Page 1

asunnottoman äänenkannattaja vuodesta 1987

nro 2–3 / 2018 hinta 3€

Jouluksi kotiin?

Suomessa vailla vakinaista asuntoa on yli 7000 ihmistä. Me haluamme heidät kadulta kotiin. Lahjoita lähettämällä tekstiviestin ASUNTO numeroon 16499. Viestin hinta on 10 € Keräysluvan nro RA/ 2017/ 814 Poliisihallituksen myöntämä keräyslupamme on voimassa 28.8.2017 – 31.3.2019 ajalla koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta.


2

Pä äkirjoit u

SYYSUNELMIA

s

YHTEYSTIEDOT: www.vvary.fi etunimi.sukunimi@vvary.fi ellei muuten ilmoitettu TOIMISTO Kinaporinkatu 2 D, 3. krs. 00500 Helsinki toimisto@vvary.fi Toiminnanjohtaja Sanna Tiivola 050 407 9702 Aluetyöntekijä ja Omat avaimet 2 -hanke Carole Brady 050 443 1063 Asukki asukki@vvary.fi Asumisneuvoja Ohjaaja Ulla Pyyvaara 050 443 0102 asumisasiat@vvary.fi Järjestösihteeri Emmi Koivisto 050 407 9703 Liikkuva tuki ja palveluohjaus Ohjaaja Juhani Haapamäki 044 520 7870 liikkuvatuki@vvary.fi

U

upumatta, väsymättä pieni joukko aktiivisia kansalaisia taistelee asunnottomuuden kurjuutta vastaan. Vuodesta toiseen he järjestelevät Asunnottomien yö -tapahtumaa maassamme. Tänä vuonna järjestettiin 41 eri tapahtumaa ympäri Suomea. Tämän vuoden teemana tapahtumassa oli yhdenvertaisuus. Perustuslaki määrittää tätä asiaa 6§:ssa: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun ohella terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”. ARA-tilaston mukaan maassamme on yli

7000 asunnotonta. Miten siitä on ajateltava, kun perustuslain 19§ sanoo näin: ”Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.” Toteutuuko lain henki? Ystävien ja sukulaisten luona asuvat, ulkona ja julkisissa tiloissa, autossa, leirintäalueella majoittuminen ei ole YK:n ihmisoikeussopimuksen tarkoittama asumisen muoto. Vva ry:n tehtävä on edelleen, ikävä kyllä, erittäin ajankohtainen ja tärkeä. Hyvää loppuvuotta lukijoillemme. Reijo Pipinen Päätoimittaja

Maahanmuuttoasioiden asiantuntija Heini Puuronen 044 260 3818 Vanhempainvapaalla, sijainen palkataan alkuvuodesta 2019. Matalan kynnyksen toiminta Jussi Lehtonen 050 373 0920 Viestintä Katri Immonen 044 773 4700 Yökeskus Kalkkers Vaasankatu 5, 00500 Hki 050 443 1065 tai 050 443 1068 VEPA Vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskus Vaasankatu 5 (katutaso), 00500 Helsinki 050 443 1065 Yökiitäjä Etsivän työn tiimi 050 528 2013 Sällikoti Helsinginkatu 50, 00530 Helsinki Cecilia-talo 050 443 1060 sallikoti@vvary.fi Junailijankujan asumisyksikkö Junailijankuva 3, 00520 Helsinki 044 792 4650

Kuva (CC): “David Cocoon” by Michael Taggart (michael_ harrold at flickr.com)

k u u k a u d e n  a s u t o n

Sininauhasäätiön teltalla sai saunoa ja uida Asunnottomien yönä. Kuva: Sanna Tiivola

ASUKKI. ASUNNOTTOMAN ÄÄNENKANNATTAJA VUODESTA 1987. Päätoimittaja Reijo Pipinen  Vastaava päätoimittaja Sanna Tiivola  Tuottaja Leona Kotilainen  Taittaja Jarkko Lavila  Lehden teossa mukana:  AK, Johnny Kai-Forssell, Rasmus Forssell, Pekka Hurme, Katri Immonen, Juha Kaakinen, Emmi Koivisto, Liisa Kärki, Jani Lappalainen, Pauliina Liukkonen, Minni, Fanni Oksanen, Jonna Parikka, Tapsa Pelttari, Reijo Pipinen, Ilja Popkov, Ulla Pyyvaara, Juhani Tiilikainen, Esa Uusi-Kerttula, Mikko Vehniäinen, Paula Vuotila, Vlada Petrovskaja  Etukansi Darina Rodionova  Takakansi Darina Rodionova  Julkaisija Vailla vakinaista asuntoa ry  Toimituksen yhteystiedot kts. Asukki Painopaikka Painotalo Plus Digital Oy  Painos 1500 kpl


Jouluksi kotiin?

Vva ry 3 toivottaa A lukijoille rau sukin halli ja asuntorik sta joulua as uuttavuotta! ta

Suomessa vailla vakinaista asuntoa on yli 7000 ihmistä. Me haluamme heidät kadulta kotiin.

Lahjoita lähettämällä tekstiviesti ASUNTO numeroon 16499 Viestin hinta on 10.€


4 ASUNNOTTOMIEN YÖ järjestettiin ennätyksellisesti 41 paikkakunnalla ympäri maata. Kiitämme kaikkia tapahtumien järjestäjiä sekä tukijoita!

Helsingin Asunnottomien yö kuvina Soihtukulkue muistutti, että asunto on ihmisoikeus. Kuva: Fanni Oksanen

Illan yllätysvieras tapahtuman suojelija, tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Kuva: Katri Immonen Helsinkiläiset päättäjät paneelissa. Kuva: Fanni Oksanen

Tuliryhmä Pyrokratia toi tulen Asunnottomien yöhön. Kuva: Fanni Oksanen


5

Kuva: Fanni Oksanen

Arska-patsas luovutettiin Jouko the Street Barberin edustajalle. Kuva: Jani Lappalainen

Lavalla New Born -yhtye. Kuva: Jani Lappalainen

Kuva: Jani Lappalainen

Kuva: Fanni Oksanen


6

Porissa lämminhenkinen Asunnottomien yö -tapahtuma

”T

äällä ulkosalla kun tätä makkaraa puree, niin edes vähän tietää ja tuntee niin kuin millaista on olla ulkona asunnottomana”, sanoi Porin Asunnottomien yö -tapahtumaan saapunut vierailija. Täsmennetty vastaus tulee heti sanojan selän takaa. ”Niin, mutta kun ei läheskään aina ollut edes yhtä makkaraa!” Tapahtuma keräsi tänäkin vuonna Porin Seudun työttömät ry:n pihapiirin täyteen asiasta kiinnostuneita ja muita myötäeläjiä. Perinteeksi muodostunut hernekeiton tarjoilu suoraan soppatykistä, vaikka omaan astiaankin, ja kahvi munkkeineen olivat edelleen suosiossa. Hernekeiton valmistamisesta vastannutta Elämän Eliksiiriä muistettiin myös siten, että sen toiminnanjohtaja Riitta Ahonen oli kutsuttu tämän vuoden ensimmäisen Asunnottomien yön muistotulen sytyttäjäksi. Lahjoittajat olivat muistaneet tapahtumaa runsain mitoin. Paikallinen linja-autoyhtiökin kuljetti tapahtumaan väkeä muista kaupunginosista. Varsinaiset esitykset ja paneelit oli siirretty ulkosalle ja työttömien yhdistyksen toiminnanohjaaja Eija Korpihalkola oli tyytyväinen.

”Työttömyys ja asunnottomuus kulkevat usein, ikävä kyllä, käsi kädessä. Mitään soraääniä ei ole koskaan kuulunut siitä, että yhdistyksemme antaa tilat tälle tapahtumalle.” Varsinaisessa paneelikeskustelussa painotettiin ennaltaehkäisyä. Miten toimia, ettei joudu asunnottomaksi tai työttömäksi uhkien edessä. Ja jos joutuu, niin miten tulisi toimia? Tilaisuuden juonsi kaupunginvaltuutettu ja yhdistys- sekä hankeaktiivi Raisa Ranta. Paneelissa istuivat myös diakoni Heli Lukka, joka tekee kriminaali- ja alkoholistihuoltotyötä seurakunnissa, Sininauhan Johanna Huhtala ja Porin kaupungin asukasneuvoja Petri Ahonen. Viihdettä tarjosivat duo Mika ja Make sekä nuorten miesten bändi Komplikaatio.

Kuvat: Rasmus Forssell

Paneelissa todettiin myös hankalaksi laskea kaupungin asunnottomien määrä, koska otantaa saadaan vain yhdeltä päivältä, mitään seurantaa ei ole. Ongelmana nähtiin myös nuorten syrjäytyneitten osuus. Hehän asuvat paljon ystäviensä nurkissa. Kadulla olijat hakeutuvat pääosin ensisuojaan, jossa tekevät pientä tilastopiikkiä. Todistettiin myös, että Porin alueen tunnetusti huokeat vuokrat ja lukuisat tyhjinä olevat vuokra-asunnot eivät vaikuta asunnottomuuden asiaan positiivisesti ollenkaan. Esteet asunnon saamiseksi ovat ne vakiot: luottotietojen menetys, takuuvuokran saaminen sekä päihteet. Johnny-Kai Forssell


7

Ilkka Taipale – sanojaan mittavampi mies

M

uistissa on, miten Ilkka Taipale, eläkkeellekirjoittamiskiertueellaan avasi toimistonsa hoitolaitoksen toiseen kerrokseen. Jos asiakas ei päässyt rappusia ylös, alkoi eläkepapereitten täyttö. ”Jotkut niistä olivat työvoimatoimiston työnhakijoinakin”, Taipale muistaa. Pöydän yli, kahvikupin viereen, Taipaleelle työnnetään lappu, jossa on kolme nimeä: Arvid von Martens, Arvo Parkkila ja Ilkka Taipale. Taipale innostuu. Tulee Marraskuun liikettä, Kovaosaisten ystäviä, Claes Andersson, Juhani Roiha... Sanoja tulee kuin tykin suusta, sanonta joka istuu huonosti sivarille. Vaikka kuuntelija tietää, että jokin merkittävä aikaansaannos on vain ja yksinomaan Taipaleen ansiota, käyttää hän kuitenkin jatkuvasti me-muotoa. Taipaleen etulyöntiasema joissakin hankkeissa oli kuitenkin ylittämätön. Onhan hän lää-

Ehyt ry:n Heikki Kemppainen on saapunut tapaamaan Ilkka Taipaletta, jonka muistelmiin täytyy saada omiste. Kuva: Johnny-Kai Forssell

Vapaaehtoiset kokosivat Ilkka Taipaleen Vva ry:lle lahjoittaman jurtan Asunnottomien yöksi Dallapénpuistoon, Helsinkiin. Kuva: Sanna Tiivola

käri ja kansanedustaja ja ollut todella monessa mukana. Tiedossa on muutamia tapauksia, joissa jokin hieno asia tai idea on ollut muutamasta tuhannesta eurosta kiinni. ”Kaivettiin se jostakin, tai panin vähän kyllä omistakin.” Taipaleen tulisieluisuus ei katoa kahvipöydässäkään, mutta hän kyllä kuuntelee muitakin. ”Marraskuun liike ei ollut pelkkä liike. Se näytti maassamme mallia miten suppea porukka hyvin organisoituna, saa aikaan ilmapiirin muutoksen.” Kahvipöydässä mietitään rappioalkoholisti-sanan syntyä. Se hylätään nyt yksimielisesti. Yhdessä päädytään termiin asunnoton alkoholisti. Taipale katsoo kelloaan, salintäysi yleisö, 500 henkeä, odottaa. Kiertue Mielen terveys Suomessa 2018 on saapunut Poriin. Taikka, rehellisyyden nimissä, ei Taipale mitään kelloa katso. Hänellä kun ei ole sellaista. Johnny-Kai Forssell


8

muun muassa ristiriitaiseen ja kiehtovaan alakulttuurien maailmaan, jossa yhteiskunnan normit ja menestyksen ehdot sanelevat vaikeassa tilanteessa oleville henkilölle paikoin rajut elämän pelisäännöt.

Hima & Strada vaikuttaa Sen lisäksi, että katuoppaiden vetämät kävely­ kierrokset läpivalaisevat kaupungin eri kerroksia, niillä myös vaikutetaan asunnottomuuden vähentämiseksi. Kierroksille kutsutaan päättäjiä ja toimittajia. Hima & Strada haluaa, että yleismaailmallinen ihmisoikeus, oikeus asuntoon, turvataan nykyistä vahvemmin Suomen lainsäädännössä. Asunto on ihmisen perustarve, kuten puhdas vesi, ravinto ja vaatetus. Niin perustavanlaatuinen tarve kuin asunto tulee näkyä ihmisen oikeutena läpi lain eri tasojen perustuslaista viranomaisten antamiin määräyksiin saakka. Vaikka asunnottomuus on aina henkilökohtainen tragedia, sen taustalla on rakenteellisten ja yhteiskunnallisten syy–seuraussuhteiden vyyhti. Yhdenvertaisuuden vastavoima eriarvoistuminen on kuin johtolanka, joka johdattaa myös asunnottomuuden perimmäisiin syihin ja asunnottomuuden vähentämisen ratkaisuihin. ”Pasilan pauloissa” -kierroksella kuulet mm. asunnottomuudesta naisen näkökulmasta. Kuva: Vlada Petrovskaja

Koko kaupunki käy kierroksilla Hima & Strada on usean järjestön ja asunnottomuutta kokeneiden ihmisten yhteistoimintaa asunnottomuuden vähentämiseksi, jossa katuoppaat vetävät ainutlaatuisia kävelykierroksia eri puolilla Helsinkiä. Kierrokset alkavat tammikuussa 2019.

H

ima & Stradan vaihtoehtoisilla kävelykierroksella tutustut kaupunkiin asunnottomuutta kokeneiden katuoppaiden perspektiivistä. Kuljet katuoppaan rinnalla unohtumattoman matkan. Kuulet katuelämän käänteistä, oudoista sattumuksista ja värikkäästä elämästä katujen valoissa ja varjoissa. Näet Helsingin uusin silmin ja eläydyt historiaan, jota ei ole kirjoihin kirjattu.

Kukin katuopas on valinnut itselleen tavalla tai toisella merkityksellisen kaupunginosan tai alueen, johon liittyy huikeita tarinoita, kaupunkitilan muutosta, asuntopolitiikkaa ja asunnottomien palveluiden eri vaiheita. Kierrokset on maustettu ajan patinoimilla henkilökohtaisilla muistoilla. Kierroksia käynnistyy esimerkiksi Kalliossa, Pasilassa, Punavuoressa ja Maunulassa. Katuoppaiden matkassa sukelletaan

Ihmisoikeudet ja asunnottomuuden vähentäminen kuuluvat yhteen Asunnottomuus on harvoin vain asunnon puutetta, vaan se vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen laajemminkin. Asunnottomuus vaikuttaa olennaisesti ihmisen selviytymiseen elämässä: se vaikeuttaa koulussa tai työssä käyntiä, lisää väkivallan kohteeksi joutumisen riskiä, heikentää terveyttä ja kasvattaa kuolemanriskiä. Asunnottomuus on olosuhde, joka heijastaa julkisen vallan epäonnistumista ihmisoikeusvelvoitteissaan. Suomessa oli vuonna 2017 yli 7000 ihmistä, joiden kohdalla oikeus asuntoon ei toteudu. Toimiiko hallitus, eduskunta, kunnallispäättäjät ja virkamiehet ihmisoikeudellisen vastuunsa mukaisesti? Unohdetaanko ihmisoikeusnäkökulma taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuurillisten haasteiden edessä? Onko kansallinen lainsäädäntö linjassa kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön kanssa?

Asunnottomuutta kokevalla ihmisellä on oikeuksia Perinteisesti asunnottomiin ihmisiin on suhtauduttu avun ja tuen tarvitsijoina tai hyvänte-


keväisyyshankkeiden kohderyhmänä. Peräänkuulutamme muutosta, jossa ilman asuntoa elävillä ja asumisessa ongelmia kohtaavilla ihmisillä on keskeinen rooli muutoksentekijöinä asunnottomuuden vähentämisessä. Ihmisillä tulee olla mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksiin, jotka koskevat heidän oikeuksiaan ja elämänlaatuaan. Hima & Stradan katuoppaat jakavat arvokasta kokemustietoaan palvelujärjestelmämme aukkokohdista ja siitä, kuinka palvelujen saatavuus vaikuttavat haastavassa elämäntilanteessa selviytymiseen ja henkilökohtaisiin valintoihin. Julkisen vallan tehtävä on varmistaa, että jokainen ihminen Suomessa saa elää kokonaisvaltaista elämää nauttien kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattujen oikeuksien suojasta. Suomessa tarkentava lainsäädäntö ei tue perustuslaissa mainittua jokaisen oikeutta asuntoon. Lisäksi perustuslaissa ei valtiolle ole sisällytetty velvoitetta toteuttaa jokaiselle kuuluvaa oikeutta asuntoon. Jotta Suomen lainsäädäntö tukisi asunnottomuuden poistamista, asunto subjektiivisena oikeutena on laajennettava koskemaan kaikkia. Jokaisella tulee olla lailla suojattu oikeus kohtuuhintaiseen, turvalliseen ja varmaan asuntoon, joka vastaa asukkaidensa tarpeita.

9

Katuoppaita on valmentanut opastuksen moniottelija Ulla-Maija Rouhiainen (punaisessa takissa). Kuva: Vlada Petrovskaja

NÄE H ELS I NKI U U S IN S I LM I N TULE MUKAAN ASUNNOTTOMUUTTA KOKENEIDEN KATUOPPAIDEN KÄVELYKIERROKSILLE!

Hima & Strada suosittelee poliittisille päätöksentekijöille: • Perustuslain §19 mukaan ”Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.” Sanamuoto ei riitä takaamaan jokaiselle kuuluvaa oikeutta asuntoon. Ihmisoikeussopimusten mukaisesti julkisella vallalla on velvollisuus vastata siitä, että kaikilla on todellinen mahdollisuus asianmukaiseen asuntoon. • Oikeus asuntoon tulee ilmetä perustuslakia täydentävässä muussa lainsäädännössä. Tämä on oikeuden turvaamiseksi välttämätöntä. • Asunnottomien ja asunnottomuutta kokeneiden ihmisten osallisuutta tulee lisätä asuntopoliittisessa päätöksenteossa.

V AR AA PAI KKA SI 20 19 www .hima str ad a.fi

Pauliina Liukkonen ja Vlada Petrovskaja Kirjoittajat työskentelevät Hima & Strada -toiminnan parissa.

KOTI ON IHMISOIKEUS. SIKSI KÄVELEMME.


10

Kelan sanktiolinjaukset aiheuttavat ahdinkoa

A

sunnottomat, häätöuhan alla tai toimeentulotuen varassa elävät ihmiset ovat ajoittain vaikeassa tilanteessa Kelasta tulleiden sanktioiden ja painostuksen alla. Onko oikein, että keskeytynyt työsuhde ja alan asiantuntija, 16 vuotta samassa asunnossa asunut ihminen saa, vakavan kriisin läpikäyneenä tai sairastuttuaan taikka kuntoutuksen aikana, kehotuksen Kelan päätöksellä muuttaa edullisempaan asuntoon? Tämä on tilanne, jossa uuden ja edullisemman asunnon hankkiminen ja sen nopealla aikavälillä saaminen on enemmän satua kuin totta. Vantaan kaupungin asuntojonossa on tällä hetkellä 5300 henkilöä, kun heistä noin sata saa vuoden ajanjaksolla asunnon. Helsingin kaupungin asuntojonossa on tällä hetkellä 23 699 hakijaa, joista 2050 täysin asunnotonta. Kelan mukaan esimerkiksi Vantaalta saa yhden hengen ruokakunta helposti alle 870 euroa maksavan vuokra-asunnon. Kelan asumiseen myönnettävä yhteenlaskettu tuki on noin 650 euroa, ja mikäli vuokra on 870 euroa, otetaan erotus (870–650=220) pois perustoimeentulotuesta (joka on jokaiselle työttömälle, asunnottomalle jne. maksettava osuus, jonka jälkeen huomioidaan vielä omavastuu 20 prosenttia). Normi-

Kuva: Darina Rodionova

Isosta Numerosta tuloja sinullekin? Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa mahdollisuuksia toimeentuloon. Lehteä voi myydä kuka tahansa lisätuloja tarvitseva.

I

Kuva: Janne Hukka

so Numero on toiminut vuodesta 2011 lähtien. Vuonna 2019 lehti ilmestyy 11 kertaa. Toukokuussa 2018 lehdelle saatiin omat toimitilat Sörnäisiin, jonne voi kävellä sisään tutustumaan toimintaan. Aiemmin Isoa Numeroa myytiin myyjille Vailla vakinaista asuntoa ry:n ja Hirundo-päiväkeskuksen kautta. Kuten Asukki-lehti, myös Iso Numero ostetaan etukäteen eri hinnalla ja myydään kadulla kansihinnalla. Myyjille Iso Numero maksaa 5 euroa ja sen kansihinta on 10 euroa. Myyjä pitää saamansa voiton. Joulun alla on mahdollista myydä myös joulukorttinippuja, jotka myyjä ostaa 2,5 eurolla ja myy kadulla 5 eurolla.

Pääkaupunkiseudulla Ison Numeron myyjänä on mahdollista työskennellä ainakin 300 eri paikassa. Työmahdollisuuksia riittää, sillä tällä hetkellä lehteä myy aktiivisesti noin 60 myyjää kuukaudessa. Lehdenmyyjät ovat itsensätyöllistäjiä, jotka saavat valita omat työaikansa sekä myyntipaikkansa ja ovat itse vastuussa myyntimenestyksestään. Jokainen myyjä käy läpi koulutuksen, jonka jälkeen myyjä saa myyjäkortin ja -liivit. Ensikertalainen saa kaksi lehteä ilmaiseksi. Toimistolta saa myös ohjeita myyntityöhön. Iso Numero, Käenkuja 4, liiketila katutasossa, ma–pe 9–12 ja 13–15. www.isonumero.fi


11 toimeentulotuen varassa elävän ihmisen odotetaan siis syövän, hankkivan reseptivapaat lääkkeensä, matkustelevan ja muutenkin elävän tuolla jäljelle jäävällä, noin 180 eurolla kuukaudessa. Laskutoimituksia on useita ja tämä on vain yksi tapaus, mutta perusta kaikissa sama. Olen eri mieltä siitä, että vuokra-asunnon edes saa nopeasti alle 800 eurolla. Kuka vain voi tarkastella pääkaupunkiseudun keskivuokrien kehitystä ja todeta, että edulliset (alle 750 euron yksiöt/kaksiot) ovat (hakijalleen onnenpotkuja) mutta käytännössä ”kiven alla”. Yksityinen vuokranantaja vuokraa usein valitsemiaan asukkaita määräaikaiseen vuokrasuhteeseen, usein asukkaan on vaikea saada ristiriitatilanteissa oikeutta, ja vuokranantajan asiointi Kelan kanssa on enemmän poikkeus kuin sääntö. Lisäksi yksityinen vuokranantaja haluaa monissa eteeni tulleissa tapauksissa vuokrata huoneiston esimerkiksi lähiomaiselleen tai tuttavalleen. Putkiremonttien ja saneerausten yllättäessä asunto jää usein vuokranantajan itsensä käyttöön. En suosittele asunnottomalle kävijälle (muuta kuin poikkeustapauksissa tai kävijän toiveesta) yksityistä vuokranantajaa, koska en voi tietää mihin ihmisen ohjaan. Vaikka Kelan työntekijä näkee paljon vapaita asuntoja, (erästä kävijää oli päätöksessä kehotettu katsomaan vuokra-asuntoja etuovi.com-sivuilta, joita virkailija oli bongannut peräti 26 kappaletta) ei hän voi tietää (tai hänen pitäisi ymmärtää) että tuhannet ihmiset hakevat niitä asuntoja ja usein yksityiset pitävät asuntonäyttöjä, joissa vain yksi hakijoista saa kyseisen asunnon. Itse suosittelen asiakkailleni ARA-rahoituspohjalla olevaa korkotuettua ja yleishyödyllistä asumista. Kelan pääjohtajan Elli Aaltosen edeltäjä vähän ennusteli, että emme voi jatkaa enää samalla linjalla ja maalaili, että toimeentulotuen varassa ihmisten tukia on pienennettävä. Kelan viesti ja konkreettiset päätökset toimeentulotuen varassa eläville voivat olla hyvin raakaa luettavaa. Niitä kielteisiä päätöksiä saa moni tänä päivänä käteensä. Lähteet: Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala ja Helsingin kaupungin asuntopalvelut Ulla Pyyvaara Kirjoittaja on Vailla vakinaista asuntoa ry:n asumisneuvoja.

YLISTYS KESKILUOKALLE?

Kolumni

T

uttu mies mediasta, menestyneen jääkiekkojoukkueen valmentaja. Joukkueen avainketjun hyökkääjä tekee virheen, palaa vaihtoaitioon. ”Miksi teit sen? Haluatko pelata joukkueessani?” Haluaa toki, sillä aina takana on toinen mies, se mahdollisesti virheetön. Tuttu maisema, syystalvinen ratapiha pääkaupunkiseudulla. Minä ja työtoverini olemme vaihteita rasvaamassa kunnes, yht’äkkiä, lähelle pysäköity työautomme lähtee itsestään liikkeelle – näin ainakin luulemme. Kun juoksemme hätiin, autosta kömpii ulos keski-ikäinen mies. ”Joo, mä etsin vain nukkumapaikkaa, ja tässähän oli ovet auki.” Totta kyllä, mutta selitys ontuu: hansikaslokeroa on tyhjennetty ja kassit pengottu – ammattilaisen kädenjälki näkyy. Mitään ei kuitenkaan näy puuttuvan, joten päästämme miehen lähtemään. Poliisia tarvitsemme vain paluumatkalla, kun pysäytän partioauton ja annan konstaapelille avainnipun, joka mieheltä jäi. Tuttu mies, yhteistyökumppani. Silloisen vaimoni kanssa tarjoamme hänelle tilapäisen nukkumapaikan yhden yön ajaksi. Hän ottaakin tarjouksen kiitollisen oloisena vastaan, poistuu aamulla. Mutta mutta: missä on vaimoni lompakko? Se onkin lähtenyt yövieraan matkaan. Kun myöhemmin tavoitamme hänet, hän myöntää koko asian. Saamme lompakon takaisin, ja sisältökin tuntuu olevan tallella. Jaa mutta se keskiluokka... Miten voisin päätyä ylistämään sitä näiden kolmen pikku tarinan perusteella? Ensinnäkin – kun operoidaan korkealla ammatillisella tasolla, pienistä virheistä voidaan rangaista kohtuuttomankin ankarasti, ennakoimattomasti. Toiseksi: työelämän ruohonjuuritaso sen sijaan elää ennustettavuudesta – mikä tahansa negatiivinen episodi voi turmella päivittäisen tuloksen. Ja kolmanneksi – hyvä yhteistyökyky ja henkilökemia ovat portti luottamukseen, mutta vain portti – sen toisella puolella voi odottaa pettymys.

Keskiluokkaisuudesta on sanottu, että silloin voi valita seuransa. Voi toivoa, että elämässä on mahdollisimman vähän häiriötekijöitä. Voi päivitellä niitä, jotka elävät isojen riskien maailmassa. Voi paheksua niitä, jotka turvautuvat oman käden oikeuteen. Ja: voi sulkea elämänsä ulkopuolelle sellaiset, jotka ovat pettäneet luottamuksen, jolle on hyvät perusteet. Toivottavasti nämä eivät ole keskiluokkaisen kristityn tuntomerkkejä. Kristinuskon nykytilasta länsimaissa on näet sanottu, että jotta se voisi edes säilyttää nykyisen asemansa, kasvusta puhumattakaan, sen olisi kyettävä osoittamaan sitä samaa ennakkoluulottomuutta kuin kaksi tuhatta vuotta sitten. Ja nimenomaan: ennakkoluulotonta rakkautta. Siksipä: Siunattua ja ennakkoluulotonta joulua 2018 juuri sinulle hyvä lukijani! Esa Uusi-Kerttula Kirjoittaja on 62-vuotias työnohjaaja ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Hän työskentelee rata-asentajana Oy VR Track -yhtiön palveluksessa. esa.uusi-kerttula@hotmail.com


12

Matalan kynnyksen  KELAN TIUKKA LINJA AIHEUTTAA ASUNNOTTOMUUTTA?

”Etsi halvempi” Asumisneuvojan vastaanotolle saapuu asunnottomaksi jäänyt keski-ikäinen mies. Mies käy keikkatöissä eikä hänellä ole vuokravelkaa. Mies oli irtisanonut asuntonsa, koska Kelasta oli sanottu, että se on liian kallis (760 euroa/kk) ja kehotettu etsimään halvempi. Mies kertoo kuvitelleensa, että edullinen asunto löytyy nopeasti. Aktiivisuudestaan huolimatta asuntoa ei ole löytynyt. Neljän kuukauden kuluttua mies vierailee uudelleen, edelleen asunnottomana. Mies kertoo jatkuvan epävarmuuden aiheuttamasta ahdistuksesta ja masennuksesta.

Vuokravelkaisen muutettava Mies varaa ajan asumisneuvojalle, koska Kela kehottaa häntä etsimään halvemman asunnon. Nykyisen asunnon vuokra on alle 800 euroa. Miehellä on vuokravelkaa, minkä vuoksi uuden vuokra-asunnon saaminen olisi lähes mahdotonta.

Asumisneuvoja

Muutto yli kymmenen vuoden jälkeen Eräs nainen on asunnottomuusuhan alla, koska vuokra on liian suuri – 870 euroa. Kela vaatii yli kymmenen vuotta nykyisessä asunnossaan asunutta naista muuttamaan edullisempaan, jotta asumiskustannusta korvaamista toimeentulotuesta voidaan jatkaa. Asumisneuvoja

Asumisneuvoja


13

tarinoita Asunto tuo toivoa Työssäkäyvä keski-ikäinen mies saapuu vastaanotolle toivottomana. Mies on kokenut perhekriisin ja sairastunut asunnottomuuden aikana pitkäaikaissairauteen. Asumisneuvoja puoltaa miehelle vuokra-asuntoa. Kuukautta myöhemmin mies soittaa ja kertoo saaneensa sosiaalityöntekijän ja asumisneuvonnan puollon avulla asunnon yleishyödylliseltä vuokranantajalta.

Eläkeläisen ahdinko 80-vuotias nainen kertoo olevansa pulassa liian kalliin vuokran vuoksi. Nainen on toiminut omahoitajana vammautuneelle kuusikymppiselle lapselleen. Sittemmin aikuinen lapsi oli ohjattu sosiaalitoimen aloitteesta laitoshoitoon. Nainen maksaa vuokraa kaksiosta yli 900 euroa kuukaudessa. Nainen elää kansaneläkkeen, asumistuen ja ruoka-avun varassa. Asumisneuvoja tekee naiselle puollon ja hakemuksen vuokra-asunnon saamiseksi ja kehottaa häntä varaamaan ajan vanhustyön sosiaalityöntekijälle, joka voisi tahollaan puoltaa asunnon saantia. Asumisneuvoja

Asumisneuvoja

Kyyti päivystykseen Tapasimme keski-ikäisen miehen kylmissään huoltoasemalla, mies oli kevyissä vaatteissa, hyvin väsyneen ja sairaan oloinen. Pikaisen kartoituksen jälkeen totesimme että ensisijainen paikka hänelle on Haartmannin päivystys, jonne hänet sitten veimmekin. Kävijä oli kuumeinen ja jaloissa pahat infektoituneet haavat. Mies oli kiitollinen, että pääsi hoitoon ja sanoi olevansa yhteydessä, kun pääsee sairaalasta. Miehestä ei ole kuulunut, toivottavasti hän on päässyt palveluiden piiriin sairaalan kautta. Yökiitäjät


14

den , kauneu t y ylös n y s k Itseni än e . ä in m t ä is l v E a . malet r t voitin nista vaikeude luni sam ljon kau ie a S P . . jä in ä Viimein l e rä sanat aa kats tukset, kivien ke m ja , il a a ja a , o t s m e t e ka ll aa olteni aa ihan iilossa o oda. Hu p u m o t ä i , s k s in l e is ju m oika sydä lmoille ielessä atoin. I a s a tunsin, m o t er ta ne k nyt vas ää. t t y uotila häiv a a k k Paula V a a t

Talven kylmyys ra uhoitti nuorta naist a. Lumen kirkkaus silmäni sokaisi. Tuule t ja tuiskut tuntee ni pakasti. Lumen alle kauniist a peitteli.

Paula Vuotila

RIPA KAPANTOPAR – Katkelma Mr. Tiilikaisen elämästä

”K

erronpa muuten yhen hyvän jutun.” ”Tulipa yx hyvä juttu

mieleen.” Siinä lauseet, jotka oon kuullut puolen vuoden aikana useammin kun kerran, ja yleensä aina ne ovat päättyneet nauruun. Meidän suomalaisten keskuudesta erottuu muutama ylivoimainen persoona yli muiden, heitä ei ole montaa ja nyt kerron yhdestä heistä koska hän (Ripa) liittyy niin vahvasti siihen, mitä täällä tein ja mitä en. – Kuule Bacco eikös sun olis aika ruveta hillitsemään tota juomista, sillä eihän tost tule mitään ku nuori mies juo ittensä hautaan. – Joo-joo – Eiku ihan tosissaan. – Mitäs mä sit teen ku en juo? – Töitä. – Häh!

– No eikös sul ole siel Suomes niitä siivousalan koneita? – On, mut miten se ny tähän liittyy – No tilaa ne tänne, soita Suomeen kaverilles et pistää Niskalan rekkaan ne, ni alle viikko ja ne on tääl, ja kyl siihen mennes jotain keksitään. – Voishan sen tehdä. – Haloo. – Bacco täs moi. – No terve, jokos ne koneet on peril? – Joo, se kuski soitti ja sano olevansa tuol laanil 18.00 joten ota telikärry mukaan ja tuu kettuun ni mennään sit täst sinne. – No mää tuun sinne kohta. – No-nii perillä ollaan, pura sinä Bacco tuo telivaunu sil aikaa ku menen kettuun, eikös kaikki mene ensin sinne Manhattaniin? – Joo, mä oon sopinu Gizmon kans et pesen enstöikseen sen pihan, pääsen samal

Jatkis

testaan tota uutta konetta. – Se on kyl niin hepposen näkönen laite, että mahtaakohan sillä tehä mitään. – Huomen nähään. – Tu sit Kettuun ku oot purkanu lastin. – Ok. – Gizmo hei, täs ny nää laitteet on ja mä kasaan ne tohon kulmaan mis ne ei oo kenenkään tiellä. – Huomennako sit peset ton pihan? – Joo. – Tuleex Pirjoki töihin? – En usko, ollaan taas mykkäkoulus. – Miten se oikeen teil menee ku aina viikonloppusin ootte yhes ja sit arkisin tuskin puhutte toisillenne? – Ota akka itelles ni tiiät! – Taidanpa ottaa, alkaa tää poikamies elämä tympii pikkuhiljaa. – No mut nähää sit huomen. – Ok.


15

Tiistaia amu sit ten ko Äiti het itti, vir i alas anoma istui, t Tieto o inen äid unne k masta ille soit ä sissä p nuorest ti. uristui. a, niin pehmeä Oli kok stä ku o illan oresta. aineita Vanhem käyttä mat jo nyt ja syvään Vanhem aineet huokaa mat kir voiman , kotiin osi, kov suruuns sa näy meidän a a isä v sti itki, ttänyt nuori t iinaa lit . uokaa. ki. Tuomit si kaikk i päihd Äiti yöl ehullut lä hikis , ei nuo enä he Kaikki ri enää rää, su kun olis kotiin t utelee i vaikea niin my ullut. helläst a unta ös meid i miehen , än yht sä nen eiskunt ää. a. Heikost i pärjä ä niin jäljellä moni n rikottu uori, ulkokuo Enemm ri. än voim ia pitä että e isi niill lämän e anta eväät a, pitkäll e kantaa Olla n . uoren m ukana, ehdott omasti tukena .

Jonna Pa

rikka

. katselin eutta n u a . k n ailmaa tymän aan en ma in, syn e t is ie ia vast e l t m u h u t y ä t , e t n l e a l a ka n ihm jatkam in mat Äitiyde hvana t kokos a ä V ä i. v t e ö innos Niistä metysk ih la a j o Il ula Vuoti a P . n a a em taistel

Paljon on meitä, sam an kohtalo vahvoja n n kokeneit aisia, äitejä a. Nuoria, väsyneitä. kuorina ku vanhoja, Vaikeudet lkevia, heik voittaneit k o in a, huokaav syntynein a , ä. ina. Kuiten kin naisiks i

Paula Vuotila


16

Minni suoritti osan työharjoittelustaan VVa:n Vartiosaaren virkistyspaikassa, jossa myös kuvassa olevat Juhani ja Kari toimivat. Kuva: Minni

Työharjoittelussa teeskentelemättömien ihmisten maailmassa ”Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnassa autetaan ihmisiä, mutta heitä ei yritetä muuttaa väkisin”, yhdistyksessä keväällä 2018 työharjoittelussa ollut Minni kirjoittaa.

E

n aavistanut etukäteen, mitä kaikkea tulisin kohtaamaan, kun hakeuduin teologian kandidaatin tutkintoon kuuluvalle työharjoittelujaksolle Vailla vakinaista asuntoa ry:lle (jatkossa Vva). Olin lukenut Vva:n toiminnasta ja tiesin, miten hienoa auttamistyötä se tekee. ”Nurmijärven lintukodosta” käsin kadun miesten ja naisten julma arki näyttäytyi minulle kovin kaukaisena maailmana. Tiesin kadulla asuvien ihmisten elämästä vain tv:n dokumenttien, internetin ja lehtijuttujen perusteella. Minulla oli kova palo päästä mukaan auttamaan, siksi halusin tutustua Vva:n työhön. Työharjoittelussa olin tuon asunnottomien kurjan maailman todistajana. Tapasin

kadulla asuvia ihmisiä, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Tapasin vankeja, juuri vankilasta vapautuneita ja pidempään vapaalla jalalla olleita. Tapasin vakavasti päihdeongelmaisia pitkäaikaisasunnottomia, joille Vva oli järjestänyt tuetun asumisen Sällikodissa. Sällikoti on vuodesta 2007 alkaen toiminut pitkäaikaisasunnottomille suunnattu asumisyksikkö Alppilassa. Tapasin myös jaloja ihmisiä, joita elämä oli kohdellut julmasti, mutta jotka nyt, vaikeuksista päästyään, auttoivat niitä, jotka vielä rämpivät onnettomassa elämässä. Nämä ihmiset toimivat Vva:n vertaisohjaajina ja kokemusasiantuntijoina. Miten hienoa työtä he tekevätkään!

En tiennyt, että tulisin kohtaamaan mitä aidoimpia, avoimimpia ja sydämellisimpiä ihmisiä. Rankkoja elämänkokemuksia läpikäyneiden ihmisten avoimuus ja teeskentelemättömyys oli jotain, mitä en ollut tottunut kohtaamaan normaaliarjessani. Onko se ikävien elämänkokemusten aikaansaannosta, että ihmiseltä lähtee pois kuori, jonka alle yleensä kätketään vaikeat asiat? En itsekään avaudu vieraammille ihmisille helposti ja vaikeimmista elämänkokemuksista, ja epäonnistumisista vaikenen varmasti. Nämä ihmiset, joiden elämässä oli ollut tai oli edelleen kammottavia tapahtumia ja rankkaa päihteidenkäyttöä, avautuivat elämästään minulle hyvin nopeasti, vaikken kysynyt heiltä


17 mitään. He halusivat myös korostaa omaa minnan poikia ja tyttöjä järjestämällä yhteyk- tisesti antamalla heille ruokaa ja tukemalla osuuttaan tapahtumien kulkuun. He halusi- siä työelämään oppisopimuspohjalta jo ylä- esimerkiksi viranomaisasioiden hoidossa. vat tunnustaa, missä he itse olivat toimineet koulusta lähtien? Kaikki eivät ole ”samasta Tukea tarvitsevien mukaan saatetaan lähväärin. He pystyivät kertomaan jopa omien puusta veistettyjä”, kaikki eivät halua jatkaa teä asioimaan vaikkapa Kelaan ja he saavat lastensa huostaanotosta. opintoja yläkoulun jälkeen. Kuitenkin toisen hoitaa asioitaan puhelimitse Vva:n toimipisVertaan raskaita elämänvaiheita läpikäy- asteen tutkinto on edellytys valtaosaan työ- teissä. Ihmisille myös annetaan tietoa avusta, neiden ihmisten avoimuutta normaaliarkeeni ja koulutuspaikoista. mutta heille suodaan vapaus valita, ottaako ja totean, että tällainen teeskentelemättöPuhuin ajatuksistani monen kadulle ajau- apua vastaan vai ei. Vaikka kaikki eivät halua myys on harvinaista. Elän maailmassa, jossa tuneen kanssa ja he sanoivat, että palkkatyö ja jättää huonoja elämäntapoja taakseen, silti he pidämme ulkokuoren kunnossa ja annamme oma kämppä yläasteen jälkeen olisivat autta- kaikki tarvitsevat apua. ymmärtää, että elämämme on ollut, on ja neet pitämään elämän hallinnassa. Olisi ollut Asunto, vaatimatonkin, oli kaikkien tapaatulee olemaan sellaista, mitä kunnon kansa- jotain, mitä arvostaa ja mistä pitää kiinni. Se mieni ihmisten toiveissa. Monilla oli päihlaiselta odotetaan. Jätämme kertomatta jo olisi ollut pohja hyvälle elädeongelmien vuoksi epätapahtuneet vaikeat asiat, sekä mieltä paina- mälle. Toisin kuitenkin kävi, onnistuneita kokemuksia V ailla vakinaista vat, ihmissuhteita tai elintasoa uhkaavat asiat. kun tulevaisuuden näköalatasumisesta. Vuokrarahat asuntoa ry : n Emme tunnusta muille väkivaltaista käytös- tomuus ja toivottomuus veioli tullut käytettyä päihteitoiminnassa autetaan tämme tai päihdeongelmaamme. Peitämme vät kadulle. Päihteistä tuli siin ja jatkuvat vieraat oliihmisiä , mutta heitä taidokkaasti elämämme epäkohdat. pakokeino ja rikosten tekevat aiheuttaneet metelöinei yritetä muuttaa Työharjoittelussa kohtaamillani ihmisillä misestä toimeentulo. tiä. Nämä yhdessä olivat väkisin . oli teeskentelemättömyyden ja avoimuuden Ymmärsin uusia puolia johtaneet monien kohdalla lisäksi muitakin yhteisiä piirteitä. Monilla elämän nurjalle puolelle ajautuneiden ihmis- lopulta asunnon menetykseen. Siksi monet tapaamillani ihmisillä ongelmat olivat alka- ten auttamisesta. Kuulin monen sanovan, ettei toivoivat tukea asumiseensa. He tarvitsisivat neet jo varhain. heitä voinut auttaa takaisin normaalielämään, jonkun, joka valvoisi, että asiat hoituvat. Sain Suurella osalla oli huonot lähtökohdat jo ennen kuin he itse päättäisivät haluta sitä. He nähdä, kuinka Sällikodin henkilökunta teki lapsuudenkodeissaan, mutta osalla oli ollut kertoivat, että heidän päihteidenkäyttöään oli juuri tätä hienoa asumisen tukemistyötä. He ongelmia vasta koulussa. Taustalla saattoi myös turha yrittää katkaista, jos he eivät itse huolehtivat, että maksut ja muut asiat tulivat olla koulukiusaamista ja oppimisvaikeuksia. olleet siihen valmiita. Rikolliselle tielle lähte- hoidetuiksi ajallaan. He muistuttivat sovituista He kokivat, etteivät olleet pärjänneet kou- neiden auttamisessa niin ikään ratkaisi van- tapaamisista ja lääkärikäynneistä. Vaikeista lussa, koska olivat mielestään laiskoja, eikä gin oma halu päättää haluta kaidalle tielle. elämänhallintaongelmista kärsiväkin pystyi koulunkäynti kiinnostanut. Useat sanoivat Tätä en ymmärtänyt auttamisenhalussani nyt tuen avulla pitämään katon päänsä päällä. olevansa ADHD-tyyppejä. He ennen työharjoittelua, vaan Näin kiitollisia ihmisiä kaikkialla Vva:n olivat olleet niin ylivilkkaita luulin kaikkien haluavan pois toiminnassa. Esimerkiksi työskennellessäni P eitämme ja impulsiivisia, ettei koulun huonosta elämästä. Kuitenkin asunnottomien kahvila Vepassa, hetki sitten taidokkaasti käyntiin pystynyt keskittymään. minulle jäi tunne, että he olisi- räyhännyt nainen rauhoittui, pyysi anteeksi elämämme Elämyshakuisuuden tarve vat kyllä halunneetkin, mutta ja silmiini katsoen esitti vilpittömän kiitokepäkohdat . oli myös monen tapaamani esteenä lienee ollut myös vaih- sensa ojentaessani hänelle Vepan vertaisihmisen ongelma. Mikään tavallinen ei tun- toehtojen puute. työntekijöiden valmistaman ruoka-annoksen. tunut heidän mielestään tarpeeksi jännittäKoulutuksen puuttuessa tarjolla oli saat- Kiitollisuus ja nöyryys täyttivät Vepan kahvältä, vaan tunteakseen elävänsä piti sählätä tanut olla vain tylsiä hommia, joita ei halun- vilan ilmapiirin teeskentelemättömien ihmisympäriinsä, käyttää päihteitä ja tehdä laitto- nut tehdä. Raittiuden myötä elämyshakui- ten aterioidessa tyytyväisinä päivästä toiseen. muuksia siihen asti, että asiat menivät pahasti sen ihmisen elämä olisi muuttunut tasaiseksi Sain nähdä palan asunnottomien arkea, eläpieleen. Toisaalta se oli myös se hetki, jolloin arjeksi, eikä se tuntunutkaan houkuttelevalta. män murjomien ihmisten arkea. Liian monen ymmärsi sotkeneensa asiansa perusteellisesti Hyvät kaverit, jotka edelleen käyttivät päih- kohdalla elämän suunnan muutos oli kuitenja jolloin halusi palata takaisin kunnialliseen teitä, olisi ollut pakko hylätä, ettei houkutus kin jo liian myöhäistä, ainakin heidän oman elämään. Usein se ei kuitenkaan ollut enää sortua päihteisiin olisi käynyt liian suureksi. näkemyksensä mukaan. mahdollista rikosrekisterin, velkojen, asun- Pakostakin mietin, miten paljon helpompaa Mottoni on ”koskaan ei ole liian myönonmenetyksen ja kariutuneiden ihmissuh- olisi ollut, jos tuolle tielle ei olisi tarvinnut häistä”. Haluan uskoa, että se pätee myös näiteiden vuoksi. alun perinkään lähteä. Jos vaihtoehtoja ja den kadun miesten ja naisten, vakavasti päihJos koulunkäynti ei olisi niin luku- ja kirjoi- tukea olisi ollut tarjolla paljon aikaisemmin… deongelmaisten ja rikostentekijöiden kohdalla tuspainotteista, vaan suosisi enemmän toiminVailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnassa niin, että he pystyvät muutokseen sitä halutaa ja kädentaitoja jo yläkoulussa, pelastaisiko autetaan ihmisiä, mutta heitä ei yritetä muut- tessaan. Toivon, että he voisivat vielä löytää se monia, jotka nyt oppimisvaikeuksien ja vilk- taa väkisin. heitä tyydyttävän, kauniin elämän. kaamman luonteen vuoksi tippuvat kelkasta? Vva:ssa kunnioitetaan ihmistä juuri sellaiEikö yhteiskunta voisi tulla vastaan näitä toi- sena kuin hän oli. Ihmisiä autetaan konkreetRakkaudella, Minni


18

Asunnottomuus ajasta toiseen Helsingissä Asunnottomuus ja asunnon saaminen on ollut ja on edelleen yksi suurimmista yhteiskunnallisista ongelmista Suomessa.

H

elsinki oli 60-luvulla Suomen ainoa jossa sai käyttää kylpyhuonetta, laittaa ruokaupunki missä oli suurkaupun- kaa, pestä vaatteita tai puhua normaalilla gin tuntua. äänenvoimakkuudella. Saattoi myös saada Nuoria, 15–24-vuotiaita, Helsinkiin tuli asunnon, jossa ei saanut pestä pyykkiä, ei laitnoin kymmenen tuhatta vuodessa. Esimer- taa ruokaa, ei tuoda vieraita, ei käyttää puhekiksi vuonna 1961 heitä tuli 9588. Osa opis- linta. Eikä puhua kuin kuiskaten iltakahdekkelun vuoksi, osa hakemaan työtä. He tulivat san jälkeen. siksi, ettei kotipaikkakunnallaan saavuttaAlivuokralaisasunnon vuokra oli kuukauneet haluamaansa sivistys- tai koulutusta- dessa 70–150 markkaa huoneen koosta, iästä soa. Tai siksi, ettei kotipaikkakunnalla ollut tai mukavuuksista riippuen sekä siitä asuiko töitä tarjolla. yksin vai toisten kanssa yhdessä. Usein aliHelsinki oli Suomen suurin kaupunki. vuokralaisia asui useampia yhdessä. Näin Asukkaita oli lähes puoli miljoonaa. Helsin- vuokrasumma oli pienempi. Koska rahaa gissä oli eniten oppilaitoksia, kouluja ja kor- oli vähän ja esimerkiksi opiskelijat käyttivät keakouluja, sekä myös eniten työpaikkoja, jos mahdollisesti kesän aikana koottuja säästöoli eniten työntekijöitäjään vuokran maksuun. kin. Kaikki oli HelsinTyössä olevilla palkka H yvällä onnella gissä suurinta. Myöskin ei ollut ainakaan alussa saattoi saada asunnon , asumiseen ja sosiaalikovin hyvä. jossa sai käyttää seen elämään liittyvät Jotkut onnistuivat kylpyhuonetta , laittaa vaikeudet. Alkuvaikeusaamaan jonkinlaisen ruokaa , pestä vaatteita tena asettua Helsin”kortteerin” sukulaistai puhua normaalilla kiin oli opiskelijalle tai ten- tai tuttavien luota äänenvoimakkuudella . työnhakijalle asunnon edes väliaikaisesti. Mathankkiminen. kustajakodit tarjosivat Opiskelija oli sikäli paremmassa asemassa, myös suuren avun ainakin aluksi. Vaikka ne ei että hänelle saattoi järjestyä asunto osakun- olleetkaan halvin ratkaisu moni halusi asunnan, oppilaskunnan tai koulun puolesta tai non mahdollisimman läheltä opiskelu- tai häntä autettiin enemmän asunnon etsinnässä. työpaikkaa. Sillä matkustaminen vei rahaa. Vuonna 1960 oli Helsingin 33 700 asunnossa Suosituimpia paikkoja olivat keskusta sekä yksi tai useampi alivuokralainen. Kallio-Alppiharju, Kamppi-Punavuori sekä Asuntoja, joissa asui yksi tai useampi alle Kruununhaka. Asuntoa haettiin yleensä leh19-vuotias alivuokralainen, oli 3700. Alivuok- ti-ilmoitusten perusteella tai asunnonvälittäralaiset olivat merkittäviä tulolähteitä vuok- jiltä. Moni haki asuntoa lehti-ilmoituksella. raisännälle tai emännälle. Vanhoissa taloissa Asuntojen välitysliikkeet ja välittäjät olivat asuneet alivuokralaiset saattoivat maksaa kalleimmat ja joskus myös ikäviä yllätyksiä kaksi kertaa suurempaa vuokraa kuin vuok- tuoneet ”auttajat”. raaja itse. Ennen kuin välitysliike antoi alivuokraAlivuokralaiset olivat tuohon aikaan Hel- laisasunnon osoitteen tarvitsijalle, vaativat he singissä asukkaiden alaluokkaa. Vuokra- tältä noin 20 markan käsirahan. Mikäli vuoknantaja sai laatia alivuokralaiselle mielensä rasopimus syntyi, piti maksaa vielä 50 markmukaan joukon erilaisia sääntöjä, kieltoja ja kaa lisää. Jos välitysliike ei pystynyt järjestärajoituksia asumiseen. mään minkäänlaista asuntoa välittäjä lupasi Hyvällä onnella saattoi saada asunnon, palauttaa käsirahan. Usein kävi myös niin,

Kuva: Sanna Tiivola

että asunnon tarvitsija lähti toiveikkaana ja hyvillä mielin osoitelappu kädessään katsomaan vuokrattavaa huonetta. Soitettuaan ovikelloa oven avasikin vihainen asunnon omistaja, joka sanoi, että huonehan on vuokrattu jo aikoja sitten. Asunnon tarvitsija joutui palaamaan välitystoimistoon pyytämään käsirahaansa takaisin, koska asuntoa ei järjestynyt. Välittäjä saattoi sanoa, että käsiraha maksetaan takaisin vain siinä tapauksessa, että eivät pysty järjestämään minkäänlaista asuntoa. Välittäjä lähettikin tarvitsijan peninkulman päähän keskustasta sijaitsevaan epäkelpoon puutaloon, jota kukaan ei ollut huolinut asunnokseen. Eikä huolinut tämäkään asunnon tarvitsija. Nythän välitysliike pystyi osoittamaan, että oli järjestänyt asunnon. Näin jäi maksettu käsiraha saamatta. Kunnallisesta asuntovälitysliikkeestä oli puhuttu jo kauan, mutta ainakaan vuonna 1963 sellaista ei oltu saatu aikaiseksi. Helsingissä oli jo toiminnassa työvoimatoimisto ja ammatinvalinnanohjaustoimisto. Vuodessa noin kahdeksantuhatta alle 18-vuotiasta kävi kysymässä töitä. Vajaat kaksituhatta oli Helsinkiin muuttaneita. Vailla ammattikoulutusta tai edes osittaista käytännön ammattitaitoa oleva mieshenkilö haki ensisijaisesti töitä tehtaista, rakennuksilta, satamista ja kauppaliikkeistä. Jos oli tyttö tai nuori nainen, niin sai töitä ensisijaisesti kotiapulaisena, ellei hänellä ollut kokemusta liikeapulaisen- tai konttorityöstä. Palkat olivat pieniä noilla aloilla, ja suurin osa palkasta menikin vuokraan. Ylimääräistä rahaa ei juurikaan jäänyt. Ihmisillä oli tarve kuulua johonkin yhteisöön tai ryhmään. Opiskelijat pystyivät solmimaan sosiaalisia suhteita enemmän opiskelijapiireissä, kuin töissä olevat tai töitä hakevat. Työssä oleville suhteiden luominen oli vaikeaa. Työkaverit vaihtuivat usein tai olivat iältään vanhempia. Lähellä oli kaikki ”houkutukset”, jotka torjuivat omalla tavallaan yksinäisyyttä ja ikävää. Ulottuvilla oli baarit, ravintolat ja tanssit. Toki oli myös elokuvat, konsertit ja teatterit. Rahaa oli vähän ja toimeentulo niukkaa. Houkutuksia ja kiusauksia oli liiankin paljon. Jotka koituivat joidenkin kohtaloksi ja johtivat syrjäytymiseen. Helsingissä oli asukkaita lähes puoli miljoonaa. Heistä 15–24 vuotiaita oli noin 80 000. Silti Helsinkiin muuttaneet tunsivat olonsa


19 yksinäiseksi. Helsingin kaupungilla oli toiminnassa nuorisotoimisto, josta sai neuvontaa. Helsinkiin muutettuaan nuori henkilö saikin kirjeen nuorisotoimistolta. Häntä pyydettiin käymään ja tulla keskustelemaan vapaa-ajan harrastuksista ja muista asioista luottamuksellisesti. Toimistolla opetettiin myös käyttämään puhelinta ja liikkumaan kaupungilla busseilla ja raitiovaunuilla. Yhteenvetona tuosta ajasta tähän päivään voi todeta: asunnonhakemisen ja -saamisen vaikeus on ollut todellinen ongelma jo 1960-luvulla. Samoin myös tänä päivänä, vain monitahoisempana ja suurempana ongelmana. Tänä päivänä asunnottomuus on tuonut näkyviin yksinäisyyden, syrjäytymisen, terveydelliset ongelmat, päihteiden käytön lisääntymisen ja rikollisuuden lisääntymisen. Nykyään muuttajia tulee paljon eri kulttuureista, joka on varmaan suurin ero 1960-luvulle. Erilaiset asuntojen välitystoimet, niin kunnallisella kuin yksityisellä puolella ovat lisääntyneet suuresti. Samoin asunnon tarjoajien määrä on suuri. Nykyään asunnon hakijan on helpompi saada tietoa vuokrattavista asunnoista eri lähteistä. Sekä olla yhteydessä vuokran tarjoajiin puhelimen ja erilaisten somekanavien kautta. Vuokrat kuitenkin ovat suuria, samoin vuokratakuut. Tämä puolestaan vaikeuttaa monien asunnon saamista työttömyyden, pätkätyöllisyyden tai epävarman taloustilanteen takia. Nykyään myös asunnonhakijan taustat ovat erittäin merkittäviä asunnonhakuprosessissa. Kuten luottotietojen ja varallisuuden jopa erittäin henkilökohtaisten asioiden esille tuominen ja selvittäminen tuntuu. Edellä mainitut asiat tuntuvat joskus jopa yksilön ihmisarvoa loukkaavilta. Lopuksi voi kysyä, kuten käsittelemäni lehden artikkelissa kysyttiin 1960 luvulla; Onko yhteiskunta tehnyt tarpeeksi näiden asunnon hakemiseen- ja asunnottomuuteen liittyvien asioiden hyväksi? Korjatakseen epäkohdat ja estäen toiminnoillaan asunto asioiden kanssa kamppailevia ihmisiä joutumasta syrjäytymisen ahdinkoon? Kirjoitus perustuu Pirkka-lehden artikkeliin vuodelta 1963. Paula Vuotila Kirjoittaja on erikoissairaanhoitaja ja psykoterapeutti Helsingistä.

Lukuja asumisneuvojalta Vva:n asumisneuvojan asiakkaista parisenkymmentä yöpyi maalis–toukokuussa muun muassa kuvereiden luona, puistossa tai asunnottomien palvelukeskuksissa.

U

sein syynä asunnottomuuteen olivat häätö, itse irtisanottu asunto, koska ei ole pystynyt maksamaan kuukausiin vuokraansa, yksityinen vuokranantaja ottanut asunnon omaan käyttöönsä, vuokra-asunnoissa tehtävät saneeraukset, julkisivuremontit, putkiremontit (vuokrat etenkin putkiremonttien jälkeen saattavat nousta huomattavasti), avo- tai avioero, väkivallan uhka ja niin edelleen.

Yleisimpiä nukkumapaikkoja olivat: – kaverien luona (noin 80%) – Hietaniemen palvelukeskus (noin 5%) – Koisorannan palvelukeskus (noin 5%) – Kalkkers (5%) – ulkona (noin 5%) – rappukäytävät (mies 38 v. ja nainen 58 v.) – Tikkurilan kauppakeskus Dixi (”koska siellä on vartijat, jotka eivät hakkaa, mutta jossa ei voi koko yötä nukkua” nimim. mies 50 v.) – suojaisat paikat – polun vieressä saaressa (mies 45 v.) – puisto (kolme 19–24-vuotiasta miestä) – usein lähellä asutusta oleva metsä (mies 28 v.). Tiedän yhden käyneen jopa töissä tuolta metsästä. Mies (44 v.) sai kyllä asunnon kuten muutama muukin (kolme) palvelujen piiriin hakeutunut kävijä. Asunto ei tule kuitenkaan hetkessä ja joskus ihmisen mieli voi olla arvaamaton, eikä ole voimia hakea apua. Moni ei myöskään tiedä, kuka auttaa asunnotonta tai ole hänelle kertomassa miten hakea apua. 45-vuotias mies kertoi, että apua ei ole tullut: on ”lyöty vain lappu käteen” seuraavaa käyntiä silmällä pitäen. Asunnonhakuprosessi on raskas ja silloin on oltava ”hereillä” ja käytävä virastoissa, päivitettävä hakemuksia ja vastailtava puhelimeen/sähköposteihin. Lisäksi on hyvä, että vuokravelkaa ei ole syntynyt, koska vuokra-

velallisen asunnonsaantimahdollisuudet ovat minimissään. Tällöin voi miettiä sosiaalista perustetta asunnon saamiseksi. Asunnottomuus on itsessään peruste asunnon saannille, jolloin tarve luokitellaan kiireelliseksi. Kävijöiden tuloja tiedusteltaessa pitäisi huomioida, että asunnottomana oleminen ei ole ilmaista. Kaverit haluavat mielellään osan toimeentulotuesta ja muistakin eväistä. Asunnoton nainen on usein hoiva-alan ammattilainen, mikä ilmiönä mietityttää. Naisten asema kadulla on edelleenkin alisteinen, ja asunnottomia naisia käytetään valitettavan usein seksuaalisesti hyväksi. Naista saattaa esimerkiksi alkoholisoitunut tai mielenterveysongelmainen puoliso tai aikuinen lapsi käyttää taloudellisesti hyväkseen, jolloin tämä voi johtaa äidin/puolison taloudellisiin ongelmiin ja siten myös asunnottomuuteen. Jotain positiivista: syyskuussa 80 kävijästä kuusi sai asunnon, joista kaksi Helsingin kaupungilta, kaksi Y-säätiöltä (y-kodit ja M2-asunnot) ja kaksi tuetun asumisratkaisun Alppikadun asumisyksiköstä ja Pelastusarmeijan Castréninkadun asumisyksiköstä. Ulla Pyyvaara Kirjoittaja on Vva:n asumisneuvoja, joka auttaa asunnottomia matalalla kynnyksellä, mutta kuitenkin ajanvarausperiaatteella, koska jono on pitkä ja jokaisen asia vaatii riittävästi aikaa, (noin tunti/käyntikerta) että asia saadaan hyvin vireille. Pyyvaara on henkilökohtaisesti tavattavissa ma ja ke–pe klo klo 9–16 välillä (Kinaporinkatu 2 D, 3. krs., Helsinki) ja samoina päivinä soittoaika klo 9–14, numerossa 050 443 0102. Vantaalla Pyyvaara on tavattavissa tiistaisin klo 10–14 (Minttutie 20), puhelimen ääressä klo 9–15 välillä.


20

Asunnottomuus ja huumeiden käyttö

O

len perehtynyt vuosikymmenien ajan opiaattiriippuvaisten korvaushoitoon. En ole tehnyt väitöskirjaani yliopistolla vaan ainoastaan oikeussaleissa. 1990-luvulla aiheutin toiminnallani paljon julkista keskustelua korvaushoidosta ja siitä saako yhdellä lääkärillä olla kerrallaan sata potilasta ympäri ämpäri Suomea. Ei saanut ja niinpä vietin vuoden 2002 valtion täyshoitolassa, viidessä eri vankilassa. Tuolloin lueskelin, että Tanskassa vankilaan saapuu ulkopuolinen kuraattori, joka rupeaa valmistelemaan vangin elämää vapautumisen jälkeen: asuntoa, koulutusta, työpaikkaa, perhesuhteita ja niin edelleen. Suomalainen vanki vapautuu suoraan kadulle, kun ei ole enää paikkaa minne mennä. Vapauduttuani vankilasta jatkoin saman tien entistä työtäni järjestelemällä korvaushoitopaikkoja klinikoille jotka sijaitsivat Pariisissa, Tallinnassa ja Lontoossa. Kuljin 1990-luvulla kymmenessä suomalaisessa kaupungissa kertomassa 80 tuntia viikossa ilosanomaa kuin paraskin matkasaarnaaja siitä, että heroiini aiheuttaa valtavasti väkivaltaisuutta mutta kun siirrytään heroiinista buprenorfiiniin, niin elämä monin tavoin

Kuvat: Ilja Popkov

rauhoittuu ja kuntoutuminenkin mahdollistuu. Näköjään onnistuin. Ilta-Sanomat kirjoitti 27.8.2018: ”Suomi on eurooppalaisessa mittakaavassa kum-

majainen, sillä muualla Euroopassa eniten tappaa Euroopan huumeviraston kesäkuisen raportin mukaan heroiini. Tämä johtuu siitä, että Euroopassa kovista huumeista käytetään yleisesti heroiinia ja kokaiinia, kun Suomessa käytetään vastaavasti buprenorfiinia ja amfetamiinia.” Olen tuntenut monia asunnottomia alkoholisteja, mutta myöskin asunnottomia opiaattiriippuvaisia, amfetaministeja ja sekakäyttäjiä. Sopivan asumismuodon löytyminen on yksi kuntoutumisen peruspilareita, joita Vailla vakinaista asuntoa ry. on omalla toiminnallaan tukemassa. Olen vieraillut pari kertaa Kööpenhaminan vapaakaupunki Christianiassa. Siellä oli alkuaikoina kaikenlaisia nuoria ihmisiä varsin vapaamuotoisesti asustelemassa keskenään. Sitten piti antaa häätö amfetaministeille, koska muu porukka halusi nukkua rauhassa öisin. Sitten piti antaa häätö heroinisteille, koska he työkseen varastelivat yhteisön jäsenten omaisuutta voidakseen kustantaa itselleen kalliiksi tulevan heroiinin. Jäljelle jäivät varsin sopuisasti elävät kannabiksen käyttäjät, jotka suunnittelevat ja rakentelevat polkupyöriä. Suomessa olen tavannut muutamia monia asunnottomia, jotka ovat nukkuneet kavereittensa nurkissa, rappukäytävissä, jopa roskalaatikoissa. Elämä on tuolloin niin levotonta,


21 ettei sellaista pysty edes viettämään jos ei saa käyttöönsä olotilaa helpottavaa ja piristävää amfetamiinia. Näyttää siltä, että asunnottomuus lisää tarvetta käyttää amfetamiinia. Suomalainen korvaushoito on kahden raiteen huumausainepolitiikkaa. Samasta paikasta tarjotaan sekä keppiä että porkkanaa. Kontrolloidaan, otetaan seulontakokeita, rangaistaan, lomat poltetaan. Psykiatrinen hoidon tulisi perustua luottamukseen eikä suinkaan rangaistusten pelkoon. Nyt lopuksi kerron tosi hyvän uutisen: Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ensimmäiseksi työelämäprofessoriksi on nimitetty A-klinikan johtava ylilääkäri ja toimitusjohtaja, Kaarlo Simojoki. Simojoki aloitti viisivuotisen professuurinsa 1.7.2018. Pentti Karvonen Kirjoittaja on lääketieteen lisensiaatti.

KOMMENTTI Olen itse entinen heroiininarkomaani, ja halusin tuoda ääneni kuuluviin kyseisessä asiassa. Olin itse koukussa heroiiniin nelisen vuotta, ja voin vakuuttaa, että tuo oli, koko 20-vuotisen käyttöhistoriani aikana, ylivoimaisesti rankinta ja raskainta aikaa, jota olen koskaan elänyt. Minun henkeni pelasti lääke nimeltä Subutex, jota sain Pentti Karvosen kautta järjestetystä korvaushoidosta. Ilman kyseistä hoitoa voin vakuuttaa, etten olisi enää hengissä. Suomen lain mukaan Pentti Karvonen toki rikkoi Suomen lakia, mutta pelasti myös lukuisia henkiä antamalla heroiininarkomaaneille korvaavaa lääkettä, ja sittemmin valtio teki itselleen laillisen monopolin lähes samaisesta lääkkeestä. Ystävällisin terveisin: Entinen narkomaani ja nykyinen veronmaksaja

HALLITUKSEN VASTUULLINEN OTE JA YHTEISTYÖ (HA HAH)

P

ikkuisen nauraa tirskahdin kun löysin nuo parin vuoden takaiset silosanat tuolta arkistojen kätköistä. Pikkuisen harmittaa, kun ei tullut sen tarkemmin laitettua ylös missä yhteydessä nuo totuuden laitoja koputtelevat sanat sanottiinkaan. No eihän se nyt niin tärkeää olekaan, sillä se vastuullinen ote on näkynyt erittäin hyvin suomalaisen varakkaan väen etujen valvomisena ja heidän tulojensa lisäämisellä. Eihän siinä mitään, jos he ovat ”tienuunsa” ansainneet. Taitaa kuitenkin olla aika harvassa ne jotka pysähtyneet miettimään millä hinnalla nuo tienestit on saatu. Sivukorvalla olen jo muutaman vuoden kuunnellut kannanottoja, joilla moni heistä saalistaan puolustaa. Esimerkiksi kunnan työntekijät ovat sellainen rahareikä, että lopputili kouraan vaan jokaiselle ja mottimettään tai risusavottaan hus hus. Eihän ne sellaiset ole mitään oikeita työntekijöitä vaan minun verorahojani tuhlaava maleksijajoukko. Sääli vain, että heitä ei ihan tuosta vain voi heittää niska-persotteella pihalle vaikka syytä olisi, niin. Sitten ne eläkeläiset, nehän ne vasta rosvoja onkin. Syövät koko ajan minun eläkerahojani ja vielä vinkuvat että pitäisi saada ”lissää”. Olisivat panneet säästöön silloin kun olivat töissä, mitä sitä jälkikäteen vinkumaan. Joutoväkeä ne on ja jos minä saisin päättää niin jokaiselle nyt eläkkeelle jäävälle tulisi lopputilin yhteydessä antaa eutanasiaopas iltalukemisiksi. Mitä nopeammin ne tajuavat mikä on homman nimi, sen enemmän ja aikaisemmin minä saan eläkkeeni. Noita toimenpiteitä odotellessa joku syyllinen pitää keksiä, ja hehän ovat tietysti työttömät. Nuo kaiken arvostelun alapuolella olevat pinnarit jotka eivät

Kolumni ansaitse työntekijän arvonimeä lainkaan – ruojat. He täyttävät kassajonot ja maleksivat pitkin katuja ja ovat juuri minun tielläni kun kiirehdin työhön tai tärkeään tapaamiseen. Tai ruokatunnilla Stokkan Hulluille päiville, siellä ne vasta ovatkin minun kiireellisen asiani tiellä. Ainakin heidät on saatava pois silmistä ja kunnon ihmisten tieltä. Menkööt sinne risusavottaan, koska erään kansanedustajan mielestä metsissä on paljon tekemätöntä työtä. (Pitäisköhän piruuttaan tuolla joulun alla kokeilla metsänhoidollisia toimenpiteitä ja käydä vähän harventamassa kuusimetsää? Ja jos polliisi tullee niin pittää sanoa sille että paa vaan se lasku menemään kokoomuksen puoluetoimistolle, sieltähän ne käski mennä metsään ja ryhtyä töihin). No, huuli huulena. On siellä oikeistolaisissakin sellaisia ihmisiä jotka ihan aidosti ajattelevat heikoimmilla olevien elämää. Mutta minkäs teet jos kavereiden korvat ovat niin vaikkua täynnä, että puhe ei kantaudu tärykalvoille saakka. Enää muutama kuukausi tätä minunkaikki-on-minun -touhua. Sitten me pääsemme sanomaan sanottavamme. Muistakaa sitten käyttää siellä äänestyskopissa sitä kuulakynää. Sitä numeroa ei itse Oskarikaan pysty muuksi muuttamaan. Tsemppiä! Liisa Kärki


22

ASUMISEN VERTAISTUEN OPAS ILMESTYNYT!

V

va ry. osallistui vuosina 2017–2018 eurooppalaiseen ”Train House” Erasmus+ -hankkeeseen yhdessä viiden eri maan toimijan kanssa. Muut kumppanit olivat Unkarista, Iso-Britanniasta, Espanjasta sekä Tsekin tasavallasta. Hankkeen aikana kumppaniorganisaatiot valmistivat kolme eri asumisen tuen opasta ja pitivät toisilleen viikonmittaiset koulutukset, joihin osallistui ammatti- ja vertaistyöntekijöitä. Asumisen tuen oppaita tehtiin ammattilaisille, vapaaehtoisille sekä vertaistyöntekijöille. Vva ry. vastasi asumisen vertaistuen oppaan tekemisestä. Kaikki oppaat löytyvät englanniksi osoitteesta bmszki.hu/en/TrainHouse/guides

KATKEAMATON KATAJA

Kirja

Paula Vuotila: Naisen tie. Mediapinta, 2018. 76 sivua. Naisen tie -runokirjassaan Paula Vuotila seuraa ainakin osin omaelämänkerrallisesti naisen elämänkaarta lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuteen. Äidin hoiva ja rakkaus sekä hoivatyöläisen välittäminen saavat paikkansa teksteissä. Vuotila kuvaa elämän kriisejä ja niistä selviämistä kuitenkaan yksilöimättä niiden luonnetta. Vertaus tekstien henkilöstä katajana, joka välillä taipuu, mutta ei murru, toistuu läpi kirjan. Iän myötä kataja vahvistuu ja lopulta oppii myös käsitte-

lemään menneisyyttään ja traumojaan. Vu o t i l a tavoittaa yleismaailmallisia ihmisyyden ja naiseuden kokemuksia. Katajavertauksen voi ajatella viittaavan ylipäätään naisiin, jotka ovat tottuneet kovaan työhön ja kantamaan toistenkin murheet omansa sivuun laittaen. Katri Immonen Vinkki! Asunnottomuuden kokeneen Paula Vuotilan runoja löydät sivulta 14–15.

Ketkä hyötyvät ohjelmasta ? Yli 4 miljoonaa nuor ta, opiskeli jaa ja aikuista saa Erasmus+ -oh jelman kautta kokemusta ja uusia taitoja op iskele ma lla , ha rjo ittele ma lla ta i to im im all a va pa ae ht ois en a ulkomailla. Lisäksi ohjelma tukee yli 125 000 op pi lai to ks en ja orga nis aatio n yhteistyötä kansainvälisten kumppanien kanssa opetuskäytän töjen ja nuorisotyön uudistamise ksi. Näin varmistetaan, että niin nuore t kuin aikuiset saavat nykypäivä n maailmassa tarvittavat taidot.


23

TÄYTTÄ TOTTA JA ASIAA

Kirja

Peter Fredriksson (toim.): Yömajasta omaan asuntoon – suomalaisen asunnottomuuspolitiikan murros. Into, 2018. 213 sivua. Runsas kuvitus. Valtiovalta, kunnat ja kolmas sektori nousivat, eivät aivan barrikadeille, mutta hyvään tietoisuuteen, kun päästiin kankeista, jopa vääristä, käsityksistä uusien toimintamallien pariin, piiriin ja pyörteisiin. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentäminen on alkanut, hitaasti mutta kerrankin varmasti. Miten ihmeessä niinkin jähmeästä ajattelutavasta kuin että raittius ja työpaikka ensin, sitten ehkä oma luukku, päästiin? Tukiasuntojen ja tuetun asumisen kautta omaan asuntoon kulki kivinen polku. Miten se kulki ja miten ennakkoluulot rapautettiin. Kirja kertoo sen tarkasti ja monen kirjoittajan ja näkökulman kautta. Asunnottomuus, äärimmäisen syrjäytymisen muo-

tona, on ollut iso ongelma, jonka päihittämisessä oli vähintäänkin monta estettä. Yksi erillinen asunto ei riitä, eikä rappukäytävä eikä talokaan. Pitää ottaa huomioon naapurusto, palvelut, asenteet, hyvä ja poliittinen tahto. Miltei kaikki kirjassa esiintyvät kirjoittajat ovat niitä yksilöitä, joilla on ollut suuri merkitys asunnottomuuden nujertamisessa, sen jokaisesta osasta, haarasta ja säikeestä. Miten tällainen, suoranainen ihme ja eurooppalaisenkin mittapuun mukaan jättiläismäinen uudistus tapahtui? Ensimmäistä kertaa se kerrotaan nyt. Johnny-Kai Forssell

Vva ry osallistuu myös vuos ina 2019–2021 naisten asunnottomuutta käsittelevään Erasmus+ -hankkeeseen. Hanketta koordinoi Suomes sa Y-Säätiö.

MINKÄLAISEN SUOMEN ME HALUAMME ?

Kirja

Kati Peltola: Kohtuus kaikessa – Kestävän talouden Suomi. Into, 2018. 220 sivua. Satavuotias itsenäinen Suomi on selvinnyt kautta historian tässä maapallollamme varsin hyvin. Erilaiset mittarit ja kyselyt osoittavat Suomen sijoittuvan maailman maiden joukossa kärkipäähän melkein kaikilla elämänalueilla. Urheilussa vähän takkuaa! Suomalaista valtiota pidetään hyvinvointiyhteiskuntana, meitä verrataan muihin Pohjoismaihin, ja olemme monessa asiassa hyvänä esimerkkinä monille valtioille. Mutta miten käy Suomen tulevina vuosina ja vuosikymmeninä? Millaisen Suomen ja millaisen maailman jätämme lapsille ja lastenlapsille? Näitä perustavaa laatua olevia kysymyksiä käsittelee erinomaisesti, monipuolisesti ja asiallisesti Kati Peltola kirjassaan Kohtuus kaikessa – kestävän talouden Suomi. Kati Peltola, 77, on pitkän linjan sosiaalipoliitikko, joka kirjassaan ammentaa erinomaisesti omaa kokemusmaailmaansa verraten sitä koko ajan tapahtuvaan jatkuvan kasvun talouspolitiikkaan. Kati Peltola kyseenalaistaa Suomen ja koko maailman ”talousviisaiden” omaksuman jatkuvan kasvun talouspolitiikan. Eikö kohtuullisuus talouspolitiikassa olisi useimmille ihmisille parempi vaihtoehto kuin jatkuva

harvojen yletön vaurauden kasvattaminen? ”Onko meillä malttia vaurastua”, kyseli kirjassaan jo 1950-luvulla silloinen ministeri Urho Kekkonen. Kysymys on edelleen mitä ajankohtaisin ja nyt, vuonna 2018 tätä kysyy Kati Peltola. Minkälainen on perintömme? ”Nykyisillä sukupolvilla on runsaasti tietoa siitä,että ihmisten elämäntavat ja lukumäärä ovat kestämättömiä. Aikuisten vastuulla on käyttää tätä tietoa sellaisten yhteiskuntien rakentamiseen, joissa yhteiset lapsemme oppivat huolehtimaan eläväisestä planeetastamme. Siihen tarvitaan kaikenikäisiä. Paras perintö, jonka voimme jättää lapsillemme, on kyky tulla toimeen muiden ihmisten kanssa ja tehdä työtä, joka vahvistaa maapallon elämän kestävyyttä ja monimuotoisuutta.” Kati Peltolan kirja Kohtuus kaikessa panee lukijansa miettimään elämämme suuria ja vähän pieniäkin kysymyksiä, elämän valintoja. Se on hyvän kirjan merkki. Pekka Hurme


S aari

on lisäksi tärkeä

päihteettömyyttä tukeva toimintaympäristö .

Vartiosaaren sauna, laituri ja kuljetuksiin tarvittavat veneet. Kuva: Emmi Koivisto

Vartiosaari – merkityksellinen pysähdyspaikka Vailla vakinaista asuntoa ry:llä on toiminta- ja virkistyspaikka Vartiosaaressa Helsingissä. Virkistyspaikka on kesäkauden käytössä sovitusti yhdistyksen kävijöiden, jäsenten ja yhteiskumppaneiden kanssa.

T

oimipaikkana Vartiosaari tarjoaa mahdollisuuden lomailuun ja erilaiseen tekemiseen luonnon keskellä. Vartiosaareen voi tulla päiväretkelle tai pidemmäksi aikaa viettämään mökkielämää. Saaren toiminta perustuu yhteisöllisyyteen, vapaaehtoi-

suuteen sekä päihteettömyyteen. Vartiosaari tarjoaa mahdollisuuden uimiselle, grillaamiselle, kalastukselle, nikkaroimiselle, saunomiselle ja esimerkiksi sienestykselle. Vartiosaari on auki kesäkaudet, ja kuljetukset saareen hoituvat Vva ry:n omalla veneellä.

Vartiosaaren talo vuokrattiin Vailla vakinaista asuntoa ry:n (Vva) käyttöön korjaus­ velvoitetta vastaan vuonna 1989. Saaren löysivät silloiset Vva:n aktiivit. Vartiosaaren rakennus korjattiin yhteisvoimin täydellisen purkukuntoisesta ”rötisköstä” talvilämpimäksi tilaksi yhdistyksen ammattitaitoisin talkoovoimin. Peruskorjauksen jälkeen rakennusta on talkoovoimin huollettu jo yli 25 vuoden ajan. Päätalon ympärille on rakennettu muita rakennuksia, kuten yöpymiseen soveltuvia aittoja, puuseet sekä verstas. Aivan ensimmäiseksi Vartiosaaren toimintapaikkaan rakennettiin kuitenkin sauna. Tarina kertoo, että yksi Vva:n perustajajäsenistä ja ensimmäinen toiminnanjohtaja Juhani Roiha haki miehet Hakaniemen torin reunoilta veneellä Vartiosaareen ja laittoi vasaran käteen. Ja niin saari kunnostettiin ja toiminta lähti kehittymään nykyiseen muotoonsa. Yksi haaste Vartiosaaren kunnostuksessa on ollut rakennusmateriaalien toimittaminen saareen, sillä meriteitse puutavaran kuljettaminen on oma haasteensa. Kuitenkin kekseliäisyyden sekä yhteisöllisyyden avulla tarvittavat materiaalit on saatu toimitettua, ja samassa hengessä uusia rakennuksia rakennettua sekä huollettua jo useamman vuosikymmenen. Vva:n liikkuvan tuen työntekijä Juhani Haapamäki kertoi Asukille Vartiosaaren toiminnasta. ”Vartiosaari toimintapaikkana tarjoaa ensisijaisesti kuormittavissa elämäntilanteissa eläville mahdollisuuden yhteisölliseen läsnäoloon ja osallisuuteen”, avaa saaren toimintaan vahvasti osallistuva Haapamäki. Saari on lisäksi tärkeä päihteettömyyttä tukeva toimintaympäristö ja mahdollistaa tuen saamisen mahdollisten hoitamattomien asioiden kanssa erinäisten tilanteiden ratkaisemiseksi. Vartiosaari tarjoaa mahdollisuuden pysähtymiseen, lepäämiseen kauniissa paikassa luonnon keskellä myös henkilöille, joilla ei erilaisista syistä olisi siihen muuten mahdollisuutta. Vartiosaaressa on myös mahdollista päästä kiinni erilaiseen aktiiviseen toimintaan, kuten vaikkapa rakennusten huoltamiseen, pihatöihin ja muuhun.


25 2018 kauden aikana saaressa huollettiin ja tuen sekä palveluohjauksen toteuttaminen kunnostettiin rakennuksia, saunottiin, grillat- ja verkostoyhteistyön mahdollistaminen tiin, vietettiin yhdessä rakentavia keskustelu- saariympäristössä. hetkiä ja käsiteltiin niin vertaisten kuin myös No, entä jos kaikki olisi mahdollista – mitä työntekijöiden kanssa vaikeitakin ja kipeitä Juhani muuttaisi saaren toiminnassa? elämäntilanteita ratkaisukeskeisesti. Juhani ”Lisäisin toimintaan joitain ryhmiä, jotka kertoo myös, että vaikka saaressa osallis- säännöllisesti kokoontuisivat saaressa ja joituttiin toimintaan, huolehdittiin myös siitä, den tavoite palvelisi mahdollisimman suunettä kullakin kävijällä oli aikaa pysähtyä rau- nitellusti kävijöiden tarpeita.” hassa miettimään oman Vartiosaareen ollaan elämän toiveita ja levätä jonkin aikaa suunniteltu T oimiva paja - ja riittävästi. muun muassa pajaa, verstastoiminta H a a p a m ä k i py rjossa esimerkiksi saaressa mahdollistaisivat yhdessä kii mahdollisuuksien vierailevien ryhmien ja tekemisen V artiosaaressa mukaan koordinoimaan saaren kävijöiden olisi uudella tasolla . osaltaan Vartiosaamahdollista nikkaroida ren toimintaa ja olemaan yhteyshenkilönä yhdessä tuliaisia läheisilleen, tai rakentaa mataviranomaistahoihin sellaisissa tilanteissa, lalla kynnyksellä muita esineitä, kuten vaikjoissa yhteydenpitoa tarvitaan taikka vaadi- kapa leikkuulautoja. taan. Hänen rooliinsa Vartiosaaressa liittyy Toimiva paja- ja verstastoiminta mahdoledellä mainittujen asioiden lisäksi liikkuvan listaisivat yhdessä tekemisen Vartiosaaressa

Venekuski Kari Fjölt toimi Vartiosaaressa vapaaehtoisena koko kesän. Kuva: Sanna Tiivola.

uudella tasolla, mikäli puutyömahdollisuudet lisääntyisivät ja pajassa olisi lisäksi mahdollisuus pienimuotoisiin taontatöihin. Tätä varten tarvittaisiin tosin riittävästi erilaisia työkaluja, raaka-aineita, koneita sekä materiaaleja. Saa nähdä, mitä Vartiosaaren kesä 2019 tuo tullessaan. Toivottavasti toiminnan kehittäminen sekä vahva yhdessä tekemisen henki jatkuu vahvana, niin kuin se aikoinaan vuonna 1989 alkoikin. Emmi Koivisto Kirjoittaja on Vva:n järjestösihteeri. Lisää tietoa saaresta sekä sinne pääse­ misestä tarjoaa Vva ry:n liikkuvan tuen työntekijä Juhani Haapamäki liikkuvatuki@vvary.fi sekä matalan kynnyksen toiminnan esimies ja asumispäällikkö Jussi Lehtonen jussi.lehtonen@vvary.fi.


26

Muinaiset ennustukset käyvät toteen Sangen harvat ihmiset tietävät, että 5000 vuotta sitten Intiassa muistiin kirjoitettu Srimad-Bhagavatam-kirja on ennustanut useita nykyajan tapahtumia.

N

yky-yhteiskunnasta Srimad-Bhavatamin kahdennessatoista laulussa ennustetaan: ”Uskonnolliset periaatteet määrätään voimannäytöllä ja mitataan henkilön aineellisilla aikaansaannoksilla.” Sekä: ”Ne, jotka ovat varattomia, eivät voi saada oikeutta ja jokaista, joka pystyy näppärään sanailuun, pidetään suurena oppineena.” ”Rakas kuningas, joka päivä uskonto, totuudenmukaisuus, puhtaus, anteeksiantavaisuus, armo, elinikä, ruumiinvoima ja muisti vähenevät enemmän ja enemmän mahtavan ajan vaikutuksesta.” (S-B 12.2.1) Tämä kuvaus Kali-yugasta eli nykyisestä riidan, väärinkäsitysten ja tekopyhyyden aikakaudesta on otettu Srimad-Bhagavatamin 12. laulusta, joka kirjoitettiin 5000 vuotta sitten. Tuolloin Kali-yuga oli juuri alkamassa. Kirjassa kerrotaan monista muistakin tulevaisuudessa tapahtuvista asioista. Srimad-Bhagavatam on sastra eli ilmoituskirjoitus. Vjasadeva, jumalallinen kirjailija, oli vapautettu sielu, joka pystyi kuvailemaan mennyttä, nykyistä ja tulevaa aikaa. Srimad-Bhagavatamista voi löytää lukuisia ennustuksia. Siinä mainitaan Herra Buddhan ilmestyminen ja Herra Kalkin ilmestyminen nykyisen aikakauden lopussa. Samoin suuren henkisen opettajan Herra Caytanian ilmestyminen 1400-luvulla. Vaikka Srimad-Bhagavatan kirjoitettiin 5000 vuotta sitten, kirjoittaja tiesi menneen, nykyisen ja tulevan ja pystyi ennustamaan kaikki nämä tapahtumat tarkalleen. Tässä Sukadeva Gosvami kuvailee aikakautemme pääpiirteittäin. ”Hän sanoo Kali-yugan uskonnon periaatteet, totuudenmukaisuus, puhtaus, anteeksiantavuus, ruumiinvoimat ja muisti vähenevät vähitellen lähes olemattomiin.” Toinen Srimad-Bhagavatamissa ennustettu Kali-yugan merkki on muistin vähenemi-

nen. Ihmisillä ei ole nykyisin kovinkaan terävä Ihmisen on toimittava kuin Brahmana, muisti, he unohtavat helposti. He saattavat pappi tai soturi jos syntyi siihen luokkaan, kuulla jonkin asian päivittäin, mutta unoh- virkamies jos syntyi virkamiesluokkaan. tavat helposti. Samoin myös ruumiinvoimat Kuninkaan velvollisuus oli katsoa, että vähenevät. Voitte ymmärtää tämän, sillä tie- kukaan ei pyrkinyt olemaan muuta kuin on. dätte, että teidän isänne tai isoisänne olivat Toisin sanoen kunnioitus ansaittiin kulttuufyysisesti vahvempia kuin te. rin ja sivistyksen avulla. Nykyisin, jos vain Ruumiinvoimat vähenevät, muisti heikke- saadaan rahaa tavalla tai toisella, kaikki muu nee ja elinikä lyhenee. Totuudenmukaisuus, on helposti saatavilla. Voitte olla kolmannen puhtaus ja anteeksiantavuus vähenevät myös. tai neljännen luokan ihmisiä, mutta jos olette Aikoinaan väärintekijöille annettiin anteeksi. jotenkin rikastuneet, teitä kunnioitetaan. Nykyään ihmiset ovat valmiit tappamaan Kulttuurista, koulutuksesta, tiedosta tai aivan pienenkin loukkauksen vuoksi. sivistyksestä ei puhuta. Seuraava Kali-yuTällaista tapahtuu. Myöskään armolli- gan merkki on: ”Uskonnolliset periaatteet suutta ei nykyisin juurikaan tunneta. Ihmiset ja oikeus määrätään voimainnäytöksellä.” eivät tee elettäkään, Vain vaikutusvalvaikka näkisivät silJ os ihmisellä ei ole rahaa , tainen ihminen saa miensä edessä jonhän ei saa koskaan oikeutta oikeutta. Ihmisenä kun tapettavan. Tältuomioistuimissa . hän voi olla uskotlaistakin jo tapahtuu! tomin, mutta pystyy Siis uskonto, oikeudenmukaisuus, puhtaus, lahjomaan papin, joka voi vakuuttaa, että hän anteeksiantavaisuus, armollisuus, elinikä, ruu- on uskollinen. miinvoimat ja muisti, nämä kahdeksan asiaa Seuraava. Kalin aikakauden piirre on: vähenevät ja vähenevät. Kun näette nämä ”Avioliitot solmitaan hetkellisestä viehtymykmerkit, käsitätte, että Kalin aikakausi etenee. sestä ja menestyäkseen liikkeenharjoittajan on Eräs esimerkki: ”Kali-yugan aikana ihmi- oltava epärehellinen.” Aviomiehen ja vaimon sen ominaisuudet ja yhteiskunnallinen asema välinen suhde on riippuvainen ensisijaisesti määräytyvät hänen rikkautensa mukaan.” siitä pitävätkö he toisistaan. Mies ja vaimo (S-B 12.2.2) Aiemmin ihmisen asema mää- pysyvät yhdessä niin kauan kuin he tuntevat räytyi hänen henkisen ymmärryksensä perus- eroottista viehtymystä toisiinsa. teella. Vaikkapa pappia, bramiinia kunnioiEdelleen Kali-yugan merkkejä on: ”Köytettiin koska hän tunsi Jumalan – hän oli hät eivät saa oikeutta ja jokaista, joka pystyy tietoinen Korkeimmasta Sielusta. Nyt Kalin älykkäästi temppuilemaan sanoilla, pidetään aikakaudella brahmanoita ei ole, koska ihmi- suurena oppineena.” (S-B 12.2.4.) Jos ihmiset ottavat brahmanan nimen syntymänsä sellä ei ole rahaa, hän ei saa koskaan oikeutta perusteella, tai he luovat itse omat nk. uskon- tuomioistuimissa. Nykyisin jopa korkeimman nolliset järjestelmänsä, jotka eivät perustu oikeuden tuomarit ottavat vastaan lahjuksia mihinkään pyhiin kirjoituksiin. ja langettavat lahjuksen antajalle suosiolliTai he eivät itse noudata omia ohjeitaan ja sen tuomion. periaatteitaan. Aiemmin tosin puhuttiin synÄlkää siis ryhtykö oikeudenkäyntiin, jos tymän tuomasta oikeudesta, mutta samalla teillä ei ole rahaa. Edelleen taitavaa puhukorostettiin, että ihminen tunnistetaan käy- jaa pidetään oppineena, vaikka hän ei sanoisi töksen perusteella. mitään tai puhuisi käsittämätöntä puuta hei-


27 KIRJOITA ASUKKIIN! TULE TEKEMÄÄN LEHTEÄ KANSSAMME! Asukki tarvitsee jatkuvasti uusia kirjoittajia, kuvittajia, valokuvaajia ja ideoijia. Sinulla ei tarvitse olla mitään aikaisempaa kokemusta vaan pelkkä kiinnostus riittää. Sinulla voi olla omakohtaista kokemusta asunnottomuudesta tai olet muuten vain kiinnostunut aiheesta.

Ota rohkeasti yhteyttä!

nää. Tällä tavalla kun puhutaan, kukaan ei ymmärrä. Ihmiset sanovat: ”Kylläpä hän on viisas!” Tällaista todellakin tapahtuu. Lurjukset kirjoittavat nk. tieteellisiä tai hengellisiä kirjoja, mutta jos pyydätte heitä selittämään ja perustelemaan kirjoituksiaan he sanovat, etteivät vielä pysty selittämään. Seuraavaksi Srimad-Bhagavatamissa sanotaan: ”Köyhyyttä pidetään kunniattomuutena, kun taas tekopyhää, joka teeskentelee, pidetään hurskaana. Avioliitto perustuu mielivaltaiseen sopimukseen ja pelkkää kylpemistä pidetään kunnon puhdistautumisena ja koristautumisena.” Siis jos ihminen on köyhä, hän on kunniaton. Ihmiset pitävät kunniattomana köyhää, koska hän ei osaa ansaita rahaa vilpillisesti. Vielä esimerkki Kalin aikakaudesta: ”Elämän tarkoitus on vatsan täyttäminen, pelottomuus yhtä kuin lopullinen totuus. Jos mies pystyy elättämään perheenjäsenensä, häntä pidetään hyvin taitavana ja uskonnollisuus mitataan ihmisen aineellisten aikaansaannosten mukaan.” (S-B 1~2.2:6) Ihmiset ajattelevat toiveidensa täyttyneen, jos he suinkin voivat syödä runsain mitoin. Kalin aikakaudella ihmiset tulevat olemaan nälkäisiä, heillä ei tule olemaan mitään kunnollista syötävää. Joskus, kun he voivat syödä oikein kunnolla, se on heidän kaikkien toiveidensa täyttymys. Ja vielä esimerkki: ketä tahansa sanataituria pidetään hyvin rehellisenä. Miestä pidetään erityisen taitavana, jos hän voi elättää perheensä – vaimonsa ja lapsensa. Vaimon ja kahden lapsen elättäminen on nykyisin suuri taakka. Siksi ei juuri kukaan halua mennä naimisiin. Seuraava säe kuvaa, mitä tapahtuu, kun Kali-yugan myrkky on vaikuttanut tällä tavalla kaikkiin ihmisiin: ”Ei ole väliä onko kyseessä oppinut ja älykkö tai hallitsija ja virkamies tai kauppias, työläinen tai varas voi nousta presidentiksi tai ministeriksi, jos hän saa tarpeeksi ääniä vaaleissa. Nykyään vallitsee demokratia. Kuka tahansa pystyy kalastelemaan vaikka kepulikonsteilla ääniä ja kohota johtajaksi. Hän saattaa olla varsinainen roisto, mutta hänelle annetaan korkein virka. Seuraavassa Bhagavatamin säkeessä kuvataan näitä johtajia: ”Armottomat roistot hallitsijoiden valepuvussa sortavat kansalaisia niin, että näiden on jätettävä puolisonsa ja paettava vuorille ja metsiin.” (S-B 12:2.8) Ne, jotka astuvat hallituksen virkoihin voitettuaan vaaleissa ovat lähinnä ahneita virkamiehiä. He ryöstävät kansaa, kuten me näemme joka vuosi, kun ministerit kiristävät veroja. Rahat he jakavat keskenään, kun taas kansalaisten asema säilyy entisellään. Kaikki hallitukset toimivat näin. Vähitellen kansalaiset tuntevat olevansa sellaisessa ahdingossa, että he haluavat luopua perheestään, vaimostaan, omaisuudestaan ja mennä metsään. Tämänkin olemme nähneet. Tapsa Pelttari

KUN ME KÄVIMME KOULUA… JA SITTEN ELÄMÄNKOULUA

Kolumni

ÄLÄMÖLÖ JA PÄIVÄN LAKKO antoivat pontta kolumnille. Kylmää kyytiä ja eväitä saivat piltit kouluissa, tarhoissa ja muissa seimissä. Joutuivat menemään omin pikku voileivin laitoksiinsa. Aloitin itse koulunkäynnin 1950luvun alkupuolella. Ja tämä tarina on tosi. Heh. Koulupäivä alkoi kello 06 paitsi järjestäjällä, joka tuli paikalle 04 lämmittämään luokat. Hän oli edellisenä päivänä hakannut paljainpäin ja -jaloin 40:n asteen pakkasessa kuusikymmentä mottia halkoja, sahannut ne klapeiksi, pokasahalla jonka terä oli teroitettu viimeksi vuonna 1942 Karjalan kannaksella. Järjestäjä oli myös tätä ennen lypsänyt opettajapariskunnan lehmät ja hakenut koululle aamun lehdet 14 kilometrin päässä olevalta postiasemalta. Kouluruokana oli makaronivelli ja sen lisukkeena Suomen armeijalta jatkosodan aikana syömättä jäänyttä vanikkaa. Näkkileivän pakkauslaatikoissa oli merkintä SA 1942. Ruokailun lomassa käytiin kilpailu kuka löytää eniten toukkia keitostaan. Oppituntien jälkeen käytiin nostamassa opettajapariskunnan perunapellosta perunat ja lämmitettiin heidän saunansa. Öljylampun luodessa romanttista valoa hiihdimme kaikki oppilaat kotiinpäin. Kotimatka, 32 kilometriä, taittui iloisesti laulaen, sivakoilla suksilla, vaikka käsillä oli jo toukokuun loppu. Asuimme savupirtissä, ihmiset ja eläimet. Yhdessä nurkassa asusti riihitonttu ja toiseen nurkkaan oli unohtunut sieltä yösijaa tsaarin ajoilta pyytänyt laukkuryssä. Ainoa huvimme oli pelata kirppupeliä oikeilla kirpuilla. Puuroa emme olleet saaneet kuukauteen, koska isä oli varannut kattilan kiljuntekoon. Inhosin sitä viikkoa, jolloin minun vuoroni oli nukkua lattialla siinä kohdassa, jossa yläpuolellani katossa oli iso reikä. Vartuttuani elämäkin alkoi helpottua. Sain juoda korvikealkoholia ja yöpyä sosiaalisessa ympäristössä, yhteismajoituksessa, jolla oli mukava lempinimi Lepakkoluola. Välillä lyötiin painiksi viranomaisten kanssa ja saatiin tutustua uuteen oikeustaloon, joka oli konstruoitu Alkon tiloihin. Sieltä myönnettiin maksuttomia lomamatkoja Konnunsuolle ja Sukevalle. Johnny-Kai Forssell johnnymoi@luukku.com


28

Syrjäytyneiden nuorten nykytila huolettaa Tämän päivän syrjäytyneiden nuorten nykytila on huolestuttava, kirjoittaa Vva ry:n kokemus­ asiantuntija Mikko Vehniäinen.

V

iimeisen parin vuoden aikana korvaushoito nykyisessä, puutteellisessa muodossaan muuntohuumeet, johtavien poliitikkojemme tekemät päätökset päih-

depolitiikassa, sekä julkisesti kadunkulmilta myytävät hengenvaaralliset feikki-bentsodiazepiinit ovat romahduttaneet syrjäytyneiden nuorten fyysisen ja henkisen tilan. Ennen huumeongelmasta kärsivä nuori teki päivät rikoksia ja iltaisin käytti aineita. Tämä kaikki tapahtui kuitenkin ”näkymättömästi”. Kun taas nykyisin päihdeongelman omaava nuori hakee aamuisin korvaushoitolääkkeensä, sen jälkeen ostaa viereisestä kadunkulmasta (täysin julkisesti) muutaman bentsodiatzepiinin

huuhtoen ne alas Sörnäisten Alepasta varastetulla oluella. Kun tähän soppaan vielä lisätään muuntohuumeannos porttikongissa, niin nuoren kunto ja tietoisuus ympäristöstään ovat tipotiessään. Voisi siis todeta että korvaushoidon myötä huumeongelmasta on tullut enemmän hyväksytty ilmiö niin itse käyttäjien kuin suuren yleisönkin silmissä. Nuorten tila on täysin nähtävissä muun muassa VEPA:ssa (Vailla vakinaista asuntoa ry:n pyörittämä Vertais- ja


29

OLISIKO JO AIKA? ON!

A

Katutaidetta Berliinissä. Kuva: Sanna Tiivola

vapaaehtoistoiminnan keskus), jossa jaetaan ruokaa kodittomille. Ennen asiakaskunta oli kokonaan vanhempia ”kadunmiehiä”, kun taas nykyään suuri osa heidänkin asiakkaistaan ovat nuoria päihdeongelmaisia. Miksi siis parikymppisille huumeongelmaiselle nuorelle tarjotaan vain korvaushoitoa ja näin ylläpidetään vasta orastavaa ongelmaa kun käyttöä on taustalla vain pari vuotta ja nuori olisi täysin kuntoutettavissa ilman korvaushoitoa? Kun vielä nuoren henkisen kehityksen tila ei useimmiten millään yllä tasolle, jolla näin suuria päätöksiä kuuluisi tehdä, varsinkaan usean käyttövuoden jälkeen tai/sekä ainakaan päihteiden vaikutuksen alaisena. Ja kun sitten löytyy nuori, joka haluaisi lopettaa päihteiden käytön, hän pääsee kohtuuttoman pitkän jonotuksen jälkeen kahden viikon katkolle, koska pitkiä kuntoutuksia nykyään harvakseltaan suostutaan maksamaan. Voisi siis todeta, että nuori ongelmainen työllistää niin valtavasti sosiaalialan ihmisiä, että tämä kaikki on jollain kummallisella tavalla hyväksyttävää. Voisiko todella olla niin, että maailmasta on todella tullut länsimaalaistumisen ja kaikkien yhteiskunnan luomien paineiden myötä niin paha paikka, ettei sitä yksinkertaisesti monikaan meistä enää kestä selvin päin. Mikko Vehniäinen

loitin työurani Helsingin huolto­ virastossa 3. huoltotoimiston huoltotarkastajana Hämeentiellä elokuussa 1979, vuotta myöhemmin siirryin samaan tehtävään 6. huoltotoimistoon eli kutoseen, joka vastasi asunnottomien palveluista. Toimiston yhteydessä Kallion virastotalossa toimi myös huoltoviraston majoituskeskus, joka keskitetysti välitti arki-iltaisin vapaita asuntolapaikkoja. Toimin muutaman vuoden sivutoimisesti majoituskeskuksen apulaismajoittajana. Tuolloin tehtäväni oli avata ovet, jakaa numerolaput ja ojentaa varsinaiselle majoittajalle asiakkaan kortti, josta kävi ilmi aiemmat majoituskerrat. Onnekkaat hakijat saivat majoitusosoituksen, joka kourassaan toiveikkaasti suuntasivat kohti majapaikkaa, jonne sitten toivon mukaan pääsivät sisään, jos paikan vahtimestari niin suvaitsi sallia. Vielä 80-luvun puolivälissä asuntolapaikkoja oli Helsingissä pelkästään noin 2000 ja monena talvena tarvittiin lisäksi hätämajoitusta, jota järjestettiin muun muassa Sturenkadun entisessä poliisiputkassa ja Kyläsaaren jätteenpolttolaitoksen turbiinihallissa. Mutta muutoksen tuulet olivat jo ilmassa. Helsingin kaupunki alkoi jakaa vähitellen pieniä määriä kaupungin vuokra-asuntoja myös oikeasti asunnottomille, tukikoteja perustettiin ja tukiasuntoja hankittiin sekä kaupungin vuokra-asunnoista että yksityisiltä markkinoilta. Tukiasuntojen hankkiminen oli myös sitä varten vuonna 1985 perustetun Y-Säätiön keskeinen tehtävä. Vähitellen asuntolapaikkojen määrä kääntyi laskuun ja ne korvautuivat oikeilla asunnoilla. Tämä oli asia, jota Vailla vakinaista asuntoa ry. oli perustamisestaan lähtien sitkeästi ajanut. Kun 2007 palasin asunnottomuustyön pariin pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman puitteissa, paljon oli jo muuttunut, mutta yksi tavoite oli kirkkaana mielessä: tilapäisestä asuntola-asumisesta pitää päästä lopullisesti eroon. Vuonna 2013 sain tilaisuuden päästä taas tekemään työtä asunnottomuuden

Kolumni poistamiseksi Y-Säätiön toimitusjohtajan tehtävässä. Tässä tehtävässä korvaamattomana yhteistyökumppanina on ollut ja on edelleen asunnottomuustyön katu-uskottavin organisaatio eli Vailla vakinaista asuntoa ry. Asunnottomuuden maisema on muutamassa vuodessakin muuttunut ja kehitys on ollut oikeansuuntainen, mutta riittämätön. Suomessa omaksuttu asunto ensin -periaate on saanut paljon huomiota maailmalla, ja Suomen kehitys onkin poikennut useimpien maiden kehityksestä, joka on näkynyt katuasunnottomuuden räjähdysmäisenä kasvuna. Tällainen kansainvälinen vertailu ei tietenkään paljon suomalaista asunnotonta lämmitä ja paljon on vielä tehtävää. Viime vuosien kehitys on kuitenkin osoittanut, että monen asiaan intohimoisesti sitoutuneen toimijan yhteistyöllä asunnottomuus oikeasti voidaan poistaa eikä muuta tavoitetta voi ollakaan. Asunnottomuus on itse asiassa jäävuoren huippu isommasta ongelmasta eli kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen pulasta. Asumisen pitää olla ihmisoikeus, sosiaalinen perusoikeus, jokaisella ihmisellä pitää olla mahdollisuus kohtuuhintaiseen turvalliseen asuntoon. Se on mahdollista, jos päättäjät niin haluavat. Nykyhallitus teki jo päätöksen asunnottomuuden puolittamisesta neljän seuraavan vuoden aikana, mutta se ei riitä, tavoitteena pitää olla asunnottomuuden poistaminen. Minulla on tämän lehden lukijoille yksi toive. Ensi kevään eduskuntavaaleissa äänestäkää sellaisia ehdokkaita, jotka sitoutuvat asunnottomuuden poistamiseen. Sitten minäkin pääsen eläkkeelle. Juha Kaakinen Kirjoittaja on Y-Säätiön toimitusjohtaja.


ABC –mit en toimia Asunnottomana pääkaupunkiseudulla

30

Kadulta kotiin •  VARMISTA KUNTALAISUUS Kirjaudu kuntaan, joka on asumisesi ja hyvinvointisi kannalta sinulle sopivin. Tämä tehdään maistraatissa. Jos haluat vaihtaa kotikuntaa, varaudu perustelemaan miksi. •  HAKEUDU ASUMISNEUVONTAAN

Vailla vakinaista asuntoa ry

Asumisneuvoja Ulla Pyyvaara, puh. 050 443 0102, asumisasiat@vvary.fi ma–pe klo 9–16 toimistolla, Kinaporinkatu 2 D (käynti sisäpihalta) Neuvontaa ja ohjausta, kokonais­ tilanteiden selvittely, viranomaispuhelut ja -kontaktit, apua asuntohakemuksen teossa, sekä puollot asuntohakemuksiin. Ajanvarausta ei tarvita, mutta on hyvä soittaa etukäteen. Ulla tavattavissa Vantaalla Tikkurilassa Minttu-kirkon tiloissa (Minttukirkontie 20)

Helsingin kaupungin asumisneuvojat

Neuvontaa helsinkiläisille erilaisissa asumisen ongelmissa, yhteensä 16 asumisneuvojaa, kysy oman alueesi neuvoja. Vuokranmaksuvaikeudet, häätöuhkatilanne, tukien ja etuuksien hakeminen, muut asumisen haasteet. Helsingin kaupungin asumisneuvojat ovat viranomaisia, jotka ovat yhteydessä myös kaupungin asumisjonovastaavaan! Sosiaalitoimiston vaihde puh. 09 310 5015 Asumisneuvonta-chat: Asumisneuvonnan chat-palvelu on avoinna ma-pe klo 13–15. Muina aikoina olemme tavoitettavissa puhelimitse. Yhteystiedot sivuiltamme: http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/ sosiaali-ja-terveyspalvelut/sosiaalinentuki-ja-toimeentulo/asumisneuvonta/ yhteystiedot Vantaan sosiaalitoimiston vaihde puh. 09 83911 Muista oma aktiivisuus – se katsotaan eduksesi kun haet asuntoa!

•  MUITA NEUVONTAJA TUKIPALVELUJA: Erityisdiakonia ja diakoniatyö Pääkaupunkiseudun diakonit auttavat myös asumisasioissa. Hermannin diakoniatalo: Hämeentie 73, puh. 09 2340 2571 Vantaan seurakunnat: vaihde 09 830 61 Helsingin velka- ja talousneuvonta Hämeentie 31 A, 4. krs Avoinna ma–pe klo 8.15–16 Asiakasohjaus ja neuvonta puh. 09 3104 3887 ma–to klo 9–12 Kuluttajaliitto Kuluttajaliitolla on lakimiehen maksuton neuvontapalvelu myös vuokra-asumiseen liittyvissä asioissa. puh. 010 80 22 40, ti–pe klo 10–12 ja ti klo 17–19 Neuvontapiste Ne-Rå Avoinna ma–to 9–16 puh. 046 850 9282, Sturenkatu 11 00510 Helsinki Hakemusten täyttöapua. Liikkuva tukityö ja palveluohjaus Juhani Haapamäki puh. 044 520 7870 liikkuvatuki@vvary.fi Maahanmuuttoasioiden asiantuntija Heini Puurunen puh. 044 260 3818 Maahanmuuttoasioiden asiantuntija Vanhempainvapaalla, sijainen palkataan alkuvuodesta 2019. heini.puurunen@vvary.fi Etsivän työn tiimi Yökiitäjät puh. 050 528 2013 yokiitajat@vvary.fi

Kaupungin asunnot helsingissä Heka (Helsingin kaupungin asunnot Oy) omistaa suurimman osan kaupungin vuokra-asunnoista, joita Stadin asunnot puolestaan välittää. Stadin asunnot neuvoo hakijoita asuntohakemuksen täyttämisessä yms. sekä välittää hakijoille tarjotut asunnot. Tilakeskuksessa käsitellään vuokra-asuntojen osalta vapaarahoitteisten ja työsuhdeasuntojen vuokrasopimukset. Nettisivut ja lisätietoja: www.stadiasunnot. fib ja www.hekaoy.fi Olennaisia kriteereitä: • Asunnon saadakseen pitää ensisijaisesti olla sille tarve (kts. asunnontarveluokitus) • Kaupungin asuntoihin on tulo- ja varallisuusrajat • Vuokravelka voi olla este, ks. tarkemmin https://www.hel.fi/kv/ stadinasunnot-fi/hekan-asunnot/ ukk-heka/#7 • Kotieläimet sallitaan kaupungin vuokra-asunnoissa • Kaupungin tarjoamat asumisneuvontapalvelut kodittomille ovat sosiaalitoimen alla Asunnontarveluokitus: • Kaikkein kiireellisimmässä asunnontarpeessa on hakija, joka on asunnoton tai vastaavassa tilanteessa • Asunnottomaksi katsotaan henkilö, joka: asuu ulkona tai asunnoksi kelpaamattomissa tiloissa, asuu yömajassa tai vastaavassa tilapäisluonteisessa majoituksessa tai asuu laitoksessa asunnon puutteen vuoksi tai jonka laitoksesta pääsyn esteenä on asunnon puuttuminen tai asuinolosuhteiltaan on rinnastettavissa emt. olosuhteisiin. • Asunnottomaksi voidaan katsoa myös perhe, jonka perheenjäsenet joko asuvat erillään tai muissa tilapäismajoituksessa • Erittäin kiireelliseksi asunnontarpeeksi voidaan katsoa mm. jos on viranomaisen päätöksellä ilman omaa syytään velvoitettu muuttamaan asunnostaan, jää asunnottomaksi asunnon purkamisen vuoksi tai asunto on erittäin ahdas. • On muuttamassa paikkakunnalle, josta on saanut työ- tai opiskelupaikan. • Muita kiireellisyyteen vaikuttavia seikkoja voivat olla esimerkiksi; asunnosta irtisanominen, pysyvä sairaus tai vamma, asunnon ahtaus, avioero tai vastaava tilanne.


31

Yösijat Matalan kynnyksen yöpymispaikat pääkaupunkiseudulla: HELSINKI Hietaniemenkadun palvelukeskus Hietaniemenkatu 5 B, 00100 Hki puh. 09 3104 6628 Neuvonta ja päivystys ma–su 24h Asumispäivystyksessä on kriisimajoituspaikkoja 43:lle miehelle ja 9:lle naiselle. Palvelu on asiakkaalle maksutonta. Kalkkers, Vailla vakinaista asuntoa ry Vaasankatu 5 F, lähellä Sörnäisten metroasemaa Avoinna klo 22–06, puh. 050 443 1068 yöaikaan

Ruokaa & päiväkeskukset MAKSUTON AAMIAINEN/ RUOKAILU: HELSINKI

Kirkko ja kaupunki -lehti ja www.helsinginseurakunnat.fi

Elokolo Toinen linja 31 ma–pe 9–13, aamupuuro 9–11 Kontulankaari 11 A, kerhohuone 00940 Hki

Ostarin Onni, Pihlajamäen kirkolla Liusketie 1, 00710 Helsinki Tiistaisin klo 9–11 Aamupala 0,30€. Lahjoitusleipää

Päiväkeskus Illusia Mäkelänkatu 50 B Päivittäin klo 9, aamupuuro Vanha kirkko Annankatu 14 D Kahvia ja pientä syötävää ke 12–14, to 11–14 pe 9–12

Tilapäinen hätämajoitus, Hermannin diakoniatalo Hämeentie 73, 00550 Hki, pullakirkkosali 2.krs puh. 09 2340 2572 yöaikana Avoinna yön kerrallaan, klo 21–07 Mahdollisuus majoittua, neuvontaa, leipää ja teetä.

Vepa Vaasankatu 5 Maksuton lämmin ateria arkisin Aukioloajat arkisin 8–14, paitsi ke 8–13

Helsingin diakonissalaitos, hätämajoitus Alppikadun kortteli 21–08, pääasiassa EU:n liikkuvalle väestölle puh. 050 5053668, 050 5053709

Vihreä keidas Mäkelänkatu 50 b. Aamiaista 9–11, muina aikona tarjolla teetä ja mahd. lahjoitusruokaa.

VANTAA

EDULLINEN AAMIAINEN/ RUOKAILU HELSINKI

Koisorannan palvelukeskus ja ensisuoja Koisotie 5, 01300 Vantaa puh. 09 8392 4398 Yöpymispaikkoja on 20, ja ne täytetään tulojärjestyksessä. Päivystykseen voi tulla ilman lähetettä klo 12-24. Päihtyneenä voi tulla klo 16 alkaen.
 ESPOO Olarinluoman vastaanottokoti Luomanportti 9, 02070 Espoo puh. 050 0515 978 Jos sinulla on päihdeongelma ja olet asunnoton, voit hakeutua vastaanottokotiin ilman ajanvarausta. Avoinna 24h. Espoon kaupungin kriisimajoitusyksikkö Viisikko Kuninkaantie 41 D Espoolaisille asunnottomille, joilla on akuutti tilapäisen majoituksen tarve eikä päihde- ja mielenterveysongelmaa.

Vapaakirkko Annankatu 1 to 11-12, soppakirkko

D-ASEMA KANNELMÄKI Klaneettitie 11, 00420 Helsinki ma, ti, to ja pe 12–13.30 /ruokailu 1€ Itiksen symppis Turunlinnantie 14 A ma-pe klo 9–14, puuroaamiainen 0,20€ Kontulan symppis, Kontutalo (ostoskeskus) Keinulaudankuja 4 ma-pe klo 9–14, puuroaamiainen 0,20€

Hietaniemenkadun palvelukeskus Hietaniemenkatu 5 B, 00100 Hki (sisäpihalta) Asunnottomille helsinkiläisille päivittäin: Lounas klo 11–13 (talon ulkopuolisille kävijöille alkaa klo 12), hinta 1,10€ Päivällinen klo 16.30–17.30, hinta 1,10€ Kahvi ja voileipä klo 8–17.30, hinta 0,55€ Henkilön tulisi itse maksaa ateriansa tai hakea omalta sosiaalityöntekijältä/ -ohjaajalta maksusitoumus ruokaan. HeTy – Helsingin Työttömät Katajanokanlaituri 4, Lounas 4€, HeTyn jäsenet 3€ lounastarjoilu aloitetaan pian, seuraa sivustoa. Kumppanuustalo Hanna Sturenkatu 12, 00510 Hki Ma–pe klo 10–15 Asukasbuffetissa kahvia, pientä suolaista ja makeaa omakustannushintaan, talon aukioloaikoina.
 Elokolo Toinen linja 31, 00530 Hki Päivittäin klo 9–15 Kahvia 0,50€, teetä/mehua 0,20€, voileipää 0,70€ ja pulla/kakkupala 0,30€ ELINTARVIKEJAKELUA Heikki Hurstin ruokajakelu Helsinginkatu 19, 00500 Hki
 ke ja pe noin klo 9.30–14 Myllypuron elintarvikejakelu, Jauhokuja 3, 00230 Hki ma–pe 8–11 Pelastusarmeijan elintarvikejakelu Castréninkatu 24–26, 00530 Hki Leivän jako ark. klo 9-15, torstaisin klo 9–13 Ruoka-apu vain ajanvarauksella ark. klo 8–9 puh. 09 7743 1320 / www. pelastusarmeija.fi/ajanvaraus

Erityisdiakonia Hermannin Diakoniatalo, Hämeentie 73 Ma, ti ja to päivätupa klo 9–12 2 kuppia kahvia ja tuplaleipä 0,50€. Puuro 0,20€ Su pullakirkko 10 Ke Diakoniaruokailu (1€) klo 12–13 p.s. muutokset tietoihin voi lähettää Myös muissa seurakunnissa ruokailua, ks. toimisto@vvary.fi


Lämmin kiitos tukijoillemme! Veikkaus Oy Sato Oy Stea Skanskakodit Suomen Hypoteekkiyhdistys Eniro 0100100 N2 Mars Finland Rollfoods Finnair catering Majvik K-market Maununneva Hihnalat Emmaus Emmaus-Västervik SEL ry Ravintola Blancco Pasila Ilkka ja Vappu Taipale Suomen yhteiskunta-alan ylioppilaat Danmarkshjemmet rf. Stiftelsen Sjunde Mars Fonden Helsingin kaupunki sosiaali- ja terveyslautakunta Espoon kaupunki sosiaali- ja terveyslautakunta Elina Yrjölän ja Juha Sihvosen 100 v. muistosäätiö. Kanniston leipomo Hakaniemi ja Kallio Helsingin Löytötavarapalvelu Kakkumestari Suvilahdenkatu Lidl JcDecaux King Kebab Ehyt ry HK SCAN sekä kaikki yksityiset lahjoittajat ja tahot!

Profile for Vva ry

Asukki 2-3 / 2018  

Asunnottoman yksineläjän lehti vuodesta 1986 alkaen. Julkaisija Vailla vakinaista asuntoa ry.

Asukki 2-3 / 2018  

Asunnottoman yksineläjän lehti vuodesta 1986 alkaen. Julkaisija Vailla vakinaista asuntoa ry.

Profile for vvary
Advertisement