KESÄSEUTU
vitsi, mutta menin heti sisälle ja vedin peiton korville. Pelkäsin. Päivä 8 Yöllä nukuin tuskin silmäntäyttä. Kuulin vain hiljaisuutta. Olin tulla hulluksi! Sitten aloin kuulla ääniä. Ihan kuin joku olisi hiippaillut ulkona, pikemminkin jolkottanut. Susi! Se on täällä, tunnen sen! Kohta se puhkuu ja puhaltaa ulko-oven ihan niin kuin niiltä pieniltä porsailta ja panee minut pataan. Uuuuuuuuu! Ulvontaa! Mutta se olinkin minä joka ulvoin kauhusta ja varmasti kuului Kinnulaan asti. Aamu valkeni eikä siellä mitään sutta ollut. Minä olin selvinnyt voittajana tästä seikkailusta! Päivä 9 Arvaa mitä! Näin luontopolulla kotkan liitelevän korkealla. Siipien väli ainakin kaksi metriä. Voi miten voimakas näky se oli, sama tunne kuin olisin nähnyt Ferrarin! Ja vielä parempaa: käppäilin ja näin edessäni jotain tummaa ja kuulin ähinää. Olin ihan varma, että se on kar-
hu. Mutta se olikin ahma, joka oli kiivennyt puuhun. Siellä se leikki kuin minä lapsena. Ei näitä tarinoita kukaan usko, mutta mitä väliä. Ei minun näitä tarvitse someen jakaa, tämä ei ole tottakaan! Päivä 10 Tuntuu, että terapia alkaa tehota. Ei vapinaa, ei kutinaa, ei koske vatsaan. Puuhasin kaikenlaista pientä, tein klapuja ja uitin kaarnalaivoja joessa. Osa niistä ui pitkälle, osa upposi kuin Nokia pörssissä silloin aikanaan. Sana pörssi! Sanoin sen ääneen eikä enää tuntunut ahdistavalta. Hyvä merkki. Tämä hiljaisuus on ennen kuulumatonta minulle. Kuulen jopa oman sisäisen ääneni, ja se sanoo: Aleksander, relax relax. Ja minä poika tosiaankin rentoudun. Saunoin ja uin joessa. Vesi oli kylmää, mutta voi pojat, että se virkisti. Olinpa hyvällä tuulella! Päivä 11 Tuli joku sakki käymään, vertaistukiryhmä. Niillä oli kumisaappaat ja verk-
karit jalassa. Kuinka maalaista ja kuinka ihanaa. Kassissa oli makkaraa, mutta ei kossua. Hyvä niin, stressiryypyt oli kielletty. Ennen otin nukkumaan mennessä neljä paukkua, että sain unta. Täällä en ole tarvinnut. Mutta makkaraa teki mieli. Ja nokipannukahvia. Tuijotin tulta ja kuuntelin hauskoja juttuja. Kimppakivaa sanan siveellisessä merkityksessä! Päivä 12 Kunpa tämä ei koskaan loppuisi. Hyppelin iloisena kuin pikkuprinsessa metsässä ja mieleni oli runollinen. Katsoin kuusen oksaa ja haistelin sitä. Olen niin herkkä, ihan kuin kuusen kerkkä! Tätä menoa Ruuneperi jää toiseksi. Aleksander, mitä minulle oikein tapahtuu! Päivä 13 Oi kuule sinä metsänhenki, sinä taivaallinen Tapio, mahtava maaemo, uhmakas ukkosenjumala Ukko, ihastuttava Ilmatar, sinä pelottava peikko, tunteellinen Tuuletar, antava Ahti ja vuodattava Vetehinen! On aika kiittää tästä rauhasta,
näistä ihanista ja opettavaisista hetkistä, joita olen saanut viettää kanssanne. Minä Aleksander entinen Suuri olen nyt Aleksander Nöyrä. Me emme ota, meille annetaan, me emme vaadi, me saamme, me emme ahnehdi, me tyydymme. Me emme ole yksi, me olemme yhtä. Ei ole minun, on meidän. Maa, vesi, ilma ja tuli, ne eivät ole minun, eivät sinun, ei heidän, ei kenenkään, vaan esi-isiemme henkien. Minusta on tullut intiaani. Ugh, olen puhunut. Päivä 14 Pakkaan laukkuni ja kaikki on enää lähtöitkuja vailla. Huolet ja murheet on heitetty tuonne järven pohjaan kuin Talvi-Erkin kahleet. Kyllä elämä on ihanaa. Laif is laiffii. Pörssikurssit, here I come!
Teksti ja kuvat: Esa Kilponen
29