Page 1

VÄKI 3/2012


VÄKI•3/2012 3 Pääkirjoitus 4 Hallitusterveisiä 5 Opiskelijaelämää Intiassa 8 Mitä on antropologia? 10 Interview with Sarah Green 12 Nuorten poliittinen aktiivisuus Etelä-Ukrainassa 15 Israel uusin silmin 18 Statuksettomuus 20 Terveisiä maailmalta 22 Anonyymi Antropologi 23 Antrosarjis: Lévi-Strauss

Julkaisija Mana ry Painos 100 kpl Painopaikka Picaset oy Väki on saanut HYY:n järjestölehtitukea vuodelle 2012.

2

VÄKI

Väki Päätoimittajat Anna Tervahartiala ja Soila Laivo Taitto Tiina-Maaria Laihi Tämän numeron tekijät Tiina-Maaria Laihi, Soila Laivo, Lauri Nio, Emma Rimpiläinen, Paula Sahlman, Johanna Saviniemi, Anna Tervahartiala ja Oskari Wäänänen


PÄÄKIRJOITUS Läheiseni Etäisyys On arkinen yö Brysselissä. Kadut ovat sähkövalojen kultaamat, seinät tummaa puuta ja peiliä. Laseissa on korkeat jalat ja tumma sisältö. Istun saksalaisen nuorukaisen kanssa nurkkapöydässä. Tutustuimme muutama päivä aikaisemmin Euroopan parlamentissa järjestytetyssä nuorten toimittajien konferenssissa. Konferenssin nimi oli ’Divided We Stand?’ ja teema eurokriisi. Kriisi, joka on todellinen, joskin omasta näkö-kulmastani vielä kaukainen. Kriisi vaatii vastareaktion. Hädän hetkellä monet sulkeutuvat sisäänsä. Toimimme kuin hississä; olemme suljetussa tilassa yhdessä, joskin erikseen enemmän kuin koskaan. Eristäydymme ja osoitamme sormella, vaikka kaikki tietävät, että yhdessä olemme voimakkaampia. Omaa elämääni Berliinissä uudelleen järjestäessä olen päässyt pohtimaan kuinka käy, kun tarkoitus on toimia yhdessä, vaikka olemme erillään. Etätyöt, etäsuhteet, etäopinnot, yhtäkkiä etäisyydet ovatkin kovin todellisia. Etäisyyksistä huolimatta äänet kantavat entistä paremmin. Etäisyys luo läheisyyttä, tai sitten ei. Toisinaan etäisyys paljastaa välimatkojen todellisen väistelemättömän luonteen. Vastauksia odottavan aika on pitkä. Yllättäen sähköposti ei olekaan yhtä ihana kuin ennen, vaan piinaava vihollinen ja puhelinkin pelkkä kömpelö kätyri. Brysselin yössä omia tarinoita kertoessamme esiin nousee matka ja liike. “Aina saadessani mahdollisuuden matkustaa, tartun siihen”, ystäväni kertoo. Hänen neliskanttiset silmälasinsa nojaavat komeaa nenää vasten. “Mutta toisaalta, tiedän, että kyse on eräänlainen pako”, hän jatkaa. Etäisyydet ovat aina kurottavissa kokoon, niin kauan kuin halua yhteistyöhön, yhteiseloon ja yhteishyvään on. Jokainen pakolainenkin tahtoo palata kotiinsa. Tässä lehdessä antropologian opiskelijat kertovat jälleen matkoistaan maailmalla ja maailmoissa. Väen kannet sulkevat sisäänsä tarinoita muun muassa Krimiltä, Lapista, Länsirannalta ja Korsosta. Tarinoita, jotka voivat olla valitettavan tosia. Antropologien ominaispiirre on liike. Pakoa tai ei, muutoksen ollessa ainoa pysyvä asia maailmassa, jatkan matkasta nauttimista. Toivottavasti tekin nautitte syksyn ensimmäisestä Väestä, märistä mukulakivistä, lämpimästä maidosta, etäisyyksistä ja yhteisistä hetkistä.

Berliiniterveisin, Anna

VÄKI

3


Hallitusterveisiä Teksti ja kuvat: Soila Laivo ja Anna Tervahartiala

Palstalla hallitus esittäytyy ja kertoo ajankohtaisista aiheista ja Manan toiminnasta. Tällä kertaa vuorossa hallituksen ympäristövastaava Saija Sarell. Mikä on tehtäväsi hallituksessa? Olen toista vuotta Manan hallituksessa, tänä vuonna ympäristö- ja kehitysyhteistyövastaavana. Miksi lähdit mukaan hallitukseen ja miten päädyit tehtävääsi? Lähdin hallitukseen mukaan jo fuksivuonna, koska ainejärjestötoiminta kuulosti mielenkiintoiselta. Se tuntui myös hyvältä tavalta tutustua ja viettää aikaa opiskelukavereiden kanssa. Kiinnostus ympäristöä kohtaan ja innostus jatkaa hallituksessa vielä toisen vuoden saivat minut hakemaan ympäristö- ja kehitysyhteistyövastaavaksi. Mikä on parasta tehtävässäsi? Hallituksessa oleminen ylipäätään on huippua. Kokoukset ja erilaisten tapahtumien järjestäminen porukalla on ollut hauskaa ja antoisaa. Ympäristövastaavana olen saanut järjestää sellaisia ekskursioita ja toimintaa, joka on itselle tärkeiden arvojen mukaista. Uusi lukuvuosi on juuri alkanut, mitä odotat syksyltä? Syyslukukausi on usein kiireistä aikaa ja niin on ainakin itselläni myös tänä vuonna. Mielenkiintoiset kurssit ja kivat tapahtumat kuitenkin pitävät motivaation yllä, eikä edes pimenevät syysillat tai sateet siksi ole masentaneet. Odotan kuitenkin innolla myös joululomaa ja Meksikon reissua. Mikä puhuttelee Manan hallitusta juuri nyt? Mitä on suunnitteilla? Suunnitteilla on vaikka mitä kivaa! Tankotanssia,

4

VÄKI

Etnopornoa Kansallisteatterissa, kirppariexcu ja brunssi, sekä oppiainekahvit, joista toivottavasti tulee suosittu perinne ja mukava sosiaalinen hengailuhetki opiskelijoille ja oppiaineen henkilökunnalle. Manan uusi hallitus valitaan myös näin syyslukukauden lopulla ja toivottavasti mahdollisimman moni innokas lähteekin mukaan hallitukseen vuodelle 2013! Minkälainen on ainejärjestö parhaimmillaan? Ainejärjestö parhaimmillaan luo yhteishenkeä, tiedottaa ajankohtaisista asioista, viihdyttää sekä auttaa ja neuvoo tarvittaessa. Sellainen meidän Mana on. Mikä on ollut suurin haasteesi osana hallitusta? Onkohan tämä kompakysymys? En ole kokenut hallituksessa toimimista laisinkaan haastavana, vaan lähinnä palkitsevana ja piristävänä vastapainona (haastaville) opinnoille. Mitkä ovat terveisesi Helsingin yliopiston antropologian opiskelijoille ja antropologimielisille? Olette ihania ja söpöjä! Manalaisten seura on parasta piristystä pimeään syksyyn, nähdään oppiainekahveilla!


Opiskelijaelämää Intiassa Teksti ja kuvat: Soila Laivo

Intia – jokaisen antropologin ja reppureissaajan luvattu maa. Mutta millaista on opiskella siellä? Voin vaikka lyödä vetoa, että lehtemme historiassa kirjoitusten yleisin kaukokohde on Intia. Mitä uutta tietoa voisin siis tuoda kaiken kokeneille antropologien aluille, joista huomattavan suuri prosentti on seikkaillut Intiassa? Keväällä sain idean viettää kesäni opiskellen Intiassa. Hain Helsingin yliopiston stipendiä Nordic Center in India:n koordinoimalle kurssille Hyderabadin yliopistoon Etelä-Intiaan, Andhra Pradeshin osavaltioon. Yllätyksekseni pääsin mukaan ja kesäkuun lopussa astuin lentokoneeseen määränpäänä Intia.

Kampuselämää Kauhukuvat Intiasta vilisivät päässäni ennen matkan alkua. Olivathan lähes kaikki tuttavani onnistuneet pelottelemaan minut melkein hengiltä. Yllätyksekseni Hyderabadin yliopisto oli vihreä 931 hehtaarin kampus, täynnä käärmeitä

ja muita luonnon ihmeitä. Asuntolamme oli uusi, siisti, valtava ja hieman sairaalan tuntuinen tarkasti vartioitu rakennus kampuksen etelä-laidalla. Asuimme huonekaverin kanssa Amerikantyyliin ja kävimme kaksi kertaa päivässä syömässä herkullista Intialaista kasvisruokaa viereisessä salissa. Seuranamme oli gekot ja suloiset kulkukoirat. Vastaanottoseremonioiden aikana saimme tarkat ohjeet miten kampuksella tulee käyttäytyä – asuntolan parvekkeelle ei tule rakentaa nuotioita, eikä varsinkaan oteta aurinkoa bikineissä. Aitojen ulkopuolisen kylän baariin ei myöskään saa mennä strippaamaan huonosti puettuja sareja pois päältä humaltuneena pöydällä tanssien. Nordic Center India:n vastuuhenkilömme pyysi tämän informaation saatuamme meiltä 14 pohjoismaiselta opiskelijalta syvästi anteeksi: ”Teidän täytyy ymmärtää, että heillä on paljon kokemusta muualta tulleista opiskelijoista. Minä tiedän, että te skandinaavit olette hyvin omistautuneita ja järkeviä opiskelijoita, ettekä harrasta tämänkaltaista toimintaa. Joskus liiankin omistautuneita.”

VÄKI

5


Miten vaan, olimme kuitenkin luottamuksen arvoisia ja perehdyimme neljän viikon ajan Intiaan otsikolla ”Contemporary India”.

Suuria tunteita ja mausteista teetä Millaista oli sitten itse opiskelu? Monellakin tavalla palkitsevaa. En olisi ikinä uskonut, että istuisimme jäätävän kylmässä pienessä luokkahuoneessa (ilmastointi!) odottamassa ja katselemassa kun luennoitsija kamppailee tekniikan kanssa saadakseen Power point-esityksensä näkyville. Aivan kuin Suomessa. Erotuksena kuitenkin, että joimme yhdessä teetä luokkahuoneessa, sihteerin tuodessa höyryävän kuumia kuppeja yksi kerrallaan eteemme. Sähkökatkon sattuessa kukaan ei reagoi mitenkään, jatkamme vain samaan malliin. Vaikka yllätyin samankaltaisuuksista, kohtasin myös paljon erilaisuutta. Välillä meidän pohjoisten sydänten armeija kuumeni liikaa joidenkin miespuolisten luennoitsijoiden esittäen sellaisia seksistisiä mielipiteitä, joita ei ainakaan tasa-arvon

6

VÄKI

edelläkävijämaissamme voida ymmärtää. Tunteet piti kuitenkin hillitä luokkahuoneessa ja muistaa luennoitsijan arvoasema. Vastaukset esitettyihin kysymyksiimme ohittivat usein vain etäisesti alkuperäistä aihetta. Opiskelijoille vain harva uskalsi myöntää, ettei heillä ollut kysymyksiin liittyen mielipidettä tai etteivät he olleet ennen ajatelleet asiaa. Emme myöskään voineet ymmärtää aikataulujen ilmoittamisen hitautta ja vastuuopettajamme olematonta sähköpostikommunikaatiota. Sellaisia ei kuulemma harrasteta.

Opiskelijat vapaa-ajalla – Suomi vs. Intia Opiskelijajärjestötoiminta oli Hyderabadissa voimissaan. Joka puolella kampusta oli suuri lakanoita mainostaen eri ryhmittymiä. Oli poliittisia järjestöjä, alueellisia järjestöjä, kastijärjestöjä ja naisten järjestöjä. Järjestöt kokoontuivat iltapäivisin keskustelemaan ja juomaan teetä yliopiston aukiolle sekä ottamaan kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin. Kampuksella oli uusia hienoja rakennuksia monen nurkan takana – niitäkään kuulemma ei olisi ilman opiskelijajärjestöjen painostusta parempien


opiskelutilojen puolesta. Olisiko meillä tästä jotain opittavaa? Vapaa-aikana me pohjoiseurooppalaiset katsoimme Bollywood-leffoja, keskustelimme ryhmän sisäisistä kulttuurieroistamme (Suomi vs. Ruotsi – miten niin samanlaisia?) ja (EU-) politiikasta, puhuimme kaikki ruotsia tai telugua sekä kävimme kampuksen ulkopuolella (wuhuu!) tutustumassa kulttuurinähtävyyksiin, temppeleihin, kauppakeskuksiin, basaareihin ja ihmettelemässä intialaista elämänmenoa. Välillä osa ryhmästä suostutteli kaikki syömään jotain muuta kuin intialaista ruokaa. Liika tulisuus ei kai sopinut kaikille. Minä en myönnä mitään! Ai niin, meinasin jo unohtaa. Opin Hyderabadissa, miltä tuntuu olla julkkis! Opastetulla turistikierroksella saavuimme mitään aavistamattomina tutustumaan vanhan kaupungin kuuluisaan moskeijaan. Turvatarkastuksessa(!!) meitä vastassa oli neljä paparazzia, joiden kamerat eivät laskeutuneet vaikka pyysimme. Seuraavana päivänä saimme lukea paikallisesta lehdestä ”Ulkomaiset opiskelijat tutustuivat Mecca Masjidiin!” Mitä siis sinä teet ensi kesänä? Suosittelen, että löydät itsesi Hyderbadista!

Hyderabad • • • • • •

Osavaltio: Andhra Pradesh – eteläinen itärannikko Asukasluku: 6 809 970 (4. suurin kaupunki Intiassa) Slummeissa: 1,7 miljoona ihmistä Uskonnot: 55 % hinduja, 42 % muslimeja, 2 % kristittyjä Pääkielet: telugu, urdu Lempiruoka: Hyderabadi Biryani

Univ Un ver ersi sity ty of Hy Hyde de d era raba aba bad • • • •

Tiiieed T edeek kunnti tia: a 10 a: Lai La ait itookksi itok ksi s a ja j ins nsti tiitu uut u tteejjaa: 46 4 Henk He nnkkiillök ökunnttaaa: a 400 00 Oppiske O isskkeelliijo oit ita: a 50000

VÄKI

7


Mitä on antropologia? Soila Laivo ja Manan ja Kontaktin fuksit / Kiitos kaikille osallistuneille! Oi Manan ja Kontaktin yhteinen fuksisuunnistus! Mikä perinne, mikä meininki! Mutta ei hätää, jos et tänäkään vuonna päässyt osallistumaan. Tällä kertaa Väki jalkautui suunnistukseen ja piti fukseille varsin reportteripainotteisen rastin, käyttäen heitä samalla häikäilemättömästi hyödykseen. Käskimme fukseja selvittämään tietävätkö ihmiset mitä on antropologia ja kysyimme myös mitä on sosiologia. Annoimme heille kysymykset, kynän, paperin ja kameran. Tässä siis tulos!

Jesseä ja Zyzz’iä ei kiinnostanut.

Myös Porthanian Turtlea haastateltiin

Mitä on antropologia?

ja Ella, 18, tarjoilijaopiskelijoita

”Mennään pusikkoon ja tutkitaan miten jotkut muut ryhmät elävät.” Matias, 32, tutkija

”Jotain hämäkkejä” Tare, 18, kiinteistönhuoltaja

”Joku länkkärijuttu” Inka, 14, yläkouluopiskelija

”Pitkähiuksisia ihmisiä, jotka menee Afrikkaan ja tutkii heimoja.” Hanna, 31, opettaja

”Ruumiiden ylöskaivamista” Joni, 31, opiskelija

”Kasveja” Ali, 21, opiskelija

”Tähtitiedettä” Mika Niikko, 45, kansanedustaja (PS)

”Heiluntaa jossain synkissä Kallion kuppiloissa” Aarto, 40 ja Jussi, 39, tutkijoita, uskontotiede

”Antros = ihminen jne. eli tiedän!” Mika + lapset, 33, kirjastonhoitaja ”Ihmiseen liittyvää tutkimusta.” Kaisla, 19, opiskelija ”Study of the individuals through history.” Anne, 31, opettaja, Ranska ”Muurahaisten tutkimusta” Daniel, 17, Heli, 18,

8

VÄKI

Iiris tiesi, että antropologia ja sosiologia liittyvät jotenkin ihmisiin...


Mitä on sosiologia? ”Tutkitaan yhteisön toimintaa, ikään kuin korkeammalla tasolla kuin antropologia.” Matias, 32, tutkija ”Humanistien hömpötystä” Joni, 31, opiskelija ”Tutkii ihmisten välisiä suhteita.” Iiris, 22, opiskelija englantilainen ϔilologia

Uskontotieteilijät Arto ja Jussi

”Ihmisten asiantuntija” Daniel 17, Heli 18, Ella 18, tarjoilijaopiskelijoita ”Kaisaniemen kulmilla hengailua” Äiti, Satutäti ja erityisopettaja ”Ei midii hajuu.” Jesse, 17 ja Zyzz, 16, personal trainer -opiskelijoita

Kansanedustaja Mika Niikko (PS) kertoi fukseille myös koulumuistojaan

”Miten ihmiset kommunikoi ja mitä tapahtuu kun ne kommunikoi.” Stuban, 23, baarimikko ”Karl Marx” Kristiina, 22, opiskelija ”Ajatella ja tutkia outoja sosiaalisia ilmiöitä.” Carmen, 25, opiskelija ”Toisen kerroksen ihmiset käyttävät enemmän hissiä kuin ensimmäisen kerroksen ihmiset.” Ville, 23, opiskelija

Tunnistatko kirjasto-setämme?

Daniel, Heli, Ella + kaverit ja muurahaisten tutkimus

Kristiina ja Karl Marx ne yhteen soppii...

VÄKI

9


New Girl on the Block Text: Tiina-Maaria Laihi and Paula Sahlman Photo: Helsinki University

An interview with Sarah Green

There’s a new girl in the department, called Sarah. She’s quite something, at least if you look at the list of her accomplishments. Besides her current and previous academic jobs, the new professor of the department has worked as a freelance journalist as well as in international insurance litigation, IT management and campaigned professionally in the U.S. presidential elections. After receiving a phone call from her previous studies director in Cambridge who asked: ”Hey Sarah, what are you doing with your life? Have you ever considered a PhD?” she jumped on the academic bandwagon again. After finishing her PhD (on the politics of gender, sexuality and identity) in 1992, she has done research with a focus on borders, money, ICT, environment and landscape, with great success. But what on Earth is she doing in Helsinki? ”When a post became available here - and it’s so very rare - I thought I’d apply! The difficult thing was that I actually was offered the position. Being here is a real opportunity for me - to see anthropology from a different angle” she replies. She also tells us, that besides the vibrant anthropological scene of Helsinki, she was also charmed here by a certain special someone, who is Finnish and also working in the University.

tells us. ”I’m here to help to initiate research grants from the EU, and to increase the research profile of the university. I’ve started a process of having regular visiting professors.” She continues: ”My aim is to establish this as a regular thing where people know to expect the visitors and look for a list of what’s happening this year.” So great things to look forward to in the department, but what about her everyday life in Finland? Besides lamenting the fact that the restaurants close so early, she seems happy the way Finland has treated her so far. She has also started to study Finnish. Naturally, we just had to test her!

The language test New winds in the department

10

So where does this new professor want to take our department? ”I want to raise the international profile of Helsinki anthropology, to help initiate conversations with other parts of the world” she

VÄKI

Sarah, please translate these sentences. ”Yksi olut, kiitos! ”Oh this is a piece of cake! It’s of course ”One beer, please!” Good work! So let’s move to intermediate level, these will come useful in the everyday life and in the corridors of the university.


Born in 1961

Moved to Greece with her family in 1963

Bilingual in English and Greek

Wanted to become a doctor as a child

AŌer A-levels, studied journalism at the University of Texas for a while

Was the editor-in-chief of the student paper at Cambridge (the paper won an award too!)

PhD in Social Anthropology in 1992 at the University of Cambridge

”Anteeksi, mistä täältä löytyisi älykästä seuraa?” Hmm... this is a bit more puzzling one. She picks up the word mistä, but otherwise nope, no answer. It’s ”Excuse me, where can I find some intelligent company over here?” ”Hopefully here”, she says laughing. But no worries, she is an anthropologist and competent in several languages like Greek, and Albanian, so we dare to proceed deeper. She has a pretty nice grasp of pronunciation too. ”Mmm, onpa hyvää mämmiä, saisinko lisää? What’s mämmiä?” she asks. When she is told that is it this brown goolike food, she gets it quickly: ”Oh, I’d like some more of this, what lovely mämmiä!” We tell her that she should try to get some to eat next Easter. What about ”Ovi kiinni, ostolämmin lainapuut!”? ”Door closed, lämmin is warm yes, osto is to buy, buywarm, I don’t know what lainapuut is...” Well no one really does. Even though she tells us she’s having some difficulties with understanding colloquial Finnish we end up being very impressed by her Finnish skills. It seems like the department has been very lucky indeed!

What is Anthropology? I have two answers I give depending on the context: if it’s a taxi driver, I say it’s the international version of sociology, and in an academic context I say it’s a comparative study of social and cultural relations. The most touching thing happened on the field? Smuggling a flower given by a street girl from Turkey to Greece with the help of locals The most disgusting thing to eat on the field? Greek dish called ‘patsas’, made out of any parts of an animal that you wouldn’t normally eat (it’s supposedly good for hangovers). Favorite ritual? Probably this Greek carnival just before the 40 days of fasting before Easter, when people break all the taboos they wouldn’t normally break, and everything is upside down! Mardi Gras in New Orleans is another interesting one. Not so keen on those involving pain and secrecy. The debates on the rise in anthropology: One of the big debates is where should anthropology locate itself now, as the different relationships between different parts of the world are changing fundamentally.The ways of creating knowledge and the ethics and the politics of it are becoming much more important as well. Also the relationships between different disciplines is an interesting question. Topics: the anthropology of movement, borders and relative location; religion, especially desecularization; economic anthropology; gender and gender politics; issues to do with class and inequality. There could be more of environmental anthropology as well.

VÄKI

11


Nuorten poliittinen aktiivisuus ja patriotismi Etelä-Ukrainassa Krimin metsissä pestään veteraanien muistomerkkejä hammasharjalla Teksti ja kuvat: Emma Rimpiläinen Olin viime keväänä pari kuukautta gradukenttätöissä Ukrainan eteläosassa Krimin niemimaalla. Graduaiheeni ja kenttätyön paikan valinta tapahtui kätevällä ulossulkemisperiaatteella: graduni piti sivuainevalintojeni takia koskea tavalla tai toisella Venäjää tai Itä-Eurooppaa. En kuitenkaan halunnut tehdä kenttätyötäni keskellä Siperiaa, koska siellä on kokemukseni mukaan aina joko liian kylmä tai liian kuuma. Niinpä ryhdyin etsimään Itä-Euroopan kartalta jotain ilmastoltaan miellyttävää paikkaa, jossa voisi olla jotakin antropologisesti mielenkiintoista meneillään. Krimin niemimaa kuulosti muutaman googlauksen perusteella niin mukavalta paikalta, että ryhdyin pohtimaan graduni aihetta Krimille tyypillisten sosiaalisten prosessien kautta.

Mistä löytää informantit?

12

Kirjallisuuden pohjalta esiin nousi Krimin erityinen kansallinen koostumus: vaikka niemimaa kuuluu virallisesti Ukrainalle, Neuvostoliiton aikaisten tapahtumien takia suurin osa sen asukkaista on etnisesti venäläisiä. Pelko venäläisen nationalismin väkivaltaisesta leimahtamisesta Krimillä oli suuri heti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, sillä Krim jäi itsenäistyneelle Ukrainalle. Provenäläisten ryhmien liikehdinnästä huolimatta alue on säilynyt vakaana, eikä suuria kon likteja ole syntynyt. Päätin käydä tarkastamassa, mikä tilanne Krimillä on nykypäivänä, sillä minusta vaikutti, että tutkijoiden kiinnostus alueeseen oli lopahtanut 2000-luvun jälkeen. Päätin haastatella

VÄKI

paikallisia nuoria, koska Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen syntyneille Krimin tilanne saattaisi näyttää erilaiselta kuin vanhemmille sukupolville. Haastatteluissa Neuvostoliiton perintö osoittautui tästä huolimatta hyvin kestäväksi, ja sain mielenkiintoista materiaalia siitä miten Krimin tilanteesta puhutaan ja miten sen historia muistetaan. Olin ennakkoon sähköpostitse yhteydessä kahteen paikalliseen nuorisojärjestöön ja pyysin lupaa tulla tutustumaan heidän toimintaansa. Molemmat järjestöt toivottivat tervetulleeksi, mutta etukäteen en onnistunut sopimaan mitään konkreettisia tapaamisia.

Elämää Simferopolissa Kenttätyöni ensimmäisen viikon kiertelin rannikkokaupunki Sevastopolissa ja sen lähialueilla ja tutustuin seutuun opaskirja kädessä. Sevastopolin viikon jälkeen muutin Krimin pääkau- ” Hän oli hyvin huolissaan punkiin Simferopoliin skandinaavisista ruokailuystävällisen Tatjana- tottumuksistani eli salaatin tädin ja tämän Aljosha- syömisestä ja kantoi välillä huoneeseeni kilon painoipojan vieraaksi. Tatjanalla oli kan- sia rasvaisia lettuvateja ja kea blondattu perma- ukrainalaista borssia, jossa nentti ja päällä aina kellui kolmea eri lihaa. ” sama aamutakki. Hän oli hyvin huolissaan skandinaavisista ruokailutottumuksistani eli salaatin syömisestä ja kantoi välillä huoneeseeni kilon painoisia rasvaisia lettuvateja ja ukrainalaista borssia, jossa kellui kolmea eri lihaa. Haastattelin Simferopolissa Molodyenimisen järjestön (”Nuoret”) jäseniä ja yhtä


järjestön ohjaajaa. Molodyella on hyvin provenäläinen ohjelma, ja sen emäpuolue Russkoje Jedinstvo (”Venäläinen yhtenäisyys”) ajaa Krimin yhdentymistä Venäjän kanssa. Muutettuani takaisin Sevastopoliin haastattelin Ukrainan suurimman puolueen Partija Regionovin (”Alueiden puolue”) nuoriso-osaston Molodye Regionyn paikallista jaostoa. Alueiden puolue on Russkoje Jedinstvoon verrattuna ohjelmaltaan maltillisempi, sillä se joutuu tasapainottelemaan hyvien EU-suhteiden ja Venäjän kaasun saatavuuden välillä. Eroista huolimatta molemmat nuorisojärjestöt käyttävät hyvin samantyyppisiä kielikuvia ja symboleita toimintansa perustelemiseksi.

Krimin historiaa ja nykypäivää • • •

Politiikkaa ja henkilöpalvontaa • Tapasin järjestöaktiivien lisäksi muutamia CouchSur ing-sivuston kautta löytämiäni paikallisia nuoria. Oli todella mielenkiintoista vertailla couchsurffareiden ajatuksia ja haastattelemieni nuorien käsityksiä toisiinsa, vaikkakaan en kohteliaisuuden takia halunnut liikaa grillata Couchsur ing-ystäviäni omituisilla kysymyksillä. Yksi kenttätyön aikana selvästi esille noussut asia oli Suomeen verrattuna politiikan erilainen luonne Krimillä: nuoret näkivät poliittisen aktiivisuuden mahdollisuutena luoda hyviä suhteita ja päästä mukaan business-piireihin. Kun kysyin nuorten motivaatiosta liittyä juuri poliittisten järjestöjen jäseniksi, kertoi vain yksi järjestön ideologian oleen tärkein syy. Useimmat puhuivat kivoista tyypeistä ja yhteisestä tekemisestä tärkeimpänä syynä liittymiselle. Lisäksi toisessa nuorisojärjestössä melkein kaikki haastattelemani nuoret olivat tulleet mukaan yhden järjestön johtajan kautta, ja järjestöä olisi melkein voinut kutsua tämän henkilökohtaiseksi fanikerhoksi. Couchsur ingin kautta tapaamani paikalliset nuoret suhtautuivat politiikkaan joko välinpitämättömästi tai jopa hieman

Ukrainalle kuuluva niemimaa Mustanmeren rannalla Strategisen sijaintinsa takia ollut altis valloituksille ja aluekiistoille. Venäjä liitti Krimin itseensä vuonna 1783 voitettuaan heikkenevän Osmani-imperiumin sodassa. Krim oli tsaarinaikoina aateliston ja neuvostoaikoina myös työläisten keskuudessa suosittu ranta- ja kylpylälomakohde. Useilla poliittisilla merkkihenkilöillä oli siellä oma huvila. Toisen maailmansodan jälkeen Stalin karkoitti Krimin turkinsukuiset tataarit Keski-Aasiaan rangaistukseksi väitetystä vehkeilystä saksalaisten kanssa. Krim siirrettiin vuonna 1954 Venäjän neuvostotasavallan hallinnosta Ukrainan neuvostotasavallalle. Siirto tunnetaan nimellä Hrutsevin lahja ja sen syyksi on arvailtu Neuvostoliiton aiheuttamaan nälänhätää Ukrainassa 1930-luvulla. Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan Krimin noin kaksimiljoonaisesta väestöstä yli puolet oli venäläisiä, ukrainalaisia oli noin 25% ja krimintataareja noin 10%. Muita kansallisuusryhmiä on satoja.

vihamielisesti. Heidän mielestään kiinnostukseni poliittisiin nuorisojärjestöihin oli vähän kummallista. Heidän mielipiteensä useista keskeisistä asioista, kuten kielikysymyksistä ja Krimin paikasta maailmassa, olivat kuitenkin hyvin pitkälti samanlaisia kuin poliittisesti aktiivisilla nuorilla.

Patriotismin puolestapuhujat Toinen havaitsemani keskeinen ilmiö oli järjestöjen tekemä erottelu nationalismin ja patriotismin välillä. Ehdottaessani haastatteluissa, että ilmiöt olisivat

VÄKI

13


lähellä toisiaan, nuoret lähes loukkantuivat ja olivat sitä mieltä, että ne ovat vastakohtia. Nationalismilla on sanana venäjänkielisessä maailmassa äärimmäisen huono kaiku. Sen sijaan patriotismi koettiin positiiviseksi asiaksi, ja patriotismista puhuttiin mielellään. Tässä yhteydessä mainittiin usein toinen maailmansota eli neuvostojargonilla Suuri Isänmaallinen Sota, joka nähdään patriotismin huipentumana. Sekä Molodye että Molodye Regiony järjestivät ”isänmaallisia ekskursioita”, joissa lähdetään joukolla puhdistamaan ja kunnostamaan Suuren Isänmaallisen Sodan veteraaneille ja partisaaneille pystytettyjä muistomerkkejä hammasharjoin ja maalisudein varustautuneina.

14

VÄKI

Tärkeä osa retkiä on ottaa ennen ja jälkeen -kuvia muistomerkeistä ja laittaa niitä esille järjestöjen nettisivuille. Simferopolissa asuessani näin televisiosta reportaasin paikallisten koululaisten samanlaisesta retkestä erästä obeliskia kunnostamaan, joten olettaisin, että kyse on vakiintuneesta aktivismin muodosta. Molodye Regionyn aktivistit myös kertoivat osallistuneensa samanlaisiin ekskursioihin Venäjän puolella. Kysymyksiini ekskursioiden tarkoituksesta sain useimmiten vastaukseksi viittauksia muistamisen tärkeyteen ja nuorten patrioottiseen kasvatukseen.


Matkalla vallan matriisissa

Israel uusin silmin Teksti ja kuvat: Anna Tervahartiala

Miehitys ei merkitse ainoastaan vieraan vallan läsnäoloa, vaan toisen vapauden rajaamista. Israelilaiset ja palestiinalaiset asuvat samalla maalla, mutteivät samassa maailmassa. ”Minulta on kysytty miksi kerron vain negatiivisista asioista. Olen vastannut kertovani todellisuudesta. Todellisuuden negatiivisuus tai positiivisuus ei ole minun päätettävissä. Minä kerroin vain kuinka asiat ovat”, Ruth Edmonds toteaa kertoessaan työstään Israelilaisen ihmisoikeusjärjestön ICAHD:n matkaoppaana Jerusalemissa. Englantilais-israelilaiselle aktivistille Jerusalem on muutakin kuin maailman suurimpien uskontojen jakama pyhä kaupunki. Israel on miehittänyt Länsirantaa vuodesta 1967 ja huonot uutiset ovat Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin tunnusomaisin piirre. Miehitysalue on jaettu A-, B- ja C -osiin, jotka jakautuvat valtaapitävän tahon mukaan. Israelin armeija vaikuttaa käytännössä yli 60 prosentilla Länsirannan B ja C alueista. Miehitys on näennäinen poikkeustila. Vuosien saatossa Israel on rakentanut miehitetylle alueelle siirtokuntia, joissa asuu tällä hetkellä noin 500 000 siirtokuntalaista. Siirtokuntien nauttiessa Israelin ylläpitämää infrastruktuuria, joutuvat Palestiinalaiset entistä ahtaammalle. Ahtaus ei ole pelkkä tunne, vaan fyysinen tila.

Israelin ja Palestiinan tarina toisin ”Onneni on, että olen saanut elää israelilaisena Israelin ulkopuolella. Olen pystynyt näkemään tilanteen sisäisen näkökulman ulkopuolelta”, englannissa nuoruutensa asunut Edomnds pohtii. Mielenosoituksista ja suorasta toiminnasta karttunut kokemus on Edmondsin vahvuus. Jerusalemin kipupisteiden todellinen luonne

Ruth Edmonds näyttäytyy toisella tavalla ihmiselle, joka tietää, mitä kansoja erottavan muurin takana todella tapahtuu. Edmondsin vetämät kaupunkikierrokset kiertävät niin arabi- kuin juutalaisalueilla havainnollistaen konkreettisesti politiikan käytännön seurauksia. Vaikka valtion sisäinen luokkajako jää useimpien matkaoppaiden sivujen ulkopuolelle, ei tieto ole salaista eikä peiteltyä. Edmonds kuvailee työnsä suurimmaksi haasteeksi narratiivin kääntämistä toisin. ”Käytämme puhuessamme faktoja, jotka osoittavat esimerkiksi, ettei Israelin rakentaman muurin syynä kenties olekaan yksinomaan turvallisuus.”

Vallan matriisi Itä-Jerusalemiin keskittyvä kiertoajelu on nimetty Vallan matriisiksi (Matrix of Control). Jokainen pysähdyspiste on esimerkki Israelin systemaattisen miehityksen ylläpitämisessä ja laajentamisesta. Miehitetylle palestiinalaisalueelle levittyvät siirtokunnat, Länsirannan sisäistä ja ulkoista liikkuvuutta rajaavat tarkastuspisteet, muuri, israelilaisalueiden ja arabilähiötä erottava infrastruktuuri ja kansalaisten eriarvoisuus ovat konfliktin palasia, jotka yhteen liitettyinä ovat mahdollistaneet miehityksen. Tätä ei paikallisen israelilaisen narratiivin mukaan ole olemassa. Altavastaajan asemassa olevat palestiinalaiset ovat joutuneet oman maansa vangeiksi. Israelilaisalueiden ja arabialueiden erottaminen toisistaan ei ole vaikeaa; Itä-Jerusalemissa sijaitsevasta Nof Zionin siirtokunnasta Silwanin arabilähiöön ajaessa katukivetys päättyy.

VÄKI

15


Miehitetylle Länsirannalle siirretyt asuinkunnat ”Kierroksen aikana puhumme myös Israelin ylläpitämästä tavasta nähdä miehitystilanne. Meidän tehtävä on tarjota näkökulma, joka kääntää perinteisen narratiivin toisin päin”, Edmonds kertoo sytyttäessään sätkätupakan. Vallan matriisi -kierros aloitetaan Jabel Mukaberin arabilähiöstä. Lähiö on Israelin suojamuuriksi nimittämän, kahdeksan metriä korkean rakennelman kahtia jakama. Palestiinalaiset kutsuvat muuria Apartheid-muuriksi. Israelin valtio on useimmissa tapauksissa pyrkinyt kaavoittamaan muurin linjan tavalla, joka peittäisi sen näkyvyyden israelilaisasutuksista. Betonimuuri, piikkilanka-aidat, sähköaidat ja maakuopat eivät edusta Palestiinalaisille turvallisuutta. Valmistuessaan muuri tulee olemaan viisi kertaa pidempi ja alueittain jopa kaksi kertaa korkeampi kuin Berliinin muuri. ICAHD:n antamien tietojen mukaan hankkeen hinnaksi on arvioitu 2 biljoonaa dollaria.

Siirtokunnissa

16

Kaupunkikierroksen aikana ICAHD:n oppaat käsittelevät miehityksen vaikutuksia ihmisten arjen kautta. Jokaisella lähiöllä ja naapurustolla on kertomuksensa kerrottavana. Kierros kulkee Ma’ale Adummimn -siirtokunnan halki. Sen porttien ulkopuolella olevat arabi-beduiinien telttahökkelit täplittävät karua aavikkoa. Tarkastuspisteen läpi ajaessa maisema muuttuu. Viheralueet ja kukkapenkit somistavat lähiön leveitä katuja. Lähellä olevasta ulkouimalasta kantautuvat arkisen ilon äänet. Ostoskeskukset, elokuvateatterit ja oppilaitokset paljastavat tarkoin harkitun ja kestäväksi suunnitellun normaalin kaupunkilähiön. Siirtokuntien idyllinen kaupunkilähiö ei itsessään herätä huomiota. Kaikessa hiljaisuudessa rakennetut siirtokunnat ovatkin useimmissa tapauksissa konfliktin ratkaisun kannalta tärkeim-

VÄKI

missä asemissa. Pysyvän asutuksen rakentaminen miehitetylle alueelle on kansainvälisen lain vastaista. Yksi tie siellä ja yksi talo täällä ei ole riittävän suuri tapahtuma herättääkseen kriittisen median huomiota. Valtion rakentaessa yhdessä paikassa, ovat tuhannet palestiinalaisasutukset toisaalla purku-uhan alla. Rakennuslupien, vesijohtoverkostojen ja jätehuoltolaitosten puute on arabilähiöiden arkea.

Tarinoiden todelliset seuraukset ”Tieto on valtaa. Tärkeintä on tietää mistä puhuu. Faktoilla puhumalla on helpompi vakuuttaa kuin pelkillä mielipiteillä”, Edmonds summaa. Tunteisiin voi vedota, mutta tietoa on vaikeampi väistää. Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista keskusteltaessa on vaikea olla välttämättä “mitä sitten?” -kysymystä. Tulevaisuuden näkymistä kysyttäessä vastaa Edmonds pohtivalla hiljaisuudella. ”Muutama päivä sitten, kuunnellessani itseni puhuvan huomasin pohtivani yhden valtion ratkaisua ja miehityksen päättämistä. On hienoa, että voin puhua näistä asioista, mutta totuus on, että meillä on Israelissa tällä hetkellä oikeistomielisin hallitus mitä meillä on ollut koko 64 vuoden itsenäisyyden aikana. Ja ihmiset vaikuttavat tyytyväiseltä tähän. Israelilaiset ovat tyytyväisiä näin.” Valtiollisen tuen puutoksesta huolimatta on Edmondsin mielestä turha väittää vastarinnan olevan kuollutta. ”Vastarinta ei ole kuollut. Vastarinta tapahtuu koko ajan, se on jatkuvaa”, Edmonds toteaa. Faktat ovat keino kuvata todellisuutta, mutta ne eivät itsessään ole riittäviä tilanteen muuttamiseksi. Muurin rakentaminen ja siirtokuntien leviäminen ovat päivittäin jatkuvia tapahtumia, jotka ovat tehneet konfliktin yhden valtion ratkaisusta todellisuutta, pelkän oletetun mahdollisuuden sijaan. Vallan matriisin arkkitehdin toimiessa oman turvallisuutensa puolesta, yhteisen turvan ja hyvinvoinnin sijaan, tuntuu tieto toissijaiselta. Suojamuurin peittää näkyvyyden, muttei kykene suojaamaan betonin takaa kuuluvalta elämältä.


Lisätietoa: www.icahd.org

VÄKI

17


Statuksettomuus Teksti ja kuvat: Lauri Nio Petteri Uraanikuono? Olen viettänyt suurimman osan lapsuuteni ja nuoruuteni kesistä Itä-Lapissa Savukoskella sukumme kesämökillä. Varttuessani olen saanut huolestuneena seurata Savukosken pahentuvaa sosiaalista ahdinkoa. Nuoret ovat lähteneet muualle ja palvelut siinä mukana. Tilanne on äärimmäisen valitettava. Poronhoito on kuitenkin eloisaa. KeminSompion paliskunta on Suomen suurin. Savukoskella poronhoito tuo kokonaan tai osittain toimeentulon yli kolmasosalle työikäisestä väestöstä. Tällä hetkellä on kuitenkin käynnissä suuri kiista tämän elinkeinon harjoittamisen tulevaisuudesta. Norjalaislähtöinen kaivosyhtiö Yara suunnittelee avaavansa uraanikaivoksen Soklin alueelle, mikä on herättänyt valtavan vastustuksen ympäri maata. Vakavien kansainvälisten ympäristövaikutusten lisäksi Soklin kaivos tulisi käynnistyessään vaarantamaan koko Kemin-Sompion paliskunnan poronhoidon tulevaisuuden. Yara tekee tällä hetkellä kaivoksesta kannattavuuslaskelmia ja mahdollista kaivoslupaa käsitel-täisiin Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa. Pyrin tässä artikkelissa kuitenkin esittämään sekä oikeudellisen että historiallisen selityksen sille, miksei Soklin, eikä muidenkaan vastaavien ”lappalaisten” alueille suunniteltavien hankkeiden, pitäisi olla Suomen valtion päätettävissä.

Saamelaiskäsitteen historiaa

18

Juha ja Tanja Joona Arktisen keskuksen Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutista (PYVI) ja Erika Sarivaara Lapin yliopistolta ovat tehneet merkittävää työtä julkisen tiedon lisäämiseksi saamelaisten alkuperäiskansojen oikeuksista, historiasta ja kulttuurista. Sarivaara esittää tuoreessa väitöskirjassaan termin statuksettomat saamelaiset, joka kattaa eri syistä laillisen saamelaisstatuksen ulkopuolelle jääneet ihmiset. Toisin kuin Ruotsissa, Suomessa

VÄKI

saamelaisalueiksi lasketaan vain murto-osa historiallisista Lapin kylistä, joissa saamelaisia asui. Ruotsissa saamelaisilla on vahvat maa- ja vesioikeudet ja ne perustuvat 1700-luvun puolivälissä määritettyyn Lapin rajaan, joka kulki Venäjältä Suomen ja Ruotsin halki Norjan rajaan. Tähän perustuu myös Ruotsin poronhoitolaki. Suomi oli tällöin osa Ruotsia. Ruotsissa kaikki ihmiset, joiden vähintään isoisä on ollut poronhoitaja ja jotka kuuluvat ns. lappalaiseen sukuun sekä asuvat historiassa määritetyn Lapin alueella, ovat alkuperäiskansojen maa- ja vesioikeuksien haltijoita. Sen sijaan Suomessa saamelaisstatus, jonka kautta maa- ja vesioikeudet määrittyvät, perustuu suvun kielelliseen lähihistoriaan. Muilla kulttuurisilla tai historiallisilla tekijöillä ei ole merkitystä. Suomen määritelmä alkuperäiskansalle on todella epämääräinen. Sarivaara käsittelee väitöksessään muun muassa Lapin kolonisointia. On yleisesti tiedossa kuinka saamelaisia vainottiin ja miten saamen kieli pyrittiin tukahduttamaan nousevan nationalismin keskellä. Vallitseva ”oikeudet vain saamea puhuville” politiikka on siis erittäin kyseenalainen. Statuksettomat saamelaiset saattavat harjoittaa samaa elinkeinoa ja elää muutenkin täysin vastaavaa elämää kuin alkuperäisiksi mielletyt naapurinsa. Juha Joona esittääkin, että Suomen valtiolla ei ole ollut kiinnostusta tai halua perehtyä asioihin kunnolla eikä tällaiselle kohtelulle ole lainopillisesti pätevää perustelua. Mutta mistä tämä johtuu? Yksi seikka tulee erityisesti mieleen Itäisen Lapin kohdalla. Metsätalous on jo historiallisesti ollut merkittävä taloudenala Suomessa ja itäisen Lapin metsät ovat täynnä vihreää kultaa. Mutta arvailut sikseen. Statuksettomien ja virallisten saamelaisten välillä vallitsee valitettavasti suuri ristiriita. Saamelaisstatuksesta päättävä elin Saamelaiskäräjät pelkää, että saamelainen kulttuuri on vaarassa suomalaistua entisestään, mikäli saamelaisstatuksia jaetaan entistä helpommin. Tämä selitys ei tuo


missään nimessä oikeutta virallisten saamelaisten historiallisille veljille ja siskoille, jotka ovat kirkon pakanavainojen ja vahvan suomalaistamispolitiikan ansiosta päätyneet hylkäämään oman kielensä. Tästä huolimatta he yhä elävät vaalien kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan.

Oikeudellinen vastaus Saamelaisstatus ei kuitenkaan ole välttämätön edellytys, jotta statuksettomat saamelaiset saisivat heille kuuluvat oikeudet maihinsa ja vesiinsä. Korkein hallinto-oikeus teki Saamelaiskäräjiä koskevan, statuksettomien saamelaisten tulevaisuuden kannalta positiivisen, päätöksen syyskuussa 2011. Siinä todettiin nykyisen, vain kieleen perustuvan järjestelmän, olevan liian suppea. Sen mukaan lainsäädäntö painottaa oman etnisen identiteetin identifikaatiota. YK:n kritiikki Suomen liian ahtaasta saamelaisuuden tulkinnasta oli luultavimmin osasyynä KHO:n päätökseen. Ehdottomasti tärkein tekijä statuksettomien saamelaisten tulevaisuuden kannalta olisi, että Suomi ratifioisi Kansainvälinen Työjärjestö ILO:n “ILO 169”-sopimuksen alkuperäiskansojen oikeuksista omiin maihin, vesiin ja perinteisiin elinkeinoihin. ILO 169-sopimuksen ratifiointi vaatii Suomen

valtiolta saamelaisuuden uudelleen määrittelyä, koska sopimuksen mukaan alkuperäiskansan status ei perustu kieleen vaan muihin kulttuurisiin tekijöihin. Sopimus takaisi siis myös Savukosken poronhoitajille kansainvälisoikeudellisen alkuperäiskansastatuksen. Norja on allekirjoittanut sopimuksen, mutta Ruotsi ja Suomi eivät. Asiasta on tullut vahvaa kritiikkiä YK:lta ja Euroopan neuvostolta. Ruotsissa sopimuksen ratifiointi kattaisi automaattisesti koko poronhoitoalueen. Ruotsissa ja Norjassa poronhoito-oikeuden vahvistamista on pidetty ratifioinnin lähtökohtana. Väitöskirjansa ILO 169- sopimuksesta tehnyt tutkija Tanja Joona kertoo kuitenkin, että Suomessa ei ole keskitytty asiaan vastaavanlaisesti.

Mietteet Ihmisoikeuksien edistäjänä itseään pitävän Suomen on viimein aika antaa kaikille Suomen alkuperäiskansalaisille heille kuuluvat oikeudet. Valitettavasti vielä tällä hetkelläkin käydään keskustelua siitä, voiko Suomen valtio antaa ulkomaalaiselle suuryritykselle luvan tuhota peruuttamattomasti luontoa ja vaikuttaa satoja vuosia jatkuneen perinteisen elinkeinonharjoittamisen tulevaisuuteen. Näin ei pitäisi missään tapauksessa olla.

LUE LISÄÄ: Joona, T. (2012). ILO-sopimuksen ratifioinnin merkitys Pohjoismaissa. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Sarivaara, E. (2012). Statuksettomat. Rovaniemi: Lapin yliopisto. www.samediggi.fi

VÄKI

19


Terveisiä maailmalta! Antropologian opiskelijat nauttivat usein maisemanvaihdoksesta. Aina kohteena eivät kuitenkaan ole kaukomaat! Tässä terveisiä Euroopanvalloittajiltamme. Mitä kuuluu Amsterdamiin ja Lissaboniin?

20

VÄKI


Haluatko sinä lähettää terveisesi Manalle? Osoite on: Mana ry. / Sosiaali- ja kulttuuriantropologia PL 59 00014 Helsingin Yliopisto Suomi Finland

VÄKI

21


Anonyymi Antropologi

Via Dolorosa – Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ”We’re right in the middle of a fucking reptile zoo! And somebody’s giving booze to these goddamn things!” – Raoul Duke

Yökerho Top Hat, Suomen Korso; kuvitettu silinteripäinen pääkallo ikkunassa synnyttää assosiaation Ed Hardy -paitojen ja tatuointiliikkeen väliltä. Laskeudun portaat alas kiirastuleen. Häiriintynyt äänimaailma raiskaa tärykalvoni. Siirryn tiskille tilatakseni yhden itsemurhan, vastaanotan jaloviinaa grogilasissa. Tanssilattian ikähaarukka lienee 17–65 vuotta. Danny Trejon karikatyyri vääntelehtii naisensa kanssa kuin olisi iskenyt päänsä ja kadottanut täysin ajan ja paikan tajun. Käännän katseeni, sillä haluan säilyttää mieleni epätietoisuuden kuplassa liskojen sänkykamarisalaisuuksista. Virolainen täysituho istuu pöytääni. Puristaessaan kättäni kuin hukkuva oljenkortta, hän kaataa kaljansa päälleni. Pahoitellen hän pyyhkii pöydän ja

tarjoutuu hoitamaan kaikki ongelmani pois päiviltä. Kieltäydyn kohteliaasti tarjouksesta. Uskollisena reviirilleen kuin hyvin koulutettu vahtikoira, yksinäinen hevari istuu aloillaan koko illan. On vaikea saada hänet sopimaan joukkoon. Tummanpuhuva olemus kietoutuu yhteen henkisestä kivusta vääntyneen ilmeen kanssa. Silti hän on täällä, kuriositeettina kuin He-man-tarra barbien tarrakirjassa. Top hatin sivuilta bongaan mainoksen, jossa baari on asetettu osaksi pyhää kolminaisuutta – mitä ilmeisimmin pyhän hengen paikalle – jossa poikaa edustaa Korso ja isää Vantaa. Illan edetessä tunsin kuitenkin olevani pyhä yksinäisyys; kaukana kotoa, kauempana sivilisaatiosta. Kuka päästi nuo Jumalan hylkäämät barbaarit vapaiksi? Jos maailma olisi oikeudenmukainen, koko moraaliton leprasiirtola palaisi tuhkaksi; katoaisi maanpäältä kuin ei olisi koskaan sinne ilmestynytkään.

22

VÄKI


Oskari Wäänänen

VÄKI

23



Millions discover their favorite reads on issuu every month.

Give your content the digital home it deserves. Get it to any device in seconds.