksen tietomäärä voi käydä kovinkin laajaksi, mutta onneksi yksittäiset artikkelit toimivat hyvin myös itsenäisinä tietolähteinä. Jokainen niistä on omassa aiheessaan ansiokas ja erityisen ajankohtainen puheenvuoro tilanteessa, jossa Suomen hallitus on juuri kuluneen kesän kynnyksellä tiukentanut entisestään perheiden yhdistymisen edellytyksiä.

Tuula Kumpumäki

• 19 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2016

BOLIVIA

Kansalaiskasvatusta

bolivialaisten lasten ja nuorten oikeuksiensa puolesta Boliviassa tehdään pitkäjänteistä vaikuttamistyötä lasten ja nuorten voimaannuttamiseksi ja asenneilmapiirin muuttamiseksi tasa-arvoisemmaksi.

Tuloksia saadaan verkostoitumalla myös julkisten tahojen kanssa sekä kansalaisyhteiskuntaa vahvistamalla.

Oppilasneuvostot ovat aktiivisesti näkyvillä yhteisöissään.

• 20 •

»Eläimet ja kasvit haluamme elää – Älä roskaa».

Kampanjointia ympäristön puolesta.

Yhteiset Lapsemme ry on toiminut yhteistyössä Bolivian kumppanijärjestö Defensa de Niñas y Niños Internacionalin (DNI) kanssa lasten oikeuksien toteutumisen puolesta vuodesta 1989.

Lasten ja nuorten asema on Boliviassa ollut heikko kautta maan historian ja lasten kaltoinkohtelu on yleistä. Vasta vuoden 2009 perustuslakiin sisällytettiin lasten oikeuksia ensimmäistä kertaa. DNI oli tässä vaikuttamistyössä vahvasti mukana.

Lasten oikeuksia koskeviin lakeihin on saatu edistystä ja vuonna 2014 hyväksyttyyn lakiin sisältyi merkittäviä parannuksia laajennetuista oikeuksista, sekä takuita niiden toteutumisesta ja suojelusta.

On kuitenkin tärkeää tehostaa julkista hallintoa ja perustaa tapoja koordinoida työtä eri tahojen välillä lakien toteutumisen takaamiseksi. »Lasten ja nuorten osallistumista ja mukaan ottamista päätöksentekoon tulee lisätä», sanoo DNI:n pitkäaikainen toiminnanjohtaja Nancy Tames Alcocer.

Bolivian väkiluvusta yli 40 prosenttia on alle 18-vuotiaita, joten osuus on todella merkittävä.

toteutetaan Bolivian ylängöllä Oruron kaupungin alueilla 3 ja 4, joilla yksityisiä ja julkisia palveluita on vähiten tarjolla.

Suurin osa asukkaista on maalta muuttaneita alkuperäiskansojen jäseniä, jotka kokevat syrjintää ja rasismia. Perheet elävät erittäin vaatimattomissa oloissa. Toiminta kouluissa on avainasemassa lasten tulevaisuuden kannalta. Lapsille ja nuorille järjestetään sosiopoliittisen ja kansalaisvaikuttamisen koulutusta.

Koulutuksen teemoja ovat itsetunto, identiteetti, sosiaaliset roolit, demokratia, osallistuminen, oppilasneuvostojen roolit ja tehtävät, tasa-arvo ja mukaan ottaminen, arvot ja periaatteet, oikeudet ja velvollisuudet, viestintä ja vakuuttavat sosiaaliset taidot, jaettu johtajuus, väkivallan ehkäisy, sinnikkyys, hyvä kohtelu ja elämänhallinta.

Lasten ja nuorten kasvatus ja kouluttaminen on edullinen ja tehokas tapa saada aikaan kestäviä muutoksia asenteissa sekä yhteisöjen elämässä. Opitut asiat ja voimaantuminen säilyvät heidän kasvaessaan aikuisiksi sekä aktiivisiksi ja vahvoiksi yhteiskunnallisiksi toimijoiksi. Heillä on konkreettiset valmiudet edistää kansa-

laisjärjestäytymistä ja vaikuttamistyötä yhteisöissään ja laajemmin kunnallisessa tai valtakunnallisessa toiminnassa. Lisäksi opitut asiat ja taidot voivat välittyä heidän lähipiirilleen ja perheille, sekä siirtyä ja jatkua myös edelleen heidän tulevan jälkikasvunsa kautta.

LAPSET JA NUORET AKTIIVISINA TOIMIJOINA Opittuja asioita sovelletaan käytännössä. Lapset ja nuoret itse osallistuvat toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen.

Koulujen oppilasneuvostot ja asuinalueiden lapsiryhmät eli prikaatit laativat vuosittaiset toimintaohjelmat, joiden mukaan edetään.

Oppilasneuvostojen jäsenet valitaan demokraattisten vaalien avulla, joiden toteuttamiseen saadaan tukea Oruron keskusvaalilautakunnalta. Järjestäytymistä ja verkostoitumista edistetään myös yhteistyöaloitteilla viranomaisten ja paikallisten aikuisjärjestöjen kanssa, sekä osana Creciendo Alegres –allianssia (suom. Iloisena kasvaen). Siten ryhmillä on mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon.

Myös vanhempia, huoltajia ja opettajia koulutetaan, teemoina mm. väkivallan ja

Tytöt ja pojat ovat DNI:n toiminnassa tasavertaisesti edustettuna.

KANSALAISVAIKUTTAMINEN VOIMAANNUTTAVANA KEINONA DNI:n toiminnan ytimessä on periaate lasten ja nuorten osallistamisesta ja vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisestä. Yhteiset Lapsemme ry:n parhaillaan käynnissä oleva kehitysyhteistyöhanke

• 21 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2016

syrjinnän ehkäiseminen, tasa-arvo ja lasten oikeuksien toteutuminen. Mediaviestintää ja tiedottamista radiossa ja TV:ssä lisätään. Lapsia ja nuoria koulutetaan erityisesti viestintätaidoissa, jotta heidän järjestöjensä tavoitteita ja työskentelyä tehdään tunnetuksi.

VOIMAVAROJA YHDISTETÄÄN YHTEISTEN TAVOITTEIDEN PUOLESTA Kansalaisyhteiskunnan aktiivinen rooli ja vahva toiminta ovat tärkeitä kestävän kehityksen edistämisen edellytyksiä. Järjestäytymällä, verkostoitumalla ja voimia yhdistämällä on mahdollista saada aikaan tarpeellisia muutoksia ja vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.

Viime aikoina kansalaisyhteiskunnan toimintaa on kuitenkin rajoitettu eri puolilla maailmaa, Civicuksen julkaiseman raportin mukaan 109 maassa. Boliviassa hallitus on lisännyt kansalaisjärjestöihin kohdistuvia vaatimuksia ja säännöksiä.

Suomen hallitus on karsinut kehitysyhteistyörahoituksesta kerralla historiallisen suuret ja äkilliset 43 prosenttia. Leikkausten vaikutukset järjestöihin, kumppaneihin ja heidän hankkeidensa kohderyhmiin ovat KEPA:n (ent. Kehitysyhteistyö palvelukeskus) heinäkuussa julkaiseman selvityksen mukaan olleet merkittävät. Useita satoja hankkeita on jouduttu keskeyttämään, karsimaan tai jätetty kokonaan aloittamatta. Hyödynsaajien määrä on tippunut yli miljoonalla ihmisellä kehitysmaissa.

Nykyisessä tilanteessa järjestöjen oma varainhankinta ja ihmisten lahjoittama tuki toiminnan mahdollistamiseksi ovat korostuneessa roolissa.

Yhteiset Lapsemme ry:n kuukausilahjoittajana voit antaa oman panoksesi bolivialaisten lasten ja nuorten hyväksi. Avus-

tukset menevät perille moninkertaisesti, sillä varainkeruun avulla katamme ulkoministeriön hanketuen omarahoitusosuutta.

Pienelläkin panostuksella saadaan merkittäviä tuloksia. Toivomme löytävämme paljon uusia tukijoita, jotta yhteisvoimin mahdollistamme tämän arvokkaan työn jatkumisen, mille on edelleen suuri tarve.

Mikäli osallistuminen kiinnostaa, voit tutustua hankkeeseen ja avustusmuotoihin osoitteessa: http://www.yhteisetlapsemme.fi/tue/lahjoita/ Jaakko Lavonius DNI-Bolivia

Hankkeen yhteistyökouluissa käy yhteensä tuhansia oppilaita.

Jaakko Lavonius toimii Yhteiset Lapsemme ry:n kansainvälisen toiminnan koordinaattorina huhtikuusta 2016 alkaen. Koulutukseltaan Jaakko on uskontotieteilijä (FM), sivuaineinaan sosiaali- ja kulttuuriantropologia sekä Latinalaisen Amerikan tutkimus. Hän on asunut ulkomailla yli kymmenen vuotta viidessä eri maassa, joista Etelä-Amerikassa lähes kuusi vuotta opiskellen ja töitä tehden.

Jaakko työskentelee myös lastensuojelulaitosten sijaisohjaajana sekä dj:nä.

Hän harrastaa aktiivisesti afro-brasilialaista kansanperinne-taistelutanssi capoeira angolaa.

• 22 •

Q-TEATTERI:

Kevyttä mielihyvää Tanssiteatteri Hurjaruuthin

Talvisirkus Muisti

Yhteiset Lapsemme ry lippuja Tanssiteatteri Hurjaruuthin talvisirkus Muisti –esitykseen

Yhteiset Lapsemme ry myy lippuja Antti Hietalan kantaesitysnäytelmään Kevyttä mielihyvää

perjantaina 9.12.2016 klo 18.00

keskiviikkona 26.10.2016 klo 19.00

Kaapelitehtaan Pannuhallissa, os.

Tallberginkatu 1 A, Helsinki.

Q-teatterissa, Tunturikatu 16, Helsinki.

Kevyttä mielihyvää on hypnoottinen näytelmä miehestä, joka epäilee, että todellisuus on manipulaatio.

Näytelmä kertoo siitä toisesta todellisuudesta, joka on samankaltainen mutta kuitenkin aivan toisenlainen.

Rakkaus löytyy jostain näiden todellisuuksien välistä.

Q-teatterin lavalla nähdään näyttelijät Tommi Korpela, Minna Haapkylä, Jani Volanen, Jussi Nikkilä ja Pia Andersson.

Talvisirkus Muisti on albumillinen lapsuusmuistoja, unohtumattomia tapauksia, muistisääntöjä ja muistinmenetyksiä. Se on piin desimaali, mummon vihkisormus ja vauvan ensimmäinen maitohammas. Se on nykysirkusta, tanssia, videotaidetta ja elävää musiikkia.

Talvisirkus Muistin on ohjannut Arja Pettersson.

Sirkuksen esiintyjät tulevat Suomesta, Espanjasta, Ranskasta, Islannista ja Argentiinasta. Musiikista vastaa sirkusorkesteri Peloton.

Lipputilaukset á 35 € sähköpostilla: anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi.

Liput: Aikuiset 32 €, lapset alle 16v. 19,50 € (sis. toimituskulut). Tilaukset toimisto@yhteisetlapsemme. fi. Tuotto lastenoikeuksien hyväksi tehtävään työhön Boliviassa.

Ennen teatteriesitystä klo 17 alkaen etkot Yhteiset Lapsemme ry:n uudessa toimistossa, Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 6. krs., Helsinki.

Lämpimästi tervetuloa teatteriin ja tukemaan lasten oikeuksien hyväksi tehtävää työtä Boliviassa!

• 23 •

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2016

101858

• Syysnumero 2016 YHTEISET LAPSEMME RY:N

TOIMISTO ETU-TÖÖLÖSSÄ

Syystapahtuma!

– TUTUSTU, INNOSTU, TULE MUKAAN! SU 2.10. KLO 13–16 YHTEISET LAPSEMME RY:N KESKUSTOIMISTOLLA Koko perheen tapahtumassa esitellään Yhteiset Lapsemme ry:n toimintaa ja erilaisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia. Tule kokeilemaan Ole rohkea ja reilu –työpajoja, tapaamaan adoptiokuraattoria, katsomaan

lyhytelokuvia sekä kuuleman kehitysyhteistyö- ja kummitoiminnastamme. Herkullinen soppabuffet! Tuotto Boliviaan!

Lämpimästi tervetuloa!

TAPAHTUMAKALENTERI TUNNE- JA VUOROVAIKUTUSTAITOJA MURROSIKÄISTEN ADOPTIONUORTEN VANHEMMILLE, Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto (27.9., 25.10., 22.11. klo 17–20), hinta 120 €/ hlö, ilmoittautumiset (16.9. mennessä), anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi.

15.–16.10. ADOPTIOVALMENNUSKURSSI hakijoille, joiden perheessä on jo yksi tai useampi adoptiolapsi, hinta 160 €/hlö. Lisätietoa ja ilmoittautumiset, anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi.

26.10. TEATTERI-ILTA Q-TEATTERISSA: KEVYTTÄ MIELIHYVÄÄ, Liput 35 €, tilaukset (27.9. mennessä): anja.wikstedt@yhteisetlapsemme.fi. Ennen teatteriesitystä klo 17 alkaen etkot (mahdollisuus ostaa pientä suolaista syötävää ja virvokkeita) keskustoimistossa. Tuotto Boliviaan!

28.10. EUROOPPALAISET ARVOT JA TURVAPAIKANHAKIJALASTEN JA –NUORTEN ARKI JA KOTOUTUMINEN – SEMINAARI, Satakuntatalon Kilta-Sali, Helsinki. Lisätiedot www.yhteisetlapsemme.fi.

29.10. TUKIPERHEKOULUTUS VIHDIN RYHMÄKOTI, lisätietoja antaa johtaja Marisel Soto Godoy, puh. 044 721 1254 5.–6.11. OLE ROHKEA JA REILU –TYÖPAJOJEN OHJAAJAKOULUTUS, Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto, lisätiedot, Anna-Kaisa Cronstedt puh. 044-7211 246 pajatoiminta@yhteisetlapsemme.fi.

9.12. TANSSITEATTERI HURJARUUTHIN TALVISIRKUS MUISTI. Liput 32 € ja lapset alle 16 v. 19,50 € (sis. toimituskulut), toimisto@yhteisetlapsemme.fi. Tuotto Boliviaan!

Yhteiset LAPSEMME | Nro 2-2016

Yhteiset Lapsemme ry:n keskustoimisto sijaitsee Etu-Töölöössä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, 6. krs., 00260 Helsinki. Tervetuloa käymään! www.yhteisetlapsemme.fi

SEURAA MEITÄ!

Facebookissa https://www.facebook.com/ Yhteiset-Lapsemme Twitterissä https://twitter.com/YLapsemme

Tilaa lehti!

Yhteiset Lapsemme -lehden saat tilattua liittymällä jäseneksi 25 euron vuosimaksulla. Täytä lomake kotisivuillamme!

Kaikki tapahtumat ja uutiset: www.yhteisetlapsemme.fi