ASUKKI 2/2019 by vvary_Asukki

asunnottoman äänenkannattaja vuodesta 1987

TALVEKSI LÄMPIMÄÄN

Suomessa vailla vakinaista asuntoa on liki 5500 ihmistä. Haluamme heidät kadulta kotiin.

Lahjoita

tekstiviestillä haluamasi summa: (1, 5, 10, 20, 30 tai 40 €) ja ”JOULU” (esim. 10 JOULU) numeroon 16588.

nro 2 / 2019 hinta 3€

PÄÄKIRJOITUS

Murheellisia lukuja Teksti: Reijo Pipinen

www.vvary.fi etunimi.sukunimi@vvary.fi ellei muuten ilmoitettu TOIMISTO Kinaporinkatu 2 D, 3. krs 00500 Helsinki toimisto@vvary.fi 044 7044310 Toiminnanjohtaja Sanna Tiivola 050 407 9702 KOKEMA-tiimin esimies Carole Brady 050 443 1063 Asukki asukki@vvary.fi Asumisneuvoja Ulla Pyyvaara 050 443 0102 asumisasiat@vvary.fi

össä kulkee asunnoton kylmissään, nälissään, hädissään – yksin. Kanssaihmiset lämpimissä kodeissaan, vatsa täynnä, tyytyväisinä – perheineen. Perustuslain 19 §:n mukaan Suomen kansalaisella on oikeus asuntoon. Silti asunnottomia on Suomessa 5482 (ARA:n 2018 tilasto). Meidän sääolosuhteissa asunto on ihmis- ja perusoikeus, josta ei saa tinkiä. Ruotsissa asunnottomia on 13 300, Isossa-Britanniassa 200 000 ja USA:ssa 565 000.

Lähes aina asunnottomuuteen liittyy köyhyys. Kotitalous on köyhä, jos sen nettotulot ovat alle 60% väestön keskimääräisestä tulotasosta. Pienituloisuuden raja oli vuonna 2017 yhden hengen taloudelle 1230 euroa kuukaudessa. Vuonna 2017 pienituloisia kotitalouksia oli 654 000. Tähän liittyen oli köyhyys- ja syrjäytymisriskissä 890 000 henkilöä. Suomessa ei ole kaikki hyvin. Lukijoillemme parempaa uutta vuotta 2020!

Järjestösuunnittelija Tiina Aitta 050 407 9703 Liikkuva tuki ja palveluohjaus Ohjaaja Juhani Haapamäki 044 520 7870 liikkuvatuki@vvary.fi Maahanmuuttoasioiden asiantuntija Heini Puuronen 044 260 3818 (Palaa vanhempainvapaalta 2020 alussa) Matalan kynnyksen toiminnan esimies ja asumispalvelupäälikkö Jussi Lehtonen 050 373 0920 Viestintä ja varainhankinta Erja Morottaja 044 773 4700 Yökeskus Kalkkers Vaasankatu 5 F, 00500 Helsinki 050 443 1065 tai 050 443 1068 VEPA Vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskus Vaasankatu 5 F, 00500 Helsinki 050 443 1065 Yökiitäjä Etsivän työn tiimi 050 528 2013 Sällikoti Helsinginkatu 50, 00530 Helsinki Cecilia-talo 050 443 1060 sallikoti@vary.fi Junailijankujan asumisyksikkö Junailijankuja 3, 00520 Helsinki 044 792 4650

Katolla riippui misteliIi / ja isännän silmiä kirveli / roikkui siellä myös himmeli / ja isäntä kinkkua suuhun pisteli / sen jälkeen keittiön poikki asteli. Ja olohuoneessa olevaa joulukuusta kasteli / sen jälkeen sänkyyn paineli / ja vaatteiden kanssa taiteili / ja kännykkäänsä tekstaria selaili / onko uusia viestejä tullut? Hän tuumaili / hyvä veli / tähän loppui tämän päivän peli / hyvää yötä / ja kirves vartta / huomenna joulupukki tulee vasta. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Toivottaa Jorkin joulurunon myötä koko Asukki-lehden väki

ASUKKI. ASUNNOTTOMIEN ÄÄNENKANNATTAJA VUODESTA 1987. Päätoimittaja: Reijo Pipinen. Vastaava päätoimittaja: Sanna Tiivola. Toimituspäällikkö: Erja Morottaja. Toimitussihteeri: Tiina Aitta. Taittaja: Jarkko Lavila. Lehden teossa mukana: Antti Honkonen, Sampsa Hannonen, Camilla Hanhirova, Jukka Laine/Valopaja, Jannika Matilainen, Iiris Ingman, Ville Eklund, Henry Vistbacka, Aleksi Blomqvist, Sari Rantaniemi, Pekka Hurme, Jorma Korhonen, Antti Muhonen, siili, Miia Salo, Seija Huilla, Päivi Malmivaara, Johnny-Kai Forssell, Esa Uusi-Kerttula, Cari, Martti Sällikodista, Kirsti Kangas, Tapsa Pelttari, Outi, Topi Berg, Vesa Timberg, Reijo Pipinen, Tiina Aitta, Ulla Pyyvaara, Carole Brady, Mikko Vehniäinen, Noora Reunanen, Martta Pietarinen, Erja Morottaja. Kannen kuva: Camilla Hanhirova/Asunnottomien yö 2019. Julkaisija: Vailla vakinaista asuntoa ry. Toimituksen yhteystiedot: kts. Asukki. Painopaikka: Botnia Print Oy Ab. Painos: 1500 kpl.

Tule mukaan auttamaan asunnottomia Suomessa tänä jouluna Lahjoituksenne avulla voimme tarjota asunnottomuutta kokeville lämpimän paikan levähtää, ilmaisen aterian, puhtaita vaatteita ja mahdollisuuden saada tukea sopiviin palveluihin hakeutumisessa.

Joululahjoituksellanne muun muassa ylläpidämme vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskusta Vepaa ja yökeskus Kalkkersia, joissa tehdään matalan kynnyksen suoraa auttamistyötä heikoimmassa asemassa olevien asunnottomien hyväksi. Vepa ja Kalkkers tarOsallistumalla Talveksi lämpimään -joulukeräykseen joavat lämpimän ja turvallisen levähtämispaikan, olette mukana auttamassa Vailla vakinaista asuntoa ilmaisen ruoan ja kahvia, vaatteita sekä ohjausta palry:n asunnottomuustyötä. Suomessa on vailla vaki- veluiden pariin hakeutumiselle. naista asuntoa liki 5500 ihmistä. Me haluamme heidät kadulta kotiin, tai ainakin lämpimään. Kiitos, että välitätte.

Uutissähkeet

ASUNTO ENSIN 2.0 – MUUTOSLABORATORIO

uoden 2019 aikana osana AUNE asunnottomuuden ennaltaehkäisyn ohjelmaa toteutettiin ”Asunto ensin 2.0” yhteistyöprosessi yhdessä Tampereen ja Helsingin yliopistojen tutkijaryhmän kanssa. Muutoslaboratoriotyöskentelyn tavoitteena oli: • Selvittää, miten asunto ensin-periaatetta toteutetaan asunnottomien palveluissa Suomessa tällä hetkellä. • Nostaa esiin asunto ensin -periaatteen kehittämistarpeita ja niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. • Valita keskeiset asunto ensin -periaatteen kehittämistarpeet ja laatia suunnitelma periaatteen kehittämiseksi seuraavan neljän vuoden aikana. Muutoslaboratorio toteutettiin sarjana istuntoja. Istuntoja valmisteltiin haastattelemalla osanottajia ja valittuja muita asiantuntijoita asunnottomuustyön edessä olevista haasteista ja tehtävistä. Haastattelut suoritti muutoslaborato-

rioprosessia tukeva tutkijaryhmä, jota johti professori Annalisa Sannino (Tampereen yliopisto) ja johon kuuluivat emeritusprofessori Yrjö Engeström ja dosentti

Hannele Kerosuo. Suunnitelma julkaistaan myöhempänä ajankohtana ja se toimii pohjana tulevalle asunnottomuustyölle. Prosessi oli tiivis ja osallisti

laajan joukon eri asiantuntijoita eri puolilta Suomea. Vva ry:ltä prosessiin osallistuivat Kokema-tiimin työntekijä Jenni Eronen ja toiminnanjohtaja Sanna Tiivola.

HERMANNIN HÄTÄMAJOITUS PÄÄTTYY 16.12.2019

olmivutisessa (2017–2019) hankkeessa on järjestetty Helsingissä asunnottomana oleskeleville paperittomille henkilöille hätämajoitusta ja palveluohjausta. Hätämajoitusta on paperittomien lisäksi tarjottu myös helsinkiläisille asunnottomille. Hätämajoitus on osoittautunut tarpeelliseksi, keskimääräinen käyttöaste on ollut noin 86 prosenttia. Hätämajoitusta on projektin aikana käyttänyt noin 1000 eri henkilöä. Naisten osuus yöpyjistä on ollut 24 prosenttia ja miesten

76 prosenttia. Yhteensä yksittäisiä yöpymisiä on projektin aikana ollut noin 25 000. Näistä suomalaisten osuus on ollut noin 7 200, muista EU-maista kotoisin olevien noin 10 200 ja EU:n ulkopuolisista maista kotoisin olevien noin 7600. Helsingissä kirjoilla oleville hätämajoitusta tarjoaa Hietaniemenkadun palvelukeskus (Hietaniemenkatu 5 B). Diakonissalaitoksella on Euroopan liikkuvalle väestölle suunnattua majoitusta Alppikadulla. Sininauhasäätiön ja Vva ry:n Nuoli-hanke tarjoaa

16-29-vuotiaille suunnattua hätämajoitusta Vallilassa (Mäkelänkatu 50:n sisäpiha, käynti Nokiankujan portista). Vva ry:n yökeskus Kalkkers Vaasankatu 5 F:ssä ei tarjoa majoitusta, mutta lämmin yöpaikka on tarjolla viidelletoista kävijälle kotipaikkakunnasta, taustasta ja kunnosta riippumatta joka päivä klo 22:00–06:00. Vva ry ilmaisee huolensa Helsingin hätämajoitustilanteesta tulevana talvena.

Uutissähkeet

Vva ry:n hallitus vuodeksi 2020 Vailla vakinaista asuntoa ry:n sääntömääräisessä syysvuosikokouksessa 26.9.2019 järjestölle valittiin uusi hallitus vuodelle 2020. Puheenjohtajana jatkaa Reijo Pipinen. Hallituksen jäseniksi valittiin: • Minna Wahlman • Elina Pajula • Mika Välipirtti • Esa-Uusi-Kerttula • Kirsti Kangas • Markus Himanen • Kari Junnikkala • Matti Malkki • Jonna Köpilä Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voi liittyä kuka tahansa. Kannattajajäseneksi voivat liittyä oikeustoimikelpoiset yhteisöt, jotka haluavat tukea yhdistyksen toimintaa.

Hallituksen uudet jäsenet Elina ja Minna esittäytyvät ”Olen Elina Pajula, 61-vuotias, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen toiminnanjohtaja. P-K Sotu on maakunnallinen monialayhdistys, jonka strategian painopisteitä ovat ihmisten, eritysesti haavoittuvassa asemassa olevien osallisuuden edistäminen, järjestöjen toimintaedellytysten ja järjestö-julkinen sektorivuoropuhelun kehittäminen sekä yhteiskuntapolittiinen vaikuttaminen. Yhdistyksellä on Stean yleisavustus sekä hankkeita eri rahoituksilla. Olen toiminut sosiaali- ja terveysjärjestöjen työntekijänä vuodesta 1986 lähtien: Näkövammaisten keskusliitossa, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitossa ja Sostessa Itä-Suomen vastuuhenkilönä ja vuodesta 2013 Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen toiminnanjohtajana. Minulle tärkeitä teemoja ovat työ

järjestökentällä, kansalaistoiminnan tuki ja näkyväksi tekeminen sekä ponnistelu oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta. Voimavaroja työhöni saan luonnosta, lukemisesta ja mummoilusta. Odotan innostuneena osallistumista Vva ry:n hallitukseen, jossa toivon oppivani uutta ja koen pääseväni työskentelemään itselleni tärkeiden asioiden ääreen.” ”Olen Minna Wahlman, 48 -vuotias Kajaanista kotoisin oleva, mutta nykyisin Raumalla asuva KRIS Satakunta ry:n toiminnanjohtaja. Olen myös kyseisen yhdistyksen perustaja. KRIS (Kriminellas revansch i samhellet eli rikollisten revanssi yhteiskunnassa) -liike on lähtöisin Ruotsista, jossa entiset vankilakundit perustivat yhdistyksen auttaakseen kaltaisiin pois laitoksista ja kaduilta. Suomessa on viisi paikallisyhdistystä ja Poriin avattiin toimintakeskus STEA-avustuksen turvin maalikuussa 2018. Toiminta pyörii täysin vertaistukiperiaatteella ja itse olen ainoa ammattilaistaustainen. Aiemmat työpaikkani ovat olleet Helsingin Diakonissalaitoksella ja Rauman Seudun Katulähetyksessä, joten Vva ry:n työkenttä on minulle tuttua. Olen ollut mukana myös Y-säätiön Verkostokehittäjät -hankkeessa. Olen erittäin kiitollinen, kun minua on pyydetty mukaan Vva ry:n hallitukseen. Arvostan yhdistyksen työtä ja sen yhteiskunnallista merkitystä. Pyysin meidän krisiläisiä kertomaan muutamalla sanasta minusta ja näin he sanoivat: ”Minna on luotettava, viisas ja hyväsydäminen joka osaa olla tarvittaessa myös jämäkkä. Lämminsydäminen ja hyvä ihminen joka auttaa meitä jaksamaan päivästä toiseen”.”

HELSINGIN KAUPUNGIN VUOKRA-ASUNTOMARKKINOILLA TAPAHTUU

DIGISYRJÄYTYMINEN VAARANTAA PERUSOIKEUKSIA

altion tukema, kohtuuhintainen vuokra-asuntorakentaminen pääkaupunkiseudulla on ollut vuosina 2017 4500 asuntoa ja 2018 4500. Samanaikaisesti, kun valtion tuella pyritään lisäämään kohtuuhintaista vuokraasuntorakentamista pääkaupunkiseudulle, Helsinki on muuttamassa vuoden 2020 alussa 1700 asuntoa vapaarahoitteiseksi Korkotukiasuntojen omistamista ara-asunnoista. Itäkeskuksessa puretaan puolestaan liki 300 asukkaan kodit. Heka toki rakennuttaa uudiskohteen puretun tilalle. Sama tapahtui muutama vuosi sitten Jakomäessä. Moni ei voi kuitenkaan remontin jälkeen muuttaa uusiin asuntoihin, sillä vuokrat tietysti nousevat huomattavasti. Rakenteellisista syistä pääkaupunkiseudun ja osin muidenkin kasvukeskusten vuokra-asuntotarve tulee kasvamaan entisestään tulevaisuudessa. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotanto pitäisi pysyä vähintään nyt saavutetulla tasolla, ja jopa kasvamaan. Muuten pääkaupunkiseudun vuokramarkkinat eivät normalisoidu edes pitkällä aikavälillä. Korkotukiasuntojen omistamien asuntojen asukkaat eivät enää voi tehdä keskinäisiä vaihtoja 31.12.2019 jälkeen, sillä KKOy Helsingin Korkotukiasunnot -yhtiön asunnot siirtyvät tuolloin KOy Auroranlinnan omistukseen. Jatkossa Korkotukiasuntojen omistamien asuntojen vuokrat määritetään samoin periaattein kuin muissakin Helsingin kaupungin omistamissa vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa. Korkotukiasuntojen kaikki kohteet on listattu Korkotukiasuntojen sivuilla. Lisätietoja saa asuntojen välittämisestä vastaavan Helsingin kaupungin asuntopalvelujen, Stadin asuntojen ja Korkotukiasuntojen verkkosivuilta

i n i n a u h a l i i t t o, Kriminaalihuollon tukisäätiö ja muut marginaalissa elävien ihmisten kanssa toimivat järjestöt totesivat lokakuun lopulla järjestetyssä Digitaalista turvaverkkoa rakentamassa – kuuluuko digi vain hyväosaisille -seminaarissa, että asunnottomien, päihdeja mielenterveystaustaisten, vankitaustaisten ja yhteiskunnan laidalla elävien ihmisten tarpeet on usein unohdettu digitalisaatiosta puhuttaessa. Monilla asunnottomilla, vankitaustaisilla ja syrjäytyneillä ei ole riittäviä taitoja sähköiseen asiointiin. Digilaitteen hankkiminenkaan ei ole välttämättä vähävaraiselle mahdollista. Sähköisissä maksutapahtumissa, verkkopankissa, verkkokaupassa tai kaupan maksupäätteellä käytetään vahvaa asiakkaan tunnistamista. Vahvaa sähköistä tunnistamista käytetään myös asioidessa viranomaispalveluissa kuten Kelan asiakaspalveluissa, terveys-ja lääkereseptitietoja sisältävässä Omakanta-palvelussa sekä verottajan sähköisissä palveluissa. Pelkästään digitaalisena tarjottava vahva sähköisen tunnistamisen menetelmä voi johtaa siihen, että ihminen, jolla ei ole tarvittavia digilaitteita ja/tai riittäviä digitaitoja ei ole yhdenvertaisessa asemassa muiden kansalaisten kanssa.

ASUNNOTTOMIEN YÖ JA VARJOJEN NAISET HELSINGIN SÖRNÄISISSÄ Kuvat: Sampsa Hannonen, Camilla Hanhirova Teksti: Jannika Matilainen

Asunnottomien yötä vietettiin jälleen 17. lokakuuta YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä Helsingissä ja ympäri Suomea. Helsingin tapahtumaan osallistui ennätykselliset 36 toimijaa. Määrä tuplaantui viime vuodesta. Kävijöitä riitti myös eri puolilla Suomea järjestetyissä tapahtumissa. Tänä vuonna niitä järjestettiin 35:llä paikkakunnalla. Kiitos kaikille mukana olleille. Tämän vuoden teema, Varjojen naiset, sai tärkeää keskustelua aikaan. Piiloasunnottomuus, pelko, turvattomuus, häpeä ja stigmat koskettavat kaikkia asunnottomia, mutta korostuvat asunnottomuutta kokevilla naisilla.

ola avasi VVa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiiv uman ja muistutti aht Asunnottomien yön Helsingin tap ta ihmisenä. meitä kaikkia ihmisen kohtaamises

Mitä koti merkitsee sinulle? ■ ”Turvaa, lämpöä. Mutta asunnottomuutta kokevalla jokainen yö on asunnottomien yö”, sisäministeri Maria Ohisalo. ■ ”Koti on mielentila.”, ”Se on lämpöä ja turvaa.”, ”Kotona tunnen oloni turvalliseksi”, sanailivat Ei mitään hajuu -kollektiivin kundit. Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen sytytti Asunnottomien yön tulen Junailijankujan asumisyksikössä asuvan Markku Tirrosen kanssa. ■ ”Kotona saa olla oma itsensä. Koti on lepoa ja lämpöä,” sanoi ministeri Mikkonen. ■ ”Kotini on linnani. On mukavaa, että on katto pään päällä”, kertoi Tirronen. ■ ”Perhettä ja rauhaa olla itsensä”, Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestari Sanna Vesikansa.

■ ”Turvaa ennen kaikkea. Kun on koti, uskaltaa tehdä asioita ja jopa ylittää itsensä. Koti on perusedellytys”, SDP:n kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Eveliina Heinäluoma. ■ ”Paikka, jossa kokee olonsa turvalliseksi ja saa olla oma itsensä”, Vasemmistoliiton puoluevaltuuston varapuheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu Sudaan Said Ahmed. ■ ”Koti on osa identiteettiä. Se, mitä siellä on ja miltä siellä tuoksuu on osa minua”, Sari Rantaniemi NEA-hankkeesta. ■ ”Rauhaa”, Y-säätiön tutkija Riitta Granfelt. Porttiteatterille myönnettiin tänä vuonna Arska-patsas. ■ ”Tosi paljon”, ”Avaintekijä, että asiat rulla.”, ”Koti on perusta”, ”Oma paikka”, ”Turva”,

■ ”Pesä”, ”Piilopaikka”, ”Paikka, jossa rauhoittua”, ”Onnellisuuden tae”, porttiteatterilaiset listasivat kodin merkitystä. Asunnottomien yön juontajina olivat Katja Ståhl ja Teemu Potapoff. ■ ”Paikka mihin mennä. Kun lähden tästä, meen himaan ja vaikka syömään. Nää ihmiset ei mene mihinkään”, sanoi Katja. ■ ”Koti merkkaa turvasatamaa, jossa voi vaan olla rauhassa. Olen nähnyt ja kuullut, että pieni aalto voi keikauttaa laivan. Jos esimerkiksi sairastuu, alkaa dokaan, menee työ ja kämppä. Asiat voivat olla hyvin, kunnes tapahtuu jokin pieni asia, joka johtaa asunnottomuuteen”, pohti Teemu. ■ ”Rauhaa”, Dilemma ■ ”Lämpöä, turvaa, rakkautta”, Arthur The Marcher

asunnottomuudesta -paneelissa uus tämän kauden aikana. Puhutaan pormestari Sanna Vesikansa, ttom nno asu a litta puo ite tavo en lais oin Hallitusohjelmassa on kunnianhim la Pura, Riikka Tuomi, Ahma, Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apu Petri Honkonen, Mikko Vehniäinen, taja Pau , joh den een Hul puh li” ”Hu vara ja Ari a a: staj kan edu mu san olivat edustaja Eva Biaudet. Ahmed, Jenni Eronen, Keskustan kan kaupunginvaltuutettu Suldaan Saidhteeri Saila Ruuth, kansanedustaja Eveliina Heinäluoma ja RKP:n kansan sisäministeri Maria Ohisalo, valtiosi

ja turvaa.”, ”Koti on mielentila.”, ”Se on lämpöä sanailivat i”, eks allis turv ni olo ”Kotona tunnen Ei mitään hajuu -kollektiivin kundit.

”Kotini on linnani. On mukavaa, että on katto pään päällä”, kertoi Tirronen. ”Kotona saa olla oma itsensä. Koti on lepoa ja lämpöä,” sanoi ministeri Mikkonen. ta Ympäristö- ja ilmastoministeri Kris yön n mie tto nno Asu ytti syt Mikkonen ikössä tulen Junailijankujan asumisykskan ssa. n ose Tirr asuvan Markku

”Koti merkitsee minulle turvaa ja lämpöä, mutta asunnottomuutta kokevalla jokainen yö on asunnottomien yö”, sanoi sisäministeri Maria Ohisalo.

”Koti merkitsee rauhaa”, kertoi Y-säätiön tutkija Riitta Granfelt.

A.L.Q. tarjoili n yön Asunnottomieriimit. kovimmat

poff. l ja Teemu Pota åh St ja at K at a oliv n yön juontajin een himaan Asunnottomie lähden tästä, m”, sanoi Katja. n u K ä. n en m inkään a mihin ”Koti on paikk n. Nää ihmiset ei mene mih voi ää m ö atamaa, jossa u. as ja vaikka sy rv tu aa kk er ”Koti m assa”, pohti Teem vaan olla rauh

lämpöä, ”Koti merkitseetta,” sanoi au turvaa, rakk cher Arthur The Mar

asumisyksikön Junailijankujanas-hanke vastasi Toimek osta. makkaranpaist

ki ihkee Akka pu Lavarunoilija Nvuotisen teeman sanoiksi tämän Varjojen naiset.

Jenna Alexan i sielukas ääni san. ää m Sörkan väreile

kun sivat hetkeksi, pea to ka a kk ai p ja en u Aika sa ääreen ja hän Ilta istu pianon sä valtasi Vaasanaukion. äänen

mulle rauhaa”, ”Koti merkitseetotesi Dilemma

-patsas. ä vuonna Arskaiat rulla.”, n tä in ti et n n myö tä as Porttiteatterilletosi paljon”, ”Avaintekijä, et urva”, ”Pesä”, ”T , ee a” ts ki kk er ai ap ”Koti m a”, ”Koti on om uuden tae”, ”Koti on perust jossa rauhoittua”, ”Onnellis merkitystä. din aikka, iset listasivat ko ”Piilopaikka”, ”P porttiteatterila

olonsa a, jossa kokee ”Koti on paikk oma itsensä”, pohti saa olla turvalliseksi ja istoliiton puoluevaltuuston m tettu Vasem upunginvaltuu med. ka ja ja ta h jo n h varapuhee Sudaan Said A

haa perhettä ja rauaalisi ”Koti merkitsee so in g n rtoi Helsi olla itsensä”, ke en apulaispormestari im o sa. ja terveyst Sanna Vesikan

ita ja taa tehdä asio tys. al sk u , ti ko n o ly ” Kun usedel nsä. Koti on per ”, jopa ylittää itsetsee ennen kaikkea turvaa. in g n si el Se merki H aja ja a. n kansanedust summasi SDP: uutettu Eveliina Heinäluom lt va kaupungin

OLLAAN YHDESSÄ, EI YKSIN VARJOISSA Väkivallan kokemukset. Se että nainen on kohdannut esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa ei tarkoita, että hänen koko seksuaalisuutensa ja naiseutensa määrittyvät väkivallan tekojen kautta. Naisessa on edelleen myös ne kaikki kauniit seksuaalisuuden puolet. Häpeä. Asunnottomuus saattaa aiheuttaa naisessa ylitsepääsemätöntä häpeää, mutta ihan yhtä lailla me kaikki muutkin koemme häpeää tilanteista, joista emme ole kauhean ylpeitä. Stereotypiat. Meistä jokainen voi vaikuttaa siihen, että miten ja mitä me puhumme. Erityisesti meidän ammattilaisten tulee kiinnittää tähän huomiota, sillä sanat ovat yksi suurimmista vallan välineistä. Ei pidetä yllä sitä stereotypiaa, että nämä naiset olisivat vain uhreja. Nämä naiset ovat myös selviytyjiä.

”Hei kaikille!

len Sari Rantaniemi. Olen projektityöntekijänä Diakonissalaitoksella, NEA naiserityisyys asunnottomuustyössä osahankkeessa. Me olemme kokoontuneet tänään täällä yhteen, yhteisen asian vuoksi. Se asia on, että jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kotiin. Olen miettinyt paljon, että mistä puhuisin ja mitä sanoisin tänään. Eräs ihminen sanoi minulle muutama päivä sitten, että puhu sitä mitä sydämestä tulee. Niin päätin tehdä. Aion nostaa esiin muutamia tärkeinä pitämiäni asioista ja puhun siitä, miten itse näen naiserityisen työn. Mutta ennen kuin aloitan, niin haluan sanoa, että vaikka tänään puhutaan paljon naisista, se ei tarkoita sitä, että kaikki muut olisi unohdettu. Me ollaan täällä tänään, koska jokaisella on oikeus tukeen, turvaan ja omaan kotiin sukupuolesta riippumatta. Naisten asunnottomuudelle tyypillistä on, että se on piilossa. Naiset kokevat häpeää tilanteestaan ja tämä häpeä estää monesti avun pyytämisen ja palveluihin tulemisen. Mutta sitten toisaalta onko meillä kauheasti naisille suunnattuja palveluita? Sellaisia, jotka naiset kokevat turvallisiksi ja joista he saavat tarvitsemansa avun. Helsingissä oli viime vuonna 651 asunnotonta naista ja Hietaniemen palvelukeskuksessa on 9 paikkaa naisille. Mietin, että tarvitsemmeko

me naisille oman ensisuojan vai pitäisi nykyisiä palveluita kehittää niin, että myös naiset tulisivat niihin. Ehkä me tarvitsemme molempia? Lähes kaikki asunnottomat naiset on kokeneet väkivaltaa ja erityisesti päihteitä käyttävien naisten turvallisuudesta on puhuttu paljon. Sekä naiset, että heidän kanssaan työskentelevät ammattilaiset toivovat, että olisi turvakoti, johon pääsisi myös päihtyneenä. Riippuvuussairaus ei saa estää turvaan pääsemistä esimerkiksi lähisuhdeväkivaltatilanteessa. Nämä naiset tarvitsevat ja ansaitsevat avun. Samalla emme saa saada unohtaa sitä, että myös väkivallan tekijät tarvitsevat apua, sukupuolesta riippumatta. Turvakoti on tärkeä, mutta ei poista väkivallan juurisyitä. Vain sillä, että myös väkivallan tekijät saavat apua, väkivalta loppuu. Olen viime aikoina miettinyt paljon näitä naisten asunnottomuuteen liittyviä erityispiirteitä. Väkivallan ja häpeän lisäksi puhutaan paljon naisten asunnottomuuteen liittyvistä stereotypioista, lasten menettämisestä ja monenlaisesta hyväksikäytöstä. Nämä ovat asioita, joista olen itsekin paljon puhunut. Olen sitä mieltä, että meillä tulee olla muutakin sanottavaa. Onko tarkoituksen mukaista korostaa aina ongelmia, kun ihminen on niin paljon muutakin?

Haluan tässä siis sanoa, että vaikka asunnottomuus heittää varjonsa näiden naisten päälle, he eivät ole heikkoja, he ovat vain vaikeassa tilanteessa. Asunnottomuus on elämäntilanne, ei kenenkään identiteetti. Olen itse monta kertaa todistanut sen, että kun ihminen saa oikea-aikaisen avun ja oman kodin, niin hän nousee jaloilleen nopeasti. On ollut ilo ja kunnia työskennellä tällaisten naisten kanssa NEA-hankkeessa. Kokemusasiantuntijat ovat tärkeä osa meidän työryhmää ja olen oppinut yhteistyöstä todella paljon. Me tarvitsemme kokemusasiantuntijuutta. Asunnottomuus ei poistu ilman niitä, jotka ovat sitä joskus kokeneet. Heidän ääntänsä meidän täytyy kuunnella.

Naiserityinen työ kohtaa aina välillä kritiikkiä. Tuntuu kuin ihmiset pelkäisivät, että jatkossa vain naisten asunnottomuuden poistaminen on tärkeää. Sitä naiserityinen työ ei kuitenkaan tarkoita. Jokainen on yhtä tärkeä. Olen alusta asti ajatellut, että naisten kanssa tehtävä työ ei ole kuitenkaan keneltäkään pois. Nyt NEA-hankkeessa työskenneltyäni olen entistä vakuuttuneempi siitä. Ajattelen näin, koska pohjimmiltaan naiserityisessä työssä on kyse siitä, että ihmisen tarpeisiin vastataan yksilöllisesti. Työn keskiössä on kohtaaminen ja ihmisen asiantuntijuus omassa elämässään, uudenlaisten ratkaisujen kehittäminen ja niiden tuominen käytäntöön. Nämä ratkaisut ja käytännöt kuuluvat eivät kuulu ainoastaan naisille, vaan ihan kaikille asunnottomuutta kokeville ihmisille sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta riippumatta. Lopuksi haluan kiittää, että olen saanut tulla tänne puhumaan. Tämä on minulle äärimmäisen suuri kunnia. Ei ole mitään tärkeämpää kuin olla tässä nyt. Haluan erityisesti kiittää kaikkia niitä asunnottomuutta kokeneita ihmisiä, joita olen tässä työssä kohdannut. Te olette olleet parhaita opettajia ja olen oppinut teiltä nöyryyttä ja kiitollisuutta myös omaa elämääni kohtaan. Hyvää asunnottomien yötä kaikille. Ollaan tänään yhdessä, ei yksin varjoissa.” Sari Rantaniemen puhe Asunnottomien yön Helsingin tapahtumassa 17.10.2019

ASUNNOTTOMIEN YÖTÄ MYÖTÄELETTIIN MYÖS PORISSA Muutaman etsikkovuoden jälkeen Asunnottomien yö -tapahtuma ankkuroitui Porin Seudun Työttömät ry:n tiloihin ja pihapiiriin. Työryhmä oli nostanut valtakunnallisen teeman, naisten asunnottomuuden, myös porilaisten järjestäjien ykkösasiaksi, jos vaikka muuten mentiin hyväksi havaittujen perinteiden mukaan.

sunnottomien yön avasi ja teemaa mukaili myös Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen. Sytytettyään komean ulkotulen tapahtuman symboliksi, hän käsitteli puheessaan asunnottomuutta, syrjäytymistä ja naisten asemaa yhteiskunnassa. Vaikka tilaisuutta koordinoiva työryhmä ei kaikissa asioissa ollut yksimielinen, ja ikävää lobbaustakin oli kulisseissa juntattu, löytyi tilaisuuteen osallistuvien tahojen ja henkilöitten monipuolinen lista lopulta. Asiaa tuntemattomat yrittivät vielä loppusuoralla saada muutoksia jo hyväksyttyyn julisteeseen, mutta sekin meni lopulta hyvin, kun graafikko suostui muutoksiin pitäen pääasiana itse tapahtumaa eikä julisteessa mahdollisesti esiintyvien ihmisten yksityisyyttä - jota sitäkään ei asetusten mukaan loukattu.

Asiaa ja lämminhenkistä tunnelmaa Paneelikeskustelu sujui, kun Sininauhan, Porin kaupungin ja muitten yhteistyötahojen edustajien yhteisellä suulla todettiin naisten asema ja tilanne asunnottomuudessa. Hyväksikäyttö ja alistaminen nousivat pääosaan. Kaiken kaikkiaan Porissa todettiin olevan asunnottomia 50-70, laskutavasta ja majoituspaikasta riippuen. Piiloasunnottomuuskin todettiin. Bändit, Vankiteatteri, vaatteiden jako, parturipiste ja kaverikoirien tapaaminen saivat osansa, ja makkara-, keitto- ja kahvitarjoilut aiheuttivat välillä jopa jonoa. Toistakymmentä yhdistystä ja toimijaa esitteli omat kuvionsa. Kris Satakunta, Seurakuntien diakoniatyö, Elämän eliksiiri ja monet muut tahot olivat takaamassa lämminhenkistä, mutta asiapitoista iltaa. Teksti: Johnny-Kai Forssell Kuvat: Rasmus Forssell

MIKSI JA MITEN ASUNNOTTOMIEN SYNTYI JA SYTTYI? Vailla vakinaista asuntoa ry:n puheenjohtaja Reijo Pipinen pyysi minua muistelemaan menneitä ja kirjoittamaan Asukki-lehteen Asunnottomien yön historiasta. Muistini apuna olivat sadat asiapaperit ja lehtileikkeet, joita on Asunnottomien yön ensivuosikymmenestä tallennettuna Kansan Arkistoon.

olmekymmentä vuotta sitten alkaneen lamakauden myötä alkoi asunnottomuus ja suoranainen kurjuus lisääntyä, kun työttömyys, syrjäytyneisyys ja jopa syrjäyttäminen tungeksivat suuren kansalaisjoukon ”köyhäksi ja kurjaksi kaveriksi”. Nykyinen Asunnottomien yö -kansalaisliike (AsYö) kehittyi tuikitarpeelliseksi jatkajaksi aiempina vuosikymmeninä toimineille rohkeille kansalaisvastuunkantajille, kuten mm. Marraskuun liikkeelle. Vastaus otsikon miksi-kysymykseen on siis lyhyesti siksi! Mutta miten Asunnottomien yö syntyi ja syttyi, se on pitempi tarina...

Hökkelikylät Eduskuntatalolla Olin vuonna 1996 kutsuttu Suomen Elämäntapaliiton järjestö- ja kansalaistoiminnasta vastaavaksi. Aloin heti etsiä toteutuskumppaneita niin päihdeongelmien vähentämiseen, työttömien tukiverkostoihin ja kansalaisten kohtaamispaikkaverkoston luomiseen. Ansioituneita ja rohkeita toimijatahoja ei siinä laman syvässä vaiheessa jonoksi asti ollut. Mutta onneksi olivat ToTueli - toimeentulotukiryhmä ja sen yhteistyökumppanina Vailla vakinaista asuntoa ry (Vva). Lokakuun lopulla 1997 koettiin epävirallinen ”Lokakuun liike” 1997, jossa oli jo laajentuva verkosto järjestämässä Eduskunnan edustalla Asunnonvaihtopäiviä – Hökkelikylässä. Seuraavana vuonna eli 1998 toistui hökkelikylä samassa paikassa eräänlaisena ”Syyskuun liikkeenä”. Erikoista oli, että sinänsä hyvän syyskuisen tapahtuman ”pilasi” liian hyvä ilma; telttailu Eduskunnan edessä melkein intiaanikesäsyksyn oloissa näytti

ulkopuolisille ihan liian kivalta eli vakava mielenilmaus ei ollut uskottavasti todentuntuinen.

Pimeään lokakuuhun YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen nimikkopäivä 17.10. otettiin myös Asunnottomien yön käyttöön vuonna 1999. Elämäntapaliittokin osallistui aiempaa vahvemmin tapahtumaan, laatien julkilausuman, jossa asunnottomuuden todettiin pahentavan myös päihdeongelmaa, vaikka toki päihdeongelmien katsottiin johtavan usein asunnottomuuteen. ELO:n toimijoissa Helsingin Elokololla mietittiin monien muiden tahojen tavoin, miten yhteistoimintaa voisi tehostaa. Itse esitin yhdeksi ”konstiksi” täsmäpäivää pimeälle lokakuulle, jossa Suomessa miltei tunnistamattomaksi jäänyt tai jätetty YK:n köyhyyspäivä 17.10. olisi eräällä tavalla pahin, mutta samasta syystä ehkä paras asunnottomuuden esiintuomispäivä ja -yö. Ehdotustani kannatettiin ja sen jälkeen ovat 17. lokakuuta pidetyt Asunnottomien yöt sykähdyttäneet asian esille nostosta innostuneita ja säikäyttänyt asunnottomuusongelmasta alati vaikenevaan haluavia.

Kipinä syttyi Vuosina 1999, 2000 ja 2001 yötapahtumien toimijamäärät ja tapahtumapaikkakunnat lisääntyvät ja toimijoiden keskuudessa voimat tuntuivat lisääntyvä, vaikka kaikki laitettiin aina peliin. Toki myös väsymystä ja ymmärrettävää näköalattomuutta – apatiaa – ylivoimaisen vaikeana koetun haasteen edessä ilmeni. Asunnottomien yö -kansalaisliikkeen synnytys onnistui v. 2002 ja samalla kipinä syttyi.

Vuoden 2002 Asunnottomien yön valmisteluihin jouduttiin lähtemään pulmallisessa tilanteessa: yötoiminta laajeni, mutta aiemmat voimavarat sen liikehdinnän tukemiseksi ja ohjastamiseksi vähenivät. Niinpä Vva:n silloinen toiminnanjohtaja Jussi Roiha esitti, että Suomen Elämäntapaliitto ottaisi laajenevasta tapahtumasta vetovastuuvuoron. Ehdotukseen suostuttiin ja asia eteni tapahtuman valtakunnallisten toimijoiden kansankokoukseen 15.4.2002 Helsinkiin, Kallion seurakunnan tiloihin. Siellä synnytettiin – yhteisellä tahtotilalla – jo vuosia m mielissä itänyt Asunnottomien yö -kansalaisliike.

Arvot ja päämäärät Edellä mainitussa laajapohjaisessa Asunnottomien yö -tapahtuman järjestäjien kokouksessa hyväksyttiin kansalaisliikkeelle seuraava toiminta-ajatus: Asunnottomien yö -kansalaisliike tukee jokaisen perusoikeutta vakinaiseen asuntoon – omaan kotiin. Asunnottomien yö -järjestäjien yhteisiksi arvoiksi kirjattiin viisi teemaa: 1) Asunnottomuus on mielestämme kansallinen häpeäpilkku. 2) Syrjäytymisuhan alaisista tulee asunnottomuuden syy- ja seurausverkoston vuoksi usein syrjäytettyjä. 3) Kunnioitamme maamme perustuslain noudattamista. 4) Myötätuntomme ja toimintatukemme on kaikkein heikoimmassa asemassa olevien puolella. 5) Yhteistyötä yli poliittisten tai uskonnollisten rajojen.

YÖ -KANSALAISLIIKE Asunnottomien kansalaisliikkeen syntymähetki koitti 15.4.2002, viiden vuoden odotusajan jälkeen.

14 Lähivuosien tärkeimmiksi päämääriksi kirjattiin: 1) saada yhä useampi kunta asunnottomuuden suhteen nollatoleranssiin eli, että asunnottomuutta ei hyväksytä missään muodossa 2) valvoa ”Asunnottomuuden vähentämisohjelman v. 2001–2003” toteuttamista 3) vaatia valtiovaltaa laatimaan ja toteuttamaan asunnottomuuden poistamisohjelma.

Toimintaa ja tukijoita Vuosi 2002 oli siis kansalaisliikkeen varsinainen synnytysvuosi ja ehkä vaikutuksiltaan merkittävin:

– valtakunnallisetkin sanomalehdet ja jopa 3 silloista TV-kanavaa tekivät suoria ja/tai erikoislähetyksiä yötapahtumista. – yllytimme kuntalaisaloitteiden tekoon asunnottomuuden poistamiseksi kunkin omasta kotikunnasta (esim. Espoo laati asuntopoliittisen strategiansa upeasti ”Poistamme asunottomuuden Espoosta” vaikka se sittemmin kasvoikin välillä). – Tasavallan presidentti Tarja Halonen oli yössä mukana (toimintakautensa aikana lähes 10 kertaa, ei kuulustelemassa, vaan kuulostelemassa kansalaisten ajatuksia).

– Aki Kaurismäen lahjoittama Mies vailla menneisyyttä -elokuvansa käyttö ja näyttö 10 kopiolla (tuotti kahden päivän aikana eri puolilla Suomea peräti 19 ilmaisnäytöstä) jne.

Liekki syttyi Vuosi 2002 oli myös suuri toimintainnon sytytysvuosi, jolloin viiden vuoden aikana hitaasti mutta vääjäämättömästi kohentunut yötuli tuntui syttyvän vallattomaan, mutta samalla vaikutusvaltaa ja -tahtoa ilmaisevaan roihuun! Siitä ilmiöstä syntyi eli syttyi myös Asunnottomien yön nerokkaan tehokas symboli MUSTA

2011 Asunnottomien yötä vietettiin Hakaniemessä ja paikalla oli myös presidentti Tarja Halonen.

LIEKKI, joka ei kuitenkaan asunnotonta lämmitä, mutta sytyttää karulla kauneudellaan muissa myötätuntoa ja tarpeellista heikommassa asemassa olevien auttamishalua. Presidentti Halonen sanoi vuonna 2002 asunnottomuuden aiheuttamista ongelmia ”valopilkkuna”: ”Voin ilokseni todeta, että viime vuosien liikehdintä asian esille nostamiseksi on synnyttänyt aktiivisen kansalaisliikkeen, joka toimii valtakunnallisesti, kannustamaan yhteiskunnan päättäjiä eri tasoilla turvaamaan jokaiselle oikeuden omaan kotiin”.

15 Tunnustuksia yöstä Asunnottomien yö -toiminta sai vuonna 2006 Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön ykköskunnian, josta helsinkiläiset yötoimijat olivat otettuja. Ketään erikseen mainitsematta, kiitän kaikkia parin vuosikymmenen aikana yhteistyössä olleita kumppaneita: olette todella suuri ja käsittämättömän upea yövoimaeläin, jossa heikoimmaksi itsensä kokeva on kuitenkin ollut monelle ehkä vahvin side olla asunnottomuusongelmien poistamistalkoissa mukana. Itse olen ikäni ja voimieni myötä ollut järjestämässä vain koti-

paikkakuntani Tuusulan Jokelan kylän yötapahtumia. Ne ovat toki pieniä tuhansien ihmisten yötapahtumien rinnalla, mutta minulle ne ovat yhtä suuria kuin aiemmatkin. Toivon Vva:lle ja sen osaaville toimijoille edelleen voimaa ja viisautta tärkeässä jokapäiväisessä työssään Asunnottomien yö -kansalaisliikkeen toiminta-ajatuksen, arvojen ja päämäärien toteuttamiseksi yhteistyöverkostojen avulla koko maassa.

”Asunnottomuus on poistettu Suomesta”

voisi toimikautensa päättymiseen mennessä jättää Uudenvuodenpuheessaan tarpeettomana sanomatta ”Suomessa ei ole ainoana EUjäsenmaana asunnottomuus lisääntynyt”, vaan sanoa tai oikeasti huudahtaa iloisesti: ”Kansalaiset, asunnottomuus on vihdoin poistettu Suomesta!”. Kiitokset kaikille yhteistyökumppaneille ja yötyönsankareille! Kuvat ja teksti: Antti Honkonen, sosiaalineuvos ja yhä jonkinlainen yökyöpeli

Lähteet: Kansan Arkistossa on Elämäntapaliiton vuosien 19992012 välisestä osallistumisesta Asunnottomien yöhön kymmenkunta arkistomappia. Helsingin Elokolon vapaaehtoistoimija Kati Sinenmaan kokoamia nettitallennuksia kahdesta Asunnottomien yö-vuosikymmenestä on selkosuomeksi sanottuna ”ihan ma-ho-ton mää-rä”, jota aineistoa eivät ainakaan vielä arkistot ole voineet ottaa vastaan.

Rohkenen vielä odottaa, että Tasavallan presidentti Sauli Niinistö

Vva ry:n perustajajäsen Juhani Roiha Ilkka Taipaleen kanssa Eduskuntatalolla vuonna 2003.

Naisten päiväkeskus aloitti Helsingin Töölössä Asunnottomuutta kokevilla naisilla ei ole ollut Helsingissä ennen paikkaa, minne mennä hoitamaan perusasioitaan tai ihan vain olemaan hetken lämpimässä rauhassa. Tähän tarpeeseen on avattu Sininauhasäätiön toimesta NEA-hankkeen ainoastaan naisille suunnattu päiväkeskus Helsingin Töölöön.

uusulankadun ja Sibeliuksenkadun kulmaan Asunnottomien yön jälkeen avattu naisten päiväkeskus on avoinna maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin kello 10:00-14:00. – Täällä voi yhdessä kaikessa rauhassa katsoa asioita, mitä voisi lähteä ensimmäisenä hoitamaan ilman hallinnan tai väkivallan uhkaa, kertoo paikan vetäjä Inka Kasurinen. Sininauhasäätiössä työskentelevä Inka on tehnyt NEA-hankkeen parissa etsivää työtä yhdessä Vailla vakinaista asuntoa ry:n Jenni Erosen kanssa tavoittaakseen ja tarjotakseen apua asunnottomuutta kokeville naisille. Inka ja Jenni huomasivat, että tarve vain naisille suunnatulle paikalle on selkeä.

Ruokaa, suojaa, turvaa ja puhtautta Naisten päiväkeskuksessa on aina kaksi ohjaajaa, ja miehillä ei sinne

ole todellakaan mitään asiaa. Turvallisuussyistä johtuen naisten täytyy olla asiointikunnossa eli ei umpihumalassa, jotta lapsetkin voisivat olla paikalla. Kävijäkanta, joka on jo löytänyt paikan, on 18-64-vuotiaita, mutta kestää aikansa ennen kuin muutkin löytävät sinne. Kävijöiden ei tarvitse olla vailla vakinaista asuntoa, mutta asunnottomia yritetään viedä eteenpäin asumuspolkuja ja muita palvelumuotoja etsien. Päiväkeskuksessa voi käydä rauhassa suihkussa, saunoa, pestä pyykkiä ja kahvitella voileipien kera. Lämmin ruoka tehdään myös joka päivä lahjoitusten turvin, joskin tarvikkeita tähän ostetaan myös itse.

Big Brotherin lahja ruususille Haastattelupäivänä naisille on tarjolla broileria, jota työkokeilussa oleva Tii tekee. Ennen tarjoilijana työskennellyt nainen kertoo, että tämä on tärkeämpää työtä.

Porukkaa kerääntyy koolle keittiöön, jossa on kiva pöhinä. Yksi asiakas syö, toinen on käynyt suihkussa ja kertoo kuulumisia asuntola-asumisestaan. Erään naisen henkilökohtaisempaa asiaa hoidetaan etäämmällä. Myös ryhmä nuoria opiskelijoita tulee tutustumaan paikkaan. Kodikasta ja kunnon tupameininkiä parhaimmillaan. Ja juuri nimeäkin päiväkeskukselle pohdiskellaan. Näin alkuun paikkoja laitettu kuntoon. Vaatetta ja muuta lahjoitustavaraa on järjestelty ja sitä näyttää olevan moneen tarpeeseen. Tilava vaatehuone nielee paljon vaatetta ja muualla on pikkukoreja, joissa on pienempää tarpeellista käyttötavaraa ja saniteettituotteita.

Peittoja ja tyynyjäkin on antaa, kun joku saa asunnon. Näkyypä päiväkeskuksessa myös musiikkivälineitä haitarista pianoon. Televisiossa pyörineen tosi-tvsarja Big Brotherinkin tavarat ovat siirtyneet kameroiden sammuttua tänne käyttöön. Naisten päiväkeskus toimii vapaaehtoisvoimin. Jos haluat tulla mukaan vaikkapa kokkaamaan, juttuseuraksi tai tekemään jotain muuta, ota yhteyttä Soile Bar-Yosaf puh. 040 637 2900. Osoite: Sibeliuksenkatu 6. Avoinna maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin kello 10:00-14:00. Teksti: Kirsti Kangas

KANAKEITTOA VEPAN MALLIIN

epaan ovat kaikki tervetulleita sellaisina kuin ovat. Vepassa voit levähtää, viettää aikaa, syödä lämpimän aterian, kertoa ongelmistaan ja saada tukea sopiviin palveluihin hakeutumisessa. Vepassa työskentelee kaksi vertaisohjaajaa. Lisäksi mukana on noin kolmena päivänä viikossa vapaaehtoistyöntekijä. Vepassa ruokailee neljänä päivänä viikossa noin 60–70 henkilöä. Ruoka pyritään valmistamaan lahjoituksena saaduista aineksista. Osoite: Vaasankatu 5 F Aukioloajat: ma-ti 8-14, ke 8-13, to-pe 8-14 Puh. 050 443 1065 vepa@vvary.fi Vepan kävijöiltä kerätään palautetta kaksi kertaa vuodessa. Palautteissa toistuu kävijöiden kokemus tilojen riittämättömyydestä. Lähes puolet palautteen antajista syksyllä 2019 toivoo isompia tiloja Vepan käyttöön. ”Isommat tilat ehdottomasti. Valtio ja kaupunki voisi enemmän puuttua. Kansanedustajat pitäisi käydä vierailulla.” Vva ry etsii yhä aktiivisesti isompia tiloja (vähintään parisataan neliötä) Vepan, yökeskus Kalkkersin ja toimiston käyttöön. Vinkkejä otetaan vastaan!

Vepan kävijöiltä kuultua: ”Näkee tuttuja ja saa kahvia/safkaa” ” Pääsi lämpimään ja sai myös samalla aamupalaa ja aamukahvit” ”Työntekijät auttavat ja tsemppaavat jaksamaan” ”Ruokailu, henkilökunnan kanssa juttelu sekä tuen ja avun saaminen heiltä” ”Virkistyy, lähtee käyntiin”

Sana vapaa terveisiä kävijöitä: ”Vepa on hieno paikka ja hyviä ihmisiä. Hyvä henkilökunta, joka ymmärtää meitä, jotka käytetään päihteitä. Lähimmäisiltä ei välttämättä saa sitä tukea, mitä tarvitsee. Vepan henkilökunnalta saa sen tuen.” ”Hieno ja tärkeä paikka meille” ”Vepan toimintaa pitää jatkaa. Emme pärjäisi muuten.” ”Hyvä henkilökunta ja hyvä ilmapiiri”

Kanakeittoreseptin laatija ja Vepan keittiön itseoikeutettu maestro on Jan Viitala.

18 Etsivää työtä pääkaupunkiseudulla vuosina 2006 – 2019

YÖKIITÄJÄ – 2000 YÖTÖNTÄ YÖTÄ Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla liikkuva Yökiitäjä on kahden sairaanhoitajan etsivää työtä tekevä yksikkö, joka tarjoaa ensiapua sekä ohjaa ja kuljettaa tarvittaessa kohtaamansa ihmiset hätämajoitukseen, selviämisasemalle tai päivystykseen. Millaisia vaiheita Yökiitäjän matkan varrelle on sattunut?

lisikohan ollut alkukesää 2006, kun yövuorossa Hangonkadun katkolla mietin, mitähän tekisin isona. Ja sitten se tuli: työnhakuilmoitus. Vva ry hakee sairaanhoitajaa,

vuosille 2006–2009. Tutustuin jo aiemmin projektiin palkattuihin Mimmuun, nuoreen ja energiseen afro/rastatukkaiseen tyttöön sekä Sannaan, joka oli paljon kokenut ja kovaääninen ilopilleri.

jan, hullu idea oli, että palvelut viedään sinne, missä asunnottomana olevat ovat eli yleisiin käymälöihin, rappukäytäviin, lehtilaatikoihin, pusikkoihin jne. Mietin että, tuollako bussilla kruisailen katuja, johon ei muita sitten mahdukaan. Bussista tehtiin toimintaan sopiva ”yksilö” eli oli pöydät ja tuolit, kahvia, evästä ja kaikkea siltä väliltä. No, alkuun etsittiin paikat, joissa bussi pysähtelee. Meni vain hetki, ja bussi oli täynnä ja tun-

maan koko ratikkaliikenteen muutamaan otteeseen. Näin ei voinut jatkua, koska bussi oli aina rikki ja söi projektin varoja kohtuuttomasti. Oli aika vaihtaa pienempään – tällä kertaa yhtä huonoon retkeilyauto Boxeriin. Nyt idea hieman muuttui. Kahvia ja jotain pientä purtavaa oli edelleen tarjolla, mutta nyt päästiin pienemmillekin teille ja kujille tekemään etsivää työtä fiksummin. Olisiko ollut vuosi 2008, kun Sanna päätti vetäytyä projektista. Uusi työntekijä, vanhan liiton mieluri Pekka astui remmiin. Matka jatkui ja kävijöitä tuli ja meni. Myös Sällikoti näki päivänvalon ja Yökiitäjän kävijöistähän se täyttyi. Oltiinkin jo projektin loppupuolella ja kaamean työn jälkeen teimme RAY:lle (Raha-automaattiyhdistys) toiminnasta loppuraportin, joka oli hyvä. Toiminta jatkui yhtenä matalan kynnyksen tukimuotona asunnottomille. Samassa yhteydessä myös Mimmu haki itselleen uusia haasteita ja lopetti työt Vva:lla.

Kahden karjun tiimi

jolla on C-ajokortti. Hetken mietin, mikäs tämä nyt on. Mieleni sopukoista löytyi heti biisi: Matti Eskon Oon rekkamies. Lukuisten hakijoiden joukosta olin ylivoimaisesti paras (siis omasta mielestäni) ja tulin valituksi. Yes!

Mennään bussilla Kesä meni ja etsivän työn yksikköä hahmoteltiin projektin turvin

Syksy tuli ja kauhukseni näin vanhan HKL:n bussin, joka oli maalattu mustaksi. Hetkinen, tuotako romua pitäisi vielä ajaa? No, ihailevia katseita joka tapauksessa. Popedako se siinä keikalle menossa? Juu juu. Onneksi oli Hessu, hirveä kaappi, kaljupää, joka opetti ajamaan. Siitä se liikkuva ”pubi” sai alkunsa. Jo edesmenneen Juhani Roihan, Vva ry:n toiminnanjohta-

nelma kuin HIFK:n kotimatsissa. Tällöin ei vielä ollut Sällikotia eikä juuri mitään muutakaan inhimillisempää kajoitusta asunnottomille henkilöille – tai noh, Sahaajankatu patjoineen.

Pienenpää ja ketterämpää Bussista kyllä tuli tunnettu, koska sitä työnneltiin välillä pois ratikkakiskoilta ja onnistuimme sekoitta-

Mitäs nyt sitten, mietittiin Lehtosen Sannan (nykyinen Tiivola) ja Jussin kanssa. No, eipä mitään, kyllä kaksi karjua pärjää kahdestaankin, ja matka taas jatkui. Paljon oli jo nähty ja tehty, mutta paljon oli myös kehitettävää eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Meni taas hetki. Kollegani Pekka ei arvannut sanoa itseään irti virkavapaaltaan vaan palasi vanhaan työhönsä. Taas istuttiin alas, ja mietittiin, mistäs Yökiitäjään hyvä tyyppi. Mietittyäni hetken hokasin, että kysytäänpä vanhaa työkaveriani Hangonkadulta. Tumppi, savolainen, joka ei osaa puhua suomea vaan savoa, voisi olla juuri se puuttuva lenkki. Eipä muuta kuin Tumppi kehiin ja hupsista, kymmenen vuotta on menty näin.

Numerofaktaa Yökiitäjän toiminnasta: • Näkövinkkeliä alueesta, jossa Yökiitäjä liikkuu yöaikaan Esim. Lahti 135 km² (Lahden koko) • Helsingin, Espoon ja Vantaan alueet yhteensä 766 km² • Lisäksi ajoittaiset käynnit ympäristökunnissa.

Kertymätietoja vuodesta 2006: • Liikennöidyt yöt: 2000 • Kävijöitä Helsingissä: 8287 • Kävijöitä Espoo, Vantaa ja muualta Suomesta: 525

Uusi aika

Eräänä kauniina päivänä vietimme Peugeot Boxerin hautajaisia – auton, joka oli ollut meillä aivan liian monta vuotta. Auto, joka oli aina rikki ja sitä korjailtiin kaiken maailman konitohtoreilla kasaan, kun halvalla piti saada korjaukset tehtyä. Siirryimme leasing aikaan ja saimme uuden työauton. Oli outoa ajatella, ettei tämä mene rikki sitten millään ja lähtee vielä käyntiinkin - mikä tunne näiden vuosien jälkeen. Voimme nyt keskittyä varsinaiseen työhömme antaumuksella. Vuosien saatossa on moni varsin persoonallinen kävijämme saanut kutsun ”yläkertaan”, osa on raitistunut ja saanut oman kodin tai tuetun asumispaikan. Näitä on kiva tavata työn ohessa - jotain on tehty oikein. Nykyisin myös hätämajoitukset auttavat kävijöitä ensiapuluonteisesti yön tuntien yli. Vanhan ajan alkoholisteja ei enää juurikaan ole. On vain ihmisiä, jotka eivät ole kestäneet yhteiskuntamme suuria vaatimuksia, jolloin heiltä meni ja menee kaikki turva elämältä. Nykyisin myös kävijäkunta on nuorentunut radikaalisti.

Telkkarista tutut Mediajulkisuus on ollut myös vahvasti läsnä Yökiitäjän toiminnassa. Kevennyksenä voisi sanoa, että, ”Muista aina: Liikenteessä Hannu Karpo seisoo eessä.”

Olimme tämän legendaarisen karvahattuherran työhuoneessa, kun hän teki juttua Karpon asunnottomuutta käsittelevään ohjelmaan. Lisäksi Ylen Marja Kurikka teki dokumentaarisen jutun asunnottomuudesta, jossa myös Yökiitäjä vieraili. Eikä sovi unohtaa Arman Alizadin tekemää Täällä pohjantähden alla -jaksoa, jossa Armanin kanssa kurvailimme pitkin Helsingin katuja. Jakson aiheena oli asunnottomuus.

Yökiitäjän toimintahan on varsin erikoislaatuista, jollaista muualla Suomessa ei tehdä. Aikakausilehdet ja sanomalehdet ovat usein juttuja meistä vääntäneet. Hyvä niin. Kävijöistä vuosien saatossa voisi kirjoittaa vaikka kirjan - niin paljon on sattunut ja tapahtunut. Myös hyvässä mielessä. Siteeraan tässä lyriikan mestaria Juice Leskistä: ”Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista.”

Näin se vain menee. Yökiitäjän toiminnan neljästoista vuosi on pikkuhiljaa päättymässä ja saavutimme joulukuun 11. päivä 2019 kahdennennentuhannennen (2000) valvotun yön etsivinä ja agentteina pääkaupunkiseudun yössä. Teksti: Yökiitäjä-veteraani Vesa Timberg Kuvat: Vva ry:n arkisto

NUOLI – NUORTEN KOHTAAMIS- JA TUKIPISTEEN Syksy käynnistyi Nuolessa vauhdikkaasti. Syyskuun (2.9.2019) alusta ovemme ovat olleet avoinna ympäri vuorokauden. Nuoret ovat löytäneet Nuolen hyvin ja melkein alusta alkaen öisin on ollut täyttä.

urvallisen paikan löytyminen on ollut monille nuorille iso asia elämässä. Arjessa ovat korostuneet elämän perustarpeet. Lepo, ruokailu ja peseytymään pääsy ovat olleet monille tärkeitä asioita. Nuolessa on harjoiteltu arjen rytmiä ja päiviin on pyritty järjestämään mielekästä tekemistä. Iltaisin ja öisin on rauhoituttu ja levätty.

Yhdessä ideoiden Au t a m m e, k o h t a a m m e j a ohjaamme nuoria riippuen heidän tarpeistaan ja toiveistaan. Jollekin se on tarkoittanut katkolle hakeutumista ja pääsyä, asunnon etsintää, Kela-asioiden selvitte-

lyä, opiskeluiden suunnittelua ja aloittamista. Toimintamme lähtökohtana on toimia nuorten omien tarpeiden pohjalta haittoja vähentävällä työotteella. Jokaviikkoisen yhteisökokouksen pohjalta kehitämme ja ideoimme Nuolen arkea. Muun muassa yöhiljaisuuden aika ja päivän lämpimän ruuan hetki ovat lähteneet nuorten omista toiveista. Välillä on ideoitu ja toteutettu esimerkiksi leffailtoja herkkuineen, Halloween-teemaiset avoimet ovet ja leivottu yhdessä sämpylöitä. Joka viikko eri toimijoita, muun muassa nuorten eteläinen sosiaalityö, Katuklinikka, Pop Up-asumiskioski (AIMO-hanke) ja RISE

(ja siviiliarviointi) ovat olleet päivystämässä ja esittelemässä omaa toimintaansa ja ohjaamassa nuoria heitä askarruttavissa asioissa. Tervetuloa tutustumaan Nuoleen! Tekst: Miia Salo Nuoli – nuorten kohtaamis- ja tukipiste Toimisto 24h: 0443541119 nuoli@sininauhasaatio.fi www.nuolitukipiste.fi FB: https://www.facebook.com/ nuolitukipiste IG: @nuolitukipiste

Nuoli – nuorten kohtaamis- ja tukipiste on Sininauhasäätiön ja Vva ry:n kolmivuotinen hanke, jonka tarkoituksena on tavoittaa ne haavoittuvassa elämäntilanteessa olevat alle 29-vuotiaat nuoret, joilla ei ole paikkaa minne mennä: taustalla voi olla asunnottomuutta, päihteitä tai muuta turvattomuutta. Nuoli toimii Asunto ensin -periaatteella, mikä tarkoittaa, ettei päihtymys ole esteenä. Tavoitteena on tarjota tukea, turvaa, lepoa ja lämpöä sekä ohjata nuoria askel askeleelta stabiilimpaa elämäntilannetta kohden. Tärkeintä on yhteinen luottamus ja rinnalla kulkemisen mentaliteetti.

KUULUMISIA Teksti: Martta Pietarinen

MAAHANMUUTTOASIOIDEN ASIANTUNTIJALTA USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET Vva ry:n maahanmuuttajatyö on suunnattu asunnottomille maahanmuuttajille, erityisesti silloin, kun henkilön oikeus sosiaaliturvaan ja palveluihin on epäselvä. Lisäksi maahanmuuttoasiantuntija kerää ja levittää tietoa maahanmuuttajien asunnottomuudesta verkostoissa ja neuvoo tarvittaessa asunnottomia maahanmuuttajia kohtaavia tahoja. Kaikki Suomessa olevat ulkomaalaiset tarvitsevat oleskeluluvan? – Kaikkien ei tarvitse hakea oleskelulupaa, esim. Euroopan unionin jäsenmaiden kansalaiset saavat matkustaa jäsenmaihin ilman erillistä lupaa ja oleskella maassa kolme kuukautta ilman ilmoittautumisvelvollisuutta. Maahanmuuttoasioita, eli oleskelulupa, viisumin tarvetta ja ilmoittautumisvelvollisuutta määrittää millaiset kansainväliset suhteet ja sopimukset valtioilla on keskenään. Onko maahanmuuttotyöntekijän työ olennaista Suomen hyvinvoinnin kannalta? – Maahanmuuttotyö on mitä suurimmissa määrin olennaista Suomen hyvinvoinnin kannalta. Työssä ennalta ehkäisemme paperittomuutta, autamme pois paperittomuudesta, annamme oikeaa tietoa esim. oleskeluluvista ja kerromme heidän vaihtoehdoistaan ja oikaisemme väärää tietoa ja huhuja jos sellaista on liikkeellä. Omassa työssäni Vva ry:llä teen myös asumisneuvontaa, sekä teen monipuolista työtä asunnottomuuden ennalta ehkäisemiseksi.

Millaista on tehdä työtä eri taustoista ja maista tulevien ihmisten kanssa? – Omaksikin yllätykseksi sain aikoinaan huomata, että ihmiset ovat yllättävän samanlaisia kansalaisuudesta, iästä, taustastaan yms. riippumatta. Vielä ei ole tullut vastaan ihmistä, jonka kanssa en olisi jostain syystä voinut tehdä töitä. Joskus pitää hakea ja sanoittaa enemmän asioita, jotta kumpikin saamme varmuuden, että puhumme samasta asiasta, mutta sekään ei ole ollut ongelma tähän saakka. Mikä on vaikeinta työssäsi? – Että harvoin löytyy nopeita ratkaisuja ihmisten vaikeisiin tilanteisiin. Asunnottomuus on kirpaisevan väärin ja monilla tavoin ihmisiä vahingoittava ilmiö, josta kärsii aivan liian moni ihminen. Mikä on parasta työssäsi? – Onnistumiset, kun joku saa kodin, tai ei menetäkään kotiaan. Ylipäätään, että kävijöiden asiat kääntyvät paremmaksi ja ratkaisuja löytyy.

ANNA PALAA VAAN – VAI MITEN SE MENEE?

Keskustelu kannabiksen laillistamisesta käy kuumana. Useissa kyselyissä suomalaisten asenteet juuri kannabista kohtaan ovat lieventyneet, mutta muuttuneet monia muita huumausaineita kohtaan kielteisemmiksi. Mielipiteitä muodostetaan usein fiilisten mukaan ja mutu-tuntumalla ei niinkään tietoon ja kokemukseen pohjautuen.

nnen internetiä nuoret narkomaaninalut kuljeskelivat paikasta toiseen Pharmaca Fennica repussaan. Keskenänsä vertailivat, että mikä kolisee ja miten ja minkä kanssa yhdessä. Huumeitten valmistajat ja salakuljettajat olivat varsin usein askeleen edellä ja viranomaiset yrittivät pysyä edes perässä. Oman ryytinsä asiaan ja ongelmaan toi 1980-luvulla merkittävä huumeasioitten asiantuntija, joka ilmoitti ykskantaan, että sota huumeitten käyttöä vastaan on hävitty. Nyt

käydään enää viivytystaistelua. Tuhon aikaan huumeisiin kuoli noin 100–200 ihmistä vuodessa, kun alkoholikuolemia oli, laskutavasta riippuen, 6000–8000. Media löi lisää löylyä. Huumeista puhuminen ja kirjoittaminen oli jotenkin mediaseksikästä, alkoholin haitat enemmän tylsä aihe.

Hyvä, paha liberalismi Vuosi vuoden jälkeen tässä asiassa ja aiheessa soudeltiin hiljaa, joskus sameissa, joskus myrskyävissä

vesissä. Huumeklinikoita perustettiin, mutta niitä ajettiin myös alas. Jo pelkästään neulanvaihtopisteet nostivat suuren älämölön, vaikka eturivin asiantuntijat niitä kilvan kiittelivät. Maailmalta alkoi kiiriä tänne poloisille pohjan perillekin käänteentekeviä uutisia. Kannabis oli se taikasana, joka ilmestyi uutisiin tuon tuostakin. Monet maat poistivat käytön rangaistavuuden, lääkekannabikseen suhtauduttiin nyt uudella tavalla. Kotoisissa päihdepiireissä asia

Päihdeongelmia ei paranna kylmä laki vaan lämmin kohtaaminen

äihdepolitiikassa puhaltavat muutoksen tuulet. Alkoholilain löysäämisen jälkeen virkistyi keskustelu huumeista ja niitä käyttävien ihmisten kohtelusta. Eduskuntaan etenevä aloite vaatii kannabiksen käytön ja kotikasvatuksen rangaistavuudesta luopumista. Seuranneessa vilkkaassa keskustelussa huumepolitiikkaan on otettu kantaa ministereitä myöten. Puheenvuorot ovat selkeä viesti perinpohjaisen yhteiskunnallisen huumekeskustelun tarpeesta. Vaikka huumeista ei yleisesti ole järkeä puhua yhtenä könttänä, on niitä käyttävien kohtelusta ja haittojen vähentämisestä keskustellessa hyvä katsoa aineita ja lakia kokonaisuutena. Monet vakavimmista haitoista liittyvät muihin aineisiin kuin kannabikseen. Päihteet kytkeytyvät moniin elämän ongelmiin, joista asunnottomuus on yksi. Aina ei ole helppoa hahmottaa, mikä on syy ja mikä puolestaan seuraus. Selvää kuitenkin on, että pahoinvoinnilla on tapana kasautua niille, joilla on jo valmiiksi vaikeaa. Ani harva päihdeongelmien kanssa kamppaileva tai päihteillä kärsimyksensä helpottamiseen

pyrkivä saa apua rangaistuksen uhasta tai tuomitsevista katseista. Moni kyllä toivoisi jonkun kysyvän kuulumisia, tai ymmärtävän päihteiden käytön taustasyitä. Inhimillinen kohtaaminen voi tuoda lähemmäs muita ihmisiä – poispäin elämästä, jossa lyhytaikaisen helpotuksen tarjonneet päihteet ovatkin muuttuneet ongelmien kärjistäjäksi. Päihdeongelmista on liian helppo vaieta. Asian käsittelyn kynnystä on madallettava. Siirtyminen käytön rikosseuraamuksista sosiaali- ja terveyspolitiikkaan olisi yksi tapa edistää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Hallituksemme on linjannut luovansa päihdestrategian. Toivottavasti siinä ei vain pyöritellä mukavan kuuloisia korulauseita. Poliitikoilla tulee olla rohkeutta selvittää, miten apua ja tukea saataisiin paremmin tarjolle jo ennen pohjakosketusta. Ketään ei pitäisi työntää syvemmälle ongelmiin rangaistuksena päihteiden käytöstä, ja jokaiselle uponneelle tulisi ojentaa käsi takaisin pinnalle vetämiseksi. Ville Eklund ja Henry Vistbacka Humaania päihdepolitiikkaa ry

KORVAUSHOITOLAISET JA HEIDÄN LAIMINLYÖMINEN Olen jo pidemmän aikaa pohtinut kaupungin linjausta siitä, kuinka Suomessa ylivoimaisesti yleisin päihdeongelmaisten hoitomuoto on korvaushoito. En kyseenalaista kyseisen hoitomuodon toimivuutta tai kannattavuutta. Jjoillekin ihmisille se sopii, mutta parikymppisille nuorille ei mielestäni tulisi kyseiseen hoitoa edes harkita. Korvaushoito hoitomuotona tuntuu kuitenkin nyt yleistyvän vuosi vuodelta. Huolestuttavaa on, että korvaushoitolaiset suljetaan pois lähes kaikista ”järkevistä” päihteettömistä päiväkeskuksista, koulutuksista jne. Toki heille on tarjolla pari kokemusasiantuntijakoulutusta, joista toisesta tiedän, että se kestää kuusi kuukautta ja opetusta on neljä tuntia kerran viikossa. Mielestäni näin suppea koulutus ei voi valmistaa pitkän päihdehistorian omaavaa kaveria työelämän koitoksiin. Jos kerran yhteiskunnan pyrkimyksenä on tasavertaisuuden edistäminen, niin kannustaisin järjestöjä ja koulutusten järjestäjiä puntaroimaan uudelleen muun muassa juuri kuntouttavassa korvaushoidossa olevien osallistamisen omaan toimintaansa. Vai voisiko sittenkin yksinkertaisesti olla niin, että kyseessä on yksinkertaisesti tietokatkos kaupungin ja kolmannen sektorin välillä? Mene ja tiedä. Teksti: Mikko Venhiäinen

poiki muun muassa kansalaisaloitteen, joka kiikutettiin eduskuntaan. Ensimmäisten joukossa ehti poliisiylijohtaja televisioon todistamaan, että ”on hirveän vaikea hyväksyä mitään liberalisointia, joka liittyy huumausaineisiin”. Mitä hän sillä sitten tarkoittikaan?

Tutkitaan, ei hutkita Vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo pujahti niin ikään ruutuun ja ilmoitti, että puolueensa mielestä käytöstä tai pienten määrien hallussapidosta

ei tule rangaista. Suuremmassa mittakaavassa nyt tuo esitys heitti pahan kerran häränpyllyä. Lumipalloefektin lailla ilmoille kajahtivat hätähuudot siitä, että nyt huumeet laillistetaan! Ei se kyllä näin olisi saanut mennä. Kun ja jos ennaltaehkäisevä toiminta huumeasioissa on niin ja näin. Ja jos hoitopaikat ja niihin pääsy ovat kiven alla tai jopa kalliita, niin asiaa pitäisi miettiä ja tutkia vähän eri tavalla tai laajemmin.

On käyttäjiä, ja on käyttäjiä Toisaalta. Käytön rangaistavuuden poistamisen kannattajat ovat usein ei-ongelmaisia ja jopa näitä kuuluisia kotipuutarhureita. Entäs se syrjäytynyt, asunnoton nuori, joka on sortunut varastelemaan, polttelee pilvensä porttikongissa, joka on se konkreettinen portti siihen, että lopulta huumaa itsensä millä keinolla tahansa, ollakseen edes hetken pois kurjuudestaan. Hänestä ei lakiehdotuksissa tai -uudistuk-

sissa mainita sanallakaan. Eikä tulla mainitsemaankaan. Sakko tai vankila ei ole pelote eikä läheskään aina paranna. Tulipa pilven poltosta rangaistusta taikka ei, se ei ongelmaa, jos sellainen on, poista. Teksti: Johnny-Kai Forssell Päihdetyöntekijä, vertaistukihenkilö, toipunut ongelmainen, joka edustaa tässä vain omaa mielipidettään, 43 vuoden kokemuksella tiskin molemmilta puolilta

Sillan alta kertomaa

einasi käydä tosi kehnosti, mutta onneksi homma hoitui kotiin. Nimittäin sain postissa kirjeen, jossa mainittiin, että vuokria on maksamatta tietty summa, ja jos siihen mennessä ei makseta, juttu menee käräjäoikeuteen. Soitin sinne, mistä kirje oli lähtöisin. Neuvoivat minua, että ota välittömästi omaan sosiaalivirkailijaan yhteyttä ja kerro sitten, mikä olisi tulos. Tein työtä käskettyä eli puhelin langat laulaa nimimerkillä ”selvät sävelet”. Sain ajan eli henkilökohtaisen tapaaminen. Näin tärkeää asiaa, etenkin minulle, ei selvitellä puhelimella vaan kasvotusten virkailijan kanssa. Menin sovittuna aikana tapaamaan virkailijaa. Huoneessaan hän kysyi minulta: ”Mitä kuuluu?” Vastasin, että olen edelleen kuntouttavassa työtoiminnassa vanhusten parissa ja menen lähiaikoina oikean jalan operaatioon, ja että mieltäni painaa yks juttu. Aikamme siinä rupateltuamme näytin tulot ja menot pankista saamillani papereilla. Sitten näytin laskun, mikä koski vuokra-asiaani eli jos tätä summaa ei makseta, joudun käräjäoikeuteen. ”Pahimmassa tapauksessa tulee häätö”, minä siinä allapäin sanoin. Virkailija totesi pöydän toisella puolella kylmän rauhallisesti: ”Eiköhän tuo järjesty. Hoidetaan pois!” Menin todella hiljaiseksi. Onko

rukouksiini vastattu? ”Onko sinulla muita laskuja”, totesi virkailija? ”Ei ole. Onhan noita perintätoimistoja takana sekä ulosotto”, vastasin Olen yksinäinen mies, ei lapsia. Asun yksin, mutta muuten liikkuva kaveri. Sanoin, että nyt on virkaaika ja pitää soittaa vuokra-asioita hoitavalle toimistosihteerille. Virkailija soitti, ja sai toimistosihteerin langan päähän. Virkailija sanoi, että pitäisi hoitaa tämä vuokrarästiasia. Siellä alkaa ilma kylmetä eikä viitsisi miestä heittää ulos. Hoidetaan homma pois päiväjärjestyksestä! ”Sehän on ystävällisesti tehty”, kuului selvästi langan toisesta päästä. Virkailija lopuksi totesi, että hoida nyt vuokra-asiasi moitteettomasti ja jos tulee ongelmia, ota yhteyttä. Kiitin virkailijaa. Tämä on paras joululahjani pitkään aikaan. Voin pitää oma vuokra-asuntoni eikä minun tarvitse lähteä kiertueelle laukkuni kanssa. Lähdin toimistosta, mutta en voinut kyynelille mitään. Ne valuivat pitkin poskipäitäni. Kiitos vielä kerran virkailijalle! Näin joulun alla mieli herkistyy. Näinä aikoina on enemmän auttavaa kättä lähellä, vaikka niitä pitäisi olla ympäri vuoden. Onko asunnottomuus hävinnyt meidän yhteiskunnasta? Vastaus on, että ei ole. Talvi on tulossa ja pakkanen paukkuu. Ei tarvitse kristallipallosta katsoa ja ennustaa, kuinka porukka taas lähtee autuaille maille, koska heillä ei ollut lämmintä majapaikkaa. Kun Jeesuslapsi syntyi maailmaan, ei silloinkaan ollut majapaikkaa vaan ensi hädässä talli, jossa oli eläimiä. Täytyy aina muistaa, miksi me vietämme joulua. Ei ainakaan markkinahumun vuoksi. Jos tämä, hyvä lukija, on selvinnyt sinulle, ei sitä tässä tarvitse sanoakaan. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Yökiitäjä kiitää joulun alla juuri siellä missä apua tarvitaan. Teksti: Jorma Korhonen.

Suttuinen mies

askeuduin kylmästä pakkassäästä alas Sörnäisten metroasemalle, ihan siihen missä R-kioski sijaitsee. Oli aamu varhainen, ihmisiä työmatkalla. Siinä seisottuani tovin minua kohti käveli kaunis nuori nainen. ”Cari”, kuulin lempeän äänen. Olin tavannut hänet ennenkin ja nyt hän käveli vastaan. Tarja oli siinä ajatellut kävelleessään minua kohti, että tuossa se suttuinen mies on. Vähän haiseekin, mutta on siinä silti jotakin. Runojakin kirjoittelee. Tarja oli tulossa töistä yökahvila Kalkkerssista ja päätti nyt mennä kotiinsa Koivukylään eri kautta kuin yleensä. Siinä tovin juteltuamme Tarja sanoi, että tarjoaisi minulle kahvit. No, metroon hyppäsimme kohti keskustaa. Forumin kautta pääsimme sinne ylätasanteelle, jossa sijaitsi kahvila Picknick. Lämpenin. Kuuma juoma ja sämpylä maistuivat hyvältä, koditon kun olin. Se oli Tarjankin tiedossa. Sanoi Tarja, että haluaisitko nukkua hänen luonaan. Oli pakkassääkin, ei ulkona varmaan helppoa ole. Sopi kyllä minulle. Menimme Tarjan opiskelija-asuntoon Koivukylään. Tarja peitteli minut vällyjen väliin. Väsynyt kun olin, niin silmät painuivat kiinni heti. Tarja teki pöydän ääressä opiskeluunsa liittyviä töitä ja kävi välillä katsomassa, olinko hengissä, kun nukuin siinä useamman päivän putkeen. Tein sitten

lähtöä. Tarja laittoi minulle evästä, antoi tumput käteeni. Kävin sitten useammin Tarjan luona nukkumassa. Aina lähtiessäni sain uudet tumput. Entiset olin aina kadottanut. Näin mentiin. Olin tyytyväinen, kun sain aina välillä käydä lepäämässä. Minulla oli omat polkuni ja omat puuhani. Sitten tuli erilainen kerta. Tein taasen lähtöä. Tarja imuroi huonetta. Kun katsoin häneen, näin hänen silmistään, että ne kostuivat kyyneleistä. Jokin sisimmässäni muljahti. Oliko se sydän? Ihan kuin olisin Jumalan kuullut puhuvan minulle: ”Olen johdattanut sinulle avun, miten pääset elämässäsi vaikeasta tilanteesta yli. Hyvä mies, tee ratkaisusi. Jätä entinen taaksesi!”. Tarjalle sanoin: ”Haluan muuttaa elämäni.” Ei siinä sitten enää sanoja löytynyt. Halasimme. Siitä lähtien sydämemme löivät samaan tahtiin. Alkoi yhteinen suuri seikkailu. 20.11.2019 on 20-vuotishääpäivämme. Elämä on monimuotoinen, elämä on lahja. Kiitos Jumalalle. Teksti: Cari Asukki-lehden toimituskollektiivi onnittelee Tarjaa ja Caria rakkauden vuosista.

Liljankukka

Kello löi jo kuusi, lapset herätkää, ulkona sataa lunta, joka kauniisti kimmeltää. Tänään joulu aatto, puuro liedellä, kohta sitä syödään, vesi kielellä. Kuusen kynttilät tuovat valoa, tähti joulukuusen, loistaa kirkkaana. Teksti: Jorkki.

Hei, mitä sä teet? Istun tässä tanssilavan nurkassa ja soitan. Mitä varten sä soitat? Kun noi tanssii ja minä säestän niitä haitarilla. Oletko sinä sitten hanu risti? Sitä varten minulla on tämä soittopeli. Hieno asia! Osaatko so ittaa tämän kappaleen? Minkä tämän? Vihellä vähän alkua! Oota nyt! Hyy, hyy, hy y... Tunnetko? En oikein saa selvää. Vihellä lisää! Hyy, hyy, hyy.. Joko tu nnet? En vieläkään saa selvä ä. Tiijätkö mitä? Sinä oot huono hanuristi. Kiitos vaan! Mikä sinä olet päissäsi muita arvo stelemaan? Sinä oot huono hanuris ti, kun et tunne Liljankuk kaa. Topi Berg

RISTIRIITAISTA RAHAPELAAMISTA E

U:ssa ei ole rahapelaamista koskevaa yhdenmukaista lainsäädäntöä, vaan jokainen jäsenvaltio voi itse vaikuttaa sen järjestämistapoihin. Mikään malli ei kuitenkaan takaa toimivaa tai vastuullista rahapelikokonaisuutta, vaan kaikki on kiinni käytännön toteutuksessa. Suomen valtion ja Veikkauksen tahto on selvä: säilytetään nykyinen yksinoikeusjärjestelmä. ”Kun olen pelannut paljon, ei aika riitä muuhun. Vain hirvittävä väsymys ja pettymys on seurana. Pelattuani paljon makaan sängylläni ja yritän nukkua ja unohtaa. Taas Veikkaus on vaatinut uhrinsa. Normaalisti olen kiinnostunut monista asioista mutta peliputken aikana kiinnostukseni kaikkeen muuhun sammuu. Vain peli jää. Valvon – olen nukahtanut istualtani tietokoneen ääreen.

Nettikasinot toimivat 24h. Kun herään en edes ymmärrä missä olen. Voitolla vai häviöllä.”

Rahoitusta järjestöille Suomalaista yhteiskuntaa rahoitetaan merkittävästi rahapelaamisen tuotoilla. Nykyisestä rahapelijärjestelmästä ja rahapelimonopolin oikeutuksesta on käyty kuluneen vuoden aikana paljon keskustelua niin puolesta kuin vastaan. Arvostelijoiden mukaan suomalaista järjestökenttää rahoitetaan suurelta osin rahapeliongelmaisten kustannuksella. Puolesta puhujat ovat huolissaan rahapelien tuotoista, jotka vaikuttavat mm. järjestöjen toimintaan sekä pelirahojen valumisesta ulkomaille yhteiskunnan ulottumattomiin. Veikkauksen markkinointia on

kritisoitu sen ylenpalttisuudesta sekä sen rahapeliautomaattien sijoittelusta arkisiin ympäristöihin sekä alueille, joissa on pienituloisuutta ja työttömyyttä. Kaikessa laajuudessaan tilanne on ristiriitainen, kun samanaikaisesti pyritään vähentämään haitallista pelaamista, pitämään kiinni pelaamisen tuotoista ja puolustamaan nykyistä markkina-asemaa.

Haitat eivät vähentyneet ”Hyvän olon tunnetta ei saanut arjessa mistään. Pelimainokset aiheuttaa edelleen minulle sen saman hyvänolontunteen. Ja se on ihan hirveää! Kaiken sen jälkeen.” Suomen arpajaislakiin on kirjattu nykyisen rahapelijärjestelmän edellytyksiä. Näitä ovat pelaajien oikeusturvan takaaminen, väärin-

käytösten ja rikollisuuden estäminen sekä pelaamisesta aiheutuvien taloudellisten, sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäiseminen sekä vähentäminen. Vuoden 2017 alussa tapahtui Suomessa kolmen rahapelimonopolin yhdistyminen, jonka yhtenä tavoitteena oli vähentää rahapeleistä aiheutuvia haittoja. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos (THL) on tutkinut fuusion jälkeisiä muutoksia ja todennut, ettei haittojen vähentäminen ole ainakaan toistaiseksi toteutunut.

Pieni ryhmä, iso ongelma ”Kaikki haaveet kiteytyi siihen, että huomenna kaikki muuttuu! Koko haavemaailma perustui epämääräiseen könttiin rahaa, jonka voitan huomenna. Ikään kuin raha olisi ratkaissut sen, mitä olin itsestäni pelaamalla tuhonnut!” Suomalaisten rahapelaaminen on samanaikaisesti erittäin laajaa ja erittäin keskittynyttä. THL:n tutkimukset kertovat, että 80% suomalaisista pelaa rahapelejä edes kerran vuodessa. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että

29 on olemassa pieni pelaajakunta, joka pelaa rahapelejä todella paljon suhteessa muihin. Tämä eniten pelaavien ryhmä, joka on noin 2,2–5,2% pelaajista kuluttaa puolet kaikesta rahapelaamisesta. On myös arvioitu, että rahapelaajista 3,3% pelaa pelejä ongelmallisesti ja vuotuisista pelatuista rahoista noin neljäsosa on heidän pelaamaa.

Koukuttavaa ”Kun kaikki muu ahdistaa, tekee niin hyvää mennä kasinolle, sulkea matkapuhelin ja olla vaan. Kukaan ei häiritse, kenellekään ei tarvitse puhua. Voi vaan olla, odottaa täydellistä osumaa ja nauttia jännityksestä. Äänet, valot, tunnelma – kaikki kehottaa unohtamaan sen paskan, mihin joutuu astumaan viimeistään salin sulkeutuessa.” Rahapelit ovat luonteeltaan houkuttelevia. Ulkokuoren alla piilee kuitenkin omat salaisuutensa. Rahapeleihin suunnitellaan paljon erilaisia koukkuja ja pelaamiseen kannustavia elementtejä, joiden tehtävä on pitää pelaaja mahdollisimman pitkään pelin ääressä. Pelaajalle annetaan usein tunne kontrollista, jota hänellä ei oikeasti ole. Peleihin laaditut säännöt ja lainalaisuudet ovat aina pelaajaa vastaan. Matemaattisesti rahapeleissä häviää aina enemmän kuin voittaa. Vaikka yhdessä pelipäivässä voi käydä miten vaan, pitkässä juoksussa pelaaminen on häviämisen alamäkeä.

Rutiinista riippuvuudeksi ”Vietin nuoruudessani paljon aikaa yksin, ja pelit imaisivat mukaani. Ne antoivat hetken jännitystä, ja lopulta jahtasinkin jo hävittyjä rahoja takaisin. En ymmärtänyt pelien matematiikkaa kunnolla, ja uskoin että jotenkin saisin omani vielä takaisin. Olen nykyisin käyttänyt paljon aikaani, että ymmärtäisin tarkemmin miten palautusprosentit ja satunnaisuus pelikoneissa, vedonlyönnissä, pokerissa ja kasinopeleissä toimivat. Koen tietäväni kasinoiden liiketoiminnasta erittäin paljon. Olen ollut hyvä asiakaskin heille.” Runsas pelaaminen ei itsessään tee pelaamisesta ongelmaa, mutta se altistaa ongelmien kehittymiselle. Peliongelmiin kytkeytyy usein tottumuksen ja toiston haitallinen kierre. Näin rutiini muuttuu riippuvuudeksi. Pelaamalla

hävittyjen rahojen tavoittelua jatkamalla pelaamista, häviöputken katkaisua ja voittoputken pitkittämistä, huuman jahtaamista, liigakierroksesta toiseen ja rahapäivästä rahapäivään. Nämä ovat kaikki esimerkkejä haitallisista kierteistä. Alussa hauska harrastus voi ajan kanssa muuttua pitkäveteiseksi pakkomielteeksi.

Peliongelmasta voi toipua ”Minulle oli tärkeää ymmärtää mikä on pelihimo, eli addiktio. Piti ymmärtää mihin tarpeeseen pelit tuli, jotta tunnistaa milloin halu pelata iskee. Avukseni otin estot, porttikiellot yms. käyttöön. Tein päätöksen olla pelaamatta. Kärsin ”rangaistustani” pelaamattomuutena, joudun käsittelemään tunteeni sen sijaan, että pakenisin niitä pelaamalla.” Ongelmien synty on hyvin yksilöllistä ja ne kehittyvät erilaisin poluin. Joku kasvaa peleissä kiinni. Toinen pakenee arjen ongelmia tai elämänkriisejä rahapeleihin. Kolmannella voi olla erityinen alttius peliongelmien kehittymiselle, kuten oppimisen vaikeuksia tai impulsiivisuutta. Peliongelmien syitä ja seurauksia on todella paljon, mutta niihin löytyy myös ratkaisuja. Pelaamisen haitoista ja ongelmista on aina mahdollista toipua. Jotkut pystyvät siihen omin voimin, mutta moni tarvitsee siihen ulkopuolista tukea. Minkälaisesta tuesta hyötyisi eniten tai mistä sitä voi löytää ovat tärkeitä kysymyksiä. Näissä ja muissa pelaamisen pohdinnoissa voi aina lähestyä Peluuria. Auttavaan puhelimeen voi soittaa mistä päin Suomea tahansa. Keskustella voi myös chatin kautta. Lisää Peluurin palveluista ja vinkeistä kannattaa käydä lukemassa netistä. (www.peluuri.fi)

Apua ja vertaistukea ”Jos haluaa ratkaista asiat, on pakko olla avoin. Asiat jäävät puolitiehen, jos ei tuo kaikkia asioita julki vaan jättää osan ongelmista pelkästään oman pähkäilynsä varaan. Yksin on vaikea ratkaista asioita. On helpompi löytää ratkaisuja yhdessä muiden kanssa.” Helsingin Hakaniemessä on myös Tieto- ja tukipiste Tiltti. Tiltti on matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jonne voi vapaasti tulla keskustelemaan pelaamisen ongelmista ja haasteista. Tilaa on

myös rauhoittumiselle. Viikoittaiseen toimintaan kuuluu avoimia ovia, vertaisrinkejä sekä muuta toimintaa pelaamisen tilalle. Tukea tarjotaan myös läheisille. Kuka tahansa voi tulla käymään ilman sitoutumispakkoa ja käydä voi niin usein tai harvoin kun haluaa. Jopa puhuminenkin on vapaaehtoista. Vertaisrinkiin voi tulla pelkästään kuuntelemaan muita. Jokainen itse määrittää omat ongelmat ja tavat, miten edetä niiden kanssa. Tiltti on paikka toipua pelaamisen aiheuttamista ongelmista. Lisätietoa löytyy netistä. (www.tiltti.fi)

Puun kertomaa ”Alussa pelotti hakeutua vertaistuen piiriin. Tuntui, että olen ainoa, jolla näin paha peliongelma. Onneksi rohkaistuin ja menin. Vertaisuus toi voimaa ja merkitystä kaaottiseen elämääni.” Jokainen tässä tekstissä oleva

lainaus on jonkun Tiltin kävijän sanomaa. Monella pelaajalla on kokemus, että ongelman kanssa on oltu aluksi yksin. Joku ei ole tullut ymmärretyksi, toinen ei ole tuullut kuulluksi. Heidän kokemuksista ja tarinoista on luotu Kokemusten puu. Lukemalla puuta voi kuka tahansa tehdä oivalluksia. Pelaaja voi samaistua puun sanoihin ja löytää uusia tilanteeseensa kytkeytyviä puolia. Ulkopuoliset voivat saada ymmärrystä usein hyvin sekasortoiselta näyttäytyvään tilanteeseen. Puun sanoman voi kuitenkin tiivistää seuraavasti: toivottomaltakin tuntuvia tilanteita on mahdollista muuttaa. Puun sanat ja niiden takana olevia tarinoita voi käydä lukemassa netistä. (www.kokemuksiapeliongelmista.fi) Teksti: Aleksi Blomqvist, Tiltin asiakastyöntekijä

30 tiön kautta ja Matias muutti sinne asumaan. Matias oli itse aktiivinen ja haki ja sai monenlaista tukea. Huonekalut ja keittiötarpeet saatiin osin lahjoituksina, osa hankittiin Matiaksen kanssa yhdessä Ikeasta Stiftelsen 7 Mars Fonden -säätiön avustuksen turvin.

Taitelijana ja lähettiläänä

Tuki on ollut Matiaksen kanssa aina molemminpuolista. Asioita on puitu vaikkapa kesäisessä Porvoossa hampurilaisen äärellä.

MATIAS IN MY MIND ELI ERÄÄN ASUMISEN TARINA Matias oli huonossa kunnossa. Matias kävi usein matalan kynnyksen palveluissamme eikä halunnut tai osannut ottaa apua vastaan. Jossain kohtaa totesin Matiakselle, ettei keksitä enempää keinoja, mikä auttaisi Matiasta. Tämä oli Rita Haywordin sanoin: avain pakoon.

Tuki oli molemminpuoleista. Vierailin Matiaksella välillä tyttäreni Elviiran ja Lola-koiran kanssa. Käytiin välillä syömässä ulkona ja yhdessä ostoksilla. Matias edusti Vva ry:tä yhtenä vuonna EAPN-finin eurooppalaisessa kokouksessa Brysselissä ja esiintyi mm. Ulla Pyyvaaran ja Aspe Timosen toimittamassa Katu-kirjassa. Matias toimi myös taiteilijana; hän osallistui kahteen valokuvataidenäyttelyyn kuvaajana, jossa asunnottomuutta kokeneet kuvasivat entistä elämäänsä sekä haaveitaan. Ensimmäinen näyttely ”Hiljaisuus rikkoutuu” pidettiin Kiasmassa ja toinen Suomen Valokuvataiteen museossa. Näyttelyn kuvaajat olivat itse asunnottomuuden kokeneita. Valokuvan keinoin he käsittelivät elämäänsä – mitä asunnottomuus heille merkitsee ja mitä muutos tarkoittaa asunnottomasta kodin haltijaksi. Kokonaisuus kertoi ihmisten elämästä, selviytymisistä, hetkistä, joiden vuoksi elämällä on merkitys. Näyttelyn ja sitä edeltäneen projektin toteutuksesta ja ohjauksesta vastasi valokuvaaja, taidepedagogi Liisa Söderlund, TaM. Matias antoi myös usein haastatteluja, kun Asunto ensin -kiinnostus heräsi ympäri Eurooppaa ja toimi yhtenä sen lähettiläistä.

atias päätti auttaa itse itseään ja soitti minulle hoitopaikasta ja sanoi että on nyt löytänyt turvallisen paikan asua. Paikka oli hoitokoti, jossa oli joku paikalla ympärivuorokautisesti ja siellä oli ruokaa, hoitoa ja seuraa. Matias kuntoutui. Matiaksen mielessä alkoi siintää oma vuokra-asunto. Sitä asumisneuvojamme Ulla Pyyvaara alkoi puuhata yhdessä hoitopaikan ja Y-säätiön kanssa. Pitkän odotuksen jälkeen asunto löytyi Y-sää-

Rauhaa ja hoivaa Matiaksen selkä alkoi mennä huonoon kuntoon ja asuminen ilman hissiä alkoi käydä vaikeaksi. Matias joutui lopulta monien vaiheiden jälkeen pois asunnosta takaisin asunnottomaksi ja sairaalaan. Nyt Matias odottaa pääsyä asuntoon, jossa on tarjolla oma rauha ja ympärivuorokautinen hoiva. Me odotamme Matiaksen kanssa. Teksti: Sanna Tiivola Kirjoittaja on Matiaksen ystävä

MUISTELOITA MATIAKSEN KANSSA

va ry:n asumisneuvoja Ulla Pyyvaaran ja Matias Toivosen kohtaaminen Laakson sairaalassa 20.11.2019. Minun ja Matiaksen tuttavuus alkoi vuonna 2006. Matias kertoi tulleensa Helsinkiin vuonna 2004. ”Lähdin kävelemään puolitoistamiljoonaa maksavasta omakotitalosta. Isäni sanoi, että ei ole kotiin tulemista.” ”Nukuin usein ulkona ja Rautatienasemalta heitettiin ulos. Kampistakin heitettiin - oli ilma millainen tahansa. Eihän siinä muualla voinut vähään aikaan muualla nukkua kuin Töölön Esson lähellä olevassa puistossa. Kahvia ja pullaa sai edullisesti siellä lähellä olevasta Sea Linesta, jossa kokoontui paljon ulkomaalaisia.” Matias saapui silloiseen järjestön kohtaamispaikkaan Vihdin Nummelan ja ensisuojien kautta Kinaporinkadulla olleeseen pieneen matalan kynnyksen kohtaamispaikka-toimisto-viritykseen kahville. ”Lähdin Kotkikselta, mutta se Ruponen oli hieno mies ja on edelleenkin. Sitten kun sinne tuli uudet tyypit johtoon, niin kaikki meni viikseen. Sieltä Kotkankadun huoltokodista mä lähdin, kun Sannat ja muut alkoivat olla mun puolella tossa asuntoasiassa. Ulla auttoi mua käytännön jutuissa ja haettiin kimpassa mulle sopivaa kämppää.” ”Ullasta tuli mun tukihenkilö. En mä mitään tarkoittanut, vaikka sanoin joskus pahasti.” Ymmärrän, että Matias ei tarkoita pahaa vaan voi miettiä omaa käytöstään jälkeenpäin katuen. ”Y-säätiön asuntoon muutin 16.6.2014. Isä kuoli 24.6.2014. Ennen Kotkankatua vietin aikaani kadulla. Nukuin Sahaajakadun ensisuojassa. Kyllä sinne nurmikolle jätkiä kuoli. Meitä on enää muutama siitä jengistä jäljellä: Mauri elää vielä, onks se siellä Sällikodissa?” ”Pääskylänrinteen päiväkeskus oli hyvä mesta. Siellä sain käydä saunassa ja kun siivosin, sain euron ruoka-annoksen ilmaiseksi. En ollut rahapulassa, kun minulla oli Stadin eläke. Sain kakskymppiä viikossa edunvalvonnan kautta ruokarahaa. Toi edunvalvonta on perseestä.

Matias ranskalaisen tv-kanavan haastattelussa kotonaan.

Miks ne ei voi antaa mun omia rahoja, koska mä niitä tarvitsen.” ”Ulla oli mun tukihenkilöni monta vuotta – tähän päivään saakka. Ei no, Y-säätiön tukiasunnossa Korsholmantiellä budjasin yli neljä vuotta. Vitutti vaan ne luteet. Muuten ihan hyvä mesta.” ”Asuin Y-säätiön asunnossa. En mä sitä tiennyt, että siellä oli luteita. Meni kahtena keväänä kaikki huonekalut, vaatteet - kaikki menivät kaatopaikalle. Kyllä mua vitutti. Yhden uuden TV:n myin yhteen osto ja myyntiliikkeeseen. Oli hyvä fiilis, kun Harle ja hänen vaimonsa toivat kolmen vartin leijonapullon. Ne alakerran asukkaat. Olivat ystävällisiä mua kohtaan. Yksi tyyppi pääsi talohallitukseen, niin sitten alkoi vittuilu ja vaikeudet.” ”Ulla kävi kotikäynneillä. Rahat oli aika usein loppu. Ulla toi safkaa, petasi pedin, siivosi keittiön ja vessankin. Sitten sä keitit mulle kahvit. Joskus haettiin sossulta harkinnanvaraista kimpassa. Oli hyvä fiilis siitäkin. Tykkäsin jutella sun kanssa.”

”Välillä oli unkarilainenkin siivooja sun mukanas. Muistatko: annoin sille valkoiset helmet muistoksi.” Muistanhan minä. Tämä ”siivooja” opiskeli sosiaalityöntekijäksi tehden opintoihinsa liittyvää harjoittelujaksoaan Suomessa. ”Mulla oli niin kova rahapula, että sain siitä TV:stä silloin vähän rahaa. Huomenna. 21.11.2019 ratkeaa, saanko asunnon sairaalan sosiaaliohjaajan avustuksella. Se on sitten loppuelämän asunto.” ”Onhan sitä tullut ryypättyä ja pelattua. Töölössä on kaikki operaatiot tehty. Selkä ei sen suoremmaksi tule. Haluaisin vain, että kaikki kivut sais veks. Selästä on leikattu luusiruja ja mätää.” ”Tääl Laakson sairaalassa on hyvä olla. Tää kahvila on hyvä paikka ja täällä Osasto 4 ja osasto 10 on ollut hyvä hoito. Hemmetin hyvät hoitajat ja se kahvilanpitäjä - kaikki mennyt hyvin. Huonekaverit välillä tökkii, kun ne vaihtuu ja pöllii

mun tavaroita. Nykyisin minulla ei ole puristusvoimaa. Kun sais dokaa, mutta täällä ei saa dokaa. Painukaa kaikki saatana helvettiin. Kiitos siitä.” ”Meilläkään ei ole Ulla ollut mitään vispilää. Mä haluankin olla yksistään nykyään. Olen joskus polttanut ja joskus en. Sano, et jos tänne joku tulee, niin tuo tullessaan tupakkaa. Aamuisin on vähän vaikeaa nousta. En pääse sänkyyn enkä sängystä ylös. Lensin aika pahasti. Menin pää edellä tokavikaan rappuseen siihen ulko-ovelle asti. Yks taksisuhari nosti mut ylös ja sairaanhoitajat veivät osastolle. Jos mulla ei olisi ollut apua, olisi se ollut varma kuolema. En vain huomannut sitä putoamistani.” ”Mä oon ihan loppu nyt, en jaksa enää naisten kanssa vehtaa.” ”Hei terkkuja koko Vva:n porukoille. Olen saanut teiltä paljon apua. En tarkoita mitään pahaa, kyllä sä tiedät, vaikka välillä vituttaakin.” Teksti: Ulla Pyyvaara

KOKEMUSTA RIKKAAMPANA Halusimme Matiaksen kanssa laatia Ulla Pyyvaaran kirjoittaman jutun yhteyteen yhteisen kokemuksemme kymmenen vuoden takaa.

sen tehtyä. Tuli samalla opeteltua tietokoneen käyttöäkin, Matias muistelee. Pitkien päivien purku tapahtui useimmiten lähistöllä sijainneessa pizzeriassa, jossa yhdessä kävimme

läpi päivän antia. Nauru on se, jonka molemmat muistamme ja iloisen puheen sorinan. Kysyin Matiakselta mitkä kolme asiaa hän haluaisi nostaa koulutuksesta. Hän vastaa niiden olleen

meidän oma tiimi, kouluttajat ja viimeisenä mainitsee hymy kasvoillaan, että tupakoida sai aina silloin, kun oli tarve. Teksti: Carole Brady

sallistuimme Tampereella kokemusarvioitsija- ja tutkijakoulutukseen. Koulutusjaksoja oli kevään aikana yhteensä viisi ja ne kestivät kerrallaan muutaman päivän. Koulutus oli osa Mielenterveyden keskusliiton Yhteinen ymmärrys ja avunanto mielenterveystyössä -hanketta. Tampereella järjestetty koulutus oli kolmas kokemustutkijakoulutuksista. Matiaksen ja minun kanssa koulutukseen osallistui Vva ry:n kautta kolme muuta henkilöä. Muistelemme edelleen tänä päivänä Matiaksen kanssa lämmöllä näitä päiviä Tampereella. Päivät olivat pitkiä, mutta hyvin antoisia. Koulutusta pidimme mielenkiintoisena ja opettavaisena. – Muistan kuinka tietokoneella piti koulutehtävä tehdä ja siinä sitten Carolen kanssa yhdessä sain

MIES NIMELTÄ MATIAS Puhutaan usein ammatillisesta distanssista. Joidenkin kohdalla se ”raja” ulottuu, ylittyy, venyy ja vanuu – varsinkin silloin, kun henkilö itse on pyrkinyt tekemään parhaansa. Matiaksen kanssa ollaan toimittu hänen itsensä selkeästi määrittelemien tavoitteiden mukaan ja joskus menty yhteisestä sopimuksesta näiden ammatillisten rajojen yli.

atiaksen kanssa on pyritty aina ratkaisemaan asumiseen liittyviä haasteita, joita on palvelunohjaustyöhön liittyen asetettu lähtökohdaksi muutosmyönteisen elämään. Joskus on menty tiukkojen rajojen yli, jottei liian tarkasta ammatillisesta kohtaamisesta tulisi este muutosten tavoittamiseksi. Matias on kyennyt miehenä lunastamaan kulloisenkin tilanteen ja voimavarojensa mukaan myös saavuttanut ne tavoitteet, jotka hän on voinut itselleen kulloinkin asettaa. Usein niistä tavoitteista on tullut koko Vva ry:n työyhteisön tavoitteita Matiaksen elämäntilanteiden mukaan – ei niinkään asiakaskäsitteen ympärille vaan osaksi yhteisöllistä toimintakulttuuria, joissa on todennettu ystävyys-tuttuussuhdetta.

TAKKINNE, OLKAA HYVÄ... Mitä on jäänyt mieleen yhteisistä askelista, joita on kuljettu: Huumoria, onko sitä ollut? – Kyllä, Matias on aina löytänyt huumoria, vereslihalle asti vaikeissakin tilanteissa. Onko ollut päämäärätietoista tavoitteellisuutta yhteisissä keskusteluhetkissä? – Kyllä on ollut ja on edelleenkin. Rehellisyyttä ja aitoutta. Onko ollut onnistumisia epäonnistumisten kautta tai epäonnistumisia onnistumisten kautta? – Kyllä varmasti on ollut kumminkin päin ja elämänmakuista oppimista onnistumisten ja epäonnistumisten kautta – niin itselläni kuin tässä yhteistyössä Matiaksen kanssa. Onko ollut onnistumisia? – Kyllä niitä on ollut, moninkin eri tavoin.

Huumorin ja kokemusten kautta Olemme kohdanneet paljonkin tilanteita, joissa on saanut kokea historian havinaa. Olen saanut kuulla isänmaallisen miehen nuoruusvuosista hänen kertoessaan lapsuutensa vaiheista puolustusvoimien toiminnallisessa ympäristössä, jossa hän varttui kohti aikuisuutta. Mitäkö toteaisin vielä tästä kaikesta? Kuvaisin käsitystäni tästä hienosta ihmisestä? Lukemattomia asioita olen saanut oppia. Monta asiaa siitäkin, kuinka hymy ja huumori puskevat esiin ihmisestä, jonka inhimillinen kärsimys jää liiankin helposti näkemättä eletyissä hetkissä. Paljon olisi kirjoitettavaa, paljon olisi ilmaistavaa, paljoon olet vaikuttanut ja paljoon vaikutat varmasti vielä elämässäsi ainutlaatuisella persoonallasi, joka on rakentunut monien kokemustesi jälkeen tässä yhteiskunnassa. Kiitos Matias kaikesta jo koetusta ja tulevista päivistä. Kukaan tuskin jää kylmäksi, kun sinut on saanut kerran tuntea. Teksti: Juhani Haapamäki

To s i t a p a h t u m a , e h k ä p ä 1980-luvulta... Oli ravintola, jonka silloiseen etikettiin kuului, että asiakkaat jättävät päällysvaatteensa eteisvahtimestarin vartioimaan naulakkoon. Aina ei kuitenkaan ollut selvää, olisiko vaikkapa lyhyt nahkatakki tällainen ulkovaate – sellainenhan on tyylikäs ihan sisäkäytössäkin. Koska tällaiset kiistat ratkeavat väistämättä vahtimestarin eduksi, päätti eräs nokkela naisasiakas viheltää pelin kerrasta poikki. “Ole hyvä”, hän sanoi jättäessään säilöön tyylikkään lyhyen nahkatakkinsa. Jonka hän sai saman tien takaisin – takin alta oli “unohtunut” kaikki vaatteeksi laskettava. Kulttuuriimme kuuluu, ettei alastomuutta julkisella paikalla sallita. Miehet voinevat toki tietyin rajoituksin esiintyä yläosattomissa, mutta entä alaosattomissa? Ei edes itse Jeesuskaan ole tässä suhteessa poikkeus. Kun hänet esitetään ristiinnaulittuna, tämä tapahtuu lannevaatteeseen verhottuna. Tämä ei ole historiallisesti totta – ristiin naulittiin aina alasti, jotta rangaistuksen häpeäluonne tulisi kaikille selväksi. Pälkähästä päästään, jos symboliksi valitaan paljas risti – Jeesuksen poissaoloa voidaan perustella sillä, ettei hän ole enää paikalla, vaan ylösnousseena, kuolleista herätettynä istuu taivaallisella valtaistuimellaan. Tässä meillä voisi olla esimerkki “kristillisestä” taiteesta, jos sellaista ylipäänsä on olemassa. Jos on, sen yksi tehtävä on ilmeisesti ylevöittää - “kautta kärsimysten voittoon” -tapahtumien kulku noudattanee draaman kaarta (alku-keskikohta-loppu) vaikkapa niin, että hyveellinen sankari saa osakseen räikeän epäoikeudenmukaista kohtelua – lopussa kuitenkin seuraa arvon palautus. Hyveellinen mieli halunnee mahdollisimman pitkään pitää kiinni tulkinnasta, jonka mukaisesti tosimaailmakin viime kädessä palautuu lepotilaan, jossa oikeus

toteutuu. Mikäli epäämättömät todisteet sitten kuitenkin puhuisivat muuta, tapahtumahorisontin voi aina siirtää taivaallisiin – maailmaan pahan tuolla puolen.

voidaan aina perustella “vaihtoehtoisilla faktoilla” - nämä faktat ovat tosin vain heidän käytössään, jotka yhteiskunnassa käyttävät suurinta valtaa.

Kristilliseen etiikkaan kuuluu ajatus, että ihanteesta on aina pidettävä kiinni. Luterilaiselle etiikalle voidaan sanoa olevan tunnusomaista se, että paremman puutteessa on valittava kahdesta pahasta se pienempi. Armottomaan maailmaan tuo armoa se, ettei kenestäkään voida sanoa, että hän olisi yksiselitteisesti syyllinen tai vastuussa sen suhteen, miten maailma on häntä kohdellut tai hän maailmaa. Jeesuksesta sanotaan että hän oli “täynnä armoa ja totuutta” - tämän mukaisesti kristitty ei väistele tosiasioita, mutta on valmis myös toimimaan aktiiviisesti tilanteissa, joissa oikeus antaa tilaa armolle.

Kuljemme kohti uushistoriattomuutta: kaiken muun jäädessä pimentoon, sen räikeä valokeila valaisee omalakisesti kohteensa antaen sille merkityksen, joka on KAIKKI. Se on valoa, joka korvaa menneen ja tulevan nykyhetkellä, sokaisten jokaisen, joka siihen katsoo, vaikka katsottava on... vai eikö sittenkään

Ei ole miellyttävä ajatus, että eläisimme jo nyt todeksi sellaista maailmaa, jonka mukaisesti pahuus on jokaisen ihmisen yksityisasia. Laajasti tulkittuna tämä merkitsee sitä, että paha on jotain, jonka määrää jokainen voi itse säädellä. Moraalin suhteen tilanne on vielä heikompi – kuka tahansa voi milloin tahansa sanoutua irti mistä tahansa yhteisöllisesti velvoittavasta vain ilmoittamalla, että kysymys on “moraalin ulkopuolisesta” asiasta. Moraalin ulkopuolisesta - ???!!! Vaikkapa työelämän tosiasiallista moraalittomuutta

Hyvä ystäväni. Näitä kirjoittaessani olemme kulkemassa kohti joulun aikaa, joka on jo aivan ovella. Sen tapahtumissa avautuu kristillisen historiallisen todellisuuden merkitys jälleen kerran, koko voimallaan. Joulun Lapsi, pieni ja heikko, kutsuu mukaansa meidät kaikki, jokaisen pienen ja heikon. Osallisena Hänestä saamme osallisuuden voimasta, jonka turvin voimme itsekukin kirjoittaa pienen palasen omaa tulevaisuuden historiaamme, nyt luottavaisina sen suhteen. Olkoon tämä toivosi, hyvä lukijani! Kirjoittaja on työnohjaaja ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Hän on vanhuuseläkkeellä, mutta työskentelee osa-aikaisesti rata-asentajana NRC Group Finland Oy:n palveluksessa. esa.uusi-kerttula@hotmail.com

VAIKUTTAMISTYÖTÄ Vailla vakinaista asuntoa ry:n Kokema-tiimin väki käy säännöllisesti jakamassa kokemuksiaan ja toimintatapojaan. He ovat olleet myös kutsuttuina asiantuntijoina eri tilaisuuksiin. Lisäksi hankitaan uusia näkökulmia ja ajattelemisen aiheita osallistumalla erilaisiin tilaisuuksiin.

okema tekee vaikuttamistyötä osallistumalla erilaisten verkostojen toimintaan, joissa suunnitellaan tai kehitetään asunnottomien palveluita. Syksyn aikana Jenni Eronen on osallistunut asunnottomuuden ennaltaehkäisyn (AUNE) -toimenpideohjelman koordinaatioryhmän tapaamisiin sekä ohjelman jatkoa suunnittelevan Muutoslaboratorion työskentelyyn. Lisäksi Jenni antoi usealle medialle haastattelun, joissa toi naisnäkökulmaa esille kuluvan vuoden Asunnottomien yön -teeman mukaisesti.

Verkostojen voimaa

Kokema-tiimissä tammikuussa aloittava Riikka Tuomi pääsi osallistumaan Mikko Vehniäisen kanssa jo kesällä Saksassa järjestettyyn Hope - Homeless in Europen asunnottomien ja asunnottomuutta kokeneiden leirille.

Vieraita kävi Lahden kaupungin asumispalvelusta, Hyvinkään Mäntylästä ja Joensuun Nuorisoasuntoyhdistyksen Soma-hankkeesta. Jarmon ideasta lähteneen KEIJO-hankkeen uusi opiskelijaryhmä aloitti koulutuksensa Kokeman vieraina saaressa. Jarmo on joka toinen viikko käynyt Laureassa tapaamassa opiskelijoita ja ollut valmiina ohjaamaan, tukemaan ja motivoimaan heitä opintiellään. Yhteistoimijuutta on myös mietitty Sininauhan Pop Up -asumisneuvontakioskin ja Korttelikavereiden kanssa. Hieno on ollut huomata, että on yhteinen tahtotila ja yhdessä tekemällä asiat hoituvat. Me ainakin koemme yhteiset tapaamiset antoisina ja mielellämme teemme yhteistyötä. Jos yhteistyö kiinnostaa Kokeman kanssa, ottakaa yhteyttä carole.brady@ vvary.fi, puh. 050 443 1063.

Porissa järjestetyille VAT (Vapautuvien asumisen tuen) -verkoston päiville osallistui Kokemasta Jarmo Eronen ja Mikko Vehniäinen. Jarmo valittiin työvaliokunnan jäseneksi. Syksyn aikana saatiin useita vieraita yhdistyksen ylläpitämään virkistyspaikkaan Vartiosaaressa. Teksti: Carole Brady

Vva ry:n ja Kokeman väkeä Vartiosaaressa ottamassa vastaan kansainvälisiä vieraita.

KOKEMAN MALLIIN

Kokema-tiimin Mikko Vehniäinen en kertoi asunnottomuudesta Iltalehd videohaastattelussa.

ka Kokema-tiimin Jenni Eronen ja Riik telussa stat haa ien om San in sing Tuomi Hel Asunnottomien yön alla.

Vertaistyön grand old man Jarkka en Eronen mentoroi KEIJO-koulutukse osallistuvia opintiellä.

paneelikeskusteluihin Kokeman edustajia kutsutaan usein kertomaan opiskelijoille ja tuomaan kokemusperäistä tietoa ja uden merkityksellisyydestä. ammattilaisille kokemusasiantuntiju

Yhteiskehittäminen on Kokeman toiminnan ytimessä.

ita yhteisöjä Kokema kutsuu vuoden aikana usekijöineen nte työ ja n inee kka kävijöineen, asu kehittämään yhteistyöverkostoja.

VANKILATAUSTAISTEN KOKEMUSASIANTUNTIJOIDEN JA VERTAISTYÖNTEKIJÖIDEN MYÖTÄTUNTOUUPUMINEN Opinnäytetyön haastateltavat olivat vankilataustaisia ja tekivät haastatteluhetkellä kokemusasiantuntijan ja vertaistyöntekijän töitä. Tarkoituksena oli kartoittaa, minkälaisia suojaavia ja uupumisriskiä lisääviä tekijöitä vertaisilla ja kokemusasiantuntijoilla on työssään.

hmisen on mahdollista havainnoida myötätunnon ja empatian avulla toisen henkilön tunteita ja ymmärtää, miltä tästä tuntuu. Jatkuvasti elämän raadollisuutta kohtaavan ihmisen sisäiset kokemusmaailmat muuttuvat. Myötätuntouupuminen, eli auttajien ”ammattitauti” on hitaasti kehittyvä tila, jossa auttaja kuormittuu ja uupuu emotionaalisesti auttaessaan ihmisiä.

Merkityksellisyys auttaa jaksamaan

Muistojen hinta Tutkimuksen tulosten mukaan työssäjaksamista heikensivät samaistuminen asiakkaan tarinaan ja monet haastatellut kokivat työperäistä väsymistä. Siinä missä samaistuminen nähtiin myös voimavaraksi, koettiin omien muistojen ja elämäntapahtumien mieleen muistuminen usean haastatellun mielestä uuvuttavaksi. Väsymys ilmeni esimerkiksi nopeana nukahtamisena ja ”sosiaalisena överinä” eli olotilana jolloin ei työpäivän jälkeen jaksa seurustella ihmisten kanssa. Haastatteluissa nousivat esille myös univaikeudet, migreeni ja ärtyneisyys seurauksena työstä uupumisesta. Suoria johtopäätöksiä myötätuntouupumisesta ei voida tutkimukseni rajoissa tehdä, mutta se antaa otoksen uupumiselta suojaavista ja sille altistavista tekijöistä. Opinnäytetyötä voidaan hyödyntää esimerkiksi tiedon ja keskustelukulttuurin lisäämiseksi myötätuntouupumisesta ja herättämään keskustelua työssäjaksamisesta työyhteisössä ja vertais- ja kokemusasiantuntijatyön osalta.

Sisäiset kokemus- ja ajatusmaailman muutokset ovat normaali reaktio epänormaaliin tilanteeseen ja lähtöisin työn sisällöstä. Tutkimuksessa selvisi myötätuntouupumiselta suojaaviksi ja työhyvinvointia edistäviksi tekijöiksi motivaatio ja omistautuminen työtä kohtaan, elämänhistoria, työpaikan tarjoama tuki, itsereflektio ja ammatillinen rajaaminen. Oman elämänhistorian pohjalta tehty auttamistyö koettiin merkitykselliseksi ja sen hyödyntäminen koettiin tärkeäksi luottamuksen syntymisen kannalta. Työyhteisöt tarjosivat mahdollisuuden purkaa työssä herääviä ajatuksia ja oman työskentelyn pohdintaa ja rajaamista pidettiin tärkeinä asioina. Teksti: Iiris Ingman

mmattikorkeakoulu Metropolian viimeisen vuoden sosionomi opiskelija Iiris tutustui työharjoittelunsa aikana Vva ry:n toimintaan. Hän oli kolmen kuukauden pituisen harjoittelunsa aikana monipuolisesti mukana asumisyksiköiden arjessa Junailijankujalla ja Sällikodissa ja Vva ry:n toimistolla muun muassa asiakastapaamisissa ja kehittämistyössä. Iiris osallistui lokakuussa myös Asunnot-

tomien yö -tapahtumaan. Hän on harjoittelunsa aikana käynyt tutustumassa ja verkostoitumassa moniin hankkeisiin ja palveluihin joiden kanssa Vva ry on mukana ja tekee yhteistyötä. Iiris on sosionomin opintojensa aikana syventänyt osaamistaan päihde- ja mielenterveystyöhön. Juuri julkaistun opinnäytetyönsä hän teki otsikolla ”Havaintoja myötätuntouupumiselle altistavista sekä suojaavista tekijöistä vankilataustaisten koke-

musasiantuntijoiden ja vertaistyöntekijöiden kokemuksissa työstään”. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena kuuden yksilöhaastattelun avulla. Yhteistyökumppaneina opinnäytetyössä toimivat Vva ry, Kriminaalihuollon tukisäätiö ja nimetön yhteistyökumppani. Opinnäytetyön voit käydä lukemassa ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden ja julkaisujen verkkosivustolta Theseuksesta (www.theseus.fi).

Toimekas-hanke Junailijankujan asumisyksikössä

YHDESSÄTEKEMINEN TUO ARKEEN MIELEKKYYTTÄ Marraskuun lopulla vietettiin Toimekas-hankkeen päättäjäisiä ja eri toimijat esittelivät töittensä tuloksia Pitäjänmäen asumisyksikössä järjestetyssä tilaisuudessa. Kolmivuotisen hankkeen tarkoituksena oli luoda malleja, joilla ennaltaehkäistään asunnottomuuden uusiutumista kehittämällä yhdessä asumisyksiköiden asukkaiden kanssa arjen mielekkäitä toimintoja.

oimekas-hankkeen tarkoituksena oli tukea asumispalveluyksiköissä asuvia ihmisiä toimimaan erilaisissa arjen perustilanteissa sekä oppimaan ohjatusti yhteistyötaitoja ja vuorovaikutusta matalalla kynnyksellä, mielekkään tekemisen muodossa. Monien taustalla on ollut pitkäaikaista asunnottomuutta, jolloin kyky hallita arkea on kaventunut, he ovat olleet syrjäytyneinä yhteiskunnasta ja esimerkiksi työvoimapalvelut ovat olleet monelle saavuttamattomissa. Toimekkaan kaltainen osallistaminen ja yhdessä tekeminen paitsi lisäsi osallistujien toiminnallisia valmiuksia myös voimaannutti heitä. Ja kun arjessa on mielekästä tekemistä ja rutiineja, päihteiden käytön vähentäminenkin onnistui monelta.

Omien vahvuuksien mukaan

mielenkiintoa otettiin suunnitteluissa huomioon ja se sitoutti heitä kehittämistyöhön paremmin. AsuToimekas-hankkeen alkaessa Junaikaskokouksia pidettiin säännöllilijan asumisyksikössä oli tavoitsesti kerran kuukaudessa. teena kehittää arjen mielekästä toimintaa, jolla kyetään ennal- Hävikkiruokaa ja taehkäisemään asunnottomuutta terveysneuvontaa sekä torjumaan asunnottomuuHankkeen aikana Vva ry:n Junailiden uusiutumista. Tarkoituksena jankujan asukkaat ovat esimerkiksi oli myös vahvistaa ja kehittää asupyörittäneet hävikkiruoan hakua kasosallisuutta ja kokemusasiantunja jakelua yhteistyössä lähiravintotijuutta sekä etsiä ratkaisuja, jotka lan kanssa. Toukokuussa Juniksella estäisivät tai edistäisivät asukkaiden käynnistyi terveysneuvonta- sekä osallistumista toimintaan. ruiskujen ja neulojen vaihtopiste Junikselle valittiin asukasedusWärkkilä, jonka toimintaa asutajat, jotka osallistuivat Toimekaskas hoitaa kerran viikossa. Junaityöryhmän kokouksiin säännöllijankujan asukkaat ovat tehneet lisesti. Heille annettiin vastuuta puutarha- ja ympäristötyötä sekä tulevan kehittämisjakson kehitosallistuneet Asunnottomien yön tämisestä ja toteutuksesta asutapahtuman järjestämiseen. Muita kasedustajakokouksissa. Asukahkeruusrahalla tehtäviä töitä asukaiden erityisosaamista ja omaa

misyksikössä ovat olleet polkupyörien korjaus polkupyöräpajalla, asuntojen pienimuotoiset siivous -ja maalaustyöt sekä huonekalujen kasaamiset. Ompeluhuoneen saaminen asumisyksikköön oli asukkaiden toive ja sellainen mahdollistettiin lahjoitusompelukoneilla. Toimekas-hankkeen avulla on saavutettu merkittäviä hyötyjä, joista merkittävimpänä on yhteisöllisyyden lisääntyminen ja hyvä henki asukkaiden ja henkilökunnan keskuudessa. Kiitos Toimekas 2017–2019! Onneksi toiminnot Junailijankujalla jatkuvat. Y-Säätiön koordinoiman ja STEAn rahoittaman kolmivuotisen (2017-2019) Toimekas-hankkeen tavoitteena oli arjen mielekkään toiminnan kehittäminen asunnottomien asumispalveluissa. Toimekas-hankkeessa olivat Y-Säätiön lisäksi mukana Vailla vakinaista asuntoa ry, Helsingin Diakonissalaitos, Helsingin Vieraskoti ry, Suomen Pelastusarmeijan Säätiö, Sininauhasäätiö ja Työterapinen yhdistys ry.

MATALAN KYNNYKSEN Isä ja poika muuttivat Suomeen isän töiden takia. Isällä hyvät tulot ja poika käy suomalaista koulua, mutta he eivät ole saaneet asuntoa. Asuvat sukulaisten luona, poika käy koulua. Teimme asuntohakemuksia mahdollisimman moneen paikkaan ja kirjoitin heille puoltolausunnon liitteeksi. Isä ja poika saivat asunnon viikon päästä ja poika sai jatkaa samassa koulussa. Maahanmuuttotyö

Vva:n tuen piiriin ohjautui asunnoton mies, jolla on koira. Häntä tuettiin pitkäkestoisesti mm. asumisneuvonnan ja liikkuvan tuen avulla. Henkilön kanssa työskennellessä tuli esille selkeästi se, kuinka mittava voimavara ihmiselle voi olla esimerkiksi lemmikkieläin silloin, kun ympäristön arvomaailma koetaan väkivaltaiseksi ja etäiseksi.

Yökiitäjä sai kansalaiselta ilmoituksen Espoossa metsässä majailevasta miehestä. Tarkempien koordinaattien jälkeen lähdimme etsimään kävijää. Saimme matkalla vinkkejä alueella työskenteleviltä henkilöiltä. Aikamme jalkauduttuamme löysimmekin miehen teltan noin pari sataa metriä tiestä. Kävijä ei halunnut näyttäytyä meille vaan huuteli teltastaan joitain vastauksia kysymyksiimme. ”Olen asunut täällä kolme vuotta.” Siis teltassa. Kävijää yritetään pehmentää, jos hän vaikka haluaisi vaatteita tai muuta tarpeellista. Näin kontaktin luominen edistyisi. Vielä kävijä ei sitä halua.... Yökiitäjä

Nuori nainen, joka on asunnottomuusuhan alla erottuaan puolisostaan, tarvitsi kriittisesti asuntoa. Teimme yhdessä asuntohakemuksia, mikä antoi hänelle uskoa siihen, että tulevaisuudessa voi olla jotain hyvää. Keskustelimme paljon ja lopuksi hän sanoikin, että helpotti, kun sai jollekin kertoa huolista ja tulevaisuuskin näyttää taas joltain. Maahanmuuttajatyö

Asumisneuvoja tapasi Vantaan asumisneuvontapisteessä keski-ikäisen naisen toista kertaa. Nainen kertoi majailevansa asunnottomana ex-miesystävän asunnolla. Mies oli käyttäytynyt naista kohtaan vuosia väkivaltaisesti. Lisäksi nainen kertoi olevansa velkaantunut, mutta vuokravelkaa hänellä ei ollut. Nainen kertoi, että hänellä on krooninen sairaus ja paniikkihäiriö. Kertoi pakenevansa usein ystävättären luo miestä pakoon. Asumisneuvoja teki naiselle asunnon saantia puoltavan paperin, jossa korosti naisen pitkäaikaisasunnottomuutta, vuokravelattomuutta ja kuntouttavien palveluiden ja verkoston tärkeyttä asukasvalintoja tehdessä. Tehtiin lisäksi hakemuksia eri vuokranantajille. Muutaman kuukauden kuluttua asumisneuvoja tiedusteli M2-asunnoilta naisen tilannetta asuntojonossa. Säätiön asumisneuvoja kertoi, että naiselle oli tarjottu kahta asuntoa, joita hän ei halunnut ottaa vastaan. Perusteena olivat liian suuret etäisyydet ystävättären luokse ja palvelujen piiriin. Nainen soitteli, miksi hän ei saa asuntoa. Asumisneuvoja kertoi, että joskus päätös täytyy tehdä ns. väliaikaisratkaisuna, vaikka asunnon sijainti ei ole paras mahdollinen. Asumisneuvojana mietin tapahtunutta, mutta lupaan auttaa kävijää, kunnes sopiva ratkaisu löytyy. Asumisneuvonta

TARINOITA Itä-Helsingissä sijaitsevassa kerrostalossa asuva henkilö ilmoitti liikkuvan tukityön työntekijälle rappukäytävässä olevasta henkilöstä. Työntekijä saapui paikalle ja sai herätettyä vielä päihtyneen nuorehkon mieshenkilön, joka ei kovin tarkkaan muistanut edellisen illan eikä yön tapahtumia. Hän oli kulkeutunut joidenkin nuorten mukana Keski-Suomesta Helsinkiin. Reppu, rahat, päällysvaatteet sekä pankkikortti olivat kadonneet. Liikkuva tuki käytti ensin henkilön Vepassa aamupalalla ja samalla täydennettiin henkilölle vaatetusta kadonneiden tilalle. Tämän jälkeen etsittiin kadonnutta reppua Google Maps -ohjelman avulla, jonne oli paikantunut muutamia tietoja illan liikkeistä. Henkilön vanhemmille ilmoitettiin myös hänen löytymisestään. Liikkuvan tuen työntekijä otti yhteyden sosiaalipäivystykseen ja yhdessä selvitettiin mahdollisuus sosiaalityön avustukseen kotiinpaluuta varten. Liikkuva tuki toimi yhteyshenkilönä prosessissa siihen asti, kunnes henkilö pääsi siirtymään lähisukulaisensa luo Lahteen. Liikkuva tuki ja palveluohjaus

Asumisneuvojan vastaanotolle saapui asunnoton, korkeasti koulutettu keski-ikäinen nainen, joka oli ohjattu Stadin asuntojen vuokravalvonnan kautta järjestön asumisneuvojalle. Kävijä kertoi velkaantuneensa, koska tuttavan pyörittämän yritystoiminnan velat olivat kaatuneet hänelle. Kävijä oli muuttanut vuokra-asunnostaan, koska ei kyennyt heikentyneen taloutensa vuoksi maksamaan ylisuurta vuokraa keskustan asunnostaan. Nainen on majaillut ystävänsä luona, jossa asuminen on kuitenkin hankaloitunut. Naisella ei ole vuokravelkaa. ”Nyt olen vain ajautunut tähän pisteeseen.” Asumisneuvoja korosti puollossaan nykytilannetta, jossa kävijä on lähes varaton, ja hänen työkykynsä, terveytensä ja hyvinvointinsa ovat uhattuna itsestäänriippumattomista syistä. Kävijä hakee vuokra-asuntoa laajasti. Toisen käynnin yhteydessä kävijä kertoi olevansa huojentunut, ”että sinä otit asiani tosissasi”. Kiitokset lämmittivät asumisneuvojan mieltä. Yhteistyö kävijän kanssa jatkuu, kunnes asunto löytyy. Asumisneuvonta

Nuorehko naishenkilö hakeutui liikkuvan tukityön piiriin puhelimitse. Asunnottomuusuhka oli lähtökohtainen syy yhteydenottoon. Melko nopeasti henkilön tapaamisen jälkeen tuli esille useampia vaikeita asioita, jotka liittyivät kävijän oman terveydentilan hoitamattomuuteen sekä hyväksikäyttötilanteisiin, missä kävijän itsemääräämisoikeutta oli loukattu. Asumisen ongelma ratkesi vuokranmaksurästien suunnitelmallisen lyhennyksen jälkeen. Päihdeklinikan hoidon tarpeen arvioinnin jälkeen myös katkaisuhoito ja laitoskuntoutus järjestyivät. Hammashoito, sekä aiemmin hoitamaton diabeteslääkitys saatettiin ajan tasalle. Palveluohjauksen keinoin kävijän tilannetta viedään eteenpäin, ja liikkuvan tuen työntekijä on lupautunut jatkossakin olemaan mukana mm. verkostopalavereissa lastensuojelun kanssa. Liikkuva tuki ja palveluohjaus

Yksinhuoltaja, joka haki tukea ja tietoa Suomessa olemisen ja asumisen suhteen. Henkilö oli eronnut lapsensa toisesta vanhemmasta ja tarvitsi kriittisesti tukea, tietoa ja uuden kodin. Teimme ajantasaiset hakemukset entisen jatkoksi ja teimme uusia asuntohakemuksia vanhojen lisäksi. Kirjoitin heille puoltolausunnon. Kävimme läpi hänen oikeutensa, ja etenkin mikä on lapsen edun mukaista heidän asumisen ja olemisen suhteen. Kävimme läpi myös hänelle kuuluvat lääkäripalvelut. Sovimme, että näemme parin viikon päästä uudelleen, jolloin henkilö lapsensa kanssa oli saanut heille sopivan asunnon lapsen koulun läheltä. Maahanmuuttajatyö

VVA RY ETSII UUSIA TOIMITILOJA

41 Teksti: Kirsti Kangas

Anssi Miettinen

HENKILÖKOHTAISTA TOTUUTTA ETSIMÄSSÄ Anssi Miettinen kirjoitti kirjan tutkimusmatkastaan itseensä. Haastattelussa toimittaja kohtaa vapautuneen ja selvästi oman juttunsa löytäneen nuoren miehen.

nssi saapuu treffeille vapaapäivänään. Hän on nuori sosiaalialan kaveri, joka on Diakoniaopistossa töiden ohessa opiskellut lähihoitajaksi ja ollut töissä esim. Kris Helsingissä, Stop Huumeille ry:ssä ja Sininauha Oy:ssä ja toimii tällä hetkellä nuorten kanssa. Anssi harrastaa painia, shakkia ja treenaa sekä kuuntelee klassista musiikkia. Tyttöystävällekin jää aikaa. Anssin intohimo on pohdiskelu ja itsensä tutkiminen. Ne menevät kaiken edelle. Kiinnostus hengelliseen ajatteluun ja mielen toimintaan lähti jooga-opettajan opeista. Niistä jäi kuitenkin aukkoja. Anssille alkoi tulla tarve johdonmukaiseen ja selkeään ajatteluun ja luoda oma henkilökohtainen totuus. Prosessi vaati vuosien pohdinnan. – Elämme paljon ulkoapäin tulevien uskomusten ja käsitteiden kanssa. Totuuden etsintä vaati paljon uteliaisuutta, joka on kehityksen kannalta tärkeää. Tarvitaan myös kosolti asioiden kyseenalaistamista, Anssi kertoo.

Tutkimusmatkasta tuli kirja Prosessista ja aiheeseen liittyvän blogin pohjalta syntyi kirja ”Elämä on ympyränmuotoinen”, joka on henkilökohtaisen tutkimusmatkan tulos. – Matka oli pitkä, muttei vaikea, sanoo Anssi. Kirjan vastaanotto ollut hyvä. Muun muassa isä, joka on hoitoalla, on sanonut, että kirjassa käsitellään yleisinhimillisiä asioita. Toinenkin hoitoalalla oleva on todennut, että teos on hyvä esimerkiksi kuntoutujille. Renesanssimiesmäisen lahja-

kas Anssi ilmaisee monipuolisesti tuntojaan. Hän kirjaa ylös ajatuksia ja kertomuksia tarinoiden ja runojen muodossa. Myös maalauksia syntyy. – Toivon, että ihmiset löytäisivät oman juttunsa ja tekisivät elämästään henkilökohtaisen. Jokainen kävisi omaa matkaansa niin, ettei nojautuisi ulkopuoliseen vaan olisi omavarainen ajatuksellisesti, Anssi summaa. – Ja että jengi ymmärtäisi mittasuhteet elämässä. meidän ei pitäisi olla niin riippuvaisia toisten ihmisten huomiosta.

Hyvässä paikassa

Anssi on unelmatyössään nuorten kanssa. Tarkat rajat ovat nuorten kanssa hyväksi ja että on läsnä, rakentaa luottamusta ja kulkee rinnalla. Ja jos joku riehuu, se voi olla luottamuksen osoitus. Muuten tulevaisuuden suhteen Anssi toteaa: – Kaikki tähtää siihen, kuka olen ihmisenä ja kaikki muu on tiluliuleetä! Kaverit ovat joskus sanoneet, että ajattelen liikaa ja he ovat kyseenalaistaneet mua, mutta ovat myös todenneet, että on siitä kelailusta ollut hyötyäkin.

Ei syvällinen itsetutkiskelu kenestäkään superihmistä tee, mutta ei se ole ollut Anssin tarkoituksenakaan. – Esimerkiksi pelkään pimeää enkä halua kävellä pimeässä. Myös itsehallitsemattomuutta pelkään. Itsehillintä pitää ymmärryksen syistä ja seuraamuksista, jottei ihminen ajautuisi näköalattomuuteen ja synkkyyteen, Anssi toteaa. Usein kasvoille ilmestyvästä poikamaisesta virneestä näkee, että Anssi on iloinen ja vapautunut ja selvästi hyvissä kantimissa.

Horoskooppi Oinas Olet joutunut hieman hankalaan tilanteeseen, mutta älä sure, sillä teet vain päättäväisesti töitä. Paremmat ajat odottavat sinua tuota pikaa.

Leijona Voit olla jossakin asiassa oikeassa, mutta sinun kannattaa miettiä, voisiko olla vaihtoehtoja. Löydät sen kautta uuden tien, se on parempi kuin hyvä juttu.

Härkä Törmäät johonkin vanhaan juttuun, mutta tällä kertaa voit kävellä sen ohitse. Se ei tule sinua enää häiritsemään, kunhan vain pidät pääsi. Kunnioita itseäsi.

Neitsyt 2 Voi olla, että tavoittelet kuuta taivaalta. Se voi olla erinomainen juttu, mutta kuka sitä arvostaisi. Tee asiat nyt tarkasti ja hyvin. Saatat löytää ihan uusia juttuja.

24 26

Kauris Joku on pettänyt sinut ikävällä tavalla. Hän sen saa kokea nahoissaan, et sinä. Anna mokoman olla. Sinun pitää lähteä kohti uusia polkuja, niitä riittää.

Vesimies Olet melkoinen veijari luonteeltasi, varo, ettei temppusi kapsahda omaan nilkkaan. Onneksi osaat rakastaa, se on nyt todella tärkeä asia. Pidä ystävästäsi huolta. Kalat Ota vastaan idea, jota sinulle tarjotaan. Viisaana ihmisenä voit saada siitä paljon irti. Ennen sitä sinun on pakko irtautua omista kaavoistasi. Se voi olla vaativaa.

1 2 3 4 6 7 10 11 12 13 15 18 20 22 24 27 28 29 30 31 32 33 35 37 38 42 43 46 47 48 49 50 54

5 8 9 14 16

1 49

Vaakasuoraan HARHAILLA KIRMUHALLITSIJA VIEDÄ 2019 SÖRNÄISISSÄ

Pystysuoraan ANTILOOPPI EGYPTISSÄ VIESTI PLÄRÄTÄ RAJALLA NEUVOO AUTS KÄTKÄ SAULI TÖLLÄILYÄ ÄÄNI MISSILLÄ TORSTAISOPPA JUTTU LADATAAN FORD EXIT MATKA PÄÄKAUPUNKI SIHVILÄ KADULLA LINTU MEHIKASVIT zzzzzzzz VIROSSA ROSBERG LINDHOLM KAHVIIN UKKI PALLOPELI SUO ESITYS PILKUN JÄLKEEN

Vaakasuoraan HARHAILLA KIRMUHALLITSIJA VIEDÄ 2019 SÖRNÄISISSÄ NYYH VUORISTOVALTIO LISKO SARASTUS ROTU VIERAILLA TYÖKALUT KÄYPÄ LAHJOJA OIKEA KOTINI EX-POSTI PUKILLA 1&1 KOSKAAN ASEESSA HUIPULLA ROMAANIETSIVÄ OSAVALTIO RAHA HELSINKI JÄRKEÄ

5 8 9 14 16 17 19 21 23 25 26 29 34 36 38 39 40 41 44 45 48 51 52 53 55 56 57

Ristikko 46

Skorpioni Kuljet kummallista polkua, sinun on pakko jakaa ajatuksesi jonkun kanssa. Istu alas, puhaltele hieman. Tajuat varsin nopeasti, kuka voisi olla luottamuksesi arvoinen.

Jousimies Voit viskaantua uuteen sekaan, mutta onko se hyödyllistä. Ehkä sinun kannattaisi olla hetki yksin ja rakentaa elämääsi ihan uudella tavalla. Sinulla on paljon ystäviä.

Rapu Sinun ei kannata vetäytyä kuoreesi, vaikka olisit tehnyt virheen. Kukaan meistä ei ole täydellinen, et sinäkään. Hellitä hetkeksi, se tekee hyvää sinulle ja ystävällesi. 30

Vaaka Rakkaus ihmiseen oli tuhota sinut. Nyt olet kuitenkin jo jaloillasi. Unohda hänet, hän ei ollut arvoisesi. Avaa silmät, näet paljon uusia mahdollisuuksia sen myötä. 9

Kaksonen Höpsöttelet jonkin oudon asian kanssa. Oikeasti sinun ei kannattaisi. Anna sen paremman puolen sinusta ottaa valta. Osaat täsmälleen, kun vain haluat. 16

24 26 28

31 34

42 43

1 2 3 4 6 7 10 11 12 13 15 18 2035 22 24 2739 28 29 30 31 32 33 35 37 38 4254 43 4655 47 48 4957 50 54

Pystysuoraan ANTILOOPPI EGYPTISSÄ 21 22 VIESTI PLÄRÄTÄ RAJALLA NEUVOO AUTS KÄTKÄ SAULI 30 TÖLLÄILYÄ ÄÄNI MISSILLÄ TORSTAISOPPA36 JUTTU LADATAAN FORD EXIT MATKA PÄÄKAUPUNKI SIHVILÄ 45 46 KADULLA LINTU MEHIKASVIT zzzzzzzz 52 VIROSSA ROSBERG LINDHOLM KAHVIIN UKKI PALLOPELI SUO ESITYS PILKUN JÄLKEEN

20 23 25 27 29

33 37 38 40 41

47 53

1 2 3 4 6

Pystysuoraan ANTILOOPPI EGYPTISSÄ VIESTI PLÄRÄTÄ RAJALLA

Kirja-arvostelut

Mitä on olla oikein rikas? Ihmiset, niin sinä kuin minäkin, kuvittelevat, miettivät joskus mitä on olla oikein rikas? Mitä oikein rikas tekee ja ajattelee? Hienot asunnot, autot, matkustukset, harrastukset, koulut, opiskelut, kartanot,rikas suku. Me tavalliset voimme ajatella, kuvitella. Tuskin tunnemme ketään oikein rikasta. Nyt voimme tutustua! Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan erinomainen kirja, tutkimus ”Huipputuloiset – Suomenrikkain promille” (Vastapaino 2019) avaa meille oven oikein rikkaiden suomalaisten ihmisten maailmaan. Mitä rikkaat oikein ajattelevat Suomesta ja suomalaisista? Köyhistä, työttömistä, poliitikoista, veronmwaksajista, kaikesta. Kirjan esittämä ovenavaus oikein rikkaiden ajatusmaailmaan Suomessa on erittäin mielenkiintoinen, järisyttäväkin.

Suurtyö Professori Kantola ja akatemiatutkija Kuusela ovat tutkimusmenetelmäkseen valinneet parhaan mahdollisen: kysytään rikkailta mitä he ajattelevat. Eikä millään kaavakkeella,kyselylomakkeella, vaan henkilökohtaisesti haastattelemalla, nauhoittamalla keskustelut. Haastateltavina oli tulotietojen perusteella otanta Suomen väestön rikkaimmasta tuhannesosasta, promillesta Suomen rikkaimpia. Tilapäiset lottovoittajat eivät kelvanneet. Tutkittavana oli 5000 Suomen rikkainta vuosina 2007–2016. Näistä oikein rikkaista kirjan tekijät haastattelivat 90:tä. Rikkaat jakaantuivat kolmeen ryhmään: suurperijät, huippujohtajat, menestyksekkäimmät yrittäjät. Miljonäärejä kaikki, osa miljardöörejä. Kirja esittelee heidän ajatusmaailmaansa. Suorina puhelainauksina paljastamatta miljonäärin henkilöllisyyttä. ”Huipputuloiset” ei ole juorukirja, mutta antaa lukijalleen ajattelemi-

sen aihetta paljon enemmän kuin parhaatkaan juoruteokset.

”Rahaa jemmassa” Sukuvaurautensa perinyt mies kertoo: ”Aikanaan oli semmonen ”Laulu 20 perheestä”. Meitä (sukua) ei edes mainittu siinä. Jos nyt otat jonkun veroluettelon ja sen 20 perhettä, niin löytyyköhän siitä tänä päivänä enää yhtään samaa perhettä. Osittain se johtuu siitä, että se raha on jemmattu jonnekin…”

Suomi ja poliitikot Rikkaiden mielestä Suomessa on hyvää tasa-arvoinen koulujärjestelmä, kaikille mahdollisuudet, hyvä terveydenhoito, liikenne, tiet, turvallisuus. Ne on kaikki tehty yhteisillä verorahoilla, kuten rikkaatkin tietävät, mutta veroja rikkaat eivät silti haluaisi maksaa oikein ollenkaan! Suomen verotus karkottaa heidät ja heidän firmansa ulkomaille, isänmaallisuus haihtuu hetkessä! Verojen kiertelystä he eivät koe mitään moraalista tuskaa, päinvastoin se on normaalia rikkaiden toimintaa. Suomen yhteisiä asioita hoitavista poliitikoista rikkailla on vankkumattomia mielipiteitä. IT-alan yrittäjä pettyi Juha Sipilän hallitukseen ja purkaa tuntojaan: ”Miehet on Suomesta kadonnut. Meillä ei ole enää ihmisiä jotka pystyy tekee ikäviä päätöksiä. Kaikki poliitikot on jotain pellejä... Sehän ( Juha Sipilä ) sotkeutui ihan monoihinsa ja rupesi pelleihan käsittämätöntä puuhastelua tekemään. Sitten sä katsot jotain Orpoa, joka on yksinkertaisuuden… sehän näyttää isokokoiselta pikkulapselta, joka katselee silmän pyöreinä… Sitten on joku Soini, joka petti kaikki kannattajansa päästäkseen Audin takapenkille. Antti Rinteestä nyt puhumattakaan. Ville Niinistöhän on kaikkein karmein ihminen…”.

Niskalaukaus auttaisi?

Mitä pitäisi tehdä? Rikkaalla yrittäjällä on vastaus: ”Jos multa kysyttäisiin, niin kaikki viherpipertäjät pitäisi viedä ladon taakse, antaa niskalaukaus suunnilleen, maanpetoksesta… Tarkotan vaan sitä,että tänne on päässyt tällainen loisijaporukka,joka tekee päätökset. Kaikki ministeriöt ja kaikki on miehitetty tällaisilla, jotka ei ymmärrä mistään mitään.”

Valtio ja verot Yhteinen paha lähes kaikille haastatelluille olivat valtio, verot, ayliike, yhteiset sopimiset, byrokratia, säädökset, lait, asetukset. Valtion roolia pitää vähentää, veroja pitää alentaa. Miten alennat? ”Suomen rikkaimman miehen Antti Herlinin veroprosentti on vaihdellut 2000 -luvulla 35 ja 47 prosentin välillä. Kuva Herlinistä veronmaksajana kuitenkin muuttuu, kun mukaan otetaan Herlinin holding-yhtiöt, joissa suurin osa hänen varallisuuttaan sijaitsee ja niiden maksamat verot: esimerkiksi vuonna 2015 Herlinin 160 miljoonaan osinkotuloista maksettu veroprosentti jäi 4,7 prosenttiin.” Oi jospa köyhä joskus saisi saman veroprosentin!

Rikkaus piilossa Suomessa rikkaat ovat mielellään piilossa. He korostavat kirjassakin olevansa hyvin tavallisia ihmisiä, eivät juurikaan erotu joukosta. Eivät pröystäile julkisuudessa. He kokevat sen kiusallisena. Anu Kantola ja Hanna Kuusela ovat kirjallaan ”Huipputuloiset ”tehneet suuren, uraauurtavan palveluksen koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Kaikkien tietojen avoimuus on aina demokraattisen yhteiskunnan etu ja edellytys. Tästä tekijöille suuri kiitos. Mielenkiintoisia lukuhetkiä uskomattomien, rikkaiden, ajatusmaailmassa! Pekka Hurme

KIRJOITA ASUKKIIN! TULE TEKEMÄÄN LEHTEÄ KANSSAMME! Asukki tarvitsee jatkuvasti uusia kirjoittajia, kuvittajia, valokuvaajia ja ideoijia. Sinulla ei tarvitse olla mitään aikaisempaa kokemusta vaan pelkkä kiinnostus riittää. Sinulla voi olla omakohtaista kokemusta asunnottomuudesta tai olet muuten vain kiinnostunut aiheesta.

Ota rohkeasti yhteyttä!

Kirja-arvostelut

Kun elämä on tapahtumia ja asioita Anssi Miettinen: Elämä on ympyrän muotoinen. Kuuden vaiheen itsetutkiskelu. 2019.

erkillepantavaa on, että koulupsykologia oppikirjassaan Sielutiede (Lehtovaara) suitsutti itsetutkiskelua sen hienon nimikkeen, introspektio, alla. Kun oppikirjasta otettiin myöhemmin uusia painoksia, oli sen nimi muuttunut Psykologiaksi ja itsetutkiskelu oli poistettu opinkappaleista! Kun kriitikon ammattina on myös utelaisuus, soitti hän elossa oleville asianosaisille ja tiedusteli introspektion poistamisen syitä. Vastaus oli pieni luettelo. Itsetutkistelu on vaikeaa ja antaa väärän vastauksen, jos henkilö on iloinen, surullinen, raivoissaan, allapäin tai peräti masentunut.

Anssi Miettinen antaa piutpaut ja huutia näille. Hän kulkeekin omia polkujaan, syyttämättä, väittelemättä tai vannomatta ajatuksiaan ainoiksi oikeiksi. Kävin myös pienen keskustelun kirjailijan kanssa, koska minua kiinnosti, onko hän tehnyt tuttavuutta AA:n 12:n askeleen ohjelman kanssa, koska siitä löytyy itsetutkistelua enemmänkin kanssa. Miettinen kertoi tuntevansa asian. Hienosti Miettinen toteaakin, että itsetutkiskelulla on mahdollisuus saavuttaa tietoisuus, joka tekee näkyväksi ylimääräisiä haittatekijöitä yksilössä itsessään. Kun ihminen alkaa ymmärtää

itseään sekä ongelmiaan, ja alkaa tehdä jotain näitten asioitten korjaamiseksi, alkavat solmutkin aueta. Työtä se vaatii, rauhaa ja paneutumista kirjoittaja perää läpi opuksen. Nasevat vertaukset saavat maallikonkin ymmärtämään mitä Miettinen tarkoittaa. Linja-auto menee rikki työmatkallasi. Mitä kaikkia ajatuksia tämä saa aikaan? Eihän rikkoutuminen ole kenenkään syy? Miksi tuhlata energiaa asian ajattelemiseen? Tulisi vain hyväksyä tilanne ja löytää asiaan jokin sopiva ratkaisu. On myös keino asettaa asia oikeisiin mittasuhteisiin. Miettinen kysyy paljon, mutta vastaa myös. Usein tällaisten asioitten perimmäisiin syvyyksiin menevien opusten lukeminen alkaa huimata. Tai aiheuttaa jopa päänsärkyä. Miettinen tietää tämänkin, ja säästää lukijaa. Mutta vain sen verran. Teksti: Johnny-Kai Forsell

Tule Hima & Stradan katuoppaaksi!

Onko sinulla kokemusta asunnottomuudesta? Tunnetko Helsingin kadut? Haluatko jakaa tietosi isommallekin yleisölle?

Hima & Strada tuottaa vaihtoehtoisia kaupunkikierroksia Helsingissä. Tule mukaan, ota yhteyttä! vlada.petrovskaja@kalliola.fi

Kokemusasiantuntijoiden tarinoita kansissa

aikki alkoi siitä, kun Vva ry:n Kokema-tiimin Jarkka Eronen soitti Laurean KEIJO-hankkeen vetäjälle Janika Lindströmille ja ehdotti, että rikollisesta elämäntavasta irrottautumisesta tarvittaisiin julkaisu, jossa rikostaustaiset itse kuvaisivat toipumistaan. Tällaisen julkaisun kokoaminen sopi mainiosti tuleville rikosseuraamusalan ammattilaisille, Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Tehtävä sijoitettiin osaksi kuntouttavan sosiaalityön opintoja, jossa tavoitteena on muun muassa kohdata arvostavasti erilaisia sosiaalityön asiakkaita ja asiakasryhmiä sosiaalityön eri toimintaympäristöissä. Laurea-ammattikorkeakoulu on yksi toteuttajista KEIJO-hankkeessa, jossa hyödynnetään kokemusasiantuntijuutta päihteistä irtautumisesta ja rikoksettomaan elämänhallintaan selviytymisessä. DESISTANSSIA, TOIPUMISTA JA KOKONAISVALTAISTA SOSIAALISTA KUNTOUTUMISTA. KOKEMUSASIANTUNTIJOIDEN TARINOITA -julkaisussa opiskelijoiden tekstejä taustoittaa neljä asiantuntija-artikkelia ja se julkaistiin 3.12.2019 painettuna ja verkossa. Janika Lindströmin ja Kristiina Kuparisen toimittamajulkaisu on luettavissa täältä https://www.theseus.fi/ handle/10024/264188.

Talven sää N

äin postilakon aikaan sain kun sainkin itse pehtoori Antti Muhosen langan päähän. Kysyin kuulumisia niitä, näitä, mutta taka-ajatuksena oli kuitenkin tämä tulevan vuoden alkava sää. ”Kiitoksia kysymästä, täällä Joensuussa on hoidettu puutarhaa ihan oikeaoppisesti. Sääapuri Siiri-siili pyöri pari viikkoa sitten, mutta nyt näköjään on putkahtanut pusikkoon, johonkin koloon horrokseen”, pehtoori Muhonen virkkoi. ”Katselin siilin touhuja, ja ne ennustivat alkavan vuoden kovalla lumisateella, että lunta tulee koko maahan. Sitten alkaa het’ alkuun kova pohjoinen ilmavirtaus, että kovaa pakkasta tulossa. Kaksi viikkoa kestää. Villahousuja jalkaan ja kaulahuivia kaulaan. Tammikuussa pelkästään pakkasta pohjoisessa ja etelässä lunta. Eli auraushommia kyllä riittää tänä talvena. Ympäri maapalloa on ollut pyörremyrskyjä, ja samalla tavalla ne muodostuvat lumisateina Suomeen.” ”Helmeilevä helmikuu: Aurinko alkaa näyttäytyä ja pakkaset alkavat vähän vetäytyä. Enemmän lumi-

sateita – että lumikola hommiin ja pitkää pinnaa. Pohjoisessa on täysi laskettelukausi meneillään ja lunta riittää ihan reilusti. Etelämpänäkin lunta riittää, mutta ei ihan pohjoiseen verrattuna. Siiri-siilin toilailusta voisin päätellä, että talven loppu tulee aikaisemmin kuin viime vuonna.” ”Maaliskuu ärjistelee. Paikoin aurinko paistaa, pakastaa ja vettä sataa. Lauhemmat ilmat, mutta kuvassakin on talven monimuotoisuus. Tänä talvena tullaan ylittämään sataneen lumen korkeus. Ollaan jossain päin maata ihan helisemässä. Jäänmurtajat Suomessa saavat tehdä täyden päivätyön Perämerellä. No tähän maaliskuun vaihteeseen voisi lopettaa, mutta ainahan niitä yllätyksiä tulee – paikka paikoin. Talvisia vaatteita kehottaisin hankkimaan. Siiri-siili taas putkahtaa ihmisten ilmoille keväämmällä.” Toivotin Joensuu pehtoorille Antti Muhoselle hyvää loppuvuotta sekä Siiri-siilille myöskin. Eli tässä ohessa ensi vuoden alun sää ennuste. Teksti: Säänmukainen haastattelija Jorma Korhonen

MARTIN TIETOVISA

Kuinka paljon Hietaniemen palvelukeskuksessa maksaa ruoka-ateria? 1 euro 1.10 euro 1.20 euroa Tampereella sytytettiin Suomen ensimäinen valaisin lamppu. Kuka sen sytytti Pormestari Mönttööri Pormestarin vaimo

Kuinka vanha on Korkeasaaren eläintarha a) 110 vuotta b) 120 vuotta c) 130 vuotta Kuinka korkea on Stadionin torni? a) 70 metriä b) 72 metriä c) 76 metriä Kuka kirjoitti näytelmän Vodkaturistit? Ilmari Turja Pirkko Saisio Aimo Vuorinen Mikä on suurin pienhiukkasten lähde Suomessa? Puun poltto Hiilivoimalat Diesel autot

Mikä joukkue on jalkapallon naisten suomenmestari vuonna 2019? FCHonka KUPS HJK Mikä oli vuonna 1997 ensimmäinen mönkijä Marsin pinnalla? Curiosity Sojournen Opportynity Kuinka monta suomalaista säilyi hengissä autolautta Estonian turmassa? 3 8 17

Vastaukset: 1:c, 2:b, 3:c, 4:c, 5:b, 6:c, 7:a, 8:c, 9:b, 10:a

Kuinka monta paikkaa on Hermannin Diakoniatalossa hätämajoitukseen? 15 20 30

VUOKRALAISEN ABC -OPAS ANTAA TIETOA OIKEUKSISTA JA VELVOLLISUUKSISTA Suomi on vuokrasuhteiden luvattu maa, mutta missään ei opeteta, miten vuokrasuhde oikeasti solmitaan tai miten sellainen puretaan. Joskus tietämättömyys voi käydä kalliiksi, jos vuokrasuhteen purkamisesta ei ole annettu oikeanlaista lainpitävää tiedoksiantoa. Tällöin vuokranantaja voi jatkaa vuokrien perimistä, sillä vuokrasopimus jatkuu voimassaolevana.

ienillä asioilla on merkitystä. Tiedoksianto sinne tai tänne voi ratkaista paljonkin, siksi Vva ry yhdessä Moniheli ry:n, Tutu ry:n ja Kotimajoitusverkoston kanssa julkaisee Vuokalaisen ABC -julkaisun, josta selviää muun muassa eri vuokrasopimustyypit, mitä vuokrasopimuksessa tulee olla, asunnossa asuttaessa vuokralaisen oikeudet ja velvollisuudet, sekä mitä tulee tietää, kun asunnosta muutetaan pois.

Samat säännöt kaikille Asunnottomuuden ennaltaehkäisemisen kannalta on tärkeää, että ihmiset saavat oikeaa tietoa asioista: milloin rikotaan vuokrasopimusta ja milloin ei. Toisinaan monikulttuurisille asukkaille koitetaan ehdottaa eri sääntöjä, mikä on perustuslain vastaista, joten myös yhdenvertaisuuden ja edunvalvonnan kannalta on olennaista, että kaikki tietävät omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan: kaikkia vuokralaisia koskevat samat säännöt. Asumisentaidoista saa nykyisin hyvää tietoa, mikä on tärkeää, mutta on myös olennaista antaa raamit, minkä sisällä saat liikkua etkä riko lakia, vaikka se ärsyttäisikin naapurin Kalevia. On tärkeää, että ihmisillä on myöskin tietoa, milloin raja ylitetään ja teoilla voi olla seurauksia.

Naapuruus toimimaan Vuokrasopimuksen allekirjoitettua on sitoutunut sopimuksessa määriteltyihin ehtoihin ja muihin sääntöihin, joista yleisin taloyhtiön järjestyssäännöt. Näihin sääntöihin kannattaa tutustua, jotta asuminen onnistuisi puolin ja toisin mukavasti. Eläminen yhdessä naapuruston kanssa voi olla haastavaa, mutta parhaimmillaan mahtavaa, jos kunnioitamme toisiamme ja ymmärrämme rajamme. Sen jäl-

keen naapurustossa jää tilaa keskittyä hyviin puoliin: sokerin tai porakoneen lainaamiseen naapurille ja vaikka vain tervehtimiseen.

VUOKRALAISEN ABC -tietoa oikeuksista ja velvollisuuksista julkaistaan uuden vuoden paikkeilla ja julkaisu tulee löytymään suomen, englannin, far-

sin, arabian ja mahdollisten muunkin kielisinä. Teksti: Martta Pietarinen

ABC–miten toimia

Asunnottomana pääkaupunkiseudulla ■ KADULTA KOTIIN VARMISTA KUNTALAISUUS Kirjaudu kuntaan, joka on asumisesi ja hyvinvointisi kannalta sinulle sopivin. Tämä tehdään maistraatissa. Jos haluat vaihtaa kotikuntaa, varaudu perustelemaan miksi. HAKEUDU ASUMISNEUVONTAAN Vailla vakinaista asuntoa ry Asumisneuvoja Ulla Pyyvaara, puh. 050 443 0102, asumisasiat@vvary.fi ma–pe klo 9:00–16:00 toimistolla, Kinaporinkatu 2 D (käynti sisäpihalta) Neuvontaa ja ohjausta, kokonaistilanteiden selvittely, viranomaispuhelut ja -kontaktit, apua asuntohakemuksen teossa, sekä puollot asuntohakemuksiin. Ajanvarausta ei tarvita, mutta on hyvä soittaa etukäteen. Ulla tavattavissa tiistaisin klo 9:00-14:00 Vantaalla, Korsontie 2 (Lumon puolella, lähellä asemaa). Varaa aika ennakkoon 050 443 0102. Helsingin kaupungin asumisneuvojat Neuvontaa helsinkiläisille erilaisissa asumisen ongelmissa, yhteensä 16 asumisneuvojaa, kysy oman alueesi neuvoja. Vuokranmaksuvaikeudet, häätöuhkatilanne, tukien ja etuuksien hakeminen, muut asumisen haasteet. Helsingin kaupungin asumisneuvojat ovat viranomaisia, jotka ovat yhteydessä myös kaupungin asumisjonovastaavaan! Sosiaalitoimiston vaihde puh. 09 310 5015 Asumisneuvonta-chat: Asumisneuvonnan chat-palvelu on avoinna ma-pe klo 13–15. Muina aikoina tavoitettavissa puhelimitse. Yhteystiedot sivulla: http://www.hel.fi/www/Helsinki/ fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/ sosiaalinen-tuki-ja-toimeentulo/asumisneuvonta/ yhteystiedot Vantaan sosiaalitoimiston vaihde puh. 09 83911 Muista oma aktiivisuus – se katsotaan eduksesi kun haet asuntoa! MUITA NEUVONTA- JA TUKIPALVELUJA VVA RY:LLÄ: Liikkuva tukityö ja palveluohjaus Juhani Haapamäki puh. 044 520 7870 liikkuvatuki@vvary.fi Maahanmuuttoasioiden asiantuntija Palaa töihin alkuvuodesta. Siihen asti asioissa voi kääntyä asumisneuvojien puoleen: Ulla Pyyvaara 050 443 0102 ja Robin Helenius 050 502 6723. Maahanmuuttoasioiden asiantuntijannumero on 044 260 3818.fi Etsivän työn tiimi Yökiitäjä puh. 050 528 2013 yokiitajat@vvary.fi MUUALLA: Erityisdiakonia ja diakoniatyö Pääkaupunkiseudun diakonit auttavat myös asumisasioissa. Hermannin diakoniatalo: Hämeentie 73, puh. 09 2340 2571 Vantaan seurakunnat: vaihde 09 830 61 Helsingin velka- ja talousneuvonta Hämeentie 31 A, 4. krs Avoinna ma–pe klo 8:1515–16:00 Asiakasohjaus ja neuvonta puh. 09 3104 3887 ma–to klo 9:00–12:00 Kuluttajaliitto Kuluttajaliitolla on lakimiehen maksuton neuvontapalvelu myös vuokra-asumiseen liittyvissä asioissa. puh. 010 80 22 40, ti–pe klo 10:00–12:00 ja ti klo 17:00–19:00

■ KAUPUNGIN ASUNNOT HELSINGISSÄ Heka (Helsingin kaupungin asunnot Oy) omistaa suurimman osan kaupungin vuokra-asunnoista, joita Stadin asunnot puolestaan välittää. Stadin asunnot neuvoo hakijoita asuntohakemuksen täyttämisessä yms. sekä välittää hakijoille tarjotut asunnot. Tilakeskuksessa käsitellään vuokra-asuntojen osalta vapaarahoitteisten ja työsuhdeasuntojen vuokrasopimukset. Nettisivut ja lisätietoja: www.stadiasunnot.fib ja www.hekaoy.fi OLENNAISIA KRITEEREITÄ: • Asunnon saadakseen pitää ensisijaisesti olla sille tarve (kts. asunnontarveluokitus) • Kaupungin asuntoihin on tulo- ja varallisuusrajat • Vuokravelka voi olla este, ks. tarkemmin https://www.hel.fi/kv/ stadinasunnot-fi/hekan-asunnot/ukk-heka/#7 • Kotieläimet sallitaan kaupungin vuokra-asunnoissa • Kaupungin tarjoamat asumisneuvontapalvelut kodittomille ovat sosiaalitoimen alla ASUNNONTARVELUOKITUS: • Kaikkein kiireellisimmässä asunnontarpeessa on hakija, joka on asunnoton tai vastaavassa tilanteessa • Asunnottomaksi katsotaan henkilö, joka: asuu ulkona tai asunnoksi kelpaamattomissa tiloissa, asuu yömajassa tai vastaavassa tilapäisluonteisessa majoituksessa tai asuu laitoksessa asunnon puutteen vuoksi tai jonka laitoksesta pääsyn esteenä on asunnon puuttuminen tai asuinolosuhteiltaan on rinnastettavissa emt. olosuhteisiin. • Asunnottomaksi voidaan katsoa myös perhe, jonka perheenjäsenet joko asuvat erillään tai muissa tilapäismajoituksessa • Erittäin kiireelliseksi asunnontarpeeksi voidaan katsoa mm. jos on viranomaisen päätöksellä ilman omaa syytään velvoitettu muuttamaan asunnostaan, jää asunnottomaksi asunnon purkamisen vuoksi tai asunto on erittäin ahdas. • On muuttamassa paikkakunnalle, josta on saanut työ- tai opiskelupaikan. • Muita kiireellisyyteen vaikuttavia seikkoja voivat olla esimerkiksi; asunnosta irtisanominen, pysyvä sairaus tai vamma, asunnon ahtaus, avioero tai vastaava tilanne. ■ YÖSIJAT Matalan kynnyksen yöpymispaikat pääkaupunkiseudulla: HELSINKI Hietaniemenkadun palvelukeskus Hietaniemenkatu 5 B, 00100 Hki puh. 09 3104 6628 Neuvonta ja päivystys ma–su 24h Asumispäivystyksessä on kriisimajoituspaikkoja 43:lle miehelle ja 9:lle naiselle. Palvelu on asiakkaalle maksutonta. Kalkkers, Vailla vakinaista asuntoa ry Vaasankatu 5 F, lähellä Sörnäisten metroasemaa Avoinna syksy ja talvikaudella klo 22:00–06:00 puh. 050 443 1068 yöaikaan Nuoli – nuorten kohtaamis- ja tukipiste, Sinunauhasäätiö ja Vailla vakinaista asuntoa ry Mäkelänkatu 50 piharakennuksessa, käynti Nokiankujan portista Nuorille, 16-29-vuotiaille, suunnattu matalan kynnyksen paikka. Avoinna joka päivä ympäri vuorokauden. puh. 044 354 1119 Helsingin diakonissalaitos, hätämajoitus Alppikadun kortteli 21:00–08:00 pääasiassa EU:n liikkuvalle väestölle puh. 050 5053668, 050 5053709

Tilapäinen hätämajoitus, Hermannin diakoniatalo Hämeentie 73, 00550 Hki, pullakirkkosali 2.krs puh. 09 2340 2572 yöaikaan Avoinna yön kerrallaan, klo 21:00–07:00 Mahdollisuus majoittua, neuvontaa, leipää ja teetä. Toiminta loppuu 16.12.2019 VANTAA Koisorannan palvelukeskus ja ensisuoja Koisotie 5, 01300 Vantaa puh. 09 8392 4398 Yöpymispaikkoja on 20:00, ja ne täytetään tulojärjestyksessä. Päivystykseen voi tulla ilman lähetettä klo 12:00-24:00. Päihtyneenä voi tulla klo 16:00 alkaen.  ESPOO Olarinluoman vastaanottokoti Luomanportti 9, 02070 Espoo puh. 050 0515 978 Jos sinulla on päihdeongelma ja olet asunnoton, voit hakeutua vastaanottokotiin ilman ajanvarausta. Avoinna 24h. Espoon kaupungin kriisimajoitusyksikkö Viisikko Kuninkaantie 41 D Espoolaisille asunnottomille, joilla on akuutti tilapäisen majoituksen tarve eikä päihde- ja mielenterveysongelmaa. ■ RUOKAA & PÄIVÄKESKUKSET MAKSUTON AAMIAINEN/ RUOKAILU: HELSINKI Elokolo - Toinen linja 31 ma–pe 9:00–13:00 Kahvia 0,50€, teetä/mehua 0,20€, voileipää 0,70€ ja pulla/kakkupala 0,30 € - Kontulankaari 11 A, kerhohuone ma-pe 9:00-13:00 Molemmissa aamupuuro 9:00–11:00. Päiväkeskus Illusia Mäkelänkatu 50 B Päivittäin klo 9:00-10:00 aamupuuro Vanha kirkko Annankatu 14 D Kahvia ja pientä syötävää ke 12:00–14:00, to 11:00–14:00 pe 9:00–12:00 Vepa Vaasankatu 5 Maksuton lämmin ateria arkisin Aukioloajat arkisin 8:00–14:00, paitsi ke 8:00–13:00 Vapaakirkko Annankatu 1 to 11:00-12:00, soppakirkko Vihreä keidas Sibeliuksenkatu 6. Aamiaista ma, ti, to 9:00–11:00, ke 9:00-14:00. Keskiviikkoisin keittoa 12:00 muina aikoina tarjolla teetä ja mahd. lahjoitusruokaa. EDULLINEN AAMIAINEN/RUOKAILU HELSINKI D-asema Kannelmäki Klaneettitie 11, 00420 Helsinki ma, ti, to ja pe 12:00–13:30 /ruokailu 1€ Itiksen symppis Turunlinnantie 14 A ma-pe klo 9:00–14:00, puuroaamiainen 0,20€ Kontulan symppis, Kontutalo (ostoskeskus) Keinulaudankuja 4 ma-pe klo 9:00–14:00, puuroaamiainen 0,20€

Ostarin Onni, Pihlajamäen kirkolla Liusketie 1, 00710 Helsinki Tiistaisin klo 9:00–11:00 Aamupala 0,30€. Lahjoitusleipää Hietaniemenkadun palvelukeskus Hietaniemenkatu 5 B, 00100 Hki (sisäpihalta) Asunnottomille helsinkiläisille päivittäin: Lounas klo 11:00–13:00 (talon ulkopuolisille kävijöille alkaa klo 12:00), hinta 1,10€ Päivällinen klo 16:30–17:30, hinta 1,10€ Kahvi ja voileipä klo 8:00–17:30, hinta 0,55€ Henkilön tulisi itse maksaa ateriansa tai hakea omalta sosiaalityöntekijältä/ -ohjaajalta maksusitoumus ruokaan. HeTy ry – Helsingin Työkanava Katajanokanlaituri 4. Ma-pe 8:00-16:00 Aamupuuro ilmainen, lounas 4€, HeTy:n jäsenet 3€ Kumppanuustalo Hanna Sturenkatu 12, 00510 Hki Ma–pe klo 10–15 Asukasbuffetissa kahvia, pientä suolaista ja makeaa omakustannushintaan, talon aukioloaikoina. Hävikkiravintola Tsänssi Siltasaarenkatu 13 Avoinna ma, ti, ke ja to klo 11-14, ruoka maksaa 3 euroa ja lounas (sisältäen kahvin ja jälkiruoan) 5 euroa. Tsänssiä pyörittävät Mielenterveysyhdistys Etappi ry:n jäsenet. Kaupunkiolohuone Kohtaus Vallila Inarintie 35. Kohtaus ry:n Salakahvila 18-30-vuotiaille ti-to klo 14-18. Hävikkiruokaa tarjolla jokaisena aukiolopäivänä, ruokaa saa ottaa myös kotiin mukaan. Kaupunkiolohuone Kohtaus Malmi Torikatu 3, 3.kerros. Kohtaus ry:n Salakahvila 18-30-vuotiaille ti-pe klo 15-18. Hävikkiruokaa tarjolla jokaisena aukiolopäivänä, ruokaa saa ottaa myös kotiin mukaan. Malmin päihteetön yhteisötila mielenterveys- ja päihdekuntoutujille ja läheisille Ala-Malmin Postitalon B-rappu, Hietakummuntie 19. Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9-16 sekä ke ja su klo 11-16. Arkisin aamupuuro ja maitolasillinen hintaan 1€. Sunnuntailounas klo 11.30 hintaan 1€. Maanantaisin klo 16.30 iltapala hintaan 1€ naisten illassa ja äijäillassa ke klo 16.30. Erityisdiakonia Hermannin Diakoniatalo, Hämeentie 73 Ma, ti ja to päivätupa klo 9:00–12:00 2 kuppia kahvia ja tuplaleipä 0,50€. Puuro 0,20€ Su pullakirkko 10:00 Ke Diakoniaruokailu (1€) klo 12:00–13:00 (Myös muilla seurakunnilla ruokailua. ks. tarkemmin Kirkko ja kaupunki -lehti ja www.helsinginseurakunnat.fi) ELINTARVIKEJAKELUA Heikki Hurstin ruokajakelu Helsinginkatu 19 ke ja pe noin klo 9:30–14:00 Myllypuron elintarvikeapu ry Liikuntamylly Myllypurontie 1 ma-pe klo 8–11 ympäri vuoden. Suljettu arkipyhinä ja kirkollisina juhlapäivinä. Pelastusarmeijan elintarvikejakelu Castréninkatu 24-26 Ruoan jako ma-ke ja pe klo 9:00-15:00, torstaisin klo 9:00–13:00 Ruoka-apu vain ajanvarauksella ark. klo 8:00–9:00 puh. 09 7743 1320 / www.pelastusarmeija.fi/ ajanvaraus Joulun ja uuden vuoden aikana aukioloissa ja ajoissa voi olla vaihteluita. P.S. Muutokset tietoihin voi lähettää toimisto@ vvary.fi