Page 74

74

UUSI KOULUTUS -FOORUMI Työkirja

TYÖPAJA III

Tunnistetaan vahvuudet Anu Urpalainen, Tiina Silander, Leena Pöntynen ja Milma Arola. Miten yhteiskunnassa mahdollistetaan aidot ja joustavat elinikäisen oppimisen mahdollisuudet kaikille? Miten tunnistamme eri tavoin hankittua ja yksilöllä jo olemassa olevaa osaamista? Miten työelämä ja tekemällä oppiminen rakennetaan osaksi oppimispolkua? Yhteiskunta ja työelämä muuttuvat jatkuvasti ja tulevaisuutta on yhä vaikeampi ennustaa. Tämä haastaa meistä jokaista päivittämään tietojaan ja taitojaan jatkuvasti. Tulevaisuuden osaamistarpeisiin, tietoihin ja taitoihin kohdistuu runsaasti odotuksia ja näkemyksiä. Yhtenä tärkeänä koulutuksen lähtökohtana pidetään tulevaisuuden kompetensseihin (21st century skills) ja työelämän muutokseen vastaamista. Tulevaisuudessa pärjäävät ne, joilla on sekä epävarmuuden ja muutoksen sietokykyä että kykyä itsetuntemukseen, empatiaan ja vuorovaikutukseen. Kyse on holistisesta lähestymistavasta, jossa yhdistyvät niin taidot, tiedot, ihmisen persoonallisuus ja motivaatio itsensä kehittämiseen. Jokaisella ihmisellä tulisi siis olla jatkuva halua ja kykyä oppia uutta, tunnistaa omaa osaamistaan ja tehdä sitä näkyväksi. Tarvitaan koulutus, joka tunnistaa jokaisen vahvuudet ja jossa oppimisen halu ja ilo ovat toimintaa ohjaavia tekijöitä sekä koulutus, joka huomioi osaamisen koko kirjon eli myös koulun ulkopuolella syntyneen osaamisen. Uudenlaista pedagogiikkaa, oppiaineita ja arviointia – tyhmä ei ole oikeasti tyhmä Millaista on koulutus, joka tunnistaa jokaisen vahvuuden ja tukee ihmisen kasvua täyteen potentiaaliinsa? Millaista on vahvuuksiin perustuva arviointi? Miten vahvistamme oppijan osallisuutta ja toimijuutta omassa oppimisessa? Koulutuksen pitää yksilöllistyä sekä rakentaa vahvempaa yhteisöllisyyttä, jotta jokaisella olisi mahdollisuus sen tuella saavuttaa hyvä itsetunto ja käsitys omista kyvyistä sekä antaa arvo toiselle. Oppimiseen on saatava iloa ja hauskuutta, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että oppilaitoksissa tehtäisiin ”ihan mitä vain”. Päinvastoin, tavoitteiden saavuttaminen, oppisisältöjen merkityksellisyys ja monipuoliset tekemisen tavat tekevät oppimisesta hauskaa eli innostavaa ja kiinnostavaa. Erityisesti peruskoulun oppiaineet, pedagogiset menetelmät ja arviointi ovat tähän mennessä ohjanneet pitkälti akateemisten taitojen tunnistamiseen. Monet muut ihmiselle merkitykselliset taidot, lahjakkuudet ja intohimot ovat jääneet formaalin koulutuksen ulkopuolelle ja useiden rakkaus opiskelua kohtaan roihahtamatta. Meidän on löydättävä systemaattisia tapoja tunnistaa non-formaalin ja oppilaitosten ulkopuolella tapahtuvaa oppimista ja tunnustaa se merkitykselliseksi osaksi oppimisen polkua. Arvioinnin tulee perustua laaja-alaiseen osaamiseen, joten arvioinnin kohteenakaan ei pitäisi olla yksittäinen oppiaine vaan laajempi kuvaus ihmisen taitojen ja tietojen kirjosta, jotka huomioidaan jatkokoulutukseen pyrkiessä. Kohti kokonaisuutta - keinona ilmiöpohjaisuus Kuinka kuromme kiinni kuilua koulutuksen ja elävän elämän, ja muodollisen ja epämuodollisen oppimisen välillä? Miten ihmisten harrastuneisuus ja uteliaisuus saadaan osaksi oppimista? Mikä on perusta, joka koulutuksen tulisi antaa kaikille muuttuvassa maailmassa?

Profile for Uusi koulutus -foorumi

Työkirja 6 0 julkinen final  

Uusi koulutus -foorumin työkirja

Työkirja 6 0 julkinen final  

Uusi koulutus -foorumin työkirja

Advertisement