ränni- ja muita uomarakenteita. Kosken rakenteet alkoivat kosken Parkanontien länsipuolisella osuudella ja jatkuivat aina Ruuhdenkadun pohjoispuoliselle alueelle. Pääosa inventoinnin yhteydessä havaituista myllyrakenteista keskittyi Pärteeninkujan, Ruuhenkadun ja Myllykadun väliselle alueelle. Erityisesti Myllykadun kaakkoispään kohdalla koskenrannan rakenteet vaikuttivat selkeiltä. Nahkurinkujan rannat olivat asuinrakennusten pihapiiriä, ja niiden alueella ei tarkastusta tehty. Myöskään kosken pohjoisrantaa ei tarkastettu. Kosken rannalla on myös osin huonokuntoinen luontopolku, jolle pääsee mm. Pärteeninkujan päästä sekä Ruuhenkadun pohjoispäästä. Toinen vanha Parkanon myllypaikka sijaitsee Kairolammesta laskevan Viinikanjoen Ylikosken rannalla lähellä siltaa. Nykyisin kosken etelärannalla on pystyssä Kairokosken hirsinen myllyrakennus, johon liittyy puinen vesikanava ja koneistoja. Rakennus on ehkä viimevuosisadan alkupuolelta. Kairokoskeen vesisaha on perustettu vuonna 1837 ja vesimylly 1888. Sahoin ja myllyihin liittyviä jäänteitä on säilynyt lähinnä koskessa. Siellä voidaan nähdä kahden rakennuksen kivijalat sekä lohkottuja kivipaaseja.
Kuva 3. Ote Viinikan tilaa kuvaavasta kartasta vuodelta 1798 (KA A 79 11/5). Tonttimaa kuvan ylälaidassa on merkitty kirjaimella a.
ja osa uudisrakennusten peittämä. Kanan tilalla on harjoitettu saman suvun toimesta maanviljelystä jo satoja vuosia ja tilan pellot muodostavatkin Parkanon keskustaan arvokkaan ja kauniin jokilaaksoon avautuvan maiseman. Asutushistoriallisten kohteiden lisäksi paikannettiin Pappilan Kanankoskessa sijainnut historiallinen myllynpaikka, jonka läheisyydessä kulkee nykyisin luontopolku. Kosken rannoilla voidaan nähdä luontokohteiden lisäksi eri-ikäisiä myllytoiminnan jäännöksiä. Vanhan myllypaikan ja luontopolun yhdistäminen, kunnostaminen sekä opastuksen parantaminen voisi tuoda Parkanon keskustan läheisyyteen mukavan paikkakunnan historiasta ja luonnosta kertovan retkikohteen.
Inventoinnin tuloksia ja tulevaisuuden ajatuksia Inventoinnin tarkoitus oli paikantaa kaavoitettavalla alueella sijaitsevia aiemmin tuntemattomia historiallisen ajan asutushistoriallisia muinaisjäännöskohteita. Paikannetuista kohteista kaksi on asuinpaikkoja ja yksi myllynpaikka. Havaituista asutushistoriallisista kohteista Kanan tonttimaa on kokonaisuudessaan asuttu ja maatalouskäytössä, kun taas nuoremman Viinikan tonttimaasta osa oli inventoinnin aikana autiona
Arkistolähteet Kartat, Kansallisarkisto, MHA: Ikaalinen: A 19 2/4 (Wirzenius 1799) Parkano, Viinikka: A 79 11/5 (P. Wirzenius 1796) Parkano, Kana: A 79 11/6-7 (P. Wirzenius 1797–1800/1802) 59