2 | KANSA TAISTELI – KESKENÄÄN
Pääkirjoitus
Me ollaan lahtareita kaikki koihin. Vasemmisto ja oikeisto ovat tietenkin yhä päteviä määrittäviä tekijöitä, mutta tutkija Johanna Vuorelma huomauttaa viereisellä sivulla, että ehkäpä nykyisten yhteiskunnallisten jakolinjojen perusta on valettu enemmänkin 1990-luvun lamavuosina kuin sisällissodan taisteluissa.
Tätä identiteettipolitiikkaa miettiessä auttaa myös antropologi Juuso Koposen huomio sivulla 5. Hän rinnastaa länsimaisen historiankirjoituksen alkuperäiskansojen myytteihin sikäli, että molempien varaan rakennetaan identiteettejä. Ja koska historiankirjoitus on tunnetusti ideologisen vali-
koivaa, asettuvat identiteettimme usein sattumanvaraisten tapahtumaketjujen määrittelemille raiteille. NYT KUN OLEMME saaneet
itsereflektion täyteen vauhtiin, mitäpä sitä jarruttelemaan. Samalla kun muistelemme Suomen sisällissotaa, sopii muisElina Hiironniemi
suhtaudutaan tunneperäisesti vielä vuonna 2018, sata vuotta kyseisen sodan päätymisen jälkeen. Pitkä varjo kertoo tietenkin siitä, kuinka traumaattisista tapahtumista on kyse. Osansa tässä on myös sillä, että sodan tapahtumia ei päästy aikanaan prosessoimaan syistä, joita tässäkin lehdessä perataan. Emme ole vieläkään saavuttaneet konsensusta edes siitä, millä nimellä sodasta puhutaan. Monet meistä asettavat itsensä ainakin jollain epämääräisellä tasolla jommallekummalle puolelle vuoden 1918 jakolinjaa. Tämä siitä huolimatta, että monet tuolloiset kiistat ja sotaan johtaneet tekijät ovat poistuneet pelilaudalta – osan niistä toki pysyessä edelleen yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä. Monella meistä oli sukulaisia molemmilla puolin rintamalinjoja, ja ainakin sen myötä puolensa voi valita ihan identiteettipoliittisin perustein. SISÄLLISSOTAAN
taa, että suomalaiset aseet osallistuvat tänäkin päivänä sisällissotiin. Esimerkiksi Sako on myynyt tarkkuuskivääreitä Turkkiin, joka käy sotaa kurdeja vastaan – kyse on monen maan alueelle jakautuvasta sisällissodasta. Patria puolestaan ei ole liikoja kriiseillyt, vaikka sen kalustoa on päätynyt esimerkiksi Jemenin sisällissotaan. Sisällissodan satavuotismuisteloiden aikaan ruokimme surutta toisten sotia – ja sodan perintö siirtyy jälleen uusille sukupolville samalla, kun me suomalaiset keräämme siivumme voitoista. Saattaisimmeko toimia toisin?
JARI TAMMINEN PÄÄHÄIRIKKÖ
P.S. Tervetuloa Häiriköt- päämajan jo perinteeksi muodostuneeseen Spektaakkeli gaalaan 13.3. Helsingin ravintola Mascotiin. Luvassa viihteellisiä ohjelmanumeroita sekä keskustelua tämänkin lehden teemoista. Sisäänpääsy nolla euroa (cheap!).
tehdään rinnastuksia usein myös nykypäivästä puhuttaessa, ja poteroita kaivetaan totuttuihin paikSISÄLLISSOTAAN
Fingerpori: Pertti Jarla
ILTA HÄIRIKÖT EXTRA – Kansa Taisteli on Häiriköt-päämajan julkaisu, joka ilmestyy maksutta Voima-
MISSÄ KOMMUNISMIN AAVE LUURAA?
lehden (2/2018) välissä. Päähäirikkö Jari Tamminen Toimitushäirikkö Raimo Pesonen Housukaartilainen Iida Simes Raivotar Kaisu Tervonen Esteetikko Antti Kukkonen Viestimies Elsa Piela.
PUUHAA KOKO PERHEELLE! TÄHÄN LEHTEEN ON PIILOTETTU KOLME KOMMUNISMIN AAVETTA. LÖYDÄTKÖ NE KAIKKI? HURRAA, JOS LÖYDÄT. SAAT KUNNIAA JA MAINETTA KERROTTUASI SAAVUTUKSESTA TUTUILLE JA KYLÄNMIEHILLE.
Häiriköt-päämaja on Koneen Säätiön tukema riippumaton ja sitoutumaton toimija, joka saattaa yhteen akateemisen tutkimuksen ja kulttuurihäirinnän. Taiteen ja aktivismin rajapinnasta löytyvä kulttuurihäirintä on oiva keino tutkia yhteiskuntaamme, purkaa merkityksiä ja kiinnittää huomio epäkohtiin. Termi kulttuurihäirintä (culture jamming) on johdettu sodankäyntiin liittyvästä termistä radiohäirintä (radio jamming). Radiohäirinnässä pyritään luomaan häiriötila viestin lähettäjän ja vastaanottajan välille. Samoin kulttuurihäirintä luo häiriöitä sinne, missä niitä ei odoteta, ja nämä häiriöt mahdollistavat maailman näkemisen toisin. Häiriköt haastavat valtakeskittymät esimerkiksi vastamainoksin, katutaiteella ja performanssein luoden samalla spektaakkelia. Lisää Häiriköistä ja kulttuurihäirinnästä osoitteissa häiriköt.fi sekä facebook.com/hairikot
Kannen kuva: Punakaartilainen esittelee aseistustaan, Tampere 1918. Kuvaaja: Matti Luhtala, Vapriikin kuva-arkisto.