Page 1

WALPO 3/17

1


WALPO Sisällys Puheenjohtajan päiväkäsky

4

Luzny bieg!

6

Päätoimittajat ja taitto:

Iida Hallikainen iianha@utu.fi Iida Laurila iimalau@utu.fi

Toimituskunta:

Roope Kinisjärvi Petteri Mäkitalo Roosa Veijola Paul Hermansson Petriina Lemettinen Salla Jantunen Jaakko Brummer Julia Autio Julia Lintunen Petteri Keränen Saana Seppälä Amanda Viitanen Vilma Hildén Tiia Ylä-Peräinen Iiris Yli-Junnila Juho Pitkänen

Muut kirjoittajat

Teemu P. Peltola Mikko Koho Eero Oinonen

Editoijat:

Julia Lintunen Amanda Viitanen

Kuvitus:

Juho Pitkänen Tiia Ylä-Peräinen Vilma Hildén Julia Lintunen

Mainoshankinta:

Vilma Hildén Kaneli Seppänen Eero Oinonen

Levikki:

100 + nettilehti

Julkaisija:

Turun Yliopiston Politiikan tutkimuksen klubi ry Rehtorinpellonkatu 4B 2. Kerros 20500 Turku

Painopaikka:

Painosalama oy, Turku

“Miekkamiehet jahtasivat ihmisiä kadulla”9 Ysiseiskat jälleen yhdessä

10

Sitsikulttuurien yhteentörmäysTurkulaiset Suursitsit 2017

12

Uutta ja perinteistä syksyä

16

Fuksit rillissä

18

Politiikan opiskelijoiden päivien seminaari

22

Poliittisen väkivallan perintö

24

Jalkapallovalta siirtyi Turkuun 28 Rahat pois fossiilisista kampanja vaatii vastuullisista sijoittamista yliopistolta ja TYY:ltä 30 Klubilaiset lietsomassa sotaa vai neuvottelemassa rauhasta? Näkökulma simulaation ytimestä Venäjänjoukkue

2

34 38


Pääkirjoitus Iida Hallikainen

Tulvat. Uutis- ja työtulva ovat tuntuneet täyttävän sekä päätoimittajien että kanssaopiskelijoiden silmät ja korvat tämän syksyn aikana. Some ja kalenteri vuotavat yli äyräidensä, kun aikaa täytyy varata jopa ystävien näkemiselle. Kirjoittaja on kärsinyt lievästä someahdistuksesta tämän syksyn aikana. Kuinka rentouttavaa onkaan ollut jättää puhelin työpöydälle ja lähteä ulos raikkaaseen syysilmaan irtautumaan jatkuvasta digielämisestä. Tietysti ulkonakin saattaa odottaa tulva. Yle uutisoi 11.10.2017, että Suomessa hätyyteltiin lokakuun sade-ennätyksiä. Tulvat vaivaavat moottoriteitä, tiet heikentyvät ja juurestilat ovat ongelmissa. Vauvat. Suomen syntyvyyden on jo pitkään kauhisteltu olevan laskussa ja pitkin vuotta allekirjoittaneen Facebook-feedissä on vilahdellut seksuaaliterapeuttien ja erinäisten asiantuntijoiden kommentteja siitä, kuinka suomalainen ei enää halua seksiä kuten ennen – vauvoista puhumattakaan. Pienen toivon pilkahduksen esitti kuitenkin Tasavallan presidentin kanslia 9.10.2017 ilmoituksellaan siitä, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja hänen puolisonsa rouva Jenni Haukio odottavat perheenlisäystä. Josko sukupolvemme ottaisi nyt kahden vuoden takaisesta kesäkumibiisistä vaarin, ja alkaisi tehdä vauvoja. Tai ehkä meidän sukupolvemme ”vauva” onkin kouluttautuminen ja oman itsensä etsiminen. Näihin ei sitouduta ”vain 18 vuodeksi”, vaan loppuelämäksi. Pohjois-Korea. Kylmän sodan aikana puhuttiin kauhun tasapainosta, jossa kumpikaan ydinasein varusteltu valtio ei uskalla koston pelossa käyttää ydinaseita. Pohjois-Korea on kuitenkin uhkaillut ydinsodan alkavan milloin tahansa ja onkin keskittynyt onnistuneiden ydinasekokeidensa uutisointiin. Voidaanko 2010-luvulla ehkä puhua kauhun epätasapainosta? Niin tai näin, Donald Trump ja Kim Jong-un telmivät aikuisten miesten hiekkalaatikolla, jossa Eurooppa ja muu maailma saavat osansa sivustakatsojina. Olemme

ajautuneet hiljaisten kiusaajien kierteeseen, jossa tyydymme vain odottamaan, kumpi kiusaajista itkee ensimmäisenä. Maailman kuohunta. Katalonian halu itsenäistyä vain vahvistuu, eikä se aio perääntyä pyrkimyksistään. Espanja halutaan neuvottelupöytään, mutta tämä vastaa purkamalla autonomiaa. Eikö liberaali ja innovatiivinen Eurooppa olekaan sitä miltä näyttää? On kiinnostavaa, kuinka suhteellisen rauhallisena ja sopuisana pidetty länsimaalaisuus alkaakin nyt päästellä höyryjä uinuvasta kraateristaan. Populistit haluavat rajat kiinni ja uusnatsit marssivat Tampereella mielenosoituksessa. Joku voisi kysyä kuinka tähän on tultu, mutta hetken historian tapahtumia tarkasteltuaan alkaa ymmärtää, että tällaiset asiat ottavat aikansa tapahtuakseen. Nämä edellä mainitut asiat ovat pyörineet allekirjoittaneen päässä kuluneen syksyn aikana. Välillä tekisi mieli potea maailmantuskaa, mutta loppujen lopuksi positiivisuus sateisen syksyn (ja kesän) keskellä on ainut lääke jolla maailmassa pärjää. Walpon tehtävä on keskittyä vaikeisiin, iloisiin, vakaviin ja leppoisiin asioihin. Periaatteessa toimituskunnan velvollisuuksiin kuuluu ottaa jonkinlaista kantaa vakaviin tilanteisiin ja yhteiskunnallisesti merkittäviin tapahtumiin, mutta yhteiskuntatieteilijäkin tarvitsee pienen annoksen hömppää. Lehdessämme hienointa onkin juuri se, että se peilaa aina kirjoittajiaan. Jos et usko rauhaan, mediaan, maailmaan tai raamattuun, niin usko ihmisyyteen. Gandhia siteeratakseni ”Älä kadota uskoasi ihmisyyteen. Ihmisyys on kuin meri; jos muutama pisara merestä on likaista, se ei saastuta koko merta.” Näiden ajatuksien siivittämänä kohti Suomen itsenäisyyden juhlavuoden merkkipäivää, inhimillisyyttä ja positiivisempaa tulevaisuutta!

3


Puheenjohtajan päiväkäsky Syksy on lähtenyt taas vauhdilla käyntiin ja sen kohokohta, P-klubin vuosijuhlat, ovat jo ihan oven takana. Tämä syksy on ollut erityisen vauhdikas ainakin hallituksen silmissä, sillä lokakuun alussa saatiin purkkiin yksi tämän vuoden isoimmista tapahtumista, POP-päivät. Luentosali oli seminaariosuuden aikana täynnä eikä sitseille jäänyt yhtäkään vapaata paikkaa. Samaa alaa opiskelevia on myös tänä syksynä päästy tapaamaan rapusitsien merkeissä SF-klubbenin kanssa. Indexin vuosijuhlilla juhlapuhujana olleen alumnimme ja vuoden 1998 puheenjohtajamme Ville Niinistön mukaan kultaisella 90-luvulla yhteiset sitsit järjestettiin vuosittain ja ehkäpä tapahtuman suosion vuoksi kyseistä perinnettä voitaisiin taas jatkaa. Tämä perinne saattaisi myös edistää p-klubilaisten virkamiesruotsin suorittamista. Parasta syksyssä ovat kuitenkin uudet opiskelijat. On hauskaa saada seurata uusien opiskelijoiden tutustumista P-klubiin. Uusi vuosikerta on tänä vuonna osoittautunut erittäin aktiiviseksi ja klubin tapoja aletaan omaksua jo melkoisen hyvin. Lisää jännittävää seurattavaa fuksien lisäksi p-klubilaisen syksyyn tuovat tietenkin edustajistovaalit. Moni onkin myös sitä mieltä, että ei ole vielä valmis uusiin vaaleihin keväisten kuntavaalien jälkeen – tai ainakaan facebookin feedi ei ole vielä valmis. Jännitys ei kuitenkaan lopu vielä tähän, sillä TYYn edustajistovaalien jälkeen ollaankin pian syyskokoustamassa. Toimiston seinälle ilmestyy tyrkkylista ja on taas aika säätää tosun muodossa ensivuoden toiminnan suuntaviivat kuntoon. Näiden jälkeen päästään itse asiaan useamman tunnin kestävässä kokouksessa, josta ei linjaamista ja kiperiä kysymyksiä puutu. Toivon myös uuden vuosikurssin pääsevän osalliseksi tähän kokemukseen, joten saapukaahan kaikki p-klubilaiset sankoin joukoin paikalle. Opintotuen riittäminen ja sen kautta järjestötoimintaan osallistumisen mahdollisuudet ovat puhututtaneet paljon. Harvoin kuitenkaan ne elämän opettavimmat kokemukset ovat tapahtuneet kirjaston penkillä, tai jos tapahtuvat, huijaan mielelläni itseäni. Minun ja emerituspuheenjohtajamme keskusteluun palaten hänkään ei olisi nyt siinä missä on, mikäli ei olisi koskaan osallistunut järjestötoimintaan. Totta vai ei, se jätettäköön jokaisen omaan harkintaan. Ehkä kyse on kuitenkin tasapainosta: opiskeluja välttelevän järjestöaktiivin ja kirjastossa kaiken ajan viettävän tunnollisen opiskelijan väliin putoaa suurin osa meistä. Kenenkään toisen valinta ei ole meiltä itseltämme pois, eikä kukaan muu tule ottamaan valinnoistamme vastuuta. Tarkka jaottelu ja yleistäminen ei aja kenenkään asiaa, vaan kannustan jokaista punnitsemaan elämäänsä ja miettimään, mitä opiskeluajasta todella haluaa irti. On tärkeää muodostaa itse omat päätöksensä, eikä harhautua uskomaan pelkästään muiden käsityksiä. P-klubi ja yleisesti koko yliopistoaika tarjoavat monia mahdollisuuksia kokeilla ja vaikuttaa. Jos tiesi ei ole ehdokkuus edustajistovaaleissa tai P-klubin syyskokouksessa, vaikuttaa voi sen lisäksi esimerkiksi tässä kyseisessä julkaisussa tai vaikkapa TYYn siivissä. Jokainen löytää varmasti paikkansa yliopistolta, oli se kirjasto tai P-klubin toimisto. Sara

4


5


Luźny bieg! Teksti: Vilma Hildén Kuvat: Vilma Hildén Sängystä ylös nouseminen aikaan, jolloin edes kukko ei vielä laula. Linja-autoasemalla muiden liian lyhyiden yöunien vuoksi uupuneiden tervehtiminen ja silmäpussien kokojen vertaileminen. Pienen ekskujännän aistiminen taas uuteen aamuun heräävässä Helsinki-Vantaan terminaali kakkosessa. Suuren ekskujännän aistiminen lentokoneen penkkiriveillä pikkuisten samppanjapullojen sisällön soljuessa muovimukeihin.

P

-klubin tämän syksyisen ulkomaan ekskursion su- konsanaan. Piskottavassa vesisateessa seisovat nöyrän

unnaksi valikoitui keväällä tiukkaakin tiukemmassa äänestyksessä (Varsova 11 – Lontoo 2) Puola ja Itä-Euroopan Berliiniksikin kutsuttu Varsova. Ekskursiovastaavien alun pettymys demokratiaan ja enemmistön tahtoon hälveni hetki hetkeltä matkajärjestelyjä hoidettaessa, sillä Varsova alkoikin näyttäytyä varsin mielenkiintoisena kohteena juuri politiikan tutkimuksen opiskelijoiden näkökulmasta katsottuna. Kävi esimerkiksi ilmi, että Varsova on kotipaikka yllättävän monille kansainvälisille järjestöille tai niiden paikallisosastoille. Matkatessamme Frederic Chopinin mukaan nimetyltä lentoasemalta bussilla kohti hostelliamme, maisemat olivat kuin Tampereen Kalevasta 6

vaatimattomat betonikuutiot toisensa perään kielivät Neuvosto-aikaisuudesta, ja hajanaisesti niiden keskeltä kohoavat pilvenpiirtäjät hiljalleen modernisoituvasta yhteiskunnasta. Kyseisen suurkaupungin hienouden saattoi tuntea piilevän jossain muualla kuin julkisivussa, sillä sen ei selvästi tarvinnut pröystäillä prameudellaan. Hostellivalintamme ei olisi voinut olla osuvampi, sillä täydellisen sijaintinsa lisäksi viihtyisämpää majapaikkaa olisi ollut vaikea kuvitella (jos jätetään pienenpieni, tai paremmin sanottuna pienenpienet haittapuolet huomioimatta). Toisen maailmansodan jälkeen lähes täysin rekonstruoidun Vanhakaupungin keskiöstä löytyi kaik-


Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexilla meitä oli vastassa klubissa lähes legendan asemaan nostettu mies, jonka ansioiksi voi listata muun muassa vuoden 2012 Walpon päätoimittajuuden. Suomalaisilta frontexilaisilta saimme kuvaukset osastonjohtajan työtehtävistä sekä riskianalyysien ja koulutustehtävien parissa työskentelystä. Pääsimme kurkistamaan myös tilannekeskuksen arkeen, jossa monin monitorein pysytellään ajan tasalla Euroopan raja-alueiden tapahtumista. Vierailu oli vaikuttava ja monen kuulijan korvat saikin hörölle puhe lähivuosina tapahtuvasta Frontexin toiminnan laajentamisesta ja sen myötä syntyvistä työpaikoista. Kontrasti oli suuri siirtyessämme Frontexilta seuraavalle vierailukohteellemme, puolalaisen kansalaisjärjestön toimistolle. Hieman nuhjuisen kerrostalon kolmannen kerroksen asunnossa majaansa pitävä Open Dialog Foundation toimii demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksien parissa entisen Neuvostoliiton alueen valtioissa. Open Dialog Foundation antoi hyvän esimerkin pienemmän kokoluokan kansalaisjärjestön toiminnasta ja sen ajoittain kohtaamista ennakkoluuloista ja vaikeuksista. Jos kiinnostuksesi heräsi ja haluaisit lukea lisää vierailukohteistamme, suosittelen käymään toimistolla tutustumassa työpaikoilta kerättyihin materiaaleihin!

rekonstruoidun Vanhakaupungin keskiöstä löytyi kaikki tarvittava sopivan kävely- tai bussimatkan päästä. Ekskursion virallinen ohjelmaosuus oli keskitetty reissun alkuun, sillä vierailut työelämäkohteisiin oli sovittu maanantaiksi ja tiistaiksi. Työelämävierailut olivat varsin antoisia. Etyjin alaisessa ODIHR:ssa (Office for Democratic Institutions and Human Rights) meitä vastassa ollut suomalainen osastonjohtaja kertoi meneillään olevista hankkeista, kuten naisten poliittisesta aktivoimisesta Itä-Euroopassa sekä vammaisten poliittisten oikeuksien parantamisesta esimerkiksi esteettömyyskysymyksien kautta. Suurlähetystössä saimme kuulla kattavan kuvauksen Puolan poliittisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta lähetystösihteerin kertomana. Erityisesti kysymykset Puolaa johtavasta Laki ja oikeus -puolueesta olivat monien huulilla. Puolan poliittisen tilanteen puintia ei kuitenkaan jätetty vain lähetystön seinien sisään, sillä monet (yölliset) keskustelut paikallisten kanssa avarsivat aihetta myös toisista näkökulmista. Pienenä anekdoottina lähetystösihteeri kertoi Suomen olevan Puolassa tunnettu neljästä M:stä, joista hän itse kyllä muisti kertoessaan vain kolme. Pata kattilaa tosin soimaa, sillä itselleni tällä hetkellä muistuu mieleen kuulemistani vain kaksi (Mannerheim ja Mahlamäki, jos jäit miettimään).

7


“Perinteisenä ekskursion kohokohtana oli tietysti tälläkin kertaa ekskusitsit, jotka saimme järjestää hostellin baarin tiloissa hieman hämmentyneiden silmäparien katsellessa kummastuneina kaljojemme keskeltä kantautuvaa kakofoniaa. Juotiin ja laulettiin, ja juotiin ja laulettiin, ja iltaa jatkettiin.”

8

Varsova oli kokonaisuudessaan mahtava kaupunkilomakohde: alhainen hintataso salli nauttia laajasta ravintolavalikoimasta ja hyvästä ruuasta sekä juomasta yllin kyllin, monet mielenkiintoiset museot ja näyttelyt sekä Varsovan rikas lähihistoria tarjosivat sielunruokaa, kaupungissa liikkuminen niin jalan kuin julkisinkin oli kätevää, unohtamatta etenkin Vanhankaupungin kaunista arkkitehtuuria. Puolalaista yöelämää pääsimme testaamaan esimerkiksi entiseen kommunistisen puolueen päämajaan perustettuun cocktail-baariin. Tiivistettynä: ekskulla oli kivaa ja meininki oli löysää! Ekskursiovastaava kiittää ja kuittaa!


”Miekkamiehet jahtasivat ihmisiä kadulla Turussa” Teksti: Iiris Yli-Junnila

P

erjantaina 18.8.2017 Turussa tapahtui se, mitä oltiin jo aavisteltu. Oli vain ajan kysymys, milloin ääri-islamilainen terrorismi rantautuu lintukotoomme – olihan jo naapurimaissamme Ruotsissa ja Venäjällä tapahtunut kyseisiä iskuja. Poliisin toiminta oli esimerkillistä tuona perjantaina ja se sai kiitosta sekä ylistystä ympäri maailmaa: poliisilta meni vain 3 minuuttia hälytyksestä saada tekijä kiinni. Vaaratiedotetta ei ehditty poliisin mukaan antaa siitä syystä, että tekijä saatiin kiinni niin nopeasti. Tästä huolimatta alkoivat huhut liikkua nopeasti sosiaalisessa mediassa. Poliisi toimi ansiokkaasti, mutta median toiminta tässä kriisitilanteessa oli yllättävää. Muistan sen hetken, kun tuona perjantaina puhelimeeni alkoi ilmestyä viestejä ystäviltäni, että keskustassa on puukotettu. Hetken mietin, että joku hullu siellä varmaan on kännipäissään haastanut riitaa ja tapellut. Puhelimeeni tuli kuitenkin koko ajan lisää viestejä: ”Olethan turvassa kotona?”. Aloin tosissani ihmetellä mitä keskustassa oikein tapahtuu ja ryhdyin googlettamaan tapahtumia. Löysin vain yhden, kirjoitusvirheitä täynnä olevan uutisen, joka selitti, että Turussa on puukotettu. Ei aikaakaan, kun WhatsAppissa alkoi levitä huhuja sekä erilaisia kuvia ja videoita tapahtuneesta. Ihmisiä pyydettiin pysymään sisällä, kauppakeskuksia kuulemma oltiin sulkemassa ja eri puolella Turkua oli tapahtumassa ties mitä. Kaikki olivat paniikissa. Jälkikäteen ajatellen nämä nopeasti leviävät huhut eivät yllättäneet: ihminen ei toimi shokissa järkevästi eikä todellakaan niin kuin pitäisi. Tätä kriisin aiheuttamaa shokkia ei ainakaan auttanut median toiminta, vaan se peräti lisäsi sitä asettumalla samalle tasolle huhujen kanssa. Iltalehti uutisoi muun muassa otsikolla: Järkyttävä lukijan video: Miekkamiehet jahtasivat ihmisiä kadulla Turussa. Jokainen kuitenkin tietää nyt, mitä tällä videolla oikeasti tapahtui, eikä otsikko todellakaan ollut sen mukainen. Median toiminta tässä tilanteessa oli vähintäänkin mautonta, eikä todellakaan hyvän etiikan mukaista. Median tulisi pyrkiä totuudenmukaisuuteen välittämällä lukijoille mahdollisimman aitoja uutisia. On väärin johtaa lukijat harhaan klikkiotsikoilla, kun kyse on vakavasta ja edelleen käynnissä olevasta tilanteesta, josta kenelläkään ei ole tarkkaa tietoa. Lähdekriittisyyttä ei voi liikaa korostaa tässäkään tapauksessa. Tässä tilanteessa jokaisen olisi pitänyt odottaa poliisin tiedotetta ja luottaa ainoastaan siihen. Toisin kuitenkin kävi. Luotettavaa tietoa ei saanut mistään, joten ihmiset turvautuivat pienimpiinkin mahdollisiin tiedonjyviin selittäessään itselleen mitä oli tapahtunut ja mitä oli jatkossa tapahtumassa.

9


Vieraskynä

Teemu P. Peltola

Ysiseiskat jälleen yhdessä Kirkkaimmat ajatukset syntyvät yleensä puolivahingossa. Suurin piirtein näin kävi puolustusministeriössä virkamiehenä työskentelevälle Anu Salliselle joskus kesällä 2016. Hänen mielessään välähti, että olisipa kiva tavata niitä opiskelukavereita, joiden kanssa tuli kivuttua ensimmäistä kertaa Tiedon portaita syyskuussa 1997. Hän otti idean tiimoilta yhteyttä tämän jutun kirjoittajaan ja muutamaan muuhunkin entiseen klubiaktiiviin.

I

dea oli kaikkien mielestä järjettömän hyvä. Sähköpostia sinkoili pitkin talvea ympäri maata ja maailmaa. Lopulta parisenkymmentä vuosikurssin 1997 poliittisen historian ja valtio-opin opiskelijaa halaili toisiaan iloisen hämmentyneinä Publicumin edessä aurinkoisena lauantaina 26. elokuuta. Kuultuamme esitelmiä yliopistomaailman hullusta nykymenosta emeritusprofessori Hannu Nurmelta ja professori Juha A. Vuorelta (ysiseiska hänkin), siirryimme hieman haikeissa tunnelmissa P-klubin uudelle toimistolle, jota yksikään meistä ei kodikseen tunnistanut. Klubin nykyinen puheenjohtaja Sara Seppälä kertoi mielenkiintoisia asioita klubin nykymenosta. Monessa on menty parempaan, mutta monessa huonompaankin. Ehkäpä eniten kulmia nostatti kuulla, että Pienestä Sinisestä on sensuroitu useita hyviä sitsilauluja siitä syystä, että joku voi pahoittaa niistä mielensä. Paikalla olleiden ysiseiskojen jakamaton mielipide oli, että niin ei kuulu tehdä. Jos kaikkea toimintaa ohjaa ajatus, että kukaan ei saa vahingossakaan pahoittaa mieltään mistään, päätyy lopulta itsekin tekemään ei-yhtään-mitään. Tämän oppii viimeistään työelämässä

“Jos kaikkea toimintaa ohjaa ajatus, että kukaan ei saa vahingossakaan pahoittaa mieltään, päätyy lopulta itsekin tekemään ei-yhtään-mitään.”

Sitsilaulukulttuurin olennaisena osana on juomalaulujen ohella poliittisesti epäkorrektit ja härskitkin laulut. Peukalosääntö on, että jokaista äärilaitaa ja kaikkia niiden välissä olevia on tölvittävä tasapuolisesti. Rankan huumorin kautta on helpompi käsitellä kipeitäkin asioita. Tämä luonnollisesti ymmärretään sitsikulttuurin synnyinkodissa Ruotsissa, jossa tänä päivänä demarienkin rapujuhlilla kajautetaan aina loppuillasta ”Olof Palme gick på bio…”. Riemukkaasti, mutta kunnioittaen. Ja akvaviitit päälle.

10

Mitä meistä tuli

Vanhan sanonnan mukaan yhteiskuntatieteiden opiskelu pätevöittää mukavasti vähän kaikkeen, mutta ei kunnolla mihinkään. Tämän on voinut huomata kuullessaan entisten opiskelukavereiden urapoluista. Valtion virkamiehiä, yliopistoväkeä, (ammatti) järjestöjyriä, media-alan ammattilaisia, liike-elämän palveluksessa olevia ja enenevässä määrin yrittäjiä. Kansainvälisesti tunnetuin ysiseiskoista on tasavallan presidentin puoliso, valtiotieteiden maisteri ja runoilija Jenni Haukio. Kokoontumiseen saapuneista ysiseiskoista miltei jokainen kertoi opinnoistaan olevan hyötyä nykyisessä ammatissa, ja vain muutama oli suorittanut lisäksi jonkin toisen alan korkeakoulututkinnon. Työelämä on pitänyt otteessaan, eikä kovinkaan moni ollut nelikymppisenä edes ehtinyt ajatella jatko-opintoja, akateemisella uralla olevat tietysti pois lukien. Professori Vuori lienee vuosikurssin ensimmäinen tohtori, mutta varmuudella ei viimeinen. Poliittisen historian ja valtio-opin opiskelu on tietysti edelleen järkivalinta. Oman osaamisen markkinoinnissa täytyy kuitenkin tehdä töitä. Monet työnantajat haluaisivat palkata asiantuntijaksi juuri yhteiskuntatieteilijän, mutta eivät välttämättä itse ymmärrä sitä, ja päätyvät johonkin diplomi-insinööriin, joka sotkee selvätkin asiat.

Mistä saimme aikaan Vuosikurssi 1997 oli jo opiskeluaikanaan poikkeuksellisen aktiivinen ihmiskokoelma, niin P-klubissa, ylioppilaskunnassa kuin opiskelijapolitiikassakin. Aktiivisuutta P-klubin suuntaan on piisannut opiskelijaelämän jälkeenkin, minkä on voinut huomata muun muassa alumnisitseillä. Kun ”ken on fuksi ysiseiska” kajahtaa, alkaa tuoleilla melkoinen ryminä. Ysiseiskat olivat luonnollisesti perustamassa Ylähuone ry:tä. Ysiseiskat ovat jättäneet jälkensä P-klubin historiaan tavoilla, joita kaikki nykyklubilaiset eivät välttämättä tiedä. Ysiseiskat olivat muun muassa ensimmäinen vuosikurssi, joka vihittiin klubilaisiksi kastajaismenojen saattelemana. Sitsaamisen lait opittuaan ja P-klubin hallitukseen tunkeuduttuaan ysiseiskat perustivat laulukirjatyöryhmän,


Ysiseiskat fiilistelemässä entisellä valtio-opin laitoksella, jossa klubin vappubooli miltei yhä tuoksui. joka päivitti Pienen Sinisen suttuisesta rullasidotusta paperilärpäkkeestä oikeaksi kannelliseksi ja kuvitetuksi laulukirjaksi. Perimätiedon mukaan P-klubissa on ollut useita “sydänten hallituksia”. On kiistaa siitä, mikä oli se ensimmäinen. Ihmettely voidaan tältä osin lopettaa, sillä ensimmäinen sydänten hallitus muodostettiin vuodeksi 1999, puheenjohtajanaan ysiseiska Mika Peltola. Hallitus koostui pääosin ysiseiskoista ja ysikaseista. Hallituksen lisänimi juontui samaan aikaan MTV3:lla pyörineestä, yliopistomaailmaan sijoittuneesta kotimaisesta Sydänten akatemia -sarjasta. Siinä oli draamaa, komediaa ja spontaania seksiä suunnilleen samassa suhteessa kuin P-klubissakin tuolloin. Sydänten hallitus oli vanhojen klubiperinteiden ylläpitämisen ohessa luomassa paljon uutta. Vappuviikon yhteisiin yliopistoperinteisiin kuului kauppatorilla pidetyt Olvialaiset, joiden järjestäminen vappuna 1999 syystä tai toisesta estyi. Hallitus ideoi täysin uudenlaisen tapahtuman, Trivial Perseet, joka oli aluksi suunnattu lähinnä klubilaisille. Konsepti osoittautui melko vetäväksi ja loppu onkin historiaa. Kunnostautumista tapahtui vappuna 1999 Walpon saralla, jolloin ensimmäinen Wapputoiviainen näki valonsa. Walpon toimituskunnassa oli runsaasti ysiseiskoja, ja erikoisnumeron nimikin napattiin ysiseiskalta, eli Petri Toiviaiselta. Hän oli tuolloin Saksassa vaihdossa, eikä siten päässyt estämään erikoisnumeron lanseerausta. Wapputoiviaisen journalistinen linja oli ikiaikaisia akateemisia vappuperinteitä kunnioittaen ronskilla tavalla härski. Sittemmin sisältö on kuulemma muuttunut harmaammaksi. Tuolloisen Walpon toimittajakunnan saavutuksia on myös

myös Julma Walpuri -palkinto, joka jaetaan vuosittain Walpon toimittajalle. Ysiseiskat ovat tiettävästi myös ensimmäinen poliittisen historian ja valtio-opin vuosikurssi, joka on järjestänyt virallisen vuosikurssitapaamisen. Valistuneesti voi arvata, että muut seuraavat perässä. Taas. Fukseja 1997 työelämässä Mikko Eskola, ryhmäpäällikkö, valtioneuvoston kanslia Riikka Jalonen, toiminnanjohtaja, Rauhankasvatusinstituutti Jussi Kekkonen, senior partner, Miltton Group Silja Keva, yliopisto-opettaja, Turun yliopisto Satu Martikainen, projektipäällikkö, Aalto-yliopisto Sami Moisio, professori, Helsingin yliopisto Mika Niemelä, talousjohtaja, työ- ja elinkeinoministeriö Nina Paloheimo, viestintäyrittäjä Teemu P. Peltola, toimitussihteeri, TS-Yhtymä Johanna Rämö, jatko-opiskelija ja yrittäjä, Ideaattori Oy Kaapo Seppälä, sales lead, partner, CTRL Reality Ltd. Petri Toiviainen, neuvottelupäällikkö, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut Katja Salo, luokanopettaja, Turun kaupunki

11


Sitsikulttuurien yhteentörmäys – Turkulaiset Suursitsit 2017

Teksti: Juho Pitkänen Kuvat: Juha Laurila ja Juho Pitkänen Turun kauppatori oli vielä perjantaialkuillasta 22.9. rauhallinen paikka. Torin laidalla ollut kapea aidattu kaistale tuskin kiinnitti ohikulkijoiden huomiota -ei ainakaan ennen tapahtuman alkamista. Silloin yli 300 turkulaista kerääntyisi sinne laulamaan ja nauttimaan toistensa seurasta. Alkamassa olivat Turkulaiset Suursitsit 2017. Varsinais-Suomen suurimmat sitsit keskellä toria? ”Turun Yliopiston Ylioppilaskunta, Åbo Akademis Studentkår, Turun Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta TUO, Studerandekåren Novium, Diakin opiskelijakunta O´Diako sekä Humakin opiskelijakunta HUMAKO järjestävät yhteistyössä Study In Turku -hankkeen kanssa kaupunkilaisia ja opiskelijoita yhteen tuovat Suursitsit”, järjestäjiä listattiin tapahtuman Facebook-sivuilla. Tiedossa oli valtava ponnistus, joka toisi eri alojen 12 opiskelijat yhteen. Eivät mitkään P-klubin sitsit,

saattoivat klubilaiset tässä vaiheessa ajatella. Jo tapahtuman lähtökohdat kuulostivat epäonnekkailta: perjantai-ilta, sitsaajia laulamassa ja juomassa yömyöhään asti keskellä kaupunkia -samaan aikaan kun ahkerimmat sankarit jo raahautuvat etkoilta baariin. Hälinää saattaisi olla luvassa. ” Ensin tuntui, että tulee aika kaaosta, kun sellaiset suuret sitsit ylipäätänsä järjestää, ja sitten vielä kauppatorilla. Mutta mitä lähempänä päivä oli, sitä innokkaampi fiilis. Aika makea ajatus, että keskellä kaupunkia sitsataan 300 hengen voimin”, kuvailee sitsejä edeltäviä tunnelmiaan toinen illan laulunjohtajista, Ina Laakso. Ina on viidennen vuoden teologian opiskelija Åbo Akademissa, ja toimii Åbo Akademis Studentkårin hallituksessa tapahtuma- ja projektivastaavana. Ina toimi sitseillä myös ÅAS:n puolelta vastuuhenkilönä viestinnässä ja muissa valmisteluissa. ”Samanaikaisesti innostuneet ja pelokkaat fiilikset. Haluttiin järjestää kaikkien aikojen sitsit ja semmoiset myös järjestettiin. Mutta kyllähän se täytyy myöntää, että pohdin etukäteen, kuinka monella tapaa yli 300 humalaisen opiskelijan tuominen kauppatorille voi mennä pieleen”, kirjoittaa Inan laulunjohtajapari Janne Salakka. Hän on 4:nen vuoden valtio-opin opiskelija, sekä tänä vuonna toiminut myös TYY:n hallituksen jäsenenä.


Akateemiset pöytäjuhlat, sitsit Itselleni sitsit ovat aina ensimmäisestä kerrasta lähtien olleet lähellä sydäntä. Ne ovat juhlamuotona olleet ”se juttu”. Laulamisen ja juomisen yhdistäminen toimii sitseillä paremmin kuin Lynin karaokessa konsanaan. Sitä järjestelmällisyyden ja ”löysän keittoilun” yhdistelmää ei voi muualla kokea. ”Sitsit ovat aivan ainutlaatuinen konsepti. Rakastan sitä yhteisöllisyyttä, toisten huomioonottamista ja hyvin rakennettua ohjelmaa. Säännöt ovat kaikille samat ja ne tähtäävät siihen, että kaikilla olisi aidosti hauskaa. Jos vertaa kotibileisiin, jotka ovat usein aika kaoottisia, sitseissä pieni kuri ja järjestys luo omanlaista hyväntahtoista pehmeyttä ja harmoniaa”, Salakka kuvailee. Laakso korostaa uusien sitsituttujen kohtaamisia: ”Tykkään itse laulaa paljon, ja sitseillähän sitä saa tehdä. Suurin syy miksi sitsit ovat hyvä juttu on, että sinne voi mennä kavereiden kanssa, mutta siellä myös aina tutustuu uusiin ihmisiin. Jotenkin ilmapiiri ja koko konsepti on hauska, jolloin on helppo tutustua uusiin tyyppeihin. Koska sitsikaava on opittuna tuttu ja turvallinen, niin se myös mahdollistaa, että voi tehdä kaikkea hauskaa ja vekkulia sen ympärille -jos niin vaan halua. Silloin sitsit eivät ole aina samanlaisia, vaikka pääosat ovat. ”

Järjestäjän vastuu kulisseissa Juhlijoiden jono mateli hiljalleen viilenevässä illassa sitsialueen sisäpuolelle. Jännittynyt tunnelma laukesi nopeasti pöytien täyttyessä. Ensimmäinen olut loppui jo ennen Helangåria, mutta Saaristobaarin kaljateltta oli valmiina palvelemaan. Ja santsata sai koko sitsien ajan neljän euron hintaan. Kyllä, niin järkyttävää kuin se onkin, pöydästä sai nousta kesken kaiken. Mutta sitsien edetessä, illan hämärtyessä, sekä seuran ja oluen lämmittäessä kaikki tämä oli toisarvoista. Ja lisäksi, miettikää konferenssia jonka aikana 300 ihmistä jonottaa muutamaan bajamajaan ja/tai kaljateltalle. Niinpä. Näin sitsaajan näkökulmasta kaikki tuntui toimivan hyvin. Salakka kuvailee järjestelyjä melkoiseksi palapeliksi: ”Jos ihan rehellisiä ollaan, projekti oli aika haastava. Yli 300 ihmisen sitsien järjestäminen kauppatorilla on aikamoinen palapeli, jonka kaikkiin palasiin vaikuttaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Lupaprosessi on raskas ja tulee neuvotella jos ja vaikka kenen kanssa. Siinä on mukana kaupunki, poliisi, aluehallinto, elinkeinoelämä, ylioppilas- ja opiskelijakunnat sekä muut sidosryhmät. Vaihdettiin sitsien tapahtumapaikkaa lennosta ainakin pari kolme kertaa ja lopulta jouduttiin lykkäämään tapahtuman alkamista yli tunnilla. Anniskelulupa varmistui vasta saman päivän aamuna. Kyllä se jännitti. Suhteellisen hillityn ulkokuoren alla piili varsin kaoottinen myllerrys. Oli miten oli, lopputulos oli kaiken sen vaivan arvoinen.” ”Suurin osa järjestelyistä on kyllä tapahtumatuottaja Edvinan ja TYY:n kulttuurivastaavan Saanan jälkeä, ja tietenkin myös Ryhmä 40000: n. Jos minulla olisi kaksi hattua päässä niin ottaisin molemmat pois Edvinalle ja Saanalle, koska he ovat tehneet kaiken byrokratian,

ideoinnin yms. Suuri kiitos myös Jannelle työstään! Iso projekti. En halua edes tietää kuinka monta tuntia tapahtumalle on annettu, mutta voin vain kuvitella. Sanoisin, että projekti oli hyvin työläs pääjärjestäjille, mutta oli se ainakin tänä vuonna myös sen arvoista”, Ina kommentoi. “Rakastan tätä yhteisöö - eikä edes ironisesti” Helangår kajahti ilmoille noin kello kahdeksalta. Skoolaaminen lämmitti ruumista ja mieltä. Istuttiin alas. En tuntenut ympäriltäni ketään. Siinä pöydässä meitä istui allekirjoittanut, yksi n:nen vuoden kauppatieteilijä, kaksi uskontotieteilijää sekä kolme tulevaa terveydenhoitajaa. Istuessani siinä vihreällä, huojuvalla muovituolilla huomasin, kuinka välittömästi keskustelu alkoi; ilman kiusallisia hiljaisuuksia. Tuntui, että olisimme tunteneet kauemminkin kuin vain tuon hyvin lyhyen ajan ennen maljojen nostamista. Haalarit yhdistävät. Sekä tietenkin virvokkeet. Laakso kuvailee sitsien tunnelman ollen hyvä, ja että erityisesti mieleen jäi kokonaisuus: ”Ehkä se ”wow!”fiilis siitä, kun katsoi ympärilleen ja näki niin monta opiskelijaa ja yritti sulattaa sitä, että ollaan oikeasti siinä torilla sitsaamassa. Myös se, että olen laulanut soolon mikrofonissa melkein koko Turun kuullen. Sori siitä!” Salakan mielestä päästiin jopa euforian tasolle: ”Kaiken vaivan ja epävarmuuden jälkeen oli aivan

13


uskomatonta nähdä, miten kaikki lopulta järjestyi. Turun kauppatori oli todella tunnelmallinen ja kaunis. Ihmiset iloisia. Kaiken kruunasi aivan vieressä nouseva ortodoksinen kirkko, joka on ilta-aikaan valaistu todella hienosti.” Vielä ennen siirtymistä jatkoille Saaristobaariin hoippui bajamaja-jonossa vastaan opiskelija, joka koko nousuhumalaisesta sydämestään lausui: ”Rakastan tätä yhteisöö – enkä edes ironisesti.”

“Tuntui, että olisimme tunteneet kauemminkin kuin vain tuon hyvin lyhyen ajan ennen maljojen nostamista. Haalarit yhdistävät. Sekä tietenkin virvokkeet.” Sitsikulttuurien yhteentörmäys, ja ylistys Turulle

Laakson kokemukset ÅA:n edustajana sitsikulttuurien kohtaamisesta olivat hyvät: ” Sanoisin että suurin ero on ruotsin ja suomenkielisen sitsaamisen välillä. Suursitsit olivat erilaiset kuin kenenkään ainejärjestön omat sitsit, mutta sehän oli myös ideana. Yhteentörmäys mielestäni sujui hyvin, koska oltiin jo etukäteen pohdittu ja ideoitu sitsejä Jannen kanssa. Näin me lyötiin yhteen hyvät puolet molemmista ja tehtiin linjaukset siitä, miten tehdään tämä parhaiten, jotta saadaan hyvä paketti kasaan. ” Salakan vastauksessa on samoja ajatuksia: ”Varsin hyvin ottaen huomioon, että meillä oli sitsaajia ainakin kuudesta eri korkeakoulusta. Kyse on oikeastaan siitä, että laulunjohtaja tuo riittävän selvästi esille, että hän on auk-

14

toriteetti, jota kuunnellaan: laulunjohtajan sana on laki. Jos P-klubiin vertaa, niin eriäviä käytänteitä on vaikka millä mitalla. Ne voivat liittyä skoolaamiseen, siihen kuka saa esittää lauluja, millaisia rangaistuksia annetaan, saako nousta pöydästä tai muuta vastaavaa. Siinä pitää pystyä elämään hetkessä ja reagoimaan erilaisiin tilanteisiin. Se auttaa, että on jo muutamat sitsit itselläkin takana. Toki salaa sydämessäni tunnen, että P-klubin tapa sitsata on ainoa oikea, mutta välillä on pakko antaa muillekin mahdollisuus. Ilman P-klubia en tietäisi mitään sitsaamisesta.” Niinpä. Mehän olimme pioneereja. Loppujen lopuksi tapahtumaa saattoi pitää vähintäänkin hyvinä festareina sitsimausteella, tai toisinpäin. Pöytäseurue täynnä tuntemattomia tavallaan pakotti tutustumaan uusiin ihmisiin. Illan edetessä, ja seuran yltyessä yhä iloisempaan ja äänekkäämpään lauluun oli varmaa, että jatkopaikassa oltaisiin jo ylimpiä ystäviä. Onneksi seuraava päivä olisi sentään lauantai. Saaristobaarin tanssilattia vaihtui torigrillin kello neljän jonoon. Istuskellessani myöhemmin baarin jälkeisen jatkopaikan parvekkeella Turun kattojen yläpuolella, katselin kaupunkia ja tuumin, että onhan täällä nyt hyvä opiskella. Väsynyt aamu kuuden tunnelma oli, että juuri tästä opiskelijaelämässä on kyse, ja että juuri tässä kaupungissa se saattaa olla näinkin hienoa. Haastateltavina olivat Janne Salakka ja Ina Laakso. Haastattelu suoritettiin kirjallisena, muutama viikko sitsien jälkeen.


15


Index-palsta

Tiia Ylä-Peräinen

Uutta ja perinteistä syksyä

S

yksy on aina muutoksen aikaa. Yliopistossa muutoksen tuovat ennen kaikkea uudet opiskelijat. Index sai tänä syksynä yli 300 uutta opiskelijaa, jotka löysivät tiensä kampuksen sokkeloista kerta toisensa jälkeen poikkitieteellisiin tapahtumiin.

Muutoksia tapahtuu myös Indexin sisällä, kun Sklubi ja Kompleksi pitkän työn tuloksena lopulta yhdistyvät. Sosiaalitieteiden kandiuudistus yhdisti sosiaalitieteiden opinnot jo alkusyksystä, ja nyt yhdistyvät myös näiden alojen ainejärjestöt. Ainejärjestöjen yhdistyminen on monelle hyvin henkilökohtainen kysymys, joka tiivistyy viimeistään haasteisiin päästä yhteisymmärrykseen uuden ainejärjestön nimestä ja sen haalareiden väristä: asioista, jotka pitkälti ovat ne ensimmäiset järjestön ja identiteetin tunnustajat. Vaikka alku on aina hankala, muutaman vuoden päästä uusi sosiaalitieteiden ainejärjestö on varmasti yhtenäinen. Ehkä jopa todetaan, että näin asioiden kuuluukin olla. Resurssit yhdistämällä luodaan jotain uutta, ja uudet perinteet ja identiteetit voivat muovautua. P-klubissa tämä ainakin on koettu. Kaiken muutoksen keskellä on lohduttavaa todeta, että jotkin asiat pysyvät samoina ja perinteikkäinä. Index juhli vastikään 64-vuotis vuosijuhliaan Panimoravintola Koulussa, jonka tyylikkäissä tiloissa niin vanhemmat kuin uudemmatkin indexläiset juhlistivat eläkeiän saavuttanutta järjestöä. Vuosijuhlat olivat monille ihana loiste pimenevässä syksyssä; hetki, jolloin kiireet tai opintopisteet eivät merkinneet mitään. Juhlijoiden joukossa oli niin edustajia kaikista Indexin järjestöistä, syksyllä opintonsa aloittaneita opiskelijoita ja vanhoja vuosijuhlakonkareita. Olipahan joukkoon löytynyt myös eräs P-klubin puheenjohtaja vuodelta 1998 juhlapuhetta pitämään. Vuosijuhlia juhlittiin perinteiden mukaan aamuun asti, missä muuallakaan kuin toimistojatkoilla, jolloin sillisbussin lähtöpaikkakaan ei ollut turhan kaukana. Kuten vuosijuhlillakin todettiin, on Index eläkeiästään huolimatta kaukana eläköitymisestä. Päinvastoin, tänä syksynä tapahtumakalenteriin palaa vielä yksi Indexin perinteikkäimmistä tapahtumista, eli Kotibileet. Suuren suosion saaneita Kotibileitä järjestettiin pitkään Uusiksella, mutta tilan sulkeuduttua jäivät Kotibileetkin sivuun ja sopivan tilan puutteessa muutamaksi vuodeksi pois kalenterista. Nyt kuitenkin uuden Q-talon tilojen myötä Kotibileet tulevat takaisin marraskuussa, jota odotetaan innolla niin vanhempien kuin uusienkin opiskelijoiden keskuudessa. Vaikka syksy onkin täynnä muutosta, uusien ja innokkaiden opiskelijoiden saapuminen ja heidän ympärillään ensimmäisten kuukausien aikana pyörivät tapahtumat ovat myös tärkeitä perinteitä vuosijuhlien ja kotibileiden rinnalla. Vain koska tapahtumien kävijät ovat uusia, monet niiden konsepteista ovat vanhoja ja tuttuja. Syksyn muutoksesta päästään eteenpäin ja huomataan, että moni asia on sittenkin aivan kuten ennenkin.

Tiia Ylä-Peräinen on P-klubin Indexvastaava ja Indexin ekskursio- ja vuosijuhlavastaava

16


pivolompakko.fi

17


Fuksit rillissä teksti: Petteri Keränen ja Julia Aurio

S

yksy on jälleen saapunut Turkuun tuoden mukanaan luoksemme ja iloksemme uudet fuksit. Kokeneempi jäsenistö saatettiin perinteisesti yhteen näiden akateemisten nuorukaisten kanssa seurusteluillassa Löydössä (Bremer never forget) sekä myöhemmin illalla Dynamossa. Myös Walpon toimittajat olivat paikalla tarkastamassa fuksien valmiuksia edessä häämöttävään opiskelijaelämään. Fuksien suoriutumista tiukoista kysymyksistä voi kukin itse arvioida seuraavasta, hiukan sekavasta litteroinnista, mutta ainakin toimittajat itse saivat varsin hyvän vaikutelman.

18


Fuksi #1 Walpo: Me kysymme sinulta nyt kysymyksiä! Fuksi: Joo W: Kiitos tästä. Mitä odotat opiskelulta? F: Tota, sivuaineita W: Jaa, tota, mitkä on P-klubin tärkeimmät arvot? F: Mitkä arvot? W: P-klubin! F: Mitkä arvot? W1: Ei ole mitään arvoja W2: Öö, niin.. Tämä on kysymys, kuuluuko ananas pizzaan? F: *hiljaisuus* Ei W: Selvä. Kissa vai koira? F: Koira W: Mitkä on policy-prosessin neljä vaihetta? F: Yks, kaks ja kolme ja neljä W1: No et oo väärässä kyllä W2: Millainen on suhteesi Neuvostoliittoon? F: Vähän liian punainen W: Erittäin hyvä, terveiset Walpon lukijoille? F: Koittakaa selviytyä

Niinisalo: Koira! W: Mitkä on policy-prosessin neljä vaihetta? F: Minkä prosessin? W2: Policy-prosessin W1: PO-LI-CY! W2: Joo, hyvä Niinisalo: Nyt meni vaikeeks. Tää on kahen päivän fuksi, ei se tämmösiä vielä tiiä F: Oisko joku ongelman muotoutuminen W1: Joo hyvä. Vähän huti, mutta iha ok. Mikä se oli se viimenen kysymys? W2: Ei mitään hajua W1: Jotain Neuvostoliittoon liittyvää W2: Mikä on suhteesi Neuvostoliittoon?! F: Iha vitun hyvä W2: Oikeesti? Harvoilla ihmisillä on W1: Tosi hyvä! Terveiset Walpon lukijoille? F: Terveisiä Stalinille W1: Ooookooo W2: Totalitarismi ei ole hyvä asia.

Fuksi #2 W: Kysy jotain! W: Ai haastatellaanko me häntä? Äänitätkö sä? Niinisalo: Älkää nyt ihan oikeesti F: Ai mua haastatellaan? Okei. “Millainen on suhteesi W: Mitä odotat opiskelulta? Neuvostoliittoon?” F: Ihan hirveen kivaa W: Oikeesti? *hiljaisuus* W: Mitkä ovat P-klubin tärkeimmät arvot? Sellasella intuitiolla vaa F: Hirveen innokas opiskelu W: Sehän on totta, joo F: Lojaalius W: Kyllä F: Yhteishenki, rehellisyys W2: Arvoiksi aika hyviä W1: Ööö kuuluuko ananas pizzaan? F: Kyllä W1: Kissa vai koira? F: Kissa 19


Fuksi #3

Fuksi #4

W2: Hei! W1: Me haastatellaan sinua nytten W2: Se on anonyymia F: Riippuu mihin W2: Kukaan ei tiedä W1: Walpoon F: Anonyymisti? W: Joo anonyymisti. Arvola: Koska me lähetää dynkkyyn? F: Jos tulee typerii vastauksii nii sit mä vaan kiellän kaiken W: Just näin, ensimmäinen kysymys on vaan, että mitä odotat opiskelulta F: Akateemisempaa kuin edellinen W1: Erittäin hyvä W2: Mikä oli edellinen? F: Huonompi *epämääräistä meteliä* W1: Mitkä ovat mielestäsi P-klubin tärkeimmät arvot? F: Sivistys W1: Iha hyvä, iha hyvä. Kuuluuko ananas pizzaan? F: Ei missään nimessä W2: Kuuluu W1: Kissa vai koira? F: Ei mitään eläimiä mist lähtee karvoja W: Käyks nakurotta? F: Jos joku muu hoitaa sitä W2: Ne on aika rumia. W1: Sulla on seuraava kysymys W2: Policy-prosessin neljä vaihetta? F: Kaikki todennäkösesti valkosten heteromiesten hoitamia vaiheita, että ei kiinnosta mikään W2: rip valkoiset heteromiehet W1: Juu. Suhteesi Neuvostoliittoon? F: En voi kommentoida. W: Mikset voi? F: Ei nyt vaa voi W2: Neuvostoliitto on herkkä asia. W1: Entä terveisesi Walpon lukijoille? F: Fucking tehkää se äiti Venäjän puolesta W: Tehää

W1: Anteeksi, joudumme keskeyttämään keskustelunne Arvola: Voi ny jumalauta W1: Jaaha. Jatkakaamme. W2: Mihi me jäätii? W1: Meillä on uusi haastateltava. W2: Jaa uusi haastateltava. Hänellä on hiuksia päässään W1: Juu, mitä odotat opiskelulta? F: Ööö, mitä odotan opiskelulta. Aika paha kysymys. W1: Onhan se F: Mut kyl mä ehkä näin Helsingistä muuttaneena ni ennen kaikkee vähän niinku semmosta uutta alkuu ja uutta elämänvaihetta, että tekis paljon uusii tuttavii tapais ja mielenkiintonen aine onneks mihin on päässy W1: Mitkä ovat mielestäsi P-klubin tärkeimmät arvot? F: No mä oon ny P-klubis ollu sen puoltoist päivää W1: Millanen ensivaikutelma? F: Ensivaikutelma on ainaki ollu tosi hyvä. Ainaki ite tulin tänne sillee etten tuntenu W1: Joo nii aivan. Sama. Mikä oli seuraava, kuuluuko ananas pizzaan? F: Riippuu ihan et mitä muita täytteitä on W1: Okei *epämääräistä* W1: Kissa vai koira? F: Koira W2 hiljaa taustalla: Policy-prosessi….. W1: Suhteesi Neuvostoliittoon? F: Hyvä W1: Erittäin hyvä. Ja mmm terveiset Walpon lukijoille. Kysymysmerkki. F: Tota, millon tää ilmestyy tää W1: Joskus W2: Joskus, jossain vaiheessa F: Voimia opintoihin, ennen kaikkee voimii niihin krapulaisiin aamuihin ja aikasiin herätyksiin. Toivottavasti tavataan usein ja mukavaa syksyä. W: Ihana fuksi

20


“Fuksi: Aattelin tässä ku alkaa pikkuhiljaa olemaan humalatila nii vähä jännittää “

Fuksi #5

W: Aivan, niinhän se on. Kissa vai koira? F: Mä oon molemmille allerginen, että totaa *naurua* W: Hei anteeksi ihminen, me vähän halutaan haastatella teitä Walpoon F: Sen takia sanon tähän et kissa, koska kissat taF: Walpoon? juu pysyy kaukana musta ja koirat aistii sen pelon, W1: Käykö? nii ne änkee mun lähelle. Mä en tiedä miksi W2: Hänelle käy W2: Oispa koira W1: Mikä se seuraava kysymys oli? F: Täs vaiheessa varmaa on pakko käydä W: Mmm mitä odotat opiskelulta? W2: Niiii-in! Mitkä neljä policy-prosessin ööh F: Erilaisii näkökulmii historiaan jaaaa vähän pari vaihetta? jotai tietoo niinku valtio-opista ja tämmösest ja F: Öööö, vihje? *ei saa selvää* siinä tavallaan ne W: Ei ole vihjeitä, en itekään tiiä vastausta F: Eiku siis vihje, tapauksesta W: Okei, kattavampi vastaus kyllä ku monella *naurua* W: Aaa F: Aattelin tässä ku alkaa pikkuhiljaa olemaan F: Pidätys, odotas hetki… Epäilys ja syytös humalatila nii vähä jännittää W: Neuvostoliitto W: Mitkä ovat P-klubin parhaat arvot? F: Sano vaan, Lenin lähellä sydäntä F: Mitä mä ny oon ymmärtäny nii P-klubi on aika W: Suhdetta neuvostoliittoon tässä tiedustellaan avoin järjestö, ei oo mitenkää semmonen niinku (taustalta kuuluu vaimea ”KGB”) miten sen nyt sanois… Mä en tiedä millä mä nyt W: Aa okei, kysymys oli suhteesi Neuvostoliittoon, ilmaisisin mut semmonen tasapuolinen. Ketään ei joten tää oli ehkä jo sun vastaus tähän kysymyksyrjitä seen W: Joo-o, siirrymme erittäin vakavaan kysymyk- F: Väärinymmärretty! seen, kuuluuko ananas pizzaan? W2: Neuvostoliitto on väärinymmärretty joo, eritF: Ananas ei koskaan kuulu pizzaan. Mä voin täin hankalaa, ei mulla muuta sanoo sen koska mä oon työskennelly pizzakok- W1: Onpas, terveisesi Walpon lukijoille? kina italialaisten kanssa ja italialaisten mielestä F: Ei nyt tule mitään järkevää myöskään katkarapu ei kuulu pizzaan. Pois ne pizzasta

21


Politiikan opiskelijoiden päivien seminaari

V

Teksti: Mikko Koho uoden 2017 POP-päivät avattiin perinteiseen malliin seminaarilla ennen illan rientoihin siirtymistä. Seminaarin aiheena oli Suomi 100: Rauhaa rakentamassa. Järjestäjien näkökulmasta oli erityisen hienoa, että jo ensimmäistä luentoa oli seuraamassa lähes täysi sali! Ensimmäisenä esiintyi valtiotieteiden tohtori Juha Vuori aiheenaan rauhantutkimus Suomessa. Vuoren luennon jälkeen lauteet otti haltuun Turun yliopiston emeriitta Milla Vaha. Tohtori Vaha luennoi täydelle salille ilmastopakolaisista ja Suomen mahdollisesta roolista tulevien ilmastopakolaisten auttamisessa. Luento-osuuden päätti valtiotieteen tohtorin Mika Suonpään luento Pohjois-Irlannin rauhanprosessista ja rauhanprosesseista yleensä. Suonpään osiossa kuultiin myös Harri Holkerin osuudesta Pohjois-Irlannin neuvotteluissa. Seminaarin päätti paneelikeskustelu suomalaisesta rauhanturvaamisesta ja rauhantyöstä ylipäänsä. Paneelia veti erikoistutkija Erkka Railo ja osallistujina oli Alpo Juntunen, emeritusprofessori Maanpuolustuskorkeakoulusta, Anni Lahtinen, Sadankomitean pääsihteeri, Ekin Özdemir, entinen rauhanturvaaja ja valtiotieteiden ylioppilas ja Erik af Hällström, Ulkoministeriön YK-yksikön päällikkö. Paneelissa kuultiin mielenkiintoisia näkökulmia rauhanturvaamiseen, asevientiin, kehitysapuun ja edellä mainittujen historiaan.

22


23


Poliittisen väkivallan perintö teksti ja kuva: Roope Kinisjärvi

Islamistiterroristit marssivat rajojemme yli, autot palavat kaupunkiemme lähiöissä, suomalainen kulttuuri tuhoutuu. Terrorismi rantautuu Suomeen, kadut eivät ole enää turvalliset, konserteista ja urheilutapahtumista puhumattakaan. Eiku hä?

24


H

istorioitsijat ilman rajoja ja Politiikasta-verkkolehti järjestivät Helsingissä paneelikeskustelun poliittisesta väkivallasta ja sen perinnöstä. Tilaisuudessa historiantutkija Oula Silvennoinen, terrorismintutkija Leena Malkki ja toimittaja Sara Rigatelli pohtivat poliittista väkivaltaa ilmiönä yleensä ja sen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta Suomessa. Leena Malkki otti kantaa terrorismin ja poliittisen väkivallan määritelmään. Oleellista yksittäisen teon määrittelyssä poliittiseksi tai joksikin muuksi väkivallaksi on se, kuka teon määrittelee. Usein itse väkivallantekijän ja muiden tulkinnat väkivallan motiiveista poikkeavat toisistaan. Jokelan tapaus osoittaa, että vaikka tekijä itse väittää toimivansa poliittisin motiivein, eivät ulkopuoliset välttämättä tulkitse tekoa poliittiseksi väkivallaksi. Poliittisen väkivalta on käsitteiden sekamelska, josta on vaikea saada mitään tolkkua. Pelkästään eräästä poliittisen väkivallan alakategoriasta, terrorismista, on koottu The Routledge Handbook of Terrorism Research –teokseen 260 tieteellistä määritelmää. Terrorismin määritelmät vaihtelevat myös toimijakohtaisesti; jokaisella valtiolla on omat määritelmät lainsäädännössään, medialla omat käsityksensä ja YK:lla määritelmää ei ole lainkaan. Turun epäillyn terrori-iskun jälkeen useat mediat kutsuivat tapausta ensimmäiseksi terrori-iskuksi Suomessa. Tämä on linjassa Suomen sisäministeriön terrorismimääritelmän kanssa. Sisäministeriön helmikuussa 2017 julkaisema Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus käyttää terrorismin käsitettä ainoastaan käsitellessään islamismia. Äärivasemmistoa ja –oikeistoa käsiteltäessä katsauksessa viitataan yksinkertaisesti vain väkivaltaan.

Marylandin yliopiston ylläpitämän Global Terrorism Databasen mukaan Suomessa on tapahtunut vuoteen 2016 mennessä 18 terroritekoa. Näiden joukossa oli muun muassa kesäkuussa 1986 Yleisradion pääjohtajalle Sakari Kiurulle lähetetty kirjepommi, maaliskuussa 1994 Kotkan oikeustaloa vahingoittanut pommi, marraskuussa 2007 tapahtuneet Jokelan koulusurmat ja maaliskuussa 2016 tapahtunut Ylivieskan kirkon poltto. GTD:n lista on puutteellinen, sillä se ei listaa Kauhajoen koulusurmia, Myyrmannin pommia tai Pekka Siitoimen suorittamaa vasemmistolaisen Kirjapaino Kursiivin tuhopolttoa, vaikka varsinkin jälkimmäisessä motiivi oli takuuvarmasti poliittinen. Merkille pantavaa on myös se, että Jokelan koulusurmat määritellään GTD:ssä uusfasistiseksi terrori-iskuksi, vaikka Suomessa Jokelan tapahtumia ei koskaan kutsuttu terrorismiksi. Kokoluokaltaan Jokelan ja Turun tapahtumat painivat samassa sarjassa, mutta vain toisesta puhutaan terrorismina tai poliittisena väkivaltana. Viime aikoina poliittinen väkivalta on lisääntynyt Suomessa. Polttopulloiskuilla vastaanottokeskuksiin, Asema-aukion pahoinpitelyllä ja viimeisimpänä Turun puukotuksilla on kaikilla ollut enemmän tai vähemmän poliittiset motiivit. Näiden tekojen saama julkisuus ovat piirtäneet kuvan väkivallan kasvusta Suomessa. Samoin muualla Länsi-Euroopassa tapahtuneet sekä islamistien että äärioikeiston väkivalta hallitsevat palstatilaa mediassa. Ihmisen historiallinen muisti on lyhyt ja valikoiva. Poliittisesti motivoituneen väkivallan historia Euroopassa on pitkä, monisyinen, ja vastoin yleistä käsitystä, katkeamaton. Poliittiseksi väkivallaksi, tai sen lähisukulaiseksi terrorismiksi, on mielletty vuodesta 2001 lähtien lähinnä islamist25


“Milloin sitten poliittisesta väkivallasta tulee terrorismia pelkän ekstremismin sijaan?” inen terrorismi. Islamistinen terrorismi on kuitenkin vain alaluku poliittisen väkivallan historiassa. 1900-luku oli vasemmistolaisten terrorijärjestöjen, kuten Punaisen armeijakunnan, ETA:n ja Punaisen prikaatin hallitsemaa. Poliittinen väkivalta on useimmiten valtaapitävän järjestelmän vastaista, ellei kyse ole valtion harjoittamasta väkivallasta, joten poliittisen väkivallan eurooppalaisessa historiassa ei ole oikeistoterrorismia samassa mittakaavassa kuin vasemmistoterrorismia. Vallankumouksen aamu Länsi-Euroopassa taantuikin pohjoisen kaamokseksi.

lopulta historian voittajien puolelle. Poliittisessa väkivallassa on lopulta aina kyse kansakunnasta: väkivalta voi hajottaa tai jopa yhdistää kansakuntaa. Kummalle puolelle tulkinta kääntyy, riippuu lopputuloksesta. Väkivallan itsensä lopputuloksella tai vaikutuksilla ei nähtävästi ole juurikaan merkitystä. Bobrikovin tai Soisalo-Soinisen murhilla ei ollut lopulta mitään merkitystä Suomen itsenäistymisessä, joka tapahtui lähes 20 vuotta tekojen jälkeen. Silti Schauman on jäänyt historiaan aktiivisen vastarinnan suurena sankarina. Kuten Leena Malkki totesi, poliittisessa väkivallassa teko on toissijainen, viesti on tärkein. Sortovuosina viesti oli suomalaista kanSuomikaan ei ole poliittiselta väkivallalta säässakuntaa rakentava, enemmistö suomalaisista oli tynyt. Itse asiassa Suomen suurruhtinaskunta oli tämän viestin puolella. 2000-luvun poliittinen 1900-luvun alussa todellinen poliittisen väkival- väkivalta sen sijaan on ollut kansakuntaa hajotlan suurvalta. Kenraalikuvernööri Bobrikovin, tavaa, yhteisön yhtenäisyyttä uhkaavaa, jolloin prokuraattori Soisalo-Soinisen, useiden venäläis- väkivallan tulkinta on ollut erilainen. Teot ovat ten santarmien murhat ja lukuisat enemmän tai olleet joko poliittisen tai etnisen vähemmistön vähemmän epäonnistuneet pommi-iskut ovat suorittamia, jolloin ne on tuomittu, vaikka teot jääneet historian kirjoihin aktiivisen vastarinitse ovat olleet samankaltaisia kuin 100 vuotta nan huippuhetkiksi. Valtioneuvoston linnan aikaisemmin. rappukäytävässä on edelleen muistolaatta siinä kohdassa, jossa Eugen Schauman laukaisi aseen- Milloin sitten poliittisesta väkivallasta tulee sa. Schaumanilla on varmasti Suomen mahtiterrorismia pelkän ekstremismin sijaan? Käsitpontisin virkamiehen hautamuistomerkki Porteen käyttö lienee kulttuuri- ja aikasidonnaista. voon Näsilinnassa. Kiivaimmillaan poliittinen 2000-luvun Suomessa terrorismiksi nähtäväsväkivalta oli Suomessa keväällä 1918 punaisen ja ti määritellään vain etnisen tai uskonnollisen valkoisen terrorin aikana. vähemmistön tekemä väkivalta. 1970-luvulla terrorismi oli vasemmistolaista, nykyään islaVerrattaessa 1900-luvun ja 2000-luvun alkumistista. Väkivallan ei välttämättä tarvitse olla jen poliittista väkivaltaa Suomessa huomataan, edes poliittista, vain enemmistöön kohdistuvaa. että väkivalta ei olekaan aina yksiselitteisesti Terrorismin käsite on rodullistettu, valkoinen ei tuomittavaa. Sortovuosien väkivaltaa pidetään ilmeisesti voi olla terroristi. Las Vegasin ampuedelleen suurena oikeustaisteluna, eikä terjaa, Jokelan ampujaa ja vastaanottokeskuksiin rorismina, josta siinä oli todellisuudessa kyse. polttopulloja heitelleitä yhdistää se, että ketään Keskeistä oikeustaistelutulkinnassa on se, miten heitä ei ole kutsuttu terroristiksi, vaikka heidän historia lopulta kehittyi. Suomi lopulta itsenäistekonsa muuten täyttävät terrorismin ja poliittyi ja sortovuosien terroristit päätyivät tisen väkivallan sekavan kriteeristön. Syynä on 26


ilmeisesti heidän kuulumisensa etniseen enemmistöön. Poikkeuksena on toki mainittava Oslon ja Utøyan iskut, jotka oli kohdistettu suoraan hallintoa ja sosialidemokratiaa kohtaan. Voiko terrorismia ja poliittista väkivaltaa estää? Poliittisen väkivallan perintö –paneelin mukaan ei voi. Yksittäisiä iskuja on liki mahdoton ennakoida, sillä ne ovat usein yksittäisten tekijöiden suunnittelemia ja toteuttamia. Toisaalta toisinaan joidenkin terroristisolujen suunnitelmat paljastuvat etukäteen, tällöinkin taustalla on laajempi kuin yhden hengen organisaatio, jolloin kiinnijäämisen riski kasvaa. Helsingin yliopistoon suunniteltu isku paljastui, kun tekoa suunnitellut kaksikko pyysi mukaan osapuolta, joka ilmiantoi suunnittelijat. Väkivallan ennal-

taehkäisyn pitää siis olla sellaista, jossa estetään radikalisoituminen yhteiskunnallisella tasolla. Tiedustelulakien tiukentaminen ja yksittäisten ihmisten valvominen ja profilointi tuskin ovat kovinkaan tehokkaita keinoja, eivät kustannuksien eivätkä väkivallan estämisen kannalta.

27


Vieraskynä

Eero Oinonen

Jalkapallovalta siirtyi Turkuun

P

-klubi matkasi torstaina 7. syyskuuta toista kertaa Helsinkiin pelaamaan valtakunnallisesti merkittävän pelin suurta Eduskunnan Urheilukerhoa vastaan. Viime syksystä oppineena liikuntavastaava kasasi matkaan lähtevän joukkueen iloisella pelisilmällä, mutta vain voitto mielessään. Pelin tiedettiin olevan paperilla ystävämielinen, mutta kentän otteet paljastivat jälleen toista. Peli pelattiin arkisella tekonurmella. Mahtoiko peruskorjauksesta koitunut säästökuuri iskeä myös pelikustannuksiin? Myös viirin puute harmitti liikuntavastaavaa, sillä toimiston seinillä olisi yhä tilaa koriste-esineille.

“Toimiston seinillä olisi yhä tilaa koriste-esineille”

28


Edustajat A. Kaikkonen ja A. Lindtman tunnetaan suuresta fyysisestä preesensistä pelikentällä, mutta klubilaiset keskuspuolustajat voittivat pallo toisensa jälkeen hiukan laiskemmalla jalalla liikenteessä olleet poliitikot. Peli osoittautui kääntyvän nopeasti La Furia Negralle, ja nopeat kolme maalia siivittivät mustapaidat osoittamaan riemua jopa kentän laidallakin. Komeita yksilösuorituksia ja tarkkaan hiottuja kuvioita näkyi useampikin kappale ja ottelu näytti olevan ohi jo puoliajalla. Demariedustaja Lindtman uhkaili pyytävänsä ensi vuonna paikalle Tampereen yliopiston, sillä P-klubin otteet olivat liikaa Urheilukerholle. EUK onnistui tekemään yhden tsägämaalin, mutta P-klubi dominoi peliä täysin alusta loppuun. Peli päättyi murskalukemiin 7-1. Voitokkaan pelin jälkeen suuntasimme lounaalle Kampin mahtavaan bussiterminaaliin ja sieltä suoraan tyylikkäiden smoothieiden ääreen Pikkuparlamenttiin. Paikalla oli kolme vanhaa klubisydäntä, joiden kasvoista paistoi syvä kiintymys sinisiä lehviä kohtaan. Tarjolla oli neljä esitystä virkamiesten pesteistä, jotka kaikki olivat äärimmäisen mielenkiintoisia ja rennosti toteutettuja. Puolitoistatuntinen vierailu hurahti nopeasti ja kaikki paikalla olleet klubilaiset nauttivat vierailusta sekä sen tuomasta tiedosta. Parempaa ei olisi voinut toivoa. Kiitos jälleen Ramille tilaisuuden järjestämisestä, ensi vuonna uudestaan!

29


Rahat pois fossiilisistakampanja vaatii vastuullista sijoittamistayliopistolta ja TYY: ltä

M

teksti ja kuvat: Saana Seppälä aailman nopeimmin kasvava ympäristöliike on rantautunut myös Turun yliopistoon. Rahat pois fossiilisista-kampanja vetoaa sijoittajiin, että he ottaisivat sijoituksensa pois kahdestasadasta hiilidioksibudjetiltaan suurimmasta yhtiöstä. Hiiliyhtiöistä kärkisijaa pitää Coal India, öljyja kaasuyhtiöiden kärjessä on venäläinen Gazprom, selviää fossilfreeindexes.com- ”2/3 osaa öljy-yhtiöiden sivuston ylläpitämästä listasta. Kampanja resursseista on arvottomia.” sai alkunsa Yhdysvalloissa kuusi vuotta sitten opiskelijoiden keskuudessa. Tähän mennessä sijoituksensa fossiilisista polttoaineista on vetänyt pois lähes 800 instituutiota, 5,53 biljoonan dollarin arvosta. Mukana on muun muassa Rockefeller Brother Fund, Guardian ja Kalifornian yliopisto.

30


”Ennen pitkää tämän tekee kaikki. Sää voit olla edelläkävijä.” Kyse on siis sijoittamisen vastakohdasta eli divestoinnista. Divestment- sana tarkoittaa sijoitusten vetämistä pois epäeettisestä tai vastuuttomasta yritystoiminnasta. Maailman kenties tunnetuin divestment- kampanja käytiin 1980-luvulla Etelä-Afrikkaa vastaan sen harjoittaman apartheid- politiikan vuoksi. 26 valtion hallitusta ja 90 kaupunkia ottivat sijoituksensa pois monikansallisilta yrityksiltä, jotka toimivat Etelä-Afrikassa. TYY: n ja yliopiston kanssa on neuvoteltu Reilu vuosi sitten Forssassa järjestettiin nuorten ilmastokonferenssi nimeltään Power Shift. Tapahtuman eräässä työpajassa sai alkunsa Turun Rahat pois fossiilisista- kampanja, jonka tavoitteena on saada Turun yliopisto ja TYY luopumaan mahdollisista sijoituksistaan fossiilisiin polttoaineisiin. Suomessa kampanja on käynnissä myös Itä-Suomen, Oulun ja Helsingin yliopistoissa sekä Aalto-yliopistossa. Ensimmäinen askel kampanjassa on luoda puheyhteys instituutioon ja pyytää heitä selvittämään sijoituksensa. Yliopiston edustajia kampanjan aktiivit tapasivat maaliskuussa, mutta sijoituksien kohteita ei ole vielä selvitetty. TYY: n kiinteistö- ja finanssisijoituksia hoitavan Universtas Oy: n selvityksessä ei löytynyt suoria sijoituksia fossiilisiin polttoaineisiin. ”TYY: n sijoitusrahastoja käydään tällä hetkellä läpi. On hyvin yleistä ja todennäköistä, että sieltä löytyy sijoituksia fossiilisiin polttoaineisiin, koska maailman suurimpien yritysten joukossa on muun muassa ExxonMobil ja Shell”, kertoo Turun kampanjaa vetävä taloustieteen opiskelija Valtteri Moilanen. ”Ne vähän viivyttelevät, että kävisivät läpi niiden sijoitusrahastoja.” Toinen askel kampanjassa on, että instituutiot

lupaavat vetää sijoituksensa pois viiden vuoden sisällä. Lisäksi täytyy luvata, ettei niihin sijoiteta koskaan tulevaisuudessa. ”Kampanjan kolmas pointti on, että sijoituksista raportoidaan. Kysymys on läpinäkyvyydestä. Tämä raportoidaan vuosikertomuksessa tai -raportissa, ettei seuraava hallitus vaan unohda asiaa”, Moilanen sanoo. Kampanjaa käydään hyvässä hengessä Rahat pois fossiilisista- aktivistit kehuvat vastaanottoa niin yliopiston, TYY: n kuin opiskelijoidenkin keskuudessa. He muistuttavat, että kampanjalla ei hyökätä ketään vastaan. ”Päinvastoin, annetaan sellainen tönäys oikeaan suuntaan. Yliopistot ovat kuitenkin instituutioita, jotka katsovat tulevaisuuteen päin ja kouluttavat ihmisiä tulevaisuutta varten. Pohja tälle olisi vakuuttavampi ilman sijoituksia fossiilisiin”, 350 Suomi ry: n hallituksessa istuva Anna von Zweygbergk sanoo. 350 Suomi on järjestö, jonka alla Rahat pois fossiilisista- kampanja toimii. Moilanen ja von Zweygbergk kertovat, että instituutioiden näkyvä ulostulo asian tiimoilta on erittäin tärkeää. He ihmettelevät, jos kampanjoinnin kohteena olevat tahot eivät näin toimisi. ”Se on vain positiivista näkyvyyttä. Ennen pitkää tämän tekee kaikki. Sää voit olla edelläkävijä”, von Zweygbergk vakuuttaa. Ruotsissa vaihdossa ollessaan Anna von Zweygbergk oli mukana Uppsalan yliopiston kampanjassa. Siellä sosiaalinen paine ja kampanjan näkyvyys saivat yliopiston luopumaan sijoituksistaan. Von Zweygbergk mukaan kampanjan onnistumisen kannalta merkittävää oli, että Ruotsissa monet muut instituutiot olivat jo tehneet päätöksen vetää sijoitukset pois fossiilisista polttoaineista. ”Voitiin sanoa, että tämä kunta tässä ympärillä ja tuo yliopisto on jo di31


32


vestoinut. Että älkää olko viimeisiä Ruotsissa, jotka tekevät tämän päätöksen.” Von Zweygbergkin mielestä Turun yliopistolla olisi nyt hyvä mahdollisuus profiloitua Suomen ensimmäisenä yliopistona, joka on tehnyt divestoimispäätöksen. Sijoitusten kohteilla on merkitystä Kampanja liittyy olennaisesti hiilikuplaan, jonka riskistä on alettu keskustella kansallisesti ja kansainvälisesti. Jotta maapallon lämpeneminen voitaisiin pitää kahdessa asteessa, fossiilisia polttoaineita tuottavien yhtiöiden pitäisi jättää käyttämättä kaksi kolmasosaa maailman fossiilivarannoista, joka on noin 22 biljoonaa dollaria. ”Tämä meinaa sitä, että 2/3 osaa öljy-yhtiöiden resursseista on arvottomia. Kun katsotaan yhtiöiden markkina-arvoa, niin se määräytyy siten, että mitä niillä on tarjottavaa eli mitkä resurssit niillä on. Jos siitä poistetaan 2/3 osaa niin se laskee niiden arvoa huomattavasti”, Moilanen selittää. Sosiaalisen paineen vuoksi nettiadressiin nimien saaminen on tärkeää. Reilun vuoden vanha kampanja on kerännyt pari sataa allekirjoitusta. Aktivistit pyytävät opiskelijoita allekirjoittamaan vetoomuksen ja käymään keskustelua asiasta. He myös peräänkuuluttavat sijoitusten merkittävyyttä. ”Minua harmittaa henkilökohtaisesti, että yritän elää ekologisesti omien kykyjeni mukaan, mutta yliopisto, jota käyn, luultavasti rahoittaa öljy-yhtiöiden toimintaa”, Moilanen huokaa. Turun kampanja toivottavaa kaikki halukkaat tervetulleeksi mukaan toimintaan ja tapahtumiin. Moilanen ja von Zweygbergk lupaavat tapahtumia vielä tälle syksylle. Aktivistit kannustavat tarttumaan toimeen, jos mieleen tulee jokin instituutio, jonka haluaisi divestoivan. Ryhmän perustaminen on kuulemma helppoa, koska kaikki materiaali löytyy kampanjan nettisivuilta ja on vapaasti käytettävissä. ”Totta kai toivomme, että tämä leviää ja tulevaisuudessa Turun kaupunki divestoi.”

33


Klubilaiset lietsomassa sotaa vai neuvottelemassa rauhasta?

teksti: Iida Laurila kuvat: Juho Pitkänen ja Iida Laurila

Kaksi päiväinen Konflikti 2017 Itämeri -simulaatio on käynnissä ja tunnelma on lauantai aamupäivällä sähköinen. Eikä ihme. Kilpailijat ovat juuri saaneet tiedon, että Arctic Riverin kaasuputkea rakentamassa ollut alus on terrori-iskun kohteeksi Itämerellä Viron aluevesillä. Jäsenistön neljä venäläistä jäsentä on loukkaantunut. Iskusta on ottanut vastuun Baltic Environmental Battle Front ryhmittymä, joka tekee aseellista taistelua fossiilisia polttoaineita vastaan. Venäjä on vaatinut Viroa ryhtymään toimiin tai Venäjä joutuu turvaamaan intressinsä ja Saksan ja Venäjän energiayhteistyön aseellisesti.

34


Konflikti simulaatio toteutuu käytännössä yhdessä käytävässä, jonka varressa on jokaisen joukkueen huone. Tämän lisäksi neuvotteluita käydään suuremassa salissa sovitusti. Tärkein väline on kuitenkin Slack -sovellus, jonka kanavissa järjestäjät jakavat tasaisesti uutisia uusista pelin käänteistä. Apuna toimii myös livenä päivittyvä Google maps-kartta, jossa näkyy konkreettisesti maiden tekemät liikkeet esimerkiksi joukkojen suhteen. Slackin kautta joukkueet keskustelevat toistensa kanssa ja uutisoivat oman maansa tapahtumista. Tärkeimmät hetket tapahtuvat konkreettisesti käytävällä. P-klubilainen Ekim Özdemir on valittu Puolan joukkueessa toiseksi pääneuvottelijaksi ja onkin heti sopinut joukkueensa kanssa kolmikantaneuvottelut Yhdysvaltoja ja Saksaa edustavien joukkueiden kanssa. Jokaiselle joukkueelle on jaettu pelin alkaessa lista tärkeimmistä intresseistä. Puolan kohdalla yksi tärkeimmistä on kolmikantasopimus. 11:15 Neuvottelut käydään USA:n ryhmätyöhuoneessa, jossa osallistujat ovat innostuneita, mutta tunnelma on kireä. Osallistujat eläytyvät peliin heti ja omaksuvat edustamiensa maiden intressit huolellisesti. Ekim tuo esiin joukkueensa intressit luottavaisen suoraan ja keskittyy tarkkailemaan muiden joukkueiden reaktioita. 11:23 Puolan neuvottelijoiden palatessa ryhmänsä luo on Venäjä tehnyt ensimmäisen siirtonsa ja järjestänyt sotaharjoituksen Kaliningradissa. Aivan Puolan rajalla.

Puolan joukkueen intressit: - Naton yhteisen puolustuksen lisääminen ja EU:n puolustuksen päällekkäisyyksien estäminen. - Kahdenväliset suhteet Yhdysavaltoihin - Kaasun saannin turvaaminen, mutta riippuvuuden vähentäminen Venäjältä - Vähentää EU:n puuttumista jäsenmaiden sisäisiin asioihin - Puolan vaikutusvallan kasvu suhteessa Saksaan - Estää uudet kaasuputket, jotka vähentävät omaa vaikutusvaltaa Itämeren alueella.

”Nostetaan valmiutta, jos tapahtuu jotain lisää.” Ehdottaa strategiasta vastaava ryhmäläinen. Tilanne on kiihtynyt. Peliä ei haluta hävitä ennen kuin se on edes kunnolla alkanutkaan. 11:29 USA:n joukkueen edustaja pamahtaa ovesta sisään ja ehdottaa terrorismin vastaista sotaharjoitusta Puolassa tai Saksassa. ”Puhutaan koosta.” Miten pelaajat saatiin omaksumaan näin nopeasti pelin idea ja ryhmille luotua tiivis yhteishenki? Palataan hetkeksi taaksepäin. Yhtenä järjestäjänä oleva maailmanpolitiikan opiskeja Helmi Rantala kertoo viikonlopun valmistelun alkaneen jo tammikuussa. ”Tästä on tullu vähä vauva mitä on hoivattu.” Helmi naurahtaa ja jatkaa: ”Sillee jännä et tässä on tehny monta kuukautta hommii, mut nyt kun simulaatio saatiin käyntiin, nii tää ei oo enää meidän (järjestäjien) käsissä vaan pelaajien.” Helmi oli itse osallistujana viime vuotena, kun simulaatio sijoittui Ukrainaan. Mitä viime vuodesta opittiin? ”Tänä vuonna on tullut uutena viikonlopun jakaminen luentopäivään ja itse simulaatioon. Luennot olivat mielenkiintoisia. Ne antoivat kehystä ja konkretiaa itse simulaatioon.” Tosiaan pelaajat olivat edellisenä päivänä kuunnelleet luentoja mm. Pekka Haavistolta, Hanna Ojaselta ja Juha Kukkolalta. Aiheet vaihtelivat aina Euroopan unionin vaikutukseen, kansainväliseen oikeuteen ja rauhanvälitykseen. Vasta luentojen loputtua kilpailijat pääsivät tutustumaan omiin joukkuekavereihinsa. 11:30 Ruotsin joukkueen edustaja saapuu Puolan ryhmätyöhuoneeseen. Neuvottelut jatkuvat tilannekuvan perkaamisella kunnes Ruotsin edustaja pääsee yllättämään: ”Ootteko ollu yhteydessä Venäjän kanssa? ”Huone hiljenee, mutta Ekim reagoi nopeasti: ”Ei voida kommentoida.” 11:45 Järjestäjien huoneessa on samaan aikaan alkamassa tilannepäivitys. Tästä huoneesta ohjataan peliä: hyväksytään peliliikkeet ja heitetään ns. vettä kiukaalle. Käy ilmi, että jokaisella joukkueella on Slackin kautta salainen neuvottelukanava auki toistensa kanssa. Lisäksi Venäjän liian voimallisia reaktioita on jouduttu 35 rauhoittelemaan. Järjestäjät kuvaavat myös ly-


hyitä uutislähetyksiä, joissa kerrataan tärkeimmät tapahtumat ja haastatellaan eri joukkueita heidän rooleissa. 12:02 Puolalla on kiire saada Venäjän sotaharjoitukset loppumaan ja saada sopimus Saksan ja USA:n kanssa. Lisäksi pitäisi saada näkyvämpi rooli Euroopassa. Intressien kanssa tasapainoilu on hankalaa, mutta joukkueen tehtäväjako on sujuvaa ja pelaajien persoonat istuu hyvin rooleihinsa. 12:36 Käytävällä juokseminen tuottaa tulosta. Sotaharjoitukset ovat loppuneet. Yllättäen Venäjän kanssa on avautunut tilaisuus neuvotella kasvokkain. Ekim muotoilee tiedon ryhmälleen: ”Epämuodollinen keskustelu Venäjän kans avasi heidän intressejä. ” 12:42 Joukkueen mieliala on korkealla. Kaikki keskeiset intressit ovat hallussa. Puolan joukkue on kutsunut Saksan ja USA:n allekirjoittamaan energiasopimuksen, joka sinetöisi heidän tavoitteet maaliin. Strategisti Samuli kannustaa neuvottelijoitaan juuri ennen kuin ovi käy: ”Mikäli näissä tulee ongelmia, niin meillä on veto-oikeus EU:ssa” USA:n neuvottelija on kuitenkin varautunut. ”Ei mitää ennen huippukokousta. Ei kommentoida eikä mitään tapahdu.” Tunnelma on latautunut, mutta toiveikas. Saksan edustajaa odotetaan vielä paikalle, vaikka USA:n neuvottelija Saksan mahdollisesta poisjättäytymisestä. 13:15 Saksan neuvottelija lukee sopimusta hiljaa. Puolan ryhmäläiset kehuvat kilpaa sopimuksen etuja, joka turvaisi myös Saksan intressejä. USA:n edustaja käy sopimuksen läpi ja poistuu neuvottelemaan Venäjän kanssa ennen puolelta alkavaa huippukokousta. Saksan edustaja poistuu allekirjoittamatta, mutta vetoaa mahdollisuuteen päästä puhumaan asiasta oman ryhmänsä kanssa. USA:n edustaja palaa uutisten kanssa. Saksa on hylännyt aiemmin sovitun sopimukset ja aikoo jatkaa putken rakentamista Itämerellä. Huippukokous alkaa ja pelaajien on peitettävä pettymyksensä. Julius Vierula kehuu tapahtumaa: ”Tosi hyvin järjestetty! Mä oon aikaisemmin ollut MPKK:lla simulaatiossa, mutta en tässä mittakaavassa. Näkyy, että on panostettu ajatusta ja aikaa. Slack toimii ja ihmiset tarttuvat siellä asioihin ja kommentoivat.” Julius pelaa Viron joukkueessa, joka on joutunut pelin keskiöön Venäjän painostuksen alaisena. Julius vaikuttaa kuitenkin luottavaiselta. ”Tämä on edennyt ihan meidän suunnitelmien mukaan. EU-linja on yhtenäinen, Nato-joukkoja ollaan saatu lisää ja Viron venäläisvähemmistö on pidetty tyytyväisenä.” 13:30 Kaikki joukkueet ovat kerääntyneet väliaikaneuvotteluihin suuren salin suureen pöytään. Tunnelma on jännittynyt. Ekim käyttää puheenvuoronsa maltillisesti korostaen konfliktin välttämistä ja harmittelee ääneen väärinkäsitystä Saksan kanssa. Tämä kirvoittaa taustat sopimuksen hylkäämisestä. Saksa tekee yhteistyötä Venäjän kanssa ja vetoaakin, että suurin osa EU:n jäsenmaista on sitoutunut suhteiden ylläpitämiseen Venäjän kanssa. Näin ollen Saksa kannattaa kaasuputken rakentamista. Puola juhli intressiensä voittoa liian aikaisin. Seuraa lounastauko, jolloin ei saa tehdä peliliik36 keitä.

14:03”Aika paha takaisku.” Ekim toteaa ja jatkaa: ”Paljon nopeita käänteitä. Mitä viestitellään Slackissa ja mistä neuvotellaan kasvokkain on ihan erilaista. Vertaa vaikka tähän Saksan tilanteeseen. Sain jo yhden neuvottelijan pään kääntymään, joka oli heidän omissa intresseissään. Lopputulos oli ihan eri mistä sovittiin ja mitä näkyi ulos.” Turhautuneisuutta on siis selkeästi ilmassa. Miten Puola voi parantaa tästä asemiaan? ”Jos kaasuputki on olennainen intressi, niin ollaan oltu vähä liian avoimia sen suhteen.” 14:30 Suomen joukkueen puolustusvoimien komentaja Manolis Huuki on silminähden innoissaan päivän kulusta. ”Viikonloppu vastaa odotuksiani ja koen tämän olevan hyödyllinen uraa ajatellen. Turun diplomacy kurssista opin, ettei voi tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Esimerkiksi Julius pelasi viime vuonna hyvin persoonansa kautta.” Peli on nyt puolivälissä. Mitä odotuksia sinulla on loppupäivän suhteen? ”Pelaan pelin vuoksi ja toivon sen vuoksi, että peli eskaloituisi. Se on antoisin osuus. Kriisitilanteessa valtion elinehto ja valtioiden välisetsuhteet nousee esiin ja nähdään miten oikeasti käy. ” 14:45 Järjestäjät ovat palanneet tauolta muita aiemmin palaveria varten. Tarkoitus on lietsoa konfliktia, joka vaatii pelaajia reagoimaan siihen heti. Uuden uutislähetyksen mukaan Viron Narvassa on alkanut venäläisvähemmistöjen mellakat ja Itämerellä on vallattu berliiniläinen öljytankkeri. 15:00 Eskalaation tullessa julki Puolan joukkueella on kiire saada todisteita Saksan myöntymisestä sopimukseen. Ekim haastattelee käytävällä aikaisempaa tuttavaansa, joka toimii rauhanvälittäjänä järjestäjien puolelta. Auttaako pelissä, jos tuntee ennestään muita osallistujia? Ei ainakaan tässä tapauksessa. Joel Linnainmäki totee tilanteen olleen tulkintakysymys, eikä suostu antamaan todisteita, jotka hyödyttäisivät Puolaa. 15:01 Puolan ryhmätyöhuoneessa on käynnissä uudet kolmikanta neuvottelut. Tilanne on ratkaisukeskeinen, mutta tiukka. USA:n neuvottelija alkaa hieman turhautua. ”Mitä te Saksa haluutte?” Käy ilmi, että Saksa on saanut paremman diilin Venäjän kanssa, jotta voisi turvata energiasaantinsa. Keskustelu käy kiivaana, kunnes ruudulle ilmestyy tiedot uusista eskalaatioista. ”Jahaa uus isku. Sietämätöntä.” Puolan joukkue nappaa tästä heti neuvotteluedun. ”Onko saksa valmis uhraamaan siviilien henkiä että pidetään yhteys Venäjään?” Myötätuuli puhaltaa kun USA:n edustaja toteaa: ”USA:n tuki on riippuvainen siitä, millaiset välit eurooppalaisilla on keskenään.” Uuteen terroristi-iskuun päätetään reagoida yhdessä ja Puolan sopimus on päässyt takaisin pöydälle. 15:54 Ekim pohtii Saksan tilannetta. Eräs Puolan ryhmän osallistuja on noussut myös ns. salaiseksi neuvottelijaksi, jolta kysytään uusimpia tietoja. ”Onko meillä tiedustelutietoa Saksan tilanteesta? Onks heitä kiristetty?” Niitä ei ole. Pienen hiljaisuuden jälkeen, joku ajatelee


ääneen: ”Onko Saksan valtionjohdossa myyrä?” Tilanne alkaa muuttua turhauttavaksi. Ekim: ”Mun mielestä järjestäjien pitää puuttua, jos joku pelaa ihan järjenvastaisesti. Ei tos Saksan hommas oo mitää järkee. Samuli argumentoi fiksusti” 17:16 Puolan ryhmätyöhuoneessa tunnelma vaihtuu nopeasti. Valmistautuminen aloitetaan hyvien uutisten siivittämänä puolelta olevaan Naton huippukokoukseen. Kaasuputken rakentaminen on keskeytynyt, EU-jäsenmaat ovat saman linjan takana ja Puolan intressit ovat turvattu. 17:48 Puolan ryhmätyöhuoneeseen palaa neuvottelijat uutisinaan huippukokouksen tulokset. Kokouksessa todettiin ääneen, että Venäjä on loukannut Viron suvereniteettia. Tästä johtuen Naton jäsenmaat ryhtyvät sotilaallisenvoiman näyttöön, mutta ei käyttöön. EU ja Nato eivät toimi tässä rinnakkain, vaan tehtävä jää Naton viitekehykseen. Tämä tuo resurssimuutoksia Puolan osalta. Ja parhain uutinen. Kaasuputki on virallisesti kuollut ja kuopattu. 17:53 Puola kutsuu EU:n jäsenmaat huoneeseensa kokoukseen. Nyt pyritään varmistamaan yhtenäinen linja ennen viimeistä huippukokousta, jonka lopputulos päättää pelin. Keskustelu liittyy pääasiassa energiapolitiikkaan ja energiaturvallisuuteen. 18:28 Simulaation aktiivivaihe on juuri päättymässä. Mitä on jäänyt käteen? Ekim vaikuttaa luottavaiselta. ”Neuvotteluihin meillä on positiivinen lähtökohta. Intressit on viety maaliin. Okei, tiettyjä muutoksia

mukaillen. Meil hyvät kortit neuvotteluihin. Pahinta mitä vois tapahtuu olis toi konfliktin eskaloituminen. Puola välttelee sitä loppuun asti. Peli on siis täysin vielä käynnissä. Entä jos ottaa askeleen taaksepäin todellisuuteen? ”Viikonloppu on ollut tosi mielenkiintoinen ja intensiivinen. Vähä noussu verenpaineet joillakin. Tää on otettu tosissaan ja vakavasti ja se on hienoa. Vähä oon väsyny, mut viel haluun mennä innolla kuuntelee ton loppuneuvottelun. Maalii viety hyvässä hengessä. Arvostan kaikkii osallistujien osaamista ja tietoja. ” Helmi Rantala tiivistääkin väsymyksen mahdolliseksi haasteeksi: ” Täs on sellasia oppeja viime vuodesta, että loppupäivästä alkaa ihmiset selkeesti paukut loppuu. Oikees maailmas kriisit on silti ja ne pyörii, vaikka ei oo kivaa ja uutuudenviehätystä. ” Paluu simulaation jälkeiseen elämään häämöttää edessä. Miten tapahtumaa voisi kehittää? Ekimin mielestä instituutiot kuten EU:n voisi ottaa omiksi toimijoikseen. ”Jottei tulisi samankaltaisia väärinkäsityksiä.” Helmi Rantala pitää pienen tauon ennen vastaamista. ”Vois vielä miljoonaan eri suuntaan. Tosiasioita vielä kirjastaa ja ottaa opiskelijoita kv-oikeudesta ja ties mistä aineesta vois olla sosiaalialan, opettajia ja psykologeja. Todellisuudessa kriisit nii tarvitaan koko yhteiskunnan tukea. ”

37


Näkökulma simulaation ytimestä – Venäjän joukkue teksti: Roosa Veijola kuva: Iida Laurila ja virallinen tapahtuma järjestäjä

Pitkän luentopäivän päätteeksi sain vihdoin kuulla, keitä ovat venäläiset kanssapelaajani. Lauantai-ilta kuluikin pitkälti tiimiin tutustuessa, työtehtäviä jakaessa sekä erilaisia alkuskenaariovaihtoehtoja pohtiessa. Olimme varmoja siitä, että mikä tahansa lähtötilanne tulisi olemaan, se koskettaisi Venäjää ja vaatisi meiltä pikaista reagointia. Tiedostimme myös sen, että asetelma tulisi luultavasti olemaan – as usual - Venäjä vastaan muut.

Venäjä-tiimissä oli mielenkiintoista pelata muutamastakin syystä. Ensinnäkin joukkueessa riitti rutkasti tekemistä, eikä pelissä tarvinnut omaksua sivustaseuraajan tai nyökyttelijän roolia. Pyrimme tuottamaan paljon uutisvirtaa, josta osa oli disinformaatiota ja murto-osa todellista tietoa. Vaikka Natoon ja EU:hun emme luonnollisesti kuuluneetkaan, riitti kahdenvälisten suhteiden ylläpitämisessä tekemistä ja taisimme aktiivisesti olla mukana Itämeren yhteisönkin perustamisessa. Venäjänä pelattaessa – ja rooliin tietenkin täysillä eläytyessä – oli kiehtovaa huomata, kuinka pelottavan naapurin toimia alkaakin hitusen ymmärtämään, kun kylässä pääsee käymään. Tuntuuhan se nyt vähän ikävältä, jos noin vain jätetään porukan ulkopuolelle. Täysin eri näkökulman saaminen Itämeren jännittyneeseen tilanteeseen olikin juuri se syy, miksi Venäjää halusin simulaatiossa edustaa. Edustamamme valtion todellinen luonne oli paisti kiehtovin että myös pelin haastavin puoli. Argumentit, joilla tekomme oikeutimme, kuulostivat välillä kuin oikuttelevan ja huomiota hakevan lapsen suusta tulleilta. Mutta siihen ovat kai valtion oikeatkin edustajat tottuneet.

38

Kolmas seikka, joka roolissamme oli mielenkiintoista, oli tietenkin sen mukanaan tuoma valta olla pyytämättä muiden hyväksyntää omille toimilleen. Kun keskitimme joukkojamme Viron Narvan ja Venäjän rajan tuntumaan, tai kun lähetimme erikoisjoukkoja pelastamaan kaapatun Venäjän laivan Ruotsin aluevesiltä, voitiin päätökset tehdä


nopeasti konsultoimatta muita. Myös strategisen pelotteen ylläpitäminen toi rooliimme lisää makua, ja pyrimmekin käyttämään sitä perustana kaikille toimillemme. Koen, että simulaation suurin haaste oli pyrkimys realistisen maailman heijastamiseen kuvitteellisessa tilanteessa. Tämä on myös seikka, joka muutamissa kohdissa vaikutti koko pelin kulkuun yllättävästi. Toki, kun lyhyessä ajassa tapahtuu erittäin paljon, jää tekojen suunnittelulle ja faktojen tarkastamiselle valitettavan vähän aikaa. Järjestäjät olivat kuitenkin ottaneet tämän hyvin huomioon ohjailemalla ja kontrolloimalla peliä tarvittaessa. Kokemuksena simulaatio oli erittäin antoisa luennoitsijoita sekä itse pelitilannetta myöten, joten enpä voi muuta kuin lämpimästi suositella vastaaviin tilaisuuksiin tarttumista. Plussana viikonlopusta sai myös neljä opintopistettä 8-sivuisen portfolion tehtyään. Summa summarum: menkää ja simuloikaa!

“Kolmas seikka, joka roolissamme oli mielenkiintoista, oli tietenkin sen mukanaan tuoma valta olla pyytämättä muiden hyväksyntää omille toimilleen. “

39


40

Walpo 3/17  
Walpo 3/17  

Walpon syksyn ensimmäinen julkaisu on täällä! Lehti pitää sisällään muun muassa ajatuksia Poliittisesta väkivallasta, kuvauksen Turun Suursi...

Advertisement