PÄÄKIRJOITUS Hivuttaminen on liskon taktiikka 80- ja 90-luvulla syntyneistä liian moni on vieraantunut päätöksenteosta. Poliittinen kenttä ei hahmotu, koska se on vaihtoehdotonta mössöä. Tahtipuikkoa heiluttavat Elinkeinoelämän keskusliiton rahamiehet, puoluepoliittiset virkamiehet, uusliberalistinen EU ja sen sellaiset. Kuuliaiset hölmöt hännystelevät perässä. Maksuttoman koulutuksen ja opintotuen tulevaisuuden ja työtahtimme päättävät todellisuudessa liskoihmiset. Nämä reptiliaanit ovat keski-ikäisiä pukumiehiä ja -naisia, joita media ja poliitikot kuuntelevat, tietämättömät ihailevat ja monet pelkäävät. Vivan mielestä liskojen maailmankuva ja puheet pitää haastaa ja opiskelijaliikkeen toimia vastavoimana. Liskojen valta tulee niiden ”asialähtöisestä” ja välttämättömyyteen vetoavasta vaihtoehdottomuuteen suostuttelemisesta. Lisko ei luota kehenkään 60-luvun jälkeen syntyneeseen, ellei liskoksi liskon paikalle pyrkiviä apureita lasketa. Taloudellisen ja poliittisen eliitin liskokanta elää 80-90-luvulla syntyneiden epäpoliittisuudesta ja voi hyvin. Opiskelijaliikkeenkin liskot ovat saaneet polvilleen. Hyvä esimerkki on opintotuki, jota on hivutettu alle kymmenessä vuodessa suhteellisen vapaasta järjestelmästä tarkkarajaiseen, kahteen osaan jaettuun keppisysteemiin. Vielä kymmenen vuotta sitten 55 opintotukikuukauttansa sai käyttää vapaammin, käydä töissä tuntematta jatkuvaa stressiä opinnoista, sairastaa ilman sairaslomaa. Hivutus on toiminut, ja opiskelijaliike juhlii torjuntavoittoja saadessaan rautakangen sijasta vain vähän keppiä. Aiheesta lisää sivuilla 7-8. Seuraavana vuorossa on koulutusvienti, josta voi lukea lisää sivulta 4. Olkaamme kriittisiä oikeistolaista hivutustaktiikkaa kohtaan. Ylioppilaskunta ei yksin maailmaa muuta, mutta pyri muuttamaan ylioppilaskuntaa parempaan suuntaan. Jos on taustalla on selkeä arvomaailma, on johdonmukaisen politiikan teko, vaihtoehtojen esittäminen ja synkän paskan vastustaminen luontevaa. Liskon nalkkiin on helppo mennä, jos on kuuliainen, pelokas ja epäpoliittinen. Älä päästä broileriraukkaa liskon tallottavaksi työryhmiin, vaan äänestä Vivan myllyttäjille lisäpaikkoja!
Tiina Heikkilä
Vivaan vuonna 2011 loikannut toisen kauden edaattori.
2
Akavan ja sen jäsenjärjestöjen linjoista on keskusteltu viime aikoina. Suurin osa liittoon kuuluvista yliopisto-opiskelijoista järjestäytyy oman alansa akavalaisiin liittoihin, kuten Suomen yhteiskunta-alan ylioppilaisiin. Ainejärjestöjen rooli lobbaamisessa on usein kaikkea muuta kuin vähäinen. Liittoon kuulumista perustellaan sen tarjoamalla yleisellä edunvalvonnalla, ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla ja esimerkiksi ilmaisella matkavakuutuksella. Mitä väliä sillä muka on mihin liittoon kuuluu, millaista linjaa liitto ajaa Ammattiyhdistysliikkeen historiallinen tehtävä on ollut yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevien etujen ajaminen. Näin ei ole kuitenkaan asian laita ainakaan Akavan kohdalla. Varsinkin nuorten akavalaisten työelämää leimaa epävarmuus. Silti Akavalle rakenteellinen kehittäminen tarkoittaa esimerkiksi lainapainotteista opintotukea, jonka takaisinmaksu pirstaleisessa työelämässä on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Erityisesti Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin suorastaan nuorisovihamieliset kommentit osoittavat millä puolella akateeminen ammattiyhdistysliike seisoo. Setien saavuttamat yhteiskunnalliset asemat valetaan sementtiin ja nuoret pistetään irtisanomisjärjestyksessä ensimmäisinä pellolle. Viimeisimmän naulan arkkuun iski Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen, jonka mukaan sosiaaliturvan taso on sidottava henkilön koulutustasoon. Sosiaaliturva ei ole mikään palkinto ponnisteluista, eikä kannustavuus tarkoita heikomman potkimista. Ja mikä sitten onkaan tilanne ainejärjestöissä, joilla on yhteistyösopimuksia akavalaisten ammattiliittojen kanssa. Ainejärjestöjen keskeinen tehtävä on opiskelijoiden etujen valvominen, jossa huomio tulee kiinnittää myös mittakaavaan. Polkupyörän satulasuojukset, kynät, saunaillat, makeiset ja matkavakuutukset - mikä on näiden arvo, jos ammattiyhdistyksen laajemmat yhteiskunnalliset tavoitteet ampuvat jalkaan osaa sen jäsenistöstä? Edunvalvonta ei ole neutraalia yhteistyötä eikä ammattiliittojen poliittinen linja kiveen hakattu, joten myös ainejärjestöissä tulisi käydä kriittistä keskustelua ammattiyhdistysliikkeen roolista yhteiskunnassa.
Aleksi Karppinen
3
Kirjoittaja on Vivan puheenjohtaja, eikä hänen pyörässään ole satulasuojusta.
Koulutusviennillä lukukausimaksuja Kuinka moni on kuullut hittisanan koulutusvienti? Koulutusviennillä tarkoitetaan ulkomaankauppaa, jonka tuotteet ovat koulutus- ja opetuspalvelut. Tähän mennessä Suomen lainsäädäntö on mahdollistanut koulutuksen myymisen valtioille tai yrityksille. Koulutusviennin lisäämisen tavoitteena on, että Suomi on yksi maailman johtavista koulutukseen ja koulutusjärjestelmän laatuun perustuvista talouksista, ja että koulutuksen osuus Suomen kokonaisviennistä kasvaa merkittävästi vuoteen 2015 mennessä. Suomessa koulutusvienniksi on laskettu myös EU ja ETA-alueiden ulkopuolisten opiskelijoiden maksamat lukukausimaksut. Lukukausimaksukokeilu alkoi 2010 ja sen on määrä loppua 2014. Hallitusohjelman mukaan kokeilu arvioidaan. Arvioitavaa ei kuitenkaan juuri ole ollut, sillä yliopistoja ei ole kiinnostanut osallistua koko kokeiluun. Sekä Aalto-yliopisto että Oulun yliopisto ovat päättäneet luopua kokeilusta, eivätkä peri maksuja enää 2014 alkaviin ohjelmiin valittavilta. Maksujen perimiseen liittyvien hallintoprosessien pyörittäminen on vienyt enemmän rahaa kuin lukukausimaksut tuoneet, sillä maksavia opiskelijoita on ollut kourallinen. Mutta mitä tekee ministeriö? Uusi opetusministeri Krista Kiuru pisti ensitöikseen pystyyn työryhmän miettimään koulutusviennin edistämistä. On hyvin todennäköistä, että ryhmä tulee esittämään paitsi lukukausimaksujen perimisen mahdollistamista ulkomailla myös EU/ETA-kokeilun vakinaistamista Suomessa. On selvää, että koulutusvienti tarkoittaa väistämättä koulutuksen kaupallistumista. Se pakottaa ajattelemaan koulutusta yksityishyödykkeenä, jolle voidaan laittaa hinta ja myydä eteenpäin kulutustuotteena. Kannattaa myös muistaa, että koulutusvientiä tekevät yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Tällä hetkellä niille ei ole osoitettu mitään lisärahaa koulutustuotteiden kehittelyyn. Se, että liiketoimintaa suunnitellaan ja käynnistetään korkeakoulujen perustehtävän suorittamiseen käytettävistä resursseista, on törkeää. Oleellista on myös miettiä sitä, mikä itse asiassa on yliopistojen osaaminen tällaisessa liiketoiminnassa, kun selvillä ei ole edes että mitä myydään, kenelle myydään tai millä hinnalla.
Niina Jurva
Kirjoittaja on SYL:on hallituksen ensimmäinen vivalainen jäsen
4
Missä on sosiaalityöntekijä, joka ymmärtää opiskelijoiden erityisongelmia? Opiskelijoiden mielenterveysongelmat ja niistä johtuvat toimeentulovaikeudet ovat kasvussa. Moni opiskelija joutuu nostamaan toimeentulotukea, eikä järjestelmä tue mahdollisuutta vähäiseen työntekoon. Kyse on inhimillisestä tragediasta ja yhteiskunnallisesta järjettömyydestä. Tässä kaksi kertoo kokemuksistaan koneistosta: “ Jotenkin yhteiskuntajärjestelmä ei tunnu tajuavan sitä, ettei kaikilla todellakaan ole sosiaalista turvaverkkoa jonka puoleen kääntyä. Minulla on taustalla alkoholistiperheessä kasvaminen, molempien vanhempien menetys, koulukiusaamista ja vaikka mitä muuta, ja käyn opiskelujen ohella pitkäkestoisessa, rankassa terapiassa. Luottotietoni menivät vakavan masennuksen ohessa. Joudun tukeutumaan toimeentulotukeen saadakseni terapian ja lääkkeet maksettua. Rahan saaminen tuntuu olevan jatkuvaa taistelua kuittien ja perustelujen kanssa, lähinnä lisäten tunnetta omasta arvottomuudesta. Voimavarani eivät riitä töissä käymiseen, eikä toisaalta sosiaalituen järjestelmä tuekaan töiden tekoa. En myöskään voi enää asua yhdessä pitkäaikaisen kumppanini kanssa, sillä sossu olettaa hänen elättävän minut ja maksavan terapialaskuni, joka on Kelan tukienkin jälkeen noin 400e kuussa. Sosiaaliasema Sarviksessa annettiin ymmärtää, että laskuni ovat liian suuria, ja että minun pitäisi vaihtaa terapeutti YTHS:n palveluihin. Terapeutti, jonka olin vaivalla löytänyt, ja jonka kanssa olin jo puoli vuotta luonut luottamussuhdetta. “ Nimimerkki Kuura
5
“ Olen yksi heistä; nostan toimeentulotukea! Olen 20-vuotias opiskelija, jolla on unelmien opiskelupaikka, ystäviä, tulevaisuudelle suunta ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Nostan opintotukea sekä -lainaa, ja sen lisäksi haen vielä lääkekuluihin toimeentulotukea. Syön mielialahäiriöön kolmea eri lääkettä, joista tulee kuukaudessa noin sadan euron suuruinen summa. Ilman lääkettä en pysty opiskelemaan enkä työskentelemään. Jopa lääkettä säännöllisesti syövänä voimavarani eivät riitä opiskelun lisäksi työntekoon. Olen puhunut ongelmastani kaupungin mielenterveyspoliklinikalla kahdelle eri sosiaalityöntekijälle ja yhdelle lääkärille, YTHS:n psykologille ja psykiatrille, Acutan mielenterveyspäivystäjälle, sairaanhoitajalle ja lääkärille, sosiaalineuvonnan kahdelle eri työntekijälle ja toimeentulotukiyksikön sosiaalityöntekijälle. Lukuisille eri apteekkareille. Ainakin. Minua juoksutetaan edestakaisin enkä tiedä, mistä ja miten hakisin apua! Hatanpään linnassa istuvat nuo päättävät sosiaalityöntekijät, joiden mielenliikkeistä ei saa selvää. Ei tämän pitäisi mennä näin! “ Nimimerkki KS
Haluamme opiskelijoiden ongelmiin erikoistuneen sosiaalityöntekijän yliopistolle! Haluamme edes parin tunnin vastaanottomahdollisuuden viikossa. Viranomainen saa toiseen viranomaiseen helpommin yhteyden kuin tavallinen ongelmainen. Tarvitaan aikuissosiaalityöhön ja opiskelijoihin erikoistunut tyyppi, jolle uskaltaisi kertoa, hei mä tarvitsen apua suoriutuakseni hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi! Kirjoitimme nimimerkeillä, koska häpeämme ja pelkäämme toimeentuloyksikköä.
6
Se u raav a p y s äk k i : p erus tul o Viime maaliskuussa opiskelijat nousivat yhtenä rintama puolustamaan haurasta taloudellista turvaverkkoaan, opintotukea. Viidentuhannen mielenosoittajan näky oli lähes liikuttava. Myös moni niistä, joille poliittinen vaikuttaminen oli ennestään vierasta, koki asian itselleen merkittävänä. Nyt pelastetaan se, mikä meille kuulu! Ja niinhän me pelastimme – tai ainakin valoisan kesän mittaisen hetken niin luulimme. Saapui syksy ja budjettiriihi. Liskot kabineteissaan sylkivät opiskelijoille keväällä annetun lupauksen päälle vailla säälin hiventä, ja opintotukea murjottiin jälleen kerran rikki. Lopputulokseksi saatiin jälleen yksi entistä tehokkaampi väline opiskelijoiden elämän kurjistamiseen, kun hallitus päätti vähentää korkeakouluopiskelijoiden opintotukikuukausien määrää nykyisestä 55 kuukaudesta 50:een. Samalla opintolainan osuutta tuesta päätettiin kasvattaa sata euroa kuussa. Joitain heikennyksiä opintotukeen tehtiin toki jo keväällä 2013. Hallituksen puolivälitarkastelu onnistui tuolloin runnomaan vähin äänin läpi muutoksen, jonka myötä opiskelijan täytyy suorittaa lukuvuodessa vähintään 20 opintopistettä voidakseen käyttää edes yhden opintotukikuukauden. Uudistus hyödyttää tuskin ketään, mutta osuu sitäkin kipeämmin niihin, jotka jo valmiiksi sinnittelevät toimeentulonsa kanssa. Heihin kuuluvat esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivät opiskelijat. Sitä vastoin erilaiseen byrokraattiseen selvitystyöhön uppoaa uudistuksen myötä entistä enemmän pätäkkää. Yhdessä opintoaikoja koskevan lain kiristämisen kanssa opintotuen vähittäinen runnominen palvelee tietysti joidenkin toimijoiden intressejä, mutta opiskelijat eivät heihin kuulu. Esimerkiksi elinkeinoelämän pohattojen suulla puhuvat oikeistopoliitikot viittaavat opiskeluihin mielellään yksilön henkilökohtaisena investointina, joka maksaa itsensä takaisin viimeistään mojovana tilipussina työelämässä. Ajatus on kiusallisen harhainen tilanteessa, jossa sekä akateeminen työttömyys että pätkä- ja silpputyöt ovat jo arkipäivää.
7
On totta, että opintotuki sidotaan indeksiin vuoden 2014 syksyllä. Jalolta kalskahtava lupaus on sinänsä hieno, mutta typistyy lähinnä poliittiseksi hämäystempuksi. Opintorahan määrää nostettiin vuonna 2007 15 prosenttia ja tämän syksyn budjettiriihessä opintorahaa päätettiin kasvattaa noin 30 euroa, mutta silti tuen arvo jää indeksiin sidottaessa alle tason, joka sillä nykyistä järjestelmää perustettaessa 90-luvulla oli. Ylioppilasliike on jo pitkään ollut jumissa opintotukivaikuttamisessa, jonka saavutukset rintamalla jäävät pääsääntöisesti välttäviin torjuntavoittoihin. Opintotukilakia on muutettu sen säätämisvuoden 1992 jälkeen keskimäärin 2,5 kertaa vuodessa, eikä opiskelijan murhe ole päätöspöydissä perinteisesti paljon painanut. Pelkkä opintotuen puolustaminen ei selkeästi riitä. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä? Elinkeinoelämä ja markkinaliberalismin äänenkannattajat tuskin väsyvät toistelemaan, ettei meillä ole vaihtoehtoja. Että yhteisissä talkoissa kaikkien on kannettava vastuuta, vaikka sitten perustoimeentulon ja ihmisarvoisen elämän kustannuksella. Vaan tässä vasta uutinen: politiikan kentällä vaihtoehdottomuus ei päde milloinkaan. Todellisuudessa meillä on monia realistisia ja vasemmistolaisia vaihtoehtoja myös tässä ajassa ja todellisuudessa. Todellinen vaihtoehto nykyiselle järjestelmälle on esimerkiksi perustulo. Elämisen perustarpeet kattavan perustulon mahdollisuudet ovat koko yhteiskuntaa tarkastellen suorastaan kumoukselliset. Jokaiselle kuukausittain maksettava vastikkeeton perustulo päästää niin opiskelijan kuin kenet tahansa muunkin riittämättömän toimeentulon aiheuttamasta stressistä. Se vapauttaa ihmisten energian tarkoituksenmukaiseen toimintaan ja köyhät byrokraattisen ja nöyryyttävän toimeentulotaistelun ikeestä. Se tekee sekä opiskelusta että työnteosta aina aidosti mahdollista ja kannattavaa. Perustulo ei rankaise tai kyykytä, vaan luo mahdollisuuksia ja antaa turvaa. Nyt jos koskaan vasemmiston on vaadittava yhteiskunnallisesti kokonaisvaltaista suunnanmuutosta. Kaikki syyt hiljaiseen alistumiseen on viety kauan sitten, perustulo ei vaadi toteutuakseen kuin riittävästi poliittista tahtoa. Mitä vielä odotamme?
Anni Granat & Aila Halsinaho
Kirjoittajat ovat mukana Tamyn hyvinvointivaliokunnassa
8
VASSARITESTI / VASSARITESTI / VASSARITESTI Testaa, voitko äänestää vihervassaria! Kun olet samaa mieltä, saat pisteen. Lopusta löytyy testin tuomio pistemääräsi mukaan! 1. Ympäristöongelmia ei ratkota pikkunikseillä, vaan vaaditaan kokonaisvaltaista ymmärrystä maailman keskinäisriippuvuuksista ja radikaali muutos talousjärjestelmään. 2. Ei lukukausimaksuille ja opintotuen lainapainotteisuudelle. Hiljaa tapahtuvan hivuttamisen suhteen ei tule olla sinisilmäinen. 3. Akava remonttiin! Tamyn ja muiden ylioppilaskuntien tulisi olla kriittisempiä Akavan vahtikoiria. Nykyisellään Akavassa mellastaa oikeisto pääirstailijanaan Sture Fjäder linjaamassa opintotukea suohon. 4. Yliopisto ei ole virasto. Siellä pitää saada järjestää tapahtumia sekä mielenilmauksia, vaikka brändi kärsisi. Ylioppilaskunnan tulee aktiivisesti puolustaa tätä oikeutta! 5. Opiskelijalla on oikeus omaan aikaan ja lepäämiseen. Yliopisto ei ole tuotantolaitos eikä opiskelija opintopistetehdas! Ylioppilaskunnan tulee olla vankka edunvalvoja, kun opintoaikojen rajauslakia pyritään kiristämään. 6. Ylioppilaskunnat eivät ole vain opintoetuuksien valvontaa varten. Ylioppilaskunnan tulee olla vahva yhteiskunnallinen keskustelija, eikä avausten tekemistä voi jättää vain Kataisen hallitukselle, Björn Wahlroosille ja Juhana Vartiaiselle. 7. Akateeminen lasikatto on yhä korkealla ja murtamatta. Tamyn tulee kiinnittää huomiota sukupuolen merkitykseen yliopistomaailmassa silloinkin, kun muut siitä vaikenevat. Myös vessa-asioissa: yksittäisten vessakoppien sukupuolilokerointi pois niin kuin olis jo!
11
8. Tamysta Tampereen autopuolueen vastavoima. Yksityisautoton keskusta ja toimivat joukkoliikenneyhteydet tarkoittavat ekologisesti kestävämpää ja sosiaalisesti tasa-arvoisempaa kaupunkia. Tamyn tulee tehdä kaikkensa, että tunnelipäätöksestä huolimatta Tampereen kaupunki satsaa ratikkaan ja joukkoliikenteeseen, kävelykatuihin, pyöräteihin ja pyöräparkkeihin. 9. Eeppisempää ja eettisempää yritysyhteistyötä, joka hyödyttää ennen kaikkea Tamya. Yritysyhteistyö ei saa olla monopoleja tukevaa alihintaista markkinointia ja Tamyn sijoitusten tulee olla eettisesti tehtyjä! 10. Lihapuolueen valtaa on heikennettävä! Hyvä kasvisruoka on parasta progandaa kestävämmän elämäntavan puolesta. Tamyn puoliksi omistaman Juveneksen kasvisruokiin pitää panostaa, sillä kasvisruokailijoiden ja vegaanien määrä kasvaa jatkuvasti. 11. Aviisi on ylioppilaskunnan suosituimpia jäsenpalveluita. Tuleva edustajisto päättää Aviisin kohtalosta. Aviisia ei pidä heikentää, koska ilman sitä kukaan ei tiedä Tamysta mitään. 12. Ylioppilaskunnan tulee olla työurakeskustelua eteenpäin vievä voima. Pelkän reagoinnin ja vastustamisen sijaan Tamyn pitää tehdä avauksia työajan jakamisesta tasaisemmin. Työelämän joustosta puhutaan yksioikoisesti työntekijän joustovelvollisuuteen viitaten. Olisi kokonaisvaltaisesti kestävämpää, jos työelämä sallisi monenlaisten ihmisten työnteon. Kahdeksantuntinen työviikko ei ole ainoa vaihtoehto! 13. Tamylla tulee kehitysyhteistyöhanke, koska se ei maksa Tamylle liikaa ja tuottaa hyötyä siellä, missä apua tarvitaan.
TULOS
12
8 pistettä tai enemmän: Kehotamme äänestämään vivalaista! 4-7 pistettä: Lue vaalilehti ja mieti vielä! 0-3 pistettä: Taidat olla reptiliaani, mee pois...
13 Monet tärkeät luonnonresurssit ovat käymässä niukoiksi. Tämä ei kuitenkaan ole vain laskemisen asia. Resurssi voi olla niukka, vaikka sitä olisi absoluuttisesti olemassa runsaastikin. Kulttuurimme on erittäin riippuvaista halvasta, korkealuokkaisesta ja luotettavasti toimitettavasta öljystä. Vaikka öljyä on maailmassa paljon, sitä ei kuitenkaan saada tulevaisuudessa yhtä halvalla ja helposti. Myös muita fossiilisia polttoaineita, etenkin hiiltä, on suuret määrät. Ilmastonmuutoksen vuoksi niitä kuitenkin uhkaa ”nielujen niukkuus”, ympäristön kyvyttömyys ottaa vastaan käytön seurauksia häiriintymättä kohtalokkaasi. Vesikään ei maailmasta lopu, mutta oikeanlaista vettä ei ole aina tarjolla siellä missä sitä tarvitaan. Resurssit ovat itseään suurempia myös ekologisesti ja yhteiskunnallisesti. Monien resurssien taustalla on luonnonjärjestelmien tekemää näkymätöntä työtä, eräänlaista ympäristön yhteishyvää. Kun sitä vahingoitetaan, voi noiden resurssien tuotanto häiriintyä, tai heijastusvaikutukset voivat olla yllättäviä. ”Näkymätöntä työtä” tekevät myös lukemattomat ihmiset maailmassa. Vauraiden maiden kulutuksesta ja sen ympäristöongelmista merkittävä osa on ulkoistettu muualle maailmaan. Halpojen kulutustavaroiden taustalla on näkymättömän työn verkostoja. Kun ne häiriintyvät, näennäisen vakaan vaurautemme ehdot voivat mullistua yllättäen. Juuri tämän moninaisuuden vuoksi resurssikysymyksiä ei voi ymmärtää yksittäisten tieteiden keinoin, vaan ne vaativat monitieteistä tarkastelua. Pelkät resurssien varantolaskelmat pitävät helposti sisällään oletuksen, että nykyiset globaalin työnjaon ja ympäristön yhteishyvän ehdot säilyvät ennallaan. Tarvitaan myös yhteiskuntatieteellistä ja ekologista ymmärrystä siitä, miten monimutkaisten riippuvuussuhteiden muutokset voivat mullistaa maailmaa nopeasti. Niukkuuden maailman yksityiskohtia ei voi nähdä ennalta, koska elämämme taustalla olevien moninaisten riippuvuussuhteiden vuoksi edessä on väistämättä myös yllättäviä ja ennakoimattomia muutoksia. Niihin voivat mukautua vain yhteiskunnat, jotka pitävät yllä sopeutumiskyvyn ja inhimillisen luovuuden edellytyksiä. On muutettava niitä talouden ja politiikan oletuksia, jotka pohjaavat vanhaan maailmaan ja sen oletuksiin suoraviivaisesta kehityksestä.
Ville Lähde
Kirjoittaja on FT ja tietokirjailija, joka järjestää filosofian oppiaineessa 21. 10. alkavan kurssin luonnonresurrsien niukkuudesta poliittisen keskustelun teemana.
14 Mitä edari tekee, miksi äänestää? Edustajistovaaleissa päätetään, istuuko Tamyn 40-jäsenisessä edustajistossa nuorthatcherilaisia broilereita, joiden mielestä maksuton koulutus joutaa romukoppaan, poliittisesti korrekteja tai piilohärskejä sitoutumattomia vai tiukkaa edunvalvontaa vaativia vihervassareita. Edari on yksi paikallinen hegemoniakamppailun kenttä. Toisinaan meininki on myrskyä vesilasissa, mutta ei merkityksetöntä sellaista. On vaalimatemaattinen fakta, että äänet menevät ryhmälle. Siksi kannattaa äänestää ryhmää, jonka ajamasta politiikasta voi kokonaisuutena olla varma. Eikä poliittisen yhtenäisyyden turvaamiseksi ole ainakaan Vivassa tarvittu ryhmäkuria. Yksittäistä hyvää sitoutumatonta tyyppiä äänestäessä ääni voi todellisuudessa mennä aivan toisenlaisen ajattelun hyväksi ja nostaa edariin ihan pikkuisista lukukausimaksuista salaa fantasioivan piiloporvarin. Edari päättää ylioppilaskunnan rahankäytöstä (jäsenmaksun määrä + käyttökohteet) ja poliittisista linjoista, valitsee Tamyn hallituksen Tamyn puheenjohtajan, pääsihteerin ja Aviisin päätoimittajan. Edari päättää Tamyn vuosittaisista toimintasuunnitelmasta, eli vuosikohtaisista projekteista ja edunvalvonnan painopisteistä. Nämä ovat merkittäviä eivätkä lainkaan epäpoliittisia päätöksiä. Toimeenpanovalta on Tamyssa hallituksella, jonka edustajisto valitsee kalenterivuodeksi kerrallaan. Sihteeristön kanssa Tamyn hallitus vetää linjaa mm. koulutuspoliittisissa ja sosiaalipoliittissa kysymyksissä eli toisinaan keskustelee ja toisinaan lyö nyrkkiä pöytään joskus ankeissakin työryhmissä. On väliä, kuka lounaspöydissä keskustelee ja työryhmissä vääntää. Kiitos Vivan joka vaaleissa kasvaneen paikkamäärän, rankan työn ja hyvien yhteistyökumppanien Tamyn linjat ovat muuhun ylioppilaskuntakenttään verraten hyvin punavihreät. Tilannetta voi edelleen parantaa äänestämällä ehdokkaita numeroilla 123-155.
Viva Tamyssa ja toreilla Politiikan tekeminen on suoraa toimintaa ja hallintoprosessin hiomista. Muutoksiin eikä pelkkään hallinnointiin pyrkivä politiikka on laatikon ulkopuolelta ajattelua, ja radikaalien ajatusten edistäminen on mahdollista Tamyssa, vaikka se on toisinaan pitkäveteistä ja hidasta. Sekä hallintoprosessi että tinkimätön vallitsevan todellisuuden haastava ajattelu pitää osata, jos pyrkii saamaan asioita aikaiseksi ylioppilaskunnan kaltaisessa organisaatiossa. Nykymuotoisessa opintotuessa on kyse juuri tästä, sillä opiskelijoiden toimeentuloa on nyt 20 vuotta heikennetty kerta toisensa jälkeen. Tuella harva kattaa edes asumiskuluja. Viva on jo pitkään ajanut kokonaisvaltaisempaa ratkaisua ei vain opiskelijoiden etujen vaan koko sosiaaliturvajärjestelmän parantamiseksi - perustuloa. Tamy on ollut perustulon pioneeri suomalaisessa y-liikkeessä, ja yksi merkittävä tekijä on ollut Vivan sinnikäs vaikuttamistyö sekä edarissa että hallituksessa. Viime vuonna Tamy järjesti perustuloaiheisen kansallisen seminaarin ja tänä vuonna nimiä kerättiin perustulokansalaisaloitteeseen. Nyt myös kansallisesti on herätty. Tulevassa Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokouksessa tullaan käsittelemään opiskelijoiden yhteistä perustulomallia. Viva on pitkään ajanut myös yliopiston tilojen vapaata ja monipuolisempaa käyttöä Vapaata opiskelu- ja oleskelutilaa on vähän, tilojen käyttö on rajoitettu tiukkoihin kellon aikoihin. Työsarkaa riittää, mutta tunnelin päässä näkyy valoa. Vivalaiset ovat nostaneet asiaa aktiivisesti esiin yliopistolla ja teema on onnistuttu nostamaan Tamyssa keskeiselle sijalle. Yliopisto on luvannut rahaa ja alkanut suunnittelemaan opiskelijoiden tilojen parantamista. Lukuvuoden avajaiset valtasivat kampuksen bändeineen ja kaljatelttoineen. Uusia, parempia tiloja otetaan loppuvuonna käyttöön esimerkiksi Pinni A:ssa.
15
Perustulo ja tilat ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka Tamyssa toimimalla ja hallintoprosesseihin vaikuttamalla voi saada asioita aikaan. Ajatus radikaalista yhteiskuntajärjestyksen muutoksesta tai yliopistosta julkisena tilana tuskin olisivat syntyneet hallinnon syövereissä. Byrokratia ja parlamentarismi tarkoittavat aina konsensusta, olemassa olevaan ympäristöön sopeutumista ja ennalta määrättyjen puhetapojen hyväksymistä. Tämän vuoksi tarvitaan toisenlaisia tekoja, ajatuksia ja toimintaympäristöjä. Omaehtoisella toiminnalla ja organisoitumisella voidaan haastaa ja kyseenalaistaa olemassa olevia ajatusrakenteita, muuttaa toimintatapoja ja kääntää nurin totuttuja valtahierarkioita, usein syvällisemmin kuin toimimalla jonkin järjestelmän sisällä. Uudet ja radikaalit ajatukset syntyvät yleensä vapaan tieteen, taiteen ja tekemisen kautta. Parlamentaarisesta vastuusta huolimatta suora toiminta ja järjestelmän haastaminen on keskeinen osa vivalaisuutta. Parasta Vivassa onkin toiminnan ja toimintatapojen moninaisuus. Vivalaisena voi räntätä perustulolausuntoja Tamyssa, vaikuttaa tilakysymyksiin kaiken maailman elimissä, hallinnoida prosessia. Vivalaisena voi yhtä hyvin tempaista perustulon puolesta, vallata yliopiston, tarjoilla sitseillä kiljua tai tehdä hallintoperformanssin. Nämä eri puolet ovat olennainen osa punavihreää opiskelijaliikettä, tärkeämpinä kuin koskaan.
Jari Järvenpää &Veera Kaleva
Kirjoittajat ovat pyörittäneet hallintoprosessia Tamyn hallituksen puheenjohtajina vuosina 2012 & 2013.
16
Kulttuurin tabula rasa Tampere mielletään varsin virkeäksi ja vireäksi kaupungiksi kulttuuritoiminnan saralla: Kaupungissa on paljon teattereita, museoita, musiikki- ja muita esiintymisklubeja sekä erilaisia performansseja ympäri kaupunkia lähes ympäri vuoden. Tampereen yliopiston ylioppilaskunta Tamy tarjoaa opiskelijoille jonkin verran kulttuuritoimintaa ja tekee yhteistyötä kaupungin kanssa, mutta parannettavaa tällä saralla kuitenkin on. Tamyn osallistuminen kaupungin kulttuuritarjontaan on saatava aktiivisemmaksi. Esimerkiksi YO-talon tai Klubin käyttö musiikkitapahtumien, stand up -komiikan, väittelyiltojen ja vastaavien osallistavien tapahtumien suhteen on tällä hetkellä valitettavan hiljaista. Pelkkä alkoholi ja täsmähittejä pyörittävä DJ eivät saa olla koko kuva opiskelijakulttuurista ravintolaympäristössä. Myös yhteistyö teatterien, kuten Tampereen Työväen Teatterin tai Tampereen Teatterin kanssa on suotavaa kulttuuritarjonnan monipuolisuuden nimissä. Lisäksi opiskelijat ovat esittäneet toiveita klassisen musiikin ja jopa oopperan saralta. Helppo tapa edistää opiskelijoiden osallistumismahdollisuuksia on alennusten neuvottelu, mitä varten meillä on Opiskelijan Tampere. Tällaisiin järjestelyihin kulttuuri-instituutiot usein ovat valmiita lähtemään mukaan. Opiskelijalle läheisin kulttuurin instituutio ja areena on kuitenkin yliopiston kampus itsessään. Tällä hetkellä kolkon tuntuinen jokapäiväisen opiskelun ympäristö suorastaan huutaa kulttuuria sisuksiinsa. Kampuksen seinien ja tilojen sanomaa on helppo rikastaa taideteoksilla, viherkasveilla sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen ja levähtämiseen kannustavilla tuoleilla tai sohvilla. Lisäksi yliopiston tiloissa voi esittää elokuvia ja järjestää yhteistoimintaa, kuten piknikkejä ja taidetyöpajoja.Yliopiston käytävillä on näkynyt Vivan järjestämänä myös päivädisko! Opiskelijakulttuurin tabula rasa on laaja, joten nyt on syytä alkaa luomaan värikylläistä teosta. Tampere on viihtyisä kaupunki ja yliopistossa luodaan tulevaisuuden tekijöitä. Eikö siis ole tarpeen vaatia näille tekijöille vähintään inspiroiva ympäristö ja siitä kumpuava opiskelumotivaatio? Opiskelijakaan ei elä vain leivästä, tarjotkaa myös sirkusta!
Taneli Tulkki
Kirjoittaja on Tamyn kulttuurijaoston entinen puheenjohtaja, joka muutti Jyväskylään opiskelemaan kulttuuripolitiikkaa
VAALITEESIT TARKEMMIN... Yliopisto on yhteinen! Yliopisto on yhtä kuin siellä opiskelevat ja työskentelevät
ihmiset. Hierarkinen organisaatio murentaa yliopistolaisten mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihinsa. Yliopistossa on kehitettävä suoran demokratian ja avoimen valmistelun välineitä sekä tarjottava tilaa kriittiselle keskustelulle. Sukupuolten ja -polvien rakenteellista epätasa-arvoa täytyy purkaa niin asenteiden kuin henkilöstöpolitiikankin tasolla.
Elintilaa opiskelijalle! Yliopisto on julkinen tila, jonka määrittely kuuluu kaikille yli-
opistolaisille. Tilojen tyhjäkäyttö on yhteisen omaisuuden haaskausta; esimerkiksi 24/7 aukioloajat eivät ole keltään pois. Julkinen tila kuuluu sitä käyttäville ihmisille - ei mainostajille, vartijoille tai autoille. Tiivis ja ekologinen kaupunkirakenne yhdessä toimivien joukkoliikenneyhteyksien ja kevyen liikenteen väylien kanssa on kestävän kaupunkikehityksen ehdoton edellytys. Kaupungin on kaavoitettava tarpeeksi opiskelija-asuntoja vaihtelevat tarpeet huomioon ottaen.
Koulutus on perusoikeus. Riittävä toimeentulo ja maksuton koulutus ovat tärkeim-
mät koulutuksen saavutettavuutta ja tasa-arvoa turvaavat tekijät. Koulutus kaupallistuu, sosiaalinen liikkuvuus on vähentynyt ja lukukausimaksuja juonitaan kulisseissa. Opintotukea on viime vuosina kurjistettu - opiskelijat ottavat lainaa syödäkseen. Hiljaa tapahtuvan hivuttamisen suhteen ei saa olla sinisilmäinen.
Porvarillinen Akava remonttiin! Ylioppilasliikkeen täytyy olla kriittisempi ammat-
tiyhdistysliikkeen vahtikoira. Nykyisellään Akavassa mellastaa oikeisto tavoitteenaan opintotuen heikentäminen. Akava ei ole aikoihin ajanut etenkään akateemisen pätkätyöläisen asiaa, vaan on keskittynyt lähinnä setien saavutettujen etujen puolustamiseen. Emme tarvitse ay-liikettä, joka kyykyttää työttömiä ja potkii nuoria.
Perustulo on seuraava askel. Opintotuki opiskelijoiden toimeentulon takaajana on
tulossa tiensä päähän - se ei riitä enää perustarpeiden turvaamiseen. Joustamaton sosiaaliturvajärjestelmä ei vastaa akateemisen pätkä- ja silpputyöläisen tarpeisiin. Opintotuki ja muut vähimmäisetuudet on korvattava vastikkeettomalla perustulolla. Loppu kyykytykselle ja tukiviidakossa seikkailulle!
Opiskelijoille oma sosiaalityöntekijä. Opiskelijoiden ongelmilla on erityispiirteitä niin mielenterveyspuolella kuin toimeentulokysymyksissä. Sosiaalitoimen ja YTHS:n välistä vuoropuhelua täytyy kehittää, jotta sosiaalitoimen palveluja tarvitsevat opiskelijat osataan tulevaisuudessa ohjata nykyistä paremmin sosiaalitoimen puolelle. Tarvitaan opiskelijoihin ja heidän ongelmiinsa erikoistunut sosiaalityöntekijä!