Page 1

Julkaisija: Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y

Kes채kuu nro 2  2009


Nro /2009

Puheenjohtajapäivillä Vantaalla tutustuttiin uusiin kolleegoihin ja järjestötoimitsijoihin. Päivistä sivuilla 4-11.

Turvallisuusoppia huumekoirilla kisaten Helsingissä ja muuta oppia Kuopiossa sivuilla 14-17. Vas: Kyv:n johtaja Rauno "Rauski" Lund piti eläkkeelle läksiäisensä Karllundin kivinavetalla Akaassa. Jukka Puotila oli illan ylläri ja Veksi Toivasen "juhlapuhe" toinen. Rauskin haastattelu sivuilla 22-24. Oik. Lauri Ihalainen siirtyi myös eläkkeelle toisen Laurin astuessa SAK:n remmiin. Muitakin VVL:n kannalta merkittäviä lähtöjä liiton asiantuntijaverkostossa tapahtui ennen kesää. Sivu 25.

Lauri Lylystä

:n uusi puheenjohtaja

SAK:n valtuusto valitsi kevään kokouksessaan järjestön uudeksi puheenjohtajaksi SAK:n edunvalvontaosaston johtajan Lauri Lylyn. Lauri Lylyllä on laaja kokemus edunvalvontatehtävistä suomalaisessa ammattiyhdistysliikkeessä alkaen työpaikkatasolta aina ammattiliiton puheenjohtajaksi saakka. Hän toimi 80-luvulla Loviisan ydinvoimalan pääluottamusmiehenä ja siirtyi Sähköalojen ammattiliiton sopimussihteeriksi 1989. Vuonna 1997 Lyly nousi SAK:laisen Sähköalojen ammattiliiton puheenjohtajaksi. Keskusjärjestöuransa Lyly aloitti vuonna 2004, kun hänet valittiin SAK:n edun-valvontaosaston johtajaksi. Viimeiset kaksi vuotta hän on myös toiminut oman toimensa ohella

TEAM-liittoprojektin selvitysmiehenä ja projektipäällikkönä. SAK:n uuden puheenjohtajan mielestä on oleellista, että erilaisissa toimintaympäristön muutoksissa katsotaan aina huolella, mitkä muutosten vaikutukset ovat tavallisen palkansaajan ja heidän läheistensä elämään. - Olemme puhuneet paljon siitä, miten Suomi pärjää. Ehkä nyt on aika siirtää katse enemmän tämänkaltaiseen arkisempaan kysymyksenasetteluun. Uskoakseni luonnollinen ammattiyhdistysliikkeen työalue syntyy tämän asettelun vastauksista, Lyly totesi. SAK:n uusi puheenjohtaja on 56-vuotias ja hänen perheeseensä kuuluu vaimo ja kolme lasta.

Kansikuva: Vedet tyyninä vielä vartoo, kumu ukkosen kaukaa kun käy. Pian peittyy pinta aavan, ei rannan rauhaa näy.

2

2/2009


Helsinki 1.6.2009

Työpaikat kriisissä Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y:n äänenkannattaja Perustettu vuonna 1899 Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Tilaushinta 15 euroa/vsk Päätoimittaja Ahti Granat e-mail: ahti.granat@kolumbus.fi Painopaikka: Lappeenrannan Kirjapaino Oy Kirjoituksia ja kuvia ei palauteta, ellei niistä ole erikseen sovittu. Henkilöuutiset, merkkipäivät ja kiitosilmoitukset ovat maksuttomia

Toimisto: Viherniemenkatu 5, 00530 Helsinki puh. 09 - 25 223 400 faxi 09 - 25 223 411 Puheenjohtaja Jari Tuomela Varapuheenj. Ilpo Nummela Sihteeri Olli-Pekka Olkkonen Edustajiston pj Kari Virtanen Järjestösihteeri Ahti Granat Toimistonhoitaja Eila Niska Lomakohteet: Muonion maja (Varaukset liitosta) Avaimet Muonion Esso, ma-pe 7-21, la 8-20 ja su 10-20 Muina aikoina Esso 016-532 462 Huoltovastaava Lauri Rauhala puh, 0400 296 400 Pyhärannan lomakoti Varaukset kesäaikana puh. 02 - 867 3652 Lomaisäntä Jorma Lehtonen Linnatonttu (Tonttutie 1a) Varaukset liitosta 09 - 25 223 400 Avaimet: Tahkopalvelu Oy Laitisenmäentie 11, puh. 017-481 400, klo 09.00-16.30

Kulunut vuosi on osoittanut yhtä hyvin Vankeinhoidossa kuin yleismaailmallisestikin kuinka nopeita yhteiskunnan ja työelämän muutokset voivat olla. Työllisyyteen, kulutuksen kasvuun, vakaisiin pörssikursseihin ja turvattuihin työpaikkoihin liittyneet toiveet ovat muuttuneet monessa tapauksessa päinvastaiseksi reaalitodellisuudeksi. Vankeinhoidossa seuraukset ovat tällä hetkellä kohdistuneet nimenomaan Konnunsuon sekä Pelson henkilöstöön, aluejaon muutokset ja KHL:n/VHL:n yhteensulautumisen aiheuttamat seuraukset nähdään vasta myöhemmin. Konnunsuon ja Pelson tilanne on osin vastakkainen. Konnunsuolla lähimmät yksiköt (Hamina, Mikkeli) ovat toivotuimpia kohteita virkauran jatkamiselle ja paikoista "taistellaan", ainakin kuvaannollisella tasolla. Pelsolla taas taistelu kohdistuu siihen, ketkä voivat jäädä jatkamaan virkauraansa entisessä paikassa. Vaikka tulevaisuudessa voidaan tehtyjä päätöksiä jossitella, joutuvat tällä hetkellä kaikki toimimaan niin, että sopivia ratkaisuja löytyisi mahdollisimman monelle. Henkilöstöä edustavien liittojen tehtävää voisi kuvata tulipalon sammuttamiseksi, kuten Ari Lyytikäinen Vakhen kokouksessa totesi. - Palon, jota itse ei ole sytytetty. Valitettavasti onkin niin, että päätösten tekijät eivät kohtaa päätösten käytännön seurauksia. Myös OM:n ja Risen päätösten tekijät ovat eri ihmisiä kuin jälkitoimia hoitavat henkilöt. Päätösten kohteena olevat ihmiset jäävät näin vain luvuiksi tilastoihin. Työpaikoilla puolestaan joudutaan tilanteisiin, jossa ne henkilöt, jotka olisivat halunneet pysyä entisessä työpaikassaan, siirtyvät uusiin yksiköihin. Nämä virkasiirrot alkavat keskellä kuluvaa kesää ja ne jatkuvat näillä näkymin aina vuoteen 2012 saakka. On muistettava, että ko. henkilöt eivät ole tulleet virkoineen viemään kenenkään työpaikkaa, vaan heiltä itseltään on viety työpaikka alta. Muutos ei ole helppo kenellekään eikä varsinkaan pidemmän palveluksen omaaville. Niinpä myös vastaanottavan yksikön henkilöstöltä vaaditaan joustavuutta ja yhteishenkeä, jotta uudet työtoverit kokevat olevansa tervetulleita uuteen työyhteisöön. Sen verran eri vankiloiden toiminta poikkeaa arkipäivän käytäntöjen osalta toisistaan, että perehdyttäminen on useimmiten a ja o näissäkin tilanteissa. Rikosseuraamusalan sopeuttamisvelvoite (tuottavuusohjelma) on jo pitkään ollut tiedossa, mutta yhteiskunnallisesti taantuman mukanaan tuomat muutokset ovat vasta alkuvaiheessa. Työttömien ja lomautettujen määrä kasvaa hirvittävää vauhtia ja vasta ensi talven ennakoidaan näyttävän, kuinka syvään työttömyyteen tilanne johtaa. Monien suurliittojen työttömyyskassojen toiminta on pahasti ruuhkautunut ja pikaisella lainsäädäntömuutoksella on annettu kassoille mahdollisuus maksaa peruspäivärahaa vastaava osuus ilman varsinaista hakemuskäsittelyä, jotta lomautetut/työttömät saavat edes päivittäiset ruokarahansa. Tämä kertoo osaltaan siitä, kuinka vaikeassa tilanteessa nyt ollaan. Ay-liike on myös tässä tilanteessa suurien haasteiden edessä, mutta toisaalta voi ennakoida, että koko palkansaajakentän yhteisvoimaa tarvitaan, jotta laman varjolla ei tehdä ylilyöntejä ja ajeta alas vuosien ja vuosikymmenten työllä rakennettuja sopimusjärjestelmiä. Jari Tuomela

Lappeenrannan Kirjapaino Oy - Lappeenranta 2009

2/2009

3


Vastuut ja henkilöt vaihtuvat, liiton tavoitteet pysyvät Puheenjohtajien koulutuspäivillä Vantaalla tutustuttiin uusiin kasvoihin edunvalvonnassa ja muuallakin

Puheenjohtajien kokouspaikan sijaintinäkymä symboloi vankeinhoidon hyvin ristiriitaisiakin väylävalintoja. Vain näennäisesti mennään samaan suuntaan, mutta silti päädytään lopulta takaisin kehätielle.

Ammattiosastojen puheenjohtajia lähes kaikista laitoksista oli toukokuun alussa koolla VVL:n koulutuspäivillä. Eräs pääasioista, pitkään veivattu järjestelyvaroihin sidottu palkkaratkaisu, ei vain vielä ollut saanut vahvistusta. Niinpä oli keskittyminen muihin aiheisiin: JHL:n Heikki Sipiläisen jalanjälkiä seuraavan lakimiehen Riikka Tellan esittelemät ajankohtaiset sopimusasiat, Risen toimet Konnun ja Pelson henkilöstön työllistämisessä, joita esitteli hallintojohtaja Heli Herna sekä hankejohtaja Mika Antikaisen ounastelut, miltä kehittämishanke 2010 vankeinhoidossa näyttääkään hieman valmiimpana. Kuultiin myös Risen (kenties muutospaineita kentällä purkamaan palkattua?) virkamiestä Harry Anttila. Hänen neljä päivää vasta kestänyt postinsa ei vielä edellyttänyt suuria linjanvetoja, mutta kyllä hän puolestaan puheenjohtajilta sai melkoista valaistusta tuleviin työtehtäviinsä. Vankeinhoitolaitoksen turvallisuusstrategian etenemisestä kertoi Jari Tuomela. “Asian päältä” koulutuspäiville kuultavaksi kutsuttu tarkastaja Jukka Siltaloppi oli valitettavasti estynyt saapumasta. Liiton puheenjohtaja jatkoi omilla arveluillaan myös liiton aseman tulevista visioista Antikaisen esittämän mallin ja muidenkin muutosten jälkeen. Jari Tuomela jatkoi myös seuraavana päivänä alakohtaisista sopimusasoista. Heti perään hänen puheelleen JHL:n valtion sektorin neuvottelupäällikkö Jorma Viiala, uusi kasvo hänkin, esitteli itsensä ohella - miten neuvottelut ja työryhmät makaavat tai etenevät keskusneuvottelutasolla. Valtiokonttorista oli paikalla kehityspäällikkö Rauni Mannila. Hänen puheensa kuulosti kovin tutulta, koska siinä oli paljon elementtejä, joita oli jo esitelty mm. Risen hankejohtajan Tuula Asikaisen pitämissä aiemmissa koulutustilaisuuksien alustuksissa. Moneen kertaan kuullut teemat eivät oikein jaksaneet innostaa enää perjantai-iltapäivään kallistunutta kuulijakuntaa. Asiat olivat siis osittain melko tuttuja. Kasvot niiden takana sen sijaan näyttivät alkavan vähitellen vaihtua. Ja niinhän on maailman meno. Seuraavassa joitain poimintoja edellä mainittujen alustajista sekä heidän aiheistaan. (AG) 4

2/2009


Riikka Tella JHL: opettajasta neuvottelijaksi Lakimies Riikka Tellalla on oikeustieteen oppiarvo. Lisäksi hänellä on opettajakokemusta työsuojelusta ja työoikeudesta Kiljavalta. Tasa-arvovaltuutetun toimisto tuli parina vuonna osin tutuksi. “Lakimies” tittelinä naisellekin kyllä sopii, vaikka tasaarvoahan se ei nimikkeenä juuri edustakaan. Viimeisin vuosi on kulunut sopimustoimitsijana JHL:ssa. Riikka Tellan tavoite on perehtyä samoihin valtion sopimuskuvioiden jälkiin, joissa vuosikymmeniä viihtyi hyvin äskettäin eläkkeelle jäänyt ja 20.5.2009 läksiäisensä JHL:sta pitänyt Heikki Sipiläinen. Toistaiseksi Opetusministeriö on kuitenkin ollut virastona Riikka Tellalle suurin työn teettäjä.

Työtuomioistuimen päätöksestä opiksi - ja sopimuksen ojennukseksi Koulutuspäiville lakimies Riikka Tellalla oli terveisiä liiton tekemästä kanteesta ja JHL:n lakiosaston avittamasta jutusta työtuomioistuimessa. Se koski alalla esiintynyttä palkkausjärjestelmän suoritusarviointien “uudelleenarviointia” eräissä puitteissa ja yksittäistapauksissa. Liitto ja JHL:n valtion lakiavustajat olivat sitä mieltä, että erityisten keskiarvojen noudattamiseksi tulkittu suorituspisteiden

JHL:n valtion sopimussektorin lakimies Riikka Tella.

alentaminen henkilöiden suoritusarvioinnin jälkeen olisi ollut työnantajalta väärää ja sopimuksen vastaista menettelyä. Työtuomioistuin päätyi kuitenkin lopulta toiseen johtopäätökseen. Näin se lavensikin omalla tulkinnallaan rutkalla kädellä vpj-sopimuksesta puuttunutta työnantajan direktio-oikeutta.

Tuomioistuin viittasi päätöksessään mm. puolustuslaitoksessa vuosi sitten esillä olleeseen yksittäistapaukseen, jossa yksikön komentaja oli korjannut esimiehen alaisistaan tekemää suoritusarviointia alaspäin. Tästä erimielisyydestä nostettu kanne oli Työtuomioistuimessa kaadettu samoilla perusteilla, vaikka jutut eivät nyt käsiteltyyn nähden aivan identtisiä olleetkaan. Jonkinlaisena - tosin melko laihana lohdutuksena ja liennytyksenä Työtuomioistuin kuitenkin lausui liiton ajaman asian päätöksen yhteydessä seuraavasti: “Kaavamainen suorituspisteiden leikkaaminen ei Työtuomioistuimen mielestä sinänsä ole sopusoinnussa palkkausjärjestelmän lähtökohtien kanssa.”(!) - Nyt ainakin tiedetään, mitä työnantaja ja Työtuomioistuin asiasta ovat mieltä, totesi Riikka Tella. Hän ei silti uskonut, että palkkajärjestelmien arviointimenettelyyn olisi työoikeuden päätöksellä vielä kirjoitettu loppulukua. Palkkausjärjestelmän “kannustavuuden” perään joudutaan todella kyselemäänkin työntekijäjärjestöistä. Johdon oikeus muuttaa esimiesten tekemiä suoritusarviointeja alaspäin, vaikka näennmäisperusteena olisikin “tasavertaisuus ja oikeudenmukaisuus” - eikä se todellisempi, eli rahan vähyys - on kaikkea muuta kuin kannustavaa palkka- ja henkilöstöpolitiikkaa. (AG)

Heli Herna ja henkilöstöasiat Kyse ei ole edes pelkästään vakinaisessa virassa olevien tulevaisuuden turvaamisesta. Virkojen siirto em. vankiloista toisiin laitoksiin työllistämisvelvoittein aiheuttaa useassa laitoksessa kylmiä väreitä määräaikaisten virkojen nykyisille hoitajille. Usean ammattiin koulutetunkaan asema ei ole välttämättä vankeinhoidon tehtävissä vielä varmistunut. Virkoja on hoidettu erilaisin tilapäis- ja ma-järjestelyin. Laitoksen budjetissa ei ole ollut rahaa vakinaistamisiin, aluevankilan johto on pannut hanttiin, tai uusia virkoja ei ole saanut perustaa tuottavuussäästösyistä. Nyt vielä uutena uhkana on koko työn loppuminen muualta tulevan sijoituspaineen vuoksi. Määräaikaisten määrä ei näillä näkymillä tänä vuonna laske. Rise tarvitsee uudelleensijoittamisiinsa riittävää volyymiä. Niinpä auki tulevia virkoja ei vakinaisteta ainakaan tämän vuoden loppuun saakka.

“Miten minun käy?” Tämä lienee yleisin ja yksityisin ajankohtainen huoli sekä Konnunsuolla että Pelsolla. Hallintojohtajan Heli Hernan rooli Risessä ei ole ollut niitä helpoimpia: vastausta tuohon avoimeen kysymykseen on joutunut kuljettamaan mukana koko nykyisen alueorganisaation muutosprosessin ajan. Mikäli toisaalta Konnunsuo sekä Pelso olisivat voineet jatkaa toimintaansa vankiluvun näkyvissä olevan kehityksen edellyttämällä volyymillä, ei koko kysymystä olisi tarvinnut käsitellä. Säästöiksi valtiovarainministeriön tuottavuusmoolokillekin olisi kenties silloin riittänyt turhien ja kalliiden vankeinhoitoalan hallinto-organisaatioiden totaali purku. - Henkilöstön asemaa koskevat periaatteet on oltava yleisesti ja jatkuvasti esillä, painotti Heli Herna. Hän ei pitänyt esim. sähköpostiviestintää lainkaan riittävänä aktiivisuuden osoituksena. 2/2009

Hallintojohtaja Heli Herna Rise.

(jatkuu seur. sivulla) 5


(jatkoa ed. sivulta) Heli Herna oli ollut havaitsevinaan, että valtion muillakaan laitoksilla ei ole paljoa tarjottavaa toiselta hallinnonalalta hakijoille. “Protektonismiako”? - Vaiko vain samaa kurimusta tuottavuussäästöjen keskellä ja oman henkilöstön aseman turvaamispyrkimyksiä? - Vastoin VM:n ohjeita!, julmisteli Heli Herna. Työllistämiskeinoja on toki harkittu muitakin: Irtisanottu voisi saada yhden vuoden palkkarahat mukaansa vankeinhoidosta, mikäli vastaanottava työnantaja sitoutuisi maksamaan sitä seuraavan vuoden ja mahdollisesti sitten jatkamaan työ- tai virkasuhdetta siitä eteenkin päin.

Konnu keskiössä Konnunsuolla oli toukokuun alukuaikoina vielä parisenkymmentä henkilökunnasta jättänyt Risen kyselylomakkeen täyttämättä. Herna korosti kuitenkin, että Risen kyselylomake on apuväline, ei kirosana. Virkavapauksien myöntämistä hän suositteli myös jatkettavaksi, että kaikilla halukkailla olisi mahdollisuus kokeilla vaihtoehtoja jossain muuallakin. Sama suopean joustava linja sopii muuhun virkaan hakeutuvan kokeiluvaiheeseen. Eläkeputki tulee ehkä eteen sitten niille, joilla ei enää muuta vaihtoehtoa juuri ole: tai onhan keskustelua myös käyty irtisanomiskorvauksista. VM ei ole kuitenkaan tähän oljenkorteen vielä lämmennyt.

Se olisi kenties mallia normaalin kuukausipalkan päälle 4 kuukauden ansioita vastaava korvaus. Risen ao. henkilöstötyöryhmän valikoimassa on niinikään etätyömahdollisuuden harkinta, mikä ei käy ainakaan valvontahenkilöstölle. Työterveyshuolto voisi tukea yksittäistapauksia tarpeen mukaan, esimiehille olisi luotava lisää työvälineitä homman hoitamiseen ja tiivis yhteistyö työvoimaviranomaisten kanssa on sekin edelleen välttämätöntä. Konnunsuon osalta oli toukokuun alkuun mennessä 33 henkilölle saatu urajärjestely kuntoon. Tiedote tästä oli mennyt 6.5. Konnunsuon johdolle. Muutoin Heli Herna kyllä valitteli tiedon valmistumisen ja itse tiedotuksen välisiä viiveitä, joista hänen mielestään on pysyvää haittaa tällaisissa tilanteissa. Ensimmäiset virkasiirrot toteutuvat jo toukokuussa ja osa kesäkuun puolella, uskoi Heli Herna. Hän painotti, että vielä siirtopäätöksen jälkeenkin henkilökohtaisesti “paremmat vaihtoehdot” ennen toteutusta ovat jokaisen itsensä ratkaistavissa. Aluejako suurena organisaatiosavottana on kesken. Haminan mahdollisuudet työllistää Konnulta väkeä oli myös yhä auki. Hankalinta on Heli Hernan mielestä, että tuottavuusohjelma painaa päälle, vaikka aikaa siirtymävaiheeseen tarvittaisiin. Samalla menevät budjetin palkkarahat viroilta, jotka ko. ohjelma aikatauluttaa menetettäviksi.

Pelsollakin selvittely jatkuu Pelsolla on vastaava kyselymomake ollut täytettävänä. Suurin osa henkilökunnasta haluaa jatkaa omassa virassaan paikkakunnalla. Oulun vankilalta etelämmäksi haluavien siirtohalukkuutta selvitetään myös, koska sieltä vapautuisi Pelson lakkautettaville viroille ja henkilöille luonnollinen työllistymissuunta. Etelän muutamien laitosten kouluttamattoman henkilökunnan määrää toki yritetään korvata nyt syntyvällä ammattipotentiaalilla. Mutta silti muutto ja muutos ei ole helppo, kun ratkaisun tekee kukin kohdaltaan. Paikalle tulleen hankejohtajan Mika Antikaisen mielestä jonkin aikaa tehtäviä päällekkäisyyksiä on vain hyväksyttävä, eli määräaikaisiakaan ei voida heti irtisanoa. Tämä menettely on laitosten johtajien ja aluejohtajien vastuulla. Hänen mukaansa tarkoitus on nostaa pohjoismaisittainkin tarkastellen varsin heikkoa henkilökunta/vanki-suhdetta nykyisestä. Paikalla olleiden mielestä kunnianhimoisuudestaan huolimatta tällainen tavoite on vannomatta paras. Jari Tuomela totesi, että VVL:n linja Risen yhteistoimintakokouksessa on pyrkiä pitämään määräaikaisuuksien perustellusta jatkamisesta kiinni. Valvontarangaistuksen käyttöönotto suunnitellusti vaatii joka tapauksessa oman siirtymäaikansa. Kaikkea ei voi, eikä pidä, saadakaan toteutumaan kerralla.(AG)

Mika Antikainen ja alueet, jälleen kerran Hankepäällikön oto-hommiin “komennettu” Mika Antikainen esitteli uuden aluejaon strategian pääkohdat: vankeuspakettiuudistus, oikeusministeriön strategiset linjaukset, tiedossa ollut määrärahakehys, tuottavuusohjelma sekä arviot asiakas/vankimäärien kehityksestä. Vankeinhoitolaitoksella on ollut tekemistä jo pelkästään pääomavuokrien maksussa, eli rahan täysin järjettömästä lappamisesta valtion taskusta toiseen ilman mainittavaa komissiopalkkiota. No, ellei hieman oudolla tavalla sellaiseksi lasketa Konnunsuon lakkauttamista? Paljusellit ne vain odottavat yhä korjaajaansa... Mika Antikainen ainakin uskoi vielä vahvasti siihen, että vuoden 2009 elokuun budjettiriihessä päätettävässä syksyn lisätalousarviossa saadaan lisärahaa myös vankeinhoitoon. - Pakko olisi..!, kuten Mika Antikainen tämän tilanteen tiivisti. Toisessa vaakakupissa lisämäärärahaa ikäänkuin “tasoittamassa” ovat tuottavuusohjelman henkilöstövähennykset vuoteen 2011 mennessä, vielä lähes 150 virkaa. Vankeuslain luvatut 50 virkaa nimellisenä plussana, eli sama “ottaja antaja, kananpaskan kantaja” asialla tässä, kuten pääomavuokrissakin. Jostain tilastoista on kaivettu esiin toiveikas asia, että suljettujen vankiloiden vankimäärä ei enää olisi noussut. Aiemmin hieman vajaakäyttöisemmille avolaitospaikoille on alkanut sen sijaan virrata lisää väkeä. Vankipaikkalukua on 6

Eihän se oikein auennut vieläkään: Mika Antikaisen perustelut uusaluejaosta. Ei, vaikka VVL:n puheenjohtajaa myöten yritettiin tätä vallan ihmeellistä asiaa selvittää. Byrokratia nielee rahat sekä virat ja tuottavuus kasvaa kohisten?

nostettu avotaloissa, vaikka henkilöstöä ei vastaavasti olla niihin(kään?) lisäämässä. Niinpä tavoite kohti 35%:a lienee jo linjattu avolaitossijoittelun ohjenuorana? Suljetun vankipaikan ja avolaitospaikan hinnanero, eli vankipäivän bruttohinta, lienee sittenkin se suurin ohjenuora ja

selkeä painopisteen määrittäjä. Kokonaisvankimäärä sen sijaan ei ole näyttänyt alenemisen, vaan ennemminkin kasvun merkkejä. Uudet vapausrangaistuksen muodot kuten “valvottu” koevapaus ovat yhä osittain huteralla pohjalla, joten melkoisessa riskimarginaalissa 2/2009


Ay-toimissa harmaantuneet Seppo Vainikainen Kuv ja Kalevi Vauhkonen Nav eivät olleet täysin vakuuttuneita taas uuden organisaation lupauksista paremmasta.

elellään. Mika Antikaiselta tentattiin mm., mitä tehdä näille “pollottajille”, joita saapuu muuttuneiksi tulkituilla sijoitusmääräyksillä avolaitosolosuhteisiin? Alan luottamusmiesten mielestä läheskään kaikkia vankeja ei voida vapauttaa avolaitosolosuhteista. Tai sitten avolaitosolosuhteita on muutettava olennaisesti suljettujen laitosten suuntaan: henkilöstömäärät, ympäristön turvallisuus sekä sisäinen valvonta. Täten menetellen tosin avolaitospaikkakin/vanki alkaa maksaa huomattavasti nykyistä enemmän. Järjestysrikkomusten kasvu on jo jossain päin avolaitoksia tosiasia. Vankien kotipaikkaoikeuskaan sijoitteluperusteena ei suoraan saanut kuulijoiden ehdotonta kannatusta. Kuuluisassa “Poste res-

tantessa” asuu melkoinen määrä vapausrangaistukseen tuomittuja, vaikka nimellinen kotikunta lienee jokaisella - ainakin viranomaisten papereissa. Laitoksen sijainnilla ei siten nähty aivan täyttä merkitystä vangin “sosiaalistumisessa”.

Alueet ja yhteistoiminta-alueet Alueet jakavat esitellyn mallin mukaan Suomen koko vankeinhoidon Itä-Pohjoiseksi, Läntiseksi sekä Eteläiseksi. Etäisyydet vankiloiden välillä ovat Eteläistä aluetta lukuunottamatta aivan kohtuuttomia. Niinpä Mika Antikainenkin puhui mielellään pienemmistä “yhteistoimintaalueista” näiden kolmen maantieteellisen alueen sisällä. Yhteistoiminta-aluetta johtaisi sitten jokin ao. alueen vankilan

Uskon tuoja, lohdutuksen suoja?

Harry Anttila.

2/2009

Riseen on näinä muutosten pysyvinä aikoina palkattu henkilöstön muutostilanteita varten oma henkilö. Hän on teologisten opintojen kautta hieman maallisempia murheita kuulemaan, kuuntelemaan ja selvittämäänkin tottunut Harry Anttila. Harry esittäytyi Vantaalla osaston puheenjohtajille ja oli luonnollisesti "saamapuolella" siihen, mitä tulee hänen omaan kokemus- ja tietopiiriinsä vankeinhoidosta. Hyvin ja miellyttävänoloisesti Harry itse-esittelynsä tekikin. Tulikaste - neljän päivän työkokemuksen varassa - oli jo aivan ovella, eli lähtö tutustumaan tuottavuusohjelman runnomaan Konnunsuon vankilaan ja sen henkilökuntaan. Tilannetta vielä tarkemmin analysoimatta voinee kai kirjaimellisestikin sanoa jo nyt, että Harry ei suinkaan ollut ensi kertaa pappia kyydissä. Eikä hän itsekään ollut henkisesti latautunut viimeisen voitelun tunnelmiin. Menestystä! (AG)

johtajista. Kaikilla yt-alueilla se ei ehkä edes kävisi päinsä, vaan johtohenkilö olisi otettava tähän oto-vastuuseen Kriminaalihuollon aluetoimistosta. Eteläinen alue saisi lisäksi valita vielä eri vaihtoehdoista: itsenäiset laitokset, suljetut omanaan ja avolaitokset omana yt-alueenaan. - Tai sitten Helsingin avovankilat vielä näistäkin omana alueenaan...meniköhän se nyt noin...? Nyt seuraa muutama kysymys: miksi edes nämä kolme hallinnollista aluetta esikuntineen jätetään toimimaan? Mitä lisäarvoa sillä muka saavutetaan? Eikö olisi selvempi laatia lähilaitosten yt-alueista toimivat kokonaisuudet ja hajasijoittaa sekä synkronoida toiminnat/virkamiehet palvelemaan tällaista toimivaa aluetta johonkin yt-alueen vankiloista? Vankisijoittelun osalta tällaista järkeä on jo vilautettukin. Melkoinen säästöhän siitä syntyisi palkkakustannuksiin, jos edelleen turhat kolme aluetta esikuntineen sanottaisiin lopullisesti irti. Eikä vankeuslain toteutus taitaisi paljoakaan haittaantua - ehkä juuri päinvastoin. - Ai niin, tosiaan: toimittaja unohti taas itsensä ja valtiohallinnon hallintoorganisaatiotodellisuuden. Siellähän järjenkäyttö ja virka kuuluvat yhteen, ylhäältä annettuina ja saumattomasti.

Sijoitteluyksiköt yhä hengissä? Julkisuudessa jo välillä aivan varmoina pidetyt ja edellisvuoden huimavauhtista aluesuunnittelua ryydittäneet vapauttamisyksiköt näyttävät olevan edelleen Risen, Kpo:n ja OM:n agendalla. Kyse olisi koko maata kattavasta vankeinhoidon linjaratkaisusta. Niinpä siihen tarvittaisiin ainakin a) perusteltu suunnitelma toteutuspaikkoineen, b) mahdollinen kokeilu, c) henkilöstö, d) työjärjestykset ja e) - rahaa, jota ei kyllä ole tällaiseen vankeinhoidon uuslinjaukseen priorisoitu missään? Jari Tuomela toppuuttelikin työnantajaviraston hankepäällikön silminnähtävää intoa täysin uusiin avauksiin. Vanhoissakin “uussuunnitelmissa” on vielä jäljellä paljon kesken, toteutusta, rahoittamista sekä jälkikäteisviilaamista, jopa ensi vuosikymmenelle saakka. (AG)

7


Jorma Viiala JHL: katseet tulevaan sopimuskauteen JHL:n valtiosektorin neuvottelupäällikkönä toimii nyt Jorma Viiala. Mies esitteli itsensä ja hämäläiseksi - tällä erää Päijät-Hämeestä - avoimesti olikin tunnistettavissa. Keijo Kaleva ja Teija Vikman ovat olleet JHL:n valtion tiimissä myös mukana ennen häntä. Jorma Viiala kävi läpi lyhyesti edellisen ja vielä jonkin aikaa voimassa olevan (31.1.2010 saakka) sopimuskauden keskeisiä teemoja, joista tärkein oli tietenkin sopimuskauden aikana maksettavat palkankorotukset ja muut erät. Valtion yleiset sopimustavoitteet liittyvät Jorma Viialan mukaan edellisen sopimuskauden kokonaisuuden arviointiin, työnantajan esittämien tavoitteiden hahmottamiseen, pääsopijoiden sekä yhteisten teemojen hahmottamiseen tulevalle sopimuskaudelle ja niiden oheen perustettavat sopimustyöryhmät.

Palkkaus 2010 Palkkauksessa valtiolla painotetaan yleiskorotuksia, joihin liittyvät perinteiset matala- ja naispalkkaerät. Palkkausjärjestelmiä halutaan uudistaa valtion palkkakilpailukykyä kohottavasti. Samalla niiden suurta kirjoa olisi tarkoitus vähentää. Tulospalkkio olisi tarkoitus saada jatkossa osaksi virka- ja työehtosopimusta. Mahdollista veroratkaisua harkitaan sen mukaan, onko siitä etua julkiselle sektorille.

JHL:n valtiosektorin neuvottelupäällikkö Jorma Viiala

vaksi luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen kohdalla.

Muita tavoitteita Muutosturvaa halutaan kohennettavaksi, kun organisaatioita muutellaan ja ihmisiä/työpaikkoja siinä samassa. Määräaikaisuuksia on kyettävä paremmin perustelemaan työsopimuslain hengessä ja virkapukusäännöksiä tarkistettava.

Työnantajan kapulakieltä ja tavoitemössöä Valtion työmarkkinalaitoksen kanssa sovittavien, ajankohtaisten yhteisten teemojen power point -esittely oli hieman tuskaista kuultavaa ja katseltavaa. Vika ei suinkaan ollut JHL:n neuvottelupäällikön, vaan ilmeisesti VTML:n lakimiesten alunperin laatimien työnantajatavoitteiden monimerkityksellisyys, kuten esim. “...- toimintaympäristön todellinen ennakointi ja proaktiivisista toimenpiteistä sopiminen...” tai “...- muutoksen hallinta ja palvelusuhteen ehtojen joustavoittaminen...”?? Kaiken kaikkiaan tämä “teemojen kehittely” -teksti oli työnantajapainoitteista kapulakieltä ja käsitemössöä. Vain hyvällä tahdolla siitä saattoi erottaa jonkin palkansaajapuolen kanssa sovittavissa olevan osakokonaisuuden. Jorma Viiala kävi läpi (onneksi) myös sopijajärjestöjen omat ajankohtaiset teemat. Niiden selkeys suorastaan häikäisi edellisiin käsitteisiin verrattuna: “Muutostilanteiden hallinta”, “Toimenpiteet työurien pidentämiseksi”, “Palkkausjärjestelmät”, “Henkilöstön edustajien aseman kehittäminen”. Neljä kohtaa, joiden yhtä selkeästi eirtellyistä alakohdista voi suoraan lukea, minkälainen pitää olla kunkin työryhmän agendan sisältö ja neuvoteltavat asiat.

Työaika Työajan lyhentämistä jaksotyössä selvitetään. Samoin työaikapankin huonompi vaihtoehto halutaan poistaa käytöstä kokonaan. Koulutusajan ja työajan välistä laskentaa halutaan tarkentaa; samoin työajan laskentatapaa, jolloin lomaa pidetään vajaa viikko. Ikuisuuskysymys, eli matka-ajan laskeminen osaksi työaikaa, on jälleen agendalla. Uutena lähes on etätyön käyttömahdollisuuksien laajentaminen sekä osin siihen liittyvä “työmatkatyö mobiilikaistoilla”. Henkilöstön edustajat Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen irtisanomisturvaa halutaan nostaa nykyisestä palvelusuhteen päättymisen yhteydessä. Yksi mahdollisuus olisi sitoa se ao. luottamustoimien hoitajien aiemman työhistorian kestoon. Työsuojeluvaltuutetuille halutaan sama palkkio tehtävistä kuin luottamusmiehilläkin ja myös työsuojelukoulutuspäiviä halutaan saman verran. Siirtovelvollisia koskevaa siirtosuojaa aitoaan esittää parannetta8

Janne Tikka Riv, Jarmo Mäkelä Kov ja Jukka Halonen Pyv vaihtoivat keskenään mielipiteitä Viialan sopimussanomasta.

2/2009


Kantoja turvallisuusstrategiaan Tutkija Mika Junnisen pitkälle kirjaamaa vankeinhoitoalan turvallisuusstrategialuonnosta esitteli Jari Tuomela. Eri koulutustilaisuuksissa tämä tärkeä aihe on käyty jo muutaman kerran läpi ajankohtaisimmilta osiltaan. Nyt oli esittelyvuorossa toistakymmentä erilaista kehitysehdotusta, joista pääkohdat seuraavassa: 1. Matriisihallinnon uuteen organisaatioon (ent. Rise) on perustettava erillinen turvallisuusyksikkö ( - niinkuin “ennenvanhaan”?, toim. huom.), jolla on riittävät toimintaedellytykset ja henkilöstö. Tämän yksikön vastuulle on keskitetty koko hallinnonalan turvallisuusasiat ja samoin valvonnan ohjaus. 2. Kaikille hallinnon tasoille on muodostettava kriisijohtoorganisaatiot, jotka huolehtivat omista yksiköistään ja niiden kriisitilanteista. 3. Jokaiselle vankeinhoitoalueelle (3) perustettava turvallisuuspäällikön virka poliisivaltuuksilla. 4. PTR-yhteistyötä alueilla poliisin tiloissa, alueilla oma tutkija/yhdyshenkilö - tai vantaan PTR-keskukseen keskitetty toiminta ja resurssointi alueille. 5. Avolaitoksiin omat eristyssellitilat. 6. Avolaitosten rakenteellista suojaus-

ta kehitettävä paremmaksi. 7. Varmuusosasto perustettava johonkin Pohjois-Suomen vankiloista. 8. Kaikkiin vankiloihin vähintään yksi huumekoira ja koiranohjaaja. 9. Kaikille työntekijöille yksi yhteinen virkamerkki+tunnisteet 10. Kaikille vierailijoille numeroitu “VIERAILIJA” -kortti.

Jari Tuomela joutui esittelemään Risen turvallisuusstrategiaa, johon viedyt aloitteet kyllä tyydyttivät, jatkosta ei tiedetä.

11. Vankitietojärjestelmässä nyt hajallaan olevat turvallisuustiedot yhteen 12. Päivittäistyönjohtoon riittävä vahvuus, s.o. lisää alan ammattitaidot osaavia vankeinhoitoesimiehiä. 13. Riski- ja tarvearvioita ei voida tehdä kaikille haastatellen ja henkilökohtaisesti tapaamalla, joten ne on perustettava tietojärjestelmien antamiin yhdistelytietoihin. Lisäksi on selvitettävä Kriminaalihuollon toimistojen asiointiturvallisuus. Vaaratilanteista on kehitettävä kattava raportointi/analysointijärjestelmä - hieman mallia Puolustuslaitoksen sotilaslennosto. Valvontaan on kehiteltävä laatukäsikirja, perehdytystä kohennettava ja varauduttava turvallisuuden ylläpitoon oikeilla välineillä sekä henkilöstöllä. Edellä luetellut ehdotukset ovat kaikki sellaisia, joita voitiin ainakin puheenjohtajapäivillä kannattaa toteutettaviksi. Ainoat todelliset esteet uudistuksiin muodostunevat nnihin tarvittavan rahan ja henkilöstön saamisesta sekä vankeinhoidon ylimmässä johdossa yhä pesivästä asenteesta, joka ei ole järin turvallisuuspainoitteista.(AG)

Rauni Mannilan epäkiitollinen tehtävä Lounaan jälkeinen perjantai-iltapäivä ja viimeinen ohjelma-alustus. Noissa tekijöissä piilee haasteita alustajalle. Nyt ne koki selvittää Valtiokonttorista paikalle tullut kehityspäällikkö Rauni Mannila. Hänellä oli varoiksi mukanaan jaettavaksi muutama VK:n kirjallinen julkaisu. Niissä oli samaa sanomaa, eli “Muutos mahdollisuutena”, syvällisemmin luottamusmiesten ja muidenkin kiinnostuneiden tutkisteltavaksi. Urheasti Rauni Mannila alustuksensa läpi vei, vaikka puheenjohtajaksi siirtynyt VVL:n järjestösihteeri yrittikin parhaansa mukaan kyseenalaistaa ja kritisoida selvästi työnantajahenkistä sanomaa. On nimittäin totta, että asioissa on vähintään kaksi puolta. Esitetyissä muutos/mahdollisuus -keinoissakin on sekä hyviä että huonoja - aivan riippuen siitä, katsooko niitä muutoksen kohteen vai sen toteuttajan silmin. Ei Valtiokonttorikaan todella halua, että valtion väki markkinoiden turbulenssissa heittäisi rukkaset naulaan hampaiden kaveriksi. Tai jäisi passiivisena nö2/2009

Rauni Mannila.

köttämään valtion poteroihin vain eläkettään odottelemaan. Väsyksiin asti, ja nyt taas Rauni Mannilan suulla, on liiton

koulutustilaisuuksissa kuultu työnantajan politiikan foorumilta lainaamat varoittelut viimeistään 2020-luvun ikäkatastrofista, joka vie väen yksityissektorin tuottavilta viljavainioilta. Jos julkinen sektori onkin silloin ollut liian ahne palkkaamaan väkeä, eikä kukaan laske sitä pois valtion hyvin palkatuista ja helpoista hommista, olemme kaikki tuotantokuilun partaalla. Ja kohta yhtä köyhiäkin? Tällaisen tulevaisuuden sanoman ja parhaillaan odotetun massatyöttömyyden välinen kuilu ainakin kävi useammalle selväksi. Valtion palkkalaisten uhrautuminen yksityissktorin työvoimapulan raaka-aineeksi ei tuntunut Vantaalla aivan ajankohtaisimmalta ongelmalta. Sen sijaan oltiin kyllä valmiit kuulemaan herkällä korvalla kaikkia niitä keinoja, joita työnantaja ja Valtiokonttorikin voi tehdä tavallisen valtion duunarin hyväksi. Parannettavaa kyllä riittää mm. johtamistavoissa, palkkauksessa, työn arvostamisessa, työajan suunnittelussa jne - vain muutamia keskeisiä mainiten. (AG) 9


Mitä puheenjohtajat mieltä? - eli yksi kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata Vankilavirkailija-lehti kyseli puheenjohtajapäivien osallistujilta mielipiteitä kymmeniseen kysymykseen tai aiheeseen. Niiden tarkoitus oli kartoittaa lähinnä kunkin osallistujan laitoksen ja VVL:n osaston omaa asemaa ja toimintaa. Vastauksia ei kuitenkaan ollut rajattu vain paikalliseen tilanteeseen, myös yleisemmät näkökulmat vankeinhoitoon ymv. olivat sallittuja. Ja niitäkin vastauksiin sisältyi. Ohessa ao. kysymykset sekä jo päivillä palautettujen vastausten kooste niihin.Niiden etuna on vastausten päällimmäinen tuoreus.”Mikä mielessä, se kielessä”. Esimerkkinä myös yhteenveto kolmesta vastauspatterista sähköpostitse palautettuina, mihin niinikään annettiin mahdollisuus.

Yhteenveto 1. Vankilaturvallisuus Laitosturvallisuudesta kyseltiin taannoin myös Risen suunnalta ja sen todettiin olevan kutakuinkin kunnossa, joskin vaihtelevasti eri puolilla maata ja laitoksia. Samaa “vaihtelevaa” trendiä ilmeni myös puheenjohtajapäivien vastauksissa. Niissä neljässä oltiin tyytyväisiä nykytilaan, joskin joku piti hieman sormia ristissä. Kolmella ei ollut syytä tyytyväisyyteen, yhdessä vastauksessa oli hyvää ja huonoa. Yksi vastaajista esitti suoraan parannuksia turvavälineiden, kuten OCsumuttimen ja teleskooppipampun käyttökoulutukseen. Sähköpostiviestien kantaa suoraan lainattuna: “Vankilaturvallisuus valtakunnallisesti on käsittääkseni liian vankila- tai aluvankilakohtaisesti suunniteltua ja valvottua tällä hetkellä. Toivottavasti nyt 3 alueen malliin saadaan myös yhteinen suunnittel/valvonta -yhteistyö mm. erityistarkastusten osalta.”... ”Avovankilassa työnantaja suhtautuu mielestäni vähättelevästi turvallisuusriskeihin, jotka ovat lisääntyneet merkittävästi; vartijoiden työaikaa on aluevankilan johdon määräyksestä siirretty illoista ja viikonlopusta arkipäivään. Näin yksintyöskentely iltaisin ja viikonloppuisin on lisääntynyt.” Vastaus jatkuu yksityiskohdilla, joita ei ole syytä referoida pidemmälle, mutta johdon asenne kyllä käy ilmi: “...eihän meillä ole sattunut mitää 15 vuoteen...” Toisaalta vankipaikkalukukaan ei ole enää entinen, vaan merkittävästi suurempi ilman valvonnan henkilöstölisäyksiä. “Keskellä valtion tuottavuusohjelman säästöjä ‘turvallisuus’ -sana tuntuu välillä olevan melkein kirosana! Siitä tingitään todella pahasti: henkilöstöresurssit, välineet, koulutukset jne. sekä mm. TATU-toiminta puutteellista. Henkilökunnalta vähennetään oikeuksia, vangeille lisätään.” “Vankilaturvallisuus on heikentynyt. Nykyisillä resursseilla ei mahdollista suorittaa edes välttämättömiä turvallisuustarkastuksia / selliratsioita päivittäin ‘kerroksilla’. Osa laitoksen ohjaajista muodostavat toimintatavoillaan turvallisuusriskin, lisäksi vankilassa työskentelee / vierailee suuri määrä ulkopuolisia opettajia ja eri sidosryhmien vierailijoita.” 10

2. Vankien määrä nyt ja kohta Kaikki yhdeksän välittömästi vastannutta olivat vain hieman eriasteisesti sitä mieltä, että vankiluku a) on jo korkea ja b) on nähtävissä, että se kasvaa. Sähköpostiviestit täydensivät tätä yhdenmukaista käsitystä, joskin hieman eri kantilta: “Xx (vankeja) tällä hetkellä, jonkin suunnitelman mukaan xx-x tulevaisuudessa - ja toivottavasti myös on, sillä eivät pelkät vapaammat olot vankeja auta, vaan järkevä työ ja koulutus oikein mitoitetulla henkilöstöllä ja fyysisillä resursseilla.” “Tällä hertkellä tilapäisesti laskenut (laitoksessa, toim.), uskon että tilapäisesti; laman taituttua ja kaikenlaisten vaihtoehtoisten rangaistusten kokeilujen vesityttyä, nousee!” “Vankiluku vankilassa on ollut jo pitkään 140 vangin (112 paikkaa) molemmin puolin eikä ole uskottavaa, että se siitä laskisi. Tuomiot ovat pidentyneet, joten sekään ei tue laskuennusteita.” 3. Valvottu koevapaus ja muut vapauttamistoimet Kahdeksan vastausta tuli melko välittömästi, yhdeltä ei mitään ja yksi jätti kommentoimatta näistä kahdeksastakin. Tässä lienee aihetta lainata suoraan saadut kommentit: “Muutama ollut, mutta vaatii kehittämistä.” “1 koevapaudessa. Työllistävä, ei sovi suljettuun taloon.” “Ei toimi, huono valvonta.” “Väärin kohdennettua, ei valvottua.” “Valvonta ei kovin hyvin tiedossa. Huonosti perehdytetty henkilöstölle.” “Koevapauden valvominen välttämätöntä. Resurssit puuttuvat. Valvonnan taso ei kestäisi päivänvaloa ohjeistus ja seuranta epäselvää.” “Valvottu koevapaus, kolme vankia, mutta mitään ‘valvontaa’ ei ole, paitsi vanki soittaa varmistussoiton.” Eetteristä poimittua: “Valvottu koevapaus nykyisenlaisella valvonnalla aika hampaaton ja silti on jouduttu keskeyttämään koevapauksia... Toivon aluevankilakohtaista kiertävää valvontayksikköä, henkilöstöresurssit mahdollisesti vaikka puoliksi KHY:n kanssa tms. Muut vapauttamistoimet suunniteltava yhteistyössä KHY:n kanssa.” “Ei tarpeeksi suunnitelmallista, ei tarpeeksi resursseja. Vapauttamisyksikkö -

asia tuntuu säästötoimien keskellä aivan hullulle, ei rationaalista! “Valvottuun koevapauteen ei ole lisäresursseja, joten valvonta on olematonta, mikäli valvottujen koevapauksien määrä lisääntyy.”

4. Vankilan/laitoksen henkilöstöpolitiikka VVL:n ammattiosaston kannalta Kahdeksan vastausta saatiin tästäkin jo päivien aikana. Neljä vastaajista piti laitoksen nykyistä henkilöstöpolitiikkaa huonona. Yksi oli samaa mieltä, mutta näki sentään toivoa paremmasta jatkossa. Kahdessa tapauksessa oltiin koko lailla asiallisella hepo-tasolla ja yhdessä haluttiin noudatettavasta tiimityöskentelystä luopumista Sähköpostiin oli kirjattu: “Luvassa niukkuutta ja pelättävissä virkavähennyksiä uuden organisaation puitteissa, ei ehkä kuitenkaan VVL:n jäsenistön piiristä, sillä esim. vartijoiden määrä höylättiin jo N.N:n ja N.N.2:n toimesta niin alas eikä työpuolelta ole juuri vara vähentää...niin, että liipasimella on todennäköisesti keittiö tai joku virastosihteereistä.” “Henkilöstöpolitiikka huonoa, johtajalla sanelupolitiikkaa, asiat kestää ja unohtuu, mm. yhteistoiminta ja tiedotus ontuu jne.” “Henkilöstöpolitiikka on suht hyvä, toisin ohjaajien määrä kasvaa ja vartijoiden määrä tuntuu supistuvan. Taitaa olla nykytrendi?” 5.Vankilan/laitoksen talousnäkymät 2009 Kahdeksan yhdeksästä oli sitä mieltä, että taloustilanne ja näkymät tälle vuodelle ovat heikon ja surkean tasosta lähtien vähintään epävarmat tai sitten rahat ovat jo nyt “finaalissa”. Yksi vastaaja piti vuotta 2020 oamlle laitokselleen jopa vielä vaikeampana. Hänen mielestään mm. Mika Antikaisen puheissa ja kirjauksissa esiintyneisiin vapauttamisyksiköihin mahdollisesti suunnitellut investoinnit on suunnattava ehdottomasti jo toimiviin laitoksiin. Yhdessä tapauksessa perustellut hankinnat ja jopa koulutustarpeet oli saatu toteuttamisagendalle. Toisessa oli kuumeinen säästökohteiden haku päällä ja mm. ylityöt olivat liipasimella. Mutta mitäpä tuumivat vankilansa tai laitoksensa taloudesta s-postilaatikosta tulleet vastaukset: 2/2009


“Taloudelliseen tilanteeseen on vedottu useita vuosia, ei kohene. Remonttitarpeita on paljon, palkkausrahat mietityttää (asetetaanko sen vuoksi pisteytysrajoja).” “Johdon mukaan niukkuutta, eivät ole tosin hösöttäneet aivan yhtä paljon kuin viime vuonna...ja näkyy sitä rahaa löytyvän mitä ihmeellisimpiin tarpeisiin...” “Talousnäkymät ovat ilmeisen heikot, varaa sijaisiin ei kuulemma syksyllä ole. Kaikenlaiseen ‘kuntouttavaan’ toimintaan näyttää sen sijaan rahaa aina löytyvän, vaikka perusturvallisuudesta tingitään.”

6. Vankilan/laitoksen johdon ja VVL:n luottamushenkilöiden nykysuhteet Kahden vastaajan mielestä suhteet ovat yhdellä sanalla sanottuna hyvät.Muita arvoarvostelmia, joita voi tulkita myönteiseksi olivat “toimivat ja asialliset”, “kohtuullisen hyvät”, “asialliset”, “kohtuulliset” ja “hyvät/neutraalit”. Suuremmin ei ongelmia siis suhteissa ollut, vaikka parantamisen varaa lieneekin. Mitäpä olivat sitten mieltä asioita pidempään tuumineet: “Kohentuneet hieman, melko ok. Joissain asioissa vain näennäinen vaikutusmahdollisuus.” “Nähdäkseni suhteellisen asialliset johtajaan; hän kyllä poistuu joukostamme... ja sijaisuutta todennäköisesti tovin hoitava ei ole erityisen ‘valvontaystävällinen’.” “Suhteet apulaisjohtajiin ovat varmaan aika normaalit, asioista pystytään keskustelemaan, vaikka aina sillä ei tunnu olevan vaikutusta. Uuteen johtajaan en ole vielä tutustunut.” 7. Jäsenten päällimmäiset murheet (ja ilonaiheet myös!) Eipä niitä ilonaiheita kukaan jaksanut paljoa keksiä - jos niitä nyt sitten siten “keksimällä” olisi edes pitänytkään vääntää muka. Sen sijaan ajan kuva heijastui puheenjohtajapäivien osallistujien vastauksista melko yksiselitteisesti. Neljä vastaajaa mainitsi pahimpana murheena jäsenten epävarmuuden, johon syinä mm. virkojen riittämättömyys koulutetuille, nopeat muutokset, työpaikan säilyvyys, vähäinen henkilöstö eli resurssipula ja yksintyöskentely. Myös ylityökielto vaivasi yhdessä vastauksessa, samoin Konnunsuon ja Pelson kohtalot ja niiden aiheuttamat seuraukset työmotivaatiossa, yleinen tulevaisuuden pelko, konkreettisempana pisteleikkaukset. Postitse: “Huolena ensi vuosi Riseala 2010 yhdistymisasia, asioihin vaikuttaminen huolettaa. jatkuva muutos väsyttää ja kuluttaa. Ilonaiheita ei ole paljon, hetkellisiä työssä onnistumisia lukuunottamatta.” “Palkkaus - edelleen. Työssä jaksaminen, keski-ikä talossa yli 50 vuotta. Yk2/2009

sintyöskentelyn lisääntyminen, vangit yhä enemmän ‘pollottaa’...Organisaation sekavuus ja tunne, ettei voi vaikuttaa työhönsä ja työympäristöönsä mielipiteillään.” “Työmäärä on välillä kestämätön, ylitöitä tehdään koko ajan. Kaikki tosin eivät tunne rajojaan ja tiedä kuinka paljon jaksavat. Alalle tullut epävarmuus hieman vaivaa, samoin uudistusten tahti. Pääosin linnalla on hyvä henki.”

8. Ammattiosaston toimivuus/ toimimattomuus Oletetusti puheenjohtajat vetivät ehkä hieman kotiin tässä kysymyksessä. Silti vaikutti melko rehelliseltä saada tiedoksi, että kaikkien vastanneiden osastot sentään toimivat, jossain vain esim. 3-5- aktiivin voimin, mutta kuitenkin. Yhdessä paikassa osasto jopa “toimii ja voi hyvin”, toisessa taas osaston kokoukset ovat säännöllisiä. Kolmas oli ehkä toiveikkain kaikista: “Nostaa taas päätään!” Toivon mukaan juuri osaston toimivuus, ei toimimattomuus, oli tuon kannan taustalla. Vastaajien huolina olivat jäsenten vähäinen osallistuminen, passiivisuus ja kiinnostuksen puute. Kaikissa tapauksissa nämä ajan merkit eivät kuitenkaan heijastuneet itse laitoksessa toimimiseen. Ammattiosastojen vuosikokousten jäsenkatohan on ollut laitoksittain jo tuttua huttua. Niille todella “tarttis tehdä jotain”. Mitä sitten e-postista tähän: “Aktiivisuus erittäin vähäistä. Hoidetaan N.N:n kanssa akuutit asiat ja kansa luottaa N.N:n kuin jumalaan...” “Aktiivinen johtokunta, muutoin osallistuminen osaston toimintaan saisi olla innokkaampaa. On myös arvostelijoita, jotka itse eivät kuitenkaan ole valmiita tekemään mitään. Asenne ‘ei ammattiosasto voi asioille mitään’ harmittaa, koska jo ammattiosaston olemassaolo mielestäni estää työnantajaa tekemästä ‘ihan mitä vaan’.” “Osasto ei oikein toimi. Osan siitä voi ottaa ‘omaan piikkiin’, mutta jäsenistöä ei tunnu kokoukset kiinnostavan.”

Suv:n osasto toimii ja voi hyvin, vaikka vuosikokousedustus onkin n.s. keskimääräistä tasoa. (Kuva: Jarmo Eronen)

9. Ammattiosaston ja liiton väliset suhteet Vastaukset mahtuivat kolmeen liittoa varmasti kutkuttavaan kategoriaan: Hyvät (erittäin 1 kpl), toimivat ja kunnossa. Uusia esitteitä sentään liitolta toivottiin ja aiheellisestikin, vaikka nettisivut ovatkin broshyyripaperia korvaamassa. Laajempia perusteluja tuli s-postitse: “Asialliset, helppo ottaa yhteyttä tarvittaessa.” “Koska kyseessä on pieni ammattiliitto, välit ovat läheiset ja helpot - mielestäni erittäin hyvä asia. En välttämättä ole yhdistymisen (Vakhe tms) kannalla; olen ylpeä ‘omasta’ liitostani. Huolettaa liiton tulevaisuus, koska Riseala 2010 tuo alalle paljon muista liitoista väkeä ja vähentänee VVL:n osuutta...?” “Osaston ja liiton suhde on toimiva, en tunne mitään kynnystä ottaa yhteyttä liittoon mikäli on tarve.” 10. Mitä tarttis tehdä? Suoria lainauksia ehdotuksista: “Alueorganisaation ja henkilöstöjärjestöjen yhteistyötä ja toistensa työn tuntemusta lisättävä. Pysyvyyttä toimintaan ja ennustettavuutta tulevaisuudesta.” “Jäsenille liiton tiedotteet henkilökohtaiseen om:n sähköpostiin.” “Painaa jarrua.” “?” “Palkka muuten hyvä, mutta maksuväli liian pitkä.” “Avointa keskustelua. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Puuttuminen on silloin myös oikeasuuntaisempaa.” Sahkopostin viestit: “Toivottavasti saataisiin lähivuosina osastoon muutama uusi nuori vartija tai muu henkilö, joilla riittäisi intoa saada toimintaa aktiivisemmaksi.” “Ylipäätään rikosseuraamusalalla täytyisi nyt panna jäitä hattuun ja järki käteen, painaa jarrua tai peruutusvaihdetta. Tuntuu, että mennään perse edellä puuhun! Pääjohtajan ero voisi olla pelastus, liian sossu! Tämä on kuitenkin tärkeä yhteiskunnallinen turvallisuusala! Ammattiliiton pitäisi nyt mielestäni laittaa kapuloita rattaisiin - vai onko jo liian myöhäistä? Pitää meteliä ainakin työpaikkojen määrän (valvontapuolen) vähentämistä vastaan, palkkojen korotuksen puolesta, ilmaisen virkavaatetuksen puolesta, koulutuskeskuksen säilyttämisen puolesta!” “Vaihtaa VHL:n johtaja hieman jämäkämpään mieheen ;)” Päätoimittajan kiitokset Kiitokset vielä kaikille vastanneille. Uskon, että näitä mielipiteitä oli annettu samoilla perusteilla, joilla niiden antajat olivat tulleet osastojen johtoon valituiksi. Samalla toivon, että viestit vastauksista tulevat luetuiksi erityisesti siellä, missä niiden olisi vaikutettava vankeinhoidon tulevaan suunnitteluun ja toteutukseen. (AG) 11


Riseala 2010kehittämishanke ja tuottavuusohjelma Tällä hetkellä hankkeen valmistelutyö on niin hektisessä vaiheessa, että on melko turhaa kuvata valmisteluvaiheen ajankohtaista tilannetta, koska tieto vanhenee hetkessä. Kuitenkin jo nyt näyttäisi siltä, että kahden alueen keskuspaikat muuttuvat; etelän Vantaalle, lännen Tampereelle, itä-pohjoisen jäädessä edelleen Kuopioon. Näin käytännössä kolmen aluevankilan hallintohenkilöstö tulee olemaan keskeisimmin muutosten kohteena. Tuottavuusohjelmaan kuuluva keittiötoimintaa koskeva selvitys tulee myöhemmin vielä lausunnolle liittoihin. Alan sisäisenä työryhmätyönä jatkunut selvitys on ollut lausunnolla jo aiemmin aluevankiloissa. VVL:n otettua asian esiin Risealan yt-kokouksessa 6.5. todettiin, että järjestöiltä pyydetään lausunnot asiasta. Viime vaiheessahan esillä on ollut n. 10 htv:n vähentäminen mm. vankien omatoimista ruoanvalmistusta lisäämällä.

neuvottelumääräys, mikä tarkoittaa käytännössä vaativuustasojen euromääriä koskevia muutoksia siten, että välykset kasvavat nousujohteisesti. Neuvottelutuloksesta ja sopimuksesta tiedotetaan kotisivuilla ja tiedotteella heti niiden valmistuttua. Korotukset astuvat voimaan 1.9.2009, joten siinä suhteessa ei olla vielä mitenkään jälkijunassa. Sopimuskauden kolmas, kaikille tuleva 2,2%:n yleiskorotus astuu puolestaan voimaan 1.10.2009.

Kohteeksi Pyhäranta VVL:n kesäkohteena toimivaa Pyhärantaa kannattaa hyödyntää lomakauden alkaessa. Varsinkin lapsiperheille ranta ja pihapiiri ovat erityisen sopivia lomanviettopaikkoja. Päiväreissulla voi sitten käydä vaikkapa Turun ja Naantalin kesäkohteissa vierailulla. Varaukset lomaisännältä numerosta 02 -867 3652. Jari Tuomela

Pelsolla pohdittiin hallituksen iltakoulutuulen viestejä

Ves-neuvottelut Neuvottelut kuluvan sopimuskauden 2,01% kehittämiserästä ovat venyneet yllättävän pitkäksi ennen kaikkea Julkisen alan akateemisesti koulutettujen JUKON kantojen vuoksi. Sopimisen määräajat on ylitetty pariin kertaan. Tässä ei tosin olla ainoita valtiolla, vaan kolmannes virastoista ylitti huhtikuun loppuun asetetun määräajan. Neuvottelujen vaikeutta on jo lähtökohtaisesti lisännyt se, että ratkaisua ei voida tehdä vanhan ajan ”kuoppakorotuksena”, eikä kaikille jaettavana tasakorotuksena. Neuvottelumääräysten 17 sivua painottavat erän kohdennuksessa mm. tuloksellisuutta ja osaavan henkilöstön saatavuutta sekä palveluksessa pysyttämistä. Tehtäväkohtaisten palkanosien porrastaminen kannustavasti ja johdonmukaisesti on myös ollut keskeinen 12

Jarmo Leppäharjun, Nina Vuojuksen ja Osmo Mustosen soitto ja laulut eivät ainakaan kaikki olleet surusta tehtyjä. (Kuva: Jari Tuomela)

2/2008


Hallitus 24.3.2009 - todettiin, että neuvottelut olivat nyt pysähdyksissä, koska Juko:n pääluottamusmies ei ollut suostunut hyväksymään muiden alan järjestöjen esityksiä. Työnantajan esitystä asian ratkaisemiseksi tai neuvottelujen jatkamiseksi odoteltiin - todettiin, että työnantajavirastoa ves-neuvotteluissa edustaa jatkossa Markku Korpinen. - puheenjohtaja totesi laatineensa liiton kotisivuille tiivistelmän Konnunsuon ja Pelson vankiloiden muutosten vaikutuksia pohtivan henkilöstötyöryhmän siihenastisesta työstä. - todettiin, että esim. Mikkelin vankilan laajennus- ja peruskorjaushankkeella on merkitystä Konnunsuon vankilan henkilöstölle tarjolle tulevien virkojen vuoksi. Aluekohtaisia “hankepäiviä” oli meneillään mm. ISA:ssa sekä tulossa myös ESA:an ja LSA:an. - kuultiin Jarmo Mäkelän selonteko Konnunsuon valmisteluista, kuten mm. työnantajan kyselykaavakkeen rukkaamisesta vastaamaan paremmin ihmisten tilannetta työpaikalla sekä henkilökohtaisia tapaamisista työnantajaviraston kanssa. Mäkelä epäili varattujen kahden päivän olevan lyhyt aika käytettäväksi n. 70 henkilölle, lähin hyöty on eläköityville. - Mäkelä mainitsi, että Konnun naisosaston muutama vankipaikka aiotaan sulkea. Kaikkiaan laitoksessa vankeja oli ollut viime laskennassa vielä n. 170. Heikki Koskisen mukaan Konnun naisvangit siirrettäneen takaisin Pyv:n naisosastolle. - keskustelussa mainittiin lisäksi, että Naarajärven vankilan vankimäärää nostetaan. Samalla on laskettu työkykyisten ymv. työvankilaan muuten soveltuvien vankien sijoittelukynnystä. - Olli Pekka Olkkosen mukaan Haminan avovankilan ongelmana on, että aluevankilan johto suhtautuu myönteisesti avovankilan laajentamiseen; ehtona on nyt hyvin toimivan varallaolojärjestelmän purkaminen. Varallaolon poistaminen merkitsisi työmatka-ajan huomattavaa lisäystä nykyisestä, lisäkuluja ja ansiotason laskua. - Haminan kaupungilta on luvattu selvittää mahdollisen uuden avovankilan tilatarvetta ja -tarjontaa. Kyminlinnan mahdollinen jatkokäyttö ei kiinnosta Kotkan kaupunkia. - Arto Kivirinnan Pelsoa koskevan selonteon mukaan laitokseen on jo perustettu kaksi työryhmää: laitoksen tulevat toiminnot ja henkilöstön muutoshallinta. VVL:n osaston luottamusmiehet on nimetty mukaan molempiin työryhmiin. Jatkotyöskentelyä toteutetaan pienryhmissä. Mukana ovat myös sijoitteluyksikön johtaja ja Ylitornion avovankilan johto, mutta näissä työryhmissä puheenjohtajuutta ei ole annettu Pelsolle. - Arto Kivirinta totesi, että työ Pelsolla on lähtenyt hitaahkosti liikkeelle. Pääpaino on ollut henkilötyövuosien laskennassa, eikä toiminnoissa. Kiistaa on syntynyt mm. henkilökunta/vanki -suhdeluvussa, missä pohjarajausvirheen on alkuaan tehnyt Rise. Pev:n lopulliseksi vankimääräksi arvioitiin liukuvasti 100-120 ja 2/2008

osastojen yllättävänkin rauhallista vuosikokouskierrosta. Vain kahdessa osastossa, Pyv:ssa ja Nav:ssa, ei ollut vielä kokousta järjestetty. Puheenjohtajia vaihtui myös melko vähän, näitä osastoja olivat Hev, Vav, SAV ja Tuv. henkilöstö vastaavasti 80-96. Aluevankilan johto, eli Heikki Kokkonen, pitää nyt kirjaimellisesti kiinni henkilökunnan kohdalla paperilla esitetyn liukuman alarajasta 80 ja vankimäärän ylärajasta 120. Turvallisuuspäällikkö on esittänyt kompromissinluonteista 89 htv:tta ja henkilöstötyöryhmä alkuperäistä 96 htv:tta. Eri vankiloiden toiminnot ymv. tekijät muuttavat näitä tarpeita, joten täsmälleen oikeaa suhdelukua on vaikea määrittää. - keskusteltiin Pelson tilanteesta ja Kestilän avovankilan toiminnan mahdollisesta laajenemisesta hieman Haminan malliin. ISA:n johtaja Heikki Kokkonen oli esittänyt n.12 vangin ja 1-2 viran mahdollista lisäystä. Myös Pelson vankilan paljusellittömyys suhteessa muutamiin muihin vankiloihin on ollut esillä, VVL:n Pelson osasto on ollut aktiivinen kirjelmöimään asiasta jopa Euroopan kidutuksenvastaiselle komitealle. - arvioitiin kriittisesti myös hallituksen iltakouluun valmisteltujen päätösperusteiden ja tehtyjen päätösten avoimuuden puutetta - Risto Nieminen kertoi Helsingin avovankilan siirtymisestä Keravan poikaosaston rakennuksiin. Seutulassa toiminut avovankilayksikkö aloittaa 1.4.2009 em. tiloissa 40-50 vangilla ja vahvuudella 9+2(vartijat)+2(vhe:t). Samalla lähinnä kouluttamattomilla täytettyjä vakansseja vähennettiin Keravalta parikymmentä. Sijaisia ei ole juuri palkattu ja avovankilayksikön muutto tapahtuu lähes rakennustyömaalle. Risto Niemisen mukaan entinen apulaisvartiopäällikön virka siirtyi Jokelan vankilalle ja yksi vankeinhoitoesimiehen virka vastaavasti tuli avovankilaan, lähinnä koevapauksien valmisteluun ja valvontaan. - todettiin, että 26.3.2009 oikeusministerin luona käyvät VVL:n Jari Tuomela ja Kari Virtanen, Vakhesta Ari Lyytikäinen sekä Seppo Suojoki KHY:stä. Käytiin läpi oikeusministerille laadittu tiivis muistio asioista, joita keskustelussa aiotaan ottaa esille. - vuosiloman uuden laskennan soveltamisesta käydyssä keskustelussa oli esillä avoimia tulkintakysymyksiä - mm. vanhan ja uuden laskentatavan suhteesta, joihin soveltamisohjeessa ei ollut selvää vastausta. Päätettiin odotella tarkennuksia sekä puuttua soveltamisongelmiin jaksotyöluonteisessa työaikajärjestelmässä. -todettiin liiton tilintarkastajien kirjallinen lausunto vuoden 2009 tileistä sekä liiton yleisestä taloudesta. - puheenjohtaja totesi, että melkoisen yhteiskunnallisen liikehdinnän aiheuttanut eläkeiän alarajan muutoskeskustelu sekä ay-liikkeen yhteisrintaman reagointi on johtanut hallituksen takaisin kolmikantaiseen valmistelutyöhön. - puheenjohtaja selosti lyhyesti liiton

Hallitus 9.5.2009 - hyväksyttiin kokouksessa stilisoitu liiton toimintakertomus vuodelta 2008 ja todettiin samalla, että liiton edustajisto pitää sääntömääräisen kokouksensa laivalla 18.-19.11.2009 - todettiin, että ves-sopimuksen mukainen Risessa neuvoteltu palkkaratkaisu on VVL:n osalta hyväksyttävissä, mutta Juko:n vastustuksesta johtuen Rise ei ole kyennyt antamaan omaa esitystään - todettiin ja hyväksyttiin hallintolakiluonnokseen puheenjohtajan kiireellisesti Vakhen kanssa yhdessä laatima lausunto - VVL:n ja JHL:n pisteleikkausten määrittämisoikeudesta palkkajärjestelmässä Työtuomioistuimessa ajaman kanteen kaatuminen todettiin välivaiheeksi; seuraava koitos asiasta käydään tulevissa sopimusneuvotteluissa - käytiin läpi esillä ollutta kolmen vankeinhoitoalueen organisaatiomallia, jonka keskuspaikoiksi esitetään Vantaata, Kuopiota ja Tamperetta; hankeryhmän viimeisimmät päivitykset todettiin saatavan Risesta heti hallituksen kokouksen jälkeen - kuultiin puheenohtajan selonteko hänen ja Pev:n henkilöstön muodostamasta “Pelson puolustajien” tapaamisesta 16.5.2009 Ruununhovilla, missä esillä oli mm. vääntö laitoksen tulevasta minimimiehityksestä sekä Pelson työtoiminnan rungosta - Jarmo Mäkelä kertoi Risen henkilöstöryhmän vierailusta 18.5.2009 Konnunsuolla; ilmapiiri oli ollut kriittinen eikä epäluottamusta viraston johtoon ollut peitelty - toisaalta todettiin, että yli 30 virkaa on jo voitu alustavasti sijoittaa muihin laitoksiin ja sijoittelu jatkunee vuoteen 2012 saakka - Haminan osalta Olli Pekka Olkkonen totesi yhä käytävän neuvotteluja uuden avolaitoskiinteistön paikasta sekä laajemmasta avolaitostoiminnasta lisävirkoineen Haminassa ja Kotkassa - merkittiin tiedoksi VTHY:n ylilääkärin vastaus VVL:n kyselyyn valvontahenkilöstön osallistumisesta opioidiriippuvaisten vankien korvauslääkehoitoon; kirjeen mukaan puutteita on ainakin henkilöstön opastuksessa ja koulutuksessa, mitkä työnantajaa velvoittavat seikat päätettiin ottaa esiin seuraavassa Risen yt-kokouksessa - liiton kultainen ansiomerkki lehvillä myönnettiin Mauri Purtoselle Kov/Hamina ja liiton viiri 50 vuotta täyttäneelle Arvo Aholalle Vav - ilmoitusasioista: Jari Tuomela on valittu 11.5.2009 IRKA:n työttömyyskassan seuraavan toimikauden hallituksen varapuheenjohtajaksi - hyväksyttiin kuntoremontti- ja perhekuntoremonttituen saajiksi 2009 Seija Remes Pyv ja Vieno Turunen Suv (kr:t) ja Pasi Halkilahti (pkr) 13


Turvallisuuskoulutusta Kuopiossa Itä-Suomen aluevankilassa (ISA) käynnistettiin vankilaturvallisuuteen liittyvä alueen sisäinen koulutus. Helmi-maaliskuussa järjestettiin tarkastus- ja turvallisuuspäivät (tatu) sekä voimankäytön kouluttajapäivä.

Tatu-päivät 18-19.2.2009 Päivät olivat tarkoitettu vankiloiden tatu-ryhmille, turvallisuudesta vastaaville apulaisjohtajille sekä yhteistyössä toimiville poliisin kenttätyötä tekeville. Päiville osallistui 40 henkilöä. KeskiSuomen-, Pohjois-Savon-, ja PohjoisKarjalan poliisilaitoksista oli mukana kuusi poliisihenkilöä. Valitettavasti kaikki halukkaat eivät päässeet mukaan kokoustilan rajallisuuden vuoksi. Päivien yhtenä tarkoituksena oli käytännön poliisiyhteistyön tiivistäminen. Tämähän tarkoittaa tietojen vaihtamista, vankila- ja järjestäytyneen rikollisuuden seurantaa. Lisäksi tavoitteena oli tarkastustoiminnan profiilin nostaminen alueen vankiloissa. Aluevankilan johtaja Heikki Kokkonen totesi avauksessaan turvallisuustilanteen hyväksi niin ISAn ja koko maankin alueella vuoden 2008 osalta. Karkaamisia ja luvatta poistumisia on vähän eikä pahoja väkivaltaisuuksia ole tapahtunut. Tilanteen pitäminen hallinnassa vaatii kuitenkin jatkuvaa pitkäjänteistä työtä.

Sirpa-Riitan esitys teknisine yksityiskohtineen ja valokuvineen voitti 10-0 televisiosarjan C.S.I:n. Näin totesimme yksimielisesti.

Valvottu koevapaus Valvotussa koevapaudessa on tällä hetkellä (helmikuu 2009) n. 80 henkilöä. Sijoittajayksikön johtaja Maija Roiha ja vankeinhoitoesimies Osmo Jauhiainen kertoiva valvotun koevapauden toimeenpanosta. Ongelmana on usein löytää oikeanlaisia toimintoja koevapautta varten. Koevapaudenhan pitäisi tukea onnistunutta vapautumista. Koevapauden valvonta tapahtuu pääsääntöisesti puhelimitse ja paikantamalla. Hyvin sattumanvaraista ovat esim. kotikäynnit. Niitä pitäisi lisätä ja tehdä useammin viikonloppuisin. Se ei saa olla pelkästään resursseista kiinni. Kysymyshän on viime kädessä valvonnan uskottavuudesta. Vankien jatkosijoittelussa avolaitoksiin ja toisiin laitoksiin kuten myös poistumisluvissa avainasemassa ovat vankiloista annetut lausunnot. Lausunnoissa tulisi pyrkiä ns. kokonaisarvioihin, joista ilmenee niin turvallisuuteen liittyvät asiat kuin Ransun toteutumatkin. Aika merkilliseltä kuulostaa, jos viime kesänä karanneesta todetaan vain viimeisen

kuukauden ”hyvät toteumat” ja unohdetaan karkaaminen kokonaan.

Pohjoisesta varmuusosastoille Varmuusosastothan toimivat Turun ja Riihimäen vankiloissa. Varmuusosastoilla paikkoja on yhteensä 20. Varmuusosastolle sijoittamisen edellytykset määritellään vankeuslaissa. Sijoitus on määräaikainen ja sitä on tarkistettava 3 kk:n välein. Tarkastaja Jukka Siltaloppi kertoi varmuusosastojen käyttöasteen olleen hyvin korkea. Erityisen paljon osastoille on sijoitettu Pohjois-Suomen aluevankilasta. Päätöksen varmuusosastolle sijoittamisesta tekee Rise vankilan aloitteesta. Käräjäoikeudet ym. kuljetuksissa tulisi aina ns. kotivankilan olla yhteistyössä varmuusosaston vankilan kanssa. Muutoin näiden vankiloiden rasitus kuljetuksissa tulisi kohtuuttomaksi. Näyttäisi siltä, että tilausta olisi yhdelle varmuusosastolle lisää. Olisiko sen sijoituspaikka joku pohjoisen vankiloista, jää nähtäväksi?

Tarkastukset ja yhteistyö Rikospaikkatutkinta Itä-Suomen aluevankilan alueella tehRikospaikkatutkinnan turvaamisesta tiin seitsemän erityistarkastusta vuonna piti Sirpa-Riitta Patronen Iisalmen poliisis2008. Erityistarkastusten määrää on vaita hyvin perusteellisen esityksen. Hän kea lisätä. Niiden organisoiminen vie aina kävi läpi erään törkeän pahoinpitelytapauksen Sukevan vankilasta. Tärkeätä oli nopea rikospaikan ja epäiltyjen eristäminen. Tutkinnan kannalta ensiarvoista on, että epäiltyjen vaatteet pussitetaan kukin vaatekappale erikseen. Pussittajan tulisi olla suojavaatettu, jotta vältyttäisiin kontaminaatiolta. Tutkintaa auttaisi myös se, että tekopaikasta ja uhrista otettaisiin vankilan toimesta valokuvat. Vankiloiden tallentavat kamerat voivat olla hyvinkin keskeisiä todistelussa. Niiden tulisi olla sijoitetut niin, että vastavaloa ei ole. Todettakoon, että mainitussa tapauksessa Sukevan vankilassa oli toimittu esimerkillisesti. Se on tulosta pitkäaikaisesta yhteistyöstä ja kouluttamisesta Ii- Turvallisuuskoulutuksen teoriaosuudet istuttiin luokkatilassa, mutta... salmen poliisin kanssa. 14 2/2009


...voimankäyttötilanteiden käytännön harjoitteita varten oli väestösuoja ja tatamipermanto. Defendo-tekniikkaharjoitteita veti pääkouluttaja Esko Räsänen (vas.)

oman aikansa. Tuoreeseen tietoon liittyvät, kohdennetut tarkastukset johtavat usein hyvään lopputulokseen. Päivittäisiä ns. tupa- ja siisteystarkastuksia pitäisi myös tehdä säännöllisesti. Kysymyshän on ennen kaikkea paloturvallisuudesta. Selleistä tulisi poistaa ylimääräinen palokuorma eikä sallia esim. kaikenlaisten seinäjulisteiden ja ylimääräisten verhojen roikottamista. Tällainen asumushan muistuttaa enemmän ketun luolaa kuin vankiselliä. Poliisiyhteistyössä sovittiin, että paikallisesta jr- toiminnasta tietojen vaihtoa lisätään. Lisäksi todettiin ongelmana hallussapitomääräysten erilainen tulkinta muutamissa poliisin säilytystiloissa.

... toisessa tapauksessa venytettiin niskaa sivulle - sitä kuitenkaan vahingoittamatta... (auts, tuo sattuu!)

Välillä boxattiin ja opittiin ottamaan iskuja vastaan itseä suojaten...

Voimankäytön kouluttajapäivät 13.3.2009 Koulutuspäivälle osallistui alueen laitosten virka-ase-, oc-, tkp- sekä välineettömän voimankäytön kouluttajat. Osallistujia oli yhteensä 15 henkilöä. Aamupäivällä käytiin läpi Vati-ilmoituksia, joissa oli käytetty mm. erilaisia voimakeinoja, sitomista, henkilökuntaan kohdistuvia uhkauksia. Varsinkin eräät karkaamistapaukset herättivät keskustelua. Tilaston oli koonnut Itä-Suomen alueen voimankäytön pääkouluttaja Esko Räsänen. Käsittelytapaa pidettiin hyvänä. Nythän tapauksia oli laidasta laitaan ja oppimista tapahtui keskustelun ja mielipiteiden vaihdon kautta. Iltapäiväksi siirryttiin Suurmäentien väestönsuojaan, jossa sijaitsi paikallisen Danit ry:n erinomaiset harjoitustilat. Esko Räsäsen asiantuntevassa ohjauksessa tutustuttiin erilaisiin Defendo (itsepuolustus) -otteisiin. Hyökkäävä osapuoli koki Eskon käsittelyssä kylmää kyytiä. Otteet ja liikkeet näyttävät yksinkertaisilta, mutta luonnollisesti vaativat paljon harjoitusta ja osaamista. Esko Räsänen piti yhteistä tapaamista todella onnistuneena ja tärkeänä. Vastaavanlaista tilaisuutta ei ole järjestetty aiemmin Itä-Suomen alueella, joten koulutuspäivälle oli selkeä ”tilaus”. - Alueen kouluttajat ovat motivoituneita ja osaavaa porukkaa. Kouluttajien arvostus alueellamme on erinomaista sekä koulutuksen merkitys on otettu osana turvallisuuden lisääjänä. Alueen johtajille, apulaisjohtajille sekä kaikille siitä suuret kiitokset. Valmiudet toimia oikein erilaisissa voimankäyttötilanteissa on meidän kaikkien etu. Koulutuksia on järjestettävä vuosittain vankilan henkilökunnalle, emmekä voi jäädä "tuleen makaamaan”. - On muistettava millainen meidän työmme on ja ketkä ovat meidän asiakkaitamme. Henkilökunnan hyvinvoinnista sekä turvallisuudesta on pidettävä huolta, totesi vielä lopuksi Esko Räsänen. Karjalan lennosto Koulutuspäivän päätteeksi tutustuttiin Karjalan lennoston vartiointiin, pelastuskeskukseen ja Hornet -hävittäjään. Ryhmäämme opasti sotilaspoliisialiupseeri, voimankäytön pääkouluttaja Jari Bunda. Tilaisuuden päätteeksi juotiin lennoston tarjoamat kahvit esikuntarakennuksessa. Kunniapaikalta seurasivat tilaisuutta lentomestari Ilmari Juutilainen ja kapteeni Hans Wind. Hekin olivat hyviä ”defendomiehiä”, molemmat kaksinkertaisia Mannerheim-ristin ritareita. Juutilainen ampui alas 94 viholliskonetta ja Wind 75 konetta. Kuopiossa 17.3.2009 Jorma Lehti turvallisuuspäällikkö

...ja opittiin voimankäytön oikeaa ja turvallista hallintaa, kun on päästy kiertämään ukon taakse. Samaa harjoiteltiin tietenkin myös toisin päin, eli vapautumista takaotteesta.

2/2009

15


Huume-etsintäkoirien SM-kilpailut Helsingissä 2009

Sukevalla ja Mikkelissä vankeinhoitolaitoksen tehokkaimmat vainurit Mukana koiria ohjaajineen myös muilta turvallisuusaloilta Helsingin vankilassa järjestettiin Vankeinhoitolaitoksen huumekoirien kilpailut 20-22.4.2009. Kilpaan osallistui 20 koirakkoa, joista 12 edusti Vankeinhoitolaitosta. Viranomaisyhteistyön nimissä koitokseen oli kutsuttu osallistujia myös Poliisista, Tullista, Rajavartiolaitoksesta sekä Puolustusvoimista, 2 koirakkoa per laitos. Tuomareina alan miehiä Tuomareina toimivat Timo Hurtola evp koiranohjaaja Poliisista, koiranohjaaja Miikka Ounila Poliisista, Pasi Posti Puolustusvoimista sekä koiranohjaaja Ismo Pakarinen Helsingin vankilasta. Käytännön hakutilanteet kilpailussa Kisassa pyrittiin järjestämään mahdollisimman käytännönläheisiä tehtäviä, joissa pystyttiin arvioimaan koirien ja ohjaajien työskentelytaitoa. Tehtäväkuvaukset olivat sellaisia, joihin jokainen huumekoira ohjaajineen voi törmätä myös työtehtävissään. Kilpailutehtävät koostuivat huumausaineitten etsinnästä erilaisissa ympäristöissä, kuten varastossa, piha-alueella, huoneistossa, ajoneuvoissa sekä monenlaisten esineitten/tavaroitten joukosta. Ismo Pakarinen

- Pistorasioiden takana linee muutakin kuin tulopiuhat? tuumii tämä valioshäfer.

- Mihinkäs ne sitten piilottavat mömmönsä, kun ei ole enää kuin litteitä näyttöjä? - Turhaa niitä on plommikassien saumoihinkaan tunkea... Ne on hiffattu ja merkattu jo aikapäiviä.

16

2/2009


Kärkikolmikko - ilman koiriaan tosin: Keskellä voittaja Markku Kaipainen Suv/Vhl, oikealla kisan kakkonen, Pasi Lahikainen Miv/Vhl ja oikealla kolmanneksi tullut Mika Halvari, Tullilaitos.

Vankeinhoitolaitoksen huumekoirakilpailun 2009 tulokset

Voittajan on helppo hymyillä. - Varjopuolena on vain se, että aina silloin tällöin joutuu omaan tai vangin häkkiin... tuuminee voittokoira Tatu.

2/2009

(Pisteet: varasto, piha, auto, tila, tavara = yhteensä) 1. Markku Kaipainen Suv/Vhl 107 84,5 65,5 78 2. Pasi Lahikainen Miv/Vhl 79,5 81,5 65 104,5 3. Mika Halvari Tulli 107 53,5 70 82 4. Pauli Sved Poliisi 81,5 53 66,5 59 5. Matti Aalto Tuv/Vhl 78,5 47 58,5 59,5 6. Minna kataja Kyv/Vhl 54,5 79,5 53 54 7. Magnus Gustafsson Poliisi 56,5 49 60,5 49,5 8. Jorma Tuomiranta Kev/Vhl 80 0 57 79,5 9. Kati Hirvonen Hev/Vhl 81 54 56 80,5 10. Mika Luukkanen Raja 81 0 61 73,5 11. Tuomo Sarajärvi Pev/Vhl 52,5 50,5 58,5 57 12. Marko Heiska Ouv/Vhl 59 50,5 0 77 13. Timo Mikkola Pvt 83 0 0 102 14. Anita Lindholm Häv/Vhl 55,5 0 55 58,5 15. Mari Törönen Kov/Vhl 57 47,5 61,5 83,5 16. Arto Nissinen Raja 79,5 0 62,5 0 17. Tero Rissanen Pvt 81,5 0 0 54,5 18. Jari Heinonen Tuv/Vhl 0 76,5 0 48,5 19. Antti Muuronen Tulli 0 53 65,5 0 20. Aarno Tikkanen Kuv/Vhl 52 0 0 0

78,5 78 80 78,5 78,5 75 81,5 76 0 53,5 50 77,5 75,5 82 0 82,5 81 79,5 82 75,5

=413,5 =408,5 =392,5 =338,5 =322 =316 =297 =292,5 =271,5 =269 =268,5 =261 =260,5 =251 =249,5 =224,5 =217 =204,5 =200,5 =127,5 17


Ruotsin hallituskoalitio nakertaa ammattiyhdistyksen syömähampaita SAK:n järjestöosaston ja liittojen toimitsijoita kuulolla LO.ssa Suomella ja suomalaisella palkansaajaliikkeellä on kohtapuoliin herkullisempi - mutta siitä huolimatta kyseenalainen - asetelma kuin aikoihin suhteessaan hannuhanhiserkkuihin Itämeren länsilaidalla: Ruotsilta aletaan saada yhä enemmän oppia siitä, miten EI pitäisi toimia, että kehitys suuntautuisi yhtä huonosti. Kyseenalaiseksi tämän asetelman tekee se, että samat yhteiskunnan onnen avaimet kuin uhatkin ovat sitomassa näitä kahta naapuria ja niiden ay-liikettä. Suomalaisen palkansaajakentän luottokeskusjärjestön, SAK:n, sekä sen jäsenliittojen hieman alle kolmikymmenpäinen toimitsijajoukko teki näissä merkeissä huhtikuun alussa opintomatkan vartavasten LO:n pääpaikalle Barnhusgatanille Tukholmaan. Tarkoitus oli kuulla, miten veljesjärjestö aikoo selvitä vuonna 2007 alkaneesta järjestäytymisen alamäkibuumistaan. Samalla oli keskinäisen keskustelun ja tuumaamisen paikka, miten ay-liike yleensä - ja SAK erikseen - aikoo vastaavassa laman ja porvarihallituksen kurimuksessa hoitaa oman leiviskänsä. Ruotsin “SAK” eli LO vakavan järjestäytymisongelman edessä Ruotsin suurimman palkansaajakeskusjärjestön kehitysjohtaja Jonas Ivman tuntee LO:nsa viimeisimmätkin vaiheet kuin omat taskunsa. Niinpä hän esitteli sujuvasti akuuttia tilannetta Ruotsin keskusjärjestön sektorilta. Tavoite oli selvä: yli 80%:n keskimääräisestä järjestäytymisasteesta oli tultu huimasti alaspäin. Näin erityisesti viimeisimmän hallitusvaihdoksen jälkeen vuodesta 2007 lähtien. Nyt ollaan enää vaivoin 70%:n yläpuolella. Haaste suunnan kääntämisestä on kaikilla LO:n liitoilla, vakuutti Ivman, vaikka jokunen positiivinenkin poikkeus mahtui hänen mukaansa tähän joukkoon. Eräs keskeisin järjestäytymisasteen viimeisimmän laskun syy oli nykyisen hallituksen enemmistöllään Ruotsin parlamentissa runnoma liittojen jäsenten työttömyysvakuutusturvan heikennys. Ivman ei silti kieltänyt, etteikö LO:n liittojäsenyyden 18

LO:n linnalla on värikäs historia, mutta se on vankkaa tekoa ja kestää vielä lisääkin, uskotaan sen sisällä.

lasku olisi ollut jo vanhempaakin perua, aina 1990-luvun alusta - siis edellisestä talouslamasta - lähtöisin. Peiliin katsominen on ollut tuskallista, koska sieltä on näkynyt myös aivan omia syitä nykyiseen kehitykseen.

Lukuja seurataan nyt tarkemmin ja useammin Järjestäytymisen merkitys on siis kasvanut. Samoin sen seurantaa on tiivistetty vuositasolta kuukausittaiseen, ja joissain liitoissa jopa viikoittaiseen, tarkasteluun. Myös liitosta eroavien tai liittoa vaihtavien seurantaan on panostettu, jotta saataisiin kattavampaa tietoa, miksi eroaminen on tapahtunut; myös siitä, miksi mahdollinen uudelleen järjestäytyminen on jäänyt. Esimerkiksi työllisyysasteen kohoaminen ei aiempaan tapaan olekaan enää korreloinut järjestäytymisen kanssa. Luonnollisesti ns. “yleisempiäkin syitä” epäaktiivisuuteen koko yhteiskunnan rakennemuutoksesta löytyy. Niiden sukulaisuussuhde tuntuu olevankin eräs hyvin mielenkiintoisesti näitä kahta naapuria yhdistävä piirre. Uusia työpaikkoja syntyy toki alasajetun teollisuustuotannon raunioille, mutta enimmin ei-perinteisille aloille ja aivan uusiinkin ammatteihin. Niistä puuttuu järjestäytymisperinnettä eikä sitä ole niihin oikein osattu liitoista tai keskusjärjestöistä markkinoida. Nuorten hektisen elämän täyttävät monet muut tärkeämmät aiheet kuin ammattiosastojen 2/2009


kokoukset tai poliittinen yhteistoiminta. Liittojen luottamusmiehiä ja muita ay-toimitsijoitakaan ei ole Ivmanin mukaan tarpeeksi kohtaamaan uusia työntekijöitä juuri siinä vaiheessa, jolloin se olisi ehkä järjestäytymisen kannalta tärkeintä. LO on perustanut kehitysjohtajan mukaan erityisen liittofoorumin. Kokoontumisten tehtävänä on käydä läpi keskeistä järjestäytymisongelmaa. Tässä foorumissa ei tehdä niinkään ay-poliittisia päätöksiä. Sen sijaan siellä vaihdetaan ja koordinoidaan oman liiton kokemuksia toisten ammattiliittojen kanssa.

Suuret keskukset ja palveluyritykset heikoimpia Pääkapunkiseutu Tukholma, kuten moni muukin suuri asutustaajama Ruotsissa, osoittaa kaikenlaisen (järjestäytyneen ja perinteisen) yhteiskunnallisen aktiivisuuden olevan aiempaa vähäisempää. Tähän “trendiin” voidaan laskea mukaan vielä järjestäytyneen yhteiskunnan poliittinen, ay-liikkeen vastainen linjanveto lainsäädännössä, median aiheuttama paine (Ruotsissa erityisesti ay-liikkeen johtoon kohdistunut) sekä monikansallisten (myös Ruotsissa) yritysten hyvin nuiva suhtautuminen ay-liikkeen toimintaan työpaikoilla ylipäätään. Niinpä näitä “yleisiä syitä” alkaa jo todella olla leegio, kun mukaan tulevat vielä teollisuuden rakennemuutokset ulkoistamisineen, työpaikkojen yhä suurempi hajautuminen, pienten palveluyritysten yleistyminen julkisten, keskitettyjen palvelujen sijaan, vuokratyön huomattava lisäys sekä epätyypillisten ja määräaikaisten työsuhteiden käytön kasvu. Nuoret eivät vain baila bailaa Ivman kyselikin retorisesti, onko liitoilla mitään konkreettista tarjolla tähän arvoköyhtyneeseen ja sirpaloituneeseen työmarkkinailmastoon. Tarvetta olisi, koska esimerkiksi juuri nuorten itsensä kannalta olisi - tutkitun tiedon mukaan erittäin tärkeää saada mahdollisimman pysyvää, kohtuullisesti palkattua ansiotyötä. Turvattu työllisyys, paremmat työehdot, tilapäisten työsuhteiden vakinaistaminen ja vastaavasti riittävä työttömyysturva integroivat eli sitouttavat muutenkin paremmin yhteiskuntaan. Eli, kuten vanha sanonta käy: “On vaikeaa olla puhdas ja aatteellinen, jos olo on ahdas ja puutteellinen”. Toisenlaistakin trendiajattelua toki maassa viljellään, porvarihallituksen suureksi mielihyväksi. Tietyissä ikäkausipiireissä järjestäytyminen tulkitaan luusereiden touhuksi: apua saadakseen ammattiliittoihin liittyvät vain ne, jotka 2/2009

eivät omillaan pärjää, ...So simple as that! Ivman kertoi LO:ssa harkitun erityisen “Ingångsförbunfin” eli Sisääntuloliiton perustamista LO:n yhteyteen niille nuorille, jotka tulevat ensimmäiseen työpaikkaansa, ja joille ei löydy luontevasti heti ns. omaa ammattiliittoa. Jäsnenyyttäkin voitaisiin räätälöidä juuri ao. yksilölle sopivaksi ottaen huomioon mahdolliset epätyypilliset työsuhteet. Tätä järjestäytymisen joustoa voitaisiin toki soveltaa myös suoraan ammattialakohtaisesti.

Köyhällä ei ole varaa edes työttömyysturvaan Varsinaista oppilasjäsenyyttä ei LO:n piirissä ole harkittu, mutta Ivman myönsi sen tarpeen. Se ilmiselvä seikka oli nyt kuitenkin tutkittu, että nuorten eräs jär-

Ruotsin "VVL": ensin SF:n ja sitten SEKO:n suurliiton jäsen. Vaikutusvalta ei ehkä kasvanut, mutta joukkovoima...

jestäytymishalukkuuteen liittyvä tekijä oli sen hinta. Mikäli jäsenmaksuvelvoite on jo lähdössä tuntuva, jo se saattaa olla sitoutumisen esteenä. Toisaalta huonoina aikoina ja jäsenkadon vaivaamina liittojen kulut voivat aiheuttaa nimenomaan jäsenmaksun nostopaineita ja sama koskee jäsenen maksettavaksi lankeavaa työttömyyskassavelvoitetta. Silti yhä suuremmalla osalla työttömistä aiemmin kohtalaisen korkea (n. 80% palkasta) työttömyyskassan korvaus on käytännössä alentunut enää n. 60%:n tasoon. Niinpä jotkut liitot ovat jo ottaneet jäsenilleen lisävakuutuksia työttömyysuhan varalta tasoa nostaakseen. Jäsenvaroillahan sekin tehdään ja yksityiset vakuutuslaitokset korjannevat siten suurimman hyödyn.

Huonoinkin visio mahdollinen Pohjoismaiden korkea järjestäymisaste lienee pysyvä ihmetyksen aihe muualla Euroopassa ja koko muussa maailmassa. Järjestäytymisasteen putoaminen Keskitai Etelä-Eurooppalaiselle tasolle murtaisi kuitenkin vahvan pohjoismaisen valtin, eli neuvottelu- ja sopimusyhteiskunnan

yhden hyvinvointipilarin. Ivman kysyikin aivan aiheellisesti: kenen kanssa ja millä keinoin työnantaja velvoitettaisiin jatkossa enää neuvottelemaan työehdoista, mikäli työpaikalla - tai ammattialalla - olisi järjestäytyneitä enää vain vähän yli tai jopa alle puolet työntekijöistä? Ja keitä tuollaisella “järjestösopimuksella” enää katettaisiin?

“Asianajajaliitotko” seuraavaksi? Liittojen vastuu on monissa asioissa LO:n panosta suurempi. Liittojen on huolehdittava jäsentensä perusturvasta, ay-tietouden ylläpidosta ja jakamisesta, liiton omista jäseneduista sekä palkkaedunvalvonnasta. LO puolestaan järjestää yleisempää palvelua, kuten 24h puhelinpäivystystä sekä luottamusmiestason koulutusta ja tukea. Ivmanin mukaan liittorajojen selkeytys on yhä ongelma, mm. siksi, että työmarkkinoiden ammattirakenne on jatkuvassa muutoksessa. Uusien ammattinimikkeiden järjestäytyminen ei enää löydäkään välttämättä entisiä väyliä. Hän vieroksuu kuitenkin esim. Tanskassa jo toimivia asianajaja-vetoisia vakuutusyhtiöitä. Siinä tarjotaan ao. vakuutusmaksua vastaan yksityisiä oikeudellisia ja edunvalvontapalveluja. Suomen käytäntöön verrattuna suuresti poiketen LO:lla ei ole viritelmiä toisten pääsopijakeskusjärjestöjen kanssa tehtävään yhteistyöhön. LO pyrkii koordinoimaan omin voimin palkkaneuvotteluja, vaikka hallitukselta paineita sopimiskäytäntöjen lainsäädännöllisiin heikennyksiin tuleekin. Mitä siis tehdään? LO:n kehitysjohtaja Jonas Ivman luetteli lopuksi muutaman keskeisen linjauksen, joihin keskusjärjestön sekä liittojen on panostettava. Jäsenyyden perusasiat on saatava kuntoon. Tämä merkinnee lisää resurssia kentälle ja työpaikoille. Liittyminen ja liiton vaihto on saatava nykyistä parempaan kontrolliin. Palvelupuhelimen on muodostuttava aidoksi kohtaamispaikaksi ja tietolähteeksi. LO:n ja liittojen yhteinen “liity liittoon” -tyyppinen nettisivusto on yksi uusi väylä järjestäytymiseen. Jäsenhankkijoille on annettava ja saatava tukea, painettava käyttökelpoisia oppaita ja luotava nettineuvontasaitteja. Työpaikoille on saatava lisää tukea paikallisten osastojen perustamiseen sekä liittojen jäsenetujen kirjoa on pyrittävä lisäämään. (AG) 19


Mietteitä paluupalaverissa Ruotsin LO:sta Paluumatkalla Ruotsista käytiin LO:ssa kuullun ja koetun lyhyt oppimäärä läpi omalla sak-laisella joukolla. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että LO:n esityksestä kuulosti useammankin korvaan jonkinlainen "tappiomieliala", jopa periksi antaminen. Sittenkin, vaikka uusia avauksia LO:ssa ja sen jäsenliitoissa oltiin koko ajan hakemassa ja tekemässä. Kuultuja järjestökampanja-asioita sekä järjestäytymispulmia todettiin kyllä mietityn Itämeren itärannallakin.

Jäsentilanteen päivitykset tärkeitä Tunnustusta annettiin kuitenkin LO:n ja liittojen yhdessä tekemisen meininkiin, järjestäytymisajattelun pitkäjänteisyyteen, sitoutumiseen ja asian priorisointiin liitoissa. Nuoriin keskittyminen ja netin käytön systemaattisuus pantiin myös merkille. Listaa voi jatkaa myös sillä, että Ruotsin LO:ssa oli havaittu tarkan ja tiuhaan päivittyvän jäsenmäärien seurannan merkitys toimien ajoittamiseen ja teemoittamiseen. SAK:n joukosta arvioitiin, että LO ja sen liitot ovat kyllä jo organisaatioina ja uuden luojina hyvällä tiellä, mutta tuloksia ei ehkä vielä ollut näkyvissä. Perustoimijoiksi tulevan jäsenen, ammattiosaston, liiton ja lopulta myös LO:n suuntaan nousivat luottamusmiehet ja heidän henkilökohtainen panoksensa työpaikalla. Keskittyminen huonoiten järjestäytyneelle pääkapunkiseudulle sekä muihin suurkaupunkeihin, hyvin koulutettujen jäsenvärväreiden käyttö sekä uudet viestintätavat potentiaalisille jäsenille kelpasivat hyvin esimerkiksi myös muille ja muualla. Oppilastyö, jota Ruotsissa vasta aloitellaan, sekä taantuvien teollisuuspaikkakuntien ammattiosastojen jäsenasioiden hoito ja tuki tarvitsevat jatkuvaa paneutumista niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Jotain uutta uudempaakin olisi löydyttävä LO:n ja sen jäseniittojen monin eri tavoin ja eri syistä huonontunut “markkinaasema” yhteiskunnassa vaatisi nyt positiivisia ja konkreettisia edunvalvontatekoja. Pelkkä jäsenyysmarkkinointi tai uusi viestintätekniikka ei vielä pelasta yleislinjan nuivuutta. Järjestäytymisalojen keskinäiset ja sitkeät “rajariidat” eivät suinkaan paranna liittojen tai LO:nkaan julkisuuskuvaa. Paperiliiton toistaiseksi korkea järjestäytymisprosentti sekä sähköalan liiton omintakeinen jäsenmarkkinointi vain vahvistavat poikkeuksina toistaiseksi laimeailmeistä korjausliikettä. 20

Tämä on museoesine. SAK ja LO eivät vielä.

Do it, with sons of Duud? SAK:lla on jo pitkälti toista vuotta ollut käynnissä oma järjestäytymiskampanjansa, jonka eräänä, lähinnä kaiketi nuorisoveturina on toiminut Duudsonien kuulu kahjosarja. Kampanja ei ole ollutkaan mikään “oma lehmä ojassa” -tyyliin tehty. Viimeisin tieto liitoilta toukokuun alkupuolella osoitti, että maaliskuusta -08 maaliskuuhun -09 SAK: jäsenliittojen nettojäsenmäärä, pelkästään alle 30-vuo-

tiaiden ikäryhmässä, oli kasvanut yli 14.000:llä! Keräysvaiheessa olevasta väliaikatiedosta puuttui tuolloin vielä yli 250 000 jäsentä edustava liittorypäs, joten todellisen kasvun nettoluku lienee paljon suurempi. Taloudellinen taantuma saattaa lisätä tähän soppaan oman viimeisimmän ryytinsä, mutta vain osaksi. Hyvä me - ja kampanja jatkuu! (AG) 2/2009


MC-Linnan tulevan kesän 2009 tapahtumia

Keulat kuuluisaan kellopitäjään, nenä navigaattoriksi! On aika kaivaa moottoripyörät peittojen alta ja suoria baanalle. Kesän aurinko paistaa täydeltä terältä ja lämmittää niin mieltä kuin kehoakin. Sarjassaan yhdestoista ”Pamppuralli” pidetään 7-9.8. 2009 edellisessä vuosikokouksessa suunnitellusta poiketen Pyhäjärvellä, Emolahden Campingilla. Netissä voi käydä tutustumassa paikkaan ja sen tarjontaan osoitteessa: http://www.pyhajarvi.fi/emolahticamping/esittely.htm Majoitusalue pamppurallilaisten käytössä Puheenjohtajamme Matti Niiniskorpi on sopinut alueen omistajan Tapio Rannanmaan kanssa tulostamme. Omistaja on varannut alustavasti koko majoituskapasiteettinsa ”ralliin” osallistuvien käyttöön. Majoitusta ajatellen kannattaa varmaan vankilakohtaisesti kerätä porukka ja varata tuollainen isompi mökki. Majoitusvarauksen voi tehdä puhelimitse tai sähköpostilla. Ajolenkki ”pamppuralli” on lauantaina vuosikokouksen jälkeen Pyhäjärven ympäri. Mahdollisesti tutustutaan Pyhäselän kaivokseen.Viikonlopun aikataulu vahvistetaan paikan päällä.

Välimatkoja suurimpiin kaupunkeihin maanteitse Pyhäjärveltä: Helsinkiin 450 km Jyväskylään 181 km Kemiin 272 km Ouluun 164 km Kuopioon 152 km Tampereelle 331 km Turkuun 484 km Vaasaan 282 km Rovaniemelle 384 km Kajaaniin 148 km Iisalmeen 68 km Ylivieskaan 92 km.

Tervetuloa mukaan mukavaan rentoon yhdessäoloon niin entiset kuin uudet jäsenet! Tapaamisiin Pyhäjärven kauniissa maisemissa ja turvallisia kilometrejä kaikille kahdella, kolmella kuin neljälläkin renkaalla liikkuville. Motoristiterveisin Jarmo Eronen Sukevan vankila

Vain sivuvaunullinen Jawa puuttuu...Viimevuotinen ajosää ei kuulemma toistu. Parempi on jo tilattu ja luvattu toimittaa?

2/2009

21


Rauno Lund lähti virasta vapaalle ja vankilasta siviiliin Rauno Lund tuli Kylmäkosken vankilan uutuuttaan kiilteleviin tiloihin sen ensimmäiseksi johtajaksi keväällä 1993. Kylmäkoski oli K.J. Långin pitkäaikaisen tahtotilan huipentuma. Siksi kenties johtajankin valinta juuri tähän laitokseen oli tavanomaista merkittävämpi vankeinhoito-osaston silloiselle ylijohtajalle. Poliisitaustaisen henkilön valinta melko runsaasta hakijajoukosta tuskin olisi käynyt päinsä tälläkään kertaa, ellei Rauno Lundilla olisi ollut muassaan erityistä vankeinhoidon aiempaa perusmeriittiä ja sosiaalikasvatuksellista perhetaustaa. Neljäkymmentäneljä vuotta valtion "raitiona" on kenen virkamiehen osalta tahansa laajemman maininnan väärti. Kylmäkosken vankilan väki ja VVL:n jäsenet sen myötä ovat olleet tyytyväisiä Rauno Lundin 16 vuoteen. Aloitus sivujuonteesta Vankilavirkailija-lehti kävi haastattelemassa Kylmäkosken vankilan johtajaa maaliskuun puolivälissä vankilassa. Lämmittelykahveita ennen varsinaista haastattelua juotaessa juteltiin niitä näitä: pilkkimisestä, teitten suolauksesta ja lopulta myös vankeinhoidon jälkihuollosta. Paikalle saapui näet Tampereen KRIS-ryhmän pari edustajaa säännönmukaiseen vankien tapaamiseen. Hieman yli puolestatoistasadasta kirjoilla olleesta vangista KRIS tavoitti tuohon aikaan 64 vankia, mitä voi pitää melko hyvänä saavutuksena. Kaikkiaan Tampereen KRISillä oli kuuleman mukaan kolmisensataa kontaktia Hämeen entisiin tai nykyisiin vankeihin. Tällä vertaisryhmänä jälkihuoltoa tekevällä porukalla on toimipisteitä useammassa suuressa kaupungissa kautta maan. Rauno Lundilla oli ensimmäisten kontaktien luonnin aikaan vuonna 2004 omat ennakkoluulonsa KRISistä, mutta ne olivat vuosien myötä hälvenneet. Koulusta sekatöihin ja vartijaksi Kakolanmäelle Päätoimittaja ei voinut olla hymyile22

Viimeinen silmäys vankilan pihalle. Johtaja Rauno "Rauski" Lund lähtee.

mättä sisäänpäin, kun kerrattiin nuoren Rauno Lundin alku-uran menestystä. Sen verran paljon siinä tuntui henkilökohtaisia yhtymäkohtia. Koulunkäynti keskikouluasteella ei oikein luonannut, joten edessä oli vaikeutettu kuvio. VR:ltä löytyi sentään sekalaista työtä. Onneksi myös armeijaan oli mahdollista päästä tuolloinkin vapaaehtoisena ja Rauno Lund kävi sen pois alta noin vuotta aikaisemmin muuta ikäluokkaa. Kakolan muurit tarjosivat sen jälkeen sopivan harjoittelupohjan, mutta ei pysyvää sijaa, vaikka vartijakurssi tulikin käytyä. Vankilaelämän todellisuus muutoin tuli Rauno Lundillekin tutuksi Kakolan eteläpäässä “vanhan pytyn” kongeilla. Hän ehti vielä katsella lääninvankilan tiilimuurejakin jonkin aikaa sekä tenttiä kesken jääneen keskikoulun työn ohessa, mutta sitten poliisiura veti miehen pitkäksi aikaa ulos vankilasta.

Oikeusoppi vei nimismieheksi, mutta takaisin vankilaan oli päätyminen Euroopan “kuumana kesän” vuonna 1968 Rauno Lund valmistui poliisikokelaaksi ja pari vuotta myöhemmin hän suoritti miehistökurssin. Opinnälkä ei silti tyydyttynyt, vaan 70-luvun alussa Turun yliopistosta tuli hankittua ensin varanotaarin tutkintopaperit. Vaikka ylikonstaapelin virkakin tuli jo plakkariin, Rauno Lund kirjoittautui vielä uudelleen TuYO:n oikeustieteelliseen ja suoritti 80-luvun alussa oikeustieteiden kandidaatin tutkinnon. Se oli sitten menoa, näin voisi kai sanoa. Apulaisnimismieheksi Kauhajoelle, nimismieheksi Haukivuoreen ja Haapajärvelle. Yhteensä 13 vuoden rupeama lainvalvontaa, tutkintaa, syyttämistä ja auskultointia. Uusi, vuonna 1993 valmistunut moderni vankila: lähempänä lähtömaisemia sekä 2/2009


aiempi tutustuminen vankilan kenttätyöhön suljetussa vankilassa. Hakijoita oli 13, eli kohtalaisen suuri määrä. Valinta ei ollut lopulta kaiketi kovinkaan vaikea, vaikka KooJii pyysikin haastattelun päätteeksi pari viikkoa harkitsemaan. Päätös uran muutoksesta ja lopullisesta alanvaihdosta oli jo selkeytynyt.

Yli- ja pääjohtajat 1993-2009 Rauno Lund tapasi siis ensimmäisen esimiehensä, vankeinhoitoviraston päällikön, haastattelussa. Hän pitää yhä K.J. Långia johtajuuden puolesta merkittävänä persoonana - heikkouksineenkin - eli “johtajana isolla J:llä”. K.J. Lång oli hänen mukaansa myös muuten laajalti yhteiskunnassa arvostettu persoona. Tämä arvoarvostelma tietenkin vertautuu viraston korkeimpaan johtoon nimitettyihin myöhempiin yli- ja pääjohtajiin. Rauno Lund koki ainakin itse tulleensa hyvin arvostetuksi hänet valinneen ylijohtajan taholta. - Arvostuksen saa ansaiten ei vaatien, lisää Rauno Lund tarkoittaen tällä laitosjohtajan ja ylijohtajan vastavuoroista suhdetta KooJiin aikaan. Markku Salminen oli suhteellisen lyhyen aikaa keskusviraston johdossa ja myös keskinäiset välit jäivät Rauno Lundin mukaan melko etäisiksi. Hän pitää Salmisen johtamiskokemusta sekä -taitoa vankeinhoitolaitoksen virkaan tullessa melko vähäisenä, vaikka toisaalta tämä oli varmasti erittäin hyvä tutkija toimiessaan rikospoliisissa, sen eri rikossektoreilla. Kolmas järjestyksessä, nykyinen pääjohtaja Esa Vesterbacka: - Esa

Rauno Lund: - Pääjohtajan olisi pitänyt kuunnella enemmän kenttää suurissa muutoksissa!

Kyv:n alan liittojen väki marssi vuonna 2008 ulos muiden mukana Konnun ja Pelson puolesta. Rauno Lund "esteli myötäillen".

on asioissa näkymätön ja vaikuttaa myös laitostason asioista tietämättömältä, lataa Rauno Lund suoraan.Pääjohtajaa ei olekaan näkynyt esim. Kylmäkosken vankilassa useaan vuoteen. Lund: Hänen olisi pitänyt näissä suurissa muutosasioissa kuunnella huomattavasti enemmän kenttää, eikä vain jotain keskusjohdon ympärille valikoitunutta piiriä. Vankiloita johdetaan Rauno Lundin mielestä nykyään hyvin eri tavoin ja eritasoisesti, joten pääjohtajalla olisi oltava laitoskenttään huomattavasti nykyistä koordinoidumpi ote.

Vanki pääsi Kyv:n johtajan puheille vaikka pihalla kesken työpäivän.

2/2009

Rakenneuudistukset turhia ja kalliita Rauno Lund ei anna hyvää arvosanaa 2000-luvun ensimmäisestä rakenneuudistuksesta. Vankeinhoito-osaston jakaminen kahteen laitokseen ja yhteen viras-

toon muodosti kaksi “uutta” laitosta ilman käytännön toimivaltaa ja lisäsi kalllista byrokratiaa ministeriöön. Sama toimivallan puute leimasi nimellistä virkamies”aluejohtoa”, joka toimi keskusvirastosta käsin. Uudempi mullistus ei tilannetta parantanut. Tulosvastuuta kyllä jaksettiin vaatia, mutta edelleen siihen pääsyä turvaava laitoskohtainen rahoitus laahasi perässä. Itse rakennemuutoksen tuoma hyöty valui jonnekin muualle kuin vankiloille ja uudistus maksoi enemmän kuin hintansa. - Missä ovat vankiloille luvatut virat ja rahat, kyselee rivistä pian poistuva johtaja. Vankeuslakiakin vaaditaan noudatettavaksi - tulosten saannin ohella - mutta todellisia voimavaroja yhä puuttuu lain toteuttamiseen. - Vankeuslaki on valtaosin hyvä...vaikka on siinä muutakin, arvioi Rauno Lund tarkemmin erittelemättä, mitä. Kahden vuoden jälkeenkään täysin lainmukaista menettelyä vankeinhoidossa ei voida kaikin osin noudattaa.

Rakennemuutos jatkuvaa, mutta onko siitä hyötyä? Eräs seikka kivistelee erityisesti Rauno Lundin mieltä uuden organisaation tuomien menettelyjen jälkeen. Matalaportaisessa organisaatiossa esimerkiksi vankien siirto oli johtajien välistä, jopa päivittäistä sopimista. Vankiejn siirto perustui paitsi oikeisiin aiheisiin, myös tiettyyn tasapainoon laitosten kesken ja välillä. Myös vankipäivän hinta suhteessa vankimääriin ja henkilökuntaan vaihtelee suurestikin eri puolilla Suomea. Tässä organisaatiokulttuurissa em. alueiden ja laitosten välistä tasapainoa, siis oikeastaan rasitusten ja kulujen tasaamista, ei ainakaan samassa mitassa kuin aiemmin voida enää harjoittaa. Nyt puuttuu kokonaisnäkemystä hallinnon voimavarojen käytön ohjaamisesta, minkä pitäisi olla yhdessä paikassa. Kovin suurta odotusta tähän suuntaan ei ainakaan luo jälleen uudistuva keskusviraston matriisihallinto. - Sijoitteluyksikkökään ei toimi kunnolla, kritisoi Rauno Lund. Hän ei käsitä, mikä tai millainen rangaistusajan suunnitelma päivitetään vangille, joka tulee jo useampaan kertaan takaisin lusimaan ehdotonta. Mielekkäämpää ja tuloksellisempaa olisi keskittää nekin voimavarat ensikertalaisiin. - Ja “ransujahan” on vangeille tehty jo paljon aiemmin vankiloissa, hän huomauttaa.

(jatkuu seur. sivulla) 23


Kylmäkoskella matala puuttumiskynnys Rauno Lund arvostaa paljon viranomaisyhteistyötä rikostorjunnassa. Se luo lisäpuitteita myös laitosturvallisuuteen. Kylmäkoskella hän katsoo turvallisuustilanteen olevan kutakuinkin kunnossa. Toimintatapana on mm. puuttumiskynnyksen nollatoleranssi jopa vankien haistatteluihin ja ovisilmien peittämisiin valvonnan haittaamiseksi. Seikkoja, joita joissain vankiloissa katsellaan hieman läpi sormien.

(jatkoa ed. sivulta) Myös toinen Rake-uudistuksen yhteydessä tehty peruslinjaus, oikeastaan selvä heikennys, kismittää edelleen johtajaa. Hänen mielestään entiset ylivartijat (siis vankeinhoitoesimiehet) olisi pitänyt säilyttää valvontasektorin esimiehinä kierrossa. Suljettu laitos tarvitsee hänen mukaansa yhä ehdottomasti ympärivuorokautisen ja riittävän esimiestason, jolla on lisäksi alan kokemusta ja koulutusta tähän työhön. Muunamuassa Laurean kautta tulleita kokeneita vankeinhoitouran jatkajia sopisi Rauno Lundin mielestä palkata esimiehiksi edelleenkin. Kolmas huolenaihe liittyy edellisten tapaan hallintoon ja liittyy johtajakolleegoihin. Yhtäkkinen ja suuri muutos vankiloiden johtajien nimittämisissä toi alalle lyhyessä ajassa suuren joukon uusia henkilöitä. Monen johtajan kompetenssi laitoksen henkilöjohtamiseen sekä lopullinen tulosvastuullinen valtakin koko hallinnossa ovat olleet heikoilla rakenneuudistuksen jälkeen. Tuen saaminen taas uutta matriisihallintoa hahmottavalta keskusvirastolta kangertelee, jos se ei kovin tukevaa ole ollut ennenkään. Ja aluejohtokin menee viimeistään nyt uusiksi.

Vankeinhoidon näkymiä - Muutoksia tulee lisää ja kohtakin, arvelee Rauno Lund. Hän tarkoittanee, että edes meneillään olevat eivät vielä ole lopullisia. Vankiloiden on joka tapauksessa pantava säkki suuta myöten, eli toiminnat mitoitettava rahoitusta vastaavasti. Parhain tilanne olisi tietenkin, että rahoitusta saataisiin esitettyjen tarpeiden mukaan. Jos tulosohjaus edellyttää vankilalta mitä tahansa, siihen on oltava myös tosiasialliset voimavarat - eikä niinkuin on jo vuosia ollut tapana: tulostavoitteet asetetaan etukäteen tietämättä lainkaan, kuka ne kustantaa ja miten. Vankiloihin olisi siis palautettava alkuperäinen oikeus päättää itse omista asioistaan työjärjestyksen ja oman, toimivan laitosbudjetin puitteissa. Mikäli jo etukäteen nähdään, että kaikkea suunniteltuakaan ei voida saada aikaiseksi, olisi viraston kanssa jo tulosneuvotteluissa hyvissä ajoin sovittava, mitkä asiat sitten tehdään ja mistä luovutaan suosiolla. Vankiluvun kehitys - Vankiluvun kehityksestä olisi pidettävä enemmän meteliä, koska se nousee. Viime vuoteen verraten vankiluku on jo noussut sadalla eivätkä nämä ajat paljoa parempaa lupaa jatkossakaan. Myös jäännösrangaistuksen määrääminen uuden lain mukaan oikeusistuimissa kasvattaa tuomioiden aiempia pituuksia kuukausilla, luettelee Rauno Lund uusia madonlukuja vankeinhoidon ikuisille optimisteille. Nopea vertailu mm. tutkintavankien määristä tukee hyvin edellistä visiota Kylmäkosken tilanteesta: vuonna 2000 tutkintavankeja oli laitoksessa vain kahdeksan - tänään 2009 niitä on 40. 24

Ma. johtajaksi 2009 loppuun nimityksen saanut Harri Rämö lupasi olla Rauno Lundin seuraajana myös koko henkilökunnan johtaja. Läksiäistilaisuudessa oli, lähdön ohella, kotiinpaluun tuntua.

Laitosvankilukuun vaikuttavista uusista seuraamusuodoista, kuten valvotusta koevapaudesta tai muista siviilissä suoritetuista valvontarangaistuksista, ei Rauno Lundkaan näe mitään suuria säästöjä syntyvän yhteiskunnalle. Valvonnan olisi oltava jopa tavanomaista tiukempaa, ts. riittävästi henkilö- ja aikaresurssoitua. - Valvottuun koevapauteen suunniteltu 200 vankia on utopiaa, on Rauno Lundin yksioikoinen arvio. Vankeinhoitoon suunnitellut valtion tuottavuussäästöt ja lain vaatimukset tuntuvat hänen käsityksensä mukaan kaiken kaikkiaan mahdottomilta yhdistää mielekkääksi ja tulokselliseksi vankeinhoidoksi.

Mitä Kylmäkosken tulevalta johtamiselta voi odottaa Johtaja Rauno Lund: - Vankilan johtajan on oltava koko henkilökunnan johtaja. Hänen on saatava eri henkilöstöryhmät toimimaan, jos ei aina aivan yhdessä, niin ainakin samaan suuntaan. Johtamisen on oltava sekä jatkuvaa, että ennakoivaa. Se ei perustu käskyttämiseen, vaan kykyyn lähestyä henkilökuntaa asioissa tyyliin: ...”voisitko hoitaa...? Henkilökuntaa on kuultava, kuunneltava ja arvostettava. Tähän kuuluvat myös vapaamuotoiset yhdessäolot, joista Kylmäkoskellakin on muotoutunut omia perinteitä. - Päätös, huonompikin, on aina parempi kuin ei päätöstä lainkaan, opettaa Rauno Lund. Hän tarkoittaa tällä paitsi johtajan päätöksiä, myös niitä, joiden valtuudet on delegoitu vankilan eri tasoilla toimiville muille virkahenkilöille. Johtajan on myös voitava paitsi luottaa alaistensa tekemien päätösten oikeellisuuteen ja laillisuuteen, myös tuettava niitä niin tarvittaessa. - Mikään “toverikunta” ei Kylmäkoslen vankilaa johda, napauttaa Rauno Lund vielä asian selkiinnyttämiseksi. Seuraavalle johtajalle (joka ehkä lienee jo laitokseen tutustunut tätä lehteä julkaistessa?) Rauno Lund antaa ainoaksi henkilökohtaiseksi ohjeeksi: - Ei kannata tehdä mitään “äkkinäisiä liikkeitä”. Sen sijaan on luotava suhteet ja luottamus vankilan osaavaan ja hyvään henkilökuntaan. Rauno Lund ja hyötyliikunta Mitäpä entinen johtaja sitten siviilissä? Rauno Lund toivoo, että kynnys entiseen vankilaan ei muodostuisi kovin korkeaksi, vaikka hän ei halua päivittäiseksi eläkeläisriesaksi ruvetakaan. Sen estääkyllä myös luettelo omista pitkäaikaisista ja hyvistä harrastuksista. Niitä ovat hyötyliikunnan aateliin kuuluvat pilkkiminen, muu kalastus, marjastus, puutarhanhoito, mahdollinen metsästys sekä keilaaminen. Vankilavirkailija-lehti ja VVL r.y. toivottavat Kylmäkosken vankilan ex-johtajalle Rauno Lundille mukavia hetkiä näiden harrastusten parissa! Ahti Granat

Läksiäistilaisuudessa ei paljoa tyhjiä tuoleja jäänyt. Yhtä toki pidettiin pitkään vapaana, mutta siihen ei istujaa koskaan saapunut. Syy oli toki perusteltu, mutta jäi lopulta leijumaan ilmaan...

2/2009


Muitakin jäähyväisiä myös ay-liikkeestä

Kattojärjestö VTY:n leivistä JHL:n palkollisiksi 2000-luvulla siirtyneet Heikki Sipiläinen (vas.) ja Ilkka Alava (oik.) lähdetettiin viimeisestä työpaikastaan kevään 2009 aikana kaiketi useampaan kertaan. Siksi juurtuneita he olivat vuosikymmenien ajan jäsenistöä palvelemaan toimipaikoissaan, että vähempi tuskin olisi riittänytkään. Heidän jättämänsä tieto-taito valtion sopimustoiminnasta, lainsäädännöstä, sosiaali- ja eläkeasioista sekä uran aikana rakentunut laaja neuvotteluverkosto hakevat vertaistaan pitkään. Vankilavirkailijain Liitto VVL r.y. pienenä, jos toki sitkeänä, edunvalvontajärjestönä saattoi luottaa aina täydellisesti molempien, nyt eläkeläisten, asiantuntemukseen ja apuun. Ja sitä käytettiin myös, jos ja kun niin tarvittiin. Suurkiitokset molemmille ja lokoisia eläkeaikoja! Lauri Ihalaisesta on kerrottu jo hänen uransa aikana ja nyt viimeisimmässä SAK:n valtuustossa toteutuneen eläkkeelle lähdön yhteydessä lähes kaikki mahdollinen. Tätä tiedon taakkaa tuskin kannattaa yrittää enää lisätä. Sen sijaan voi todeta, että Lauri Ihalaisen puheenjohtajuuden aikana yhteiskunnassa on menty sekä ylös että alas. Lauri Ihalaisen, ja samalla SAK:nkin, ansiosta ei kuitenkaan niin alas kuin siihen olisi ehkä muutoin ollut vauhtia. Ja toisaalta ei niin ylös, etteikö ay-liikkeen johtavalla organisaatiolla ja sen puheenjohtajalla olisi riittänyt tekemistä, viimeisiin työpäiviin saakka. Onnea ja menestystä myös Lauri Ihalaiselle! 2/2009

25


“Paja-Pekasta” Sukevan vankilan avainhenkilö 2008 Pekka Luukkonen oli “kutsetin” (Enso-Gutzeit Oy, toim.huom.) hommissa pari vuotta ennen armeijaa. Tämän jälkeen hänellä oli mahdollisuus mennä joko Normetille konepiirtäjäksi tai asemamieheksi valtion rautateille, mutta vankila veti puoleensa. Vuonna 1973 Pekka tuli kesätöihin vartijaksi Sukevan vankilalle kolmeksi kuukaudeksi. Vankilan johdon luvattua jatkaa hänen työsuhdettaan, Pekka kävi vartijakurssin 1974 Riihimäellä. Konepuolelta vartijaksi Kurssin jälkeen hän tuli koneenhoitajaksi Sukevalle kesän ajaksi, siirtyen syksyllä autoverstaalle työmestarin sijaiseksi. Kun pajalta vapautui vartijan paikka, valittiin Pekka tähän virkaan. Ja siinä hän työskenteli aina siihen saakka, kunnes siirtyi valvomon vartijaksi 2008. Pekalla on virkavuosia tällä hetkellä 36. Hän on ollut työsuojelutoimikunnan jäsenenä, vankilan johtokunnassa, osaston luottamusmiehenä sekä siihen liittyen myös edustajiston jäsenenä. Pekka oli tämän lisäksi muun muassa laatimassa työvuorotaulukoita, kun Sukevan vankilaan ajettiin - aluejohtajan määräyksestä - nk. “tiimi”-ryhmiä . “Paja-Pekkana” vankilalla tunnettu Pekka Luukkonen tunnetaan siviilipuolella vielä paremmin “Pelti-Pekkana” sillä lukemattomat ovat ne talot, joiden pellit tai pellitykset ovat Pekan tekemiä. Pekalla on myös muu rakentaminen kaikeisa muodoissaan lähellä sydäntä. Niinpä varmaankaan vuoden päästä koittava eläkkeellelähtö ei tule aiheuttamaan ongelmaa vapaa-ajan suunnittelussa, vaan työn “nuuhaa” tulee riittämään. Muutosta vain muutoksen vuoksi? Virkavuosistaan Pekka toteaa: - Tullessani töihin Sukevan vankilaan laitos oli työvankila. Suurin osa vangeista lähti aamulla töihin, mutta nyt suuntaus on päinvastainen: murto-osa vangeista lähtee töihin ja suurin osa jää makaamaan sisälle. 26

Pekkaa kuvattaisiin ehkä Hämeessä - siitä sen enempää numeroa tekemättä:"On kyä muuten niiv viimmesen päälle jämpti sälli, sano...!"

- Vartijan on tänä päivänä oltava ammatissaan moniosaaja, “nelikätisyyskään” ei enää riitätoteuttamaan niitä vaateita, mitä vartijalle asetetaan, jatkaa Pekka. - Muutosprosessi on aluevankilasysteemistä lähtien niin mieletöntä vauhtia etenevä. Kun tehdään näin pikaisia uusia muutoksia, olisi mietittävä enemmän ja pitkäjänteisemmin ratkaisuja entisten suunnitelmien suhteen. Eihän henkilöstö ehdi omaksua entisiäkään hankkeita, kun on jo uusia projekteja tekeillä. Nykyiset henkilöstöresurssit eivät aina riitä edes päivittäisten rutiinien pyörittämiseen.

Luotu liikkumaan ja isoja kaloja pyytämään Urheilu on ollut Pekalle sydämen asia ja hän on osallistunut Suomi juoksee tapahtumaan 21 kertaa. Lisäksi Pekka harrastaa pyöräilyä, hiihtoa ja on muun

muassa aktivoinut niin oman perheensä kuin myös työkavereitaan liikunnan pariin. Eläkkeelle jäädessään hänellä on myös nykyistä paremmin aikaa mökkeilylle ja siihen läheisesti liittyvälle kalastusharrastukselle. Mainittakoon, että keskustellessani Pekan kanssa hän kertoi verkon silmäkoon olevan yli 65 mm - eli hän pyytää vain ”isoja” kaloja. Ei siis mitään turhaa lorunlirutusta tyyliin: “...anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja...” Onnea Pekka nimityksen johdosta sekä lokoisia tulevia eläkepäiviä! Teksti ja kuvat: Jarmo Eronen (Väliotsikot ja kuvateksti toimituksen)

2/2009


Jorma Kiurusta Vankeinhoitoveteraanien (VHV) uusi puheenjohtaja

Lasse Lehtisen luento sai hyvän vastaanoton asiantuntevalta yleisöltä.

Vankeinhoitoveteraanien luentopäivä ja vuosikokous pidettiin peräjälkeen Koukessa 6.3.2009. Luentotilaisuudessa esitelmöi europarlamentaarikko, tohtori Lasse Lehtinen Suomen ja Venäjän välisistä suhteista. Tilaisuuksissa oli aktiivisia jäseniä mukana 40 kahta puolta.

Jorma Kiuru (oik.) valittiin VHV:n puheenjohtajaksi Taisto Holopaisen jälkeen.

Venäjä pyrkii kahdenvälisillä neuvotteluilla suurten EU-maiden kesken heikentämään EU:n yhtenäisyyttä, kertoi Lasse Lehtinen.

2/2009

Vuosikokouksessa käytiin Matti Marttilan johdolla sääntömääräiset asiat sutjakkaasti läpi. Toimintasuunnitelmasta ilmeni, että tuleva vuosi on tapahtumiltaan vähintään yhtä vilkas ja monipuolinen kuin päättynytkin. Vuodesta 2004 puheenjohtajana toiminut Taisto Holopainen vetäytyi syrjään moniin aikaavieviin velvollisuuksiinsa vedoten. Taiston kausi yhdistyksen johdossa oli nousujohteisen eteenpäinmenon aikaa.

Jäsenenä kaikissa alan järjestöissä Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jorma Kiuru, joka toimi viimeksi talousjohtajana Keravan vankilassa. Jorma omaa hyvät taustat puheenjohtajaksi, sillä hän on ollut työuransa eri vaiheissa jäsenenä kaikissa alan ammattijärjestöissä VVL:ssa, VTT:ssa sekä VHHL:ssa ja toimi viimeksi tilintarkastajana Vankeinhoitoveteraaneissa. Yhdistyksen johtokunnan kokoonpano ja työnjako säilyivät ennallaan. Eila Becker jatkaa varapuheenjohtajana, Risto Kettunen sihteerinä ja Viljo Jouppi taloudenhoitajana. Jäseninä jatkavat Matti Marttila, Erkki Laitila ja Timo Turunen sekä varalla Heimo Virsula ja Vesa Laitinen. Tilintarkastajaksi Jorma Kiurun paikalle nousi Esko Ylivarvi Hämeenlinnasta ja toisena tilintarkastajana jatkaa Seija Salo. Varatilintarkastajina toimivat tarvittaessa Matti Kraatila ja Pekka Naumanen. Lasse Lehtisen mielenkiintoisen luennon ja käydyn keskustelun tiivistelmä julkaistaan seuraavassa numerossa. Teksti: Risto Kettunen Kuvat: Heimo Virsula

27


Turun lääninvankilan henkilökunnan lahjoittama Turun Kannu onkiertänyt vankeinhoitolaitoksen lentopalloilussa mestaruuden merkkinä jo vuodesta 1981. Kuten oikein onkin, ensimmäisen vuoden Kannu pysyi kotikaupungissaan Kakolan poikien voittaessa. Seuraavana vuonna vei mestaruuden Pelso ja sitä seuraavana Konnu. Pelsolaiset hallitsivatkin 1980lukua, kunnes vuosikymmenen loppupuolella Turun Kannu alkoi jäädä yhä useammmin keravalle. Vuonna 1995 nousi ensimmäistä kertaa kuskin paikalle Sörkka, joka sitten pysäytti Turun Kannun Helsinkiin peräti yhdentoista vuoden ajaksi! Vuosien varrella Turun Kannukin on saanut lempinimen “Poika”, kuten joukkuelajeissa usein on mestaruuspystiä tapana kutsua. Tänä keväänä Kylmäkosken joukkueen kokenut kapteeni Lamposen Matti (Taistelijan malja Konnun joukkueessa jo 1992) uhosi ennen finaalia, että nyt “Poika” lähtee uimakouluun Jalantiin (järvi Kylmäkosken vankilan vieressä). Avantokin oli jo valmiina. Se oli tehty jo ennen kisoja kenttävartijan virkatyönä.

Pojat kotiin! 123456 1234567 123456 1234567 123456 1234567 1234567 1234567 1234567 1234567 1234567 12345678901 1234567 12345678901 1234567 1234567 12345678901 12345678901 12345678901 12345678901

Jännittävässä finaalissa Kylmäkoski onnistuikin katkaisemaan Sörkan yhdentoista peräkkäisen mestaruuden sarjan lukemin 2-0 (26-24, 26-24). Riemu oli suuri, kun

Lamposen Matti pääsi vuosien odotuksen jälkeen nostamaan “Pojan” ylös! Mestarijoukkueen parhaana pelaajana palkittiin Jaako Wickman (Taistelijan malja Sörkan joukkueessa 1994) “Wigun” meriiteistä on mainittava myös miespääosa sanomalehtikuvassa, joka oli Kyvissä kahvio Pössin seinällä. Naispääosassa oli nimittäin viiime vuoden Miss Suomi Satu Tuomisto! Kuva on kakkosasarjan lentopallo-ottelusta ja Wigu tietysti pokkaa pystin. - Tanssiiko kohta tähtien kanssa...? Takaisin kisoihin, joissa Taistelijan maljakin tuli tänä vuonna mestarijoukkueeseen. Sen sai ansaitusti jämäkkä Juho Sarajärvi. Ensimmäisenä Kyvin paidassa Taistelijan maljan on saavuttanut Mikko Aalto vuonna 2005. Nykyisiä mestareita tietysti hänkin. Turun Kannusta kamppaillaan ensi vuonna jo 30. kerran. Maratontaulukko näyttää tältä: Hkv/Hev 12 mestaruutta, Knv 8 ja Pkv 6. Isoisten varjossa yhteen voittoon ovat pystyneet Tkv, Kkv ja nyt Kyv!

Kyv:n voittajajoukkue. Ylärivi vas.: Jyrki Heinonen, Mikko Aalto, Henna Kataja, Janne Virtanen, Juha Heinonen ja Juho Sarajärvi. Alarivi vas.: Jaakko Wickman, Matti Lamponen ja Asko Shemeikka.

28

2/2009


selvää ja nyt tiedän, että aloituskuusikossa pelaavat passari, hakkuri, libero, pampers, muumi ja euroshopper. Vaihtopenkillä saattaa olla vielä jokeri, harkimo ja silppuri, mutta niistä en ole ihan varma. Lentopallo on nyt Kylmäkoskella in. Keilailu on ihan out. Johtajan vaihduttua trendipallo kevenee melkoisesti, muuttu ontoksi, mutta tuntuu joustavammalta ja pehmeämmältä. Pallon reiät vähenevät yhteen ja siihen ainoaankin asennetaan ventiili. Pallolla ei pyritä kaatamaan mitään, vaan koetetaan joukkuepelillä saada se pysymään ilmassa, ennen kuin toimitetaan se vastustajan alueelle. Palloa ei enää kieritetä pitkin lattiaa - vaan pyritään iskemään se siihen! Pisteistä pelataan tälläkin pallolla! Läpsytelkää toisiaanne!

Asko Shemeikan käsissä nykyisin tavoiteltava pokaali, Juha Sarajärvellä Taistelijan malja ja Matti Lamposella perinteikäs Turun Kannu.

Menestyvän joukkueen ei auta jäädä lepäämään laakereillaan. Kyvissä ei ole jääty, vaan siirtomarkkinoilla on oltu hereillä. Turein varaus on luotettava sarjajyrä Antti Sievola, jonka nykyinen sopimus Konnulla on voimassa vuoden 2011 loppuun. Sitten mies on vapaa agentti. Siirtosummaa ei kerrota julkisuuteen. Antti palaa Kylmäkoskelle juurilleen. Poika kotiin!

Veijo Toivanen Tipurin torppari

Lentopalloilijoiden menestys herätti Kylmäkoskella vilpitöntä iloa henkilökunnan keskuudessa. Minäkin innostuin jutuntekoon, vaikka en lajin hienouksista mitään ymmärrä. Omakohtaiset kokemukset lajin parista on pian kerrottu: Koulussa minua ei koskaan valittu joukkueeseen. Minä “jäin” joukkueeseen, siihen huonoonnisempaan, kun toiseksi huonoin tohelo - Korpelan Pirkko - vielä “valittiin”. Syötin alakautta pallon voimistelusalin kattoon ja yläkautta verkkoon. Jos oli enemmän pelaajia, istuin varamiespenkillä ja huomaavainen opettaja vihjaisi, että “älä suotta pidä lämpöä yllä...”.

vielä lentopalloa pelannut, mutta mielestäni tänä vuonna olivat oikeat joukkueet finaalissa ja parempi voitti! Kannustavat terveiset vaan Sörkkaan ja Kuuluvaisen Ekille! Poika kotiin!

Toinen kosketus lajiin tapahtui syksyllä 1982 pyrkiessäni sijaisvartijaksi Sörkkaan. Vartiopäällikkö Erkki “Eki” Kuuluvainen kysyi haastattelussa ensimmäiseksi: “Pelaatko lentopalloa?”. Vastattuani kieltävästi seurasi jatkokysymys: “Alatko pelata lentopalloa, jos pääset töihin?” Kysymys oli jo hieman hankalampi, mutta koulutrauman painamana ja luontaisena vastarannankiiskenä vastasin edelleen kieltävästi. Innokas lentopallomies Eki soitti - tai oli soittavinaan - apulaisjohtaja Vuorelalle, laittoi luurin pois ja tuumaili: “Eipä ole juuri nyt tarvetta...”. En päässyt sillä kertaa töihin, mutta kolmen viikon kuluttua Eki soitti, eikä puhunut lentopallosta mitään, vaan otti minut töihin. Lama taisi olla silloinkin... Oltuani kymmenen vuotta Sörkassa ja kuusitoista vuotta Kylmäkoskella en ole

Mestarijoukkue on kokenut tiimi, sillä lähes samalla porukalla voi osallistua ikämiessarjaan. Onneksi joukkueessa pelaa yksi nuori nainenkin. Henna Katajan ollessa kentällä näyttää se perinteinen läpsyttelyrituaalikin jotenkin luonnonmukaisemmalta. Näin maallikon silmin. Kyvin mestarit ovat Hennaa lukuunottamatta isiä, joilla on isompia ja pienempiä lapsia. Jo olemassa tai ainakin tilauksessa. Lapsentekohan se on aina mielessä, kun vähän ottaa urheilujuomaa - sitä voliboolia. Muistellessani aloituskuusikkoon kuuluvan ainakin “passarin” ja “hakkurin” joku vanhan liiton futisfani tarjosi vielä “liberoa”, johon Virtasen Janne (Viiren Tähren Jallu) totesi kyynisesti: “Libero, juu...ja Pampers, ja mitä niitä on...” Otin lajia tuntemattomana asiasta

2/2009

...Ja vielä: Todellinen pelimies, johtaja Rauno “Rauski” Lund jäi eläkkeelle. Hienossa läksiäisjuhlassaan Rauski sai paljon ansaittua kiitosta. Selvisi sekin, että Rauski vietti lapsuutensa Aurassa, pikakodin piirissä - isänsä kun toimi laitoksen johtajana. Kysymykseen eläkeläisen asuinpaikasta Rauski vastasi läksiäisissään: “Kuka sitä kotoaan mihinkään lähtee?” Pelimies siis pysyy Kylmäkoskella. Rauski ei aio palata juurilleen. Poikakotiin.

Tätä juttua sivuten...

Kylmäkoskella uskotaan tulevaisuuteen. Vartija Krista Alava ja sosiaalityöntekijä Hanna-Mari Juhala odottavalla mielellä.

29


Sörkan luottomies 70 v

Sörkän pitkäaikainen luottamusmies Viljo Jouppi vietti 70-vuotispäiviään hyvien ystävien seurassa Tikkurilassa toukokuun alkupuolella. Viljon luottamus ei suinkaan päättynyt Sörkän Kitulassa pidettyihin läksiäisiin huhtikuussa 1997. Päinvastoin. Sen jälkeen aukesi uusi uskotun miehen ura Vankeinhoitoveteraaneissa, jonka taloudenhoitajana ja sihteerinä Joupilla on työvuosia pian tusina täynnä. Viime aikoina Viljo on keskittynyt pitkälti iäkkäimpien jäsenten yhteydenpitäjän rooliin, jossa työsarkaa tunnolliselle miehelle riittää. Kerran luottamusmies, aina luottamusmies! Onnitteluihin yhtyy varmaan koko Vankeinhoitoveteraanien väki! Vankeinhoitoveteraanien viiri voisi tuskin löytää ansiokkaampaa kohdetta kuin Viljo Joupin. Viljo ja viiri.

Risto Kettunen

Juhlat oli Ilvesmajalla mahtavat...

”Kun se parasta on ollut, työtä se on ollut”, kiitos muistamisesta jäädessäni eläkkeelle. Jari Toivonen Tuv Ilpo Nummela Jov Erkki Evijärvi Vms Hannu Karjalainen Pev Hannu Kettunen Pyv Toivo Galla Pev Irma Majava Hev Irma Haikonen Jov Timo Ala-Krekola Tuv Jouni Rintala SAV Ari Juntunen Ouv Anne Forssell Kev

28.06.2009 21.07.2009 22.07.2009 02.08.2009 04.08.2009 08.08.2009 13.08.2009 25.08.2009 27.08.2009 28.08.2009 05.09.2009 09.09.2009

Reijo Koukkari

Pelson poppoolle lämpimät kiitokset “ikkäntymisen ehkäsemis” -paketista. Paketin luovutus oli täydellinen ohjelmanumero ja jos vanha sanonta “nauru pidentää ikää” pitää paikkansa, niin ihan heti ei meillä laiteta lusikkaa naulaan. Huomioon oli otettu kaikki mahdollinen, niin sisäinen kuin ulkoinenkin - ja nyt ei ainakaan oo ennää teijän vastuulla, jos satun rupsahtammaan. Jälleen kerran voin todeta, ettei ikä, näkö tai koko haittaa, kun ystävät yhdessä taivalta taittaa. Kaarina Seppänen vartija Pelson vankila

30

2/2008


NUPIKSELLE 1.4.2009: Nuorisovankila, nupis, nuoriso-osasto, nuppulinna, possi, poikaosasto, kakolan taimitarha… ”rakkaalla lapsella” oli monta nimeä. Niin, oli. — Niin loppui lapsuutesi, eivät antaneet sen jatkua. Loppui uhma, loppui tupakointi käytävillä, musiikin soitto täysillä, loppui ikkunoista huutelu ja räkiminen, loppui ovien potkiminen ja öiset vessavalotukset. — Kärsineet, uhosta väsyneet kasvosi väkisin nostivat ja sanoivat sinun olevan yhtäkkiä aikuinen, avolaitoskelpoinen. Niin haudattiin yhdessä yössä nuorisorikollisuus, unohdettiin historiaan. Ja aloitettiin uusi päivä, avonaisin silmin ja mielin ja ovin.

Sukevan vartija ja pohjoisen Savon aluetoimittaja

Markku Röntynen on poissa

Haudalla seisten, ei kutsuttuna muistotilaisuuteen, T.Naapuri

Markku Röntynen kuoli kevättalvella sairauden murtamana ja hänet siunattiin haudan lepoon 28.3.2009 kotiseudullaan. Markun juureva jutustelu ja suupielessä taukoamatta viihtynyt savuke olivat niin Sukevan vartijan kuin maakuntalehden aluetoimittajan parhaita sosiaalisia apuvälineitä. Markku otti terävästikin kantaa - aivan viime vuosiin saakka - myös vankeinhoitoon, jonka nykymenoa hän ei moneltakaan osin kyennyt hyväksymään.

Vaasan vankilan vartija Kari Kosola kuoli 10.5.2009. Työyhteisö jäi kaipaamaan pitkäaikaista työtoveriaan. Vaasan vankilan henkilökunta VVL:n Vaasan vankilan osasto r.y.

Markulla oli oma taiteellinen puolensa: hän oli erinomainen luontokuvaaja sekä runojen kirjoittaja lehtitekstien ohessa. Vankilavirkailija-lehti sai Markusta pitkäaikaisen avustajan, jonka ammattimainen lehtiteksti sopi artikkeliin kuin artikkeliin. Nyt ovat Markun kynä ja kone kirvonneet. Kirjoitukset ja kuvat jäivät jälkipolville. Kiitos niistä! Ahti Granat Päätoimittaja Vankilavirkailija-lehti

2/2008

31


Vankilavirkailijain Liiton jäsenenä säästät selvää rahaa vakuutuksistasi! Vältä riskisi maksaa liikaa vakuutusmaksuja. Katso jäsenetusi osoitteesta if.fi/vankilavirkailijat, soita numeroon 010 19 19 19 (ma–pe 8–20) tai tule lähimpään Ifiin.

Nyt Bonusta Ifin vakuutuksista!


Vankilavirkailija 02 / 09  

Vankilavirkailija 01 / 09

Advertisement
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you