Page 1

CITRONI No 1 | 2016


Jani Leinonen: McLeninism, 2015


Tottelemattomuus koulusta nykytaiteen toisinajattelijoihin Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu ja teemanäyttely Eri mieltä ottivat kantaa maailman tilaan Kiasmassa talvella 2015 / 2016.

Eri mieltä näytte­lyssä 19 taiteilijaa tai taiteilijaryhmää eri maista osallistui teoksillaan kiistaan tasa-arvosta, tehden sen taiteen tavoilla.

Leinonen haastoi näyttelyllään ottamaan kantaa ylikansallisten yritysten sekä politiikan ja koulutuksen toimintatapoihin.

Poimintoja Tottelemattomuuskoulusta lehden alkuosassa. Kansikuva ja lehden loppuosan kuvat ovat Eri mieltä näyttelystä.

CITRONIa julkaisee monimediatoimisto KUTOMO. Tekstit Liisa Kunttu, valokuvat Heikki Kunttu.


Jani Leinonen: Tottelemattom


muuskoulu


Jani Leinonen on järjestänyt tottelemattomuuskoulun rakennuksineen ja opettajineen saman nimisessä teoksessaan. Samalla tottelemattomuuskoulu on metafora koko näyttelylle, joka esittelee Jani Leinosen tähänastista tuotantoa. Rehtori Leinonen on kutsunut Tottelemattomuuskoulu-teokseensa opettajiksi Li Anderssonin, Karri ”Paleface” Miettisen, Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin, Marjaana Toiviaisen sekä katutaiteilija Sampsan. Rehtori itse johdattaa meitä parempaan visuaaliseen lukutapaan muilla näyttelyyn kuuluvilla teoksillaan. Vaikka teokset olisivatkin ennen nähtyjä ja niihin kuuluvat performanssit tuttuja, niin hienon näyttelykokonaisuuden ansiosta ne tuntuvat entistäkin paremmilta. Oivallusten ilo kertautuu. Leinonen on tullut tunnetuksi haastajana, joka käyttää taitavasti hyväkseen median toimintatapoja, julkisuutta ja sosiaalista mediaa. Hän ottaa arkeemme ujuttautuneet, tuotteita edustavat brandit käyttöön taiteessaan ja kertoo niillä omia tarinoitaan. Ja kas, näkökykymme terästäytyy.


Jonathan Meese, Saksa / Japani

Eri mieltä näyttelyssä Jonathan Meese iskee ideologioita ja valtarakenteita vastaan. Kannessa, yllä ja kahdella seuraavalla aukeamalla on näkymiä Jonathan Meesen teokseen Hippothalamus Fancy’s Phara(O) Byssotz vuodelta 2015.

rikulttuurista, historiasta, mytologiasta ja taiteilijan omasta maailmankuvasta. Sinne on upotettuna myös kahdeksan eri videota, joissa taiteilija esiintyy erilaisissa rooliasuissa julistaen saksaksi anarkistista näkemystään taiteesta.

Suureen tilateokseen on pantu monenlaista, siitä voi poimia aineksia populaa-

Isoa, monimuotoista teosta voi kiertää ja tarkastella monelta suunnalta, mutta


kokonaisuutta siitä on vaikea hahmottaa. Näin taiteilija kenties haluaakin, sillä kokonaisuus voisi muistuttaa liiaksi jonkun tai joidenkin hallittavissa olevaa rakennelmaa. Taiteilija julistaa taiteen kaikkivoipaisuutta: taiteessa on kaikki mahdollista, taide on kaikki, taide tulee luonnosta. Näyttelyyn kuuluvalla Taiteilijat äänessä videolla performansseihin tottuneen taiteilijan julistus kiihtyy kiihtymistään. Siinä voi havaita kohdan, jossa tulee raja vastaan – jos niin haluaa kuulla. Jonathan Meese provosoi groteskilla tyylillään.


Sylvie Blocher, Ranska Teos Täydellisempi vallankumous on osa Sylvie Blocherin teossarjasta Puheita vuodelta 2012.

Videoteoksessa venäläinen, nykyisin pakolaisena Ranskassa asuva runoilija Katja Bušujeva esittää osia Marxin ja Engelsin Kommunistisesta manifestista vuodelta 1848. Videoteos vangitsee helposti katsojan mielenkiinnon. Nuori runoilija esittää tekstin ”slammaten”, nykyisin Ranskan lähiöissä suositulla tavalla, jossa eleet tukevat vahvasti rytmistä esitystä. Videon lopussa esittäjä on nostamassa käsiään, mutta ei tee niin, vaan katkaisee liikkeen ottamalla kiinni omasta ranteestaan. Taiteilija kertoo, että kuvauksen päätyttyä Katja Bušujeva oli hyvin ahdistunut. Hän sanoi: ”Tajuatko, että minut kasvatettiin tähän utopiaan!? Se ei toiminut, mutta rakastan sitä.” Hän kertoi olevansa pessimistinen, mutta haluavansa olla myös optimistinen. Ja haluavansa löytää nykyisestä poikkeavan elämäntavan, sellaisen jossa kaikki voivat säilyttää arvokkuutensa. Sylvie Blocherin viime vuosikymmenten teoksissa taitekohdaksi muodostuu usein hetki, jolloin kuvattavan kannattelema rooli murtuu ja jotakin tärkeätä purkautuu esiin. Niin kuin tapahtuu tässä teoksessa käsien liikkeen pysäyttävä eleen kohdalla.


Kader Attia, Ranska Kader Attian teoksessa Kulttuuri, toinen korjattu luonto (2015) puuveistosten lähtökohtina ovat toimineet valokuvat ensimmäisen maailmansodan sotilaista, jotka olivat kasvoistaan vakavasti haavoittuneita. Monet heistä olivat joutuneet sotaan Ranskan siirtomaista Afrikasta. Kader Attia vastustaa teoksellaan ongelmien ja kipeiden kokemusten unohtamista ja peittämistä pois. Siksi myös haavat ja vammat veistosten kasvoissa on jätetty näkyviksi. Teokset ovat paikallisten käsityöläisten veistämiä Senegalissa ja Kamerunissa, se on osa taiteilijan pyrkimysten mukaista parantamista. Korkeille jalustoille nostettujen teosten hiljaisessa seurassa on lähes juhlallista. Taiteilijan töissä usein toistuva aihe, siirtomaa-ajan haavojen korjaaminen, ei jätä välinpitämättömäksi.


Cristina Lucas, Espanja Voiko Eugène Delacroix’n 1800-luvulta olevan maalauksen Vapaus johtaa kansaa saada liikkumaan ja elämään tämän päivän keinoilla? Voi, Cristina Lucas tekee sen videoteoksessaan Loppuunviety vapaus vuodelta 2009 – ja tekee sen loistavasti. Teoksellaan taiteilija onnistuu kertomaan mitä itse vapaudelle tapahtuu siitä käytävissä taisteluissa yhä edelleen.


Lise Harlev, Tanska

You Think It’s Wrong vuodelta 2015 on tekstiiliteos, joka on eri mieltä itsensäkin kanssa. Teoksen kääntöpuolella on lause, joka ilmaisee vastakkaisen asiantilan. Ytimekkäästi se muistuttaa meitä omien näkemystemme tarkistamisen tarpeesta.

CITRONI 1/2016  

Valokuvia designista, taiteesta, arkkitehtuurista ja elämästä yleisemminkin

CITRONI 1/2016  

Valokuvia designista, taiteesta, arkkitehtuurista ja elämästä yleisemminkin

Advertisement