Issuu on Google+

Vegelehti Ruoka­vallan­kumous on täällä

Vaivattomasti vegaanista Ajattele ilmastoa – valitse vege

Huippukokit kehityksen kärjessä

Proteiinia, proteiinia, proteiinia

Vegelehti – Vegaanihaasteen ja Vegemessujen lehti. Päätoimittaja Suvi Auvinen. Toimitus: Elisa Aaltola, Karry Hedberg, Essi Lahtinen, Selma Lähteenmäki, Marja-Liisa Lähteinen, Maura Nurmi, Roosa Paldanius, Jussi Riekki, Markus Vinnari. Kustantaja: Oikeutta Eläimille.


Jalotofu

2 • Vegelehti

Kokeile tammikuussa jotain uutta!

rie

Mar

t i ka i ne n

ollut myös monia tunnettuja kasvoja. Tammikuussa 2016 haasteeseen osallistuivat muun muassa Anna Puu, Irina, Mirja Pyykkö, Jarkko Martikainen, Terhi Kokkonen ja Ville Niinistö. Tammikuun 2017 Vegaanihaasteen ovat vastaanottaneet muun muassa Maija Vilkkumaa ja Jari Sarasvuo. Kampanjan suojelijana toimii Ma

nisten tuotteiden hankkiminen on nykyään helppoa, eikä mausta tarvitse tinkiä. Vuonna 2017 Vegaanihaasteen teemana onkin helppous ja herkullisuus. Vegaanihaaste järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014, jolloin haasteen vastaanotti tuhat ihmistä. Yhteensä jo yli 10 000 ihmistä on osallistunut haasteeseen, ja mukana on

n-

le -yhdistyksen ja Vegaaniliiton järjestämä kampanja, joka kannustaa vegaanisiin valintoihin kuukauden ajan. Haaste tarjoaa tukea ja reseptejä vegaaniseen ruokavalioon tutustumisessa sekä haastaa pohtimaan kulutustottumuksia. Vegaanihaasteessa saat kuukauden ajan päivittäin sähköpostiisi kampanjan uutiskirjeen, joka innostaa kokeilemaan helpolla tavalla maukkaita kasvisruokia. Uutiskirjeet sisältävät vinkkejä, tietoa ja erilaisia reseptejä. Halutessasi voit valita tueksesi Vegaanihaasteen yli sadan vapaaehtoisen joukosta tuutorin, jonka puoleen voit kääntyä kysymyksinesi. Kasvissyönti on lisääntynyt nopeasti viime vuosina ja kampanja on ollut apuna tuhansille osallistujille. Vegaa-

näyttelijä Antti Launonen. Vegaaniset vaihtoehdot eivät enää houkuttele ainoastaan vegaaneja, vaan myös yhä useampi sekasyöjä valitsee kasvisvaihtoehdon. Myös monet kahvilat ja ravintolat ovat ottaneet haasteen vastaan monipuolistaen kasvisruokatarjontaansa. Vegaanihaasteen suosio nousee ja osallistujilta tullut palaute on myönteistä. Haastamme sinut mukaan tammikuun Vegaanihaasteeseen! Helppous ja herkullisuus edellä voit tehdä ympäristö- ja eläinystävällisiä valintoja.

An

Vegaanihaaste on Oikeutta eläimil-

Ota vastaan Vegaanihaaste: vegaanihaaste.fi

Vegaanihaasteen löydät myös sosiaalisesta mediasta.

”Olen lihaa syövä valkoinen hetero-cis-homo.

“Suurin haaste oli varmaankin ennakkoluulo

Viime vuosina minua on alkanut ahdistaa kysymys: onko minulla oikeasti varaa sellaiseen? Siis lihansyöntiin. Kolmesta syystä. Sika on tietoinen, tunteva olento, joka kärsii minun vuokseni. Onko oikein äänestää kärsimyksen puolesta ruokavalinnoillani? Lihapainotteinen ravinto maksaa hupenevien luonnonvarojen näkökulmasta tulevaisuudelle liikaa. Onko oikein syödä lasteni tulevaisuutta? Kasvisruoasta tulee hyvä olo, joskus parempi kuin liharuoasta. Mitä keho-mieleni oikein yrittää kertoa minulle? Siksi vegaanihaaste. Tutkin suhdettani näihin kolmeen teemaan. En lupaa mitään.”

veganismin hankaluudesta ennen haastetta. Jos olisin tiennyt, että tällainen laiska kokkikaan ei joudu mistään luopumaan, ja proteiiniakin saa yllin kyllin, olisin ryhtynyt tähän jo aiemmin.”

– Jari Sarasvuo

– Haasteen osallistuja, 2016

“Vegaaninen ruoka maistuu niin

järjettömän herkulliselta, etteivät lihavaihto­ ehdot enää houkuta.” – Haasteen osallistuja, 2016


Vegelehti • 3

Kotiruokaa kaikille Suomen suosituin ruokablogi on kokonaan vegaaninen – ja syntyi pakon edessä. Helppoa ja herkullista kotiruokaa kannustaa tekemään supersuosittu Chocochili. Suvi Auvinen

ruoat ja suomalaiset kotiruoat vegaanisina versioina.” Vuonna 2015 vegeruoka vei lopullisesti mennessään Innasen ryhtyessä Turussa täysin vegaanisen Vegekaupan kauppiaaksi. Keittokirjojen kirjoittaminen, bloggaaminen ja Vegekauppa palvelevat kaikki toisiaan: “Bloggaaminen on toiminut inspiraationa siihen, että haluan tehdä elämässäni enemmänkin ruokaan liittyviä asioita. Ei olisi yhtä ilman toista. En olisi blogia perustaessani voinut kuvitellakaan, mitä kaikkea siitä seuraa! Sipsikaljaveganismin nousu on ollut intohimoiselle ruoanlaittajalle yllätys. “Olen itse sellainen tee-se-itse-ihminen. Koen että ruokaa arvostaa paljon enemmän, kun sen tekee alusta asti itse”, hän pohtii. “Vegaanisten einesten, valmisruokien ja puolivalmiiden tuotteiden yleistyminen on kuitenkin pelkästään positiivista kehitystä. Se tekee veganismin paljon helpommaksi niille, jotka eivät pidä ruoanlaitosta. Toivon kuitenkin, että sipsikaljavegaaneja seuraava trendi olisi se, että innostuttaisiin taas tekemään vähän enemmän itse.” Innasen syyt veganismiin ovat eläinoikeusajattelussa. Vuosien varrella myös ympäristökysymyksistä on tullut entistä tärkeämpiä. “Ei silloin 15 vuotta sitten ruoan ympäristövaikutuksista puhuttu ollenkaan, mutta onneksi tietomme aiheesta on lisääntynyt. Myös ruoan terveyspuoli on alkanut kiinnostaa minua enemmän, mutta kyllä syy veganismiini on eläinoikeuksissa.”

Chocochilin tärpit: Maailman paras vegaanikaupunki: Berliini. Barcelonasta tulee seuraava Berliini. Lempiravintola Suomessa: Kaskis Turussa. Chocochili-blogin suosituin resepti: Härkäpapu-makaronilaatikko tai linssikeitto.

Vegaanin pinaattiletut neljälle 150 g pakastepinaattia 2,5 dl vehnäjauhoja 1 dl kaurahiutaleita 1 tl leivinjauhetta 1/4 – 1/2 tl suolaa 4,5 dl soija- tai kauramaitoa 2 tl rypsiöljyä + öljyä paistamiseen puolukkahilloa tarjoiluun Sulata pinaatti esimerkiksi mikrossa. Sekoita yhteen jauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja suola. Lisää soijamaito ja öljy sekä pinaatti. Sekoita huolellisesti. Anna taikinan vetäytyä noin 15 minuuttia. Kuumenna lettupannu ja lisää pannulle öljyä. Kaada lettupannun koloihin taikinaa ja paista melko kuumalla pannulla kunnes pinta on hyytynyt. Käännä letut ja paista vielä tovi toiselta puolelta. Tarjoa pinaattiletut puolukkahillon kanssa.

Chocochili

su Elina Innasen kääntäessä paksua amerikkalaistyylistä pannukakkua paistinpannulla. Hetken päästä mustikat ja vaahterasiirappi löytävät tiensä pannukakun päälle ja Innanen huhuilee ystävänsä aamiaiselle. Suomen suosituin ruoka on vegaanista, ainakin jos on uskomista top 100 ruokablogien listausta. Kärkisijoilla keikkuva Chocochili on Innasen vuonna 2008 perustama ruokablogi, jossa ei eläinkunnan tuotteita käytetä yhteenkään reseptiin. “Olin varmaan ensimmäisiä suomalaisia ruokabloggaajia, ja osuin Chocochilillä todella hyvään saumaan”, kertoo Innanen. Nopeasti suosiota keränneen Chocochilin ohjeita jaettiin alkuun eläinoikeusfoorumin ketjuissa, mutta lukijakunta laajentui kovalla vauhdilla. “Blogin alkuperäinen ajatus oli näyttää, että vegaaninen ruoka on hyvän näköistä ja maistuu hyvältä. Se on ollut toimiva konsepti ja sillä tiellä ollaan edelleen.” Innostus ruoanlaittoon syntyi alunperin pakon edessä. “Aloin vegaaniksi vuonna 2001. Ei mitään hyvää vegaanista ruokaa ollut missään tarjolla silloin, oli pakko opetella tekemään itse”, Innanen nauraa. Viidentoista vuoden aikana tilanne on muuttunut radikaalisti ja ruokakauppojen valikoima on laajentunut vuosien varrella. Innanen on erityisen ilahtunut ravintoloiden tarjonnan lisääntymisestä. “Ravintoloista saa nykyään todella hyvää vegaaniruokaa. Ei silloin 15 vuotta sitten missään ravintoloissa tiedetty, mitä vegaani-sana tarkoittaa tai mitä niille vegaaneille voi tarjota. Nythän tilanne on se, että ravintolat kilpailevat vegaanitarjonnallaan asiakkaista. Hienoa kehitystä!”, hän kiittelee. Kahdeksan vuoden bloggaaminen on vienyt Innasen elämän uusille urille. Blogin myötä on syntynyt kaksi vegaanista keittokirjaa. Viiden tähden vegaani ja Vegaanin keittiössä – parempaa arkiruokaa kasviksista löytyvät monen sekasyöjänkin kirjahyllystä. “Vegaanin keittiössä on ollut todella suosittu, suosio yllätti sekä minut että varmaan kustantajankin”, Innanen kertoo. “Olen ihan tavallinen kotikokki, kuten lukijanikin. Ihmisiä tuntuvat innostavan perus-

Jussi Riekki

Keittiöstä leijuu herkullinen tuok-

Lisää inspiraatiota ruoanlaittoon Chocochili-blogissa:

chocochili.net


4 • Vegelehti

Näistä kohistaan:

Kotimaiset tulokkaat: Nyhtökaura • Härkis • Vihis • Saarioisen Vegepizza • Hoviruoan burgerit • Jokaiselle-valmisruoat • Porlammin vegejuustot • Yosa kreikkalainen jugurtti

Valmisruokaa pakkasesta: Oumph-nyhtösoija • Suuri osa Hälsans Kök -tuotteista • Anamman pakasteet • Terran pyttipannu • Monet falafelit

Vaivattomasti vegaanista Leivän päälle: Bonsoyan leikkeleet • Violifejuustot • Sininen Keijumargariini • Tartex • Oatlyn På Mackan -tuorejuusto • Hummus

Onko lihansyönnin vähentäminen kiinnostanut, mutta vegeruokaan paneutuminen tuntunut vaikealta? Hyviä uutisia: moni suosikkiruokasi saattaa olla vahingossa vegaanista! “Vegaaninen” ei tarkoita mautonta ja omituista ruokaa, vaan vaihtoehtoja vaivattomampaan ja monipuolisempaan arkisyömiseen, herkutteluun ja juhlatarjoiluun on runsaammin kuin koskaan ennen. Marja-Liisa L ähteinen

Elämme aikoja, jolloin veganismi ei

vaadi ruoanlaittoinnokkuutta, yksityiskohtaista ennakkosuunnittelua, pitkällistä valmistelua tai kulinaarisia uhrauksia. Innokkaita soijasuikaleiden marinoijia ja papujen liottajia tulee aina löytymään, mutta myös keittiökömpelyksille ja uteliaille on helposti lähestyttäviä keinoja vegaaniruoan kokeilemiseen. Kaikkiruokaisen kuluttajan kynnys kokeilla vegaanisia tuotteita ja vegaanista ruoMitä leivän päälle? Mitkä karkit ovat vegaanikavaliota on selvästi madaltunut uusien tuotsia? Mitä nopeaksi välipalaksi kaupasta? teiden myötä. Perusruokakauppojen vegaanituotteiden tarVegaanituotteiden jonta on listattu kattavasti Vegaanituotteetlöytämistä ovat helpotsivustolle. Sivustolle koottuja ruokatuotteita taneet ruokakauppoimyydään tavallisissa marketeissa ympäri Suohin ilmestyneet vegemen. Olit sitten vegaanikonkari, aloitteleva vehyllyt, vegemerkinnät ge, eläinystävällisimmistä valinnoista kiinnostuotteissa ja hyllyissä, tunut tai saman katon alla kasvissyöjän kanssa allergeenien aiempaa asustava, nämä sivut on suunnattu juuri sinulle! selkeämmät merkinnät Uutuudet, sesonkituotteet ja eri tuoteryhmät tuoteselosteissa, vavälipaloista vegenakkeihin löydät osoitteesta paaehtoisten vegaavegaanituotteet.net nituutorien tarjoama yksilöllinen apu ja eri

Onko tämä vegaanista?

kaupungeissa järjestetyt opastetut kauppakierrokset. Avainasemassa on kuitenkin some: valtava osa vegaaniuutuuksiin liittyvästä tiedotuksesta ja keskustelusta käydään sosiaalisen median vilkkaissa vegaaniryhmissä. Me kuluttajat olemme keskeisessä asemassa tulevaisuuden määrittämisessä. Voimme toivoa lähikauppaan lempivegetuotteitamme. Voimme auttaa marketteja ylläpitämään yltäkylläiset vegaanivalikoimat ostamalla kyseisiä tuotteita. Voimme vaatia markkinoille entistä maukkaampia ja laadukkaampia tuotteita, joiden hinnat ovat kilpailukykyisiä eläinperäisiin nähden. Rimaa on nostettu, eikä mitä tahansa onnettomia tekeleitä kelpuuteta ainoastaan sillä meriitillä, että onpahan jotakin vegaanista. Kaikki pitävät hyvänmakuisista, käytännöllisistä ja kohtuuhintaisista ruokatuotteista! Jokaiselle ja joka käyttötarkoitukseen löytyy jotakin; ravitsevia välipaloja koulutielle, valmiskakkuja syntymäpäiväjuhliin, proteiinipitoisia grillattavia kesänuotiolle ja kypsytettyjä pähkinäjuustoja illanviettoihin.

Herkutteluun: Oreo-keksit • Ballerina-keksit • 3 kaverin jäätelöt • Bubsmakeiset • Mariannet • Wiener nougat • Danerolles-croissantit


Vegelehti • 5

Osa meistä ihmisistä innostuu helposti.

Erityisen helposti innostumme asioista, joilla koetamme muuttaa elämäämme positiiviseen suuntaan. Yksi tällainen muutos voi olla ruokavalion laittaminen uuteen uskoon, esimerkiksi jättämällä eläinperäiset tuotteet pois ruokavaliosta. Tällaista ruokavaliota kutsutaan vegaaniseksi ruokavalioksi ja sen noudattajia vegaaneiksi. Yleisemmin veganismilla ymmärretään kaikista eläinperäisistä tuotteista luopumista. Suuri osa ihmisistä aloittaa vegaanisen ruokavalion noudattamisen terveydellisistä syistä, osaa motivoivat kyseisen ruoka-

”Tiukkiksetkin” onnistuvat vain osittain. valion pienemmät ympäristövaikutukset ja pieni osa kokeilijoista on mukana eläineettisistä syistä. Valitettavan moni kuitenkin luopuu kokeilusta (joidenkin arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia), koska he kokevat veganismin hankalaksi. Yksi syy tähän oman arvioni mukaan on, että ihmiset yhdistävät kyseiseen elämäntapaan liiallisen tiukkuuden, joka soveltuu vain pienelle osalle ihmisistä. Olisi tärkeää ymmärtää, että nämä ”tiukkiksetkin” onnistuvat lopulta vain osittain. Kirjahyllystäni löytyy Christien Meindertsman loistava teos PIG 05049, joka on hieno kuvakirja siitä, mihin kaikkeen siasta saatavia raaka-aineita voidaan käyttää. Lista on pitkä. Sen lisäksi, että monia sian osia käytetään ruoaksi – muun muassa tikkunekuissa, purukumina tai oluessa – löytyy siasta materiaalia myös melko eksoottisiin tuotteisiin, kuten hiekkapaperiin, betoniin tai maaleihin. Niinkin erilaisissa tuotteissa kuin kuparijohteissa, alumiinimuoteissa tai lattiavahoissa voi olla siasta lähtöisin olevia raaka-aineita. Kaikkiaan kirjan 185 sivulla on esitelty mitä erilaisimpia käyttötarkoituksia, joihin yritysmaailma on onnistunut käyttämään kuolleista eläimistä teurastuksen jälkeen jääneitä ylijäämäosia. Kun miettii, että maailmassa tapetaan pelkästään siipikarjaa, sikoja ja nautoja noin 65 miljardia yksilöä vuodessa ja näiden ohella esimerkiksi lampaita, vuohia, kameleita ja muita eiteollisesti kasvatettuja eläimiä, ei ole mikään ihme, että myös ruoaksi kelpaamatonta ainesta jää näistä eläimistä teurastuksen jälkeen jäljelle valtava määrä. Kaloja kuolee, ei ainoastaan ruoaksi, vaan myös erittäin runsaasti sivusaalina (eli väärän lajinsa, sukupuolensa tai jonkun muun syyn takia). Tällöin ollaan jo tappolukemissa, joita ei oikein kukaan voi ymmärtää. Kalat kuitenkin päätyvät merien pohjaan, jolloin niiden aiheuttamat kasat jäävät ihmisten katseilta piiloon.

Kukaan ei ole vegaani Markus Vinnari

Samaan aikaan olemme hävittäneet maapallolta hyvin nopeaan tahtiin muut vapaana elävät isot nisäkkäät. Domestikoituneiden tai paremminkin teollisesti kasvatettujen eläinten massa on jo kaksi kertaa suurempi kuin kaikkien maailman ihmisten yhteenlaskettu paino. Muiden suurten eläinten osuus on romahtanut. Olemme siis rakentaneet yhteiskunnan, jossa kuolleiden eläinten paloja on siroteltu lähes kaikkiin tuotteisiin, ja samalla olemme raivaamassa tietämme maapallon ainoaksi isoksi eläimeksi yhdessä teollisesti kasvatettujen tuotantokoneidemme kanssa. Elämme elämäämme lihaluujauhon ympäröimänä yhä ainutlaatuisempana isona eläimenä

tällä maapallolla, halusimmepa me sitä tai emme. Yhteiskuntamme on rakennettu kuolemalle. Johtuen edellä esitetystä kukaan ei siis oikeastaan voi olla länsimaissa täysin vegaani. On mahdotonta elää elämäänsä hyötymättä ainakin jollakin tavalla muiden eläinten kuolemasta. Tämä on mielestäni tärkeä viesti kaikille veganismia suunnitteleville. On vain hyväksyttävä, että jossakin määrin eläimiä joutuu hyödyntämään tässä yhteiskunnassa, jonka olemme luoneet. Ei siis kannata stressata liikaa yksittäisistä asioista, vaan pyrkiä pitämään päämäärä kirkkaana mielessä. Isona ongelmana veganismissa on, että pitkällä aikavä-

lillä liian moni kokee sen liian rajoittavaksi elämänmuodoksi. Mielestäni tämä johtuu osaksi juuri siitä, että ihmiset tavoittelevat sellaista, mikä ei ole mahdollista. Jos kasviperäistä maitoa ei ole saatavilla, laita mieluummin tilkka “lehmänmaitoa” kahviisi sen sijaan että luopuisit kokonaan veganismista turhautuneena sen vaikeuteen. Veganismi on matka kohti parempaa. Vielä pitkään aikaan se ei voi olla päämäärä, jonka voisi saavuttaa.

Teksti on julkaistu alunperin Markus Vinnarin sivustolla vinnari.fi


6 • Vegelehti

Kulutusvalinnat liittyvät iden-

titeettiin, sillä me osoitamme niillä kuuluvuutta johonkin sosiaaliseen ryhmään tai arvoihin. Sama pätee ruokavalioon. Meillä on ajatus siitä, mitä kunnon ihminen syö. Kunnon ihmisyys puolestaan palautuu erilaisiin identiteetteihin ja niihin sidottuihin arvoihin. Pitkään länsimaisessa kulttuurissa esimerkiksi käsitykseen kunnon miehen ruokavaliosta on kuulunut riistan tai makkaran syönti, siinä missä kunnon kaupunkilaisnaisen on ollut hyväksyttävämpää olla kasvissyöjä. Identiteettistereotypiat ovat olleet räikeitä, josta yhtenä osoituksena on vanhakantainen käsitys vegaaneista linssikeittoja ja pupunruokaa rouskuttavina ituhippeinä. Identiteetteihin liitetyt arvot ovat olleet karrikoituja, ja mainonta on sekä edesauttanut että ylläpitänyt niitä. Luonnollisuus on yksi arvo, joka on toistunut ruokakeskusteluissa yhä uudelleen. Lihansyöntiä on pyritty sitkeästi perustelemaan nimenomaan sen luonnollisuudella. Kuten missä tahansa yhteydessä, myös tässä ”luonnollisuus” on poliittisesti latautunut termi. Se kertoo enemmän ideologioista ja siitä, mihin haluamme uskoa kuin siitä, miten asiat todella ovat. Luonnon logiikan sekä ekologisen selviytymisen näkökulmasta kannattavinta on syödä terveellistä, helposti saatavilla olevaa sekä mahdollisimman vähän muille tuhoa aiheuttavaa ruokaa. Kaikki nämä tekijät puhuvat kasvisruoan puolesta, mutta tästä huolimatta kasvisruokaa on erikoisella tavalla leimattu epäluonnolliseksi. Tehotuotettua lihaa, joka on luonnon kaavioista ja ekologiasta kaikkein kauimpana oleva ruoantuotannon muoto, on pyritty kuvaamaan ”luonnolliseksi”. Maailma on kuitenkin muuttunut. Pitkään ruokakysymys oli irrotettu itse ruoan lähteestä, eli Yhä useampi miettii kulutustaan kriittisesti. eläimistä. Kulttuuriamme vaivasi Tiedämme millaisissa oloissa vaatteemme vieraantuneisuus niistä sioista ja lehmistä, joita se piti ruokavaranja tavaramme tuotetaan ja yhä useampi on tona. Vieraantuneisuus on katokiinnostunut myös ruokansa alkuperästä. amassa. Eläinten mielen tutkimus on tuonut esille kuinka eläinkunMutta onko kasvissyönnistä kiinnostunut nasta löytyy laaja skaala kehittyautomaattisesti ituhippi, vai onko suhteemme neitä kykyjä aina tietoisuudesta kasvissyöntiin muuttunut? järkeilyyn, tunteisiin, muistiin ja oppimiseen. Eläin ei ole biologista massaa, vaan joku. Samalla Elisa A altola eläinten arvosta on alettu puhua yhä enemmän, ja aihetta koluavasta filosofiasta on enää vaikea löytää tahoja, jotka kiistäisivät eläinten yksilöarvon. Rationaalisesti ajateltuna eläin on itsessään arvo- länsimaiselle eläinten syöminen ei ole arkiajattelussa. Vegaanisuus ei ole kas olio, jonka elämällä on merkitystä, välttämätöntä. Siksi lihansyönnille on enää kummallista ja eläinten oikeudet ja jota ei tule tappaa muutoin kuin vält- mahdotonta löytää kestäviä perusteita. ovat terminä jo kaikille tuttuja. Sekä Nämä muutokset alkavat näkyä jo ravintolat että kaupat ovat heränneet tämättömyyden nimissä. Kenellekään

Perusduunarin seitanpihvi

Jokaisella aterialla on merkitystä.

kasvisruoan korkeaan menekkiin. Yhä useampi uskaltaa hypätä vanhojen identiteettiasetelmien ulkopuolelle, ja itsensä maskuliinisuuden ilmentymiksi tai duunariuden perikuviksikin mieltävät etsivät lautaselleen seitanpihvejä. Yhtä osaa muutoksessa näyttelee asenneilmaston rentoutuminen. Eläinoikeusajattelussa on alkanut korostua se, että eläintuotteiden kulutuksen vähentäminen on hyödyllistä riippumatta siitä, haluaako ihminen ryhtyä vegaaniksi. Vaikka etiikan näkökulmasta vegaanisuuden tulee olla tavoitteena, on jokaisella aterialla merkitystä. Mitä harvemmin ateriamme sisältävät eläimistä tulleita tuotteita, sitä parempi. Tämä helpottaa myös identiteettihyppyjä. Kun yhä useampi syö kasvisruokaa edes yhtenä päivänä viikossa, siitä tulee valtavirtaa. Samalla kasvisruoan kulutuksen kasvu edesauttaa tarjonnan lisääntymistä ja tuo yhä uusia vegehyllyjä kauppojen käytäville. Tämä taas tukee laajempaa siirtymää kohti kasvispainotteisempaa suuntaa. Kasvisruoan ja identiteetin kohdalla kysymys on lopulta helppo: Haluanko olla ihminen, joka ruokavalinnoillaan aiheuttaa muille mahdollisimman vähän kärsimystä ja kuolemaa? Jokainen valinta on tärkeä, sillä eläintuotteilla on myös muihin kuin meihin itseemme kohdistuva hinta.

Elisa Aaltola on eläin- ja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan keskittynyt filosofian yliopistotutkija.


Vegelehti • 7

Ravintolamaailman huiput ovat ruokavallan­kumouksen edelläkävijöitä Kulinaristeja ja fine dining -harrastajia hemmotellaan Helsingissä. Ravintolamaailman huipulla jyvät erotellaan akanoista Michelin-tähdillä, joilla arvotetaan maailman parhaat ravintolat. Suomen kaikki neljä Michelinravintolaa löytyvät Helsingistä – mutta mitä ajattelee Michelin-kokki kasvisruoasta? Suvi Auvinen

Rauhallisella kadulla Helsingin

Eirassa käy ikkunan takana kova huiske. Chef & Sommelier -ravintolan pieni keittiö on täynnä toimintaa huippukokki Sasu Laukkosen valmistautuessa illan serviisiin. Laukkosen luotsaama Chef & Sommelier on yksi Suomen neljästä Michelin-ravintolasta. Maailman parhaat ravintolat kilpailevat Michelin-tähtiluokituksesta, ja huipulla olevalta ravintolalta vaaditaan täydellisyyteen hiottuja yksityiskohtia kattauksesta ruoan esillepanoon. Chef & Sommelier on keskittynyt luomuruokaan ja vegaanit on otettu huomioon koko ravintolan olemassaolon ajan. “Olemme tarjonneet vegaaniruokaa vuodesta 2010 lähtien”, kertoo Laukkonen ravintolansa linjasta. “Huippukokit tulevat aika yhdenmukaisesta ruokamaailmasta. Siellä on tottunut keittämään kermaa ja käyttämään ankanmaksaa, mutta oman paikan avatessa joutuukin miettimään linjauksia uusiksi.” Kasvisruoka oli Chef & Sommelierin prioriteeteissa alusta lähtien ruokavaikuttaja Alex Niemisen vinkeistä johtuen. “Alex sanoi, että sä et Sasu tiedä kuinka moni isojen firmojen johtajista

on vegejä. Kun avaat uuden paikan niin tämä on linja, johon sun on pakko reagoida. Tämä on tulevaisuutta, monet valitsevat paikan sen perusteella että kasvisruoka on menussa esillä”, Laukkonen muistelee. Laukkosen ravintolasta on mahdollista etukäteen ilmoittamalla saada yhdeksän ruokalajia vegaanisena. Hän tekee myös kokonaan vegaanisia annoksia osana jokaista menua: “Minulle se on raaka-aineen, hetken, maun ja sesongin kunnioittamista. Voi olla ettei joissain annoksissa ole käytetty esimerkiksi totuttuja maitotuotteita ollenkaan siitä syystä, että raaka-aineen maku itsessään on niin hemmetin hyvä.” Chef & Sommelierissa ei ole käytetty esimerkiksi liivatetta missään vaiheessa. Alkuun jälkiruokien valmistus tuntui oudolta ilman tuttua ainesosaa. “Aloin pakottaa itseäni ajattelemaan asiaa monipuolisesti, ja hyvä niin. Se on muuttanut perspektiiviäni tosi paljon”, Laukkonen miettii. “Kokkina moni lähtee oman ravintolan kanssa siitä, että mitä juuri minä haluaisin syödä. Minulle on sen sijaan ollut tärkeää kunnioittaa erilaisia valintoja tehneitä ihmisiä ja tarjota yhtä lailla kaikille korkeatasoista

ruokaa. Vegaaniruoka on ollut todella inspiroivaa!” Finediningissa vallitsee edelleen ajatus siitä, että pääruoan täytyy olla lihaa. Vaikka Laukkonen tarjoileekin lihaa, on ravintolan painotus selvä. “Meille tulee sisään monikymmenkertaisesti kasviksia, marjoja ja sieniä verrattuna eläinperäisiin tuotteisiin. Olen todella fiiliksissäni siitä, että voin tehdä kasvisruokaa joka murtaa ihmisten käsityksiä siitä, mitä se on. Hyvin tehty kasvisruoka toimii kaikille. Se maistuu yhtä hyvältä niin lihansyöjän, kalansyöjän kuin kasvissyöjänkin mielestä. On todella hienoa, kun raavaat lihansyöjät tulevat fiilaamaan varsiselleriä tai paahdettua lanttua, silloin tietää tehneensä sen oikein”, Laukkonen kertoo. Sasu Laukkonen näkee huippukokeilla olevan valtavan vastuun ruokakulttuurin kehittämisessä. “Tällä hetkellä se trendien määrittäminen tulee vielä pitkälti meiltä. Seuraavat mielipidevaikuttajat voivat olla jotain aivan muuta kuin missä olemme nyt.” Laukkonen uskoo kasvissyönnin tulleen jäädäkseen eikä olevan ohimenevä buumi. Hän toivoo lähiruoan

ja kasvisruoan nousevan rinta rinnan, vähitellen. “Omaa kehoa kuuntelemalla huomaa kyllä mikä on hyväksi. En minä voi ikinä niin hyvin kuin syötyäni kasvisruokaa.” Ruokakulttuurin muutos on hidasta, eikä tapahdu pakottamalla. “Yhden aterian voi aivan hyvin olla ilman lihaa kuka tahansa. Kyllä sitä lihaa lautaselle laittaessa tulee välillä ajatelleeksi, että miksi se liha on joillekin niin ehdoton. Ei siihen ole mitään syytä, se on vain tottumuskysymys. Sen normin muuttaminen on kaikkein vaikeinta. Uskon, että ihmiset kykenevät itse halutessaan integroimaan kasvista ruokavalioonsa. Väkisin vääntämällä sitä muutosta ei tehdä”, Laukkonen toteaa.


8 • Vegelehti

Miksi tulevaisuus on parempi eläimille kuin arvaammekaan? Entistä useampi valitsee ympäristöystävällisemmän ja eettisemmän kasvisruoan sekä ravintolassa, että ruokakaupassa. Muuttuuko yhteiskunta ja kulutus toivomaamme suuntaan? Markus Vinnari

Eläinten hyödyntäminen ja tappa-

minen on kasvanut lähes käsittämättömiin mittasuhteisiin maapallolla. Pelkästään maaeläimiä kuolee ihmisten käsissä vuosittain kymmeniä miljardeja yksilöitä ja näitä eläimiä ihmiskunta hyödyntää mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla ruoasta vaatetukseen ja tapettiliimoihin. Muunlajisten eläinten tunteeton kohtelu pelkkinä kulutushyödykkeinä kuvaa ihmistä eläinlajina ehkä paremmin kuin mikään muu ominaisuus. Olemme etääntyneet tuotannosta sekä eläimistä ja samaan aikaan eläinten pito ja kohtelu on keskittynyt vain muutamiin käsiin. Väitän, että tulevaisuus tuo kuitenkin tullessaan parempaa. Tähän ajaa monien eri kehityskulkujen summa, jota voi kuvata niin kutsutun PESTE-kehikon avulla. Kehikko johdattaa ottamaan mukaan tarkasteluun ainakin Poliittisia, Ekonomisia, Sosiaalisia, Teknologisia ja Ekologisia tekijöitä tulevaisuutta arvioitaessa. Poliittisessa päätöksenteossa merkittävin kehityskulku, joka vaikuttaisi ihmiskunnan tappamien muunlajisten eläinten määrään, on tukiaisten ja muiden politiikkatoimenpiteiden keskittyminen muutamien tuottajien tukemiseen. Maatalous on koko historiansa ajan yrittänyt tehostaa toimintaansa, jotta saataisiin aikaiseksi mahdollisimman suuri määrä tuotteita kuluttajille. Nyt ollaan kuitenkin tultu tilanteeseen, jossa ylituotanto on iso ongelma, erityisesti muutamien raaka-aineiden ylituotanto. Vähitellen tuottajien valta heidän määränsä vähetessä ei voi enää olla politiikan painopisteenä, vaan esimerkiksi ympäristömuutoksen torjunnan ja kulut-

tajien terveyden pitää ajaa poliittisessa päätöksenteossa tuottajien ja muutamien suuryritysten edun edelle. Vaikka tuottajista, eli prosentista väestöä, pitääkin huolehtia, pitää 99 prosentin hyvinvointi olla kuitenkin päätöksenteon perusta. Talousnäkökulmasta suuri kehityskulku elintarviketeollisuudessa on ollut mielestäni suuruuden etujen ihannointi. Tämä on tarkoittanut, että mikä tahansa tuote on saatu kannattavaksi, kunhan sen myyntimäärät on saatu tarpeeksi suuriksi. Volyymit ovat ohjanneet taloutta. Nykyistä yhteiskuntaa voisi jopa nimittää volyymi-yhteiskunnaksi. Kaikki mitä myydään paljon, saadaan kannattamaan. On kuitenkin nähtävissä pieniä viitteitä siitä, että tämä kehitys olisi tulossa tiensä päähän. Kuluttajat alkavat vaatia parempaa. Ei riitä, että tarjolla on aina vain paria omenalajia, jos lajikkeita on olemassa 7500 kappaletta. Nettikauppa ja ruoan kuljetuspalvelut työpaikoille ja kotiin tarjoavat kuluttajille ennennäkemättömän valikoiman ja aidon mahdollisuuden tehdä eettisiä valintoja. Muutamat sisäänostajat kaupoissa ja työpaikkaravintoloissa eivät voi enää entiseen mal-

liin sanella, mitä kodeissa ja työpaikoilla syödään. Sosiaalisesta näkökulmasta suurin muutostekijä on mielestäni se, että seuraavat sukupolvet ovat kasvaneet tietoisuuteen ympäristönmuutoksesta. Uudet sukupolvet ovat myös kasvaneet yltäkylläisyydessä, joka vääjäämättä myös mahdollistaa heille vapaaehtoisen kulutuksen rajoittamisen. Uusille sukupolville eläinperäisistä tuotteista luopuminen ei enää tarkoita askeesia, vaan opintomatkaa uusien tuotteiden ja kulttuurien pariin. Valikoiman kasvaessa vegaanisissa tuotteissa globaalisti se riittää tyydyttämään yhä useamman kuluttajasegmentin tarpeet. Ja samalla useammat segmentit voivat tuntea ruokavalion omakseen. Eikä tämä tarkoita, että kaikkien tarvitsi aktiivisesti tehdä päätös ruokavalionsa muuttamisesta: suuri osa ihmisistä on seurailijoita, jotka seuraavat edelläkävijöiden perässä. Teknologisesta kehityksestä olemme täällä Suomessa saaneet esimakua, kun nyhtökaura ja härkis ovat tulleet uusina tuotteina kauppojen hyllyille helpottamaan kuluttajien arkea. Maailmalla vastaavia kehityskulkuja on

Maku ja hinta ohjaavat kulutustamme.

Teknologinen kehitys avaa uusia polkuja.

havaittavissa eri puolilla. Kaukana ei ole aika, kun lihaa korvaavat tuotteet tulevat olemaan niin hyviä, ettei niitä makutestissä meinaa enää erottaa ”alkuperäisestä”. Samalla näiden tuotteiden tuotantokustannuksia saadaan alaspäin, kun teknologiat kehittyvät. Tämä on tärkeää, koska maku ja hinta kuitenkin lopulta ohjaavat useimpien kuluttajien päätöksentekoa. Viimeisimpänä ja kaikkein tärkeimpänä eläinten tappamiseen liittyvänä kehityskulkuna vaikuttavat ekologia ja ympäristötekijät. Vaikka asiaa kuinka pyörittelisi, lihansyönti on ympäristölle haitallista. Tulevaisuudessa ympäristökysymys on pakko ottaa vakavasti ja tämä tarkoittaa energia- ja liikennesektorien totaalista uudelleenorganisointia. Ja tämä tarkoittaa myös ihmisten energian (eli ruoan) tuotannon järkiperäistämistä. Vaikka siis pessimisti olenkin, niin uskon, että ainakin tässä asiassa järki voittaa ja tulevaisuus on muunlajisille eläimille merkittävästi nykytilannetta parempi.

Kirjoittaja työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa johtamiskorkeakoulussa. Tällä hetkellä Vinnari tutkii kestävän kehityksen eri ulottuvuuksia liittyen ruoankulutukseen sekä niitä menetelmiä, joilla ruoankulutustapoihin voitaisiin länsimaissa vaikuttaa.


Vegelehti • 9

Ilmastokysymyksiä ei pääse pakoon

enää missään. Ne kohtaavat meidät uutisissa, ulkona vallitsevassa säässä ja jokapäiväisissä kulutusvalinnoissamme. Vaikkei ilmastonmuutoksen torjunta kaadukaan yksittäisen ihmisen niskaan, on jokaisella meillä mahdollisuuksia ehkäistä ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Helpoimpia ympäristötekoja on kasvisruoan suosiminen. Kasviperäiseen ruokavalioon siirtyminen on merkittävä ympäristöteko. Suomalaisten ilmastovaikutuksista 25 % ja kulutuksen kaikista ympäristövaikutuksista jopa 40 % perustuu siihen, mitä valitsemme lautasellemme. Vain muutama prosentti ruoan ilmastovaikutuksista muodostuu

Kulutuksen ympäristövaiku­tuksista 40 % koostuu ruoastamme. kuljetuksesta ja pakkauksesta. Tuotteen kasviperäisyys on olennaisin tekijä ympäristöystävällisyyttä arvioitaessa. Puhuttiinpa sitten maailman vesivarannoista, soijantuotannon ongelmista tai eläinten tuottamista päästöistä on eläinten syöminen globaalisti kestämättömin ratkaisu. Eläintuotannon tuhlaavuus perustuu siihen, että eläin kuluttaa ensisijaisesti saamansa ravinnon liikkumiseen ja lämmön ylläpitoon, jolloin lihaskasvuun jää käytettäväksi vain ylijäävä osuus. Eläimen kehoon kertyy karkeasti arvioiden vain 10-20 % prosenttia sen syömästä energiasta ja valkuaisesta. Sulaneesta ruoasta suurin osa haihtuu siis lämpöenergiana taivaan tuuliin. Eläinten kautta energian kierrättäminen on siten erittäin tuhlaava tapa tuottaa ruokaa. Eläintuotantoon tarvitaan myös valtavia määriä peltopinta-alaa. Olemme vallanneet kolmanneksen koko maapallon viljelykelpoisesta maapinta-alasta ruokkiaksemme kaikki ruoaksi kasvattamamme eläimet. Sademetsiä raivataan jatkuvasti lisää laidunmaaksi ja rehusoijan viljelyä varten. Maailmanlaajuisesti 80 % viljellystä soijasta tuotetaan rehuksi. Keskimääräinen EU-kansalainen kuluttaa vuodessa 61 kiloa soijaa, josta 93 % koostuu eläinten rehusta. Suomalaisten runsas eläintuotteiden käyttö näkyy siten metsäkatona muuallakin maailmassa. Lähituotantotilan luomusika tai kana on voitu kasvattaa valkuaisella, jonka viljelyyn on tuhottu brasilialaista sademetsää. Jos eläinten rehuksi käytetty soija käytettäisiin suoraan ihmisten ravinnoksi kierrättämättä sitä eläinten kautta, ruokkisi samalla määrää soijaa moninkertaisen joukon ihmisiä. Tuhlaavasta maankäytöstä seuraavat monet ympäristöongelmat, kuten rehevöityminen,

Pelasta planeetta syömällä Yksi aikamme merkittävimmistä haasteista on ilmastonmuutos. Sen torjumiseksi voimme tehdä monenlaisia ratkaisuja. Se mitä syömme nousee merkittävään rooliin globaalissa muutoksessa. Sanna Säijäl ä

saastuminen, monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastovaikutukset. Kyseiset ympäristöongelmat ovat niin laajoja, että ne vaarantavat ekosysteemin kyvyn ylläpitää ihmisenkin elämää. Kasviperäisen ravinnon tuottamiseen tarvittaisiin vain puolet nykyisestä peltopintaalasta. Esimerkiksi Suomen osalta Varsinais-Suomen alueella on niin hyvät olosuhteet viljellä kasviproteiinia, että alueella voitaisiin tuottaa kasviproteii-

nia koko Suomen väestölle. Eläinlajien sukupuuttoaallon etenemistä voitaisiin hidastaa, jos ei raivattaisi enempää alueita laidunmaiksi ja rehuntuotantoon, vaan palautettaisiin ihmisen valtaamia maa-alueita takaisin luonnonvaraisten eläinten elinympäristöiksi. Kasviperäiseen ruokavalioon siirtymällä on mahdollista säästää valtavia määriä luonnonvaroja ja tukea globaalia tasa-arvoa. Kasvissyönti on myös maailman nälkäongelman

Eläinten kautta energian kierrättäminen on tuhlaavaa.

kannalta kannattava vaihtoehto. YK:n mukaan juuri kasviperäiseen ruokaan siirtyminen on oleellista nälänhädän poistamisessa ja ilmastonmuutoksen torjumisessa. Ympäristöongelmat ja tehoton planeetan resurssien käyttö ovat suoraan kytköksissä inhimilliseen hätään. Valitsemalla kasvisruoan hidastat ilmastonmuutoksen etenemistä, tuet luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja osallistut kamppailuun nälänhädän voittamiseksi. Tee hyvä valinta itsellesi, kanssaihmisille, muille eläimille ja planeetalle – valitse vege!


10 • Vegelehti

Maailma tuotantoeläimen silmin Tuskin kukaan on välttynyt näkemästä videoita suomalaisilta tuotantoeläintiloilta ja teurastamoista. Moniin vaikuttaneet videot tuovat eläinten todellisuuden iholle. Nyt tuotantoeläimen asemaan pääsee asettumaan vieläkin konkreettisemmin uuden teknologian ansiosta. Selma L ähteenmäki Olet sikalassa. Vastasyntyneet porsaat sätkivät jaloissasi porsitushäkkiin teljetyn emonsa vierellä. Kohtaat kanan tuiman katseen ja katsot ympärillesi: yhtäkkiä oletkin häkkikanana muiden kaltaistesi joukossa. Navetassa emostaan erotettu vasikka on niin lähellä sinua, että voit melkein koskettaa sitä. Olet sukeltanut tuotantoeläinten todellisuuteen. Oikeutta eläimille -yhdistys julkaisi uutta tekniikkaa hyödyntävän virtuaalitodellisuuselokuvan keväällä 2016. Yhdistys on tuonut julkisuuteen kuvia tuotantotiloilta jo noin kymmenen vuoden ajan, mutta virtuaalitodellisuustekniikan avulla katsoja pääsee lähemmäksi tuotantoeläimen todellisuutta kuin koskaan ennen. Katsoja näkee 360 astetta ympärilleen, ikään kuin olisi kuvatussa tilassa itsekin. Tuoreen elokuvan materiaali on kuvattu suomalaisilla tuotantotiloilla ja teurastamossa kevään 2016 aikana. Elokuva vie katsojansa sikalaan, parsinavettaan, häkkikanalaan ja broilerihalliin sekä todistaa lampaiden viimeisiä hetkiä teurastamolla. Elokuva on herättänyt katsojissaan järkytystä ja kysymyksiä. Se on myös kerännyt vaikuttavuudestaan kiitosta. Eläinten kohtalot koskettavat, kun ne tulevat iholle.

Elokuvassa tulevat selkeinä esiin monet teollisen eläintuotannon epäkohdat: tilojen ahtaus ja virikkeettömyys, tuotannon tehdasmaisuus, emojen kyvyttömyys hoivata jälkikasvuaan, lajitovereittensa joukkoon jätetyt kuolleet ja kärsivät eläinyksilöt. Esimerkiksi broilerihallissa eläinten huima määrä konkretisoituu: eläimet eivät näyttäydy yksilöinä, vaan valtavana massana. Miten tällaisissa oloissa toteutuu eläinten yksilöllinen hoito? Miten ahtaasti verkkopohjalla elävä häkkikana voi tyydyttää lajityypilliset tarpeensa? Entä mitä tuntee

liikuntakyvyttömäksi kahlittu emakko, joka ei pysty hoitamaan ritilälattialle syntynyttä poikastaan? Elokuvassa näkyvä eläinten pito on Suomessa laillista – kyseessä eivät siis ole erityisen huonot tilat. Ongelma on syvemmällä kuin yksittäisten tilojen ja tuottajien toiminnassa: sen juuret ovat yhteiskuntamme eläinkuvassa, joka näkee eläimet ensisijaisesti resursseina, eikä ainutlaatuisina, ajattelevina ja tuntevina yksilöinä. Tämän vääristyneen eläinkuvan oikominen on ollut Oikeutta eläimille -yhdistyksen toiminnan ytimessä yhdistyksen perustamisesta lähtien. Eläinten kärsimyksen edessä olo saattaa olla ahdistunut ja voimaton. Elokuvan viimeinen kohtaus

antaa kuitenkin toivoa: voimme valita myös toisin. Eteemme avautuu vehreä laidun ja huojuva koivikko, ja sen keskellä vapaasti laiduntavat lehmät ja lampaat – samanlaiset olennot, joiden kuolemaa juuri edellisessä kohtauksessa todistimme. Loppukohtaus on kuvattu Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä. Tuulispää huolehtii eläimistä, joita muuten uhkaisi kuolemantuomio ihmisten käsissä. Eläinsuojelukeskuksen hoiviin on päätynyt muun muassa teurasuhan alla olleita sikoja, tuotantoon sopimattomia lehmiä, entisiä häkkikanoja, turkistarhoilta karanneita kettuja sekä ravihevosia, jotka eivät täyttäneet omistajiensa toiveita. Tuulispää pyrkii tarjoamaan eläimille loppuelämän kodin, jossa ne saavat toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan ja elää elämäänsä vapaana hyväksikäytöstä. Tuotannossa elävien ja kuolevien lajitovereidensa tapaan kaikki Tuulispään asukkaat ovat ainutlaatuisia, tuntevia yksilöitä. Ne kaikki haluavat elää. Miksi siis valita tappaminen ja kärsimys, kun voimme valita toisin? Valinnan ovat tehneet jo tuhannet suomalaiset, jotka ovat muokanneet ruokavaliotaan eläinystävällisempään, kasvispainotteisempaan suuntaan.


Vegelehti • 11

Paljon puhetta proteiinista Mistä vegaani saa proteiinia? Tähän kysymykseen törmää usein. Kulttuurissamme proteiini yhdistetään lihaan, maitotuotteisiin ja kananmunaan, vaikka monet kasvikunnan tuotteetkin sisältävät runsaasti proteiinia. Jussi Riekki

Proteiineilla on lukuisia tehtäviä eli-

mistössä. Ne toimivat muun muassa kaikkien solujen rakennusaineina ja mahdollistavat solujen toiminnan. Proteiinit kuljettavat erilaisia yhdisteitä elimistössä, säätelevät geenien toimintaa sekä muodostavat hormoneja, entsyymejä ja hermoston viestiaineita. Valtaosa elimistön proteiineista on keskittynyt lihaksiin. Ravitsemussuosituksissa proteiinin saantisuositukseksi on asetettu 1,1–1,3 grammaa painokiloa kohden tai 10–20 prosenttia päivän kokonaisenergiasta. Yli 64-vuotiaille suositus on hiukan korkeampi, 1,2–1,4 grammaa painokiloa kohden tai 15–20 prosenttia kokonaisenergiasta. Myös kasvuikäiset lapset ja raskaana olevat naiset tarvitsevat hiukan muita enemmän proteiinia, sillä heillä muodostuu täysin uusia kudoksia. Vastaavasti lihasmassaharjoittelu tai muu kovatehoinen liikunta lisäävät proteiinin tarvetta.

Onko vegaaneilla puutetta proteiinista? Hype proteiinin ympärillä on paisunut suhteettomaksi. Proteiinin varjolla myydään kaikenlaista turhaketta aina pannukakuista proteiinikahviin. Hype on aiheuttanut myös sen, että moni huolehtii turhaan, saako ravinnosta riittävästi proteiinia. Suomalaiset saavat proteiinia keskimäärin 17 prosenttia päivän energiasta, eli aivan riittävästi. Proteiinitankkaukselle ei siis ole tarvetta. Vegaanien proteiinin saantia on tutkittu mm. Isossa-Britanniassa, Belgiassa, Tanskassa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Näissä tutkimuksissa on havaittu, että vegaanit saavat proteiinia suositusten mukaisesti, mutta hiukan vähemmän kuin sekasyöjät. Oheisessa taulukossa on kuvattu joitain vegaanisia ruoka-aineita sekä niiden proteiini- ja energiamääriä. Runsaasti proteiinia sisältäviä tuotteita ovat palkoviljat, linssit, soijapaputuotteet, siemenet ja pähkinät sekä täysjyväviljat. Eräiden ruoka-aineiden proteiini- ja energiamääriä

Onko proteiinin laadulla väliä? Kaikki proteiinit rakentuvat 20 aminohaposta, joista kymmenen on välttämätöntä eli niitä elimistö ei pysty itse valmistamaan. Kahdeksan aminohappoa on välttämätöntä aikuisena. Arginiini ja histidiini ovat välttämättömiä ainoastaan lapsuuden aikana. Kunkin välttämättömän aminohapon tarve on 0,5–1,5 grammaa vuorokaudessa. Kaikkia välttämättömiä aminohappoja tarvitaan uusien proteiinien muodostumisessa, eli jo yhdenkin välttämättömän aminohapon puute häiritsee proteiinien synteesiä. Proteiinien laatua mitataan aminohappokoostumuksen ja imeytyvyyden perusteella. Kun proteiini sisältää kasvuikäisen lapsen tarpeisiin nähden riittävästi kaikkia välttämättömiä aminohappoja, puhutaan täydellisestä proteiinista. Kun yhden tai useamman aminohapon määrä on puutteellinen, puhutaan epätäydellisestä proteiinista. Kasviproteiinit ovat aminohappokoostumukseltaan pääsääntöisesti heikompilaatuisia kuin eläinproteiinit. Kasviproteiinin heikkoutena on yleensä lysiinin tai jonkin muun aminohapon vähäisyys. Kaikkia välttämättömiä aminohappoja ei kuitenkaan tarvitse saada samalla aterialla, vaan riittää, että proteiinia saa päivän aikana monipuolisesti eri lähteistä. Kasvissyöjä saakin riittävästi kaikkia välttämättömiä aminohappoja yhdistelemällä eri proteiinin lähteitä. Esimerkiksi pavut ja linssit täydentävät hyvin viljan proteiinia. Kaikkia välttämättömiä aminohappoja sisältäviä vegaanisia ruoka-aineita ovat muun muassa soija, kvinoa, kikherneet, mustapavut, kurpitsansiemenet, cashew- ja pistaasipähkinät sekä mustasilmäpavut.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Jussi Riekin blogissa Puoli kiloa päivässä. Riekiltä ilmestyy vuonna 2016 kirja Liikkujan kasvisruokavalio.

Kcal / 100 g

Proteiinia (g / 100 g)

Elintarvike

340

51

Soijapalat

362

48

Soijasuikaleet

674

27

Seesaminsiemen, kuorineen

489

25

Hampunsiemen, kokonainen

330

24

Linssit, punaiset/vihreät

594

23

Auringonkukansiemen

574

20

Cashewpähkinä

145

17

Tofu, maustamaton

660

15

Saksanpähkinä

357

14

Kvinoa

360

14

Pikakaurahiutale

340

13

Täysjyväspagetti

351

12

Täysjyvänuudelit

343

12

Penne rigate, täysjyvä

116

8,6

Kidneypapu

91

7,5

Mustapapu

54

4

Soijajogurtti

Soijapalat ja -suikaleet, linssit sekä viljavalmisteet ilmoitettu kuivapainona, pavut kypsennettynä (esim. säilyke).


Vegemessut tulevat Ruoan tulevaisuus on täällä

Jussi Ratilainen

Sipsikaljavegaanit, nyhtökaura ja vihikset. Kukaan ei ole välttynyt vuonna 2016 vegebuumin nousulta. Seuraava askel otetaan Helsingissä, jossa järjestetään tammikuussa 2017 Vegemessut.

Suomen ensimmäinen korkean pro-

fiilin vegaaninen ruokakulttuuritapahtuma tuo uutta ruokakulttuuria näkyväksi ja helposti lähestyttäväksi. Messuilla esitellään ruokauutuuksien lisäksi kasvipohjaisia vaihtoehtoja kosmetiikkaan ja kodinpuhdistukseen. Nyt ensimmäistä kertaa järjestettävästä tapahtumasta tulee vuosittain toistuva. Vegemessut järjestetään 28.1.2017 Kattilahallissa Helsingin Suvilahdessa. Messuille on kutsuttu kiinnostavimmat brändit ja toimijat esittelemään työnsä tuloksia. Kotimaista osaamista tekevät näkyviksi tapahtuman pääsponsoreina Jalotofu, Vegekauppa ja Planti sekä uusimpana tulokkaana vegaaninen Jokaiselle-valmisruokasarja. Ruotsalaista kasviproteiinia maisteltavaksi messuille tuo Oumph!. Messuilla on tarjontaa laajasti 3 kaverin vegaanijäätelöstä vihiksen isän HoviRuoan uusimpiin ideoihin, Yosaan, nyhtökauraan ja Oatlyyn. Messuilla pääsee maistelemaan ja kokeilemaan uutuuksia ja ennennäkemättömiä erikoisuuksia. “Vegemessut ovat osaltaan tuke-

massa kasvisruokabuumia. Me emme usko, että kyseessä on ohi menevä trendi, vaan pysyvä muutos. Vegemessujen tavoite on olla tuomassa kasvisvaihtoehtoja tunnetuiksi ja näyttää miten helppoa, hauskaa ja herkullista vegeily voi olla! Haluamme murtaa myyttejä veganismiin ja vegaaneihin liittyen – enää kasvissyönti ei ole marginaalista puuhaa, vaan kaikille mahdollinen, eettinen ja kestävä vaihtoehto”, sanoo Vegemessujen pääsuunnittelija Karry Hedberg. Ohjelmasta vastaavat omien alojensa huiput. Messuilla nähdään muun muassa Suomen ainoa kahden Michelintähden kokki Hans Välimäki sekä Michelin-kokki Sasu Laukkonen Chef & Sommelier -ravintolasta. Huippukokit valmistavat lavalla vegaanisia herkkuja ja kertovat näkemyksiään ruoan tulevaisuudesta. Myös ravitsemustieteilijä Mikael Fogelholm ja Suomen suosituinta ruokablogia, Chocochiliä, kirjoittava Elina Innanen ovat messuilla muka-

na. Yksi maailman vahvimmista mie- vegetarjonnan huiput saman katon alla histä, vegaani Patrik Baboumian saa- ja päästä ensimmäisten joukossa kokeipuu Saksasta kertomaan urheilijan lemaan vasta tulossa olevia uutuuksia.” vegaaniruokavaliosta. Messut on suunnattu kaikille, joita vegetarjonta kiinnostaa. “Täällä ei paasata tai käännytetä, vaan ihan jokainen on tervetullut messuille”, Hedberg toteaa. “Sekasyöjä voi tulla Koska: Lauantaina 28.1.2017 klo 10-18 maistelemaan kasviMissä: Kattilahalli, Suvilahti, Helsinki pohjaisia herkkuja ja Sisäänpääsy: 5 € / henkilö, alle 12-vuotiaat ehkä löytää jotain, ilmaiseksi millä korvata eläinperäisiä juttuja ruokavaliossa. KasvisLisää tietoa: vegemessut.fi syöjille tarjolla taas on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä kerralla

Vegemessut

@vegemessut


Vegelehti