Issuu on Google+

istoriallinen Varnitsa and Joensuu

4/2012


II

Sisällys 3 4 5 6 8 10 14 16 21 25 26 28 30 32 34 36 39 40 41 42

Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Kuumemittari Sopon ko(m)posti Vaihtariraportti, USA Professorit äänessä RAIlakas edari Fuksiaisraportti Futsal-ennakko Minä vs. Minä Tommin juttu? Matkaraportti, Japani Paikallishistoriaa Pendolino Alkoholi Taisteluraportti, Eno The Battle of Palaveri Paska lista 10 käskyä V-viestit

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehti Varnitsa 4/2012 ISSN 1236-3995 Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry. Päätoimittaja: Leonid Yakovlev Toimitussihteeri: Sebastian Lindsten Kirjoittajat: Susanna Elenius, Jonna Härkin, Antti Härkönen, Henri Koponen, Valtteri Kärkkäinen, laitos, Anni Lampinen, Juha Lehtinen, Heli Lohtander, Soila Mykkänen, Taru Nevalainen, Katri Perho, Toni Pohjatalo, Pekka Pohjola, Miika Raudaskoski, Joni Ylimäki Postiosoite: Itä-Suomen yliopisto, Historian laitos, PL 111, 80100 JOENSUU S-posti: varnitsa.ry(a)gmail.com.fi tai yakovlev(a)student.uef.fi Painos: 100 kpl


III

Pääkirjoitus Päätoimittajan naputteleman tekstin, jota nyt luet, tulisi parhaillaan syventää jotakin ajankohtaista aihetta. Mutta minkäs teet, kun tärkeät asiat on jo mainittu juurta jaksain lehden sivuilla: sähköisestä tenttimisestä väännetään rautalankamalli koposopomme palstalla, YO-kunnan edustajiston kokouksesta on raportoidaan minuuttiaikataululla, professorijohto avautuu järjestelmästä ja kieliopista. Varnitsalaisten aktiivisuus urheilussa on noteerattu useaan otteeseen - jopa puheenjohtajan palstalla. Muutenkin elämä tuntuu rullaavan eteenpäin kuin etukäteen suunnitellusti, kuin juna rautatietä pitkin. Muutokset ovat vähäisiä: syksyä seuraa talvi, kansa äänesti taas väärin, kevään etelänmatkalle on varattava lennot jo nyt, jotkut lehden toimittajat lähettävät artikkelinsa myöhässä - jos lähettävät. Havahduin, kun kahvipöytäkeskustelukumppanin kommentti oli täysin sama mitä suunnittelin sanovani itsekin. Olenkin ollut viime aikoina täysin samalla aaltopituudella vanhempien opiskelijatovereideni kanssa. Jatkamme toistemme lauseita ja viemme sanoja toisten suusta. Johtopäätös on selvä: olemme muhineet yhteisessä kattilassa tarpeeksi. Ainejärjestömme tulisi saada piristysruiske uudesta verestä. Kerronpa provokatiivisen tositarinan nuorempien vuosikurssien edustajien itserakkauden tökkäämiseksi. Eräs historian sivuaineopiskelija valitti, että historian fuksit(?) eivät tunnistaneet luentodian kielinäytteestä saksaa. Ja se oli kuulemma noloa. Peräti hölmöä, kun heidän piti vielä kysyä luennoitsijalta varmistaakseen oikean kielen. Sivuaineopiskelija tuhahti - kaikenlaisten kanssa sitä joutuukin olemaan samoilla luennoilla. Jätän kertomuksen omaan arvoonsa, sillä lähde oli subjektiivinen, enkä itse ollut todistamassa tapahtumaa. Yksi asia on kuitenkin varma: epäselvyydet on kysyttävä ja selvitettävä. Sanon tämän tuutorina ja entisenä fuksina. Uusilta opiskelijoilta ei vaadita kaiken tietämistä. Meiltä vanhemmilta sen sijaan odotetaan jo jotakin. Parhaamme myös teimme. Enää emme pysty yllättämään. Kanssaopiskelijoiden, laitoksen henkilökunnan, opistojohdon (sekä koppavien sivuaineopiskelijoiden) katseet kääntyvätkin hiljaiseloa viettäneisiin varnitsalaisiin. Reilun kolmen viikon kuluttua pidetään ainejärjestön syyskokous, jossa valitaan Varnitsalle uusi hallitus. Tämä tehdään, jotta ainejärjestö jatkaisi olemassaoloaan. Onkin siis toivottavaa että Sinä, rakas lukija, tulisit kokoukseen ja tyrkyttäisit itseäsi tai aktiivisia kavereitasi tämän tapahtumien soihtuviestin jatkajiksi. Iällä tai vuosikurssilla ei ole tuossa vaiheessa mitään väliä, vaan halu auttaa, osallistua ja kehittää ainejärjestöä ja itseäsi ratkaisee! Hallituksen lisäksi opinahjossamme on muutakin osallistumisen arvoista: kerhot, edari, teatteri, noin muutama mainitakseni. Huomisen historiaa kirjoitetaan tänään. Kliseistä. Vuosikymmenien kuluttua on vain myöhäistä yrittää muistella itseään osana opiskeluajan tapahtumia, jos ei niissä ollut mukana: ”Onko Mikkeliin mänijöitä? Juna mänj justiinsa.” Leonid Yakovlev


IV

Puheenjohtajalta Tätä palstaa vaivaa tässä lehdessä inspiraation puute. Tosin ihmisten tietämättömyys viime vapun ilmaisesta alkoholitarjonnasta kertoo, ettei tämän palstan sisällöllinen köyhyys monia hetkauta. Mutta tiukat valituksen aiheet ovat tällä hetkellä vähissä. Aina on tietenkin perus KELA ja VR –marinat, mutta ne nyt hetkauttavat ihmistä yhtä paljon kuin autopommiräjähdykset Lähi-idässä. Varnitsan toiminta on ollut perinteisen aktiivista ja pieniä uusia tapahtumia on myös järjestetty, kuten paintball ja ensi viikolla leffailta. Tällä saralla kaikki on siis mallillaan. Fuksit ovat omaksuneet yliopiston tavat erittäin hyvin ja ovat ryhmäytyneet, varsinkin keskenään, jopa pelottavan hyvin. Ei siis avautumisen aihetta siitäkään. ISYYkin on joko jättänyt kaikki mielipuoliset päätöksensä keväälle tai on muuten vain tauolla. Kahviakin saa kampuksella jakaa taas normaaliin tapaan. Laitoksen sisällä oli suurta vääntöä sähköisen tentin järjestämisestä, mutta siitäkin asiasta päästiin sopuun. Ei siis mitään kirjoittamisen aihetta siitäkään. No, entäs yliopistohallinto ja rehtorimme Perttu Vartiainen? On aivan pakko löytyä jotain järjen vastaisia toimia pienen opiskelijan pään menok-

si. Suurennuslasi käteen ja kuuden tunnin tutkimisen jälkeen löytyy… ei niin yhtään mitään! Onko kaikilla pukumiehillä ollut koko syksyn kiire jakamassa lentolehtisiä, hernekeittoa ja sipsejä kaupungin torilla vai mistä on kyse? Toimittajan kirjoittamattoman ohjesäännön mukaan on turha kirjoittaa mitään, jos tarjolla on vain hyviä uutisia. Kun asiauutisia ei ole, niin revitellään kakkoskorin uutisilla kuten viihdehömpällä ja urheilulla lööpit täyteen. Ja tässä tapauksessa jälkimmäinen sopii kuin nenä päähän, sillä Varnitsan syksy on ollut urheilumenestystä täynnä. Voitto liikuntailtapäivän rentofutiksessa toi Varnitsan palkintokaappiin ensimmäisen pokaalin, jota sinne ei ole itse ostettu. Sählyliigan avauksessa kaatui viime kauden mestari Praxis, ja vaikka seuraavassa ottelussa tuli tappio, voi mestaruuskuoharit tuikata hankeen heti kun sellainen on omalle pihalle satanut. Saa nähdä, minkälaisiin sankaritekoihin varnitsalaiset yltävätkään futsal-turnauksessa ja muissa loppusyksyn tapahtumissa!

Toni Pohjatalo, pj (seuraajaa haetaan)


V :n KuumemiTtari II NOUSUSSA: II ii LASKUSSA: ii

2. Tungos. Pyörätelineillä on jäätävä tungos, kirjaston tietokoneille on kaamea tungos ja jokaisessa ruokalassa on mammuttimainen tungos. 3. Politisoituminen. Fuksit jaettiin heti poliittisiin leireihin. Kokkarit kokevat tulleensa kiusatuiksi. Vassarit ovat muuten vain katkeria. 4. Takinkääntö. Vaikka vaalit vasta olivat ja tämä teksti on kirjoitettu ennen niitä, ovat ensimmäiset valitut valtuutetut jo varmasti ehtineet pyörtää kaikki lupauksensa. 5. Hippeily. Laitos on päättänyt tuhota suomalaisen metsäteollisuuden ja säästää paperia. Jos talvisodassa olisi ajateltu ympäristöä... 6. Vanhempien opiskelijoiden syysvitutus. Kesätöiden aikana unohti miten perseestä opiskelu itse asiassa olikaan. Tuttuihin opiskelukavereihinkin ehti jo kyllästyä. Eikö joululoma voisi jo tulla?

ei vällisyys. Tiloja tä ys a ij el k is p O 1. inoaa iskelijoille, Kela va henää vuokrata op ää baarit kiinni ka st pi a ka uh en än ja Räs ollaan lvan kaljan. "Me delta ja kieltää ha levaisuus?" nuoriso, missä tu mavuosi 2. Tiedotus. Tiedottamisen tee tiedottaISYY:ssä päättyi, samoin loppui ja piilotminen. UEF panttaa päätöksiään soitella taa ne Intraan. Ketä kiinnostaa UEF:n yökaudet hallituksen jäsenille tai johdolle saadakseen tietoa? a mei. Suomess m is iv t k n a is n 1990-luvu a 3. Kansala a k s o k in u min k ko on nee huonom äätöksente p :n F E U . ien ja kaikkia v laman jälke e e s u k s tiedotu Pulkähmintää, e mitään?? te i e n a a k u ak histä?? tuttaa, mutt kiinnosta rä i e a e lv o p u lamössösuk

4. Terv eys. Ku ume ja arkipäivä flussa ov ä ja osa at taas varnitsala tänyt he isista on tkekesi t oimipiste elle saak ensä Tik siirka. kamäsairauksin Tästä huolimatt a yleisim a säilyvä pin t ilmenevä t vatsata pe-su välisenä y ä u ön dit sekä iskevä pä vkl aamu ä änsärky ja muistin isin menetys . 5. Kisakunto. Vanhemmat opiskelijat eivät päivystä enää anniskelupaikoissa. Fuksit ovat erittäin pettyneitä!

6. Palaveri. Ei ole enää entisensä, ei.

1. Elintaso. Fuksit asuvat ruutukaavalla, ryyppäävät porukalla baareissa arkisin ja matkustavat viikonloppuisin ympäri Suomea. Samaan aikaan vanhukset jakavat lehtiä öisessä Rantakylässä ja tekevät hintavertailua Euroshopperin ja X-tran tuotteiden välillä.


VI

n o oP

S

Syksy lähti vauhdikkaasti käyntiin uusia fukseja tuutoroimalla ja itse opo-fuksina pallo hukassa pyörimällä. Soporintamalta ei kuulunut mitään uutta, koporintamalla sen sijaan alkoi kiivas tulitus poterosta toiseen. Sähköinen tenttikriisi kuumensi ainakin allekirjoittanutta, joka sai tulitukea Corioliksen ja Loikan kopoilta Emmiltä ja Mikolta sekä ISYY:n hallituksen kopo-Marjolta (puol.). Keväinen päätös siirtyä HiMassa sähköiseen tenttiin oli pistetty toteen, mutta hieman erilaisena kuin osa toukokuun koulutuspäivässä olleista oli tulkinnut. Aiheen tiimoilta käytiin neuvotteluja kolmen ainejärjestön, ISYY:n ja HiMa-laitoksen kesken. Poterot olivat aika syviä, kun laitoksen puolelta ilmoitettiin: ottakaa tai jättäkää! Tuli mieleen vanha sanonta ”vallankumous söi lapsensa”, eli pitääkö tässä nyt luopua kiivasti ajamastaan uudistuksesta ”tulkinnallisten erimielisyyksien” vuoksi?

Ainejärjestöjen mielestä sähköinen tentti olisi tullut ottaa käyttöön rinnakkaismallina paperiselle tentille, laitoksen näkökulmasta tämä olisi lisännyt kohtuuttomasti henkilökunnan työmäärää. ISYY:n kanta asiaan oli samanlainen kuin meillä, eli ei mentäisi pää edellä puuhun. Asiassa käytiin ihan hyvähenkinen keskustelu Jukka Korpelan ja Jonna Kososen sekä edellä mainittujen kopojen kesken. Neuvotteluissa ei päästy ainejärjestöjä täysin tyydyttävään ratkaisuun. Historian osalta tämä tarkoitti prof. Katajalan syventävien tenttien siirtymistä vain sähköisiksi ja yo-lehtori Nevalan sosiaalihistorian siirtymistä rinnakkaismalliksi. Lisäksi päätettiin, että aiheesta kerätään ainejärjestöjen toimesta palautetta ja keskustellaan jatkosta maaliskuun aikana 2013. Vaikka ratkaisu ei kaikilta osin tyydytä, voi sen kanssa mielestäni elää. Sähköinen tentti on tärkeä opintojen sujuvoittamiseksi esimerkiksi jo muualla asuvien osalta. Tätä palvelevat sähköiset syventävät tentit. Pääasiassa Joensuussa oleskelevien osalta tärkeintä olisi saada järjestelmään tentit, joissa kirjojen saatavuus on heikkoa. Uusi järjestelmä aiheuttaa aina muutosvastarintaa ja pelkoja, joita on varmasti sekä opiskelijoiden että opetushenkilökunnan puolella. Lisäksi yliopiston tarjoamat erittäin rajalliset resurssit vaikeuttavat järjestelmän käyttöönottoa. Siksi on erittäin hienoa, että HiMa-laitos on tässä asiassa ottanut edistysaskelia kohti aitoa 2010-luvun yliopistoa. Täytyy myös kiittää henkilökuntaa joustosta asian suhteen. Nyt katsotaan miten homma lähtee pyörimään ja siinä pallo on jokaisella opiskelijalla: käyttäkää uutta järjestelmää ja antakaa siitä palautetta sähköpostilla, Facebookissa, kahviossa, bileissä, Varnitsan foorumilla, kirjekyyhkyillä tai savumerkeillä. Kehitys kehittyy, mutta siihen voi ja pitää vaikuttaa! Syksyisin sopokopoterveisin Miika Raudaskoski


VII

Nehän ovat kuin kaksi marjaa

VRn makasiinien palo Joensuussa <- 7.10.2012

VRn makasiinien palo Helsingissä 5.5.2006 ->

:n GalLUP Kannatatko maksullista opetusta yliopistotasolla?

17 - Ei! Maksuttomasta koulutuksesta ei saa tinkiä! 15 - Ainoastaan EU:n ulkopuolisille kansalaisille. 3 - Ulkomaalaisten tulisi olla töissä Suomessa ilmaiskoulutuksen saatuaan. 3 - Lakkautetaan koko yliopistolaitos!


VIII From NOLA with love Loyola University, New Orleans, Louisiana On elokuun loppu. Lämpötila on noin 35 celsiusastetta, ilmankosteus samaa luokkaa kuin saunassa. Mutta onneksi sisällä on viileää. Yllättäen ikkuna avataankin asunnon lämmittämiseksi. Luojalle kiitos ilmastoinnista, ikinä en ole palellut niin paljoa näillä leveysasteilla. Ainoa ilmastoimaton kulkuneuvo onkin raitiovaunu, joka suurta melua pitäen kulkee kampuksen edestä. Mutta valtavien tammien ja psyykkaavan mahtipontisten huviloiden varjossa on mukava kulkea, väistellen tammenterhoja, liskoja, torakoita ja edellisen tulvan mukanaan tuomia simpukankuoria. Oppikirjojen puute ja vähäinen opiskelumotivaatio eivät haittaa, sillä ensimmäisen viikon luennot on peruttu lähestyvän hurrikaanin takia. Seuraavat päivät vietämme pimeässä huoneessa elävän musiikin, kummitustarinoiden ja päihteiden parissa, tuijottaen kun vesi virtaa lattiamatolle ikkunanraosta. Kukaan ei kuitenkaan valita, vaan hauskaa on pidettävä myös täydellisen tuhon keskellä. Kun professori lähettää vielä sähköpostilla kotitehtäviä myrskyn aikana, tiedät olevasi New Orleansissa.

Miten tätä kaupunkia kuvailisikaan? Katsokaa karttaa, katsokaa Katrinan vuonna 2005 aiheuttamia tuhoja, ja saatatte ymmärtää miksi tämä paikka on jotain aivan muuta kuin Yhdysvallat.. Ja silti niin selvästi Yhdysvallat. Amerikkalaisen elämän materiaalinen puoli lienee kaikille tuttu ja se on täällä aina saavutettavissa. Se on kuitenkin vain pintaa. Parasta lienee New Orleansin asukkaiden huoleton ja iloinen elämänasenne (suosittu nimitys onkin The City That Care Forgot). Asiathan menevät aina päin helvettiä, joten miksi huolehtia liikoja? Tämän todellisuudesta paon (tai ehkä todellisuuden löytämisen?) välineeksi paikalliset ovat kehittäneet uskomattoman musiikkiskenen, nautinnollisen ruokakulttuurin ja kaikkea suvaitsevan asennoitumisen toisiaan kohtaan. New Orleans ei suinkaan ole muuta Amerikkaa kauniimpi mitä tulee rotuerottelun, sorron ja väkivallan historiaan. Vauras satamakaupunki Mississippin varrella on nostanut useita lippuja salkoon kolmen vuosisadan aikana; Ranskan, Espanjan, Yhdysvaltain ja Etelävaltioiden. Samalla kun kaupungin olemus on luonut kärsimystä, vääryyttä ja konflikteja, on se luonut myös erittäin paljon hyvää. Tosin ei ehkä kaikkien näkökulmasta; hyvän maun rajat eivät ole kovinkaan tiukat ja kaupungin seksuaalinen, taiteellinen ja sosiaalinen vapaus saattavat saada vakaumuksellisen kirkossakävijän varpailleen. Vastahakoisesti käytän muutaman lauseen amerikkalaisen yliopiston kuvaamiseen. Opiskelijat ovat nuorempia, opettajat parempia, luennoilla käydään, kotitehtävät tehdään, luke-


IX mista on paljon. Loppujen lopuksi asiat tuntuvat jopa jäävän päähän. Elämä kampuksella on omituista tasapainottelua opiskelun ja vapaa-ajan välillä. Yleensä vapaa-aika voittaa, kolmessa vartissa kun pääsee mihin tahansa kaupungin alueella. Ikäraja alkoholin paheille on 21, mutta paikalliset löytävät keinot. Paras kuvaus paikan luonteesta tuli udellessani toisen vuoden opiskelijalta jesuiittayliopiston suhtautumisesta railakkaaseen opiskelijaelämään: ”Ei tämä ole mikään yliopisto, tämä on huumerinki.” Neljän yliopistovuoden uuvuttamana pystyin kuitenkin vielä löytämään aitoa opiskelun iloa täältä, ja voin lämpimästi suositella kokemusta sekä oppimis- että viihtymismielessä. Jos menette Yhdysvaltoihin, jättäkää mieluummin New York ja Los Angeles väliin. New Orleans voi olla pienempi, köyhempi ja vieraampi, mutta se juuri tekee siitä mahtavan paikan. Vastaavaa vapautta ja monimuotoisuutta ei monesta paikasta löydy, ja allekirjoittanutkin yrittää vielä lähes kahden kuukauden asumisen jälkeen epätoivoisesti koota listaa käymisen arvoisista paikoista. Mitä tutummaksi kaupunki tulee, sitä enemmän siihen rakastuu. New Orleans ei ole uniikki vain Amerikassa, vaan se on sitä koko maailmassa.

Avuksenne listasin muutamia asioita, joita täällä kannattaa/ei kannata tehdä. +++ Ruoka – Mikä tahansa menee, mainettaan paljon parempi amerikkalainen pikaruoka tai paikallinen merellinen, rasvainen ja mausteinen keittiö. ”Want your water fried? You got it!” ++ Bileet – Muistele elämäsi villeimpiä bileitä. Kerro se kahdella. Toista pari kertaa viikossa. Profit? Paikalliset osaavat juhlia, suositeltavia etenkin housepartyt ja festivaalit. ++ Tuntemattomille puhuminen – Itse asiassa välttämättömyys. Unohda kaikki mitä kuvittelit amerikkalaisista. Satunnaiset kohtaamiset baarissa, kadulla tai raitiovaunussa ovat New Orleansin parasta antia. + Bourbon Street – Ranskalaisen korttelin vilkkain katu. Maineeltaan tuttu hyvin monelle, livenä jotain uskomattoman psykedeelistä ja villiä. + Kävely – Vaikka tämä on autojen maa, täällä kävely kannattaa. Parhaat paikat löytyvät eksymällä, ja sää on aina viehättävän arvaamaton. + Road trip – Vaikka kaupunki on saavutettavissa jalan, sen ulkopuolelta löytyy hämmentävän hienoja kohteita. Osavaltionakin Louisiana on melko uniikki. Kaupungin ulkopuolellakin ykkösiä ovat ruoka, ranta ja ihmiset. - - - Suppeamielisyys – Ei sillä että se ikinä olisi hyväksi. Ei ainakaan täällä. Älä tuomitse. Elä ja anna muiden elää. - - Kotiin kävely öisin – Katuvalot? Mitä ne on? Ylpeänä tilastojen kärjessä aseellisissa ryöstöissä ja raiskauksissa, taksi kannattaa usein. - Bourbon Street – Syystäkin molemmilla listoilla: turisteja, oksennusta, alkoholia, huutoa, paljaita rintoja. Hyvää vai huonoa? - Deep fried butter – Just… Don’t.

Henri Koponen


X

Laitoksen johtaja puntarissa Varnitsa-lehden toimittaja Toivo Hyvä-Uskola yllätti laitoksen johtajan, professori Jukka Korpela kesken iltapäiväisen teetuokion eikä hellittänyt ennen kuin sai vastaukset opiskelijoita jo pitkään jäytäneisiin kysymyksiin. Kolmannen teekupin hurmiossa professori latelikin erinäisiä totuuksia, joista näyttäisi diplomatia ja itsekriittisyys olevan kaukana. Toisaalta professori korosti entisenä diplomaattina sitä, että diplomatia ei ole kukkaispuhuntaa vaan asioiden hoitamista kulloinkin sopivin keinoin. Historiallisessa katsannossa myös ydinsota kuuluu diplomatian keinoihin.

THU: Miten uudistaisitte UEF:ia jos saisitte itse päättää? JK: Ensiksi lakkauttaisin kaikki älyttömät, keskiaikaiset luottamuskonklaavit kuten tiedekuntaneuvostot. Ne ovat aivan tarpeettomia ja vieraita koko nykyiselle hallintokulttuurille. Kuten rehtori totesi nettikolumnissaan valta edellyttää vastuuta. Näillä konklaaveilla ei ole mitään vastuuta, vaan jäsenet tulevat paikalle jos tulevat ja tekevät päätöksiä päivän fiiliksen mukaan. Vaikka valtaa on riisuttu, voivat nämä keskustelukerhot edelleen haitata toimintaa. Toiseksi yrittäisin uudistaa yliopiston hallituksen. Siinä on valuuvika. Yliopistoa ajatellaan nykyisin suuryrityksenä ja hallituksen ja sen puheenjohtajan linjaukset otetaan vakavina seniooritason neuvoina ja omistajien ammattimaisina puheenvuoroina. Näin on pörssiyh-

tiöissä, mutta näin ei ole yliopistoissa. Suomalaiset yliopistot ovat maailmantasoa, mutta niiden hallitukset koostuvat pääosin maakuntasarjan osaajista ja junioritason tutkijoista. Ei niiltä voi odottaa mitään oikeita linjanvetoja tieteen ja yliopiston kehittämisen osalta. Kolmanneksi katsoisin, että yliopisto alkaisi toimia nykyisen lain mahdollistamana aitona työnantajana. Tällä hetkellä työnantajan suurin huoli on katsoa, että viimeinenkin ns. pysyvässä työsuhteessa oleva luuseri pysyy kirjoilla jopa omista, toisensuuntaisista aktiivisista ponnistuksista huolimatta. Tämä johtaa tarpeettomien ja perspektiivittömien toimintojen ja yksikköjen ylläpitoon ja vastaavasti kehityksen estämiseen siellä, missä olisi tulevaisuutta. Henkilöstötasolla tämä tarkoittaa vanhojen ja joskus jo osaamiseltaan ja motivaatioiltaan junasta jääneiden henkilöiden hyysäämistä ja nuorten syrjimistä.


XI THU: Onko Joensuulaisella historianopiskelulla tulevaisuutta? Millainen? JK: On ja aurinkoinen. Opiskelijamäärät eivät kasva, mutta uusilla avauksilla lisätään työllistymistä. Opetuksen taso on jo nyt valtakunnan kärkitasoa. Ainoa uhka on lähinnä Joensuu itse. Se ei oikein ole houkutteleva muille kuin pohjoiskarjalaisille. Näiden määrä taas pienenee koko ajan. Laitos yrittää löytää tähän ratkaisuja, mutta ilman ympäröivän yhteiskunnan panostuksia tämä tuskin on mahdollista. Kaupunki ja varsinkin ympäristön kunnat ovat olleet tässä hämmästyttävän ymmärtämättömiä.

työpaikoissa. Pitäisi oikeasti nähdä se, että henkilökunnallekin tämä on vain työpaikka. Joensuulla ja Pohjois-Karjalalla ei ole kovin suurta merkitystä monellekaan. Itse olisin aivan valmis muuttamaan Kuopioon ja valmis siihen, että koko yliopisto keskitettäisiin Kuopioon. Jotenkin paikallisen yhteiskunnan tulisi nähdä se, että yliopiston sijaitseminen täällä on vain täkäläisen yhteiskunnan kannalta tärkeää: niiden jotka on tuomittu asumaan täällä elämänsä loppuun. Sijainti ei ole tärkeää opiskelijoille eikä henkilökunnalle, joista valtaosa on kotoisin aivan muualta. THU: Varnitsa vuonna 2022?

JK: Tähän en osaa kyllä vastata. OpiskeTHU: Onko Joensuun kamlijajärjestöt olivat minun opispuksella tulevaisuutta? keluaikanani puhtaasti poliittiPuhun vain omia sia toimijoita. Nyt ne eivät sitä JK: Tämä oikeastaan liittyy mielipiteitäni, ole. Aikoinaan osakunnat olijuuri edelliseen. Kun yliopis- joita kenenkään vat juttu, koska ihmiset tulivat tot yhdistyivät, oli Joensuu muun ei tarvitse joltakin seudulta. Niiden tilalsuurempi yksikkö. Nyt se on noudattaa eikä le tulivat ainejärjestöt, koska onnistunut sössimään tilan- uskoa oppiaine muodosti kotiseutua teen sellaiseksi, että UEF on paremman identiteetin, kun nyt selkeästi jo Kuopio-vetoiopiskelijat olivat jo lapsena nen yliopisto. Tässä on jotenkin muka- muuttaneet paikkakunnalta toiselle. Saatna pohjoiskarjalainen henkinen rakenne. taa olla, että kymmenessä vuodessa jokin Kokemukseni mukaan se on sekoitus hy- uusi rakenne syrjäyttää ainejärjestöt. Voi väuskoisuutta, itseluottamuksen puutet- olla, että lisääntyvä sähköinen tenttiminen ta, ennakkoluuloisuutta, katkeruutta ja ja netissä opiskelu parantaa opiskelun taonnetonta pelisilmää, mitä kaikkea täy- soa ja mahdollisuutta etätyöskentelyyn. dentää se, että turhan työn tekemistä Sen kääntöpuolena on tietenkin yliopisvältetään äärimmäisiin ponnistuksiin asti toon sitoutuneen paikallisen yhteisöllisyyniin, että usein tarpeellinenkin jää teke- den rapistuminen. Näin on jo tapahtunut mättä. Tästä päästään eteenpäin, jos Jo- monella sektorilla yhteiskunnassa. Tilalle ensuun kampuksen toimijat ja Joensuun kuitenkin tulee aina jotakin. Historioitsiseutu yhteiskuntana ottaa sille kuuluvan jan tulee muistaa, että menneisyyteen tatilan ja alkaa pitää huolen omista eduis- kertuminen ei ole historioitsijan asenne, taan. Peli on menetetty, jos jatkuvasti koska hän ymmärtää sen, että historiaa sählätään opiskelija-asuntopolitiikassa, ei voi hävittää eikä tappaa, vaikka maailopiskelijoiden kesätyöpaikoissa ja yliopis- ma muuttuukin. ton henkilökunnan rekrytointiin liittyvissä keskeisissä tekijöissä kuten puolisoiden


XII THU: Objektiivisuus versus historian kirjoittaminen asenteellisesti? JK: Historia on aina mielipide, mutta kaikki mielipiteet eivät edusta tieteellistä historiaa. ”Puhdistus” tai ”Tuntematon sotilas” ei ole historiatiedettä, mutta historiatiede on aina sidoksissa tekijäänsä ja tämän taustaan. Sortavala on joko osa ”luovutettua” Karjalaa tai ”vapautettua” Karjalaa. Kumpikin tulkinta on yhtä oikea ja tieteellinen. Siksi historiantutkimusta ei saisi käyttää poliittisten oikeudenkäyntien argumenttina eikä julistaa poliittisella tasolla sitä, mikä on oikeaa historiaa, kuten nykyisin on tehty mm. Ranskassa, Sveitsissä ja Venäjällä. Pyrkimys totuuteen on kaiken tieteen pyhä ydin. Siitä ei saisi antaa piiruakaan periksi ja siksi en hyväksy ajatusta siitä, että romaani olisi historiaa tai että historiaa kirjoitettaisiin esim. menneiden sukupolvien kunniaksi. Edellisen ongelma on siinä, että ainakin osa on fiktiivistä. Tieteellisessä historiassa ei ole tietoisesti keksittyjä asioita. Jälkimmäisen ongelma on poliittinen missio: tiede ei tietoisesti suosi ketään vaan pyrkii vain ymmärtämään. Toisaalta Muuttaako historian laitos, tai peräti historian rajat on tajuttava: jokainen aika ja koko yliopisto, Hanhivaaraan? yksilö tulkitsee tapahtumia ja asioita omasta vinkkelistään. Siksi sellaiseen objektiivisuuteen ei koskaan päästä, että sitä saisi pakottaa totuudeksi jollekin toiselle. Historia on osa jatkuvaa yhteiskunnallista keskustelua. THU: Mikä teitä ärsyttää maailmassa kaikkein eniten? JK: Oikeassa olijat. Vastaus saattaa yllättää, koska kaukaa katsoen luulen näyttäväni varsinaiselta ”besser wisseriltä”. Tämä on kuitenkin näköharha, koska olen jo muinoin luopunut ajatuksesta, että puhuisin totuuksia. Puhun vain omia mielipiteitäni, joita kenenkään muun ei tarvitse noudattaa eikä uskoa. Minusta on vain rasittavaa hokea jotakin sellaista kuin ”että tämä on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni”. Minusta tämä on jo lähtökohtaisesti selvä: kenenkään muun mielipiteitä ei voi esittää. Mutta minulla niin kuin jokaisella muullakin on rajoittamaton oikeus omiin mielipiteisiinsä! Toinen ryhmä, joka ärsyttää, ovat ihmiset, joilla on sellaisia pyhiä asioita, joita ei voi ajatella edes kokeilumielessä toisin. Tällaisia ovat esim. äärikiihkoiset uskovaiset: minusta on suurinta Jumalan pilkkaa ajatella, että Jumalaa voisi pilkata. Sehän kai tarkoittaa sitä, että Jumala ei loukkaantujan mielestä ole kaikkivaltias, koska on ihmisen loukattavissa. Tämä pätee myös maallisemmissa pyhissä asioissa.


XIII

Rohvessorin rutinaa Jumankautajuunääspäivää! Matti Näsän sanoin ”On kyllä viimeaikoina hirttäny toi käämi kiinni”, kun monet opiskelijat ovat kadottaneet ton possessiivisuffiksin! Sinä, joka nyt äimistelet, että mikä se sellainen on, olet juuri se joka on sen hukannut. Se on annettu sinulle äidinkielen tunnilla jo peruskoulussa, mutta mokoma olet mennyt sen hukkaamaan. Luin juuri gradun, jossa ei ollut yhtään possessiivisuffiksia. Ja monesta seminaariesitelmästäkin ne ovat puuttuneet välillä melkein kokonaan. Ja syyllinen eli varas on vissiin Elisa Oy:n käyttämä mainostoimisto josta on otettu mallia: ”Sinun Elisa”?? Voi jumakautajuunääs! Se on ”SINUN ELISASI”!!! Joensuun kaupunki jatkoi tänä syksynä samassa kuorossa: ”Sinun yö”! Helekutta! Se on ”SINUN YÖSI”!! Kysymys on siis omistusliitteestä, joita on suomenkielessä viisi, ja voitte iltaisin harjoitella niitä vaikkapa tähän tapaan: - - - - - -

Tämä on minun kaljani Tämä on sinun kaljasi Tämä on hänen kaljansa Nämä ovat meidän kaljamme Nämä ovat teidän kaljanne Nämä ovat heidän kaljansa

Huomaa, että yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa possessiivisuffiksi on sama, siksi siis vain viisi. Ei luulisi olevan liian vaikeaa. Vaan kun näyttää olevan. Kysyin varmuuden vuoksi asiaa suomenkielen professori Marjatta Palanderilta, jonka mukaan asiassa ei ole mitenkään liberalisoiduttu, vaan possessiivisuffiksia tulee asiatyylissä käyttää. Ongelma hänen mukaansa on, että osa nuorisosta ei osaa enää tehdä eroa puhekielen (vrt. loppuillasta: ”Tää on mun kalja”) ja asiatyylin välillä. Paras alkaa pian tekemään! Sellaista asiaa vaan oli tällä kertaa. Pari vuotta sitten luin jostain jutun IKEAn asiakkaasta jolle liikkeen kahviautomaatti totesi: ”Sinun kahvi on valmis.” Närkästynyt asiakas valitti myyjälle, että hänen kahvistaan puuttuu possessiivisuffiksi, johon myyjä sanoi: ”Aijjaa, aamulla se oli vielä ihan hyvää.” Silloin nauratti, ei naurata enää.

Terveisin rohvessori Katajala


XIV

Edariviikonloppu Tuusniemellä Raportti siitä, ettei yo-vaikuttaminen ole tylsää kokoustamista tai pelkkää rellestämistä. Käsiajanoton vuoksi ajoissa on pientä liikkumavaraa. 8:45 Ensimmäiset kaksi edaattoria saapuvat Carelian pihalle. Puolueeton ja kepulainen saavat pian seurakseen myös toisen puolueettoman 9:05 Mattimyöhäset saapuvat bussiin ja matka kohti Tuusniemeä alkaa. 10:25 Bussikuskin ajo-ohjeiden tulkinta ei mennyt ihan nappiin, mutta pienen mutkan kautta myös joensuulaiset pääsivät Tuusniemen kunnantalolle. 10:30 Sämpylöitä, kahvia, mehua, rypäleitä, jogurttia! Kiitos Tuusniemen kunta. 10:35 Kunnanjohtaja esittelee tunnuslukuja edaattoreille: ”Tuusniemi muuntuu moneksi!” 11:30 UEF:n hallituksen edustaja Sara Remes kertoilee hallituksen kuulumiset. 11:55 Tuusniemen teollisuus Oy:n mainoskynä hajoaa. Demarinuorten kynä pelastaa palautteen kirjoittamisen. 12:00 Keskustelua siitä, mitä UEF:ssä tapahtuu: leikataanko vai mistä leikataan? 12:20 Edarin puheenjohtaja avaa strategiatyötä. 12:45 Happi/tupakka/wc-tauko 13:11 Edarin puheenjohtaja avaa edustajiston kokouksen 6/2012. Alkaa armoton kokoustaminen sääntömuutoksista. Edustajisto tekee koekäsiäänestyksen hallituksen koon kasvattamisesta 10 tai 12 henkeen. Sääntövaliokunnan esitys 10 hengestä voittaa. SYL:n liittokokousedustajat nimetään ja hallituksen priorisoinnit liittariin hyväksytään. 14:45 Teemu Myllärinen pitää puheenvuoroon aiheesta ”Miksi minä haluan OLL:n puheenjohtajaksi”. Edari nimeää hänet yksimielisesti ISYY:n ehdokkaaksi.

15:00 Happi/tupakka/wc-tauko. Puolueettomat suunnittelevat baarikaappirahia. 15:20 Kokous jatkuu. Toimintasuunnitelmasta 2013 käydään vilkasta, hyvähenkistä lähetekeskustelua. Viestintä, viestintä ja viestintä koetaan tärkeäksi. Joensuun asuntopolitiikka puhuttaa. RAI-brändäyksen kehittämiselle näytetään vihreää valoa. 17:00 Kokousaika alkaa kääntyä loppuun. Talousarvion lähetekeskustelussa keskustellaan hallituspalkkioiden nostosta. Puolueettomien pj leimautuu hallituspalkkioiden korottamisen vastustajaksi. 17:30 Kokous päättyy, hallitus- ja valiokuntakuulemiset jätetään iltaan. 17:45 Shoppailuaika Tuusniemen kaupoissa päättyy. Bussi kohti Viitakkoa starttaa. 18:05 Saapuminen Viitakkoon. Majoitustilan ulkoportaat osoittautuvat vaarallisiksi. Päivällinen maistuu kokousväelle. 19:10 Edari siirtyy navettaan, jossa se märehtii hallitus- ja valiokuntakuulumiset. Yhteinen brainstormaus alkaa. Edarin pj:n Sony, Adobe ja PowerPoint kaatuvat. Fläppitaulu pelastaa 8-kenttäisen SWOT-analyysin viestinnästä. RAI RAIkuu RAIlakkaasti.

20:30 Naiset menevät saunaan. Miehet puhuvat politiikkaa. Taustalla soi karaokelevy.


XV 21:15 Myllärisestä tulee punainen, kiitos chiliviinan. 22:15 Miehet menevät saunaan ja puhuvat politiikkaa. Saunassa ei puoluekirjalla saa istumapaikkoja. 00:10 Viimeiset mohikaanit, eli kaksi puolueetonta, yksi demari ja yksi vihreä lopettavat vihdoin saunomisen ja keräävät ”hylsyt” 00:15 Edaattorit osoittautuvat uniikeiksi karaoken tulkitsijoiksi. Chiliviina tekee sinisistäkin punaisia. 01:00 Puolueettomat tekivät tärkeitä päätöksiä heittämällä noppaa: kuutosella kyllä, 1-5 ei. Päätettiin: Puolueettomat kannattavat rajuja hallituspalkkioiden korotuksia, Raudaskoski lähtee hallitukseen ja mökin rakentamista ei kannateta. 02:15 Karaoke-esitysten tulkinnat muuttuvat entistä herkemmiksi. Pohjois-Karjala, Hymyhuulet ja Aikuinen nainen kuulu. Ensimmäiset ovat jo siirtyneet nukkumaan. 03:00 Vanha varnitsalainen ei luovuta. Tiukkaa keskustelua Uljaan avustajan kanssa: ”Tätä et sitten kirjoita lehteen…” 04:30 Toiseksi viimeinen halJänishypyt naurattivat, lituksen edustaja poistuu nuknorppaburgerit epäilyttivät kumaan. 05:05 Valomerkki: jäljellä on pelkkä chili ja kovakuntoisimmatkin siirtyvät nukkumatin maille. Varnitsalaisuudesta on selkeä etu. 07:30 Leonidin herätyskello soi: ”P*rkele. Väsyttää.” 07:55 Raudaskosken herätyskello soi. 08:05 Sämpylöiden kanssa on suolakurkkuja!!! Kiitos Viitakko.

09:00 Myllärinen tanssii vaalitanssinsa ”Parempi kuin 100 jänistä” oransseissa OLL-trikoissa. Salamavalot välkkyvät. 09:05 Yhteenvetokeskustelua. 09:10 Valiokunnat kokoontuvat. Edaripäivien suunnittelutyö tapahtuu tajunnanvirta-metodilla. RAIvokas RAIvautuminen kuulostaa hienolta teemalta. Puhutaan RAIkakusta, RAIpiirakasta ja RAIruohosta. 09:50 Tavarat laukkuun. 10:05 Keskustelua lukukausimaksuista. Puolueettomien pj on kerrankin samaa mieltä Myllärisen kanssa ja leimautuu, koska ei vastusta henkeen ja vereen lukukausimaksuja EU/ETAalueen ulkopuolisille. 10:30 Kuopiolaisten Petteri-bussi saapuu. Joensuulaiset jäävät odottamaan. 10:45 Joensuulaiset odottavat edelleen. 11:05 Bussi on kuulemma tulossa Outokummussa. 11:30 Joensuulaiset odottavat edelleen. Norppaburgerit puhuttavat. Kasvisruoka aiheuttaa poliittista vääntöä. 11:45 Käyneitä luumuja, nam! 12:00 Joensuulaiset odottavat edelleen. 12:15 Se ei ole karhu, se ei ole susi, se ei ole panssarivaunu – se on LINJA-AUTO! 13:15 Joensuu toivottaa kaikki tervetulleeksi vesisateella. Väsynyt kokousväki on antanut kaikkensa. RAI ja nähdään 17.11. Savonlinnassa! Puolueettomien PJ, Miika Raudaskoski


XVI

Spurgu-Fuksiaiset Syyskuun 27.päivä valkeni meille spurguille kauniina ja kirkkaana. Jopa hieman liiankin kirkkaana, koska edellisen päivän kännistä ei enää ollut tietoakaan ja Joensuun kirkas aurinkokin paistoi ärsyttävästi Suvantosillan alle tehtyyn pieneen majaamme, herättäen meidät kauneusuniltamme. Onneksi päivä kääntyisi kohdallamme vielä parempaan, vaikkemme sitä siinä aamutoimien lomassa tiennetkään. Siinä hieman piristyttyämme päätimme lähteä yhdessä katselemaan löytyisikö jostain vaikka teinien viinakätköjä (onneksi paikalliset teinit eivät osaa viinojaan kätkeä) pahimman janon sammuttamiseksi. Kello taisi olla tuolloin lähempänä neljää, koska kulkiessamme pitkin kaupunkia töistään palaavat porvarikaupunkilaiset kohdistivat meihin ikäviä katseita ja pään pudistuksia, mutta ei se meitä haittaa, "Koska makuasia", sanoi koira… No niin, ymmärrätte kyllä mitä tarkoitamme.

Noh, saavuimme siinä metsästysreissulla sitten Ilosaareen jossa tapasimme, miten sen nyt sanoisi, hieman epäilyttävän näköistä väkeä, joitain haalarihemmoja ne olivat. Epäilykset kuitenkin hälvenivät, kun nämä tyypit kertoivat piilottaneessa saareen neljä pulloa jotka saisimme löydettyämme tyhjentää. Eipä tarvinnut montaa kertaa käskeä, kun me kaikki jo ryntäilimme pitkin Ilosaarta pulloja etsien. Lopulta tärppäsi. Valitettavasti nämä ihme tyypit taisivat olla astetta köyhempää porukkaa, koska pullot olivat viinejä, mutta ei se näyttänyt juontitahtia haittaavan - ei ainakaan kommuunimme konkareihin kuuluvaa Jonia. Juotuamme pahimman janon pois kehostamme nämä tyypit tekivät meille tarjouksen mihin päätimme yhteistuumin tartua. Jakauduimme pullokunnittain viiteen ryhmään ja saimme kartat. Kartan rasteja seuratessa saisimme kuulemma lisää helpotusta janoomme ja jopa ehkä suolistossamme kiertävään alituiseen nälkään sekä illalla lämpimän paikan jossa olla. Joten ei muuta kun "Let´s go luteet, sänky palaa!"


XVII

Lähdimme jäljittämään kartan avulla mahdollisia viinaksia. Ensimmäinen merkki oli sijoitettu joensuulaisen baarin tiloihin. Normaalisti emme menisi (lue: pääsisi) tällaisiin paikkoihin, mutta juotavan toivossa livahdimme sisään. Tämä kuitenkin oli aivan turhaa työtä, koska fyysiseen janoomme emme sieltä mitään helpotusta saaneet. Kuitenkin ainaiseen tiedonjanoomme saimme helpotusta sitäkin enemmän urheilullisen visan puitteissa. Saatuamme tiedonjanomme sammutettua seuraavaksi sadaksi vuodeksi, lähdimme raahautumaan kohti seuraavaa karttamerkkiä vain ja ainoastaan himpun verran pettyneinä. Tämä seuraava merkki veikin meidät lähelle omaa kultaista kotia eli Suvantosillan kupeeseen. Siellä meille tarjottiin ruokaa ja monen kommuunimme jäsenen ilmeet rupesivat pikkuhiljaa kohenemaan. Tämä oikein maukkaan ja ravitsevan menyyn meille tarjosivat jotkut ihme haalaripojat, joiden nimet taisivat olla kutakuinkin Miika, Timo, Elmo ja Petri. Suurkiitos vielä näille velikullille, tästä ihanasta ruuasta joka pelasti kommuunimme päivän. Jaa että mitäkös siinä oli?

Noh, menyy meni kutakuinkin näin: pääruokana ryynimakkara, puuro, hunaja, piimä, mämmi ja piltti velli ja palanpainikkeena piimä, puuro ja kahvi -mix. Maukkaan aterian päätteeksi olikin hyvä jatkaa matkaa. Seuraavat kaksi kartan merkkiä johdattivat meidät takaisin Ilosaaren liepeille. Kuitenkaan nämä eivät vetäneet vertoja aiemmille rasteille huonon tarjoilupuolen vuoksi. Kaikesta huolimatta, saimme lihakset vetreiksi nättien tyttöjen vetämän ruumiinosa-twisterin avulla sekä vuoden teatteri- ja esityskiintiömme täyteen uljaitten herrasmiesten vetämän pantomiimipisteen luona, joten eivät nämäkään nyt kuitenkaan niin huonoja merkintöjä olleet vaikkakin hörppy tai pari olisi monelle meistä maistunut palan painikkeeksi. Näiden kulttuuri- ja urheilusessioiden jälkeen lähdimme taapertamaan kohti torin toista laitaa ja seuraavaa merkattua paikka. Muutamien ryhmiemme harhailujen jälkeen löysimmekin paikan, joka tällä kertaa osoittautui meillekin tietyssä mielessä tutuksi Pikku Mikoksi. Sisään


XVIII

Nämä spurgut löysivät lopultakin akateemisen kodin päästyämme löysimme sieltä ison joukon aikaisemmin tapaamme haalariväkeä. Saimme heiltä kaksiosaisen tehtävän selvitettäväksi, näin hyvässä kunnossa se kyllä oli hieman vaikea mutta pitihän sitä yrittää. Ensin piti lapuista selittää sanoja muulle porukalla. Tämä kävi kohtuullisen helposti koska olivathan sanat spurgunkin mielelle sopivia. Mutta seuraava osuus tuotti suurimmalle osalla hieman lisää harmaita hiuksia entisten lisäksi, kun pääsisimme yhdistelemään näiden haalari-ihmisten pariutumista. Noh eihän se nyt ihan putkeen mennyt, mutta selitykset olivat sitäkin parempia. Erinomaisten selitysten ja vielä parempien arvausten jälkeen oli hyvä taas jatkaa matkaa. Seuraava olikin rasti, niinkuin nämä haalarihemmot näitä tehtäväpaikkoja kutsuivat, löytyikin Joensuun Lyseon pihamaalta. Tämä se olikin oikein vekkuli toimintarasti, jos sanalla saa sanoa, jossa yhdistettiin mukavasti juominen, tukkihumala, pukeutuminen ja koripallo. Tästä yhteisömme selvisi kohtuullisen hyvin vaikka muutama pieni haaveri tapahtuikin. Aktiivisen toiminnan jälkeen olikin mukava jatkaa matkaa kohti yliopistoa ja spurgusirkusta jossa saimme seurata omiemme

hienoja esityksiä ja erityistaitoja oikein musiikin säestyksellä ja aplodien saattelemana. Leivän ja sirkushupien jälkeen oli hyvä painaa leuka taas rintaan ja lähteä kohti seuraavaa rastia. Haalarihemmot johdattivat meitä kohti Kanervalan synkkiä metsiä. Viimeinen rasti ennen pääsyä sisätiloihin järjestettiin jossain, tarkkaa tietoa paikasta ei tuntunut olevan kellään enää tässä vaiheessa iltaa. Viimeiseksi testiksi saimme kaksivaiheisen tehtävän: ensin oli tietovisa aiheesta josta näinkin sivistyneessä lehdessä ei edes kaltaisamme ihminen kehtaa puhua. Tämän jälkeen pääsimme kokeilemaan sitomistaitojamme. Sidoimme tosiamme puihin, jonka jälkeen otimme aikaa siitä kuinka nopeasti sidotut pääsivät irrottautumaan. Järjen hiventähän tässä toiminnassa ei ollut, mutta onko sitä elämässä ollenkaan, sitä voimme jokainen itseksemme pohtia. Sitten olikin aika jo päästä sisätiloihin juomaan omia lasolejamme. Matka sinne tuntui kuitenkin mahdottoman pitkältä. Lopulta pääsimme luvattuihin sisätiloihin juomaan ja kuivattelemaan, juuri sopivasti alkaneen sateen edeltä. Ilta jatkui tästä eteenpäin


riehakkaissa meiningeissä lasolin ja limuviinojen seurassa. Valitettavasti mikään spurguilo ei kestä liian pitkään ja jo noin puoli viisi seuraavana aamuna oli viimeistenkin spurgujen aika poistua tästä mukavasta paikasta, painaa leuka rintaan ja lähteä kohti uusia pettymyksiä. Kuitenkin haluamme osoittaa suuren kiitoksen tästä suurenmoisesta iltapäivästä/illasta tälle ihmeelliselle haalariporukalle jota legendan mukaan myös Varnitsan ainejärjestöksi kutsutaan. Me pienet spurgut tulemme muistamaan tämän ikuisesti koko lyhyen elämämme ajan!

XIX

-Taru ja Soila, Joensuun spurgujen liiton velvoittamat raportoijat

Hehän ovat kuin kaksi marjaa!

Jack Nicholson, metodinäyttelijä

Karri Kolehmainen, metodiopiskeilja


XX Varnitsalainen saa parhaan pizzan nyt myös yöllä, sillä

PIZZAMASTER

on auki pe-la aina klo 04 saakka!

Opiskelijakortilla -10% alennusta! Toimituskunnan virallinen pizzeria


XXI Futsal-turnauksen ennakko FC Fuksit:

FC Kakkoset:

Turnauksen ensikertalaisien iskukyky on arvoitus. Materiaalin laajuudessa fukseilla on kaikki edellytykset loistavaan turnausmenestykseen. Fuksien maalivahtiosasto on ennakolta yksi turnauksen vahvimpia ja valmentajalla on käytössä riittävä rotaatio turnauksen läpiviemiseksi. Myös naiskiintiö täyttynee fuksien osalta ilman ongelmia, joten kenenkään ei tarvitse juosta jalkojaan puhki ensimmäisissä otteluissa. Pelaajien aiemmat esiintymiset seurajoukkuetasolla antavat olettaa, että fuksit tarjoavat vanhemmille kovan haasteen. Myös muutamien pelaajien fyysiset otteet ovat jo herättäneet kauhua vastustajissa. Kenties Mennen-palkinto löytää tiensä jonkun fuksin käyttöön? Mitaleille sijoittuminen on täysin mahdollista, mikäli joukkue pystyy pitämään taktiikkansa kasassa läpi turnauksen.

Kakkosilla ei ole tämän vuoden turnauksessa kuin voitettavaa. Joukkueen turnausdebyytti vuosi sitten oli katastrofaalinen, kun joukkue jäi jumboksi voittamatta yhtään ottelua. Edes turnauksen heittopussiksi povattu 4. vsk:n joukkue ei kaatunut fuksien käsittelyssä. Nyt joukkue on vuoden vanhempi ja vuoden kokeneempi, mutta kovassa kilpailussa sijoituksen parantaminen vaatii nappionnistumista. Joukkueen materiaali on riittävä, eikä naiskiintiön pitäisi tuottaa ongelmia. Pelikuri oli edellisessä turnauksessa joukkueen kompastuskivi, eikä samaan ole tänä vuonna varaa.

+ Materiaalin leveys + Jokaiselle peliapaikalle löytyy taitoa + Fyysisyys - Kokemattomuus - Pelikuri? Seuraa häntä: Pekka ”Zlatan” Pohjola.

Torjui Varnitsan pallopojat ja –tytöt liikuntailtapäivän jalkapallomestareiksi. Varmaotteinen, ulottuva maalivahti. Ehdottomasti yksi tulevien vuosien suuria varnitsalaisia maalivahtinimiä. Sijat 2-4.

+ Naiskiintiö täyttyy + Tahtotila korkealla + Vain parannettavaa - Riittääkö pelikuri? - Riittääkö taso? Seuraa häntä: Inka ”Mennen” Koskinen. Sai jo perinteiseksi muodostuneen Varnitsan Mennen-palkinnon miehekkäimmästä rymistelystä s ä h l y t u r n a u ksessa. Jatkuuko sama linja futsalissa ja johdattaa kakkoset pois jumbosijalta? Sijat 4-6.


FC Kolmoset:

XXII

Viime vuonna pisteellä turnausvoitosta jääneet FC Kolmoset lähtevät hakemaan vahvalla ryminällä turnausvoittoa. Joukkueen ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu taitavat pelaajat, jotka pystyvät tarvittaessa vastaamaan vastustajan fyysiseen pelaamiseen. Toisaalta pikkusikaa pelanneiden joukkueiden kanssa Kolmoset ovat silloin tällöin sortuneet turhaan sanailuun. Kolmosten manageriosasto on ammattimaisesti hoidettu ja muutamista menetyksistä huolimatta myös naiskiintiö saataneen jälleen sääntöjen mukaan täytettyä. Siirtovuosi on hieman verottanut materiaalia, joten Kolmoset joutuvat venymään parhaimpaansa mikäli haluavat kirkastaa hopean kullaksi. + Taitotaso korkealla + Fysiikka kunnossa - Kapeahko materiaali - Herkästi hiiltyvät pelaajat Seuraa häntä: Juha-Matti ”Rykä” Ryynänen.

FC Neloset: SSC on seilannut läpi turnauksien kadehdittavan vahvalla yhteishengellä. Materiaali on myös perinteisesti laaja ja tasokas, parhaimmillaan joukkuella on ollut reilut kaksi kentällistä pelaajia. Odotuksiin nähden viime vuoden turnaus oli suuri pettymys, kun SSC oli tuloksissa vasta viides vain kahdella otteluvoitolla. Tänä vuonna sijoituksen parantaminen on mahdollista, mikäli joukkue pysyy kunnossa eikä loukkaantumisia nähdä. Maalivahtipelaaminen on hyvissä kantimissa, joten menestyksen edellytykset ovat olemassa. Mitali on realistinen tavoite, mutta toisaalta kovat menestyspaineet voivat kääntyä itseään vastaan. + Tiivis joukkue + Laaja materiaali + Loistava maalivahtiosasto - Paineet kasvaneet liian suuriksi? Seuraa häntä: Toni ”Abramovits” Pohjatalo.

Porilaista äänenkäyttöä, pelitaitoa ja tarvittaessa kovaa pelaamista. Vuosi sitten turhautui 4.vsk:n sukillepotkijoiden kanssa, kestääkö paketti nyt kasassa? Sijat 3-6.

Sählyturnauksessa kaikkensa antanut ja jalkansa loukannut Pohjatalo on palannut. Yksi SSC:n kenttäpelaamisen kantavia voimia. Pelaa reilusti, mutta kovaa. Vaan saako puheenjohtaja erikoiskohtelun vastustajilta? Sijat 1-3.


XXIII

FC Ännäs:

FC Ännäs II:

Materiaaliltaan ylivoimainen FC Ännäs on ennakkoon turnauksen suurin voittajasuosikki. Viime vuoden mestarit saavat vahvistuksia pronssille sijoittuneesta joukkueesta, joten taitoa ja fyysisyyttä riittää. Joukkueen suurin ongelma on sääntöjen naiskiintiö. Joukkue on jo vuosia joutunut käyttämään lainapelaajia naiskiintiön täyttämiseksi eikä tilanne vaikuta oleellisesti paremmalta. FC Ännännen tilanne tarjoaa vastustajille mahdollisuuden taktikointiin, mikä yhdessä kovien menestyspaineiden kanssa voi koitua joukkueen turmioksi. Pienistä ongelmista huolimatta Ännäs pelaa jälleen mitaleista. + Laaja materiaali + Menestymisen perinne + Taito - Ei saa naisia? Seuraa häntä: Ännännen nainen.

? ? Kukaan ei tiedä hänestä mitään. Kukaan ei ole nähnyt häntä pitkään aikaan. Kukaan ei tiedä miten hän pelaa. Mutta kaikki kaipaavat häntä. Sijat 1-3.

Ikinuoret vanhainkotiosaston jo valmistuneet, ei vielä valmistuneet tai ei koskaan valmistuvat veteraanit iskevät ”vielä kerran” –mentaliteetilla tavoitteenaan turnausvoitto. N-vuosikurssin paisuminen ei varmasti miellytä yliopiston johtoa, mutta futsal-turnaukseen se tuo sopivasti uutta kipinää. Kokemusta ja taitoa vanhainkodilta löytyy vaikka muille jakaa. Joukkueella on sen sijaan ollut jo aiempina vuosina ongelmia kuumaverisyytensä kanssa. Tunteet kuohahtavat helposti, varsinkin tappioasemassa, mikä voi pilata joukkueen menestysmahdollisuudet tässä mahdollisesti heidän viimeisessä futsal-turnauksessaan. Naispelaajien saaminen tulee olemaan haaste myös toiselle n-joukkueelle. + Kokemus + Taito + Pelisilmä - Riittääkö kunto? - Kestääkö pää? - Mistä naisia?

Seuraa häntä: Matti ”Kuuma” Jokiaho. Vanha kunnon rymistelijä on tuttu naama Varnitsan peleissä. Käy monesti kuumana kuin se kuuluisa hellankoukku. Joukkueen kannalta kaksijakoinen pelaaja: parhaimmillaan hoitelee vastustajan kuin vastustajan, mutta jos hermo pettää voi jälki olla tuhoisaa. Sijat 2-4.


Laitos:

XXIV

Seuraa häntä: Jani ”Imatran” Karhu.

Turnauksen musta hevonen, jonka osallistuminen on monesti ollut hieman epävarmaa aina turnauksen alkuun asti. Kokoonpano on kokenut viime vuosina muuttunut paljon eikä naiskiintiön täyttäminenkään ole aina onnistunut. Laitoksen vahvuuksiin kuuluvat kovat ulkomaalaisvahvistukset, jotka osoittivat taitonsa vuosi sitten. Mikäli joukkue on pystynyt pitämään kiinni tärkeimmistä pelaajistaan ja maalivahtiosasto toimii, on laitos kapeahkosta materiaalistaan huolimatta potentiaalinen yllättäjä. + Kokemus + Ulkomaalaisvahvistukset - Kapeahko materiaali - Ikä painaa? Sijat 3-6.

Vanha kunnon sotaratsu, johon laitoksen peli nojaa. Luotettavan varmaa tekemistä, jaksaa monesti rymistellä sekä kentällä että jatkoilla. Piiskaa omiaan parempiin suorituksiin, jos taso alkaa tippua.

Nehän ovat kuin kaksi marjaa!

Zlatan Ibrahimovic

Pekka Pohjola

Menestynyt jalkapalloilija menestyneempi jalkapalloilija


XXV

Minä . Minä vs

No niin Pekka Pohjola, mitenkäs se elämä siellä susirajalla on oikein lähtenyt sujumaan? Kulttuurishokinhan on oltava melko massiivinen kaikkien noiden Suomen San Fransicossa vietettyjen vuosien jälkeen?

- Kiitos kysymästä Pekka. Toki kahden kuukauden perusteella on vaikea antaa kovin syväluotaavaa arviota uudesta kotikaupungistani, mutta alku vaikuttaa varsin lupauksia herättävältä. Jos suurimmat nillittämisen aiheet liittyvät lukkoon katkenneeseen pyöränavaimeen ja asfaltoimattomiin jalkakäytäviin, olisi väärin sanoa, etten ole tyytyväinen. Varsinkin kun pyörä ei ole edes omani vaan lainassa kaverilta. Lisäksi täältäkin löytyy iso silta, mikä helpottaa koti-ikävää huomattavasti. Sillan olen ylittänyt vasta kerran ja ennen kevään saapumista pyrin olemaan ylittämättä sitä toista kertaa. Siltojahan nyt löytyy jokaisesta kaupungista, mutta mitenkäs nuo jalkakäytävät? - Sitä minäkin tässä olen ihmetellyt. Luulisi, että jalkakäytävien asfaltoiminen olisi varsin simppeliä siinä samalla kun autotietkin on siitä vierestä asfaltoitu. Ilmeisesti jollain insinöörillä on kuitenkin ollut erilaisia ajatuksia kaupunkisuunnittelun suhteen. Toki helpoin ratkaisu on jättää osa jalkakäytävistä hiekalle, niin kuin heti keskustan alueellakin on tehty. Betonilaattojen käyttämistä tien päällystämiseen en jaksa ymmärtää. Jotenkin luulisin sen olevan se, työläin ja epäkäytännöllisin vaihtoehto, varsinkin kun kyseistä metodia on käytetty varsin laajassa mittakaavassa. Näin syksysateilla kun laatat ovat osittain vinossa, kertyy jalkakäytäville myös huomattava määrä vesilätäköitä, mitkä muodostavat todellisen ongelman köyhälle opiskelijalle vuotavissa converseissaan. Oletan kohtaavani saman ongelma taas keväällä jos/kun lumet sulavat. Oletettavasti kenenkään kuntavaaliehdokkaan kampanjalupauksista ei löytynyt parannusehdotuksia kyseiseen, kieltämättä varsin karmaisevalta kuulostavaan ongelmaan?

- Tarkoitatko vuotavia kenkiä, vai jalkakäytäviä? Niitä jalkakäytäviä. Ei kai opiskelijoiden vaatettaminen voi olla kunnallispoliitikkojen vastuulla? - Ei niin, mutta seuraavissa vaaleissa olisi hyvä puuttua noihin jalkakäytäviin. Ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että tiesin näissä vaaleissa tasan yhden ehdokkaan numeron ja sekin johtui täysin jalkapalloilullisista syistä. Miten ihmeessä jalkapalloilulliset syyt liittyvät kuntavaaleihin? - Normaaleissa olosuhteissa tuskin mitenkään, mutta yliopiston liikuntailtapäivä onnistui tällä kertaa tuomaan kahden suuren puolueen johtavat ehdokkaat saman jalkapallokentän reunalle. Vaalituloksesta en osaa sanoa mitään, mutta ainakin kentällä varnitsanpunainen ehdokas oli täysin ylivoimainen ja ainejärjestömme otti täysin ansaitusti historiallisen jalkapallomestaruuden. Mestaruusjuhlia tosin rajoitti se, että voittopokaali ei varsinaisesti tainnut olla kiertopalkinto, parin joukkuekuvan jälkeen se otettiin meiltä pois. Melko noloa toimintaa järjestävältä taholta. Ja koska mestaruusjuhlat on jo mainittu ja yliopistoopiskelusta kuitenkin on kyse, niin mitenkäs on muiden juhlien suhteen? Eli onko ollut niin sanotusti märkää? - On kyllä, enkä nyt todellakaan puhu syksyisestä säästä. Fuksikollegani ovat osoittautuneet sopivassa määrin viinaan meneviksi, eikä vanhemmistakaan tieteenharjoittajista ole pahaa sanaa sanottavana tämän asian tiimoilta. Sopii vain toivoa, että nyt kun kaikista pakollisista alkuriennoista on ”selvitty” niin tilanne hieman edes rauhoittuisi. Tosin edes Kelassa ei taida kukaan uskoa, että niin pääsisi käymään. Eli yliopisto-opiskelu on tähän mennessä vastannut täysin kaikkia sitä koskevia, osittain jopa hieman kliseisiä ennakkokäsityksiä? - Ehdottomasti, ja hyvä niin.


XXVI Tässä piti olla muuan juttu, mutta koska sitä ei saatu määräajan umpeuduttua, onnitteleekin Koko toimituskunta HJK:a historiallisesta, neljännestä perättäisestä Suomen jalkapallomestaruudesta! onneksi olkoon!


XXVII

Huomioonottaen nopean kehityksen arkistojen ja teknillisten varusteiden osalta nykyään käytävässä historiatieteen suursodassa, katson kriittisyyden kannalta tarpeelliseksi siirtyä uusiin tietolähteisiin:

Historia-lehteen!

ire o t s i H ‘ L ! 6 u 1 e l t b y e n r c n Sa nalissa ö asiaa! -jour enemmän sivyä nifique! Magbien! Laiks s è Tr tis! Uskomattomia joulutarjouksia!

Kestotilaukset: 6kk + 3 aiempaa numeroa 19€ 12kk + 3 aiempaa numeroa 37€ Irtisanottavissa ennen jatkokautta! Puhelimeen vastaa ihminen, ei robotti.

Varnitsalainuneene! n Tilaa uudislet hden Historia - un jouluku ! o r me u en t y ILMAINEN n ä inetun version lukijoille) a p n e d h le a s it n r a (Vain V


XXVIII Nousevan auringon alla Tämän vuoden huhtikuussa en olisi voinut olla enempää täpinöissäni: eräs hyvä ystäväni kertoi lähtevänsä Japaniin kuukaudeksi syyskuussa, ja pyysi samalla minua mukaan. Pienen hetken epäröinnin jälkeen suostuin mitä innokkaimmin, olenhan teini-ikäisestä haaveillut matkasta Japaniin. Nuorempana ahmin kaiken mahdollisen maan populaarikulttuurista, luin hirveästi mangaa ja katselin lapsuudesta tuttuja japanilaisia animaatioita taukoamatta. Vielä vuosienkin jälkeen tunneside nousevan auringon maata kohtaan oli vain lujittunut, enkä voinut olla onnellisempi, kun viimein sain mahdollisuuden matkustaa sinne, vielä japania puhuvan ystäväni seurassa! Koko kesän ajan suunnittelin matkaa pääni sisällä, pohtien, mitä kaikkea haluaisin kokea matkani aikana. Mitä enemmän suunnittelin, sitä suuremmaksi kasvoivat oletukseni maasta. Vielä lentokoneessakin olin hyvin varma omista tiedoistani: tiesin, ettei japanilaiseen kotiin mennä kengät jalassa, että ruoka syödään puikoilla, että kohteliaisuutta arvostetaan yli kaiken. että japanilaisten seksuaaliset mieltymykset saattavat olla hyvinkin erikoisia. Uskoin vakaasti, että tiedän mikä maassa

minua odottaa, ja että lomani tulisi olemaan unelmieni täyttymys. Pian huomasin kuitenkin erehtyneeni. Japani olikin jotain aivan muuta, mihin olin ikinä tottunut tai valmistautunut. Maa oli käsittämättömän kaunis, ihmiset olivat kauhean ystävällisiä, ruoka oli ihanaa ja nähtävyydet mitä vaikuttavampia. Silti, ensimmäistä kertaa matkoilla ollessani, koin voimakkaan kulttuurishokin: ihmispaljous ja lähekkäin rakennetut talot saivat minut haukkomaan henkeäni, ja käsittämättömien kirjoitusmerkkien vilinä sai allekirjoittaneen ahdistumaan. Joinain hetkinä tunsin olevani täysin maan kulttuurin ulottumattomissa, sillä suomalaisena en pystynyt ymmärtämään aina täysin japanilaisten ajatusmaailmaa. En ymmärrä, miksi Japanissa täytyi olla puhuvia roska-autoja, miksi kauppahalleissa myyjät huutavat käsittämättömän kimeällä äänellä myyntihuutojaan, miksi sovituskopeissa täytyy heittää kengät pois, miksi japanilaiset myyjät kolme kertaa näyttävät, kuinka avaat juuri ostamasi kukkaron. Välillä minua hävetti olla ulkomaalainen, koska tuntui, minun ei annettu unohtaa sitä. Minua kohdeltiin hyvin ja ystävällisesti, mutta koin että ulkomaal-


XXIX

aisuuteni esti minua pääsemästä lähelle sitä oikeaa, aitoa Japania. Uskon, että juuri se etten osannut puhua japania, vaikutti tähän ehkä kaikkein eniten. Erityisen karua oli englannin kielen vähäinen osaaminen. Minusta on edelleen järkyttävää ajatella, että niinkin modernissa yhteiskunnassa kuin J a p a n i ei osata, tai uskalleta, käyttää englantia edes yksinkertaisissa kommunikointitilanteissa! Muistan elävästi erään kahvilantyöntekijän kauhistuneen ilmeen, kun hän näki saaneensa asiakkaakseen ulkomaalaisen tytön, joka ei puhu japania. Melkein sääliksi kävi poikaparkaa, onneksi osaava ystäväni pelasti tilanteen. Matkani Japaniin oli yksi ihanimmista reissuista, joita olen koskaan tehnyt. Koin mahtavia hetkiä ystäväni ja uusien tuttavuuksieni seurassa, ja olen niistä ikuisesti onnellinen. Toisaalta se oli myös ensimmäinen matka, joka järkytti minua monilla tasoil-

la. Tämän ensimmäisen kerran vasta ymmärsin, etten koskaan voi tietää jostain maasta tarpeeksi, enkä koskaan voi ymmärtää sitä ja sen asukkaita kokonaan. Sellaista, mihin ei ole kasvanut, ei voi koskaan ymmärtää yhtälailla kuin ihminen, joka on elänyt omassa kulttuurissaan aina. On vain jotenkin outoa, että sen tajuaa vasta näinkin myöhään. Ajatukset Japanista, ja mistä tahansa muusta maasta, jonain täydellisenä ihmemaana ovat nyt alkaneet karista pois, ja halu nähdä se todellinen maa kaikkien ennakko-olettamuksien alla on lujittunut entisestään. Seuraavan kerran, kun matkustan Japaniin, olenkin sitten jo paremmin valmistautunut ottamaan vastaan sen todellisen luonteen. Ainakin toivon niin. Seuraava reissua suunnitellessa, Anni Lampinen


XXX

MiElenmaIseMamAtkALla Historia viihdekäyttönä voi olla oikeissa tilanteissa rentouttavaa, jopa sivistävää. Liian pitkä altistuminen taas esimerkiksi Pentti H. Tikkasen tapaisille nopeasti koukuttaville aineistoille saattaa aiheuttaa akuuttia hiustenlähtöä, kiitos 1939 –hupparin hankintaa, sekä hostiileja, yksipuolisia mielipiteitä menneiden tapahtumien kulusta. Itse olen vielä Tikkasesta onnistunut pysymään erossa, mutta altistuttuani lyhyessä ajassa liian isolle annokselle paikallishistoriaa ovat vaikutukset välittömästi havaittavissa. Usean päivän putken päätteeksi marssin silmät lautasina pitkin sateista Joensuuta. Ympärillä nousee kehityksen babelintorneja, mutta ne eivät tunnu todellisilta. Kauempana kohoava kirkontorni taas tuntuu tutulta mustavalkokuvista. Aikana jolloin edes joulu ei vedä ihmisiä kirkkoon rakennus vaikuttaa turhan fiiniltä tarkoitukseensa. Sata vuotta sitten eteläisen ruutukaavan käsityöläiset marssivat tänne kiltisti sunnuntaina varmistamaan taivaspaikkaansa. Nyt tonttihinnat ja järkiperäinen ajattelu ovat nousussa. Rantatiellä maisema muuttuu tutummaksi, sillä aivan kaikkea ei ole vielä raivattu. Vanhat puutalot muistuttavat kaupungin varhaisvaiheista ja ensimmäisistä porvareista. Nyt talot ovat osittain muussa käytössä, mutta kaupungin yksi jäljellä olevista porvareista pitää täällä vielä majaansa ja asutusperinteitä yllä. Filosofeista hän ei kuitenkaan pidä. Satamassa Kolille menevät laivat ovat jo lyöneet ankkurin pohjaan tältä sesongilta, eikä satama muutenkaan vaikuta yhtä eloisalta kuin viime päivien aikana mielikuvissani. Tullikamari ja pakkahuone on tullattavien tavaroiden sijaan kesäisin täynnä keski-ikäisiä kesälomalaisia ja Eliel Saarinen, coverbändejä. mastermind? Tukkien sijasta jo-

essakin virtaa enimmäkseen laskuhumalassa elämäänsä pettyneitä kansalaisia. Matka jatkuu, mutta jostain kantautuu musiikki. Eikä se ole harrastelijaorkesterin tulkinta Tero Vaaran hittibiisistä. Suvantokadun kulmassa seisoo talo, jossa on venäläisten upseerikerhon lisäksi sijainnut 1930 –luvun kuumin menomesta, turistihotelli. Tuona aikakautena minäkin olisin osannut tanssia ja pyöritellyt daameja tanssiorkesterin tahdissa viikonloppuisin. Paikka tuntuu oivalta sateensuojalta ja kolkutankin tämän kuninkaallisiakin majoittaneen hotelliravintolan ovelle. Oven avaava nuori mies tietää kuitenkin kertoa, että toiminta on loppunut jo vuosikymmeniä sitten, mutta Oi Fm:n toimitiloina toimivassa paikassa alkaisi kohta kiljupunkin teemailta. Päätän kuitenkin jatkaa matkaani. Itäsilta häämöttää edessä, mutta sitä ennen on ohitettava kolossiaalinen kaupungintalon rakennus. Pian sadan vuoden ikään pääsevä pytinki näytti aikalaiskuvissa turhankin massiiviselta puutalojen keskellä ja on varmasti aiheuttanut ihastusta ja ihmetystä. Nykypäivänä ihastelemme, mitenkä nerokas liikeidea Eliel Saariselta oli myydä käytännössä sama rakennus sekä Lahteen että Joensuuhun. Kesällä viereisessä puistossa aikaansa viettävien nuorten joensuulaisten silmistä tuikkii monesti varsin punavihreä ajatusmaailma, mutta sinne Lapuan liikkeen nousun aikoihin pystytetty patsas kuiskaa minulle sanat vuosikymmenten takaa: lahtareita täällä ennen oltiin.


XXXI

Siltaa ylittäessäni saavun kohti Ilosaarta. Kanavoinnin muistomerkkinä oleva, nuoren itsenäisen Suomen räjähdysmäisen hurmion kaltoinkohtelema kaksipäinen kotka on edelleen paikoillaan, mutta Ilosaari ei ole entisensä. Vaikka ilmat eivät enää olekaan suotuisat, olisi vanhan uimala hyppytorneineen ollut silmää miellyttävä näky. Vanhan puisen huvirakennuksenkin paikalla seisoo nyt kaunista 1950- luvun arkkitehtuuria. Lauantaitanssien sijaan lauantaidiskoon virtaa nykyään Lassi Valtosen näköisiä poikia ja 80 –lukulaisiin suuriin silmälaseihin sonnustuneita naisia. Juna-asemalta otan suunnan kohti Niinivaaraa ja tunnen kuinka nykyisyys vetää minua puoleensa. Ilmassa tuoksuu viisikymmentäluku, mutta sitten näkökenttääni ilmestyy Iisakki Leppäsen hoiperteleva haamu. Ai kenen? Antaa aikalaislähteiden kertoa lopuksi tarina Iisakki Leppäsen juhannusyöstä. Juhannusyönä 1898 Rautatieasemalta Niinivaaralle päin matkannutta Iisakki Leppästä himotti. Se, että miksi Iisakki oli jäänyt ilman naisseuraa on epäselvää, mutta se, mitä matkalla tapahtui on kirjattu aikalaistodistajien sanoilla Kontiolahden käräjäkunnan pöytäkirjoihin. Heikki Taivaisen ja Pekka Heinosen mukaan Leppänen oli Niinivaaralle päin suunnatessaan poistunut pusikkoon. Taivainen ja Heinonen seurasivat häntä ja jäivät tarkkailuetäisyydelle seuraamaan tapahtumia. Juovuspäissään toikkaroinut Leppänen oli asettunut viattoman lehmän, kutsuttakoon häntä vaikkapa Maikiksi, taakse ja avannut housunnappinsa. Oikeudessa todistajat kertoivat että seuraavaksi Leppänen toteutti samat konstit kuin härkä lehmän selässä. Näystä suivaantuneena Taivainen ja Heinonen saivat huudollaan säikäytettyä tämän irstaan Iisakin retaleen, josta alkoi takaa-

ajo. Jahti päättyi kun paikalle sattunut ohikulkija Taivaisen ja Heinosen kehotuksesta pysäytti Leppäsen. Puhuteltaessa Leppänen oli antanut väärän nimen, mutta kysyttäessä tapahtuneesta sanonut, että ”jäi vähän kesken kun lehmä nousi ylös”. Oikeuden eteen Leppäsen saamisessa kesti vuoden 1900 käräjille asti, sillä hän jätti toistuvasti saapumatta paikalle. Oikeudessa hän myönsi yrittäneensä harjoittaa lihallista yhteyttä lehmän kanssa siinä kuitenkaan onnistumatta. Koska tapahtumasta oli kuitenkin liiankin hyvät silminnäkijähavainnot, eivät Leppäsen selittelyt purreet, vaan seuraavan vuoden ajan kiihkeää juhannusyötä Iisakki muisteli kuritushuoneella. Tästä liiallisesta irstauden informaatiotulvasta hämmentyneenä lisään tahtia ja kiipeän kohti Niinivaaran huippua, jossa majani sijaitsee. Menneen ajan mielikuvat ja ihmiset eivät enää piinaa mieltäni keskustan lailla, mutta keskussairaalan rakennus herättää vielä muiston 1950-luvun postikortista, jossa rakennus jo komeilee. Sen ympärillä ei kuitenkaan vielä ollut Ramin grilliä eikä opiskelija-asuntoja. Omaakaan taloa ei kuvasta löytynyt. Onneksi se kuitenkin seisoo paikallaan turvasataman lailla todistamassa, että nykyaika ja todellisuus on viimeinkin saanut minusta otteen. Iisakkiakaan ei näy missään. Valtteri Kärkkäinen


XXXII

Pakkanen paukkaa nurkissa, räiskää pitkin aidan selkiä ja seuloo huurua puihin ja pensaihin. Aurinko kultaa kirkon ja tapulin ristejä, paistaa hauskasti härmäiseen koivikkoon ja valaisee joka savupatsaan joita kiemuroitellen kumpuilee piipuista ja lakeistorvista läheltä ja kaukaa.

kaukana?” ”Ei se ole kaukana täältä”. ”Tietäähän Matti Lapinlahden kirkon?” kysyi rovasti. ”Kyllähän minä sen tiedän vaikken ole käynyt”. Pendolino kulkee aivan lähitse Lapinlahden kirkon”. ”Vai sieltä se kulkee?” ”Kun lähtee yhtenä aamuna ajamaan, niin on jo toisena Helsingissä”.

Siinäpä kulki Matti pienellä autollaan kohden pappilaa talvisessa aamussa. Mitäpä lie mies ajatellut, tokkopa ajatteli mitään. Oli aamupuolesta jo liikkeelle lähtenyt kohden pappilaa. Tänään piti taasen vuokraa maksaa, eipä sillä kai kiirettä olisi ollut vaan oli Liisa matkaan ajanut. Pienessä talossaan kylän laidalla asusteli Matti Liisansa kanssa. Vähään olivat tyytyväisiä nämä kaksi. Ei ollut lapsia jos kohta olivat sellaisia suunnitelleetkaan.

Kaikenlaista mietti Matti matkallaan kotia. Vai oli ruunu laittanut pendoliinon kulkemaan rautaisen tien päällä. Eikä ruunun oriille syötetty kauroja vaan söi vallan sähköä.

Saapuipa Matti pappilan pihalle autollaan, pysäiköi huolellisesti talon eteen ja astahti sisälle. ”Tulisin sitä vuokraa maksamaan” sanoi Matti kun astui sisään ja oli istuuntunut ovensuuhun sille arkulle, jossa kirkonkirjoja kinkereille kuletettiin. ”Matti istuu peremmäksi – on täälä tuolejakin”. ”Kyllä minä tässä”. Puheltiin niitä näitä joutavia, miten nyt ihmiset puhuvat kun toisiaan tapaavat. Tuli ruustinnakin Mattia tapaamaan. Kohteliaita sanoja taas vaihdeltiin puolin ja toisin. Virkkoipa ruustinna viimein Matille ”Niin vain pitäisi sitä Matin käyttää Liisaa pendoliinoa katsomassa. Tokko lie Matti vielä itsekkään käynyt…?” ”En oo käynyt…onko se missä

Sitä oli Matin mielestä niin paljon kummallista tässä maailmassa, jota ei tahtonut ymmärtää…ymmärtäneekö tuota kukaan oikein, vaikka luulevat olevansa viisaita, rovastit ja ruustinnat…Eihän tuota ennen ainakaan tämmöisiä kuulunut – tähän aikaan sitä ei muuta kuin puhuttiin oudoista asioista, toinen toistaan kummemmista. Kunhan eivät maailmanlopun edellä viisastuisi liian paljon… Istuivat talvisena iltana pirtissään nuo kaksi, hiljaisina puuhailivat askareitaan. ”Nythän se tulee Lapinlahden kirkollekin se pendoliino… oletkos kuullut?” Liisa oli niin tiiviisti askareessaan sosiaalisen median ääressä että ei kuullut mitä Matti virkkoi ”Niin mikä on?” Matti koetti puhua niin huolettomasti kuin taisi. ”Onpahan vain pendoliino…ovat nyt Lapinlahtelaisetkin saaneet pendoliinon pitäjäänsä kulkemaan.”


XXXIII

Talvi mennä jolkotteli ja Matti eleli Liisansa kanssa pienessä mökissään. Pohtivat hiljaa mielissään pendoliinoa vaan eivät siitä juuri toisilleen puhelleet. Mutta sitten alkoi talvesta kehitä kevät. Päivänpaiste painoi painamistaan hankia ja nietoksia yhä matalammiksi maan tasalle. Koittipa vihdoin kesäkin ja juhannuslauantai. Päättivätpä Matti ja Liisa lähteä keskikesän juhlan kunniaksi Lapinlahden kirkolle sitä ihmettä, pendoliinoa, katsomaan.

Myöhässäpä oli ruunun kyyti. Rautatien herra arveli, että lienee ollut märkiä lehtiä radalla. Matti puisti päätään, märkiä lehtiä keskellä kauneinta ja kuivinta kesää. Hulluja ovat nuo ruunun herrat. Arvelipa joku asemalla olleista etä paha vastatuuli tai ylämäki oli sattunut ruunun pendoliinolle vastaan matkalla. Päättivätpä siitä Matti ja Liisa kotiansa lähteä kun ei pendoliinon näkemisestä tainnut mitään tulla. Mitäpä sellaista ihmettelemään, jota ei paikalle ajallaan saada.

Lapinlahden rautatieasema on tehty ihan metsän sisään. Kun kulkee tietä myöten, joka sinne vie, on toisella puolen sakeata metsää, toisella korkea harju. Tie kulkee harjun viertä, mutta harjun päässä se sen kiertää kuin kävyn kärjen, ja siinä on sinulla edessäsiyht’äkkiä rautatie ja asema, ennen kuin tiedätkään.

Eivät Matti ja Liisa kotiin päästyään sitä ajatelleet, mitä muut matkamiehet ”on sitä nyt maailmaa nähty.”- sitä ajattelivat, että ”ei ne meitä varten ole semmoiset…ei sekään pendolino…” Eivätkä he siitä ikinä sanaakaan puhuneet…eivät keskenään eivätkä muiden ihmisten kanssa. Muuhun puheensa käänsivät, jos se sitä sattumalta läheni, ja aloittivat vähän vaiti oltuaan toisesta paikasta. Ja kun muiden kuulivat pendoliinosta puhuvan, niin lähtivät siitä joukosta syrjempään tai eivät ollenkaan puheisiin puuttuneet, jos varoivat pendoliinon puheeksi tulevan.

Siinäpä oli rautaista tietä ruunun hevosen kulkea. Olipa ripustettu lankaakin sen ylle. ”Pyykkiäkö ne ruunun herrat tuolla kuivattelevat?” kuiskasi Liisa kysymyksen Matille. ”Eihän ne nyt pyykkiä. Siitä saa ruunun hevonen virtaa”. Sihahti Matti eukolleen. ”Vaan eikös tuon pendoliinin pitäisi kohtapuoliin saapua?” ihmetteli joku asemalla käyskentelevälle rautatieherralta. ”Niinpä tuon pitäisi aivan pian saapua, ihan näillä hetkillä” virkkoi herra. Vaan silloinpa kuului aseman kovaäänisestä naisen ääni ilmoittamaan ”Pendoliino 79 Helsingistä, Kuopion kautta Kajaaniin lähtöaika on muuttunut. Uusi lähtöaika on…”

Juhani Ahon Rautatien hengessä kirjoitti Juha Lehtinen (Kursivoidulla kirjoitetut osuudet suoria lainauksia Juhani Ahon ”Rautatie” –teoksesta)

TIESITKÖ TÄMÄN? -

Juhani Aho Vuoteen 1907 Johannes Brofeldt s. 11.9.1861 Lapinlahti k. 8.8.1921 Helsinki Oli perustamassa Päivälehteä nyk. Helsingin Sanomat Rautatie ilmestyi 1884 (Vr oli aloittanut toimintansa 1862) Romaanista on tehty tv-elokuva 1973, Ylen televisioteatterin toimesta. Otteita elokuvasta löytyy Ylen Elävästä arkistosta http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/rautatie_29901.html#media=29905 Pendolino 79 ohittaa Lapinlahden, mutta ei pysähdy siellä


XXXIV Historian paras keksintö Reportterit tahtovat tähdentää lukijoilleen, että teksti on kirjoitettu sen sisällölle uskollisena – jumalaisen aineen, alkoholin, vaikutuksen alaisena. 2000-luvun media painottaa alkoholin vaaroja, siitä johtuvia välittömiä ja välillisiä haittoja. Tahdommekin nyt korjata ilkeästi luotua vääristelemää raottamalla verhoja alkoholin historian positiivisuuteen ja sen mukanaan tuomiin riemuihin. (Johtuen kirjoittajien omistautumisesta aiheelleen, emme takaa tekstin luetettavuutta taikka laatua) Mikä on yhdistänyt eurooppalaisia läpi vuosisatojen, läpi sotien, poliittisten kriisien ja valtataistelujen? Ei, kyseessä ei ole tällä kertaa tosirakkaus vaan – VIINA. Tätä jumalten ja kuninkaiden juomaksikin kutsuttua toiset juovat, toiset (jostain järjettömästä syystä) vastustavat. Loppujen lopuksi alkoholi on tuonut meidät juopuneet, sivistyneiksi itseään kutsuvat länsimaalaiset yhteen kautta aikojen. Miksi ihmiset sitten ovat lätränneet jo aikojen alusta asti? Tokihan jo Herra itsekin muutti veden viiniksi. Itse asiassa juoppoudesta tehtiin synti vasta 1700-luvulla. Lisäksi lukuisat jo nyky-yhteiskunnan historialliset esikuvat ovat olleet alkoholin suurkuluttajia. Esimerkiksi Winston Churchill joi elämänsä aikana tuplaten enemmän alkoholinpitoisia juomia, kuin piti kuuluisia palopuheitaan. Hitler taasen oli alkoholin suuri vastustaja – voitte itse valita idolinne näistä kahdesta. Rakkaan kotimaammekin historia on täynnä motivoivia alkoholitarinoita. Suomalaiset sankaritarinathan löytyvät tunnetusti joko sotien historiasta tai kieltolain aikaisista tapahtumista. Kieltolaki on musta piste muuten niin puhtoisessa historiassamme, mutta täytyy muistaa, että tietenkin vallanpitäjät ovat aina ja kaikkialla halunneet tavalla tai toisella taivuttaa ihanan väkijuoman valtansa ja johtamisensa välineeksi. Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että heidän jumalansa Osiris oli paitsi viinin jumala, myös oluen keksijä. Siis


XXXV

HIPHURRAA oluelle! Miehille tiedoksi, humaluus nähtiin makedonialaisten piireissä hyvin maskuliiniseksi piirteeksi. Paitsi, että yleensä elämän tarkoitus löytyy alkoholia nauttimalla, keskiajan Skotlannissa alkoholi juoman laimentaminen oli kuolemalla rangaistava rikos – joten nyt jättäkää ne blandikset sinne kauppaan ja ostakaa koko opintotuella kossua! Tällä tavoin tuette myös Suomen valtion hyvinvointia maksamalla korkeaa alkoholiveroa. Ja, älkää myöskään murehtiko, jos baarireissulla tulee haavereita – raakaa viinaahan on käytetty myös sterilisoivana aineena. Vaikka alkoholi sinänsä on hyvin iloinen ja positiivinen asia, on sillä hieman ikävä tapa aiheuttaa sivuoireena krapulaa. Ja tutkivina ja ratkaisuun pyrkivinä, ovat deekut ympäri maailmaa etsineet tähän kavalaan nautinnon tappajaan parannusta. Keinoja on ollut monia, erikoisempina (ja hyödyttömimpinä) mainittakoon voodoonukkejen pistelyn sekä limellä vartalon pyyhkimisen. Maailmalla krapulaa on pyritty parantamaan syömällä ällöttäviä asioita kuten muussattua linnun silmää tai ankeriasta. Suomalaiset eivät sentään ole koskaan menneet näihin äärettömyyksiin, vaan ovat kautta aikain hikoilleet krapulan pois saunassa. Historian vanhin tapa parantaa krapula, on jatkaa juomista – epäilemättä monet varnitsalaiset ovat turvautuneet tähän keinoon kerran jos toisenkin. Mutta, koska nousuhumala on hyvä ja palaverin ihmeet kutsuvat kirjoittajia juhlistamaan nestemäisiä iloja, päätämme jutun lauseeseen: ” Todellisuus on viinan puutteen aiheuttama illuusio.”

Susanna Elenius ja Jonna Härkin


XXXVI Kipua, hikeä, väriä

päiväni Varnitsan eturintamassa Kauas on pohjanpoika joutunut kun kuljetetaan itärajalle sotimaan. Matkalla huomaan miten paikkojen nimet jos sisältävät vaaran. ”Tämä on vaarallista aluetta”, huomauttaa sotilas takana. Naurahdamme, vaikka tiedämme hyvin miten oikeassa hän on. Meitä on viisi tässä kuljetusajoneuvossa. Nuoremmat vielä käyvät läpi armeijan opetuksia. Itse olen aiemmat sotani sotinut. Olen selvinnyt, mutta olen nähnyt, olen kokenut. Ajattelen jo tässä vaiheessa miten nuo nuoret sotilaat tulevat muuttumaan. He tulevat kokemaan kipua mitä aiemmin eivät ole kokeneet. Näkemään asioita mitkä haluavat unohtaa. En halua kuitenkaan pelotella heitä, kehotan vain unohtamaan kaiken minkä armeijassa oppivat.

Tuttuja kasvoja, vaihdettuja hym yjä. Emme kuitenkaan ehdi kyselemään kuulumisia vaan nopealla tahdilla varustaudum me. Taisteluhaalarit eivät istu kaikille, mu tta emme ehdi miettimään asusteita sen tarkemmin. Käytämme niitä mitä ryhmällem me on varattu, ylimääräiset vaatteet voim me jättää leiriin, mutta nyt olisi tarkoitus jo aloittaa taistelu. Saamme ryhmämme me rkiksi punaisen huivin, tästä tunnistaa taisteluveljen. Vihollisellamme on käytös sä sininen väri. Perkele, huivin väri erottaa ihmiset! Huivin väri määrittelee sen ketä ammut ja kuka sinua ampuu!! Tämä on hulluutta!!! Ennen ensimmäisen taistelun alkua saamme aseet joiden käyttöä vielä kertaamme. Tämä on hyvä, sillä testaamme samalla että aseemme toimivat. Haluan olla varma että voin ampua kuularuiskua kun sininen vilahtaa silmässä. Olen jo sisäistänyt asian, NE toiset ovat sinisiä. Taistelukenttä on laaja ja en tiedä onko meitä tarpeeksi puolustamaan noin laajaa aluetta. Suojanamme on puita ja rakennettuja esteitä. Näen tankin rauniot mitkä tarjoavat vielä hyvin suojaa yksittäisille jalkamiehille. Tankki on kuitenkin avoimella alueella ja olen varma että sen suojaa havittelevat molemmat osapuolet. Yritämme miettiä vielä strategiaa vaikka taistelu on jo käynnissä. Ymmärrämme että ei ole aikaa, vaan täytyy keskittyä olennaiseen. Sovin tutun miehen

kanssa että me emme eroa toisistamme, vaan pidämme huolen. Juoksemme ensimmäisen esteen luo, katson näenkö vihollisia, katson toveriani jota ei enää näe. Olen yksin. Kohta saan kuitenkin muita lähistölle, kysyin heiltä missä kohtaa vihollinen lymyää. Katson vielä kerran varmistaakseni. Ne ovat suoraan edessä, kiivenneet suojaan ja heitä on useampia. Alan tulittamaan, luulen osuvani mutta en voi olla varma. Yritän vielä uudestaan ja osuma. Samalla näen miten sivustasta iskee yksittäinen sissi. Pyydän muilta suojassa olevilta suojatulta kun alan ajojahtiin. Seuraan ja tulitan. Tajuan että olen lähellä, olen ampumassa mutta tajuan että ammukseni loppuivat. Ei auta, kättä ilmaan ja matelen takaisin leiriin. Matkalla näen miten taistelu on jo vaatinut uhrinsa.


XXXVII Me tsä tais telu ken ttänä ei toiminut eduksemme mutta yritämme vielä uudestaan. Tällä kertaa sovin tutun sotamiehen kanssa että menemme yhdessä laidasta. Emme pääse kauas kun ammuksia viuhuu ylitsemme. Hakeudumme suojaan.

Yritän katsoa missä vihollinen on. Samaan aikaan huomaan että toverini joutuu jättämään taistelukentän. Mietin mistä häntä oli tulitettu. Katson, näen, tulitan. Tunnen osuman reidessäni. Joudun myös jättämään tämän taistelun. Sain kuitenkin viestin leiriin että taistelu oli päättynyt eduksemme. Etenemme seuraavaksi kaupunkialueelle. Harmaata, panosten jälkiä seinissä, ikkunoista vain aukot jäljellä, joku on hylännyt autonsa taistelukentälle, keskellä torni jonka jalustana on sokkeloinen bunkkeri. Sota on karuton, tässä postikortti rintamalta ja terveiset kotiin. Ensimmäisessä taistelussa yllätimme täysin siniset. Henkilökohtaisesti koin sodan kauhut ja jäin suojaan mutta sen sijaan urholliset joukkomme pitivät asemansa huolimatta sinisten vyörytyksestä. Toisen taistelun alussa mietimme hyökkäystaktiikoita ja päädyimme perinteiseen ”suojatulta ja juoksuun”. Tämä toimi. Kun olin saanut jäniksemme liikkeelle vaihdoin hieman asemaani ja huomasin asemasota vaiheen kahden joukon välillä. Päätin avustaa omaa ryhmäämme ja ammuin vihollisen. Vihollinen nosti kätensä osuman antautumisen merkiksi mutta päästin kädestä läpi. Armo on vain mielen heikkoutta. Tunsin häpeää, tämäkö minusta oli tullut. Painoin kuitenkin ajatuksen alas kun tunsin miten vihollinen halusi kostaa.

Kaupungista oli muodostunut taistelun keskittymä eikä erinäisiä taisteluja enää erottanut toisistaan. Sinisen värin nähdessä halusin vain ampua ja toivoa että ehkä ne joskus loppuvat. Ehkä sotakin loppuu sen myötä. Kiihkeimpinä hetkinä jouduin valtaamaan rakennusta. Heitä oli kolminkertainen määrä meidän joukkoihin verrattuna. Liikuin niin nopeasti kuin mahdollista. Olin itse ne taistelutoverit jotka eivät enää olleet läsnä. Halusin vain tuon rakennuksen. Tulitaistelu äityi kiivaaksi mutta tällä kertaa minä selvisin. Luojan tahto tai moukan tuuri. Sinisten sodanjohto alkoi muodostaa tehokkaampia taktiikoita. Tunsimme välillä olevamme jopa alakynnessä. Pahimmillaan vihollisten joukot valtasivat rakennuksia ja armotta tulittivat meitä laajalla rintamalla. Tehokkaan alkumme jälkeen taistelukenttä oli muuttunut sinisten alueeksi. Tehokkaat taktiikat purivat, emmekä pystyneet enää vastaamaan samalla tavoin. Taistelumoraalimme oli muserrettu ja enää yksittäiset taidonnäytteet pitivät meidät taisteluissa mukana. Omaksi virheekseni nostan ammusten kuluttamisen. Sota teki minut kaltaisekseen viimeistään kun sain osumaan otsaani, selvisin säikähdyksellä mutta jotain minussa muuttui.

ttaen nuotion olin leirissä tuijo t lu te is ta t se ei elimme Viim samalla kun jutt lta tu in ns he Ko llen, liekkejä. nttä hiljeni vähite ke lu te is Ta . ta is io kotoisista as uun todisset loppuivat. Lopp uk m am tä et at iv a. Kahsano essä mittakaavass en pi n da so ä el vi i tarktimme teluna joka päätty is ta ä en lis vä n den miehe isikin olla kyse. . Siitähän tässä ta an ta un m am us ku

Paluumatkalla puhuimme jo eri asioista. Sota oli vain muisto. Suurin osa ryhmästä oli hiljaa, he olivat väsyneitä. Tai ehkä he ajattelivat paluuta, haluavatko palata vielä takaisin yhteiskuntaan vai onko sota jo heissä itsessään ikuisesti. Eri ihmisiä he olivat, sen näki heidän silmistään. Heillä oli ainakin ollut hauskaa, niin kuin meillä kaikilla. Puhuimme jo paluusta sotimiseen. Vaikka sota muuttuu, se ei lopu koskaan. Joni Ylimäki


soniaM soniaM soniaM soniaM soniaM soniaM

soniaM soniaM soniaM soniaM soniaM soniaM

XXXVIII

Mainos Mainos Mainos Mainos Mainos

Mainos Mainos Mainos Mainos Mainos


XXXIX Taistelu Palaverista Ravintola Palaveri ja sen omistuksesta on jo tänä syksynä taisteltu yhä kiihtyvällä tahdilla, sillä fuksit esittävät omistavansa Palaverin, kun taasen vanhemmat opiskelijat ovat tätä ajatusta vastaan. Tässä on yksi kuvaus eräästäkin illasta, joka päättyi taistelun tuoksintaan Palaverin herruudesta. Vanhemmat opiskelijat kaljojensa ääressä, lukumäärä 10+ (joskus esiintyvät myös suurissa laumoissa). Puolustusasemat Palaverin ykkös- ja kakkoskerroksissa ( 1 ) Fuksit, määrä satunnainen. Liikkuvat laumoissa ja ovat erittäin janoisia. Kaksihaarainen hyökkäys sekä idästä että lännestä ( 2 ja 3 ). Ylempi hyökkäys pysäytetään jo terassille, jossa valppaat syöpäkääryleen polttelijat käännyttävät fuksit takasin, mutta osa fukseista onnistuu tunkeutumaan etuovesta sisälle murtaen alakerran puolustuksen. (ylempi kuva)

2 1 3

Vanhemmat opiskelijat joutuvat perääntymään ja kokoamaan voimansa Jokelassa, missä riveihin liittyvät suuri joukko hyvin humaltuneita humanisteja ( 4 )

4

Humalan siivittämän raivon vallassa vuosikurssit 2-N tekevät yllätyshyökkäyksen ( 5 ) ja lyövät karaoken sekä alkomahoolin turruttamat fuksi Palaverin kakkoskerroksessa. Paikka on taas vanhempien vuosikurssien hallussa mutta perääntyvät fuksit vannovat kostoa, ainakin seuraavana lauantaina. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vai onko? S.Lindsten

5


XXXX Paska lista -paskimmat vuodet-

Maailman historiassa on ollut monta paskaa vuotta. Tässä esitellään niistä viisi. Käytän vuosista nykyistä ennen Kristusta – jälkeen Kristuksen -merkintätapaa, sillä se on laitoksemme johtajan erityissuojelussa. 1984

2001

Orwellin lupaaman utopian sijasta vuosi 1984 sisälsi lähinnä paskoja tapahtumia. Etiopiassa oli äärimmäisen paha nälänhätä, mikä oli aivan saatanan hauskaa. Hollywoodissa tehtiin monta mukahauskaa elokuvaa. Konstantin Tsernenko kuoli, ettei hänen tarvitsisi tulla valtiovierailulle Suomeen. Lauri Hyvönen puolestaan syntyi.

Kaksituhattaluvun tähän mennessä paskin vuosi oli ilman muuta 2001. Se on myös listan vuosista ainoa jonka itse muistan. Vuosi kului lähinnä erilaisiin massahysterioihin. Alkuvuodesta nimi ”Lahti” sai entistäkin paskemman sävyn, mikäli mahdollista. Syksyllä olivatkin sitten vuorossa terrorismihysteria, pernaruttohysteria ja hullun lehmän tauti -hysteria. Lisäksi umpilisäke yritti murhata meikäläisen sopivasti kevättalven lääkärilakon aikana.

1492 Tämä vuosi muistetaan ennen kaikkea Espanjoiden ansiosta. Kristoffer Kolumbus törmäsi vahingossa Amerikkaan ja aloitti historian suurimman kansanmurhan ja ryöstöoperaation. Kotona Euroopassa Ferdinand ja Isabella saivat päätökseen Pyreneiden valloituksen, jossa suhteellisen sivistynyt ja suvaitsevainen muslimivalta korvattiin inkvisitiolla ja etnisillä puhdistuksilla. Ensimmäiseksi saivat lähteä juutalaiset, sillä hispaanit ryöstivät niin paljon jalometalleja, ettei heidän tarvinnut opetella ottamaan ja maksamaan velkaa.

1917 Tältä vuodelta on historiaan on jäänyt pari erittäin paskaa tapahtumaa. Ensinnäkin brittien ulkoministeri Balfour antoi julistuksen, jonka ansiosta Palestiina on nykyisin tavallistakin paskempi paikka. Lisäksi Venäjällä kaadettiin tsaari. Paskasti käyntiin lähtenyt vallankumous epäonnistui lopullisesti, kun bolsevikit puukottivat sitä selkään. Samalla joukko pikkuvaltioita pääsi karkuun.

1815 Napoléon I hävisi Belgiassa saksalaisille taistelun, josta britit ottivat kaiken kunnian. Wieniin kokoontuneet suuret ja viisaat näyttivät suuntaa tuleville konservatiivipoliitikoille päättämällä, että paras tapa ratkaista ongelmat on kuvitella, ettei mitään ongelmia ole olemassakaan. Vuoden tärkein ja paskin tapahtuma oli kuitenkin Tamboran purkaus Indonesiassa. Purkaus aiheutti seuraavana kesänä vuosituhannen pahimman globaalin nälänhädän. Tämä ei kuitenkaan ole läheskään yhtä seksikäs aihe kuin Wienin tanssiva kongressi tai ruotsalaiset homomusiikki-ikonit, joten siitä ei yleensä puhuta mitään. Antti Härkönen


XXXXI


XXXVIII Opetelkaa ny P*****E laittamaan ne polkupyöränne niihin telineisiin Carelialla. Tässä on lukuvuosi kestäny jo 2kk olis siinä ajassa pitäny jo tajuta! -TUUTORIT EI OO HOITANU HOMMIAAN!-

v .

Täten kiistämme julkisesti osallisuutemme VRn (Joensuun) makasiinien polttamiseen. Käsialasta päätellen se oli joku amatööri tusinatunari. Ei meillä sellaisia ole! -Varnitsan Aseellinen Siipi-

t i t s -vie

Miksi laitoksellamme ei käsitellä niinkin tärkeää toisen maailmansodan tapahtumaa kuin Nazisin tasitelua? Taistelivatko veteraanit turhaan?! Fuksit ovat ihquja! -t:Tuutorit-

Hakekaa Varnitsan hallitukseen! Mukavia ihmisiä, kiva tekeminen ei lopu kesken, mahdollisuudet urakehitykseen. -Terkkuja TurustaOlen ylpeä Vepsun puolesta! Röh! -HjallisMitä te valitatte Joensuun heikosta asuntotilanteesta? Penttilään nousee koko ajan lisää penthouseja, opiskelijoille on tilaa sillan alta. -Mee hippi töihin!Minun Mannerheim oli ainakin valkoinen kentaurihomo! -Kullervo MannerAinejärjestön natsiläppä aikansa elänyt. -Nimim. Vastarintaliikkeen jäsenNimim. Huolestunut kansalainen. Miten ihmeessä Noljakan metsään voi muka eksyä? -Nimim. Kuusi vuotta Noljakassa asunut-

Kerrankin Paltsussa on hissalaisia. -Nimim. Fantsuu!-

Minä laitan aina pyöräni telineeseen, kiitos niiden huligaanien jotka katkaisivat viime kesänä pyörästäni jalan. -Nimim. Kekkosen aikaan kaikki oli paremminLaita Juha joskus se pyöräs paikalleen! -Nimim. Tuutorit tekivät kaikkensa, mutta...Voisko joku käydä laittamassa Noljakan lenkkipoluille enemmän niitä hemmetin kylttejä jotta lenkkeilijät eivät eksyisi pimeisiin metsiin. -Nimim. Huolestunut KansalainenMinäpäs äänestin ennakkoon tyhjää. Näin säilytin valitus oikeuden. Mitkäs vaalit olivat muuten kyseessä? Onnea Lauri "277" Hyvönen hienosta tuloksesta! -T. ÄänestäjäsiOnnea Jukka Korpelalle fantastisesta äänisaaliista! -t. ei äänestäjä-

Tule alas norsunluutornista Korpela! -T. Vihainen opiskelija.-

Onnea T.Mylläriselle ja M.Kytölälle huimasta äänisaaliista! -T. enpä äänestänyt teitä-

Naisten osuus fukseista VAIN 25%!?!?!? Seuraaviin pääsykokeisiin kysymyksiä suffrageteista, Hella Wuolijoesta sekä Hertta Kuusisen SKDL:stä! -Varnitsan poikamiehet-

Puhukaa nyt s**tana jo jostain muusta kuin vaaleista!! -T. VASÄänioikeus pois tyhmiltä! -Nimim. Viisas.-


XXXIX Fuksit, tässä ovat haalarivastaavat, aka

NN

Älkää unohtako, ketkä ovat uhrautuneet puolestanne 2012-2013!


RY

historiallisia voittoja jo vuodesta 1970


Varnitsa 4/2012