Page 1

Vasen

ESPOON, HELSINGIN JA VANTAAN VASEMMISTON LEHTI 1/2012

NOPEAMMIN LÄÄKÄRIIN

Terveyskeskuslääkäri Jarkko Suomela arvostaa työpaikkansa matalaa hierarkiaa. Häntä huolestuttaa hidas hoitoonpääsy. SIVU 4

Hannu Koposen loma

2 600 KM SINISELLÄ BUSSILLA! SIVU 8

Asumisen hinta ja asuntopulan poistaminen? Palvelujen laatu ja saatavuus? Hyvä julkinen liikenne? Miljoona-Helsinki vai nykyiset kuntien rajat? Demokratia? Vasemmisto vastaa, lue tämä lehti.

Vasemmisto vaatii:

IHMISARVO TAKAISIN TYÖELÄMÄÄN SIVU 7

Silvia Modig remontoi

Kohtuuhintaista, monimuotoista asumista SIVU 16

LAPSI ARVOSTAA TUTTUUTTA Espoolaiset Tiina ja Harry Ahlfors haluavat viedä lapsensa toiseksi lähimpään kouluun, sillä se on jo esikouluajalta tuttu. Kaksista vaaleista kokemusta hankkinut Tiina Ahlfors tähtää mielenterveys- ja päihdeasioiden ammattilaisena Espoon kaupunginvaltuustoon. SIVU 10

Vantaan kaupungin opetuspäällikkö Eero Väätäinen haluaisi yleisen oppivelvollisuuden jatkuvan täysi-ikäisyyteen saakka. SIVU 11

MUUTAKIN KUIN GUGGENHEIMIA

Pääkaupunkiseudulla toimii yli 70 museota, joista moniin pääsee ilmaiseksi. SIVU 18

Ministeri Paavo Arhinmäki:

OLYMPIASTADIONIN PERUSKORJAUS ON KOKO SUOMEN ASIA SIVU 6 JOONAS LEPPÄNEN berättar hurdant det är att leva som svenskspråkig vänsterung i Helsingfors. SIDAN 17


Vasemmiston Uudenmaan piirin puheenjohtaja, vantaalainen Kati Tyystjärvi (vas.), Espoon Vasemmistoliiton puheenjohtaja Tiina Ahlfors ja Helsingin piirin puheenjohtaja Sampo Villanen tapasivat Espoon Otsolahdessa.

Helsingin, Espoon ja Vantaan vasemmistojohtajat:

Kuntauudistuksessa ei pidä mennä perä edellä puuhun Kuntaministeri Henna Virkkunen kaavailee pääkaupunkiseudulle miljoonakaupunkia. Pitäisikö Helsinki, Espoo ja Vantaa, ja siinä sivussa pari muutakin kuntaa, yhdistää? Siinäpä kysymys! TEKSTI PIRKKO KOTILA JA ESKO TULUSTO KUVA MIKKO T. HELMINEN

K

olme pääkaupunkiseudun asukasta, Tiina Ahlfors Espoosta, Kati Tyystjärvi Vantaalta ja Sampo Villanen Helsingistä tapaavat Espoon Otsolahdessa keskustellakseen syksyn kunnallisvaalien varmasti kiperimmästä kysymyksestä, hallituksen kuntaliitossuunnitelmista. Mereltä tuulee hyisesti, mutta kevään etenemisen merkit ovat selvät: veneitä laitetaan purjehduskuntoon. Heti alkuun käy selväksi, että kolmesta keskustelijasta vain yksi on

2

kanta-asukas: Sampo Villanen on syntyperäinen stadilainen. ”Helsinki on ehdottomasti kotikaupunkini, en varmaan lähde sieltä mihinkään. Se on yhtä aikaa monipuolinen, tapahtumarikas, kotoinen ja helppo.” ”Koko elämänpiirini on täällä Espoossa”, sanoo muualta muuttanut Tiina Ahlfors. ”Työni ja harrastukseni ovat täällä, lapseni ovat syntyperäisiä espoolaisia, kaikki tärkeät asiat ovat täällä.” ”Vaikka en olekaan syntyperäinen vantaalainen, mieheni on lähes. Vantaa on minulle jatkuva riemun ja voiman lähde. Varmaan minut haudataankin Vantaalle. En minä ihan paskaa kaupunkia puolustaisi”,

sanoo Kati Tyystjärvi. Kaikki kuitenkin myöntävät, että pääkaupunkiseudulla vaikuttaa asenteisiin se, että niin monet ovat vasta ensimmäisen tai toisen polven paikkakuntalaisia. Kotiseuturakkaus on täällä erilaista kuin siellä, missä ihmiset ovat syntyneet ja eläneet koko ikänsä. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten kuntauudistukseen suhtaudutaan. ”Kotiseutuidentiteetti ei täällä ole leimallinen ja tärkein juttu, vaan palvelut ja kotipaikan läheiset asiat”, Ahlfors sanoo. ”Sen jälkeen kun pahamaineinen Sipoon alueliitos – mitä muuten en pidä ollenkaan tyylikkäänä ratkai-

suna – tehtiin, ovat monet liitosta henkeen ja vereen vastustaneet sipoolaiset nyt ilahtuneita siitä, että saivat hyvät bussiyhteydet ja pääsivät muutenkin osallisiksi Helsingin palvelutasosta. Laatu ratkaisee”, Villanen sanoo. ”Ollaan enemmän identifioituneita asuinpaikkaan, omaan kaupunginosaan kuin itse kaupunkiin”, Ahlfors sanoo. EI VIRKKUSELLE

Vaikka pääkaupunkiseudulla suhtaudutaankin kuntarajoihin ehkä enemmän järjellä kuin tunteella, keskustelijat tyrmäävät, myös tunteikkaasti, ministeri Henna Virkkusen (kok) esittelemät suunnitelmat. Vain helsinkiläinen Sampo Villanen näkee, että näiden kolmen kaupungin yhdistäminen olisi viisasta, mutta vain jos se lisäisi demokratiaa, ei vähentäisi sitä. ”Valtiovarainministeriön selvityk-


VA N TA A ESPOO H ELSI N K I

lähipalvelut lähtisivät vain entistä kauemmaksi”. Yhden hyvän asian hän kuitenkin yhdistämisajatuksessa näkee. ”Helsingissä tehdään paljon enemmän kaupungin omana toimintana kuin Espoossa. Olisi positiivista, jos sama perinne tulisi tänne kovin yksityistämishakuiseen Espooseen. Toisaalta Helsingissä on raskas byrokraattinen koneisto, Espoon hallinto on huomattavasti keveämpi.” ”Ja Vantaalla se on kevyin, meillä ei kerta kaikkiaan ole ollut varaa raskaaseen hallintoon”, Tyystjärvi lisää. DEMOKRATIAVAJE

sen tarkastelukulma ei sovi tänne metropolialueelle. Me elämme aivan eri maailmassa kuin koko muu Suomi. Ensin pitää tehdä metropolialueen, joka kattaa melkein koko Uudenmaan, selvitys ja katsoa sitten, miten edetään”, Kati Tyystjärvi sanoo. ”Kuntauudistusta on lähdetty viemään kokoomusvetoisesti, eikä se tyyli ole hyvä: ensin hutkitaan, eikä lopuksi edes välitetä tutkia, miten kävi. Valtiovarainministeriön selvitys metropolialueen osalta on torso, ja aika lailla se on sitä muunkin Suomen osalta”, Villanen sanoo. ”Jos tämä menisi tällaisenaan läpi, viidesosa suomalaisista asuisi samassa, miljoonan asukkaan kaupungissa. Mitä siitä seuraisi koko Suomen kehitykselle? Tämä on suuruuden politiikkaa, missä pitkän aikavälin järki ja hyödyt ovat selvittämättä”, Tiina Ahlfors sanoo. JOS RAJAT POISTUISIVAT?

Puolueiden sisällä, myös Vasemmistoliitossa, on kotikaupungista riippuen erilaisia mielipiteitä siitä, tulisiko pääkaupunkiseutu yhdistää suurkunnaksi. Keskustelijoista Sampo Villanen on ainoa, joka näkee yhdistymisessä selkeää hyötyä. ”Erityisesti Helsingin asuntotilanne on sellaisessa blokissa, että puristumme kunnanrajojen sisälle. Siitä taas seuraa kallista merenrantatäyttöä ja pakkoliitoksia, kuten tämä Sipoon alue. Asuntojen hintojen laskeminen olisi varmasti yksi suurimmista hyödyistä. Myös koko metropolialue toimisi paremmin. Esimerkiksi liikennejärjestelyissä Espoo ei enää voisi harrastaa nykyistä tienrakennuspolitiikkaansa välittämättä siitä, että Helsingissä toimitaan aivan toisilla periaatteilla: suunnitelmat sovitettaisiin yhteen. Palveluista on vaikea sanoa, koska kaikki riippuu poliittisesta tahdosta. Periaatteessa kuitenkin isompi yksikkö pystyy hoitamaan kulttuuri- ja muut palvelut paremmin kuntoon kaikkialla.” ”Väitän, että kuntaliitos ei toisi yhtään lisää rahaa palvelujen tuottamiseen”, vantaalainen Kati Tyystjärvi sanoo. ”En siis usko, että lähipalveluihin, kuten päiväkodeille, kouluille, terveysasemille ja kirjastoille, tulisi parannusta. Joukkoliikennehän jo toteutetaan kuntien yhteistyönä. Eikä kohtuuhintainen asuntotuotantokaan ratkea näillä keinoin. Ei meillä Vantaallakaan ole halpaa, pakkolunastettavaa maata, käypä hinta siitä pitää maksaa.” Espoolainen Tiina Ahlfors epäilee, että ”jos meillä olisi isommat alueet,

VIIDENNES KANSASTA ASUISI SAMASSA MILJOONAKAUPUNGISSA.

Yhdestä asiasta keskustelijat ovat osittain samaa mieltä: suurkuntien muodostaminen synnyttäisi pahan demokratiavajeen. Sampo Villanenkin tiedostaa tämän uhan. Hänen mielestään hanke on kuitenkin sinänsä kannatettava, kunhan demokratiavajeongelma ratkaistaan ennen suurkunnan muodostamista. ”Virkkusen ehdotuksessa lähdetään siitä, että kunnat vain lyödään yhteen ja asioista päättää yksi yhteinen kaupunginvaltuusto. Silloin päätösvalta kaikkoaisi tosi kauas, ja Vantaasta tulisi vain yksi suurkaupungin peräkylistä. Jo nyt Vantaalla pitäisi siirtää paikallista päätösvaltaa monella tavoin kaupungin 6–7 suuralueelle”, Tyystjärvi sanoo. ”Virallisella tasolla ei edes keskustella siitä, miten lähidemokratia saataisiin takaisin. Asia pitäisi saada nostetuksi kaikkien puolueiden agendalle”, Ahlfors sanoo. ”Sellaiset suuret asiat kuten maankäyttö, rakentamisen suunnittelu, liikenne ja ympäristöasiat kuten

KOMMENTTI

jätehuolto pitäisi päättää metropolialueella suorilla vaaleilla eikä kuten nykyisin valitsemalla edustajia monen portaan kautta. Siinä ei demokratia enää toimi. Paikallistasolla joka kaupunginosassa olisi oma peruskoulu, oma sosiaali- ja terveysasema ja muut lähipalvelut. Niistä päättäisi oman kaupunginosan valtuusto, jolla olisi käytössään vastaava osa kaupungin budjetista”, Villanen selostaa. ”Samoissa vaaleissa valittaisiin siis sekä metropolihallinto että kaupunginosahallinto. Ihmiset voisivat äänestää näihin valtuustoihin jopa eri puolueiden edustajia, sen mukaan keiden kokevat hoitavan parhaiten asiat milläkin tasolla.” Mutta tarvitaanko silloin kuntarajoja enää varsinaisesti laisinkaan, jos toimialakohtainen aluehallinto tai kaupunginosakohtainen paikallishallinto riittää? ”Me Espoon vasemmistolaiset emme ole olleet tämän liitosmallin kannalla. Seudullista yhteistyötä tulee kehittää tiiviimmäksi ja toimivammaksi, mutta kuntiin perustuen”, Ahlfors sanoo. ”Vantaalla olemme olleet laajasti sitä mieltä, että jonkinlainen nykyistä demokraattisempi ja vahvempi elin tarvitaan koko Helsingin seudulle. Vantaa näkee lisäksi ehkä muita selvemmin kehyskunnat, kuten Nurmijärven ja Tuusulan, joiden asukkaat köröttelevät autoillaan meidän parkkipaikoillemme hyvien joukkoliikenneyhteyksien ääreen”, Tyystjärvi sanoo. ”Meidän tulee ryhtyä rakentamaan seutuhallintoa ja lähidemokratiaa Helsingin seudulle omista lähtökohdistamme käsin – mistään muualta emme voi ottaa mallia, niin omanlaisensa tämä alue on. Lisäksi tulisi pohtia maahanmuuttajakysymystä. Maahanmuuttajathan kaik-

kialla hakeutuvat metropolialueille. Miten pystymme tarjoamaan heille kaiken, mitä he tarvitsevat, ennen muuta työtä.” ESITYS UUSIKSI

”En usko, että ministeri Virkkusen esitys menee tuollaisenaan läpi, ei ainakaan suunnitellulla aikataululla, jolloin uudet kunnat aloittaisivat vuonna 2015. Voi olla, että se lähetetään jollain tavoin muuteltuna uudelleen kiertoon”, Tiina Ahlfors arvioi. ”Kannatan kyllä, että neljä tai viisi kuntaa voitaisiin yhdistää, mutta ei väkisin. Pääkaupunkiseudun maankäyttö- ja asuntopoliittiset ongelmat ovat sitä luokkaa, että ne voivat ratketa vain, jos on yhteinen intressi niiden hoitamiseen, ei siten että jokainen kunta yrittää vetää omasta narustaan”, Sampo Villanen sanoo ja muistuttaa, että hän kannattaa yhdistymistä vain sillä ehdolla, että se lisää demokratiaa. ”Uhka kuntien yhdistämiseen on muualla, ei pääkaupunkiseudulla. Täällä tarvitaan ensin metropoliselvitys. Valtiovarainministeriön selvityksen lähtökohta on niin kapea, ettei siltä pohjalta päästä eteenpäin. Luulen, että kun hallitusneuvotteluissa sovittiin kuntauudistuksesta, muuta ei sitten keksitty kuin että pannaan kuntia yhteen. Ratkaisuja ei ole haettu ongelmista vaan rakenteista käsin. Ainakaan pääkaupunkiseudulla ongelmat eivät ratkea liittämällä neljä kuntaa yhteen vaan organisoimalla seudulliset asiat uudelleen”, Kati Tyystjärvi sanoo. ”Pitäisi lähteä palveluista, sillä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen ongelmia ehdotus ei edelleenkään ratkaise. Henna Virkkusen ehdotuksessa mennään siis perä edellä puuhun”, Tiina Ahlfors kuittaa.

ANTERO EEROLA

Markkinavoimat ajavat pääkaupunkiseutua yhteen SYKSYN KUNTAVAALIEN suurin yksittäinen kysymys on kuntapalveluiden tulevaisuus. Hoidetaanko palvelut pääosin kunnan omana työnä vai avataanko ne markkinavoimien vapaaksi saalistuskentäksi? Asia kytkeytyy myös tiiviisti kokoomukseen pakolla ajamaan kuntauudistukseen, jonka tavoitteena on fuusioida pääkaupunkiseudun kaupungit. Ei ole sattumaa, että pääkaupunkiseudun kuntaliitoksen kiivaimpia kannattajia on kokoomuksen ideologinen aateveli Helsingin seudun kauppakamari. Sen tavoitteena on nykyistä laajempi palveluiden ja toimintojen ulkoistaminen sekä kilpailuttaminen. Kauppakamari katsoo, että erityisesti Vantaa ja Helsinki pitää yhdistää, koska silloin voitaisiin hakea ”volyymietuja” ja ”optimoida” kunnallisia palveluita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pääkaupunkiseudun yhdistäminen loisi yrityksille valtavan rahantekokoneen, kaikkiaan satojen miljoonien eurojen uudet bisnesmahdollisuudet. Ilman yhdistymistä veronmak-

sajien pajatson tyhjentäminen omiin taskuihin olisi vaikeampaa. Järjestössä lasketaan, että Vantaa ostaa nykyisin kolmanneksen palveluistaan kunnan ulkopuolelta, kun Helsingissä osuus on noin neljännes. Mikäli ulkoistamisaste Helsingissä nostettaisiin samalle tasolle kuin Vantaalla, olisi pääkaupunkiseudun liike-elämällä edessään noin 500 miljoonan euron siivu uutta bisnestä. Kauppakamarin tavoitteisiin kuuluu myös ruotsalainen malli niin sanotusta yritysten palveluhaasteoikeudesta. Mallissa yrityksille annettaisiin oikeus tehdä aloite minkä tahansa kunnan palvelun kilpailuttamisesta tai yksityistämisestä. Ruotsin vasemmiston hävittyä vuoden 2006 vaalit maassa on alkanut massiivinen vyörytys kuntapalveluiden ulosliputtamiseksi. Tämä on johtanut lukuisiin skandaaleihin, joissa ovat rypeneet erityisesti kansainvälisten pääomasijoittajien omistamat yksityiset hoivayhtiöt, kuten Carema, Capio ja Serafen. Niiden käsiin on pilkkahintaan yksityistetty parhaita paloja ruotsalaisesta tervey-

denhoitojärjestelmästä. Tämän jälkeen yhtiöt ovat myyneet samat siivut eteenpäin jättimäisillä voitoilla, jotka on tuloutettu veroparatiiseihin. Samalla yksityisissä hoitolaitoksissa vanhuksia on pidetty täysin epäinhimillisissä oloissa, jopa nälässä. Peruskysymys onkin, miten yksityinen voi tuottaa palvelun halvemmalla tai samalla hinnalla kuin kunta itse, mutta tekee samalla isoa voittoa? Kenen kustannuksella voitto silloin tehdään? Syksyn vaaleissa kuntalaisilla onkin ehkä viimeinen mahdollisuus pysäyttää kuntapalveluiden itsetarkoituksellinen ja ideologinen yksityistäminen. Kuntien yhteistyötä tarvitaan ehdottomasti, kipeimmin pääkaupunkiseudulla. Yhteistyö voidaan kuitenkin toteuttaa ilman markkinaehtoisia pakkoliitoksia, kansanvaltaa kunnioittaen. Kirjoittaja on Vasemmiston puheenjohtajan Paavo Arhinmäen avustaja eduskunnassa, Vantaan Vasemmistoliiton kunnallistoimikunnan jäsen ja kuntavaaliehdokas. 3


PÄÄKIRJOITUS ARTO BÄCKSTRÖM

Terveyskeskus Espoolainen lääkäri Jarkko Suomela pitää tärkeänä, että

Yhteinen potti – suomalainen lottovoitto

KAIKKI EIVÄT kuitenkaan halua rakentaa yhteistä pottia. Toisten mielestä jokaisen tulisi pärjätä omillaan. Joku ajattelee, että köyhyys on köyhän oma valinta. Ymmärrän tämän täysin. Ihmisille on luontaista pitää saavutuksiaan omina ansioinaan: Tottahan toki minä itse pärjään elämässäni, koska olen ahkeroinut enemmän kuin laiskemmat kanssaihmiseni. Jokaiselle kuuluu pelkästään oma vastuu menestyksestään. Liityin vuosi sitten Vasemmistoliittoon, koska pidin tuollaista ajattelua täysin vääränä lähtökohtana yhteiskunnan kehittämiseen. Halusin olla mukana tekemässä työtä, jonka päämääränä on tasa-arvoisesti jakautunut hyvinvointi. Tunsin, että Vasemmistoliitossa ymmärretään parhaiten yhteisen potin merkitys: jokaiseen menestyvään elämään tarvitaan suuri määrä tukea ja turvaa aina synnytysosastolta vanhainkotiin asti. Kukaan ei luo menestystään yksin. Yhteisen potin jakamisen taustalla taas on käsitys onnellisuuden suhteellisuudesta. Olemme onnellisia, jos voimme saavuttaa samanlaisen elämänlaadun kuin lähiympäristössämme vallitsee, mutta toisaalta toivomme myös naapureillemme samaa onnea. Rikkaus lisääntyy jakamalla, kuten meillä vasemmalla sanotaan, ja todellista rikkautta ei rahassa mitatakaan. RIKKAUDEN JAKAMISEEN voi vaikuttaa taas syksyn kunnallisvaaleissa, joiden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Juuri kunnissa päätetään suurin osa arkeemme ja lähiympäristöömme vaikuttavista asioista. Ketään eivät voi olla liikuttamatta sellaiset asiat kuten terveyskeskukset, koulut, liikenne ja asuminen. Näistä, ja monista muista tärkeistä asioista, saamme iloksemme päättää paikallisesti. Kunnallisvaaliehdokkaat ovat tavallisia ihmisiä, jotka vain kokevat tärkeäksi lähiympäristönsä kehittämisen. Tämän lehden tekemiseen ovat osallistuneet juuri sellaiset ihmiset, jotka haluavat kasvattaa yhteistä lottopottiamme ja samalla pohtia, miten se tulisi jakaa kaikkein oikeudenmukaisimmin. Lehti sisältää ratkaisuja, vaihtoehtoja, punnittuja mielipiteitä ja uusia ideoita. Näissä asioissa on kuitenkin yhtä olennaista, mitä sinä ajattelet. Vasemmistoliittoon liittyi Helsingissä huikeat 837 uutta jäsentä viime vuonna. Espoossa uusia jäseniä on 54 ja Vantaalla 59. Vasen-lehden toimitusneuvosto päätti antaa puheenvuoron yhdelle uusista jäsenistä, vantaalaiselle Arto Bäckströmille, ja kutsui hänet kirjoittamaan tämän lehden pääkirjoituksen.

Espoon, Helsingin ja Vantaan vasemmiston lehti 1/2012. Vastaavat päätoimittajat Tiina Ahlfors, Minttu Sillanpää, Sampo Villanen. Päätoimittaja Pirkko Kotila. Toimitussihteeri Elina Vainikainen. Ulkoasu ja taitto Tuomas Karppinen. Julkaisijat Espoon, Helsingin ja Vantaan Vasemmistoliitot, Viherniemenkatu 5, 2. krs., 00530 Helsinki. Ilmoitusmyynti jorma.pikkarainen@vasemmistoliitto.fi. Paino I-print Oy, Seinäjoki. Kansanedustajat Silvia Modig, Paavo Arhinmäki ja Kari Uotila tukevat Vasen-lehden julkaisemista rahallisesti.

4

TEKSTI PIRKKO KOTILA KUVITUS JARMO WIDEMAN

E

spoon Leppävaaran terveyskeskuksen tilanne on monella tapaa hyvä, lääkäri Jarkko Suomela, 38, kertoo. ”Lääkärin ja hoitajien keskuudessa on erinomainen ilmapiiri. Huonepulaa on, sitähän on monissa terveyskeskuksissa, mutta jotain helpotusta tuli siitä, kun muun muassa laboratorio muutti muualle.” Suomela on työskennellyt jo pitkään Leppävaarassa. Hän toimii uusien lääkäreiden tutorina sekä myös yliopisto-opettajana. ”Hyvä tutorointi on elinehto, jotta saamme pysyviä lääkäreitä. Uusien lääkäreiden talon tavoille oppiminen kestää yleensä kuukausia, minä aikana tutorlääkäri tukee uutta lääkäriä kunkin yksilöllisen tarpeen mukaan.” Suomelan mukaan on harmillista, mutta myös ymmärrettävää, että syrjäseutujen terveyskeskuksiin on niin vaikeaa saada lääkäreitä. Työolot ovat niissä usein huonot, eikä puolisolle löydy välttämättä paikkakunnalta oman alan töitä. Syrjäseudun terveyskeskuksen liian paljosta työstä tulee noidankehä ja työt kasaantuvat. Lääkärit eivät halua uhrata itseään, vaan haluavat nauttia myös vapaaajasta. Pääomasijoittajille voittoa tuottava yksityinen lääkäriyritys osaa päivystykset. Syrjäseutujen kunnat joutuvat Suomelan mukaan maksamaan näille firmoille aivan liian paljon.

KOMMENTTI

”Tiedän, että Espoon sosiaali- ja terveyshallinnossa on ylityöllistettyjä ihmisiä. Kirjoitin yhdessä toisen lääkärin ja kahden sairaanhoitajan kanssa yli vuosi sitten Helsingin Sanomien yleisönosastoon Espoon perusterveydenhuollon huolestuttavasta tilasta. Kirjoituksesta heräsi keskustelua, ja osittain sen ansiosta saimme Espooseen kahdeksan lääkäriä lisää. Hallinnon ja kentän välinen viestintä on tämän lisäksi parantunut huomattavasti.” Suomela kertoo myös kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan kanssa järjestetystä, terveyskeskuksia koskevasta tilaisuudesta, jonne vain harvat lautakunnan jäsenet ennättivät paikalle. Voi vain ihmetellä, MIKKO T. HELMINEN

KUN PERHEEN perustaminen tuli minulle ajankohtaiseksi noin kuusi vuotta sitten, huomasin kiinnostuvani aivan uudella tavalla lähiympäristöni toimivuudesta. Mielessä pyöri aivan uudenlaisia kysymyksiä: Saanko sairaalle lapselle lääkäriaikaa? Onko lähialueella vapaita päivähoitopaikkoja? Miksi sopivaa kohtuuhintaista asuntoa ei tahdo löytyä? Onko alueellani kunnon puistoja? Perhe kasvoi lopulta kolmella lapsella. Nuori opiskelijaperheen isä oppi nopeasti jotain olennaista elämän syvimmästä olemuksesta: yksin ei pärjää! Onneksi Suomessa on kehitetty näin upea järjestelmä, jossa jokaista tuetaan tarpeidensa mukaan ja jossa vallitsee yhteisen hyvän periaate. Me haluamme jakaa omastamme toisille, koska voimme luottaa siihen, että saamme tarvittaessa myös itsellemme. Tätä kutsutaan hyvinvointiyhteiskunnaksi. Hyvinvointiajattelun perusidea on tasoittaa sosiaalista vaihtelua. Yksinkertaisesti kyse on siitä, että hankalassa elämäntilanteessa olemme enemmän saamapuolella ja paremmassa tilanteessa taas maksajan paikalla. Tosiasiassa olemme kuitenkin aina sekä saajia että maksajia. Sairaalat, tiet, puistot, päiväkodit ja koko yhteiskunta on yhteinen potti, jonka rakentamisessa olemme kaikki mukana. Yhteisen potin kasvattaminen kannattaa, koska se voidaan silloin jakaa tasaisemmin. Siitä tulee myös isompi, suorastaan jättipotti – onhan se katsokaas lottovoitto syntyä Suomeen.

henkilökuntaa on riittävästi ja työhön perehdytetään hyvin.

Leppävaaran terveyskeskuksessa käy etenkin lapsiperheitä, opiskelijoita, vanhuksia, työttömiä ja maahanmuuttajia, Jarkko Suomela kertoo.

JUSSI SARAMO

Kuntalaisten into pelasti terveysasemat Vantaalla VASEMMISTONUORTEN VANHASSA sloganissa, ”kaduilla ja kabineteissa”, halutaan vaikuttaa sekä kaduilla kampanjoiden että vaalien kautta valtuustoissa, eduskunnassa ja muissa vallan kabineteissa. Kunnallispolitiikan pitää olla aitoa lähidemokratiaa, jossa asiat kiinnostavat puolueiden pieniä sisäpiirejä laajempaa joukkoa. Puolueiden pitää olla laajasti ihmisten parissa muutenkin kuin vaalien alla. Nykyisen Vantaan valtuuston ensimmäisessä seminaarissa esitettiin suunnitelma lakkauttaa viisi Vantaan kahdeksasta terveysasemasta. Meille oli heti selvää, etteivät Suomen suurimmat jättiterveysasemat mitenkään sopisi Vantaan kaltaiseen kaupunkiin, joka koostuu erillisistä kaupunginosakeskuksista. Koska Vantaalla oli valmiiksi sopiva terveysasemaverkosto, jonka ongelmia jättiasemat vain pahentaisi-

vat, oli helppo innostaa normaalisti politiikkaa vieroksuvatkin ihmiset mukaan toimimaan asemiensa puolesta. Samaan aikaan kun teimme työtä valtuustossa ja lautakunnassa terveyspalveluiden puolesta, keräsimme nimiä vetoomukseen osana kansanliikettä. Asia oli vantaalaisille niin tärkeä, että lähes kaikki ohikulkijat laittoivat nimensä adressiin. Yli 30 000 nimeä kertyivät koko kaupungin alueelta. Myös Tikkurilassa tai Myyrmäessä, joiden asemat eivät olleet uhattuina, pidettiin tärkeänä, että kaikissa keskuksissa on oma asemansa! Vaikka aluksi näytti pahalta, valtuuston enemmistö kääntyi lopulta lähiasemien puolelle. Olen vakuuttunut, että kuntalaisten vahva mielipide oli lopulta ratkaiseva. Oli helppoa puolustaa terveysasemia valtuustossa, kun valtuustotalon ulkopuolelta tuli niin vahva tuki.


voi olla hyvä työpaikka eikö terveyskeskusten tila kiinnosta lautakunnan jäseniä. HOITAJA-LÄÄKÄRI-MALLI HYVÄ RATKAISU

Leppävaara on muuttovoittoaluetta. Jarkko Suomela arvioi, että Leppävaaran-Viherlaakson-Kilon alueella on nyt noin 35 lääkäriä, joista merkittävä osa on osa-aikaisia. Kaksi lääkäriä olisi hyvä saada Leppävaaraankin lisää, jotta nykyiseen palvelutarpeeseen pystyttäisiin vastaamaan. ”Terveyskeskusten hoitotakuu (aika, jossa kuntalaisella on oikeus päästä lääkärin tutkittavaksi) on kolme kuukautta, mutta kaikkialla Espoossa potilas ei saa aikaa tässä ajassa. Leppävaarassa saa tällä hetkellä kiireettömän ajan reilussa kolmessa viikossa.” Suomelan arvion mukaan on mahdollista, että liian pitkän odottamisen takia jokin paha tauti, kuten syöpä, ei tule tarpeeksi ajoissa esiin. Tilanne ei ole tasa-arvoinen. On ihmisiä, jotka voivat hakeutua yksityiselle puolelle tai työterveyshuoltoon, mutta kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta. Lääkärin mielestä aivan yhtä tärkeää – jollei tärkeämpääkin – olisi palkata terveyskeskuksiin lisää sairaan- ja terveydenhoitajia. Suomelan mukaan ihanteellista olisi toimia hoitaja-lääkäri-mallilla, jossa kuntalaisella on kiinteä suhde omaan hoitajaansa. Lääkäriä ei tarvita läheskään aina: esimerkiksi noidannuolimaisissa selkäkivuissa ja selkäniska-vaivoissa paras apu tulee fysioterapeutilta. Lääkäriä ei tarvita myöskään kaikissa tuki- ja liikuntaelimiä, diabetesta tai ylipainoa koskevissa kysymyksissä, vaan auttajaksi soveltuu hyvin oma hoitaja.

KOMMENTTI

ESPOOLAINEN VOI SAADA TIEDON VERIKOKEEN TULOKSISTA TEKSTIVIESTITSE.

Suomela kertoo, että hoitaja-lääkäri-mallia käytetään jo Helsingissä, mutta ei Espoossa. Väestövastuullinen omalääkärimalli on sairastuneen kannalta hyvä – olettaen, että hän pääsee oman, tutun lääkärin vastaanotolle – mutta lääkärin kannalta siitä saattaa muodostua hankala. ”Jos vaikka lääkärille määritellyn ’oman kadun’ päähän rakennetaan vanhainkoti, yhtäkkiä kaikki vanhainkodin asukkaat ovat hänen potilaitaan.” Omalääkärimalli toimii

Espoossa ja Vantaalla enää erityistapauksissa, esimerkiksi kotihoidon potilailla. SÄHKÖINEN ASIOINTI SUURTA EDISTYSTÄ

Kun espoolainen soittaa terveyskeskukseen, automaatti ottaa hänen puhelinnumeronsa talteen ja kertoo, että hänelle soitetaan pian takaisin. Vantaalainen sitä vastoin voi joutua roikkumaan puhelimessa puolikin tuntia. Suomela pitää takaisinsoittoa lois-

JOONAS LEPPÄNEN

Näin Helsingissä: Sosiaali- ja terveyspalvelut yhdeltä asemalta Helsingissä on meneillään sosiaali- ja terveystoimen organisaatiouudistus. Yleisellä tasolla tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalivirastot ja terveyskeskukset yhdistetään yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi. Tavoitteena on sujuvoittaa takkuavia hoitoketjuja. ”HELSINGIN VASEMMISTO ajaa organisaatiouudistuksessa mallia, joka perustuu ajatukseen alueellisista sosiaali- ja terveysasemista. Lähipalveluasemilla tarjottaisiin laajasti sekä yksilöllisiä että ryhmäkohtaisia palveluja ihmisten tavallisiin arkielämän ja terveydenhuollon ongelmiin. Näillä asemilla pitää olla laaja palveluvalikoima, kuten terveydenhoitajia, yleis- ja lastenlääkäreitä sekä erikoissairaanhoitajia, kotihoidon työntekijöitä, kuntoutustyöntekijöi-

tä, toimintaterapeutteja sekä sosiaalityöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia”, sanoo kaupunginhallituksen jäsen Outi Ojala. ”Monipuolinen ja riittävästi resursoitu alueellinen sosiaali- ja terveysasema pystyy seuraamaan asiakkaidensa tilannetta paljon tehokkaammin kuin eri puolilla kaupunkia sijaitsevat erilliset palveluyksiköt, jotka viipaloivat asiakkaidensa ongelmia eivätkä ehkäise syrjäytymistä tehokkaasti. Yhteinen sosiaali- ja terveysasema parantaa myös työntekijöiden osaamista ja yhteistyömahdollisuuksia.” ”Helsingin Vasemmiston malli lisäisi myös kaupunkilaisten mahdollisuuksia vaikuttaa lähipalveluihinsa. Malliin kuuluvat tasaisin väliajoin järjestetyt asukasfoorumit, joissa sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjät voivat kertoa näkemyksensä palveluiden kehittämisestä”, Ojala sanoo.

Sosiaalilautakunnan jäsenen Jouko Kajanojan mukaan lähipalveluasemilla on mahdollista edetä kohti tilannetta, jossa kaikki palvelut saa yhdeltä luukulta. ”Monet ongelmat vaativat useammanlaisia toimenpiteitä. Lähipalveluasemilla niihin voidaan löytää saman tien ratkaisu, kun paikalla on monenlaista asiantuntemusta. Kuntalaisia juoksutetaan vähemmän paikasta toiseen”, hän toteaa. Sosiaali- ja terveystoimen organisaatiouudistus on monivuotinen hanke, joka tällä hetkellä on vasta alussa. Tänä keväänä kaupunginvaltuusto päättää sosiaali- ja terveystoimen ylätason rakenteesta. Uudistuksen pitkän tähtäyksen linjasta päättävät kaupunkilaiset ensi syksyn kuntavaaleissa. Kirjoittaja on Helsingin terveyslautakunnan jäsen.

tavana ja iloitsee myös internetissä toimivasta omahoito-hankkeesta. Uudistukset vievät aina aikansa, ja hän arvioi, että Espoossakin pian käyttöön otettava sähköinen resepti on luontevassa käytössä vasta parin vuoden päästä. Omahoito-hankkeen ansiosta asiakas voi esimerkiksi tarkistaa netissä pankkitunnuksiensa avulla laboratoriotuloksensa ja lääkärin niistä antaman lausunnon. Jos tulokset vaativat jatkoselvityksiä, lausunnossa on tästä asiakkaalle toimintaohjeet. Osa verenohennuslääke Marevania käyttävistä saa Espoossa tekstiviestitse tuloksen verikokeistaan sekä jatkohoito-ohjeet. Myös hammashoitoajasta lähetetään varmistustekstiviesti. TOIMISTOTYÖT SYÖVÄT ISON OSAN TYÖPÄIVÄSTÄ

Jarkko Suomela kertoo, että on montakin syytä, miksi terveyskeskuslääkärin työ on antoisaa. ”Työyhteisön merkitystä ja hierarkioiden puuttumista ei voi liikaa korostaa. Lisäksi arvostan sitä, että minulla työpäivä on yleensä kahdeksasta neljään, ja työ on aina arkityötä. Sairaalalääkärillä on pakostakin päivystyksiä.” Mistä työpäivät sitten koostuvat? Suomela arvioi, että toimistotöihin menee aikaa jopa kaksi tuntia, potilastyöhön aikaa on noin 4–5 tuntia. Haastattelupäivänä hän on ottanut vastaan yhdeksän potilasta. Uusien lääkärien tutorointityötä on ollut puoli päivää. Yliopisto-opettajana Suomela toimii sekä oman vastaanottotyönsä yhteydessä että ajoittain myös yliopiston tiloissa. Tärkeä osa opettamisesta on sitä, että opiskelijat hoitavat potilaita vastaanotolla itse hänen ohjauksessaan. ”Opiskelijoilta kuulen myös uusimmat vinkit, joten oppiminen on itse asiassa vastavuoroista. Minä opetan heitä, ja he minua.” 5


Helsingin Olympiastadionin peruskorjaus on kansallinen merkkihanke, sanoo kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki. TEKSTI ESKO TULUSTO KUVA MIGUEL VERA

M

ikä on Olympiastadionin merkitys Helsingille ja koko Suomelle? ”Olympiastadion on valittu maailman kauneimmaksi stadioniksi. Se on koko kansakunnan näkökulmasta historiallinen monumentti ja keskeinen osa Helsingin kaupunkikuvaa. Se on sekä rakennustaiteellisesti että kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennus. Suomessa tarvitaan yksi suurten urheiluja kulttuuritapahtumien mitat täyttävä stadion, joten Olympiastadion on kansallisareenamme.” Valtio maksaa stadionin peruskorjauksesta peräti puolet, miksi? ”Valtion ja Helsingin kaupungin kustannusjaossa hyvä periaate on 50–50-tasajako. Tämä perustuu siihen, että Stadionista on paljon hyötyä Helsingille ja kaupunki hallinnoi Stadion-säätiötä. Toisaalta Olympiastadionilla on kansallinen mittava merkitys, joten on luonnollista, että myös valtio osallistuu hankkeen kustannuksiin.” Nykytilanteessa valtion menoja joudutaan leikkaamaan melkein joka asiassa. Löytyvätkö valtiolta rahat stadionin korjaamiseen? ”Olympiastadion on päässyt sellaiseen kuntoon, että nyt pitää tehdä ratkaisu. Joko stadion perusparannetaan vastaamaan nykyaikaisia tarpeita ja sille hankitaan 50 vuotta lisää elinaikaa, tai sitten rakennussuojelulailla suojeltu stadion jätetään rapistumaan ulkomuseoksi. Olympiastadionin perusparantaminen on elvyttävä hanke. Rahoitus ei tule suoraan budjetista vaan veikkausvoittovaroista säästyneestä rahastosta. Näin hankkeen vuoksi ei tarvitse kajota muiden hankkeiden varoihin. Samasta rahastosta aikoinaan maksettiin oopperatalon rakentaminen.” Stadionilla ja sen ympärille rakennettavassa Olympiapuistossa tullaan järjestämään monenlaisia, suuria ja pieniä tapahtumia. Mikä merkitys tällä monikäyttöisyydellä on? ”Olympiastadionin yksi suurimmista vahvuuksista on sijainti. Missä muussa pääkaupungissa stadion on yhtä lähellä keskustaa? Olympiastadionin aluetta on kuitenkin käytetty vähän ja aidat ovat rajanneet suuren osan alueesta pois päivittäisestä käytöstä. Nyt stadionin ympäristöön aukeaa perusparannuksen myötä aivan uutta julkista tilaa. On todella tärkeää, että Olympiastadionia kehitetään niin, että sitä käytetään päivittäin ympäri vuoden eikä vain suurtapahtumien aikana. Itse asiassa jo nyt Olympiastadionin harjoitustilat ovat tosi aktiivisessa harjoituskäytössä, mutta perusparannuksen jälkeen niitä pitää avata vielä enemmän.” Stadion on kuitenkin ensisijaisesti urheiluareena. Miten toivoisit kulttuurin voivan hyödyntää sitä? ”Olympiastadion on urheilu- ja kulttuuriareena. Siellä on aina järjestetty paljon konsertteja ja muita tapahtumia urheilun lisäksi. Olympiasta6

”Meillä on kansainvälisen tason taidemuseoita, kuten Ateneum ja Kiasma. Mutta meillä on vain yksi kansainvälisen tason stadion, joka pitää nyt kunnostaa”, Paavo Arhinmäki sanoo.

Arhinmäki painottaa monikäyttöisyyttä

Maailman kaunein stadion

syntyy uudelleen ”MISSÄ MUUALLA STADION ON MELKEIN KESKUSTASSA?”

dionin kaltaista hienoa ympäristöä voisi käyttää vaikka miten luovasti. Viime vuonna Tallinnassa kulttuuripääkaupunkivuoden tiimoilta järjestettiin nuorten nykytaidetriennaali Eksperimenta. Tapahtumapaikkana oli 1950-luvun lopulla rakennettu Laululava, siis todella suuri paikka. Helsingin Olympiastadionkin voisi olla monenlaisten taidetapahtumien näyttämö: kuvataidetta, tanssia, teatteria – erilaisia festivaaleja – tai vaikka ruokakulttuuria suositun Ravintolapäivän tapaan.” Millaisen impulssin toivot uuden stadionin antavan suomalaiselle urheilulle? ”Meillä pitää olla yksi kansainvälisen tason stadion. Erityisesti perusparan-

Urheilukentästä Olympiapuistoksi Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin suunnittelema, tyylipuhdasta funktionalismia edustava Helsingin Olympiastadion valmistui 1938 vuoden 1940 kisoja varten – sota siirsi kisat vuoteen 1952. Urheiluareenan lisäksi stadionilla on Suomen Urheilumuseo, hostelli, harjoitus- ja toimistotiloja, sekä tietysti stadionin torni.

Peruskorjauksen suunnittelu on jo alkanut. Rakennustyöt alkavat 2014, valmista pitäisi olla 2018. Hankkeen hinta on noin 250 miljoonaa euroa, josta valtio maksaa puolet ja Helsingin kaupunki toisen puolen. Stadionin rakenteet korjataan, katsomot katetaan ja penkit uudistetaan, nykyiset sisätilat

nus antaa uutta voimaa jalkapallomaajoukkueelle, jonka kotistadion Olympiastadion on. Olympiastadionilla voi järjestää entistä enemmän kansainvälisiä kilpailuja ja otteluja. Mutta kyllä suomalaisen urheilun kannalta kaikkein tärkeintä on se ruohonjuuritason liikunta- ja urheilutyö, jota tehdään paljolti vapaaehtoisvoimin seuroissa.” Stadionin suurremontti sekä Helsingin kokoomusjohdon ja osin myös vihreiden ajama Guggenheim-hanke ovat kustannuksiltaan karkeasti ottaen samansuuruisia. Jos näitä hankkeita verrataan keskenään, kumman puolelle vaaka kallistuu, ja mitkä ovat kansalaisten kannalta hankkeiden suurimmat erot?

korjataan ja lisätiloja rakennetaan maan alle. Hostelli siirtyy pois. Stadionin ympäristö muuttuu Olympiapuistoksi. Korjattu stadion ja ympäröivä puisto tulevat toimimaan paitsi urheilun, myös kulttuurin ja monenlaisten muiden tapahtumien paikkana. Käyttäjiä tulee olemaan noin miljoona vuodessa.

”Meillä on jo kansainvälisen tason taidemuseoita, kuten Ateneum ja Kiasma. Sen sijaan meillä on vain yksi kansainvälisen tason stadion, joka pitää nyt kunnostaa. Olympiastadion on osa kansallista historiaamme ja siitä tulee pitää huolta. Jos pitää valita kansallisen merkkihankkeen ja amerikkalaisen brändihankkeen väliltä, vaa’an kallistuminen on selvä. Olympiastadionin perusparannusta voi pitää myös kestävän kehityksen tai kestävän kulttuurin hankkeena, ei tehdä kokonaan uutta, vaan hyödynnetään jo valmista. Tässä ajassa kannattaa ajatella sitäkin.” Stadionin korjaus on suuri rakennustyömaa. Onko valtion mahdollista valvoa, ettei harmaa talous pesiydy työmaalle monien muiden rakennuskohteiden tavoin, vaan työt tehdään reilusti työehtosopimuksia ja työlakeja noudattaen ja vielä mahdollisimman paljon suomalaisella työvoimalla? ”Pitää lähteä siitä, että kaikilla työmailla noudatetaan suomalaisia työehtoja ja maksetaan verot. Erityisen oleellista tämä on tietenkin julkisissa rakennushankkeissa. Hallituksella on kunniahimoinen harmaan talouden torjuntaohjelma, lainsäädäntöä kiristetään ja valvontaa tiukennetaan, jotta vilunkiyrittäjät saadaan kuriin. Rakennuksille on tullut jo nyt


uusia keinoja torjua harmaata taloutta, kuten verotunnisteet. Kun palkat maksetaan työehtosopimusten mukaan ja kaikesta työstä maksetaan verot Suomeen, ei ole väliä mistä työntekijät ovat alun perin kotoisin.” Olet vieraillut monilla stadioneilla. Mikä on suosikkistadionisi? Miksi? ”Olen vieraillut noin 200 stadionilla ympäri Eurooppaa. Yhden lempistadionin nimeäminen on hyvin hankalaa. Tietenkin rakastan omien suosikkijoukkueitteni stadioneita Råsundaa ja Stamford Bridgeä. Pidän vanhoista stadioneista, joita on modernisoitu vanha tunnelma säilyttäen. Esimerkiksi Barcelonan Camp Nou on huikea kokemus. Olen käynyt paljon myös uusilla hienoilla stadioneilla. Vaikka penkit ovat mukavat, näkymä kentälle hyvä ja oheispalvelut toimivat, vaivaa näitä uusia stadioneita sieluttomuus ja tunnelman puute.” Millainen on hyvä, käyttäjäystävällinen stadion? Tuleeko uudesta Olympiastadionista sellainen? ”Suomen sääolosuhteissa on erityisen tärkeää, että katsojat ovat suojassa. Stadionille pitää päästä kätevästi joukkoliikenteellä ja stadionilla sekä sen ympäristössä pitää päästä liikkumaan ilman liiallista jonottamista ja ahtautta. Stadionille on päästävä nopeasti sisään, ja myös lasten, vanhusten ja liikuntaesteisten tarpeet on muistettava. Stadionin pitää olla hyvä paikka myös heille, varsinkin kun näen paikan hyvin monenlaisten tapahtumien näyttämönä. Plussaa on myös, jos palveluja on riittävästi, ne toimivat nopeasti ja tarjolla on myös kasvissyöjille jotain. Uskon, että perusparannuksen myötä Olympiastadion täyttää nämä kriteerit.”

23 € Vain

ut

sis. postikul

Anu Suoranta puolustaa pätkätyöläisiä, vaikkei termistä pidäkään.

Ihmisarvo takaisin työelämään TEKSTI HENNA SAVOLAINEN KUVA MIGUEL VERA

MITÄ ON PÄTKÄTYÖ? Keitä ovat pätkätyöntekijät? Työelämän tutkija Anu Suoranta ei pidä kysymysten muotoilusta tai pikemminkin pätkätyökäsitteen käytöstä alkuunkaan. ”Pätkätyö tuo ihmisille mieleen määräaikaiset työsuhteet, vaikka todellisuudessa termin pitäisi kattaa myös vastentahtoinen osa-aikaisuus, vuokratyön teettäminen ja itsensä työllistäminen.” Suoranta puhuukin mieluummin työn teettämisen moninaistuneista tavoista. Eli pätkätyö-termi roskiin? ”Ilman

oikeita käsitteitä ei asiasta saa otetta, eikä voi vaikuttaa”, Suoranta huomauttaa. Työnantajalle määräaikaiset, osaaikaista työtä tekevät ja itsensä työllistäjät ovat joustavaa työvoimaa. Riskit siirtyvät työntekijöiden kannettaviksi ja rahaa säästyy, ainakin lyhyellä tähtäyksellä. Työntekijästä tulee osa sulavasti liikkuvaa koneistoa, jossa ihmisarvo ei ole itsestäänselvyys. Työntekijälle tällainen työelämä voi pahimmillaan tarkoittaa oman itsenäisyyden menettämistä. ”Tulot jäävät osa-aikaisena vähäisiksi ja työntekijä joutuu jonkun muun elätettäväksi – yhteiskunnan tai puolison”, Suoranta selventää.

ja loppua esimerkiksi eläkeikäkeskusteluissa, mutta absurdisti tähän keskipätkään ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.” OIREIDEN HOIDOSTA TAUDIN TORJUNTAAN

Toimet ongelmatyösuhteiden poistamiseksi on suunnattava työnantajapuolelle. Suorannan mielestä olisi erittäin tärkeää esimerkiksi täsmentää lakia, joka edellyttää lisätyön tarjoamista. ”Kun kyseessä on tietoinen osa-aikatyön teettäminen, pitäisi siitä rangaista yhteisösakoilla ja sanktioilla. Jos ei hyvällä, niin pahalla.” Yhtenä mahdollisuutena Suoranta näkee myös ay-liikkeen joukkokanneoikeuden. ”Yksittäiset oikeusjutut ovat vain laastaria, aina tulee uusia tapauksia. On päästävä kiinni itse tautiin.” Myös ay-liikkeen viestinnässä ja toimintatavoissa on Suorannan mielestä parannettavaa, sillä työntekijät eivät tällä hetkellä välttämättä tunne omia oikeuksiaan. ”Ay-liikkeen ja työmarkkinoiden todellisuuden välillä on kahden sukupolven mittainen luottamuspula ja viestintäkatkos.” Suoranta ei usko, että yhteiskunnassa palataan tilanteeseen, jossa kaikilla on vakituinen kokoaikainen työ. Eikä siihen hänen mukaansa tarvitse pyrkiäkään. Työlainsäädäntö ja sosiaalinen turvallisuus perustuvat edelleen oletukseen, että kaikilla on kokoaikainen ja vakituinen työ. Nyt kun näin ei enää ole, pitäisi perusta arvioida uudelleen. ”Sen jälkeen voidaan hyvinvointivaltiota kehittää suuntaan, joka ottaa nämä uudet työn teettämisen muodot huomioon. Tämä parantaa työntekijöiden asemaa.”

WALMARTISMI JYLLÄÄ SUOMALAISKONSERNEISSA

Työsuhteita, jotka eivät ole vakituisia ja kokoaikaisia, on nykyään Suomessa viidennes. Naisista tällaista työtä tekee peräti kolmannes. ”Vastentahtoinen osa-aikaisuus on suuri ongelma erityisesti kaupan alalla, jolloin se koskettaa enemmän naisia”, Anu Suoranta toteaa. Osa-aikaisen työn teettämisen on Suorannan mukaan suurten konsernien suunnitelmallista työvoiman nöyristämistä. ”Kun toivot saavasi viikkotyötunnit täyteen, et todennäköisesti kapinoi työn teettäjää vastaan.” Maailmalla tämä tunnetaan walmartismina, tapana teettää työtä halvalla, jolloin yhteiskunta vastaa ihmisen lopputoimeentulosta. Suorannan mielestä on käsittämätöntä, etteivät parhaassa työiässä olevat naiset saa tehdä riittävästi töitä. ”Nykyään mietitään työurien alkua

Vappuintoa!

Ajankohtaiset Into-kirjat työn juhlaan ja kriittiseen arkeen! Antti Rautiainen

Matti Ylönen

MAHTI KUKKAROSSA Johdatus Maailmanpankkiin ja IMF:ään Mahti kukkarossa on ensimmäinen suomeksi julkaistu kattava tietokirja IMF:stä ja Maailmanpankista, joiden raportit, ideat ja toiminta ovat muovanneet monin tavoin myös suomalaista talousajattelua. Tarve laajemmalle esitykselle on ilmeinen etenkin kun molemmat järjestöt ovat olleet viime vuosina murrosvaiheessa.

PLANEETAN SUURIN JA VIILEIN

15 € Vain

Tositarinoita Venäjältä

”Suomalainen anarkisti sai lähtöpassit Venäjältä – määriteltiin turvallisuusuhaksi” (Suomen Kuvalehti 2.4.2012)

ut sis. postikul

Päivi Uljas

Heikki Patomäki

HYVINVOINTIVALTION LÄPIMURTO

EUROKRIISIN ANATOMIA

Globaali rahoituskriisi 2008–2009 ja sitä seurannut Euroopan velkakriisi äimistytti paitsi tavalliset kansalaiset myös useimmat niin sanotut asiantuntijat. Eurokriisin anatomia on ensimmäinen yleistajuinen selvitys, joka purkaa huolellisesti auki Euroopan velkakriisin historian ja todelliset syyt.

26 € Vain

Köyhässä maassa Euroopan pohjoislaidalla sokerin ja voin hinnankorotukset suututtavat ihmisiä ja protestiaalto pyyhkii yli maan. Vanha poliittinen eliitti hajautuu ja poliitikot ryvettyvät mediaryöpytyksessä ja korruptiooikeudenkäynneissä. Päivi Uljas esittää kirjassaan uuden tulkinnan Suomen poliittisesti villistä 1950-luvusta.

ut sis. postikul

Tiia & Petja Aarnipuu

KONDOMIKIRJA

Kalevi Hölttä

TYÖTAISTELUOPAS

25 Vain

€ lut

sis. postiku

Pamfletti antaa käytännöllistä tietoa työtaistelua koskevasta lainsäädännöstä ja opastaa, miten järjestää työtaistelu tehokkaasti. Teoksessa käydään läpi Vain työtaistelun eri lajit ja niihin soveltuvat taktiikat.

Pamfletti kuvaa rakkaudella venäläistä asennetta ja itsetuntoa. Villissä idässä asiat hoidetaan omalla tavalla. Viranomaisiin ei voi luottaa, mutta monet ryhmittymät kamppailevat aktiivisesti paremman Venäjän puolesta. Antti Rautiainen ruotii niin vallanpitäjiä kuin oppositiota, fasisteja ja antifasisteja.

15 €

ut

sis. postikul

Kondomikirja on kunnianosoitus itseään suuremmalle pikkuesineelle. Kirjailijat haluavat voittaa kumiukolle uusia ystäviä, mutta myös valistaa ja viihdyttää Vain sen vanhoja tuttuja. Kiihotustakaan ei ylenkatsota.

25 € ut

sis. postikul

T I L A U K S E T : Tilaa netistä www.intokustannus.fi (postimaksut sisältyvät hintoihin) tai kurvaa Kurvin Kirjaan (Hämeentie 48)! 7


Hannu Koposen lomaidea

2 600 kilometriä bussilla pääkaupunkiseudulla Hannu Koponen, 38-vuotias järjestelmäasiantuntija Helsingistä, sai viime kesänä ensi kuulemalta pähkähullun lomaidean. Hän matkusti noin 2 600 kilometriä julkisella liikenteellä pääkaupunkiseudulla. TEKSTI ESKO TULUSTO KUVAT MIGUEL VERA JA HANNU KOPONEN

M

utta ajatus olikin kaikkea muuta kuin hullu. ”Interrail-hengessä päätin tutustua siihen, miten joukkoliikenne käytännössä toimii ja miten sitä tulisi kehittää. Alue tulikin tutuksi takanurkkia myöten”, Hannu Koponen sanoo. Liikenne on hänellä verissä. Isä rakensi teitä, äiti yhdisteli puheluja ja itse hän on junan Helsinkiin tuoma Juankoskelta. Osa hänen työstään on tietoliikennettä, osa auto- ja joukkoliikennettä.

joilla kokeillaan myös menetelmää, että lippua ei tarvitse näyttää, jolloin matkustajat päästetään kaikista ovista ja liikenne entisestään nopeutuu.” Hannu Koposen mukaan suunnitelmalle löytyy poliittinen yksimielisyys. Valitettavaa kuitenkin on, että nykyisessä rahoitustilanteessa runkolinjoja voidaan kehittää vain karsimalla muita linjoja, mikä laskee joidenkin alueiden palvelutasoa – kun nykyisin bussi tulee 10 minuutissa, sitten menee 15 tai 20.

Vasemmiston kuntavaaliehdokkaita VANTAALLA

Lähijunat ja metro ovat nekin runkolinjoja, joiden asemille syötetään alueellista bussiliikennettä. Tärkeitä hankkeita on kolme: 2015 valmistuva länsimetro, 2014 valmistuva Kehärata ja vielä kaukaisemmassa tulevaisuudessa häämöttävä Pisara-rata. Hannu Koponen pitää tärkeänä, ettei näiden suurhankkeiden rakentaminen estä muun joukkoliikenteen kehittämistä. ”Erityisesti kehärata on tärkeä, sillä Vantaan Kivistöön Hämeenlinnantien itäpuolelle tulee 20 000 asukkaan suurlähiö. On arvioitu, että Hämeenlinnantien liikenne kasvaisi Kivistön eteläpuolella peräti 80 prosenttia, joten ruuhkaa on aivan pakko purkaa raideliikenteellä.” VASTAKKAINASETTELUN AIKA OHI

toinen puoli on yhteiskunnan tukea. Hannu Koposen mielestä ei pidä puhua ensisijaisesti kertalipun hinnasta. Ihmisiä tulee kannustaa kanta-asiakkuuteen eli käyttämään kuukausilippuja. Sen hintaan hän toivoisi selvää alennusta. ”Euro päivässä olisi sopiva, mutta onko se mahdollista, on toinen kysymys”. ”Nykyisessä tilanteessa joukkoliikenteen suurempi tukeminen johtai-

SANAT TEOIKSI!

RITA DAHL

Hannu Koponen edustaa Vasemmistoliittoa varajäsenenä HSL:n hallituksessa.

Yksityisautoja ja joukkoliikennettä ei Hannu Koposen mielestä pidä asettaa vastakkain. ”Jos toimivalla ja edullisella julkisella liikenteellä saadaan porukkaa pois ratin takaa, se vapauttaa väylästöä niille, jotka oikeasti tarvitsevat yksityisautoa.” Vasemmisto on perinteisesti kannattanut ruuhka- ja tienkäyttömaksuja, mutta Hannu Koponen ei niille ehdoitta lämpene. ”Jäisikö niistä oikeasti ja mikä osuus liikenteen investointeihin ja joukkoliikenteen kehittämiseen, vai olisivatko ne vain uusi vero entisten lisäksi?

PIRKKO KOTILA

1. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus 2. Yhdistävä, ei erottava monikulttuurisuus 3. Kulttuuria kaikille

Äänestä Vantaan valtuustoon Vasemmistoliiton ehdokas kirjailija, toimittaja, VTM, FM,

8

KEHITETTÄVÄ SEKÄ SUURTA ETTÄ PIENTÄ

SUUNNITTELUA AUTOJEN EHDOILLA

Matkoillaan pääkaupunkiseudun julkisessa liikenteessä Hannu Koponen tutki ennen kaikkea sen sujuvuutta, KUNTARAJAT VÄISTÄVÄT BUSSEJA jossa oleellista ovat hyvät vaihtoyhJoukkoliikenne koostuu raide-, busteydet. Niissä on paljon puutteita, si- sekä lauttaliikenteestä. Pääkauja korjausta vaativia kohteita pitkä punkiseudulla on noin 7 500 pysäklista. Teitä on rakennettu autojen, ei kiä ja noin 460 linjaa. Vuoden 2010 joukkoliikennettä käyttävien ihmisalusta toimintansa aloittanut hsl peten ehdoilla. rustettiin, etteivät kuntarajat haittaisi Osuva esimerkki on Hämeenlinjoukkoliikenteen suunnittelua. nan moottoritien ja Kehä i:n risteys. ”Raideliikenne ei voi koskaan taHämeenlinnantien pysäkki Venäläivoittaa joka kolkkaa. Siksi pidän sen koulun luona on vaarallisessa bussiliikennettä tärkeänä. Suosikkipaikassa ja kävelymatka Kehä i:n pylinjani on Westendistä säkille lähes puoli kiloItäkeskukseen tiheästi metriä. Reittiä on lisäksi kulkeva Jokeri-linja”, vaikea löytää. Hannu Koponen sanoo. ”KaupunkisuunnitteRaideliikenne on Hel- ”JOUKKOlu, teiden rakentaminen singin seudun joukkoja liikennesuunnittelu LIIKENTEEN liikenteen kivijalka, jota pitää yhdistää paremPITÄÄ OLLA suunnitellaan täydenmin. Jälkikäteen kornettäväksi busseilla liijaaminen tulee kalliiksi. HELPPOA kennöitävällä runkolinVaihtomahdollisuudet KAIKILLE.” jastolla. Se rakentuu entulee tehdä mahdollinen muuta poikittaiseen simman helpoiksi ja liikenteeseen, mutta opastus selkeäksi. Jouksiellä, missä junaraiteita ei ole, myös koliikenteen pitää aina olla yksinkersäteittäisesti keskustasta ulos. Uusi taista ja helppoa – kaikille.” poikittaislinja Jokeri 2 tulee VuosaaHALPA LIPPU ON TASA-ARVOA ren, Malmin ja Myyrmäen välille. Tällä hetkellä joukkoliikenteen rahoi”Runkolinjoille tulee tiheä liikentuksesta lipputuloilla katetaan noin ne ja hyvät vaihtoyhteydet, joilla linpuolet, reuna-alueilla vähemmän, jojen ympäristö katetaan. Runkolin-

si helposti muiden palvelujen kaventamiseen, ja sitä ei saa tapahtua. On turvattava hyvät lähipalvelut, mutta kulku kauemmaksikaan, työpaikalle tai alueellista palvelua käyttämään, ei saa muodostaa kynnystä. Pienituloisille matkalipun hinta on iso asia.” Pääkaupunkiseudulla siirrytään lippujen hinnoittelussa lähivuosina kaarimalliin, jolloin hintavyöhykkeiden rajat eivät enää riipu kuntarajoista. Hannu Koponen toivoo, että ainakin b-kaaren raja ulottuisi aina Kehä iii:lle saakka.

toimittaja

Jussi ja Minttu ja

PAREMPI VANTAA

Pätevöitynyt vuosien varrella

ARJA RYHÄNEN

FM, HSO-sihteeri Vantaan kaupunginhallituksen varajäsen


Tule mukaan kuntavaaleihin!

Vaihdot sujuvat myös, jos bussit ja ratikat pysähtyvät samalla pysäkillä.

Kehä III:n pysäkki Ala-Tikkurilassa on turhan pitkän kävelymatkan päässä, mikä tekee vaihtamisesta epämukavaa. Miksei pysäkki voi olla sillan alla ja sinne pääsy ratkaistu samalla tavoin kuin Jokeri-linjalla esimerkiksi Hämeenlinnan väylältä?

Kaupunginvaltuutettu Vantaa

KATI TYYSTJÄRVI

Westendissä vaihdot sujuvat muun muassa Hannu Koposen suosikkilinja Jokerilla (550).

ESPOOLAINEN Hasan Babuna on ehdolla ensimmäistä kertaa. Turkista Suomeen muuttanut Babuna näkee kunnan luottamustehtävät erittäin tärkeinä. ”Olen asunut puoli ikääni Suomessa ja saanut paljon. Haluan maksaa velkani antamalla oman panokseni kunnallispolitiikassa, jossa haluan erityisesti palvella nuoria ja vanhuksia.” Vasemmistoliiton ehdokkaana olo on alun perin Kosovon turkkilaiselle Babunalle kunnia-asia. ”Vasemmistoliittolaiset ovat rehellisiä ihmisiä.” Vaikka ovi kaupunginvaltuustoon avautuu harvoin ensikertalaiselle ehdokkaalle, voi kunnallisvaaliehdokkuus tuoda mukanaan muita luottamustehtäviä. Näitä ovat paikat eri lautakunnissa, toimikunnissa ja esimerkiksi käräjäoikeuden lautamiehenä. Luottamustehtäviä hoitavilla perheellisillä henkilöillä on myös oikeus lastenhoitoon.

Vasemmistoliiton kannatus kasvaa ayvaaleissa VASEMMISTOLIITON LISTOILTA kaupunginvaltuustoihin on perinteisesti pyrkinyt suuri määrä ammattiyhdistysaktiiveja. Näin on myös tulevissa kunnallisvaaleissa. Kevään aikana käytiin vaalit kahdessa suuressa sak:laisessa ammattiliitossa: Julkisten ja Hyvinvointialojen Liitto jhl:ssä ja Metalliliitossa. Metalliliiton vaaleissa voimasuhteet demareiden ja vasemmistoryhmän kesken säilyivät lähes ennallaan. Demareiden Metallin yhteistyön vaaliliitto sai äänistä 61,7 prosenttia ja 295 edustajaa. Vasemmiston Metallin Vaikuttajien vaaliliitto sai 36,6 prosenttia äänistä ja 165 edustajaa. Yhteensä edustajia liittokokoukseen valittiin 464. jhl:n edustajiston yhteensä 120 paikasta Sosialidemokraattien ja sitoutumattomien vaaliliitto sai 85 ja Vasemmiston ja sitoutumattomien vaaliliitto 35. 29,2 prosentin kannatus on vasemmistoryhmälle iso voitto ja suurin kannatus liiton historiassa. Kevään aikana käydään vaalit myös Suomen Elintarviketyöläisten Liitossa. Vaalien tulos on selvillä juuri ennen vappua. Tänä vuonna vaalit käydään vielä sttk:laisissa Ammattiliitto Prossa ja Superissa. Vasemmiston hyvä menestys ammattiliittojen vaaleissa antaa hyvät lähtökohdat syksyn kunnallisvaaleihin. Vantaalla ehdokashankinnassa on otettu erityisesti huomioon ammattiliittojen vaaleissa ehdolla olleet ihmiset ja heitä on pyritty kattavasti saamaan ehdokkaiksi kunnallisvaaleissa. Vantaan Vasemmiston tavoitteena on vahva ehdokasryhmä ja siten myös valtuustoryhmä, jolla on monipuolista ja vankkaa kokemusta työelämästä ja aito halu parantaa sitä.

HELSINKILÄINEN Kirsi Pihlaja puolestaan toimii kotikaupunkinsa kiinteistölautakunnassa, joka päättää muun muassa koulujen korjauksista sekä asuntotonttien myymisestä tai vuokrauksesta. ”Minulle oli tärkeää olla vaikuttamassa esimerkiksi siihen, ettei eduskuntatalon edustan aluetta vuokrattaisi eduskunnalle itselleen, koska tarkoituksena oli päästä kontrolloimaan mielenosoituksia.” Vaikka asiaa vastustaneet lopulta hävisivätkin äänestyksen, jäi Pihlajalle sellainen olo, että asiasta saatiin aikaiseksi tiukka poliittinen keskustelu. ”Olen jälleen ehdolla kunnallisvaaleissa, koska haluan olla mukana vaikuttamassa.” HENNA SAVOLAINEN

Kuntavaalien äänestyspäivä on Vasemmistoliitto ottaa listoilleen 28. lokakuuta (ennakkoäänestys myös sitoutumattomia ehdokkaita Sitoutumattoman ehdokkaan ei 17.–20. lokakuuta) Puolueiden on jätettävä ehdokas- tarvitse olla puolueen jäsen, mutta listat 18. syyskuuta ehdokkaan on sitouduttava vastusEhdokkaaksi voi ryhtyä äänioi- tamaan väkivaltaa ja rasismia sekä keutettu henkilö omassa kotikun- puolustamaan tasa-arvoa Ehdokkuus ei maksa mitään nassaan Äänioikeus kuntavaaleissa on Kampanjoida voi oman innostukSuomen, EU:n jäsenvaltioiden, Is- sen mukaan esimerkiksi osallistulannin ja Norjan kansalaisilla Lisäk- malla toritapahtumiin, mainostasi äänioikeus on muiden valtioiden malla, pitämällä omaa blogia, näkykansalaisilla, joilla on ollut kotikunta mällä sosiaalisessa mediassa Vasemmistoliitto saa asettaa HelSuomessa yhtäjaksoisesti vähintään singissä 127, Vantaalla 100 ja Eskahden vuoden ajan Äänioikeutettuja ovat viimeistään poossa 113 ehdokasta Vasen-lehti / Kunnallisvaaliehdokasilmoitus Helsingissä valtuustoon valitaan vaalipäivänä 18 vuotta täyttävät Äänestyskunnaksi määräytyy se 85, Vantaalla 67 ja Espoossa 75 jäAjankohta: kevät 2012 kunta, joka on äänestäjän kotikun- sentä Ilmoittaja: ta Mirja Arajärvi Kokouksista maksetaan palkkio ja 51 päivää ennen vaaleja eli tämän Koko: 49 xvuoden 60 mm matkakulut korvataan kunnallisvaaleissa 7.9.

Kirjoittaja on Vantaan Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas. Hän työskentelee Suomen Elintarviketyöläisten liitossa SEL:ssä.

Hinta: 75 euroa

Vasemmiston kuntavaaliehdokkaita HELSINGISSÄ

Mainoksen maksaa Vasemmistoliiton Oulunkylän yhdistys

Linjan 64 päätepysäkki. Vandaalit valloillaan.

VANTAALAINEN Arja Ryhänen oli ehdolla ensimmäisen kerran viime vaaleissa. Halu auttaa ja muuttaa asioita heräsi oman pojan itsemurhan jälkeisenä aikana vapaaehtoistyökuvioista. Viime vaaleissa saatu äänimäärä oikeutti Ryhäsen kaupunginhallituksen varajäsenen paikkaan ja muihin luottamustehtäviin. ”Kuluneet kolme ja puoli vuotta ovat olleet minulle toinen korkeakoulu.” Ryhänen toivoo, että hänen jälkeensä jää parempi maailma kuin mihin hän syntyi. ”Yksi ihminen ei voi paljon tehdä, mutta yhdessä saamme paljon aikaan, jos vain yhteistä tahtoa riittää. ”

 

    



Mirja Arajärvi Palveluasuntoja ikäihmisille! Maksutiedot Maksaja: Oulunkylän Vasemmisto ry





Mainoksen maksaa Vasemmistoliiton Oulunkylän yhdistys

VASEMMISTOLIITOLLA ON tällä hetkellä Helsingin kaupunginvaltuustossa seitsemän, Vantaalla viisi ja Espoossa kaksi edustajaa. Espoossa ja Helsingissä tavoitteena on peräti tuplata edustajien määrä. Myös Vantaalla tavoitteena on kasvattaa paikkamäärää nykyisestä. ”Hyvin edistyneen ehdokashankinnan ja hyvän yleisen meiningin ansiosta uskon, että tavoitteeseen päästään”, kommentoi Vantaan Vasemmiston puheenjohtaja Minttu Sillanpää.

KOMMENTTI MINTTU SILLANPÄÄ

Mainoksen maksaa Vasemmistoliiton Oulunkylän yhdistys

Hannu Koposen havaintoja

9


Päihde- ja mielenterveyspuolella työskentelevät Tiina ja Harry Ahlfors haluavat lapsilleen tutun kouluympäristön ja kaveripiirin.

Muutot rassaavat pientä lasta Espoolainen Tiina Ahlfors on nyt valmis tekemään politiikkaa Espoon kaupunginvaltuustossa, mutta asiat edellä. Puoliso ja lapset ovat tärkeitä, eikä luonteeseen sovi turha henkselienpaukuttelu. TEKSTI PIRKKO KOTILA KUVA MIKKO T. HELMINEN

E

spoolaistunut itäsuomalainen Tiina Ahlfors ja paljasjalkainen espoolainen Harry Ahlfors istuvat keittiön pöydän ääressä välipalalla yhdessä nuorimmaisen lapsensa kanssa. Tämä on juuri täyttänyt kaksi vuotta, kiipeää sylistä toiseen, hakee vanhempiensa huomiota ja kokeilee rajojaan. Perheen 6-vuotias esikoululainen on tänä viikonloppuna isänsä luona. Ahlforsit ovat asuneet väljässä kaksikerroksisessa rivitaloasunnossa Espoon Laaksolahdessa vuoden. Laaksolahti on entistä harvaanasuttua huvila-aluetta, jonne on rakennettu paljon uudistaloja. Lähelle rakennetaan parhaillaan myös kauppakeskusta. ”Meillä on jäänyt päälle tapa katsella asuntojen myynti-ilmoituksia, vaikka olemme oikein tyytyväisiä tähän kotiin”, Harry sanoo ja kertoo, että oman asunnon ostaminen tuli mahdolliseksi, kun hän sai perinnön. Sitä ennen kahden sosiaalialan työntekijän palkoilla teki tiukkaa löytää Espoosta asunto, vuokraten tai omaksi, johon olisi varaa. ”Vanha äitini sanoi minulle elämänsä loppuaikoina, että kun 10

minusta aika jättää, ostakaa Tiinan kanssa sitten asunto.” Harrya nämä sanat lohduttivat. Perhe sai samalla myös auton. Tiina kertoo, että esikoista ahdistaa, kun hän huomaa tai kuulee vanhempien asuntokeskustelut ja ilmoitussivujen selailut. ”Hän on muuttanut niin monta kertaa ja on huolissaan siitä, ettemme me vain taas kohta muuta. Kun hän alkoi sopeutua täällä eskariryhmään, hänen paras kaverinsa muutti pois. Se ei ole kenellekään lapselle mukavaa.” METRON TULO NOSTAA ASUNTOJEN HINTOJA

Muuton jälkeen perheen näytti ensin olevan vaikeaa saada lapsille hoitopaikkoja kodin läheisyydestä, mutta nyt molemmat ovat päiväkodissa ja esikoulussa samassa paikassa. Tiina työskentelee mielenterveys- ja päihdepalvelukeskus Empussa. Harry on samalla alalla, mutta työskentelee kaksivuorotyössä päihdekuntoutujien asuntolassa. Kun esikoinen menee syksyllä kouluun, hän joutuu kenties jälleen vaihtamaan paikkaa. Lähikoulu on alle kilometrin päässä kotoa, kun taas nykyinen esikoulu on puolentoista kilometrin päässä toisessa ilmansuunnassa. Tiina toivoo, että esikoulun naapurissa

veyskeskuksista, Tiina Ahlfors summaa Espoon tilannetta. Mutta hyvääkin on. Jorvin päivystyksessä on nykyään lapsiperheille oma tila ja oma jono, jolloin korvakipuisen tai kuumeisen lapsen vanhempineen ei tarvitse odottaa vuoroa esimerkiksi verta vuotavien onnettomuus- ja tapaturmapotilaiden kanssa. Tiina on tyytyväinen, kun metrolinja etenee Espooseen. Asunnot ovat kuitenkin kallistuneet tulevan metron lähialueilla, mikä on nurinkurista. Liikenneyhteydet paranevat, mutta metron lähellä asumiseen ei ole enää samalla lailla varaa. Tiina matkustaa nykyään ajankäyttösyistä autolla työhönsä Matinkylään, kun bussilla matkustamiseen menee jopa yli tunti. Saman kunnan sisällä!

olevassa, toiseksi lähimmässä koulussa olisi ylimääräinen paikka ja että perheen toive muuhun kuin lähikouluun pääsemisestä otettaisiin huomioon. On hankalampaa huolehtia lapsia kahteen eri paikkaan, vaikka niiden välimatka ei kovin suuri olisikaan. Koko Espoon mittakaavassa palvelujen keskittäminen kohdistuu kauppakeskuksiin. Ovatko suunnittelijat ajatelleet, että vaikkapa terveyskeskuksessa tai kirjastossa käyvät tekevät mielellään samalla matkalla myös ostoksia? Vai ovatko he laskeneet, kuinka paljon HARJOITTELUKAMPANJAT kaupankäynti lisääntyy, kun Ison ON NYT KÄYTY Omenan ja Sellon läheisyyteen raTiina Ahlfors on Espoon Vasemkennetaan myös tilat joillekin mistoliiton nykyinen puheenkunnallisille palveluille? johtaja. Hän toivoo pääsevänsä Tiina uskoo, että monia syksyn kuntavaalien 30–40-vuotiaita jälkeen tekemään pienten lasten äitejä politiikkaa eli saanämä keskittämiset vansa paikan Espoon harmittavat. VasemPALVELUJA kaupunginvaltuusmiston pitää saada tosta. Edellisiin kunajamansa palvelut KESKITETÄÄN tavaaleihin hän lähti läheltä -politiikka KAUPPAmukaan ihan viime tunnetuksi. Terveystingassa, koska oli palvelut eivät toimi: KESKUSTEN turhautunut Espoon lääkäriin ei pääse, YHTEYTEEN. mielenterveys- ja kun on lääkäripula. päihdepuolen töissä Kaupungin työntekohtaamaansa asunkijät eivät saa työnottomuuteen. Sillä kertaa hän sai terveyshuoltoa kuin työperäisiin 57 ääntä. vaivoihin. Omalääkäri-periaate Kevään 2011 eduskuntavaaleissa on poistettu ainakin joistakin ter-

Tiina poksautteli palloja. Hänen henkilökohtainen äänimääränsä oli huikeat 1 070, mikä yllätti hänet täydellisesti. ”Luonteeseeni ei sovi lähteä soitellen sotaan. Minulla on perhe ja työ. Lapset ovat toisaalta isompia kuin viime keväänä, ja vaikka minut valittaisiinkin kaupunginvaltuustoon, en olisi joka ilta kotoa poissa.” ”Se on minulta pois”, Harry huudahtaa, mutta ymmärrän veitikkamaisesta ilmeestä, että tämä liittyy puolisoiden aikaisempiin, kenties kipeisiinkin ajankäyttökeskusteluihin. Harry kertoo, että hän sai tilanteen haltuun Tiinan eduskuntavaalikampanjoinnin aikana jäätyään kotiin nuorimmaisen kanssa ja opittuaan huolehtimaan lapsesta. Harryn mielestä Vasemmistoa kannattaa Espoossa varmasti useampi kuin neljä prosenttia kuntalaisista, mutta Espoon Vasemmisto on hänestä turhan hiljainen. Hän toivoo radikaalimpaa toimintaa. ”Omissa kaveripiireissäkin on vasemmistolaisesti ajattelevia, mutta sitten ne äänestävät demareita.” Nuorimmainen on päättänyt luottaa vieraaseen naisihmiseen ja tarttuu puserosta kiinni. ”Mennään katsomaan naapureita.” Kurkimme lasten makuuhuoneen ikkunasta, mutta pihassa ei ole sillä hetkellä ketään. Ihastelemme yhdessä paljon luettua Mauri Kunnaksen Yökirjaa. Alkaakin olla jo yöunien aika. Kahden ikävuotensa kunniaksi lapsi nukkuu nyt ilman tuttia, tai ainakin melkein.


Oma koulu on hyvä koulu Yksi suomalaisen peruskoulun menestyksen peruspilareista ovat maailman koulutetuimmat peruskoulunopettajat. Eero Väätäinen haluaisi yleisen oppivelvollisuuden jatkuvan täysi-ikäisyyteen saakka. TEKSTI PIRKKO KOTILA KUVA OTTO VÄÄTÄINEN

KOULU ON yleensä lähialueen keskipiste, ja yleensä on kivaa, kun ihmiset tuntevat naapureitansa. Kun alueen lapset käyvät omaa lähikoulua, sosiaalinen lähiyhteisö voi paremmin kuin jos lapset matkustavat muualle kouluihin”, väitöskirjaa tekevä Eero Väätäinen kertoo. Hän on opintovapaalla Vantaan kaupungin opetuspäällikön virasta. Väätäinen on opiskellut koko elämänsä, koska hän haluaa tietää, miten maailmalla menee. Ensin hän valmistui luokanopettajaksi, sitten erityisopettajaksi. Nyt hän tekee väitöskirjaa koulutuspolitiikasta: Minkälainen peruskoulun rehtori kunnallisessa johtamispuheessa rakentuu? Helsingissä jopa kolmasosa yläkoululaisista käy koulunsa jossain muussa kuin lähikoulussa. Espoossa kauas matkustajat ovat harvemmassa, Vantaalla todella harvassa. Väätäisen mukaan vanhemmat yleensä

huolehtivat lapsensa parhaasta, mikä on sinänsä tärkeää lasten koulunkäynnin kannalta. Näyttää siltä, että Helsingissä osa akateemisesti koulutetuista äideistä ajattelee, että se paras kasvuympäristö on jossakin muualla kuin lähikoulussa. Mielikuvilla on paljon merkitystä. Itä-Helsingistä lapsia siirretään käymään muuta kuin asuinpaikan koulua, vaikka vanhemmat eivät edes ole käyneet tutustumassa lähikouluun. Tunnetasolla saatetaan myös pelätä esimerkiksi maahanmuuttajia, joita ei tunneta. Vantaalla ja Espoolla, entisillä maalaiskunnilla, ei ole vain yhtä keskustaa, jonne kaikki ”laadukkuus ja ihanuus” olisivat keskittyneet. Tämän ansiosta varsinkaan Vantaalla ei ole ylläpidetty mielikuvaa, että koulut olisivat eritasoisia. Väätäinen kertoo, että myös tutkimukset vahvistavat sen, että Vantaan koulujen väliset erot ovat lähes olemattomat ja että koulut koetaan yhtä hyviksi. Väätäinen pitää näiden kolmen kaupungin mahdollista yhdistymistä koulutuspoliittisessa mielessä

tetaan kuitenkin luokkatilanteissa, joissa on läsnä erilaisia oppijoita. Keskitasoisesti pärjäävät kannustavat hitaasti oppivia eteenpäin, keskitasoiset innoittavat lahjakkaita ja toisin päin. ”Paras oppimistilanne on sellainen, jossa oppilaskin opettaa luokkakavereitaan, puhuu ääneen ja ääneen puhuessaan oppii itsekin.”

huolestuttavana, vaikka yhdistymisessä muita etuja olisikin. ”Missä olisi sitten se ihannoitu keskus? Täällä Helsingin keskustassahan se olisi. Siirtyisikö Helsingin koulujen eriytymiskehitys Vantaallekin, kun koulutuksen poliittinen ohjaus olisi helsinkiläisellä mallilla toteutettua?”

VANTAA EI ENÄÄ SÄÄSTÄ KOULUTUKSESTA

RUOTSISSA FIRMAN KOULUSSA OPETTAJA EI OLE PEDAGOGI

”Meidät halutaan leimata valinnanvapauden vastustajiksi, kun emme kannata yksityisten koulujen perustamishankkeita. Ja tässä en nyt tarkoita esimerkiksi Steiner-kouluja, jotka perustuvat omaan pedagogiseen näkemykseensä, vaan kaupallisin perustein perustettuja yksityiskouluja”, Väätäinen sanoo. Suur-Tukholman alueella jo jopa hieman yli puolet lukiolaisista käy yksityisissä kouluissa, joita kunnat eivät valvo. Koulut pantiin pystyyn julkisella rahalla, mutta nyt yritykset tekevät niillä voittoa. Väätäinen kertoo, että tuoreen ruotsalaistutkimuksen alustavien tulosten mukaan vain kolmannes näiden koulujen opettajista on päteviä. Vaikuttaa siis siltä, että yritykset säästävät palkkakuluissa. Pedagogisen pätevyyden sijaan opettajat ovat eri alojen spesialisteja. Kouluista puuttuvat myös kirjastot, mutta tietotekniikka on yhtä hyvää kuin julkisissa kouluissa. Parhaat oppimistulokset saavu-

Eero Väätäinen katsoo, että internetin ja YouTuben käytön ansiosta suomalaislasten kuvanlukutaito on hyvää, ja heistä voi tulla esimerkiksi kuva- tai tekstiilitaiteilijoita.

OPPIVELVOLLISUUS TÄYSIIKÄISYYTEEN SAAKKA

MAAHANMUUTTAJAOPPILAS EI OLE YHTÄ KUIN ONGELMA ESKO MÄENTIE

Mirja Pirinen on rehtori espoolaisessa Tiistilän alakoulussa, jossa 30 prosenttia oppilaista on maahanmuuttajia. Koulussa on oppilaita yhteensä 22 eri maasta. ”Hui!” on joskus pelkkien lukujen perusteella koulua tarkkailevien vanhempien tai työtä hakevien opettajien ensimmäinen ajatus. Rekrytointiprosessi voi jäädä kes- Mirja Pirinen ken ja rehtori saa toisinaan puheluita, joissa tiedustellaan, kuinka oma lapsi voisi välttää Tiistilän kouluun tulemisen. Espoossa lapset menevät yleensä automaattisesti lähikouluihinsa. Tämän voi kiertää hakemalla lapselle paikkaa yksityis- tai painotuskouluista. Espoossa tarjonta on laajaa ja Tiistilänkin koulua lähellä on esimerkiksi useita monikielisiä kouluja. Sitä, onko vanhempien motiiveina erilainen opetussuunnitelma vai oman lähikoulun

pelko, on mahdoton tietää. ”Kyllähän meidän koulusta ulkopuoliset ovat montaa mieltä”, Pirinen toteaa. TEEMAVIIKOT TARPEETTOMIA

Jos ja kun lapsi sitten tuodaan koulun ovesta sisään, jää kauhistelu taka-alalle. ”Niillä, joilla on kokemusta meidän koulusta, se on yleensä hyvää”, Pirinen kertoo. Kokemukset ovat peräti niin mainioita, että oppilaiden viihtyminen ja yleinen ilmapiiri toivat koululle viime vuonna Opetusalan ammattijärjestön Vuoden koulu -tittelin. Pirisen mukaan Tiistilässä on todella panostettu siihen, että sekä opettajat että oppilaat saavat olla sellaisia kuin ovat. ”Haluamme pitää koko ajan mielessä myös sen, millaisia aikuisia näistä lapsista kasvaa.”

MASCOT BAR&LOUNGE NELJÄS LINJA 2, KALLIO

Biljardia, livemusaa, klubeja ja lautapelejä Avoinna ma–su 15–02 31.4.–1.5. VASEN VAPPUFESTIVAALI, 0 € 2.5. MASCOTIN FREESTYLET, 6 € 8.5. JULIUS KARLSSON & SAMAT NIMET, 5 €

Vantaan koululaitos ajautui kriisiin 1998, kun opettajat lomautettiin kuukaudeksi. Tämän jälkeen opettajia lähti muihin kuntiin. Tästä otettiin virkamiesportaassa ja kunnallispoliitikkopiireissä opiksi. Kymmenisen vuotta myöhemmin hyväksytyssä Vantaa-sopimuksessa sovittiin, että koululaitoksesta ei säästetä. Eero Väätäinen katsoo, että hyvässä koulussa on mahdollisimman pienet luokat, koulun ja kodin välillä on toimiva suhde, koulun johtaminen on hyvää ja ympäristö turvallinen. ”Vantaalla tavoitteenamme on, että jokainen koulu on niin hyvä ja niin turvallinen, että sinne halutaan.” Vantaalla alakoulujen luokkakoot on saatu jo 20:n pintaan. Lukioluokkien kokoja pitäisi saada vielä nykyistä pienemmiksi.

Monikulttuurinen oppilaspohja opettaa lapset kohtaamaan erilaisuutta ja se onkin Tiistilän koulussa niin arkipäiväistä, etteivät lapset edes ajattele, kuka on muualta ja kuka ei. ”Meillä ei tarvita erillisiä monikulttuurisuuspäiviä tai teematapahtumia”, Pirinen naurahtaa. KUNNAN ROOLI MERKITTÄVÄ

Pirinen lähettää erityiskiitoksia Espoon kaupungin suuntaan. Hänen mielestään on hienoa, että koulutukseen panostava kotikunta on ymmärtänyt resursoida myös maahanmuuttajien opetuksen oikein. ”Tiedän, että monissa kunnissa asiat eivät ole yhtä hyvin.” Pirisen mukaan kaiken a ja o on, että oppilas pääsee kehittymään omaan tahtiinsa. ”Maahanmuuttajaoppilas ei ole yhtä kuin ongelma, mutta ongelmia voi syntyä esimerkiksi siitä, ettei tarvittavaa lisätukea pystytä tarjoamaan.” HENNA SAVOLAINEN

Vantaalla koulut ovat suuria, mikä antaa mahdollisuuksia erilaisiin ryhmäjakoihin luokkien sisällä tai välillä: on matikka-, kuvis-, musiikki- ja kieliluokkia. Alakouluissa eskarit sekä eka- ja tokaluokkalaiset kokoontuvat aina välillä yhteisille tunneille. Väätäinen tykkäisi myös yhtenäiskouluperiaatteesta, jolloin lapset voisivat käydä samaa koulua jopa ykkösestä ysiin asti. Toinen vaihtoehto on, että yläkoulussa olisivat jo viides-kuudesluokkalaiset. Tällöin isompien lasten toimiminen pienten kummeina on tärkeää, kun pihassa on kovin monenikäisiä lapsia. ”Oppivelvollisuusiän nostaminen 18 vuoteen olisi tärkeää. Tämä on myös nuorisotakuun hengen mukaista. Vantaalla on tehty tärkeää työtä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa, kun heille on perustettu nuorten työpajoja. Myös muita innovatiivisia tuki- ja ohjauskeinoja on kehitetty erityisesti peruskoulun jälkeen koulutuspaikkaa vailla oleville”, Väätäinen katsoo. Pisa-tutkimuksista emme paljoa puhu, sillä ”kun Suomi yrittää olla paras, kilpailukyvyn logiikka otetaan mukaan koulutuspolitiikkaan”. Väätäinen on sivistysmiehiä.

PERUSTEET HALTUUN! tilaa uusin peruste teemana Toiset julkaisusarja pureutuu poliittisten käsitysten ja käsitteiden perusteisiin

Mascotista voit varata myös yksityiskäyttöösi eri kokoisia tiloja. [[[QEWGSX½ [[[JEGIFSSOGSQGEJIQEWGSX

Vasemmistofoorumi

TILAA MAKSUTTA: INFO@VASEMMISTOFOORUMI.FI

11


Missä perustulo, siellä Perkiö

Vähitellen vallankumoukseen Perustulo on poliittisen

BIEN

sesongin kuumimpia

BIEN Finland – Suomen perustuloverkosto lyhenne sanoista Basic Income Earth Network kansainvälinen BIEN perustettu 1986 Euroopan tasolla, 2004 alkaen toiminta globaalia Suomen BIEN hakee kansainvälisen verkoston jäsenyyttä, alustavasti hyväksytty puoluepoliittisesti sitoutumaton tarkoitus lisätä keskustelua perustulosta, edistää sen toteuttamista ja seurata kansainvälistä toimintaa valmistelee kansalaisaloitetta perustulosta lisätietoja: www.perustulo.org

trendejä. Tutkija ja aktivisti Johanna Perkiö kuitenkin uskoo, että perustulon toteuttamiseen on vielä matkaa. Sitä kohti voidaan yhtenäistämällä. TEKSTI ELINA VAINIKAINEN KUVA MIKKO T. HELMINEN

J

ohanna Perkiö valmistelee väitöskirjaa perustulon poliittisista mahdollisuuksista Suomessa. Hän on myös koordinoinut Vasemmistofoorumin aiheeseen liittyvää tutkimushanketta, ollut perustamassa Suomeen perustuloa ajavaa bien-verkostoa, laatinut Vasemmiston perustulomallia puolueen työryhmässä sekä puuhannut kansalaisaloitteen parissa. ”Innostuksestani perustuloon saan kiittää Vasemmistofoorumia. Tutkimushankkeen myötä aloin perehtyä aiheeseen ja kerätä yhteistyöverkostoa, jonka kautta tutustuin moniin tutkijoihin ja aktivisteihin Suomessa ja ulkomailla. Olen varmaan parin viime vuoden aikana ollut mukana melkein kaikissa perustulojutuissa Suomessa. Perustulosta tai kansalaispalkastahan on keskusteltu täällä jo 1980-luvulla, mutta silloin keskustelua kävivät lähinnä asiantuntijat ja poliitikot. Ruohonjuuritason kansalaisliikehdintä on vielä Suomessa aika uusi juttu”, Perkiö valottaa. SUURETKIN MUUTOKSET MAHDOLLISIA

Perustulokeskustelua vaikeuttavat eri tahojen eriävät näkemykset perustulon luonteesta. Eniten julkista keskustelua on herättänyt Vihreiden malli, mutta myös Vasemmiston työryhmä on julkaissut oman perustulomallinsa. Ovatpa jotkut kokoomus-

Vasemmiston kuntavaaliehdokkaita HELSINGISSÄ

NOSTETAAN DAN VA LT U U S T O ON T U L E M U K A AN facebook.com/dankoivulaakso

Muutetaan maailma, aloitetaan Helsingistä Kirsi Pihlaja valtuustoon! 12

TYÖN VASTAANOTTAMISESTA AINA KANNATTAVAA

Tärkein perustuloa puoltava seikka on Johanna Perkiön mukaan työelämän muutos. Ihmisten asema työmarkkinoilla on entistä epävarmempi, erilaiset pätkä- ja silpputyöt ovat lisääntyneet kuten myös itsensä työllistäminen yrittäjäksi ryhtymällä. ”Perustulon avulla pienimuotoisen työn vastaanottaminen ja tekeminen helpottuisi. Pienituloisen veroaste voi olla nykyään käytännössä jopa 80–90 prosenttia, kun saadut työtulot vähentävät sosiaalietuuksia.” Väitteet perustulon passivoivasta vaikutuksesta onkin helppo kumota. ”Koska lisätulot eivät vaikuttaisi perustuloon, olisi työn vastaanottaminen aina kannattavaa.” Perustulon vastustajat syyttävät usein mallia kalliiksi. Perkiö on toista mieltä. ”Verrattuna esimerkiksi 1990-luvun lopulta tehtyihin tuloverohelpotuksiin perustulon hintalappu ei yhtäkkiä näytäkään niin suurelta. Perustulossa liikkuu isoja PERUSTULOA rahavirtoja, mutta koska suuri- ja KANNATETAAN keskituloisilta perustulon tuoma lisä peritään takaisin valtiolle verotukYLI PUOLUEsessa, ja samalla perustulolla korvaRAJOJEN. taan muuta sosiaaliturvaa, ei sen Johanna Perkiön yhdessä Kaisu Suopangin kanssa toimittama Perustulon aika nettokustannus lopulta muodostu -pamfletti ilmestynee toukokuussa. ylitsepääsemättömän suureksi. Perustulo tasaisi myös tuloeroja, sillä laisetkin ilmoittautuneet perustulon kapa jo toteutunut takuueläke ja se, suurituloisia verotettaisiin eniten”, kannattajiksi, joskin heidän ajatuketteivät puolison tulot enää vaikuta hän toteaa. sensa eronnevat Vasemmiston vastyömarkkinatukeen. Vasemmiston Esimerkiksi Etelä-Suomen Vasemtaavista melko lailla. on kuitenkin pystyttävä katsomaan mistonuoret sekä kansanedustaja ”Vasemmiston piirissäkin on kakmyös poliittisten realiteettien ulkoOuti Alanko-Kahiluoto (vihr.) ovat si erilaista linjaa, toisaalta perinteipuolelle ja nähtävä perustulo osana ideoineet perustulokokeilua Itä-Helsempi sosiaalipoliittinen ajattelu laajempaa tulevaisuuden visiota. Nyt sinkiin. Kokeilujen käytännön toteutja toisaalta nuorten prekariaattiakvallitsevassa oikeiston hegemoniastaminen voi olla kuitenkin hankalaa tivistien nykyiset tuotantosuhteet sa voi nähdä murtumisen merkkejä, ja tulokset monitulkintaisia. ”TulokVasen-lehti / Kunnallisvaaliehdokasilmoitus haastava linja. Nykytilanteessa on mikä voi avata mahdollisuuden suusiin voivat vaikuttaa monet seikat, epätodennäköistä, että perustulo rillekin yhteiskunnallisille uudistukja on mahdollista, että ne voidaan Ajankohta: kevät 2012 menisi läpi yhtenäisenä poliittisena sille.” tulkita poliittisissa väännöissä myös Ilmoittaja:käyttöönotto Jaakko Tiikasalo Perustulon vaatisi ohjelmana. Perustulon toteuttamista epäedullisiksi perustulon kannalta”, Koko: 49 x suuren 60 mmpoliittisen lisäksi riittävän voidaan kuitenkin edistää pienin oiPerkiö pohtii. ”Eikä vallankumousta 75 euroa tuen.Hinta: Puolueiden sisällä on aiheesta keansuuntaisin askelin, kuten vaikoikein voi kokeilla”, hän veistelee.

Jaakko Tiikasalo pienyrittäjä, Käpylä

SINÄ PÄÄTÄT !

Maksutiedot Maksaja: Oulunkylän Vasemmisto ry

Mainoksen maksaa Vasemmistoliiton Oulunkylän yhdistys

silti edetä tukimuotoja

paljon eripuraa, ja vaikka esimerkiksi jotkut demarit suhtautuvat asiaan myötämielisesti, on ammattiyhdistysliikkeen kanta perustuloon torjuva. ”Ay-liike pelkää, että perustulo rapauttaisi työehtosopimusjärjestelmää ja laskisi ihmisten halukkuutta kuulua liittoihin. Myös työnantajapuoli vastustaa asiaa, tosin eri syistä”, Perkiö tiivistää.


KOMMENTTI

DAN KOIVULAAKSO

Kuntien liikelaitoksista tehdään kauppatavaraa Helsingin Energia on ollut kotikunnalleen hyvä bisnes. Valmisteilla oleva laki kuitenkin velvoittaa kunnat yhtiÜittämään liikelaitoksensa. Satamat ja energialaitokset ovat listan kärjessä. ENTINEN TIELIIKENNELAITOS aloitti toimintansa osakeyhtiÜ Destiana vuoden 2008 alussa korruptioskandaalien ja joukkoirtisanomisten siivittämänä. Destian nopean osakeyhtiÜittämisen taustalla on Euroopan unionin päätÜs, joka pohjautuu niin sanottuun kilpailuneutraliteettiperiaatteeseen. Nyt sama kohtalo uhkaa kuntien liikelaitoksia. ValtiovarainministeriÜ on DestiapäätÜkseen perustuen valmistelemassa lakia, joka pakottaisi kunnat yhtiÜittämään liikelaitoksensa, jos ne kilpailevat markkinoilla muiden yritysten kanssa. Ensisijaisesti yhtiÜittäminen koskisi energialaitoksia ja satamia, mutta Helsingissä Euroopan komissio on kuitenkin jo nyt ottanut kantaa Palmian yhtiÜittämiseen. Laajasti määriteltynä yhtiÜittämisvelvoite voi koskea myÜs esimerkiksi Helsingin Seudun YmpäristÜpalveluita, joka tuottaa vesi- ja jätehuoltopalveluita Helsingille, Espoolle ja Vantaalle. �YhtiÜittäminen perustuu Euroopan unionin kilpailuneutraliteettiperiaatteeseen, joten siihen on erittäin vaikea vaikuttaa�, Helsingin Energian pääluottamusmies Leo Happonen sanoo. Suomen päättäjien on kuitenkin syytä olla hereillä, sillä rajaamalla kuntien monopolit lainsäädännÜn ulkopuolelle voidaan monia toimintoja

säilyttää kaupungin omina. Happosen mielestä kunnan olisikin ehdottomasti järkevintä säilyttää liikelaitos kaupungin omana toimintana, vaikka Helsingin Energian tyÜntekijÜiden kannalta siirtyminen energia-alan tyÜehtosopimukseen ei olisikaan katastrofi. Happosen näkemys perustuu siihen, että yhtiÜittäminen mahdollistaa kuntien omaisuuden myymisen huomattavasti kunnallista liikelaitosta helpommin. Usein yhtiÜittäminen johtaa myÜs halvempiin tyÜehtosopimuksiin ja tyÜehtojen polkumyyntiin. Hyvä esimerkki tästä on Destia, jonka valtio on antanut luvan myydä kokonaisuudessaan. Lisäki yhtiÜittäminen kaventaa kuntademokratiaa merkittävästi ja aiheuttaa talousahdinkoa. Kunnalliset liikelaitokset eivät maksa yhteisÜveroa. YhtiÜittämisen jälkeen niille lankeaisi maksettavaksi 24,5 prosentin yhteisÜvero, joka olisi tulonsiirto kunnilta valtiolle. Kunnallisten liikelaitosten yhteenlaskettu liikevaihto on yli kolme miljardia euroa, joten yhtiÜittäminen johtaisi todennäkÜisesti kuntaveron korotuksiin tai palveluiden heikennyksiin. Suurimmat tappiot yhtiÜittämisestä koituisivat Helsingille. Helsingin Energia on tehnyt tuloksestaan kaupungille ylimääräisiä tuloutuksia 2000-luvulla. Niiden suuruus on vastannut parhaimmillaan jopa 2–3 kuntaveroprosentin tuottoa. YhtiÜittämisen myÜtä tämä mahdollisuus katoaa. Koska valtio tasapainottaa omia menojaan leikkaamalla kunnilta, on selvää, että yhtiÜittämisestä koituvia tappioita ei kunnille korvata.

DEMOKRATIBRISTEN VÄXER EU-stadgar om konkurrensneutralitet hotar den kommunala demokratin, eftersom de leder till att kommunala affärsverk som tävlar med andra fÜretag pü marknaden tvüngsbolagiseras. Den fÜrsta fasen är den pügüende lagberedningen kring detta. EUlagstiftningen är ytterst komplex, och nu i fÜrberedelseskedet är den finländska lagen, som kan komma att kosta Helsingfors hundratalsmiljoner euro, inte tillgänglig fÜr offentlig debatt. En bolagisering betyder ocksü att

folkvalda representanter inte längre i samma utsträckning kommer att bli invalda i affärsverkens styrelse. Aktiebolagslagen mÜjliggÜr inte heller att kommunala beslutsfattare till fullo bestämmer Üver hur stadens funktioner skall skÜtas. FÜrutom av ekonomiska skäl, är det ocksü av demokratiskäl i kommuninvünarnas intressen att sü fü affärsverk som mÜjligt bolagiseras. Här müste vi kommunernas invünare vara vakna och sträva efter att püverka och lobba hos lagstiftarna i riksdagen.

Suomen Merimies-Unioni SMU ry www.smu.fi

Prenumerera pĂĽ

www.nytid.fi/prenumerera

                         #! $"$"    "!  #!  #$#" #! $""#$"!""&' #  #!"""!$"#$" !!" #' !"'!!##! $# "#!"$!" "!###"!" #  $#!##"!"!"! #!"#!!' !""'' "!'"!!

            

"    #   %%%#!"#

opettaja, Oulunkylä-Seuran pj., Arbiksen johtokunta

YmpäristÜ, tasa-arvo, koulutus, lähidemokratia, sosiaalinen vastuu

KUULU, KUULE, TULE KUULLUKSI. Anna Vuorjoki psykologi, järjestÜtoimija Oulunkylä

Mainoksen maksaa Vasemmistoliiton Oulunkylän yhdistys

Erwin Woitsch

Mainoksen maksaa Vasemmistoliiton Oulunkylän yhdistys

Äänestä HOK-Elannon edustajistoon

TEA VIKSTEDT maalari

958

Osuuskunta – ihmiskunnan parhaita keksintÜjä – polkupyÜrän ohella 13


maahanmuuttajat vain uskovat viranomaista. He eivät osaa kieltä tai sanavarasto on puutteellinen. Näin syntyy luottamuspula: he eivät luota hallintoon eivätkä toisiin suomalaisiin.” Mozaikan asiakkailla on ollut lähes aina vaikeuksia integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. He ovat tulleet Venäjän lisäksi muun muassa Bulgariasta, Ukrainasta ja Virosta. MONENKIRJAVAA TOIMINTAA

TEKSTI RITA DAHL KUVAT MIGUEL VERA

M

ozaikan puuhanainen ja toiminnanjohtaja Galina Malin ottaa meidät vastaan korsolaisen kerrostalon pohjakerroksessa iloisesti hymyillen. Galina on sydämellinen venäläisnainen, joka tietää kantapään kautta, millaista on olla kielipuolena vieraassa maassa. Mozaikan infopalvelussa edistetään maahanmuuttajien kotoutumista neuvomalla juurta jaksain pankkilainan ottamisessa, asunnon ostamisessa ja valitsemisessa, perheasioissa, viisumin hankinnassa sekä Kelan ja työvoimatoimiston lomakkeiden täyttämisessä. Galina on aiemmin auttanut maahanmuuttajia kotoutumaan Suomeen eu:n Urbanrahoitteisessa Neo-projektissa. Idea yhdistyksen perustamiseen syntyi yhdistysveteraani Galinan muutettua perheineen Vantaalle ja havaittua, ettei siellä ollut toimintaa maahanmuuttajille. Galina havainnollistaa tilannetta näyttämällä Spektr-lehden kahden sivun mittaista tapahtumalistaa. Vantaan tapahtumat vievät yhden palstan verran tilaa. KIELI AVAIN KOTOUTUMISEEN

Auli Halenius opettaa maahanmuuttajanaisia lukemaan ja kirjoittamaan suomeksi. Metodina hän käyttää kielikylpyä. ”Mitä paremmin maahanmuuttajat kotoutuvat, sitä parempi meidän kaikkien on olla”, hän kertoo motiivikseen opettaa suomea vielä eläkkeelläkin. Galina toimii tarvittaessa tulkkina viranomaisten kanssa asioidessa. Hänellä on kokemusta esimerkiksi poliisin nihkeästä suhtautumisesta maahanmuuttajiin.

Lasten värikkäitä piirustuksia Mozaika ry:n ison toimitilan käytävällä.

Galina Malin esittelee yhteistyössä toisen venäläisyhdistyksen kanssa tehtyä kirjaa, jossa on lasten runoja ja vesivärimaalauksia.

Luottamuksen rakentaja

Vantaalainen Mozaika ry tarjoaa palveluita lapsille, nuorille ja aikuisille maahanmuuttajille kielen opetuksesta elokuvailtoihin.

PUNAINEN AIKAKAUSLEHTI KUUDESTI VUODESSA

”Kun käymme Virkatiellä asioimassa viranomaisten luona, meitä ei aina oteta avosylin vastaan. He kyselevät syitä tuloomme, pyytävät todistuksia. Suomalaiset voivat vastata viranomaiselle rohkeasti, mutta

Kierrämme tilavan kellarikerroksen huoneesta toiseen ja Galina selittää, mitä missäkin huoneessa tehdään. Eräässä huoneessa on puheterapiaa varten iso peili, Aulin tilavassa opetushuoneessa kaikki mahtuvat suuren pöydän ääreen. Musiikki- ja nukketeatterihuoneessa on piano, askartelutarvikkeita, pieniä keramiikkaeläimiä ja -ihmisiä. Mozaikassa on tarjontaa lapsille, nuorille sekä aikuisille. Lasten Karuselli-toiminnan puitteissa järjestetään äidinkielen opetusta, askartelua, maalaamista, soitonopetusta, motorisia harjoituksia, joogaa ja liikuntaa. Vanhemmat maksavat askartelu- ja musiikkivälineet. Mozaikan Karuselli-lastenkerhossa käy kaksitoista lasta, jotka on jaettu iän perusteella kahteen ryhmään. 13–16-vuotiaille Mozaika järjestää kotiteatteri-iltoja, joihin he voivat tuoda lempielokuviaan. Nuoret pelaavat myös niin sanottuja koulutuspelejä, joiden avulla opetellaan kodin budjetin hallintaa, kirjanpitoa ja muita arjessa tärkeitä taitoja. Mozaikan ”Naisten akatemiassa” käsitellään naisille tärkeitä aiheita terveydestä sukupuolten välisen suhteen hoitamiseen. Naiset etsivät onnen avaimia muun muassa fyysistä ja henkistä terveyttä sekä parisuhdetta vaalimalla. Tarjolla on koulutusta terveistä elämäntavoista, pukeutumisesta ja kauneudesta sekä kuntoilua ja joogaa. Uusin keksintö on Terveysklubi, jossa voi sauvakävellä, saada sähköistä akupunktiota ja vaikka keskustella psykoterapeutin kanssa Skypen välityksellä. Mozaikan toiminnasta vastaa tällä hetkellä viisi vapaaehtoistyöntekijää. Vantaa tukee yhdistystä 2 000 eurolla, 160 jäsentä maksaa jäsenmaksuja ja loput katetaan osallistumismaksuilla. Parin vuokralaisen ansiosta yhdistys onnistuu maksamaan vuokransa. ”Nyt näymme lähinnä alueen tapahtumissa, mutta haluaisimme tehdä enemmän yhteistyötä suomalaisten kanssa”, Galina sanoo.

MALMINSEUDUN TYÖVÄENYHDISTYKSEN KUNNALLISVAALIEHDOKKAAT

!

JO VUODESTA 1973, YHÄ NUORI JA VAARALLINEN

! WWW.KULTTUURIVIHKOT.FI

Kulttuurivihkot 14

Riku Ahola

Markku Saarinen

Saija Salonen

Malminseudun työväenyhdistyksen kunnallisvaaliehdokkaat toivottavat hyvää kevättä ja lämmintä kesää.


Exit-hanke puuttuu arkaan aiheeseen

Aikuiset ostavat Suomessakin seksiä alaikäisiltä

Exit-hanke tarjoaa matalan kynnyksen tukea nuorille, jotka ovat joutuneet seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi tai vastikkeellisen seksin piiriin. Projekti tarjoaa tietoa ja puuttumiskeinoja myös nuorten kanssa toimiville aikuisille. Myös ehkäisevän työn tekeminen nuorten parissa on hankkeessa tärkeää. TEKSTI RIIKKA KORPINURMI KUVA MIKKO T. HELMINEN

PÄÄKAUPUNKISEUDULLA TOIMIVA Exithanke aloitettiin vuonna 2010. ”Projekti on nuori, joten osin vielä etsimme toimintamalleja ja kartoitamme ilmiötä esimerkiksi jalkautuvalla työllä nuorten parissa”, sanoo projektipäällikkö Tanja Auvinen. Jalkautuvaa työtä tehdään Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Exithankkeen työntekijät lähtevät yleensä illalla jututtamaan nuoria heidän suosimiinsa paikkoihin. Tyypillisiä paikkoja, joissa nuorilta yritetään ostaa seksiä, ovat kauppakeskukset, rautatieasemat ja junat. Netti on madaltanut seksuaalisen hyväksikäytön kynnystä. ”Netti voi tuntua viidakolta, mutta sielläkin tapahtuvaan ahdisteluun voidaan puuttua. On olemassa tiettyjä keskustelupalstoja, joissa ahdistelua tapahtuu”, Auvinen toteaa. Vaikka aikuisten seksinostoyritykset ovat monelle nuorelle varsinkin netissä arkipäivää, nuoret eivät ole luovuttaneet vaan todella haluavat, että rasittaville ja ahdistaville tilanteille tehdään jotain. Exit-hanke onkin saanut nuorilta hyvää palautetta. APU LÖYTYY MYÖS VERKOSTA

Netti on auttaville tahoille tärkeä väline nuorten tavoittamiseen. Auvinen näkeekin netissä tapahtuvan nuorisotyön tärkeänä. Netti on nuorille ominainen toimintaympäristö, joten heille kohdennettuja palveluja on löydyttävä myös sieltä. Exit-hankkeella on oma chat, jossa nuoret voivat nimettömästi keskustella kohtaamastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. ”Nuoret puhuvat jonkin verran ah-

Projektipäällikkö Tanja Auvinen ja muu Exit-hankkeen väki auttavat nuoria sekä kadulla että verkossa.

distavista kokemuksista keskenään. Hälyttävintä kuitenkin on, että aikuisille ei juurikaan puhuta. Chatissa kohtaamissamme nuorissa on sellaisia, jotka puhuvat hyväksikäytöstään vasta ensimmäistä kertaa jollekin.” Monet eivät tiedä, että myös poliisille voi tehdä ilmoituksen nimettömänä. Jos poliisi saa toistuvasti ilmoituksia esimerkiksi tietyissä paikoissa liikkuvista, nuoria ahdistelevista aikuisista, se voi alkaa seurata tilannetta. Ilmoitukset auttavat poliisia myös voimavarojen järkevään suuntaamiseen. NUORILTA EI SAA LEIKATA

Tietoa kaikille kasvattajille

Seksin ostaminen alaikäiseltä on Suomessa rikos. Myös seksin oston yritys, alaikäisen houkuttelu seksuaaliseen tekoon tai esimerkiksi alkoholin tai tavaroiden tarjoaminen vastikkeeksi seksistä ovat rikoksia. Yksiselitteisestä lainsäädännöstä huolimatta vuoden 2011 Kouluterveyskyselyn tietojen mukaan 5–9 prosentille tytöistä ja 2–3 prosentille pojista oli tarjottu rahaa tai jotain muuta vastineeksi seksistä. Kysely perustuu yli 180 000 nuoren vastauksiin. Exit-hankkeen työntekijät ovat tehneet materiaalipaketin, josta löytyy tietoa ja työkaluja opettajille, vanhemmille ja muille nuorten parissa toimiville aikuisille. Aalto-yliopisto on tehnyt kolme hienoa lyhytelokuvaa, joiden käsikirjoitukset on rakennettu nuorten kohtaamien tilanteiden pohjalta. Materiaalit ja lyhytelokuvat löytyvät projektin kotisivuilta: www.exithanke.fi

Exit-hankkeen työntekijät ovat miettineet tulevia kunnallisvaaleja ja poliittisten päätösten vaikutuksia nuorten arkeen. ”Mitä enemmän karsitaan erityispalveluja, sitä enemmän se kolahtaa kohtaamiimme nuoriin. Mihin me voimme ohjata apua tarvitsevia nuoria, jos palveluista karsitaan?” kysyy Auvinen. ”Nyt on ehkä viimein tajuttu, että laman varjolla ei kannata leikata kouluterveydenhuollon ja nuorisotalojen palveluista. Kuitenkin erityisesti syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tarvitsevat näiden palveluiden lisäksi selkeästi kohdennettuja erityispalveluja”, hän jatkaa.

KOLUMNI ESKO SEPPÄNEN

Rahatalous EU:SSA ON ONGELMA: Emu. Itse asiassa se on koko finanssikapitalismin ongelma. Ovat erkaantuneet toisistaan, reaalitalous ja rahatalous. Reaalitalous olemme me. Me olemme se 3 100 000 000 ihmisen työvoima, joka tuottaa kaikki maapallon tavarat ja palvelukset. Meidän yhteinen palkkasummamme on 55 biljoonaa dollaria. Rahatalous ovat he. Meihin verrattuna he ovat pieni joukko. He siittävät rahaa tyhjästä ja tuottavat rahaa rahasta ilman tavaroiden tuottamisen riesaa. Heidän ovat maapallon arvopaperistetut finanssituotteet ja vastikkeettomat virtuaalirahat. Virtuaalirahaa ovat ennen muuta johdannaiset, joilla ei ole vastiketta reaalitaloudessa. He käyvät johdannaiskauppaa kaiken julkisen valvonnan ja sääntelyn ulkopuolella 700 biljoonalla dollarilla. Valuuttoja vaihdetaan 1 000 biljoonalla, ja siitäkin suurin osa on johdannaiskauppaa. Kannattaa hetken miettiä näitä lukuja. Ihmistyöstä syntyy rahaa 55 biljoonaa dollaria ja samaan aikaan rahaa tehdään tyhjästä 30 kertaa enemmän. Saa siinä Marxin työarvoteoria kyytiä! RAHA EI OLE vain paperia tai bittejä, vaan se on velkaa. Parin tusinan verran suuria pankkeja hallitsee maailmaa velalla, oikealla rahalla ja virtuaalirahalla. Emu ei ole vain euro. Se on rahapolitiikkaa. Se on sisäistä devalvaatiota: työttömyyttä, palkkojen ja eläkkeiden alentamista, sosiaaliturvan alasajoa sekä nuorison ja talletusten maastapakoa. Siihen ei kuulu kasvun käynnistimiä. Se on neutronipommi, joka tuhoaa talouden mutta säilyttää velat. Tämä opittiin eu:ssa vasta kymmenen vuotta rahaliiton synnyn jälkeen. Se on nyt sitä itseään. Rahan tukkukaupassa ja virtuaalirahapeleissä on numeroissa niin monta nollaa, etteivät ne mahdu yhtä aikaa eivätkä yhdellä istumalla ihmisen tajuntaan. Siksi he voivat tehdä sen, mitä he tekevät, meiltä salaa. Otetaan esimerkiksi siitä, mitä ei voi tajuta, biljoona, biljoona, biljoona euroa, siis 3 biljoonaa euroa. Se on Euroopan Keskuspankin (ekp) taseen nykyinen loppusumma sen jälkeen, kun se on jakanut yli tuhannelle yksityiselle pankille yhden (1) prosentin alehintaan ltro-luottoja eli lotroja. PANKIT OVAT ekp:n omia pikku pullasorsia, joita se syöttää halparahalla. Tämä on jotain, johon ei ihmisen ymmärrys yllä. Valtiot tuottavat julkisella rahalla pankeille sosiaaliturvan, jonka ne vanhaan hyvään aikaan tuottivat ihmisille. Tänään ihmisten sosiaaliturvaa murennetaan, jotta voitaisiin avustaa pankkeja. Kun pankkien velkoja sosialisoitiin ja tietyiltä Emu-mailta siksi loppui pankkiluotto, ne rupesivat syömään maksutasevelkaa Emun maksuliikennejärjestelmästä (Target2). Tämän seurauksena Suomen Pankin tase on vuodessa kolminkertaistunut. Siinä oli keväällä 80 miljardia euroa velkaa ulkomaisille pankeille ja 78 miljardin saatava Euroopan Keskuspankilta. Saatavaan liittyy veronmaksajille riskejä, joiden otosta on päättänyt yksin Suomen Pankki, käytännössä Erkki Liikanen yksin. Sitä on Emu. Pankkien maailmassa valmistaudutaan puhaltamaan uutta kuplaa energian, raaka-aineiden ja ruuan hinnoista, johdannaisista ja finanssitalouden oheistuotteista (kuten sademetsistä, savanneista ja muusta maapohjasta). Vasemmisto vaikenee vaihtoehdoista. Onkohan sillä niitä?

15


Kaupungin oma rakennusyhtiö toisi tervettä kilpailua

asuntotuotantoon

Puolueista vain Vasemmistoliitolla on esittää toimiva ratkaisu Helsingin asuntopulaan. Kaupungin tulee perustaa oma rakennusyhtiö, jonka avulla murretaan muutaman suuren rakennusyhtiön ylivalta pääkaupunkiseudulla. Näin saadaan myös asuntojen hinnat ja vuokrat laskemaan. TEKSTI ESKO TULUSTO KUVA MIGUEL VERA

H

elsinkiläisiltä menee puolet tuloista asumiseen. Korkeat asumiskustannukset ovat olennainen syy kaupunkiköyhyyteen ja moniin muihinkin köyhyyden muotoihin”, sanoo kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Silvia Modig. Hän on myös Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen. ”Asuntoja rakennetaan yksinkertaisesti liian vähän ja ne ovat liian kalliita. Siksi myös vuokrat ovat kohtuuttomia.” ”Syy ei ole tonttipulassa. Helsingin kaupunki omistaa alueestaan yli 60 prosenttia. Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta tekee yhteistyötä Berliinin kanssa. Heikäläiset sanovat, että kyllä asuntotuotannon täytyy olla Helsingissä helppoa, Berliini kun omistaa maastaan vain 10 prosenttia. Silti berliiniläisiltä menee asumiskuluihin vain 25 prosenttia tuloista.” ”Suurin ongelma Helsingissä on, että muutama iso rakennusfirma hallitsee markkinoita. Jos me annamme kohtuuhintaisen tontin, sitä pantataan, kunnes voitto kasvaa tarpeeksi suureksi. Lisäksi hankkeet ovat useimmiten niin isoja, etteivät pienet ja keskisuuret yrittäjät pääse väliin. Kilpailu on täysin vääristynyttä.” ”Asuntoja tuotetaan myös liian kaavamaisesti ja kalliisti harkitsematta riittävästi vaihtoehtoja. Esimerkiksi jättämällä autopaikat rakentamatta sinne, missä ne eivät ole välttämättömiä, saataisiin jo merkit-

täviä säästöjä – autopaikka maksaa neljästätuhannesta eurosta jopa neljäänkymmeneen tuhanteen.” MITÄ HIPIT EDELLÄ, SITÄ KAUPUNKI PERÄSSÄ?

Lisää kilpailua rakennusmarkkinoille saataisiin perustamalla kaupungin oma rakennusyhtiö. Vasemmistoliitto on jo saanut tätä koskevan ponnen läpi, mutta tarvitaan tietysti laajempi poliittinen tahto sen toteuttamiseksi. Silvia Modig kiittelee kaupungin virkamiehiä, joilla on valmiutta hyväksyä uusia ideoita. Tämänhetkinen sairas tilanne on oikeiston vallankäytön seuraus, eivätkä vihreätkään juuri ole isojen rakennusyhtiöiden ylivaltaa kritisoineet. Kyse on pohjimmiltaan eduista, joko kaupunkilaisten tai omistajien. ”On sama, olisiko kyse osakeyhtiöstä vai kaupungin rakennusyksiköstä. Kaupungin rakennusfirma rakentaisi vuokra- ja omistusasuntoja, tekisi vanhojen rakennusten ja asuntojen saneerauksia ja toimisi neuvonta- ja tukikeskuksena, jonkinlaisena agentuurina niin yksityisille ihmisille kuin ryhmärakentajillekin. Se ei tuottaisi voittoa, ja jos tuottaisi, voitto sijoitettaisiin toimintaan, ei yksityisille omistajille.” Silvia Modig on varma, että kaupungin rakennusyhtiö toisi alalle kaivatun kilpailun, ja pystyisi myös rakentamaan nykytilannetta selvästi halvemmalla. ”Miten me hipit sitten olemme pystyneet siihen”, hän sanoo. Silvia Modig johti lähes vuosikymmenen Oranssi ry:n asuntoja tuottavaa Oranssi Asunnot Oy:tä ja toimii nyt niin ikään asuntoja tuottavassa Vaahteramäki ry:ssä.

”Remonttihommat ovat olleet loistava vastapaino päätyölleni”, sanoo toimittaja, kansanedustaja Silvia Modig.

”Ei avaimet vaan vasara käteen” Silvia Modig tarttuu tottuneesti vasaraan – tai ainakin hän haluaa sen näyttävän tottuneelta. ”Enemmän asuntoproggiksia tehdään tietokoneella ja kokouksissa.” TEKSTI ESKO TULUSTO KUVA MIGUEL VERA

”YHDESSÄ VAIHEESSA tein toimittajana paljon tv-töitä. Tosi-tv valtasi silloin alaa, eikä muita proggiksia juuri ollut tarjollakaan. Se ei huvittanut minua yhtään. Niinpä otin yhteyttä muutamaan raken16

nusalalla toimivaan kaveriin ja pyysin päästä oppimaan ’oikeita töitä’. Rakennustöitä teinkin sitten pari vuotta, aina kun mieleistä tvtyötä ei ollut tarjolla.” ”Käsillä tekeminen tekee hyvää ihmiselle. Ja että ylipäänsä saa välillä tehdä fyysistä työtä.” Remontointi ja rakentaminen ovat Silvialle toinen puoli elämää,

mistä kertovat ruhtyön alle.” jeet ja arvet hänen Silvia toimi pitkäsissään. ”Intoa on kään Oranssi Asunenemmän kuin tai- ”SUURTEN not Oy:n puheenjohtoa”, hän nauraa. tajana ja asui myös RAKENNUSSilvia on omatoiitse yhtiön omistamisen yhteisöramassa talossa 13 vuotFIRMOJEN kentamisen vankka ta. Oranssi omistaa, YLIVALTA kannattaja. ”Yhteisöhallinnoi ja korjaa rakentamista ei ole PITÄÄ MURTAA.” vanhoja puutaloja. tarpeeksi huomioitu ”Oranssin systeemi asuntopolitiikassa, on, että se tarjoaa mutta se voisi oikeasvuokra-asunnon, josti tuoda uusia mahdollisuuksia. sa on seinät, vesipiste ja sähköpisOnneksi kaupunkisuunnitteluvite. Asukkaan on tehtävä loput itse. rasto Tuomas Rajajärven johdolTarvittavat kamat ja apu löytyvät la on nyt tosissaan ottanut asian yhteisöstä ja yhdistyksestä. Koh-

tuullinen vuokra mahdollistuu talkoomeiningillä.” KOTEJA ILMAN VOITONTAVOITTELUA

Oranssissa toimimisen jälkeen Silvia perusti ystäviensä kanssa Vaahteramäki ry:n, joka on ”jonkinlainen evoluutio Oranssista”. ”Kehitämme mallia, jossa voittoa tavoittelematta kunnostamme tai rakennamme uutta itse, ja asunnot ovat ainakin jossain muodossa omistusasuntoja.” ”Vaahteramäellä on Helsingin Malmilla pari hehtaaria maata ja 4 500 neliötä rakennusoikeut-


ta. Siellä on muutama vanha, jo kunnostettu kiinteistÜ. Niistä on tullut jo koteja, sillä niissä on jo asukkaat – me ei puhuta vuokralaisista. Lisäksi rakennamme sinne uutta, puusta, tai siirrämme joitakin vanhoja hirsirakennuksia. Asukkaat tulevat jollain tasolla asuntojensa omistajiksi, mistä me saamme käynnistysrahaa seuraavaan kohteeseen. Yksi porukka tavallaan rahoittaa aina seuraavan kohteen aloittamisen. Aikanaan, kun tämä Malmin projekti on valmis, yhdistys ei omista siellä enää mitään.� �Siellä me huhkitaan nyt itse – tosin enimmäkseen muut, mä pyÜrin kaupungilla kauluspaidassa. Periaate on sama kuin Oranssilla, ei avaimet vaan vasara käteen.� �Arvaa, onko vaikea saada tällaiseen projektiin pankista lainaa? Heti kysytään, paljonko te tästä saatte. Kun vastaa, että ei mitään, ei lainaa tipu. Mutta jos vastaisi että saadaan 10 prossaa voittoa, ne lainoittaisi.� Vaahteramäki ry on ryhmärakentamista, jossa tulevien asukkaiden yhteisÜ rakennuttaa omat kotinsa. Ryhmärakentaminen sinänsä ei ole vaikeaa, vaan lainojen saaminen edellä mainitusta syystä – tosin myÜs toiminnan vaatima pitkäjännitteisyys on tuottanut ongelmia. �Kaupungin oma rakennusyksikkÜ voisi auttaa myÜs tässä. Se toisi ihmisiä, tontteja tai kiinteistÜjä yhteen ja neuvoisi, mitä pitää tehdä. Helsingissä on tällä hetkellä Tilakeskuksen mukaan yli 500 kiinteistÜä, joista saisi tehtyä kaksi tai useampia asuntoja. Gryndereitä ne eivät kiinnosta pienen kokonsa vuoksi, eikä monikaan yksittäinen ihminen uskalla ottaa korjaamisen riskiä. Kaupungin agentuuri neuvoisi, miten voit hakea investointitukea ja tukea ekologiseen asumiseen. Se voisi myÜs osoittaa yhteyshenkilÜn, jonka puoleen voisi aina tarpeen tullen kääntyä.� �Kaupungin oma yhtiÜ voisi ratkoa myÜs pienten, kohtuuhintaisten asuntojen puutetta, joka on valtava Helsingissä. Meillä kuten muuallakin Suomessa on ollut tavoitteena nostaa asuntojen kokoa, ja lapsiperheiden kannalta se on hyvä asia. Tämä on kuitenkin yhdessä kohtuuttomien vuokrien kanssa johtanut pulaan pienistä asunnoista.�

KOLUMNI KARI UOTILA KANSANEDUSTAJA

ATT VARA SVENSKSPRÅKIG OCH VÄNSTER I HELSINGFORS MITT MODERSMÅL är svenska och jag har gütt i svensksprükig skola. Trots detta har jag, som münga andra svensksprükiga i Helsingfors, en tvüsprükig identitet. Dü vi som barn lekte pü gürden var det ingen skillnad vilket sprük som talades, alla var med pü lika villkor. Under min uppväxt hade jag inte nügra stÜrre problem pü grund av mitt modersmül, det hürdnade sprükklimatet är ett relativt nytt fenomen. Däremot har jag, liksom münga andra med en avvikande sprüklig bakgrund, upplevt att jag blivit berÜvad min sprükliga identitet. Jag avser det fenomen dü man slutar vara en person med svenska som modersmül och blir en av �oss�. Detta händer till exempel dü man i ett finsksprükigt sällskap talar om svenskan, nügon kommer med en kritisk kommentar och man själv püpekar att man är svensksprükig. Dü für man ofta hÜra att man är annorlunda, inte som de andra finlandssvenskarna. När sü sker hamnar man sü att säga mellan Skylla och Karybdis. Å ena sidan kan man pressa sin poäng och riskera att fü den negativa stämpel som �de andra� finlandssvenskarna. Å andra sidan är man tvungen att ge upp en del av sig själv dü man berÜvas den svensksprükiga delen av sin identitet. Problemet kan ütgärdas bara om vi lär oss godkänna olikheter i samhället i stället fÜr att fÜrsÜka assimilera alla till en enhetlig grupp. Det är nügot av en självklarhet att jag som svensksprükig funnit mitt politiska hem i VänsterfÜrbundet. Vänsterns stÜd fÜr svenskan i Finland är starkt, büde ur ett historiskt och ett nutida perspektiv. Personligen har jag funnit det lätt att finna politiska fÜrebilder inom vänstern. De tvü politiker som jag själv värderar hÜgst och som büda är kända fÜr sin positiva inställning till det svenska sprüket är Claes Andersson och Outi Ojala. Att de büda gav sitt stÜd fÜr min kandidatur i riksdagsvalet 2011 var en hÜjdpunkt i min politiska karriär.

Vastuunkantamisella tuloksia VIIME KEVÄÄNÄ Vasemmistoliitolla, toisin kuin perussuomalaisilla, oli vaikeasta taloustilanteesta huolimatta kanttia kantaa vastuuta ja lähteä vaikuttamaan kentän laidalta huutelun sijaan. Tämä kannatti, sillä saimme hallitusohjelmaan kirjattua meille tärkeitä asioita: tuloerojen kaventamisen, kÜyhyyden vähentämisen ja verotuksen kääntämisen progressiivisemmaksi. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta kädenjälkemme näkyy myÜs kehysratkaisussa. Valtion velkaantumisen kääntäminen laskuun ei ole helppoa, ja se merkitsee myÜs ikäviä päätÜksiä. Tästä huolimatta pyrimme 50–50-periaatteen murtamiseen, eli siihen, että taloutta tasapainotetaan enemmän verotuksella kuin leikkauksilla. Veronkorotukset kasvavatkin lopulta selvästi leikkauksia isommiksi. VASEMMISTO ESITTI ensimmäisenä solidaarisuusveroa, ja nyt tämä tavoite toteutuu. Solidaarisuusveroa on arvosteltu siitä, ettei se ulotu pääomatuloihin. Meidän mielestämme sen pitäisi ulottua. Pääomatulojen, etenkin suurten, verotusta kiristettiin kuitenkin vuoden alusta paljon solidaarisuusveroa enemmän, joten tälläkin saralla on saatu aikaan isoja muutoksia. Rikkaiden verotusta kiristetään myÜs suurimpien eläkkeiden ja palkkatulojen sekä suurten perintÜjen verotuksella. Tuloveroja kiristetään kokonaisuutena arvonlisäveroja enemmän, ja samalla kevennetään pienituloisten verotusta. On oikein, että rikkaat ja suurituloiset osallistuvat talouden kuntoon panemiseen pienituloisia enemmän. Pienituloisille palkansaajille jää myÜs aiempaa enemmän käteen, kun perus- ja tyÜtulovähennyksiä korotetaan. Erityisen iloinen olen siitä, että saimme vihdoin tyÜmarkkinatuen tarveharkinnan poistettua puolison tulojen osalta. Saimme läpi myÜs tasokorotukset nuorten tyÜpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyÜhÜn. Yhdessä nuorten yhteiskuntatakuun kanssa tämä on todellinen investointi tulevaisuuteen. Monen nuoren tilannetta auttaa myÜs tyÜssäoloehdon helpottuminen, mikä merkitsee pääsyä nykyistä nopeammin ansiosidonnaisen tyÜttÜmyysturvan piiriin. EHKÄ KIPEIN kehyspäätÜs on lapsilisän indeksin jäädyttäminen. Pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden asemaa parannettiin onneksi verotuksessa ja sosiaaliturvassa. On muistettava, ettei lapsilisää ole tarkoitettu tuloerojen yleiseen tasoittamiseen, vaan kaikkien lapsiperheiden kulujen kompensoimiseksi. On tärkeää, että meillä on tällainen universaali lisä, joka kuuluu ihan kaikille lapsiperheille. Kehysratkaisussa itseäni jäi kaihertamaan asuntopolitiikka. Joulukuussa totesin budjetin palautekeskustelussa, että monien mielestä meillä ei nykyisessä taloustilanteessa ole varaa elvyttää. Itse kysyin, onko meillä varaa jättää elvyttämättä. Hallitus tuli samaan tulokseen, ja kehyksissä on elvyttäviä toimia etenkin liikenteen alalla. Asuntotuotantoon olisi kaivattu kipeästi vauhditusta, erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla asuntotilanne on karmea. Tähän puuttuminen olisi ollut hyvä tapa elvyttää taloutta ja parantaa tyÜllisyyttä.

JOONAS LEPPĂ„NEN

       "$ !#$  "%! "$$

 

#!  % 

     

"$ !#$ %%# ##!%#$ %!###!

##

& $""#$ %%$$%$%(!&% $#  $#&%%"## $"#$# !&$ $

("#$)$&$ $$ #%%$$##  ! "% %%$%#$$#%%"!#"

"$$" %!$!%$$$ #$%#  %%$%#''($($" %#

17


1.

2.

3.

Monenlaista katsottavaa museoissa

Taidetta, historiaa, arkielämää ja jänniä esineitä Pääkaupunki-

seudun museoissa

TEKSTI HELI HALLIVUORI KUVAT MIGUEL VERA

P

taidetta.

ääkaupunkiseudulla toimii yli 70 museota. On Ateneumin ja Kiasman tapaisia suuria laitoksia, mutta suurin osa museoista on huomattavasti pienempiä. Monia museoita ylläpitävät järjestöt, useimmiten vapaaehtoisvoimin. Espoossa isot museot, kuten Kelloseppämuseo ja emma, on keskitetty Tapiolan WeeGee-näyttelykeskukseen. Kymmenellä eurolla saa tutustua viiteen museoon, jos vain jaksaa ne kaikki kerralla koluta. Otaniemes-

KÄVIJÖILLE ILMAISET MUSEOT Espoo Huvilamuseo Villa Rullud, Rullaniementie 15, Hyljelahti Kivimuseo ja geonäyttely, Betonimiehenkuja 4, Otaniemi Koulumuseo Lagstad, Lagstadin kotiseutumuseo, Vanha Lagstadintie 4, Espoon keskus Helsinki Elävän kuvan museo, Kansallinen audiovisuaalinen arkisto, Vanha Talvitie 9 A Hakasalmen huvila, Mannerheimintie 13b Helsingin kaupunginmuseo, Sofiankatu 4 Helsingin väestönsuojelumuseo, Siltavuoren-

ranta 16 B, Kruunuhaka Helsingin yliopistomuseo Arppeanum (Helsingin yliopiston museo, Lääketieteen historian museo, Eläinlääketieteen historian museo, Hammaslääketieteen museo ja Käsityötieteen kokoelmat sekä Mineraalikabinetti), Snellmaninkatu 3 Kluuvin Galleria, Unioninkatu 28 B, sisäpiha 4. krs Kulttuurien museo, Tennispalatsi 2. krs Näkövammaismuseo, Marjaniementie 74, Itäkeskus Päivälehden museo, Ludviginkatu 2–4 Ratikkamuseo, Töölönkatu 51 A

voi käydä ihastelemassa vanhoja leluja, kuukiviä, entisajan työkaluja ja uutta

18

sä toimii Geonäyttely, jossa esillä on kuukivi ja kopioita suurimmista Suomesta löydetyistä kultahipuista. Vantaalla museoita on ympäri kaupunkia, tunnetuimpia ovat Ilmailumuseo ja Heureka. Helsingin museotarjonta on monipuolista. Isojen laitosmuseoiden, kuten Kansallismuseon ja Seurasaaren, lisäksi elämyksiä tarjoavat monien alojen erikoismuseot. Helsingin yliopistomuseossa on esillä on muun muassa entisajan hammaslääkärin tuoli, ja seteleitä ja kolikoita voi käydä katselemassa Suomen Pankin rahamuseossa. Monet museot keskittyvät taitee-

Ruiskumestarin talo, Kristianinkatu 12 Sederholmin talo, Aleksanterinkatu 18 Taidekoti Kirpilä, Pohjoinen Hesperiankatu 7 Tuomarinkylän kartanomuseo, Kartanomuseontie 7 Työväenasuntomuseo, Kirstinkuja 4 Suomen Kansalliskirjasto, Unioninkatu 36 Suomen Pankin rahamuseo, Snellmaninkatu 2 Tullimuseo, Suomenlinna B 20 D (Susisaari) Suomen valokuvataiteen museon Prosessin näyttelyt, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G Vantaa Vantaan Taidemuseo,

Myyrmäen ostoskeskus Helsingin pitäjän kotiseutumuseo (vapaaehtoinen pääsymaksu), Kirkkotie 45 TIETTYINÄ AIKOINA ILMAISET Espoo Näyttelykeskus WeeGeessä sijaitsevat museot (EMMA, Helinä Rautavaaran museo, Suomen lelumuseo Hevosenkenkä, Suomen Kellomuseo), Tapiola, ke 18–20 Talomuseo Glims, Glimsintie 1, Jorvi, ke Helsinki Suomen kansallismuseo, Mannerheimintie 34, pe 16–18 Helsingin Taidemuseo,

1. Maalarimuseosta löytyy monenlaisia maalipurkkeja. 2. Maalarimestari Aslak Sarre, oululaisen maalariliikkeen työsuhdepyörä ja saksalaiset taulut väriaineiden sekoittamisesta 3. Maali- ja tapettinäytteitä monelta vuosikymmeneltä.

seen. Mikäli isojen näyttelysalien avaruus ei miellytä, pienimuotoisempia taide-elämyksiä saa Myyrmäen ostoskeskuksen kupeessa sijaitsevasta Vantaan taidemuseosta tai Hesperiankadulla tavallisessa kerrostaloasunnossa sijaitsevasta Taidekoti Kirpilästä. Kauniaisissa ei ole museon museota, mutta internetistä Kauniaisten kulttuuripalvelujen sivuilta löytyy verkkomuseo Grani. Verkkonäyttelyitä on monilla muillakin museoilla, esimerkiksi Teatterimuseolla, Helsingin yliopistomuseolla ja espoolaisella Lagstadin koulumuseolla. HINNAT VAIHTELEVIA

Muutamiin museoihin pääsee aina ilmaiseksi. Esimerkiksi Helsingin kaupunginmuseon alaiset museot eivät vaadi pääsymaksua. Toisiin museoihin taas pääsee ilmaiseksi tiettyinä päivinä tai kellonaikoina. On myös museokohtaisia alennuksia eläkeläisille, työttömille sekä erityisryhmille. Esimerkiksi Luonnontieteelliseen museoon pääsevät ilmaiseksi biologian opiskelijat, Mannerheim-museoon lotat, sotaveteraanit ja kadetit. Postimuseossa

Simonkatu 3, kuukauden ensimmäinen perjantai Sinebrychoffin taidemuseo, Bulevardi 40, kuukauden ensimmäinen keskiviikko 17–20 Taidemuseo Tennispalatsi, kuukauden ensimmäinen perjantai Helsingin taidemuseo Meilahti, Tamminiementie 6, kuukauden ensimmäinen perjantai Kaisaniemen Kasvitieteellinen Puutarha, kasvihuoneet, Unioninkatu 44, torstaisin 16–18 6 EUROA TAI ALLE Espoo Espoon automuseo, Bodomintie 35, Bodom

on tyytyväisyystakuu: jos museon anti ei miellytä, saa pääsymaksunsa takaisin. PÄÄSY KIELLETTY RIKOSMUSEOON

Tikkurilassa toimiva Rikosmuseo ei haikaile suurten kävijämäärien perään. Rikosmuseo onkin ainoa pääkaupunkiseudun museo, jonne yleisöllä ei ole asiaa. Miksi näin, keskusrikospoliisin tietopalvelupäällikkö Klaus Kaartinen? ”Museo perustettiin 1930-luvulla poliisin opetusnäyttelytilaksi. Tuolloin poliisien koulutus oli nykyistä va atimattomampaa. Koska kävijät ovat alan ammattilaisia, rikollisuutta voidaan käsitellä realistisemmin kuin julkisessa näyttelyssä. Mukana on myös aivan tuoreita rikoksia.” Rikosmuseo toimii yhteistyössä muiden museoiden kanssa ja lainaa niille esineistöään. Tämän lisäksi museo toimii oman alansa tietopalveluna. ”Siinä tehtävässä tuemme filmintekijöitä, lavastajia, käsikirjoittajia ja sukututkijoita.” Rikosmuseon kokoelmissa on muun muassa rikoksissa käytettyjä

Helsinki Ehrensvärd-museo, Suomenlinna Kumbukumbu, Suomen lähetysseuran museo, Tähtitorninkatu 4 Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet, Unioninkatu 44 Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, Kumpula Herttoniemen kartanon museo, Linnanrakentajantie 14 Teatterimuseo, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G Tekniikan museo, Viikintie 1 Suomen urheilumuseo, Olympiastadion Arkkitehtuurimuseo,

Kasarmikatu 24 Postimuseo, Helsingin pääpostitalo, Asemaaukio 5H Sukellusvene Vesikko, Suomenlinna Vantaa Vantaan kaupunginmuseo, Tikkurilan vanha asema Vantaan Maatalousmuseo, Nybackankuja 2, Vantaanlaakso Trollbergan traktori- ja maatalousmuseo, Nybyggetintie 21, Sotungi Maalarimuseo, Kuninkaalantie 1, Tikkurila Tiedot ovat peräisin museoiden internetsivuilta. Vasen-lehti ei takaa niiden paikkansapitävyyttä.


aseita, Kyllikki Saaren murhaan liittyvä pieni suomänty, joka oli laitettu ruumiin kätkÜpaikalle hämäämään etsijÜitä sekä Turun parin vuoden takaisessa nuoren naisen sieppauksessa käytetty kuljetuslaatikko. MAALARIMUSEOSSA ON TUNNELMAA

Tikkurilassa sijaitseva maalarimuseo toimii vapaaehtoisvoimin. Konungin kartanon sivurakennuksesta lÜytyy monenlaista tyÜkalua ja mainosta. Aloite museon perustamisesta tuli Helsingin maalarimestariyhdistykseltä. Yhdistyksen museotoimikunta hoitaa museon käytännÜn tyÜt, myÜs opastuksen. Tikkurilan maalitehtaalta vuokratut tilat kunnostettiin talkoilla. Maalitehtaat ja muutamat alan yritykset sponsoroivat lamppujen ja lasisten vitriinien hankkimisen, ja museo avattiin vuonna 2002. Pääsymaksu on kolme euroa. �Esineitähän meillä olisi vaikka millä mitalla, ne on varastoitu vähän sinne ja tänne. Olisi hyvä saada ne luetteloitua�, yhdistyksen museovastaava Aslak Sarre kertoo. Museolla ei ole varsinaista aukioloaikoja, vaan sinne pääse sopimalla vierailusta etukäteen. Museossa käy enimmäkseen ryhmiä ammattikou-

luista ja yrityksistä. �MyÜs yksityishenkilÜt ovat tervetulleita, ja kerromme mielellämme kokoelmistamme ja annamme maalausvinkkejä �, toteaa Sarre. Muutaman huoneen käsittävässä museossa on esillä erilaisia maalattuja ja tapetoituja pintoja, tyÜvälineitä, maalarimestarin toimistohuone maalikarttoja ja -mainoksia sekä kuvia maalaustyÜkohteista. Kirjahyllyiltä lÜytyy ohjeita maalien sekoittamisesta aina 1800-luvun alusta asti sekä kattava lehtileikekokoelma. Uusinta museotekniikkaa edustaa Sarren huutokaupasta hankkima heikkonäkÜisille tarkoitettu lukulaite. Mitä tekisitte, jos Hjallis Harkimo ja kumppanit hylkäisivät Guggenheim-hankkeen ja lahjoittaisivat teidän museollenne miljoona euroa? �Ei sellaista summaa ole mistään tulossa. Mutta jos tulisi, niin mittakaava olisi aivan toinen. Saisimme suuremman osan esineistÜämme esille niin, että vierailijat voisivat kokeilla niitä. Museosta tulisi toiminnallinen, siitä minä pitäisin. Kokoelmien luettelointikin edistyisi�.

  *+))))$       %            # &          %     

 &# &          %  

 ,) 

 %  &  #       '       %

Maalarimuseo, Kuninkaalantie 1, Tikkurila. Museon yhteyshenkilĂś: Aslak Sarre, 0400 790Â 960.

TULE MUKAAN HYVÄN MEININGIN PUOLUEESEEN! Vasemmistoliiton sosiaalista oikeudenmukaisuutta painottava ohjelma ja Paavo Arhinmäen karismaattinen, railakas ja raikas johtamistyyli on saanut yli tuhat uutta jäsentä liittymään puolueeseen. Liity sinäkin, meillä on hyvä meininki! Lisää tietoja ja liittymisohjeet lÜydät netistä osoitteesta www.vasemmisto.fi.

VA S TA PA INO

30 V UO T TA

LUE VASTAPAINOA Pierre Rosanvallon

Demokraattinen oikeutus Puolueettomuus, refleksiivisyys, läheisyys Suom. Vappu Helmisaari

Talouskriisin syyt ja seuraukset

7@

+ Kirja kapitalismin historiallisista vaiheista ja tulevaisuudennäkymistä.

Kulttuurien kohtaamisia arjessa

Näin naapurista Median ja kansalaisten Venäjä-kuvat

7@ +

7@ + Suomalaisen median Venäjä-journalismin tarkastelua.

Ilpo HelĂŠn (toim.)

Aini Linjakumpu

Jerry A. Coyne

Reformin pirstaleet

Haavoittunut yhteisĂś

Miksi evoluutio on totta

Mielenterveyspolitiikka hyvinvointivaltion jälkeen

Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa

Suom. Risto Suikkanen

7@ +

7@ +

Suomalaisen mielenterveyspolitiikan lähihistoria ja nykytila.

Mitä olivat hoitokokoukset ja mitä seurauksia niillä oli?

Evoluutioteorian peruskäsitteet uusimman tutkimuksen valossa.

Valta kuuluu kansalle!

Kurssi kohti konkurssia

Lotta Lounasmeri (toim.)

Kansainvälistymisen vaikutuksia tyÜelämässä ja koulutuksessa.

 7@ +

YrjĂś Kallinen, Juha Koivisto, Lauri Lahikainen & Antti Ronkainen (toim.)

Pirkko Pitkänen (toim.)

Osuuskunta Vastapaino Yliopistonkatu 60 A 33100 Tampere

7@ +

Puh.

(03) 3141 3501 tilaukset@vastapaino.fi www.vastapaino.fi

LIIT Y VASTAPAINON JÄSENEKSI – WWW.VASTAPAINO.FI 19


Vasen 1/2012  

Helsingin, Vantaan ja Espoon Vasemmistoliittojen lehti 1/2012