UV-viesti Uudistava vaihtoehto 2008 www.elintarvikedemarit.fi
Tommy Tabermann ottaa itsens채 kevyesti Luottamusmiehet ovat kent채n muskettisotureita: Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta
Nuorten ääni Sukupolven ja asenteiden muutos työelämässä näkyy ammattiyhdistysliikkeen toiminnan muuttumisena. Nuorten liittymistä liittoihin on pyritty helpottamaan ja kynnystä madaltamaan esimerkiksi mahdollistamalla opiskelijajäseneksi liittyminen internetissä. Lisäksi nuorten asenteisiin ja ajatuksiin pyritään vaikuttamaan jo opiskeluaikoina, oppilaitostiedotukseen satsataan vuosittain useita työtunteja. Alaa opiskeleville kerrotaan työelämästä, työehtosopimuksista sekä liittoon kuulumisen eduista. Tämän lisäksi nuoria työntekijöitä pyritään houkuttelemana ammattiyhdistystoimintaan järjestämällä omia tapahtumia ja kampanjoita. Monissa liitoissa nuorten ääni saadaan kuulumaan liiton keskushallintoon päin oman nuorisojaoston tai nuorisovaliokunnan kautta. Asko Peltola, Teija Mesimäki ja Eino Raitakari ovat kaikki nuoria luottamusmiehiä, joilla on paljon ajatuksia työelämästä, ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuudesta ja lisäksi vastuu omien työpaikkojensa työtekijöistä. Ay-liikeen merkityksestä Ay- ja liittotoiminnan merkitys ja arvo ovat nyky-yhteiskunnassa hämärtyneet monille. - Ay-liikkeen perustehtävä on pitää kiinni työntekijöiden oikeuksista kynsin ja hampain. Olla taustatukena, koska yksinään ei työntekijä pysty tekemään kovinkaan paljon, vaan asioiden edistäminen tarvitsee taakseen isomman poppoon. Yhteisiin asioihin vaikuttaminen on mielestäni yhteiskuntavaikuttamista, vaikuttamista kokonaiskuvaan, pohtii Eino Raitakari - Ay-liike on suuri yhteiskunnallinen vaikuttaja. Se kertoo monien ihmisten katsontakannan asioihin ja pyrkii sitä kautta viemään tärkeiksi kokemiaan asioita eteenpäin. Ay-liikkeen mahti ja voima on yhteistyössä ja yhteen hiileen puhaltamisessa, jatkaa Asko Peltola.
Ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että tällä hetkellä toiminnassa mukana olevat löytävät työnjatkajia luottamusmiehiksi ja työsuojeluvaltuutetuiksi, ammattiosastojen johtokuntiin ja liittotason toimintaan.
- Suurin syy miksi ihmisiltä jää jotain saamatta on, että ei uskalleta nostaa asiaa pöydälle. Ei viitsitä lähteä selvittämään tai puuttumaan epäkohtaan. Lisäksi minäkeskeisyys on lisääntynyt hirvittävästi. Nuorten ikäpolvella ei ole enää kunnioitusta vanhoja perinteitä kohtaan. Ei tunneta kunnioitusta työnantajaa, ei työkavereita eikä omaa työtään kohtaan. Tämä tulee tekemään toiminnan entistä vaikeammaksi työpaikoilla tulevaisuudessa, toteaa Teija Mesimäki. Jatkuva kiire ja työelämän hektisyys tulee olemaan myös ay-liikkeelle suuri kysymys. Tuotannossa on ylä- ja alamäkiä ja haasteena on se, miten tässä kaikessa työntekijät pysyvät mukana ilman, että ollaan rikki ja puhki ja aivan kuluneita. - Tässä kaikessa myös ammattiyhdistysliikkeen täytyisi pystyä pitämään itsensä ajan hermolla. Jos tilanteet tulevat eteen, täytyy niihin tarttua käsiksi tiukasti, mutta avoimin silmin. Ay-liike ei saa missään tapauksessa nukahtaa ja tuudittautua siihen, että asiat hoituvat koska ne ovat aina ennenkin hoituneet, Asko muistuttaa. Erilaiset työelämän epäsäännöllisyydet luovat myös liitoille paineita jäsenhankintaan. - Pätkätyöt ja määräaikaiset työsuhteet lisääntyvät jatkuvasti ja ovat osasyynä sille, että vuokratyöntekijöitä välittävät firmat saavat entistä enemmän jalansijaa. Työnantajien on liian helppo käyttää vuokrafirmoja ja ne ovat helposti löydettävissä, Eino toteaa. - Olen itse työskennellyt vuokrafirmassa, ja kokemukset eivät olleet miellyttäviä. Työpaikoilla sai aina niin sanotut paskahommat, ei ollut etuja, ei lomia. Jatkuvaa työntekijän pompottelua edestakaisin. Sellainen toiminta ei palvele ketään, ei työntekijää eikä työnantajaa, Teija kertoo.
Tulevaisuuden haasteet Työilmapiirin parantamisessa ja työntekijöiden hyvinvoinnissa on aina varaa parempaan. Palkkaus ja muut työehtoihin liittyvät etuudet ovat jatkuvan myllerryksen alla.
Nuoret luottamusmiehet ovat myös huomanneet, että yksityinen työttömyyskassa on nostanut päätään työntekijöiden keskuudessa. Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä liiton ja pelkän työttömyyskassan eroa. Televisio ja radiomainoksien perässä on helppo mennä.
Nimi: Asko Peltola Työpaikka ja tehtävä: Snellman Pietarsaari, pääluottamusmies Ikä: Joulukuussa täytän 33 Kotipaikka: Alahärmä Auto vai pyörä: Pyörä Vapaalla: Ei ole ylimääräistä aikaa. Harrastukset, mm. metsästys, moottoripyöräily ja järjestötoiminta. Haluaisin tavata: Vanhana rauhanturvaajaveteraanina haluaisin tavata YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin. En pidä: Vaikka lihamies olenkin, tilliliha saa kylmänväreet aikaan. Pidän: Luonnosta ja kauniista maalaismaisemasta Lukemiseksi suosittelen: Elintae-lehteä. Toiveeni: Päästä joskus tulevaisuudessa Afrikkaan Vaikutusvaltaisin ay-liikkeen edustaja: Lauri Ihalainen Olenko kohdannut ennakkoluuloja nuorena luottamusmiehenä: Omalla porukalla on asenne kohdillaan. Ymmärretään, että luottarillakin on monia näkökulmia edessään minkä läpi pitää yrittää luovia.
Nimi: Teija Mesimäki Työpaikka ja tehtävä: Atria Karkkila, valmisruokatyöntekijä ja pääluottamusmies Kotipaikka: Karkkila Ikä: 26 Auto vai pyörä: Auto Vapaalla: Pukeudun vanhoihin kuluneisiin vaatteisiin Haluaisin tavata: Huippukokki Gordon Ramseyn En pidä: Itsekeskeisistä ihmisistä Pidän: Avarakatseisuudesta Lukemiseksi suosittelen: Agatha Christien kirjoja Toiveeni: Oppia puhumaan Kreikkaa sujuvasta Vaikutusvaltaisin ay-liikkeen edustaja: Lauri Ihalainen Olenko kohdannut ennakkoluuloja nuorena luottamusmiehenä: Työnantajapuolelta suhtauduttiin alkuun hyvin epäilevästi. Piti näyttää muutamissa kohdissa kyntensä ennen kuin työnantaja otti tosissaan. Nykyään tilanne on muuttunut ja tieodotus toimii hyvin molemmin puolin.
- Meidän on saatava oma äänemme kuulumaan paremmin. Kerrottava jo saavutetuista eduista aina lomaajoista lapsilisiin asti, sekä hyödyistä mitä saa jos kuuluu liittoon. Työehtosopimukset, palkkaus ja etujen valvonta ovat asioita, mitä ei työttömyyskassasta saa. Yksityisen työttömyyskassan tapaisille jutuille ei ammattiyhdistysliikkeenkään pitäisi antaa liikaa jalansijaa, meidän on pidettävä oma paletti kasassa, Asko muistuttaa. - Liittoon liitytään edelleen siitä syystä, että siitä saa turvaa. Työelämän epäsäännöllisyydet ja jatkuva muutos tuovat epävarmuutta ja siitä syystä monesti tullaan heti taloon tultua kysymään liitosta ja sen tarjoamista eduista, kertoo Teija. Perustoiminta ei kiinnosta Ammattiliittojen rakenteet ovat monelle nuorelle outo asia. Vanhemman ikäluokan edustajat ovat nuoruudestaan asti olleet mukana erilaisissa vapaaehtoisjärjestöissä. Nykyajan nuoret ovat sen sijaan päässeet valitsemaan lukuisista muistakin erilaisista harrastusvaihtoehdoista. Useissa ammattiosastojen johtokunnissa ei ole yhtään alle 35-vuotiasta. Nuorten ajatukset työelämästä, ideat ja osaaminen jäävät näin käyttämättä. Järjestötoiminnan perusteita ja osallisuutta ei opita enää osana arkea. Teijaa, Askoa ja Einoa yhdistää luottamusmiestehtävän lisäksi myös se, että he ovat mukana oman ammattiosastonsa johtokunnassa. Uusia tuulia kaivattaisiin myös sinne. Liittojen järjestämä paikallinen toiminta kilpailee nykypäivänä ihmisten kiireellisestä ajasta siinä missä kaikki muukin. - Ihmiset menevät helposti sekaisin siinä, mikä ero on ammattiosastolla ja mikä liitolla. Kuulutaan liittoon, muttei välttämättä ymmärretä että ammattiosasto on myös paikallinen edunvalvoja ja toiminnan järjestäjä, toteaa Eino. - Koko perheelle suunnatut retket ja vapaa-muotoiset tapahtumat houkuttelevat tulevaisuudessa osallistujia. Lisäksi entistä enemmän tiedotusta työttömyysturvasta, päivärahoista ja oikeuksista pitää jakaa ihan ruohonjuuritasolle saakka, Eino ja Teija toteavat.
Nimi: Eino Raitakari Työpaikka ja tehtävä: Finncatering Vantaa, cateringtyöntekijä ja pääluottamusmies Ikä: 26 Kotipaikka: Helsinki Auto vai pyörä: Auto Vapaalla: Olen kotosalla. Haluaisin tavata: nyt täytyy sanoa, että tähän hätään en keksi mitään.. *naurua* En pidä: tekopyhyydestä Pidän: pienestä tyttärestäni Lukemiseksi suosittelen: Terry Pratchettin kirjoja Toiveeni: oma asunto ja kukkamaa Vaikutusvaltaisin ay-liikkeen edustaja: Varmaankin sopimussihteerit, ne tietävät sopimuksista kaiken. Olenko kohdannut ennakkoluuloja nuorena luottamusmiehenä: Työnantajapuolelta ei alkuun suhtauduttu kovin tosissaan. Mutta kun vaikeista asioista on neuvoteltu niin tilanne muuttunut. Työntekijäpuolelta on suhtauduttu hyvin.
Otsikko voisi olla maakuntamme paikallislehdestä, sillä Kälviälläkin on ilmoitettu yt-neuvottelujen aloittamisesta veneteollisuudessa. Kälviä on pieni paikkakunta Keski-Pohjanmaalla, mutta se on myös slangisana ja tarkoittaa Suomea. Täällä pohjolassa on jouduttu lukemaan taas viime aikoina päivän lehdistä lomautuksista ja joukkoirtisanomisista. Näiltä ikäviltä uutisilta emme ole välttyneet myöskään elintarvikealalla. Leipomoalalla on totuttu viime vuosina tasaisin väliajoin kuulemaan yt-neuvotteluista ja niiden seurauksena leipomoiden lopettamispäätöksistä. Meijerit eivät ole myöskään jääneet osattomiksi näistä uutisista ja liha- sekä einesteollisuuskin ovat saaneet omansa. Meillä elintarvikealalla työskenteleville on edelleenkin hiipimässä taivaalle jos ei nyt ihan mustia niin ainakin synkkiä pilviä. Uhkatekijöitä ovat mm. kauppojen mahdollinen sunnuntaiaukioloaikojen vapauttaminen, vuokratyövoiman lisääntyminen, kotimaan ulkopuolelta tulevien raakaaineiden ja valmisteiden markkinaosuuksien kasvu tai pahimmassa tapauksessa tuotannon siirtäminen kokonaan rajojemme ulkopuolelle. Itse olen työskennellyt liha-alalla lähes 20 vuotta ja siinä ohessa myös erinäisissä luottamus tehtävissä vajaat 10 vuotta. Tähän aikaan mahtuu monia mukavia muistoja matkan varrelta, mutta myös ikäviä asioita. Olen istunut viidet ytneuvottelut pöydän toisella puolella työntekijöiden edustajana. Viimeisimmät neuvottelut olivat henkisesti helpoimmat siinä mielessä, että kaikki olimme samassa veneessä kun koko työpaikkamme ilmoitettiin lopetettavan. Taitaa kuulostaa vähän hassulta, kun kaveri on helpottunut koko työpaikan lopettamispäätöksestä. Mutta niin se vain on, että kun on joutunut vuosien saatossa olemaan siellä neuvottelupöydässä ja kaikista mahdollisista neuvotteluyrityksistä huolimatta joutunut toteamaan, että työnantaja käyttää sumeilematta direktio-oikeuttaan palkata ja erottaa työntekijänsä. Nyt ei ainakaan tarvitse katsoa sivusta, kun hyviä työkavereita viedään kohti ”uusia haasteita” kun tällä kertaa on itsekin siinä porukassa mukana. Tämän päivän luottamushenkilöt joutuvat työssään monenlaisten haasteiden eteen. Koulutusta näiden asioiden hoitamiseen on toki olemassa, mutta monet vastaan tulevat asiat ovat sellaisia, ettei niitä voida opettaa koulun penkillä vaan oppi saadaan kokemuksen kautta. Tulevan syksyn merkittäviä asioita meille elintarviketyöntekijöille ovat työpaikkojemme luottamusmiesvaalit. Yksi asia, mitä tämän päivän luottamushenkilöltä vaaditaan, on kyky katsoa asioita useammasta kuin vain yhdestä suunnasta. Tänä päivänä hyvä luottamushenkilö osaa ennakoida tulevia muutospaineita alallaan, sekä kehittää että keskustella yhdessä työnantajan kanssa työpaikkaa koskevista muutoksista niin, että lomautuksilta sekä irtisanomisilta vältyttäisiin. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista vaan meidät jyrää tämä nykyajan markkinatalous ja globaali yhteiskunta tähtäimenään suurempi taloudellinen hyöty pääomasijoittajille. Tämä älköön olko pelotteluksi kenellekään vaan äänestäkäämme henkilöä jolla on halu ja motivaatio työskennellä meidän työntekijöiden etujen puolustajana ja ajajana. Toinen asia mitä meidän ei pidä väheksyä ovat kohta käytävät kunnallisvaalit. Kunnallispolitiikassa olisi suotavaa olla mukana sellaisia henkilöitä jotka tajuavat esimerkiksi kauppojen sunnuntai aukioloaikojen vapauttamisen vaikutukset elintarviketeollisuuteen ja sitä kautta kuntien peruspalveluiden vaatimusten sekä kustannusten nousuun. Ei ole aivan merkityksetön asia pienehkölle paikkakunnalle, jos paikallisessa elintarviketehtaassa siirrytään sellaiseen työaikajärjestelmään joka mahdollistaa työn tekemisen myös viikonloppuisin, sillä sehän tietää kunnalle lisävaatimuksia päivähoidon järjestämiseen vuorohoitokotien muodossa. Kärsijöinä tässä järjestelmässä eivät ole vain elintarviketyöntekijät sekä heidän perheensä, vaan myös monet muut työntekijäryhmät ja heidän läheisensä. Äänestäkäämme siis elintarvikealan duunareita, jotka ovat ilmaisseet halunsa päästä vaikuttamaan kunnallispolitiikkaan. Tällaisten muutosten tuulien tuivertaessa Himangan poika lähtee kohti ”uusia haasteita” tietämättä vielä ovatko ne elintarvikealalla vai jollain muulla alalla. Kaikesta huolimatta käykäämme kaupassa vain arkipäivinä ja suosikaamme ostopäätöksissämme kotimaista elintarviketta, sillä siitähän on meidänkin ”leivässä” kysymys.
Päätoimittajalta
Pääkirjoitus
Käläviällä rytisee jälleen!
Valintoja Käsissäsi on historian ensimmäinen painettu UV-viesti. Lehden julkaisijana on elintarviketyöläisten liitossa vaikuttava sd-ryhmä, tai vähemmistöryhmä miten vain tohditaan sanoa. Se sai kuitenkin edellisissä edustajakokousvaaleissa hienon 44 prosentin kannatuksen annetuista äänistä. Ohessa pyrimme tarjoamaan tarinoita työpaikkojemme arjesta ja näkemyksiä alamme kehitysnäkymistä. Maailma ympärillämme muuttuu, eikä muutoksen vauhti osoita hiipumisen merkkejä. Työelämässä tämä näkyy valitettavan usein työpaikkojen menetyksinä ja kokonaisten tehtaiden sulkemisena. Yt-neuvottelut ja porukan vähentämiset ovat toistuvia uutisia. Työnantajien suhtautumisessa luottamusmiehiin on edelleen paljon toivomisen varaa. Pelkkiin talouslukuihin tuijottavat uuden ajan yritysjohtajat eivät aina ymmärrä mikä merkitys asioihinsa perehtyvällä luottamusmiehellä voi olla myös yrityksen kannalta. Luottamusmiesten työsuhdeturvaan tuleekin kiinnittää erityistä huomiota jatkossa. Näissä oloissa jokainen luottamusmies ja luottamusmiesuraa harkitseva ansaitsee syvän kunnioituksen. Ammattiliitot perustettiin aikanaan siksi, ettei nälkäpalkalla tarvitse tehdä työtä. Tämä tehtävä ei ole vuosien saatossa muuttunut. Olemme velkaa menneille sukupolville sen, ettemme tärvele heidän saavutuksiaan, vaan edelleen ajamme työntekijöiden oikeuksia eteenpäin. Ammattiliitot ovat ajassaan jäljessä, kuulee joskus väitettävän. Tämä kritiikki on usein kovin läpinäkyvää ja tarkoitushakuista. Uskallan silti väittää, että tämän päivän elintarviketyöläinen asettaa liitolleen yhä suurempia vaatimuksia. Jäsenistö odottaa että liitto kuuntelee, keskustelee ja käy jäsenistönsä kanssa vuoropuhelua. Näin pitääkin olla! Ammattiliiton jäsenten tulee voida luottaa siihen, että liitto välittää jäsentensä arjesta ja sen ongelmista. Liiton edunvalvonnalle on tärkeää, että sillä on osaavat, avarakatseiset, tinkimättömät ja rehelliset luottamusmiehet työpaikoilla. Ammattiliitto ei ole vakuutusyhtiö tai tarjoustavaratalo. Liitto on ja pysyy ennen kaikkea jäsentensä etujen ajajana. Tämän toiminnan tulee tapahtua yhdessä jäsenistön kanssa. Meidän tulee olla avoinna uusille ajatuksilla ja uusille jäsenryhmille. Uusi aika vaatii myös uusia ratkaisuja. Elintarviketyöläisten liitto ei ole tämä tai tuo toimitsija liiton toimistossa, vaan se on sinä ja työkaverisi! Liitossamme tulee uskaltaa puhua jäsenten kielellä tästä päivästä ja tulevaisuudesta. Jos me elintarviketyöläiset emme käytä ääntämme, joku tekee sen puolestamme. Silloin tulevaisuus ei välttämättä vastaa toiveitamme. Luottamusmiesten ja -naisten tehtävät työpaikoilla ovat vuosi vuodelta vaativampia. Yhä useampia asioita tulisi hallita, ei riitä enää, että tuntee työehtosopimusta ja lainsäädäntöä. Pitää osata myös kuunnella, keskustella ja välittää. Luottamusmiehenä toimiminen on samalla kuitenkin omalla tavalla hyvin palkitsevaa. Porukan tuki antaa voimaa ja uskallusta. Tänä syksynä valitaan elintarvikealojen työpaikoilla luottamusmiehet ja naiset seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi ajamaan juuri sinun etujasi. Käytä siis äänioikeuttasi äänestämällä oman työpaikkasi luottamusmiesvaalissa, ja anna oma tukesi henkilölle, jo on sinun lähin tukijasi työpaikallasi.
Henri Lindholm Liittosihteeri
Käytä ääntäsi ja äänestä syksyn kunnallisvaaleissa!
Syysterveisin Markus Forslund UV-viesti 2008 Julkaisija: Elintarvikedemarit Päätoimittaja: Henri Lindholm Toimituskunta: Minna Räsänen, Ari Huuki, Jouni Hiltunen, Jorma Kivimäki ja Riitta Koistinen Painopaikka: Suomen Lehtiyhtymä, Riihimäki
Kunnallisvaalit ennakkoäänestys 15.10.–21.10.2008 äänestyspäivä 26.10.
Palautteet lehdelle: uudistavavaihtoehto@gmail.com www.elintarvikedemarit.fi
Vain kertomalla mielipiteesi voit vaikuttaa!
Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta Kahden vuoden välein valittavat luottamusmiehet valitaan jälleen tänä syksynä marras-joulukuun aikana. Luottamusmiesten monipuoliset tehtävät työpaikoilla ovat aikojen saatossa muuttuneet ja kehittyneet paljon. Parhaimmillaan luottamusmies toimii paikallisena edunvalvojana ja työympäristön kehittäjä. Työpaikkana elintarviketeollisuus Elintarviketeollisuudessa työskentelee Suomessa noin 35 000 työntekijää ja toimipaikkoja on noin 1 900 kappaletta. Suuret tehdashallit, työn yksitoikkoisuus, vuorotyö, kylmät työskentelyolosuhteet, meteli ja laitteet ovat ominaista tälle alalle. Työpaikkojen koot voivat vaihdella parin henkilön leipomoista useiden satojen ihmisten työympäristöön. Myös luottamusmiehiä, toimintatapoja, tarinoita on monia erilaisia. Mauno Lemettinen, Ritva Vuollet, Jari Votkin ja Seppo Kekki ovat omien työpaikkojensa pääluottamusmiehiä. Meneillään olevan kauden aikana on opittu paljon uutta, löydetty uusia ratkaisua ja välillä jouduttu viemään myös ikäviä uutisia. Luottamusmiehen itsetunnon täytyy olla kohdillaan, heikkona ei tässä työssä pärjää. - Rohkeutta ja päättäväisyyttä vaaditaan koko ajan. Ei saa olla liian hyökkäävä eikä tulinen, toteaa kannuslainen Ritva Vuollet, Jaloste Poutun pääluottamusmies. Luottamusmiehet ovat työntekijöiden itsensä valitsemia työntekijöiden edustajia. Näitä kolmea miestä ja yhtä naista yhdistävät luottamustehtävän ohella arvot, solidaarisuus ja yhteisvastuu ja halu auttaa. Nämä ovat jokaiselle heille itsestään selviä asioita. - Luottamusmiehellä pitää olla hyvät hermot. Me olemme se kokoava ja yhdistävä tekijä työntekijöiden puolella. Neuvottelutilanteissa täytyy pystyä näkemään asioiden molemmat puolet ja osata nähdä myös pidemmälle, sanoo Hartwall Lahden pääluottamusmies Seppo Kekki. Arjen ahertajat Luottamusmies on usein osittain tai kokonaan vapautettu tavallisista työtehtävistään luottamustoimen hoitoon.
Mauno Lemettinen on toiminut Nurmossa Atrian pääluottamusmiehenä vuoden 2007 alusta, sitä ennen hän oli toiminut osaston luottamusmiehenä. Ensikosketuksen työpaikkaansa hän sai jo kesätyöntekijänä broileripakkaamossa. Hän on ollut yhtäjaksoisesti Atrialla töissä vuodesta 1995 alkaen. Mauno toimii myös SEL:n liittohallituksessa.
Kun neljä pääluottamusmiestä lähtee miettimään mennyttä kautta, summaamaan yhteen ajatuksia, saa huomata, että pääluottamusmiehen arki koostuu niin pienistä hyvistä hetkistä, kuin myös hetkistä jolloin taistellaan tuulimyllyjä vastaan.
Riippuen työpaikalla työskentelevien henkilöiden lukumäärästä, on luottamusmiehelle työehtosopimuksissa määritelty erillinen vapautusaika tehtävän hoitoon. Nurmon Atrialla työskentelevä Mauno Lemettisen vapautusaika on sataprosenttinen johtuen siitä, että työntekijöitä Nurmon toimipisteessä on noin 1 700 henkilöä, ja työmäärä on vaativa. Itse työtehtävät ovat muuttuvia. Päivärutiiniksi voi kutsua vain taloon joka aamu saapumista, muuten joka päivä onkin erilainen. - Työssä käsitellään niin yksittäisten työntekijöiden kuin myös suurempien ryhmien esille tuomia asioita. Työssä saa huomata, kuinka paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia ongelmia työpaikalla tulee eteen, toteaa Mauno. Työpaikan taustatuki Työelämän kiristyvä tahti näkyy myös luottamusmiehen tehtävissä. Työnantajilla on suuria tavoitteita, eikä työelämässä seesteisempiä aikoja enää ole ollenkaan. Pääluottamusmiehen tehtävät vaativat aikaa, kouluttautumista ja ajan hermolla pysymistä. Työhön liittyy paljon tiedon keräämistä ja tiedon jakamista. Yhteistyötä tehdään eri henkilöstöryhmien välillä ja osastoluottamusmiesten kesken. Osaston luottamusmiehet ovat pääluottamusmiehelle arvokkaita tiedonlähteitä. - Osaston luottamusmies on enemmän tekemisissä työntekijöiden kanssa. Pääluottamusmiehenä toimiessa on vaarana, että etääntyy työntekijöistä ja siitä syystä yhteistyö osaston ihmisten kanssa on tärkeää. Pääluottamusmiehen tehtävä kun on koordinoimista, taustatuen antamista, neuvotteluja ja useiden päällekkäisten asioiden hoitoa yhtä aikaa, Mauno kertoo. - Luottamusmiehen tehtävässä haasteellista on ihmisten tavoittaminen. Vuorotyössä saattaa käydä niin, että olet lähes aina osaston luottamusmiehen kanssa eri vuorossa, kertoo iisalmelainen Olvi oyj:n pääluottamusmies Jari Votkin. - Tästä syystä useasti tullaan kertomaan asioita myös suoraan pääluottamusmiehelle, Jari jatkaa.
Jari Votkin on ollut töissä Olvilla jo 20 vuotta. Alun perin autonkuljettajaksi taloon tullut Jari vaihtoi vuonna 1999 liittoa Auto ja Kuljetusalojen Liitosta SEL:iin ja päätyi osaston luottamusmieheksi työkavereiden kysyttyä. Jari on toiminut pääluottamusmiehennä vuodesta 2007 ja vaikuttaa myös SEL:n liittovaltuustossa.
Pääluottamusmiehet ovat mukana edistämässä työntekijöiden ja työnantajan välistä vuorovaikutusta ja myös yrityksen kehittymistä. Työpaikoilla käydään välillä läpi kipeitä ja arkaluontoisiakin asioita. Luottamusmiehen täytyy osata varautua moniin erilaisiin tilanteisiin, ja välillä niskaan saattaa tulla myös kylmää vettä. - Olen joutunut viemään sanaa työntekijöille myös ikävistä asioista. Tällöin mielellään varmistaa vielä liitosta, että onhan asia oikein. Työsuhdetta koskevat asiat ovat ihmisille aina isoja kysymyksiä, Jari kertoo. - Tuntuu, että pääluottamusmiehen rooli on koko ajan käydä torjuntataistelua työnantajan kanssa. Mutta samalla niissä yhteyksissä saadaan läpi myös meidän työntekijöiden kannalta tärkeitä tavoitteita. Ruuvi on työelämässä kireällä, ja työnantajalla on vaatimuksia koko ajan lisää, muistuttaa Seppo. - Mukavinta luottamusmiehen tehtävissä on, kun saa tietoa asioista ja pitää hakea ja oppia tietämään erilaisista toiminnoista. Ongelmien ratkaisuissa avustaminen ja onnistumiset ovat mukavia asioita, jos saa esimerkiksi irtisanomisen peruttua on tunne hieno, kertoo Ritva. Oma jaksaminen Pääluottamusmies voi vaikuttaa myös yksittäisen ihmisen asioihin tai asemaan. - Pääluottamusmiehenä edistäessä yhdenmukaista, tasavertaista ja oikeudenmukaista työpaikan ilmapiiriä voi vaikuttaa myös yhden ihmisen työhyvinvointiin. Yhdenvertaisuus työpaikalla on tärkeä asenne, toteaa Seppo. Luottamusmiehenkin täytyy muistaa pitää huolta omasta jaksamisestaan. Työpuhelin pidetään päällä usein kotonakin, ja työn ja vapaa-ajan välinen ero voi olla joskus vaikeaa hahmottaa. Muulta henkilöstöltä, lähimmiltä työkavereilta ja muilta luottamusmiehiltä saatu kannustus auttaa kuitenkin eteenpäin. - Totuus ja tieto. Niillä kahdella perusasialla pysyy tässä hommassa luottamusmies tiellä.
Seppo Kekki tuli töihin Mallasjuomalle vuonna 1975 laitosmieheksi. Vuosia erilaisissa luottamustehtävissä ollut Seppo toimii tällä hetkellä pääluottamustehtävän ohella Hartwallin EWC edustajana Heinekenin EWC:ssä.
Ritva Vuollet on töissä viipaloinnissa Jaloste-Poutulla ja toimii myös pääluottamusmiehenä. Samassa työpaikassa jo 18 vuotta viihtynyt Ritva on ollut nykyisessä luottamustehtävässään vuoden verran. Ammattiyhdistystoiminnassa jo kauan mukana ollutta Ritvaa on aina kiinnostanut yhteisiin asioihin vaikuttaminen.
Luottamusmiehen ja liiton suhde Liitto kouluttaa, tiedottaa ja tukee luottamusmiehiä, jotta heillä olisi tarvittavat työkalut käsissään työpaikan erilaisia tilanteita varten. Luottamusmiehet ovat taas liiton tuntosarvia jäsenistöön. He tuovat kentän ääntä liiton toimintaan ja päätöksentekoon. - Liiton tehtävänä on palvella kentän tarpeita, oman työpaikan ja sopimusalan mielipiteet tuodaan liittoon jatkotoimenpiteitä varten, kertoo Seppo. Usko omaan asiaan ja ammattiyhdistysliikkeen työn merkitykseen on pääluottamusmiehillä vahva. Työntekijät pystyvät vaikuttamaan omiin asioihinsa, ja heidän myös pitää. - Jos työpaikalla ei olisi luottamusmiehiä, ei olisi olemassa myöskään liittoa vaan täällä olisi meneillään aivan villinlännen meininki, toteaa Jari. Liiton tulee pystyä vastaamaan tuleviin haasteisiin, joita ovat mm. työsuhdeasiat ja ulkopuolisen työvoiman lisääntyvä käyttö. Pääluottamusmiehen tehtäviin kuuluu myös liiton sanan levittäminen. - Pidän huolen siitä, että SEL näkyy työpaikan taukohuoneessa ja kerron aina uusille työntekijöille, että liittoon kannattaa liittyä ja miksi on tärkeää että liitossa on jäseniä. Meidän työpaikalla myös vuokratyöntekijöitä on saatu liittymään liittoon. Jos se kehitys jatkuu edelleen, saamme varmasti ajettua paremmin eteenpäin myös heidän oikeuksiaan, kertoo Ritva. - Luottamusmiehenä on tärkeää, että liitosta saa taustatukea asioihin ja liiton henkilökuntaan voi myös tarvittaessa nojata. Esimerkiksi laki-asiat ovat sellaisia,
joissa mielellään kuulee myös toisen arvion tulkitsemisesta, sanoo Mauno. Vaikka työpaikat ja työelämä muuttuu, täytyy muistaa, että perusasetelma vuosi vuoden jälkeen tulee pysymään samana. Työnantajapuolella on omat tavoitteet ja työntekijäpuolella omat. Työpaikkojen edunvalvonta, työn säilyminen ja työilmapiirin kehittäminen on ja tulee olemaan jatkossakin luottamusmiesten keskeisimpiä tehtäviä.
UV-viesti kysyi haastatelluilta, mitä erilaiset sanat tuovat mieleen, Joukkovoima Lakko, Se puree, Liitto Vastuu Pitää kantaa TES Kaiken perusta Historia Ei kannata katsoa liikaa sinne Sananvapaus Demokratian perusta Ahneus *aska loppu
Muistilappu luottamusmiesvaaleista Luottamusmiesvaalit järjestetään marraskuussa 2008. Tarkemmat luottamusmiesvaalien ohjeet löydät esimerkiksi www.elintarvikedemarit.fi. Mikä on luottamusmies? Luottamusmiehellä tarkoitetaan työpaikan työntekijöiden valitsemaa SEL:n jäsenten pääluottamusmiestä, varapääluottamusmiestä sekä työosaston luottamusmiestä. Luottamusmies on ammattiosaston ja Suomen Elintarviketyöläisten Liiton edustaja työpaikalla ja hänen on oltava SEL:n ammattiosaston jäsen. Mitä luottamusmies tekee? Edustaa ammattiosastoa neuvotteluissa työnantajan kanssa työehtosopimustoimintaan ja työlainsäädäntöön liittyvissä ja muissa työnantajan ja työntekijän välisissä kysymyksissä. Ammattiosaston ja luottamusmiehen suhde? Työpaikan työntekijät valitsevat luottamusmiesvaaliohjeen mukaisesti: - Pääluottamusmiehen - Varapääluottamusmiehen - Työosastojen luottamusmiehet Ammattiosasto vahvistaa luottamusmiesvalinnat.
- Kokous kutsutaan koolle vähintään kolme päivää aiemmin. - Työosastojen luottamusmiesehdokkaat voidaan asettaa myös erillisessä sitä varten koolle kutsutussa työosaston kokouksessa. - Ehdokasasettelukokouksen ajasta ja paikasta päättää ammattiosaston johtokunta, luottamusmiesten tai työhuonekunnan kokous. - Kokoukset on pidettävä ensisijaisesti työpaikalla. Sama henkilö voi asettua pääluottamusmies- ja varapääluottamusmiesehdokkaaksi. Koska vaalit ja miten niistä tiedotetaan? - Luottamusmiesvaalit on suoritettava marrasjoulukuun aikana. - Työpaikoilla toimeenpantavien vaalien ajoista ja paikoista on ammattiosaston tai pääluottamusmiehen sovittava paikallisen työnantajan kanssa viimeistään 14 vuorokautta ennen vaalien toimeenpanoa. - Vaaleista on tiedotettava työpaikalla viimeistään viikkoa ennen vaalien alkamista työpaikan ilmoitustauluilla, joista ilmenee milloin ja missä vaalit suoritetaan sekä ehdokkaiden nimet.
Ammattiosaston, luottamusmiesten ja työntekijöiden esityksestä sovitaan paikallisesti työnantajan kanssa siitä, mille työosastolle valitaan luottamusmies.
Työosastojen luottamusmiehet voidaan valita myös omassa erillisessä vaalitilaisuudessa.
Miten luottamusmies valitaan? Ehdokkaiden asettaminen - Luottamusmiesehdokkaat asetetaan lokamarraskuussa pidettävässä kokouksessa.
VAALIA EI TARVITSE SUORITTAA, mikäli ehdokkaita ei ole asetettu enempää kuin kuhunkin tehtävään voidaan valita.
Kun saapuu syys Syksy tuo tullessaan muutakin kuin keltaiset lehdet ja pimeät illat. On se vuosi jolloin työpaikoilla tehdään luottamusmiesvalintoja ja kunnallisvaaleissa valitaan valtuutetut kunnalliseen päätöksentekoon. Jos näitä kahta vertaa keskenään, niin yllättävän paljon niistä löytyy yhtäläisyyksiä. Kummassakin tehtävässä jo ehdolle asettuminen kertoo kanssaihmisille sen, mitä kukin edustaa ja millä arvoilla tai perusteilla mukaan lähtee. Työpaikoilla valittavilla luottamusmiehillä on edessään yhä vaativampi tehtävä. Oma alamme, kuten monet muutkin, ovat kovassa paineessa ja ihmiset kovan työpaineen lisäksi elävät epävarmuudessa tulevaisuudestaan. Näin epävarmaa tilannetta tulevaisuuden kannalta en muista olleen koskaan, kun otetaan huomioon kaikki muutokset ja uhkat joita ympärillämme on. Ilmasto muuttuu, elinkustannukset kasvavat ja monen elintaso laskee työttömyyden tai muun myllerryksen kautta. Yksi pulma näissä työpaikkojen luottamusmiesvalinnoissa on se, että halukkaita luottamustehtäviin ei kovin paljon ole. Nuorten aktivointi tulevaisuuden edunvalvojiksi on äärimmäisen tärkeää. Vastuuta on opittava ottamaan yhteisistä asioista, eikä pidä pelätä epäonnistumisia. Luottamustehtävä on haastava, mutta samalla myös paljon antava. Kunnallisvaaleissa käydään ehdokkaiden välistä kamppailua enempi puoluepoliittisin perustein. Kukin puolue lähtee omilla vaaliohjelmillaan ja tavoitteillaan kalastelemaan äänestäjiä, jotta valtuustopaikkoja tulisi mahdollisimman paljon. Tässä kunnallisvaalitouhussa on huomioitava, että nämä kaksi perinteistä työväenpuoluetta ovat valtakunnan tasolla menettäneet tasaisesti kannatustaan. Mitkä syyt siinä sitten lienevätkään, niin äänestäjiin pitää saada lisää aktiivisuutta, koska nukkuvien puolue ei koskaan osallistu mihinkään päätöksentekoon. Olen itse ollut pääluottamusmiehenä tämä kausi mukaan lukien 14 vuotta ja kunnallispolitiikassa 16 vuotta. Kunnallispolitiikan jätän tämän vuoden jälkeen, mutta olen vielä ehdolla työpaikkani pääluottamusmieheksi. Moni asia on noiden vuosien aikana muuttunut työpaikallani ja myös yhteiskunnassa. Suurimpana muutoksena näen ja koen sen, että aiempiin vuosiin verrattuna kummassakin ollaan tultu päätösten teossa paljon lyhytnäköisemmiksi. Aiemmin oli paljon enemmän pitkän aikavälin suunnitelmia joiden mukaan elettiin ja näin ihmisillä oli paljon turvallisempi olo omasta tulevaisuudestaan. Lieneekö tämä epävarmuus yksi syy työpaikkojen huonoon ilmapiiriin ja tulehtuneisiin ihmissuhteisiin? Nyt on sitten tosiaan edessä valinnat. Molemmilla valinnoilla on merkitystä tulevaisuuden kannalta; ollaan siis aktiivisia, kantaaottavia ja yhteistyökykyisiä. Vain ja ainoastaan yhteisvoimin me pärjäämme.
Seppo Koskinen Fazer Lahden Leipomo
Koti, työ ja ay-liike
Kello on hiukan yli viisi aamulla kun Jaanan kotona Launosissa, Lopen kunnassa keitellään jo aamukahvia. 41-vuotias Jaana Kanto on kahden lapsen äiti ja meijerityöntekijä. Uusi päivä omine aikatauluineen ja tehtävineen on jälleen alkamassa.
ajateltaisiin myös työntekijän perhettä sekä työntekijän vapaa-aikaa. Vanhempien työnteon vaikutukset heijastuvat lapseen mm. siinä, miten lapsi saa osakseen vanhempien läsnäoloa ja miten lastenhoito on järjestetty. Loma-ajat puolison, lasten koulun ja harrastusten kesken pitäisi saada sovittua. - Meillä työnantaja on antanut mahdollisuuden perheenjäsenille tutustua meijerin toimintaan niin sanotun perhepäivän avulla. Se on hieno tapa tehdä lapsille ja puolisoille työpaikkaa tutuksi. - Tietenkin jos perhepäivään käytetty aika olisi vielä työaikaa niin... Jaana virnistää. - Meijeri kannustaa henkilöstöä liikkumaan myös erilaisilla toimintapäivillä sekä osallistumalla eri harrastuslajien kustannuksiin, Jaana lisää. Tälläkin hetkellä kovassa keskustelussa vellova kauppojen aukiolon vapauttaminen saa Jaanalta tyrmäyksen. - Jos kaupat ovat auki, pitäisi myös muiden palvelujen kuten virastojen ja hoitopaikkojen olla avoimina. Ja onko se, että olemme koko ajan auki ja kiireen keskellä hyvä asia? Jaana ihmettelee.
Tervakoskella syntynyt Jaana Kanto sai kolmivuotisen ammattikoulun jälkeen työpaikan ompelimossa, jonka jälkeen matka jatkui metallihommiin, ja sen jälkeen meijerille, jossa työskentelee edelleenkin. Rakennushommissa leipänsä tienaava avomies ja Jaana päätyivät kerrostalovuosien jälkeen omakotitaloon Launosiin noin seitsemän vuotta sitten. Jaanan perheeseen kuuluvat myös neljäsluokkalainen Saana ja esikoulua käyvä Jesse-poika. Jaanan työmatka Launosista Riihimäelle on juuri sopiva. Työputki Valiolla Jaana tuli töihin Riihimäen Valiolle tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1989. Aluksi työpaikka oli varasto ja siellä erilaiset keräilytehtävät. Jonkin aikaa varaston toimintaa seurattuaan Jaana päätti lähteä kokeilemaan myös muita osastoja ja työtehtäviä. Kokeilun päätteeksi hän päätyi nestepakkauksen puolelle. Alusta lähtien meijerityöhön kuulunut työnteko kolmessa vuorossa on haasteellista perhe-elämälle. - Yövuorosta kotiin päin ajellessa moikattiin aina miehen kanssa tienristeyksessä. Hän oli viemässä nuorimmaista lasta aamulla hoitoon, kun minä palasin kotiin. Yleensä olin muutaman tunnin aamulla hereillä ja lähetin vanhemman lapsen kouluun ennen kuin menin itse nukkumaan. - Kun tein iltavuoroa, ei lapsia ehtinyt nähdä kuin aamulla. Työpaikalta kotiin pääsi vasta kello 22 jälkeen, jolloin kotona perheen pienimmät olivat jo nukkumassa. - Nyt kun työvuorot ovat vaihtuneet, on Saana kysynyt koska olisin taas kotona kun hän lähtee tai tulee koulusta, naurahtaa Jaana. Luottamustehtävistä uusi päivärytmi Jessen syntymän ja hoitovapaan jälkeen Jaanaa kysyttiin työpaikan työsuojeluvaltuutetuksi. Hän päätti tarttua haasteeseen, ja toimii edelleen työpaikkansa työsuojeluvaltuutettuna. Seuraavan kerran työtoverit pyysivät häntä varapääluottamusmieheksi, ja siitä Jaana nousi nykyiselle paikalleen pääluottamusmieheksi vajaa vuosi sitten.
Työsuojeluvaltuutetun ja pääluottamusmiehen toimet ovat tällä hetkellä Jaanan päätoiminen työ. - Vuorotöistä ei olisi tullut mitään näiden luottamustehtävien kanssa. Päiväsaikaan on kuitenkin suurin osa palavereista. - Olen pitänyt molemmista hommista. Työsuojeluvaltuutettuna on aina ollut mukava olla etsimässä ratkaisuja, ennaltaehkäisemässä ja kehittämässä toimintaa. Nyt pääluottamusmiehen tehtävät ovat tuoneet uusia kuvioita ja niiden opettelemisen, hän jatkaa. Valiolla noin reilu 300 selliläistä edustavan Jaanan työtehtävät ovat päivittäin vaihtelevia. Aamulla tarkistetaan tiedotteet ja sähköpostit, päivän aikana luetaan osastojen pöytäkirjoja ja osallistutaan palavereihin. Tällä hetkellä Jaana valmistelee mm. lämpötilaseurantaa talvea varten. Päivän aikana tehtaan puolella käydään useasti kyselemässä ja kertomassa asioista. Neljä osastoluottamusmiestä ja Jaana pitävät tiiviisti yhteyttä työpaikan ajankohtaisista asioista. Työelämän koventuneet otteet Jokapäiväisessä työssään Jaana näkee päivittäin yhä kiristyvän työtahdin. - Työelämä on koventunut aikaisemmasta, tahti vain kiihtyy. Ei työn pitäisi vaikuttaa niin paljon elämään, että lääkkeillä rytmitetään heräämistä ja nukkumista, huokaisee Jaana. - Määräaikaiset työsuhteet tuovat ylimääräistä stressiä työntekijöille. Työnantajankin täytyisi muistaa, että vakituinen työntekijä sitoutuu firmaan ja sen tavoitteisiin aivan erilailla kuin määräaikainen. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa on omat haasteensa ja se liittyy vahvasti työntekijöiden hyvinvointiin. Pitkät työpäivät kasautuvat helposti lapsiperheisiin, joissa toiveena on säännölliset ja joustavat työajat. - Sehän onkin todellinen haaste myös työantajalle, sillä kaikille halukkaille on vaikea järjestää yksilöityjä työvuoroja. Jos joskus päästäisiin siihen tilanteeseen, että
Ay-toimintaa Ammattiosaston johtokunnassa puheenjohtajana jo 11 vuotta toiminut Jaana on vanha konkari ay-kentällä. Sekä paikallistason ja liittotason toiminta on tullut tututuksi. Hän on ehtinyt olla mukana useimmissa liittovaaleissa, edustanut meijeripuolta SEL:n liitto-hallituksessa ja tällä hetkellä hän on mukana liiton työttömyyskassan hallituksessa. - Maito- ja meijeriala on pieni ala, ja se saa välillä liian vähän huomiota osakseen. Esimerkiksi meidän työehtosopimuksemme kehittäminen pitäisi aloittaa jo nyt, ei vasta sitten kun sopimukset umpeutuvat. Meijerialan ammattijärjestö pitäisi ottaa Jaanan mielestä enemmän huomioon myös SEL:n toiminnassa. - Meillä on täällä työpaikalla molempia, sekä selliläisiä, että MVL:siä ja sulassa sovussa tehdään töitä. Mutta olisi syytä pohtia, kuka tulevaisuudessa neuvottelee työehtosopimuksen meijerialalle. Vuosia toiminnassa mukana olleena hän tietää myös ayliikkeen ja poliittisen vaikuttamisen sekä hyvät, että huonot puolet. - Ryhmätoiminta ja eri ryhmien välinen kärhämöinti ei oikeasti näy paikallistason jäsenelle, joten ei sen tarvitsen olla mukana ammattiosaston toiminnassakaan. Meidän ammattiosaston johtokunnassa on leppoisa ja mukava meininki. Itse lähdin mukaan Elintarvikedemareiden toimintaan, koska ammattiosastossa vaikuttava Irma Vaahtera kysyi ja kertoi toiminnasta. Enemmän ammattiosastojen toimintaan tarvittaisiin nuorta verta ja kunnon sukupolvenvaihdosta kuin pelkkää ryhmätoimintaa. Kotona aikaa perheelle Jaana tekee nykyään luottamustoimiensa vuoksi joko aamu tai päivävuoroa. Kolmivuorotyö on vaihtunut säännöllisempään rytmiin ja sen myötä myös perheelle jää erilailla yhteistä aikaa. Illat Jaanan perheessä menevät normaaleissa arkirutiineissa. Töiden jälkeen juodaan kahvit ja luetaan päivän postit. Tehdään ruokaa ja autetaan lapsia läksyjen teossa ja viedään harrastuksiin, milloin partioon ja milloin liikuntakerhoon. Työpäivän jälkeen pyritään rauhoittumaan ja olemaan yhdessä, jotta taas seuraavana päivänä jaksaa herätä aamuviideltä kohtaamaan uuden päivän haasteet.
Ruoka - arvovalinta vai pakollinen menoerä? Koko elintarvikealan yhteinen tärkeä tavoite on yhteiskuntavastuullinen toiminta. Vastuullisuus on noussut alan yhteiseksi arvoksi kannattavuuden ja asiakaslähtöisyyden rinnalle. Tämä on hieno asia! Vastuullisuus tulee nähdä kilpailutekijänä, sillä uskon, että niiden ihmisten joukko, jotka todella miettivät ruuan alkuperää, valmistusprosessia ja eettisyyttä, tulee vain kasvamaan. Pitkällä aikavälillä kestävien periaatteiden mukaan toimivien yritysten uskotaan menestyvän keskimääräistä paremmin. Pysähdymme varmasti joskus jokainen miettimään ruoan alkuperää ja sen moninaisia merkityksiä. Ruoka on täynnä arvovalintoja ja elämänkatsomusta. Ruoka on työllisyys- ja aluepolitiikkaa. Se on myös taloudellista ja henkistä hyvinvointia. Syksyn aikana ruokakeskustelu on käynyt erityisen vilkkaana. Elintarvikkeiden hinnannousu, globaalit ruokakriisit ja kuntien talousvaikeudet sekä toiveet lähija luomutuotteiden käytön lisäämisestä ovat luoneet paineita kunnallisille ruokapalveluille. Suomessa ruoan hinnan nousu tuntuu eniten kaikkein pienituloisimmissa talouksissa. Monissa perheissä joudutaan miettimään tarkoin, mitä ruokakoriin on varaa kerätä. Ruokajonot ovat pidentyneet. Viimeistään nyt sosiaaliturvan perusetuuksien muutoinkin kehnoa tasoa on korjattava. Se kasvattaa julkisia menoja. Ruoan kallistuminen näkyy myös kuntien ateriapalveluissa. On väärin, että päiväkodeissa, kouluissa ja vanhusten hoitolaitoksissa on tingittävä ruoan laadusta. Laitosruokailussa ei pidä pihistellä raakaaineista, sillä ei ole lainkaan yhdentekevää, mitä lapset, nuoret ja vanhukset syövät. Terveellisellä ja monipuolisella ruualla on merkitystä hyvinvoinnille. Päiväkotija kouluruokaan satsatut verovarat on nähtävä sijoituksena lasten ja nuorten sekä kunnan tulevaisuuteen. Lasten ja nuorten ruokailuun panostetut verovarat palautuvat takaisin muun muassa
terveydenhuollon pienempinä kuluina, parempina oppimistuloksina ja hyvinvoivina aikuisina. Ruoka on paitsi elintärkeää myös nautinto. Saamme ruuasta tarvitsemamme ravintoaineet. Terveellisessä ruokavaliossa on sopivassa suhteessa kolmea tärkeintä tarvitsemaamme ravintoainetta hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Terveelliseen ruokavalioon kuuluu säännölliset ja monipuoliset ateriat. Terveellisellä syömisellä verensokeri pysyy tasaisena ja elimistö saa tarvitsemansa polttoaineen. Paino pysyy helpommin kurissa ja vähärasvainen ruokavalio ehkäisee sydäntauteja. Päivittäiset ruoka- ja ateriavalinnat vaikuttavat hyvinvointiimme.
Päivittäiset ruokavalintamme vaikuttavat esimerkiksi vesistöjen, ilman ja maaperän tilaan. Yksityisen kulutuksen ilmastovaikutuksista noin neljännes tulee syömisestä eli lähes saman verran kuin autoilusta ja asunnosta ja sen lämmittämisestä. Eri ruoka-aineiden ympäristökuormiin eivät vaikuta niinkään raaka-aineiden ja tuotteiden kuljettaminen, vaan erilaiset tuotantovaiheet ja niiden olosuhteet. Tästä syystä on perusteltua myös antaa ihmisille tietoa elintarvikkeiden ympäristövaikutuksista ja tulevaisuudessa onkin kehitettävä erityinen ekologisen jalanjäljen pakkausmerkintä.
Ruoan arvonlisäveron alennuksesta on keskusteltu paljon ja asia on nostettu esille nyt myös hallituksen budjettiesityksessä. Summana 500 miljoonaa euroa on suuri leikkaus valtion tuloista. Myös hyödyn siirtymisestä kuluttajalle asti on monia epäilyjä. Ruoan arvonlisäverokeskusteluissa ei myöskään ole huomioitu ruoan terveellisnäkökulmaa. terveelliselle ruoalle olisi ollut mahdollista esittää alempaa verotusta. Samoin olisi ollut tarpeellista keskustella tarjoillun ruoan arvonlisäveron alentamisesta. Tämä tukisi erityisesti työpaikkaruokailua, toimien samalla myös terveyspoliittisena tekona. Kuluttajaviestintää helpottaisi olennaisesti yhtenäinen merkintätapa tai järjestelmä, joka kertoisi luotettavasti millaisen reitin (mitä, miten ja missä käsitelty) ruoka on lautaselle tehnyt. Suomessa yhtenäiset laatumerkit eivät ole saaneet kannatusta, mutta muualla Euroopassa ne ovat jo laajasti käytössä. Olemme tässä asiassa jääneet jälkeen muista Euroopan maista. Samoin keskustelua on käyty helposti luettavista merkinnöistä ruoan terveellisyydestä, sisältäen rasvan, sokerin, suolan ja kuidut. Mallina on esitetty ns. liikennevaloja, joista kuluttajan olisi helppo tehdä ostopäätöksiä terveellisyyden perusteella.
Sirpa Paatero kansanedustaja
Kuin tanssi “Enkelit osaavat lentää, koska ne ottavat itsensä kevyesti.” Tähän pieneen säkeeseen tiivistyy mielestäni sekä ihmisenä olemisen että työn tekemisen idea ja myös problematiikka. Miksi tämän on oltava niin vaikeaa? Miksi kaikki ei voi sujua kuin tanssi? Tiedon puutteesta ei ainakaan voi olla kysymys. Työstä tiedetään melko tarkkaan kuinka suuri osa kärsii stressistä, uupumuksesta ja kiusaamisesta. Ihmisenä
Tommy Tabermann kansanedustaja
olemisesta taas tiedetään aika hyvin kuinka suuri osa elää yksinäisyydessä, masennuksen keskellä, vailla läheisyyttä ja rakkautta, ikään kuin väärässä asennossa. Kysymys on siitä, ettei tietäminen ja toteaminen riitä. Vaaditan muutos sekä asenteisiin että käytäntöihin, rakenteisiin. Mutta se onkin jo vaikeampaa. En ole hitusenkaan vertaa 24/7 -ideologian kannattaja, mutta mielestäni jonkinlainen käypä ratkaisu löytyy kuitenkin vain tuon tunnusluvun kautta. Ihmisellä voi nimittäin olla monta roolia, mutta vain yksi minuus. Sama minä tuudittaa kotona lasta ja pitää rakastettua sylissä, suutelee, ja toteuttaa sitten myös työpaikalla yhdessä muiden kanssa tehtäväänsä maan päällä. Kutsutaan sitä nyt työksi, vaikka olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että se sana joutaisi hetkeksi hyllylle. Minä näen mieluummin työn teon “ jalkojenpesuna”. Tämä raamatullinen näky kuvastaa sitä, että jokainen ylpeän nöyränä tekee vuoron perään toisilleen palveluksen omalla lahjallaan ja osaamisellaan. Juuri siitä asenteesta voi syntyä se “enkelimäinen keveys”, joka on vastakohta perimällämme “joka aamulla nauraa se illa itkee” elämänasenteelle, josta sikiää raskaus, vastentahtoisuus ja hampaat irvessä eläminen ja kohtaaminen. Tämä muutos ei vaadi kuin oivalluksen. Yksi oivalluksen alkulähteistä voisi olla se, että elämä on lahja, jota ei kaikille suoda. Siittiöitä oli kymmeniä miljoonia. Ja meidän voitti, oli sitkein ja nopein. Olemme kaikki onnekkaita. Jokainen sekä ihmissuhteita että työtä tutkinut tietää, että siellä missä vallitsee tasa- arvo, kunnioitus ja oikeudenmukaisuuden ilmapiiri, siellä asiat hoituvat joskus jopa niin kuin tanssi. Pitkän päälle ihminen toimii vain hyvällä. Kepillä hän toimii pakon edessä hetken, mutta keksii jo kohta keinon panna vastaan. Jos ei muuta niin hän pakenee - ihmistä tai työtä. Näin syntyvät
pudokkaat, syrjäytyneet, kustannuserät, moninaiset murheet. Niin se vain on. Onnellisuutta paljon tutkinut professori Peter Fray sanoo, että “onnellisuusvaje“ johtuu vaikutusmahdollisuuksien puutteesta. Mitä enemmän demokratiaa sekä perheessä että työpaikalla, sitä “onnellisempi“ eli tyytyväisempi, ja myös tuottavampi ihminen. Onnellisuus, rakkaus, tyytyväisyys ja tuottavuus kulkevat siis käsi kädessä. Työ tappaa ILO:n tilastojen mukaan enemmän ihmisiä kuin sodat. Maailmassa on jo enemmän ylipainoisia kuin aliravittuja. Alati leviävää stressiä kutsutaan teollisuusmaiden uudeksi mustaksi surmaksi. Pelkkä masennuksen ensihoito maksaa Suomessa puoli miljoonaa euroa vuodessa. Järjetöntä tuhlaavaisuutta, järjetöntä ihmismielen ja -ruumiin haaskausta, polkemista. Työ ei ole vain työtä, puuhastelua. Työ on yhteisö, ihmisiä, parhaimmillaan yhteistä naurua, olkapäitä, ystävyyttä, yhteenkuuluvuutta. Ihmisoikeuksiin kuuluu mukana oleminen, joukkoon kuuluminen, toinen ihminen. Siksi uskon, että 24/7 -ajattelusta löytyy ratkaisu. Jos ihminen tulee kodista aisitillisen mielihyvä hymy huulilla toisten joukkoon tehtäväänsä tekemään, lahjaansa toteuttamaan, ja jos hän myös lähtee työstä kotiin hymy huulillaan, olemme ottaneet pitkän askelen kohti todellista hyvinvointia. Ei se vaadi kuin avointa mieltä: sydäntä ja järkeä. Maailmassa on kolme taikasanaa. Kiitos, anteeksi ja rakas. Ne ovat ehdottomasti halvin tapa tuottaa hyvää sekä kotona että töissä. Miksi niiden sanominen ääneen on yhä niin valtavan vaikeaa? Mitä tekemistä tällä on äänestämisen kanssa? Paljonkin. Jokainen meistä voi osaltaan valita elämmekö olkapäiden vai kyynärpäiden maailmassa.
Takasivun gallup 1. Kuinka nostaa elintarviketyöntekijän arvostusta? 2. Mitä parannusta kaipaisit alasi työehtosopimukseen?
2. Palkkataulukkoihin tuntuvat korotukset: Olemme jäljessä teollisuuden keskituntiansioista vielä paljon. Palvelusvuosilisiin yläpäähän lisää portaita: Elintarviketyöntekijät ovat kautta linjan hyvin sitoutuneita työhönsä ja työpaikkoihinsa. Ammattitutkintolisä: Se motivoi ihmisiä opiskeluun ja oman työn kehittämiseen. Kannustaa selliläisiä pysymään omassa liitossa. Työaikojen muuttaminen yksi-kaksi ja kolmivuorotyöksi: Periodityö ainakin meijerialalla ajaa nuoret perheelliset ihmiset loppuun alta aikayksikön. Riina Pensikkala Saaristomeren Kala Oy,Uusikaupunki 1. Nostamalla kotimaisten elintarvikkeiden arvostusta, esim. miettimällä elintarvikkeiden hinnoittelua uudelleen. Ruoan hinnan jatkuva nostaminen saattaa johtaa siihen, että aina vaan yhä useampi ja useampi ostaa ulkomailla tuotettuja elintarvikkeita ja tämän takia työpaikkoja Suomessa joudutaan lakkauttamaan.
Taisto Färman, pääluottamusmies Oy Panda Ab, Vaajakoski 1. Totta kai se arvostus pitäisi näkyä myös ansioiden muodossa eli meidän pitää saada kurottua eroa teollisuuden keskiansioihin kiinni. Pitää myös tuoda esiin ja enemmän julkisuuteen varsinkin kotimaisen elintarvikkeiden valmistajat. Ihmiset ja se monialainen osaaminen, jota tarvitaan, että sen maitolasin leivän, lihan tai makeisen, jota juuri olet nauttimassa, on valmistanut korkean ammattitaidon ja työmoraalin omaava elintarvikealantyöntekijä! 2. Määräaikaisen työsopimuksen liittyvät jotkin kohdat kuten sairausajankarenssi pois alle 4 kuukauden pituisissa työsopimuksissa ja muutenkin työsuhdeturvaa paremmaksi, mikä luokitellaan pätevällä syyllä määräaikaiseksi työsopimukseksi. Edelleen täytyy pitää kiinni siitä, että elintarvikealalla ei hyväksytä työajan joustoja, ja ei 10 tuntisia työvuoroja!
2. Palkkatason nostamista muun teollisuuden rinnalle ja palkkaryhmittelyn selkeyttämistä. Tällä hetkellä käy valitettavan usein niin, että työntekijä “jämähtää” 4palkkaryhmään, kun viisi alalla olovuotta on tullut täyteen.
Lauri Niskanen, varapääluottamusmies Liha-Saarioinen Oy, Valkeakoski 1. Aikanaan Kiljavan opistolla opetettiin, että ammattiyhdistysliikkeen perimmäinen tarkoitus on nostaa työntekijöiden arvostusta ja yhteiskunnallista asemaa. Tämä toteutetaan parempina palkkoina ja parempina työoloina. Allekirjoitan täysin.
Päivi Lampila pääluottamusmies Vaasan & Vaasan, Kotka 1. Koulutuksen ja työelämän yhteistyötä on parannettava. Alan ongelmana on huono houkuttelevuus ja koulutus mahdollisuuksien vähyys sekä ammattitaitoisen työvoiman saanti. Oppisopimuskoulutuksella olisi tärkeä merkitys elintarviketeollisuuden osaamisen kehittämisessä. Koulutukseen on panostettava ja työntekijöiden osaamisesta tulisi huolehtia täydennyskoulutuksella.
Kotimaisen ruuan arvostus on tässä maassa korkealla. Sama arvostus pitäisi saada ulotettua myös kotimaisen ruuan tekijöihin. SEL on ollut mukana monissa kotimaisen ruuan kampanjoissa. Tulevaisuudessa pitää vastaaviin kampanjoihin saada mukaan myös (teollisen) ruuan valmistuksen nostatusta. Elintarviketeollisuus on viime vuosina automatisoitunut voimakkaasti. Tästä huolimatta käden taidot ja alan koulutus ovat entistä tärkeämpiä. Mukana olo erilaisissa koulutustapahtumissa ja kädentaidot kilpailuissa, joissa houkutellaan nuoria alalle tulijoita on tärkeää.
Markku Tiainen, pääluottamusmies Järvi-Suomen Portti, Mikkeli
2. Omaa työpaikkaa ajatellessani tulee kolme asiaa päällimmäisenä mieleen, joihin toivoisin Tessin tarjoavan parempia työkaluja: palkkaryhmissä nousu, määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttö ja vuokratyövoima. Palkkaryhmä asiaa on käsitelty pitkään ja monella eri foorumilla. Nouseminen seuraavaan palkkaryhmään ei aina tapahdu niin jouhevasti, kuin voisi toivoa. Aina on vähän eteenpäin. Tes-neuvotteluissa menty, mutta matka on vielä kesken.
1. Arvostus lähtee meistä elintarviketyöläisistä itsestämme. Tuomalla vahvasti esille kuinka me elintarviketyöläiset valmistamme laadukkaita ja hygieenisiä elintarvikkeita kotimaan markkinoille. Osatekijänsä arvostuksen nousuun antavat myös työnantajat jotka voisivat nostaa rohkeasti vaatimatonta ansiotasoamme.
Välillä tulee tunne, että määräaikaista työsopimusta käytetään koeajan pidennyksenä. Se kuinka paljon asiaan voidaan vaikuttaa työehtosopimuksella ja kuinka paljon itse työpaikalla onkin kinkkisempi kysymys. Nythän jo TES:n 7 § kieltää perusteettomien määräaikaisuuksien käyttä-misen. Harvempi työntekijä kuitenkaan uskaltaa nousta kapinaan työpaikan menettämisen pelossa.
2. Juhlapyhäkorvausten tarkistus
2. Toivon palkkaluokkien muokkausta sellaiseen muotoon, että kaikilla olisi mahdollisuus työvuosien karttuessa nousta automaattisesti palkkaluokissa ylöspäin. Tällä hetkellä ikäväksemme suuri osa alallamme tahtoo jumiutua neljänteen palkkaluokkaan. Luottamusmiesvapaat myös osastojen luottamusmiehille ainakin 2h/kk. Fysikaaliset hoidot ja sairauksiin liittyvät kontrollikäynnit olisi saatava korvattaviksi.
Aulikki Ahola Valio, Tampere 1. Elintarviketyön arvostuksen on lähdettävä meistä itsestämme. Olemme jokainen oman alamme ammattilaisia, kouluttautuneita työssä ja/tai työn ohessa ammattitutkinnoin, hygieniakoulutuksin, työturvallisuuskoulutuksin, työnopastajakoulutuksin jne. Ollaan ylpeitä siitä, että olemme yksi vankka, arvokas lenkki ketjussa tekemässä työtä puhtaan suomalaisen ruuan puolesta.
Vuokratyövoima on jo vahvasti läsnä liha-alan monilla työpaikoilla. Vuokratyö firmojen lobbareiden puheista huolimatta taitaa olla niin, ettei se kuitenkaan työntekijän kannalta ole hyvä juttu. Viime vuonna tehdyssä työehtosopimuksessa otetaan ensi kertaa laajemmin kantaa vuokratyövoiman käyttöön. Teksti kohdat ovat kuitenkin vielä melko vajavaiset ja vaativat rukkausta seuraavalla kierroksella.