{' '} {' '}
Limited time offer
SAVE % on your upgrade.

Page 1


2

SUOMENHEVONEN 2012


TOIMITUS/JULKAISIJA Suomenhevosliitto ry TAITTO DONE DEAL, Riina Autio www.donedeal.fi KANSIKUVA Susanna Malmström Perhehevonen - Rauhallinen ja hyväluonteinen hevonen on myös ystävä sekä perheenjäsen PAINOPAIKKA Kirjapaino Kari Oy, Jyväskylä

Suomenhevonen –lehti ei synny ilman suomenhevosia rakastavia taustajoukkoja! Haluammekin osoittaa suuren kiitoksemme laajalle suomenhevosystävien verkostolle, jotka antoivat oman panoksensa lehden tekoon. Mutta, mitäpä me emme olisi valmiita tekemään suurisilmäisen, muhkean, viisaan, lihaksikkaan ja ennen kaikkea oman suomenhevosemme eteen. Yksikään ei ole kieltäytynyt tästä tehtävästä. Ja se johtunee siitä, että onneksi, suomenhevonen kerää ympärilleen vielä sitä vanhaa kunnon yhteishenkeä, josta ainakin me olemme todella ylpeitä! Kiitos teille! Suomenhevosliitto ry

Suomenhevosliiton jäsenmäärä on jatkanut tasaista kasvua koko kuluneen vuoden. Tästä kiitos uusille ja vanhoille jäsenille. Toimintamme on yhdistyksen perusajatuksen mukaisesti keskittynyt suomenhevosen arvostuksen ja monipuolisuuden esiintuomiseen. Erityisen maininnan ansaitsee viimetalvinen kannustusmatka Pariisiin Kylmäveriotteluun, oli todella mieliinpainuvaa kannustaa Suomalaisvaljakko voittoon. Tavoitteenamme on järjestää tulevana vuonna myös vastaava matka, toivottavasti osallistujia löytyy riittävästi. Kotimaisista tapahtumista Mikkelin kuninkuusravit lähestyvät kovaa vauhtia ja pääosan esittäjien huippukunto samaan tahtiin. Toivonkin jäsenistömme merkitsevän ravit taas kesäohjelmaan ja osallistuvan runsaslukuisesti tapahtumaan. Toivon mukaan näemme Mikkelissä huippuradalla huipputuloksia niin kilpailuissa kuin totovaihdoissakin. Syksyllä jatkuu suomenhevosliiton oma Varsat vauhdissa kilpailusarja, jonka finaali ajetaan joulukuussa Kuopion T75- ravien yhteydessä. Ypäjällä on perinteinen Kuninkaalliset tapahtuma, lisäksi on paljon muita suomenhevosiin liittyviä tapahtumia jotka odottavat yleisöä, osallistukaa. Hyvää suomenhevoskesää kaikille, Varkaudessa 17.6.2012 Heikki Kinnunen Suomenhevosliitto ry:n puheenjohtaja

Puheenjohtajan tervehdys .......................................................................................................... Cuor di leone ...................................................................................................................................... Paris en vue ........................................................................................................................................ Onnekas varsomistarina ................................................................................................................ Vertaset .................................................................................................................................................. Monipuolinen Mega-Pomo ......................................................................................................... Kotajärven tilan kasvatustyö ....................................................................................................... Monipuolinen, säännöllinen ja luonnonmukainen treeni ........................................... Vuoden parhaat palkitut 2011 ................................................................................................... Hevosten hoidosta se oma juttu .............................................................................................. Eurajoen hevoskynnön SM-kisat .............................................................................................. Mikkelin kuninkuusravit ................................................................................................................ Valtakunnallinen työmestaruuskilpailu ................................................................................. Ypäjän siittola 75 vuotta ............................................................................................................... Pysteri - valtion viimeinen siitosori ......................................................................................... Läpi harmaan kiven, mutta maltilla ......................................................................................... Yksilöllistä ravivalmennusta monipuolisin menetelmin ............................................... Baltic Cup 2012 - Horce Driving ............................................................................................... Millan Mölli .......................................................................................................................................... Corleone on an example on finnhorse’s versatility .........................................................

s. 3 s. 8 s. 10 s. 12 s. 14 s. 16 s. 18 s. 20 s. 23 s. 24 s. 26 s. 28 s. 34 s. 36 s. 38 s. 40 s. 44 s. 47 s. 49 s. 53

SUOMENHEVONEN 2012

3


Hanki Käteisalennuskortti. Tankkaa ja voita Ford Focus Flexifuel.

Kuvan K Kuva Kuv uv uvan n auto auto erikoisvarustein. eerikoi er eri koisv koi ko svaruste sva sv a ustei ein. in n. n.

Kun tankkaat Kun tank ta nk nkka kk kaat att vähintään vähi ähin äh intä tään tää ään 3 kertaa kertaaa uudella uud della käteisalennuskortilla käteisalen käteis käte eisalennu lennusko nuskortil kortilla tilla St1-asemilla miehitetyillä St1 St1St 11-as asem emililla em la ttai aii m iehi ie hite tety tyil tyillä yillä lä Shell-a Shell-asemilla, Shell-asemi S emilla, a, olet et muka mukana mu auton arvonnassa arvonnassa. Kilpailuaika Kil il 11.6.–14.8. 1.6.–14.8.2012. 1.6.–14.8.2012 6– Kortin voi hankkia myös osoitteesta www.st1.fi/kateisalennus.

4

SUOMENHEVONEN 2012


Liity jäseneksi Suomenhevosliittoon! Helpoimmin liittyminen onnistuu www.suomenhevosliitto.fi -sivujen kautta, josta näet myös tilinumeron ja muuta tärkeää tietoa liittymisestä ja jäsenyydestä.

Palauta alla oleva lomake täytettynä osastollemme (numero 45) ja osallistu uudenveroisen Custom Flexure kilpakärryn arvontaan. Kärryt on kunnostanut ja lahjoittanut jäsenille arvottavaksi Custom Sulky.

Jäsenmaksu on 20 euroa vuodelle 2012. Muistathan, että maksaessasi jäsenmaksun tarvitsemme myös nimesi ja tarkan osoitteesi, että postimme tulee perille. Saat jäsenetuna mm. Suomenhevonen -lehden (vuoden 2011 lehti: http://www.suomenhevosliitto.fi/images/ Suomenhevonen_2011_lehti.pdf ) ja Kuninkuusravien käsiohjelman postissa suoraan kotiisi heinäkuussa. Joulun alla saat seuraavan vuoden suomenhevosmausteisen seinäkalenterin.

Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan lisäksi 6 kpl Kuopion Kuninkuusravien 2013 Vip-lippuja (1 pv). Arvonta suoritetaan elokuussa 2012.

Sinulla ei tarvitse olla omaa suomenhevosta voidaksesi liittyä jäseneksi, riittää, että sinulla on sydämessäsi paikka suomenhevoselle. Meitä on jo yli 1500 jäsentä, mutta lisää tukijoukkoja tarvitaan!

kuva Susanna Hoppula

Kuinka monta suomenhevosta oli rekisterissä v. 2011? ________________________ kpl Kuinka monta suomenhevosvarsaa syntyi v. 2011? ________________________ kpl Haluatko infopaketin Kuopion kuninkuusraveista 2013? kyllä

en

Oletko Suomenhevosliitto ry:n jäsen? kyllä

en

Haluatko saada jäsentarjouskirjeen Suomenhevosliitolta? kyllä Nimi ______________________________________________________________ Katuosoite ______________________________________________________________ Postinumero ja toimipaikka ______________________________________________________________ sähköposti ______________________________________________________________ Palauta vastauslipuke ravitorille Suomenhevosliiton osastolle. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 6kpl VIP-lippuja (1pv) Kuopion Kuninkuusraveihin 2013. Kerro toiveesi ja kehittämisajatuksesi Suomenhevosliitolle lomakkeen taakse

SUOMENHEVONEN 2012

5


Suomenhevosliitto ry on perustettu Saarijärvellä 4. tammikuuta 1998. Liiton kotipaikkana on perustamispaikkakunta Saarijärven kaupunki. Liiton toimialueena on koko Suomi. Liitto on Suomen Hippos ry:n jäsen. Suomenhevosliitto ry on suomenhevosen käyttöä ja arvostusta edistävä valtakunnallinen yhdistys. Liitto pyrkii toiminnallaan lisäämään ja jakamaan tietoa suomenhevosesta sekä tietenkin pyrkii hankkimaan laajan kannatusjoukon suomenhevosten ympärille. Päästäksesi liiton jäseneksi sinulla ei tarvitse olla omaa suomenhevosta, eikä sinun tarvitse aktiivisesti harrastaa hevosurheilua. Suomenhevosliiton pankkiyhteys: 540804-224967 IBAN: FI32 5408 0420 0249 67

Suomenhevosliitto ry:n hallitus v. 2012 Liiton toimintaa hoitaa ja suunnittelee vuosikokouksessa valittava hallitus, johon kuuluu vuodeksi kerrallaan valittava puheenjohtaja sekä vähintään kuusi ja enintään kymmenen kolmeksi vuodeksi kerrallaan valittua varsinaista jäsentä. Hallituksen jäsenten tehtävänä on viedä tietoa yhdistyksen toiminnasta omalle toiminta-alueelleen ja tuoda vastaavasti jäsenten kehittämistarpeita ja mielipiteitä hallituksen tietoon.

Kinnunen Heikki (puheenjohtaja) Kopolanvirrantie 213, 78610 Varkaus puh. 0400-805755 heikki.kinnunen(ät)sterm.fi Saario Erkki (varapuheenjohtaja) Jokikunnantie 424, 03430 Jokikunta puh. 0400-213464 saario.ekku@suomi24.fi Jaana Strömberg (sihteeri) Verkkalantie 154, 41900 Petäjävesi puh. 0400-640247 jaana.stromberg@gmail.com Heidi Sinda Kyläsuontie, 31720 Urjalankylä puh. 040-5861937 heidi.sinda@hessitalli.fi Räisänen Pauliina Syrjäläntie 8 as 1, 88610 Vuokatti puh. 040-5937675 pauliina.raisanen@pp1.inet.fi Ahlskog John Staversbyvägen 161, 66520 Veikars puh. 040-7620297 john.ahlskog@mustasaarelainen.com Kalalahti Hannu Uitontie 142, 32200 Loimaa puh. 040-8607600 hannu@kalalahti.net Rauli Anttila Kalliolantie 35, 03400 Vihti puh. 050-4102966 rauli.anttila@elisanet.fi Ryynänen Timo Niittyjamalintie 11, 81700 Lieksa puh. 0400-378633 timo.ryynanen@pp3.inet.fi Korpela Mikko Juuritie 5, 33470 Ylöjärvi puh. 040-5138329 mikko.korpela@finkronik.fi

www.suomenhevosliitto.fi

6

SUOMENHEVONEN 2012


Suomenhevosliitto ry ja Petäjäveden Hevosystäväinseura ry vastasivat Suomenratsut ry:ltä saamaansa ”Iloa lähimmäiselle” -haasteeseen ja järjestivät yhteistyössä valokuvaaja Susanna Hoppulan kanssa valokuvanäyttelyn Petäjävedellä, Petäjäkodin Palveluasuntojen aulatiloissa aiheesta: ”Suomenhevonen suomalaisessa luonnossa”. Näyttely avautui Suomenhevosen päivänä 6.9.2011 ja se oli avoin kaikille. Suomenhevosen päivänä paikalla oli myös Suomenhevosruuna Meno-Ralli. Näyttelyyn pääsi tutustumaan 6.-20.9.2011 välisenä aikana. Näyttely oli erittäin onnistunut ja herätti ihastusta, liikutusta, hyvää mieltä sekä hoitajien mukaan toimi mahtavana voimaantumispaikkana seisahtua hetkeksi kuvien ääreen. Suomenhevosliitto ry ja Petäjäveden Hys haastoivat tämän jälkeen Laukaan Hys:n toteuttamaan vastaava tapahtuma heidän alueellaan. Laukaassa tapahtuma sai yhtä ilahtuneen vastaanoton. - kuvat Susanna Hoppula -

Kilpailuohjelma

Suomenhevosliitto ry on suomenhevosen käyttöä ja arvostusta edistävä valtakunnallinen yhdistys. Liitto pyrkii toiminnallaan lisäämään ja jakamaan tietoa suomenhevosesta sekä tietenkin pyrkii hankkimaan laajan kannatusjoukon suomenhevosen ympärille. Päästäksesi liiton jäseneksi sinulla ei tarvitse olla omaa suomenhevosta, eikä sinun tarvitse aktiivisesti harrastaa hevosurheilua. Riittää, että sinulla on sydämessäsi paikka suomenhevoselle. Suomenhevonen on yhteistyöhaluinen, pyrkivä, nöyrä ja omaa korkean työmoraalin kaikissa eri käyttösuunnissa, mitä se kulloinkin edustaa. Toimi suomenhevonen ravurina, ratsuna tai työhevosena, on se ennen kaikkea tärkeä perheenjäsen omistajilleen. Suomenhevosen parhaimpia ominaisuuksia on sen monipuolisuus; suomenhevosen kanssa sinusta voi tulla todellinen hevostaitaja, koska suomenhevosella pystyt ajamaan, ratsastamaan ja tekemään työhommia.

Alkukilpailut 2.9. Mikkeli 5.11. Seinäjoki 28.9. Joensuu 11.11. Kuopio 12.10. Pori 20.11. Tampere 18.10. Lahti Loppukilpailu 29.12. Kuopio Loppukilpailun ensimmäinen palkinto on vähintään 1 500 euroa, minkä lisäksi voittaja palkitaan Suomenhevosliiton lahjoittamalla loimella sekä kultakellolla. Loppukilpailu ajetaan aiempien vuosien tapaan 2120 metrin tasoitusajona, jossa tammat saavat 20 metrin hyvityksen. Alkukilpailuihin osallistuneilla hevosilla on ensisijainen osallistumisoikeus loppukilpailuun ja toissijainen muilla ilmoitetuilla. Ryhmien sisällä noudatetaan normaalia karsintapistejärjestelmää.

SUOMENHEVONEN 2012

7


8

SUOMENHEVONEN 2012


teksti Heidi Kallioniemi kuvat Laura Taimioja (kouluratsastus), estekuva Fotomedia ja muut Susanna Malmström. Tutustuin Corleoneen eli tuttujen kesken Korkkiin, kun se oli kaksivuotias. Naapuritallinpitäjä talutti sen tallimme pihaan 10-vuotias tyttär hevosen selässä. Tosin kaksivuotias Korkki oli olemukseltaan noin kolme vuotta vanhemman oloinen kuin omassa pihassamme seissyt saman ikäinen puoliveriori. Mutkattomuus on hyvä ilmaisu Korkista. Se on malliesimerkki hevosesta, jolle kaikki on helppoa. On aivan sama mitä sen kanssa tehdään, niin se suorittaa oman osuutensa enempiä mukisematta - niin kuin suomenhevosen kuuluukin. Hyvä luonne lienee periytynyt molemmilta vanhemmilta. Isä Erovisku ja emä Karine ovat olleet monikäyttöisiä ja hyväluonteisia hevosia. Corleonen suvussa on myös osaajia monella alalla. Sen täysistä sisaruksista Babaari on valioaikainen ravuri ja Viljatuuli kantakirjattu ratsu. Emänemä Karoliina taas oli ikäluokkansa paras tamma ja kuningatarkisankin kävijä, jonka jälkeläisissä on kolme tähtijuoksijaa. Ainoana starttaamattomana periyttäjätamma Gilla, joka taas tunnetaan neljän valiojuoksijan emänä. Kolmas emä R.R. Kajsa taas on I palkinnon työhevostamma. Corleonen omistajan Petra Rantalan loukkaannuttua aiottu ura ravurina vaihtui ratsuksi. Samalla kun Korkki on oppinut ratsastuksen salat on ja myös emäntä tutustunut uuteen maailmaan. Ratsastus alkoi kolmivuotiskeväällä amatöörivoimin. Oma tytär ja naapurin Eeva Lahikainen liikuttivat Korkkia ratsain lähinnä maastossa. Pikkuhiljaa Korkin mahdolliset lahjat tähän lajiin alkoivat paljastua ja viisivuotiaana sen satulaan istui toinen naapuri, ratsuttaja Maria Pasanen. Korkin luontainen lahjakkuus oli ilmeistä, sillä on kolme hyvää askellajia ja erinomainen kyky kantaa itseään, juuri sitä mitä kouluratsastuksessa tarvitaan. Kuusivuotiaana ratsukko kilpaili ensimmäistä kauttaan. Muutaman aluekisan jälkeen oli edessä suomenhevosten kuninkaalliset Ypäjällä, minne lähdettiin hyvin nöyrällä asenteella, sillä taustajoukkojen mielestä Korkkia ei oltu lainkaan tarpeeksi valmisteltu. Meidän kaikkien suureksi yllätykseksi tuloksena oli kumpanakin päivänä voitto ja erityismaininta ”Tulevaisuuden lupaus”. Seitsenvuotiskauden tavoitteeksi uskallettiin jo asettaa ratsukantakirjaus ja ori

kirjattiinkin Harjussa erinomaisin käyttöpistein II palkinnolla. Arvosana 9 ratsastettavuudesta kertoo sen kuinka herkkä ja miellyttävä ratsu voi suomenhevonenkin parhaimmillaan olla. Harjun orisuorassa esitettiin myös lahjat esteratsastuksessa. Ratsuttaja Mia Pasanen koki oriin itseluottamuksen riittävän siihen, että estekokeen okseria nostettiin lopulta 120 cm korkeuteen. Uskomme oriin kykyihin vain vahvistui tämän jälkeen. Tätä kirjoittaessani sain viestin, että lentäväksi lihapullaksikin nimitetty Korkki, on suorittanut debyyttinsä esteratsastuksen ammattiringeissä Jessica Aminoffin kanssa voittaen nolla nolla tuloksella 110 cm esteluokan. Kahdeksan vuotiskaudella oriin selkään kiipesi ensimmäistä kertaa kouluratsastaja Heidi Svanborg-Lodman, joka on edustanut Suomea mm. Sydneyn olympialaisissa hevosella Bazalt. Siihen asti Miaa ja Korkkia valmentanut Heidi alkoi kouluttaa oria kohti kirkkainta koitosta, suomenhevosten kouluratsastuksen Suomenmestaruuskisoja. Ensimmäisellä koitoksella 8-vuotiaana saavutettiin hopeaa ja seuraavana vuonna 9-vuotiaana oli mestaruuden vuoro. Ratsukko on saavuttanut kansallisessa kouluratsastuksessa yli 70% tuloksen ja voittanut mm. Kelmin muistokilpailu Kürin sekä sijoittunut myös avoimissa kouluratsastusluokissa.

Monipuolinen treeni takaa työn ilon Corleonen treeni ei ole koskaan ollut sitä mitä kouluratsastushevosten harjoitusohjelman kuvitellaan olevan. Kisakauden jälkeen Korkin liikunta on syksystä alkukevääseen silkkaa peruskuntotreeniä. Omistaja Petra ajaa ensimmäiset 2-4 kuukautta käyntiä Pohjois-Siuntion mäkisissä maisemissa. Talven pimeydessä otsalampun kanssa etenevä parivaljakko on tuttu näky paikallisväelle. Liikennevarman hevosen kanssa uskaltaa lähteä liikkeelle yleisillekin teille. Keskitalvella ruuvia ryhdytään kiristämään. Aloitetaan reippaan ravin ajaminen, tehdään intervallitreeniä ja ajetaan vetoja ylämäkeen.

Halukasta menijää ei tarvitse käskeä ja peruskunto kohenee kuin itsestään. Talvella Korkkia ratsastetaan vain harvoin, eikä silloinkaan harjoitella mitään, kunhan liikutaan ja kävellään hangessa. Corleone on hyvä esimerkki siitä kuinka suomenhevonen taipuu monipuoliseen harrastamiseen. Talvella traktoria ei käynnistetä turhaan pieniä töitä varten. Korkki sen sijaan pääsee tosimiesten hommiin mm. pyöröpaalin veto tallinpihaan kuuluu sen satunnaisiin puhdetöihin. Kevään tullen, lumien sulettua ja kentän kuivuttua Heidi Svanborg-Lodman aloittaa läpiratsastamisen. Sitä tapahtuu noin kerran kuukaudessa, mutta aina kaksi päivää peräkkäin. Petran tytär Vilma Lassila ratsastaa muutoin, sekä sileällä, että esteillä. Kun kouluratsastus aloitetaan, muuttuu vauhti. Ravin ajaminen lopetetaan kokonaan ja Korkki vaihtaa ajohevosen manttelin ratsun varusteisiin. Monipuolisuus pitää huolen siitä, että halukkuus säilyy. Hyvä peruskunto ja vahva lihaksisto takaavat sen, ettei potku lopu rankassakaan treenissä. Tämä taas on edellytys sille, että hevosen psyyke kestää intensiivisemmänkin treenin. Corleone osaa ottaa roolinsa; kouluhevonen, estehevonen, työhevonen, ajohevonen, talutusratsu jne. Se toimii hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka suomenhevosen kapasiteetti voi riittää tavoitteelliseen harrastamiseen ja samalla se on edelleen mukava ja helppo harrastuskaveri, niin kuin suomenhevosen kuuluukin olla. Corleone on murtanut allekirjoittaneen käsitykset jyräävistä suomenhevosista joiden askel ei kanna. Olen useammankin kerran katsellut kauempaa kentällämme laukkaavaa punaista oria ja ihmetellyt mikäs liitokavio se siellä viilettää. Toivonkin, että tulevaisuudessa mahdollisimman moni suomenhevonen päätyisi heti uransa alkutaipaleella ammattiratsuttajien käsiin, niin rotu pääsisi eroon vanhoista ennakkoluuloista ja voisi tuoda paremmin esiin lahjojaan myös varteenotettavana kilparatsuna. Suomenhevonen on ainutlaatuinen! Korkin kuulumisia voi seurata facebookissa sekä oricorleone.com sivuilta.

SUOMENHEVONEN 2012

9


10 10

SUOMENHEVONEN SSU UOM OMEEN NHE HEVO VONE VO NEN 220 NE 2012 0122 012


teksti ja kuvat Roger Johansson Loppuvuodesta 2011 tuli tieto, että Suomenhevosliitto järjestää helmikuun lopussa ”fanimatkan” Parisin Vincenneksen raviradalle perinteiseen kylmäveristen kilpailutapahtumaan. Vaikka matka tuli myyntiin uutena tuotteena ja odottamatta, niin pienellä tsemppaamisella saatiin kokoon vajaan parinkymmenen hengen iskujoukko. Suomen nelijalkaisia edustajia seulottiin tammikuussa mm. Turun Toto75 ravien Paris en vue –lähdössä. Matkaan saatiin iskukykyinen joukkue; Ruletto, Provinssi, Feelis ja Suikun Rilla. Hevoset matkasivat Ranskaan hyvissä ajoin, kun taas fanimatkalaiset lähtivät perässä torstaina 23.2. Joukko tuli pian tutuiksi ja viimeistään bussimatkalla hotelliin kaikki jo tunsivat toisensa, ainakin ulkonäöltä. Hotellissa ei kauan viivytty. Kaikkien matkatavarat sullottiin matkanjohtajana toimineen Heikki Kinnusen huoneeseen ja samalla bussilla jatkettiin raviradalle. Tallialueelle teki ryhmän kovasti mieli, ja suomenkieli osoittautui oivaksi retoriseksi keinoksi päästä sinne. Pieni jutustelu porttivahdin kanssa suomeksi pehmensi hänen asennettaan ja halukkaat pääsisivät katsomaan kylmäverisiä kilpailijoita, sekä omia suomenhevosiamme että Ruotsin ja Norjan kilpakumppaneita. Itse ravit olivat torstai-iltapäivällä Pariisin kaltaisessa suurkaupungissa ihan mielenkiintoiset. Yleisöä ei ennen raveja hirveästi ollut, mutta ravien alkaessa porukkaa oli jopa yllättävän paljon paikalla.

Torstaina kilpailu Jahka ryhmä oli totutellut suuren ravimaan suureen ravirataan ja sen tarjoamiin monipuolisiin palveluihin, oli aika ottaa itse ravit ja pelit haltuun. Pelaamista opiskeltiin kukin tahollaan ja kun taidot yhdistettiin, niin homma alkoi toimia. Kinnusen Heikki oli ennakkoluulottomin ja kokeili pelaamista itsepalveluautomaatilla, hyvällä menestyksellä. Kylmäverilähtöön osoitettiin tietysti suurta isänmaallisuutta ja peli kulki vahvasti, joskaan ei kovin isosti omiemme kautta. Torstaina saatiin kuitenkin lähinnä kokemusta kun kirkkaimmat mitalit menivät naapurimaahan. Norja otti peräti kolmoisvoiton hevosilla Voje Nido, Rinde Kvikken ja Tin Tveiten. Heti vuonomaan kolmikon takana ehti maaliin Teemu Okkolin Ruletto, ollen neljäs ja Harri Sulkun Suikun Rilla joka sijoittui viidenneksi. Hylkäyksen kohtalon kokivat suomen kvartetin muut jäsenet, eli Hannu Hietasen Provinssi ja Jouni

Törmäsen Feelis. Viime vuoden menestyksestä huumautuneina odotukset olivat olleet hiukan korkeammalla, mutta ei pari sijoitusta toton tuntumassa huono alku ollut, joten hyvillä mielillä palattiin ravien jälkeen hotellille. Tämä sijaitsi Pariisin itäpuolella ja paikkakuntatuntemus perustui pelkästään näköhavantoihin. Ennakkoluulottomasti ryhmämme kuitenkin katuja kulki ja iloksemme huomasimme, että muutaman sadan metrin päässä hotellista löytyi ravintolakatu, jossa oli toistakymmentä eri ravintolaa. Tämä riittäisi hyvin meidän neljän päivän vierailulle. Kukin valitsi itselleen sopivan ravintolan ja kun vatsa oli täytetty oli aika vetäytyä pitkän ja tapahtumarikkaan paivän jälkeen hotelliin lepäämään, kuka suoraan sänkyyn, kuka aulabaarin Calvadoksen nauttimisen kautta.

Perjantaina Pariisi Perjantaina ei ollut varsinaista järjestettyä ohjelmaa, joten jokainen järjesti itselleen sopivan tavan tutustua kaupunkiin. Metroasema oli kivenheiton päässä ja hetkessä pääsi aivan ydinkeskustaan. Päivän aikana lähes kaikki kävivät katsomassa, vähintäänkin ulkoa, sellaiset ehdottomat paikat kuten Louvren museo, d’Orsayn museo, Eiffel-torni, Seine –joki, Riemukaari ja Elysee palatsi, ihan pakolliset mainitakseni. Metrolla pääsi keskustassakin kätevästi paikasta toiseen, tosin jotkun ryhmäläiset patikoivat koko keskustan läpi, jolloin matkaa tuli lähes 20km! Illalla palattiin hotelliin omia aikojamme ja tutulta ravintolakadulta valittiin uusi ruokapaikka ja pian oli perjantaipäivä pulkassa.

Lauantaina Grosbois Lauantaina oli vuorossa järjestetty retki Pariisin ulkopuolella sijaitsevaan Grosboisin valmennuskeskukseen. Sinne lähdettiin hyvissä ajoin aamulla ja paikka oli melkoisen mykistävä. Katsottiin rata jossa ajetaan paikalliset kotilähdöt (niitä ei siis Vincennensessä ajeta), katsottiin valmennuslenkkejä, talleja sekä tietysti katettu rata, joka on kohde mikä aina pitää nähdä. Suomalaisia työntekijöitä oli useampikin, joten kielivaikeuksia ei meillä ollut. Retki oli puolipäiväretki, joten iltapäivällä ehdittiin vielä metrolla Pariisin keskustaan ja saatiin bongattua puuttuvat pakolliset nähtävyydet kuten Sacre Coeur ja Pigalle. Pitkän päivän ja monen kokemuksen uuvuttamana masitui illalla taas ranskalaisen keittiön antimet

ravintolakadulta, minkä jälkeen oli aika vetäytyä hotelliin nukkumaan ja keskittymään toiseen varsinaiseen kilpailupäivään.

Sunnuntaina korjattiin sato Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja kovin keväisenä, vaikka helmikuuta elettiin. Bussi kuljetti meidät taas radalle ja nyt oli Vincenneksessä jo aivan eri kuhina. Sunnuntaipäivä oli saanut yleisöä runsaasti liikkeelle ja aistittavissa oli oikein kunnon ravitunnelma. Lauantaina ryhmämme paikallisopas Grosboississa oli luvannut järjestää halukkaille mahdollisuuden katsoa yksi lähtö sisäradan sisäpuolella kiertävässä vanhassa amerikkalaisessa koulubussissa ja siihen syöttiin tarttuivat melkein kaikki. Olikin hieno kokemus nähdä lähtö hyvinkin läheltä ja poikkeuksellisesta suunnasta. Varsinkin ranskalainen volttilähetys, vierestä katsottuna oli todella mielenkiintoinen. Meidän mittapuun mukaan päivän päälähtö oli luonnollisesti lähtö 6, PRIX DES PAYS NORDIQUE, johon kannatuspeli kulki perinteisesti omien kautta ja maltillisella panostuksella. Faniryhmässäkin oli selvästi aistittavissa revanssihenki, sen verran määrätietoista oli kannatus ja ”uho” jo ennen lähtöä. Eikä se ollut katteetonta vaan voittohan se sieltä tuli! Hiukan jaettiin iloa ransakalaistenkin kanssa kun sankari Suikun Rillaa sai lähdössä kunnian ohjastaa isäntämaan Franck Nivard. Voittaja seremonioissa suomalaiset ottivat tilanteen haltuun ja onnen hetkestä nautittiin täydellä siemauksella. Fanijoukko varmisti että suomen ja Suokun Rillan voitto sekä näkyi, että kuului. Muut suomalaisedustajat eivät sunnuntaina olleet ihan terävimmillään. Feelis sijoittui hyväksyttävästi viidenneksi, kun sen sijaan Ruleton ja Provinssin kohtaloksi tuli hylkäys. Ravien jälkeen palattiin hotellille ja tunnelma oli katossa. Illalla lähes koko fanijoukko suuntasi yhteiselle voittoillalliselle.

Maanantaina paluu arkeen Maanantaina oli aika jättää jäähyväiset Pariisille. Lentoasemalle matkattiin jo heti aamusta ja iltapäivällä oli Pariisin asvaltti vaihtunut Helsinki-Vantaan lumeksi. Joukkomme oli saanut itselleen upean kokemuksen, nähnyt paljon, juonut hiukan tappion katkeraa kalkkia mutta myös Suikun Rillan makeaakin makeampaa voitonmaljaa.

SUOMENHEVONEN 2012

11


teksti ja kuva Hanna Karhapää

12

Tukevasti tiineenä

Muutto

Vihdoinkin! Näitä sanoja oli odotettu hartaasti. Epätavallisen kylmä kevät, epäsäännölliset kiimakierrot, siemennyksen uusinta.. Tuttua monelle hevosenomistajalle siitoskauden aikana. Mutta mitäpä sitä ei tekisi, kun on kerran leikkiin ryhtynyt. Kampin linja-autoterminaalista siemenpakettia noutaessani, mieleen hiipi hetkeksi ajatuksia muistakin tavoista viettää juhannusta. Uskoimme kuitenkin kuriirilähetykseni perille saavuttua, että tässä paketissa on kaikki kesän juhannustaiat mukana. Pääsipä tammanomistajakin kurkkaamaan mikroskooppiin miltä lähetyksen sisältö näytti. Vaivannäkö kannatti, ja tiineys sai alkunsa. Kesä sujui mukavasti tamman laitumella ollessa, ja pääsimme vihdoinkin kokeilemaan myös ajohommia yhdessä. Allekirjoittanut opetteli valjastuksen, ja niin sitä vain huristeltiin koppakärryillä harja hulmuten pitkin kesäisiä hiekkateitä. Hevosella ei ollut ohjasajettu metriäkään viiteen vuoteen, mutta kaikki toimi kuin ajatus. Vanhana juoksijana tamma oli enemmän kuin mielissään päästessään taas "virallisiin" töihinsä ratsukiemuroitten jälkeen. Jälleen kerran sai tässä kohden todeta, kuinka hieno hevosrotumme taipuu mitä moninaisimpiin tehtäviin. Kärryttely huomattiin hyväksi liikutusmuodoksi myös siinä vaiheessa, kun satula lakkasi sopimasta hevosen muhkeneviin muotoihin, ja omistajan takapuoli kaipasi lomaa ilman satulaa ratsastamisesta. Kesä kääntyi syksyksi, ja kärrytkin kävivät vihdoin pieneksi. Tamma pyöristyi mukavasti. Vointi oli hyvä, ja hevosesta selkeästi näki, kuinka se valmistautui tulevaan tehtäväänsä. Liikkeet muuttuivat verkkaisemmiksi, ja usein se tuntui olevan kuin omissa vaaleanpunaisissa varsaunelmissaan. Liikuimme yhdessä maastossa taluttaen, juoksuttaen ja maasta käsitellen hevosen jaksamisen mukaan. Kullanarvoisia hetkiä, voi nyt todeta, sillä keskittyessämme muuhun kuin ajamiseen ja ratsastamiseen, tuli tutustuttua hevoseen ja sen mielenliikkeisiin aivan eri tavalla.

Perheemme haave maallemuutosta isännän kotiseudulle Keski-Suomeen konkretisoitui vihdoin. Asunnon myynti, tavaroiden pakkaus, käytännön järjestelyt ja pitkä muuttomatka perheen sekä kantavan hevosen kanssa asettivat erinäisiä haasteita. Kaikki tuntui järjestyvän kuin tilauksesta. Näinkö kaikki sujuisi kuin tanssi? Valitettavasti ei sujunut. Viikkoa ennen hevosen ja perheen muuttoa sain myöhään illalla huolestuttavan viestin tallinpitäjältä - Nyt ei hevonen ole kunnossa. Vauhdikkaan ajomatkan jälkeen saavuin vihdoin tallille ja kohtasin surkean näyn karsinassa. Selvästi ähkyinen hevonen kävi makuulleen karsinaan, eikä olisi jaksanut nousta ylös enää lainkaan. Ilme oli tuskainen ja vaikea. Puhelinsoitto päivystävälle eläinlääkärille, talutusta, mahaäänien kuuntelua ja jälleen kerran, talutusta. Eläinlääkäri pääsi vihdoin paikalle, ja päätyi letkuttamaan öljyä ensihätään. Talutus ja tarkkailu jatkuivat läpi yön, kunnes hevosen olo tuntui helpottavan. Päätin lähteä kotiin pariksi tunniksi nukkumaan. Aamulla auttamaan tullut ystävämme viesti hevosen olevan jo parempi, tarhaankin tamma oli kipittänyt kuten muina aamuina. Lyhyiksi jääneiden unien jälkeen paluu tallille ja tarkistamaan hevonen. Tamman vointi ei kuitenkaan vakuuttanut, ja päätin ottaa sen talutukseen. Väkinäisten liikkeiden lisäksi vatsa oli alkanut turvota ja kerätä ilmaa. Tässä vaiheessa ei enää mietitty, pikainen puhelu Helsingin Yliopistolliseen Hevossairaalaan, tilanteen selvitys ja siellä oltiin valmiita ottamaan hevonen vastaan. Onneksemme ajomatka sairaalaan kesti alle puoli tuntia, jokainen sekunti tuntui olevan liikaa hukattavaksi. Tamma kirjattiin sisään tutkimuksiin ja saimme kuulla huolestuttavia uutisia - kaasuähkyn aiheuttama suolen asentomuutos. Röntgenkuvien jälkeen uutiset eivät parantuneet, sillä kuvissa näkyi myös merkittävän suuri hiekkakertymä paksusuolessa. Enää ei ollut montaa vaihtoehtoa. Päädyimme leikkausluvan antamiseen. Näin olisimme kuitenkin yrittäneet kaikkemme hevosen parantumisen eteen, meni syteen tai saveen. Tiesimme leikkauksen olevan vaativan, ja komplikaatioriskit olivat suuret. Kun

SUOMENHEVONEN 2012

hevosta valmisteltiin leikkaukseen ja kengitystä purettiin, tein jo hiljaisia hyvästejä molemmille, sekä tammalle että varsalle. Leikkauksesta selviäisi (jos selviäisi) todennäköisimmin tamma, mutta varsahaaveet voisimme mahdollisesti unohtaa. Leikkaus kesti aamuyöhön, ja vihdoin lääkäri pääsi kertomaan meille uutisensa: kaikki oli sujunut olosuhteisiin nähden hyvin, ja paranemisennusteeksi saimme 75-85% mahdollisuudet. Hevonen siirrettiin toipilaskarsinaan tarkkailuun ja sille puettiin tukiliivit vatsan ympärille leikkaushaavaa tukemaan. Lisäksi kuulimme myös hienon uutisen - varsa on elossa! Tiineysvuorokausia oli tuolloin kertynyt reilut 220. Tarkkailuaika sairaalassa sujui paremmin kuin hyvin. Selvästi voimistuva hevonen sai taas tutun pilkkeen silmiinsä. Siirtoluvan saatuamme saattoi muutto kohti uutta tallia alkaa. Perillä tamma pääsi ruhtinaallisen kokoiseen varsomiskarsinaan aloittamaan toipumisensa. Kuukausi sisällä liikuttamatta, sen jälkeen pienissä pätkissä sairastarha-ulkoilua, kunnes riittävän toipumisajan ja leikkaushaavan niittien poiston jälkeen saatettiin aloittaa jo varovainen kävelytys ja normaali ulkoilu. Lähestyvää varsomista jännitettiin, sillä tamma oli ensikertalainen varsoja ja eläinlääkärin ennusteiden mukaan varsasta olisi suurella todennäköisyydellä tulossa erikoistapaus. Paksusuoleen kertyneen hiekan ja sairastumisen takia oli vaarana, että varsa kärsisi jonkinasteisista kehityshäiriöistä. Varsan laskettuun aikaan oli tässä vaiheessa 1,5 kuukautta ja toipuminen eteni hienosti. Kun tiineyskuukaudet olivat vihdoin päivälleen tasan 11 kuukautta, saimme illan varsomisaavisteluiden jälkeen aamuyöllä viestin - Varsa on syntynyt! Tomeraakin tomerampi pikkutamma oli päässyt maailmaan omin avuin ja hiukan yllättämällä. Tallille päästyäni varsa yritti jo sinnikkäästi pystyyn, ja nisälle auttamisen jälkeen alkoi homma sujua. Nyt voimme ihastella hurmaavan pikkuhevosen kirmailua ja elämää emänsä kanssa laitumella, kaiken kokemamme jälkeen. Tällä kertaa meillä oli onni matkassa! Kiitos, sinnikäs ystävämme Tähti.


SUOMENHEVONEN 2012

13


teksti ja kuvat Matti Meriluoto

Asko Vertasen ajama ravikuninkuus Ihme Totilla vain 16-vuotiaana on nykysäännöillä rikkomaton ennätys. Pojantytär Essi Vertanen muistaa aloittaneensa ravilenkit papan mukana suomenhevosen kärryillä. Menestynyt poniohjastaja on suorittanut C-kortin ja aikoo ohjastaa raveissa pian hevosella-luonnollisesti suomenhevosella. Elimäkeläinen Asko Vertanen on ollut kuninkuusravien sensaatio siitä asti, kun osallistui vain 11-vuotiaana ohjastajana Ihme Totilla Kokkolan kuninkuusraveihin 1957. Lehdistö innostui tuosta "kahden turnipsin pituisesta" nuorukaisesta, joka näytti "syntyneen ohjakset käsissä". Vuosi 1957 ei ollut vielä kuitenkaan Asko Vertasen ja Ihme Totin vuosi ja kun vuodet 58-61 olivat Ero-lohkon hallintakautta, niin Elimäellä (nykyisin osa Kouvolaa) jouduttiin odottamaan unelmien täyttymystä vuoteen 1962 ja Jyväskylän kuninkuusraveihin. Kilpailupaikkana vuonna 1962 oli nykyisin lähinnä huippupesäpallosta tunnettu alue, joka on säilyttänyt kuitenkin alkuperäiseen käyttöön viittaavan nimen Hippos. Kymenlaaksolaiset Asko Vertanen ja Vapia

14

SUOMENHEVONEN 2012

kuningatar-kisassa ohjastanut hieman vanhempi Erkki Olli muistelivat vuonna 2008 Killerillä noita 60-luvun alun tunnelmia. - Sen ajan kuljetuskalustolle nuo Jyväskylän jyrkät mäet olivat tiukat ja vanhaan pakettiautoon tehty hevoskoppi ja traktorin lavalle tehty hevosvaunu vaativat paljon aikaa Kymenlaaksosta Jyväskylään. Matkaan piti varata kaksi päivää ja perillä oli vastassa kova sade, muistelivat miehet. - Ja väliyön tanssit olivat hyvät, innostui täysi-ikäiseksi juuri päässyt Erkki Olli, jonka kotimatkakin kesti kauemmin kuin 16-vuotiaan Asko Vertasen. Ihme Toti ratkaisi pisteajon säännöillä ajetun kuninkuuskisan käytännössä jo 2000m ja mailin matkoilla voittaen ne ylivoimaisesti. Niinpä 3000 metrin kolmannesta sijasta huolimatta kuninkuus matkasi Elimäen Teuroisiin selkeällä marginaalilla. Mainittakoon, että tammojen kisa oli puolestaan ennätysmäisen tiuk ka. Vapin kuningatartittelin matka Kymenlaakson Sippolaan jäi vain 0,04 pisteen, eli 0,1 sekunnin päähän.

Reilun 40-vuoden tauko raveista Asko Vertanen ja nyt 15-vuotias Ihme Toti yrittivät vielä Turussa 1963 toistaa edellisen vuoden menestyksen ja kahden ensimmäisen matkan voitot pitivätkin orin mukana kärkitaistossa. Pitkän päätösmatkan haltijat Eri Poika ja Riuska pudottivat Ihme Totin lopulta kolmanneksi. - Meillä oli tarkoitus yrittää vielä Kouvolassa 1964, mutta jalan loukkaantuminen muutti suunnitelmia. Lisäksi suoritin kuorma-autokortin ja ryhdyin kuljetusalan yrittäjäksi, mikä vei aikaani huomattavasti, hymähti Asko Vertanen. Kuljetusala vei toisenkin kuorma-auton myötä yhä enemmän aikaa ja Vertasella jouduttiin haaveet paluusta kaviouralle siirtämään eläkepäivien koittoon. Paluu tapahtui Ajan-Minna tamman valmentajana. Hevonen oli kohtalainen menestyjä, mutta vielä parempaa oli tulossa. Läpimurto takaisin otsikoihin tapahtui A.T. Vekkulin menestyksen myötä. Marko Heikarin vakioohjastettava ei ole huono kisaa tehnytkään ja voittoja on tullut ropisemalla.


TIESITKÖ? että Suomenhevosten Kriteriumissa voittaja kuittaa ykkösrahoina

38.000 €

joka on suurin yksittäisessä suomenhevoslähdössä maksettava palkinto! Ilmoita 1-vuotias varsasi kilpailuun 30.11.2012 mennessä. Lisätietoja Teivon raviradalta, puh. (03) 315 481.

Essi Vertasenkin hevosura alkoi suomenhevosella

Hevosalan ammatti- ja harrastemessut

6.–7.4.2013

www.hevosmessut.fi

Kriterium-voittaja 2011 ELMOORI

www.hevosmessut.fi

- Ensimmäiset mielikuvani hevosista on, kun pääsin papan (Asko Vertanen) kyytiin koppakärryille. Suomenhevonen tuntui upealta ja pian pääsin itsekin pitämään ohjista ja hoitamaan muutenkin hevosia. Kun sain oman ponin, niin se pääsi papan talliin. Nyt minulla on oma huone papalla ja pääsen toteuttemaan myös suuren osan A.T. Vekkulin treeneistä. Lisäksi ponini Gervalds Star-Light on aina mukana, kun Vekkuli käy radalla hiitillä tai kisoissa, paljastaa Essi. - Stara on koko ajan seuraneitinä Vekkulille ja se olisi aivan sekaisin ilman kaveriaan, naurahtaa Essi. Essi Vertasen oma poniohjastajan ura käsittää 42 starttia, joista 8 on päättynyt "toto-sijaan". Kouvolan poniravikoulu on ollut hyvä jatkokoulu jo hyvän peruskoulun isoisän tallilla saaneelle nuorelle neidolle. Nyt häntä odottavat C-kortin myötä uudet haasteet raveissa. - Pian ajan ensimmäisen kisan isolla hevosella. Pappa on sanonut, että voisin ajaa kisan A.T.Vekkulilla ja se tapahtunee Riksussa. Suomenhevosliitto tutkaili tuloslistoja ja onnitteleekin Essiä uran ensimmäisestä voitosta isoilla hevosilla, A.T. Vekkulilla!

Tampereen Messu- ja Urheilukeskus SUOMENHEVONEN 2012

15


teksti Kati Valjus kuvat Johanna Havia ja Kati Valjus

Lempeällä suomenhevosoriilla kilpaillaan niin kouluruudussa kuin radallakin. Mega-Pomo on malliesimerkki suomenhevosen monipuolisuudesta ja urheilullisuudesta. Sekä siitä, että kaikki on mahdollista, kun mukana on vähän luovaa hulluutta ja uskallusta rikkoa rajoja. Kun haukiputaalainen Hannu Lehmikangas osti nyt 8-vuotiaan Mega-Pomon (i. K. M. Nopsa, ei. Suikku), kaupan ratkaisi varsan suku. – Tutkin sukuja netistä ja halusin nimenomaan tämänsukuisen varsan. Olin vähitellen alkanut kiinnostua ravihevosista ratsastusharrastuksen myötä. Kun sopivan sukuinen vuotias varsa sitten oli myytävänä Arja ja Mauri Koskelalla tuossa Nivalassa, piti sitä tietysti lähteä katsomaan. Mega-Pomo oli ensimmäinen oma hevoseni, Hannu kertoo. Mega-Pomo osoittautui lempeäksi oriiksi, jonka jalat tosin tuntuivat vain pitenevän ja pitenevän. – Myyjän edellinen, saman tamman varsa oli kasvanut 152-senttiseksi, joten ei tästäkään kovin isoa odotettu. Toisin kuitenkin kävi.

16

SUOMENHEVONEN 2012

Kasvulle ei tuntunut tulevan loppua, nyt noin 170-senttisen oriin omistaja nauraa.

Mahtava työmoraali Lempeän ja yhteistyöhaluisen varsan opettaminen ajolle kävi kuin elokuvissa. – Sunnuntaina se vietiin emän alta ammattivalmentajalle, ja keskiviikkona ajoin sillä jo itse. Se toimi tuolloin samalla tavoin kuin se toimii nykyäänkin: juoksee yhdestä käskystä vaikka kilometrikaupalla, jos ei muuta merkkiä anneta. Sillä on mahtava työmoraali, Hannu kehuu hevostaan. Nelivuotiaana Mega-Pomolla ajettiin ensimmäinen startti, jonka se voitti. Ratsastus otettiin ajotreenin rinnalle melko pian, voimistavaksi harjoitusmuodoksi. – Pomon paras askellaji on aina ollut laukka, se on sille mieluisin tapa edetä. Ratsastuksesta se nauttii, ja osoittautui pian siinäkin hommassa hyvin toimivaksi. Muutamiin seura- ja aluetason koulukisoihinkin se on osallistunu, ja oli muun muassa kuusivuotiaana kouluratsastuksen Pohjois-Suomen

aluerankingin kolmas. Taakse jäi nippu hienoja puoliverisiä, Hannu hymyilee. Kun kaikki oli hevosen kanssa aina mennyt helposti, Hannu sai syksyllä 2009 ajatuksen kokeilla Mega-Pomoa ratsukantakirjaan. Katselmukseen vaaditaan koulukokeen lisäksi estekoe, jonka pilotiksi valikoitui oululainen esteratsastaja Ville Peltokoski. Hän tosin ensin toppuutteli ajatusta. – Mutta kun Ville pääsi selkään ja huomasi kuinka helposti tämän hevosen kanssa asiat sujuvat, yhteinen sävel löytyi nopeasti. Ensimmäiset esteet hypättiin saman vuoden joulukuussa, ja maaliskuussa 2010 ratsukko suoritti kantakirjakatselmuksen 110 sentin radan. Mega-Pomo hyväksyttiin suomehevosratsukantakirjaan 3. palkinnolla. Näyttelytuomarit antoivat hyvää palautetta muun muassa oriin koosta. – Suomenhevosratsuthan ovat keskimäärin melko pieniä, joten kyllä kookkaammalle oriille voisi olla kysyntää.


Legopaketti jokaisesta voitosta Toistaiseksi Mega-Pomolla ei ole jälkeläisiä. Hevonen on omistajansa mukaan periaatteessa myynnissä. ”Periaatteessa” siksi, että Hannulle on tärkeää, että se pääsisi oikeanlaiselle ihmiselle. – Sellaiselle, joka lähtisi viemään sitä ratsuna eteenpäin. Olen varma, että siinä olisi siihen ainesta. Siihen saakka harrastellaan ravipuolella, ravitouhusta innostunut omistaja nauraa. Mega-Pomon ylimmäinen porkkanansyöttäjä on Hannun nelivuotias poika Elias Vilperi, joka tulee rauhallisen oriin kanssa juttuun erinomaisesti. Ja onhan Eliaksella tavallaan myös oma lehmä ojassa hevosta paijatessaan. – Olemme sopineet, että Elias saa legopaketin jokaisesta voitosta. Toistaiseksi Pomo on tienannut Eliakselle kahdeksan legopakettia, isä nauraa. Mega-Pomon ravimenestys on ollut vaihtelevaa. – Laukka on Pomolla vahva, joten se aiheuttaa radalla joskus hylkäämisiä. Toisaalta en usko, että ratsastaminen on tehnyt huonoa ravihommaa ajatellen. Päinvastoin, talven ajan hoitaja Heidi Hyttinen on tehnyt hyvää työtä päästelemällä kiitolaukkavetoja pitkin Haukiputaan metsiä. Sitä touhua Pomo rakastaa. Myös työhevoskantakirjaa on Hannulle vinkattu. Mega-Pomossa voisi kokonsa puolesta olla rahkeita myös työhevospuolelle. – Jos vuorokauteen saisi jostain lisää tunteja, niin mikä ettei sitäkin touhua voisi opetella. Tällä hetkellä sellaiseen ei vain kerta kaikkiaan ole aikaa, tuntiopettajana Ylä-Savon ammattiopistossa kengitystä ja taontaa opettava ja päätyönään ratsuja kengittävä kengitysseppä huokaa.

Hyvinvointia hevoselle!

EKO HEPO

www.ekohepo.fi SUOMENHEVONEN 2012

17


teksti ja kuvat Lea Koskimäki Pirkanmaalla Virtain Kotalassa Kotajärven tilalla kasvatetaan suomenhevosia. Kotalaan tultaessa, tila löytyy Kotalan kylätien varresta. Suomenhevostammat varsoineen laiduntavat kesällä tien varressa. Punainen talo ja ulkorakennukset näkyvät tielle, niin ettei tilaa voi olla huomaamatta. Tilalla asuu Jorma Leppänen vaimonsa Maarit Kotajärvi-Leppäsen kanssa, jotka ottavat sydämellisesti vastaan tilalleen poikkeavat.

Kotajärven tila Suomenhevosten kasvatustyö tilalla alkoi Maaritin isän, Tuomo Kotajärven aikana. Siitostammoina tilalla oli mm. Puhe-Pirta, Tulikukka ja Vapun-Siru. Siihen aikaan hevoset vaihtuivat nopeasti, 1- ja 2-vuotiaita varsoja tuli ja meni. Osa tammoistakin vaihtui nopeasti. Pieniä hevostyttöjä tuli ja meni, Tuomo kannusti touhuamaan itsenäisesti ja hankki tytöille satulankin, kun niin kouluttivat hevosia. Satula sattui olemaan armeija mallia, painoi paljon pienille tytöille. Niinpä tytöt oppivat sitkeyttä ja hevoset pitkämielisyyttä, kun välillä jo satulan saamisesta selkäänkin oli jo suoritus! 90-luvulla tilaa pitämään siirtyi Tuomon tytär Maarit ja hänen miehensä Jorma Leppänen. He muuttivat Tampereelta huoltamo työstä Virroille kasvattamaan hevosia. Tilaa on

18

SUOMENHEVONEN 2012

kehitetty eteenpäin maltillisesti vuosien varrella, tilalla on nyt pinta-alaa kaikkiaan yli 60 hehtaaria. Heinää tehdään tilalle noin 10 hehtaarilta, jotka ajetaan pikku paaleihin. Lisäksi tilalla on mökkien vuokrausta. Kolme vuotta sitten pihaan rakennettiin uusi tallirakennus, josta löytyy paikat kahdeksalle hevoselle. Tallissa on rakentaessa huomioitu tilat siitospuolen toimintaa ajatellen. Vanha talli löytyy pihapiiristä, siellä ei kumminkaan ole nyt hevosia pidetty. Tilalla on oma hiitti pätkä hevosille, jota on tänä vuonna tarkoitus jatkaa niin että pituutta hiittipätkälle tulisi noin 5km. Talvella hevosilla ajetaan reellä pitkin tilan peltoja. Tilalla on myös hevosten keinosiemennysluvat. Tilalla käy Mäntästä ell Riikka Kolhinen. Kaiken kaikkiaan tilalla on nyt hevosia kahdeksan. Niistä siitostammoja on viisi. Tämän vuoden varsat on tilalla jo syntyneet, Erotiikka sai ori varsan Liisingistä, Kaunikki sai tamman Tuisku Topilaisesta, Sirun Muru sai ori varsan Turelaisesta. Tänä vuonna tilalla on tarkoitus astuttaa tammat Sörkän Sällillä ja Turella.

Jorman kasvattamisen perustaa Jorman kasvatustyö on vuosien aikana pohjautunut tammoihin, jotka ovat kasvatukseen

toimivia. Tamman tulee olla hyvä periyttämään, sukua tulee olla takana. Jos tammalla itsellä on näyttöä, niin kilpailu kuin jälkeläispuolelta, se on plussaa. Silti kasvattajalla tulee olla rahapussi aina tamman hankinnan takana. Sitä joko ostaa sukua tai jälkeläisnäyttöisiä, mutta loppupelissä kaikki tulee enemmän tai vähemmän tuurilla. Oppia kasvattamiseen on myös opittu lukemalla ja kuuntelemalla vanhempia hevosmiehiä. Myös omaan intuitioon on pitänyt luottaa tiettyjen tammojen kohdalla. Kasvatustyön alkumetreillä Jormalla ja Maaritilla oli haaveena saada oma kasvatti kuninkaallisiin. Jorma kokee, että hyvään suomenhevoskasvatukseen kuuluu olennaisesti hyvät ostajat, joilla on hyvä hevostuntemus ja käsittelytaito. Hevosta myydessä tuleekin olla itsellä hyvää ihmistuntemusta. Kuvio toimii hyvin silloin kun hevosista tulee pitkäaikaisia juoksijoita. Jorma arvostaakin rauhallista, sitkeää hevosen kasvattamista ja valmentamista, joka on avain hevoseen joka pysyy ehjänä ja toimivana mahdollisimman pitkään. Jorman kasvatteja on mennyt hyviin paikkoihin mm. Hyytiäisen Anulle, Votkinssille ja Mäenpään Terolle joissa hevosta on kasvatettu ja valmennettu maltillisesti, hevosta kuunnellen niin että niistä on kasvanut hyviä ja kestäviä juoksijoita.


Kasvatustyössä on Jormakin saanut silti nähdä ne aallon pohjatkin, kun kunnon siitostammaa ei ole ja hyviä varsoja ei tule. Onnistumisien myötä sieltä on kumminkin noustu. Nykyään tammaa astuttaessa Jorma ei enää käyttäisi oria, jolla ei ole näyttöä siitoksessa. Sörkän Sälli on sikäli eri asia, koska Jorma uskoo että ori on vahva periyttäjä, sillä Jorma tuntee Sörkän Sällin suvun ja sen näytöt hyvin. Ratsupuoleen liittyvästä kasvatuksesta Jorma toteaa, että siellä ei liiemmin arvosteta kasvattajia. Vaikka hevonen voittaisi arvostettujakin kisoja, kasvattajia siitä ei muisteta, toisin on ravipuolella. Ratsu puolella ei myöskään makseta varsoista samalla lailla, mitä juoksija puolella. Jormalla onkin kotona näkyvillä kasvattaja palkintoja yli kymmenkunta tilalla kasvamista hevosista.

J-kantakirjaori Pajatso Jorman kasvatustyö on pitkälti pohjautunut vuosien aikana ori Pajatsoon (s.-78 i. Hilu). 90-luvulla huonoilla hevoskalustoilla liikkuessaan oli Jormalle syntynyt ajatus oman orin hankkimisesta. Joka kevät ja kesä kun oli liikuttava tammojen kanssa tien päällä orien luokse. Vuonna 1996 Pajatsosta oli ollut lehti-ilmoitus että oria vuokrataan. Jorma oli kiinnostunut ostamaan Pajatson, ei vuokraamaan. Jorma on aina tykännyt Hilulaisista hevosista, joten kaupat tuli kun hinnasta päästiin sopuun ja niin tilalle saapui Pajatso loppuvuodesta v.-96. Yhden kauden Pajatso astui osan aikaa Osaralla, muuten ori on pysynyt tilalla. Luonteelta oria kuvattiin symppiksenä jolla oli täyden kympin luonne. Ori pysyi paalinnaru tarhassa ja laitumella omalla puolella, vaikka tammat olisivat olleet viereisellä laitumella. Tammoja ja varsoja kohtaan ori oli kaikella tavalla kohtelias. Pajatson juoksu uralla, ori oli ravivarma sillä sille ei tullut yhtään hylättyä laukoista. Pajatsolla on reilu 100 jälkeläistä, joista

19 tähtijuoksijaa, 4 valiota. Jälkeläisistä kantakirjattuja on useita kymmeniä. Jorma kokee, että prosentuaalisesti Pajatso on ollut hyvä periyttäjä juoksijapuolelle. Pajatson orivarsoja meni paljon ratsupuolelle, koska orivarsat olivat hyväluonteisia ja helppoja käsiteltäviä. Lyhyesti kuvattuna Jorma sanoo Pajatson olleen Elämänsä Hevonen! Pajatson kohdalta Jormaa harmittaa ainoastaan, että aikanaan Pajatso ei ollut ns. muoti-ori. Pajatson jälkeläisiä on mm. Passeri, Vajatso, R.R. Patu, P.H. Karoliina, Sirun Oliver ja Sirun Valpuriina.

Kantatamma Vapun-Siru Vapun-Siru (s. -87 i. V.T. Ajatus) on tullut tilalle jo Tuomon aikana, Tuomo kun oli ihastunut vaaleaan tammaan. Myöhemmin tamma hurmasi myös Jorman. Vapun-Siru on laumansa johtaja tamma. Luonne tällä tammalla on kymppi tammaksi. Tämän varsomiset ja maidon irtoaminen on ollut aina helppoa ja tamma on hoitanut varsansa huolella. Kaikkia tämä tamma ei ole hurmannut. Jorma muistaa elävästi eräänkin hevosmiehen, joka oli vakaasti sitä mieltä, ettei tästä tammasta voi saada juoksijoita. Kehotti Jormaa hävittämään tamman pois. Vapun Sirun ja Pajatson varsat ovat perineet isältään rungon, askeleen ja ravivarmuuden. Emältään ovat perineet peräänantamattomuuden ja ruokahalun. Tänä keväänä tamma on ikäänsä nähden todella hyvässä fyysisessä kunnossa. Laitumella vierellä kulkee vuotias orivarsa. Jos luonto suo, on ajatus astuttaa Vapun-Siru Sörkän Sällillä vielä tänä vuonna. Tältä tammalta on saatu laadukkaita varsoja, mm. Kihin Siru (i. Kihin Muisto), Sirun Valpuriina (s. -01 i. Pajatso), joka oli kuningatar kisan kakkonen. Sirun Muru (i. Pajatso) ja Sirun Oliver (i. Pajatso) RKTK II palkittu, jolla on este SM-kultaa 2011. Tulevaisuudessa olisi toiveissa saada näiden tammojen juoksija jälkeläiset tilalle jatkamaan tulevaisuuden siitostoimintaa.

Muutoksen tuulet puhaltavat Nyt tilalla puhaltaa uudet tuulet, tilan johtoon on astumassa vuoden lopulla Maaritin sisaren tytär Maria Perälä, 23-vuotta. Maria on ammatiltaan hevosenhoitaja ja on nyt lisäksi opiskellut Ypäjällä siitostoimintaa. Marialla on siemennyslupa, jotta tilalla voisi jatkossakin jatkua siitostoiminta. Hevosten ja tilan on tarkoitus siirtyä Marian omistukseen vuoden 2013 aikana. Marian haaveena on valmentaa joitakin omia kasvatteja juoksija ja ratsupuolelle. Omista kasvateista onkin nyt tarkoitus jättää tilalle o. Sirun Vappu (s. -11 i. Rallaus), jota on tarkoitus itse valmentaa tuleville kilpakentille. Maria ja Jorma ovat yhteistuumin silti jatkamassa tilan työtä ja hevosten kasvattamista. Jorma myös jää asumaan vaimonsa kanssa tilalle. Rohkeita suunnitelmia Marialla ei ole lähitulevaisuuteen, hän kertoo haluavansa varovasti aloitella hevosenkasvatusta, kuunnellen pitkälti Jorman ajatuksia. Ensi vuonna 2013 tilalle tulee astumaan tilan oma kasvatti RKTK II palkittu Sirun Oliver. Ori tulee astumaan luonnollisesti. Tilalla toivotaan, että orille saataisiin myös juoksija puolelta tammoja, sillä Jorma kokee että Pajatso periyttää hyviä juoksijoita.

SUOMENHEVONEN 2012

19


teksti Jaana Strömberg

Imatralla aivan Venäjän rajassa kiinni sijaitsee 70 hehtaarin maatila, jonka isäntänä häärää 32–vuotias Jouni Hallikas. Maatilalla kasvatetaan heinää ja kauraa, osa pinta-alasta on metsää. Kesäisin laitumilla kirmaa laumoittain suomenhevosia. Talvikaudella ajohevosten määrä pienenee reiluun 15. Todellisesta junioritallista voidaan puhua, sillä tallin kaluston keski-ikä on huimat 3 vuotta. Jouni Hallikas aloitti tilan pidon vuonna 2000 sukupolven vaihdoksen myötä. Silloin tilalla oli muutama Hallikaan isoisän kasvattama suomenhevonen, joita myös treenattiin. Isoisän sairastuttua vakavasti jäi hevoset kokonaan Jounin vastuulle. Pikkuhiljaa hevosmäärä kasvoi nykyiseen reiluun 20. – Suomenhevosmiehenä minut varmasti tunnetaan, ensimmäiset pärjäävät hevoset olivat suomenhevosia mm. Aatamin Tähti (23,1aly) ja Mamselli (23,5aly) ja sitä kautta niitä sitten on tullutkin treeniin paljon. Tallilla on omat isot rehevät laitumet, joissa jokainen ikäluokka saa pitää kesäleiriään

20

SUOMENHEVONEN 2012

rauhassa. Tällä hetkellä pelloilla kirmaa 1-, 2- ja 3-vuotiaiden oriiden laumat sekä tammojen omia porukoita. – 3-vuotiaat tosin ovat vain kiireisimmät maatilatöiden ajat laitumella. Meillä laitetaan varsat laitumelle heti kun vaan säät sallii, yleensä toukokuun alusta. Suomenhevoset varsinkin tarvitsevat tuota laumaelämää. Ja siellä tulee sitä luonnollista liikuntaa ja painia todella paljon. Vuotiaat saavat olla laitumella niin kauan kun syömistä ja kelejä riittää, sillä ne opetetaan jo keväällä ennen laitumelle laskua, valmentaja kertoo. Hallikas nauttii arjesta, vaikka työtä onkin paljon. – Tässä hommassa saa itse rytmittää työnsä. Työ on monipuolista varsinkin kun on maatilan hommat tässä ohessa. Nyt kun tallissa on paljon varsoja ei ole ravireissuja iltaisin. Näin kesällä helpottaa hevoshommat kun saan varsat ja siitostammat laitumelle. Täytyy kyllä myöntää että urheilumiehenä pikkuisen korpeaa kun ei pääse raveihin ki-

saamaan, mutta siihen on luvassa muutosta parin vuoden päästä. Ja nyt on aikaa olla lasten kanssa kun ovat vielä pieniä, Hallikas tuumailee.

Nuorissa on tulevaisuus Valmennuslistalta löytyy paljon kovasukuisia 2-3 –vuotiaita, joista suurin osa on oreja. - Tällä hetkellä on kyllä hienoja varsoja valmennuksessa, joita ollaan päästy laittamaan pikkuvarsasta saakka. Nämä saavat ainakin mahdollisuuden jäävätpä sitten tähän treeniin tai menevät muualle, Hallikas miettii. Tallin tämän hetkisistä hevosista Hallikas haluaa nostaa esiin tallin seniorin 5-vuotiaan tamman Hämis Rubiinin sekä Kaakon kulman tuhannen omistajan Lumi-Iiriksen 4v. Hämis Rubiini osallistui K-Maatalous CUP –kilpailuun ja juoksi karsinnoissa ennätyksekseen 26,8ke ollen toinen. – Kyllä on nyt kova viisivuotiaiden tammojen


ikäluokka. Odotan innolla Villinmiehen Tammakisaa, joka on Hämis Rubiininkin kauden päätavoite. Lumi-Iiris on varsin lahjakkaan oloinen hevonen, sillä on nyt kasvu kovassa vauhdissa, joten syksyyn ja viisivuotiskauteen tähdätään enemmän, valmentaja kertoo. Suomenhevosia Talli Issakassa treenataan monipuolisesti ja paljon – unohtamatta tuota varsojen kesäliikuntaleiriä. – Meillä hevosia ajetaan erilaisilla vehkeillä, ratsastetaan, uitetaan ja on tuossa pihassa kävelytyskonekin palauttavia harjoitteita ja lämmittelyä varten. Toki myös ihan ratahiitit kuuluvat ohjelmaan. Treenikertoja tulee kyllä paljon, 4-5 kertaa viikossa ajetaan porukoissa ja yksikseen, Hallikas valottaa valmennusmetodeitaan.

Hyvä fyysinen kunto avain jaksamiseen Jouni Hallikas on vannoutunut urheilumies. Juniorina hän harrasti keskipitkien matkojen

juoksua sekä jääkiekkoa ja muitakin lajeja. Miehellä on myös liikunta-alan ammattikoulutus. Tällä hetkellä harrastukset ovat myös liikuntapainotteisia, ja miehen omien sanojen mukaan vieläkin kilpailuhenkisempiä kuin aikaisemmin. – Ihan puulaakitasolla mennään, mutta kyllä aina pitää pisteet, maalit, kilometrit ja ajat laskea, Hallikas naureskelee. - Hiihdän, pelaan kaukkista, lentopalloa ja tennistä näin kesäisin. Lasten kanssa tulee pelattua joka päivä jotain tuossa pihassa, milloin jalkapalloa ja milloin pesäpalloa. Joskus ovat temppurataa kasanneet, johon sitten haastetaan meidän vanhemmat mukaan, Hallikas jatkaa. Maatilalla ja hevosten parissa työ on fyysistä. Hyvä kunto on tärkeää, jotta jaksaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. –Kyllä jokaisella on aikaa 30-60min vaikka joka päivä harrastaa liikuntaa jos haluaa. Tekosyitähän me ihmiset ollaan parhaita keksimään, Hallikas muistuttaa.

Hallikkaan perhe on liikkuvaa sorttia. Perheen lapset Juho 9v, Jaakko 7v ja Helmi-Ilona 5v harrastavat kaikki paljon erilaisia lajeja. Lajikirjosta löytyy jääkiekkoa, hiihtoa, painia, jalkapalloa, voimistelua sekä ratsastusta. Myös Jounin vaimo Kikka on urheiluihmisiä, hän toimii voimisteluvalmentajana. – Kohtahan meitä on tässä kaksi ammattivalmentajaa kun rouva saa paperit ulos. Onneksi voimistelu ja raviurheilu on aika kaukana toisistaan niin neuvoja tuskin tämän enempää satelee, Hallikas virnistää.

Pienimuotoista suomenhevoskasvatusta Ravitallin lisäksi tilalla harrastetaan pienimuotoista suomenhevoskasvatusta. Jounin isän ”pahin painajainen” toteutui, kun Jounin vaimo Kikka innostui kasvatustoiminnasta. Sitä kautta parin kilometrin päässä ravitallista sijaitseva appiukon navetta muuttui siitostalliksi. Navetan yhteyteen rakennettiin kolme pihattoa sekä karsinat varsomista varten. – Kyllä tämä on rouvan harrastus alun perin ollut tämä kasvatus. Kovasti tykkää sukuja tutkia. Ja kyllä omat hyvät tammat kannattaa siitokseen jättääkin, huonoilla ei tee mitään Hallikas tuumii. Tänä kesänä Talli Issakassa syntyy kolme suomenhevosvarsaa, joiden eminä Aatamin Tähti ja sen sisko Rikun Tyttö sekä turolainen Tuulin Tuikku. Isinä varsoilla Liising, Apassi ja Viesker. Kaksi tammaa uusitaan, oriiksi on valittu Sipori ja Liising.

SUOMENHEVONEN 2012

21


,BVLPJMBOUJF /VNNFMBt1VI   FTBTBILP!FTBTBILPmtwww.esasahko.ямБ

22

SUOMENHEVONEN 2012


Vanhemmat oriit ja ruunat: ruuna

PIHLAJAN AARONI

Om. PA: Stable Aaron Rowan Kasvattaja Sari Lappi (14 st. 6-2-1 86.000 euroa, Suurhollolan ja Satakunta-ajon voitot, enn. 20,3 eniten ansainnut sh-ruuna/ori 2011)

Vanhemmat tammat: tamma

I.P. VIPOTIINA

Om. Rip Rap Team & Juvonen Seppo ohjastaja Pertti Puikkonen (ravikuningatar 2011, voitti kaikki matkat, 15 st 6-2-1, 94.310 euroa, Suur-Hollolan 2 sija.)

5-vuotiaat oriit ja ruunat: ori

SÖRKÄN SÄLLI

Om. Chef Wotkin’s Stable . Kasvattaja Jorma Leppänen (7 st. 4-2-1, 44.600 euroa, 5 v Fabritius Memorial voitto, 5 v Derby-voittaja, 25,0 ake)

5-vuotiaat tammat: tamma

MARTSA

Om. Heikki Karjula Kasvattaja Heikki Karjula (15 st 8-2-0, 35.400 euroa, Villimiehen 5 v shtammakilpailun voitto Lappeenrannassa, 24,7 aly, 27,3 ke)

4-vuotiaat oriit ja ruunat: ruuna

ELMOORI

Om. Juhola Mirja ja Reijo Kasvattaja Mirja Juhola ja Irja Marsala (7 st, joista 6 voittoa, Tapiolan Pikkuprinssi, 4 v Kriteriumin voitto, Kriteriumin Kenraalin ja Karsinnat voitot, 56.400 euroa)

tamma

TÄRPÄTTI

Om. Laitinen, Eero & Jaakko p. 0400-254520 Kasvattaja Kari Viitala (15 st 2-6-2, 14.920 euroa, Ilkka-ajon voitto Seinäjoella, 25,5 aly)

Sirun Oliver

Omistaja Taina Mansikkamäki Kasvattaja Jorma Leppänen Rats.Maija-Riikka Pellikka (Estemestari 2011, 13 st. 5 voittoa ja 8 sijoitusta)

3-vuotiaat oriit ja ruunat: ori

Kouluhevonen: ori

JOKIVARREN KUNKKU

Corleone

Om. Salmi Arto & Posti Alpo Kasvattaja Seppo Kivimäki ja Pekka Oravisjärvi (2 st 1-1-0, 5.600 euroa 3 v Junnustartin voitto Teivossa)

3-vuotiaat tammat: tamma

VOITON TYTTÖ

Om. Jaakko Vinkka Kasvattaja Maria ja Jaakko Vinkka (7 st. 2-2-1, 5.630 euroa, varsat vauhdissa finaalin voitto Kuopiossa, 3 v junnustartin 2.sija Teivossa, enn. 31,1)

Monté: tamma

PILSSI

Om. Viljo Lindeman Kasvattaja Markku Pihkala (voitti Teivon kuninkuusraveissa Monten SM:n ajalla 27,3)

Työhevonen: tamma

Vilpotar

Omistaja Mässeli, Markku & Taina Kasvattaja Markku Mässeli (työhevosten SM)

Talli Hermannin Nuorisoseura Kasvattaja Mitja Nummenmaa ja Petra Rantala Rats.Heidi Svanborg-Lodman (Koulumestari 2011, 14 st. 4 voittoa ja 14 sijoitusta)

Kenttähevonen: ori

Pimun Vilske

om. Laura Jalasto Kasvattaja Mira Syrjänpää (kenttäratsastuksen SM 2011)

Valjakkohevonen: ruuna

Hessin Vihtori

om. Kalalahti Hannu & Leena kasvattaja Heidi Sinda ohjastajat: Hannu Kalalahti / Essi Joronen (suomenhevosten ja ponien suomenmestari, menestyi kansainvälisesti ja voitti ponien kansainvälisen luokan Unkarissa)

Pienhevonen: ori

Herkko Huana

om. Sinikka Iso-Herttua Kasvattaja Kristiina Keski-Jyrä (vuonna 2000 syntynyt ori on kilpaillut menestyksekkäästi pienhevosten kouluratsastusluokissa)

Estehevonen: ori

4-vuotiaat tammat:

Aloittelevien suomenhevosten lähdöt jäävät usein vähälle huomiolle, mutta Suomenhevosliitto aikoo osaltaan korjata tätä puutetta tänä vuonna. Tampereen Teivossa nimittäin ajetaan elokuussa 2012 kahtena tiistai-iltana suomenhevosten ”alokassarjoina” Suomenhevosliiton pokaalilähdöt, joissa voittajille on luvassa komeat pokaalit ”vanhan ajan malliin”

sekä tietenkin ruusukkeet. Kilpailupäivät ovat 7. ja 14. elokuuta, joten muistakaahan merkitä nämä päivät kalenteriinne! Teivon nopealla kaviouralla tullaan näkemään varmasti vauhdikkaita aloittelijoita ja tiedä vaikka joukosta löytyisi myös niitä tulevaisuuden tähtihevosiakin…

SUOMENHEVONEN 2012

23


teksti Kikka Sissala-Hallikas

Aamuaurinko sarastaa Hollolassa Holopaisen tallin ikkunoihin kun hevostenhoitaja Juuso Holttinen saapuu työpaikalleen. Kello on kuusi aamulla, mutta unihiekat on jo karistettu silmistä. Luvassa on normaali päivä, joka sisältää hevosten tarhaamista, tallin siivoamista, hevosten treenaamista ja hoitamista. Työnteon lomassa ehditään hörppäämään kahvit ja syödä porukalla valmennustiimin kanssa samalla turisten niitä näitä. Juuso Holttinen 31 hakeutui tallille puolivahingossa vuonna 2006. Siihen mennessä nuorimies ei ollut vielä keksinyt alaa, joka saisi hänet syttymään. Lappeenrantalainen Toiviaisen talli haki harjoittelijaa, ja Holttinen tarttui ennakkoluulottomasti syöttiin. – Raveja olin seurannut pitkään, ja käynytkin raveissa, mutta Toiviaiselle menin kyllä ihan pystymetsästä. Timoa täytyy kiittää, että antoi minulle mahdollisuuden. Sieltä sain hyvät opit, ja innostuin kun huomasin että tekemällä oppii, Holttinen kertoo.

Nälkä oppia Holttinen oppi nopeasti käsittelemään, valjastamaan ja ajamaan hevosia. – Halusin palavasti oppia ja kehittyä. Siksi varmasti taidot tarttuivatkin nopeasti. Muutaman vuoden jälkeen päätin lähteä Timolta katselemaan ravikuvioita toiselta tallilta käsin. Puskaradion kautta sain mahtivihjeen, että Holopaisilla on hoitajan paikka auki. Vähän epäröin asiaa, mutta kävin työhaastattelussa, sain paikan ja päivääkään en ole asiaa katunut. Olen ollut todella tyytyväinen

24

SUOMENHEVONEN 2012

Holopaisiin työnantajana ja siihen, että olen ottanut askeleita eteenpäin, Holttinen pohtii. Holopaisilla töissä ollessa työntekijät pääsevät työskentelemään todellisen raviurheilun huippuammattilaisen kanssa. Esa Holopainen on ollut raviurheilun huipulla jo vuosikymmeniä. – Tallissa on paljon erilaisia hevosia. Eskiltä olen tietysti oppinut todella paljon, mutta myös hevoset opettavat, Holttinen kertoo. Valmennustiimillä on selkeät vastuualueet. Eski valmentajana suunnittelee hevosten treeniohjelmat ja kilpailuttamiset sekä kengittää hevoset. Hoitajat vastaavat ruokinnasta, tallin puhtaanapidosta ja hevosten hyvinvoinnista muutenkin. Kaikki hevosenhoitajat osallistuvat Holopaisilla myös hevosten treenaamiseen ja ravireissuille. – Itse käyn mielelläni raveissa. Siellä näkee sen työn tuloksen joka kotona on hevosten kanssa tehty. Kilpaa ajamaan ei mitään kamalaa hinkua ole, vaikka kortin olen ajanutkin pari vuotta sitten, Holttinen puhelee.

Poksu on paras Holttisen passeja ovat muun muassa suomenhevoseliittiin kuuluva Boker ja suvukkaat A.T. Veeti ja I.P. Osuma. – Kaikista passeistani kautta aikain ehdoton suosikkini on Up Date Hoss, mutta nykyisistä Boker eli Poksu on kyllä ylivoimainen. Pidän suomenhevosista – varsinkin oreista. Ne ovat persoonallisempia kuin lämminveriset. Orien kanssa olen tykännyt pelata. Ne eivät

ota starteistakaan niin helposti itseensä kuin tammat. Oriit keskittyvät välillä muuhunkin kuin vain kilvanajoon – tammoihin, Holttinen naurahtaa. Lämminverisiä ja suomenhevosia hoidetaan Holopaisessa samalla tavalla. Hoitajalle suomenhevonen tuottaa siinä mielessä enemmän työtä, että hiittien välipäivinä niitä liikutetaan esimerkiksi kävelyttämällä, kahluuttamalla, ratsastamalla ja uittamalla enemmän kuin lämminverisiä.

Haaveena kehittyä valmentajaksi - Vaikka olen tosi tyytyväinen nykyiseen työhöni, haaveilen silti oman toiminnan aloittamisesta ainakin pienimuotoisesti, Holttinen kertoo haaveistaan. Holttisen perheellä on omistuksessaan viisi hevosta, joista yksi on suomenhevonen. Issakan Obelix on kolmivuotias lupaus, ja valmennuksessa Mika Mäkelällä. – Ainakin omia hevosia voisin treenailla, ja käydä vaikka ulkopuolisessa työssäkin samalla. Huippukengittäjäkin löytyisi omasta takaa, tällä Holttinen viittaa avovaimoonsa Maija Ala-Vannesluomaan, joka toimii ammattikengittäjänä. Holttinen ja Ala-Vannesluoma tutustuivat missäpä muualla kuin Holopaisen tallilla. – Tuli syötyä kuormasta, Holttinen virnistää.


Tarkat matkapäivät hintatietoineen varmistuvat syksyn 2012 aikana, mutta matka ajoittunee taas helmikuun lopulle 2013. Ensimmäinen fanimatka toteutettiin helmikuussa 2012 ja se oli osallistujien mielestä erittäin onnistunut ohjelmineen ja palveluineen. Lähde siis mukaan kokemaan suurta raviurheilujuhlaa, Pariisin tunnelmaa ja nähtävyyksiä! Lisätietoja matkasta päivitetään www.suomenhevosliitto.fi –sivuille.

Hyvälle hoitajalle on aina töitä Suomessa kieritään korkean työttömyyden kourissa. Silti Holttinen on sitä mieltä, että hevostenhoitajille, hyville sellaisille on aina töitä.

– Jos on oikea asenne ja kova tekemään hommia niin varmasti löytyy töitä, silmin nähden tyytyväinen mies pohtii elämänsä onnellisuutta. – Välillä on rankkaa, kun vapaa-aika on vähissä ja unenpuutekin käy tuntumaan jo näillä kymmenillä. Tykkään silti kovasti

työstäni, ja kun pärjätään niin saa kummasti taas uutta tsemppiä. Ennen tätä minulla ei ole koskaan ollut sitä ”omaa juttua”, Holttinen huokaa tyytyväisenä.

SUOMENHEVONEN 2012

25


Teksti Leena Falttu Kuvat Tarja Nurmio

26

SUOMENHEVONEN 2012


Eurajoen Kotiseutuyhdistys järjestää hevoskynnön SM-kisat lauantaina 25.8.2012 klo 11 alkaen, Eurajoella, Vuojoen kartanolla. Ruuhkan välttämiseksi lipunmyynti alkaa jo klo 10.00. Liput maksavat aikuisilta 5 euroa ja lapsilla on ilmainen pääsy. Kisa on tarkoitettu suomenhevosille ja siinä on kaksi sarjaa, yksikkösarja ja valjakkosarja Ohjelmassa on työnäytöksiä vanhan ajan tyyliin sekä leuanvetokilpailu. Lapsille on poniajelua ja -ratsastusta. Juontajana toimii Heikki Kares. Yhteistyökumppaneina kisojen järjestämisessä ovat Eurajoen kunta, Työhevosharrastajat ry sekä Vuojoen kartano.

Vuojoen kartano, jonka pellolla kisat käydään, on kulttuuri-ja kokouskeskus, jossa on myös Ravintola Vuojoki sekä kisan ajaksi avattava kesäkahvila Kaffetratti, joiden ravitsemuspalvelut ovat kisayleisön käytössä. Viime vuonna kisoihin osallistui 9 kilpailijaa. Yksikkösarjan voitti petäjäveteläinen Napsukka, kyntäjänään Reijo Nieminen ja ohjastajana Eeva-Liisa Pitkänen (Napsukan omistaja),ja valjakkosarjan pyhämaalainen hevospari Avaruus ja Hallanvaara. Kyntäjänä toimi Esko Salonen ja ohjastajana Jarmo Varjonen, joka myös omistaa hevoset.

Kisoissa nähtiin kyntämistä kokeilemassa ja yleisöä hauskuttamassa myös Juha Mieto, joka voitti myös halonhakkuukilpailun, jossa hänellä oli vastustajinaan kisan juontaja Miika Åfelt ja eurajokelainen Vesa Tahkoniemi. Jos kiinnostuit tulemaan kilpailijaksi kisoihin, lisätietoa saa numerosta 044 991 0075 tai osoitteesta www.hevoskyntokisat.suntuubi. com. Ilmoittautumisaikaa on heinäkuun loppuun asti. Kisoissa jaetaan rahapalkinnot (1-3 sijat kummassakin sarjassa) sekä sata euroa "matkarahaa" jokaiselle hyväksytyn suorituksen tehneelle kilpailijalle. Tervetuloa kisoihin taas tänäkin vuonna!

SUOMENHEVONEN 2012

27


28

SUOMENHEVONEN 2012


teksti ja kuvat Antti Savolainen Mikkelissä ravataan 21.-22. heinäkuuta kuninkuusravit kolmannen kerran. Edellisen kerran Mikkelissä on kilvoiteltu kuninkaan ja kuningattaren seppeleistä vuosina 1979 ja 1996. Tänä vuonna oman lisämausteensa tapahtumaan tuo, että siinä yhdistyy yleisömäärältään Suomen kaksi suurinta ravitapahtumaa, kuninkuusravit ja St. Michel. Yleisöä odotetaan tulevan paikalle kahtena päivänä yhteensä jopa 50 000 henkilöä. Tapahtuma on merkittävä koko Etelä-Savolle

myös taloudellisesti. Aiempien kuninkuusravien kokemusten perusteella tapahtuman uskotaan jättävän seudulle noin seitsemän miljoonaa euroa. Summa koostuu muun muassa kuninkuusravivieraiden majoituksista, heidän ostoksistaan ja palvelujen käytöstä. Pääosan esittäjät palkitaan ennätyssuurin palkinnoin. Kuninkuus- ja kuningatarkilpailujen kunkin kolmen osalähdön ykkönen on 12 000 euroa entisen 10 000 euron sijaan. - Kuninkuusravien päälähtöjen palkintotason

nosto on puhuttanut jo pitkään. Mikkelin Kuninkuusravit haluaa osaltaan olla viemässä tätä asiaa eteenpäin yhdessä Suomen Hippos ry:n kanssa, Mikkelin Ravirata Oy:n toimitusjohtaja Kari Tiainen kertoo. Suomenhevosella on Mikkelissä vankka rooli itse lähdöissä ja myös kuninkuusravien oheisohjelmassa. Sekä lauantaina että sunnuntaina on luvassa hieno esitys, jossa sivutaan paitsi suomenhevosen myös Mikkelin, vanhan päämajakaupungin, historiaa.

SUOMENHEVONEN 2012

29


Legendaarisia kuninkaita Vuodesta 1924 lähtien ajettuja kuninkuusraveja leimaa juurevuus, josta voi olla ylpeä. Myös Mikkelissä on vankat perinteet kuninkuusraveista, sillä vuoden päätapahtuma järjestetään maan nopeimmalla radalla jo kolmannen kerran. Aiemmilla kerroilla Mikkelissä on nähty kahden legendaarisen hevosen valtakauden alku. Miten käy tänä vuonna? Vuoden 1996 kuninkuusraveissa nähtiin Vieskerin valtakauden ensimmäiset kruunajaiset. Ori hallitsi seuraavat vuodet diktaattorin ottein avoimia suomenhevoslähtöjä ja pöllyytti siinä sivussa ruotsalaisia ja norjalaisia kylmäverisiäkin. Ravikuninkuuksia Viesker nappasi peräti viisi putkeen. Ravikuningatar I.P. Sukkulalle seppele oli ensimmäinen. Myöhemmin se saavutti kuningattaren tittelin myös vuosina 1999 ja 2000 eli nousi harvalukuiseen kolminkertaisten kuningattarien joukkoon. Myös vuonna 1979 nähtiin melkoisen saagan alkulaukaus, kun Vekseli otti ensimmäisen viidestä ravikuninkuudestaan. Yksi välivuosikin mahtui mukaan, mutta Joensuussa 1984 Pentti Savolainen räjäytti potin viemällä ravikuninkuuden Vekselillä ja kuningattaruuden Vekkuliinalla. Vuoden 1979 ravikuningattareksi seppelöitiin ansaitusti Lenita. Kolme viimeisintä ravikuningattaren seppelettä I.P. Vipotiinalla napanneella Pertti Puikkosella on kertoa hauska tarina vuoden 1979 kuninkuusraveista. - Edellisvuoden ravikuningatar Aiheen Ilo esittäytyi yleisölle radalla yhdessä maitovarsansa kanssa, tamma oli valjaissa kärryjen edessä ja varsa sen rinnalla kiinni. Se varsa tuli sitten myöhemmin minun valmennukseeni. Ei siitä kummoista juoksijaa tullut, mutta tapaus jäi mieleen.

Lähiruokaa luvassa Vauhdin ja onnistuneen tapahtuman lisäksi Mikkelin raveihin kuuluu oleellisesti hyvän ruoan leima. Tänäkin vuonna on luvassa taatusti hyvänmakuista ja vatsat täyttävää ruokaa, kun kokit panevat parastaan ravintolapäällikkö Hannele Nulpposen johdolla. - Käytämme mahdollisuuksien mukaan lähialueilta tulevia raakaaineita ruoanvalmistuksessa, Nulpponen kertoo.

Hienot hatut Viime vuonna onnistuneesti elvytetty perinne Ascot-henkisten hattujen käytöstä St. Michelissä saa jatkoa myös tänä vuonna. Lauantaina raveihin tyylikkäällä hatulla varustautuneet naishenkilöt voivat noutaa pienen palkinnon Mikkelin seudun matkailun esittelypisteestä ravitorilta.

30

SUOMENHEVONEN 2012


zAjanvaraukset arkisin klo 8-15. zKuusi eläinlääkäriä ja kymmenen avustajaa, hoitoon pääsee tarvittaessa nopeasti.

zKäytössä viimeisin tekniikka mm. Suomen ainoa DRS-tähystin, jolla voidaan tutkia hevosen kurkunpään toimintaa kilpailuvauhdissa. Toimii myös ratsuilla.

zUudet toimivat ja väljät tilat. zKaikki tämä yhdistettynä yli 30 vuoden hevosklinikkakokemukseen.

Ravirata, 33420 TAMPERE Puh: (03) 344 1700 (ajanvaraus) Fax: (03) 344 1003 info@tampereenhevosklinikka.fi www.tampereenhevosklinikka.fi

teksti Antti Savolainen kuva Warner Music Finland / Aki Roukala Mikkelin Kuninkuusravien iltajuhlissa nähdään kova nippu suomalaisia artisteja. Perjantain tervetulojuhlassa esiintyvät Cheek, Jean S ja The Criminals. Lauantaina lauteilla ovat Suvi Teräsniska, Katri Helena ja Erin. Molemmat iltajuhlat järjestetään Mikkelin Urheilupuistossa eli legendaarisessa Urskissa, joka sijaitsee reilun kivenheiton päässä Mikkelin torilta. Suvi Teräsniska keikkuu jatkuvasti eri soittolistojen kärkisijoilla. Suvin musiikki puhuttelee monenikäisiä ihmisiä, joten lauantai-iltaan ajoittuvaa esiintymistä odotellaan jo innokkaasti. Myös artisti itse odottaa keikkaa suuren yleisön edessä. - Jos ollaan keikalla ravintolassa, johon mahtuu 300–400 ihmistä, tuntuu se siltä kuin olisi kaiken aikaa kosketuksessa koko yleisön kanssa, jokaisen henkilön kanssa erikseen. Kun taas nämä suuret yleisötapahtumat ovat laaja-alaisempia tilanteita.

Tuntuu hienolta huutaa tuhatpäisen yleisön edessä, että 'Kädet ylös' ja seurata sitä tilannetta ja fiilistä lavalta! Suurella lavalla tulee iso onnistumisen fiilis kun saat sen koko kansan mukaan musiikkiin, Suvi kertoo. Hän on noussut suuren yleisön tietoisuuteen suhteellisen nopeasti, mutta menestyksen taustalla on vuosikausien kova työ. - Ensimmäinen radiosingle julkaistiin vuonna 2007 eli tämä on jo viides vuosi tätä hommaa, vaikka totta kai homma alkoi aika pienistä ympyröistä. Olin vuonna 2007 vielä lukion toista vuotta käyvä opiskelija, jolla oli haaveena valmistua joku kaunis päivä lääkäriksi. Musiikki muuttikin sitten kaiken. Lukion tosin opiskelin päätökseen ja valkolakin sain keväällä 2009. Siihen mennessä olin jo julkaissut esikoisalbumin Särkyneiden sydänten tie kesäkuussa 2008, joka myi toukokuussa 2009 kultaa (15 000 kpl) ja olin tehnyt lähes 100 keikkaa.

- Hento kuiskaus -biisi oli iso juttu, iso biisi, joka toi mulle paljon radiosoittoa ja tietoisuuttta. Se siivitti debyyttialbumin suurempaan suosioon. Toinen albumi Rakkaus päällemme sataa onkin sitten mun toistaiseksi eniten myynein albumini, mikä on varmasti jälleen pitkälti sen hittikappaleiden Jos menet pois ja Jos mikään ei riitä ansiota. Jouluna 2009 julkaisin joulualbumin, joka sekin on myynyt jo melkein platinaa. Neljännen studioalbumin Pahalta piilossa julkaisin viime syksynä ja sen albumin nimikkokappale palkittiin helmikuussa viime vuoden parhaana iskelmänä. Raviurheilukaan ei ole artistille aivan vierasta. - Joku todella hämärä muistikuva on lapsuudesta, että olisin joskus ollut katsomassa kotipaikkakunnassani Kolarissa paikallisia Kurtakon raveja. Sen enempää ei ole tullut vietettyä raviurheilun parissa. Mikkelin Kuninkuusraveja tulen seuraamaan, jos vain aikataulut sen suinkin sallivat.

SUOMENHEVONEN 2012

31


32

SUOMENHEVONEN 2012


Kasvun voimaa.

Black Horse BREEDER on valkuaispitoinen täydennysrehu kantaville ja imettäville tammoille sekä varsoille. Soveltuu erinomaisesti myÜs kilpahevosille laadukkaan lisävalkuaisen lähteeksi.

Myynti: maatalouskaupat ja hevostarvikeliikkeet. Huom! Basic vain K-Maatalous. 5ÂąŸŸ<Â&#x201E;<Â&#x152;ÂźbĂ&#x20AC;Ă&#x17D;VĂ&#x17D;½¸Ă&#x17D;Ă&#x17D;8ÂąÂ&#x2026;Â&#x2026;Â&#x2020;8VÂ&#x17E;Ă&#x17D;Â?Â&#x;Ă&#x20AC;Ă&#x20AC;pĂ&#x20AC;p¸Ă&#x17D;VĂ&#x2C6;Ă&#x2C6;Ă&#x2C6;ÂĄFÂ?n8ÂąÂ&#x2030;ÂĄo SSUOMENHEVONEN SU UOMEN OM MEN ENH HEEVVO ON NEEN 220 2012 01122

3333


teksti ja kuvat Sara Hautamäki ja Selina Pääkkönen, Petäjävesi

Kävimme ensimmäistä kertaa työhevoskisoissa. Kummallakaan meistä ei ole erityistä kokemusta työhevosista tai työhevoskisoista, joten kisojen katsominen taisi jäädä pääosin vain hienojen hevosten ihastelemiseksi. Ja niitähän riitti. Upeiden hevosten lisäksi näimme hellyyttävän sitkeitä suorituksia. Mieleen jäi varsinkin pieni sitkeä tamma (Vokmarin Vappu), joka oli uskomattoman vahva kokoisekseen! Se saikin ansaitusti parhaan vetäjän palkinnon yleisön ja isännän kannustaessa. Eikä kenellekään jäänyt epäselväksi miksi yleisestikin puhutaan hevosvoimista. Yleisö oli täysillä mukana koko kisojen ajan, paitsi pienen sateen yllättäessä aidan vierusta tyhjeni tehokkaasti. Hevosia ei kuitenkaan pieni vesisade haitannut. Muuten keli oli ihanteellinen, aluksi jopa aurinko paistoi, mutta ei ollut liian kuuma eikä vettäkään satanut kaatamalla niskaan. Työhevoskisoissa arvosteltiin hevosen juoksuaika, käyntiaika ja mittelöitiin siitä kuka vetää eniten ja näiden pisteiden päälle lisättiin tyylipisteet. Yleisölle oli järjestetty oheisohjelmaa kuten autonvetoesitys, kiesiajelua ja katrilli.

34 34

SUOMENHEVONEN 2012 SUOM SU OMEN ENHEVO HEVO HE VON NEEN 20 01122

Oli hienoa nähdä hyvin hoidettujen hevosten ja isäntien yhteistyötä. Hevoset, ainakin pääosin, toimivat hyvin ja yrittivät parhaansa. Niitä oli myös selkeästi valmisteltu suoritusta varten, mikä onkin tärkeää sillä kylmiltään ei näin rankkaan kisaan ole tulemista. Varsinkin vetokokeessa hevonen pian retkauttaa itsensä, jos homma on sille aivan uutta. Tottumattoman silmiin vetokoe näyttikin aika hurjalta, vetiväthän suomiputet tuplaten oman painonsa verran. Huhhuh. Hatunnoston arvoinen suoritus. Ja kun hevosilta loppui puhti vetämiseen, olivat isännät reiluja eikä enää väkisin vaatinut enempää. Työhevoskisat olivat kokonaisuudessaan onnistunut tapahtuma ja niitä oli ilo katsella. Emme ala tähän tuloksia rastaamaan, mutta ne voi halutessaan lukea kilpailujen sivuilta http://www.tyohevosmestaruus.fi. Meidän puolesta onnittelut mestaruuskisoissa menestyneille ja muutenkin kaikille osallistujille, hienosti pärjäsitte!

Suomenhevonen - mikä se on? Molemmat olemme aina pitäneet hevosista ja se on kummallekin tärkeä harrastus. Meitä käskettiin kertomaan tähän artikkeliin mitä suomenhevonen meille merkitsee. Ja paljonhan se merkitseekin, vaikka olemme pääasiassa issikkaihmisiä. Voisi kai sanoa, ettei Suomea olisi, ellei olisi Suomenhevosta. No ehkei ihan, mutta kumminkin. Suomenhevonen on ehdottomasti tärkeä osa maamme kansallisidentiteettiä. Siitä on ollut älyttömän suuri apu ennen vanhaan peltotöissä ennen koneellistumista. Se on ollut tärkeä kulkuväline ja perheenjäsen. Sotaajasta puhumattakaan. Vaikka itse emme ole sota-aikana eläneet (lähimainkaan) niin nostamme hattua (taas kerran) sen aikaisille sotahevosille ja niiden isännille ja emännille. Miten olisi selvitty sodan kourista ilman urheaa Suomenhevosta? Mummuni on kertonut minulle kuinka hänen ollessaan pikkutyttö, isä herätti hänet ja hänen siskonsa aina aamuisin hakemaan hevoset haasta. Vaatii hevoselta


kunnioitusta ja luottoa kerta lapsetkin pystyvät huoletta käsittelemään niitä. Toki onhan suomiputeissa toisinaan havaittavissa pientä junttiutta, mutta eikös se ole yleinen suomalainen piirre. Kuten vanha kansa sanoo, hevonen on sitä mitä isäntä on. Mutta se luotto, sitkeys ja kunnioitus on lähes poikkeuksetta joka Suomenhevosessa. Ainakin silloin, kun sitä on kohdeltu oikein ja reilusti. Ja silloin kun koulutustyö on jaksettu tehdä kunnolla loppuun saakka. Toinen piirre, mikä on ihailtavaa Suomenhevosissa, on niiden monipuolisuus. Niillä voi periaatteessa tehdä mitä vain, sillä ne on jalostunut monipuolisiksi käyttöhevosiksi. Se näkyy hevosten erilaisista rakenteissa. On sirompia yksilöitä jotka muistuttavat melkein jo puoliverisiä ja sitten taas on oikein jykeviä vanhanajan hevosia. Erimallisia hepoja on kaikenlaisia (oikeastaan neljänlaista; ratsu-, ravi-, pien-, työhevosia). Mutta jokaiselle löytyy varmasti juuri sopiva ja oikeanlainen hevonen omaan käyttötarkoitukseensa. Aina puhutaan, että koira on ihmisen paras ystävä, mutta kun miettii hevosen merkitystä, voisi melkein ajatella, että tuota sanontaa voisi olla aika jo hieman muotoilla? Ainakin hevosihmiset voisivat ajatella asian näin. Kuten koirakin, oikein hoidettuna ja koulutettuna hevonenkin on loisto kumppani. Vaalikaamme siis kaikki Suomenhevosta, sen loistavaa luonnetta, olemusta ja sen monipuolisuutta. On hieno asia, että meillä suomalaisilla on näin hieno hevonen, josta saa olla ylpeä.

Suosi suomalaista sitkeää, nöyrää ja monipuolista hevosta, omistaessasi tällaisen, tunnet kuinka Onni puristaa rinnasta :) - Kirsi Mäkilä -

Lisäystä...Suomenhevonen on sankarirotu, Aito Suomalainen, nöyra, kova tekemään töitä, välillä viisaampi, kuin ihminen, monikäyttöinen ja uskollinen ystävä Suomenhevosmiehille/naisille. - Rauno Vainikainen -

Ko aijjoa hyväl hevojsel ni velatki on ko soatavii. :) - Hanna Karhapää -

Kaikillahan rahhaa ja rukihia on, mutta harvalla hyvä hevoonen :) - Piia Saari -

Kuva Susanna Hoppula

4dl ruisjauhoja 4dl kaurahiutaleita 2dl kuorittuja auringonkukan siemeniä 1dl pellavan siemeniä 1tl suolaa 7dl vettä Kaikki aineet sekoitetaan keskenään vaikkapa pakastepussiin, jossa aineet puristellaan ja sekoitetaan - ilman tiskiä.

Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin. Levitä taikina ohuen ohueksi. Ripottele päälle halutessasi ”makuja” esim. kanelijauhetta, oreganoa tms. Paista uunissa 175 asteessa n.15-20 min. Maistuu itselle ja hevosille. Helppo ja kätevä, eikä yhtään tiskiä! - Luontoäidin hevoset -

SUOMENHEVONEN 2012

35


teksti Päivi Laine kuvat Tuija Rauman, Orikantakirja I, Siittolan arkisto ja Eero Perttunen Ypäjälle perustettiin Suomen valtionsiittola keväällä 1937. Siittolan yhteyteen perustettiin valtion hevoshoitokoulu sekä puolustusvoimien hevosvarikko ja ratsujen koulutuskeskus eli remonttikoulu. Nykyisin Hevosopisto jatkaa perinteikkään siittolan toimintaa keskeisenä osana alan koulutuksen, tutkimuksen ja monipuolisen palvelutoiminnan kokonaisuutta Ypäjällä. Vuonna 1931 tasavallan presidentti vahvisti lain Valtion hevossiittolan ja hevoshoitokoulun perustamisesta sekä puolustuslaitoksen hevosvarikon ja ratsukoulun sijoittamisesta hevossiittolamaatilalle. Hevossiittolalaissa määrättiin muun muassa seuraavaa: 1§ Valtion omistamalle Ypäjän pitäjässä sijaitsevalle Kartanonkylän tilalle, tarpeen tullen laajennettuna läheisillä, niin ikää Valtion omistamilla alueilla, perustetaan Valtion hevossiittola ja orikasvatuslaitos. Sitä paitsi sijoitetaan tänne hevoshoitokoulu sekä puolustuslaitoksen hevosvarikko ja ratsukoulu. 2§ Hevossiittolan tarkoituksena on kehittää edullisiin käyttöominaisuuksiin nähden varmasti periytyviä suomalaisia, osaksi kuormahevostyyppisiä eli raskasmuotoisia, osaksi monipuoliseen käyttöön sekä samalla armeijan ratsuhevosiksi sopivia eli kevytmuotoisia ratsuhevoskantoja maan hevosjalostuksen edistämistä varten. Valtion hevossiittolan ja hevoshoitokoulun ensimmäiseksi johtajaksi nimitettiin agronomi Osmo Aalto, joka teki elämäntyönsä Ypäjällä. Aalto aloitti Siittolassa jalostuksen ohella heti 1930-luvun lopulla myös tutkimustyöt. Yksi hänen meriittejään on ensimmäisten pakastespermalla aikaansaatujen varsojen syntymä vuonna 1974. Siittolan tehtäviä johtaja Aalto kuvailee vuonna 1938 antamassaan haastattelussa näin; - Siittolan tarkoituksena on toimia Suomenhevosten jalostus- ja tutkimuslaitoksena. Se pyrkii kehittämään sekä käyttö- että rakenneominaisuuksiltaan korkealuokkaisia siitoseläimiä maamme hevosjalostustoimintaa varten. Tähän päämäärään pyrkiessään siittola tulee työskentelemään läheisessä

36

SUOMENHEVONEN 2012

yhteistoiminnassa maamme eri seutujen hevoskasvattajien kanssa ostamalla näiltä hyväksi tunnettuja kantahevosia siittolaan sekä luovuttamalla sitten kasvattamiaan siitoshevosia eri seuduille valtion oriiksi. Samalla siittolan oriit ovat myöskin itse siittolassa kaikkien hevoskasvattajien käytettävissä. Hevossiittolan tarkoituksena ei kuitenkaan ole tuottaa ainoastaan siitosoriita, vaan sen tehtäviin kuuluu myöskin hevostaloudellinen tutkimustoiminta maassamme… - Tutkimustoiminta kohdistuu ennen kaikkea eri hevosten jalostuksellisesti ja taloudellisesti tärkeiden ominaisuuksien selvittämiseen. Toinen varsin suurimerkityksellinen tutkimusala on suomalaisen hevosen ruokintaja hoitokysymys, joka kaipaa perinpohjaista selvittämistä. Kaikille hevoskasvattajillehan on tunnettua, että eri sukuiset ja -rakenteiset hevoset pysyvät samalla ruokinnalla ja muutenkin samoissa olosuhteissa hyvin eri tavalla kunnossa. Miten tämä ominaisuus meikäläisillä hevosilla periytyy, siitä tiedetään varsin vähän, joten jo tämänkin kysymyksen selvittely on varsin suurimerkityksellinen hevosten siitosvalinnan kannalta.

Kestävä rakenne taloudellisen jalostuksen perustana Siittolan jalostustyön tavoitteena oli pääpainoisesti hyvä työhevonen. Rakenteen merkitystä taloudellisesti kestävälle hevosjalostukselle pidettiin oleellisena, kuten seuraavat otteet Siittolan jalostusohjelmasta vuodelta 1956 antavat ymmärtää. - Rakenneominaisuuksien kehittämisessä on päähuomio kiinnitettävä, paitsi rotu- ja sukupuolityyppeihin, niiden rakennekohtien parantamiseen, jotka suoranaisesti vaikuttavat hevosen käyttöominaisuuksiin ja tuotantoikään… - Rakenteeltaan hevosten tulee olla tanakka- ja kovatekoisia lihaksikkaita sekä keskikokoisia… Hevosella tulee olla selväpiirteiset, hyvät längensijat, edestä ja takaa leveä, lihaksikas, suhteellisen pitkä, tiivis, tynnyrimäinen ja syvä runko. Jalkojen tulee olla vankkaniveliset, edestä katsoen litteä- ja sivulta katsoen leveäsääriset, kuivat, kovat ja hyväasentoiset sekä kavioiden hyvinmuodostuneet ja sarveisaineeltaan sitkeät. Esi-

merkkinä tällaisesta mallirakenteisesta oriista voidaan mainita Hörö 2850, joka vähäisiä ulkonaisia vanhuuden merkkejä lukuun ottamatta oli vielä 23-vuotiaana samanlainen kuin kantakirjaan otettaessa 4-vuotiaana… Oriitten valinta valtionsiittolassa painottui nimenomaan hyvärakenteisiin työhevosiin vielä 1950-luvullakin, mutta vähitellen myös juoksijaominaisuudet saivat sijaa. Hörön tyttärenpoika Uskoton 6166 Vj kehittyi juoksijajalostuksessa merkittäväksi oriiksi. Uskottoman tyttären, kuningatarkilpailutamma Systin 708-71J jälkeläinen Pysteri 2974-84JTa loi myös merkittävän uran jalostusoriina. Pysterin kilpailumeriiteistä korkein on kuninkuuskilpailun kolmas sija vuonna 1995. Pysterin tunnetuimpia orijälkeläisiä on kuninkuuskilpailuistakin tuttu Huiman Pyste. Ypäjän Siittolassa on Pysterin tammajälkeläisiä hyvistä emälinjoista, ja niiden kautta suku jatkuu.


SUOMENHEVONEN 2012

37


Pysteri (Hiluri – Uskoton) 20-vuotiaana valmentajansa Taisto Nurmion esittämänä (kuva: Eero Perttunen)

Siittola ja suomenhevonen Euroopassa Viime vuoden lopulla Hevosopisto liittyi eurooppalaiseen järjestöön European State Studs’ Association (ESSA), joka on Euroopan vanhojen valtionsiittoloiden muodostama yhteisö. Jäsensiittoloina on runsaat kolmekymmentä vanhaa ja tunnettua hevosjalostuksen keskusta Euroopan perinteisissä hevostalousmaissa, mm. Saksassa, Ranskassa, Puolassa ja Unkarissa. Järjestön tavoitteena on paitsi säilyttää kansallista hevosperintöä myös edistää eri maiden omaleimaisen hevoskulttuurin ja –osaamisen sekä kansallisten

38

SUOMENHEVONEN 2012

hevosrotujen hyödyntämistä nykypäivänä ja tulevaisuudessa. Ypäjän siittola ja suomenhevonen sekä ammattikoulutuksen, hevostutkimuksen ja hevosurheilumuseon muodostama kokonaisuus sai erittäin positiivisen vastaanoton ESSA:n uutena jäsenenä. Hevosopisto tulee osallistumaan järjestön yhteisiin EU-hankkeisiin, ja suomenhevonen on keskeisessä roolissa hankeohjelmissa. Suomenratsujen Kuninkaalliset –tapahtuman yhteydessä 31. elokuuta Hevosopisto järjestää Siittolan juhlavuoden kunniaksi 75-vuotista historiaa sekä suomenhevosta esittelevän englanninkielisen seminaarin. Tilaisuuteen

on kutsuttu ESSA:n jäsensiittoloiden sekä muiden ulkomaisten yhteistyökumppanien edustajia. Seminaariin ovat luonnollisesti tervetulleita kaikki Suomenratsujen Kuninkaallisten osallistujat sekä muut suomenhevosesta ja Ypäjän laitosten historiasta kiinnostuneet. Oheinen Seminaarin ohjelma toimikoon kutsuna lukijoille! Suomenratsujen Kuninkaalliset -tapahtuman yhteydessä Siittolanmäellä sijaitseva Suomen Hevosurheilumuseo esittelee tämän vuoden juhlanäyttelynsä Siittolanmäki 75 vuotta: Presidenttien hevoset. Museo on avoinna kesäkaudella viikonloppuisin sekä muulloinkin tilauksesta (www.hevosurheilumuseo.fi).


Kesäravien aatelia ‡ ti 10.7. ‡ ti 17.7. ‡ ti 7.8. Lieksan perinteisen idyllinen kesäravirata tarjoaa elämyksen joka pitää kokea! leppoisaa tunnelmaa, elävää musiikkia, näytöksiä. Poni- ja montelähtöjä. Vohveleita ja pannukahvin tuoksua, kavion jytkettä joka on lähes “käsinkosketeltavaa”!

TERVETULOA!

Pielisjärven Hys r.y. www.lieksanravirata.net

SUOMENHEVONEN 2012

39


Finnish Horse; This is the reason why you won the War, Paulo Bastos (SWE). Hiiron alkutaipale elämässä on aika tavallinen suomenhevosen alkutaival. Ensimmäiset 7v. Hiiro vietti ravurin elämää, treenaten ravaamista, mutta radalle siitä ei koskaan ollut. Sen kapasiteetti ei riittänyt siihen ollenkaan, luonnetta sillä kyllä olisi ollut vaikka mihin. Minulle Hiiro tuli 2004 keväällä jolloin alkoi sen harrasteratsun ura. Hiiron upea luonne ja

40

SUOMENHEVONEN 2012

hieno ulkonäkö lumosi minut, vaikka en sillä hetkellä ollut orientoitunut ostamaan hevosta. Eräs kaunis päivä ystäväni soitti minulle ja kertoi löytäneensä juuri minulle sopivan hevosen, ja että minun pitäisi sitä nyt lähteä katsomaan. Alkutaivuttelun jälkeen lupauduin lähtemään vilkaisemaan edes, sillä hetkellä rakastuin ja huomasin illalla, että omistin upean suomenhevosen, mutta rahakukkaro oli keventynyt, ja keventyisi vastakin.. noh, ompahan hevonen,

eikä mikä tahansa hevonen. Luonne kuin kultaa, tosin välillä ruunalla tuppaa unohtumaan oma sukupuolensa ja tammat kiinnostavat hyvinkin paljon sekä joskus myös töissä herralla kiehahtaa kuppi nurin, siitä kiehumisesta voisi kertoa monen monta tarinaa, kuten ne kerrat kun ratsastajalla jäivät aivot narikkaan ennen maastoreissua ja ruuna päätti ottaa ohjat omiin kavioihinsa ja antaa kuskille makua, mitä on suomalainen sisu.


Luonteeltaan Hiiro on tyypillinen suomalainen mies. Jäyhä, rehellinen, vähän tosikko ja hyvän työmoraalin omaava hevonen. Kaksi ensimmäistä vuotta edettiin perinteisesti. Treenasimme nimekkäiden valmentajien avustuksella, heistä jokainen näki Hiirossa potentiaalia ratsuna. Ystävän kautta tutustuin Klassiseen ratsastukseen ja löysimme opettajaksi Soile Kokon, jonka avustuksella aloitimme perusasioiden tekemisen uudestaan ja hyvän perusratsastuksen hiomisen. Sillä tiellä olemme vieläkin. Vakava hankosidevamma oli katkaista Hiiron hyvin alkaneen taipaleen ratsuna -07 kesällä. Ihmeenkaupalla vastoin eläinlääkärin odotuksia jalka parantui lähes täydellisesti. Kiitos kaikille silloin meitä auttaneille ja tukeneille Ystäville. Hiiro on toiminut alkeisratsuna useammalle, jotka haluavat kokeilla selässä istumista. Se on luotettavan rauhallinen, mutta joillekkin ensikertalaisille hieman liian reipas. Mutta koskaan ei ketään selästään alas ilkeyttään heittänyt. 2010 syksyllä Soilen kurssilla tutustuin Tarja Miettuseen. Tarja on auttanut meitä ja vienyt Hiiroa eteenpäin vaativampiin tehtäviin. Haluan antaa Tarjalle puheenvuoron kertoa Hiirosta omien kokemustensa pohjalta enemmän, meidän yhteistyömme tuloksena voidaan sanoa Hiirosta ”suomenhevonen korkeakoulussa”. Hiiro, löytyisi niin monta erilaista sanaa kuvaamaan kyseisen hevosen luonnetta. Ehkä parhaiten kuvaava sana Hiirosta olisi Aito. Hiiron luonteessa yhdistyy aito halu tehdä työtä sekä aito kiintymys ihmisiin. Koskaan se ei ole ollut mikään täydellinen mamman mussukka, eikä jokapojan/tytön ratsu, mutta siitä syystä se onkin ainutlaatuinen ja erinomainen suomenhevonen monipuoliseen harrastamiseen. Alkutaipaleella, kun aloitimme yhdessä Sarin ja Hiiron kanssa, Hiiro ei oikein hyväksynyt mi-

nua lähelleen, meillä oli molemminpuolinen kunnioitus. Vaikka se ei koskaan ollut agressiivinen, sen ilmeestä näki, että minun tarvitsee antaa hänelle aikaa. Hevosena se on hyvin korrekti. Aina herrasmies muille hevosille, koskaan ei ensimmäisenä haastamassa riitaa.. ei ei, Hiiro on itseluottamusta pursuava hevonen, jolla ei ole tarvetta pikkuseikkoihin ja lillukanvarsiin. Ratsastuksellisesti Hiiro on hyvinkin haastava. Koulutustasosta en osaa sen enempää sanoa, kuin että mitä tahansa siltä osaakin pyytää, se sen takuuvarmasti tekee ja oppii. Tällä hetkellä minun mielessäni siintää sen kanssa passagen sekä espanjalaisen käynnin harjoittelu. Piaff ja laukanvaihdot onkin jo hallussa, pienen hienosäädön kanssa niiden avulla kerätään voimaa. Joskus näissä vaativammissa harjoituksissa kuppi menee nurin ja hetken aikaa täytyy puhaltaa, ennen kuin voi taas keskittyä tekemiseen. Vahvuus Hiirossa onkin se, että sillä ei ole taipumusta jäädä asioihin kiinni, vaan rohkeana ja itsevarmana hevosena se miettii hetken ja toteaa, selvä, mä osaan tän, nyt teen ja sitten mennään jo eteenpäin. Sen lempilausahduksiin varmaan kuuluisi läpi

harmaan kiven, mutta maltilla. Niin, maltilla se asioihin aina suhtautuu. Siitä syystä se onkin erinomainen opettaja. Malttia olen joutunut minäkin oppimaan, koska Hiiro on sitä vaatinut. Uskaltaisin jopa sanoa, että tämä suunnaton itsevarmuus ja rohkeus näkyy siitä ulospäin, jonka vuoksi se ei ole hirveän helposti lähestyttävä hevonen. Mutta loppujenlopuksi, Hiiro on hevonen, jolla on suuri ja kultainen sydän. Poikani Alexi on tämän hevosen kanssa mennyt kenttää ympäri pelotta ja ilman talutusta. Hiiron nykyinen ammatti onkin Working Equitation- hevonen, eli klassisen ratsastuksen peruskoulutettuina siirryimme tähän perinteiseen Portugalilaiseen työratsastukseen, jossa se näytti olevansa ihan kelpo tapaus. Valmentaudumme nykyään Portugalilaisen Paulo Bastosin opetuksessa mahdollisimman useasti. Hän on kuitenkin asunut ruotsissa jo pitkän aikaa pitäen omaa talliaan. Edustamme klassisen ratsastuksen seuraa, joka järjestelee ahkerasti kaikkeen klassisen ratsastuksen suuntauksiin kursseja. Ratsastaja Tarja Miettunen.

SUOMENHEVONEN 2012

41


– monipuolisten palvelujen ABC!

mobiili mobiili mobiili mobiili mobiili ob bii iiili li mobiili mobi mo biil ili Kotisivumme nyt myös mobiiliversiona. a. a. Käy tsekkaamassa m.abcasemat.fi

ABC-liikennemyymälät avoinna joka päivä C>

0B

4<

0À

129 200 ÀB

42

SUOMENHEVONEN 2012

D>

<4=

8  ;D > C 4 C D

=7

D>

;

www.abcasemat.fi www.noutopoyta.fi www.apsi.fi


t'*//%&3#:t460.&/3"546+&/,6/*/,""--*4&5t/6035&/)&7045&/'&45*7""-*t,*4"7**,,0t5­)5*'*/""-*

SUOMENRATSUJEN KUNINKAALLISET :1­+­'*/-"/%

Loistu 4291 Valio -PJTUVPMJZLTJSBUTVKBMPTUVLTFOLBOUBPSJJTUB KPUB LVWBTTBFTJUUĂ&#x160;NĂ&#x160;TTĂ&#x160;4JJUUPMBOBKPNFTUBSJ"JNP*TPNĂ&#x160;LJ

Suomenratsujen Kuninkaalliset 30.8. â&#x20AC;&#x201C; 2.9.2012 Suomenhevosratsujen kasvatus- ja kilpailutapahtuma syyskuussa Ypäjällä! t t t 

4VPNFOIFWPTUFOLPVMVNFTUBSVVTKB4BNVMJ1VJTTBODF 5BQJPMBTVPNFOSBUTVKFOLBTWBUUBKBLJMQBJMVUFTUFKBLPVMVSBUTBTUVLTFTTB 4VPNFOIFWPTUFOMBBUVBSWPTUFMVWVPUJBJMMFKBMBBUVBSWPTUFMVO GJOBBMJKBWVPUJBJMMFIFWPTJMMF

5FSWFUVMPB4VPNFOSBUTVKFO,VOJOLBBMMJTFUUBQBIUVNBBO:QĂ&#x160;KĂ&#x160;MMF Järjestäjä pidättää oikeudet muutoksiin.

4Ă&#x2039;YTTĂ&#x2039;HEVOSELĂ&#x2039;MĂ&#x2039;Ă&#x2039; Lisätietoa tapahtumasta: www.hevosopisto.ďŹ s+OULUTUSs+ILPAILUTs%LĂ&#x2039;MYKSETs

SUOMENHEVONEN W W W  H E V O S O2012 P I S T O  43 FI


teksti Jaana Strömberg

Savonlinnan Abc:n kohdalla meinaan kääntää auton ympäri, koska näyttää siltä, että eihän täällä voi olla tallin tallia! Mutta, kuten hevoshommissa ja hevosenomistamisessa yleensäkin, niin tässäkään kohtaa usko ei horjunut kuin häviävän hetken, joten jatkoin matkaa. Muutama kilometri Abc:ltä löytyikin oikeastaan hevoskeskittymä eli useita talleja pienellä alueella. Yksi näistä talleista kuuluu ravivalmentaja Anna Kantolalle, joka on vuokrannut tallitilat isältään Päiviö Kantolalta, joka ravipiireissä tunnetaan hevoshierojana ja valmentajana myöskin. Anna Kantolan hevosharrastus alkoi v. 1992, jolloin hän pääsi aloittamaan ratsastuksen pienellä yksityistallilla Tuija Kokkosen opeissa. Pieni yksityistalli antoi mahdollisuuden oppia hevosen hoitoa hyvin kokonaisvaltaisesti. Pari vuotta myöhemmin Päiviö Kantola sai puhelun Erkki Kukkoselta, joka kaipasi ohjeita ja näkemyksiä hevosen valmennusohjelman laadintaan. Päiviö Kantolalla kun on tausta hiihtäjänä ja hiihdon valmentajana, niin yhteistyötä päätettiin kokeilla. Yhteistyö Kukkosen kanssa alkoi ja näin myös Anna alkoi viettämään paljon aikaansa Haapialan tallilla. - Isän alkaessa käydä Haapialan tilalla aloinkin yhä enemmän viihtyä heidän tallillaan.

44

SUOMENHEVONEN 2012

Siellä aluksi tärkein hevonen oli lv ruuna Tivoli, jolla ratsastelin. Osallistuin myös kaikkeen mihin tallilla mukaan otettiin. Erkiltä sain arvokasta oppia hevosten kanssa toimimiseen. Isäkin innostui siinä sivussa ravihevosista. Samanaikaisesti olimme siskomme kanssa jo pidemmän aikaa haaveilleet ratsusta. Meille ei kuitenkaan sellaista hankittu, vaan jos joku hevonen hankittaisiin, niin sen pitäisi pystyä myös elättämään itsensä, muistelee Anna. Aika pian tämän jälkeen ensimmäinen oma hevonen, tuolloin 4v. Kihiriina asteli Haapialan tilalle. - Riina asui Haapialassa ja siellä sitä parhaamme mukaan hoidimme ja valmensimme Erkin ja muiden tallilaisten avustuksella. Isä tietenkin mukana, kertoo Anna. Näinhän se yleensä menee, että hevonen toimii ihmisen parhaana opettajana ja keskusteltuamme Annan kanssa asiasta, selviääkin ettei Kihiriina ollutkaan mikään helpoin tapaus, mutta paras opettaja se Annalle on ollut. - Se kyllä opetti miten hevosten kanssa tulee toimia. Jos nyt sen saisin, saattaisi se jopa juostakin, mutta silloin tulokset radalta ei olleet kummoiset. Periyttäjänä se oli sitäkin parempi. Kolmesta varsasta kaksi on juossut itsensä tähdeksi, kolmas onkin suunniteltu

ratsu, Anna summaa ja on luonnollisesti iloinen Kihiriinan periyttämisominaisuuksista.

Krimori ylioppilaslahjana Ensimmäinen ihan oma hevonen on Krimori eli Aatu. Anna sai sen ylioppilaslahjaksi. Hevonen reissasikin Annan mukana, kun hän asui Etelä-Suomessa useamman vuoden. - Ensin olin puoli vuotta Minna Lindströmin apuna ja sainkin sieltä paljon eväitä hevosen käsittelyyn. Niiden ohjeiden mukaan hieman soveltaen opetin Aatun ajolle ja samoin kaikki muutkin varsat jotka olen sen jälkeen opettanut. Jatkuvasti mukana on ollut myös ratsastus ja Aatunkin selässä on käyty ennen kuin sillä on ollut kärryt perässä.

Oma talli rakentuu Anna oli välillä työn perässä etelässä ihan muualla kuin hevoshommissa ja tuolloin hän opiskeli samalla eläin- ja ihmispuolen homeopaatiksi. Koko ajan selkäytimessä oli kuitenkin haave oman tallin pyörittämisestä. - Isä oli myös innostunut asiasta ja lopulta meille alettiin rakentaa tallia kesällä 2006, iloitsee Anna.


Alkuunsa tarkoitus oli ottaa talliin täysihoitohevosia ja ajella omia sekä ottaa varsoja opetettavaksi. Myös ratsujen koulutusta ja kuntoutusta tuolloin alkuaikana oli tarjolla. - Ensimmäisen oman ratsunikin ostin silloin, hurjan kokoisen sellaisen. Myös ravurit oli tervetulleita, mutta valmennusta ei silloin markkinoitu. Ensimmäiset tallin asukkaat olivat kuitenkin ravureita. Yksi tuli hoitoon ja toinen isän hevoshieronnan kautta kuntoutukseen ja valmennukseen. Tämä oli tamma Lirkitta. Siitä varsinainen innostus ravivalmennukseen varmasti sai alkunsa, ravipureman saanut Anna muistelee. - Talli on isän rakentama ja vanhempieni omistuksessa. Toimin siinä vuokralaisena. Vuokralla on tarhoja ja laidunmaata sekä ratsastuskenttä ja harjoitusrata, luettelee Anna. Hyväpohjainen harjoitusrata on aivan tallin läheisyydessä, metsän siimeksessä ja osin pellon reunaa kulkien. Se on vajaan kilometrin mittainen. Siinä on loivaa nousua ja laskua, joten treenilenkeistä saa monipuolisen. Lisäksi on paljon metsäpolkuja ja teitä, joilla voi turvallisesti ja vaihtelevasti ratsastaa. Tallissa on tällä hetkellä 11 karsinapaikkaa ja lisäksi 3-4 hevosen hirsinen pihatto. - Omia hevosia on tällä hetkellä 4 ja vieraita 9. Näistä valmennettavia/kuntoutettavia on kaikkiaan 7 (2 omaa), yhdessä isän kanssa työt tehdään, kertoo Anna. Ravivalmennus on pitkälti ongelmanratkaisua ja tasapainon etsimistä Annan luo saapuvat hevoset kärsivät lähes poikkeuksetta tuki- ja liikuntaelinten ongelmista ja vieläpä niin, että usein ongelman aiheuttajaa ei tutkimuksista huolimatta ole löydetty. - Olen huomannut, että erilaiset elimistön epätasapainotilat johtavat pitkittyessään jopa pahoihin ontumisiin. Vrt. mahakipuisena liikkuva ihminen, tiivistää Anna ja lisää, - Saapuessaan meille hevonen katsotaan kokonaisvaltaisesti läpi. Ulkonäkö, iho, karva, jalat,kaviot, mieliala, käytös. Lisäksi liikkuminen, lihaksisto ja käytös eri tilanteissa on tarkkailun alla. Yleensäkin koko hevosen yleisolemus. Näiden perusteella luodaan kullekin hevoselle yksilöllinen valmennus/kuntoutussuunnitelma, jota voidaan muuttaa aina tarpeen vaatiessa, kuvailee Anna. Tallin perusarvoihin kuuluu myös luoda hevosille mahdollisimman luonnollinen elinympäristö, jonka pystyy toteuttamaan ilman mitään suuria investointeja. - Kaikki kilpahevoset ja kovassa valmennuksessa olevat hevoset kärsivät jonkinasteisesta "stressistä", siksi on mielestäni tärkeää pyrkiä minimoimaan kaikki ylimääräiset stressitekijät hevosen arkipäivästä. Meillä hevoset tarhataan porukoissa, myös kilpahevoset, jos omistajat niin haluavat. Hevosten kehitystä seurataan päivittäisessä käsittelyssä ja tarhassa valmennuksen lisäksi. Niiden olemus on jatkuvan seurannan alla. Tarhassa olevan, vapaan hevosen seuraaminen voi tuoda esille paljon ratkaisevaa tietoa hevosesta, sen vahvuuksista ja heikkouksista.

Elinympäristön muutoksen lisäksi hevosia hoidetaan ruokinnalla, joka suunnitellaan tasapainottamaan kunkin hevosen ongelmia. Pohjana on hyvälaatuinen hevosille sopiva heinä. Näiden lisäksi käytetään hierontaa, normaalikengitykset eli tasapainossa olevat kaviot rakenteen mukaan ilman kallistuksia sekä käytössä on myös homeopatia. - Valmennuksessa on tärkeintä löytää kullekin hevoselle sopiva levon ja rasituksen suhde kehityskauden mukaan. Täytyy olla myös varaa löysätä, se tuottaa usein nopeammin tuloksia, kertoo Anna kokemuksistaan. Valmennukseen käytetään ajamisen lisäksi ratsastusta sekä maasta työskentelyä. Kentällä ratsastaen pyritään löytämään hevoselle tahti, tasapaino ja rentous liikkeeseen. Maasta ja ratsain pystyy myös näkemään ja puuttumaan ongelmiin tarkemmin ja parantamaan puolieroja. Metsässä ratsastaen rentoudutaan ja irrotellaan laukaten. Talvella käytetään hyväksi lumihankea. - Parasta on nähdä, kun hevosten ongelmat lähtevät ratkeamaan. Ilme ja olemus muuttuu. Se palkitsee, vaikka alta paljastuu usein uusia ongelmia, niin pienikin kehitys auttaa jatkamaan. Pahinta on omistajat, jotka ajattelevat ensisijaisesti rahaa ja toissijaisesti hevosta, vaikka ymmärränkin ettei hevosen pito ole halpaa lystiä, pohtii Anna.

Itsensä jatkuva kehittäminen on tärkeää Ala kehittyy, hevosten käyttö monipuolistuu, joten myös esim. problematiikka lisääntyy luonnollisesti asioiden ympärillä ja listahan olisi lukuisa, jos itsensä kehittämisen tarvetta lähtisi perustelemaan. Riittävän hyvä perustelu ja kaikille ymmärrettävä on varmasti se

miten se kutakin hyödyttää. Anna on kouluttanut itseään klassiseen ratsastukseen ja maastakäsin työskentelyyn hevosten kanssa, joten hevosen auttamisen ja kehittämisen mahdollisuudet on monipuolisemmat. - Jos tässä hommassa haluaa päästä eteenpäin on oltava valmis ottamaan vastaan uutta tietoa. Kiinnostus oppia uutta ja kehittyä on jatkuva, perustelee Anna. Kehitys loppuisi kuin seinään, jos hevosihmiset lopettavat haaveilemisen ja unelmien tavoittelemisen. Ilman unelmia ei jaksa uskoa tekemiseen, uskoisin sen olevan näin. Kysyttävähän se siis on, että missä Anna itsensä näkee 10 vuoden päästä. - Meillä on oma tila, jossa on hyvät mahdollisuudet hevosten kuntoutukseen. Tallista pitäisi siinä vaiheessa löytyä jo kuninkuusravitason hevonen, tottakai, nauraa Anna. Lopuksi kysyttäessä, Anna tiivistää ajatuksiaan suomenhevosesta, joista hänelläkin pääasiassa on eniten kokemusta ja joiden kanssa hän päivittäin paljon työskentelee. - Suomenhevonen vaan yksinkertaisesti on paras. Se opettaa kaiken mitä hevosista tarvitset tietää jos vain olet valmis oppimaan. Kun opetat hevosesi niin, että se varmasti on ymmärtänyt mitä siltä pyydetään, muuntuu se tarpeen mukaan vaikka ravihevosesta talutusratsuksi samana päivänä! Suomenhevonen palvelee ihmistä loppuun asti, jos vaan muistat pitää huolen sen hyvinvoinnista ja kuunnella mitä sillä on sanottavaa. Suomenhevosessa on jalostuksesta huolimatta säilynyt varmat jalat ja vahva pää. Niiden kanssa, kun on väleissä, rehellisempää kaveria saa hakea. Se on myös mielestäni sen monipuolisuuden salaisuus, vakuuttaa Anna.

SUOMENHEVONEN 2012

45


Teivon ravi- ja ratsastusvaruste Varusteet, tarvikkeet ja rehut

ravi- ja ratsuhevosille, ohjastajille ja ratsastajille sekä koirille ja koiraihmisille!

Tilastot vuonna 2011 syntyneistä suomenhevosista: Vuonna 2011 syntyneitä, hevosjalostusliittoihin tai Suomen Hippokseen ilmoitettuja suomenhevosia on 2357 kappaletta. Näistä 6.6. mennessä rekisteröityjä on 1203.

Myymälämme sijaitsee Teivon ravikeskuksessa Tampereella. Olemme avoinna: ma 9-17 to 12-19 ti 12-21 pe 9-17 ke 9-15 la 10-14 040 704 1464

Lähdetiedot Suomen Hippos ry

46

SUOMENHEVONEN 2012

me

Verkkokauppam

ympäri palvelee Sinua oitteessa vuorokauden os

ratsastus.fi

www.teivonravija

Tervetuloa! assi@teivonravijaratsastus.fi


Hipon Rolle Savijärvellä. Kuva Miia Puhakka.

Kirkastus

Hessin Jeviiri

Hipon Rolle

9v. tamma. e. Pyteri, i. Hermeli, ei. Purteri. om. Vilesar, kasv. Juha ja Sari Vilenius. Tamma Kirkastus on voittanut alue rankingin vuonna 2010 ja vuonna 2011 se starttasi kansallisella tasolla sijoittuen kaikissa loppuun ajetuissa starteissa (yhden jouduimme jättämään kesken) ollen kansallisen rankingin 5. Kirkastusta on kilpailutettu nousujohteisesti vuodesta 2008 asti. Aina kauden alussa olemme arvioineet millä tasolla tamma on. Paitsi sen koulutustaso kouluosuuteen, niin myös sen kunto maratonosuuksille on ollut ratkaiseva tekijä. Kirkastus treenaa hyvin monipuolisesti aina maastatyöskentelystä, ratsastuksen kautta ajoon. Oleellinen osa energisen tamman treeniä on sen ”kierrosten” hallinta ja rajoittaminen. Maltti onkin Kiran heikoin osa-alue tälläkin hetkellä. Tarkoitus olisi kehittyä edelleen valjakkohevona ja kun malttia ja kokoamistasoa löytyy lisää niin siirtyä vaikeisiin luokkiin. Kenties Kira nähdään joskus myös ratsastuskilpailuissa ja jos lainapilotti löytyy ja ehtii harjoitella hyppäämistä niin myös kantakirjaustilaisuudessa.

7v ruuna i. Vahto, e. Jeviiritär, ei. Jeviiri. Kasvattaja ja omistaja Heidi Sinda, Urjala. 3-vuotiaana laatuarvostelun finaliin Ypäjän karsinojen kakkosena, 4-6 vuotiskausilla aluekoulu- ja estekisoista sijoituksia joista viimeisimmät sh-kummajaisista, niin koulu kuin esteluokasta taas rusetit. 9.-10.6. 2010 Baltic Cupin finaalin tarkkuuden voitto Tarto/Eesti ja kokonaiskilpailun 3. tila 2011 Waldemera/Latvia. Monipuolinen työskentely; välillä tiukkaa treeniä (koulu, este, valjakko ja vähän klassista ratsastusta), suurimmaksi osaksi peruskuntoa Hessi-tallin opetushevosena, laidunta ja lomaa myös päälle, monipuolisia tapahtumia, hääkeikkoja, näytöksiä ja irtonaisuusjumppana irtohypytystä ja silloin tällöin vetreyttävää juoksutusta. Haave oli aina ajaa MM-kisoissa, se täyttyi 2002 suomenhevosella Jehun Viima Ranskan Contyssä....jos sinne joskus pääsisi omalla kasvatilla!!!

10v ruuna. I.Hipon Poika, e Valko-Kirri ei Valko-Purje. Hevosen on kasvattanut Katja Lassila -Hyypiä Artjärveltä. Hevosen omistaa Miia Puhakka. Rolle kilpailee nyt valjakkoajossa kolmatta kauttaan ja sen parhaita saavutuksia on Suomenhevosluokan voitto 2011 ja viime kesältä Loimaan vaativan koulukokeen voitto huipputuloksella. Kuski on Raisa Takkinen Kouvolasta ja on ajanut valjakkoa vuodesta ´96. SM-kultaa 1997 ja 2005 Hopeaa, 2006 ja 2007 pronssia 2000,2003 ja 2004 Pohjoismaiden Mestaruuskilpailuissa 2001 Henkilökohtainen pronssi ja joukkue hopeaa. Vuonna 2005, 7.sija maratonilla kolmas. Menestyksen salaisuus varmaan löytyy kovasta harjoittelusta ja ehkä myös itsepäisyydestä. Hommia täytyy tehdä jos aikoo pärjätä ja kisoihin on aina lähdettävä pärjäämään, ei siinä muu auta. Rollen kanssa olisi saatava suoritusvarmuutta ja tasaisuutta. Maraton ja tarkkuuskokeeseen hevonen tarvitsee lisää kokemusta ja hyviä ratoja. Sitä kautta saadaan myös varmuus ja itseluottamus kohdilleen.

SUOMENHEVONEN 2012

47


Mäntymäen Velmu

Hessin Vihtori

8v ori. E. Mira-Loviisa (P-ktk )i. E.V.Johtotähti (Tktk) ei:Vokker. Omistaja Laukanmäki ay ja Kasvattaja Tiina ja Ali Mero. Hevosella on useita voittoja ja sijoituksia valjakkokisoissa. Menestyksen salaisuutena on pitkäjänteisyys ja maltti kouluttaa hevosia. Tulevaisuuden suunnitelmissa on ajaa valjakkoa.

13v ruuna. i.Vahto, e.Vilkku-Valo ei.Aro-Valo. Kasv. Heidi Sinda, Urjala om. Hannu Kalalahti, Loimaa. Hessin Vihtori edusti Suomea viime syksynä ponien valjakkoajon MM kilpailuissa Slovenia Lipicassa, ensimmäinen pienhevonen kautta aikojen, joka kvaalannut itsensä ko. kilpailuun. Kokeneita konkareita kumpikin. Viime vuodelta saavutuksina mm. SM-kultaa poniyksiköissä, kansainvälisen CAI A-kilpailun voitto Unkarin Zankassa ja v.2011 rankinglistan ylivoimainen ykkönen. Suomenhevosliiton palkitsema vuoden valjakkohevonen v. 2010 ja 2011. Osana treenikauttaan Vili toimii mainiona opetushevosena Loimihaassa.

Vuohimäen Havu 12v. ori. I. Ellun voi, e. S.O. Jessiina, ei. Jessimo. Havu tuli kisa-areenoille tällä kaudella ns. puskista. Se tuli Leenalle valjakkoajotreeniin viime syksynä ja nyt kisakauden käynnistyttyä valmennuksen voidaan todeta toimineen: Valjakko voitti heti ensimmäisissä kilpailuissaan kansallisen helpon luokan ja Wiurilan vaativassa luokassa se sijoittui toiseksi aivan Hessin Vihtorin kannoille. Kisapaikalla yleisön suusta on kuultu sille annettu lempinimi maratonesteillä -torpedo!

Hessin Muusa ”Muusa” 5v., i. Pikku-Peto, e. Jeviiritär, ei. Jeviiri. Omistaja Leena Rantamäki-Lahtinen, kasvattaja Heidi Sinda.

Muusa on nuori hevonen ja vasta uransa alkutaipaleella. Se on kuitenkin kunnostautunut useammallakin rintamalla. Se on kilpaillut kausilla 2011 ja 2012 Heidin Sindan ajamana nuorten hevosten valjakkoluokissa. Paras saavutus oli viime vuonna Hämeen ja vieläpä koko maan alueranking kisojen voitto valjakko-ajossa. Myös tämä kausi on nuorten luokissa käynnistynyt lupaavasti. 3-vuotiaana Muusa oli Ypäjän laatuarvostelukarsinnoissa toinen. Kesällä 2012 debytoitiin myös ratsastuksen puolella alueluokissa ja nyt plakkarissa on 5-vuotilailta laatuarvosteluun pääsemiseksi vaadittava kisatulos sekä koulu- että estepuolelta, kuskina oli Minne Nyman. Näyttelyissä olemme käyneet aina joskus, maitovarsana Muusa palkittiin Suomenratsujen valtakunnallisen näyttelyn parhaana maitovarsana. Lähitulevaisuudessa tähtäin on ratsastuspuolella Suomenhevosten kuninkaallisissa. Valjakossa tarkoitus on kisata nuorten luokkia Baltic Cupin Tarton ja Urjalan osakilpailuissa. Myöhemmin katsotaan sitten aina vuosi kerrallaan, mitkä ovat realistisia tavoitteita.

Sorsasalon Suomalainen Ilta su 12.8. klo 17.30

48

ZZZNXRSLRQUDYLUDWDIL

SUOMENHEVONEN 2012


teksti ja kuvat Mari Laaksovirta

Milla on 10-vuotias Ip kantakirjatamma. I. Pulun-Poika, e. Vilsun Milla, ei. Viltteri. Omistaja Mari Laaksovirta ja kasvattaja Alpo Vuorenmaa. Millan Mölli kilpailee kouluradoilla Mari Similän kanssa ja heillä on useita sijoituksia aluetasolta helppo-B ja helppo-A luokista. Tämän kevään suurin tavoitteemme oli Toukokuussa tammojen kantakirjaus Ypäjällä , jossa Millan Mölli kantakirjattiin 1.palkinnolla ratsusuunnalle. Tamma sai hienot pisteet kaikilta osa-alueilta niin koulukokeesta kuin myös esteiltä.. sekä mm. rungosta 9 pistettä ! Menestyksen salaisuus on Kärsivällisyys, periksiantamattomuus ja luottamus hevoseen. Millan kanssa on tehty HURJASTI töitä. Kaikki asiat eivät ole tulleet helposti. Tällä suloisella tammalla on omat oikkunsa ja vaihteet joko "on tai off ", harvemmin mitään siltä väliltä. Marin (Similä) ja Millan yhteistyötä on ollut ilo seurata! Marin uskomattoman pitkä pinna, edellä mainittu periksiantamattomuus ja usko hevosen kykyihin on omistajan suuren kiitoksen arvoinen. Molemminpuolinen luot-

tamus on löytynyt ja nyt saamme nauttia sen tuomista tuloksista. Ratsukkoa valmentaa Kiki Nyberg, joten kiitos ratsukon hienosta edistymisestä kuuluu myös hänelle. Millan Mölli ja Mari Similä suuntaavat kohti uusia haasteita, helppo-A luokat ovat tämän kesän ohjelmassa niin alue- kuin kansallisellakin tasolla sopivien kisojen osuessa kohdalle. Tarkoitus on katsoa kuinka pitkälle rahkeet riittävät, jonain päivänä ratsukko voidaan nähdä suomenhevosten SM:ssä. Mutta nyt Milla nauttii myös kesästä laitumella, hyppää esteitä tyttäremme Josefiinan kanssa ja nollaa välillä akun kouluradoilta. Mikään muu rotu ei menesty näin monella sektorilla, raveissa, kouluradoilla, esteillä ,valjakossa jne. Suomenhevosliitto tekee arvokasta työtä tämän monipuolisen hevosrotumme tunnettavuuden puolesta. Heille tästä kunnioittavimmat terveiset! Suomalaiseen kansallismaisemaan liinakkoharja hulmuten, Mari Laaksovirta Millan Möllin omistaja

SUOMENHEVONEN 2012

49


Iske tästä kesäheila,

josta et halua luopua ! n ä ä k ä ll y s k y s lä ie v

TOTO Kaikkien ravien käsiohjelmat samassa paketissa – kotiin kanneuna!

TILAA UUSI TOTO & HEVOSURHEILU TARJOUSHINTAAN TOTO 3 kk

35,00 €

HEVOSURHEILU 3 kk

30,00 €

HEVOSURHEILUN perjantainumerot 6 kk

32,00 €

Hinnat ovat voimassa viim. 31.8.2012 alkavissa uusissa tilauksissa Suomeen. Tilaus jatkuu tutustumisjakson jälkeen edullisena kestotilauksena kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan. Kestotilaus on jatkuva ellei sitä erikseen irtisanota.

KIRJE Vastaanottaja maksaa postimaksun

Nimi

Lähiosoite Tunnus 5003409 Postinumero + postitoimipaikka

00003 VASTAUSLÄHETYS

Puhelinnumero Nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa.

SUOMENHEVONEN SU UOM OMENHEVO ONE NEN N 20 2012 012 12 5500 puh. 020 760 5300

tilaukset@hevosurheilu.fi

www.hevosurheilu.fi


JOKA KESKIVIIKKO Suuri Suomalainen

DERBY ja Toto75 ravit la 1.9. klo 15.00

PÖYTÄ- JA AITIOVARAUKSET Sodexo Service Center 010 5407500 klo 8.30-16.30 (ma-pe)

www.vermo.fi SUOMENHEVONEN 2012 51


Kuva Susanna Malmstrรถm.

52

SUOMENHEVONEN 2012


Original article by Heidi Kallioniemi Translation by Viivi Huuskonen I got to know Corleone, or Korkki, when he was two years old. Our neighbour walked him to our yard, their 10-year-old daughter riding on Corleone’s back. Though this twoyear-old stallion looked at least three years older than our warmblood foal of the same age. Easy-going describes him well. Everything is easy with him. He does whatever I ask of him just like a finnhorse should. I believe he has inherited his great character from his parents –both Erovisku and Karine have been versatile and good-natured horses. His full brother Babaari is an elite-time trotter (1.24,8a), Viljatuuli is a studbooked riding horse. His second dam Karoliina was the best mare of her age-class, even participated in trotter queen race, foaled three good trotters and the only one of her foals that did not race, mare Gilla, gave birth to four elite trotters, and the third dam R.R. Kajsa was a first-prize work horse studbook mare. “Korkki” was also a planned trotter horse, but the fate decided otherwise since his owner Petra Rantala got injured and Korkki was three years old. They have got to know the whole new world of riding together. First Petra’s daughter and neighbor rid him, but once Korkki showed that he could have talent for dressage, another neighbor of Petra’s, professional rider Maria Pasanen, began to train the five-year-old stallion. Korkki truly had a natural talent: he has three good gaits, he carries himself naturally, just what is needed in dressage contests. Corleone had his first competing season

in dressage at six years of age. After a few regional contests it was time for finnhorse riding championships in Ypäjä, to which the crew went with humble attitude since they felt that Corleone had not received enough training for this big event. That made the surprise in results even bigger, Corleone won his class on both days and received even a special distinction as a future promise. The R-studbook awaited for Corleone as a seven-year-old. He got excellent rideability points and a second prize. Rideability grade nine (scale 1-10) tells what a pleasure he is to ride. He has also competed in show jumping this season with Jessica Aminoff, even winning in 110cm fences. As eight years old Korkki got a professional dressage rider on his saddle. Olympic representative of Finland Heidi SvanborgLodman had trained the horse before but never ridden him. They aimed for the biggest event, finnhorse dressage championships. He placed second in 2010 and won in 2011. Heidi and Corleone have reached over 70% results in national dressage contest and won for example Kelmi Memorial Kür and placed also in open dressage classes against warm-blooded horses.

Versatility in training keeps the horse active

summer season Corleone’s training is more similar to trotters. Petra walks him with heavy carriage around Northern Siuntio, and they are a familiar sight for locals with Petra’s headlamp shining in the dark. In the middle winter Corleone begins with trotting. Intervals and uphill training grow the horse’s strength in short span of time. He is rarely ridden and even then it is mostly hacking out or walking in deep snow for strength. He is a great example of a finnhorse at its best –in winter the tractor is not started for smaller work, Corleone pulls the big hay bales to horses regularly. After the snow has melted in spring, Heidi Svanborg-Lodman begins riding him at least once a month two days in a row. On other days Petra’s daughter Vilma Lassila rides him. When riding season starts, they do not drive the horse. Versatile training program keeps the horse happy and can take more intensive training once in a while. Corleone has changed the way I think about finnhorses. He is anything but a front-heavy, numb-mouthed rumbler. I just wish that more finnhorses would receive professional schooling so they could be considered as decent riding horses more often. Finnhorse is one of a kind!

http://finnhorse.wordpress.com

Corleone’s training is not the kind one would imagine for a dressage horse. After

SUOMENHEVONEN 2012

53


54

SUOMENHEVONEN 2012


   

     

     

    



 

 



Kierrättämällä vähennät merkittävästi jätteen syntyä, säästät luontoa ja energiaa. Ota selvää: ZZZNXXVDNRVNL¿ tai soita 0800 30880

Onko jälkee vai ei?

Toimistotukku â&#x20AC;˘ Kirjapaino www.kariteam.fi

Kierrätä! Kuusakosken jäljiltä maailma on vihreämpi!

SUOMENHEVONEN 2012

55


Profile for DONE DEAL design

Suomenhevonen 2012 -lehti  

Suomenhevosliiton julkaisema ja toimittama jäsenlehti tälle vuodelle.

Suomenhevonen 2012 -lehti  

Suomenhevosliiton julkaisema ja toimittama jäsenlehti tälle vuodelle.

Advertisement