Vaihdossa
Chile pitkä, hoikka ja upea
V
TEKSTI JA KUVAT: VILLE RINTALA
uoret ympäröivät maisemaa horisontissa. Pienemmät kukkulat nousevat ja laskevat lähempänä näkökentässä. Kaikkialla on kuivaa, mutta yhtä lailla vihreää. Viiniviljelmät, teollisuusalueet ja pienet hökkelikylät levittäytyvät ympärille, kuin joku olisi ne siihen kannusta kaatanut. Välillä laakeiden viljelmien yllä termiikeissä leijailee yksinäinen haukka. Bussi, jolla matkustan on tyypillinen pitkän matkan bussi täällä. On pehmeät nahkaistuimet, toimiva ilmastointi ja sopivasti jalkatilaa. Olen matkustajista ainoa, jolla on vaaleat hiukset. Joku bussiyhtiön mies kysyy kaikilta matkustajilta perustiedot. Minulla puhelinnumeron kertominen kestää kolme kertaa paikallisia kauemmin. Olen matkalla Santiagosta Concepcióniin. Santiagoon jäi sen miljoonat asukkaat, komeat puistot ja lukemattomat ravintolat sekä pubit. Tuntui oudolta jättää taakseen juuri hankittu oma vuokra-asunto ja lähteä tapaamaan tuttuja, jotka olen tuntenut jopa kokonaisen viikon. Juuri eilen katselin yhtä vaikuttavimmista auringonlaskuista, jonka olen ikinä nähnyt. Kahdennestakymmenennestä kerroksesta näkyi erinomaisesti hiljalleen punertuvat Andit muutamine lumihuippuneen ja utuiseen horisonttiin vähitellen syttyvät suurkaupungin tuikkivat valot.
Chileläiset kiirehtivät vain puhuessaan Kurssini alkavat maaliskuussa. Kaiken hienouden keskellä journalismin opinnot espanjaksi ovat sekä mahtava että kauhistuttava ajatus. Espanjani on lukiossa luettujen kahdeksan kurssin jäljiltä armotta ruosteessa, eikä ”una cerveza, por favorilla” (yksi olut, kiitos) pääse sittenkään kovin pitkälle.
10
vaasan ylioppilaslehti 2/2014
vaasan ylioppilaslehti 2/2014
11