Vuonislahti-lehti 3/2023

Vuonislahti

2023 n:o 3

Vuonislahden seudun kylälehti

27. vuosikerta

Mystinen Simpukka

Syyslehtemme etusivun aiheeksi pomppasi aivan yllättäen Simpukka. Naapureina tämän simpukan ajattelimme jo menetetyksi.

Eva ja Paavo Ryynänen rakensivat vuosien 1970-80 vaihteessa Evan siskon Esterin perheelle huvilan Raapionniemeen.

Perilliset eivät halunneet vanhennettuaan enää pitää paikkaa, joka sijaitsi kaukana Helsingin seudulta,

Kylälehti

Vuonislahti-lehdelle tulee nyt täyteen

27. vuosikerta. Lehden teko alkoi silloin enemmän mainos-lehtisen pohjalta, mutta pian havaittiin, että lehteen tarvi-

niinpä huvila myytiin.

Minua on valistettu siitä, että pitäisi kertoa lehdessä vain hyviä ja kauniita asioita. Tämä Simpukka olkoon tämän lehden kaunis asia. Taiteilija Evan työt ovat kuvastaneet ja viestittäneet aina kauneutta. Kolmos-sivun tarina osoittaa, että kauneuden viesti elää edelleen. Olkoon se kolmossivun tarina tämän simpukan helmi.

taan enemmän tarinaa, havaintoja, näkemyksiä ja kehittämisotetta. Tällä linjalla mennään edelleen, kun yhteistyökumppaneittemme ilmoitukset ja mainokset ovat lehdenteon mahdollistaneet.

MAINIO KYLÄ PIELISELLÄ

Kylällemme on annettu mainio asuin-

ja luonnon ympäristö, kylää on pidetty myös vauraana ja vuonislahtelaisia moniarvoisena yhteisönä. Tämä moniarvoisuus olisi sen mukaan muodostunut vuosisataisesta kauppapaikan roolista, rautatien tulosta ja junaliikenteestä, myös 1700-luvulta periytyvän kestikievari-reitin kulkijat antoivat varmaan oman ripauksen

moniarvoisuutta ”kyläsoppaan”. Kylän matkailullisena juurena voidaan pitää tätä pitkää kestikievariaikaa, Kolin pitkää matkailullista perintöä ja junamatkailua, joka mm. 1970-luvulla näkyi voimakkaana Interrail-ajanjaksona.

Reino Kuivalainen vastaava toimittaja

Liikkumisten summa on vakio!

ENSIMMÄISTÄ KERTAA TUSKAILEN pääkirjoituksen kanssa, josta olen jopa pähkäilyt itselleni ohjeistoa, että sen voisi ”oikein” kirjoittaa. Lehti taitettiin melkein yön hetkinä kuten tavallisesti. Taittajan kanssa on mukava siinä pähkäillä myös muuta maailman menoa. Nyt keskusteluissa Riitan ja Joken kanssa oli pääosinSimpauttaja, kuinkas muuten. Pääkirjoitus jäi aamuun, jota aamuseitsemän jälkeen palasin kirjoittamaan Pieliselle.

TULOMATKALLA JO HIUKAN AIVOT antoivat asioita ulos ja päätin kirjoittaa liikkumisesta, ihmisen liikkumisesta. Pakkaa sekoitti heti kuitenkin sunnuntain Hesarin (10.9.2023) saaminen silmien eteen, ja siitä professori Jarno Valkosen (Lapin yliopisto) haastelun pohjalta syntynyt laaja artikkeli, jonka oli Anna-Stina Nykänen kirjoittanut. Artikkeli otsikoitiin ”Näin mökki meitä opettaa” ja kerrottiin Valkosen tietävän,

että suomalaiset toimivat mökeillään järkevästi, mutta kaupungissa asuessaan holtittomasti. Valkonen puhuu asumisen aineenvaihdunnasta. Se on sama niin mökissä kuin kerrostalossakin; tarvitaan energiaa, vettä ja jätteiden poistoa. Aineenvaihdunta vaikuttaa aina luontoon, ympäristöön ja ilmastoon, ja tämän tajuaa helpoimmin juuri mökillä. Valkonen ruotiin artikkelissa jokaisen osa-alueen erikseen. Voikin ajatella sähkönkulutusta. Jokainen kuluttaa sähköä ehkä kymmeniin akkuihinsa ja samalla arvometalleja, joita maailmassa on niukasti. Kun kunnon kaupunkilaisihminen kiertää lenkillä ja kuuntelee äänikirjaa, siinä energiaa kuluu muualtakin kuin oman navan ympäriltä. Professori Valkosen mukaan mökki voi olla suomalaisille elämän ja energian kannalta välttämätön paikka ladata akkuja.

ETSIKÄÄ JA LUKEKAA tämä artikkeli, taikka Valkosen muita aiheeseen liittyviä

Kirjailija Heikki Turuselle haetaan korkeaa arvonimeä!

Juuan kunta yhdessä Lieksan, Nurmeksen ja Joensuun kaupunkien kanssa sekä kustantaja WSOY ovat päättäneet hakea Heikki Turuselle korkeaa kulttuurineuvoksen arvonimeä. Hakijat perustelevat hakemusta mittavalla elämäntyöllä suomalaisen kielen ja kirjallisuuden parissa, todetaan päätöksessä.

Turusta voidaan pitää koko sodan jälkeisen maaseudun ja erityisesti pohjoiskarjalaisen vankkumattomana kuvaajana niin kielellisen kuin seudun elämämuodon osalta. Heikki Turunen on kirjoittanut kaikkiaan 30 romaania taikka runoteosta, joista ensimmäisen Simpauttaja-romaanin julkistamisesta (1973) tuli tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Romaaneihin perustuvia teatteriesityksiä on esitetty mm. kesäteattereissa kymmenittäin.

Lisäksi hän on tehnyt yhden yrityshistoriikin ”Hongan tarina” sekä kuvateokset

Pielisen kirja 1997 (yhdessä Reino Turusen kanssa) ja Lieksa – eräkaupunki 1981 (yhdessä Mikko Savolaisen kanssa.

Heikki Turusen romaaneista on tehty 3 elokuvaa taikka TV-tuotantoa. Simpauttaja 1973 (ohjaaja Veikko Kerttula)

Kivenpyörittäjän kylä 1995 (ohjaajana Markku Pölönen)

Joensuun Elli 2004 (ohjaajana Anssi Mänttäri)

Kirjailija Antti Heikkinen on kirjoittanut vuonna 2015 Heikin elämäkerran, Heikki Turusen elämä ja teot.

Kirjailija Turusta on palkittu seuraavasti:

J. H. Erkon palkinto 1973

Kalevi Jäntin palkinto 1973

Kiitos kirjasta -mitali 1974

Kirjallisuuden valtionpalkinto 1977

Pohjois-Karjalan taidepalkinto 1977

Kalevalan juhlavuoden palkinto 1984

Pro-Maaseutu -palkinto 1995

Kareliaani-palkinto 1995

Pro Finlandia-mitali 2001

Vuonislahden Äänitorveksi Heikki on valittu vuonna 2007.

Lieksalainen Kulttuuriseura Pielisen Lumo ry on Heikin nimikkoseura (Suomen kirjailijanimikot ry)

Reino Kuivalainen

kirjoja, niin opitte lataamaan omia akkujanne ja saamaan energiaa elämäänne. Niin, nyt siihen liikkumiseen.

MUINOIN LÄHES KAIKKI LIIKKUMINEN oli työperäistä. Suuret muuttoliikkeet aiheutuivat nälän ja muiden katastrofien takia. Varsinaista laajaalaisempaa liikkumista aiheuttivat vain kauppa ja hallintotoimet. Kaikki toiminta oli ”ihmisen kokoista” ja sen takia hyvin hallittavissa.

Kehitys on kehittynyt talouden ehdoilla, ja ihmisestä on tullut tekijä, joka joutuu monesti rakentamaan varsinaisen elämänsä uudelleen. On työ ja sitten aivan erillinen vapaa-aika. Nyt matkustellaan, lenkkeillään, harrastetaan tai vaikka mökkeillään vapaa-ajalla, ladataan akkuja kuten sanotaan.

HAETAAN ELÄMYKSIÄ LIIKKUMISESTA, kun monellekaan työ ei enää sitä

mahdollista. Sittemmin keksittiin, että tehdäänpä mahdollisuus etätöihin, jossa työmatkaliikkuminen jää vähäisemmäksi. Liitettiin ihmisen ajattelu samalla kiinni digiverkkoihin, jolloin siirrettiin samalla työnantajien kustannuksia laajasti työntekijän maksettavaksi ja jouduttiin siirtämään mahdollinen vuorovaikutus ja sosiaaliset kontaktit verkkoon taikka vapaa-ajalle.

Tässä tulevat sitten kaksoisasumisen (mökkeily ja kaupunkiasuminen) hyvät puolet esiin, eli puuhaillaan ihmisen kokoisesti mökillä ja osallistutaan vaikka kylän talkootoimintaan, joka paikkaa hienosti myös repeämiä sosiaalisissa verkoissa. Saadaan se liikkumisen tasapaino kuntoon ja mahdollisuus terveeseen elämään.

Reino Kuivalainen

Kaisa Mäkäräinen yhteistyöhön

Kolin Matkailun kanssa

Kolin Matkailu Oy ja urheilija, yrittäjä Kaisa Mäkäräinen ovat sopineet monipuolisesta yhteistyöstä. Mäkäräinen on jatkossa mukana edistämässä Kolin matkailualueen tunnettuutta erityisesti urheilijoiden ja eri urheilulajien harrastajien parissa. Yhteistyön ensi vaiheessa hän on kartoittanut Kolin parhaita harjoituspaikkoja ja -reittejä niin treeniryhmien leirityspaketteihin kuin kilpaurheilijoiden omatoimista treenaamista varten.

Mäkäräisen voi nähdä jatkossa myös pressimatkoilla oppaana ja Kolin matkailumarkkinoijana sosiaalisessa mediassa. Talvikauteen siirryttäessä moninkertainen ampumahiihdon maailmancup-voittaja on mukana Kolin talven hiihtotapahtumien – Kolin maisemahiihdon (25.-26.2.2024), Ruunaan Koskihiihdon ja Ahmanhiihdon (maaliskuu 2024) – suunnittelutiimissä. ”Olen todella iloinen Kaisan kanssa solmimastamme yhteistyöstä. Alueen yrittäjät saavat nyt todellisen ammattilaisen auttamaan niin rullahiihto-, polkujuoksu- ja gravel-reittien kuin

treenipaikkojen ja eri urheilutapahtumien kehityksessä”, Kolin Matkailu Oy:n toimitusjohtaja Tiina Kanninen toteaa.

Kaisa Mäkäräinen on innoissaan alkavasta yhteistyöstä hänkin. ”Koli on itselleni tuttu ja rakas paikka kilpaurani vuosikymmeniltä. Täällä on hyvät nousut ja monipuolinen maasto, maiseman kauneudesta puhumattakaan”, nykyään Kolilla hiihtämässä, vaeltamassa ja melomassa käyvä Kaisa Mäkäräinen kertoo.

Joensuussa asuva Kaisa Mäkäräinen

on suomalainen ampumahiihtäjä ja moninkertainen MM-voittaja. Huippu-uransa Mäkäräinen lopetti maaliskuussa 2020 ja toimii nykyään muun muassa urheiluvalmentajana ja -asiantuntijana. Ehkäpä näemme Kaisan vaikka keväisellä jää- ja luistinradoilla Pielisen yli ja osallistumassa tapahtumiimme kuten Pielisen Jäähiihtoon. On hyvä muistaa, että Kolin Matkailu Oy:n osakasyrittäjistä 5-6 toimii Vuonislahden puolella.

Vuonislahden Kyläseuran hallitus 2023

Puheenjohtaja Anu Penttinen (kyläpäällikkö) p. 050 3616 356

Kyläseuran sihteeri Raija Ruusunen

Varapuheenjohtaja Kari Saarelainen (Vuonislahden Urheilijat ry)

Jäsenet Tapio Nevalainen (Vuonis-kylämatkailu-Osuuskunta Vuonis)

Aulis Nevalainen (SF-Caravan Pielisen Karjala, Rekiniemi)

Leena Vallius (Vuonislahden Martat ry)

Leena Kuivalainen (Kulttuuriseura Pielisen Lumo ry)

Reino Kuivalainen

Evan ja Paavon kosketus

Vuoden 2020 helmikuu. Jyväskylän ruskeanpuuroinen kaupunkilumi oli jo jäänyt mielestämme Rautavaaran metsien vaiheilla. Mitä pidemmälle ajoimme, sitä valkoisemmaksi, puhtaammaksi ja syvemmäksi muuttuivat niin maasto kuin metsätkin. Jossain edessämme piti oleman Lieksa-niminen paikkakunta, Pielisen rannat ja isännättömäksi jäänyt talo.

Rauha, valo ja hiljaisuus houkuttivat niin, että kaupunkielämä jäi ihmeen helposti taaksemme. Toistaiseksi vai pysyvästi, kuului sen kesän kysymys.

”Eva Ryynäsen taiteilijakoti ja ateljee”, luin muutamaa kuukautta myöhemmin tienviitasta. Kuten Lieksankin, annoin tien viedä ja yllättää. Evan ja Paavon maailma valloittivat minut heti ensi tapaamisella; kaupungin tohina ja työt olivat helppoja unohtaa paneutuessani Evan työmenetelmiin, materiaaleihin ja visioihin. Eva oli ollut isoäitini aikalainen. Hänen kukkansa, puunsa, eläimensä ja lintunsa tuntuivat vievän minut takaisin lapsuudenkotiini, jossa samankaltaiset aiheet ja muodot olivat lumonneet minut pääsiäismunien, lautasliinojen ja isoäitini mekkojen koristeissa.

Tunsin oloni Evan ja Paavon luona kotoisaksi. Ehkä yhtä paljon kuin Evan taide, minua veti puoleensa parin arkkitehtuuri. Paaterin kotitalo oli samanaikaisesti kotoinen ja juhlava, klassinen ja moderni, avoin ja salaperäinen. Niinpä harva se päivä matkasimme sinä kesänä Paateriin – ja joka kerta Eva ja Paavo yllättivät minut uusilla yksityiskohdilla, näkökulmilla ja ratkaisuilla. Lieksa ei enää ollutkaan jotain väliaikaista vaan se puhutteli minua syvästi.

Facebook tietenkin tiesi salaisesta haaveestani muuttaa Paateriin ja varmaankin sen mahdottomuudestakin. Sen suodattimien läpi tihkuikin vihje siitä, että Evan ja Paavon rakentama kesämökki etsi uutta omistajaa.

Kiskoessani Mikaa takinliepeestä autonpenkille, en uskonut, että meillä olisi muuta mahdollisuutta kuin pelkästään saada käydä katsomassa mökkiä. Sillähän olisi varmasti satoja ottajia. Mutta jo tilaisuus omin silmin nähdä ja tutustua

Paaterin taiteilijakoti –Kauneuden kosketus

Kuvanveistäjä, professori Eva Ryynäsen elämäntyötä kuvaamaan julkistettiin tämän kesän alussa dokumenttielokuva ”Taiteilijakoti Paateri - kauneuden kosketus”. Paateriin perustettiin elokuvan esittämistä varten teatteri, jossa elokuvaa on esitetty nonstop-esityksenä. Elokuvaa on tarkoitus käyttää myös esittelytarkoituksiin laajemminkin.

Elokuva, joka on noin 20 minuutin mittainen, on Pielisen museon omaa tuotantoa. Sen käsikirjoituksesta vastasi FM Sirpa Sulopuisto, kuvauksesta/leikkauksesta Raimo Salo, ohjauksesta Kirsikka Leino ja musiikista Tellu Ella Inkeri Turkka. Elokuvassa esiintyvät Sara Lammi, Kirsikka Leino, arkkitehti Lasse Nevalainen ja vuonislahtelainen Pitkäsen perhe Kulttuuriseura Pielisen Lumo ry

vielä yhteen Evan teokseen ja vielä yhteen Evan ja Paavon rakennustaiteelliseen näkemykseen oli ainakin yrittämisen arvoista.

Ajaessani piskuista pihatietä ylös ihmettelin miten tällaisessa paikassa ei ole edes porttia. Paikallisia ja muita vieraita pitäisi varmaankin suorastaa virrata sisään. Pihaan päästyämme moiset ajatukset olivat jo unohtuneet ja suorastaan imin sisääni kesämökin tarjoamia kuvaelmia: kissa ja koira oven pielessä, näkinkenkiä ja saunova perhe vastoineen päivineen.

Kesämökin sydämessä oli, ihmeellistä kyllä, kolmas versio Paavon avotakasta – minun silmilleni maailman parhaimmasta keksinnöstä ja lämmönlähteestä. Muita yksityiskohtia en tuosta ensikohtaamisesta Simpukan kanssa muistakaan. Muistan vain, kuinka olisin tahtonut jäädä loppuelämäkseni tuolle mäntyjen alla olevalle maa-alalle.

Ehkäpä meillä sittenkin olisi mahdollisuus? Tartuin miestäni jälleen kädestä; jonkun oli kerrottava ja käännettävä intoni ja aikomukseni suomen kielelle. Kysy, kysy vaan, voimmeko vielä tehdä tarjouksen.

Tunnit venyivät ja antoivat minulle aika miettiä, toivoa ja unelmoida. Onnistuisiko meidän todellakin päästä istumaan Evan kaarevalla puupenkillä, katsomaan Paavon kaminatulta, ja kulkemaan kaurisperheen idylliä kuvaavasta ulko-ovesta? Pielisen laineet ja ilta-auringon puna tuntuivat vähäisiltä lisiltä, sama se sijaitsisivatko nämä viitisenkymmentä neliötä pellolla, metsässä vai suolla! Ainoa merkitsevä asia oli, saisimmeko enää koskaan nähdä tuota kokonaistaideteosta.

Kolme vuotta tämän intohimon jälkeen on koittanut aika tehdä yhteistyötä Paaterin, Pielisen museon, Vuonislahden kylän ja muiden tahojen kanssa. Kaikki joita Eva ja Paavo koskettavat voivat nyt saada tutustua aikaan ennen Evan läpimurtoa tunnettuna ja tunnustettuna taiteilijana ja paikkaan, jonka Eva ja Paavo yhdessä rakensivat ja jolla ilmiselvästi oli Evalle suuri vaikutus ja merkitys.

Eneken Tikk

Kesä Karjalassa Kesä Karjalassa

Me – Almuth Steffens ja Steffen Hartmann – tulemme mielellämme Karjalaan. Nyt kesällä olimme jo kolmatta kertaa Vuonislahdessa ja saimme viettää ihanaa aikaa Pielisen rannalla. Rakastamme tätä järveä sen hellästi loiskuvine aaltoineen, veden ylle kaartuvine taivaineen, kimmeätävine auringonlaskuineen ja auringonnousuineen, jotka herättävät meidät aikaisin aamulla. Rakastamme myös Kolin pyhää vuorta toisella puolella järveä, sen vaikuttavia, korkeita kallioita ja suuria puita sekä alati muuttuvia pilviä, jotka näyttävät jatkavan ikuista tietään Venäjälle saakka. Iltaisin käymme saunassa ja keskustelemme elämän tarkoituksesta, ystävistämme ja suhteestamme heihin. Myös vaikeudet ja sosiaaliset ongelmat tulevat usein puheeksi. Almuth on eurytmisti. Eurytmia on liikkumisen taidetta, jossa puhetta ja musiikkia esitetään liikkeen avulla. Lisäksi Almuth opiskelee myös hoitoeurytmiaa, joka perustuu erilaisten liikkeiden parantavaan voimaan. Steffen on muusikko ja hän esiintyi kesällä kahdessa konsertissa, joista ensimmäinen oli Paaterin kirkossa. Ohjelmistossa oli Johann Sebastian Bachin 24 preludia sarjasta „Das Wohltempierte Klavier I“. Toinen konsertti oli Lieksassa ja siellä soi konserttipianolla monipuolinen kooste, jossa oli teoksia Jean Sibeliukselta, Astor Piazollalta, Torben Maiwaldilta ja Ludwig van Beethovenilta. Lisäksi ohjelmistoon kuului Steffenin oma sävellys, joka perustuu intialaisesta norsujumala Ganesasta kertovaan runoon.

Muusikon uran lisäksi Steffen on myös kirjailija ja kustantaja. Hän on kirjoittanut tai ollut vahvasti myötävaikuttamassa yhdentoista kirjan syntyyn. Edition Widar-kustantamo on julkaissut yli neljäkymmentä kirjaa useilta eri kirjailijoilta. Yksi kirjoista on jopa käännetty suomen kielelle, kirjan nimi on “Henkinen läsnäolo ja luova voima“. Steffen on kirjoittanut kirjan yhdessä Anton Kimpflerin kanssa, jolla on parhaillaan tekeillä toinen teos nimeltään „Kaikki voidaan uudistaa“. Kustantamon nimi Widar viittaa skandinaaviseen Edda-muinaista -

Runoilija, FT Eija Komu esiintyy Lieksassa

rustoon, jossa käsitellään ikiaikaisia myyttejä. Eddassa ollaan ihmiselon suurten kysymysten äärellä. Myyttien pohdintaa voi yhdistää myös meidän aikaamme ja vaikkapa Suomeen. Rauhan aikaansaaminen ihmiskunnalle on tärkeää!

Steffen luennoi Widarista ja muistakin tärkeistä teemoista eri maissa; Saksan lisäksi Itävallassa, Sveitsissä ja Suomessa (Paivola ja Helsinki). Ovatpa matkat ulottuneet aina Brasiliaan saakka.

Täällä Karjalassa ollessamme noudatamme “digidieettiä“ . Käytännössä tämä merkitsee sitä, että kieltäydymme teknisistä laitteista kuten kännykkä, tietokone ja radio. Internetiä emme selaa. Luemme, laulamme ja tanssimme paljon yhdessä. Juttelemme puille

ja kiville, usein jopa mustikoille… Uskokaa pois, se on hauskaa!

Pidämme erittäin paljon Eva Ryynäsen taideteoksista. Ne ovat todella eläviä, hyvin vahvasti maassa kiinni ja samalla tosi inhimillisiä. Meille on ilo työskennellä Matti Makkosen j a Reino Kuivalaisen kanssa, jotka ovat esimerkillisesti sitoutuneet viemään eteenpäin paikallista kulttuuria ja yhteisöllisyyttä musiikin ja teatterin avulla. Lopuksi haluamme vielä kiittää Vuonislahden kyläkauppaa ja kahvilaa, jonka pitsoja voimme lämpimästi suositella! Mielellämme tulemme uudelleen näille ihanille Kalevalan maille! (suomentanut Sirpa Sulopuisto) Steffen Hartmann ja Almuth Steffens www.editionwidar.de

Runoilija, FT Eija Komu (o.s. Ehrukainen) on 1961 Pielisjärvellä syntynyt ja Pankakoskella varttunut kirjallisuuskriitikko ja kirjallisuudentutkija. Vuodesta 2010 hän on asunut lounaishämäläisessä nykyään Varsinais-Suomeen kuuluvassa Someron kaupungissa.

Eija Komu on kirjoittanut ylioppilaaksi Lieksan Rauhalan lukiosta 1980 ja väitellyt tohtoriksi kotimaisen kirjallisuuden alalta Joensuun yliopistossa 1995. Väitöskirja Armon tyhjiössä (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1995) käsitteli eräitä Mika Waltarin, Helvi Hämäläisen ja Paavo Rintalan romaaneja kristillisen eksistentialismin näkökulmasta. Taustafilosofeina olivat Paul Tillich ja Sören Kierkegaard.

Eija Komu toimii Karjalaisen ja Savon Median (Savon Sanomat, Keskisuomalainen ja Etelä-Suomen Sanomat) kirjallisuuskriitikkona ja pitää kirjallisuus- ja musiikkiaiheisia esitelmiä. Hän on kirjoittanut runoja murrosiästä saakka, ja hänen runodebyyttinsä Karjalainen legenda (ntamo 2023) sisältää säkeitä myös noista runoista. Runokokoelman aihepiirejä ovat ihmissuhteet, luonto ja musiikki. Teoksessa on sekä Rauli Badding Somerjoelle ja Leonard Cohenille omistetut runot, ja muita musiikkiviitteitä voi jäljittää Bob Dylaniin ja Neil Youngiin.

KARJALAINEN LEGENDA

Lieksan Kulmalla lauantaina 21.10. 2023 klo 13 pidettävässä tilaisuudessa Eija Komu lausuu Karjalainen legenda -runoteoksensa runoja ja kertoo niiden taustoista. Hän esittää myös seuraavat pohjatekstit: Jacques Prévertin Barbara, Lauri Pohjanpään Marjatan käki ja karjalainen legenda Seitsenvuotiaitten laulu. Hän laulaa laulut Itkevä huilu (Oskar Merikanto, Larin-Kyösti), vienankarjalainen häälaulu Kylä vuotti uutta kuuta, Ievan polkka (säv. trad., san. Eino Kettunen) ja skottiballadi Mary Hamilton (myös suomennos).

CD;ltä kuullaan kaksi laulua.

BRAHEAN KRIIVAREIDEN

50-VUOTISJUHLA

Sunnuntaina 22.10. klo 13 niin ikään Lieksan Kulmalla Eija Komu pitää juhlapuheen Brahean Kriivareiden 50-vuotisjuhlassa. Juhlapuheessa Nuoruuteni yliopisto käsitellään muun muassa Savijärven kirjoittajaleirejä.

Molempien tilaisuuksien järjestäjä on Brahean Kriivarit ry, ja niihin on vapaa pääsy.

Eija Komu. Kuva: Merja Ryhtä Somero-lehti

Steffen (vas.) ja Almuth (edessä) ranskalaisvieraineen Paaterissa.

Simpauttajan Otto –luonnonlapsi

”Mahtavat lintukarjat lentäkää edelläni, nouskaa lumesta ilmaan kuin kokonainen metsä, suurimmat linnut kuin nuolina pilviin syöksyvät kuuset. Minä itse olen villi ja saavuttamaton. Olen olemattomuuden onneen uskova enkeli siipiniekka. Minä olen havulintujen veli.”

VUONISLAHDEN SEUROJENTALO

15.10.2023 KLO 13-15

Simpauttajasta tuttu Ryynäsen Otto nähdään nyt ensimmäistä kertaa monologiesityksenä. Otto on taiteellisesti lahjakas metsistä ja linnuista

voimansa ottava vilpitön luonnonlapsi. Samalla hän on surumielinen hahmo, joka helposti jää sivuun yhteisön elämänriemuista.

Timoi Munnen monologin teemana on yksinäisyys. Esitys surumielinen, mutta samalla myös puhdistava ja kaunis. Sillä on vahvan taiteellisuuden ohella hoitava vaikutus.

Simpauttajan Otto - luonnonlapsi on tehty Heikki Turusen juhlavuoden kunniaksi. Turusen esikoisteos ilmestyi 50 vuotta sitten syksyllä 1973.

Käsikirjoitus, ohjaus, näyttelijäntyö

Timoi Munne

Esitys päättää Simpauttaja 50 –juhlavuoden Vuonislahdessa. Ohjelmassa on monologi-esityksen lisäksi huilumusiikkia ja kahvitarjoilu.

Lähempiä tietoja: 0400 170255

Liput: 20€/hlö, sisältää ohjelman ja kahvituksen. KoliStore taikka tuntia ennen esitystä ovelta.

Tilaisuuden loputtua on mahdollisuus jatkaa iltaa Wanhan Koulun Kahvilassa.

Järj. Kulttuuriseura Pielisen Lumo ry

SFC-Rekiniemen kesä

Kulunut kesä on ollut monessa suhteessa jonkin verran erilainen kuin aiempi, tai muutamat aiemmat kesät. Leader-Rekiniemi -hankkeessa laitettiin aurinkopaneelit heinäkuun puolivälissä uuden rakennuksen katolle ja ne ovat tuottaneet sähköä tähän mennessä n. 1000 KWH. Matkailijamääriltään näyttää jonkin verran hiljaisemmalta kuin edellinen kesä. Huomiona on, että lapsiperheitä ei ole ollut siinä määrin liikkeellä kuin aiempina kesinä. Siihen on mielestäni luonnollinen selitys, yleinen hintatason nousu on vaikuttanut eniten lapsiperheisiin ja polttoaineen hinta on pysynyt myös korkealla tasolla. Myös paljon kuulunut puhetta ns. ”puskaparkkeerauksen” lisääntymisestä. Kuukausipaikkoja on mennyt huo -

mattavasti aiempia vuosia enemmän. Tämä kertoo siitä, että ollaan enemmän paikallaan, katsellaan ympäristöön ja hyödynnetään matkailumahdollisuuksia.

Nyt jo alueella kävijät kertoivat ensi kertaa, että ensi kesänä tullaan kuukausipaikalle. Tämä tuo myös haasteita markkinointiin, miten saadaan parannettua ja kehitettyä erilaisten palvelujen ja matkailukohteiden markkinointia. Simpauttaja-esitys uudessa Vuonislahden teatterissa veti hyvin väkeä. Runsaslukuinen joukko karavaanareitakin kävi sen katsomassa ja tykkäsivät kokemuksestaan. Liikenteen ohjaus työllisti meitä melkoisesti näytösten aikana, mutta kaikki saatiin kunnialla hoidetuksi, kiitos siitä talkoolaisille.

alusta saimme myös anniskeluoikeudet. Samalla aloitimme PuotiPizzan pizzailut ja se olikin tänä kesänä todella suosittua. Paikalliset Palviaisen tilan nyhtö Mangaliza ja Isäntärengin nyhtölammas ovat olleet suosituimpia pizzoja asiakkaidemme keskuudessa. Emme pyri olemaan aito italialainen pizzeria, vaan lämminhenkinen kylän pizzabaari, jossa saa herkutella maukkaita pizzoja ja leivonnaisia.

Nyt syksyn tullen ja kylätien hiljennyttyä, muutimme aukioloaikojamme ja toimintaamme.

Toiminta-ajatuksemme hiljaisemmalle talviajalle on viikonloppupainotteinen, mutta poikkeuksiakin on mm. loma-ajat. Pizzaakin saa yleensä viikonloppuisin, kun Puoti on avoinna (poikkeuksista ilmoitamme verkkosivuillamme). Tulossa on myös elävän musiikin iltoja, joista ilmoitamme erikseen some kanavissamme.

Vuonislahden tien korjaus oli iso asia, se on näkynyt ja kuulunut kävijöiden puheissa tyytyväisyytenä. On myös saatu hyvää palautetta leirintäalueesta, uudesta toimisto/keittiö -rakennuksesta ja muutoinkin alueen siisteydestä ja palveluista. Kylän kauppa-, pitsa- ja kahvilapalvelut ovat saaneet hyvän vastaanoton karavaanareiden keskuudessa. Meidän jokaisen tehtävänä tulisi olla pitää palvelut kylällä voimissaan käyttämällä niitä, se takaa parhaiten niiden pysyvyyden.

Hyvää syksyä Muikkumarkkinoita odotellessa Aulis Nevalainen, puheenjohtaja

pienemmässä paketissa. Valikoimaa muokkaamme mahdollisuuksien ja asiakkaiden tarpeiden mukaan. Puodin käsityö-, eko- ja sisustusmyymälä säilyy edelleen samanlaisena kuten antikvariaattikin. Uutuutena meillä voi nyt myös majoittua viihtyisässä huoneistossa, lisätietoja ja kuvia löydät verkkosivuiltamme www.wanhankoulunpuoti.fi. Näillä eväillä hiljainen kylätie pyritään saamaan vilkkaaksi pimeään, mutta tunnelmalliseen syksy- ja talviaikaan. Tänäkin vuonna kylän talvea koristaa Puodin suuri ja korkea joulukuusi.

Puodin kesä oli vauhdikas. Oli uusi kesäterassi, anniskeluoikeudet

ei tunnelmaa liiemmin latistanut. Rakensimme siis toukokuussa viihtyisän kesäterassin ja kesäkuun

Syksyn aikana laajennamme kahvittelijoille ja ruokailijoille paikkoja ruokakaupan puolelle. Meillä on siis jatkossa tarjolla elintarvikemyyntiä

Haluamme tarjota ihmisille paikan, johon olisi mukava tulla nauttimaan yhdessä tai yksin. Rentoutumaan, turisemaan tai hiljentymään. Rento paikka, jossa saa olla sellaisena kuin on. Tervetuloa siis meille Wanhan Koulun Puotiin Vuonislahden aidosti viihtyisään maalaismiljööseen. Riikka

ja pizzaa tarjolla! Kylällä pyöri Simpa-

uttaja kesäteatteri, oli kesätoreja ja lavatansseja! Kiitos kaikille Puodilla kävijöille hienosta kesästä, edes sade

Teatterin karavaanari-liikenneohjaajat väliaikatauolla.

uudet tuulet

"Nyt syksyn tullen ja kylätien hiljennyttyä, muutimme aukioloaikoja ja toimintaamme."

Simpauttaja 50 v

Tuore tulkinta kirjailija Heikki Turusen klassikosta vuodelta 1973

Vuonislahdessa on tämän muotoisia kesäisiä teatteritapaamisia toteutettu liki 15 vuotta. Tällä Kukkumäellä teatteritoimintaa on ollut kuitenkin noin sata vuotta. Silloin puhutaan kyläläisnäytelmistä Seurojentalon näyttämöllä.

Uusi Kukkuteatteri otti nyt ensiaskeleita, lähes kaikki on uutta. Teatterin yleisväri harmaa on kuitenkin peräisin puretun rantateatterin istuinlaudoista, ja osoittaa toiminnan jatkuvuutta kylässä.

Simpauttaja mullisti 50 vuotta sitten esikoiskirjana ja elokuvana. Sillä oli varmaan sanomaa myös tämän päivän ihmiselle, kun tämä Teatteri-Simpauttaja oli suosiollaan mullistaa nyt koko kylän.

Kirjailija Heikki Turusen mukaan tämä viisikymmen vuotias, rakastettu elokuva ja lukemattomat teatteriversiot eri puolilla Suomea ovat tehneet osittain todellisuuteen perustuvasta esikoisromaanistani tutun, modernin kansantarun, josta ansioitunut Lieksan teatteri teki sen todellisille tapahtumapaikoille rakennetulla näyttämöllä Kai Paavilaisen oivaltavassa ohjauksessa uuden yhä ajankohtaisen version.

Olen dramatisoinnissa ja ohjauksessa luottanut romaanin vahvaan, ajattomaan tarinaan ja pyrkinyt tuomaan sen näyttämölle mahdollisimman konstailemattomana ja puhtaana. On ollut suuri ilo ja kunnia tehdä tämä esitys näiden ihmisten kanssa. Ihmisten, jotka elävät tässä kylässä ja ihmisten, jotka ovat sitoutuneet tekemään tämän tarinan todeksi ja teidän nähtäväksi”, toteaa tyytyväinen dramatisoija ja ohjaaja

Kai Paavilainen. Paavilaisen mukaan Simpauttajasta tekee klassikon syvä ja totuudenmukainen tarina pohjoiskarjalaisesta kylästä, oikeista ihmisistä oikeine tunteineen ja tekoineen. ”Meistä jokainen tuntee Simpauttajan. Meidän on helppo eläytyä nuoren Impan tai Marketan tuntoihin. Katkeran Hilpan löytää valitettavan usein myös itsestään. Juulin rakkauden ja hellyyden kaipuu viiltää syvältä. Kuunon petetyn miehen raivon tunnistaa”, nostaa esille ohjaaja näytelmän pääkohtia.

Yli 40-jäseninen Kulttuuriseura Pielisen Lumo ry rakennutti Leader-hankkeen avustuksella uuden teatterikatsomon ja koko teatterialueen lavastuksineen. Yhdistys myös tuotti uuden käsikirjoituksen ja kesällä 17 kertaa esitetyn näytelmän Simpauttaja 50. Keskeisin yhteistyökumppani oli jo aiemmin tasokkaaksi noteerattu Lieksan Harrastajateatteriyhdistys ry eli Lieksan Teatteri. Käsikirjoitus ja näytelmäharjoittelu toteutettiin Lieksan kulttuuritoiminnan kohdeavustuksen ja Lieksan kansalaisopiston kurssitoiminnan avulla.

Keskeisenä yhteistyökumppanina tuottajalla oli Rekiniemen SFC-Pielisen Karjala. Karavaanareille ja erityisesti puheenjohtaja Aulis Nevalaiselle kohdistui pysäköinti- ja liikenneturvallisuusvastuu sekä osaltaan tapahtumaturvallisuuskysymykset.

KÄSIKIRJOITUS JA OHJAUS: KAI PAAVILAINEN

MUSIIKKI: JARI LAPPALAINEN

Toinen keskeinen asia oli väliaikakahvitus ja lippukassatoiminnot sekä yleinen järjestys. Vuonislahden kyläseura oli osaltaan ottanut vastattavakseen myös Vuonislahden Urheilijoiden ja Marttojen toimintojen koordinoinnin tässä osiossa. Esitysaikaisesta ensiapupäivystyksestä vastasi SPR-Lieksa (Sirpa Leinonen

Tuottajan puolesta johtajana toimi Kulttuuriseura Pielisen Lumo ry:n puheenjohtaja Leena Kuivalainen. Hankevastaavana toimi Lumon sihteeri-tiedottaja Reino Kuivalainen Pielisen Lumon puolesta rakenteista vastasivat Reino Kuivalainen ja Kyösti Nevalainen, tähän kuuluvat myös mittavat lavastetyöt. Näyttelijähuollosta erityisesti harjoitteluaikana vastasi Leena Kuivalainen. Näytelmän puiset veistoksen oli valmistanut puuseppä Tapio Nevalainen.

Tämä Simpauttaja 50 -näytelmä, Ryynäsen Oton puiset naiset -näyttely (Kauko Niskanen) ja Maarianvaaran teatterin Simpauttaja-konsertti käynnistivät yhdessä Simpauttaja juhlavuoden. Juhlavuosi päättyy 15.10.2023 klo 13 - 15 alkavalla koskettavalla monologiesityksellä Simpauttajan Otto - Luonnonlapsi.

Vanha teatteri purkautuu Herranniemessä. Uusi rakentuu Kukkumäelle.

Tuottaja kiittää!

Lieksan Teatterin vahvuus on sen harrastajanäyttelijät. Onkin hämmästyttävää miten ammattilaiset, tässäkin tapauksessa ohjaaja Kaitsu, musiikkimies Jari ja puvustaja Riitu, voivat saada aikaan. Herkullista teatteria. Kiitos siitä teille!

Harrastajapohjaisen teatterin teko pohjautuu talkootoimintaan. Välillä näyttää, että puhdasotsaisen talkootoiminnan aika olisi ohi. Tämä teatteritoiminta rakentui kuitenkin yli 6800 talkootunnin varaan, josta näyttelijöiden osuus jo harjoittelukaudella oli yli 1800 talkootuntia. Me tarvitsemme osaajia, jotta voisimme oppia osaamaan! On ollut hienoa työskennellä yhdessä, lämmin kiitos!

Avustuksilla on vähintään kahdenlaista merkitystä. Talkoopohjaisenkin toiminnan toteuttaminen vaatii taloudellisia panoksia. Saadut yhteistyökumppaneiden tukieurot tuovat myös kulujen kattamisen lisäksi hyvää mieltä, toiminta hyväksytään ja siitä voi sekä antaja, että ottaja saada hyvää mieltä. Kiitos siis erityisesti kansalaisopiston Saarelaisen Askolle, PR-Aitalle, Saarelaisen Matille, StoraEnsolle, LähiTapiolalle ja monille muille tukijoille.

Kiitos Kolin matkailu Oy:n toimijoille (Elina V, Elina A ja Tiina). Teitte urakastamme helpomman markkinoimalla ja myymällä teatterituotettamme mukaansa tempaavalla ja ystävällisellä ammattimaisella tyylillänne! Oli mieluisaa olla jäsenyrityksenne!

Kylämatkailussa kulttuuritoiminta on osa matkailutuotetta, se voi vahvistaa yrittäjyyttä ja tukea seudun harrastusmahdollisuuksia. Kiitos Teille, hyvät kumppanimme!

Lämmöllä Leena&Reiska

Uusi Vuonis-Kukkuteatteri

- MITÄ UUDELLA TEATTERILLA TAVOITELLAAN?

– Onko se yleensäkään tarpeen tällaisella pikku kylällä!

Edellä mainitut kysymykset ovat monella varmasti liikkuneet mielessä. Tekijöidenkin mielessä eri tunnelmia on varmasti liikkunut, taikka niitä liikkeitä on tuntunut tekijöiden selkäpiissä!

Hankevastaajayhdistyksellä teatterihankkeen toiminta käynnistyi suunnittelulla jo vuoden 2021 lopulla, vuosi 2022 oli rakennusvuosi ja tämä vuosi 2023 Simpauttajan 50 v. juhlavuoden kohokohta.

KESKEISIÄ PERUSTEITA TEATTERIALUEEN

RAKENTAMISELLE OLI:

Hankkeella pyritään jatkamaan ja vahvistamaan teatteri- ja tapahtumatoimintaa Vuonislahdessa. Hanke tukee toiminnallisesti kyläkeskuksen toimintoja.

Valmiuksia parantamalla parannetaan kylän elintoimintoja ja luodaan ohjelmapalveluita Kolin vaikutusalueen matkailijoille.

Näihin tarpeisiin on törmätty yritettäessä järjestää toimintoja kyläkeskustaan tukemaan mm. nykyisen Wanhan Koulun Puodin, Caravanalue Rekiniemen ja Herranniemen toimintaa tukevalla tapahtumajärjestelyillä.

Teatteri pähkinänkuoressa!

Katsomo 300 hlöä

Näytäntöjä 17 kpl

Teatteriryhmä 21 hlöä

Kokonaiskatsojamäärä 4356 hlöä, joista vapaalippulaisia 161 hlöä

Kahvitteluun osallistui siis 4356 katsojaa

Lippujen myynti:

Käteinen kassalla 835 hlöä

Maksupääte 664 hlöä

Kolin matkailu Oy 1787 hlöä

Laskutus (yksittäiset Lumo) 376 hlöä

Laskutus (ryhmät Lumo) 533 hlöä

Vapaaliput 161 hlöä (sisältää mm. lapset)

Tuottaja juttusilla.

Rakenteilla.

Tätä tavoitellaan…

Palautetta halusimme ja sitä saimme!

Palaute koetaan yleensä ehkä tärkeimmäksi asiaksi tapahtuman taikka yleensä palvelun kehittämisessä. Se tuo esiin asiakkaan mielipiteen palvelun laadusta, oliko kohderyhmä markkinoinnissa oikea ja se nostaa esiin ongelmat ja hyvät puolet. Palaute tulisi ottaa huomioon palvelua kehitettäessä.

Kolin matkailun myynnin kautta saimme noin 340 palaute kannanottoa sanallisella ja asteikolla 0-10.

Keskiarvona kannanotoista muodostui 9.2, joka on huikean korkea. Yleisempiä puutteita nähtiin katoksen puuttumisesta, lippujen tarkistusten sujuvoittamisesta ja kovista penkeistä. Vastaavasti kehuja kirjattiin laadukkaasta esityksestä, väliaikatarjoilun sisällyttämisestä lipunhintaan ja kauniista paikasta.

Lisäksi seitsemän ryhmän palaute oli hyvää, joista poimin yhden ryhmän, jonka palaute oli ammattimaisesti jäsenneltyä ja analysoitua.

RYHMÄ X VETÄJÄ:

Mainonnassa onnistuitte mielestäni hyvin ellei erinomaisesti, some-markkinointi oli näkyvää ainakin FB:ssa. Ulkopuolisten katsojien saaminen kauempaa on tietenkin myös taitolaji ja vaatii mainonnassa ”toistoja” mutta ilmeisesti ainakin lähikuntien asukkaita oli näytöksissänne paljon. FB-ketjut olivat mielestäni laajalla rintamalla eteneviä.

Itse arvostan suuresti tiedottamista ja ainakin meidän ryhmän osalta onnistuminen oli täydellinen. Mm. tiedottamisen oikea-aikaisuus, eli tässä tapauksessa helppo kiinni saatavuus, tiedottaminen netissä ja vastausten nopeus s-postikyselyihin oli mielestäni melkein täyden kympin arvoista (huomioiden, että toimijana eivät ole markkinoinnin ammattilaiset). Markkinointi on mielestäni yksi tärkeä asia, josta pienet toimijat pienempien tapahtumien osalta voivat säästää rahaa, jos some-markkinoinnin merkitys ymmärretään ja osataan sitä oikein tehdä.  Teatteriin oli helppo tulla ainakin linja-autolla. Meille opastettiin heti paikka autolle, kuljettaja sai omat ohjeensa ja henkilöstö otti ryhmämme heti ja ystävällisesti vastaan. Esityksen ajaksi linja-autolle oli ilmeisesti määritelty P-Paikka ja ryhmällemme tämä myös ilmoitettiin.

Alue oli siisti linja-autolta esiintymislavalle ja kahvilapalveluihin saakka.

Ihan pieni, mutta vain hetkellinen härdeli tuli sisäänmenoportilla (lippujen tarkastuspaikka), kun monta ryhmää oli jonottamassa sisäänpääsyä. Sain ohjeen tehdä jono oikeaan reunaan ja annoin tietenkin ohjeen ryhmälle. Jotakin siinä sitten tapahtui (kun olimme jonoa muodostamassa), kun joku sanoi, että pysykää nyt siinä. Saattaa olla, että mie ymmärsin tilanteen väärin. Tuossa tilanteessa olisi ehkä auttanut esim. festareilla oleva ”kaistanauhoitus” samaan aikaan runsaasti sisään tulevien asiakkaiden (eri ryhmät) pitämiseen hallinnassa ja omissa ryhmissään. Mutta, tämä ei mielestäni ollut ollenkaan häiritsevä hetki.

Jos oikein muistan, niin takapuolen pehmukkeet voisivat olla selvemmin otettavissa (tai joku ojentaisi) ettei ainakaan ruuhkan aikana tulisi edes-takaisin liikettä omalta paikalta jakopaikkaan ja takaisin. Mie itse en muistanut ottaa sitä pehmuketta ja palasin penkiltäni takaisin sen noutamaan.

Virvokkeiden myynti-info voisi olla ehkä näkyvämpi. Monet kysyivät ennen näytöstä, että mistähän voisi saada lasin vettä tai limpparia. Lisäksi olisi hyvä, että virvokkeiden myyntiä olisi jo esim. tuntia ennen näytöstä, koska monet

Lopuksi

Simpauttajan juhlanäytös saatiin loppuun kunniakkaasti niin toimintojen kuin säidenkin osalta. Taloudellinen loppunäytös nähdään, kun kaikki kustannukset ja myös tulot saadaan kirjattua kirjanpitoon. Juhlanäytökseen panostettiin paljon, ja toiminta oli teatterin kuin järjestäjien puolelta palautteesta päätellen ammattimaista ja korkeaan tasoon tavoiteltua. Ei siinä paljon rimoja aliteltu! Kävijät toivoivat jatkoa teatteriesityksille! Kaikki me toivomme varmaan toimintaa uuteen Vuonis-Kukkuteatteriin sekä siihen liittyviin Seurojentaloon ja Tanssilavalle. Simpauttaja-

olisivat meidänkin ryhmästä ostaneet virvokkeita ennen näytöstä (jotkut taisivat sitten käydä kaupalta). Mutta edellinenkään ei vaikuttanut millään tavalla teatterikokonaisuutta heikentävästi. Toki jos myytäisiin esim. tuntia ennen, niin myynti pitäisi sitten lopettaa riittävän ajoissa.

Jokin opasviitta ryhmien väliaikakahvituspaikkaan voisi olla hyvä mutta toki siitä tiedon saimme ja tieto jaettiin suullisesti ryhmälle. Kaikki eivät kuitenkaan aina kuuntele ja meidänkin ryhmästä muutama lipsahti väliaikakahvitteluihin siihen piha-alueelle.

Itse näytelmä, eli se, minkä vuoksi tulimme, oli huippu. Itse en kyllä löytänyt mitään petrattavaa mistään. Voin sanoa, että ko. aiheen ”käsittely” ammattinäyttelijöilläkään ei välttämättä olisi ollut parempi. No, ykkösrepliikeissä äänen voimakkaampi käyttö olisi vieläkin parantanut tilannetta. Harrastelijanäyttelijät kuulostavat kyllä aidommilta kuin ammattilaiset, mikä Simpauttajassa erityisesti oli mielestäni tärkeää. Lavastuskin oli sopiva, laadukas ja jopa yllätyksellinen esitykseen (mm. Tapsan ajama traktori jäi varmasti monelle mieleen).

Eli, kyllä mie kympin antaisin kokonaisuudesta. Kiitos.

AJATUKSIAMME TEATTERIN JÄLKEEN!

Kevättalven päivänä puhelin soi ja Leena esitti mielenkiintoisen pyynnön tulla mukaan Simpauttaja teatteriesitysten talkooporukkaan. Vastaus oli myönteinen ilman sen suurempia pohdintoja. Saimme hyvin sovitettua kaksi talkoopäivää Jaakonvaarassa vietetyn kesäjakson muuhun ohjelmaan.

Talkoorupeamamme oli Simpauttajan esitysjakson alkupuolella perjantai-illan esitys ja seuraavan sunnuntain molemmat näytökset. Heti paikalle tultuamme tuli selväksi, että käytännön suunnittelussa oli tehty melkoisesti ennakkotyötä. Tehtävät olivat ensikertalaisellekin selkeät. Hyvässä yhteishengessä työ sujui varsin tiukasti aikataulutetun väliaikakahvittelun toteutuksessakin samoin kuin lipunmyyntipisteen tehtävissä. Hyvän säväyksen toivat yhtenäiset työasut, joista kylän Marttoja on kiittäminen.

Perjantai-illan esityksen yllä oli sateen uhkaa, väkeä tuli kuitenkin paikalle varsin runsaasti.  Sunnuntaihin mennessä esityksen maine oli kiirinyt ja tulijoita oli enemmän kuin oli osattu varautua. Lipun ennakkoon tilanneiden lisäksi paikalle tuli iso joukko ostamaan lipun suoraan lippuluukulta niin, että väenpaljous suorastaan pullisteli katsomossa.

Illan esityksen tarjoilua uhanneen ”pullapulan” pelasti kyläkaupan uunissa leivottu marjapiirakka, joka kirjaimellisesti uunituoreena tuotiin paikalle juuri ennen väliaikatarjoilun alkamista. Todella mieleenpainuvaa yhteistyötä ja kylän yhteishenkeä tämäkin!

Omista kokemuksistamme muutama sana: Ilmo seurallisena ihmisenä piti erityisesti siitä, että hän pääsi lippuluukulla kohtaamaan ihmisiä ja kuulemaan paikallista murretta, vaikka onhan hän yli neljäkymmentä vuotta sille altistunut.

Minulle kokemus oli paluuta juurille, synnyinpitäjäni ilmapiiriin, joka yhteisöllisyydessään oli mieliinpainuvaa.

Toivomme, että tämänkaltainen talkooperinne elää tulevinakin vuosina.

Maire ja Ilmo Laaksonen PS. Olemme tulevaisuudessakin käytettävissä talkooapuna, jos olemme paikkakunnalla.

esitysten valmistelu kesti ajallisesti liki kolme vuotta. Tarvittiin paljon vaivaa ja rahaakin jo ennen kuin ensi-illassa saatiin näytännöt avattua.

Keskusteluissa on ajateltu, että tällainen iso produktio voisi olla kerran kolmessa vuodessa ja muita esityksiä (pienempiä), konsertteja, vierailevia teattereita, esiintyviä taiteilijoita sitten useampia vuodessa. Seurojentalon ja Tanssilavan toimintaan tarvittaisiin myös ammattimaisempaa markkinointia.

Tilojen kuntoakin olisi syytä tarkastella.

Simpauttajan tuottajana ja teatterialueen haltijana Pielisen Lumo linjaa omalta osaltaan toimintalinjaansa tulevissa kokoontumisissa vielä tämän vuoden puolella.

Yhteisen kylämatkailun hengessä!

Kulttuuriseura Pielisen Lumo ry

Talkoohengessä.

Kyläseura kiittää talkooväkeä!

Simpauttajan kahvitus- ja lipunmyyntitalkoisiin osallistui tilastojeni mukaan 54 kyläläistä, mökkiläistä, ystäviä ja kylänmiehiä! Talkoolaislistalla oli yli 90 nimeä, mutta kaikkien aikataulua ei saatu sopimaan esitysaikoihin ja muutamia sairastumisiakin sattui. Suurin osa teistä oli talkoilemassa useampana kuin yhtenä iltana ja työrupeama kesti arki-iltojen reilusta kolmesta tunnista aina reiluun kahdeksaan tuntiin sunnuntaisin. Lyhyellä laskuopillakin huomaatte, ettei tällainen valtava urakka olisi millään onnistunut pelkästään meidän kyläläisten omin voimin! Haasteena väliaikatarjoilun järjestämisessä oli seurojentalon pienet keittiötilat. Kun hankimme kolme isoa kahvinkeitintä ja otimme ravintolan eli biljardihuoneen talkookäyttöön, homma saatiin sujumaan sutjakkaasti. Ideoita tarjoilun sujuvuuden lisäämiseksi saimme teiltä talkoolaisilta joka esityksessä ja viimeisen sunnuntain superpäiväkin onnistui erinomaisesti. Kuinka taitavia olemmekaan seuraavalla kerralla!

Parannettavaakin toki vielä jäi. Meillä olisi pitänyt olla kunnon kyltit ryhmäläisille katsomosta seurojentalolle, jotta he olisivat löytäneet tiensä sisälle. Onneksi `juoksija` eli sisältä pullia, lisämaitoja ym. tarpeellista kiikuttava henkilö haki salista ylijäämätarjottavaa ulos. Parasta kaikessa oli oppia tuntemaan teitä kyläläisiä, jotka ette ole ennen osallistuneet yhteisiin hankkeisiimme. Samoin opimme tuntemaan ison joukon teitä Vuonislahden mökkiläisiä. Kuulin, että osa mökkiläisistä jopa pahoitti mielensä, kun heitä ei kutsuttu talkoisiin. Asia korjataan varmasti tulevaisuudessa! Tuli niin hyvä mieli huomatessani, kuinka alun esittelyiden ja varovaisen tutustumisen jälkeen yhdessä ideoitiin, touhuttiin ja nauraa kutkatettiin. Kun pöydät oli raivattu, perkolaattorit pesty ja tiskit tiskattu, paras kiitos mitä saattoi saada, oli jokailtainen yksituumainen toteamus: ”Kyllä oli mukavaa!”

Sydämelliset kiitokset Vuonislahden kyläseuran puolesta! Anu

Konsertti 27.6.2023.

Issee viskasi!

Muuttuneet olosuhteet luovat odotuksia!

Pienellä kylällä normaalitkin muuttuvat asiat voivat luoda suuria odotuksia ja toisaalta saada suuria pelkoja aikaan. Aivan hiljattain suurella riemulla avattiin uusi ehompi tie Lieksaan. Karavaanareiden iso valmiuksien nostohanke on valmistunut. Laivaliikenne on jälleen käynnistynyt Kolin ja Vuonislahden välille. Lieksa ja Koli ovat tehneet suuria ratkaisuja matkailuorganisaatioissaan. Nämä ovat luomassa suuria odotuksia matkailun saralla, pelkoja on syntynyt toisaalta siitä miten pienille yrittäjille käy. Monelle nämä muutokset ovat ”liian suuria”. Osa saattaa tuskailla jo nyt liian suuren työtaakan alla, osa haluaa vain olla syrjässä, koska tilanne pelottaa. Paineita erityisesti yrittäjille saattaa aiheutua siitä, että oma verkkainen (hyvä) elämäntapa joutuu koetukselle, kun markkinoiminen ja matkailuvirrat keskittyvät. Paineita voi olla jo siitä, että toimijoilta odotetaan syrjään jäännin uhalla kehitysaskeleita.

Minuun otti äskettäin yhteyttä tutkimustoiminnassa vahvasti kokemusta omaava yhdyskunta- ja rakennustekniikan alalla oleva tohto -

Konkarin kanssa kalassa!

Olimme sopineet kylällä hyvin tunnetun konkarikalastajan kanssa kalastusretkestä. Kalastajaksi itseään kutsuva Erkki liikkuu kalassa korkeasta iästään huolimatta pääsääntöisesti yksin ja moottoroidulla soutuveneellä. Nyt olisi poikkeus!

Kun saavuin sovitulle lähtöpaikalle hiukan ehkä myöhässä, kalastaja istui jo veneessä. Uistimet oli varattu myös minulle, koska olen uistellut edellisen kerran liki 30 vuotta sitten, eikä näitä härveleitä minulla ollut. Minun vuittini oli järjestää retkikahvit.

Oli tulossa säiden osalta lupsakka ilta ja nyt suunnattiin Pieliselle kohti Kolia, aluksi Petronsaaren taakse. Erkki ei siis ollut näillä vesillä ensimmäistä kertaa, sillä hän kertoi, että hänen ensikokemuksensa olivat syntyneet isän kanssa jo kolmevuotiaana. Päällimmäiseksi tosin oli jäänyt kylmettyminen, ei niinkään kalasaalis.

Ajeltiin sähkömoottorilla, hiljaisella ja hiljakseen, pohjoista kohti Raapionsaaren tuntumaan ja siitä Kotavaaraa kohti. Minulle tuli selväksi, että pitää ajaa tarpeeksi hiljaa, että uistin/vaappu, vai mikä se on, painuu aivan pohjan tuntumaan. Siellä se kuha nyt olisi. Juteltiin menneitä asioita ja muisteltiin. Todettiin, ettei kalastajat Pielisellä näytä juuri liikkuvan. Itsekin tunnustin, etten kalasta kesäisin, mutta talviverkolla kyllä tiiviisti velj-pojan kanssa käyn.

Raapioniemen ja Raapiosaaren välisen matalan päällä sitten nappasi, molemmilla melkein samaan aikaan, haukia, ei suuria, mutta kumminkin kalaa. Oltiin kyllä tyytyväisiä! Päästiin kahvittelemaan!

Ajettiin hiljakseen takaisin Lamposaaren tuntumaan, josta napattiin vielä kolme kuhaa, vakiopaikalta kuulemma.

Nyt oli sopiva hetki illan hämärtyessä kääntää kokka rantaa kohti ja vetäistä kovempi ääninen perämoottori käyntiin. Hetken päästä oltiin rannalla, jossa laiturilla istuvat koskelot varmaan odottelivat hekin kalasaalista.

Konkarikalastajalla oli jatkosuunnitelma valmiina, sinä otat sen suurimman kuhan, ja minä hoitelen muut kalat. Jatkosta mainittakoon, että meillä kuha savustettiin, maistui! Reino, noviisi!

rismies. Hän oli pohtinut paljon pienen kylän elinoloja, ja miten niitä voitaisiin parantaa siten, että muuttotappio näillä reuna-alueilla muuttuisi muuttovoitoksi. Tämä muuttotappio onkin se vaikea asia. Ajatusharjoitukseksi sanomaansa ajatusta hän haluaisi tutkittavan tutkimustyölle, johon hän tuntee vetoa Vuonislahden suuntaan. Olemme kylällä tilanteessa, joka on parempi monelta osaltaan kuin vaikka vuonna 2007, jolloin edellisen kerran kylällä oli esillä ”selviämisen strateginen suunnitelma” taikka kun sitä edellinen tehtiin vuoden 1990 vaihteessa. Aika on monesta edellä tässä mainituista syistä parempi, mutta työikäisen väestön vähäisyyden osalta surkeampi. Tämä vaikuttaa myös kielteisesti esimerkiksi investointihalukkuuteen ja mahdollisuuksiin, vaikka työmahdollisuuksia olisikin.

Tarvitaan siis lisää tulovirtoja, oikeita töitä, mielenkiintoisia työpaikkoja, osaamista ja itsensä kehittämistä!

Tarvitaan myös kylän innostavaa ilmapiiriä! Reino Kuivalainen

Miten Koli-Vuonislahti vesireittiliikenne voi?

Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen reittiliikenne Kolille näyttää pelaavan miellyttävällä tavalla. Ihmisiä ei näytä ärsyttävän pakokaasut, kova ääni eikä edes nopeus. Yleisoletuksena on, että vesikyyti kiinnostaa matkailijoita eikä ärsytä siis paikallisia asukkaita.

MS Marival II purjehti keskikesän neljä vuoroa Koli-Vuonislahti –väliä ja loppukesästä kaksi vuoroa. Vuorot oli ajoitettu myös junankulkuun.

Laivan kipparin Jarmo Variksen mukaan kesä meni ongelmitta, vaikkei liiketaloudellisesti aivan odotetusti. Odotettavissa on ensikesälle, jolloin laiva siis on edelleen tulossa, liikennöintiin muutoksia. Myöskin markkinointiin tulee panostaa.

Laivaliikenne edellyttää Lieksan puolen toimijoiden tuotteiden kehittämistä edelleen niin, että ne houkuttaisivat lomailevia Pielisen ylitse tänne. Ensiarvoisen tärkeää on saada lisää Vuonislahteen valmiuksia kyytien järjestämiseen lähialueen vetonauloihin Ruunaalle, Patvinsuolle,Paateriin ja Lieksan keskustapalveluihin. Tämä on selvä heikkous, ettei meillä ole kyytimahdollisuuksia, pyöriäkin puuttuu ja retkeilyreittejäkin on niukasti.

MS Marival II siirty nyt loppusyksyksi takaisin Rantasalmelle Järvisydämeen, palatakseen ensi keväänä takaisin tänne, näin on luvattu! Reino Kuivalainen

Konkari Erkki.

MIKÄ ON KEKRI?

Kekrin aika on, kun maa on martaassa, karja tuotu laitumelta, viljat puitu ja sato varastoitu. Kekri on sadonkorjuun juhla, johon vuodenkierto päättyy. Kekrinä tehdään taikoja ja pyritään turvaamaan hyvä sato tulevana vuonna. Kekri on myös vainajien muistelun aikaa.

Ennen vanhaan piiat ja rengit saivat kekrinä loman ja saattoivat vaihtaa pestiä. Kekrinä pidettiin kekkereitä; syötiin runsaasti lihaa, rasvaa ja sadon antimia. Niinpä mekin pidämme huolen siitä, että kekri-illallisen runsaus pohjustaa hyvän sadon. Myös taiten laitettua kasvisruokaa on tarjolla.

KEKRIOHJELMA

PERJANTAI 27.10. 2023

Kestikievari Herranniemi os. Vuonislahdentie 185, Vuonislahti

19.00 Iltapala & majoittuminen

20.00 Aloitusrituaali

Juhlapuhe: Kekri eilen ja nyt

VUONISLAHDEN JOULUN AJAN TAPAHTUMIA

la 18.11.2023 klo 13 - 15 Vuonislahden Joulutori, Wanhan Koulun Puoti, Vuonislahdentie 184. Järj. Vuonislahden kyläseura ry joululöytöjä torilta, puuhaa perheen pienimmille, joulupuuroa ja jouluisia, suussasulavia herkkuja ja glögiä Wanhan Koulun Kahvilassa

LAUANTAI 28.10.

8 - 10 Aamupala

10.30 Kyykkäturnaus

13.00 Kekripuuro ja pullakahvit

15.00 Kekrikokon rakennus

16.00 - 19.00 Saunat

19.30 Kekrin kestipöytä

21.00 Kekrikokon ja kekrilinnun sytytys

SUNNUNTAI 29.10.

8 - 10 Aamupala

11.00 Kekrikulkue

13.00 Keittolounas ja pullakahvit

16.00 Kekrijuhla päättyy

Lisätietoja:

Kekrin järjestävät Pielisen Tietäjäkeskus ry ja Kestikievari Herranniemi. Eero Pelkoselta voit kysellä tarkemmin ohjelmasta: eerope@gmail.com, puh. 040 585 0358.

to 21.12.2023 klo 18 Joulukonsertti, Seeli Toivio (laulu ja sello) ja Matti Makkonen (sello), Seurojentalo, Vuonislahdentie 181. Järj. Kulttuuriseura Pielisen Lumo ry

su 31.12.2023 klo 19 Uudenvuoden Ilotulet Eeron Montussa, Vuonislahdentie 183. Järj. Vuonislahden kyläseura ry

Käytäthän paikallisia palvelujamme!

Perinteitä kunnioittaen jo yli 90 vuotta, leipomo- kahvila keskellä kaupunkia. Taatusti tuoreita ja suussa sulavia leivonnaisia!

Perinteitä kunnioittaen jo yli 90 vuotta, leipomo- kahvila keskellä kaupunkia. Taatusti tuoreita ja suussa sulavia leivonnaisia!

Tervetuloa!

Tervetuloa!

Pielisentie 31, Lieksa

Pielisentie 31, Lieksa

p. (013) 521 777

p. (013) 521 777

KESTIKIEVARI HERRANNIEMI

Aitoon maalaistunnelmaan Pielisen rannalle!

Mukavaa majoitusta huoneissa, huoneistoissa ja lomamökissä.

Maukasta maalaisruokaa tilauksesta perinteisen kievarin tunnelmassa. Katso ajankohtaiset palvelut nettisivuiltamme.

Hyvät kokous- ja juhlatilat oheispalveluineen. Ranta- ja savusaunat, hoito-infrapunasauna ja kylpypalju. Rantapaviljonki illanviettoihin.

Vuonislahdentie 185, 81590 Vuonislahti 0400 482 949 reception@herranniemi.com

Vuonislahden kylälehti

Vuonislahden kylälehden tarkoituksena on välittää vuonislahtelaisille ja lähikylien asukkaille ajankohtaista tietoa ajankohtaisista aiheista ja tapahtumista alueellamme. Lehteä jaetaan yhteis työkumppaneille ja matkailijoille eri puolille Suomea ja maailmaa.

Toimitus

Osuuskunta Vuonis/ Ympäristö Vunas Raapiontie 36, 81590 Vuonislahti email: vuonis@vuonis.net www.vuonislahti.fi

Kuvat:

Kyläarkisto, Anu Penttinen ja Reino Kuivalainen

Vastaava toimittaja Reino Kuivalainen

Taitto

LiperLaser Oy, Liperi

Paino

Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani

Painos 1 500 kpl

Lämmin kiitos

yhteistyökumppaneillemme, jotka ovat ilmoituksillaan mahdollistaneet tämän lehden ilmestymisen!

Opastetut retket tilauksesta Kolin kansallispuistossa vuodesta 1995 lähtien. Ryhmän koko alkaen 1 henkilö.

www.herranniemi.fi

Muikkumarkkinoiden ohjelma

la 23.9.2023 klo 10 - 15

Perheen pienimmille on koko markkinaajan Muksula tanssilavalla. Sieltä löytyy mm. Pöllö-suunnistus, pallopelejä, askartelua, piirtämistä ja temppurata. Ohjaajina toimivat lähihoitajaopiskelijat Lieksan Riveria ammattiopistosta sekä OmaisOivan puuhanaiset.

Juontaja Atso Vänskä

Klo 10 Avaus

klo 11 NEKRO eli nopeasti ja epävarmasti kiireessä

kasattu rock-orkesteri: Atso Vänskä kitara, Sami Ehrukainen koskettisoittimet, Niko Nevalainen rummut ja Matti Muikku basso

klo 12 Ronja Pehkonen, harmonikka Vuoden 2023 Kultainen Harmonikka -voittaja

klo 13 Paras MuikkuMaku 2023 voittajan julkistaminen NEKRO

klo 14 NEKRO

klo 15 Markkinat päättyvät

Järjestäjä: Vuonislahden kyläseura ry

Vuonislahden tapahtumien syksy 2023

la 23.9.2023 klo 10 - 15 Vuonislahden 35. Muikkumarkkinat, os. Vuonislahdentie 181, Vuonislahti. Järj. Vuonislahden kyläseura ry

la 23.9.2023 klo 13, 14 ja 15. Opastettu tutustumisretki Hiljaisuuden polulle, os. Rekiniemi 5. Oppaana Raija-Elina Kauppila

pe 6.10.2023 klo 19 Mies ja kitara, Atso Vänskä, Wanhan Koulun Puoti, Vuonislahdentie 184. Järj. Wanhan Koulun Puoti Oy

la 15.10.2023 klo 13 Otto-monologi, Timoi Munne, Seurojentalo. Mu-

kana myös Birgit Kettunen nokkahuiluineen. Tämä on Simpauttaja 50 -juhlavuoden päätöstilaisuus . Järj. Kulttuuriseura Pielisen Lumo ry

pe 27.10.2023 klo 14 Marttojen Uutispuuro, Wanhan Koulun Puoti, Vuonislahdentie 184. Järj. Vuonislahden Martat ry

pe 27.-su 29.10.2023 Vuonislahden Kekri, Vuonislahdentie 185

Järj. Pielisen Tietäjäkeskus ry ja Kestikievari Herranniemi