Page 1

Vastine

2/2009

Vasemmisto-opiskelijoiden jäsenlehti

Opiskelu ja prekarisaatio • Saksan opiskelijaliike • Laatu


Vastine #2/09 Opiskelu ja prekarisaatio / Kannen kuva: Annika Kettunen

Eihän sitä elä Jotkut saavat opintotukea eihän sillä elä, eihän sillä elä. Lisukkeeksi tulee asumistukea eihän niillä elä, eihän niillä elä. Maksa niillä asuminen, ruoka ja vaatteet, terveys ja opinnot sekä muutkin menot. Eihän niillä elä, eihän niillä elä. Entäpä sitten, kun opintotukikuukaudet on menneet? Eihän sitä elä, eihän sitä elä. Raha on loppu, myyjällä hoppu Täytyy saada rahat, täytyy saada rahat.

Harri Holtinkosi

Tässä numerossa: Kahvitaukoa ei pidetä ja sovitun lopetusajan lähestyessä joku eturivin kaulapartainen villapaitahumanisti haluaa pitää tulenkatkuisen puheenvuoron jostain, mikä käsiteltiin jo alkupuolella. Ehkä. Pekka Leviäkangas sivulla 19

7

8 12 16 17 18

Prekaari Juho Sarkkinen kertoo, miksi työ ei nappaa Opiskelijat lobbaavat valtakunnallista palvelumaksua Saksassa opiskelijaliike liikehtii Kuinka kuuma uusi Asa päätoimittajan mielestä on? Järjestöstä todetaan, että peli ei ole menetetty Hakomäki pistää vasemmistoa ojennukseen

Vastine | Mediatiedot Vasemmisto-opiskelijoiden jäsenlehti Julkaisija: Vasemmisto-opiskelijat ry Päätoimittaja: Aaron Kallinen Taitto ja ilmoitusmyynti: Eliisa Alatalo Painopaikka: Forssan kirjapaino, painettu ympäristöystävälliselle paperille Levikki: 900 kpl

Kotisivu: http://www.vasemmisto-opiskelijat.fi/vastine Sähköposti: toimitus@vasemmisto-opiskelijat.fi Avustajat: Eliisa Alatalo, Jan-Mikael Hakomäki, Heidi Komulainen, Annika Kettunen, Eva-Liisa Raekallio, Tuomas Soukka ja Pekka Leviäkangas.


PÄÄKIRJOITUS Aaron Kallinen

a i v luo

a j u ull

ä ä s Li

Maksuton koulutus on nyt kokenut vakavan kolauksen, kun uusi yliopistolaki mahdollistaa lukukausimaksujen keräämisen EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Vaikka kokeilu koskeekin vain tiettyjä maisteriohjelmia, on pää huolestuttavasti avattu. Lain hyväksyneet hallituspuolueiden edustajat vakuuttelevat, että lukukausimaksuja seurataan ja arvioidaan puolueettomin kriteerein, mikä on sinänsä positiivista. Vuodet 2010-2015 tapahtuvan kokeilun loppupuolella tilanne voi kuitenkin olla hyvin erilainen kuin nyt. Jos nykyinen trendi koulutuksen kaupallistumisessa jatkuu, ei maksuja välttämättä enää rajata vain ulkomaalaisiin opiskelijoihin. Esimerkit muualta eivät ole kovin rohkaisevia, sillä maksut on yleensä asetettu ensin erillisryhmille ja niitä on laajennettu hiljalleen. Esimerkiksi Saksassa asetettiin maksuja vuonna 1997 liian hitaasti opiskeleville ja myöhemmin ne on ulotettu laajemmalle opiskelijajoukolle. Hitaasti opiskelemisen kriminalisointi on jo sinänsä huolestuttavaa ja vie paljon mielekkyyttä pois opiskelusta. Opintokokonaisuuksien rajaaminen ydinalueisiin estää tiedonjanon ruokkimisen ja typistää opiskelun työntekoon verrattavaksi mekaaniseksi suorittamiseksi. Elämän sisältö pitää hakea muualta. Keskittyminen pelkästään tehokkaaseen opiskeluun vie myös aikaa esimerkiksi kansalaistoiminnalta, joka varsinkin yhteiskunnallisia aloja opiskeltaessa tuo tär-

h

keää käytännön kokemusta. Itse olen käyttänyt opiskeluajastani suuren osan järjestötoiminnassa ja vaikka se onkin hidastanut valmistumistani, en olisi voinut kuvitella toimivani toisin. Yhteiskunta tarvitsee luovia hulluja, jotka laittavat itsensä likoon, jotta jotain parempaa syntyisi. Yliopistomaailma tarvitsee kriittistä ääntä nyt enemmän kuin koskaan. Tie on avattu yliopistolakiprotesteilla, mutta nyt tarvitaan uusia avauksia. Kuten tutkija Petri Minkkinen kirjoittaa tässä lehdessä arvostellussa kirjassaan, nyt on tilausta vasemmistolaisille avauksille paremmasta yhteiskunnasta, sillä oikeiston paletti on tyhjentynyt vararikon kohdanneen uusliberalismin tukemisessa. Yliopiston kohdalla tämä tarkoittaa uusien aktiivien tuloa mukaan toimintaan, liittymistä yliopistojen punavihreisiin järjestöihin ja opiskelijatoiminnan tekoa kaikilla rintamilla. Tarvitaan niin kriittisiä opintopiirejä, kirjoittelua nettiin ja lehtiin kuin toimintaa ylioppilaskunnissakin. Ei jätetä yhtään mahdollisuutta käyttämättä paremman maailman puolesta. Tuomas Soukka, itezoukka@gmail.com


5

PÄIVÄNPOLTTAVAA

Ylempiä korkeakoulututkintoja ei ole vielä myyty Suomessa Viime vuoden alusta alkaen korkeakouluilla on ollut mahdollisuus myydä ylempiä korkeakoulututkintoja eli harjoittaa tilauskoulutusta. Se ei kuitenkaan ole vielä konkretisoitunut myytäviksi tutkinnoiksi. ”Hakemuksia ei ole vielä tullut, mutta niitä voidaan arvioida tulevan ensi talven kuluessa. Monella korkeakoululla on syksyisin aika kii-

re ja niiden statuksen muuttuminen hidastaa varmasti jonkin verran”, Jaana Palojärvi Opetuministeriöstä arvioi. Laki mahdollistaa ylempien ammattikorkeakoulututkintojen sekä maisteritutkintojen myynnin kelle tahansa EU- ja ETA maiden ulkopuolisille yksittäiselle valtiolle, yritykselle tai henkilölle.

Lupa tutkintojen myynnille kuitenkin saadaan opetusministeriöstä ja hakemukset käsitellään tapauskohtaisesti. ”Tähän saakka vientityyppinen koulutus on ollut lähinnä kehitysyhteistyötä”, Polojärvi mainitsee.

Tiedotusvälineistä poimittua Opiskelijoista 62 prosenttia ei pidä tuotteen tai palvelun alkuperää koskevaa tietoa merkittävänä ostopäätöksiä tehdessä.

Suomen uupunein opiskelijaryhmä on lukiolaiset.

40 prosenttia työttömistä nuorista ei pidä työttömyyttä pahana asiana, jos toimeentulo on muuten turvattu.

93 % ammattikoululaisista uskoo, että pärjää elämässä hyvin.

Eduskunta hyväksyi 16. kesäkuuta muutoksia yliopistolain lisäksi ammattikorkeakoululakiin. Korkeakoululakien yhtenäistämisellä perusteltuihin muutoksiin sisältyy muun muassa ammattikorkeakoulujen vallan kaventaminen henkilöstöasioissa sekä lukukausimaksujen lanseeraamisen yliopistojen malliin. Lisäksi opiskelijakunnille osoitetaan laissa uusia tehtäviä. Uudessa laissa ammattikorkeakoulun jäseniksi määritellään päätoimisen henkilöstön ohella tutkintoon johtavassa koulutuksessa olevat opiskelijat. Koska laissa puhuttiin aiemmin päätoimisista opiskelijoista,

esimerkiksi työn ohella opiskelevilla aikuisopiskelijoilla ei ollut mahdollisuutta tulla valituksi ammattikorkeakoulun hallitukseen. Lakimuutokset laajentavat ylläpitäjän valtaa ammattikorkeakoulun johdon nimittämisessä. Uuden kirjauksen mukaan ylläpitäjä valitsee rehtoreiden lisäksi myös ”muun ylemmän johdon”. Ammattikorkeakouluopiskelijoita edustava SAMOK kommentoi ennen eduskunnan päätöstä kirjauksen mahdollistavan jopa koulutusohjelmajohtajien valitsemisen poliittisin perustein. Opiskelijakuntien toivoman automaatiojäsenyyden sijaan niille an-

netaan laissa tehtäväksi ”valmistaa opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen”. Vaihtoehtoisia resursseja laajentuneen tehtävän toteuttamiseen ei osoitettu. Paavo Arhinmäki (vas.) esitti täysistunnossa lakiesityksen hylkäämistä mutta hävisi äänestyksen äänin 130–53. Arhinmäen lisäksi neljä SDP:n edustajaa jätti vastalauseen jo sivistysvaliokunnan mietintöön nimitysvaltaan, lukukausimaksuihin, terveydenhuoltoon ja opiskelijakuntien asemaan liittyvillä perusteluilla.

Kokosi Eliisa Alatalo

Uusi ammattikorkeakoululaki kaventaa autonomiaa ja sallii lukukausimaksut


NÄKÖKULMA Heidi Komulainen

6

Satan€n opiskelijall€kin? Maaliskuussa 2009 järjestettiin Kuopion valtuustovirastotalolla tilaisuus, jossa alustuksen ja sitä seuranneen paneelikeskustelun kautta pohdittiin SATA-komitean työtä ja arvioitiin sen tuloksia. Keskustelua alusti köyhyystutkija Jouko Karjalainen Terveyden- ja hyvinvointilaitokselta (THL). Hänen arvionsa komitean lopputuloksesta oli hyvin kriittinen. Komiteatyöhän käynnistyi varsin tarpeellisten ja kunnianhimoisten uudistustavoitteiden ympärille. Sen kautta on (vai oli?) tarkoitus saada aikaan sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistus, jonka kautta kansalaisille voitaisiin turvata riittävä perusturvan taso kaikissa elämäntilanteissa. Pyrkimys on ollut luoda sosiaaliturvajärjestelmä, jonka kautta toimeentulotuen hakeminen kävisi tarpeettomaksi ja jolla työ ja sosiaaliturva yhdistettäisiin toisiinsa nykyistä järkevämmin. SATA-komitean tavoitteena on ollut tehdä sosiaaliturvajärjestelmästä nykyistä enemmän työntekoon kannustava. Myös köyhyyden vähentäminen muun muassa järjestelmän selkeyttämisen ja yksinkertaistamisen kautta on ollut lähtökohtaisena tavoitteena. Nyt kuitenkin valtionvarainministeriö vaati työn tehtäväksi kustannusneutraalisti. Käytännössä tämä tavoite tulee tarkoittamaan uudistuksen kutistuvan lähinnä kaunopuheiksi. Tilaisuudessa puhui myös sosiaalisihteeri ja lakimies Mikko Vartiainen Palvelualojen Ammattiliitosta (PAM). Hän kertoi esimerkiksi, että

työmarkkinatuki on kasvanut vuodesta 1991 vuoteen 2007 reaalisesti 16 prosenttia ja ansiotasoindeksi 29 prosenttia. Korkeakouluopiskelijan opintoraha on puolestaan pudonnut 18 prosenttia! Vartiaisen mukaan suhteellinen köyhyys on vuosien 1997 ja 2007 välillä laskenut, mutta köyhyys kohdistuu yhteiskunnassa tänä päivänä tiettyihin ryhmiin. Lähinnä asemiaan ovat heikentäneet ne, joiden on vaikeaa järjestäytyä, kuten erilaisten palkkatukien varassa elävät ja muut työttömät tai ay-liikkeen ulkopuoliset työläiset. Opiskelijat kärsivät opintojen pitkittymisestä, osa-aikatyön rasituksesta, monien ay-liikkeeseen kuuluvien vaimot ja läheiset ovat työttöminä. Vaikka järjestäytyminen onkin Vartiaisen mukaan haasteellista, ovat ongelmat kuitenkin yhteisiä ja köyhyyden vähentäminen vaatii siksi laajaa järjestäytymistä. Seppo Saurilan (Helsingin yliopisto) tutkimuksiin viitaten Vartiainen toi julki ihan aiheellisestikin, että lopulta on kyseessä raha. Vuonna 2008 viisi Suomessa pörssissä noteerattua yhtiötä teki voittoa yhteensä 7000 miljoonaa euroa ja jakoi sen voittona omistajilleen. Voitto on tullut ihmisten työllä, jolla on luotu uutta arvoa osakkeenomistajille. Tänään samat yritykset sanovat, että huonosti menee, irtisanovat, lähtevät maasta jne. Pienyrittäjiä ei tästä ole syyttäminen, korostaa Vartiainen ja voimme varmasti kaikki olla hänen kanssaan yhtä mieltä. Itse lisäisin Vartiaisen analyysiin vielä, että rahan takana taas on tietoinen poliittinen päätöksenteko. Sosiaalista todellisuutta, jota tämän

päivän Suomessa ovat mm. kasvavat tuloerot ja köyhyys, ei ohjaa Adam Smithin tarkoittama markkinoiden näkymätön käsi, vaan ihmiset. Erityisesti poliitikot. Sillä on merkitystä, valitsemmeko edustajistoihin, lautakuntiin ja muihin luottamustoimiin yksilöitä, jotka uskovat markkinoiden itseohjautuvuuteen vai valitsemmeko sinne yksilöitä, jotka uskovat sosiaaliseen vastuullisuuteen ja omaan valtaansa päätöksenteossa. Vartiaisen mielestä olisi tärkeää, että ay-liikkeen voima tulisi saada yhdistettyä muiden etujärjestöjen, poliittisten liikkeiden ja mahdollisesti jopa puolueiden voiman kanssa, mutta miten tämä tehdään käytännössä? Äänestetään kaikki samoja valtapuolueita (kokoomus, keskusta, SDP ja vihreät) ja ihmetellään jatkossakin, miksi opintotuki ei riitä enää mihinkään eikä sitä vielä tähänkään päivään mennessä ole edes sidottu indeksiin! Miksi se sitten aina menee näin? Kuten kansanedustaja Erkki Virtanen (vas.) siteerasi tilaisuudessa WC:n ovesta kerran sattumoisin lukemaansa mietelausetta vastauksena kysymykseen: Ottakaa köyhiltä, ne on tottuneet tähän. Niin me opiskelijat taidetaan olla; köyhiä ja vielä tyhmiäkin kaupan päälle. Vai ollaanko? Kirjoittaja on Kuopion kaupunginvaltuuston ja –hallituksen sekä ItäSuomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) edustajiston jäsen.


Käteen jää alle tonni kuussa, eikä keikkoja oikein pukkaa, mutta epävarma toimeentulokin on parempaa kuin opiskelu. Mikä opinnoissa oikein tökki? ”Pahimmillaan se on sitä kyynerpäätaktiikkaa ja kilpailuhenkeä. Jos ei pääse Ylelle, niin freelancertoiminta on ainoa mahdollisuus. Tässä paljastuu se susimainen mentaliteetti, että kilpailu alkaa jo koulutusvaiheessa. Luokkayhteisössä kannustetaan selkään puukottamiseen ihan aikuisten ihmisten keskuudessa. Minua kuvottaa se, että kannustetaan tekemään harjoitteluja, joista ei hyödy mitenkään taloudellisesti. On aivan naurettavaa, että tekee 12 tuntia töitä jossain elokuvaproduktiossa eikä saa siitä mitään, korkeintaan lämpimän ruoan. Millä tahansa muulla alalla terotetaan, että harjoittelustakin pitää ottaa palkka, jos työ on yhtä kovaa kuin muillakin työntekijöillä. Media-alalla sanotaan vaan, että nyt laittamaan jalkaa oven väliin. Se on sitä jalan oven väliin opettelua.” Eikö opintotuen pitäisi riittää kaikissa opiskelun vaiheissa, myös harjoittelussa? ”Opintotuki on täysin riittämätön joka suhteessa. Ja opintolaina ei merkittävästi paranna elämisen laatua varsinkaan suurimmissa kaupungeissa. Vaikka harjoittelu on opintoihin liittyvää, en näkis, että ammattikorkeakoulussa, jossa opiskellaan ammattia varten olisi ristiriitaista, että sais palkan harjoittelusta. Varsinkin media-alalla päivät venyvät ja av-työssä tehdään 1216 tuntisia päiviä. On käsittämätöntä, ettei siitä edes sais vaatia minkäänlaista korvausta. Media-ala muutenki on ruma ala, jossa työtä tehdään omalla ajalla ja työt viedään kotiin. Vapaa-ajalla ei olla oikeastaan ikinä. Silloin tuotetaan sitä sosiaalista pääomaa, jolla luodaan sitä kulttuuria. Siksi pidänki vissin eron palkkatyön ja kulttuurityön välillä, vaikka se välillä hämärtyykin. ” Mitä tekisit, jos saisit vastikkeetonta kansalaispalkkaa? ”Jos ei tarvis tehdä töitä, niin kyllä mä jotain tekisin. En näe työtä, että se on itseisarvoisesti elämän tärkein asia. Varsinkin palkkatyö on sellaista, josta ei oikeastaan välitä. Sitä tekee siksi, että voi rahoittaa harrastustoimintaa ja yksityiselämää. Jos saisi kuukaudessa 400-800 euroa kansalaispalkkaa, niin sittenhän tekisin tätä kulttuurityötä vaikka ilmaiseksi! 800 euroakaan, kun sais kuussa, niin en kokis tarvetta tienatakkaan yhtään enempää. Monet pyyhkii perseensä suurinpiirtein sillä summalla.”

Kuvasi ja toimitti Eliisa Alatalo

PREKAARI

7

Juho Sarkkinen (23) pisti viestinnän opintonsa jäihin Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa ja läksi keikkatöihin StaffPointille.


8

PÄÄASIA

Opiskelijalobbarit

ajamassa valtakunnallista palvelumaksua Uudet lait vahvistavat opiskeluterveydenhuoltoa ja liikunnan edistämistä Toisen asteen opiskelijat sekä ammattikorkeakoululaiset jonottavat kunnissa terveyskeskusten jonoissa tai hyvässä tapauksessa keskitetyssä opiskeluterveydenhuollossa samalla, kun yliopistoopiskelijat pääsevät huokeammin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön hellään huomaan. Opiskelijajärjestöt ovat vuosia “nuhdelleet” ja olleet “äimistyneitä” kuntien heikkoon palvelutasoon ja opiskelijoiden oikeuksien polkemiseen. Palveluiden odotetaan huonontuvan kuntien talouskurimuksen aikana, sillä leikkauslistat koskettavat yhtälailla opiskelijoiden palveluita. Kansanterveyslain mukaan opiskelijoiden tulee saada hoitoa opiskelupaikkakunnalla, vaikka olisivatkin kirjoilla toisessa kun-

nassa. Erityisesti hammashoidon osalta opiskelijat on passitettu omiin kotikuntiinsa. Kesäkuun alussa voimaan astunut kansanterveyslain viimeisin asetus määrittelee opiskeluterveydenhuollon sisältöä ja teoriassa takaa hoidon ja hoivan opiskelupaikkakunnalla. Asetus takaa esimerkiksi yhden terveystarkastuksen ja suun terveystarkastuksen jokaiselle opiskelijalle. Muutoin asetus myötäilee 2006 annettuja Sosiaali- ja terveysministeriön opiskelijaterveydenhuollon suosituksia. Amk-opiskelijat osaksi YTHS:ää? Kansanterveyslain asetuksen mukaiset palvelut olisi järjestettävä kuntoon kunnissa vuoteen 2011 mennessä, jonka alusta myös astuu voimaan uusi terveydenhoitolaki, johon kirjataan opis-

keluterveydenhuolto. Terveydenhoitolain uudistusta ohjaa hallitusohjelmaan kirjattu terveyden edistämisen politiikkaohjelma sekä kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma Kaste. Opiskeluterveydenhuollon osalta lakia valmistelee työryhmä, jossa amk-opiskelijoita edustaa asiantuntija Amu Urhonen Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitosta. ”Työryhmässä on yksimielisyys, että ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen opiskelijat käsitellään eri ryhminä”, Urhonen sanoo. Syynä on toisen asteen opiskelijoiden erilaiset tarpeet terveydenhuollolle. Amk-opiskelijoiden osalta selvityksen alla on YTHS:n kaltainen oma järjestelmä tai nykyiseen sulautuminen. Eri opiskeluterveydenhuollon malleille saadaan aikaiseksi kou-


9 korkeakoululiikuntapalveluille on Oulun korkeakoululiikunta, joka on monella tapaa edelläkävijä. Kaupungin kaikki korkeakouluopiskelijat sekä henkilökunta saavat kattavat liikuntapalvelut edullisesti. Isompia alennuksia ja eksoottisempaa liikuntaa saa 20 € maksavalla liikuntapassilla. Oulun korkeakoululiikunnan suppea kesäliikuntaohjelma opiskelijoille on tarjolla ensimmäistä kertaa. Lisäksi Oulun korkeakoululiikunnan Lähtenyt liikkumaan -hankkeen puitteissa koulutetaan maan ensimmäiset liikuntatuutorit, joiden tehtävänä on opiskelijoiden liikunnasta syrjäytymisen vähentäminen, yhteisöllisyyden edistäminen ja opiskelukyvyn parantaminen.

Toimitti Eliisa Alatalo, kuvitti Tuomas Soukka

riintuntuvia euromääriä syksyn saisivat maksamalla hyvän syyn kuluessa. määritellä palveluidensa sisältöä. ”Opiskelijakuntien ja opiskeliToisen asteen joiden asema tulee vahvistumaan. opiskeluterveydenhuolto Missä tahansa opiskelijaedustushuolestuttaa ta tarvitaan, se tulee opiskelijakuntien kautta.” Amu Urhosen mukaan toisen asOpiskeluterveydenhuollon teen palveluiden järjestäminen maksut olisivat samaa luokkaa, on amk-opiskelijoihin verrattuna mitä kerätään jo yliopisto-opismonimutkaisempaa. Korkeakou- kelijoilta YTHS:n rahoittamiseen luopiskelijoiden terveyden asian- ylioppilaskuntien pakollisten jätuntija on YTHS, jonka kautta senmaksujen osana. saadaan malli palveluille. ToiselAmmattikorkeakoulujen opisla asteella vastaavaa valtakunnal- kelijakunnat tuskin saavat oikelista kehittäjää ei ole. utta periä maksuja opiskelijoilta, ”Lukiolaisilla ei edes ole työ- sillä niille ei tälläkään lakikierryhmässä edustusta. Heidät on roksella myönnetty automaatiojätetty paitsioon”, Urhonen to- jäsenyyttä. teaa. Lukiolaisten liiton puheenjoh- Liikuntapalvelut paranevat taja Ville Virtanen toivoisi kunnilta, että ne priorisoisivat nuorten Yliopisto- ja ammattikorkeakouterveydestä huolehtimisen etusi- lulakien käsittelyn yhteydessä jalle. eduskunta velvoitti hallitusta ”Viime laman aikaan opiskelu- seuraamaan, että korkeakoulut terveydenhuollosta karsittiin ja laittavat tikkua ristiin opiskelisen jälkeen ollaan katsottu, ettei joiden liikuntamahdollisuuksien siihen ole tarvinnut laittaa lisää, edistämiseksi ja palveluivaikka nuorten hyvinvointi on den järjestämiseksi. tällä hetkellä huonossa kunnosOpiskelijoiden sa. Esimerkiksi 14 prosenttia lu- liikuntaliitkiolaistytöistä on puhtaasti ma- to OLL ei sentuneita”, Virtanen sanoo. ole täysin tyytyväiPalvelut viimeistään nen tumaksullisiksi lokseen, mutta Lakiin ollaan todennäköisesti k i i t t e l e e kirjaamassa ammattikorkeakou- k o r k e a luopiskelijoille valtakunnallinen k o u l u l i i palvelumaksu. kunnan Vastaavaa maksua ei voida h u o m i o i asettaa toisen asteen opiskelijoil- misesta sekä le, joista osa on alle 18-vuotiaita. sivistyslakivalioPalvelumaksua ei Urhosen kunnassa että ensimmukaan aseteta siksi, että sillä mäistä kertaa eduskunsaataisiin suoraan parempaa pal- nassa. Sivistysvaliokunta velua, vaan taka-ajatuksena on pitää välttämättömänä edisopiskelijalähtöisyyden ja opis- tää opiskelijoiden liikuntakelijoiden vaikutusmahdolli- mahdollisuuksia. suuksien lisääminen. Opiskelijat Mallina hyvin toimiville


10 Eva-Liisa Raekallio

Pakkoavioliitto Turun tyyliin Yksi yliopistolakiuudistuksen erikoisimmista ja myös leimallisimmista piirteistä on yliopistojen pakkoyhdistäminen. Pyrkimyksenä on muodostaa yliopistoista suurempia yksiköitä ja lisätä kustannustehokkuutta. Turussa uusi yliopisto ja ylioppilaskunta näkevät päivänvalon vuoden 2010 alussa, kun Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu naitetaan. Yhdistyminen tapahtui opetusministeriön 27.10.2006 asettamien suunnitteluryhmien esityksen pohjalta, eikä esimerkiksi valmiin lakiuu-

distuksen nojalla. Ylioppilaskunnat TYY ja TuKY aloittivat yhdistymistä koskevat neuvottelut keväällä 2007. Uusi edustajisto aloittaa toimintansa jo tämän elokuun alusta hallinnollisista syistä. Sekä yliopiston että kauppakorkeakoulun ylioppilaskuntien ja hallinnon puolella oli tehty valmisteluja yhdistymisen eteen siis jo kauan ennen lain eduskuntakäsittelyn alkamista. ”Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun yhdistyminen sekä ylioppilaskuntien yhdistyminen lähtevät siitä oletuksesta, että laki saadaan

Yliopistot yhdistyvät Opetusministeriön rakenteellisen kehittämisen suunnitelma on toteutunut jo osin ja yliopistot sekä ylioppilaskunnat ovat yhdistyneet. Pitkät etäisyydet kampusten välillä tulevat olemaan haaste ylioppilaskuntien edunvalvonnalle.

Aaron Kallinen

Itä-Suomeen kolmen kaupungin ylioppilaskunta Yliopistolain hyväksyminen sinetöi uusien fuusioyliopistojen synnyn. Samalla syntyy myös uusia, entistä suurempia ylioppilaskuntia, sillä yhdessä yliopistossa ei voi toimia useampaa kuin yhtä ylioppilaskuntaa. Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta ISYY aloittaakin toimintansa peräti kolmessa kaupungissa; Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Maantieteellisesti Kuopion, Joensuun ja Savonlinnan väliin jäävä kolmio on lähes yhtä suuri kuin Tampereen, Turun ja Helsingin välillä. Logistisesti ajateltuna tilanne olisikin lähes sama, jos Turun,

Tampereen ja Helsingin yliopistojen kesken perustettaisiin yhteinen ylioppilaskunta. Suuri välimatka kaupunkien välillä asettaakin suuren haasteen ylioppilaskunnan käytännön toiminnalle. ISYY:n päätöksentekoa hahmotellessa onkin pyritty minimoimaan luottamushenkilöiden matkustaminen. Edustajisto kokoontuu nykyistä harvemmin ja keskittyy suuriin linjoihin, kun taas käytännön hallinnointi jää pienehkölle työhallitukselle ja kampusvaliokunnille. Kampusvaliokunnat koostuvat yhdestä hallituksen puheenjohtajista sekä paikallisista hallitusjäse-


11 lä, jää nähtäväksi. Odotettavissa voi siis hyvinkin olla entistä oikeistolaisempi edustajisto: TYY:n vaikutusvaltaisimmat ryhmät olivat päättyneellä kaudella oikeus- ja lääketieteilijöiden ryhmät ja se on myös näkynyt edustajiston arkipäivässä. Kyseisiä aloja opiskelevilla meni aika opintoihin, sitä ei riittänyt esimerkiksi yliopistolain vastustukseen. Linja näkyy muutoinkin, kampuksella on edelleen liian vaikeaa löytää reilun kaupan kahvia samanarvoisesti epäreilun kanssa, puhumattakaan luomutuotteista.

nistä ja jaostojen puheenjohtajista. Jaostot toimivat paikallisesti kullakin kampuksella. Tarkoituksena on tuoda näin paikallishallintoa lähemmäs opiskelijoita ja ainejärjestöjä vastapainona sille, että keskushallinto etääntyy paikallistasosta. Ylioppilaskunnan ensimmäiset edustajistovaalit käytiin keväällä 2009. Teknisten vaikeuksien tahdittamissa vaaleissa suurimmaksi ryhmäksi nousi kokoomusopiskelijoiden ryhmä Oikeat, mikä tekee uudesta ylioppilaskunnasta varsin oikeistolaisen. Vasemmistoa edustanut Vasen kaista saavutti vaaleissa kaksi edustajanpaikkaa ollen pieni ja pippu-

rinen ryhmä. Itä-Suomen yliopiston opiskelijamääräksi tulee noin 15 000, mikä nostaa sen Suomen suurimpien yliopistojen joukkoon. Samalla myös uuden ylioppilaskunnan painoarvo valtakunnallisessa opiskelijapolitiikassa kasvaa. Uuden ylioppilaskunnan toiminta alkaa vuoden 2010 alusta. ISYY:n valmistelu on alkanut jo hyvissä ajoin vuonna 2008. Joensuun ja Kuopion ylioppilaslehdet olivat prosessin etulinjassa ja yhdistyivät ylioppilaslehti Uljaaksi jo kuluvan vuoden alussa.

s la / Creative Common Kuva: © Samuli Lintu

hyväksytyksi aikataulussa ja suurin piirtein esityksen mukaisena”, todetaan yhdistymishankkeen nettisivuilla. Keskustelua on herättänyt kauppatieteilijöiden asema uudessa yliopistossa. Virallisissa puheissa on painotettu kauppakorkeakoululaisten tasaveroisuutta muiden opiskelijoiden joukossa, vaikka opiskelijoita on paljon vähemmän kuin yliopistossa. Uuden edustajiston kokoonpano on tässä mielessä kiinnostava, huhtikuisissa edarivaaleissa TuKY sai 6 paikkaa eli oli yksi vaalivoittajista. Ekonomien esiinmarssi kävi entistä selvemmäksi äänien jakautumisessa, eniten ääniä saanut ehdokas oli kauppakorkeakoululainen, 20 äänen kaulalla seuraavaan. Mitä yhdistyminen tarkoittaa pitkällä aikavälil-

t


REPORTAASI

Toimitti ja kuvasi Annika Kettunen

12

Saksan opiskelijat vaativat tasa-arvoa koulutukseen Sadat tuhannet opiskelijat ja koululaiset lähtivät Saksassa kaduille vaatimaan tasaarvoisempaa koulutuspolitiikkaa ja vastustamaan opiskeluaikojen rajauksia. Saksalaiset opiskelijat ja koululaiset lakkoilivat ja osoittivat mieltään viikon ajan kesäkuun puolivälissä. Toimintaviikkoa oli suunniteltu puolen vuoden ajan yhteistyössä koululaisten, opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Viikon tarkoituksena oli kiinnittää huomiota saksalaisen koulutusjärjestelmän epäkohtiin. Koulutuspolitiikan tavoitteena on ollut kriittisen ajattelun oppimisen sijaan yhä enemmän markkinoihin sopeutuminen – koulutuksesta on tulossa kauppatavaraa. Korkeakouluopiskelijat vaativat lukukausimaksujen poistamista, joiden perimisen Saksan perustuslakituomioistuimen vuonna 2005 tekemä päätös mahdollistaa. Opiskelijat peräävät myös mahdollisuutta valita itse opintojensa painopisteet sekä luopumista kaksiportaisesta tutkintojärjes-

telmästä, jossa kandidaatintutkielma jää useilla opiskelijoilla päättäväksi tutkinnoksi. Turbo-Abiksi kutsuttu ilmiö sai erityisesti nuoremmilta mielenosoittajilta kritiikkiä: ylioppilaaksi valmistumisen aikataulua on joissakin osavaltioissa lyhennetty vuodella. Saksassa lukio (Gymnasium) aloitetaan yleensä 10-vuotiaana, hieman samaan tapaan kuin Suomessa ennen peruskoulu-uudistusta. Ylioppilaaksi on tähän saakka valmistuttu yhdeksän Gymnasium-vuoden jälkeen, mutta nyt vaaditaan valmistumista kahdeksassa vuodessa. Opiskeluajan tiukentamisen tavoitteena on valmistaa oppilaita kansainvälisille työmarkkinoille. Uudistus ei kohtele eri osavaltioiden koululaisia tasapuolisesti, sillä tiukempia aikarajoja ei ole otettu käyttöön koko maassa.

Info

Saksan koulutusjärjestelmä koostuu pääosin seuraavista osista:

1.

3.

2.

4.

Peruskoulusta (grundschule) 6-10 vuoden iässä (Berliinissä ja Brandenburgissa 6-12 vuoden iässä) Toisesta koulutusasteesta, jonka osia ovat lukiota vastaava gymnasium sekä käytännönläheiseen koulutukseen suuntautuvat realschule ja hauptschule. Toinen aste alkaa Saksassa jo 10 tai 12 vuoden iässä samaan tapaan kuin Suomessa ennen peruskoulu-uudistusta. Lisäksi on olemassa gesamtschule, jossa voi yhdistellä edellämainittujen opintoja.

Ammattikouluista (berufsschule), joissa opiskelu koostuu useimmiten kouluopetuksen ja oppisopimusharjoittelun yhdistelmästä. Yliopistoista, joissa on Bolognan prosessin myötä siirrytty kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään. Lähde: Wikipedia


Oppimisolosuhteet ovat Saksassa opiskelijoiden mukaan retuperällä. Luokkakoot ovat liian suuria ja koulurakennukset rapistuneita, sotkuisia ja epämiellyttäviä. Esimerkkinä ihanneoppimisympäristönä pidetään Suomea: 6-12 oppilasta opiskelee miellyttävästi valaistussa luokkahuoneessa ja opettajat, joita on kaksi, antavat jokaiselle kunkin tasoa vastaavia tehtäviä. Rheinische Post-lehden haastattelussa Saksan koulutusministeri Annette Schavan totesi, että opiskelijoiden vaatimukset ovat vanhentuneita ja Turbo-Abi ja käyttäytymisestä annetut arvosanat on jo poliittisesti puhuttu halki. Düsseldorfissa, läntisessä Saksassa, mielenosoitus keräsi noin 7000 kovaäänistä ja pillejä puhaltelevaa osallistujaa, joista suurin osa oli peruskou-

lulaisia. ”Useampi opiskelija olisi halunnut osallistua, mutta koska yliopistolla on useilla kursseilla läsnäolopakko, on mielenosoitukseen haluavien pyydettävä erillinen poissaololupa dosentilta. Tällainen järjestely luonnollisesti vähentää mielenosoitukseen osallistuvien opiskelijoiden määrää”, kertoo Düsseldorfin Heinrich Heine -yliopistossa opiskeleva Kilian Dündar. Yhteensä koko Saksassa mielenilmaukset mobilisoivat 270 000 mielenosoittajaa ja protestoijat muun muassa valtasivat useita yliopistorakennuksia ympäri maata.

Euroopan laajuinen liike Korkeakoulu-uudistukset ja niiden herättämä vastarinta ovat olleet hämmästyttävän samankaltaisia kaikkialla Euroopassa. Bolognan prosessin nimissä on kaikkialla tehty koulutusta standardisoivia ratkaisuja, joista näkyvimpänä on siirtyminen kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään. Samalla on lisätty markkinaehtoisuuden määrää ja asetettu uusia kontrollitoimia, kuten maksuja liian kauan opiskeleville tai ulkomaalaisille. Yleinen kehitystrendi on ollut, että maksut leviävät ennen pitkää kaikille opiskelijoille. Ranskassa, Suomessa ja Italiassa on viime aikoina ajettu läpi uusia, ristiriitaisia koulutuslakeja. Muuallakin on joko tehty tai ollaan tekemässä samansuuntaisia uudistuksia. Monissa maissa, kuten Saksassa ja Italiassa, kiistat eivät rajoitu korkeakoulutuksen kehittämiseen, vaan myös perus- ja lukiokoulutus nähdään olennaise-

na koulutuspolitiikan kohteena. Tuskin yhdessäkään EU-maassa markkinaohjausta lisäävillä uudistuksilla on ollut opiskelijoiden tai opettajienkaan tuki takanaan. Protestit ovat mobilisoineet satoja tuhansia ihmisiä. Uudistuksia on kuitenkin runnottu läpi vastarinnasta välittämättä, hallinnollisten proseduurien tavoin, OECD:sta saatujen oppien mukaisesti. Asioiden käsittäminen puhtaasti hallinnollisina manöövereinä ilman poliittista latausta on ollut uusliberaalin hallinnoinnin tehokeino, jolla ihmisten elämää huonontavia uudistuksia on ajettu läpi. Suomessakin lisääntynyt kontrolli on ulotettu monelle elämän aluelle ilman, että asiaan on kiinnitetty huomiota. Sen vuoksi nyt syntynyt liikehdintä voi olla merkittävä avaus, vaikka sen kohteena olevat uudistukset menisivätkin läpi. Aaron Kallinen


14

, ä v y H a h pa laatu Bolognan prosessi on pyyhkinyt pitkin Suomenniemeä ja muuta Eurooppaa jo kohta kymmenen vuotta. Euroopan maiden opetusministeriöiden vapaaehtoiseen sitoutumiseen perustuvan yhteistyön

viimeisimmät hedelmät eli

korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmät ovat Suomessa poimintakunnossa.


a Laadunvarmistusjärjestelmän käyttökelpoisuus testataan auditoinnissa, jonka suorittaa Korkeakoulujen arviointineuvosto KKA. Kun uutisissa kerrotaan auditionnin menneen läpi, ei koululaitoksen opetuksen laatu silti välttämättä ole hyvää, järjestelmä vain näyttää olevan toimiva. Vasemmistolaisten opiskelijatoimijoiden puheissa koulutuksen laatua vahvistavat järjestelmät nähdään lähes yksinomaan kepuli-kapitalistien apparaatteina, joilla opiskelijat pakotetaan valmistumaan nopeammin, työntekijät rehkimään kovemmin ja koulutus kaupallistettua tehokkaammin. Voitasiinko laatuun suhtautua positiivisemmin? Onhan järjestelmät sentään luotu nimen omaan säilyttämään korkeakouluyhteisölle tärkeitä asioita, ei päinvastoin.

sia. Laatuajattelussa kuitenkin korostuu oikeisiin asioihin keskittyminen. Näennäisen pienillä panoksilla voidaan saada paljon aikaan, mikä antaa välineitä pienille toimijoille ja ryhmille tehostaa ja kirkastaa toimintaansa”, hän sanoo. Tarvainen myös toteaa, että käytännön tasolla laatu hyödyttää opiskelijaa työelämässä, sillä laatuajattelu leviää kaikille aloille. Hän toteaa siinä piilevän myös laatuajattelun keskeisen haasteen. ”Laatu tarkoittaa eri asioita eri aloilla, joten on pystyttävä löytämään alan ominaispiirteet ja miten ne vaikuttavat laatukäsitteeseen.” KKA:n mukaan eniten kehitettävää on tällä hetkellä opiskelijapalautteen hyödyntämisessä ja opiskelijoiden ja sidosryhmien roolin vahvistamisessa laatutyössä. Jonkun muun ääni siis kuuluu siinä, mitä korkeakoulun toiminLaatu on keskityttymistä taa laadunvarmistusjärjestelmä tärkeisiin asioihin kehittää. Herää kysymys mitä korkeaOulun yliopistossa yleistä his- koulutuksen ytimessä olisi tärtoriaa opiskeleva ja opetuksen keintä, jos opiskelijat ottaisivat kehittämisen työryhmässä istu- laatutyön haltuun. va Samuli Tarvainen näkee, että laadun merkittävyys on ajattelu- Kapitalismin löyhkä loitontavan muutoksessa. taa ”Perinteisesti ajateltiin, että rahaa ja pääomaa pumppaamalla Miksi vasemmisto-opiskelijapiisaadaan aikaan haluttuja tulok- reissä sitten suhtaudutaan laa-

dunvarmistusjärjestelmiin niin negatiivisesti, mutta iloitaan, kun auditointi menee läpi? Samuli Tarvainen arvioi, että syynä on laatuajattelun taustalla oleva markkinataloudesta lainattu käsitteistö. ”Pitää paikkaansa, että laadunvarmistusjärjestelmien syntyhistoria on pitkälti suuryrityksissä. Toisaalta vasemmistolaiset eivät suinkaan ole ainoita, jotka suhtautuvat, jos ei kielteisesti niin ainakin varauksellisesti laadunvarmistuksen kehittämiseen”, Samuli Tarvainen pohtii. Hän korostaa, ettei markkinatalouden laatukäsitteistö ole sellaisenaan sovellettavissa toisiin ympäristöihin, kuten korkeakoulutukseen tai julkiselle sektorille, vaan sen suhteen on oltava kriittinen. Toisaalta myös vasemmistolaisten on pystyttävä antamaan omia merkityksiä laadulle. ”Toiminta voi helposti mennä siihen, että hoidetaan vain juoksevia asioita. Laatuajattelu on pidemmän aikavälin suunnittelun ja tavoitteellisen toiminna työkalu. Se voi antaa virikkeitä. Vasemmistolaisuutta ei tarvitse unohtaa vaan voi ottaa vain omaan toimintaan sopivat asiat”, Tarvainen esittää.

Toimitti ja kuvasi Eliisa ALatalo

Samuli Tarvaisen mielestä laatu on olennaiseen keskittymistä.


Aaron Kallinen

16 MUSIIKKI

Asa: Via Karelia Aseistakieltäytyjäliitto 2009 Asan ja Tovereiden uusin levy jatkaa toisaalta folkvaikutteisen räpin linjalla, mutta ottaa toisaalta askeleen kohti entistäkin tiukempaa yhteiskuntakritiikkiä. Kappaleet käsittelevät muun muassa väkivaltaa, EU:ta, militarismia ja eriarvoistumista. Levyä onkin luonnehdittu Asan debyyttialbumin Punaisen tiilen jatko-osaksi. Musiikillisesti innoittajana toimii edellisen Loppuasukas-albumin tavoin slaavilainen musiikkiperinne. Meno Via Karelialla ei yllä ihan samoihin maanisuuden sfääreihin kuin Emir Kusturican elokuvista innoitusta hakeneella Loppuasukas-levyllä, vaan levyn tunnelma on pikemminkin melan-

kolinen. Levyltä löytyy kuitenkin letkeämpääkin menoa, kuten Raappanan vierailemalla Huojuvat puut -kappaleella. Asa on todennut, että hänen musiikkinsa voitaisiin kategorisoida yhtä hyvin kansanmusiikiksi kuin räpiksi. Melankoliset suomalais- ja slaavilaistyyliset melodiat luovat taustan rytmikkäälle räppäykselle yhteiskunnallisista epäkohdista. Sämplejen käyttäminen kuuluu toki hip hopin perinteisiin, mutta Asan kaltaista luovuutta siinä harvoin näkee. Rajoja rikkovien ilmaisutapojan etsintä on suuri kulttuuriteko ja toivoisikin, että Suomessa muutkin artistit uskaltautuisivat yhdistelemään kansanmusiikkia omiin tyylisuuntiinsa, sillä tämäntyylinen soundi aivan liian vähän hyödynnetty suomalaisessa populaarimusiikissa. Asan harjoittama yhteiskuntakritiikki tekee hänestä merkittävän taiteilijan, sillä poliittisesti latautuneen musiikin teko ei ole helppoa pysyen samalla uskottavana ja hyväntuulisena.

KIRJA

Petri Minkkinen:

Suomen tila - Eriarvoisuutta, epädemokratiaa ja kuvitteellista tehokkuutta ilman edistystä

Tiede- ja taideyhdistys Kaktus 2009 Petri Minkkinen on tullut tunnetuksi Latinalaisen Amerikan ja kansainvälisen politiikan tuntijana. Meksikosta väitellyt valtiotieteilijä on erikoistunut ”kriittiseen avoimien historiallisten kontekstien tutkimukseen”, jonka avulla hän ruotii nyt myös kotimaansa Suomen tilaa. Lähtökohta on sinänsä tuore, sillä harvoin teollisuus- ja kehitysmaiden ongelmia tarkastellaan samalta viivalta, vaikka Minkkinen osoittaakin molempien kehityksen taustalla olevan samojen tekijöiden, uusliberalismin ja -konservatismin sekä integraalifasismin, joka tarkoittaa uudenlaisten kontrollimuotojen käyttöä kansalaisten rajoittamiseen. Minkkinen esittää, että Suomen hallitukset ovat 1990-luvun taitteesta lähtien harjoittaneet politiikkaa, jonka aiheuttama eriarvoisuuden kas-

vu tosiasiassa heikentää enemmistön elinolosuhteita ja on pitkällä tähtäimellä myös taloudellisesti heikolla pohjalla. Lisäksi Minkkinen osoittaa syyttävän sormensa Suomen ulko- ja ulkomaankauppapolitiikkaan, joissa on hylätty solidaarisuuden aate ja tähdätty Nato-integraatioon, sotateknologian myyntiin ja ulkopoliittiseen opportunismiin. Paremmin globaalia turvallisuutta kuitenkin edistettäisiin vähentämällä eriarvoisuutta niin valtioiden välillä kuin niiden sisälläkin. Minkkisen kirja on hyvä yritys nivoa yhteen talous-, sisä- ja ulkopolitiikan tasot. Minkään sektorin analysoinnissa hän ei sukella kovin syvälle, mutta asioiden välisten suhteiden esittely on tärkeää kokonaisuuden hahmottamisen kannalta. Minkkinen käyttää hyvin värikästä kieltä, joka menee välillä turhan pitkälle tuoden välillä mieleen jopa Johan Bäckmanin, mitä ei voine pitää etuna. Toisaalta hän on lanseerannut omia käsitteitä, kuten maailmansotien nimittämisen eurokeskeisiksi sisällissodiksi ja toistaa termejään aina rasittavuuteen saakka. Teos piti julkaista keväällä 2008, mutta sen julkaisu viivästyi vuodella kustannusyhtiön ohareiden takia. Valitettavasti tämä näkyy kirjan sisällössä, josta ei aina ota selvää, minä ajankohtana se on kirjoitettu.


JÄRJESTÖLTÄ Eliisa Alatalo jatkaa puheenjohtajana - jäsenmäärä kasvussa Vasemmisto-opiskelijoiden jäsenmäärä on kasvanut tämän vuoden aikana noin kahdestasadasta kolmeensataan. ”Vasemmisto-opiskelijat olivat näkyvästi yliopistolakia vastaan ja se vaikutti varmasti jäsenmäärän kasvuun”, arvioi toistamiseen liiton puheenjohtajaksi valittu amkopiskelija Eliisa Alatalo. Oulussa 30.8. pidetyssä Vasopin liittokokouksessa valittiin varapuheenjohtajaksi Tero Kaikko Oulusta. Hallitukseen valittiin Laura Tättilä Turusta, Petteri Moilanen Oulusta, Niina Jurva Tampereelta, Jarno Miettinen Jyväskylästä ja Mikko Niemelä Tampereelta sekä varajäseniksi Patrizío Lainá Helsingistä ja Li Andesson Turusta. Liittokokoksen kannanotto käsitteli opiskelijoiden asumistilannetta. Siinä vaadittiin asumisen tukemisen ympärivuotistamista ja uusien opiskelija-asuntojen rakentamista.

Vasop päkinänkuoressa Vasemmisto-opiskelijat ry eli tuttavallisemmin Vasop on vuonna 2000 perustettu valtakunnallinen vasemmistolaisen opiskelijajärjestö. Vasopin jäseneksi voi liittyä kuka tahansa yli 15-vuotias opiskelija riippumatta siitä, missä opiskelee. Vasopia luotsaa vuosittain valittava liittohallitus, joka koostuu järjestön jäsenistä ympäri Suomea. Liittohallituksessa toimiminen antaa hyvän kuvan koulutuspolitiikasta ja antaa mahdollisuuden vaikuttaa koulutuspoliittisiin asioihin valtakunnallisella tasolla. Vasop toimii punavihreän opiskelijatoiminnan kattojärjestönä ja auttaa toiminnan aloittamisessa paikkakunnilla, joilla ei aikaisemmin ole ollut punavihreää opiskelijatoimintaa. Aktiivisia punavihreitä opiskelijajärjestöjä löytyy muun muassa Helsingin, Turun, Tampereen ja Joensuun yliopistoista.

Kova kevät Kulunut kevät oli selkeä osoitus siitä, että suomalaisessa parlamentarismissa ja demokratiassa ollaan kaukana ihanteista. Yleensähän ajatellaan, että demokraattisessa yhteiskunnassa enemmistön sana painaa eniten, tämä on totta niin hyvässä kuin pahassa. Yliopistolakiuudistuksen eduskuntakäsittely kuitenkin todisti, miten enemmistön ja samalla kansanvallan käsitteet voivat tarvittaessa heittää häränpyllyä. Ehdottomasti suurin osa syksyllä 2008 lakiluonnoksesta lausunnon antaneista tahoista kritisoi muutosta, osa jopa teilasi sen. Vastustus jatkui kautta kevään, mutta yliopistolakia muutettiin selvän enemmistön kannasta huolimatta. Nähtiinpä vielä äkkivääriä takinkääntöjäkin loppumetreillä. Paljon kierommaksi ei peli voi mennä, jos ensin annetaan vaikutelma lain vastustuksesta ja ratkaisevassa äänestyksessä sitten hyväksytäänkin koko paketti. Mikään ei poista sitä tosiasiaa,

että nyt hyväksyttiin monelta osin huono uudistus. Yllättävän vähän huomiota kiinnitettiin lain perustuslain vastaisiin kohtiin. Perustuslakimme 6§ 2:n momentin mukaan ketään ei ilman hyväksyttävää syytä saa asettaa eri asemaan esim. kansalaisuuden perusteella. Ja mitäs nyt tapahtuukaan. Opiskelijan kotimaa määrää sen, onko koulutus Suomessa ilmaista vai ei. Suomen ylioppilaskuntien liiton eli SYLin toiminta prosessissa oli naurettavaa. Se antoi uudistukselle siunauksensa lausunnossaan jo vuosi sitten ja nyt tyytyy lukukausimaksukokeilun seurantaan. On jo sinänsä todella ikävää, että Suomessa aletaan syrjiä opiskelijoita tällä tavalla, mutta uudistuksen pitkän tähtäimen vaikutukset maksuttomaan korkeakoulutusjärjestelmäämme ovat pahaenteiset. Lakiluonnoksessa muutosta perusteltiin mm. OECD:n arvioinnilla suomalaisen yliopistoinstituution jähmeydestä ja kansainvälisellä kehityksellä.

PS Ulkomailta tullut viesti kertookin kovaa kieltään siitä, että lukukausimaksut ovat käytössä joka puolella, ja nykyinen hallituksemme selvästi haluaa murtaa tasa-arvoon perustuvan maksuttomuuden perinteen ja siirtää yhteiskuntamme takaisin aikaan, jolloin vain varakkaiden perheiden lapsilla oli mahdollisuus yliopistokoulutukseen. Vasemmistolaiset opiskelijat tekivät paljon työtä lakia vastaan ja tuntuukin vaikealta käsittää, että kuukausien työ voi valua hukkaan yhdessä yössä. Keväällä virinnyt yhteistyö eri yliopistokaupunkien opiskelijoiden välillä ja hyvin sujuneet toimintaviikot kuitenkin antavat toivoa paremmasta, siitä, että lupaavasti alkanut yhteistyö ja toiminta voisi jatkua ja tuoda jotain uutta ja positiivista kauhtuneisiin rakenteisiin. Työ ja taistelu jatkuu! Eva-Liisa Raekallio Kirjoittaja on Vasopin pääsihteeri


PAKINA Pekka Leviäkangas

Samaan aikaan jossain muualla joku tekee jotain oikeasti tärkeää Lautanen täyttyy pullapitkon palasista, kaurakekseistä. Vielä reunalle muovikääreinen sämpylä. Välissä näyttäisi olevan hieman salaattia, aamupalajuustoa ja kinkkusiivu. Punainen vilkahdus saattaisi viitata hyvässä tapauksessa paprikaan, mutta jos kaikki menee päin persettä se on tomaattia.

le voi kokouspapereita laskea, pakko on hakea joku liina. Liinan taitteeseen otetaan vielä pari keksiä. Aikasemmin huomaamatta jääneet suklaamurukeksit huutavat kupista kuin nälkäiset vauvat. Kravaatti kuristaa ja ulkona helottava aurinko kuumentaa talon seinää. Hikikarpalot pinnistelevät otsalle. Kokous etenee jaakeasti, oikealta ja vasemmalta pidetään puheenvuoroja triviaaleista aiheista. Miksi keskellä ei muuten ole penkkejä? Ja onko tuolla tytöllä ollenkaan rintaliivejä? Keksit loppuvat jo neljännen dian kohdalla, pullasiivut kahdennentoista ja ensimmäisellä puraisulla käy ilmi, että Jumalaa ei ole. Punainen välkähdys osoittautuu tomaatiksi, eikä edes tuoreeksi. Siinä se sämpylä tuijottaa, yhtä suupalaa pienempänä. Kahvin tahriman liinan sisällä on suupalallinen herkullista leipää, salaatinlehteä, aamupalajuustoa, kinkkua ja petollista tomaattia. Tietääköhän kukaan mistä täällä TODELLA puhutaan? Pätevät pätemästä päästyään. Toivottavasti kahvitauko pidetään pian. Vieressä hyvästä elintasosta nauttiva mies haluaa välttämättä kommentoida supattamalla. Supinasta ei saa mitään selvää, joten pieni nyökkäys ja mitään sanomaton hymy ovat paikallaan. Pöytäkirjan reunaan kuivamustekynällä raapustettu ankka on aika hauska. Sen ympärille voi piirtää vielä tähtiä. Ja pari sydäntä. Kahvitaukoa ei pidetä ja sovitun lopetusajan lähestyessä joku eturivin kaulapartainen villapaitahumanisti haluaa pitää tulenkatkuisen puheenvuoron jostain, mikä käsiteltiin jo alkupuolella. Ehkä. Vihdoin nuija kolahtaa pöytään. Astiat jätetään niille sijoilleen, niiden siirtelyyn erikoistuneet siivoajat korjaavat ne pois. Pöydälle jää myös liina, jonka taitteessa on palanen sämpylää. Hieman liinasta oikealle jää katkera sämpylä, osaksi muovikääreisiinsä. Kahvin tahrimaa pöytää ei työnnetä ihan perille asti.

Lautasen ja pienen kahvikupin kanssa auditorioon vaappuminen on taitolaji. Miksi pienissä kahvikupeissa pitää olla myös pienet rivat? Auditorion portaat tuntuvat jyrkiltä, edestä päin katsottuna oikealla sijaitseva vakipenkki siintää kaukana. Auditorion penkit ovat niin pirun kapeat. Ja miksi näihin ei voi laittaa tarpeeksi jalkatilaa? Lautanen ja kahvikuppi lasketaan pienenpienelle pöydälle. Kahvi läikähtää, tietenkin, eikä paperia tullut otettua matkaan. Perkele, olkoot. Kyllä siivoaja sen Kirjoittaja on Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskesiitä korjaa. Seuraavaksi kahvi läikkyy, kun pienenlijakunnan vaalilautakunnan puheenjohtaja ja edustajiston pieni pöytä vedetään lähemmäs. Ei tuohon pöydäljäsen .


19

Loppuu se luokaton meno!

Nyt kun Lauri Lyly yrittää halata prekariaattiliikettä vähintään vuoden hiljaiseloon SAK:n yhteisseminaarein, on aika alkaa vaatimaan tältä suurelta monoliitilta toimia, joita se ainakin historiansa saatossa osasi. Aikoinaan työmaat olivat täysin järjestäytymättömiä ja ammattiliiton kaaderit kävivät työpaikoittain värväämässä jäseniä radikaalilla, uusia materiaalisia etuja lupaavalla taistelupolitiikalla. Nyt jos katotaan aina matalapalkkaaloista high tech -aloihin saakka, niin tilanne on aika samanlainen. Tarvitsemme siis selkeästi meille UUSIA etuja ajavaa ammattiliikettä, joka on valmis taisteluun. Laurin kannattaisi siis painaa mieleen, että ensin pitäisi ruveta kaatamaan nykyistä riistohallitusta ja sen jälkeen voidaan jutella seminaareissa, millainen olisi tulevaisuuden prekariaatin sosiaaliturva. Puolue Nyt kun Vasemmistoliitolle on valittu uusi radikaali punavihreä puheenjohtaja, luulisi että kriittisiä punavihreitä nuoria alkaisi siirtymään pilvin pimein Vasemmistoliittoon. Minä kuitenkin epäilen tätä ilmiötä ja varsinkin spontaania sellaista. Punavihreät nuoret vinkuvat aina, että Vasemmistoliitto on liian vanhanaikainen ja vihreyttä ei vieläkään ole tarpeeksi. No, nyt on hipit näytön paikka! Äkkiä liittymään puolueeseen ja jos ette liity, lasken sen toiminnallisen laiskuuden piikkiin, eli syynä on yksinkertaisesti huono poliittinen ottelukunto. Luokka Viime aikoina on taas ilokseni alettu puhumaan vasemmistolaisen sanoman muut-

KOLUMNI Jan-Mikael Hakomäki

tamisesta takaisin luokkakantaisuuteen. Kapitalistien omaantuntoon vetoaminen ei pelasta ketään – varsinkaan vasemmistoa. Arvokeskustelu ja humanistinen liirumlaarum pönkittävät vain porvarien maailmanjärjestystä, jossa ”keskustelu” on mahdollista, mutta toimet ja päätökset ovat kapitalistisen talousajattelun mukaisia. Monia humanisteja ja muita ”pohtijoita” huolestuttaa työväenluokan määrittely – kuka on nykyään työväenluokkaa ja kuka ei. Säälittävää! Kai tässä on prekariaattikeskustelun kautta jo pikkuhiljaa alkanut hahmottumaan uusi yhteiskunnan luokkakokoonpano. Kysymys vain on siitä, kuinka joillakin vain ei ole rotia alkaa soveltamaan viime vuosien keskusteluja toiminnaksi. Toiminta meinaa tässä tapauksessa työläistutkimusta, jossa kyselyillä saadaan tietoa luokan rakenteesta, haluista ja vastarinnan mahdollisuuksista. Työläistutkimus ei tarjoa vastauksia perinteisen agitaation tyyliin, mutta se saa haastateltavan havainnoimaan omaa tilaansa ja lisää tietoisuutta omista poliittisista mahdollisuuksista. Puhumattakin on selvää, että se myös luo kontaktin kyselijän liikkeen ja kysyttävän välillä. Ketä edes kiinnostavat puheet köyhien köyhtymisestä ja rikkaiden rikastumisesta, jos puhe ei sisällä selkeää kuvaa omasta porukasta, kuvaa vihollisesta ja PÄÄTÖKSIÄ sen pään menoksi? Taistelu Nyt, kun talouslama astuu vuoden 2010 aikana kuntatalouteen, luokkakantaiselle agitaatiolle on tilausta. Kapitalismi on kriisissä ja sen kasvumahdollisuudet ovat marginaaliset. Vihreiden viherpesu on osoittanut tehottomuutensa luonnon pelastamiseksi. Nyt on aika alkaa puhumaan sosialismista ja vahvasta valtiosta, josta tehdään pankkiirien ja saastuttajien kuriin panija. Nyt on myös puhuttava sosialismista, johon kuuluu uuden vähävaraisten luokka-ase, perustulo, jolla paskasti hinnoitellut duunit vältetään. Nyt on puhuttava sosialismista, joka sisältää kaikki ne kollektiivit, osuuskunnat ja muut posset, joissa nykyajan toimintaa tehdään. Aika on kypsä uudelle politiikalle, joka sisältää konfliktin, joka on elintärkeää uusien tavoitteiden saavuttamiseksi.


puheenjohtaja Eliisa Alatalo puheenjohtaja@vasemmisto-opiskelijat.fi puh. 044 511 2134

SitVas - Sitoutumaton vasemmisto Helsingin yliopisto puheenjohtaja Katri Immonen meri.immonen@helsinki.fi www.helsinki.fi/jarj/sitvas/index.shtml Sipuli - Joensuun sitoutumattomat punavihreät opiskelijat puheenjohtaja Laura Kumpuniemi sipuli@cc.joensuu.fi, http://cc.joensuu.fi/~sipuli Mää - Maltillinen äärivasemmisto Jyväskylän yliopisto Oskari Rantala haosrant@jyu.fi http://maa.jyy.googlepages.com/ PuVi - Oulun punavihreät opiskelijat puheenjohtaja Tero Kaikko tero.kaikko@mail.student.oulu.fi www.punavihreat.r8.org/ VIVA - Tampereen yliopiston vihreä vasemmisto puheenjohtaja Niina Jurva niina.jurva@uta.fi www.uta.fi/jarjestot/viva/ Avanti - Turun vasemmisto-opiskelijat puheenjohtaja Laura Tättilä avanti-hallitus@utu.fi http://org.utu.fi/tyyala/avanti/

Vastine 2/2009  

Vasemmisto-opiskelijoiden jäsenlehti Vastine numero 2/2009.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you