Issuu on Google+

5/2011


Playlist: 3 4 5 6 7 8 10 12 14 15 16 17 20 22 24 26 27 28 30 31 32 34 35

Kasarin lapsi Never say Never Kuumemittari Levoton Tuhkimo Yhdet vielä ja sitten lasku Tuopin jäljet Sarjakuva Ei Venäjällä selviä kännissä Sika Little lies Dazed and Confused Blown Out Of The Sky Hallitus esittää Another Town, Another Train Ollaan ihmisiksi Suoraan sanottuna suurin piirtein Jokelaan mä kaipaan niin taas... Kauhea kankkunen Pikkujoulumuistoja Vaasankin veri vapisee The Riddle Paskalista V-viestit

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehti Varnitsa 5/2011 ISSN 1236-3995 Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry. Päätoimittaja: Tommi Leirilaakso (TJ0) Toimitussihteeri: Miika Raudaskoski (TJ0) Kirjoittajat: Elenius, Härkin, Härkönen, Kuronen, Kärkkäinen, Lampinen, Lehikoinen, Lehmusoksa, Lehtinen, Leirilaakso, Libba, Lindsten, Lohtander, Nuutinen, Perho, Pohjatalo, Raudaskoski, Sinkkonen, Tikkanen, Uusi hallitus (TJ 365), Yakovlev Postiosoite: Historia, Joensuun yliopisto, PL 111, 80100 JOENSUU S-posti: leirilaa@student.uef.fi Painos: 100 kpl


Kasarin lapsi Kasarilta kotoisin, mutta silti niin ysäriä. Joku voisi sanoa, että lama-ajan lapsi. Niitä lamoja ja taantumia nyt kuitenkin on meidän lapsuuteen ja nuoruuteen osunut jo muutama. Elämä oli erilaista. Käsi ylös kuinka moni muistaa, millaista oli soitella lankapuhelimeen. Lastenohjelmat olivat parempia ja sympaattisia. Oli Muumeja, Alfred Jodokus Kwak, Tohtori Sykerö, Kaukametsän Pakolaiset... Järkyty oli suuri, kun erehdyin katsomaan eräänä aamuna vuoronperään Nelosta ja YLE2:sta. Mitä on tapahtunut lastenohjelmille? Vai olenko minä muuttunut? Yksi ei silti muutu, varnitsalaisuus. Hallituksia tulee, hallituksia menee, mutta varnitsalaisuus säilyy. Parhaimpana esimerkkinä toiminee tapaus muutaman vuoden takaa. Istuin muutaman vanhan ystäväni kanssa eräässä Lahden pahimmista räkälöistä. Keskustelimme hetken baarin erikoisista lampuista ja puhe siirtyi opiskeluun. Viereisestä pöydästä eräs herrasmies kysyi kohteliaasti, että mitä opiskelin. Vastasin rehellisesti, että opiskelen historiaa, johon herrasmies totesi, että hän on opiskellut myös historiaa, Joensuussa. Ystäväni hävisivät yksi toisensa jälkeen, mutta juttu vanhan varnitsalaisen kanssa, joka oli valmistunut joskus vuonna kivi ja keppi. Ilta jatkui perusvarnitsalaiseen tapaan, kunnes sain jonkinnäköisen alkoholimyrkytyksen. Tämä hieno mies oli jo maksanut minunkin juomat ja olisi maksanut vielä taksinkin. Kieltäydyin kohteliaasti. Jos jotain opin tältä reissulta, siis sen lisäksi, ettei pidä juoda viinaa baarissa, jossa myydään pimeätä viinaa, niin se, että varnitsalaiseen voi aina luottaa. Yhteisöllisyys on jotain uskomatonta, jonka merkityksen tajuaa ehkä vasta jälkikäteen. Itselläni on aika siirtyä hetkeksi uusiin haasteisiin, en tosin vielä tiedä suuntaa (kenties Uusi-Seelanti kuulostaa kivalta, eiku...). Toivotan tulevalle hallitukselle onnea ja menestystä, kuten myös teille muillekin. Vaalikaa tätä ainutlaatuista ja kaunista yhteisöllisyyttä. I’ll be back!

Väistyvä päätoimittaja Tommi Johannes Leirlaakso


Taas se joulu on jo ovella ja varnitsan hallituksen kausi ohi. Ehdin jo luvata ja vannoa etten enää jatka Varnitsan toiminnassa, mutta kuinkas kävikään. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Vuosi puheenjohtajana on ollut antoisa, mutta mielelläni luovutan nuijan Tonille. Saatiihan vihdoin miespuheenjohtaja! Onnittelut myös koko uudelle hallitukselle! (niin, myös minulle...) Erityiset kiitokset haluan sanoa tämän vuoden hallitukselle. Kaikki ovat tehneet hommansa loistavasti. Parempaa en olisi voinut toivoa! Tapahtumia on ollut paljon ja ne ovat onnistuneet poikkeuksetta hyvin. Vielä on pikkujoulut edessä ja pitää toivoa, että Pursiseura pysyy ehjänä.

Toivotan kaikille tsemppiä loppuvuoden opintoihin sekä oikein hyvää joulua ja uutta vuotta! Jenni Kuronen

Ps. Kiitos Iivarille otsikosta! Justin Bieber – Never say never. (Älkää käsittäkö väärin)


:n kuumemittari NOUSUSSA: LASKUSSA: ebo c a F 1)

ok-

uvu p p i i r

us

nun tu mm a a sä ku fäbäs äyttelee “ u u k ot at en k ka j k ka n ömin y Poru iltaan saa s a a ara . neist elyjä makk s ä y t k s ä isiä a pä yypp t mast ” a a aloitt tulee

o inen j o k l a 2) V

1) HIIHTO Kukaan m eistä ei ole syntyessä Lallukka. än Juha Ja vaikka olisikin, e vena tu i t ä nä talle lunta.

ulu

-valkoKKK ä l l i itse ssa link laiset s a a s m t i e l n i r a Va a ost un. Kuk ssa ja p kaavui sa -keskustelu n? k ila kejä Lie yydä pesisma m haluaa

2) DEM

OKRAT IA

Käy ka lliik Kreika si, ei toimi. Nä ssa kesti iä kin. Varnits keehän sen an isyyde n ääne kin kokous k styste n takia in .

3) LIEKSA T 3) PAAVO

a llä, jok ä ä t a j ulia aavo nää Sa ellä, P i e s a a k j u o ja. K Paav Paavo a l l e l o pu ? kaipaa

Maala isb kka. “E arbarian ke ht it Niin ne ämä ole vak o, rasismin pesäp avaa, h S aie miten aksassakin 1930-l ittoja vain.” kävi? uvulla sanoiv at ja


Olen pikku hiljaa alkanut päästä juhlissa tunnelmaan, kun boolilasi kädessäni etsin uutta juttuseuraa. Ujuttaudun erääseen vilkkaasti keskustelevaan porukkaan sen enempää ajattelematta, kun huomaan joutuneeni hyvin syvälle suohon. Keskustelukumppanini näet puhuvat hyvin kiivaasti fuusiojazzin uusimmista nimistä, indie rockin löydöistään, R’n’B:n muutoksista viime vuosikymmeninä ja ties mistä muusta. ”Musiikkielitistejä!” huusin pääni sisällä, mutta minun oli liian myöhäistä enää perääntyä. Eipä siis aikaakaan kun eräs porukasta kysyi minulta mielipidettä jonkin genren jonkin bändin johonkin kappaleeseen liittyen. Punan noustessa poskilleni totesin, etten tiedä koko bändiä. Tämä taas johti jatkokysymyksiin, eli mitä itse kuuntelen. Mainitessani SMG:n ohella kuuntelevani muun muassa The Soundsia, ABBAa ja Dingoa, tyrmistys keskustelukumppaneideni naamalla oli selvästi nähtävillä. Kun vielä myönsin, etten tiedä useammankaan kuuntelemani bändin jäsenien nimeä, näin tyrmistykseen sekoittuvan sääliä. Yritin vielä korjata tilannetta kertomalla, että soitan selloa, mutta silloin ilmeet olivat jo täynnä epäuskoa, ”Ai sinäkö?”. No, pahemmankin vastaanoton olen saanut, kun minulle kerran sanottiin ”Enpä olisi uskonut, näytät ihan parturi-kampaajalta!”. Korostan, ettei minua haittaa se, että ihmiset ovat kiinnostuneita musiikista ja haluavat tietää siitä mahdollisimman paljon. Sen sijaan minua ottaa päähän se, että minua ja monia muita kaltaisiani

” jokin kaunis melodia saa sydämen jättämään jokusen lyönnin välistä

kohdellaan alentavasti sen vuoksi, ettemme vain ole kiinnostuneita aivan kaikesta, mikä liittyy ääneen ja rytmiin, tai sen vuoksi, että kuuntelemme vääriä, ”noloja”, bändejä. Koen sen loukkaavana, sillä minulla oletetaan olevan löyhempi suhde musiikkiin kuin niillä, jotka näsäviisastelevat muille omilla musiikkitiedoillaan, ja se keljuttaa. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei tieto ole se, millä mitataan musiikin tärkeyttä yksilön elämässä, vaan tärkeintä ovat jokaisen omat kokemukset ja tunteet. Minä tarvitsen musiikkia sen vuoksi, että se saa minut tuntemaan. Jokainen voi samaistua siihen, kuinka jokin kaunis melodia saa sydämen jättämään jokusen lyönnin välistä, miten tiukka rytmi ja särökitara pakottaa hyppimään ja riehumaan hullun lailla, kuinka jokin kaukainen muisto palaa mieleen sen yhden ja ainoan kappaleen aikana ja saa aikaan hiljaisen huokauksen. Minä kuuntelen musiikkia itseni vuoksi, sillä se saa minut onnelliseksi sellaisilla tavoilla, mihin mikään muu ei pysty. Toisinaan se auttaa myös tuntemaan itseäni paremmin. Sen sijaan en tarvitse musiikkia osoittaakseni jollekin toiselleni olevani parempi tai tunteakseni oloni erikoisemmaksi. Ja nyt, anteeksi vain, aion mennä kuuntelemaan Dingoa, ihan vain sen vuoksi, että satun tykkäämään siitä. Eläkää sen kanssa. ”Se sama tyttö on uskonut ihmisiin”, Anni Lampinen


. . . u k s a l n e tt i s a j ä l e i v Yhdet Pilvet kerääntyy, runnon niitten läpi. Runnon niitten läpi, että auringonin näkis. Vesisae on vaan hiaste ei este. Minkä kerran alottanu, en sitä koskaan jätä kesken. Tunnelma kiristyy synkkenee ilmeet. Taivas tummenee kerääntyy pilvet. Memento mori se mitä lukee kädessäni. Pidin onnee käelläni päästin sen käestäni. Vaikk sattuu ei oo aikaa jää’ä miettimää, koska kuulemma haavoi tulee viel lisää. Ja nyt on aika kokemuksii kerätä. Elää joka päivä täysii, enkä aijo pelätä. Vihellellen aina laulaen työni teen. En ees hengähä lähinnä vaan syön ja meen. Pikkuhiljaa alkaa olla tääki päivä paketissa. Huomen on uus sää, jos tänää auringon säteet missas. Yöllä pimeessä loistaa pieniki kipinä. Taas kerran sanon en luovuta ikinä. Uskon siihen, koska oli lähellä etten heränny. Mut voitin pilvet, jotka ylleni keräänty.

Minä olen minä, enkä muuksi muutu. Vuodet ja vuodet auringon kasvoiltani pois käänsin. Mutta sanon: “Sen minä teen!”

Oi aurinkoni, miksi käänsit selkäsi? Minun on kylmä.

Lumi peittää maan. Aurinkokin sammuu nyt. Kylmyys laskeutuu.

Mutta nehän ovat kuin K aksi marjaa ! J ussi -Pekka H iltunen

S ami H intsanen

pastori

ns. muusikko


TUOPIN JÄLJET ”Moneen tuoppiin jo kourani tarttua sai, tämän kirjavan kulkuni tiellä. Moni tuoppi niin hauskasti tyhjeni kai. Kai se katkera ollut on niellä. Joka tuopista jälkiä pöytään jää ja ne montakin muistoa säilyttää. Itse tuoppini jäljet mä tunnen.” Kuuden Joensuussa vietetyn opiskeluvuoden aikana on tämänkin herran kouraan tarttunut tuoppi jos toinenkin. Hauskaa on ollut, jos ei muilla, niin ainakin itsellä. Se kai on ollut lähtökohtaisesti tavoitekin. Tuopeista jää kuitenkin jälkiä, joista toiset näkyvät ja toiset taas eivät. Mitä on tullut tehtyä tai sanottua, sitä ei tekemättömäksi saa, voi vain toivoa että mitään kauhean pahaa se ei ole ollut.

”Moni tyhjeni seurassa ystävien, kuvat hilpeät vaahdossa kulki. Monen muisto on kylmä ja murheellinen, suru suuni kun laululta sulki. Jälki harmaa jos tuopista jäädä vois, paras maksaa on lasku ja mennä pois. Itse tuoppini jäljet mä tunnen.” Varnitsassa on ainejärjestönä se mukava puoli, että juomaseuraa löytyy aina. Ja kun on juomaseuraa, on ainakin lähtökohtaisesti hauskaa. Monessa meissä on vain se piirre, että riittävän monen tuopin jälkeen suru sulkee suun laululta. Monesti tämä laulun loppuminen tarkoittaa, että jossain alkaa paini. Itse en ole oikeastaan koskaan ollut painimiehiä, en ainakaan tunnusta. Kerran on tosin ollut lähellä. Tuolloin, nyt jo historiasta valmistuneen mutta nyttemmin toista ainetta lukemaan siirtyneen herran pää oli jo allekirjoittaneen kainalossa eräissä Varnitsan pippaloissa. Pari kertaa taisin herran päätä silittää rystysillä mutta siihenpä se jäi. Syynä moiseen typeryyteen oli allekirjoittaneen pituuteen kohdistunut suunsoitto ja suunsoittajan jonkin asteinen uhoaminen. Tottahan sitä täytyy kunniaansa puolustaa, pois ei sovi kävellä vaikka kyseessä olisi kuinka mitätön juttu. Jos mukavasta ainejärjestöstämme juomaseuraa löytyykin, tuntuu päinvastainen käytös kanssaeläjistä jotenkin kummalliselta. Tällaisen vaikutelman on saanut, kun on korkkia pitänyt kiinni reilun kuukauden päivät. Muutaman kerran on tullut törmättyä kysymykseen: ”Kuinka sä voit olla Varnitsan pileissä selvin päin?” Mitä helvetin

ihmettelemistä siinä on? Kokeilkaa joskus itse olla Varnitsan pileissä selvin päin niin sittenpä tiedätte! Kokemuksesta voin sanoa, että ainejärjestön pippaloissa saa ilon irti, vaikkei änkyräkännissä olisikaan. Siksi toisekseen pöhnäisiä kanssaeläjiä katsellessa, tulee välistä väkisinkin mieleen että tuollainenko sitä on muutaman (liikaa) ottaneena? ”Toki tuoppini vaahdossa välkkynyt on usein muisto niin lämmin ja hellä. Tuopin sellaisen muisto on kuolematon. Hyvä silloin on mulla jos kellä. Jälki tuoppini rattoisa silloin lie, se ei syytä vaan herkäksi mielen vie. Itse tuoppini jäljet mä tunnen.” Toki täytyy sanoa, että ne hatarat omat muistikuvat, kavereilta seuraavana päivänä kuullut ja valokuvista nähdyt muistikuvat ovat yleensä olleet ihan positiivisia ja mukavia. Saattaapa runosuonikin pulputa tai muuten vaan ajatuksissa liikkua jotakin kaunista ja hellää. Nuo tuopit ovat vain olleet vähissä, ainakin kuluneena syksynä. Ero huonosti nukutun yön jälkeen karmeassa kanuunassa herätyn aamun ja hyvin nukutun selväpäisen aamuna välillä ovat kuin yöllä ja päivällä. Kun on riittävän monta kertaa vetänyt seuraavan päivän niin sanotusti opintotukilautakunnalle, on ihan vaan mielissään siitä päätöksestä että se korkki tuli laitettua hetkeksi kiinni. ”Moneen tuoppiin jo kourani tarttua sai, tämän kirjavan kulkuni tiellä. Moni tuoppi niin hauskasti tyhjeni kai. Kai se katkera ollut on niellä. Joka tuopista jälkiä pöytään jää ja ne montakin muistoa säilyttää. Itse tuoppini jäljet mä tunnen.”

Kuuden Joensuussa vietetyn opiskeluvuoden aikana on tämänkin herran kouraan tarttunut tuoppi jos toinenkin. Hauskaa on ollut, jos ei muilla, niin ainakin itsellä. Se kai on ollut lähtökohtaisesti tavoitekin. Tuopeista jää kuitenkin jälkiä, joista toiset näkyvät ja toiset taas eivät. Mitä on tullut tehtyä tai sanottua, sitä ei tekemättömäksi saa, voi vain toivoa että mitään kauhean pahaa se ei ole ollut.

”Moni tyhjeni seurassa ystävien, kuvat hilpeät vaahdossa kulki. Monen muisto on kylmä ja murheellinen, suru suuni kun laululta sulki. Jälki harmaa jos tuopista jäädä vois, paras maksaa on lasku ja mennä pois. Itse tuoppini jäljet mä tunnen.”


Varnitsassa on ainejärjestönä se mukava puoli, että juomaseuraa löytyy aina. Ja kun on juomaseuraa, on ainakin lähtökohtaisesti hauskaa. Monessa meissä on vain se piirre, että riittävän monen tuopin jälkeen suru sulkee suun laululta. Monesti tämä laulun loppuminen tarkoittaa, että jossain alkaa paini. Itse en ole oikeastaan koskaan ollut painimiehiä, en ainakaan tunnusta. Kerran on tosin ollut lähellä. Tuolloin, nyt jo historiasta valmistuneen mutta nyttemmin toista ainetta lukemaan siirtyneen herran pää oli jo allekirjoittaneen kainalossa eräissä Varnitsan pippaloissa. Pari kertaa taisin herran päätä silittää rystysillä mutta siihenpä se jäi. Syynä moiseen typeryyteen oli allekirjoittaneen pituuteen kohdistunut suunsoitto ja suunsoittajan jonkin asteinen uhoaminen. Tottahan sitä täytyy kunniaansa puolustaa, pois ei sovi kävellä vaikka kyseessä olisi kuinka mitätön juttu. Jos mukavasta ainejärjestöstämme juomaseuraa löytyykin, tuntuu päinvastainen käytös kanssaeläjistä jotenkin kummalliselta. Tällaisen vaikutelman on saanut, kun on korkkia pitänyt kiinni reilun kuukauden päivät. Muutaman kerran on tullut törmättyä kysymykseen: ”Kuinka sä voit olla Varnitsan pileissä selvin päin?” Mitä helvetin ihmettelemistä siinä on? Kokeilkaa joskus itse olla Varnitsan pileissä selvin päin niin sittenpä tiedätte! Kokemuksesta voin sanoa, että ainejärjestön pippaloissa saa ilon irti, vaikkei änkyräkännissä olisikaan. Siksi toisekseen pöhnäisiä kanssaeläjiä katsellessa, tulee välistä väkisinkin mieleen että tuollainenko sitä on muutaman (liikaa) ottaneena? ”Toki tuoppini vaahdossa välkkynyt on usein muisto niin lämmin ja hellä. Tuopin sellaisen muisto on kuolematon. Hyvä silloin on mulla jos kellä. Jälki tuoppini rattoisa silloin lie, se ei syytä vaan herkäksi mielen vie. Itse tuoppini jäljet mä tunnen.” Toki täytyy sanoa, että ne hatarat omat muistikuvat, kavereilta seuraavana päivänä kuullut ja valokuvista nähdyt muistikuvat ovat yleensä olleet ihan positiivisia ja mukavia. Saattaapa runosuonikin pulputa tai muuten vaan ajatuksissa liikkua jotakin kaunista ja hellää. Nuo tuopit ovat vain olleet vähissä, ainakin kuluneena syksynä. Ero huonosti nukutun yön jälkeen karmeassa kanuunassa herätyn aamun ja hyvin nukutun selväpäisen aamuna välillä ovat kuin yöllä ja päivällä. Kun on riittävän monta kertaa vetänyt seuraavan päivän niin sanotusti opintotukilautakunnalle, on ihan vaan mielissään siitä päätöksestä että se korkki tuli laitettua hetkeksi kiinni. ”Elon krouveissa vaihteluun tottua saa, tuoppi näyttää voi houkuttavalta. Vaikka raikasta on se ja vaahtoavaa sakan löytää voi kielensä alta. Jälki pöydässä ilmoittaa mulle sen, että pettymysisku on melkoinen. Itse tuoppini jäljet mä tunnen.” Viimeinen niitti päätökselle laittaa korkki hetkeksi kiinni oli tämän syksyinen Varnitsan kulttuurimatka Pietariin ja Viipuriin. Jos seuraavana päivänä ei muista kotiinpaluusta mitään ja nekin vähät muistikuvat ovat negatiivisia viisas ihminen osaa itse tehdä johtopäätökset ja toimia niiden mukaan. Itselläni oli paitsi järkyttävä fyysinen myös melko kamala henkinen krapula. Kiitokset niille kahdelle nimeltä mainitsemattomalle varnitsalaiselle, jotka Carelian aulassa tuona matkaa seuranneena maanantaina tarjosivat henkistä tukea ja ennen muuta antoivat mahdollisuuden keventää lyijynraskasta mieltä, se oli se hetki jolloin tuli itse tajuttua mitä pitää tehdä ja miksi. ”Mutta tuoppini tyhjennän vaikka en voi kuohun laatua arvata aina. Ilo ehkäpä tuopissa vaahtona soi, tuoppi silloin ei kourassa paina. Tumman jäljen jos tuoppini pöytään tuo, tuoppi uusi jo ehkäpä kirkkaan luo. Itse tuoppini jäljet mä tunnen.” Lopuksi todettakoon, että jokainen tuntee itse tuoppinsa jäljet. Itselleni ne näyttivät pientä taukoa alkoholista. Kuuden vuoden jälkeen tuopista tuli pohja vastaan, ja pohjasta näkynyt kuva ei ollut kovin kaunis. Päätöksestä kiinni pitäminen on ollut yllättävänkin helppoa, tiedä sitten miksi. Johtuneeko siitä, että on ollut riittävän monesti tillintallin tai kokonaan sammuneena Varnitsan pippaloissa. Mukavaa niitä on viettää selvinkin päin, suosittelen kokeilemaan joskus. Voin sanoa kliseisesti, että jos minä siihen pystyn niin aivan varmasti tästä porukasta löytyy monta muutakin siihen kykenevää. Varnitsan perinteisiä pikkujouluja en aio selvinpäin katsella, sen verran karua sakkia te arvon kanssavarnitsalaiset välillä olette, ei millään pahalla. Pursiseuralla ilo tuopista vaahtoaa eikä se silloin kourassa paina. Juha Lehtinen (Kohtuuden ystävä)


Ei selviä

Venäjällä kännistä etsiminen palkittiin ja ulospäin hämyisä baari olikin täydellinen: halpa ja siisti ja kaiken lisäksi taisimme olla ainoat asiakkaat koko iltana. Ensimmäisenä iltana lähdimme vielä ajoissa hotellille kaupan kautta (ostoksina olivat jäätelöt ja kylmät hampurilaiset, missä järki?) Seuraavana aamuna herätys oli hävyttömän aikaisin, ja suurin osa ryhmästä lähti suunnistamaan kohti Eremitas-museota.

Varnitsan kulttuurimatka Pietariin alkoi varhain sumuisena lokakuun aamuna Karelian pihalta. Ensin suuntasimme Tohmajärvi big cityyn hakemaan matkaoppaamme Aki Pullin seuralaisineen, josta matka jatkui kohti Viipuria. Viipuriin päästyämme pääsimme ensimmäistä kertaa Venäjällä myös kauppaan, ja erityisesti alkoholiosasto täyttyi nopeasti Varnitsalaisista. Kaikki se viinan määrä ja edullisuus huumasikin nopeasti ainakin allekirjoittaneen, pullo vodkaa alle 2,5euroa ja lonkeroa jonka alkoholipitoisuus oli 9%! Yllättävää kyllä halvin vodka maistui lähinnä kynsilakanpoistoaineelle, vähemmän yllättävää se, että hyvin sekin kelpasi. Saavuttuamme Pietariin lähdimme joukolla etsimään jotain ruokapaikkaa. Kenelläkään ei tainnut olla karttaa - tai ainakaan taitoa lukea sellaista, joten vaeltelu kaupungissa oli melko päämäärätöntä. Ensimmäiset ruokapaikat eivät tietenkään kelvanneet kenellekään, ja loppujen lopuksi ainakin osa porukasta päätyi syömään kebab-paikkaan jossa ikkunoissa ei ollut laseja. Ai mitkä elintasoerot Suomen ja Venäjän välillä? Syömisen jälkeen vuorossa oli kaupunkikierros, jonka tarkoitus oli ilmeisesti “löytää joku kiva ja halpa baari”. Sitä etsiessä tuli kierrettyä keskustaa aika laajasti, ja loppujen lopuksi

Eremitas oli huikea, vaikkei muutamassa tunnissa ehtinytkään kiertää kuin vain murto-osan siitä. Ja vinkkinä, suomalaisella opiskelijakortilla sisäänpääsy oli ilmainen, joten säästimme taas neljän vodkapullon verran ruplia. Suosittelen. Eremitasin jälkeen kävelimme Pietarin-Paavalin linnoitukselle, jonka jälkeen lähdimmekin jo kaupan kautta takaisin hotellille. Mainittakoon myös, että tänä aikana osa joukosta kävi friikkimuseossa. Kaikki tutustuivat jokatapauksessa jollain tavalla paikalliseen kulttuuriin, toiset korkeatasoisempaan kuin toiset. Hotellilla aloittelimme sivistyneesti venäläisten juomien ja kurkku-tilli-sipsien kanssa. Yhteen hotellihuoneeseen taisi mahtua yli 20 varnitsalaista, joten tunnelma oli kieltämättä tiivis. Hauskaa ainakin oli. Suunnaksi otettiin myöhemmin baari, jonka valinnassa onnistuttiin jälleen: halpa, ja rento. Täälläkin saimme olla melko rauhassa, en tosin ihmettele tätä yhtään; äänekäs ja humalainen joukko suomalaisia ei välttämättä ole muiden mielestä kaikista parasta seuraa. Kyseistä baaria pidettiin myös auki joitakin tunteja pidempään kuin yleensä vain meidän takiamme, joten ilmeisesti olimme ainakin hyviä ja tuottoisia asiakkaita. Baarista suunnistimme hotellille ja hotellissa joku keksi järjestää hotellijatkot. Muistikuvia ei ole, mutta onneksi keksin ottaa mukaan


videokameran tallentamaan tapahtumia. Varnitsan tuleva puheenjohtaja esimerkiksi paljastaa Neuvostoliiton aikaiset hallituksen salajuonet ylikansoittaa maa tekemällä paskoja kondomeja hotellin viereisessä tehtaassa ja myydä tislattua Itämeren vettä vodkana jonka takia hylkeet kuolevat ja ympäristö saastuu. Juha Lehtinen (vuosikurssi N) puolestaan neuvoo nuorempia opiskelijoita dokaamaan opiskeluaikana niin paljon kuin vain ehtii. Viisaita neuvoja! Nukuttuamme ehkä tunnin alkoi jäätävä ja pitkä matka kohti Viipuria. Hotelliin saapumisen jälkeen muut lähtivät etsimään yhdessä jotain ruokapaikkaa hyläten julmasti allekirjoittaneen ja Tuomaksen hotellille. Eksyimme Viipuriin, mutta onneksi pitkän harhailun jälkeen löysimme kuitenkin muut, jotka hehkuttivat syöneensä juuri elämänsä parasta pizzaa. No, aina ei voi voittaa. Emme tainneet löytää Viipurista kuin yhden sopivan baarin, joten lähdimme ilmeisesti aikaisin hotellille jatkamaan. Hotellilla meinasimme aiheuttaa myös Venäjä-Suomi painiottelun paikallisten atleettien kanssa. Syynä oli (ei ainakaan minun) sirppi ja vasara -logolla varustettu karvahattu. Seuraava aamu valkeni aurinkoisena, ja lähdimmekin virkeinä etsimään Viipurin linnaa. Linna löytyikin helposti, ja kierreltyämme siellä aikamme lähdimme kävelemään ympäri Viipuria yleisemmin. Kaupungin keskusta oli yllättävän pieni, ja rakennukset olivat huomattavasti ränsistyneempiä kuin Pietarissa. Iltapäivällä A. Pulli johdatti eräät meistä järjestettyyn vodkan-maistelutilaisuuteen: 6 shottia erilaisia viinoja jokaiselle joiden juomiseen annettiin aikaa vartti. Tästä pian alkanut kotimatka sujuikin monilla hauskoissa tunnelmissa, toisinkuin maanantai-aamu. No, matka oli kaiken tämän kärsimyksen arvoinen. Kaiken kaikkiaan reissu oli ikimuistoinen ja seura mitä parhainta. Kiitos (ja anteeksi) venäläinen vodka 6-9.10.2011, ja kiitos Varnitsa! Susanna Elenius, vodkaturisti


SIKA Tiedättehän joulun? Se aika vuodesta, kun kaikilla on kiire kauppoihin ja ihmiset sokkona rynnii sinne tänne kuin poukkoilevat flipperpallot. Kaikkea on saatava, oli se sitten lopulta tarpeellista tai ei. Eipä siis liene ihmekään, että joku on saanut loistavan välähdyksen. Entäs jos aikaistettaisiin joulumarkkinoinnin aloittamista? Ja sitten vain tuumasta toimeen! Siksipä ei olekaan enää mitenkään kummallista nähdä joulumyynnin alkavan jo hyvissä ajoin marraskuun puolella. Ja saman tahdin jatkuessa nykyisellään, voidaan muutaman vuosikymmenen päästä hyvillä mielin laulaa, että ”joulunviettomme alkaa jo toukokuussa”. Jouluherkut ovat mielessä jo marraskuussa, mutta usein pitää tyytyä purkitettuihin papuihin ja hernekeittoon. Eihän opiskelijoilla ole varaa syödä pitoruokia niin, että loppuu vyö. Varnitsalaisilla tuskin loppuu vyö mutta maksa voi loppua siksi itsensä marinointi alkaa ”vasta” syyskuun alussa, ei herkkujen merkeissä, mutta erilaisten juominkien merkeissä. Onhan sitä mukava harjoittaa tällaista itsensä marinointia, että jaksaa riehua läpi Varnitsan pikku-joulujen. Se vasta porsailua on, jossa löytyy joka lähtöön erilaista possuilua, vaikka kuinka ”sivistyneesti” yritämme juhlia pikkujouluja, niin ainahan mukaan mahtuu näitä porsastelijoita hyvässä jouluisessa mielessä. Suurimmat possuilut tai possuilijat löytyy historian laitoksesta (olkaamme siitä ylpeitä!). Tuleehan sitä vaikka minkälaista tarinaa kuulluksi varnitsalaisilta mutta kyllä possuilijoita löytyy yliopistolta muualtakin eikä niin hyvässä mielessä. Poliitikoista ei edes kannata puhua, ne kun eivät possuille vaan suorastaan sikailevat ja niistä paras esimerkki on Berlusconi. Voimme siis sanoa ihminen on mitä

syö tai tässä tapauksessa juo, sillä mistäs sitä tietää mitä pikkujoulujuhlissa lopultakin juo ja montako litraa. Ruuan puolesta ollaan aika possuja sillä joulupöydässä ehdoton tähti on paistettu possu.

Joulu täynnä on kinkkua, kylkeä, potkaa, läskiä, niskaa ja tietenkin votkaa Kun loppuu aatto ja alkaa yö Ihminen on sitä mitä hän syö (tai juo)

Sika lyric by Juice Leskinen ja jouluiset porsastelija toimittajat Santtu Sinkkonen ja Ester Libba

Toim. huom. Tää ei oo mainos, vaan PT:n muistitikku hajos


Little Lies

Valehtelu on jännää. Ihmiset hallitsevat toisiaan ja itseään valheilla ja propagandalla. Useimmat ihmiset ovat tuomitsevinaan valehtelun, ja asia on ollut näin iät ja ajat. Silti valehteleminen on yksi ihmislajin tunnusomaisista piirteistä, jonka vain hyvin muutama muu eläin hallitsee. Esimerkiksi Friedrich Nietzsche oli sitä mieltä, että valehtelu on täysin normaalia, ja todenpuhuminen johtuu lähinnä kyvyttömyydestä ylläpitää valheita. On tosin vaikeaa ottaa vakavasti miestä, jonka viikset näyttävät painavan useita kiloja.

Aurelius Augustinus Hippolainen, sen lisäksi että oli yksi historian suurimmista tekopyhistä mulkuista, oli ilmeisen hyvin perillä valehtelusta. Hän laati kahdeksanportaisen valheasteikon, jonka yläpäähän hän kirkkoisille luonteenomaiseen tapaan uskonnollisen toisinajattelun. Mahdollisesti Augustinukselta on saanut alkunsa yleinen käsitys siitä, että tukalassa paikassa kerrottu vale ei ole vale ollenkaan. Ja paskat. Vale on vale vaikka se kerrottaisiin missä tarkoituksessa.

On syytä muistaa, että valehtelu, muunneltu totuus ja propaganda ovat arvoneutraaleja välineitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Ne eivät itsessään ole hyviä tai pahoja, sen enempää kuin esimerkiksi makkara: jos makkaraa nauttii asianmukaisesti, se on hyvä, mutta mikäli sillä esimerkiksi tukehduttaa jonkun, se ei ole hyvä.

Systemaattinen valehtelu on keskeinen osa propagandaa. Propaganda ja valehtelu eivät kuitenkaan missään nimessä ole synonyymeja. Eräs toisen maailmansodan aikana brittien

propagandaministeriössä työskennellyt päällikkö ohjeisti, että propagandan tulisi koostua ainoastaan tosiasioista, mutta yksipuolisista sellaisista. Totuuden taloudellinen käyttö onkin erittäin yleistä esimerkiksi politiikassa.

Esimerkiksi sanomalehti KArjalaisen äskettäin julkaisema Prikaati-teemanumero oli hyvä esimerkki valkoisesta propagandasta, jossa propagandan lähde tunnetaan. Valkoisen propagandan vastakohta on musta propaganda, joka perustuu propagandan propagandaisuuden salaamiselle ja joka on usein hyvinkin ovelaa ja kekseliästä. Onneksi propagandan vaikutusta voi vastustaa perehtymällä propagandatutkimukseen. On todettu, että propagandatutkimusta opiskelleet ovat huomattavasti vastustuskykyisempiä propagandalle kuin normitaapertajat.*

Entä mitä hyötyä propagandan tunnistamisesta on? Valheet ja propaganda ovat läsnä kaikkialla, ja ne manipuloivat meitä jatkuvasti. Ilmiselvin propagandan muoto ovat mainokset, jotka manipuloivat ihmisiä käyttäytymään itselleen epäedullisella tavalla. Pysykää valveilla, älkääkä ummistako silmiänne. Tai no, nukkukaa välillä ettette kuole unenpuutteeseen.

Mennen-Antti Härkönen

*Kyseinen toteamus tosin on lähinnä propagandatutkijoiden propagandaa.


DAZED AND CONFUSED Herätys, hirveä herätys. Jos siis olen nukkunut. Varmaksi sitä ei voi sanoa, kuten ei viimeisen vuorokauden tapahtumiakaan. Mikäli aikaa siis on kulunut vuorokausi, ken tietää. Aika on suhteellista ja humalassa vielä vähän enemmän. Huoneen kello on ollut pysähtyneenä jo yli vuoden, se ei nyt auta. Kännykkä on kadonnut, luonnollisesti. Päätän yrittää soittaa siihen, että se löytyisi. Etsin kännykkääni, jolla soittaa siihen. Hetken päästä tajuan yhdistelmän mahdottomaksi. Ehkä promillet ovat vihdoin laskussa. Ulkona on pimeää, mutta vuodenaikaan nähden olisi oudompaa, jos ei olisi. Mielenmaisema on vielä astetta pimeämpi, eikä John Bonhamin rumpujen moukarointi ole mitään verrattuna takaraivossa jyskyttävään komppiin. Ruokaa. Keho vaatii ruokaa. Kompuroin kohti keittiötä. Tahmeat lattiat ja vellova pullomeri laukaisee flashbackin. ”Jhhhatkot mhheillä!” –huuto kuuluu läheltä, mutta ketään ei näy. Aika hidastuu, kun aukaisen jääkaapin oven. ”Pekonia ja munia, pekonia ja munia” toistan itselleni mielessäni. Paskan latvat. Vain lamppu hohkamassa kylmää ivaansa. Sitten soi puhelin. Kaivan puhelimen jääkaapista, se on äiti. Ei nyt, ei todellakaan nyt. Suljen jääkapin ja odotan että soitto vaikenee.

koskaan mennyt niin kuin piti on jäänyt mummon verbaalisen muistelmarumputulen vangiksi. Loistavaa. Jonot. Aika matelee, jono sitäkin enemmän. Paha olo hiipii. Tunnen, että aika on vähissä. Voisitko olla vielä vähän hitaampi siinä kassalla? Ei kukaan kerää finlaysonin leimoja, elä kysele. Mitä?! totta kai sinä käyt punnitsemassa kukkakaalin, jonka tuo tollo itse unohti punnita. Hiki valuu, hampaita kiristää. Kassahihnalla ohitse lipuva kalatiskin pulskin kirjolohi katsoo minua kylmällä silmällään ja tuntuu nauravan minulle. Voi veikkonen, sinuna en paljo nauraisi. Viimein on minun vuoroni. Myyjä, joka on puoliksi robotti, puoliksi rauhoittavien lääkkeiden alaisena saa kahden objektin ostotoimituksen tuntumaan ikuisuudela. Ei ole plussakorttia, en tarvitse kuittia. Äkkiä kotia. Ruoka pannulle, olotila kohti parempaa ja päätös juomisen lopettamisesta. Heti Varnitsan pikkujoulujen jälkeen.

Hetken päästä uskallan ottaa kännykän pois jääkaapista. Vaihdan sen äänettömälle. Nokia tune soi vieläkin päässä. Puhelimen mukaan on sunnuntai-iltapäivä. Kuvittelin pahempaa. Kauppaankin kerkeää. Kauppa. Ihmiset. Ahdistus. Ajatus ei tunnu enää niin miellyttävältä, mutta on pakko. Niin oli Frodon ja Simo Häyhänkin. Rauhallisen sohjoinen kävelykatu luo uskoa paremmasta. Ehkä ihmiset ovat tajunneet pysyä kotona. Kuinka väärässä sitä voikaan olla. Pimeä alkutalven maisema vaihtuu kirkkaisiin supermarketin valoihin. Ihmisiä kimpoilee ympäriinsä plussakortit ojossa tarjouskinkun perässä ja kaikki tuntuvat tuijottavan minua, vai tuijotanko minä niitä? Syöksyn hyllyn taakse ja kerään rohkeutta. Kyllä tämä tästä. Kauppa on järkyttävän kokoinen. Matka onnellisten kananmunien luo tuntuu loputtomalta ja kattoon kiinnitetyt propagandanäköradiot kuiskuttelevat viekkaasti korvaani. ”Osta, osta, osta, osta”, ”-Vittu en osta!”. Olinko se minä, ajattelinko ääneen? Paheksuvista katseista ei voi erehtyä, minä se olin. Äkkiä pekoniosastolle. Ihmislauman ohittaessani näen mummon osoittavan minua ja kuiskaavan vartijalle ”tuo ei aio ostaa, varmaan varas. Meillä oli kerran varas Liperin kyläkaupan varastolla vuonna 1951, se oli Pekka, en olisi ikinä uskonu, hyvästä perheestä ja....” En jää kuuntelemaan tarinan loppua, vaan syöksyn hakemaan pekonin ja juoksen kohti kassaa. Vartija, jonka katkerista kasvonpiirteistä näkee, ettei poliisikoulun pääsykoe

Jo naamasta näkee alkoholi

Valtteri Kärkkäinen eli Kärkkäisen Valtteri


Blown Out Of The Sky eli Upottakaa Estonia! Ensimmäinen osa Autolautta Estonian uppoaminen 28.9.1994 Estonia uppoaa “Tell us the truth, we got a right to know!” Näin lauloi aikanaan skottipunk-bändi The Exploited biisissä Blown Out Of The Sky. Seuraavassa artikkelissa peräänkuulutetaankin totuutta, jota ei voi yhdistää autolautta Estonian uppoamisesta annettuihin virallisiin selityksiin. Tämän kirjoittaja muistaa tapauksen elävästi, vaikka tapahtumasta on kohta kulunut 20 vuotta. Estonia upposi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 28.9 kello 1.24 vuonna 1994 matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Virallisten tietojen mukaan 989 matkustajasta 852 menehtyi onnettomuusyönä. Toisaalta lautalla olijoista ei ole täyttä varmuutta, koska 1990-luvulla kaikkia laivamatkustajia ei merkitty matkustajaluetteloihin. Lisäksi on väitetty, että Estonian autokannelle oli lastattu kontteja, joissa olisi salakuljetettu 150 Irakin kurdia Tukholmaan. Juuri Estonian lasti onkin herättänyt kysymyksiä, joihin ei ole näihin päiviin asti saatu kunnollista vastausta. Autolautta Estonian uppoaminen on joka tapauksessa rauhanajan pahin onnettomuus Euroopassa. Virallinen selvitys on todennut uppoamisen syyksi

aluksen keulaportin, joka irtosi liian kovassa merenkäynnissä repien auki autorampin. Tämän johdosta laivaan alkoi tulvia keulan kautta tonnettain vettä. Estonia alkoi kallistua nopeasti oikealle, ensin 15 astetta ja sitten 30-40 astetta. Laiva kallistui oikealle kyljelleen ja alkoi painua nopeasti veden alle miehistön ja matkustajien yrittäessä säilyä hengissä Estonia pohjan päällä. Estonia upposi lopulta klo 1.30 pelastajien suureksi hämmästykseksi. Pelastustehtäviin matkalla olleiden laivojen kapteenit kuvittelivat ehtivänsä hyvissä ajoin onnettomuuspaikalle. Onnettomuuden syy Tutkimuslautakunnan esittämä selitys on nielty täysin etenkin Suomessa. Suomalaisilla tuntuu olevan uskomaton kunnioitus virallisia tahoja kohtaan. Poliitikoiden ja viranomaisten esittämät teoriat ja selitykset otetaan täytenä totena vain siksi, että niiden esittäjänä on juuri korkea viranomainen. Suomessa ei taideta olla lainkaan selvillä siitä, että Ruotsissa ja Virossa asiasta on vaadittu vuodesta toiseen uusia tutkimuksia. Eri tahojen mielestä virallinen selitys, eli niin sanottu keulaportti-teoria on kaukana totuudesta. Estonian uppoamistapauksessa poliitikot ja viranomaiset ovat ilmeisesti päättäneet mikä on totta ja mikä ei. Uppoamisesta annettu virallinen selvitys on jo itsessään ongelma. Asiaa ei koskaan virallisesti ole tutkittu. Onnettomuuden tutkinnassa ei ainakaan noudatettu yhtäkään kansainvälistä lakia tai määräystä. Toisaalta on käsittämätöntä, miten alus pystyi uppoamaan niin nopeasti. Veden tulviessa alukseen laiva kallistuu ja jää kellumaan päiviksi ellei jopa viikoiksi. Nyt laiva painui meren pohjaan alle tunnissa. Yksikään sodan aikana upotettu alus ei uponnut niin nopeasti kuin Estonia, vaikka ne olivat saaneet torpedon osumia ja laivan sisällä oli tapahtunut lukuisia räjähdyksiä.

Jutun kirjoittaja vieraili Tukholmassa Estonian uhrien muistomerkillä.

Saksalainen sota-alus Wilhelm Gustloff upposi 50 minuutissa, kun se oli saanut kolme torpedon osumaa. Estonia upposi 45 minuutissa ja nopeammin kuin Wilhelm Gustoloff, vaikka uppoamiseen ei virallisten selvitysten mukaan liity


nousee esiin jatkuvasti. Estonian uppoamiseen liittyy muutenkin Itämeren valtioiden sisä- ja ulkopolitiikka Kylmän sodan jälkeisenä aikana 1990-luvun puolivälissä.

Itämeri. Rauhallinen sisämeri vai salaisen sodan näyttämö? minkäänlaista räjähdystä tai mitään mikä olisi voinut aiheuttaa näin nopean uppoamisen. On siis syytä olettaa, että keulaportin irtoaminen on vain tutkijalautakunnan esittämä teoria, jonka päätettiin

Se ei voi olla mahdollista Eräs nimettömänä pysyvä kotkalainen merimies oli todennut näin kuultuaan Estonian uppoamisesta. Hän oli ollut töissä lukuisilla Estonian kaltaisilla autolautoilla ja oli varma siitä, että yksikään Itämerellä liikennöivä alus ei pystyisi uppoamaan kuten autolautta Estonia. Pelkästään tapahtumat laivassa juuri ennen uppoamista saavat asiaan perehtyneet yhtymään epäuskoiseen merikarhuun. Estonian vahtimatruusi Silver Linde oli kello 1.00 Estonian autokannella, kun keulasta kuului “metallinen pamahdus”. Tutkijalautakunta on määritellyt matruusin olleen keulan alueella juuri keulavisiirin irtoamisen aikoihin. Vahtimatruusi totesi kaiken kuitenkin olevan kunnossa. Linden jopa tarkisti valotaulusta, olivatko visiirin kiinnitykset kunnossa. Valotaulu näytti vihreää, joka oli merkki siitä, että keulavisiiri oli kiinni. Vahtimatruusi poistui paikalta, koska oli myöhässä kierrokseltaan eikä autokannella tapahtunut mitään merkittävää.

Ilmeisesti autokannella ei ollutkaan tapahtunut mitään erikoista. Tutkijalautakunta oli kuitenkin päättänyt toisin. Se kuulusteli matruusi Lindeniä kaiken kaikkiaan yhdeksän kertaa! Joka kerralla matruusin kertomus muuttui tai sitä muutettiin tutkijoiden painostuksesta. Kuulusteluihin osallistui lisäksi Ruotsin ja Viron tiedustelupalvelun agentteja. Vahtimatruusin todistusta oli pakko muuttaa niin, että hänen havaintonsa tukisivat keulavisiirin irtoamisteoriaa mahdollisimman tarkasti. Linden saatiin tutkijalautakunnan raportissa poikkoilemaan tarkastuskierroksellaan pitkin laivaa niin, että hänen on ollut pakko havaita veden kerEstonian hylky lepää 180 metrin syvyydessä oikealla tymisen laivaan johtuneen irtirepeytyneestä keukyljellään. Uppoamisen lavisiiristä. Vahtimatruusi huomasikin paniikin syistä kiistellä vielä tänäkin päivänä olevan täydellinen ja veden tulvivan laivaan, mutta vasta sitten kun Estonian komentosilta oli lopulta olevan uppoamisen virallinen syy määrännyt hänet takaisin autokannelle. Silver Linde Muu tutkimus jätettiin sikseen ja Itämeren valtiot ei ole enää tutkijalautakunnan silmissä luotettava sopivat virallisesta selityksestä yhteisellä sopimuktodistaja, koska hän sai 2000-luvun alussa huusella, joka on kansainvälisten lakien näkökulmasta metuomion amfetamiinipaketin salakuljettamiskäsittämätön. Keulaportti-teoria ei ole kuitenkaan esta Suomeen. Linde ei omien sanojensa mukaan ainoa epäselväksi jäänyt seikka Estonian uppoamisaanut koskaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. stapauksessa. Onnettomuusyön tapahtumia koskevat Hän ei osannut suomea, mutta oikeudenkäyntiasiatutkimukset ovat edelleen kesken ja uusia seikkoja


kirjat ja tuomio luettiin suomen kielellä. Tämä on ennenkuulumatonta Suomen kaltaisessa “oikeusvaltiossa” Lisäksi poliisi ja tiedustelupalvelu kävivät jatkuvasti uhkailemassa Lindeä ja hänen perhettään. Linden kertoi olevansa niin kyllästynyt viranomaisten painostukseen, että oli loppujen lopuksi muuttanut todistustaan tutkijoiden mieliksi. Vahtimatruusi halusi vain olla rauhassa.

pamahdusten” jälkeen. Hän ei osannut sanoa mistä vesi oli tullut autokannelle. Konemestari näki vain vesimäärän lisäksi veden pursuavan autorampin tiivisteiden välistä. Tutkijalautakunta on väittänyt tuon olleen merkki keulavisiirin irtoamisesta. Todistus jää kuitenkin vajavaiseksi, koska konemestari ei missään vaiheessa nähnyt keulavisiirin aukaisemaa autoramppia. Kukaan ei nähnyt Estonian saavan tonnettain vettä keulansa kautta avoimesta autorampista! Miksi kukaan olisikaan nähnyt? Eihän autoramppi missään vaiheessa auki ollutkaan. Vettä on siis matkustajien mukaan vuotanut aluksen 0-kannelle, joka sijaitsee autokannen alapuolella vesirajan tuntumassa. Mikäli tämä pitää paikkansa, voidaan olettaa, että Estonia on saanut vuodon vesirajan alapuolelle. Autokannen alapuolella sijaitsevat ilmasäiliöt, jotka mahdollistavat aluksen kellumisen veden pinnalla, vaikka autokansi täyttyisikin vedellä. Kelluminen ei ole enää mahdollista 0-kannen tulviessa täyteen vettä. Monien tahojen esittämien tietojen perusteella Estonian hylyn oikealla puolella on vesirajan alapuolella reikä, josta vesi on todennäköisesti tulvinut sisään aiheuttaen todella nopean uppoamisen. Miten reikä on sitten syntynyt? Viranomaisten mukaan mitään reikää ei edes ole, mutta puolueettomien tutkijoiden mielestä kyse ei voi olla mistään muusta kuin räjähdyksestä Estonian keulan alueella. Seuraava osa ilmestyy seuraavassa numerossa...

Foliohatun valmistusohjeet löytävät varmaan netistä Veden kertyminen laivaan onkin suurin kysymysmerkki onnettomuusyötä koskien. Miten laivaan kertyi tonneittain vettä? Ei ainakaan Estonian keulasta, koska komentosilalle oli tullut jo ennen kello yhtä puhelinsoitto, jossa kerrottiin 0-kannen matkustajien olevan paniikissa heidän hyttiosastoonsa tulvivan veden takia. Tämä tapahtui siis ennen kuin vahtimatruusi Silver Linde saapui autokannelle. Estonian konemestari havaitsi kello yhden jälkeen vettä autokannella “metallisten

Lähdekirjallisuutta: Aula, Jorma & Sokero, Mikko: Se Uppoaa Joka Yö Kuosma, Tapio: Tapaus Estonia Rabe, Jutta: Tragedia Itämerellä Nettilähde Anders Björkmanin esittämä teoria Estonian uppoamisesta http://www.members.tripod.com/heiwaco/e7.htm Laki matkustaja-alus Estonia hylyn rauhoittamisesta http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950903

Johanna Kallio (Laastin nimi on poikkeuksellisesti muutettu)


Olen Leonid - uusi päätoimittaja, Nimi: Jenni mutta vanha tekijä niin ainejärjesIkä: Koht kaksyks Kotipaikka: Kuusaa tössä kuin lehdessäkin. Ikää kerMistä haluaisin olla tynyt kohta neljännesvuosisata kotoisin: en ainakaan ja vuosikurssi on laadukas, viides. Historiallista idolia miKouvolasta Historialinen idoli: nulla ei ole, mutta generalissimus Suvorov oli kuulemma Simana Sissonen Jonna vai Erin: Nylon aika veitikka. Haluaisin olla kotoisin vuotta 1917 edeltäBeat Paavo vai Paavo: Pesusieni vältä Venäjältä: isoisoisoisän sukutilat olisi Ettepä päässeet minusta eroon! Häähää! Olen siis kiva katsastaa.   Nylon Beatista toinen huvivastaava ja tavoitteena on siis järjestää en välitä, ABBA on paras. Ja Paavo on teille bileitä. Katsotaan mitä tästä tulee! ihan kiva nimi, kiitos kysymästä. Terve! Olen Susanna Elenius ensimmäiseltä vuosikurssilta ja tulen toimimaan Varnitsan hallituksen Toimitussihteerin kieroutuneen mielikuvituksen tuottaman pakollisten kysymysten loputtua pelottelisin V-lehden tulesihteerinä ensi vuoden ajan. vaisuudella. Eli luvassa olisiuusia juttusarjoja  (koskien mm. Ikää on 20 ja Joensuuhun ruokaa ja hölmöjä tenttejä);  laitoksen saaminen mukaan  kirpäädyin vähän sattuman joitustyöhön;  tasapainoilua  asiallisuuden ja perseilyn välillä; kautta Helsingistä. nuorempien toimittajien valmistamista tulevaan vastuuseen; Kotoisin haluaisin keskusteluyhteyksien elvyttäminen Suomen muihin historian olla jostain missä on ainejärjestöihin; sekä tietenkin aina tarvittaessa ainejärjestön lämpimämpää (ja silti ja opiskelijoiden  etujen peräänkuuluttaminen. Suuntaviivat muutin Joensuuhun?) voivat muuttuakin - yhtään ehdotusta ei tyrmätä.  Olen josja historiallinen idoli takin syystä saanut jo toimituskunnan sisällä lisänimen Lemon Nelson Mandela. peä. Aika näyttänee, oliko se perusteltua. Hyvää joulunodotusta и нового года!

Moikka! Nimeni on Jaana ja olen tulevan hallituksen rahastonhoitaja. Kotoisin olen Pohjois-Savon yyper ihanasta lentopallokunnasta Pielaveeltä ja ikää minulla on 21 vuotta. Tietenkin historiallinen idolini on suuri Simana Sissonen, jonka avulla jaksan läpi raskaan opiskelun. Paavo vs. Paavo -kysymykseen vastaan, että kyllä pielavetinen äänestää aina Kekkosta!

Hei! Olen Toni, uuden hallituksen pj. Ikää on 22 vuotta ja kotoisin olen Kymenlaakson tehtaansavuttomasta kunnasta, Pyhtäältä. Historiallisesti suurin idolini on Simana Sissonen, jonka tulisi olla jokaisen historianopiskelijan esikuva. Parhaiten minut bongaa Varnitsan kemujen lisäksi kirjastolta, Naturalta ja VPS:n pukukopista. Loppuun haluan vielä toivottaa hyvää tulevaa vuotta 2012 kaikille varnitsalaisille. P.S. muistakaa äänestää Paavoa, ei Lipposta.


Moikka! Olen Petri (2.vsk) ja teidän uusi Tiedotus- ja uusmediavastaavanne. Pyrin tulevalla hallituskaudella hoitamaan tiedotuksen (luetaan sähköpostinne spämmäämisen) ja kotisivujen ylläpidon ajallaan. Toivon myös, että bileissä kuvia ottavat henkilöt voisivat lähettää niitä minulle, jotta nettisivujen kuvagalleria pystyttäisiin ylläpitämään entisen lin mukaan.

mal-

Kotoisin olen tuolta Etelä-Karjalan helmestä, Imatran ihmemaasta. Joensuuhun saavuin Vekarajärven kuuden kuukauden metsäleikkien ja Kauniaisissa vietetyn avoimen yliopiston opiskeluvuoden jälkeen syksyllä 2010. Nyt kuitenkin mieleni tekisi karata pois täältä Joensuun kylmyydestä Californian aurinkoon. Historiallinen idolini voisi olla vaikkapa Ronald Reagan, joka todisti että huonolla näyttelemisellä ja hyvillä ystävillä pääsee pitkälle tässä maailmassa. Jonnasta ja Erinistä valitsen Erinin ja Paavoista ehdottomasti Väyrysen!

Morjes vaan kaikille. Olen Matias Vainio, hallituksen uusi kulttuuri- ja liikuntavastaava. Maailmaa on kohta nähty 22 vuoden edestä. Kotoisin olen Savon sydänmailta Riistavedeltä. Vai että mistä haluaisin olla kotoisin...? Jostain lämpimästä paikasta. Siistiä olisi olla kotoisin jostain Tyynenmeren saaristosta, ehkäpä Hawaijilta. Tsingis-Khan on ehdottomasti minun historiallinen idoli. Siinä on aika kova kaveri. Erin vai Jonna? Erin. Ja Paavoista valitsen Paavon. Näiden kahden välillä ei pysty jakoa tekemään. Tykkään matkustaa todella paljon. Viime keväänä olin kuukauden päivät reilaamassa Etelä-Euroopassa ja oli aivan loistava reissu. Matkustamaan pyrin lähtemään aina kun on ylimääräistä rahaa. Sitä vaan valitettavasti ei opiskelijana hirvittävästi ole. Toimintakaudellani pyrin järjestämään perusohjelman lisäksi vähän erilaista liikunta-aktiviteettia halukkuuden ja kiinnostuksen mukaan. Jos teillä tulee jotain hyviä ehdotuksia, niin ei kun vain fb:n tai sähköpostin kautta viestiä tai helpointa on, jos nappaatte yliopistolla hihasta kiinni, niin katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.

Nimi on Miika Raudaskoski, entinen urputtaja ja nykynen vastuunkantaja (hah!), eli kopo-sopovastaava ja varapuheenjohtaja. Ikää kertyi mittariin vajaa pari viikkoa sitten 22 vuotta. Olen syntyisin Noljakasta, varttunut Viinijärvella ja nykyään vaikutan Länsikadulla. Kotoisin haluaisin tietenkin olla sukuni mailta Ylivieskasta, Raudaskylästä, jossa nimeä ei aina kirjoitettaisi väärin. Maailman pitkästä historiasta löytyy monen monta idolia, mutta mainittakoon tässä systeemiä vastaan kapinoinut Lech Walesa. Toivottavasti onnistun sekä tässä sopokopostelussa että edaattorina astelemaan hänen jalan jäljissään kasvotonta yo-koneistoa vastaan. Toivon myös, että tulette kertomaan mikäli jokin asia opiskeluolosuhteissa mättää, jotta ”kentän ääni” kuuluisi myös yo-kunnan suuntaan. Ensi vuoden airueiksi valitsen Jonnan sijaan Erinin, tuon korvamatokappaleiden vesittäjän sekä sen ensimmäisen Paavon niistä kahdesta. God Jul och gott nytt år! Lotta Tykkyläinen 21v. Toinen huvivastaava Kotipaikka: Joensuu Haluaisin olla kotoisin: Joensuusta Historiallinen idoli: Simana Sissonen Jonna vai Erin: Jonna Paavo vai Paavo: ?

Moi! Olen Iina, toista vuosikurssia ja hallituksen järjestövastaava. Joensuuhun olen eksynyt Varkaudesta muutama vuosi sitten. Ikää on kertynyt jo 24v. Jos olisin saanut valita, olisin halunnut olla kotoisin jostain lämpimämmästä maasta kuin Suomi vaikkapa jostain Afrikasta. Jonnasta ja Erinistä valitsen Erinin. Paavosta ja Paavosta en valitse kumpaakaan.


ANOTHER TOWN, ANOTHER TRAIN -Katsaus Suomen maakuntiinMaakuntalaulut – nuo rakkaat koulujen kevätjuhlissa lauletut toinen toistaan ylväämmät viisut ovat eittämättä piirtyneet suomalaisen koululaitoksen läpikäyneiden mieliin. Maakuntalauluja yhdistää niiden omaa maakuntaa ylistävä sanoitus – jokaisen maakunnan ihmiset ovat parhaita. Seuraavassa lyhyt katsaus siihen, kuinka hyvin eli huonosti maakuntalaulut vastaavat todellisuutta. Karjalaisten laulu P.J. Hannikaisen viisu on molempien rajan tällä puolella olevien Karjaloiden, eli sen oikean Etelän ja tämän vale-Pohjoisen maakuntalaulu. Pohjois-Karjalan kasvattina olen joutunut laulamaan Karjalaisten laulun useammin kuin olisin halunnut. Karjalaiset ovat Hannikaisen sanojen mukaan laulavaista kansaa, joka on joutunut kautta aikain vieraiden valtojen jyräämäksi. Pohjois-Karjalan nurkkakuntaisesta sisäänpäin lämpiävästä selkäänpuukottaja-kansasta on kyllä tämä karjalainen ilo yhtä kaukana kuin maa on Plutosta. Ensimmäinen säkeistö olisikin parempi muuttaa muotoon: Suloisessa Suomessamme / oisko maata katkerampaa / kuin on kavala Karjalamme / selkäänpuukotuksen laaja kotimaa. Eteläkarjalaisille suotakoon laulu sellaisenaan, onhan heillä rasitteenaan itänaapurin turistit. Savolaisten laulu Karl Collanin säveltämä ja A.Oksasen sanoittama rakkaan pohjoisen naapurimaakunnan (ja vähän tuon lounaisenkin) laulu on itselleni täysin tuntematon. Meillä päin on aina todettu: ”Savolaisia emme ole, karjalaisiksi emme tule, olkaamme siis itsenäisiä!” Savolaisten laulu on kuitenkin sitä samaa sarjaa kuin muutkin: Savossa on kaunista ja ihmiset ovat hienoja. Laulussa ei korosteta liittävästi savolaisten kieroutta

tai oikeammin epämääräisyyttä. Missä on se säkeistö, jossa jahkataan ollaanko vai eikö olla, mennäänkö vai eikö mennä? Keneltä muulta kuin savolaisesta voit saada yksinkertaiseen kysymykseen yhtä monimutkaisen vastauksen? Joulutortut ovat joko kypsiä tai raakoja, eivät ”tavallaan kypsiä”.

Mun muistuu mieleheni nyt / venkoileva Savonmaa / Sen kansa kaikki hämännyt / ja kieroudella puijannut / kalakukot kaupannut.

Nälkämään laulu Ilmari Kiannon runoilema ja Oskar Merikannon säveltämä kainuulaisten maakuntalaulu tunnetaan myös Kainuun marssina. Nälkämään laulu kuvastaa kainuulaisia paljon paremmin, onhan kyseessä yksi maamme kivuliaimmista maakunnista, jossa leipä on ollut kovan työn takana. Kainuulaiset ovat laulun mukaan eläneet maasta, joka on antanut niukan elannon ankaran raadannan jälkeen. Kainuulaisuudessa on sitä samaa periksiantamattomuutta kuin pohjalaisuudessa, luja tahto vie läpi harmaan kiven ja aloitettua hommaa ei jätetä kesken. En tiedä olenko jäävi, mutta tätä mummolassa oppimaani laulua en suostu muuttamaan. Kainuulaiset ovat laulunsa ansainneet. Vaasan marssi Pohjalaasten eli eteläpohjalaisten ja ruotsinkielisten pohjalaisten veisun on niin ikään säveltänyt Collan, sanoista ovat vastanneet Alpo Noponen på finska ja Zacharias Topelius ruotsiksi. Vaasan marssissa on hieman vähemmän maakunnan maiseman ylistystä, tyydytään laulamaan runsaista joista ja merestä. Tärkemmän sijan saa pohjalaisten asema Suomen turvana lintukotomme ollessa uhattuna. Tulkitessa sanoja vuoden 1918 jälkeisestä näkökulmasta, ei voi välttyä linkittämästä niitä sisällissotaan. Tunnetusti suorasukaiset, uhittelevat pohjalaaset eivät tunnetusti vähästä hätkähdä: jos naapuri ostaa


Volvon, on itse ostettava Mersu. Ei niitä naapuri voi säikyttää / ei latistumaan saa Volvokaan / ei vauraus, rikkaus naapurin / Ei niitä naapuri voi säikyttää / ei latistumaan saa Volvokaan. Kesäpäivä Kangasalla Tuoreisiin maakuntalauluihin kuuluu pirkanmaalaisten vuonna 1995 omima Kesäpäivä Kangasalla. Temppu on oveluudessaan verrattavissa savolaisekspansioon, sillä lähes kaikki suomalaiset olivat koulussa joutuneet laulamaan tätä kesäistä rallia. Laulu on ruotsinkielistä alkuperää, asialla herrat Topelius ja Linsén, suomalaiset sanat ovat P.J. Hannikaisen käsialaa. Pirkanmaata ovat historian saatossa asuttaneet ainakin lappalaiset, ja laulun sanoista päätellen myös savolaismafian lonkerot ovat kiertyneet Pirkanmaan ympärille. On nimittäin ihmisten harhaanjohtamista laulaa runsaista järvistä lahtineen maakunnassa, joka on aika kaukana Järvi-Suomesta… Ei siitä yhdestä Nännijärvestä tarvitse ihan noin paljoa innostua. Hämäläisten laulu Suomen hitaimmat ihmiset tulevat Hämeestä. Myös heidän maakuntalaulunsa todistaa tästä. Muissa maakunnissa on sävelletty ja sanoitettu itse, mutta hämäläiset jäivät tästä junasta asemalle (vaikka se oli VR). Heidän maakuntalaulunsa on nimittäin saksalainen kansansävelmä. Aivan yhtä naurettavaa, kuin jollain maalla olisi kansallislauluna saksalainen juomalaulu. Kuvaavaa on myös, että hämäläiset ovat vasta viimeisessä säkeistössä heränneet siihen, että nyt täytyy taistella isänmaan puolesta. Muissa maakunnissa se tajuttiin jo laulun alussa. Jos miestä missä tarvitaan / maan eestä vaikka kaatumaan / niin hitaita on töhöjä / on yritystä, on kuntoa / jos mukaan keretään. Uusmaalaisten laulu Uusmaalaiset ovat aina olleet bättre folkia, varsinkin junan tuomat uusmaalaiset, joten heille lyhyehkö itsensä Janne Sibeliuksen säveltämä laulu sopii kuin silmä kuoppaan. En tiedä mitä Kaarlo Terhi on sanoituksessa tavoitellut, mutta kyllähän tämä aika veikeältä kuulostaa: Jäykkänä ja pystypäin, kuin luoto meressä / ajan aallokossa seisoo uusmaalaisella. Päijät-Häme Päijäthämäläiset eivät laulunsa perusteella viihdy kotonaan, saati sitten omassa maakunnassan. Kainuulaiset toivottavat raukat matkoihinsa merten taa,

päijäthämäläiset ovat jo siellä merten takana haaveilemassa kotiseudustaan. Tästä täytyy päätellä, että Päijät-Häme ei ole järin hehkeä maakunta. Jos se nyt edes on maakunta ollenkaan. Tätä maata en mielestäni heitä. Sen sylistä voimani saan. / Vaikka kiirehdin elämän teitä, niin kotiini tuun uudestaan. Keski-Pohjanmaan laulu Pohjanmaan maantieteelliset jakolinjat ovat vaihdelleet kautta vuosien niin paljon, että on vaikea paikantaa Keski-Pohjanmaata. Ukilleni Nivala kuuluu siihen, nykyään se on liitetty Pohjois-Pohjanmaahan. Laulu on kalajokisen Oskari Metsolan tuotos vuodelta 1929, joten Kalajokilaakso isieni maakuntana kantakoot ylpeänä tämän laulun sanomaa. Myös kansan juuret maassa on / sen turva taivaan taattohon / Kas siitä voiman saa / tää Keski-Pohjanmaa.

Kymmenen virran maa Historiallisen Pohjanmaan, eli Peräpohjolan (Lapin) ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntalaulun laulajat eivät ole päässeet sopuun missä ne kymmenen virtaa ovat? Kalajokelaisille meni jo Keski-Pohjanmaan laulu, Lapuanjoki kuuluu eittämättä Vaasan marssin alueeseen, joten täytyy uskoa A.V. Koskimiehen sanoja: Kemi, Tornio, Ounas, Oulu ja Ii / olen nähnyt uomanne aavat / Ja mieleni laajeten lainehtii / ja suoneni tarmoa saavat. Ja jos jaksaa laulaa läpi kaikki 12 säkeistöä, niin paljastuu että pohjoispohjalaiset ovat omineet laulun ansiotta itselleen. Eihän naapurilla voi olla parempi laulu kuin meillä… Pois jäi sellaisia maakuntia, joista minulla ei ole mitään sanottavaa. Älkää siis loukkaantuko paperitehtaiden Kymi ja identiteetitön Keski-Suomi. Ahvenanmaa on liian autonominen ja ketä nyt tietää Satakunnan? Kehittyvien maakuntien asialla Miika Raudaskoski


OLLAAN IHMISIKSI Varnitsan perinteinen futsal-turnaus järjestettiin tänä vuonna 5.11. Skarpin jatkoilla metsästimme edustajan jokaisesta joukkueesta ja suoritimme pienen mielipidekyselyn. Jaana Tikkanen & Toni Pohjatalo Kysymykset: 1. 2. 3.

Mitä mieltä olet futsalturnauksesta? Mitä mieltä olet joukkueesi suorituksesta? Mikä oli parasta ja paskinta turnauksessa?

Emma Åkerman (2. vsk) 1. 2. 3.

Koskinen (1. vsk) 1. 2. 3.

Mikäs tässä, mukava päivä. Hyvä joukkue. Voittokin oli lähellä, ehkä ensi kerralla sitten. Parasta: urheileminen ja yhdessä rymyäminen on aina mukavaa. Paskinta: Huonoja puolia ei tekemisen keskellä tule ajateltua.

Inka

Hyvin järjestetty, oli vähän aikaisin. Mieletön meininki! Mieletön, ihana! Ensi vuon na ei ole menetettävää… Parasta: joukkuehenki! Paskinta: harmittaa oma maali. Juho Salonen (3. vsk) 1. 2. 3.

Erittäin hyvä urheilutapahtuma. Paikalle saapunut joukkue oli erittäin hyvä. Plussaa tytöille ja vierailevalle maalivahdille. Parasta: Jatkot. Paskinta: Joukkuetoverien telominen.


Miika Raudaskoski (4. vsk)

Eve Kämi (n. vsk)

1. 2. 3.

1. 2. 3.

Ihan hyvä turnaus, vaikka viimeisen ot telun episodia ei olisi tarvittu V*tun ylpeä. Voitimme pelin ja meillä oli naispelaaja – ennennäkemätöntä! Kiitokset viitosten YYA-avuille ja ”ter veiset” niille, jotka eivät tulleet pelaa- maan. Parasta: Yllättävä menestys. Paskinta: Ei voitettu fukseja viimeisessä pelissä.

Joukkueet hyvällä asialla. Pelattiin sopivan tosissaan, osalla oli hyvä YYA-henki. Joukkue oli Timangi! Olisin toivonut enemmän dialogia, joka kuitenkin parani lopussa. Varsinkin Matti ja Mauri ohjeistivat hyvin. Odotin parempaa menestystä ja enemmän tyttöjä. Parasta: Hyvät biisit, pelit, jotka voitettiin ja onnistumiset. Paskinta: Huominen kankea olo.

Kalle Turpeinen (5. vsk)

Jouni Kumpulainen (Laitos)

1. 2. 3.

1. 2. 3.

Paria ylilyöntiä ja rumaa taklausta lukuun ottamatta hyvä turnaus. Mestarina tietenkin täytyy olla tyytyväinen. Positiivinen ilme ja rento meininki – siinä mestaruuden salaisuus! Joukkueessa ei ollut heikkoa lenkkiä. Parasta: Mestaruus: 5 voittoa, 1 tasuri -> ei seliteltävää! Paskinta: Lukuisat loukkaantumiset, poisjäännit sekä ylilyönnit.

Järjestelyt toimi hyvin, kovaa ja suht reilua peliä. Kv-joukkue, löytyi sekä saksalainen vahvistus Moritz ja brasilialainen kiharatukkainen Marco J. Naiset eivät uskaltaneet tulla rumien miesten seuraan. Parasta: Onnistumisen hetket Paskinta: Huono kunto ja vähäiset pelaajat.


SUORAAN SANOTTUNA SUOMI MUA SAPETTAA! Nyt on pimeys, loska ja lunta! Jokaisen kaamos-masentuneen suomalaisen sydämissä asuu pieni Mr. Mallorca. Haaveissaan heillä on Mombasan rannat tai Pariisi, jossa Seine hiljaa virtaa. Mutta miks` kaivata pois luota tuhansien järvien, harmaiden isänmaan kukkuloiden? On meil` tääl sininen taivas, siniset järvet sinisyyttä heijastaen.. Joo, ei! Enemminkin on meil`tääl ikävä lokakuu ja sen jälkeen talvi, jossa jäätyy naama, kassit ja sarvi! Ja kun kaikki yhteydet on poikki Tampereelta Turkuun, on aika vaihtaa maisemaa. Näiden tähtien alla tein minäkin vuosi sitten päätöksen; jaloistani karistelen loskan sekä sateen ja astun reilaajan tielle tuntemattomalle! Ja niin kuin suomalainen iskelmä, on minun tarinani joillekin surullinen, tylsä tai tarttuva mutta ennen kaikkea sen pitäisi olla opettavainen. Eli rakkaat kansalaiset, näin ei kannata toimia reilatessa. Päivä nro 1: Lento: RyanAir, myöhässä. Frankfurtin lentokentällä, yöllä: ”Ai miten niin vielä sata kilometriä keskustaan?” Bussin aikataulunkin viime hetki lyö. Koko yö ollaan vaan hengaillaan. Tää yö nyt ollaan vaan ja hengaillaan. Ei mennä nukkumaan. Päivät nro 2-3: Vaeltamista: juna kulkee vaan. Unta: ehkä väsyttää vähän, mutta nyt ei nukuta, me heilutaan taas!

Saapuminen Hollannin maaperälle. Shoppailu: järjetöntä. Erasmusbileet: liian halpaa kaljaa, jota minä tyttö juon, juon, juon minä tykkään olla kännissä. Päivä nro 4: Krapula ja vapina. Damin kauhut ja riemut: ruma, pysyvä muisto nilkassa. Lohikäärme Puffin kaupunki jää, jatkuu yö ympäri Hollannin. Päivä nro 5: Unta: kun uni ei tuu, kai vika junan penkin. Bryssel: lämpöhalvaus, kulttuurillinen elämys Grand Placella Kriek-pullot kädessä. Japanilaisten sata salamaa sattuvat silmiin. Ilta: Juodaan viinaa, tullaan viisaammiksi niin. Mahdollisuus lähteä aamulla Brasiliaan, pako brittipubista, jatkot aamuun asti, vaikka aamulla on matsii!

Päivä nro 6 ja todellisuus: Herään, joku hieroo reittä, hyi, Belgialainen lentävä puliukko ehdottelee elekielin, että näytä nyt ne rusketusraidat. Luojan kiitos suomalainen ”painu vittuun” tepsii brysseliläiseenkin ahdistelijaan! Tajuntani alkaa ymmärtää, että vuorotellen nukkuminen ei tainnut onnistua, huh laukku on vielä vieressä! Mutta sitten tulee virolainen tyttö ilmoittamaan, että näki juuri, kun kaksi miestä kohteliaasti lainasivat laukkuani, mutta palauttivat sen useita arvoesineitä vajaampana. Voin kertoo, kaipuu Karjalaan oli kova. Onneksi samainen virolainen tyttö oli niin pahoillaan kohtalostani, että lahjoitti minulle paketin muffinseja ja veitsen. Taustalla oli aurinko, joka ei lämmittänyt. Kauhean aamun jälkeen mulla kauas menolippu on ja matka käy kohti Pariisia. Laulut on laulettu, juomat juotu. Tarina muuttuu lukijan kannalta tylsääkin tylsemmäksi, kun reissuyhtälöstä jää pois alkoholi ja tilalle tulee uni(muualla kuin junassa tai aseman ulkopuolella) Todettakoon vain, että 21 päivän sijasta reissumme lyheni 14 päivään. Hauskaa oli ja suuripiirtein mittään ei muutettais: toiset on luotuja kulkemaan päämäärättömästi. Mutta, kannattaako reissun päälle lähteä täysin ilman suunnitelmaa tai kunnollista budjettia? Mä sanon viimeisen sanani ja se on ei! Matkaterveisin: Jonna Härkin


Jokelaan mä kaipaan niin taas uudelleen....

Kiitos VR taas kerran . Ensin juna hajoaa Lahteen , sen jälkeen on pakko ottaa aikataulu kiinni ja ajaa kuin mikäkin rallikuski raiteilla. Heiluu, pomppii , hyvä ettei heitä volttia. Eihän tässä krapulassa meinaa mikään pysyä sisällä. Mutta mikä muu korjaisi tätä paremmin Joensuuhun päästessäni ( jos pääsen ) kuin Wanhan Jokelan kylmä huurteinen? Tässä pöhnässä ajatukseni kulkeutuvat siihen legendaariseen tasoittavaan ja mikä olisi parempi paikka nauttia se kuin Joensuun oma, Wanha Jokela . Tuo jopa lauluissa mainittu anniskeluravintola, jossa kukin saa olla oma itsensä, eikä ketään katsota kieroon . Alangon Ismonkin kerrotaan tuossa paikassa istuneen monen monta kertaa kuten myös Tauno Palo. Ah , Tauno, olet niin upea! Jokela on hyvinkin suosittu opiskelijoiden keskuudessa ja tämä olikin eräitä ensimmäisiä baareja , mihin minäkin eksyin , kun tänne kylmään itään muutin etelän leudoista säistä. Palvelu on jo taattu ovella, kun vanhempi herrasmies ottaa takin päältäsi pientä korvausta vastaan ja lupaa säilyttää sen turvallisesti siihen asti , kunnes asiakas poistuu kukin millä tavoin , esimerkiksi pyörien portaat alas, telemarkin tehden katukivetykselle . Mutta se on se jokin , mikä tästä paikasta tekee niin maagisen . Ehkä se on se mukava ja lämmin ilmapiiri , ehkä se on Hyvös-Laurin pianon soitto kabinetin puolelta tai ne useat tutut naamat, mitä tapaa hyvinkin usein täällä. Palvelu on erinomaista ja juomat löytyvät laidasta laitaan . Muistan eräänkin illan nyt syksyllä, kun eräs kaikille tuttu vanhempi opiskelija sammui tyylillä pöytään . Vahtimestarin tullessa häntä jo ulos kantamaan , vakuutti opiskeliija olevansa kunnossa. Vahtimestari poistui ja parin minuutin kuluttua baarimikko kantoi hänen eteensä ison tuopin vettä kehoittaen häntä juomaan kyseisen tuopin ja tulemaan sitten tiskille hakemaan lisää mallasjuomaa.

Missä muissa paikoissa tälläistä palvelua saa? No ei missään . Muissa paikoissa tuo väsynyt opiskelija olisi heitetty ulos tyylikkäällä niska-pers-otteella mutta ei Jokelassa. Wanha Jokela perustettiin jo vuonna 1934 liikemies Heikki Inarin toimesta . Se on toiminut monien kuuluisuuksien suosimana paikkana jo 77 vuotta . Mutta mitäpä tekikään kulttuurisäätiö, joka omistaa kyseisen rakennuksen missä Jokela toimii , uhkasi sulkea tämän Joensuun helmen lopullisesti . Adressi veti paljon nimiä Jokelan sulkemisen eväämiseksi ja lopullinen päätös saapui hetken aikaa sitten rakennusviraston toimesta: ainakin vuoden vielä saamme nauttia paikan upeasta lumosta ja sen ilmapiirin tuomasta ilosta ja juomasta. Minusta itsestäni sekä varmasti useiden muidenkin opiskelijoiden ja kanta-asiakkaiden puolesta tämä ilmoitus oli erittäin hyvä ja iloinen näin vuoden loppuun . Nauttikaamme täysin rinnoin siis pianon soitosta , kulttuurista ja hyvästä seurasta tämän baarin katon alla ja voittakaamme talven pimeä. Sebastian Lindsten Ps. Kiitos vitusti VR , lähden nyt oksentamaan .


Kauhea kankkunen Krapula, darra, kanuuna, kankkunen, dagen efter. Suomen sunnuntain kansantauti on erittäin ikävä, epätoivottu ja varnitsalaisille tuttu vieras. Helpottaakseni siis opiskelutovereitteni aamuisia kauhun hetkiä, olen listannut muutaman niksin joilla voitte käydä taisteluun ylivoimaista darramonsteria vastaan!

Hyvä ruoka parempi mieli.

Sillä se lähtee millä se on tullukkin.

Krapulahirviön hyökätessä kannattaa satsata hyvään ruokaan. Nyt ei kannata säästellä, kämäinen nuudelipussi saa vain mielen ja kehon kärttyisäksi. Aluksi pihvit tai tortillat naamaan ja sitten sipsit, dipit, popparit, karkit ja limut pöytään. Jos sinulla oli eilen varaa ostella tuoppeja kuin viimeistä päivää, niin eiköhän sinulta myös muutama lantti liikene vatsasi täyshuoltoon.

Tasoittavat jakavat mielipiteitä, mutta joskus kanuuna on liian jäätävä ja sitä on pakko lieventää lasillisella. Joskus myös olosuhteiden pakosta bailaamista on pakko jatkaa (esim. vappu tai festarit). Tasoittava tyylejä o n myös monia. Hardcoretasoittajat saattavat vetää jopa viinapaukun olonsa nopeaksi tasoittamiseksi. Itse kuitenkin suosittelen hieman rennompaa linjaa. Sangria, skumppa appelsiinimehun kera tai lasillinen siideriä on todettu yleisesti hyviksi parannusrohdoiksi.

Hikoile viinan piru itsestäsi ulos! Saunominen on erittäin rentouttava darran tappamismuoto. Tunne kuinka rentous valtaa koko kehosi. Hemmottele itseäsi rennoilla löylyillä ja pitkillä kuumilla suihkuilla. Nestetasapainosta kannattaa huolehtia esimerkiksi tankkaamalla vissyä. Voit lopuksi saavuttaa erittäin miellyttävän ja rennon olotilan.

Vällyjen väliin puuhaamaan. Jostakin kumman syystä krapula saattaa aamulla laukaista mielettömän seksin kaipuun. Seksi on aina jees ja darra-seksi saattaa parhaimmillaan olla erittäin jees. Jos sinulla on siis joku kenen kanssa harrastaa seksuaalista kanssakäymistä darra-aamuna, niin siitä vaan railakkaasti panemaan. Hyvä seksi saattaa syrjäyttää darran kokonaan. Jos olosuhteet eivät ole kuitenkaan suoneet sinulle kumppania niin ei hätää, ratkaisu on aivan kätesi ulottuvilla.

Joukossa on voimaa. Heräät eilisillan iloisen ryyppyseurueesi kanssa samasta paikasta. Jatkot venähtivät hieman liian pitkiksi. Kaikkia seurueen jäseniä yhdistää hutera ja heikko olotila. Onneksi teillä on mahdollisuus selättää krapula hirviönne yhdessä! Mars, mars siis lähimpään ruokapaikkaan mässäilemään ja eilisillasta läppää heittämään. Kaikilla on vähän höveli olo ja yleensä krapulaläpän taso ei ole


siitä parhaimmasta päästä, mutta tärkeintähän on että teillä itsellänne on hauskaa. Rentoa yhteiseloa voi esimerkiksi jatkaa leffaan menemisellä. Kollektiivisessa darrassa tosin piilee se vaara että saatatte yllyttää toisenne uuteen alkoholitäytteiseen iltaan.

Ystävä hädässä tunnetaan. Nyt on tullut mokattua ja pahasti. Menit tekemään jotain helvetin tyhmää ja tiedostat sen. Henkinen ahdistavuus ja tuska kietoutuvat päässäsi pohjattomaksi häpeän ja epätoivon kuiluksi. Morkkis on armoton. Kysyt itseltäsi yhä uudestaan miksi, oi miksi? Vastausta et kuitenkaan itseltäsi saa. Nyt kannattaa kilauttaa kaverille. Puhelinpsykiatriaa tarvitaan enemmän kuin koskaan. Tilitä siis jollekin läheisellesi eilisillan tapahtumat ja etsi lohtua hänen viisaista sanoistaan tai hiljaisesta ymmärtäväisyydestään. Parempi vaihtoehto on oikeastaan lähteä suoraan jotain kaveria tapaamaan. Itsesäälissä rypemisellä et nimittäin saavuta enää yhtään mitään. Tehty mikä tehty.

Siisteys on puoli ruokaa. Raotat silmiäsi ja huomaat kämppäsi olevan täysi kaaos. Tyhjät pullot, tölkit ja likaiset lasit muistuttavat siitä alkoholimäärästä mikä eilen kitattiin. Nakkikioskilta ostetun burgerin jämät pöydällä antavat hienon hajuaromin joka sekoittuu vanhan viinan katkuun. Miljöön

Kotini on linnani. Myrkytystilan ollessa pahimmillaan poistuminen omasta kotikolostaan ei ole edes vaihtoehto. Ei ole tarvettakaan sillä nykyaika on mahdollistanut täydellisen darralinnoittumisen. Puhelin siis käteen ja pitsaa tilaamaan. Sohvalla pitsaa odotellessa voit myös selailla päivän tv tarjonnan. Internetin ihmeellinen maailma on myös nykyään useimmille avoin. Jos kumpikaan näistä ei kiinnosta, niin loikoile sitten muuten vaan ja tee mitä ikinä huvittaa.

Risto-Reipas Ulkoilmalla on yleensä piristävä vaikutus krapulaan. Hyvän sään vallitessa ja krapulan kohdatessa, hyvä sää kannattaa käyttää hyödyksi. Eli rennot vaatteet niskaan, nappikuulokkeet korviin ja lempimusa pauhaamaan. Tepastele rennosti ja anna puhtaan ilmaan täyttää keuhkosi. Tunne aurinko kasvoillasi ja anna tuulenvireen s e l v i t t ä ä viinanhöyryinen pääsi. Voit vaikka samalla palauttaa eilisillan pullot kauppaan ja palkita itsesi pienellä jaffa -pullolla.

Atte Lehmusoksa

kuitenkin kruunaa lattialla lojuvat lukuisat eilisillan baarikuitit. Tämmöisessä krapulaluolassa ei viihdy sikakaan. Yritä siis kammeta itsesi ylös ja saada paikka asumiskelpoiseen kuntoon. Darran laatu paranee huomattavasti kun ympäröit itsesi harmonialla kaaoksen sijaan.


Muistikuvat pikkujouluista...


VAASANKIN VERI VAPISEE

Päätoimittaja ja Toimitussihteeri keskustelevat lehden taitosta. Poikkeuksellisesti, viimeisen numeron kunniaksi, julkaisemme keskustelun. PT: Eihän tässä ees tiiä ketä äänestää? TS: Ketä niistä Paavoista, siinä vasta kysymys. PT: Kaikki kaheksan ehokasta on paskaa: yks on vetelä paska, yks on Lapin paska, yks on liian iso jytky, yks on kiero paska, yks on harmaa paska, yks on elitistipaska, yks on kommaripaska ja yks on vihree paska. TS: Äänestän itseäni. Kansa on pyytänyt, olen suostunut. Mutta tää lehti ei taas toimi. Tyhjiä sivuja, vääriä versioita. Kello on kohta kakstoista. PT: Tällästä tää on... TS: ...kun selvin päin lehtee tekee. Oluetkaan ei oo lämpimiä, niitä ei oo ollenkaan. PT: Kehtaat vielä valittaa, kun toin kaapin täytee ruokaa. TS: Mitään valita. Hyviä leipiä. Kivoja pullia. Tää toimi vaan paremmin, kun et asunu Lahdessa, pysyvästi, pahvilaatikossa. PT:Lahesta tuliki muuten mieleen (eri imuriin). Kuuntelin tossa tällä viikolla jonkun karjalaismummon avautumista ulkomaalaislääkäreistä. Kerto se siinä muutaki, mutta sitä en kuunnellu. Jakso puhua puol tuntia, ilman että kukaa kuunteli sitä. TS: V*tun karjalaiset, Suomen sudeetit, ihmisrievut. Ihmisrievut?? Ei se oo ees sana. Jos joskus vois puhuu jotain muuta, kun kaivata sinne iänikuseen

Karjalaan. “Siel paisto ain aurinko, hää siel lehmii paimensi ja kanoi kasvatti. Ain ol kesä ja käki kukku.” Ja paskat. Siellä sato syksyllä moskaa ja talvella lunta. Oli kylmää ja ankeeta. Ei ollu leipää pöydässä ja sitte tuli venäläiset... PT: Jos tekisin gradun Karjalasta, laittasin sen otsikoksi “Neuvostoliitto vapautti Karjalan”. TS: Niin, karjalaisongelmasta. Vielä kun joku vapauttas Suomen savolaisista, turkulaisista, hämäläisistä, porilaisista, pohjoiskarjalaisista, keskisuomalaisista... PT: Suomalaisista. TS: Oikeestaan ois sama tyhjentää koko tää maa ja siirtää Kreikkaa. Sinne sitten voitas perustaa filosofien johtama yhteisö, joka aloittais maailmanvalloituksen syöden oliiveja ja fetajuustoa ouzon kera. PT: Minä en sinun kanssa rupea homoilemaan. TS: Bilsan ope aikanaa sano, että ruottalaiset ei voi olla homoja kaikki, koska ne kuitenki lisääntyy. Tuo oli siis irrationaalista tohmajärveläistä puhetta. Siellä tanssitaan kuin kreikkalainen kreikkalaisen kanssa. PT: Mitä jos pikkuhiljaa ruettas taas taittamaa sitä lehtee. Vaikka ei sitä kuitenkaa kukaa lue. TS: No vielä kerran, kiellon päälle ja kiellosta huolimatta.


EDUCAN MUUTTO - THE RIDDLE Jos joku ei vielä tiedä: Itä-Savon yllätysopiston johto on päättänyt hajasijoittaa Educan ympäri kampusta. Pointti on siinä, että opiskelijat ja opettajat saivat tietää (tästäkin) asiasta sattumalta vain muutama päivä ennen päätöksen nuijimista. Nuuskiva journalisti selvitti, että tämä tapahtuma oli kuvattuna Nik Kershawin kappaleessa The Riddle, arvoitus. Tarkoituksena onkin nyt pukea harteille Nostradamuksen painava viitta ja yrittää tulkita piilosanoma vuodelta 1984.

“i got two strong arms blessings of babylon” Babylonin kaksi siunaavaa kättä tarkoittavat tietenkin hankkeen takapiruja, Helsingin norsunluutornien asukkaita: Elinkeinoelämän Keskusliittoa ja opetusministeriön fantastisia virkamiehiä. Tähän mennessä tulkintahomma näyttää idioottimaisen helpolta!

“near a tree by a river there’s a hole in the ground” Yhtä konkreettinen osoitus ennusteen paikkansapitävyydestä: olemmehan sentään melko lähellä metsää (ja asiat ovat menossa päin puuta) ja Pielisjokikin löytyy tuosta virtaamasta. “Aukko maassa” tuotti tulkitsijalle hieman päänvaivaa, mutta tällä viitata-

ankin Kuopion toriparkin rakennustyömaahan. Mistä vuonna 1984 Nik olisi voinut tietää, että UEF tulisi sijaitsemaan eri paikkakunnilla? Kuopio tahi Joensuu sama opisto kuitenkin!

“where an old man of aran goes around and around and his mind is a beacon” Ensimmäistä kertaa joudun tekemään kaksi tulkintaa: Aran on saaristo Irlannin länsirannikolla. Tämä saattaa viitata Miika Raudaskoskeen, kaikkien

Rehtori Inno Vatiivi Tehokkuus (oik.) toivottaa kaikki tervetulleiksi uuteen kampusrakennukseen (vas.). tuntemaan sankariin, joka antoi kasvot taistelulle UEFin sortovaltaa vastaan. Hänhän kävi opintomatkalla Dublinissa ja harkitsi lähtemästä omakustanteisesti sinne uudestaan - ja nimenomaan lännemmäksi. Samoin Kontturin pekoni on varmasti iskostunut jokaisen retkeläisen mieleen koko loppuelämäksi! Yhtä kaikki, edaattoriksi ja Varnitsan koposopoksi valittu Miika on joutunut pitämään tänä vuonna kiirettä ja kiiruhtamaan paikasta toiseen. Johtaako urhea urputtajamme kenties jälleen kerran yhtä kapinamarssia tuulimyllyjä vastaan? Aika näyttää. Toisen teorian mukaan kyseessä voi olla historian didaktikko Jokisalo, joka kävelee edestakaisin Educan työhuoneessaan huolestuneena tästä kehityksestä, joka ei todellakaan näyttäisi olevan edistystä. Jos joku ihmettelee, miten irlantilainen saari liittyy häneen, mainitsen vain: Länsi-Berliini oli kylmän sodan aikana saareke DDR:ssä. Varnitsan oma don Quijote tulee urputtamaan edustajistossa 55 äänen voimalla.


“nights in the scullery and days instead of me i only know what to discuss” Maininta scullerystä (kts. kuva), eli astian/pyykinpesuhuoneesta tarkoittaa tietenkin opistojohdon aivopesuyritystä: Educan muuttoa perusteltiin homeongelmalla. Se todellinen syy taitaa kylläkin olla yksinkertainen kosto: kun urhea savonlinnalainen opiskelijakolmikko sai kesän pyhiinvaellusmarssillaan osaltaan pelastettua Savonlinnan opettajalaitoksen, opistojohto päättikin pistää matalaksi sen sijaan (=instead of) Joensuun opettajaverstaan ja sen kylkiäisenä aloitti vielä suuret yt-neuvottelut, vaikka lupaili aikaisemmin aivan toista. Eli ero sanojen ja tekojen välillä on yhtä selvä kuin yö ja päivä! Eli keskustelun aiheet ovat päivänselviä.

Pitkän analyysin (ja parin kolikonheiton) jälkeen ilmoitan, että mustalinnulla tarkoitetaan rääkkyläläisen Värttinä -yhtyeen Musta Lindu -albumia. Kansalliset itkuvirret tulevatkin tarpeeseen, sillä värttinähän symboloi saduissa nukahtamista. Voimmeko siis aloittaa joensuulaisen opettajakoulutuksen kuolonuneen nukahtamisen lähtölaskennan?

“to keep from burning history seasons of gasoline and gold” Seuraava parisäkeistö toistaa jo vähän aikaa sitten alkaneen kehityksen historian opetuksen savustamisesta pois opistosta, suorastaan kirjarovioista. Bensa ja kulta viittaavat hiljattain valmistuneeseen, maksulliseen autoparkkiin Areenan ja Vesikon vierelle. Totta tosiaan: uusi kausi - nimittäin rahan - on alkanut!

Sinikka-lintu, eli bluebird tarkoittaa tietenkin Nissanin/Datsunin Bluebird -mallia. Sitä valmistettiin vuosina 1957-2001, eli yhteensä 44 vuotta. Tämä meinaa, että Varnitsalla on enää 3 vuotta elinaikaa, ennen kuin siitä itsestään tulee ironisesti historiaa HiMa -laitoksen ja muiden pehmeiden tieteiden kanssa…

“i got time to kill sly looks in corridors without a plan of yours“

Lopetan yhteydenpidon tuonpuoleiseen maailmaan ja pyyhin kylmän hien otsalta. Tällaista tulevaisuutta ei moni haluaisi vapaaehtoisesti nähdä...

Mitä kaikesta tästä seuraa? Tietenkin pelon ja epäluuloisuuden ilmapiiri: kyräilyä opiston käytävillä ja ajan kuluttamista, sillä muidenkin yllätysten paljastuminen on todellakin pelkkä ajan kysymys. Enää et ole oma herrasi ja pitkän tähtäimen suunnitelmien tekeminenkin on turhaa, kun työ- tahi opiskelupaikka saattaa lähteä alta milloin tahansa.

“a blackbird sings on bluebird hill thanks to the calling of the wild”

Leonid “Karpo” Yakovlev P.S. Yliopiston johdolle suosittelisin sulkemaan säästömielessä Auroran ja muuttamaan Savonlinnaan. Nimittäin Olavinlinnaan. Sieltä on sitten hyvin tyylikästä hajottaa ja hallita keskiaikaisten ruhtinaiden lailla, syöden nuorten opistotukijoiden selkänahasta revittyjä lötsyjä ja kuunnellen vuosittaisia oopperajuhlia.

+

=?


Paska l is t a SUOMEN paskimmat ARTISTIt

Paskalista syventyy musiikkiteeman mukaisesti kotimaisiin artisteiksi itseään kutsuviin suunaukojiin. Yhteistä kaikille listalle päässeille on se että he saavat kuulijansa toivomaan näille kurkkusyöpää, tai sitten vaikkapa äkillistä kuuroutta itselleen. Idols-laulajat

Tero Vaara

Se aah, niin söpö ihanan ujo poika niissä viiksissään. Trukkikuski(lesbo) Hanna Pakarinen. Antti Tuisku. En hajotukseltani muista useampaa. On varsin ironista että Idolsista ovat kiinnostuneet vain teinit sekä naiset, näillä ryhmillä kun on noin 3 päivän mittainen muisti, niin nämä hirviömiäiset luomukset jäävät sitten piinamaan meitä tavallisia ihmisiä.

Tämä Suomen paskimman poprockbändin perustaja on kotoisin Porista. Mutta koska tähän juttuun on saatava pituutta, voi lisäksi mainita hänen hienon persoonansa. Tero Vaaran kotisivujen ja iltalehtien haastattelujen perusteella hänen voisi luulla olevan persujen kansanedustaja. Monikulttuurisuus on kommunismia, tummaihoisten bussikuskien pahoinpitelyt urbaanilegenda ja islam sama asia kuin uskoisi joulupukkiin.

Lauri Tähkä Eikö joku voisi lyödä tätä pohojanpelleä toiseenkin silmään että olisi ne silmäkulmat samalla korkeudella, ja katoaisi se virne naamalta. Tähkän ainoa hyvä ratkaisu lienee sen elonkerjuun lopettaminen, mutta menisi nyt sinne sossun luukulle itkuvirsiään laulamaan eikä tulisi enää radioasemille ihmisiä piinaamaan.

Petri Nygård Koska suomalainen nuoriso (amikset) olivatkin viimeaikoina käyneet turhan laimeiksi ja puhuivat lähestulkoon ymmärrettävästi, saapui Petri Nygård muuttamaan tilanteen. Vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan: ”siitä puhe, mistä puute”, Esa Pakarisen rillumareiaikoina oli siis lavan takana viinaa vähänlaisesti mutta naisia roppakaupalla?

Arttu Wiskari Kun tämän ihastuttavan sanailijan luritukset kajahtavat radiosta tulee ensimmäisenä mieleen miten mukavaa olisikaan jos Stalin olisi tosiaan vallannut Helsingin ja puhdistanut äänimaisemaa pilaamasta Wiskarin ja vastaavanlaiset lurittelijat. Ja kohdalle sattuessa tästä miehestä voisi tehdä tuntemattoman potilaan teho-osastolle.

By: Elmo Nuutinen


Hyvönen selostamaan ihan kaikkea urheilua TV:hen! Fukseilla oma suljettu FB-ryhmänsä. Varnitsan Aseellinen Siipi ei anna vielä virallista kommenttia vaan jää odottavalle kannalle. On se jumalauta kun ei voi mennä mihinkään baariin ilman että törmää varnitsalaisiin. nimim. Raitistukaa Agoran teologiasiipeen pakolliset huumetestit!

Sotilasdiktatuuri Varnitsaan! Talousasiat saadaan heti kuntoon ja turistien kävijämäärät nousevat. nimim. Mustat everstit “Milloin mahtaa hallintopäällikkö keksiä, että keskitetään säästösyistä (t)ulostumahdollisuudet Kuopion kampukselle?” Nimim. Kirjaston vessan stalkkari

Missä se lumi viipyy!? Haluamme järjestää suksi ekskursion Talvi Sodan sankarillisille taistelu paikoille! Nimim. Isäm Maan Lieksalaiset puolustajat Mistä ryhmäkoheesiosta noi fuksit oikein puhuvat!? Nuo kurssitoverinne (jopa töhöt) ovat tulevia kilpailijoitanne samoista työpaikoista ja tukirahoista. Nyt järki käteen ja välit poikki! Nimim. Kyräilijä ja selkäänpuukottaja - pakosta

Fuksit! Tehkääpä tekin vaihteeksi jotain tyhmää, niin toimituskunnan ei tarvitse kirjoittaa juoruja itsestään.

Missä se lumi viipyy!? Haluamme järjestää suksi ekskursion Talvi Sodan sankarillisille taistelu paikoille! Nimim. Isäm Maan Lieksalaiset puolustajat Minna Holopainen ja Heidi Ruotsalainen saivat opinnäytteensä ihan kirjaksi saakka. Toimituskunta onnittelee!

nimim. Eräs Vanhan Kaartin edustajista

Uusi hallitus on paska! T: Vanha hallitus

Toimituskunta onnittelee entistä päätoimittajaa, nykyistä viittä vaille maisteria Heli Huhtamaata gradustaan saadusta Laudaturista. Hyvä Heli!

nimim. Mielikuvitukseton

Voisko joku kertoa, että kuka saatanan mikkihiiri noita yliopiston sivuja ylläpitää? Sivut ei toimi ja sähköpostiin ei pääse. Sanoin syksyn alussa, että tää paikka ei ole enää entisellään. Mikään ei toimi. On se kiva olla oikeassa.

V-lehti pahoittelee Timo T.A.n sokeutumista: Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää!

Varnitsan lukijat vaativat tietoa ja kuvia! Varnitsa tarvitsee oman: a) Schaumannin b) Hannu Karpon c) toimiston Yhteydenotot Varnitsan Aseelliseen Siipeen.


Varnitsa ry.

JJ LEHDON PUOLELLA jo vuodesta 1970


Varnitsa 5/11