Page 1


Willi 2/2014 3 Pääkirjoitus

16

Nyt sitä rytkyä!

4 Kuraattorilta

20

Miksi liikkua?

5 Hyytävä

22

Kuvia yhteissitseiltä

6 Liikuntagallup

24

Jukola & WOSu

9 Osakuntaystäväni

26 Kyykkäkerho

10 Hypetys

27

12

Helppoa, nopeaa ja terveellistä

14

Liikunnan riemua uudelleen löytämässa

Vain Elämää- sarjakuva

Willi on Wiipurilaisen Osakunnan täysin sitoutumaton julkaisu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, joiden lisäksi ilmestyy kaksi erikoisnumeroa, FuksiWilli ja AbiWilli. PÄÄTOIMITTAJAT: Silva Smolander Tiia Yli-Kankahila silva.smolander@aalto.fi tiia.ms.yli-kankahila@helsinki.fi KIRJOITTAJAT: Silva Smolander, Tiia Yli-Kankahila, Anssi Tuovinen, Otso Heiskanen, Antti Laapas, Ekaterina Virkunen, Elina Mattero, Samuel Mustonen, Iiro Uotila, Suvi Okkola ja Juhana Lankinen KANSIKUVAT: Tiia Yli-Kankahila VALOKUVAT: kuvaajat merkitty viitteisiin. TAITTO ja ULKOASU: Silva Smolander ja Tiia Yli-Kankahila Willi toimitetaan kaikille halukkaille osakunnan jäsenille kotiin. Mikäli osoitteesi muuttuu, ota yhteyttä päätoimittajiin. PAINOS: 200 kpl Tämä lehti on saanut HYYn järjestölehtitukea.

2

PAINOPAIKKA: Picaset Oy, Helsinki


PÄÄKIRJOITUS Nykyään osakunnasta ei varmaan monelle tule ensimmäisenä mieleen liikunta. Onhan meillä toki liikuntasihteeri, joka järjestää erinäistä liikuntatoimintaa, mutta jos käy kerran vuodessa (tai vielä harvemminkin) tutustumassa johonkin itselleen tuntemattomaan lajiin ei voi vielä harrastavansa kauheasti osakuntaliikuntaa. Osakunnan kerhot tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden aktiivisempaankin liikkumiseen ja kilpailuihin. Kyykkäkerho harjoittelee aina välillä ja osallistuu vuosittain Akateemisen MM-kyykän kisoihin. Näissä kisoissa on viime aikoina ollut menestys aika vähäistä, mutta 80-luvulla kisojen ollessa pienemmät on WiO:n joukkkue jopa voittanut mestaruuden. 1900-luvulla on osakunnan urheilujoukkuilla ollut menestystä myös muiden lajien opiskelijakilpailuissa, kuten esimerkiksi hiihdossa. Nykypäivänä osakunnan joukkuetta ei säännöllisesti nähdä muualla kuin jo mainituissa kyykkäkisoissa ja Jukolan viesti -suunnistuskilpailussa. Jukolassa menestys on ollut osakuntatasolla varsin loistavaa. WiO:n naisten joukkue tapahtumaan kuuluvassa Venlojen viestissä on ollut parina viime vuonna osakuntajoukkueista paras. Itse olen kaiketi aika lailla keskitason liikkujaosakuntalainen; lapsena tykkäsin kyllä hiihtää, luistella, uida, juoksennella metsissä, ja pyöräilin yleensä aina kouluun. Olenpa jopa niitä joilla on pääsääntöisesti hyviä muistoja koululiikunnasta. Mitään en kuitenkaan harrastanut tosissani pidempää aikaa. Nykyään liikkumiseni on vähän epäsäännöllisempää, mutta Jukolan viestiin osallistun osakunnan joukkueessa tänä vuonna jo kolmannen kerran. Tässä lehdessä pääset tutustumaan erilaisiin liikuntamuotoihin, sekä kuulemaan miksi liikunta kannattaa. Saat myös tietää miten muut osakuntalaiset liikkuvat ja millaisia koululiikuntamuistoja heillä on. Osakunta voi parhaimmillaan olla kipinä liikuntaharrastuksella, tai sitten kanava löytää se sopiva harjoituskaveri. Tätä edesauttaa aktiivinen osakuntaliikuntatoiminta, niin kerhoissa kuin liikuntasihteerin johdollakin.

Silva

3


Kuraattorilta Hikeä, hengästystä, kipeitä lihaksia, tuskaa, periksiantamattomuutta, endorfiinia, onnen tunnetta, kyyneleitä, itsensä voittamista, ystäviä, mieletöntä fiilistä, terveyttä, hyvää oloa, ….. Liikunnalla on huima vaikutus. Itse olen sitä viime vuosina ja aikoina mietiskellyt paljon. Nuorempana en hirveästi urheilua harrastanut. Toki pyöräilin kouluun, pelasin sählyä viikoittain yms. Vasta Helsingissä innostuin säännöllisestä harjoittelusta yhdessä ystävän kanssa. Päätimme ilmoittautua puolimaratonille ajatellen, että kyllä mekin maaliin pääsemme, kun muutkin ovat päässeet. Konkreettinen päämäärä motivoi lähtemään liikkeelle, mutta taustalla oli myös mm. ajatukset hyvänolontunteesta, arkisesta kanssakäymisestä harjoitellen yhdessä, maailmanparantamisesta rupatellen, hyvän ruoan laittamisesta ja syömisestä pitkien lenkkien päätteeksi sekä mukava yhteinen matka itse tapahtumaan Tukholmaan. Pisimmät lenkit ennen tapahtumaa olivat 16 km hujakoilla. Vähän jännitti, että jaksammekohan maaliin asti. Olimme harjoittelun suhteen kuulleet kokeneempia sekä tutustuneet kirjallisuuteen. Ja pääsimmehän me. Sama jännite jatkui, kun puolikkaasta innostuneina ilmoittauduimme koko matkalle (42,195 km) Berliiniin. Täysin samat motiivit kuin edellisellä kerralla ajoivat päätökseen. Taas pisin lenkki oli runsaasti alle kilpamatkan, noin 33 km kippuroissa. Lukuisat kerrat tuli lenkkeiltyä, ruokailtua, saunottua, rupateltua,

4

innostuttua ja hikoiltua. Tapahtuman kruunasi round-trip -tyyppinen automatka nähden myös monia hienoja kohteita matkalla. Jos Tukholmassa ensimmäisellä kerralla oli tullut iloa ja mahtavaa fiilistä, niin en voi sanoin kuvailla sitä enforfiinin määrää ja ilon kyyneleitä, kun ensin 40 km Berliiniä nähtyään ja Brandenburgin portin siintäessä edessä jaksoi vielä lisätä vauhtia loppukiriä varten kuin ei olisi vielä paljon mitään juossutkaan. Hymystä ja mahtavasta olosta ei meinannut tulla loppua. Toki seuraavana päivänä viimeistään pää palautui maanpinnalle, kun jalkojen lihakset muistuttivat, mitä olikaan tullut tehtyä. Halusin kertoa yhden esimerkkitarinan. Kuten ingressissä kuvasin, oli matkan varrella myös paljon ylämäkiä ja vaivoja on edelleenkin, mutta ennen kaikkea haluan korostaa sitä hyvän olon määrää, mitä liikunnan kautta ihminen voi kokea. Luonnollisesti harjoittelijan täytyy paneutua tarkkaan lihashuoltoon, monipuoliseen harjoitteluun ja lepoon; aina ei auta vain juosta. Ei jokaisen tarvitse juosta maratonia


tai kilpailla triathlonissa. Riittää, että asettaa itselleen mieleisiä tavoitteita ja liikkuu. Allekirjoitan täysin ministeri Stubbin väitteen siitä, että tunti liikuntaa päivässä antaa kaksi tuntia lisää energiaa päivään. Myös hieman julmempi sanonta ”Kipu on väliaikaista, luovuttaminen on ikuista.” pitää sisällään viisauden. Jos jää tuleen makaamaan, käy melko huonosti. Hankalanakin hetkenä on lähdettävä liikkeelle. Siihen auttaa konkreettiset päämäärät. Viisaus pätee myös muussakin elämässä.

todella hyvä muisto viime kesältä Jämsästä, kun eräs viestinviejä suoriutui osuudestaan paljon yli omien odotustensa ja edellisen kerran suorituksensa. Liikutus ja onnen tunne paistoi korviin astu ylettyvänä hymynä vielä pitkään tapahtuman jälkeenkin. Se jos mikä teki todella paljon hyvää!

Yksi erittäin oivallinen tapa liikuntaharrastukselle osakuntaseurassa on suunnistuskerho WOSu ja päämääräksi voi vaikka asettaa osuuden Jukolan viestissä. Mieleeni muistuu

Anssi

Liikkuvaista, hikistä ja aurinkoista kesää kaikille!

Hyytävä Viimevuotisen Wiipurin pamauksen edellä järjestetyssä liittokokouksessa Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) päätti pitkällisen keskustelun ja tiukahkon äänestyksen myötä erota Opiskelijoiden liikuntaliitosta (OLL) 1.1.2015 alkaen. Keskustelu oli paitsi pitkällinen, myös viihdyttävää seurattavaa: talvisotakorttiakin ehdittiin vilauttaa. Eroa puoltavat tahot perustelivat kantaansa muun muassa esittämällä, että vastedes kunkin ylioppilaskunnan oma ääni pääsee OLL:ssa paremmin kuuluviin, kun SYL ei ole välikätenä hääräilemässä. Päätös tarkoittaa luonnollisesti sitä, että jokainen Suomen ylioppilaskunta joutuu kuluvan vuoden aikana päättämään tykönään, liittyykö OLL:oon 2015 alkaen vai ei. Tätä kirjoitettaessa ovat Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta, Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunta, Snellman-korkeakoulun ylioppilaskunta, Aalto-yliopiston ylioppilaskunta, Vaasan yliopiston ylioppilaskunta sekä Svenska Handelshögskolans Studentkår päättäneet kuulua liittoon vastaisuudessakin. Myös HYYn hallitus tekee kuluvan viikon (= viikon 17) aikana kokouksessaan päätöksen siitä, mitä se edustajistolle asian tiimoilta seuraavassa, 12.5. pidettävässä, kokouksessa esittää. Omasta puolestani joudun häpeäkseni myöntämään, että OLL on minulle jokseenkin tuntematon instituutio, mutta tämä kertonee enemmän omasta lössykkämäisestä luonteestani kuin siitä, kuinka relevanttia OLL:oon kuuluminen HYYlle mahtaakaan olla. Yrittäessäni perehtyä aiheeseen olen kuitenkin saanut tietää HYYn jäsenjärjestöjen sekä henkilöjäsenten osallistuneen ahkerasti monituisiin OLL:n järjestämiin tapahtumiin ja nauttineen jäsenyyden myötä erilaisista alennuksista, tapaturmavakuutuksista sekä musiikintoistosopimuksista, joten ainakin jonkinlaista vastinetta niille jokaista jäsentä kohti vuosittain maksettavalle 40 sentin summalle on saatu. Päädyttiin ylioppilaskunnan OLL-jäsenyyden suhteen mihin hyvänsä lopputulemaan, pidettäköön mielessä Juvenaliksen neljännen satiirikirjan säe: ”Orandum est ut sit mens sana in corpore sano.” Eli: ”On rukoiltava, että olisi terve mieli terveessä ruumiissa.”

Otso Heiskanen

5


liikuntagallup Wiipurilaisten liikuntatottumuksia ja mielenkiinnon kohteita kartoitettiin liikuntagallupin avulla. Kyselyyn vastasi 15 osakuntalaista. Gallupkysymykset olivat: 1. Mitä lajeja harrastat? 2. Mitä lajia haluaisit harrastaa/kokeilla, mutta et ole ehtinyt vielä kokeilla? 3. Miten osakunta liikuttaa sinua? 4. Kerro koululiikuntamuistoistasi? Kysymys 1. Vastanneista 13/15 harrastaa jotakin urheilulajia ja 2/15 sanoi, ettei harrasta liikuntaa lainkaan. Liikkuvista 76% harrastaa useampaa kuin yhtä lajia ja 46% vähintään kolmea lajia. Vastaajien harrastamien lajien jakaumaa voi tarkastella taulukosta 1. Suosituimmat liikuntamuodot ovat kuntosali (47%) ja lenkkeily (33%). Osa vastaajista kertoi kiireiden vievän aikaa liikuntaharrastuksilta. Tuloksista näkee myös, että harrastetaan paljon helposti opiskelijan vaihtelevaan aikatauluun sovitettavia lajeja, kuten lenkkeilyä ja kuntosalilla käyntiä, jotka eivät ole niin tiukasti tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottuja. Poimintoja vastauksista: ”Treenaan lihaskuntoa, muu on jäänyt koulukiireiden takia :(” ”Suunnistus, pesäpallo, kiipeily, kuntosali, sulkapallo,yms. Painopiste vaihtelee paljon vuodenajan ja mielenkiinnon mukaa. Käytettävissä oleva aika ja opintoihin liittyvät kiireet vaikuttavat todella paljon liikunnan säännöllisyyteen. ” ”Tällä hetkellä harrastan lähinnä liikunnan välttelyä, joskin kai sen bussiin juoksemisen voi jonkinlaiseksi urheilusuoritukseksi laskea. Harkitsen vakavasti pyöräilemisen aloittamista, kunhan saan pyörän kuntoon.” Kysymys 2. Millaisia lajeja sitten kiinnostaisi harrastaa? Vastaajia kiinnostavat lajit näkyvät ryhmiteltyinä liikuntapiirakassa, josta näkee, että vastaajat haluaisivat harrastaa itseään kehittäviä ja erikoisia lajeja. Eniten kiinnostaisi kokeilla joogaa(13%), kamppailulajeja(20%) ja tankotanssia(13%). Poimintoja: ”Soutu olisi mukava laji kokeilla, ehkä Sulkavan soutuun joku vuosi. Ehkä ultimate pitkän tauon jälkeen.” ”Parkour, ehdottomasti parkour. Vapauttavampaa lajia saa hakea, ja joskus maailma vielä kuulee minusta!” ”Tankotanssia! ”

6


Kysymys 3. Entä kuinka osakunta liikuttaa wiipurilaisia? Virallisia liikunnallisia liikutuskeinoja ovat ainakin viikoittainen DGO:n sählyvuoro ja satunnaiset liikuntasihteerin järjestämät tapahtumat sekä WOSu ja Kyykkäkerho. Vastaukset olivat kuitenkin varsin värikkäitä. Osakunta liikuttaa mm. henkisesti ja jopa syvästi. 27% vastasi myös, että olisi kiinnostunut osallistumaan osakunnan liikuntaexcuihin, mutta ei ole kiireiden tai muiden syiden vuoksi ehtinyt. Yksi vastaajista harkitsi joskus käyvänsä kyykkäämässä. Poimintoja: ”Liikuttaa sen muutama sata metriä Kampista Leppäsuonkadulle ja joskus ympäri keskustaa korkokengissä. Hyötyliikuntaa, hyötyliikuntaa. ” ”Osakunnalla on ennen kaikkea useita liikuttavan lämpimiä persoonia.” ”Liikun isännänkopin ja sohvaryhmän väliä ” ”Satunnaisia liikuntaekskuja sekä toivottavasti lenkkejä WOSun kanssa. ” ”Onhan se nyt liikuttavaa kuulla kaakkoismurteita ihan livenäkin lähes viikoittain! Urheilullisessa mielessä osakunta ei ole nyt lähiaikoina oikein liikuttanut.. Harmi. ” ”Jos on jänniä lajikokeiluja!”

7


Kysymys 4. Osakuntaisilla oli myös mielenkiintoisia muistoja koululiikunnasta. Monen mieleen tuli negatiivisia muistoja, kuten kuinka jotkin pakolliset lajit olivat ikäviä, opettaja oli epäreilu tai harmiteltiin heikkoja taitoja joissakin lajeissa. Lajit jakoivat myös mielipiteitä. Toisen mielestä mm. pesäpallo oli kivaa ja toinen inhosi pesäpalloa. Talviurheilulajit, luistelu ja hiihto, aiheuttivat eniten närää. Todettiin myös koululiikunnassa olevan yleisesti parantamisen varaa. Liikuntatunneista myös pidettiin. Eräs muisteli lämmöllä ala-asteen mäkihyppykilpailuja. Poimintoja: ”Preppasimme saksalaista maikkaa suomenkokeeseen, jotta hän saisi suomen kansallisuuden. Toki myös urheilimme.” ”Liikuntatunnit ei olleet erityisen miellyttäviä ja vähensivät liikkumisen iloa” ”Ala-asteen eräs luokanopettajani arvosti oikeastaan ainoastaan juoksua kaikista urheilulajista. Hän ei mm. onnitellut minua koulujenvälisten hiihtokisojen voitosta tai muutenkaan noteerannut sitä millään tavalla. Noin muutoin samainen opettaja pisti lapset liikuntatunnilla harrastamaan (esim. hiihtämään umpihankeen jotain tylsää lenkkiä) ja meni itse samalla kahville opettajanhuoneeseen. Kätevää!” ”Vihasin koululiikuntaa varsin intohimoisesti: keväisin siitepölyyn tukehtumista maastojuoksun merkeissä, talvisin murtomaakidutusta, jossa eteenpäin ajavana voimana oli fantasia suksien polttamisesta roviolla.” ”Tykkäsin koululiikunnasta. Joskin ylä-asteelta jäi traumat, kun piti kuntotestissä koittaa vetää leukoja koko luokan pällistellessä ja opettajan puuhkuttaessa niskaan.. Eihän siitä mitään tullut! Vasta viime vuonna uskaltauduin koittamaan uudelleen. Ei siitä kyllä edelleenkään mitään tullut... ” ”Liikunta oli aina kivaa lukuun ottamatta kaikkea talviurheilua ja etenkin hiihtoa, jossa tosin hapottavinta ei ollut itse hiihtäminen vaan se, että sukset piti aamulla aina raahata koululle. Vieläkin tulee hiki otsalle, kun muistelee niitä tuskan kilometrejä.” ”Olin liikuntaluokalla ja silloin nuorena ja vetreänä se oli ihanaa.”

TEKSTI JA TAULUKOT: SUVI OKKOLA

8


OSAKUNTAYSTÄVÄNI Mikä siun nimi on? Silva Syntymäaikasi? 26.10. Missä sie oot lapsuutes viettäny? Imatralla Karhumäellä Mitkä siun virat osakunnalla on? Willin päätoimittaja, apuisäntä, HTK:n apuklubimestari Mitä sie opiskelet? Tietojärjestelmätiedettä kauppakorkeassa, sekä tietojenkäsittelytiedettä Helsingin yliopistossa Mitä sie meinasit isona tehdä? Jotain joka liittyy joko tietojärjestelmiin tai logistiikkaan tai molempiin Mitäs liikuntaa sie harrastat ja kuinka usein? Käyn uimassa ja salilla aina välillä (pitäisi käydä enemmän), lisäksi talvella hiukan luistelua ja laskettelua Kum pi v ai k am Kev pi: ä t Kes vai s ä y Kau vai ta ksy? S l p v Ruo unki i? Ke yksy v s Lap tsi vai ai ma ä a N p SaiP eenra orja? seutu? N a va nta Kau i Ke vai I orja pun mat tter ki r ä? S aiP a? Ima a tra

Mikä on parasta kesässä? Järvessä uiminen, kimalaiset, valoisuus illalla

ANTTI LAAPAS

9


HYPETYS - Helsingin Yliopiston

Pesäpalloyhdistys ry

Pesäpallo, tuo maailman ehdottomasti hienoin urheilulaji ja Suomen kansallispeli on vihdoin rantautunut Helsingin yliopiston piiriin – toivottavasti pysyäkseen. Helsingin Yliopiston Pesäpalloyhdistys ry., eli tuttavallisemmin HYPETYS, on vuonna 2013 perustettu opiskelijoiden pesäpalloyhdistys, jonka toiminta on ensisijaisesti suunnattu Helsingin yliopiston opiskelijoille, mutta myös muut opiskelijat ovat tervetulleita. Hypetyksen mukana voi päästä rennosti kokeilemaan ja pelailemaan pesistä noin pari kertaa viikossa. Talvella on jopa käyty Unisportilla Otaniemessä pressuvuorolla lyömässä sekä Kumpulassa palloilemassa. Omaa kenttää tai suurta välinevarantoa Hypetyksellä ei ole, mutta sopu sijaa antaa ja lainakamoilla yritetään pärjätä. Seinäjoella järjestetään syksyllä opiskelijoiden pesäpallon SM-kilpailut ja Hypetyksestä lähtee sinne ties kuinka monta joukkuetta. Nyt kaikki treenaamaan ja syksyllä haetaan kultaa Pohjanmaalta! Eh, no ehkä ei, koska menestys tuskin ylittää WiOn viimevuosien MM-

10


kyykkämenestystä, mutta tärkeintä ei ole voitto (vaan murskavoitto, kuten ala-asteen luokanopettaja aina jaksoi muistuttaa). Wiipurilaisilla on äärettömän matala kynnys tulla toimintaan mukaan, sillä Hypetyksen hallitukseen ovat soluttautuneet varakuraattorimme Lauri sekä allekirjoittanut Tiia. Miksi pesäpallo on niin loistava valinta osakuntalaiselle? Koska osakunnan naiset eivät vieläkään ole kyenneet järjestämään herriksiä talvisotateemalla, niin tätä ikävää pääsisi nyt lievittämään pesäpallokentällä. Tahko Pihkalan kehittämä pesäpallohan oli ensin suojeluskuntien sotaharjoitukseksi tarkoitettu peli. Syöksyminen, heittäminen, lyöminen ja pesältä toiselle eteneminen – kaikki elintärkeitä taitoja. Osakuntalaiselle pesäpallo sopii siis mainiosti. Nähdään kentällä tai katsomossa! Jos kiinnostuit Hypetyksestä, niin käy katsomassa Hypetyksen Facebook-sivua. Sieltä löytyy tietoa tulevista ja menneistä pelailuista. Jos taas kiinnostuit pesäpallon historiasta, niin menepäs Ylen Elävään Arkistoon ja käytä hakusanana “Pihkala” tai “pesäpallo”, niin löydät kivoja video- ja radiopätkiä aiheesta. Jos haluat kesällä katsoa pesäpalloa livenä, mutta pelkäät, että se ei onnistu, koska et asu Pohjanmaalla, huolesi on turha. Helsingissä Roihun naiset pelaavat Roihuvuoressa Superpesistä ja Suomensarjaa. Meilahdessa PuMun miehet pelaavat Suomensarjaa ja Maakuntasarjaa. (Sarjatasot korkeimmasta alaspäin: Superpesis-Ykköspesis-Suomensarja-MaakuntasarjaAluesarja) TEKSTI: TIIA YLI-KANKAHILA KUVAT: LAURI AHONEN

11


Helppoa, nopeaa ja terveellistä Viiletän loivaa alamäkeä kohti vilkasta risteystä ja tuijotan edessäni kulkevien polkupyöräilijöiden liikkeitä hieman epäuskoisena. Eivät vaikuta paljon jarruttavan, vaikka risteys lähestyy. Jos alan jarrutella enemmän, jään turvallisesta pyöräilijäjoukosta jälkeen. Ja niinhän me sitten viiletämme yhdessä risteyksen läpi autojen väistäessä kohteliaasti. Pyöräilijä on kuningas. Mutta olenkin Amsterdamissa. Pyöräily on Kansallisen liikuntatutkimuksen (2010) mukaan suomalaisten toiseksi suosituin liikuntalaji kävelylenkkien tekemisen jälkeen. Pyöräilyn hyödyt ovat monipuolisia ja lukuisia. On upeaa päästä kätevästi ja nopeasti eteenpäin, saada raitista ilmaa, hoitaa terveyttään ja säästää ympäristöä samanaikaisesti. Moottoriajoneuvosta poiketen pyöräilystä ei koidu lähes minkäänlaisia hiukkas- ja hiilidioksidipäästöjä, eikä melua.

Pyöräilevä kansalainen välittää yhteiskunnasta Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston selvityksen mukaan jokainen pyöräilty kilometri voi tuottaa yhteiskunnalle 30 sentistä 1,3 euroon riippuen siitä kuinka paljon pyöräteihin investoidaan. Jokainen investoitu euro tuottaa lähes kahdeksan euron hyödyt. Hyödyt syntyvät ennen kaikkea terveysvaikutuksista ja aikasäästöistä. Toisaalta kaverit kannattaa kannustaa mukaan pyöräilemään jo oman turvallisuudenkin vuoksi. Kansainvälisten vertailujen perusteella pyöräilyn turvallisuus suhteellisesti paranee pyöräilyn määrän kasvaessa. Toisaalta pyöräillen helpottaa sekä itsensä että muiden matkantekoa. Oivaltavan lausahduksen mukaisesti ruuhkassa istujat voivat miettiä: ”You are not stuck in traffic. You are traffic.” Jyväskylän pyöräilyseura osaa kertoa, että pyörätielle mahtuu viisinkertainen määrä henkilöliikennettä autotiehen verrattuna. Yhdelle parkkipaikalle mahtuu kymmenestä viiteentoista pyörää. Miten kaupunkitila jakautuisi oikeudenmukaisesti?

12


Paljastusten aika Alun hehkutuksen jälkeen voisi kirjoittajan olettaa olevan suurempikin himopyöräilijä. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole asian laita. Mukavuudenhaluiselle eivät ylämäet näyttäydy tervetulleina haasteina, eikä kauppakassien tasapainotteleminen ohjaustangolla houkuttele. Lapsena pyöräilystä muistan maitohappoiset reisilihakset ja verenmaun suussa. Vasta myöhemmin ymmärsin niin pyöräilyn kuin monen muunkin liikuntalajin kohdalla repimisen olevan turhaa. Eteenpäin rullailusta voi nauttiakin. Eikä tule niin kova hiki. Vaihto-opiskelu Amsterdamissa muutti käsitykseni siitä, millaista on pyöräillä paljon. Paljon pyöräilevän ihmisen kuvittelee olevan hyvin varustellulla urheilufillarillaan ja erityisissä pyöräilyvaatteissa etunojassa viilettävä hahmo. Amsterdamissa pyöräilee puoli miljoonaa ihmistä yli kaksi miljoonaa kilometriä päivässä. Päivässä. Tällaisia lukuja on vaikea käsittää, mutta helppo uskoa, kun seuraa menoa paikan päällä. Amsterdam opettaa, että runsas pyöräily ei todellakaan vaadi hyvää pyörää, erikoisvarusteita tai moitteetonta säätä. Jos ei pääse paikan päälle, suosittelen ihailemaan pyöräilevien hollantilaisten kuvia internetissä. Kööpenhamina ajaa saman asian. Pyöräilykokemustaan on myös äärimmäisen helppoa parantaa pienillä sijoituksilla esimerkiksi satulalaukkuihin. Hyvästi kauppakassien raahaaminen!

Polkemalla paras Tunnustan panostavani pyöräilyintoilijana enemmän sanoihin kuin tekoihin. Ainoa este tilanteen parantamisen tiellä olen kuitenkin minä itse. Motivaatiota tutkineiden asiantuntijoiden mukaan tavat eivät synny vaivatta, mutta ei niihin yleensä mitään elämäntaparemonttia vaadita. Hyvä keino on tehdä jokin naurettavan pieni muutos tai lisäys päivittäisiin rutiineihinsa ja sitoutua siihen: puhdistan hammaslangalla yhden hammasvälin, teen kaksi punnerrusta, luen yhden sivun kirjasta. Pieni muutos ei tunnu vaikealta, mutta johtaa usein johonkin suurempaan. Kun johonkin ryhtyy, on helpompaa tehdä sitä vähän enemmänkin. Yritän tehdä pyöräilystä itselleni tavan. Motivaatiota lisännee myös jos jätän kausilipun lataamatta matkakorttiin. Jospa sitoudun tekemään pyörällä ainakin yhden aiemmin julkisilla tekemistäni matkoista joka päivä. Innostusta voi hakea myös kansallisen pyöräilyviikon tapahtumista 10.–18.5. Hypätään satulaan!

TEKSTI: ELINA MATTERO KUVAT: TIIA YLI-KANKAHILA 13


Liikunnan riemua Se oli 25. maaliskuuta 2012. Olin juuri hiihtänyt läpi kaikki kolme kilpailumatkaa Imatralla järjestetyissä SM-hiihdoissa, joista viimeisin oli 50 kilometriä. Kirjoitin tuolloin blogia kilpahiihtoharrastukseeni liittyen ja keskellä yötä heräsin mietteissäni, lopettaako tähän talveen vai jatkaako vielä ainakin vuodella eteenpäin. Päätin sitten kokeilla, mitä siitä syntyisi jos kirjoittaisin tekstin, jossa ilmoittaisin lopettavani kera kiitosten menneistä 11 vuodesta lajin parissa. Julkaisin sen tekstin reilu viikko myöhemmin. Muistan kilpahiihtovuosina ihmetelleeni joitakin lopettaneita kanssakilpailijoitani. En sitä että he lopettivat vaan sitä, miten monilla harrastus tuntui loppuvan ns. seinään. Mikä ihmeen järki oli antaa kunnon repsahtaa ja menettää se vuosikausien kovalla työnteolla saavutettu rautainen kunto? Näin jälkikäteen voi sanoa, etten tiennyt

14

yhtään mistä tuolloin puhuin. Vielä lopettamisen hetkellä koin suurta intoa ja motivaatiota harrastaa urheilua tavoilla, joita en ollut tehnyt aiemmin kilpahiihtoon tähtäävän harjoittelun vuoksi. Ilmoittauduin Helsinki City Marathonille ja suunnittelin käyväni ahkerasti salilla. Alku näyttikin lupaavalta, kesäkuulle saakka. Sitten rupesin ”tajuamaan”, että mikä hiton pakko miun muka enää oli lenkille mennä. Motivaatio lenkkeilyyn romahti yhtäkkiä, vaikka maratonin läpi juoksinkin. Noin 45 minuuttia huonommalla ajalla, mitä olisin voinut huippukuntoisena tavoitella. Helsinkiin muutettuani prioriteetit kääntyivät niin, että siinä missä aiemmin priorisoin vapaa-aikanani treenaamisen ykköseksi, nyt se meni listalla pahnanpohjimmaiseksi. Aloin lisäksi syömään roskaruokaa säännöllisesti, ja unirytmiä ei käytännössä ollut. Tulokset alkoivat näkyä hyvin nopeasti. Yhtäkkinen lopettaminen oli keholle luultavasti kohtalainen shokki: lihoin 1,5 vuodessa 15 kiloa, sairastelin jatkuvasti (toisin kuin


uudelleen löytämässä hiihtoaikoina), unenlaatu oli huonompaa, jaksaminen jokapäiväisessä arjessa heikkeni, mielialat vaihtelivat enemmän kuin ennen... ja kaiken lisäksi aloin kokea siitä kaikesta huonoa omatuntoa!

Sitten näin uutisen, jossa pari vuotta sitten lopettanut huippu-uimari Michael Phelps tekee paluuta kilpauimariksi ”lihottuaan pahim-

Vielä puoli vuotta sitten tokaisin, että ”turha sinne lenkille on raahautua kun rupeaa joka kerta v***ttamaan”. Lopulta ketutus nousseesta painosta ja romahtaneesta kunnosta kävi kuitenkin liian suureksi, joten rupesin taas käymään säännöllisesti lenkillä ja salilla. En edes kolmasosaa aiemmista määristä, mutta kuitenkin. Ilokseni voin todeta, että tuloksia on todella syntynyt: kunto on lähtenyt selvään nousuun, lihasmassa on kasvanut painon pysyessä ennallaan, ja yleisesti ottaen on paljon parempi fiilis. Eikä tarvitse potea huonoa omatuntoa. Olen kuitenkin pikkuhiljalleen huomannut, ettei sinänsä mainio kuntoliikunta tunnu oikein riittävän entiselle harrasteurheilijalle. Motivaatiota (minun käsityskykyni mukaiselle) kunnon treenaamiselle ei kuitenkaan ole tähän asti löytynyt.

millaan 17 kiloa”. Ei, en aloita (vähintäänkin yhtä hohdokasta ja menestyksekästä) kilpahiihtämistäni uudelleen, mutta inspiroiduinpa tuosta kuitenkin ja ilmoittauduin samalla EteläSaimaan puolimaratonille 17. toukokuuta. Sehän tarkoittaa, että tässä pitää alkaa taas treenaamaan. Tästä se taas lähtee!

TEKSTI JA KUVAT: ANTTI LAAPAS 15


Nyt sitä rytkyä!

Rugbyn aakkoset

Päätin kirjoittaa rugbysta (tuttavallisemmin rytky) lajiesittelyn, koska yleisin kysymys, jonka kuulen kertoessani pelaavani kyseistä lajia, on: “Onko se sama laji kuin amerikkalainen jalkapallo?” Selkein vastaus on lyhyesti: ei. Kerron ensin hieman siitä, kuinka törmäsin lajiin. Muutama vuosi sitten yksi parhaista ystävistäni yritti houkutella minua pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa eli jefua. Samalla, kun tutustuin YouTube-videoiden parissa tarkemmin jefuun, törmäsin rugbyyn. Laji innosti minua heti pallollisena kontaktilajina, joka oli jefuun verrattuna sulavampaa ja monipuolisempaa peliä yksittäisen pelaajan näkökulmasta. Laji jäi silloin kuitenkin aloittamatta, mutta innostus lajia kohtaan nosti päätään taas viime vuoden alussa, ja tällä hetkellä olenkin koukussa ja pahasti. Nyt päästään kuitenkin itse asiaan eli lajiesittelyyn. Esittely koskee pääosin rugby unionia, koska se on Suomessa pääasiallisesti pelattu rugbyn muoto.

se yleistyi Ison-Britannian alueella. Lajille ominainen ovaalinmuotoinen pallo otettiin käyttöön 1850-luvulla. Vuonna 1895 rugby jakautui kahdeksi eri lajiksi (rugby league ja rugby union). Teiden eroamisen syitä olivat muun muassa pelaajille maksetut korvaukset (laji oli siihen asti ollut amatöörimäistä) sekä pohjoisten seurojen ylivoimaisuus. Eron jälkeen lajit yleistyivät monissa maissa pääosin Ranskassa ja Iso-Britannian siirtomaissa. Rugby (union) jatkui hyvin pitkään amatöörimäisenä lajina ja ensimmäiset viralliset maailmanmestaruuskisat pidettiin vuonna 1987.

Historia Englannissa pelattiin jo 1100–1300-luvuilla jalkapalloa, joka on rugbyn (rugby football) ja meille tutun jalkapallon (association football) kantamuoto. Kyseinen laji oli lailla kielletty Britteinsaarilla 1300-luvun puolesta välistä aina 1600-luvun loppupuolelle. Ennen 1800-luvun alkua lajilla ei ollut mitään selkeää sääntökokoelmaa vaan säännöt päätettiin pelikohtaisesti. Rugby ja jalkapallo erosivat toisistaan 1800-luvun alussa. Rugbyn syntytarina ajoittuu vuosiin 1816– 1825, jolloin William Webb Ellis opiskeli Rugbyn koulussa. Eräässä pelissä hän vastoin sovittuja sääntöjä otti pallon käsiinsä ja lähti juoksemaan kohti maalia. Kyseinen tarina julkaistiin ensimmäisen kerran 1876 eli neljä vuotta William Webb Ellisin kuoleman jälkeen eikä sen todenperäisyyttä ole pystytty todentamaan. Silti siitä on tullut tärkeä osa rugbyn perinnettä. Rugbya pelattiin selkeällä sääntökokoelmalla 1830-luvulla Rugbyn koulun alueella ja sitä seuraavina kolmena vuosikymmenenä

16

William Webb Ellisiä kunnioittava patsas Rugbyn koulun edustalla © Copyright Stuart Shepherd and licensed for reuse under Creative Commons Licence

Pelivälineet ja kenttä Rugbyn pelaamiseen ei tarvita hienoja suojia kuten amerikkalaisessa jalkapallossa. Ainoa pakollinen suoja on hammassuoja. Sen lisäksi pelaaja voi käyttää tietynlaista myssyä (scrum cap), joka suojaa pään pehmytkudosvaurioilta, sekä paidan alla kevy-


Kuvassa scrum, johon ollaan juuri syöttämässä palloa sisään. Joukkoeet saavat nykyisten sääntöjen mukaan työntää vasta, kun pallo on syötetty scrumiin. © Copyright Paolo Camera and licensed for reuse under Creative Commons Licence

ttä toppausta. Vaatteiden täytyy kestää repimistä. Riippuen pelipaikasta kengät voivat olla normaalit jalkapallonappikset tai rugbyn peluuseen tarkoitetut isoilla metallinapeilla varustetut nappikset. Osa pelaajista voi myös pitää reisissään kankaisia nostokahvoja, jotka helpottavat heidän nostamistaan sivurajaheittotilanteissa.

Pelin päämäärä on hyvin selkeä: tee pallon avulla enemmän pisteitä kuin vastustaja. Pisteitä pelissä saa joko asettamalla pallon maahan vastustajan maalialueella tai potkaisemalla sen maalitolppien välistä. Pisteitä saa seuraavasti: jos pelaaja tekee “maalin” (try), eli asettaa pallon maahan vastustajan maalialueella, joukkue saa viisi pistettä. Tryn jälkeen joukkue yrittää potkaista pallon maalitolppien välistä (conversion). Jos pallo menee vaakatolpan yli ja pystytolppien välistä, joukkue saa kaksi lisäpistettä. Ennen vanhaan trysta ei saanut pisteitä vaan mahdollisuuden yrittää potkumaalia, josta johtuu nimi try. Vapaapotkusta (penalty kick) tai vapaassa pelissä tehdystä potkumaalista (drop kick), joukkue saa 3 pistettä. Drop kickin nimen mukaisesti pallo pitää tiputtaa niin, että se osuu maahan ennen potkaisua. Palloa saa liikuttaa eteenpäin vain juoksemalla tai potkimalla. Kaikkien syöttöjen pitää suuntautua taaksepäin. Yleisimmin palloa syötetään alakautta kaksin käsin. Hyökkäyksen tarkoituksena on siis luoda vastustajien puolustukseen tilaa ja aukkoja, joista joukkuetoveri voi juosta läpi taaksepäin suun-

Viimein päästään siihen tärkeimpään pelivälineeseen eli palloon. Rugbyssa pallo on ellipsoidi, joka muistuttaa amerikkalaista jalkapalloa, mutta on isompi eikä suippene päitään kohti niin jyrkästi. Pallon massa on 410–460 grammaa ja täytettynä sen paine on 65.7–68.8 kilopascalia. Ennen rugbypallot tehtiin aidosta nahasta, mutta 1980-luvulla siirryttiin synteettisiin materiaaleihin, jotta pallo kestäisi paremmin vettä. Kenttä, jolla rugbya pelataan, muistuttaa mitoiltaan hyvin paljon jalkapallokenttää. Enimmäispituus on Line-out, jossa pallo on heitetty kuvan oikeasta reunasta. 144 metriä, joka koostuu 100 metrin pelialueesta ja © Copyright Pierre Selim and licensed for reuse under Creative Commons Licence kahdesta 22 metrin maalialueesta. Try-viivalla keskellä kenttää ovat maalitoltautuneen syötön jälkeen. Eteenpäin suuntautunut pat. Kentän leveys on noin 70 metriä. syöttö johtaa pallon menetykseen. Lisäksi kuten aikaisemmin mainitsin pallon saa potkaista eteenpäin, jonka jälkeen vastustajat, potkaisija ja potkun Pelin kulku hetkellä hänen takanaan olleet hyökkääjät saavat

17


tavoitella palloa. Rugbyssa paitsiosääntö on pääasiallisesti tämä: jos hyökkäävä pelaaja on pallollisen pelaajan edellä, hän on paitsiossa eikä hänelle voi syöttää. Pitää kuitenkin muistaa, että rugby on kontaktilaji, joten taklauksia tulee ja paljon. Vain pallollista pelaajaa saa taklata. Taklaus tapahtuu, kun taklattava tuodaan maahan: esimerkiksi polvi osuu maahan tai hän istuu tai makaa maassa. Taklatun pelaajan pitää välittömästi irrottaa otteensa pallosta, ja taklaajan pitää vapauttaa otteensa taklatusta. Taklauksen kuuluu tapahtua Oikeaoppinen taklaus: kädet kiedotaan taklattavan ympärille hartialinjan olkapäälinjan alapuolelle, muuten alapuolelle taklaajaa rangaistaan korkeasta © Copyright Pierre Selim and licensed for reuse under Creative Commons taklauksesta. Niin sanotut jääkiek- Licence ruckia tai vaihetta vapaassa pelissä voi tulla, tai kotaklaukset (olkapäätaklaus) ovat kuinka kauan joukkue voi pitää palloa hallussaan. kiellettyjä ja taklaajan pitää aina pyrkiä kietomaan Niin kauan, kun pallo on elossa, eli ei ole esimekätensä taklattavan ympärille. rkiksi hautautuneena ihmiskasan alle, peli jatkuu. Taklauksen jälkeen joukkueet taistelevat pallonhalRugby unionissa on kaksi tärkeää erikoistilannetta: linnasta siinä kohdassa, missä pallo osui maahan scrum ja line-out. Line-out tapahtuu, kun pallo (ruck). Jos taklauksessa pallollinen pelaaja pysyy menee sivurajasta ylitse. Silloin yksi pelaaja heittää pystyssä, voi syntyä rykelmä (maul), jolloin palloa pallon takaisin peliin niin sanottuun käytävään. saa yrittää riistää pallolliselta pelaajalta. Rugby unKäytävän molemmin puolin on noin metrin päässä ionissa ei ole mitään rajoituksia sille, kuinka monta joukkueiden puolustajista (pelipaikkoihin palataan myöhemmin) muodostuneet ryhmät, jotka taistelevat pallonhallinnasta. Tässä kohtaa joukkueet usein nostavat yhtä pelaajaansa ilmaan, jotta he saisivat pallon paremmin kiinni. Scrum on yksi tapa aloittaa peli sen jälkeen, kun pallo ei ole ollut enää elossa. Siinä joukkueiden puolustajat muodostavat timantin muotoisen matalan rykelmän, jossa keskelle jää rako. Edun saanut joukkue syöttää pallon rakoon, jolloin pelaajat puskevat toisiaan vasten yrittäen saada pallon omalle puolelleen. Peli koostuu kahdesta 40 minuutin pituisesta puoliajasta. Peliaika ei ole tehokasta, eli vaikka peli katkeaa, kelloa ei pysäytetä. Joukkueet vaihtavat puoliajan kohdalla kenttäpuoliskoja Voitosta joukkue saa sarjataulukkoon neljä pistettä, ja hävinnyt joukkue saa vain yhden pisteen. Tasapelistä Scrum cap suojaa pehmytkudosvaurioilta © Copyright Thomas Rydberg and licensed for reuse under Creative molemmat joukkueet saavat kaksi pistettä. Lisäksi joukkueiden on mahdollista saada Commons Licence

18


sarjataulukkoon lisäpisteitä. Joukkue saa lisäpisteen, jos se on tehnyt ottelussa neljä tai enemmän tryta. Hävinnyt joukkue voi saada lisäpisteen, jos pisteero on seitsemän tai vähemmän. Yhdestä ottelusta joukkue voi saada sarjataulukkoon enintään viisi pistettä.

Pelipaikat Rugby joukkue jaetaan pelaajien suhteen kahteen pääryhmään: puolustajiin (forwards) ja hyökkääjiin (backs). Nimeäminen voi tuntua aluksi hassulta, mutta tässä kohtaa pitää muistaa, että palloa saa syöttää vaan taaksepäin. Tällöin luonnollisesti hyökkääjät ovat taaempana odottamassa tilaisuutta hyökätä sopivaan rakoon. Puolustajien tehtävänä on yrittää riistää pallo vastustajalta puolustuksessa, ja hyökkäyksessä he luovat tilaa hyökkääjille. Lisäksi puolustajat ovat vastuussa scrumista ja line-outista kuten aikaisemmin mainitsin. Rugbyssa kuitenkin hienoa on se, että vaikka jokaisella pelaajalla on oma roolinsa, kaikkien pitää pystyä tekemään tarvittaessa kaikkea. Vapaassa pelissä yhdistyvät kaikki kolme perusominaisuutta, jotka ovat tarpeellisia kaikille rugbypelaajille: nopeus, voima ja kestävyys. Perusjaottelu on kuitenkin selkeä: puolustajat ovat isokokoisempia ja voimakkaampia pelaajia, jotka taistelevat pallosta, ja hyökkääjät ovat pienempiä ja nopeampia, jotta voivat juoksullaan ohittaa ja voittaa vastustajan.

Rugby Suomessa Suomen Rugbyliitto on perustettu vuonna 1968. Lajin suosio on kasvanut kunnolla vasta 2000-luvulla, ja vuodesta 2002 SM-sarjaa on pelattu yhtäjaksoisesti. Ensi kaudella miesten SM-sarjassa pelaavia joukkueita on 10, ja 1. divisioonassa pelaavia joukkueita on viisi, joista kaksi on SM-sarjassa pelaavien seurojen kakkosjoukkueita. Naisten SM-sarjassa on kuusi joukkuetta. Oululaisen OYUS Rugby -seuran kaudesta 2007 on kuvattu dokumenttielokuva Freetime Machos, jonka ensi-ilta oli vuonna 2009. Pääsarjan lisäksi Suomessa pelataan useita seiskarugbyn (rugby sevens) turnauksia, joissa kentällä olevien pelaajien määrä on seitsemän per joukkue.

Eräitä tärkeitä rugbytapahtumia Rugby World Cup Joka neljäs vuosi järjestetään Rugby unionin maailmanmestaruuskisat, joita seuratumpia urheilutapahtumia ovat vain kesäolympialaiset, jalkapallon maailmanmestaruuskisat ja joidenkin lähteiden mukaan Tour de France. 2007 vuoden Rugbyn MM-kisoja seurasi maailmanlaajuisesti yli neljä miljardia ihmistä. Voittajan pystin nimi on Webb Ellis Cup kunnianosoituksena William Webb Ellisiä kohtaan. Six Nations Championship Six Nations -turnaus on käytännössä Rugby unionin Euroopan-mestaruusturnaus. Se on vuosittain järjestettävä yksinkertainen turnaus, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen joukkue pelaa jokaista joukkuetta vastaan kerran. Nimensä mukaisesti turnauksessa on kuusi joukkuetta: Ranska, Italia, Irlanti, Skotlanti, Englanti ja Wales. Vuoden 2014 turnauksen voitti Irlanti, ja lisäksi allekirjoittanut voitti vedossaan pullon Jack Daniels No. 7 -tennesseeviskiä. Super Rugby Kyseinen turnaus on eteläisen pallonpuoliskon isoin ja suosituin rugby unionin ammattilaissarja. Tällä hetkellä seuroja on mukana Etelä-Afrikasta, Uudesta-Seelannista ja Australiasta. Kyseinen sarja on myös mahdollisesti tulevaisuudessa leviämässä Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan sekä Aasian maihin, esimerkiksi Japaniin. Allekirjoittaneen mielestä maailman parasta rugbya pelataan juuri tässä sarjassa.

Lopuksi Rugby on kaikin puolin hieno laji, joka saa raavaimmankin miehen (tai naisen) herkistymään. Jos jonkun kiinnostus lajia kohtaan heräsi tämän tekstin perusteella, niin lähde ihan rohkeasti kokeilemaan. Helsingissä on kaksi seuraa, Espoossa yksi, ja jokainen seura ottaa varmasti mielellään uusia pelaajia vastaan. Lisäksi internetissä voi tutustua tarkemmin lajiin esimerkiksi International Rugby Boardin nettisivuilla www.irb.com. Pelin iloa kaikille!

IIRO UOTILA 19


Miksi liikkua? Tiukka katse eteenpäin. Kyljessä juilii kiitettävästi. Koska olen suomalainen, huomaan hetkellisesti pohtivani, miettiikö vastaan kävelevä ikäihminen, etteikö nuori mies tuon paremmin jaksa. Luultavasti hän ei mieti. Vaikka lihaskunnon salat aukenivat minulle jo aikaisemmin, aerobinen liikunta on edelleen täyttä tuskaa. On kesä 2013, ja olen juoksemassa ensimmäistä kertaa miesmuistiin. Vaikka en sitä tuolloin tajunnut, sykkeen puolesta taisin lähinnä sprintata, ja olo olikin pian sen mukainen. Kännykän sovelluksen mukaan jaksoin kuitenkin painaa kokonaiset kaksi kilometriä, joka oli tuolloin kohtuutulos! Pohdin hiljattain tuttavani kanssa, miten Suomessakin villisti riehuva fitness-buumi oikein saikaan alkunsa. Sosiaalinen media suorastaan pullottaa treenikuvia, ja lisäravinteiden myynti on monelle yritykselle kultakaivos – mainoksilla on onnistuttu aivopesemään sohvaperunatkin syömään kalliita proteiinituotteita huolimatta siitä, että niitä ihan oikeasti tarvitsevat ainoastaan urheilijat. Löysin Mustan Barbaarin hauskat treenivideot YouTubesta viime vuoden alussa. Alkusyksystä Barbaari teki legendaarisen Salil eka salil vika -kappaleensa, jota popitinkin ylpeänä ensimmäisten joukossa. Koko homma räjähti nopeasti käsiin, ja kyseisellä videolla on nyt 3,3 miljoonaa katsojaa. Barbaari lieneekin motivoinut omalta osaltaan tuhansittain nuoria suomalaisia pumppaamaan rautaa, ja hänen menestyksensä on vain pieni esimerkki salikulttuurin nousukaudesta. Meidän sukupolvemme edustajat eivät välttämättä pidä tätä kaikkea millään tavalla erikoisena asiana. Ilman muutahan terveelliset elämäntavat ja salilla puuskuttaminen ovat meistä kunnioitettavia. Tämä ei kuitenkaan vasta joitain vuosikymmeniä sitten ollut asian laita. Vaikka urheilijat ovat aina olleet suhteellisen kovassa huudossa kansan keskuudessa, salilla treenaamista ja etenkin lihasten kasvatusta ulkonäön vuoksi pidettiin laajalti junttien harrastuksena – älykkäisiin ihmisiin törmäsi lähinnä lenkkipolulla tai hiihtoladulla. Tulimme kaverini kanssa lopulta siihen tulokseen, että ennen kaikkea yhteiskunnalliset syyt saavat ihmisiä liikkumaan. Elämä ei nimittäin koskaan ole ollut helpompaa. Suomessakaan ei modernin kaupunkilaisen tarvitse tehdä minkäänlaista fyysistä hommaa ellei itse nimenomaan halua. Kohtalainen peruskunto on toki tärkeä mm. jatkuvasta istumisesta aiheutuvien kiputilojen ennaltaehkäisemiseksi, mutta vahvat lihakset eivät koskaan aiemmin historiassa ole olleet yhtä turha käsite. Työelämässä ihmisiltä vaaditaan enemmän kuin koskaan, ja ihmissuhteet vievät niin ikään paljon aikaa. Viihdettäkin on tarjolla niin paljon, ettei useimmilla ihmisillä ole aikaa edes kuluttaa sitä riittävästi. Muun muassa näistä syistä nämä arjen sankarit, jotka löytävät kuin ihmeen kaupalla aikaa vielä treenaamiseenkin monta kertaa viikossa, lienevät niin kuumaa kamaa. “Miten kukaan jaksaa menestyä noin monella osa-alueella?”, saattaa joku kysyä.

20


Lähestulkoon koko teinivuosieni ajan urheilu oli allekirjoittaneellekin kirosana, ja viime vuosina tapahtunut täyskäänne jaksaa edelleen hämmästyttää. Tarinani ei liene kovinkaan harvinainen, sillä yhä harvemmalla on mitään positiivista sanottavaa koululiikunnasta. Omien kokemuksieni mukaan tunneilla pärjäsivät ne, jotka olivat jo ennestään erinomaisia, ja muilla jäi lähinnä veren maku suuhun. Kauan siinä kesti, mutta viimein sain itsekin oppia, ettei liikunnasta saatua hyvän olon tunnetta voi saada mistään muualta. Harrastaa voi aina seinäkiipeilystä parkouriin ja punttisaliin, ja tärkeintä on löytää oma rakas lajinsa. Jo vuoden harrastamisella muuttuu keho ja mieli – harras toiveeni onkin, ettet sinäkään aliarvostaisi tätä tosiasiaa!

TEKSTI: SAMUEL MUSTONEN KUVA: TIIA YLI-KANKAHILA 21


Kuvia kev채채n sitseilt채

Herriksi채 vietettiin teemalla antiikin Kreikka

22


Lainvalvojat kokoontuivat DGO-KSO yhteissitseille huhtikuussa

KUVAT: LAURI AHONEN 23


JUKOLA Jukolan viesti on yksi maailman suurimmista suunnistustapahtumista, osallistujia itse kilpailuun on viime vuosina ollut yli 15000. Itse Jukolan viestissä viime vuonna joukkueita oli 1607, ja samalla järjestettävässä naisten kilpailussa Venlojen viestissä 1210. Venlojen viestissä on neljä osuutta, jotka ovat matkaltaan 5-8 kilometriä. Nämä juostaan lauantaina päivällä. Jukolan viestissä on taas seitsemän osuutta, matkoiltaan 7-15 kilometriä. Jukolan lähtö on kello yksitoista illalla, eli ensimmäiset osuudet juostaan pimeässä, otsalamppujen kanssa. Jukolassa on mukana sekä maailman huippujoukkueita, sekä ystävä- ja harrastusporukoita, eli taso vaihtelee huimasti. Varsinkin Jukolassa käy siis niin että voittajajoukkueet tulevat maaliin paljon ennen kuin monien joukkueiden muutaman viimeisen osuuden juoksijat ovat päässeet matkaan. Tärkeintä kuitenkin on osallistumisen ilo. Kaksi kertaa osakunnan joukkueessa Jukolassa mukana olleena voin ehdottomasti suositella kokemusta kaikille. Mahtava tilaisuus päästä samaan kilpailuun maailman huippujen kanssa. Myös tunnelma on todella ainutlaatuinen. Ensimmäisen kerran Jukolan viesti järjestettiin jo vuonna 1949 Helsingin seudulla, ja sen jälkeen sitä on järjestetty ympäri Suomea. WiOlaisia saattaa erityisesti kiinnostaa että vuonna 2016 kilpaillaan Lappeenrannassa. Tänä vuonna Jukolan viesti järjestetään Kuopiossa, ja mukana on tietysti myös osakunnan joukkueet. 24


Venlojen viestin 3. osuuden kartta vuodelta 2013 kuva: Silva Smolander

oikealla: Venlat vuodelta 2013 vasemmalla: Jämsä-Jukolan lähtö 2013 kuvat: Anssi Tuovinen

Esittelyssä: Wiipurilaisen Osakunnan Suunnistajat

Wiipurilaisen Osakunnan Suunnistajat, eli tuttavallisemmin WOSu on muutama vuosi sitten perustettu osakunnan suunnistuskerho. WOSu järjestää lenkkeilyä ja suunnistusta osakuntalaisille. Vuoden päätapahtuma on Jukolan viesti, johon tietysti lähetetään joukkueet. Viime vuonna Jämsässä WOSulla oli kaksi joukkuetta Venlojen viestissä ja yksi Jukolan viestissä. Venlojen joukkueet sijoittuivat Jos WOSun toiminta kiinnostaa, kannattaa liittyä WOSun Facebook-ryhmään. Lisätietoja voi myös kysellä joukkueenjohtaja Katriina Lipposelta. SILVA SMOLANDER 25


Esittelyssä:

KYYKKÄKERHO

Heipä hei ja aurinkoista kevättä! Täällä huutelee kyykkäkerhon puheenjohtaja. Koska Willin tämänkertainen numero on liikunta-aiheinen, olisi suuri synti ja vääryys jättää kyykkä ja kyykkäkerho mainitsematta ja esittelemättä, onhan kyseessä kuitenkin uljas laji ja hieno kerho. Tynnyrissä kasvaneille tiedoksi, kyykkä on vanha karjalainen peli, jota nykyään pelataan useimmiten (ainakin akateemisissa piireissä) 10x20m kokoisella kentällä kaksi neljän hengen joukkuetta vastakkain. Molemmilla joukkueilla on heittoalue (joka on vastustajan pelialue), josta heitetyillä kartuilla(=”kyykkämaila”) koitetaan saada kyykkiä pois omalta pelialueeltaan, eli vastustajan heittoalueelta. Tavallisesti kyykässä on tapana pelata samaa puoliskoa niin kauan, kunnes ensimmäinen joukkueista saa tyhjennettyä kaikki kyykät omalta pelialueeltaan ja toinen joukkueista on heittänyt tasoittavat heittonsa. Tämän jälkeen pisteet lasketaan, vaihdetaan puolia ja pelataan toinen puolisko. Akateemisen kyykän maailmanmestaruuskilpailuissa pelataan ajanpuutteen vuoksi lyhyempää versioita kyykästä, jossa molemmilla joukkueilla on kahdeksan heittoa, jonka jälkeen pisteet lasketaan, vaihdetaan puolia ! ja pelataan toinen puolisko. Kyykkäkerho on erittäin virallinen taho ja päättää joka vuosi mm. MM-kyykkään lähtevän joukkueen/joukkueiden kokoonpanon. Koska kisat ovat aina talvisin, on kyykkäkerhon aktiivisin harjoitteluaika myöskin talvella, useimmiten kuukausi ennen ja kuukausi jälkeen kisojen. Kesäisinkään kyykkäkerho ei suinkaan nuku, vaan osallistuu kesäretkelle haastaen kulloinkin vierailun kohteena olevan kunnan johtoportaan tiukkaan kyykkäkisaan tuoden voittajille mainetta ja kunniaa ympäri pitäjää. Kyykkäkerho on kaikille DGO:lla asustaville kyykkämielisille avoin ja toivottaa ilolla kaikki innokkaat ensikertalaisetkin mukaan kyykän peluuseen.

Juhana Lankinen

26


EKATERINA VIRKUNEN

27


Willi 2/2014  

Wiipurilaisen Osakunnan jäsenlehti 2/2014

Advertisement